29.11.08

Maailma on pilalla.

Kerronpa nyt mikä se saattaa lyödä ihmisen mielen matalaksi keskellä yötä... Se, että saa hallintalaitteet käsiinsä ja saa jotain kanavia vaihdettua ja ääntä säädettyä. Huomaten kuuntelevansa radiota television kautta ilman ääntä. Sepä se onkin aikamoinen elämys.

Ehdotankin, että ystävälliset kaukosäädinten valmistajat painasivat olennaiset valintanäppäiden tekstit ko. napin yläpuolelle, eikä siihen nimenomaiseen nappiin, jota suurella todennäköisyydellä tullaan painamaan aika #&y/)9 monta kertaa. Niin! HÖ! Koska tämä maailman epäkohtien korjaaminen saa edes jossain määrin inhimilliset puitteet???

Lasit kavereineen.

Peililasi, vesilasi, juomalasi, viinilasi, snapsilasi, tyhjä lasi, täysi lasi, tiimalasi, silmälasi, piilolasi, tuikkulasi, suurennuslasi, lasihelmi, lasikulho, lasipullo- hitsi, kun ei ole lasisilmää. Valokuvatorstain haaste 110.

27.11.08

Tasoitusta.

Vaikka välillä nuo 3 älypäällikköä antaa odotuttaa järjen kasvua, niin onhan niistä iloakin. En nyt tee listaa plussista ja miinuksista, koska tällä hetkellä miinukset saattaisivat kaikesta hyvästä huolimatta voittaa. Mutta kuten jo edellisessä kirjoituksessa mainitsin, niin näiden veijareiden kanssa mm. kotoa poistuminen on aina Suuri Seikkailu.

Tapahtumapaikkana Susikairan lentoasema:
En huomannut tarkistaa koneen lähtö- ja saapumisaikataulua, joten olin autuaan tietämätön puolen tunnin myöhästymisestä. Sehän ei haitannut ketään, koska lentokenttä on täynnä ihmisiä, tilaa, kaikkea jännittävää.

Vanhin pojista aloitti heti renttevästi ja kävi kättelemässä paikalla ollutta poliisia. Kysyin, että olikos poliisi hänelle tuttu? Ajattelin, että voisi olla vaikka jonkun kaverin isä tms. Ehei. Pojan vastaus kuului: "Ei ollut tuttu, mutta saattaa olla mun tuleva työkaveri!" Hän siis aikoo poliisiksi. Hyvähän se on pitää kelpo välit tuleviin mahdollisiin työkavereihin. ;D

Herra nuorin (kohta 3v.) osaa hurmata niinkuin vain 3-vuotiaat osaavat. Vilpitön ja sydämellinen hymy, sekä avoimen kiinnostunut suhtautuminen kaikkiin. Sekä erittäin avoimet vastaukset esitettyihin kysymyksiin. Vastataan ja kerrotaan kaupanpäälle ekstraakin- joskus myös*hmm* hieman kyseenalaista. Ilahduttavaa on se, että pieni poika saa todellakin aikuiset usein käyttäytymään totutusta poikkeavalla tavalla.

Nuori herra heittäytyi juttusille Riitan ja Jussin kanssa (noin 50-60v). Saimme kuulla heidän olevan vastassa 87-vuotiasta Riitan äitiä. Herra C taas kertoi meidän isän ajavan lentokonetta (Tätä en tiennytkään!). Seuraavaksi herra houkutteli meidät, Riitan, Jussin ja kaksi venäläistä hiihtäjää hurjaan kyykkyyn-ylös jumppaan. Siellä sitä toppavaatteissa hiki päässä pumpattiin. Hiihtäjät pärjäsi trikoissaan erinomaisesti. Saattoi niillä olla parempi kuntokin, vähän.
Toisella venäläisellä oli 3-vuotias poika, Miska, kotona ja hiihtäjä-isi kaipasi häntä kovin. Edes jouluksi ei ehdi kotiin:( Jussilla on moottorikelkka, jolla ajelee karvalakki päässä. Kaikenlaista tietoa kerättiin siis.

Herra B odotti isiä niin, ettei ehtinyt panostaa muuhun kuin taivaan tarkkailuun. Hän on tosin ryhdistäytynyt aikoinaan pääkaupunkimme lentoasemalla. Mummo ja pappa olivat ihmeissään luonnonlapsen käytöksestä. Hän oli esitellyt itsensä kädestä pitäen, nimellä, lähtökaupunkia ja määränpäätä unohtamatta. Noin 50 ihmiselle. Lopulta meinasivat myöhästyä koneesta poika, mummo ja pappa.

On ne ihania, kamalia, suloisia, raivostuttavia, enkeleitä, hirviöitä... Aamullisen kirjoituksen kiihkeistä tunnelmista olen jo hieman leppynyt. Hyvä, että saa tänne syytää pahimmat raivot.

On tämä touhua. Miten 12 lapsen vanhemmat selviää kaikesta??? Joskus tuntuu, että minussa on vanhempana jotain perusteellista vikaa, kun aina on jotain tekeillä- Elämää? Säpinää?

Mutta vatsa sisään-rinta ulos-häntä pystyyn-tuulta päin!

... (en keksi edes otsikkoa)...

Tästä piti alunperin tulla hilpeä kertomus Isin kotiinpaluusta... (Ja mukavaa se olikin, kaikkine kommervenkkeineen lentoasemalla). Kerron ne sitten joskus, jos vielä alan nähdä edes jotain ihanaa noissa pirunriivaamissa paholaisissa, jotka tuhoavat kaiken. KAIKEN! Erityisesti minun omaisuuden ja hermot. Tässä selitys: Kannettavan hardvinylistä tuli kuvamateriaalia, joista sokeakin näkee, että koneen sisuskalut on marinoitu jollain liemellä. Tiukkaa tivausta aamupalan lomassa; onko jollain tietoa, mitä mahdollisesti on tapahtunut????!!!! Kolmesta suusta tulee jotain käsittämätöntä sönkönsönkköä Mehukatista ja siitä ja tästä ja tuosta. Ja ku toi ekana ja minä sitten ja blaablaablaa. Vittu. Minä katkon niiltä kädet ja jalat ja teippaan pään niin umpeen, ettei jää kuin sieraimet näkyviin. Keksii ne jonkun keinon, miten hävikkiä voi kylvää pelkillä sieraimilla.

Joku laskelma oli aikoinaan, että lapsen kasvattaminen aikuiseksi maksaa 100000 €. Paskapuhetta. Se ei riitä. Alkuunkaan. Jos minä joskus vielä möläytän jotain niin älytöntä suustani, että meille tulee vauva, niin hakekaa minut äkkiä vilkkuautolla pois ja pakkosteriloikaa.

Ei jumankekka. Nyt ei ole mitään muuta sanottavaa. Paitsi, että yritän (jos en ole tikahtunut raivoon) iltapäivällä kiertää blogeissanne ja kommentoida, kun on niin paljon haasteisiin vastattu:)

S.A. Helvetin esikartanosta.

26.11.08

Omituisuuksia(ko)? part 2.

Anne haastoi jo aikaa sitten avautumaan omituisuuksistani. Olen jo listannut ekan omituisuuserän täällä ja nyt olen työstänyt mielessäni uutta listaa.

1. Kehittelen muistisääntöjä. Sehän ei ole omituista ollenkaan, mutta hieman omituisempi on logiikka niiden takana. Jos pankkikortin tunnus luku on 2485, niin muistan sen siitä, että pappa syntyi vuonna -24 ja serkku vuonna -85. Ihan simppeli juttu, eikö? Mutta kun pappa syntyi oikeasti vuonna -27 ja serkku vuonna -86. Tämän on moni tuominnut tosi omituisuudeksi.

2. Käännän sanoja ja numerosarjoja "koodeiksi". Esim. sieni on 19.9.5.14.9.

3. Olen ihan hillittömän utelias. Availen salaa joululahjoja etukäteen. Pistelen pehmeisiin paketteihin neulalla reikiä ja katson valoa vasten. Tämä ei suinkaan koske vain minulle osoitettuja paketteja vaan kurkin röyhkeästi kaikkien muidenkin perheenjäsenten paketteja. *nolo*
Jos on vaikka joku tilaisuus, jossa kaikki saavat muistamisen- yleensä vielä samanlainen lahja joka paketissa, niin muut avaavat lahjan nätisti ja rauhassa- tai säästävät jopa kotiin, mutta minun pöydälläni on kynsin ja hampain auki raastettu paketti. Vastaavasti löytäessäni jotain tosi sopivaa tietylle henkilölle en pysty säästämään lahjaa jouluksi tai muuhun merkkipäivään vaan annan sen heti.

