Nyt ens alkuun: Mynthontasku sijaitsee ainakin allekirjoittaneella tuossa vasemmassa alaposkessa. Ikenen ja posken välissä, siellä Kraaterihampaan välittömässä läheisyydessä. Kun tarpeeksi usein sujauttaa siihen samaan kohtaan pastillin, niin siihen tulee tasku:) Mynthon-tasku.
Olen ollut työreissussa jälleen ja palannut kotikentälle jokunen tunti sitten. Opelix testaa kärsivällisyytäni turhan tiuhaan. Varo vain, lähtölaskenta on alkanut. Minulla on kyllä erityisen mukava iskä, joka taas puhalsi Opelixin tulille. Minulla on erityisen mukava äiti, joka tekee äärimmäisen hyviä poronlihapullia. Minulla on erityisen mukava veli, joka latasi minun mp3:een musiikkia. Olipa mellevää ajella kotiin ja kuunnella musiikkia, josta ei osannut ollenkaan arvata mitä seuraavaksi tulee. Minulla on erityisen mukava sisko, joka soittaa uuniperunaohjetta maailman ääristä. Tässä maailmassa on vielä joku joka luottaa siihen, että neuvoillani saa tehtyä jotain syömäkelpoista. Minulla on erityisen kuriton poikakolmikko ja Ukko. Täällä kotona on leikitty myyrää ja majaleikkiä ja nukuttu olohuoneen lattialla;D minun poissa ollessani. Niin ja syöty roskaruokaa!
Pieni epäkohta tiedoksi tiehallinnonhenkilöille. Kun vaihdatte niitä talvirajoitusmerkkejä, siis 100--->80 niin vaihtakaapa ne siniset suositusnopeuskyltit samalla logiikalla. Eli jos johonkin mutkaan teidän mielestä voi kesällä huristella 80 km/h, niin voin kertoa, että talvella kun lähestyy kohdetta 80 km/h, niin siinä mutkassa pääsee etenemään samassa rintamalinjassa omien takavalojen kanssa. Mutkan jälkeen voikin kirjoittaa ajopäiväkirjaan maininnan oma-aloitteisesta liukkaankelinharjoittelusta ja hyväksyä oman suorituksen. Sikäli mikäli löytää kynän auton lattialta ja auto sattuu olemaan neljän renkaan varassa tiellä.
Nyt taidan ottaa siiderin. Niin, muuten vielä yksi juttu. Pysähdyn aina tätilässä matkan varrella ja mitataan ihan huvikseen verensokeri ja verenpaine. Pieni leikkimielinen kisa, kellä on parhaat arvot. Viimeksi verensokerini oli 8!!!! Tänään vain 5. Jippii! Verenpainekin esimerkillisen hyvä. Onneksi mittauspiste oli ennen sitä 80 kurvia.
S.A.
31.1.09
29.1.09
Saisiko olla sulatejuustoa?
Kävin vuosi sitten hammaslääkärissä. Olin pinnannut siitä kokonaista kolme vuotta ansioituneesti ja tilannehan ikäänkuin "räjähti" yhdessä yössä täyteen kaaokseen. Hörppäsin aamulla aivan normaalisti suuren kulauksen maitokahvia ja löin siltä istumalta Ukkoa otsaan. Tiedättekö sen järjen vievän vihlaisun? Päälaki nousee kattoon. Ukko oli ihmeissään saamastaan läpsystä, jonka perustelin sillä, että jos minulla sattuu, niin kohtuus on, että sinullakin sattuu, ihan myötätunnosta vaikka.
Vessanpeilistä reikäkohtaa tutkiessani tein diagnoosin Järkyttävästä Kraaterista. Näillä sanoilla sain ajan heti kahden tunnin päähän. Paitsi ensin soitin hammasteknikolle, joka kysyi, että onko ne sun hampaat suussa vai lasissa? Fuuffa, toiftaifekfi. No, soitapa sitten hammaslääkärille...!Tosiaan sain ihan mahdottoman äkkiä sen ajan kuitenkin. Hammaslääkäri, jo hyvinkin eläkeikäinen herra katseli "järkyttävää kraateriani" ja ehkä hieman vähätteli tuskaani sanoen, että jos olisit ollut tämän hampaan kanssa vielä vuoden, tietäisit mitä on "hirvittävä hammassärky ja järkyttävä kraateri". Juu, en aio kokeilla.
No, sittenpä päästiin tositoimiin. Lääkäri korkkasi hampaan auki. Antoi minulle KÄSIPEILIN, että voin katsoa itse, miltä se hammas näyttää sisäpuolelta. Sillä rautatikulla kaivettiin ja tökittiin hampaan sisäpuolta, joka lääkärin sanoja lainatakseni oli"sulatejuustoa". Ja just se hammas, jonka vieressä oli Mynthon-tasku. Söin siihen aikaan paaaaljoon pastilleja ja sujautin aina siihen samaan taskuun pastillin parkkiin, kun puhuin tai välillä muuten vain. Selvä syy-yhteys löydetty!
Kävin kaiken kaikkiaan kolme kertaa sulatejuustohampaineni korjuulla. Nyt tästä sitten viisaus 70-80-lukujen lapsille. Hampaat on pinnoitettu silloin aikoinaan teräksen koviksi, mutta jos pöpö menee jostain välistä hampaan sisään, niin siellä se saa tehdä kaikessa rauhassa tuhojaan. Kulissit (päälliset) kyllä pysyy pystyssä!
Ja mistä tämä vaahtoaminen tänään? No vannotin hammaslääkäriä, että huolehtivat minun hampaistani soittamalla joka ikinen vuosi tarkastukseen. Ja soittavatkin sitten sinnikkäästi niin monta kertaa, että vastaan. Tänään oli SE päivä.
REIKIÄ NOLLA!!! JUHUU!!! (Vähän hammaskiveä, tai no oikeasti aika paljon ja sovimme, että sitä jyrsitään... eikä kun hiekkapuhalletaan puolivuosittain. Anyway. Kesäkuuhun asti saan olla rauhassa juustohampaineni.)
Oli muuten tehokas se peili-juustohammashomma. En syönyt viikkoon mitään. En Mynthonia, mutten kyllä mitään muutakaan. Painonhallinnallisesti älyttömän tehokasta.
Nyt menen peilin eteen ihastelemaan hiekkapuhallettua purukalustoani.
Heippa!
S.A.
Vessanpeilistä reikäkohtaa tutkiessani tein diagnoosin Järkyttävästä Kraaterista. Näillä sanoilla sain ajan heti kahden tunnin päähän. Paitsi ensin soitin hammasteknikolle, joka kysyi, että onko ne sun hampaat suussa vai lasissa? Fuuffa, toiftaifekfi. No, soitapa sitten hammaslääkärille...!Tosiaan sain ihan mahdottoman äkkiä sen ajan kuitenkin. Hammaslääkäri, jo hyvinkin eläkeikäinen herra katseli "järkyttävää kraateriani" ja ehkä hieman vähätteli tuskaani sanoen, että jos olisit ollut tämän hampaan kanssa vielä vuoden, tietäisit mitä on "hirvittävä hammassärky ja järkyttävä kraateri". Juu, en aio kokeilla.
No, sittenpä päästiin tositoimiin. Lääkäri korkkasi hampaan auki. Antoi minulle KÄSIPEILIN, että voin katsoa itse, miltä se hammas näyttää sisäpuolelta. Sillä rautatikulla kaivettiin ja tökittiin hampaan sisäpuolta, joka lääkärin sanoja lainatakseni oli"sulatejuustoa". Ja just se hammas, jonka vieressä oli Mynthon-tasku. Söin siihen aikaan paaaaljoon pastilleja ja sujautin aina siihen samaan taskuun pastillin parkkiin, kun puhuin tai välillä muuten vain. Selvä syy-yhteys löydetty!
Kävin kaiken kaikkiaan kolme kertaa sulatejuustohampaineni korjuulla. Nyt tästä sitten viisaus 70-80-lukujen lapsille. Hampaat on pinnoitettu silloin aikoinaan teräksen koviksi, mutta jos pöpö menee jostain välistä hampaan sisään, niin siellä se saa tehdä kaikessa rauhassa tuhojaan. Kulissit (päälliset) kyllä pysyy pystyssä!
Ja mistä tämä vaahtoaminen tänään? No vannotin hammaslääkäriä, että huolehtivat minun hampaistani soittamalla joka ikinen vuosi tarkastukseen. Ja soittavatkin sitten sinnikkäästi niin monta kertaa, että vastaan. Tänään oli SE päivä.
REIKIÄ NOLLA!!! JUHUU!!! (Vähän hammaskiveä, tai no oikeasti aika paljon ja sovimme, että sitä jyrsitään... eikä kun hiekkapuhalletaan puolivuosittain. Anyway. Kesäkuuhun asti saan olla rauhassa juustohampaineni.)
Oli muuten tehokas se peili-juustohammashomma. En syönyt viikkoon mitään. En Mynthonia, mutten kyllä mitään muutakaan. Painonhallinnallisesti älyttömän tehokasta.
Nyt menen peilin eteen ihastelemaan hiekkapuhallettua purukalustoani.
Heippa!
S.A.
28.1.09
4. kansio ja 4. kuva.
Hanni haastoi tähän...
1. Avaa neljäs kansio, jossa säilytät valokuviasi.
2. Valitse neljäs kuva kansiossa, ja julkaise se blogissasi.
3. Selitä kuva.
4. Haasta neljä bloggaajaa tekemään sama.
Minä niin toivoin, että siinä kansiossa olisi ollut joku kaunis kuva, johon liittyisi hieno tarina. Mitä vielä. Tarina karmean kuvan takana on seuraavanlainen:
Tuttu iäkkäämpi herra P. pyysi meiltä apua. Pitäisi saada kameraa lainaan ja kuvat koneelle ja s-postilla lähetettyä isännöitsijälle. Sikaisen rivarinaapurin ovenpielihän se siinä. Siltä osin asia saatiin eteenpäin. Miksiköhän nämäkin kuvat on jätetty koneelle? Onkohan sikainen naapuri saanut häädön? Arvasikohan P tai sikainen naapuri, että nämä kuvat julkaistaan joskus kaikelle kansalle? Kuvasarja oli muuten laajempi ja naapuria oli puhuteltu törttöilystä jo aiemminkin.
Ja nyt valikoin 4 uhria jatkamaan haastetta:
Ruska
Marjut
Liskonainen
Villikissa
1. Avaa neljäs kansio, jossa säilytät valokuviasi.
2. Valitse neljäs kuva kansiossa, ja julkaise se blogissasi.
3. Selitä kuva.
4. Haasta neljä bloggaajaa tekemään sama.
Minä niin toivoin, että siinä kansiossa olisi ollut joku kaunis kuva, johon liittyisi hieno tarina. Mitä vielä. Tarina karmean kuvan takana on seuraavanlainen:
Tuttu iäkkäämpi herra P. pyysi meiltä apua. Pitäisi saada kameraa lainaan ja kuvat koneelle ja s-postilla lähetettyä isännöitsijälle. Sikaisen rivarinaapurin ovenpielihän se siinä. Siltä osin asia saatiin eteenpäin. Miksiköhän nämäkin kuvat on jätetty koneelle? Onkohan sikainen naapuri saanut häädön? Arvasikohan P tai sikainen naapuri, että nämä kuvat julkaistaan joskus kaikelle kansalle? Kuvasarja oli muuten laajempi ja naapuria oli puhuteltu törttöilystä jo aiemminkin.
Ja nyt valikoin 4 uhria jatkamaan haastetta:
Ruska
Marjut
Liskonainen
Villikissa
Sydän sykkii- teille:)
Miksi ihmeessä toiset pulleita ovat?
Ja toisilla taas kädet luiset ja kovat?
Miks toinen on pitkä ja toinen on pätkä,
miksi tyttö on toinen ja toinen on jätkä?
Miksi toinen voi verrata rahojaan roskaan?
Miksei toisen taskussa pennejä koskaan?
Miksi toisella on leipää ja toisella taas muruja?
Miksi toisella on iloja ja toisella suruja?
Uppo-Nalle kysyi ja kysyi,
mutta vastaus salassa pysyi.
Vieraaksi saapui setä Jussi.
Nyt on nallella suuri rinkelipussi.
Ei nallen mieltä horjuta, heitä,
vaikka kaikilla ei ole rinkeleitä.
Uppo-Nalle
Ja toisilla taas kädet luiset ja kovat?
Miks toinen on pitkä ja toinen on pätkä,
miksi tyttö on toinen ja toinen on jätkä?
Miksi toinen voi verrata rahojaan roskaan?
Miksei toisen taskussa pennejä koskaan?
Miksi toisella on leipää ja toisella taas muruja?
Miksi toisella on iloja ja toisella suruja?
Uppo-Nalle kysyi ja kysyi,
mutta vastaus salassa pysyi.
Vieraaksi saapui setä Jussi.
Nyt on nallella suuri rinkelipussi.
Ei nallen mieltä horjuta, heitä,
vaikka kaikilla ei ole rinkeleitä.
Uppo-Nalle
***
Olen saanut viime aikoina hurjan paljon tunnustusta
kirjoittelustani ja niistä kiitoksista olen hyvin otettu ja kiitollinen.
Liskonainen, Anne, Stansta, Hiirose emäntä antoivat minulle tämän:
Ja saatesanat kuuluu näin (täysillä ja eteenpäin)
"Tunnustus on tarkoitus jakaa eteenpäin henkilöille, joita pitää tärkeinä, inspiroivina ja kannustavina itselleen."
No, voi turkanen sentään.
Tietysti teille kaikille! Jokaiselle, joka tätä lukee,
kommentoi tai on kommentoimatta.
Jokaiselle, jonka sivuilla pyörin.
Kamalan vaikeaa aina yrittää päättää
Olen saanut viime aikoina hurjan paljon tunnustusta
kirjoittelustani ja niistä kiitoksista olen hyvin otettu ja kiitollinen.
Liskonainen, Anne, Stansta, Hiirose emäntä antoivat minulle tämän:
Ja saatesanat kuuluu näin (täysillä ja eteenpäin)
"Tunnustus on tarkoitus jakaa eteenpäin henkilöille, joita pitää tärkeinä, inspiroivina ja kannustavina itselleen."
No, voi turkanen sentään.
Tietysti teille kaikille! Jokaiselle, joka tätä lukee,
kommentoi tai on kommentoimatta.
Jokaiselle, jonka sivuilla pyörin.
Kamalan vaikeaa aina yrittää päättää
kenelle näitä antaisi eteenpäin...
Eli annan tämän tunnustuksen Siskotuulle,
Ja nämäkin on vielä eteenpäin luovuttamatta...
Ja miksikö Uppo-Nallen runo? No, kun minä niin tykkään niistä! Ja tuossa alussahan oli kovasti mietettä elämänmenosta. Sitähän me kaikki täällä taidamme tehdä, pohdiskella ja hakea vastauksia. Miettiä omaa maailmaamme ja samalla laajentaa ympyräämme tutustumalla toisiimme. Nauraa ja itkeä kaikki yhdes' koos. Siinä eroan hieman Uppo-Nallesta, että rinkelipussistani tarjoan kyllä kaikille teille, olkaapas hyvät!
***
Mä roska-autoon ihastuin,
ei toiset kippaa niin.
Sen lava nousee humahtain
ihan pilviin sinisiin.
Se roskat vie ja roskat tuo,
minä kaipaan roska-auton luo.
Uppo-Nalle
***
S.A.
Ps. Olen ihan hemmetin hidas tuossa linkittämisessä. Ja saatan unohtua lukemaan toviksi tekstejäkin sen sijaan, että linkittäisin reippaasti ja tehokkaasti.
27.1.09
Näin meillä tänään.
Aamu meillä: Kun minun pitäisi osata päättää, mitä laittaisin päälleni. Pitäisi tietää, mitä haluan aamupalaksi. Pitäisi käydä vessassa ja harjata hampaansa. Lisäksi täytyy rapsuttaa koiraa. Riisua jo kertaalleen päätetyt ja puetut vaatteet pois. Pukea uudelleen huudon kanssa ja lopuksi kipata murojen maito paidalleni. Ja sitten saada raivokohtaus, kun se "juuri-oikea-paita" sotkeentui. Yritän ymmärtää vanhempiani, jotka kirskuttelevat hampaitaan ja sinkoilevat ympäriinsä mulkoillen minua ja veljiäni. Mutta ei se ole kuulkaa helppoa minullakaan.
Terveisin: C
Aamu meillä: Meni sitten illalla niiden läksyjen kanssa aika myöhään. Se kolmioviivain vaan jäi kouluun! Äiti osti kuitenkin kotiin oman viivaimen. No väsytti ihan sikana aamulla. En olis millään jaksanut nousta ylös. Äiti kävi monta kertaa ovella hoputtamassa. Puoli yhdeksältä muistin, että meillä on tänään luistelua. Iskän ja äidin korvista tupsahti savua, kun sanoin sen. Pikkuveli roikkui jo isän käsipuolessa ja äitilläkin oli eväät käsissään. Ne yritti etsiä luistimia ja kypärää ja kypäränvisiiriä minulle, mutta en kuolemaksenikaan muista mihin ne viimeksi jätin. Iskä huusi jo aika lujaa ja jos kirosanoista saisi euron niin muutaman olisin tienannut. Sitten ne sanoivat, että: "No, juokse sitten ympäri kaukaloa!" Yritin vielä lievittää tilannetta silleen, että syytin opettajaa liian myöhäisestä ilmoittamisesta. Sehän sanoi vasta eilen, että tänään on luistelua. Ei olisi kannattanut sanoa niin. Äiti huusi kyllä tosi kimeästi, että menisitkö mielihyvin tänään luistelemaan, koska niin on päätetty syyskuussa, jos olisi 45 astetta pakkasta????!!!! Vei ne mut kuitenkin kouluun.
Terveisin: A
Aamu meillä: Ihme porukkaa meillä... Hirvee kanta-astunta heti aamusta ja kaikki jotenkin kierroksilla. Päätin pysyä poissa tieltä ja makasin sohvalla peiton alla. Miten muka voi olla piilossa hiljaa ja liikkumatta ja samalla pukea vaatteita??? Kokeilkaapa vaan, ei onnistu. Mutta eihän noille käy mikään. Sitten kimitetään mullekin aamupalasta ja vessasta ja vaatteista. Siinä vaiheessa, kun olisi pitänyt lähteä, niin ne muut ehtivät hukkaamaan mun hanskan etsiessään veljen luistimia. Otin eriparihanskat ja menin pyörällä kouluun, vaikka isoveli menikin äitin ja iskän kyydillä.
Terveisin: B
Aamu meillä: Heräsin, kun iskä nousi sängystä. Syöksyin ovelle, ettei se unohda minua. Heiluttelin siinä häntää joutessani. Iskä joi kahvit ja huuhteli kupin. Huuhteluäänen kuullessani alan hyppiä paikoillani takajaloillani. Olen huomannut, että se naurattaa kaikkia. Nuorin isoveljeni halaili minua kovasti. Joskus vähän pelottaa, mutta toisaalta siltä saa parhaiten ruoanjämiä, joten kestän aika urheasti rutistukset.
Terveisin: Remu
A:n, B:n, C:n ja Remun pyynnöstä kirjoitti Akka
Eipä tähän ole juuri lisättävää :S Terveisin: S.A.
edit; Sen verran lisättävää kuitenkin, että jos eräs julkisuudessa esiintynyt kotiäiti olisi ollut tänä aamuna meillä, hän olisi ollut vilpittömän onnellinen lasten päästessä natsikouluun ja natsihoitoon natsiMartan kynsistä.
