Voiko lapseen laittaa varoitustarran?

Jaahas. Olisikohan taas aika kirjoittaa yhdestä tietystä pienestä pojasta?

Reissulta koottuja.

Tapahtumapaikkana vaateliike:
Cee kirmailee ympäriinsä ja yhtäkkiä tarrautuu tuikituntemattoman miehen käteen:
Cee: "Moi, onko sulla karkkia?"
Mies: "Öh...ei..."
Ihmiset on aina niin tyypertyneen näköisiä, kun Cee alkaa jutella ihan muina miehinä kuin hyvällekin tutulle ja jutut voi tosiaan olla ihan mitä tahansa.

Tapahtumapaikkana urheilukisat:
Kisojen vetäjä: "No niin, nyt alkaa kilpajuoksu!"
Lapset menee lähtöviivalle.
Ystävä: "Cee! Cee! Käänny ympäri! Te juoksette tuonne toiseen suuntaan!"
Cee kääntyy ympäri ja juoksee kuin juokseekin maaliin. Viimeisenä.
*
Pituushyppypaikalla:
Minä: "No niin, nyt jonoon, jos haluat hypätä!"
Cee: "ÄÄÄÄÄÄääääBBBBääääää..." (Huutoa pää punaisena) "EN HYPPÄÄ!"
Minä: "Selvä niin, mutta sitten et voi kiukutella enää kilpailun jälkeen, kun et saanut hypätä. Hyppyaika on nyt ja jos et hyppää, niin myöhemmin ei voi."
Cee: "EN HYPPÄÄÄ! ÄÄÄÄÄÄÄ..."
Minä: "Mikä sua nyt harmittaa?"
Cee: "Mulla ei oo numeropaitaa ja mä olisin halunnut Maxituplan!"
(Kenelläkään ei ollut numeropaitaa ja kaikki saivat palkinnoksi minituplan, kukaan ei saanut Maxituplaa.)

Tapahtumapaikkana uimaranta:
Mies ja nainen ottavat aurinkoa. Cee kiilautuu heidän viereen.
Mies: "Kenen kanssa sä tulit tänne rannalle?"
Cee: "Yksin!!!" (Teatraalinen huokaus)
Mies: "Ihanko yksin?"
Cee: "Niin. Ihan yksin."
Kröhöm, kröhöm.
Äiti puuttuu keskusteluun:
"Niin rakas Cee, sinä kävelit itse, kukaan ei kantanut sinua, mutta ethän sinä nyt aivan yksin tullut tänne. Olihan sinulla 3 veljeä, äiti, mummo, pappa ja 2 serkkutyttöä mukana!"
Cee: "Niin."

Tapahtumapaikkana mökkikylä:
"Oi, teidänkö se mukava poika on?" (kysyjiä ties kuinka monta)
"Ahaa. Ilmeisesti hän on käynyt teillä(kin) kylässä... Sanokaa vaan suoraan sille, että mene omaan mökkiin, jos se häiritsee."
"Oi, ei se häiritse! Ihana poika! Eihän se ole allerginen millekään?"
Onpa ihme juttu, ettei pojalle juuri oikea ruoka maistunutkaan ruoka-aikaan, voin vain kuvitella minkä määrän herkkuja se ehti vetää mökkinaapureiden luona kyläillessä. Huoh.

Tapahtumapaikkana koti:
Cee: "Äiti! Saanko mennä ostamaan jätskiä papan kanssa?"
Äiti: "Ai tuliko pappa käymään?"
Cee: "Eiku tää on uusi pappa ja mummo!"
Äiti: "Täh?"
Knok knok. (Oveen koputetaan ja ovella seisoo vieras pariskunta.)
Nainen: "Niin saadaanko me ostaa sille teidän pojalle jäätelö?"
Minä: " Jos te itse haluatte niin saatte, mutta teidän ei missään tapauksessa tarvitse, jos ette halua!"
Huoh. Se olikin vasta toinen pummijätski tälle päivälle. Kun silmä välttää hetkeksikään, niin poika painuu potkimaan myyntiautojen renkaita ja "tekemään kauppaa" ja aina joku ihastuu niin, että jätskille pääsee. Eikä se edes pyydä sitä jätskiä, vaan höpisee niitä näitä ja "on niin kiva".

Lapsi, jolle namusedät eivät ole uhka, vaan mahdollisuus. AArgh.

Ja alan pikkuhiljaa uskoa siihen, että nomen est omen, sillä Ceen nimihän on VILI.

Ja eipä muuta kuin uutta päivää päin. Mitähän tänään? ;)

S.A.

Tissihaaste!