4. Nukkumisesta olikin yksi omituisuus aiemmin, mutta tässä toinen. Voin nukkua missä vaan. Nukun lähes aina syvää unta, jota ei häiritse mikään. En esimerkiksi lasten vauva-aikana herännyt juuri koskaan yöitkuihin vaan ukko toi vauvan tissille tai syötti pullolla.

5. Pystyn irroittautumaan hetkestä. Vaipumaan tietoisesti meditatiiviseen tilaan. Pystyn sulkemaan ympäriltäni häiriötekijät pois ja vaipumaan tyhjyyteen. Palatessani maailmankartalle minulla on rauhallinen ja seesteinen olo. Tätä on vaikea selittää. Muutaman minuutin "poissaolo" riittää. En siis varsinaisesti ajattele mitään vaan olen tyhjäkäynnillä. Yleensä keksin tuokioni jälkeen ratkaisun johonkin ongelmaan tai saan jonkin huippuidean (!?).

S.A.

Tähän en enää haasta varsinaisesti nimellä ketään, mutta jos joku listailee omiaan niin vinkatkaapa;)

25.11.08

Mitä jos...?

Mitä, jos alkaisi itsekin toimia niin kuin lapset? Kulkisi aina juoksemalla. Hyppelisi huonekalujen päältä toiselle ja yli- konttaisi alta! Missään tapauksessa ei kuitenkaan kulkisi koskaan suoraan. Pyörällä ajaisi ojan pohjaa myöten ja hyppäyttäisi kivetyksien yli. Liiraisi sivuluisua kengät jarruttamisesta pohjattomina. Kaivaisi estoitta nenäänsä. Ei huolehtisi märistä hanskoista tai kengistä. Mitä sen on väliä, jos lenkkarit jäätyy eteisen lattiaan?

Vaatisi kaupankassalta vaihtorahat 5 senttisinä, koska silloin tuntuisi olo rikkaammalta. Makoilisi lattialla ennen töihin lähtöä ja huutaisi: Minen taho! Riisuisi vaatteita sitä mukaa, kun joku toinen niitä yrittäisi sinulle pukea. Söisi mielellään paketillisen dominoja aamupalaksi. Piirtäisi mustekynällä itselleen viikset aina, kun kynän käsiinsä saisi. Keinuisi tuolilla ja selälleen mätkähdyksen jälkeenkin keinuisi tuolilla aina vaan. Pyytäisi ravintolassa lautaselleen porkkanoita ja saatuaan ne, alkaisi kovalla äänellä vaatia niitä välittömästi poistettaviksi. Tehostaisi pyyntöä vippailemalla porkkanoita vierustoverien lautasille. Heittäyttyisi huolettomaan tilaan, jossa eniten päänvaivaa koituisi siitä, että mistä saisi tikkarin? Puhuisi lakkaamatta. Vaatisi asioihin selityksiä. Epämääräisiin selityksiin selkeämpiä. Ja vielä selkeämpiä. Kulkisi yöt peiton ja tyynyn kanssa ja kyhnäisi jonkun kyljessä. Tunkisi varpaita suuhun.

Pyörittelisi huvin vuoksi silmiä päässään ja irvistelisi itsekseen. Yrittäisi katsoa kieroon mahdollisimman pitkään. Tekisi "kainalopieruja" ilahduttaakseen muita. Painisi ystävien kanssa paremman tekemisen puutteessa.

Taidan aloittaa siitä viiksien piirtämisestä.

Kokeilkaapa joskus vaikka vain miettiä (jos ette uskalla kokeilla), että mitä jos kesken kokouksen hypähtelisi tuolilta toiselle ja penäisi perimmäistä vastausta: Miksi? Miksi? Miksi? Tunkisi suunsa täyteen pullaa ja katselisi kieroon. Tai mitä, jos joku muu alkaisi yhtäkkiä käyttäytyä ihan kuin lapsi? Halpaa ja hauskaa ajankulua;D

S.A.

Sarjassa Valvontakameran kertomaa:

1. Kotiin unohtuneen koulukirjan haku- pillimehua paluumatkalle matkaevääksi.

2. Autotallista haettu kolme tyhjää pulloa, palautettu kauppaan ja ostettu yksi(!) tikkari.

Oveton koti.

Marjut haastoi paljastamaan pahimmat paikat (kotona!)... Minullakin iski valinnan vaikeus... on niin monta loukkoa, jotka kaipaisivat siivousta, maalia, tapettia, paneelia ja vaikka mitä!

Valitsin kohteeksi huushollin ovettomuuden. Ei väliovia. Kaikki 2 huonetta ja keittiö yhtä tilaa. Verhoja roikkuu sitten muuallakin kuin ikkunoissa. Makuualkovin ovi eli verho:


Eteisen ja peräkammarin välinen ovi eli verho. (Ugh!)

Tämä on vähän kaksipiippuinen juttu. Toisaalta tykkään, kun saa äkkiä uutta ilmettä, mutta toisaalta meillä on kovin vaikeaa löytää omaa rauhaa. Vessassakaan ei voi istua tuntitolkulla.
Kuten kuvat paljastaa- verhot rypistyy ja kuhmuja tulee, kun juostaan vastakkaisista suunnista ja törmätään verholla. Jos olisi rutosti rahaa, kaataisin kaikki väliseinät ja tekisin uudelleen järjestelyjä huonejärjestysten ja ovettomuuden suhteen (tai muuttaisin Ibizalle).
Haastan vuorostani 5 bloggaajaa paljastamaan kotinsa hurjimmat viritelmät ja sotkuisimmat kaapit;)
Siispä te:
Innolla odottelen kuvia ja kertomusta:D
S.A.

24.11.08

Elle. (ja pelle)

Tilasin reippaalta ja mukavalta puhelinmyyjältä lehden. Elle-lehden. Voi pyhä jysäys, mikä harha-askel. Voi jestas, harvoinpa sattuu kohdalle mitään noin epäsopivaa. Lehdessä itsessään ei ole mitään vikaa, mutta se ei vaan ole minun tyylinen pätkääkään. Minä, joka en lue yleensä horoskooppeja ollenkaan, rankkaan luettavimpien juttujen top-kolmoslistalle Elle-lehden horoskoopin. Voi hanuri. Siinä lehdessä oli 3 luettavaa juttua ja yksi niistä se horoskooppi, kun oikein avoimin mielin yritin luettavaa siitä etsiä. Kerronpa mitä lehdessä oli.

Ihan kannesta liikkeelle... Eli:(luvut perässä kertoo ko. yrityksen mainosten sivumäärän)
Lancome 6
Biotherm 2
Versace 2
HM 2
Ginatricot 4
Vogue 2
Diesel 1
-sisällysluettelo-
Dior 1
Mulberry 1
-päätoimittajalta-
Gucci 1
Elle 1
Gucci 1
Maxfactory 1
Marimekko 1
Kultakeskus 1
Faconnable 1
Kenzo 1
Daisy Marc Jacobs 1
Euphoria 1
Scwarzkopf 1
Philips 1
Lancome (vihko)
-Nicole Kidman 2 sivua tekstiä/2 sivun kokoista kuvaa=4
Efva Attling 1
Canon 1
Fazer 2
-Valoisa tulevaisuus- 8 sivua, 8 kuvaa.
Triumph (vihko)
Joutsen 1
Linum 1
Osis+ 1
Ralph Lauren 1
Nivea 1
Valio Vanilla 1
Cordoniu 1
Fit 1+irtolipare
Reserva 1
Fiskars 1
Elle-lehden oma mainos 1
Elfa Decor 1
Tiger 1
Emporio Armani 1

Luettavia artikkeleita:
- Afganistanin naisten toivo ei kuole 3
- Sisarussuhteet 2
- Horoskooppi 1

Pöyristyttävät havainnot:
- Kultaa silmiin, vartalolle, hiuksiin (sitä ei voi olla liikaa, kuulemma)
- Kauneushoitovertailu (halvin 142-kallein 275 €!!!)

Ruokaohjeet:
- Hernesnapsit
- Etelätirolilainen gulassi

Yhteenveto:
Lehden lukuun meni murto-osa siitä ajasta, mitä mainosten laskemiseen.