Terveisin: C
Aamu meillä: Meni sitten illalla niiden läksyjen kanssa aika myöhään. Se kolmioviivain vaan jäi kouluun! Äiti osti kuitenkin kotiin oman viivaimen. No väsytti ihan sikana aamulla. En olis millään jaksanut nousta ylös. Äiti kävi monta kertaa ovella hoputtamassa. Puoli yhdeksältä muistin, että meillä on tänään luistelua. Iskän ja äidin korvista tupsahti savua, kun sanoin sen. Pikkuveli roikkui jo isän käsipuolessa ja äitilläkin oli eväät käsissään. Ne yritti etsiä luistimia ja kypärää ja kypäränvisiiriä minulle, mutta en kuolemaksenikaan muista mihin ne viimeksi jätin. Iskä huusi jo aika lujaa ja jos kirosanoista saisi euron niin muutaman olisin tienannut. Sitten ne sanoivat, että: "No, juokse sitten ympäri kaukaloa!" Yritin vielä lievittää tilannetta silleen, että syytin opettajaa liian myöhäisestä ilmoittamisesta. Sehän sanoi vasta eilen, että tänään on luistelua. Ei olisi kannattanut sanoa niin. Äiti huusi kyllä tosi kimeästi, että menisitkö mielihyvin tänään luistelemaan, koska niin on päätetty syyskuussa, jos olisi 45 astetta pakkasta????!!!! Vei ne mut kuitenkin kouluun.
Terveisin: A
Aamu meillä: Ihme porukkaa meillä... Hirvee kanta-astunta heti aamusta ja kaikki jotenkin kierroksilla. Päätin pysyä poissa tieltä ja makasin sohvalla peiton alla. Miten muka voi olla piilossa hiljaa ja liikkumatta ja samalla pukea vaatteita??? Kokeilkaapa vaan, ei onnistu. Mutta eihän noille käy mikään. Sitten kimitetään mullekin aamupalasta ja vessasta ja vaatteista. Siinä vaiheessa, kun olisi pitänyt lähteä, niin ne muut ehtivät hukkaamaan mun hanskan etsiessään veljen luistimia. Otin eriparihanskat ja menin pyörällä kouluun, vaikka isoveli menikin äitin ja iskän kyydillä.
Terveisin: B
Aamu meillä: Heräsin, kun iskä nousi sängystä. Syöksyin ovelle, ettei se unohda minua. Heiluttelin siinä häntää joutessani. Iskä joi kahvit ja huuhteli kupin. Huuhteluäänen kuullessani alan hyppiä paikoillani takajaloillani. Olen huomannut, että se naurattaa kaikkia. Nuorin isoveljeni halaili minua kovasti. Joskus vähän pelottaa, mutta toisaalta siltä saa parhaiten ruoanjämiä, joten kestän aika urheasti rutistukset.
Terveisin: Remu
A:n, B:n, C:n ja Remun pyynnöstä kirjoitti Akka
Eipä tähän ole juuri lisättävää :S Terveisin: S.A.
edit; Sen verran lisättävää kuitenkin, että jos eräs julkisuudessa esiintynyt kotiäiti olisi ollut tänä aamuna meillä, hän olisi ollut vilpittömän onnellinen lasten päästessä natsikouluun ja natsihoitoon natsiMartan kynsistä.
26.1.09
Suoli kouristelee evoluution kourissa.
No niin, nyt se on valmis! Siinäpä virkatessa juolahti mieleen, että on tosiaan ne ystävän häät tulossa... Mietin, että pitäisi olla joku ihan perusmekko, semmoinen suora ja yksivärinen tuohon huivin alle. Sitten muistin oman hääpuvun! Sen josta piti tulla 10 vuotta sitten terassimekko, mutta siitä tuli hieman liian juhlava ja toisekseen turhan kapea pyöräilyyn. Joten se jäi kaappiin odottelemaan aikaa parempaa... ja päätyi hääpuvuksi. Tiedustelin muuten tulevalta rouvalta ja sain tietää, että hänen pukunsa on puhtaanvalkoinen ja prinsessamallinen, joten en tee varmaan suurta tyylirikkoa, jos pukeudun näin...(?) Vai teenkö?!
Nyt, jos joku tunnistaa kuvasta jotain, joka on kuulunut hänelle aiemmin, saa huutaa: TOI ON MUN!
Mekko on silittämätön, tiedetään. Olin vain niin innoissani laittamassa kuvaa tänne, että en kertakaikkiaan enää voinut ryhtyä silityspuuhiin. Lisäksi niitän varsin kyseenalaista kunniaa täällä kotirintamalla joko sillä, että enimmäkseen en ole täällä tai sillä, että kun olen täällä niin keskityn virkkaamiseen. Tai sillä, että hiimailen hääpuvussa maanantai-iltana ja pyydän Ukkoa kuvaamaan päätöntä minua. Joten en ruvennut tässä välissä testaamaan kotiväen huumorintajua silittämällä, meikkaamalla jne.
Tässä viimeisessä kuvassa on kengät ja todiste siitä, etten osaa arvioida langanmenekkiä. Aika hankalaa se kieltämättä onkin, kun ei tiedä mitä tekee. Tässä jännitystä lisäsi se, että nämä oli tarjouskorissa... Piti hamstrata.
Mekkoon meni kangasta jotain rapiat 5 metriä, vuorikin on tuosta samasta verhokankaasta. Se oli värivirheinen ja maksoi 5 markkaa/metri. Lankaa huiviin meni 3,5 kerää 1,8 €/kerä. Kengät ostin uutena ja ne maksoi varmaan 50 €. Mutta ne ei kyllä hierrä. Laukun tarinan tietää yksi lukija=D
Nyt ei enää tarvitse muuta kuin saada pois aivoistani nämä: "suoli", "kalaverkko", "sipulipussi" ja ehkä koomisin "SUOLI ja TYRÄVERKKO"!!!
On se rankkaa olla luova ja taiteellinen. Kaikenlaista kritiikkiä sitä saa osakseen;D
S.A.
Nyt, jos joku tunnistaa kuvasta jotain, joka on kuulunut hänelle aiemmin, saa huutaa: TOI ON MUN!
Mekko on silittämätön, tiedetään. Olin vain niin innoissani laittamassa kuvaa tänne, että en kertakaikkiaan enää voinut ryhtyä silityspuuhiin. Lisäksi niitän varsin kyseenalaista kunniaa täällä kotirintamalla joko sillä, että enimmäkseen en ole täällä tai sillä, että kun olen täällä niin keskityn virkkaamiseen. Tai sillä, että hiimailen hääpuvussa maanantai-iltana ja pyydän Ukkoa kuvaamaan päätöntä minua. Joten en ruvennut tässä välissä testaamaan kotiväen huumorintajua silittämällä, meikkaamalla jne.
Tässä viimeisessä kuvassa on kengät ja todiste siitä, etten osaa arvioida langanmenekkiä. Aika hankalaa se kieltämättä onkin, kun ei tiedä mitä tekee. Tässä jännitystä lisäsi se, että nämä oli tarjouskorissa... Piti hamstrata.
Mekkoon meni kangasta jotain rapiat 5 metriä, vuorikin on tuosta samasta verhokankaasta. Se oli värivirheinen ja maksoi 5 markkaa/metri. Lankaa huiviin meni 3,5 kerää 1,8 €/kerä. Kengät ostin uutena ja ne maksoi varmaan 50 €. Mutta ne ei kyllä hierrä. Laukun tarinan tietää yksi lukija=D
Nyt ei enää tarvitse muuta kuin saada pois aivoistani nämä: "suoli", "kalaverkko", "sipulipussi" ja ehkä koomisin "SUOLI ja TYRÄVERKKO"!!!
On se rankkaa olla luova ja taiteellinen. Kaikenlaista kritiikkiä sitä saa osakseen;D
S.A.
25.1.09
Iltaa:)
Nonnes, nyt on polttarit juhlittu. Äiti on vähän väsynyt, mutta vain vähän. Olipas oikein erityisen mukava päivä. Tuleva rouva puettiin päähieronnan jälkeen pupupukuun ja tietysti terveellistä välipalaa oli mukana pussikaupalla (naposteluporkkanoita). Kävimme syömässä hyvin ja mökille menimme 16 aikaan. Kuudelta oli se naurujooga ja voin kyllä lämpimästi suositella sitä kaikille. Miten vapauttavaa on nauraa "ei millekään" sydämensä pohjasta! Aivan hullunhauskaa! Morsian maalasi kuvat sekä kihlajaispäivästä, että tulevasta hääpäivästä. Niistä tuli hienot! Saunoimme ja nautimme pikkupurtavaa pitkin iltaa. Siideriä nautimme aivan maltillisesti, useita kymmeniä tölkkejä tosin, mutta olihan meitä 12 henkilöäkin. Miehet ja lapset eivät soitelleet kenenkään perään. Jostain kumman syystä katsoimme kuitenkin aamulla 8:lta lastenohjelmia TV:stä.
Morsian kertoi miten oli tutustunut kaikkiin polttareissa oleviin naisiin. Yllättäin minun kohdalla kertomus meni näin. "Olin kaupassa töissä ja Akka kävi ostamassa voita. 10 minuutin päästä se haki purkin maitoa. Sen jälkeen pussin jauhoja. Viimeiseksi se haki kardemummaa ja hiivapalan! Ostoksista saattoi aina päätellä mitä Akka aikoi milloinkin touhuta..."
Kaikki osasivat arvostaa itsetehtyä munavoita, etenkin kun kuvittelivat minun ostaneen ensin voin. Sitten munat. Ja vielä suolan erikseen. Ruokaa meillä oli kuten arvata saattaa aivan liikaa! Esim. 11 pakettia hiillosmakkaraa! Morsian söi yöllä yhden makkaran (kylmänä) ja kaikki muut paketit olivat aamullakin avaamattomina. No aina mieluummin niin, että liikaa kuin liian vähän.
Nyt taidan lähteä saunaan! Sunnuntai-illan jatkoa!
S.A.
Morsian kertoi miten oli tutustunut kaikkiin polttareissa oleviin naisiin. Yllättäin minun kohdalla kertomus meni näin. "Olin kaupassa töissä ja Akka kävi ostamassa voita. 10 minuutin päästä se haki purkin maitoa. Sen jälkeen pussin jauhoja. Viimeiseksi se haki kardemummaa ja hiivapalan! Ostoksista saattoi aina päätellä mitä Akka aikoi milloinkin touhuta..."
Kaikki osasivat arvostaa itsetehtyä munavoita, etenkin kun kuvittelivat minun ostaneen ensin voin. Sitten munat. Ja vielä suolan erikseen. Ruokaa meillä oli kuten arvata saattaa aivan liikaa! Esim. 11 pakettia hiillosmakkaraa! Morsian söi yöllä yhden makkaran (kylmänä) ja kaikki muut paketit olivat aamullakin avaamattomina. No aina mieluummin niin, että liikaa kuin liian vähän.
Nyt taidan lähteä saunaan! Sunnuntai-illan jatkoa!
S.A.
23.1.09
Loiva vasen, antaa mennä vaan!
Tukan alla on taas mahdoton töhinä käynnissä. Olin aamupäivän ns. vapaalla ja hoitelin juoksevia asioita juosten. Lisäksi löysin eilen yhden vanhan lahjakortin, joka minun tietysti piti käydä N-Y-T tuhlaamassa, kun se kerran löytyi ja oli vielä voimassakin. Tänä iltana minun pitää taipua taas keittiössä sinne osaamiseni äärirajoille. Meillähän on huomenna ne polttarit ja otin "munavoin" kontolleni. Siihen asti kaikki oli seesteistä ja rauhallista, kun luulin kaupoissa olevan ihan hyllyssä ja jatkuvasti "munariiniä". Olisin ostamalla valmiin tuotteen säästynyt tältäkin hämmentämiseltä. Eli keitän illalla munia. Jäähdytän ne. Siperrän palasiksi. Sekoitan notkean voin sekaan. Lisään ehkä suolaa? Onko hyvä toimintasuunnitelma?
Sitten toinen juttu. Minun pitää vaivata päätäni miettimällä, mitä mieltä minä olen mäkihyppyharrastuksen sitovuudesta? Kuulkaatte, tällä viikolla tahti on ollut tämä: Ma-saliharkat, ti-hyppytreenit, to-hyppytreenit, la-kisat, su-kokous. Yhden lapsen harrastukseen menee 5 iltaa viikossa ja meillä niitä lapsia on siis 3. Eli tasapuolisuuden nimissä olisi käytettävä myös 5 iltaa kahden muun lapsen harrastuksiin per pää. Se tekee 15 iltaa viikossa ja vaikka jakaa sen 2:lla vanhemmalla niin silti 1 päivä jää heilumaan tyhjilleen. Ei aikaa, ei vanhempaa. Puhumattakaan siitä, että allekirjoittanut pitää kuitenkin tärkeimpänä vapaa-ajan harrastuksena perheen kesken yhdessäoloa ja mitään tekemättömyyttä.
Hmmm. Fundeeraan tätä yhtälöä tässä. Katsotaan, onko kaikki tulevat viikot yhtä tiivistahtisia.
No, olikohan sitä muuta mielessä tähän hätään?
Hannilta sain oikein sydämellisen halausviestin, Kiitos=)! Sen sain aiemmin myös Liskonaiselta ja Annen tuunaamana näin kuvatkin. Homman nimi on nyt sellainen, että yritin sitä viestiä kuvineen jo silloin aiemmin saada näkyviin, enkä saanut. Jossain vaiheessa yritän kyllä ajan kanssa saada kuvatkin tänne, mutta nyt tässä hetkessä en taida vielä lisätä hardvinylin kuormaa pähkäilemällä suoritustapaa.
Eli Hanni kiitos halista, se tuli kyllä tarpeeseen! Mutta "naurattaa ja itkettää vuorotellen"?!Lupaan olla postaamatta enää käsitöitäni, en arvannut että ne itkettää sinua;D
Tosin se virkkuutekele on pitänyt minua erittäin kiireisenä niinä aikoina, kun en ole ollut mäkeä hyppäämässä tai muualla kiireisenä tosi hommissa. Suorastaan tärisen innosta laittaa valmiista jutusta kuvia. Tulette hämmästymään. Uskoisin=D (paitsi tyhmää sanoa näin, nyt te odotatte jotain ihan mahtavaa...)
Lisäys tuntia myöhemmin: Oli vielä tämmöinen "möykky" päässä, se ei vaan äsken tullut mieleen. Eilen illalla huomattiin saunassa, että C on pureskeltu kauttaaltaan. Käsivarsista ja selästä. Hampaanjäljet olivat kokoa noin 3-vuotias. C myös itse kertoi, että: "Santtu puri. Santtu oli tyhna." Nyt pitäisi ottaa hoidossa puheeksi tämä. MUTTA... C on ollut kotona eilisen ja tämän päivän, niin en halua, että hoitaja ajattelisi ettemme tuo lasta hoitoon, kun se jyrsitään siellä. Sehän ei pidä paikkaansa, koska huomasimme ne jäljetkin vasta nyt. Hö. Ukko totesi taas aivan hyvin tähän tilanteeseen, että eihän me tiedetä miltä Santtu näyttää, kuinka sitä on pureskeltu C:n toimesta. Se on totta. Pitää maanantaina kysäistä hoitajalta, että onko pojilla ollut riitaa?
Sitten toinen juttu. Minun pitää vaivata päätäni miettimällä, mitä mieltä minä olen mäkihyppyharrastuksen sitovuudesta? Kuulkaatte, tällä viikolla tahti on ollut tämä: Ma-saliharkat, ti-hyppytreenit, to-hyppytreenit, la-kisat, su-kokous. Yhden lapsen harrastukseen menee 5 iltaa viikossa ja meillä niitä lapsia on siis 3. Eli tasapuolisuuden nimissä olisi käytettävä myös 5 iltaa kahden muun lapsen harrastuksiin per pää. Se tekee 15 iltaa viikossa ja vaikka jakaa sen 2:lla vanhemmalla niin silti 1 päivä jää heilumaan tyhjilleen. Ei aikaa, ei vanhempaa. Puhumattakaan siitä, että allekirjoittanut pitää kuitenkin tärkeimpänä vapaa-ajan harrastuksena perheen kesken yhdessäoloa ja mitään tekemättömyyttä.
Hmmm. Fundeeraan tätä yhtälöä tässä. Katsotaan, onko kaikki tulevat viikot yhtä tiivistahtisia.
No, olikohan sitä muuta mielessä tähän hätään?
Hannilta sain oikein sydämellisen halausviestin, Kiitos=)! Sen sain aiemmin myös Liskonaiselta ja Annen tuunaamana näin kuvatkin. Homman nimi on nyt sellainen, että yritin sitä viestiä kuvineen jo silloin aiemmin saada näkyviin, enkä saanut. Jossain vaiheessa yritän kyllä ajan kanssa saada kuvatkin tänne, mutta nyt tässä hetkessä en taida vielä lisätä hardvinylin kuormaa pähkäilemällä suoritustapaa.
Eli Hanni kiitos halista, se tuli kyllä tarpeeseen! Mutta "naurattaa ja itkettää vuorotellen"?!Lupaan olla postaamatta enää käsitöitäni, en arvannut että ne itkettää sinua;D
Tosin se virkkuutekele on pitänyt minua erittäin kiireisenä niinä aikoina, kun en ole ollut mäkeä hyppäämässä tai muualla kiireisenä tosi hommissa. Suorastaan tärisen innosta laittaa valmiista jutusta kuvia. Tulette hämmästymään. Uskoisin=D (paitsi tyhmää sanoa näin, nyt te odotatte jotain ihan mahtavaa...)
Anteeksi tämä varsin sekava kirjoitus. Nyt vaan on niiiiin hektinen hetki.
Nähdään!
S.A.
Laitan kuitenkin kuvan siitä lahjakortti törsäilystä. Matkalaukku. Tuo kännykkä on vaan mittakaavana. Enkä tiedä mikä tuo oranssi palkki on. Ja tuo seinäkin on muuten oikeasti valkoinen.
Lisäys tuntia myöhemmin: Oli vielä tämmöinen "möykky" päässä, se ei vaan äsken tullut mieleen. Eilen illalla huomattiin saunassa, että C on pureskeltu kauttaaltaan. Käsivarsista ja selästä. Hampaanjäljet olivat kokoa noin 3-vuotias. C myös itse kertoi, että: "Santtu puri. Santtu oli tyhna." Nyt pitäisi ottaa hoidossa puheeksi tämä. MUTTA... C on ollut kotona eilisen ja tämän päivän, niin en halua, että hoitaja ajattelisi ettemme tuo lasta hoitoon, kun se jyrsitään siellä. Sehän ei pidä paikkaansa, koska huomasimme ne jäljetkin vasta nyt. Hö. Ukko totesi taas aivan hyvin tähän tilanteeseen, että eihän me tiedetä miltä Santtu näyttää, kuinka sitä on pureskeltu C:n toimesta. Se on totta. Pitää maanantaina kysäistä hoitajalta, että onko pojilla ollut riitaa?
22.1.09
Dori tunnustaa.
Kyllä vain oli kuin olikin Akan simmarit hallilla tallessa ja ihan kuulkaa kuivattunakin. Nyt olen jo lauhtunut muutenkin eilisestä, ei kai sitä itselleen mitään voi. Mennään näillä eväillä mitä on annettu. Ja Ruskan letkautusta lainatakseni..."ihan silleen PiMS vaan ja koko elämä kirkastuu yhtenä päivänä. Turvotukset kaikkoaa ja koko maailmankaikkeus näyttää yllättäen paljon valoisammalta..." Se oli kertakaikkiaan niin hienosti sanottu, että ei voi kuin hattua nostaa!