"TYTÖT"

Eli näin yllytys-/yllätys-/ällötyshullu minä olen :D

Mutta voitte uskoa, että olen niin onnellinen näistä uusista liiveistä (ja tisseistä:D), ettei mitään rajaa! Juhuu!

Haaste kuuluu näin:

Tytöt ansaitsevat parasta, joten näytä ihanimmat/parhaimmat/tukevimmat (tai vaihtoehtoisesti kauheimmat) liivisi. Voit myös etsiä netistä kauneimmat rintaliivit ja liittää niiden kuvan, jos iskee häveliäisyys omien tissien ja liivien esittelyyn.

Roosanauhan hengessä haastettavan tulee tutkia huolella rintansa (ja kainalonsa), nimittäin itselläni ainakin tuppaa unohtumaan säännöllinen tarkkailu, vaikka hyvin tiedän, että pitäisi muistaa.

Pidetään tytöistä hyvää huolta!

Haastan itse Hannin, Liskonaisen (joka saa kyllä osallistua vanhallakin kuvalla) sekä Stanstan! Olisi aivan mahtavaa, jos haaste kulkisi läpi Blogosfäärin eli ottakaa kaikki haaste mukaan ja levittäkää eteenpäin:)

Kuvan muokkaaminen on täysin sallittua! Saa rajata, himmentää, sumentaa, mustavalkoistaa jne.

Hilpeitä kuvaushetkiä toivottaa:

S.A.

Muoks! Nuo mun liivit on siis Evelacen mallistosta: Scarlet (no oonhan mä nyt vähän Tuulen viemää muutenkin;))!

Nolo tunnustus.

Tosi nolo. Olen joskus 15 vuotta, 15 kiloa ja neljä lasta sitten päättänyt, että olen tisseistä kokoa 80 B. Ja ostanut säntillisesti 80 B kokoisia liivejä. Kesälomareissulla rakas ystäväni paneutui tisseihini (kuulostaapa härskiltä sanayhdistelmältä) ja siis tissijuttuihin perehtyneenä pyysi minua sovittamaan liivejä ja katsomaan itseäni peilistä. Aloitettiin ihan siitä 80 B koosta ja pikku hiljaa jyrkästä vastustelustani huolimatta hivuttauduttiin suurempaan kuppikokoon ja arvatkaapa mitä!

Mun oikea koko on 75 E/ 80 D!!!!!!!!!

Jumankauta. Niinkuin olisi Rolf Nordströmillä käynyt kesälomailemassa! Extrana vatsa näyttää pienemmältä, kun on oikean kokoiset liivit ja oma olo on viehkeän lisäksi aikas muikea;D

Kumma juttu, että kun laitoin kuvaviestinä Ukolle liivikuvan, niin ei pitänyt uusien liivien hankintaa ollenkaan hömpöttelynä;D eikä saman sarjan pikkupöksyjen kohdallakaan tullut noottia, että onhan sulla noita vanhojakin pöksyjä. Vihreetä valoa vaan hankinnoille!

Kokeilin vielä niitä vanhoja ja kyllähän ne meni päälle, mutta puoli tissiä pullotti yli laidan ja tissin alaosa piti litistää kaarituen alle. Hohhoi!

Miten mie voin olla näin pöljä? Minä, joka nyt suurin piirtein yritän näyttää ihmiseltä ja vähän meikkailla ja tykkään pukeutua ihan ok, siisteihin vaatteisiin, niin miten minä en ole tajunnut tarkistaa tissien kokoa? Täh?!

Elämänsä pienirintaisena elänyt koki yhdessä yössä täydellisen muodonmuutoksen:) So happy, happy!

Nyt olisi tietysti hienoa, jos olisi pokkaa pistää kuva liitteeksi, mutta enhän mie kehtaa. Voitte siis vain kuvitella miten innoissani puristelin uusia hienoja "tyttöjä" ja pyytelin anteeksi ystävän mieheltä vähintäänkin outoa käytöstäni ja miten riemuissani olen vilautellut isoja "tyttöjä" kaikille, joita olen vähänkään kuvitellut tissini kiinnostavan.

S.A.

Kiuas, auer, pitkäaikainen, hauet, ruoat, leuat...