Nyt täytyy soittaa sinne tilaajapalveluun ja yrittää mulkata niin, ettei sitä lehteä minulle enää lähetetä. Kai ne voisi lähettää jotain toista lehteä tilalle? Vitsi, kuinka olenkin niin tyhmä. Se myyjä vielä sanoi, että tää on vähän niin kuin In-lehti, mutta paksumpi ja niin edelleen.
Miksi kerron tämän täällä? Siksi kun:
Minua kiukuttaa minä itse.

S.A.

Kuvat tarinan jatkoksi.

Laitan nyt näitä kuvia, kun aiemmassa kirjoituksessa lupasin. Viikonlopun menoa!
Tässäpä hurmaava tonttupukki:) Nenäpäivän nenä, pikkukalsarit sekä tyynyvatsa huivilla kruunattuna.

Yhteislahjaksi saatuja joululeivonnaisia- tonttuja ja kuusia.

Keittokirjateline tai voihan siihen laittaa valokuvankin.

Keittokirja ja lapinukon keiton ohje. (Hauska idea: koululaisten keräämiä reseptejä- opettajilta, vanhemmilta ja omakeksimiä)

Tosi sievät taulut, kuultokuva(?) siis semmoinen ohut harso, johon maalatut oksat ja huovasta liimatut punatulkut. Oi kuinka tykkään:)

Muistitaulu viinipullonkorkeista. 8 € oli minusta erittäin kohtuullinen hinta, koska noiden nauttimiseen on huvennut kosolti enemmän rahaa ja varmaan on pääkin ollut jossain vaiheessa kipeänä:O

Onko täällä ollut kilttejä äitejä?! Ai eikö? No Karjalaisella risuluudalla lumitöihin, mars! Niitä lumitöitä olikin tänä aamuna kovasti, huhhei!

S.A.

23.11.08

Yllätyksiä ja yleistä vetistelyä.

Oma tietokone lähtee Hollantiin ja palaa ties milloin? Nyt olen vanhan kannettavan varassa kotioloissa- tästä puuttuu vain B ja välilyöntinäppäin. Kaadoin taannoin jauhepuuterin tähän päälle ja Ukko imuroi sen B-kirjaimen, Herra C taas irroitti välilyönnin. Mutta kyllä tälläkin kirjoittaa, kun ei kiirettä pidä.

Meillä on ollut ihana viikonloppu=) Siis ihan yliveto! Kuulin viime keskiviikkona, että meille tulee vieraita ja tämä oli säilytettävä yllätyksenä pojille. Siksi en voinut kirjoittaa tännekään mitään, kun jos olisi sattunut joku pojista vilkaisemaan, niin... No, minähän olen tunnetusti maailman surkein salaisuuksien säilyttäjä- niin olipa muuten turkaisen vaikea ke-to-pe. Onnistuin käyttäytymään lähes normaalisti, sytyttelin vain ulkotulia, hymyilin typerästi ja vaelsin huokaillen ikkunasta toiseen... Kyllä ne arvasivat, että joku tulee, muttei niillä ollut aavistustakaan kuka/ketkä. Viimein ovi kolahti ja siitä se riemu repesi:) Minun äiti ja iskä!!!
Lauantaina käytiin Joulumessuilla ja katsomassa ilotulitus. Messuilta mukaan lähti keittokirjateline, keittokirja, Karjalainen risuluuta, muistitaulu, sinappia, hillapiirakkaa, rieskaa...
Myös herrat A ja B kuluttivat viikkorahansa sujuvasti messuilla. Koska olimme jouluisella mielellä päätimme viettää illalla Pikkujoulut.
Herra A kysyi missä vaiheessa jaetaan lahjat? Plingpling- hälytyskellot soi päässäni- Totta tosiaan Pikkujoululahjat! Oh my god. Enpä ollut tullut ajatelleeksikaan; minä kun luulin, että joulutortuilla, saunalla ja Joulutarina-elokuvalla saadaan hyvät pikkujoulut pystyyn. Mikä kardinaalimoka! Satavauhtia kauppaan ja lahjojen ostoon.

Tortut leivottiin ja sauna lämmitettiin. Tonttupukki (HerraA) tuli punaiset kalsarit (tonttulakit hukassa) päässä, nenäpäivän punaisessa nenässä ja jakoi runsaat lahjat. Siis todella runsaat! Kävi nimittäin ilmi, että herra oli sijoittanut rahansa messuilla "kaikki arvat voittaa"-kojuille ja oli hyvällä tuurilla saanut mielettömän hienoja voittoja! Minä sain kaksi punatulkkutaulua, äiti pannulapun, iskä keittokirjan, velipojille pikkuautot ja yhteislahjaksi joululeivoksia. Olin äimänä!
Herra C sai B:ltä puoliksi syödyn suklaakalenterin;D Minä sain lisäksi dvd:n, äiti kahvikupin+karkkia, iskä cd:n, A ja B legoja ja C palapelin. Ihan kuin oikea Joulu!(kuvat liitän myöhemmin, kun saan siirrettyä kameralta-tämä kone ei näemmä tunnista kameraa...)

Myöhäisilta vietettiin Joulutarinan parissa- voi ihmettä, kuinka liikuttava elokuva. Itkin lähes koko elokuvan läpi. Sitten olikin hyvä painua pötkölleen pyjaman hihat kyynelistä vettyneinä. Tänään itkettiin sitten jäähyväisiä ja juteltiin poikien kanssa miksi on hyvä näyttää tunteensa. Vanhin poika kertoi, kuinka hänellä oli tullut koulussa itku, kun joku ekaluokkalainen poika oli tosi hidas juoksemaan, aina vain viimeisenä maaliin, ruokalaan, luokkaan. Ja minulla itketti se, että poikaa liikutti tuollainen havainto. Ja niin itkettiin yhdessä hetki ja lopussa naurettiin, kun oli niin äänet painoksissa, nenät punaisina ja silmät turvoksissa.

Lämpimin ajatuksin ja turvonnein silmin
S.A.

20.11.08

Hajonnut hardvinyl.

Hahhaa. Tulipa taas kerjättyä verta nenästä, kun ei ole tapahtunut mitään. Heti eilisiltana kesken parhaan blogivaeltelun lakkasi kannettavan näppis toimimasta. Hätä ei suinkaan ollut tämän näköinen, koska hiirellä ja sivuhistorialla pääsi melkoisen pitkälle, ihan omia jälkiään seuraamalla. Seuraava askel olikin se, että kone sammui, eikä enää herännyt henkiin millään ilveellä. Ei akun poistolla, ei millään. Hö. Takuuhuoltoon mokoma! Juuri nyt, kun hilpeät kolmen kuukauden synttärit saatiin juhlittua; kakkua ja pullaa, pihkura. Takuuhuoltoon pitää täyttää netissä(!!!) lappu, jotta osaavat tulla hakemaan tuon. Sinänsä jännä juttu, että pitkäänköhän olisi saanut odotella hakijaa, jos ei olisi ollut nettiä käytössä? Seuraava huvitus, kerro enlanniksi vika... Nooh. Tönkköenglannilla...

Uups. Auh. Agrh? It is, It doesn't, fuck, fuck. IT IS Black? But it's white, but it's black. No power. No life in my PC. Jeesjees I have irroittanut battery. I think it is hardvinyl (eikö ole sujuva käännös kovalevystä?) who is not ok. Is that ok? :O

Jotain tuon suuntaista sain aikaiseksi.
Kovasti mielenkiintoista olisi nähdä myös muiden jättämiä vikaselosteita.

Seuraavaksi hirveää hilpeyttä on tarjoillut kotiin asennettu valvontakamera. Sijaitsee siis ulkona. Viikonloppuna yöaikaan meillä vieraili jänis ja joku auto. Mitään ei hävinnyt, eikä tallia ajettu nurin. Pojat ovat sujuvasti unohtaneet kameran ja päivittäin kotona näemmä sattuu juttuja, joita ei koeta mainitsemisen arvoiseksi. Mm. eilen aamuna koira poistui ovesta häntä sojonaan ja pojat perässä... Koulun jälkeen ei saa tulla kavereita, koska ensin tehdään läksyt. Tämä ei ilmeisesti pojille ihan kamerasta valjennut, että voidaan reaaliajassa seurata mitä kotona tapahtuu- eli meediovanhemmat osaa soittaa juuri sillä hetkellä, kun ystävä J. sattui juuri tulemaan:) Voi veljet. Ei tätä kyttäysmielessä asennettu, vaan liittyy työjuttuihin. Mutta onhan sitä välillä hauska kurkata kuka pihalla kulkee ja koska?! Esim. 400 m. koulumatkaa on helppo kävellä 1,5 tuntiakin. Koulumatka kerrottuna menee perinteisesti näin: "Tulin tosi nopeesti, siis juoksin koko matkan kotiin. Ei menny ku kolme minuuttia." Jepjep.