Juputin kuitenkin vielä tänä aamuna tätä huonoa muistiani, jossa on ihan liian vähän kapasiteettia. (Tai toinen vaihtoehto on se, että roskakori tyhjenee liian nopeasti.) Joka tapauksessa saatan pyyhkiä hyvinkin oleellisia tiedostoja päästäni taivaan tuuliin heti, kun tilanne on ns. ohi. Ystäväni jaksaa muistella erästä kertaa, kun hän oli pyytänyt meitä naisia luokseen päivälliselle. Ruokana oli kanaa ja riisiä. Kanakastike oli suorastaan taivaallista. Otin lisää ja lisää ja ylistin kastikkeen makua, koostumusta ja tietysti kokkiakin. Jossain vaiheessa kysyin olisiko ystävälläni antaa reseptiä tuohon ruokaan? Ystävä siihen: "Et sinä voi olla tosissasi!!!! Tämähän on sinun omakeksimä resepti!" "....? Ai niinkö?!?" Siis olimme olleet muutamaa kuukautta aiemmin meillä ja olin kokkaillut kanakastiketta, selostanut tarkalleen mitä teen, näyttänyt kaikki raaka-aineet mitä käytin ja sitten olimme syöneet. Kaverini oli kirjoittanut reseptin saneluni mukaan ylös (ja hyvä niin!). Harmillista, ettei minulle jäänyt mitään tiedostoihin tästä kokkailun huippuhetkestäni:/
Ystävä oli vielä ennen tuloani kertonut muille naisille, että resepti on nimenomaan minun kehittelemäni. Voitte kuvitella miten nolo tilanne oli siinä naisten kanssa ruokaillessa, kun kaikkia mahdollisia ylisanoja käytäen julistan ruoan äärimmäisen hyvää makua. Ihan kuin olisin itseäni kehunut!
Nauruksihan se meni lopussa, kun sain toiset vakuuttuneeksi siitä, että en todellakaan muistanut koskaan tehneeni sellaista ruokaa. Enkä ole tehnyt sen koomminkaan.
On se vain kummallinen juttu tuo muisti. Saatan muistaa jotain ihmeellisiä asioita ihan hirvittävän tarkasti, mutta sitten joissain kohdissa möllöttää ihan musta aukko. Ei mitään havaintoa.
Terveisin Dori.
Juputin kuitenkin vielä tänä aamuna tätä huonoa muistiani, jossa on ihan liian vähän kapasiteettia. (Tai toinen vaihtoehto on se, että roskakori tyhjenee liian nopeasti.) Joka tapauksessa saatan pyyhkiä hyvinkin oleellisia tiedostoja päästäni taivaan tuuliin heti, kun tilanne on ns. ohi. Ystäväni jaksaa muistella erästä kertaa, kun hän oli pyytänyt meitä naisia luokseen päivälliselle. Ruokana oli kanaa ja riisiä. Kanakastike oli suorastaan taivaallista. Otin lisää ja lisää ja ylistin kastikkeen makua, koostumusta ja tietysti kokkiakin. Jossain vaiheessa kysyin olisiko ystävälläni antaa reseptiä tuohon ruokaan? Ystävä siihen: "Et sinä voi olla tosissasi!!!! Tämähän on sinun omakeksimä resepti!" "....? Ai niinkö?!?" Siis olimme olleet muutamaa kuukautta aiemmin meillä ja olin kokkaillut kanakastiketta, selostanut tarkalleen mitä teen, näyttänyt kaikki raaka-aineet mitä käytin ja sitten olimme syöneet. Kaverini oli kirjoittanut reseptin saneluni mukaan ylös (ja hyvä niin!). Harmillista, ettei minulle jäänyt mitään tiedostoihin tästä kokkailun huippuhetkestäni:/
Ystävä oli vielä ennen tuloani kertonut muille naisille, että resepti on nimenomaan minun kehittelemäni. Voitte kuvitella miten nolo tilanne oli siinä naisten kanssa ruokaillessa, kun kaikkia mahdollisia ylisanoja käytäen julistan ruoan äärimmäisen hyvää makua. Ihan kuin olisin itseäni kehunut!
Nauruksihan se meni lopussa, kun sain toiset vakuuttuneeksi siitä, että en todellakaan muistanut koskaan tehneeni sellaista ruokaa. Enkä ole tehnyt sen koomminkaan.
On se vain kummallinen juttu tuo muisti. Saatan muistaa jotain ihmeellisiä asioita ihan hirvittävän tarkasti, mutta sitten joissain kohdissa möllöttää ihan musta aukko. Ei mitään havaintoa.
Terveisin Dori.
21.1.09
Minulla on varsin työllistävä vaikutus.
Vitsin pimpulat. Ostin tänään vuosikortin uimahallille ja sillä pääsee myös kuntosalille ja keilahallille! Jippijei! Varmistin myös, että heille jää tiedot minusta, jos nyt vaikka sattuu niin, että hukkaan sen kortin ennen ensi vuoden tammikuun loppua.
Hallihenkilö kysyi: "Onko se sitten todennäköistä, että se menee sinulla hukkaan?" Hymisin jotain ja kaveri peesasi: "Aika todennäköistä se kyllä valitettavasti on..."
Totisesti hymyn kuulee puhelimessa, kun tuntia myöhemmin soitin hallille, että: "Et viitsis käydä kurkkaan sieltä pesuhuoneesta ja pukukopista nro. 36 näkyykö siellä mun uimapukua? Se on semmoinen musta."
*Huoh* Koska minusta kasvaa aikuinen, joka osaa huolehtia kamppeistaan ja käyttäytyy hillitysti ja arvokkaasti? Ei koskaan, pelkään niin.
Yök. Tänään en pidä itsestäni. Tätä päivääkin on vielä jäljellä ihan liian monta tuntia. Laiha lohtu on se, että pää on kiinni kaulassa ja kaula vartalossa. Varmaan se pääkin olisi muuten hävinnyt jo aikaa sitten. Toiset auton avaimet on olleet hukassa viime viikosta. Ukko kiittelee. Eilen oli lompakko hukassa, onneksi löytyi töistä. Hyvää toiminta-aikaa menee hukkaan, kun etsii milloin mitäkin.
Bloggaaminen auttaa jossain määrin. Esim. kamera+johdot on helpompi löytää, kun on käsitys siitä, että viimeksi siirsin kuvia valokuvatorstaina... ja hmmm... siirsin niitä kotona!=) Siis kurkkaa sohvan alle, kannettavan ympäristöön, katso varmuuden vuoksi käsilaukkuihin, niin niihin kolmeen, joita käytät vuorotellen jne.
Grrrr. Onko muilla sellaisia piirteitä itsessään, joita ei kertakaikkiaan voi sietää?!
S.A.
Hallihenkilö kysyi: "Onko se sitten todennäköistä, että se menee sinulla hukkaan?" Hymisin jotain ja kaveri peesasi: "Aika todennäköistä se kyllä valitettavasti on..."
Totisesti hymyn kuulee puhelimessa, kun tuntia myöhemmin soitin hallille, että: "Et viitsis käydä kurkkaan sieltä pesuhuoneesta ja pukukopista nro. 36 näkyykö siellä mun uimapukua? Se on semmoinen musta."
*Huoh* Koska minusta kasvaa aikuinen, joka osaa huolehtia kamppeistaan ja käyttäytyy hillitysti ja arvokkaasti? Ei koskaan, pelkään niin.
Yök. Tänään en pidä itsestäni. Tätä päivääkin on vielä jäljellä ihan liian monta tuntia. Laiha lohtu on se, että pää on kiinni kaulassa ja kaula vartalossa. Varmaan se pääkin olisi muuten hävinnyt jo aikaa sitten. Toiset auton avaimet on olleet hukassa viime viikosta. Ukko kiittelee. Eilen oli lompakko hukassa, onneksi löytyi töistä. Hyvää toiminta-aikaa menee hukkaan, kun etsii milloin mitäkin.
Bloggaaminen auttaa jossain määrin. Esim. kamera+johdot on helpompi löytää, kun on käsitys siitä, että viimeksi siirsin kuvia valokuvatorstaina... ja hmmm... siirsin niitä kotona!=) Siis kurkkaa sohvan alle, kannettavan ympäristöön, katso varmuuden vuoksi käsilaukkuihin, niin niihin kolmeen, joita käytät vuorotellen jne.
Grrrr. Onko muilla sellaisia piirteitä itsessään, joita ei kertakaikkiaan voi sietää?!
S.A.
20.1.09
...yhtään silmukkaa en sentään hukannut...
Aivan mahtavia kommentteja edelliseen postaukseen=) Totisesti ajattelin sitä kirjoittaessani, että mitähän tästäkin tulee. Tunti turpaan ja toinen torvisoittoa. Vaan ei. Kyllä te olette ylivetoja, kaikki! Anne, kiitos kutsusta=) Uskopa vaan, niin Akka laittoi jo navigaattoriin ajo-ohjeet talteen!
Seuraavaan aiheeseen. Tadaa! Nyt ollaan taas vaihteeksi käsitöiden äärellä. Niitä tossukoita olen tehnyt jo 2 ja puoli paria. Näin Inkiväärillä semmoisen hurmaavan Mummon neliö(?) jutun ja tietysti ajattelin, että semmoisia minäkin rupean värkkäämään tai siis virkkaamaan. Minä olen oikeasti täysin kykenemätön seuraamaan mitään ohjeita, jos vaikka aluksi kovasti yrittäisinkin, niin hetken päästä sovellan ja sählään mitä sattuu. Totesin ohjeen turhan monimutkaiseksi, koska en tiedä miten "pylväs" tehdään. Aloinkin virkkaamaan ketjusilmukoita, sen osaan=D. Tein piiitkän narun ja sitten virkkailin lenkkejä siihen ja menin narua edes takaisin niitä lenkkejä tehden. Ukko sanoi sen näyttävän suolenpätkältä. Minusta se on selvästi Lei. Ei muuta kuin lippuja Havaijille varailemaan!
Ihan vapaasti saa kuulkaa ottaa ohjeen käyttöön ja mielellään voisi tietysti mainita allekirjoittaneelle mitä tuommoisella voisi tehdä? Kestäisikö se auton hinausköytenä?
S.A.
19.1.09
Kiitosta ja Kunniaa:)
Ystävä I tuli yllättäin kiittelemään yhdestä vanhasta jutusta viinipullon kanssa lauantai-iltana. Kuten yleensä, nytkin kävi juuri niin, että I sai kantaa pullosta puolet vatsassaan takaisin kotiinsa. Harmitti vähän, kun oli niiiiin hyvä vuosikertapunkku ja eihän minulla ollut mitään sopivaa, ihanaa ruokaa siihen kaveriksi. Mikrossa lämmitetty jauhelihakeitto ja vuosikertapunkku? Hahhaa.
Pitäisi ainakin olla joku juustolajitelma aina valmiina. Ja tummaa suklaata...
No puolesta pullosta viiniä ei tullut mitään oloja seuraavalle päivälle. Nukkumassakin olin jo puolen yön tietämillä. Sunnuntai menikin sitten peräkammarin huonekaluja siirrellessä. Se on kyllä oikeaa tanssia välillä, kun ajattelee ensin, että tuo olisi hyvä tuossa ja tuo tuossa- kun sitten on siirtänyt ne, niin keksiikin vielä paremman idean ja taas mennään! Mielestäni siellä on nyt viihtyisä järjestys ja keskilattialla tilaa leikkiä. Taas jaksan hetken uskoa, että legot ja muut pienet mukavat pysyisivät siellä lastenhuoneessa. Vaan ei ne pysy. Korkeintaan päivän, kaksi.
Tästäpä sitten oiva aasinsilta seuraavaan aiheeseen... Ensiksikin suuri Kiitos Tainalle tästä=)
Olen oikein iloinen ja ylpeydestä pollea:D
Itseasiassa olen törmännyt viime päivinä odottamattomiin kiitoksiin ja kehuihin aivan luvattoman usein. Perjantaina kaksi vanhempaa herrasmiestä kehui minua. Toinen sanoi näin: "Sinulla on kaunis hymy ja olet niin eläväinen. Sinua on mukava katsella!" Se lämmitti mieltä ja koska olen kuitenkin ihan perusakka, niin pyysin tietysti tätä tuntematonta herrasmiestä toistamaan sanat. Mies toisti ja minä paistattelin auringossa. Etenkin se asia, ettei mies mitenkään "hyötynyt" kehumisestani, muuten kuin niin, että sai varmasti leveimmän hymyni ja vuolaan kiitoksieni tulvan. Tarkoitin tuolla kehumisesta hyötymisellä sitä, että joskus ihmiset kehuu toisiaan, jos siinä on ilmeinen hyöty. Esim. kaupassa alennuksen toivossa tai myyjä kehuu asiakasta myynnin lisäämiseksi. Niin tässä ei nyt ollut kyse siitä, vaan pelkästään toteamisesta ja valtavan hyvän mielen aiheuttamisesta toiselle (minulle).
Toinen kehu tuli tätini mieheltä, joka on oikein perusmies. Ei turhia lepertele, joten otin nekin kehut hyvin henkilökohtaisesti ja taas tapani mukaan pyysin toistamaan sanat:)! "Sinä olet kyllä tosi mukava, sinun seurassasi on helppo olla ja jutella!" Kehuja on niin mukava muistella jälkikäteen ja tunnelmaan palaaminen on helpompaa, kun muistaa sanat ihan pilkulleen. Näitä hyviä hetkiä kannattaakin varastoida muistojen arkistoon. Väistämättä eteen tulee niitä tilanteita, jolloin kaipaa mielen ja itsetunnon kohennusta. Silloin on hyvä valita arkistosta juuri ne kauniit sanat ja hetket. Paistatella vielä hetki siinä lämmössä ja tuntea olevansa erityisen erityinen. Sitten käärii ne kauniit sanat pumpuliin ja piilottaa takaisin sydämen alle odottelemaan uutta hetkeä, jolloin kaipaa kauniiden sanojen tuomaa mielihyvää.
No menipä taas ihan siirapiksi;D Vaan ei kai se haittaa, hymyilyttää kuitenkin. Mainiota maanantaita kaikille teille toivottelen erityisen leveästi hymyillen:)
S.A.
Ps. Olipa muuten hankala kirjoittaa kehuista ja kiitoksista ettei kuulostaisi liian ylpeältä (ja varmaan kuulosti kuitenkin.)
Hiiteen Suomalainen Vaatimattomuus!!!
Pitäisi ainakin olla joku juustolajitelma aina valmiina. Ja tummaa suklaata...
No puolesta pullosta viiniä ei tullut mitään oloja seuraavalle päivälle. Nukkumassakin olin jo puolen yön tietämillä. Sunnuntai menikin sitten peräkammarin huonekaluja siirrellessä. Se on kyllä oikeaa tanssia välillä, kun ajattelee ensin, että tuo olisi hyvä tuossa ja tuo tuossa- kun sitten on siirtänyt ne, niin keksiikin vielä paremman idean ja taas mennään! Mielestäni siellä on nyt viihtyisä järjestys ja keskilattialla tilaa leikkiä. Taas jaksan hetken uskoa, että legot ja muut pienet mukavat pysyisivät siellä lastenhuoneessa. Vaan ei ne pysy. Korkeintaan päivän, kaksi.
Tästäpä sitten oiva aasinsilta seuraavaan aiheeseen... Ensiksikin suuri Kiitos Tainalle tästä=)
Olen oikein iloinen ja ylpeydestä pollea:D
Itseasiassa olen törmännyt viime päivinä odottamattomiin kiitoksiin ja kehuihin aivan luvattoman usein. Perjantaina kaksi vanhempaa herrasmiestä kehui minua. Toinen sanoi näin: "Sinulla on kaunis hymy ja olet niin eläväinen. Sinua on mukava katsella!" Se lämmitti mieltä ja koska olen kuitenkin ihan perusakka, niin pyysin tietysti tätä tuntematonta herrasmiestä toistamaan sanat. Mies toisti ja minä paistattelin auringossa. Etenkin se asia, ettei mies mitenkään "hyötynyt" kehumisestani, muuten kuin niin, että sai varmasti leveimmän hymyni ja vuolaan kiitoksieni tulvan. Tarkoitin tuolla kehumisesta hyötymisellä sitä, että joskus ihmiset kehuu toisiaan, jos siinä on ilmeinen hyöty. Esim. kaupassa alennuksen toivossa tai myyjä kehuu asiakasta myynnin lisäämiseksi. Niin tässä ei nyt ollut kyse siitä, vaan pelkästään toteamisesta ja valtavan hyvän mielen aiheuttamisesta toiselle (minulle).
Toinen kehu tuli tätini mieheltä, joka on oikein perusmies. Ei turhia lepertele, joten otin nekin kehut hyvin henkilökohtaisesti ja taas tapani mukaan pyysin toistamaan sanat:)! "Sinä olet kyllä tosi mukava, sinun seurassasi on helppo olla ja jutella!" Kehuja on niin mukava muistella jälkikäteen ja tunnelmaan palaaminen on helpompaa, kun muistaa sanat ihan pilkulleen. Näitä hyviä hetkiä kannattaakin varastoida muistojen arkistoon. Väistämättä eteen tulee niitä tilanteita, jolloin kaipaa mielen ja itsetunnon kohennusta. Silloin on hyvä valita arkistosta juuri ne kauniit sanat ja hetket. Paistatella vielä hetki siinä lämmössä ja tuntea olevansa erityisen erityinen. Sitten käärii ne kauniit sanat pumpuliin ja piilottaa takaisin sydämen alle odottelemaan uutta hetkeä, jolloin kaipaa kauniiden sanojen tuomaa mielihyvää.
No menipä taas ihan siirapiksi;D Vaan ei kai se haittaa, hymyilyttää kuitenkin. Mainiota maanantaita kaikille teille toivottelen erityisen leveästi hymyillen:)
S.A.
Ps. Olipa muuten hankala kirjoittaa kehuista ja kiitoksista ettei kuulostaisi liian ylpeältä (ja varmaan kuulosti kuitenkin.)
Hiiteen Suomalainen Vaatimattomuus!!!
17.1.09
Puhelin vai näköpuhelin?
Torstaina iltapäivällä
Puhelin:
- Moi! Tää tulee nyt ehkä vähän äkkiä, mut voisitko olla huomenna töissä täällä? (soittaja)
- Öhh... Joo. Siis ei mitään. Kyllä mä voin. (Akka)
Näköpuhelin:
Soittaja näkisi kuinka Akan hardvinyl ja prosessorit käyvät hetken äärirajoillaan savuten.
Torstaina illalla
Puhelin:
- Terve! Voitko hakee huomenna I:n lentokentältä puol yhdeksältä illalla? (ystävä K)
- Periaatteessa voin. Tai Ukko voi. Olisko lainata autoo muuten? Oon huomenna päivän töissä tuolla muualla ja Ukolla ei ole autoa... (Akka)
- Joo, kyllä I:n auto joutaa, eihän se ole edes täällä sillä ajamassa! (ystävä K)
- Hyvä homma! (Akka)
Näköpuhelin:
Ystävä K näkisi ideavalon syttyvän Akan päässä. Sekä helpottuneen ilmeen.
Perjantaiaamuna 7:30
Puhelin:
- Huomenta! Lähdin kuuden jälkeen. Ootteko kaikki hereillä ja A menossa kouluun, siis muistithan, että sillä on kasin aamu? (Akka)
- Joo, kaikki on hereillä. Ihan ok. A meni jo. Ei mitään paniikkia. (Ukko)
- Hyvä homma, moikka! (Akka)
- Moikka! (UKko)
Näköpuhelin:
Akka näkisi unenpöpperöisen A:n sängyssään ja Ukon viuhtomassa käsimerkein kelloa, lukujärjestystä, hampaiden pesua, aamupalaa, kelloa, kelloa!!!
Perjantaina 17:00
Puhelin:
- Joko oot tulossa kotiin? (Ukko)
- No, just tässä pakkailen... että voi mennä vähän tiukille sen lentokoneelle ehtimisen kanssa... voisitko hakeen I:n? (Akka)
- Ok, haen. Aja varovasti. (Ukko)
Näköpuhelin:
Ukko näkisi Akkansa istumassa autossa kohtuullisen suuri ky**ä otsassa avaimia virtalukossa väännellen. Naks. Möö. Möö. Ja sitten ei enää sitäkään. Akku tyhjä. Kiitos kipakan pakkasen ja idiootin Akan, joka ei osaa vääntää ajastinta roikkatolpassa.