Autoiluleikki pitkille taipaleille, joilla ei ole nimeksikään vastaantulijoita. Suomenkielisiä sanoja, joissa on kolme eri vokaalia peräkkäin. Ceehän ei tietysti tähän voinut osallistua, mutta sille annettiin karttakirja (vaatimattomasti meillä oli mukana maailman kartasto, eikä mikään Suomen tiekartasto) ja tehtävänä oli etsiä hyvä kahvipaikka. Cee on ilmiömäinen, koska löysi Norjan kohdalta hyvän kahvilan, joka taas ajellessa löytyi näppärästi Sotkamosta (Maanselän etappi). Navigaattori on jättänyt toistuvasti minut pulaan, joten en luota siihen enää pätkääkään. Se on selvästi jännittäjätyyppiä, koska pystyy pysymään topakasti ikkunassa ja kartalla 200 km (kun ei tarvitse kääntyä minnekään), mutta annas kun ollaan jossain taajamassa, niin eiköhän iske jännän päälle ja koko laite vaipuu tajuttomana lattialle... Hahhaa, tuli muuten mieleen, että kun niihinkin saa ladattua uusia ääniä, niin olisiko vähän kiva semmoinen: "Käänny 300 metrin päästä vasemmalle. EIKU oikeelle! EIKU jatka sittenki suoraan!" Ja sitten 50 km päästä (Pikku Myyn äänellä): "Ootko eksyksissä? Thiihiihii!"

Olikin muuten ihan legendaarinen lähtö Susikairasta reissulle nro. 2. Matkaa oli rapiat 400 km:ä ja pysähdyttiin valehtelematta varmaan sen 50 kertaa. Eka pissatauko 7 km:ä kotoa, toinen tauko 15 km:n kohdalla, 75 km:n kohdalla huomasin unohtaneeni Deen hoitolaukun kotiin ja olipa hyytävä tunne! 75 km:ä lähimpään kauppaan ja sama 75 km:ä kotiin. Huihai! Onneksi lapsi nukkui ja päästiin kauppaan ostamaan uudet kaikki (pullot, tutit, maidot, vellit, puurot, ruoat, vaipat, pyllypyyhkeet). Kauppastopin jälkeen 2 km:n päästä pysähdyttiin huoltoasemalle pyllynpesulle ja sitä samaa rataa jatkui pysähtely. 5 tunnin ajomatkaan meni melkein 8 tuntia, jippii!

No pojat arvioivat: "Sun kanssa äiti on kivempaa matkustaa ku iskän kans, ku sä pysähdyt aina välillä!" Kaikille on varmaan piirtynyt mieleen mm. se kerta, kun lähdettiin ajamaan Helsingistä kotiin ja sanoin, että pitäis ostaa juotavaa, niin meidän iskä sanoi, että: "Ostetaan kohta". Ja se "kohta" oli Kajaanissa.

Tai kun ajeltiin Susikairasta Helsinkiin ja sanoin, että pysähdytään syömään, niin iskä kurvasi jonkun hikisen kyläSiwan parkkiin ja osti paketin karjalanpiirakoita ja paketin nakkeja. Ja me syötiin niitä kylmiltään ajaessa! Ei siis tarvitse olla kovinkaan kummoinen kuljettaja, että ylittää mukavuudessa nuo suoritukset;D

Kaikenkaikkiaan pojat matkusti kuitenkin tosi reippaasti. Dee istui minun vieressä, Aa Deen takana, Cee takana keskellä ja Bee minun takana. Järjestys oli toimiva kaikilta osin. Aa ja Bee eivät voineet nahistella keskenään Ceen turvaistuimen takia, Cee näki eteen ja Aa autteli Deen hoidossa. Eli lisää reissuja suunnitellaan innolla:) Siperian Eeva; varos vaan;D

Näitä matkamuistoja saatte varmaan lueskella lähipäivinä, en kehtaa yhtä pitkää sepostusta rustata, joten näppäilen näitä, kun juttuja mieleen juolahtelee.

Ensimmäinen trampoliini-melkein-pöljäilykin sattui jo heti eilen. Bee huusi ovelta: "Saako mennä hyppimään ... trampoliinille?" Tajusin heti tuon ... tauon kohdalla, että nyt yritetään vedättää äiskää ja pyysin poikaa kysymään uudestaan ja ar-ti-ku-loi-maan selvästi. Kysymys kuului komeudessaan: "Saako mennä hyppimään katolta trampoliinille?"

No minähän olen siis toistakseksi ainoa meidän porukasta, joka on itsensä trampoliinillä loukannut... Enkä kyllä hypännyt edes katolta:P Mutta tuohan se tiettyä katu-uskottavuutta, kun voi sanoa, että äidillekin kävi kerran vähän kehnosti, joten uskokaa nyt! Joo, mutta ei meillä saa hypätä trampoliinille katolta. Ei edes autotallin katolta. Ei.

Oikein riemukasta viikkoa kaikille ja kaikkialle! Nyt aamupuuhiin!

S.A.

Kaikenlaista:)

Räpsyjä matkan varrelta! (Osa kuvista sumennettu, koska en kysynyt lupaa julkaisuun.) Villisikoja ystävän takapihalla, toisen ystävän kanssa "2 Lumikkia ja 7 kääpiötä", Lennä, lennä leppäkerttu, rantatunnelmaa, Prinsessapeliä, Rapakiven päällä, Järnefeltin jalanjäljillä (Kolilla).