S.A.

19.11.08

Saapasjalkakissa;)

Jotenkin olen syvästi kiitollinen siitä, että kerrankin pitää kirjoitella tyhjäpäisyyksiä- kun ei meillä ole tapahtunut mitään:)! Tasapainoinen tila jo toista päivää. Huih, koskahan menee matto jalkojen alta? Mutta tässä on mun SAAPPAAT:
On muuten hyvät kävellä. Aivan älyttömän hyvät.

Sitten intouduin Jouluilemaan. Vaihdoin keittiöön joulukapan ja laitoin joulutähden ikkunaan. Yritin kuvata vaikka miten sitä, mutta aina se näytti tosi rumalta kuvassa, livenä se on nätti- Uskokaa pois! Eli ihan seepiana tunnelmaa keittiöstä:
Näyttääpä hölmöltä noinkin. No, tuo tähti on tummanpunainen, kuten kapan ylälaitakin ja tontut kapan alalaidassa on hilpeitä, hassuja ja vinkeitä. Minä tykkään Joulusta.
Töissä meni tänään mukavasti- yksi suurempi sopimus allekirjoitettuna, jeah! Vaatii uuden asian opiskelua, mutta se mikä tuntuu hyvältä on se, että joku uskoo sinuun enemmän kuin hetkittäin itsekään uskot!
S.A.
Ps. Voi kuinka lohdullisia kommentteja edellisessä postauksessa:) Mukavaa, että muillakin on pesty vaatteita piloille ja pohjevikaisia yms. jalallisia rajatapauksia löytyy=)

17.11.08

Väkivalta ei ole mikään ratkaisu, vai onko?!

Voi JESTAS, että minä en kestä maanantaita. En. Yhtään. Meidän kemiat ei mene yksiin. Tänä aamuna totesin Ukon pesseen yhden lempivillapaitani ihan normaalilla 40 asteen pesuohjelmalla. Semmoinen huopunut postimerkki kurkki kuivausrummusta. Niin epämuodostunut, ettei se olisi sopinut Bratzille, saatika minulle. Yritin hengittää rauhallisesti ja miettiä, ettei väkivalta ole mikään ratkaisu. (Vaikka oikeasti mielessä pyöri, kuinka helposti ihmisen voisi tukehduttaa villapaidalla...) Käänteisesti verrannollinen suhde: osakekurssikäyrien alamäki <---> v***tuksen ylämäki. Ja ihan heti heräämisen jälkeen. Seuraavaksi: auto ei lähtenyt käyntiin ja sain pikakurssin boosterikäynnistyksen saloihin, jos nyt sattuu, että näin käy Ukon poissa ollessa... (tästä kurssituksesta voi lukea rivien välistä, että näin todennäköisesti tulee käymään...)

Minulla ei ole kunnollisia talvikenkiä ja lumppasin slip in-tossuilla ojaan herra C:n hoitopaikan pihalla- muuten 6. uusi hoitaja kuukauden sisään (tästäkin riittäisi murinaa... mutta säästän myöhempään).

Töissä normaalit maanantain herkut lisämausteilla- nyt alkoi osakekäyrät jo kalveta sille toiselle käyrälle. Kun pitäisi tehdä ihan oikeita juttuja, niin typisen tyhjään värkkäämiseen menee aikaa...
Lisäksi muutama paperi, aika tärkeä, pysytteli piilossa ja niiden etsimiseen tuhrautui aikaa. Ukko totesi, että pitäisiköhän se passi hommata reissua varten. Ajokortti, se vanha pahvinen, on mallia palapeli ja vanha passi on auttamattomasti vanha. Ymmmm. Niin, että perjantaina pitäisi reissuun lähteä, kiirekö tässä?!

Ja se pilalle mennyt villapaita vitutti koko ajan. En maininnut Ukolle sen hinnasta mitään, kun en sitä aiemminkaan mainostanut- toisekseen malli on muutaman vuoden vanha, joten samanlaista on turha hakea. Auttamattomasti last season- mutta sopi minulle. Grrrr. (90€)

Lähdin rekisteröimään kelkkaa ja autoa: Käyt vaan heittään ne paperit sinne. Kaiken kaikkiaan heittämiseen meni jonotuksineen rapiat kaksi tuntia. Käyt vaan heittään... My ass.
Menin kenkäkauppaan. Kokeilin tapani mukaan toiveikkaana useita saappaita. Mitkään ei menneet kiinni, naiselliset paksut pohkeet kirraa-kirraa. Hohdokkain hetki oli kai se, kun kaulahuivin hapsut sekoittui saappaan vetoketjuun ja kaksinkerroin taipuneena puolikuristuksissa yritin säilyttää arvokkuuteni. Ei säilynyt sekään. Siinä näyteikkunassa pyllistellessäni huivi kengässä.
Lopulta taivaankappeleet vääntyi suotuisaan asemaan ja yhdet hyvät ja sievät saappaat kurkisteli hyllyn takaa. Kokeilin, henkeä pidättäen vedin ketjua ylöspäin... ja ne sujahti kiinni!!! Jumavit. Päivän kohokohta, itseasiassa koko elämäni saapasostosten kohokohta! Saappaat, jotka menee kiinni! Eivätkä ole 10 numeroa liian suuret kärkiosasta. Mukaan! Älkääkä kukaan koskaan missään vaiheessa kysykö hintaa. Nyt ei ole oikea aika. Sen verran kerron, että sain tinkaamatta alennusta 12 €. Tiedä sitä onko paljon vai vähän, mutta jos muuttaa markoiksi, niin onhan se pirun paljon. Minusta.
Laitan kuvan saappaista lähipäivinä. Ne ei ole huikeat, mutta ne on mukavat. Ja ne menee kiinni!

Iltaruoaksi tein hirvenlihasta lasagnea. Se sentään onnistui. Ja laitoin erillisen korin vaatteille, joita kukaan muu kuin minä ei saa pestä. Ei edes vilkaista siihen koriin. Ruumiillisen kurituksen uhalla. Ihan todella. (Se ei ollut ensimmäinen pilalle pesty vaate meillä, ikävä kyllä. Siksi näin jyrkkä suhtautuminen ja suhteeton raivo.)

Susikairan Martta. Onneksi on ilta ja huomenna on tiistai:)

15.11.08

K-18.

Aivan tavallinen lauantai. Kotitöitä, pyykinpesua, ruoanlaittoa, siivoilua jne. Ei siis mitään mainitsemisen arvoista siihen asti, kunnes... Isot pojat ulkoilemassa kavereidensa kanssa ja nuorin nukkumassa;) Ukon kanssa vilkaistiin toisiamme... Mitä jos? Entä, jos juuri nyt? Tuntuuko siltä? Onko ihan hullua? Entä jos joku tulee, mitä ajattelee? Ollaanko ihan pervoja?! Ei muuta kuin peitot ja tyynyt mukaan ja patjat olohuoneen lattialle...
Niin, että mitäkö tehtiin?! No katsottiin Alvin ja pikkuoravat ilman suomenkielistä dubbausta! Aivan parhautta kerrakseen! Suosittelen lämpimästi kaikille!

S.A.

14.11.08

Valokuvatorstain 108. haaste

Kolmen kuvan tutkielma aiheesta: Esine.


Toimistontyttö askartelee esineellä.

Pakkolomalle.