Sama auto muutamaa sekuntia myöhemmin:
Puhelin:
- Hei Iskä. Tiiätkö, ku mulla on nyt akku tyhjänä. Niin, että en pääse kotia. Ehditkö? Kehtaisitko? (Akka)
- Joo, menee jonkun aikaa, kun oon päivystysvuorossa. Mene jonnekin lämpimään. Soitan, kun oon lähistöllä. (Iskä)
- Voi kiitos, kiitos! Ihanaa! (Akka)
Näköpuhelin:
Akka näkisi puolen metrin tehtäväluettelon Iskän käsissä ja ymmärtäisi olevansa pienine ongelmineen jossain muualla kuin prioriteetti 1-luokassa. Ehkä Akka miettisi myös muita ratkaisuja ongelmaan. Kysyisi vaikkapa joltain lähistössä olevalta autoilijalta kaapeleita.
Pääsin lopulta kotiin 22:30. Tänä aamuna kävin suihkussa ennen työpäivää ja vein kylpytakissa roskat ulos. Kun tulin sisälle, C oli herännyt ja kysyi ihmeissään: "Mistä äiti tulee?" Vastasin, että: "Vein roskat!" Sitten tajusin, että näimme tosiaan viimeksi torstai-iltana. Ehkä se on outoa, että on pari päivää roskienvientimatkalla ja palaa takaisin kotiin aamulla seitsemältä kylpytakissa=D
Että tämmöistä tänne tällä erää.
S.A.
Puhelin:
- Moi! Tää tulee nyt ehkä vähän äkkiä, mut voisitko olla huomenna töissä täällä? (soittaja)
- Öhh... Joo. Siis ei mitään. Kyllä mä voin. (Akka)
Näköpuhelin:
Soittaja näkisi kuinka Akan hardvinyl ja prosessorit käyvät hetken äärirajoillaan savuten.
Torstaina illalla
Puhelin:
- Terve! Voitko hakee huomenna I:n lentokentältä puol yhdeksältä illalla? (ystävä K)
- Periaatteessa voin. Tai Ukko voi. Olisko lainata autoo muuten? Oon huomenna päivän töissä tuolla muualla ja Ukolla ei ole autoa... (Akka)
- Joo, kyllä I:n auto joutaa, eihän se ole edes täällä sillä ajamassa! (ystävä K)
- Hyvä homma! (Akka)
Näköpuhelin:
Ystävä K näkisi ideavalon syttyvän Akan päässä. Sekä helpottuneen ilmeen.
Perjantaiaamuna 7:30
Puhelin:
- Huomenta! Lähdin kuuden jälkeen. Ootteko kaikki hereillä ja A menossa kouluun, siis muistithan, että sillä on kasin aamu? (Akka)
- Joo, kaikki on hereillä. Ihan ok. A meni jo. Ei mitään paniikkia. (Ukko)
- Hyvä homma, moikka! (Akka)
- Moikka! (UKko)
Näköpuhelin:
Akka näkisi unenpöpperöisen A:n sängyssään ja Ukon viuhtomassa käsimerkein kelloa, lukujärjestystä, hampaiden pesua, aamupalaa, kelloa, kelloa!!!
Perjantaina 17:00
Puhelin:
- Joko oot tulossa kotiin? (Ukko)
- No, just tässä pakkailen... että voi mennä vähän tiukille sen lentokoneelle ehtimisen kanssa... voisitko hakeen I:n? (Akka)
- Ok, haen. Aja varovasti. (Ukko)
Näköpuhelin:
Ukko näkisi Akkansa istumassa autossa kohtuullisen suuri ky**ä otsassa avaimia virtalukossa väännellen. Naks. Möö. Möö. Ja sitten ei enää sitäkään. Akku tyhjä. Kiitos kipakan pakkasen ja idiootin Akan, joka ei osaa vääntää ajastinta roikkatolpassa.
Sama auto muutamaa sekuntia myöhemmin:
Puhelin:
- Hei Iskä. Tiiätkö, ku mulla on nyt akku tyhjänä. Niin, että en pääse kotia. Ehditkö? Kehtaisitko? (Akka)
- Joo, menee jonkun aikaa, kun oon päivystysvuorossa. Mene jonnekin lämpimään. Soitan, kun oon lähistöllä. (Iskä)
- Voi kiitos, kiitos! Ihanaa! (Akka)
Näköpuhelin:
Akka näkisi puolen metrin tehtäväluettelon Iskän käsissä ja ymmärtäisi olevansa pienine ongelmineen jossain muualla kuin prioriteetti 1-luokassa. Ehkä Akka miettisi myös muita ratkaisuja ongelmaan. Kysyisi vaikkapa joltain lähistössä olevalta autoilijalta kaapeleita.
Pääsin lopulta kotiin 22:30. Tänä aamuna kävin suihkussa ennen työpäivää ja vein kylpytakissa roskat ulos. Kun tulin sisälle, C oli herännyt ja kysyi ihmeissään: "Mistä äiti tulee?" Vastasin, että: "Vein roskat!" Sitten tajusin, että näimme tosiaan viimeksi torstai-iltana. Ehkä se on outoa, että on pari päivää roskienvientimatkalla ja palaa takaisin kotiin aamulla seitsemältä kylpytakissa=D
Että tämmöistä tänne tällä erää.
S.A.
15.1.09
Mitä tämä kertoo minusta?
Yleisön pyynnöstä:) No, kertokaapa millaisen kuvan minusta saa näillä maalattua:)
Kuva jälleen kovin epätarkka kännykkäotos.
Kirjat:
- Kuka vierelles jää? Lähihoitajan raportti Suomen vanhusten hoidosta/Tarja Tallqvist/Elina Simonen/ aleylläri! Pakko saada!
- Suomen kielioppi/Pirkko Leino (X)
- Taverna tähtien alla/Maeve Binchy (!)
- Kapteeni Kalsari ja ulkoavaruuden uskomattoman keljut keittiöntädit (ja ruokalan ihan yhtä ilkeät zombinynnyt)/Dav Pilkey (X)
- Äiti, katso pingviinikaloja/Juliane Hielscher
- Näkemiin, pikku naiset/Marcela Serrano
- Satumainen talvi-Tilda/Tone Finnanger (X)
- Laihduttajan ruokaopas/HERÄTEOSTOS- saan muokattua reseptit itselleni sopiviksi keittämällä kermassa ja paistamalla voissa=D
- Huone- ja parvekekasvit (!)
- Lapset ovat lapsia/HERÄTEOSTOS- ensimmäinen ajatelma kuului: "On ihanaa antaa itse tehtyjä lahjoja. Kenet lapsistani haluaisit?"
Jäi vielä 5 kirjaa odottelemaan, josko raskisin nekin sieltä hakea =)
S.A.
Kuva jälleen kovin epätarkka kännykkäotos.
Kirjat:
- Kuka vierelles jää? Lähihoitajan raportti Suomen vanhusten hoidosta/Tarja Tallqvist/Elina Simonen/ aleylläri! Pakko saada!
- Suomen kielioppi/Pirkko Leino (X)
- Taverna tähtien alla/Maeve Binchy (!)
- Kapteeni Kalsari ja ulkoavaruuden uskomattoman keljut keittiöntädit (ja ruokalan ihan yhtä ilkeät zombinynnyt)/Dav Pilkey (X)
- Äiti, katso pingviinikaloja/Juliane Hielscher
- Näkemiin, pikku naiset/Marcela Serrano
- Satumainen talvi-Tilda/Tone Finnanger (X)
- Laihduttajan ruokaopas/HERÄTEOSTOS- saan muokattua reseptit itselleni sopiviksi keittämällä kermassa ja paistamalla voissa=D
- Huone- ja parvekekasvit (!)
- Lapset ovat lapsia/HERÄTEOSTOS- ensimmäinen ajatelma kuului: "On ihanaa antaa itse tehtyjä lahjoja. Kenet lapsistani haluaisit?"
Jäi vielä 5 kirjaa odottelemaan, josko raskisin nekin sieltä hakea =)
S.A.
Parisuhteen koetinkivi; seinäkalenteri.
En nukkunut juurikaan viime yönä. En työntynyt, kuten yleensä, eilen kirjakaupan ennakko-ostoiltaan ja tästä syystä näin järkyttäviä painajaisia siitä, ettei himoitsemiani kirjoja enää ollut. Olinkin sitten aamulla heti yhdeksältä kirjakaupan ovenrivassa. Sain kaikki mitä halusin ja vähän päällekin=) Löytöjä, löytöjä. Mietin, että pitäisi jaotella kirjat kotikirjahyllyssä ostovuosien mukaan. Siitä voisi saada henkisen (hehhee) kasvun kaaren ja näkisi heti kiinnostuksen kohteet, jotka sinä nimenomaisena vuonna ovat olleet tapetilla. Kirjahyllyt kolusin kaupassa joutuin, koska minulla on tapana ruksia ale-lehteen:
X=pakko saada
?=lue takakansi
!=tutkimisen arvoinen
yleissutulla ilmaisen pienehkön kiinnostuksen ko. kirjaa kohtaan.
€=tarkoittaa, että laske välillä budjetti ja mieti!
Rusetti/sydän merkillä varustetaan mahdolliset lahjat, myös itselle ajatellut:)
Siis kirjat olivat nopsaan korissa. Ainoa hankintalistalla oleva juttu oli enää seinäkalenteri. Se on hankalaa joka vuosi. Siis mietin tänäänkin yli tunnin kalenteria! Jos olisin ainoa, joka siihen kalenteriin kirjoittaisi, ottaisin tietysti Martta Wendelinin tai Rudolf Koivun kalenterin. Niissä on niin nostalgiset kuvat! Voi nautinto! Mutta. Meillä kirjoittaa kalenteriin myös Ukko. Kalenteri menee ihan pilalle, jos siinä lukee harakanvarpailla jotain, josta en saa edes selvää. Parhaassa tapauksessa kädellä on sutattu musteet ja kynääkin pitää painaa niin kovaa, että seuraavan kuukauden kuvassa lukee peilikuvana edellisen kuukauden menemisiä. UUUH! Jos vielä ajattelee kehystävänsä kuvia tauluiksi vuoden loputtua, niin eihän niitä vaan voi, jos niistä näkyy liiaksi painettu kynänjälki!!!
Yhtenä vuonna meillä oli minun kalenteri ja Ukon kalenteri. Sinä vuonna ei taidettu koskaan olla oikeaan aikaan missään. Eli ei onnistunut sekään.
Sitten olen yrittänyt olla nopea ja näppärä ja ehtiä kirjoittamaan sievällä kynällä ja käsialalla tärkeät asiat kalenteriin ennen Ukkoa. Vaan niin se p****le jossain välissä ehtii sutata jonkun katsastusajan tai muun tyhmän jutun siihen.
Tämähän ei ole niitä asioita, jotka nostetaan pöydälle silloin, kun keskustellaan parisuhteesta ja toiveista ja mahdollisista ristiriidoista. Ei sitä vaan voi sanoa toiselle päin naamaa, että eniten vituttaa, kun kirjoitat kalenteriin niin rumasti. Niuhonleimanhan siitä otsaansa saa.
X=pakko saada
?=lue takakansi
!=tutkimisen arvoinen
yleissutulla ilmaisen pienehkön kiinnostuksen ko. kirjaa kohtaan.
€=tarkoittaa, että laske välillä budjetti ja mieti!
Rusetti/sydän merkillä varustetaan mahdolliset lahjat, myös itselle ajatellut:)
Siis kirjat olivat nopsaan korissa. Ainoa hankintalistalla oleva juttu oli enää seinäkalenteri. Se on hankalaa joka vuosi. Siis mietin tänäänkin yli tunnin kalenteria! Jos olisin ainoa, joka siihen kalenteriin kirjoittaisi, ottaisin tietysti Martta Wendelinin tai Rudolf Koivun kalenterin. Niissä on niin nostalgiset kuvat! Voi nautinto! Mutta. Meillä kirjoittaa kalenteriin myös Ukko. Kalenteri menee ihan pilalle, jos siinä lukee harakanvarpailla jotain, josta en saa edes selvää. Parhaassa tapauksessa kädellä on sutattu musteet ja kynääkin pitää painaa niin kovaa, että seuraavan kuukauden kuvassa lukee peilikuvana edellisen kuukauden menemisiä. UUUH! Jos vielä ajattelee kehystävänsä kuvia tauluiksi vuoden loputtua, niin eihän niitä vaan voi, jos niistä näkyy liiaksi painettu kynänjälki!!!
Yhtenä vuonna meillä oli minun kalenteri ja Ukon kalenteri. Sinä vuonna ei taidettu koskaan olla oikeaan aikaan missään. Eli ei onnistunut sekään.
Sitten olen yrittänyt olla nopea ja näppärä ja ehtiä kirjoittamaan sievällä kynällä ja käsialalla tärkeät asiat kalenteriin ennen Ukkoa. Vaan niin se p****le jossain välissä ehtii sutata jonkun katsastusajan tai muun tyhmän jutun siihen.
Tämähän ei ole niitä asioita, jotka nostetaan pöydälle silloin, kun keskustellaan parisuhteesta ja toiveista ja mahdollisista ristiriidoista. Ei sitä vaan voi sanoa toiselle päin naamaa, että eniten vituttaa, kun kirjoitat kalenteriin niin rumasti. Niuhonleimanhan siitä otsaansa saa.
Eipä tässä tällä erää tämän kummempia.
S.A.
Niin se kalenteri! Se on Suomen Luonto kuvina. Nätit kuvat siinä on! Mutta en minä niistä kuitenkaan tauluja tee, eikä se ole niin justiinsa, jos joutsenen selässä lukee: muista varata hammaslääkäri.
14.1.09
Ca-ca-ca calling...
Olimme taas aamusta uimahallilla. Siellä meillä on semmoinen kirjoittamaton laki, että negatiivisia asioita sinne ei saa tuoda. No, joo. Myönnetään, miehistä tulee (harvakseltaan) juputettua, joskus lapsistakin. Mutta laskupinot ja muu kakka jätetään kotiin odottelemaan. Ne ei juputtamalla muuksi muutu.
Ihmeesti se vaan antaa virtaa päivään, kun kehtaa aamusta aloittaa. Suosittelen!=D
Sitten välillä poikain touhuja. Joo, siis B on nyt virallistakin virallisempi mäkikoululainen, ski-passit ja kaikki. Yllättävän vähän tämä harrastus maksaa, olin luonut mielikuvan useista sadoista euroista. Nuoriso-skipassi (sis. vakuutuksen) 10 €, harrastemaksu koko kaudeksi 40 €, suksivuokra 20 €, puku 10 €, monot 10 € ja kypärä ostetaan käytettynä 30 €. Eli ei minusta kovinkaan paha, kun harjoitukset on salilla maanantaisin 1,5 h ja tiistaisin ja torstaisin mäessä 1,5 h per päivä. Sovittiin Ukon kanssa vuoroviikoin kuskaukset, luonnollisesti kotiin jäävällä on sitten ruokapuolen järjestelyä odotellessa.
Tarkistettiin illalla A:n englannin läksyjä ja arvatkaa pitikö juosta saunaan nauramaan, kun; "Minä soitin sinulle!" Oli käännetty: "I instrument to you." Mun poika=D
A muuten muutama vuosi sitten kertoi ihan tohkeissaan, että nyt hän ymmärtää, miksi englanti on tärkeää! Kysyin, että: "No miksi?" Yksi venäläinen kysyi: "Do you speak English?" Ja minä osasin vastata sille: "No, I speak Finnish!" :) Voi nokkeluutta!
Sitten vielä yksi juttu muutaman viikon takaa. Tätä on oikeastaan hankala selittää, kun te ette tunne meidän perhettä tosielämässä. No joka tapauksessa, me emme ole pätkääkään rasistisia ja olen itse hyvin tarkka suvaitsevaisuudesta ja vaadin sitä lapsiltakin. Täällä on aina vuoden vaihteessa paljon venäläisiä. Teinineidit kysyivät minulta: "Onko täällä kaupat auki sunnuntaina?" Vastasin, että: "Kyllä ne saattaa olla, kun on noita venäläisiä." B totesi tähän: "No mitä se haittaa, jos liikutaan porukassa!"
Äh. Tilannekomiikan selittely on aina yhtä vaikeaa!
Ryhdyn siis oikeisiin töihin! Keskiviikkoa tytöt!
S.A.
Ps. Edelliseen kynsifobiaan tarkennus! Minulla ei ole erityisen siistit kynnet tai hyvin hoidetut kädet:) Olen jopa itsekin pureskellut kynsiäni aikoinaan. Eikä pureskellut kynnet tunnu tai kuulosta pahalta vaan se tapaturma-ajatus, että kynnelle käy jotain! Juuri esim. ajatus kynnen litistymisestä... on... uuh.... kuvottava!
Ihmeesti se vaan antaa virtaa päivään, kun kehtaa aamusta aloittaa. Suosittelen!=D
Sitten välillä poikain touhuja. Joo, siis B on nyt virallistakin virallisempi mäkikoululainen, ski-passit ja kaikki. Yllättävän vähän tämä harrastus maksaa, olin luonut mielikuvan useista sadoista euroista. Nuoriso-skipassi (sis. vakuutuksen) 10 €, harrastemaksu koko kaudeksi 40 €, suksivuokra 20 €, puku 10 €, monot 10 € ja kypärä ostetaan käytettynä 30 €. Eli ei minusta kovinkaan paha, kun harjoitukset on salilla maanantaisin 1,5 h ja tiistaisin ja torstaisin mäessä 1,5 h per päivä. Sovittiin Ukon kanssa vuoroviikoin kuskaukset, luonnollisesti kotiin jäävällä on sitten ruokapuolen järjestelyä odotellessa.
Tarkistettiin illalla A:n englannin läksyjä ja arvatkaa pitikö juosta saunaan nauramaan, kun; "Minä soitin sinulle!" Oli käännetty: "I instrument to you." Mun poika=D
A muuten muutama vuosi sitten kertoi ihan tohkeissaan, että nyt hän ymmärtää, miksi englanti on tärkeää! Kysyin, että: "No miksi?" Yksi venäläinen kysyi: "Do you speak English?" Ja minä osasin vastata sille: "No, I speak Finnish!" :) Voi nokkeluutta!
Sitten vielä yksi juttu muutaman viikon takaa. Tätä on oikeastaan hankala selittää, kun te ette tunne meidän perhettä tosielämässä. No joka tapauksessa, me emme ole pätkääkään rasistisia ja olen itse hyvin tarkka suvaitsevaisuudesta ja vaadin sitä lapsiltakin. Täällä on aina vuoden vaihteessa paljon venäläisiä. Teinineidit kysyivät minulta: "Onko täällä kaupat auki sunnuntaina?" Vastasin, että: "Kyllä ne saattaa olla, kun on noita venäläisiä." B totesi tähän: "No mitä se haittaa, jos liikutaan porukassa!"
Äh. Tilannekomiikan selittely on aina yhtä vaikeaa!
Ryhdyn siis oikeisiin töihin! Keskiviikkoa tytöt!
S.A.
Ps. Edelliseen kynsifobiaan tarkennus! Minulla ei ole erityisen siistit kynnet tai hyvin hoidetut kädet:) Olen jopa itsekin pureskellut kynsiäni aikoinaan. Eikä pureskellut kynnet tunnu tai kuulosta pahalta vaan se tapaturma-ajatus, että kynnelle käy jotain! Juuri esim. ajatus kynnen litistymisestä... on... uuh.... kuvottava!
13.1.09
Kuusi asiaa minusta ja vähän päälle.
Minut haastettiin kahdelta taholta (Siskotuu ja Pilviharso) kertomaan 6 sattumanvaraista asiaa itsestäni. Öh. Pitäisikö minun nyt kertoa 12 asiaa? Kokeillaan nyt ensin löytää 6.