Kaksi viikkoa, 2500 km, kahdet juhlat (valmistujais-tuparit ja rippijuhlat), paaaaljon ihania hetkiä, 200 valokuvaa, hemmetin sotkuinen auto, konttaava vauva, jolla on hammas!!! Runsaasti uusia tuttavuuksia (kiitos Ceen)...
Sikamaisen paljon pyykkiä ja vähän väsynyt äiti.

Palaan kunnolla linjoille, kunhan saan pyykit pestyä ja nukun muutaman kymmenen tuntia:D

S.A.

Ps. Iskä oli hankkinut trampoliinin yllätykseksi; tapaturma-asema, here we come!

Heiiii! Ja mä sain tuon tykkää-napin tuonne alas! Sorry, ei vaihtoehtoa: "En tykkää!"

Laiva on lastattu.

Auto/Aa, Bikinit/Bee, Cee, Dödö/Dee, Eväät, Fyffee, naviGaattori, Hammasharjat, Ihorasvaa, Juomapullot/Juhlavaatteet, Kylmälaukku/Kamera/Kumisaappaat, Laukut/Laturit/Lääkkeet, Meikit, Nenäliinat/Neuvolakortti,Omenat/Off, mP3-soittimet, Qtamouintivarusteet?, Reipas mieli, Säänmukainen vaatetus (lue: koko vaatevarasto mukana), Turvaistuimet, Uimahousut, Vaunut, Warapäreet, Xylitolpastillit, Yrkkäpussi, matkaZapuskaa Deelle, Åravannahkoja (jos Fyffe loppuu), Älyttömästi retkeilymieltä, tyÖkamppeet.

Jotain hiomista vielä pienten yksityiskohtien kanssa, niinkuin nyt esimerkiksi 1.matkan kesto ja 2. päämäärä.

Mutta hei, eikös sitä sanota, että matka on tärkeämpi kuin päämäärä?!

Päivittelen väliltä tai sitten en. Nyt mennään ihan fiilispohjalta!:)

Heippa! Ja perävalot vaan vilahtaa! Nostakaa kättä, jos vastakkain satutaan!

Mekin nostetaan kättä kaikille! :D 

S.A.

Kaira-autokoulu osa 1.

Näkyykö kuvassa mitään, minkä vuoksi kannattaisi höllätä kaasua?

Näkyykö nyt?

No nyt varmasti näkyy!

Poronkusi.

Kun ajelee pitkin kairoja, kannattaa tarkkailla tien pintaa. Jos tiessä näkyy läiskiä, siinä on poronkusta ja todennäköisesti porojakin on jossain lähettyvillä. Höllää, höllää.

Kun sitten näkyy tien penkalla poroja, niin jos niillä on pää ALHAALLA, voit aika surutta painella jarruttelematta ohi. Poro syö pää alhaalla ja jos se syö, niin se ei ole juuri sillä hetkellä aikeissa loikata tuulilasiisi. Ruokarauha. Jos poro on pää YLHÄÄLLÄ- jarruta. Ihan oikeasti. (Paitsi jos takana ajaa tukkirekka.)

Vasat on luku sinänsä. Ne on ihan yhtä töperöitä kuin pienet lapset. Jarruta aina. (Paitsi jos takana ajaa tukkirekka.)

Porot on aika hitaita, kömpelöitä ja melko yksinkertaisia. Ja niillä on ihan hyvät perustelut sille, että chillailevat teillä kesäisin ja talvisin. Kesällä ne ovat räkkää (siis ihan vitusti ötököitä metsässä) karussa ja talvella syövät suolaa tieltä. Ei ne piruuttaan siellä tiellä ole.

Porot menee nukkumaan illalla kello 22.00 ja heräävät aamulla siinä 6-7 aikaan. Sillä välin niistä ei tarvitse välittää. (Jotkut sanoo tässä kohdassa höpöhöpö, mutta enpä ole ikään yöllä poroa nähnyt, enkä porokolaria ajanut, joten uskokoon ken tahtoo;D (En ota vastuuta, jos joku sitten kuitenkin yöllä ajaa poron päälle- voihan niitä olla yövuorossakin...)

Luento nro. 1 päättyy tähän. Jatkoa seuraa, kun keksin lisää Kaira-autoilun erityispiirteitä.

Sokerina pohjalla!

Naurattaa ihan joka kerta tästä ohi ajaessa:

Tiemaalarin HUPSIS!