Varmaan osittain syksystä, osittain kaikesta katasrofialueen normaalielämästä, osittain vaikka mistä osasyistä johtuen Ukkoparkaa kiristää päästä. Sitä tapahtuu muutaman kerran vuodessa ja sen huomaa siitä, että pienet asiat ärsyttää ja vielä pienemmät asiat ärsyttää. Pientä piruilua milloin ketäkin kohtaan- yleistä ärtymystä. Siis ihan perusjuttua, mutta sen vaan huomaa, koska irtiotto meistä(perheestä) olisi paikallaan. Ukko ei itse taida osata irroittautua tästä oravanpyörästä, joten täytyy vähän avittaa ja kannustaa. Olemme kyllä molemmat kotona viihtyvää lajia, mutta rajansa kaikella. Minä reissaan työn puolesta jonkin verran ja osaan tunnistaa muutenkin tarpeen irtiottoon. Mies taas... on töissä, kotona ja touhuilee kotiasioita. Koska ei metsästä, kalasta tai harrasta muutakaan säännöllistä menoa, niin ihmekös tuo, että välillä vaikuttaa siltä, ettemme osaa edes hengittää oikealla rytmillä:D

No, nyt on sitten tiedossa Ukon ystävän syntymäpäivät, kaukana kotoa. Olen patistanut lähtemään. Ukko on harannut vastaan. Tulee kalliiksi. Pitäisi säästää. Mitä, jos mentäisiin kaikki. Ei nyt joutaisi lähtemään. Blaa-blaa.
Tekosyitä! Sanon minä. Matkaan vaan! Ystäväkin odottaa. Saat nukkua kunnon yöunia! Kukaan ei roiku lahkeessa. Mene! Varataan liput heti, jookos?

Nyt ne liput on varattu. Pientä hymyä poskipielissä havaittavissa... Ukollakin. Kahden päivän mutkasta tuli yllättäin lentoteknisistä syistä johtuen 6 päivän reissu, aina parempi! Paluulento tulee illalla, joten: "Tehän pääsette kaikki minua sitten vastaan!" Niin päästään ja tullaan:)

No, reissu on viikon päästä (vasta), mutta jo tietoisuus arjenkatkaisevasta pakkolomasta auttaa, meitä kaikkia;)
Sitä paitsi aina toisen vanhemman poissaollessa, muulla perheellä on lupa heittäytyä puolihunningolle, joten... meille kotihiirillekin koittaa auvoisat ajat kissan poistuttua;D

S.A.

13.11.08

Perhosia ja sammakoita?

Miten se onkin niin vaikeaa kommentoida? Tuntuu, etten useinkaan jätä jälkiä itsestäni täällä nettipäiväkirjojen sivuilla vaeltaessani. Klikkailen itseäni eteenpäin, pompahtelen aina uusille raiteille, löydän uusia mielenkiintoisia sivuja. Hengitystä pidättäen seurailen kiperiä tilanteita, myötäelän vastamäessä, virtuaalisesti kiedon käteni olkapäälle, nauran hassuille sattumuksille ja kyynelehdin surun kohdatessa. Joskus palaan saman kirjoituksen tunnelmiin uudestaan ja uudestaan. Eläydyn ja tunnen luissa ja ytimissä tapahtumat, kuin ne olisivat tapahtuneet itselleni. Ja siltikään en saa jätettyä merkkiäkään. Huono ihminen. Erityisen epäkelpoyksilö, koska kirjoitan itsekin ja jokainen kommentti saa sydämeni läikähtämään riemusta, niin miksi en osaa itse tehdä niin kuin toivoisin toisten tekevän itselleni?

Sitten on niitä hurmaavia yksilöitä, joilla on tarjolla aina oikeat sanat. Missä tahansa törmää sellaisen henkilön jättämään kommenttiin, niin aina tulvahtaa lämmin olo ja nousee hymy huulille. Ne kommentit eivät koskaan toista itseään ja ottavat kantaa juuri siihen kirjoitukseen. Minulla on vielä paljon opittavaa. Kirjoitusmaneereista irti pyristelyä- minulle asiat ovat ihan liian usein ihania. Kommenttia kirjoittaessani yritän kirjoittaa jotain, sitten pohdin; enhän ole liian teräväkielinen, seuraavaksi pohdin; eihän kommenttini pahoita kirjoittajan mieltä, sitten mietin; mitä minulla olikaan sanottavana ja lopuksi painan peruuta nappia. Ja luikin taas karkuun kuin pahainen kakara, joka pimputtelee kerrostalon ovikelloja piiloutuen lopuksi portaiden alle.

Erityisen vaikeaa on jättää kommenttia silloin, kun blogin teksti käsittelee jotain henkilökohtaista ja kipeää asiaa... Silloin punnitsen sanojani tuhat kertaa ja totean ne väärinvalituiksi. Vaikka juuri silloin jätetty kommentti saattaisi piristää kirjoittajaa oikein erityisen paljon.

Sitten käy välillä niin, että hukkaa jonkun mukavan ja ihanan blogin... Kunnes hyppelehtimällä päätyy taas "vanhan tutun" luo. Käsi ojossa ja sormet sinkeinä on jättämässä kommenttia; että ihanaa, kun löysin sinut taas... Kunnes muistaa, ettei ollut jättänyt itsestään mitään merkkiä aiemminkaan, joten miten arvoisa kirjoittaja suhtautuu löytymiseensä, jos ei ole tiennyt hukassa olleensakaan...


Tämä kirjoittaminen on muodostunut varsin tehokkaaksi päänupinnollauspuuhaksi. Päässä pyörii monta ajatusta, joista pitäisi muistaa kirjoittaa ja yhtä monta ajatusta on jo muokkausvaiheessa matkalla kohti "julkaisu onnistui!"-vaihetta. Yleensä meillä vaan tapahtuu jotain uutta kokoajan, niin että niitä yleisiä pohdintoja ei saa työstettyä loppuun asti.


Tästäpäs tulikin nyt kummallinen kirjoitus. Olisikohan sisältö tiivistetysti tässä:

- Ihanaa, blogiystävät, siskot ja serkut=) Kanssanne on mukavaa olla.
- Kiitos kommenteista joita olette jättäneet.
- Anteeksi kommentointini epäsäännöllisyys ja ajoittainen täydellinen hiljaisuus, mikä ei tarkoita ettenkö sivuillanne vaeltelisi ja ajatuksissani teitä muistaisi- treenaan treenaan:)


Tähän sopii juuri tämä:
Kiitos Anne tunnustuksesta:) Se lämmittää ja tuo mieleen kesän! Se, jos mikä piristää täällä lumituiskuisessa Susikairassa.
Kyllä te kaikki sivupalkin naiset tiedätte, että teitähän minä ajattelen, kun tämä eteenpäin pitäisi laittaa- ottakaa matkaan kesäinen perhonen ja sydämellinen ajatus!
S.A.

12.11.08

Menetimme mustikan.

Eli lisäkives, ei onneksi se varsinainen, oli heittänyt piruetin ja on täten poistunut joukostamme. Tämän ei pitäisi vaikuttaa mihinkään mitenkään. Lääkäri vertasi lisäkivestä umpilisäkkeeseen ja mainitsi sen muistuttavan mustikkaa. Ripeää toimintaa, puolitoista tuntia ja olimme käyneet kirurgilla, hoitajalla, ultrassa ja vielä kahdella kirurgilla. Hoitolinjoja oli oikein kaksi mistä valita; joko kipulääkettä ja aikaa tai leikkaus nukutuksessa, jossa mustikka klipataan irti. Lääkäri suositteli potilaan hyvästä kunnosta ja pitkastä matkasta johtuen ensimmäistä vaihtoehtoa. Tämä kuulosti meistäkin hyvältä. Potilaan ainoa ongelma oli pääseekö hän pelaamaan perjantaina sählyotteluun?

Tämä samainen poika veti esinahkansa noin puoli vuotta sitten liian taakse, jonne se jumiutui ja lääkärikeikkahan siitäkin tuli. Oi, miksi synnärillä ei anneta mukaan pippelikäsikirjaa meille äideille? Mistä sen tietää, mitä noissakin tapeissa voi rikkoontua?!

Mukava autoilureissu muuten, höpöteltiin niitä näitä pojan kanssa. Äiti-esiteini sanakirja laajeni taas; nyt tiedän, että tytöillä on mutteri ja pojilla meisseli;D Se näissä intiimivaivoissa on "mukavaa", että kaikenlainen muukin kainous katoaa. Kävimme syömässä maittavan huoltoasema-aterian, kun leikkausuhka (ja siitä johtuva syömättömyys) oli pois pyyhkäisty.
Kotona toinen pojista oli kertonut potilaan luokkakavereille sairaalareissun syyn, josta potilas sai hepulin, koska kaikki nauraa ja kiusaa kuulemma. Naamioimme tarinan umpisuolentulehdusepäilyksi, joten vaiva ei kuulosta niin "nololta". Kyllä täältä noustaan taas;) Jospa nyt hieman tasoittuisi *pitää peukkuja*.