1. Rakastan ruokaa. Ei ole mitään, mitä en suostuisi maistamaan. Minusta on mukava katsella ruokaohjelmia, lukea keittokirjoja, vaihdella reseptejä kavereiden kanssa. Mutta olen ehkä vain keskinkertainen ruoanlaittaja ja leipurina täysin onneton. Tämä johtuu kenties siitä, että sovellan ja vaihtelen ruoka-aineita mieleni mukaan. Joskus tulee hyvää, yleensä jotain ihan kamalaa.
2. Minulla on kynsifobia. Ei siis koske omia kynsiä vaan toisten. Jos minulle kuvailee yksityiskohtaisesti esim. kynnen litistymisen tai irtoamisen, saatan vaikka oksentaa. Jos näen paksuuntuneen varpaankynnen tuntuu, että pyörryn. Veri tai katkennut käsi ei aiheuta mitään tuntemuksia.
3. Minut on helppo houkutella mukaan. Kaikkeen. Syöksyn tuulispäänä pienkonelennolle. Melomaan. Koskenlaskuun. Uusiin työkuvioihin. Innostun 100 lasissa lähes kaikesta. Voin myös muuttaa suunnitelmia noin sekunnissa. Kaikki mahdollisuudet on aina avoinna ja pidettävä aina avoinna.
4. Itken usein. Yleensä kuitenkin nimenomaan ihmisten hyvyydestä. Kauniista sanoista ja teoista. Elokuvissa purskahdan usein itkuun ns. väärässä paikassa. Maailman pahuus tai ihmisten julmuus ei suista minua niin tolaltani kuin hyvyys ja pyyteettömyys.
5. Minua vaivaa lyhytmuistinmenetys. Unohdan asioita ja hukkaan tavaroita. Hetkeksi. Lisänimi Dori on jäänyt leijumaan perääni. (Varmaan kaikki, jotka ovat katsoneet "Nemoa etsimässä" muistavat tämän.) Muisti palaa kyllä pätkittäin ja hetkittäin olen ajantasalla, kampeet tallessa, kunnes taas....
6. En tee sunnuntaisin mitään. Järkevää tai hyödyllistä ainakaan. Tämä ei ole "pyhitä lepopäivä"-juttu, vaan ihan laiskuus=) Jos on pakko tehdä jotain sunnuntaina, laiskottelen lauantain.
7. Tulen toimeen lähes kaikkien kanssa ja usein minulle kerrotaan hyvinkin vaikeita ja henkilökohtaisia asioita. Mutta itse en saa aina ulos itsestäni mitään. Jään usein miettimään, etten kehtaa kertoa minua painavaa asiaa toiselle, ettei toisen taakka siitä suotta lisääntyisi. Onneksi on niitä ystäviä, jotka puskee päälle niin kauan, että saan purettua murheeni sanoiksi.
8. Tykkään rakentaa palapelejä. Ratkoa älypähkinöitä. Rakentaa legoilla. Tykkään purkamisesta ja kasaamisesta.
9. Minulla on tarve lukea lähes tauotta. Iltaisin, aamuisin, vessassa, ruokapöydässä (tuoteselosteita) ja tykkään bongata kirjoitusvirheitä. Jos minun pitää sisäistää jokin tärkeä asia, se pitää olla paperisena. En miellä esimerkiksi sähköpostia tai netistä haettavaa tietoa kovin tärkeäksi, jos en saa sitä paperisena versiona. Näitä tärkeitä on mm. sängyn alla vino pino.
Jokohan tässä olisi tarpeeksi sattumanvaraisia asioita?
Ja tähän piti haastaa kuusi (6) mukaan... Koitan nyt miettiä kuka ei olisi tätä tehnyt... Niin ja 6 asiaa riittää, minä taas vähän innostuin;D
Sipulix
Alohomora
Riepu
Purppura
Amalia
Heidi-Orvokki
S.A.
1. Rakastan ruokaa. Ei ole mitään, mitä en suostuisi maistamaan. Minusta on mukava katsella ruokaohjelmia, lukea keittokirjoja, vaihdella reseptejä kavereiden kanssa. Mutta olen ehkä vain keskinkertainen ruoanlaittaja ja leipurina täysin onneton. Tämä johtuu kenties siitä, että sovellan ja vaihtelen ruoka-aineita mieleni mukaan. Joskus tulee hyvää, yleensä jotain ihan kamalaa.
2. Minulla on kynsifobia. Ei siis koske omia kynsiä vaan toisten. Jos minulle kuvailee yksityiskohtaisesti esim. kynnen litistymisen tai irtoamisen, saatan vaikka oksentaa. Jos näen paksuuntuneen varpaankynnen tuntuu, että pyörryn. Veri tai katkennut käsi ei aiheuta mitään tuntemuksia.
3. Minut on helppo houkutella mukaan. Kaikkeen. Syöksyn tuulispäänä pienkonelennolle. Melomaan. Koskenlaskuun. Uusiin työkuvioihin. Innostun 100 lasissa lähes kaikesta. Voin myös muuttaa suunnitelmia noin sekunnissa. Kaikki mahdollisuudet on aina avoinna ja pidettävä aina avoinna.
4. Itken usein. Yleensä kuitenkin nimenomaan ihmisten hyvyydestä. Kauniista sanoista ja teoista. Elokuvissa purskahdan usein itkuun ns. väärässä paikassa. Maailman pahuus tai ihmisten julmuus ei suista minua niin tolaltani kuin hyvyys ja pyyteettömyys.
5. Minua vaivaa lyhytmuistinmenetys. Unohdan asioita ja hukkaan tavaroita. Hetkeksi. Lisänimi Dori on jäänyt leijumaan perääni. (Varmaan kaikki, jotka ovat katsoneet "Nemoa etsimässä" muistavat tämän.) Muisti palaa kyllä pätkittäin ja hetkittäin olen ajantasalla, kampeet tallessa, kunnes taas....
6. En tee sunnuntaisin mitään. Järkevää tai hyödyllistä ainakaan. Tämä ei ole "pyhitä lepopäivä"-juttu, vaan ihan laiskuus=) Jos on pakko tehdä jotain sunnuntaina, laiskottelen lauantain.
7. Tulen toimeen lähes kaikkien kanssa ja usein minulle kerrotaan hyvinkin vaikeita ja henkilökohtaisia asioita. Mutta itse en saa aina ulos itsestäni mitään. Jään usein miettimään, etten kehtaa kertoa minua painavaa asiaa toiselle, ettei toisen taakka siitä suotta lisääntyisi. Onneksi on niitä ystäviä, jotka puskee päälle niin kauan, että saan purettua murheeni sanoiksi.
8. Tykkään rakentaa palapelejä. Ratkoa älypähkinöitä. Rakentaa legoilla. Tykkään purkamisesta ja kasaamisesta.
9. Minulla on tarve lukea lähes tauotta. Iltaisin, aamuisin, vessassa, ruokapöydässä (tuoteselosteita) ja tykkään bongata kirjoitusvirheitä. Jos minun pitää sisäistää jokin tärkeä asia, se pitää olla paperisena. En miellä esimerkiksi sähköpostia tai netistä haettavaa tietoa kovin tärkeäksi, jos en saa sitä paperisena versiona. Näitä tärkeitä on mm. sängyn alla vino pino.
Jokohan tässä olisi tarpeeksi sattumanvaraisia asioita?
Ja tähän piti haastaa kuusi (6) mukaan... Koitan nyt miettiä kuka ei olisi tätä tehnyt... Niin ja 6 asiaa riittää, minä taas vähän innostuin;D
Sipulix
Alohomora
Riepu
Purppura
Amalia
Heidi-Orvokki
S.A.
12.1.09
Kengät ja Joe.
Eikös olekin ihanan kamalat! Sisko sanoi, että näyttää siltä kuin olisi tunkenut sukat pikkukenkiin:D Siksipä ne juuri sopii minulle, koska minä voisin tunkea sukat pikkukenkiin;D
Varmaan klikkaantuu isommaksikin nuo kuvat.
Ja tässä Maple Joe Myrskyn korvasta tuttu salarakas=)
Olisin toki mielelläni laittanut tähän jonkun Bunnyn kuvan... Mutta näin kesystä Hanista oli kyse.
Jakku ja mekko jää nyt laittamatta. Näyttivät hengarissa ihan jonkun kassi-Alman rytkyiltä, tosin ei kai se kauas heitä tämmöisestä rypelehtijästä;D
S.A.
Kaurapuuroa lapsille.
Huhhei! Luulen, että saatan olla hengissä. Olen nukkunut viikonlopun aikana yhteensä 11 tuntia, siis 7-9 tuntia liian vähän. Olen tuhlannut rahaa ja kuten kunnollisen perheen äidin kuuluukin, vain itseeni!
Ajelin siis perjantaina kotiin kylään. Nappasin siskon sieltä mukaan ja menimme serkun luo suunnittelemaan lauantain juhlia. Join hmmm. Siiderin. Glögiä noin kolme mukia ja kuohuviiniä. Suunnittelupalaveri kesti 4 tuntia, joista yleiseen juoruiluun ja hihittelyyn käytimme aikaa 3 h 55 min. Ja suunnitteluun 5 minuuttia. Leivo sinä piirakkaa ja minä leivon myös. Tee sinä salaattia. Mennään huomenna puoli neljältä kaikki porukalla kauppaan.
Lauantaina lähdimme päivällä siskon kanssa kaupungille shoppailemaan. Löysin aivan hurrrrrmaaavia juttuja! Sellainen kauppa kuin NP-collection oli uusi tuttavuus. Löysin ihanan mekon ja jakun. Kaikista hurmaavinta siellä oli -70% laput! Sitten löysin aivan käsittämättömän makeet MaijaPoppas-kengät. Ne oli aika tarkalleen 2 numeroa liian suuret minulle, mutta niin ihanat, että ostin ne ja pohjalliset ja tungin varpaisiin vielä pumpulia. Laitan heti kohta näistä hankinnoista kuvia, kunhan ehdin kuvata ja siirtää kuvat tänne=)
No shopatessa tuli nälkä ja menimme "Comicoon". Jostain syystä tilasimme 2 suurta lautasellista semmoisia sormin syötäviä keräilyeriä. Jalapeno-chilipoppersseja, kaikenlaisia muitakin taikinoituja juustopallukoita, dippejä, ribssejä, kanaa, ymsymsyms. Oli hyvää, täyttävää ja olimme pahasti aikataulusta jäljessä. Piti soittaa ruokakaupan edessä odotteleville, että voitte te mennä jo sisään, kun meillä menee tässä vähän nyt aikaa... Tulimme siihen tulokseen, että Comico=Koomikon tyyliin kuuluu myös koominen tyyli tarjoilijoilta. Tilasimme limsat ja tarjoilijan niitä tuodessa hän kertoi siskolle, että: "Sun pilli tippu tonne lattialle!" Me jäätiin odottelemaan sitä uutta pilliä, mutta ei sitä koskaan tullut. Kostoksi kopioitiin drinkkivinkki ruokalistasta. Tässä vaiheessa kello oli 16 ja menimme nopsaan sinne ruokakauppaan. Koska meillä oli vatsat ihan pinkeänä, ei tietysti tehnyt enää mieli mitään ruokia ja illan menua typistettiin minun kohdaltani, eli ei tarvinnut leipoa;D
Ostettiin siis salaattitarpeet, sipsit, dipit ja kulutimme aikaa kaupassa, koska äiti piti hakea töistä 17:30, eikä olisi kannattanut enää lähteä ajamaan kotona mutkin ja palata heti kohta hakemaan äitiä. Käytiin Alkossa ostamassa vähän valkoviiniä, punaviiniä ja ne drinkkitarpeet. Tapettiin lisää aikaa ja mentiin äidin työpaikan pihalle odottelemaan. Odoteltiin reilu 15 min ja soitin äitille, että: Missäs oot? Kotona! Missäs te ootte? No täällä sinua hakemassa... Hupsista, eli olisimme voineet mennä tekemään salaattia ja käymään suihkussa sen sijaan, että tappamalla tapettiin aikaa...=D
No, koska vieraille oli sanottu, että klo 18 aloitellaan, niin meinasi tulla kiirus tyttärillä... Sehän meni sitten niin, että äitille nakattiin salaattivehkeet... viittisitkö...? Ja tyttäret kävi suihkussa ja heti kohta tulikin vieraat. Tosin hyvinkin tutut vieraat. Eli meitä oli äiti+äitin 2 siskoa ja edellämainittujen tyttäret yht. 4 kpl. Lehmäenergiaa! (Tämä oli aivoitus siitä drinkkivinkistä, kun siinä oli nimittäin pirtelöpohja ja ruokakaupassa ajateltiin, että jos vähän oiotaan ja ostetaan niitä PowerCow valmispirtelöitä- lisää vain viina!)
Veli sanoi jo aiemmin, ettei aio ottaa mitään, kun tosiaan maanantai täytyy olla Armeeniassa, eikä ole kivaa, jos on huono olo. Veli lähti evakkoon kaverinsa luo. Ihan fiksusti ajateltu. Myös iskä lähti evakkoon. Lehmäenergiaa taisi olla ainakin desibeleinä mitattuna liikaa. No, sitä perinteistä hervotonta naurua, vähän syömistä ja aika paljon juomista. Drinkki oli suuri menestys! Eli pirtelöä (suhteella 1 litra maitoa ja 1 litra vaniljajätskiä= riitti 10 drinkkiin) ja 2 cl Baileysiä ja 2 cl Kahluaa per yksi drinkki. Sekoitetaan. Juodaan. Sekoitetaan. Juodaan. Sekoitetaan.
Illalla 23 aikaan vaihdoimme osoitetta, että työtä tekevä äitimme pääsi nukkumaan (työvuoro sunnuntaina) ja seuraavassa osoitteessa oli niin karaokevehkeet kuin salskeaa miesseuraakin (tosin kaikki joko sukulaisia tai jonkun sukulaisen puolisoita). Ilta/yö/ja lähes aamukin kului nopeasti. Puoli viideltä väännyin jonkinmoisella kierteellä kotiin nukkumaan.
Niskat oli aamulla ihan tajuttoman kipeänä. Pää ei, ihme kyllä. Heräsin ja nousin puoli kymmeneltä syömään Iskän keittämää kaurapuuroa. Kaurapuuroisena jatkui sunnuntaipäiväkin, kun mietimme kuinka mahduttaa 1,5 kg:n kaurapuuropaketti jo muutenkin täyteen matkalaukkuun. Päädyimme ratkaisuun, että lähetämme kirjekuoressa siskolle aina viikkoannoksen. Katsotaan kuinka nopeasti pääsemme jonnekin tullin tutkimuksiin omituisten jauhekirjelähetysten johdosta. Lisäksi vielä serkkupojan vinkki: Valmiisiin annoskaurapuuropakkauksiin voi lisätä veden suoraan siihen pussiin. Ei tule kuin 1 lusikka tiskiä. =D
Kaiken kaikkiaan niin mukava viikonloppu, että Lehmäjengi päätti pitää uusinnan heti ensitilassa, kun se vain on mahdollista!
Sisko saateltiin koneelle ja onnistuin jopa olemaan itkemättä... melkein. Kotimatkalla sitten vähän niiskutin. Kotona oli kaikki hyvin ja siistiä. Sauna valmiina. Letut paistettu. Ja Ukko tarjoili tervetuliaisdrinkin minut nähdessäni. TUOREMEHUA=D
Ja sain kuin sainkin salakuljetettua salarakkaan kotiini. Myrskyn korvassa mainittu Maple Joe asuu nykyään meilläkin. Smak!
Tänään rankaisin itseäni aamulla hallilla. Kärsi ruumis, kyllä olet nauttinutkin! Peppu on kovin hellänä ja tekee mieli... Kaurapuuroa!
Haasteisiin vastaan pian, nyt teen taas välillä töitä.
S.A.
Ajelin siis perjantaina kotiin kylään. Nappasin siskon sieltä mukaan ja menimme serkun luo suunnittelemaan lauantain juhlia. Join hmmm. Siiderin. Glögiä noin kolme mukia ja kuohuviiniä. Suunnittelupalaveri kesti 4 tuntia, joista yleiseen juoruiluun ja hihittelyyn käytimme aikaa 3 h 55 min. Ja suunnitteluun 5 minuuttia. Leivo sinä piirakkaa ja minä leivon myös. Tee sinä salaattia. Mennään huomenna puoli neljältä kaikki porukalla kauppaan.
Lauantaina lähdimme päivällä siskon kanssa kaupungille shoppailemaan. Löysin aivan hurrrrrmaaavia juttuja! Sellainen kauppa kuin NP-collection oli uusi tuttavuus. Löysin ihanan mekon ja jakun. Kaikista hurmaavinta siellä oli -70% laput! Sitten löysin aivan käsittämättömän makeet MaijaPoppas-kengät. Ne oli aika tarkalleen 2 numeroa liian suuret minulle, mutta niin ihanat, että ostin ne ja pohjalliset ja tungin varpaisiin vielä pumpulia. Laitan heti kohta näistä hankinnoista kuvia, kunhan ehdin kuvata ja siirtää kuvat tänne=)
No shopatessa tuli nälkä ja menimme "Comicoon". Jostain syystä tilasimme 2 suurta lautasellista semmoisia sormin syötäviä keräilyeriä. Jalapeno-chilipoppersseja, kaikenlaisia muitakin taikinoituja juustopallukoita, dippejä, ribssejä, kanaa, ymsymsyms. Oli hyvää, täyttävää ja olimme pahasti aikataulusta jäljessä. Piti soittaa ruokakaupan edessä odotteleville, että voitte te mennä jo sisään, kun meillä menee tässä vähän nyt aikaa... Tulimme siihen tulokseen, että Comico=Koomikon tyyliin kuuluu myös koominen tyyli tarjoilijoilta. Tilasimme limsat ja tarjoilijan niitä tuodessa hän kertoi siskolle, että: "Sun pilli tippu tonne lattialle!" Me jäätiin odottelemaan sitä uutta pilliä, mutta ei sitä koskaan tullut. Kostoksi kopioitiin drinkkivinkki ruokalistasta. Tässä vaiheessa kello oli 16 ja menimme nopsaan sinne ruokakauppaan. Koska meillä oli vatsat ihan pinkeänä, ei tietysti tehnyt enää mieli mitään ruokia ja illan menua typistettiin minun kohdaltani, eli ei tarvinnut leipoa;D
Ostettiin siis salaattitarpeet, sipsit, dipit ja kulutimme aikaa kaupassa, koska äiti piti hakea töistä 17:30, eikä olisi kannattanut enää lähteä ajamaan kotona mutkin ja palata heti kohta hakemaan äitiä. Käytiin Alkossa ostamassa vähän valkoviiniä, punaviiniä ja ne drinkkitarpeet. Tapettiin lisää aikaa ja mentiin äidin työpaikan pihalle odottelemaan. Odoteltiin reilu 15 min ja soitin äitille, että: Missäs oot? Kotona! Missäs te ootte? No täällä sinua hakemassa... Hupsista, eli olisimme voineet mennä tekemään salaattia ja käymään suihkussa sen sijaan, että tappamalla tapettiin aikaa...=D
No, koska vieraille oli sanottu, että klo 18 aloitellaan, niin meinasi tulla kiirus tyttärillä... Sehän meni sitten niin, että äitille nakattiin salaattivehkeet... viittisitkö...? Ja tyttäret kävi suihkussa ja heti kohta tulikin vieraat. Tosin hyvinkin tutut vieraat. Eli meitä oli äiti+äitin 2 siskoa ja edellämainittujen tyttäret yht. 4 kpl. Lehmäenergiaa! (Tämä oli aivoitus siitä drinkkivinkistä, kun siinä oli nimittäin pirtelöpohja ja ruokakaupassa ajateltiin, että jos vähän oiotaan ja ostetaan niitä PowerCow valmispirtelöitä- lisää vain viina!)