Toivottavasti te nyt arvostatte, kun aivan sydän ilosta sykkyrällä pysähtelin työreissulla kaiken ruuhkan keskelle kuvailemaan

teille näitä huippuotoksia;D

Hiphej!

S.A.

Myrskyn jälkeen on poutasää (ja kärpäsiä;D)

"Sit näil olis niinku semmonen vanha mummo, joka ei jaksais muuta ku vaan nukkuu sohvalla."

(Remu hoitaa roolin järkkymättömällä ammattitaidolla.)

Toissapäiväisen kaaoksen jälkeen eilisestä tulikin mitä parhain päivä! Jos säännöllinen kilahtelu saa jätkät noin hyvin kuosiin, niin täytyy olla hyyyyvin varovainen, ettei kilahtele liian usein. Olisi sääli menettää nämä hienot päivät, joina kaikki sujuu kuin tanssi vaan;D

Kun lapset heräsi aamulla, niillä oli selkeä toimintasuunnitelma, johon minun ei tarvinnut tehdä muuta, kuin antaa muutama euro ja näyttää vihreää valoa.

"Jos me siivottas oma huone, niin hyvin kuin osataan ja sit ku Dee menee ulos nukkuun, me lähdettäis leikkipuistoon Ceen kanssa ja sä saisit sit rauhassa luututa ja kaikkee. Ni saatasko polkuautoihin vähän rahaa? ... ja saatasko ne sun takavarikoimat puhelimet takas..."

"Hei, tuohan kuulostaa kivalta suunnitelmalta! Puhelimet saatte sitten puiston jälkeen."

Ja näin ne teki. Eväsleivät reppuun ja 2,5 tuntia omaa aikaa äidillä! Ihan juhlaa!

(...että minun elämän huippuhetketkö vähän säälittäviä?;D Saa luututa rauhassa, juhuu!)

Sain siivottua ja käytiinpä vielä pihakukkaostoksillakin. Yllättäin (no siis ei tosiaan mikään yllätys oikeasti) Cee valitsi kaikkein pisimmäksi hujahtaneita honteloita orvokkeja, Bee taas mehikasveja. Aa valitsi miljoonakelloa ja nythän meillä on taas täysin linjattomasti yhtä kukkaa siellä, toista täällä ja väritkin älytöntä sekametelia. :)

Illalla saunassa sattui semmoinen ehkä "once in a lifetime"-juttu. Meidän saunaan paistaa ilta-aurinko ja oltiin ihan juuri heitetty löylyä niin, että ikkunassa oli semmoinen ohuen ohut vesisumu ja sitten ikkunassa käveli kärpänen! Semmoinen kevyt kosteus ikkunassa, viisto auringonvalo ja ME NÄHTIIN KÄRPÄSEN JALANJÄLKIÄ! Voi hurja! Ne oli tosi pikkuruisia (uutisarvo mittaamaton: Kärpäsen jalanjäljet ON pieniä!;D) Siinä se kipitteli ristiin rastiin ja aikansa sitä tuijoteltiin kuin hölmöläiset ikään. Nenät melkein kiinni ikkunassa ja silmät loistaen ihmetyksestä:O

(kuinka säälittävää meidän elämä ihan oikeasti on....?)

Heitettiin lisää löylyä ja kärpäsellä tuli liian kuuma, kun alkoi hoipertelemaan miten sattuu ja päästettiin se sitten ulos, vapauteen. Oli vaan jotenkin huippua, kun kaikki oli aivan täpinöissään kärpäsen jalanjäljistä:)

Ja sitten vielä ihan huippujuttu!

Ihanainen Hehku oli lähettänyt kortin (ja ilmeisesti Hehkun kalenterista löytyy aivan kaikenlaista, sillä en tietääkseni ole synttäreistäni kirjoitellut tälle vuodelle mitään;D)

Aivan mahdottoman suloinen kissa toivottelee: Onnea! Ja teksti yläpuolella sai kyllä hymyn leviämään korvasta korvaan:D

"Laitan kissan lisäksi kirjeeseen heijastimen ihan siltä varalta että

1) kesä ei olekaan ikuinen

2) säteilevä persoonallisuutesi ei pystykään yksin voittamaan pohjolan pimeyttä."

:D:D:D

Kiitos murunen ja miten se sattuikaan juuri sellaiseen päivään, jolloin ei ollut vähääkään säteilevä olo, tai korkeintaan joku Tsernobylsäteily, joka kylvää hävökkiä ympärilleen:O

Parasta perjantaita ihan kaikille ja kaikkialle!:)

S.A.

Tekiskö suurperheen? Oisko vähän ihquu?!