S.A.

11.11.08

Nenäuretaania ja Great balls of fire.

Juuh- ei ole jäänyt Ravintolavaihde päälle, vaikka siltä saattaa vaikuttaa;)
Isänpäivää vietettiin perinteisin menoin. Isi heräsi, kuten aina, ensimmäisenä ja oli keittänyt itselleen kahvit kuuden tienoossa. Hyvä- ja aamu-uninen perhe heräsi lähempänä yhdeksää, jolloin Isi kurvasi takaisin sänkyyn ja me hetken päästä kahvien ja lahjojen kera "herättelemään". Lapset olivat askarrelleet kortteja ja pöytämaustetelineen ja nuorimmainen oli maalannut mukin. Todella hienoja lahjoja. Erityisen hieno oli hartaudella väännetty pottakakka, joka sekin tuli sitten Isänpäivänä. Herra C on ollut kovin vastahankainen potta- ja pönttöasioille, eikä tietysti olla painostettu. Jos ei ole vielä valmis, niin ei väkisin. A oppi kuivaksi jo 1,5 vuotiaana ja B:kin 2 vuotiaana. Kaikki ne on niin erilaisia, kasvakoon omaan tahtiinsa=)

Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä näin unta, että minulla oli nenäuretaania. Unessa se oli kuin olikin oikein käypää ainetta. Sitä siis tuhuutettiin sieraimiin ja aineen turvotessa sieraimet umpeutuivat, jolloin kiusallinen nenän vuotaminen estyi. Selvästikin uni valmensi minua kohtaamaan sen tosiasian, ettei tämä sairastelurumba näytä loppuvan tällä erää tai ikinä.
Minulla nousi kuume taas eilen illalla. Painuin pehkuihin jo puoli kahdeksalta illalla ja heräsin noin tunnin kuluttua, kun yksi herroista lepuuttaa kipeää alaosastoaan tyynylläni noin 10 cm:n päästä kasvoistani. Arvatenkin ponkaisin aikalaisella vauhdilla pystyyn tutkailemaan turvonnutta ja ilmeisen kipeää kivestä. Pähkäiltiin syitä mistä moinen voisi johtua. Selkeää vastausta en saanut siihen, onko tullut jotain tapaturmaista osumaa tms. Ukkoa tenttasin näistä poikain jutuista, ne ei vaan ole minulle edelleenkään kovin tuttuja; voiko kives tulehtua!? Patistin poikaa tänään käymään kouluterveydenhoitajalla näyttämässä sitä, josko hän osaisi sanoa mitähän asialle kannattaisi tehdä. Minua pelottaa, että turmelen nuo lapset tietämättömyyttäni ja osaamattomuuttani.
Koiralla on korvatulehdus. Tuota lunta taas tuli sen verran, että korvat saa lumetettua sisäpuolelta- kosteus ja lurppakorvat- ei hyvä yhdistelmä. Minulla on angiina ja antibiootin "jälkitautina", tietänette naiset, yksi perkeleellinen Hiivatti. Lisäksi minusta tuntuu, että mitta alkaa olla täynnä, esimerkiksi tippa vielä niin on kuppi nurin.
Muuten kuuluu oikein hyvää:)
S.A.
Ps. Kiitos Anne tunnarista=) käyn hakemassa sen pian.

8.11.08

Ravintolassa.

Tänään päädyimme syömään Ravintolaan. Ruoaksi valitsimme porsaanfilettä, perunoita ja makoisaa salaattia. Ruokajuomana aikuisilla maitoa ja lapsilla limsaa- kerrankos sitä Ravintolassa. Jälkiruoaksi lapset valitsivat jäätelöä ja Ukon kanssa ihan intouduttiin revittelemään ja otettiin Irish Coffeet. Tunnelma oli viihtyisä, lapset käyttäytyivät moitteettomasti, ei kaatuneita laseja tms. palvelu oli ripeää ja kohteliasta:) Kiittelimme vuolain sanoin tarjoilijaa, kokkia ja ovimiestä. Rahaa meni Paljon, mutta kerrankos sitä Ravintolassa. Ravintolasta poistuttuamme tiskasin tiskit ja keräsin Afrikan Tähden rahat takaisin laatikkoon=D

Nyt saunaan, voi olla, että tilaan saunan päälle vielä jonkin iltaherkun. Tänään ei olla köyhiä eikä kipeitä... Ja Monopolyssakin on oikein luottokortit;D

S.A.

Hirviönhönkäys.

Syötävät ja juotavat kelpasivat hyvin=) Punaisella karamellivärillä verenpunaiseksi värjätty booli (vichyä ja spriteä) teki kauppansa ja suut värjäytyi myös punertaviksi:O
Rohkeustestissä piti tunnistaa silmät sidottuna erilaisia asioita: lunta (astian ulkopuolella surisutettu sauvasekoitin lisäsi vaaran tuntua), oksennusta (tiskiainetta-popcorneja-appelsiiniä), keitettyjä makaroneja (joiden seasta piti löytää hiiri), hyinen päivää (lumella ja vedellä täytetty kertakäyttöhanska), hirviönhönkäys (Remu ja "uhrin" käteen laitettu koiransuklaa).

Sen huomasimme, että kuilu 11- ja 8-vuotiaiden välillä on tässä vaiheessa aika suuri. Se mikä pelottaa 8-vuotiasta, on 11-vuotiaan mielestä "lällyä". Eli luultavasti ensivuonna tulee karmeammat juhlat isoille ja vähemmän karmeat pienemmille. Mutta oli meillä Ukon kanssa poskettoman hauskaa, kun suunnittelimme niitä todella karmivia juttuja;D, joita ei siis vielä tänä vuonna toteutettu.
Juhlat päättyivät 20.30 ja 21.05 kaikki meidän pojat olivat jo syvässä unessa.
Hortoilin hetken vielä itse ylhäällä ja sammuttelin kynttilöitä. Ajattelin juoda yhden siiderin, jota kanneksin ansioituneesti käsissäni, saamatta sitä edes auki. Ehkä tänä iltana saan sen avattua?
Tänään jatketaan biletystä omalla porukalla ja koitetaan päättää minne mennään Jouluksi. Saimme kutsun ystävien luokse, katsotaan mihin nyt päädytään.

Ukolla nauratti, kun otin kuvan- after party. En vain ehtinyt millään ottaa kuvaa aikaisemmin. Kyllä kymmenpäinen lapsijoukko on vaan tehokas!

Sairastelusta johtunut juhlien siirto osoittautui vallan taloudelliseksi siirroksi;) Koristeita sai tosi halvalla. Mm. pussillinen (varmaan 200 kpl) pikkuhämähäkkejä maksoi vain euron. Niitä liimailtiin sokerikuorrutteella suklaasuukkoihin, jäädytettiin jääpaloihin ja ripoteltiin muutenkin ympäriinsä.
Nyt lauantain viettoon!

7.11.08

Ei laiteta kuitenkaan sitä Manaajan soundtrackia soimaan...

Mahdotonta touhotusta jälleen=) Ilta koristeltiin ja fiksattiin kotia kauhukekkeriteemaan. Tänään siis kivaa(?) ja kauheaa(!) tiedossa lapsille... Olen askarrellut viikatteen, laatinut ruokalistan, hankkinut tarvikkeet, kotona on vaihdettu kaikki hehkulamput hämyisen värillisiin... Hämähäkkejä ja lepakoita roikkuu katossa ja ovissa- ulkotulet on viritelty sytkäriä vaille valmiiksi... Huisin jännää ja mukavaa touhottaa (uskoisitteko minusta?!)! Siispä lisää päivitystä huomenissa, mukavaa ja kamalaa perjantaita kaikille... Jos tahdotte askarrella itsellenne viikatteen, niin ohjeet tässä:

- Sählymaila
- Pahvia
- Teippiä
- Foliopaperia
- Liimaa




Hienoa, kyllä nyt päitä tippuu...





Menu:
Päättömän kanan siipiä
Nakkisormet vihannesvadilla
Coctailtikarit
Sisäelinsalsaa
Kädettömän miehen boolia
Hämähäkkijuomaa
Hämähäkinsuukkosia
Paistetut madot ja toukat
Käytetyt korvatulpat


Tuliko nälkä? No niin minullakin;D

Susikairan (noita)akka

6.11.08

Ferrari-akka.