Veli sanoi jo aiemmin, ettei aio ottaa mitään, kun tosiaan maanantai täytyy olla Armeeniassa, eikä ole kivaa, jos on huono olo. Veli lähti evakkoon kaverinsa luo. Ihan fiksusti ajateltu. Myös iskä lähti evakkoon. Lehmäenergiaa taisi olla ainakin desibeleinä mitattuna liikaa. No, sitä perinteistä hervotonta naurua, vähän syömistä ja aika paljon juomista. Drinkki oli suuri menestys! Eli pirtelöä (suhteella 1 litra maitoa ja 1 litra vaniljajätskiä= riitti 10 drinkkiin) ja 2 cl Baileysiä ja 2 cl Kahluaa per yksi drinkki. Sekoitetaan. Juodaan. Sekoitetaan. Juodaan. Sekoitetaan.
Illalla 23 aikaan vaihdoimme osoitetta, että työtä tekevä äitimme pääsi nukkumaan (työvuoro sunnuntaina) ja seuraavassa osoitteessa oli niin karaokevehkeet kuin salskeaa miesseuraakin (tosin kaikki joko sukulaisia tai jonkun sukulaisen puolisoita). Ilta/yö/ja lähes aamukin kului nopeasti. Puoli viideltä väännyin jonkinmoisella kierteellä kotiin nukkumaan.
Niskat oli aamulla ihan tajuttoman kipeänä. Pää ei, ihme kyllä. Heräsin ja nousin puoli kymmeneltä syömään Iskän keittämää kaurapuuroa. Kaurapuuroisena jatkui sunnuntaipäiväkin, kun mietimme kuinka mahduttaa 1,5 kg:n kaurapuuropaketti jo muutenkin täyteen matkalaukkuun. Päädyimme ratkaisuun, että lähetämme kirjekuoressa siskolle aina viikkoannoksen. Katsotaan kuinka nopeasti pääsemme jonnekin tullin tutkimuksiin omituisten jauhekirjelähetysten johdosta. Lisäksi vielä serkkupojan vinkki: Valmiisiin annoskaurapuuropakkauksiin voi lisätä veden suoraan siihen pussiin. Ei tule kuin 1 lusikka tiskiä. =D
Kaiken kaikkiaan niin mukava viikonloppu, että Lehmäjengi päätti pitää uusinnan heti ensitilassa, kun se vain on mahdollista!
Sisko saateltiin koneelle ja onnistuin jopa olemaan itkemättä... melkein. Kotimatkalla sitten vähän niiskutin. Kotona oli kaikki hyvin ja siistiä. Sauna valmiina. Letut paistettu. Ja Ukko tarjoili tervetuliaisdrinkin minut nähdessäni. TUOREMEHUA=D
Ja sain kuin sainkin salakuljetettua salarakkaan kotiini. Myrskyn korvassa mainittu Maple Joe asuu nykyään meilläkin. Smak!
Tänään rankaisin itseäni aamulla hallilla. Kärsi ruumis, kyllä olet nauttinutkin! Peppu on kovin hellänä ja tekee mieli... Kaurapuuroa!
Haasteisiin vastaan pian, nyt teen taas välillä töitä.
S.A.
9.1.09
Arvatkaapa mitä?
Arvatkaapa mitä?
Lämmitysöljyn hinta on laskenut puolessa vuodessa noin 50 %. (Kihertää iloisena se Akka, joka nuukuuksissaan tilasi vain 1000 litraa syksyllä. Nyt tilatessa samalla rahamäärällä sai 2000 litraa ja niillä pärjää jo pitkälle!)
Arvatkaapa mitä muuta?
Minulla on vapaa viikonloppu! Siis nostan jalkani kytkimeltä ja painan kaasua.
Aion viettää laatuaikaa toisaalla. (Kihkih, ilman lapsia ja Ukkoa)
Nyt, kun lopettelen työt klo 17, lähden ajelemaan kotiin (sinne lapsuuden) ja koska sisko lähtee taas sunnuntaina maailmalle ja veli maanantaina Armeeniaan (tämä on A:n ja B:n armeijasana) niin meillähän on kaksinkertaiset läksiäiset!
Voi olla, että juon lasin viiniä, voi olla, että kaksi. Voi olla, että itkeä vollotan. Voi olla, että laulaa lollotan. Varmaa on vain se, ettei minun tarvitse tänä viikonloppuna huolehtia kuin oman nenäni ja takapuoleni pyyhkimisestä. Ei kenenkään muun.
Tähänkin sopii sana "silirimpsis", sillä juuri siltä tuntuu nyt! =D
Reissuunlähtö kokoonpanohan oli taas auki juuri viime minuuteille saakka. Alunperin piti lähteä koko porukalla, mutta minä en pane hanttiin, jos pääsen ilman häntää liikkeelle!
Olen ihan täpinöissäni! Juhuu!
S.A. =D
Ps. Tuo "arvaa mitä" kuuluu meidän poikien jokaiseen keskusteluun. Onpa muuten pikkuisen rasittava tapa.
Keskusteluthan menee näin:
-Äiti?
-No?
-Kuunteletsä?
-Joo.
-Arvaa mitä?
-No mitä?
-No arvaa jotain!
-No en mä nyt keksi mitään...
-Arvaa IHAN mitä vaan!
-Sait jälki-istuntoa? Söit kaksi lautasellista ruokaa? Suomessa on länsi ja itä! Pyörästä on kettingit irti? WHAAAAAT?
-....Äiti, miksi sä oot tommonen???
Lämmitysöljyn hinta on laskenut puolessa vuodessa noin 50 %. (Kihertää iloisena se Akka, joka nuukuuksissaan tilasi vain 1000 litraa syksyllä. Nyt tilatessa samalla rahamäärällä sai 2000 litraa ja niillä pärjää jo pitkälle!)
Arvatkaapa mitä muuta?
Minulla on vapaa viikonloppu! Siis nostan jalkani kytkimeltä ja painan kaasua.
Aion viettää laatuaikaa toisaalla. (Kihkih, ilman lapsia ja Ukkoa)
Nyt, kun lopettelen työt klo 17, lähden ajelemaan kotiin (sinne lapsuuden) ja koska sisko lähtee taas sunnuntaina maailmalle ja veli maanantaina Armeeniaan (tämä on A:n ja B:n armeijasana) niin meillähän on kaksinkertaiset läksiäiset!
Voi olla, että juon lasin viiniä, voi olla, että kaksi. Voi olla, että itkeä vollotan. Voi olla, että laulaa lollotan. Varmaa on vain se, ettei minun tarvitse tänä viikonloppuna huolehtia kuin oman nenäni ja takapuoleni pyyhkimisestä. Ei kenenkään muun.
Tähänkin sopii sana "silirimpsis", sillä juuri siltä tuntuu nyt! =D
Reissuunlähtö kokoonpanohan oli taas auki juuri viime minuuteille saakka. Alunperin piti lähteä koko porukalla, mutta minä en pane hanttiin, jos pääsen ilman häntää liikkeelle!
Olen ihan täpinöissäni! Juhuu!
S.A. =D
Ps. Tuo "arvaa mitä" kuuluu meidän poikien jokaiseen keskusteluun. Onpa muuten pikkuisen rasittava tapa.
Keskusteluthan menee näin:
-Äiti?
-No?
-Kuunteletsä?
-Joo.
-Arvaa mitä?
-No mitä?
-No arvaa jotain!
-No en mä nyt keksi mitään...
-Arvaa IHAN mitä vaan!
-Sait jälki-istuntoa? Söit kaksi lautasellista ruokaa? Suomessa on länsi ja itä! Pyörästä on kettingit irti? WHAAAAAT?
-....Äiti, miksi sä oot tommonen???
Akka keittiössä.
Kaikille, jotka on vaikkapa luvanneet uuden vuoden kunniaksi laihduttaa, tulee tässä vinkki. Ihan ruokaohje ja sitten kaupanpäälle laihdutuskuurihuijausvinkki.
Osta kaali. Ja kaikenlaisia sipuleita (puna-kelta-valko). Ja jauhelihaa. Ja punajuuria.
Ota yleiskone esiin. Tunge kuoritut sipulit, kaali ja punajuuret sinne. Punajuurien kuorimisen jälkeen kaiva kännykkä valkoisen talvitakin taskusta ja sotke taskun ympärykset. Laita takki pesuun.
Huurruuta kaikki edellä mainitut rouheeksi, paitsi talvitakki.
Kaada rouheet kattilaan tai muuhun astiaan, joka kestää kuumentamisen. Lisää vettä- vähän. Viskele mukaan grillimaustetta, suolaa, jotain liemikuutioita, pippuria ja muuta mitä nyt kynsiin sattuu. Timjami on ihan ok, samoin laakerinlehdet. Anna olla liedellä jollain keskilämmöllä, vaikka tunti tai kaksi. Paista jauheliha ja viskaa sekaan.
Lapa lautaselle ja kunnon kökkäre smetanaa kyytipojaksi.
Niin ja se laihdutushuijaus. Sanotaan, että 4 dl keittoa on sopiva määrä. No, kun tekee muhennosta eli ei laita vettä niin paljon, niin siihen 4 desiin mahtuu paljon enemmän syötävää:)
Ruokajuomaksi käy vaikka punaviini. Sävyt sopii toisiinsa. On niinku esteettisesti "bueno". Sitten ei harmita se takkikaan yhtään niin paljon.
S.A. =D Onko perjantai, onko???
Osta kaali. Ja kaikenlaisia sipuleita (puna-kelta-valko). Ja jauhelihaa. Ja punajuuria.
Ota yleiskone esiin. Tunge kuoritut sipulit, kaali ja punajuuret sinne. Punajuurien kuorimisen jälkeen kaiva kännykkä valkoisen talvitakin taskusta ja sotke taskun ympärykset. Laita takki pesuun.
Huurruuta kaikki edellä mainitut rouheeksi, paitsi talvitakki.
Kaada rouheet kattilaan tai muuhun astiaan, joka kestää kuumentamisen. Lisää vettä- vähän. Viskele mukaan grillimaustetta, suolaa, jotain liemikuutioita, pippuria ja muuta mitä nyt kynsiin sattuu. Timjami on ihan ok, samoin laakerinlehdet. Anna olla liedellä jollain keskilämmöllä, vaikka tunti tai kaksi. Paista jauheliha ja viskaa sekaan.
Lapa lautaselle ja kunnon kökkäre smetanaa kyytipojaksi.
Niin ja se laihdutushuijaus. Sanotaan, että 4 dl keittoa on sopiva määrä. No, kun tekee muhennosta eli ei laita vettä niin paljon, niin siihen 4 desiin mahtuu paljon enemmän syötävää:)
Ruokajuomaksi käy vaikka punaviini. Sävyt sopii toisiinsa. On niinku esteettisesti "bueno". Sitten ei harmita se takkikaan yhtään niin paljon.
S.A. =D Onko perjantai, onko???
8.1.09
Valokuvatorstai 114.
Silirimpsis, sileä tie... Että tämmöisen haasteen heittivät. Tie on tänään kyllä ollut sileä, mutta renkaat jäätyneet neliskanttisiksi. Ja jarrutkin jäätyneet- kertoo tuo keltainen laatikko.
XY vastaan RQ
Muutimme noin 9 vuotta sitten tänne Susikairaan. Hassua, etten vieläkään miellä tätä paikkaa ns. kodiksi. Jossain taka-alalla ajattelen aina olevani täällä vain käymässä. Luulen, etten ole ainoa näin ajatteleva muualta Susikairaan tullut. Tai oikeammin tiedän. Nämä alkuperäiset ovat kovasti tiivistä porukkaa, joista on vaikea saada selvää tai otetta. Noin 85 % ystävistäni ja tuttavistani täällä, on myös näitä muualta tulleita. No, Ukko on täältä kotoisin, joten tavallaan olen oikeutetumpi olemaan Susikairalainen kuin esimerkiksi sellainen, jolla ei ole mitään sidoksia alkuperäisiin. Olen asunut monella paikkakunnalla välillä Espoo-Sodankylä, eikä missään, ei missään, muualla ole ollut näin jyrkkää rajaa alkuperäisten ja muualta tulleiden välillä.
Olen jutellut aiheesta molempien ryhmien edustajien kanssa. Alkuperäiset tunnustavat juuri näin olevan. Syitä setviessämme törmäämme siihen, että täällä on kautta aikain ollut suuret suvut ja tiiviit välit. Eli jos sinulla on 80 sukulaista ja olette naapurin suuren suvun kanssa yhtä (heitäkin vaikka 80), niin yksinkertaisesti et tarvitse uusia tuttavia. Eikä aikakaan riittäisi uusien suhteiden ylläpitoon. Ihan loogista. Sukujen väliset sidokset on ja pitää. Joskus tuntuu kuin olisi siirtynyt ajassa 100 vuotta taaksepäin. Ja tämä kirjoitus ei suinkaan ole kirjoitettu pahalla vaan ihan pohdiskellen. Yksi vanha rouva kiteytti minusta hyvin tämän Susikairan menon näillä sanoilla: "Olen asunut Susikairassa 50 vuotta, mutta edelleenkin minulle sanotaan: et sinä voi tietää, kun et ole Susikairassa syntynyt!" Se taitaa olla totta.
Susikairalaiseksi synnytään, ei tulla.
Mikä tässä sitten on huonoa? Se, että kehittyminen on hidasta. Kaikki projektit seisoo paikoillaan sillä aikaa, kun marssijärjestystä selvitellään. Jos ajatellaan niin, että suku X ja Y ovat olleet kautta vuosien "yhtä" kuten myös suvut R ja Q. No, liittouma XY keksii loistoidean, mutta liittouma RQ on kovasti vastaan tätä. Ja koska molemmissa liitoissa on varsin vaikutusvaltaisia ja taistelutahtoisia jäseniä... saadaan aikaiseksi vuosia kestävä riita, joka puidaan kaikissa mahdollisissa ja mahdottomissa oikeusasteissa ja katukuppiloissa, saunan takana ja ties missä. Summasummarum. Mitään ei olla saatu aikaiseksi, hommat seisoo ja kuilut liittoumien välillä syvenee.
Olen jutellut aiheesta molempien ryhmien edustajien kanssa. Alkuperäiset tunnustavat juuri näin olevan. Syitä setviessämme törmäämme siihen, että täällä on kautta aikain ollut suuret suvut ja tiiviit välit. Eli jos sinulla on 80 sukulaista ja olette naapurin suuren suvun kanssa yhtä (heitäkin vaikka 80), niin yksinkertaisesti et tarvitse uusia tuttavia. Eikä aikakaan riittäisi uusien suhteiden ylläpitoon. Ihan loogista. Sukujen väliset sidokset on ja pitää. Joskus tuntuu kuin olisi siirtynyt ajassa 100 vuotta taaksepäin. Ja tämä kirjoitus ei suinkaan ole kirjoitettu pahalla vaan ihan pohdiskellen. Yksi vanha rouva kiteytti minusta hyvin tämän Susikairan menon näillä sanoilla: "Olen asunut Susikairassa 50 vuotta, mutta edelleenkin minulle sanotaan: et sinä voi tietää, kun et ole Susikairassa syntynyt!" Se taitaa olla totta.
Susikairalaiseksi synnytään, ei tulla.
Mikä tässä sitten on huonoa? Se, että kehittyminen on hidasta. Kaikki projektit seisoo paikoillaan sillä aikaa, kun marssijärjestystä selvitellään. Jos ajatellaan niin, että suku X ja Y ovat olleet kautta vuosien "yhtä" kuten myös suvut R ja Q. No, liittouma XY keksii loistoidean, mutta liittouma RQ on kovasti vastaan tätä. Ja koska molemmissa liitoissa on varsin vaikutusvaltaisia ja taistelutahtoisia jäseniä... saadaan aikaiseksi vuosia kestävä riita, joka puidaan kaikissa mahdollisissa ja mahdottomissa oikeusasteissa ja katukuppiloissa, saunan takana ja ties missä. Summasummarum. Mitään ei olla saatu aikaiseksi, hommat seisoo ja kuilut liittoumien välillä syvenee.
Oikeastaan harmittaa paikallisten puolesta. Puitteet ympärillä olisivat mitä loistavimmat. Jos kaikki aika käytettäisiin rakentavaan suunnitteluun ja toteutukseen tyhjänpäiväisen riitelyn sijaan, vain taivas olisi rajana. Luulen kuitenkin, ettei mikään koskaan muutu. Tämä veivaaminen ja kapuloiden rattaisiin tunkeminen ei lopu, ennen kuin viimeinenkin Susikairalainen on heittänyt hampaat naulaan.
Mukavahan tätä maailman menoa on tarkastella ja kummastella. Sopivasti ulkopuolisena ja hymyssä suin.
S.A.
7.1.09
Pohjolan Botox.
Pakkasta pitelee. Hyvä juttu, sitähän tässä on odoteltu. -25 lukemat vilkkuu mittarissa. Auto vaan ei lähtenyt käyntiin ja boosterissakin oli akku tyhjänä. Niin, että tätä menoa olen kohta ylikunnossa, kun ensin puljautuu hallilla ja sitten juoksee räkä poskella töihin. Ja arvatkaapa mitä muuta? No semmosta, että mulla ei ole täällä ruokaa. Eineskatkarapukeitto on viime vuodelta. En taida kokeilla onneani pelittääkö se vai ei.
Kerron kumminkin hyisen kylmän muiston männä vuosilta, kaikessa viileydessään muisto jaksaa lämmittää. Elettiin vuotta 1999 ja tammikuun loppua. Olimme A:n (n. 1,5 v.) kanssa Sodankylässä kylässä. Ukko oli Ivalossa. Silloin mitattiin Kittilässä 51,5 asteen pakkaslukemat eikä Ivalossa tai Sodankylässäkään noista lukemista kauas jääty. No, ilma oli niin kylmää ja kuivaa, ettei ulkona yksinkertaisesti pystynyt olemaan. Hengittäminen sattui kurkkuun, sieraimiin ja tuntui, että kaikki hiukset ja ihokarvatkin jäätyy pystyyn ja katkeillen rapisee maahan. Mutta, mikäpä se tuvan lämmössä ollessa. Ruokaa, lämpöä ja hyvän ystävän seuraa riitti, niin eipä ollut Akalla valittamista, ei.
Toista oli Ukolla kavereineen. Miehet olivat siis miesporukalla mökillä ja ihan todellisella mökillä, ei missään huvilassa. Moottorikelkalla piti mökille kulkea ja puut olivat hakkuussa. Vesikin juoksevaa, jos vaan juosta jaksoi. Kelkka jäätyi tämän tästä ja miehet kantoivat uuninpesästä palavia halkoja kelkan alle, jotta siten saatiin kelkkaan lämpöä ja päästiin vähän eteenpäin.
Erityisen hurmaavana pidän tarinassa tätä seuraavaa kohtaa: Mökillä oli ulkohuussi! Ukon sanoja lainatakseni: "Aamulla piti juoda pannullinen kahvia ja polttaa aski tupakkia, että saattoi vessaan mennessä olla ihan varma siitä, että jotain tulee! Eikä muuten tarvinnut Aku Ankkaa ottaa mukaan!"
Kelin lämmetessä -30 asteeseen tuntui oikeasti ihan kesäkeliltä. Sanomalehden haku t-paita päällä oli täysin ok. Aika jännä juttu tämä ihmisen keho. Kaikkeen se tottuu.
Niin ja tuo otsikko: Käytännön kauneusvinkki. Unohda huulirasva tai käytä sellaista laatua, jossa salainen ainesosa on *aqua* ja ulkoile paljon. Nuole huulia säännöllisesti. Ihan hetkessä alat tuntea huulissa kihelmöintiä, ne turpoavat ja punastuvat, kuin niissä olisi pigmentointi! Vaviskoot Hunter Tylo, Lisa Rinna ja Janice Dickinson!