Kun yrittää olla oikein kiva-mukava äiti (paistaa lettuja aamupalaksi ja antaa runsain käsin jätskirahaa) ja sitten (taas) loppujen lopuksi saa sitä itseään saavilla niskaan, niin tekee mieli vetää eräitä lapiolla naamaan. Täysillä.

Dee tekee ehkä hampaita, ehkä silläkin oli vaan huono päivä tai sitten se on niin riemuissaan uusista taidoistaan, että käy sen takia ylikierroksilla. Oli miten oli, niin Deen nukuttaminen on vaatinut keskimääräistä enemmän aikaa ja hermoja. Kun umpiväsyneellä sankarilla pyörii silmät päässä kuin hedelmäpelinkiekot ja ahkeralla tutituksella ja hyssyttelyllä saa viimein toisen nukahtamaan, niin eiköhän joku pelmahda pirttiin ja aloita reippaan kuuluvalla äänellä: ÄITI...! Viittomilla kehoitan olemaan hiljaa ja osoittelen nukkuvaa Deetä ja äänet laskeutuukin kuiskaustasolle. Kunnes puhelin soi. Minkä he***tin takia sen soittoäänen pitää olla joku musiikkirenkutus ja miksi sen pitää olla täysillä?! Eikö ole mitään mahdollisuutta, että sen kuulisi housun taskusta, vaikka se olisikin pikkuisen pienemmällä? Eikö sitä missään tapauksessa voi tuntea, jos siinä värinähälytys? Ja onko siihen luuriin ihan pakko huutaa: MOI! MISSÄ TE OOTTE?
No Dee herää.
Puhutaan asiat pinoon ja jätkät poistuu pihalle. Dee nukahtaa uudelleen. Cee tulee sisään ja ehdin kuin ehdinkin viittoa sen hiljaiseksi ennen kuin edes ehtii aloittaa: ÄITI...! Paitsi, että tällä kertaa Remu vauhkoontuu jostain. Dee herää. Silmät pyörii edelleen päässä ja toiveissa olisi, että poika nukahtaisi uudelleen, mutta Cee hyökkää kolmen sentin päähän Deen kasvoista ja toteaa iloisen kuuluvalla äänellä: MOI! SÄÄKÖ HERÄSIT? OLIKO HYVÄT UNET? 
Dee on todellakin hereillä. Viidessä minuutissa tuskin vaan ihmeellisiä unia  ehti näkemään.

Seuraava päiväuniaika ja puen pojan pihalle. Shhh. Shhhh. Shhhh. Nukkuu, jee! Nukkuu siihen asti, että terassin aidan takaa kuuluu karmaiseva: OUOU-UUUUUU-AAAAA-UUUU. Jaha. Intiaani sai mukaosuman ja makaa henkitoreissaan kukkapenkissä. Dee on hereillä. Hyvin hereillä. jee. jee.

Dee nukkuu kyllä ihan normaalissa "metelissä", siis jos esim. puhutaan aivan tavallisella äänellä, mutta oven paukautus, intiaanin saama osuma, yht'äkkinen kiljahdus tai koiran haukunta saavat kyllä sikeämmästäkin unesta virkistymään. Siihen, kun vielä lisätään uusi hieno taito: istumaan nousu, jota täytyy heti kokeilla, kun silmät pysyy edes puoliksi auki, niin...

No jätkät lähtee jätskiostoksille ja koska täydellinen perseily on päivän teema, niin Ceelle tuodaan hikinen Eskimo, kun taas itselle ollaan ostettu Jättistuutit. Voi vi***. Oppikirjaesimerkki 4-vuotiaan hepulista tähän kohtaan. Kaikkine maassa makaamisineen, huutoineen ja itkuineen.

Iltaa kohti mentäessä isot kysyvät lupaa lähteä käymään lammella. Lupaan ja vannotan olemaan ihmisiksi ja tappelematta keskenään. Reilun tunnin päästä pässit kaahaa pirttiin molemmat suu täynnä huutoa: No, ku toi. ja sit mä. ja sit toi. ja ei ton kaa vaan voi.
(dadadadaa-I'm right, you're wrong-I-can't-hear-you!)

Ja näin päästään taas siihen kohtaan, jossa kiva-mukava äiti muuttuu pirunsarvilla varustetuksi epämukavaksi ämmäksi ja latelee totuuksia täydeltä laidalta. Kovaa ja korkealta.

Jätkät tekee iltapalaa ja pyydän siivoamaan pöydän lopuksi. Jätkät käy pesulla ja painelee nukkumaan kuvainnollisesti hännät koipien välissä.  Dee nukkuu. Makaan sängyssä pulssia tasaten ja selässä tuntuu pienet sormet ja alkaa kuulua laulua(!): "Hämähämähäkkikiipeslangalle..." "NYT JUMANKAUTA SUU KIINNI TAI MÄ KATKON SILTÄ HÄMÄHÄKILTÄ JALAT!" Ja Dee on hereillä. Viimeisestä otan täyden vastuun. Minä sen herätin. Minä ihan itse.