Tässä on mun uudet hiukset!!!!! Jestas, että oon iloinen, tyytyväinen, muuttunut, piristynyt ja ihan kaikkia positiivisia asioita! Harmillinen juttu on se, ettei minulla ole kuvaa, jossa olisi aamullinen tilanne, ennen J:n käsittelyä. Mutta sanallinen kertomus: Hiukset oli kauttaaltaan samanmittaiset, ei mitään kevennyksiä tai ohennuksia. Eikä otsahaivenia. Väri oli tummankeltainen osittain, osittain tummanvaalea ja jostain kohdista ihan liian valkoinen. Varmaan muistanette pieleen menneen värjäysoperaation taannoisilta ajoilta... ;D Eli se lattiamoppi päässä varmaan kuvaa aamullista tilannetta parhaiten.


Ja tähän uuteen lookkiin: Eli kahdella varillä, ruskealla ja punaisella neljänä lohkona "sliidattu" (OMG, kampaajaslangia).
Alla pelkkää ruskeaa, seuraavassa mukana vähän punaista, seuraavassa vielä enemmän punaista ja ylimpänä vain punaista. Kuvista ei välity nuo värit semmoisena kuin ne on luonnossa, oikeasti tämä on tosi elävän ja vauhdikkaan näköinen.
Leikkaus on voimakkaasti revitty ja rikottu, mutta silti pituutta niin, että hätäpäissään saa sitaistua ponkkarille. Tykkään ihan mielettömästi! Kyllä kampaaja J. on oikea taivaanlahja!

Mulla on joskus taannoin ollut oranssinpunaiset hiukset, mutta tämän sävyisiä ei vielä koskaan. Kampaaja J. uskaltaa rohkeasti kokeilla uusia hommia ja minä olen aina valmis kaikkeen. Tee mitä vaan! Ja koskaan ei ole ollut huono tukka!





Asuu meillä muitakin punatukkaisia paholaisia!
Vai eikö muka ole ilkimyksen näköinen?!




Jatkan nyt tärkeänä hyvännäköisenä olemista (tai töitä...)! (Olen saanut tänään jo viidet kehut lookista, kohta saatan ylpistyä!!!)

S.A.

5.11.08

Vanha tukka päässä syömässä.

Yhyyyyy.... vääh. Mä en kelpaa mihinkään... en edes hiusmalliksi. Jos haetaan 17-38 vuotiaita ja kaikki valitut on 17 vuotiaita, niin olenko nyt törmännyt ikärasismiin? Koska otin HYVIN henkilökohtaisena loukkauksena sen ettei minua valittu, niin julmana kostotoimena soitin heti omalle luottokampaajalleni ajan... Ihanalla J:llä olikin kuin tilauksesta peruutusaika huomisaamulle, joten saan minä sen uuden tukan!

Sitä paitsi ne oli miehiä ne stailaajat ja molemmilla oli itsellään harva, harmaa tukka ja risuparta, joten säästyinköhän nyt kuitenkin joltain tosi pahalta? Hyvä ystäväni, joka myös jäi "rannalle ruikuttamaan" totesi, (kun toisen stailaajan kotipaikaksi selvisi vielä Susikairaa pohjoisempi paikka) että: "Menkööt vaan takaisin porojen perseitä kampaamaan!" Niinpä poistuimme paikalta nöyryytettyinä, mutta jokseenkin hilpeällä mielellä;D Keräilimme itsetuntojamme ja ystäväpiiriämme kasaan ja menimme viisissä naisin hyvälle pitkälle lounaalle.

Hyvä ruoka ja hervoton nauraminen tekee lyttyyntyneelle itsetunnolle ihmeen hyvää! Koska tänään ei tule tukasta kuvaa, niin laitan ruokakuvia teille... Kamerana jälleen känny- siispä tarkkuus on mitä on. Pahoitteluni.




Alkupalat:
1. Kaikkia muikkuhommeleita ja siikaa, muistaakseni.
2. Poroa ja kylmä pottu, salaatinlehti, suolakurkkua ja sipulia
Pääruoat:
1. Porokampa, vihanneksia, tattimuhennosta, jotain perunoita.
2. Lohta, berliininmunkin päällistä (tai punajuurikastiketta), perunoita, kasviksia.


Jälkiruoat:
1. Leipäjuustokiekko ja hillahyytelö, muutama irtohilla ja siperrettyä leipäjuustoa.
2. Siperrettyä leipäjuustoa, paistamaton marenkihöttö, paistettua kaurakeksiä ja tomusokeria.
Oli mahdottoman maittavaa:) Söin noi kakkoset (yksi menu) ja kaverit söi ykköstä. Vaihtoehtoja oli kaikenkaikkiaan 5. Myös mm. jänistä.
Arvatkaapas paljonko maksoi per lärvi? Huom. pöytiintarjoilu ja leipää 3 sorttia, karjalanpiirakkaa, levitteitä, savuporoa ja mätihommelia, maitoo, vettä, kotikaljaa ja kaffet.
VAIVAISET 8 €. Kaikki mielenpahoitukset hylkäämisestä oli kerralla pois pyyhkäisty:)

(Enkä minä nyt tosipuheessa niin hirveesti loukkaantunut oikeasti, mutta älkää kertoko stailaajille...)
Kauheasti haastetta pukkaa, nyt pitäisi keksiä jälleen 5 omituisuutta- se ei liene tuota vaikeuksia;D Palataan näppikselle
S.A.

4.11.08

TeaTime.

Tilasin Hannilta Teen. Tämä Tee Tulikin Todella Tarpeeseen. Thanks Toimituksesta=)
Kymmenen Teellä alkavaa sanaa ja mitä niistä mieleen juolahtaa... Eivät ole missään tietyssä järjestyksessä- Tajunnanvirtaa siis vain;)

Tunnetilat: Tunteiden tiedostaminen. Tunteiden hallinta. Minusta on mukava tutkailla omia ja toisten tunteita ja tarkastella reaktioita.

Tiimalasi: Viehättävä esine. Jos lautapelissä on sellainen, saatan unohtaa pelaamisen kokonaan ja pysähtyä tuijottamaan tiimalasin valuvaa hiekkaa. Pysäyttävää.

Teppo ja Matti: Miksi aina niin päin, että "Matti ja Teppo", miksei koskaan toisin päin? Ärsyttääköhän Tepolla koskaan olla ikuinen perässähiihtäjä?

Terva/Turve/Toukkahoito: Joskus taitaa vanhat konstit olla parempia kuin säkillinen uusia. Luontais- ja vaihtoehtohoidot kiinnostavat kovasti.

Tuumailu: Mukavan makuinen sana. Sopii suuhun kuin sormi nokkaan.

Tukka: Tapetilla nyt, jos huomenna pääsisin sinne tukan stailaukseen;D

Tyhna: Herra C:n lanseeraama sana. Tuhman ja tyhmän sekoitus, kuuluisi varmaan kirjoittaa sillä u:lla, jossa on täplät päällä. Äiti on usein tyhna.

Turvavyöt: Auto ei liiku, ei edes käynnisty, jos ne ei ole kaikilla kiinni. Ehdoton asia, jossa ei neuvotteluvaraa.

Takapakki: Tämäkin on mukavan oloinen sana pienestä negatiivisesta kaiustaan huolimatta.

Tarjous: Tulee luvattoman usein retkahdettua tarjouksiin. Ostettua sellaista, mitä ei ehkä tarvitsisi tai ainakin määrällisesti liikaa. Joskus tulee ajettua muka hyvän tarjouksen takia kauemmas kauppaan ja ostettua jotain muutakin tietysti lisäksi. Leimojen ja poonuspisteiden keräilyssä alan olla jo todella etevä. Aika tavallinen kuluttaja siis kaikinpuolin?
(Pakko kertoa tähän perään tarina kaverin lapsesta, joka lähti makaronin ostoon. Äitinsä käski ostaa vähän reilummasti- tyttö osti koko 20 € setelillä, oli kuulemma makaronia vuodeksi eteenpäin siinä huushollissa:D)

Ja tässähän taisi marssijärjestys olla sellainen, että sanailijat voivat halutessaan pyytää kirjainta itselleen ja allekirjoittanut arpoo kirjaimia halukkaille:) Tämä oli kiva juttu!

S.A.

Päivän päävärit.