Eipä täältä tämän kummempaa sitten! Keskiviikon jatkoa!
S.A.
Kerron kumminkin hyisen kylmän muiston männä vuosilta, kaikessa viileydessään muisto jaksaa lämmittää. Elettiin vuotta 1999 ja tammikuun loppua. Olimme A:n (n. 1,5 v.) kanssa Sodankylässä kylässä. Ukko oli Ivalossa. Silloin mitattiin Kittilässä 51,5 asteen pakkaslukemat eikä Ivalossa tai Sodankylässäkään noista lukemista kauas jääty. No, ilma oli niin kylmää ja kuivaa, ettei ulkona yksinkertaisesti pystynyt olemaan. Hengittäminen sattui kurkkuun, sieraimiin ja tuntui, että kaikki hiukset ja ihokarvatkin jäätyy pystyyn ja katkeillen rapisee maahan. Mutta, mikäpä se tuvan lämmössä ollessa. Ruokaa, lämpöä ja hyvän ystävän seuraa riitti, niin eipä ollut Akalla valittamista, ei.
Toista oli Ukolla kavereineen. Miehet olivat siis miesporukalla mökillä ja ihan todellisella mökillä, ei missään huvilassa. Moottorikelkalla piti mökille kulkea ja puut olivat hakkuussa. Vesikin juoksevaa, jos vaan juosta jaksoi. Kelkka jäätyi tämän tästä ja miehet kantoivat uuninpesästä palavia halkoja kelkan alle, jotta siten saatiin kelkkaan lämpöä ja päästiin vähän eteenpäin.
Erityisen hurmaavana pidän tarinassa tätä seuraavaa kohtaa: Mökillä oli ulkohuussi! Ukon sanoja lainatakseni: "Aamulla piti juoda pannullinen kahvia ja polttaa aski tupakkia, että saattoi vessaan mennessä olla ihan varma siitä, että jotain tulee! Eikä muuten tarvinnut Aku Ankkaa ottaa mukaan!"
Kelin lämmetessä -30 asteeseen tuntui oikeasti ihan kesäkeliltä. Sanomalehden haku t-paita päällä oli täysin ok. Aika jännä juttu tämä ihmisen keho. Kaikkeen se tottuu.
Niin ja tuo otsikko: Käytännön kauneusvinkki. Unohda huulirasva tai käytä sellaista laatua, jossa salainen ainesosa on *aqua* ja ulkoile paljon. Nuole huulia säännöllisesti. Ihan hetkessä alat tuntea huulissa kihelmöintiä, ne turpoavat ja punastuvat, kuin niissä olisi pigmentointi! Vaviskoot Hunter Tylo, Lisa Rinna ja Janice Dickinson!
Eipä täältä tämän kummempaa sitten! Keskiviikon jatkoa!
S.A.
Jatkokertomus osa 4.
Tämä olikin semmoinen juttu, että pakkohan tätä on kokeilla!
Anuradha kirjaili alun, siis osan 1.
Kristiina jatkoi, osa 2.
Liskonainen otti seuraavan vuoronumeron osa 3.
Ja Susis lähtee jatkamaan tästä numerolla 4.
Vuoronumeron 5 saa napata nopein, rohkein ja kaunein;D ja ystävällisesti ilmoittaa varauksestaan joko minulle tai Anuradhalle=)
Asetelmahan on se, että Laura (17 v.) veljensä Petrin (15 v.) sekä vanhempiensa kanssa on matkalla Ameriikkaan, Ameriikkaan risteilyaluksella.
Ja tästä eteenpäin:
En tiennyt olisinko itkenyt vai nauranut katselessani isää, joka vatsa sisällä-rinta ulkona painautui ovenpieltä vasten. Vain käsiase ja Daniel Craigmainen ulkoasu puuttui muuten lähes täydellisestä Bond-asetelmasta. Äiti huokaili katsellessaan sankariaan. Petri pyöritteli silmiään, mutta kyllä silläkin jännitti! Itse lähinnä vilkuilin ympärilleni toivoen ettei kukaan (ainakaan se risteilyisäntä) tulisi paikalle nyt!
Isä karjahti ja hyökkäsi sisään hyttiin! Sisältäkin kuului karjahdus tosin kauhistunut ja ääni kuului kyllä jollekin muulle kuin isälle! Kurkimme ovesta sisään Petrin kanssa. Hytistä alkoi kuulua puhetta, sanoista vaan ei saanut selvää kunnolla. Äänensävyt kertoivat kuitenkin sen, ettei mitään varsinaista vaaraa enää ollut. Työnnyimme hyttiin, jossa virolaisella aksentilla puhuva laivahenkilökuntaan kuuluva poika levitteli käsiään vaatekaappimme edessä. Mitä?!
Pikkuhiljaa meille selvisi, että kyseessä on todellinen Luksusristeily! Poikaparka oli ollut tulossa purkamaan laukkujamme! Tosin me olimme sen jo itse tehneet, mutta eihän poika voinut sitä tietää! Nyt poika oli säikäytetty henkihieveriin ja isä hikoili adrenaliinimyrskyssä. Äiti huokaili jälleen, mutta minusta tuntui ettei enää niinkään ihastuksesta. Petri hirnui kuin hevonen. Ja minä mietin, että tästä tulee pitkä matka. Todella pitkä.
Laivapoika poistui kädet koholla hytistämme ja olen varma siitä, että jonnekin mustaan kirjaan se kirjoittaa kohdallemme: Hytti 105 (hulluja suomalaisia).
Tilanne rauhoittui pikkuhiljaa, mutta ketään ei enää varsinaisesti väsyttänyt, joten päätimme lähteä kiertelemään alusta. Voi, tuskin koskaan saisin tarpeekseni niistä pienistä putiikeista! Tunnelma oli sanoinkuvaamaton. Kielet sekoittuivat tasaiseksi puheensorinaksi. Kaikki vaikuttivat onnellisilta. Ilma oli ilosta ja hyvästä tuulesta kevyt! Tutkittuamme ensin yhtä kerrosta päätimme jatkaa ylempään kerrokseen. Hissit olivat laivan keskiosassa ja kauttaaltaan lasisia, niistä näki jokapuolelle!
Juuri, kun lähdimme nousuun näin sen hytissämme olleen laivapojan. Hän keskusteli vanhemman miehen kanssa ja levitteli käsiään samalla. En nähnyt vanhemman miehen kasvoja, koska hän seisoi selin hissiin. Hissin noustessa laivapoika katsahti suoraan minuun ja tuntui, kun katse olisi mennyt suoraan lävitseni! Sävähdin ja tajusin samantien, ettei pojalla ollut enää henkilökunnan univormu päällä! Mitä?! Ei työvuoro voinut noin nopeasti loppua!
Anuradha kirjaili alun, siis osan 1.
Kristiina jatkoi, osa 2.
Liskonainen otti seuraavan vuoronumeron osa 3.
Ja Susis lähtee jatkamaan tästä numerolla 4.
Vuoronumeron 5 saa napata nopein, rohkein ja kaunein;D ja ystävällisesti ilmoittaa varauksestaan joko minulle tai Anuradhalle=)
Asetelmahan on se, että Laura (17 v.) veljensä Petrin (15 v.) sekä vanhempiensa kanssa on matkalla Ameriikkaan, Ameriikkaan risteilyaluksella.
Ja tästä eteenpäin:
En tiennyt olisinko itkenyt vai nauranut katselessani isää, joka vatsa sisällä-rinta ulkona painautui ovenpieltä vasten. Vain käsiase ja Daniel Craigmainen ulkoasu puuttui muuten lähes täydellisestä Bond-asetelmasta. Äiti huokaili katsellessaan sankariaan. Petri pyöritteli silmiään, mutta kyllä silläkin jännitti! Itse lähinnä vilkuilin ympärilleni toivoen ettei kukaan (ainakaan se risteilyisäntä) tulisi paikalle nyt!
Isä karjahti ja hyökkäsi sisään hyttiin! Sisältäkin kuului karjahdus tosin kauhistunut ja ääni kuului kyllä jollekin muulle kuin isälle! Kurkimme ovesta sisään Petrin kanssa. Hytistä alkoi kuulua puhetta, sanoista vaan ei saanut selvää kunnolla. Äänensävyt kertoivat kuitenkin sen, ettei mitään varsinaista vaaraa enää ollut. Työnnyimme hyttiin, jossa virolaisella aksentilla puhuva laivahenkilökuntaan kuuluva poika levitteli käsiään vaatekaappimme edessä. Mitä?!
Pikkuhiljaa meille selvisi, että kyseessä on todellinen Luksusristeily! Poikaparka oli ollut tulossa purkamaan laukkujamme! Tosin me olimme sen jo itse tehneet, mutta eihän poika voinut sitä tietää! Nyt poika oli säikäytetty henkihieveriin ja isä hikoili adrenaliinimyrskyssä. Äiti huokaili jälleen, mutta minusta tuntui ettei enää niinkään ihastuksesta. Petri hirnui kuin hevonen. Ja minä mietin, että tästä tulee pitkä matka. Todella pitkä.
Laivapoika poistui kädet koholla hytistämme ja olen varma siitä, että jonnekin mustaan kirjaan se kirjoittaa kohdallemme: Hytti 105 (hulluja suomalaisia).
Tilanne rauhoittui pikkuhiljaa, mutta ketään ei enää varsinaisesti väsyttänyt, joten päätimme lähteä kiertelemään alusta. Voi, tuskin koskaan saisin tarpeekseni niistä pienistä putiikeista! Tunnelma oli sanoinkuvaamaton. Kielet sekoittuivat tasaiseksi puheensorinaksi. Kaikki vaikuttivat onnellisilta. Ilma oli ilosta ja hyvästä tuulesta kevyt! Tutkittuamme ensin yhtä kerrosta päätimme jatkaa ylempään kerrokseen. Hissit olivat laivan keskiosassa ja kauttaaltaan lasisia, niistä näki jokapuolelle!
Juuri, kun lähdimme nousuun näin sen hytissämme olleen laivapojan. Hän keskusteli vanhemman miehen kanssa ja levitteli käsiään samalla. En nähnyt vanhemman miehen kasvoja, koska hän seisoi selin hissiin. Hissin noustessa laivapoika katsahti suoraan minuun ja tuntui, kun katse olisi mennyt suoraan lävitseni! Sävähdin ja tajusin samantien, ettei pojalla ollut enää henkilökunnan univormu päällä! Mitä?! Ei työvuoro voinut noin nopeasti loppua!
6.1.09
Kuppikunnat ja rehottava rikollisuus.
Käydäänpä tässä vielä illan päälle uimahallilla. Vuosi takaperin, kun tätä vesijuoksuharrastusta kaverin kanssa aloiteltiin, niin meni kutakuinkin kuukausi, että päästiin sisään piireihin. Selvästi olimme täysin väärään aikaan hallilla. Mummovuoro 7-8 oli selkeästi varattu mummoille ja kikattavat kolmikymppiset olivat auttamattomasti ei-toivottua uintiseuraa. Meille ei toivoteltu huomenia tai huomenna näkemisiä. Sinnikkäästi silti toivottelimme huomenia itse ja yritimme haastaa juttua. Vaan ei. Kun olimme käyneet kuukauden jokaisena arkiaamuna ja sitkeästi toivotelleet huomenia ja huikkailleet nähdään huomenna, meidät yllättäin imaistiin porukkaan sisään! Juhuu! Täysivaltaiset mummovuorolaiset!
Siitä lähtien meille keksittiin hupaisia lisänimiä; ankat, sorsat, ferrarit, naurulokit, pikkutytöt jne. Joka aamulle oli varattuna joku uusi lempinimi, joka mainittiin hyvässä hengessä ja hymyssä suin. Mummot ei enää vaienneet vaan jatkoivat juttujaan meidän tullessa paikalle ja kertoilivat meillekin tarinoitansa. Ja voi hervottomuutta! Ihan parhaita juttuja siellä kuulikin! Mummoilla on täysin käsittämätön huumorintaju!
Yhtenä aamuna sitten taas oltiin menossa altaaseen ja pyysin kaveriani oikomaan uikkarini selkänauhoja. Yksi mummo etsi omaa uikkariaan ja ehdotin myötätuntoisesti, josko hän unohti omansa pukukaappiinsa? Mummo lähti tarkistamaan ja tuli takaisin kertoen, ettei ollut siellä. Minä tarjouduin hakemaan tiskiltä hänelle vuokrauikkarin. Vilkaisin itseäni alaspäin---- ja voi %#((¤%/"---- normaalin "adidaksen" sijaan rinnassani luki "speedo". Voitteko kuvitella tunteen, kun seisot suihkuhuoneessa noin 10 mummelin keskellä pukeutuneena toisen ihmisen uimapukuun. Kamalaa sönkötystä ja hepulinpoikasta, anteeksipyyntöä ja kaikkea. Mummelit nauraa hekottelee ja matkii myötätuntoista ääntäni: Jos se on unohtunut kaappiin... hakisinko vastaanotosta vuokralle? Siitä lähtien meidän paikalle tulessa, joku kuiskuttaa toiselle "muka hiljaa", että pidä nyt uikkarista kiinni, taas ne "tyttäret" tulee!;D
Tarpeeksi nolona ollessaan ihminen pystyy vesijuoksemaan kellukkeissaan pohjaa pitkin! Kokeiltu on!
Mutta enpähän saanut porttikieltoa! (Hipelöinnistä kuulemma saa!) En aio kokeilla!
S.A. The Kleptomaani.
Ps. Meitä oli kaikesta huolimatta ikävöity! Oli kivaa palata, kun tosi moni sanoi, että onpa mukavaa nähdä teitä!=)
Siitä lähtien meille keksittiin hupaisia lisänimiä; ankat, sorsat, ferrarit, naurulokit, pikkutytöt jne. Joka aamulle oli varattuna joku uusi lempinimi, joka mainittiin hyvässä hengessä ja hymyssä suin. Mummot ei enää vaienneet vaan jatkoivat juttujaan meidän tullessa paikalle ja kertoilivat meillekin tarinoitansa. Ja voi hervottomuutta! Ihan parhaita juttuja siellä kuulikin! Mummoilla on täysin käsittämätön huumorintaju!
Yhtenä aamuna sitten taas oltiin menossa altaaseen ja pyysin kaveriani oikomaan uikkarini selkänauhoja. Yksi mummo etsi omaa uikkariaan ja ehdotin myötätuntoisesti, josko hän unohti omansa pukukaappiinsa? Mummo lähti tarkistamaan ja tuli takaisin kertoen, ettei ollut siellä. Minä tarjouduin hakemaan tiskiltä hänelle vuokrauikkarin. Vilkaisin itseäni alaspäin---- ja voi %#((¤%/"---- normaalin "adidaksen" sijaan rinnassani luki "speedo". Voitteko kuvitella tunteen, kun seisot suihkuhuoneessa noin 10 mummelin keskellä pukeutuneena toisen ihmisen uimapukuun. Kamalaa sönkötystä ja hepulinpoikasta, anteeksipyyntöä ja kaikkea. Mummelit nauraa hekottelee ja matkii myötätuntoista ääntäni: Jos se on unohtunut kaappiin... hakisinko vastaanotosta vuokralle? Siitä lähtien meidän paikalle tulessa, joku kuiskuttaa toiselle "muka hiljaa", että pidä nyt uikkarista kiinni, taas ne "tyttäret" tulee!;D
Tarpeeksi nolona ollessaan ihminen pystyy vesijuoksemaan kellukkeissaan pohjaa pitkin! Kokeiltu on!
Mutta enpähän saanut porttikieltoa! (Hipelöinnistä kuulemma saa!) En aio kokeilla!
S.A. The Kleptomaani.
Ps. Meitä oli kaikesta huolimatta ikävöity! Oli kivaa palata, kun tosi moni sanoi, että onpa mukavaa nähdä teitä!=)
5.1.09
? Että miten?!
Olen joskus nuorena tyttösenä tehnyt periaatepäätöksen, että en nalkuta enkä pihtaa. Päätökset ovat pitäneet aivan hyvin, mutta onko parisuhde jotenkin tasapainoisempi ja yhteiselo mutkatonta? No eipä ole, ei. Kun en nalkuta asioista vaan sanon täsmällisesti YHDEN kerran, niin meneekö toiselle osapuolelle juttu jakeluun? Ei. No, kun olen sanonut kerran (ja se toinen kerta samasta asiasta menisi jo nalkutukseksi) ja toinen ei tee mitä sanoin tai esitä aikataulua asian hoitamisesta, niin minä teen itse.
Otetaanpa esimerkki 1: Roskiskaapin ovi repsottaa sarana osittain irrallaan. Sanon, että se pitää korjata. Toinen osapuoli ei ryhdy korjaustoimiin välittömästi eikä kerro milloin mahdollisesti voisi korjata sen. Siispä korjaan sen itse. Pikaliimalla. Aika kehno idea, nyt tiedän sen itsekin, mutta miksi korjausmestari ei ryhtynyt toimeen silloin, kun ystävällisesti sitä pyysin?
Esimerkki 2: Ostetaan tulostin. Pyydän asentamaan sen. Mitään ei tapahdu ja asennan sen itse. Lopputulos: Tulostin toimii ja samalla web-kamera ja kaiuttimet lakkaavat toimimasta.
Eli mitä? Nalkutus on kurjaa, mutta ilman nalkutusta ei tapahdu mitään ja sitten, kun alkaa tapahtua, niin tehdyn työn ohella aikaan saatujen tuhojen korjaamiseen menee aikaa huomattavasti enemmän kuin varsinaisen alkuperäisen työn tekemiseen.
Toinen päätös, olla pihtaamatta. Olen erittäin hyvä- ja syväunista sorttia, mutta olen sanonut, että minut saa kyllä herättää keskellä yötä, jos niinkuin öh. No te tiedätte. Mutta kuulemma "täydessä unessa oleva kuorsaava ja tyynylleen kuolaava nainen pitkässä raidallisessa yöpaidassa ja villasukissa ei ole ihan vetävintä, mitä tiedän..." Tämähän ei ole minun ongelmani! Eihän naiset?!
Niin, että häh? Miten noiden kanssa pitäisi olla? Onko jollain vinkkejä?
S.A.
Joo, tänään käytiin tunti vesijuoksemassa jälleen. Matkasta ei tietoa, kun joku nyysi kesken kaiken kierroslukumittarin virkaa hoitaneen renkaan.
Otetaanpa esimerkki 1: Roskiskaapin ovi repsottaa sarana osittain irrallaan. Sanon, että se pitää korjata. Toinen osapuoli ei ryhdy korjaustoimiin välittömästi eikä kerro milloin mahdollisesti voisi korjata sen. Siispä korjaan sen itse. Pikaliimalla. Aika kehno idea, nyt tiedän sen itsekin, mutta miksi korjausmestari ei ryhtynyt toimeen silloin, kun ystävällisesti sitä pyysin?
Esimerkki 2: Ostetaan tulostin. Pyydän asentamaan sen. Mitään ei tapahdu ja asennan sen itse. Lopputulos: Tulostin toimii ja samalla web-kamera ja kaiuttimet lakkaavat toimimasta.
Eli mitä? Nalkutus on kurjaa, mutta ilman nalkutusta ei tapahdu mitään ja sitten, kun alkaa tapahtua, niin tehdyn työn ohella aikaan saatujen tuhojen korjaamiseen menee aikaa huomattavasti enemmän kuin varsinaisen alkuperäisen työn tekemiseen.
Toinen päätös, olla pihtaamatta. Olen erittäin hyvä- ja syväunista sorttia, mutta olen sanonut, että minut saa kyllä herättää keskellä yötä, jos niinkuin öh. No te tiedätte. Mutta kuulemma "täydessä unessa oleva kuorsaava ja tyynylleen kuolaava nainen pitkässä raidallisessa yöpaidassa ja villasukissa ei ole ihan vetävintä, mitä tiedän..." Tämähän ei ole minun ongelmani! Eihän naiset?!