S.A.

Ps. Aamulla keittiönpöydältä löytyi margariini ja juusto.

Ps2. Tekstiä saa käyttää yläasteen seksuaalivalistustunneilla.

Jos pitää valita...

...joku inhottavin lastenhoitotyö, niin minulla se on ehdottomasti syöttäminen. Ei imettäminen, eikä tuttipullolla maidon/vellin antaminen vaan tuommoisen puoli- kaksivuotiaan lusikalla syöttäminen. Voi jestas, että se on rasittavaa. Lapat samaa lusikallista kolme kertaa suuhun, joka heiluu edes takaisin. Kaavit suupielistä ulos muljutetut sattumat takaisin lusikkaan ja tähtäät maaliin. PRRRRR...PÖRRRR. No onhan se pärryyttely kivaa, on. Pyyhit enimmät roiskeet omalta paidalta ja taas mennään. Lopulta ruoka on niin kuolasta vettynyt, että se ei pysy enää lusikassa. Uusi lusikallinen ja sama homma. Jos ei muuta, niin sitten leivotaan käsillä pitkin naamaa, niin, että korvalehdetkin on ruoassa. Ja kun tuo Dee sentään on hyvä syömään! Ajatella, jos se olisikin joku sihtikurkku, joka ei pitäisi syömisestä ollenkaan. Tod. näk. saattaisi kuolla nälkään meillä.

Onneksi meillä on Cee. Sillä on hermoja lappaa ruokaa sinne Deen suuta kohti. Päristely aiheuttaa korkeintaan suurta huvitusta, eikä Ceen pinna kiristy pätkääkään. Tahti tosin on välillä hidasta, jolloin Dee meinaa hikeentyä, mutta hyvin ne keskimäärin pärjäävät. Minulle jää vain jälkien siivous ja pyykinpesu. (Molempien vaatekerrat ja puoli keittiötä). Kuvaksi olisi tietysti voinut laittaa kuvan, jossa Cee syöttää Deetä, mutta enpä ole juuri ollut keittiössä niitä tilanteita ikuistamassa.

Ja asiasta kymmenenteen. Miten nuo vanhat kuvat voi olla aina niin kauniita? Kaivelin kuva-arkistoa ja osui tuo meidän vanhan mummon kuva kohdalle. Nykyään on pelit ja pensselit ja kaikenmaailman kuvankäsittelyohjelmat eikä silti lopputulos ole koskaan näin kaunis. Ihokin niin virheetön. Ja tuskinpa silloin on ollut käytössä ikääntymistä hidastavia kosteusvoiteita, peitevärejä, hiuslakkaa, tuuheuttavaa shampoota yms.
***
Ja vielä eilisen Cee. Nämä on pakko vaan kirjata ylös sitä mukaa, kun ne tapahtuu- muuten tilanne unohtuu. Cee oli päiväseltään papan luona käymässä ja siellä oli käyty seuraava keskustelu:

Pappa: Särkee vähän päätä.
Cee: No voi. Tuntuuko, että pää räjähtää?
Pappa: No kyllä tuntuu.
Cee: Mene sitten ulos, ettei tule sisälle sotkua.

Miten siitä onkin noin empaattinen tullutXD ja keneen lie tullut noin muutenkin?!

S.A.

Kausituotteet- my ass.

Kirjoitanpa siitä miten voi ärsyttää pientä ihmistä kausituotteet, kausimaut, limited edition, myynnissä vain TÄNÄÄN, Art-collection.... (you name it.)

Siis nämä lähes jokaiseen tuoteryhmään rantautuneet tietyn ajan myynnissä olevat spesiaalierät. Voi haitari! On saippuaa, on mehukeittoa, on jogurttia, on pesuainetta, on vauvan vaippaa, on hammasharjaa, on ihan mitä tahansa. Löydäpä niistä sitten joku ihana persikka-vadelmakeitto, joka aivan älyttömän hyvää, mutta kun purkissa lukee "kausituote", niin elät pelko persiissä, että koska ne vaihtaa sen johonkin luumu-rusina-kaneli-soppaan, joka maistuu ulostuslääkkeeltä. Pthyi!

Tai hammasharja art-kokoelmasta. Kun on aika vaihtaa hammasharjaa, etsit pää pinkeänä sitä semmoista mustaa, jossa on pinkit raidat. "No, kato ei sitä enää oo saatavilla, kun se oli viime vuoden väri!" (Mitvit?)