Huomenna ajattelin tarjoutua hiusmalliksi.
Minut kannattaisi ottaa monestakin syystä:

- En masentuisi, vaikka kaikki leikattaisiin pois.
- Minulla on suht tasapitkät hiukset yli olkapäiden, joten niihin saa leikeltyä monenmoista mallia.
- Kaikki värit käy.
- Permanentti käy.
- Tarvitsen piristystä! Elämään! Päähän!


En keksi yhtään syytä, miksi minua ei kannaisi valita. Paitsi, jos nukun pommiin enkä ehdi tilaisuuteen. Ukko suhtautui oikein kannustavasti, kuten lähes kaikkiin ideoihini. "Tottakai menet, se on varmaan jännää!" Nähtäväksi jää kelpuutetaanko minut. Jos kelpuutetaan, niin minkälainen on syksyn trendi? Nyt ei ehkä kannata googlettaa aiheesta... Yksi ainoa juttu on mitä en haluaisi. Semmoisia silmille roikkuvia tasapitkiä etuhiuksia. Mutta jos sellaiset saisin, niin tietysti leikkaisin niitä vähän lyhyemmiksi.

Vähänkö jännää:) S.A.

Ps. Jos tilaisuus alkaa klo. 10, niin moneltako kannattaisi olla paikalla? Onko noihin yleensä kauheasti hakijoita?

3.11.08

Siistipeppuinen lastentautien sairastaja.

Kyllä vain:D Gyne voi katsoa myös korvaan. Aloitettiin yläpäästä, pehmeä lasku siihen tylsempään juttuun eli alapään tutkailuun. Alapää on hyvä ja siisti. Yläpää ei niinkään. (Pitäisikö kulkea pussi päässä housuitta ja näyttää parasta puoltaan?!) Korvatulehdus ja korvakäytävällä jotain outoa muutenkin- kokeillaan nyt ensin antibiooteilla ja turvotusta laskevilla aineilla. Tutkaillaan sitten uudemman kerran, jos nämä ei auta. En antanut ottaa papaa tällä kertaa, kun suositus on kahden vuoden välein ja vuosi sitten otettiin viimeksi. Minä annan seuraavan riekaleen itsestäni vuoden päästä. En tiedä, miksi se on minusta niin inhaa ja sattuu. Lääkäri sanoi: "Sinähän olet synnyttänytkin!" Olen olen, mutta en silti pidä papakokeen otosta. Se oli muuten ankannokka, se rautavermeen nimi, mitä en tarkalleen muistanut.

Ihan en nyt allekirjoita vuoden kestävää korvatulehdusta- niitäkin olen sairastanut muutamia kymmeniä elämäni aikana, joten en usko, että kyseessä on ihan perinteinen korvatulehdus. Kuinka vaan, kokeillaan nyt tätä lääkitystä. Oma villi epäilys on... allergia, joka turvottaa limakalvoja. En oikeastaan halua tietää varmuudella onko kyseessä allergia, koska todennäköisin aiheuttaja olisi kaiketi koira ja siitä en luovu.

Autotallin tärskyä korjailtiin, mm. irronneet nurkkalaudat kiinnitettiin takaisin. Onhan se vähän raukan oloinen, mutta ei jaksa alkaa vääntämään mitään vakuutusilmoakaan. Meiltä varmaan irtisanotaan kohta ne vakuutukset, kun tämän tästä on jotain käsittelyssä. Mutta on siinä autossakin varmasti jotain jälkiä, oli siinä sen verran ruhjetta siinä tallissa.

A ja B vielä kotihoidossa, nyt uskoakseni kuitenkin taudit on suurinpiirtein selätetty, pidetään peukkuja!

2.11.08

Autokoulu elinkautiseksi.

On näemmä mennyt oikeat, vasemmat, jarrut ja kaasut sekaisin jollakin yön aikana. Ihan tylysti peruutettu meidän autotallin nurkka ja osa seinästä tohjoksi. Olisihan siitä voinut käydä kertomassa meillekin... mutta ei, ryhdikkäästi on vaan poistuttu paikalta. Sunnuntaiaamu aloitettiin siis poliisin kanssa autotallia ihaillen. Tiedän, pitäisi laittaa kuvia, mutta nyt ottaa sen verran hermoon, etten lähde kameran kanssa pihalle huseeraamaan- tippuu sekin vielä käsistä tai liukastun portaissa ja katkaisen jalkani.

Nyt myös A kuumeessa, ei ole vielä yrkännyt- odotellaan tilanteen kehittymistä.

Hyvää huomenta-päivää kaikille, toivottavasti parempaa kuin Susikairassa:)
S.A:

1.11.08

Oikeaan... vasempaan... taisin jo sekoittaa?

Hanni kirjoitti blogissaan lisää omituisuuksiaan ja riemukseni löysin Hannista kohtalotoverin. Minullekaan ei ole koskaan selvinnyt missä on oikea ja missä vasen. Piruilua, vinoilua ja epäuskoa moinen "vamma" on kyllä saanut lähipiirissä aikaan. Ilmeisesti asiaa on vaikea ymmärtää, jos oikea ja vasen on itselle selvää pässinlihaa. Monia vaaratilanteitakin on ollut, koska jos toinen olettaa, että ymmärrät oikean ja vasemman niin ajo-ohjeistuksen aikana risteyksissä käy ennennäkemätön kuhina ja sähläys. Koska kyseessä on aika harmillinen ja nolo juttu, olen minäkin yrittänyt kehitellä muistisääntöjä... mm. hankkinut Volvon. Siinähän lukee ratissa VolvO, jolloin voi ratista tarkistaa ollaanko menossa V:aan vai O:aan. Vaan sepä ei auta jalkapatikassa tai jos et itse istukaan ratin takana...

Ikimuistoisia tilanteita tulee mieleen useitakin. Klo 16.30 Itäkeskuksen ympärillä; TomTom huutaa käänny seuraavasta Vasemmalle, muuan kaistallinen autoja edessä, kun olin ryhmittäytynyt oikealle. Kaiken kaikkiaan 5 Itiksen ympäriajoa ennen kuin olin oikealla kaistalla, sillä vasemmanpuolimmaisella, naama kyynelistä märkänä, ketutus huipussaan, TomTomin johdot irti revittynä, apukuski lievänä kysymysmerkkinä. Viimeinen risteys... "Ei tältä kaistalta sais ajaa suoraan... " "Kyllä vaan saa! Nyt! Kato, näin!"

Nykyään kaikki tutummat osaa näyttää kädellä suuntaa mihin kääntyä tai naputtaa takapenkiltä jompaan kumpaan olkapäähän. Minusta ei tulisi koskaan taksikuskia. Vai oletteko olleet sellaisessa kyydissä, jossa asiakasta pyydetään naputtamaan kuskin olkapäähän kääntymisohjeita?
Itse olen kuullut, että kyseessä olisi lukihäiriön yksi ilmenemismuoto, Hannilla oli tietoa rakenneviasta. Olipa kyseessä mikä hyvänsä, niin sekä kiusallisia, että myös koomisiakin tilanteita se saa aikaan. Suhteellisen yleinen vika kai kuitenkin on, kun inssissä sai valita tyylin, oikeaan ja vasempaan tai inssi sanoo määränpään ja saa itse valita reitin.

Minulla ei ole ollut vielä mahdollisuutta kokeilla Vasemmanpuoleista liikennettä, mielenkiintoista olisi päästä testaamaan... Muttei Volvolla.
Ilmansuunnat osaan aika hyvin, tosin väli-ilmansuunnat täytyy aina luetella alusta asti. Lisäksi osaan aika hyvin hahmottaa itseni kartalle- yleensä.

Tänään aloitettiin puusavotta 08.30- harmitti, kun tajusin, että on Pyhäinpäivä. Nyt on kuitenkin halkoja talven tarpeiksi. Ruumiillinen työ on mukavaa. Ja se moottorisahaaminen (sähäkän punainen Johnsered), äkkiä tulee näkyvää jälkeä, mie tykkään! Saimme homman tappiin vähän ennen puoltapäivää- jolloin rauhoituimme pyhän viettoon. B laatoittaa tällä hetkellä ja on kuumeessa:(

Lauantaiehtoota blogiystäville! Minusta on mielettömän ihanaa, kun täällä voi tutustua uusiin ihmisiin, joihin luultavasti ei olisi muuten koskaan tutustunut:)
S.A.