Niin, että häh? Miten noiden kanssa pitäisi olla? Onko jollain vinkkejä?
S.A.
Joo, tänään käytiin tunti vesijuoksemassa jälleen. Matkasta ei tietoa, kun joku nyysi kesken kaiken kierroslukumittarin virkaa hoitaneen renkaan.
4.1.09
Viikko pulkassa.
Silirimpsis! Olipa silläkin joku tarkoitus, etten eilen siivonnut. Siis muukin kuin, että sain töppöset valmiiksi;) Herra "opettelee-kuivaksi" nimittäin aiheutti viime yönä parisänkyyn varsin kosteat olot. Jos olisin eilen vaihtanut lakanat ja pöllyyttänyt petivehkeet, niin "ei haittaa, sattuu niitä vahinkoja" olisi tullut sanotuksi luultavasti aavistuksen kireämmällä äänenpainolla.
Tänään sitten siivottiinkin. Teinineidit auttoivat oikein tosissaan, mikä oli kyllä huippujuttu! Nyt on hyvä mieli, kun on siistiä! Illalla oli polttaripalaveri ja saimme ohjelman aika hyvin kasaan. Ne kekkerit olisi sitten kuun lopussa. Kun hääparilla on ikää yli 30-vee ja yhdessä oltu 10-vee ja lapsia muutama, niin polttarijuhlat on mukavia suunnitella, kun ei mitään nolausta yms. ole tarkoitus järjestää. Pikemminkin hemmottelua, hyvää ruokaa ja omaa aikaa (ilman lapsiarkea). Nyt päätettiin varata morsiammelle intialainen päähieronta, syömään, sitten mökille, 1,5 tunnin naurujoogatunti ja saunaa, juustoja, salaatteja, yhdessä oloa ja muutama pikkukilpailu/leikki. Kännykät kiinni ja kalsarit jalkaan;D
Samalla porukalla oli viime kesänä myös polttarit (morsian siis oli eri) ja ne oli niin onnistuneet kaikessa rentouttavuudessaan, että odotan näitä juhlia oikein innolla!
Muuten aamulla, kun otin sängynkastelijalta vaippaa pois, niin sillä oli pikkuhousut siellä vaipan alla. Ukolle naureskelin, kun hän sen vaipan yöllä pojalle laittoi. Niin ukko väitti ihan kiven kovaan, ettei ne housut olleet hänen laittamat vaan, että minä olen laittanut ne pikkuhousut sinne vaipan sisään ja sen vaipan vielä vaippapakettiin (täh?!). Juupa juu. Eihän mulla muutakaan piruutta kyllä mieleen juolahtaisi.
Nyt täytyy lähteä nukkumaan, kun yöllä perverssiin aikaan lähden pelastusrenkaineni hallille varastamaan mummoilta uikkareita;D
S.A.
Tänään sitten siivottiinkin. Teinineidit auttoivat oikein tosissaan, mikä oli kyllä huippujuttu! Nyt on hyvä mieli, kun on siistiä! Illalla oli polttaripalaveri ja saimme ohjelman aika hyvin kasaan. Ne kekkerit olisi sitten kuun lopussa. Kun hääparilla on ikää yli 30-vee ja yhdessä oltu 10-vee ja lapsia muutama, niin polttarijuhlat on mukavia suunnitella, kun ei mitään nolausta yms. ole tarkoitus järjestää. Pikemminkin hemmottelua, hyvää ruokaa ja omaa aikaa (ilman lapsiarkea). Nyt päätettiin varata morsiammelle intialainen päähieronta, syömään, sitten mökille, 1,5 tunnin naurujoogatunti ja saunaa, juustoja, salaatteja, yhdessä oloa ja muutama pikkukilpailu/leikki. Kännykät kiinni ja kalsarit jalkaan;D
Samalla porukalla oli viime kesänä myös polttarit (morsian siis oli eri) ja ne oli niin onnistuneet kaikessa rentouttavuudessaan, että odotan näitä juhlia oikein innolla!
Muuten aamulla, kun otin sängynkastelijalta vaippaa pois, niin sillä oli pikkuhousut siellä vaipan alla. Ukolle naureskelin, kun hän sen vaipan yöllä pojalle laittoi. Niin ukko väitti ihan kiven kovaan, ettei ne housut olleet hänen laittamat vaan, että minä olen laittanut ne pikkuhousut sinne vaipan sisään ja sen vaipan vielä vaippapakettiin (täh?!). Juupa juu. Eihän mulla muutakaan piruutta kyllä mieleen juolahtaisi.
Nyt täytyy lähteä nukkumaan, kun yöllä perverssiin aikaan lähden pelastusrenkaineni hallille varastamaan mummoilta uikkareita;D
S.A.
3.1.09
Mamma Mia!
Eilen katsottiin illalla Mamma Mia! Voi, että oli kuulkaas hyvä elokuva! Öh, kun en nyt ollut seurannut median myllytystä tästä elokuvasta... Niin täytyy tunnustaa, että luulin kyseessä olevan Abbaan perustuva ruotsalaisvalmisteinen pätkä. Lisäksi en ole oikein koskaan tajunnut, että musikaaleissa ne laulut vie tarinaa eteenpäin myös. Siispä kaikkinensa elokuva oli aivan mieletön elämys minulle. Itketti vähän, nauratti paljon ja laulatti mahdottomasti!
Tänään heräsin aamusta ennen kahdeksaa ja ajattelin, että voisin pöllyyttää petivehkeitä pihalla. Se mielenhäiriö tyssäsi siihen, että jokaisessa sängyssä pötkötti joku ja en minäkään ihan niin "bitch" ole (vaikka joku väittäisikin), että riepoisin nukkujilta peitot ja patjat kesken makoisten unien.
Istuin sohvalle persiilleni enkä muuten ole noussut tästä koko päivänä! Aika hyvä suoritus?
Ostin viime viikolla jostakin hukkakorista kolme kerää vaaleanpunaista Teddylankaa. Loin mitään ajattelematta puikoille 40 silmukkaa ja jaottelin ne 4:lle puikolle. Kudoin suoraa 10 rengasta ja totesin, että jos olisin tekemässä sukkia niin niistä tulisi liian löysät. Mutta minähän en pura. Joten kavensin silleen, että silmukoita oli seitsemän puikollaan ja kudoin taas 10 rengasta. Puikot oli muuten 7 tai 8, mutta en ole ihan varma, kun mulla ei ole semmoista reikämittaria.
Tässä vaiheessa kaivoin esille seitsemän veljeksen kääreen, josta löytyy kantapään ohje. Tein ihan ohjeitten mukaan kantalapun ja tajusin, että sillä tosiaan on joku syvempi merkitys, jos käsketään nostaa silmukka kutomatta toiselle puikolle (olen tähän asti kutonut aina kaikki eteen tulleet silmukat, koska samalla vaivallahan sen kutoo, kun sitä silmukkaa pitää siirrellä anyway), tulin näin tehneeksi ensimmäisen vahvistetun kantalapun=). Ongelmia ilmeni kohdassa "kudo niin pitkästi, että puikoille jää 9 silmukkaa". Jep, jep. Niitähän oli olemassakin vain 7! Tässä vaiheessa yksi teinineiti heräsi ja kysyin toivorikkaana, että näyttääkö yhtään kantapäältä? No, jos käyttää paljon mielikuvitusta!
Minähän en lannistunut! Siitä vaan improvisoiden eteenpäin... Älkää vaan kysykö mitään silmukkamääriä tai muuta vaikeaa, en todella tiedä mitä tein! Jatkoin kutomista ja puolella silmällä seurasin sitä ohjetta. Pian oltiinkin jo varpaissa menossa=)
No, eka tuli tehtyä ja kun en tiennyt miten olin sen tehnyt, piti luomisenvimmassa sutkuttaa se toinenkin valmiiksi. Teinit epäili, ettei ne pysy jalassa, mutta miepä olinkin ratkaissut jossain aivojen takalohkossa senkin ongelman. Tässä lopputulos:)
Arvatkaapa meenkö ostaan maanantaina kaikki Teddyt 2,5 €:n kerähintaan, kun teinineiditkin tykkäsi näistä. Ja teinit ei valehtele hyvyyttään, koskaan.
Mulla halkeaa kohta pää, kun oon niin tyytyväinen itseeni!
S.A.
Tänään heräsin aamusta ennen kahdeksaa ja ajattelin, että voisin pöllyyttää petivehkeitä pihalla. Se mielenhäiriö tyssäsi siihen, että jokaisessa sängyssä pötkötti joku ja en minäkään ihan niin "bitch" ole (vaikka joku väittäisikin), että riepoisin nukkujilta peitot ja patjat kesken makoisten unien.
Istuin sohvalle persiilleni enkä muuten ole noussut tästä koko päivänä! Aika hyvä suoritus?
Ostin viime viikolla jostakin hukkakorista kolme kerää vaaleanpunaista Teddylankaa. Loin mitään ajattelematta puikoille 40 silmukkaa ja jaottelin ne 4:lle puikolle. Kudoin suoraa 10 rengasta ja totesin, että jos olisin tekemässä sukkia niin niistä tulisi liian löysät. Mutta minähän en pura. Joten kavensin silleen, että silmukoita oli seitsemän puikollaan ja kudoin taas 10 rengasta. Puikot oli muuten 7 tai 8, mutta en ole ihan varma, kun mulla ei ole semmoista reikämittaria.
Tässä vaiheessa kaivoin esille seitsemän veljeksen kääreen, josta löytyy kantapään ohje. Tein ihan ohjeitten mukaan kantalapun ja tajusin, että sillä tosiaan on joku syvempi merkitys, jos käsketään nostaa silmukka kutomatta toiselle puikolle (olen tähän asti kutonut aina kaikki eteen tulleet silmukat, koska samalla vaivallahan sen kutoo, kun sitä silmukkaa pitää siirrellä anyway), tulin näin tehneeksi ensimmäisen vahvistetun kantalapun=). Ongelmia ilmeni kohdassa "kudo niin pitkästi, että puikoille jää 9 silmukkaa". Jep, jep. Niitähän oli olemassakin vain 7! Tässä vaiheessa yksi teinineiti heräsi ja kysyin toivorikkaana, että näyttääkö yhtään kantapäältä? No, jos käyttää paljon mielikuvitusta!
Minähän en lannistunut! Siitä vaan improvisoiden eteenpäin... Älkää vaan kysykö mitään silmukkamääriä tai muuta vaikeaa, en todella tiedä mitä tein! Jatkoin kutomista ja puolella silmällä seurasin sitä ohjetta. Pian oltiinkin jo varpaissa menossa=)
No, eka tuli tehtyä ja kun en tiennyt miten olin sen tehnyt, piti luomisenvimmassa sutkuttaa se toinenkin valmiiksi. Teinit epäili, ettei ne pysy jalassa, mutta miepä olinkin ratkaissut jossain aivojen takalohkossa senkin ongelman. Tässä lopputulos:)
Arvatkaapa meenkö ostaan maanantaina kaikki Teddyt 2,5 €:n kerähintaan, kun teinineiditkin tykkäsi näistä. Ja teinit ei valehtele hyvyyttään, koskaan.
Mulla halkeaa kohta pää, kun oon niin tyytyväinen itseeni!
S.A.
2.1.09
(lepo)sykkeet kohdalleen.
Lupaavalta näyttää. Vauhtia riittää tällekin vuodelle. Tänä aamuna kello soi 5:55. Olisi riittänyt 6:30:kin, mutta laiskana ihmisenä kellon herätystä asettaessani totesin, että 5:55 on helpompi asettaa kuin 6:30, koska aikaisempi herätysaika oli 6:55.... siis tarvitsi vain muuttaa tunti, eikä kajota minuutteihin ollenkaan. Pettämätön logiikka, eikö totta? (Lisäksi valvoin yöllä puoli kahteen!!!)
No, siis 6:50 seisoin pihalla täydessä ulkovaatetuksessa kassin kanssa kyytiä odottamassa. Uimaan! Viime keväänä ja kesän alussa kävimme kaverin kanssa aina arkiaamuisin uimassa ja heinäkuun alussa jäätiin kesälomalle, joka venähti näinkin pitkäksi (hups!). Nyt siis takaisin harrastuksen pariin. Hilppastiin vesijuoksua 1,5 km ja saunottiin siihen päälle.
Takaisin autolle ja kappas kehveliä. 20 asteen pakkanen ehti tunnissa jäätää ovet ikilukkoon. Tukka jäätyi soiroiksi ja sormia paleli. Käveltiin meille kaikkine kantamuksinemme (juoksuvyöt yms. tarvikkeet). Otettiin meidän auto alle ja ajeltiin huoltoasemalle lukkosulan ostoon. Ajeltiin hallille ja todettiin, ettei aukea silläkään. Ajoin kaverin kotiinsa ja vein kaverin avaimet ja lukkosulan ukolle, jolle siis sälytettiin auton oven sulattelutoimet. Kurvasin töihin, enkä edes myöhästynyt kuin pari minuuttia. Onneksi oli kivoja asiakkaita (yksi toi mulle lakkaliköörikonvehtiakin=)) oven takana ja hymyili ne vähän, kun meikittä ja tukka sähköisen sekaisena pölähdin paikalle, verkkareissa.
Ukko kävi äsken tiedottamassa, että auto on jees ja ovet auki. Minä jatkan töitä nyt. Niin ja meille tulee tänään yksi vieras lisää! Jippii! Perjantaita kaikille!
S.A.
Ps. Uintiharrastuksen uudelleen aloittamisen suurin esityö oli sheivaus. Ei riitä, että vähän saksilla klippaa housun lahkeen reunalta. Nyt tarvittiin ihan viikatetta.
Pps. Hah, Ukko kysyi illalla, kun pakkasin uimakamppeita, että onko sulla se pelastusrengas mukana? (ahhahhaa. Uskaltaakin.) VE-SI-JUOK-SU-VYÖ.
No, siis 6:50 seisoin pihalla täydessä ulkovaatetuksessa kassin kanssa kyytiä odottamassa. Uimaan! Viime keväänä ja kesän alussa kävimme kaverin kanssa aina arkiaamuisin uimassa ja heinäkuun alussa jäätiin kesälomalle, joka venähti näinkin pitkäksi (hups!). Nyt siis takaisin harrastuksen pariin. Hilppastiin vesijuoksua 1,5 km ja saunottiin siihen päälle.
Takaisin autolle ja kappas kehveliä. 20 asteen pakkanen ehti tunnissa jäätää ovet ikilukkoon. Tukka jäätyi soiroiksi ja sormia paleli. Käveltiin meille kaikkine kantamuksinemme (juoksuvyöt yms. tarvikkeet). Otettiin meidän auto alle ja ajeltiin huoltoasemalle lukkosulan ostoon. Ajeltiin hallille ja todettiin, ettei aukea silläkään. Ajoin kaverin kotiinsa ja vein kaverin avaimet ja lukkosulan ukolle, jolle siis sälytettiin auton oven sulattelutoimet. Kurvasin töihin, enkä edes myöhästynyt kuin pari minuuttia. Onneksi oli kivoja asiakkaita (yksi toi mulle lakkaliköörikonvehtiakin=)) oven takana ja hymyili ne vähän, kun meikittä ja tukka sähköisen sekaisena pölähdin paikalle, verkkareissa.
Ukko kävi äsken tiedottamassa, että auto on jees ja ovet auki. Minä jatkan töitä nyt. Niin ja meille tulee tänään yksi vieras lisää! Jippii! Perjantaita kaikille!
S.A.
Ps. Uintiharrastuksen uudelleen aloittamisen suurin esityö oli sheivaus. Ei riitä, että vähän saksilla klippaa housun lahkeen reunalta. Nyt tarvittiin ihan viikatetta.
Pps. Hah, Ukko kysyi illalla, kun pakkasin uimakamppeita, että onko sulla se pelastusrengas mukana? (ahhahhaa. Uskaltaakin.) VE-SI-JUOK-SU-VYÖ.
1.1.09
Päät(tämät)tömien päivä.
Jep. Kaikki ollaan hengissä ja hyvässä kuosissa! Tosin taas tällä säätämisen määrällä voisi päästä jossain kisassa top-kymppiin.
Alkuperäinen suunnitelma: vuoden vaihteessa ollaan etelä-Suomessa. (ei toteutunut)
Suunnitelma 1. Mennään mummolaan. (ei toteutunut)
Suunnitelma 2. Mennään vesitorniin. (ei menty)
Suunnitelma 3. Meille tulee vieraita. (ei nämä)
Suunnitelma 4. Meille tulee vieraita, mutta eri vieraita kuin suunnitelmassa 3. (eikä nämä)
Suunnitelma 5. Ei tehdä mitään ja ollaan omalla porukalla kotona, tosin A on edelleen reissussa. (joo)
Suunnitelma 6. Grillataan. (ei)
Suunnitelma 7. Ei grillata. (joo)
Suunnitelma 8. Saunotaan. (joo)
Suunnitelma 9. Meille tulee vieras. (joo-o)
Kaikenlaista sitä ehtii noin 12 tunnin aikana väsätä, kun oikein toimelleen ryhtyy.
Tietysti säätämisessä auttoivat armaat sukulaiset ja ystävät, ettei ihan Akan harteille jäänyt tämäkin kohellus.
Sisko oli tuolla kohdassa 4 päättämättömänä lähteekö kavereiden kanssa yhteen tunturiin, toiseen tunturiin vai pysyykö aloillaan. No, meiltä löytyy kyllä joku nukkumanurkka, jos päättää tänne rantautua. Pienen Oy alkoholiliike Ab-paniikin hän oli kuitenkin lietsonut. Siis soitellut aamutuimaan ystävät läpi ja kertonut, että liike menee kiinni klo 13. Autottomat opiskelijat kipittivät tuulessa ja tuiskussa kuka mihinkin puotiin hakemaan skumppaa... Sisko istui kotikoneella ja tarkisteli aukioloaikoja ja hupsis! Skumppakaupat onkin auki klo. 18!
No, sitten oltiin päätetty, että ollaan omikseen kotona... kun puhelin soi klo. 19:15. Neiti T. istuu linja-autossa matkalla kaupunkiin. Hänen suunnitelmat olivat myttiytyneet, joten ankea ilta oli tiedossa. Sanoin, että tule tänne. Ei ole rahaa. Minä lunastan sinut autosta. Voisitko? Voisin, ala nyt tulla tänne. No, joo sitten! Omituisinta tässä on se, että T matkusti sanotaan nyt vaikka Turku-Tampere linja-autossa niin, että hän nousi autoon 50 km ennen Tamperetta- ajoi Tampereelle, ei noussut autosta, vaan lähti samalla autolla samaan suuntaan, josta oli tullut ja körötteli Turkuun ilmoittaen kuljettajalle välissä, että rahat on loppu, mutta vastaanottaja maksaa rahdin.
Niinpä seisoskelin himppua vaille 23 pysäkillä tuiskussa vastaanottamassa matkalaista. Saatiin vieras =) ja niin päästiin rakettien ja sädetikkujen kanssa suhaamaan. Piti vähän jaksottaa, kun tuuli oli oikeasti ihan mieletön. C pelkäsi pauketta, joten siirryimme sisäkatsomoon. Remu oli ihmeen cool. Eniten sillä jännitti se, kun tuuli riepoi ulko-ovia auki.
Tästä on hyvä jatkaa! Illan ehdotonta aatelia oli muutama tekstiviesti ja puhelu ystäviltä, joihin yhteyden pitäminen minun puoleltani on ollut mitä on (lue surkeaa ja epäsäännöllistä). Voi, jos jokaisesta ajatuksesta tulisi sille jota ajattelee, vaikka pieni vaaleanpunainen sydän iholle, niin minun rakkaat olisivat aivan kauttaaltaan pienen possun värisiä <3 <3 <3
Susikairan Akka alkaa juonia nyt jotain taikoja.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)