Ostin, kun Cee oli pieni, jonkun Liberon vaippapaketin, jossa oli ainakin 10 erikuvioista vaippaa. Sain jälleen hidasta tuijotusta, kun olin purkanut koko paketin olohuoneen lattialle vain tarkistaakseni minkälaisia hienoja kuvia niissä onkaan. (Kokeilkaapa tunkea vaipat takaisin siihen tiukkaan pakettiin- ei onnistu!)

Joo. Kyllä minä nyt himppasen ymmärrän, jos joku ruoka on kausimaku. Jonkun marjan/hedelmän saaminen voi olla helpompaa/edullisempaa tiettyyn aikaa vuodesta, joten ihan järkevääkin käyttää sitä sillä hetkellä, kun se on saatavilla... mutta...

Miten pesuaineessa voi olla kausituoksuna "kesä"? Meneekö se niin, että jossain Kiillon tehtaalla käydään tämäntyyppinen keskustelu:
Pomo: Lomat peruttu! Nekin, jotka on jo lomalla, kutsutaan välittömästi takaisin töihin!
Työntekijä: WTF?
Pomo: Joojoo! Nyt on KESÄ! Kaikille vaan pesuainepullot kainaloon ja kiireen vilkkaa niityn reunaan pullottamaan kesää! Hopihopi! Liikkuu, liikkuu! Ja yhtään kesää ei sitte mene hävökkiin! Onko selvä?!

(Miltä haisee "syksy"? Mätääntyneiltä lehdiltä? Märältä koiralta? No thanks!)

Millä logiikalla piparkakut on myynnissä läpi vuoden? Eikö nekin ole vähän niinkuin kausituote? En minä ainakaan ikinä osta pipareita heinäkuussa.

Minä ainakin boikotoin periaatteesta kausituotteita. Nih.
Paitsi välillä lankean pikkuisen.

Kuvan tuotteet eivät liity tapaukseen, tai saattaa ne pikkuisen liittyä;D

5-henkisen perheen takapuolien pyyhkimiseen menee vuodessa noin 4 km ja 234 m vessapaperia. Jos teitä nyt sattuu tämmöinen knoppitieto kiinnostamaan ja mikä jottei kiinnostaisi! Ei tuommoistakaan tule usein mietittyä!

(Meillä on iso-eko wc-paperisäkki, jonka kylkeen on laskettu, että yhdessä paketissa on 2 117 m paperia, se riittää meillä puoli vuotta. Deehän ei vielä vessapaperia käytä.)

Tämmöistä syvällistä tänään aamukaffeella Susikairassa.

S.A.

Ps. Arvoisat tuotesuunnittelijat! Voisiko kausituotteisiin lisätä noin ajan-> saatavilla elokuuhun 2010 saakka? Että osais niinku henkisesti valmistautua siihen, että milloin pitää vaihtaa syksy-tuoksuun.

Pikkuotoksia.

- Mitä vois tehä?
- Viikata pyykit...?
- No mä lähen tästä pyöräileen, moikka!
***
- Ei oo mitään tekemistä.
- Tiskit vois tiskata...?
- Ai just muistin, etten oo kattonu sitä yhtä elokuvaa!
***
- Sillon ku Dee oli sun mahassa, niin lilluko se siellä ruokien seassa?
- No ei tietenkään. Se on eri "pussissa" mahalaukun vieressä.
- Hahhahhaaa. No se varmaan poras jääkairalla reikää mahalaukun puolelle ja huusi sitte: Terve riisihärö!
- Mikä?!
- Riisihärö! Niitä on muroissa ja sun mysleissä.
***
- Jos äiti et lakkaa komentamasta mua, niin mä venytän sua varpaasta ja teen sulle NÄPYN!
- ... thihhiih... Hitsi, nyt kyllä pelottaa. (Ahhahhhaaa- Ceen pahin uhkaus kautta aikojen: teen sulle NÄPYN! Tietämättään on tosin jo aiheuttanut monta näppyä!)
***
- Tehdään NYT se huviteltta!
- Siellä sataa rakeita!
- Joojoojoo... no ei sit. Sä et TEE IKINÄ mitään meidän kans!
- Ai jaa. No tehdään sitten NYT se huviteltta!
*
- Äiti, tääl on tosi kylmä ja mun sormia palelee!
- Hae hanskat! Nyt tehdään HUVITELTTA!
- Oltas tää voitu tehdä aurinkoisenaki päivänä...
- Shut up ja ruuvaa!
***

Että semmoisissa leppoisissa tunnelmissa täällä kesälomaa vietellään;D

S.A.

Mavala on kynsilakkojen Toyota.

Meinasin ensin kirjoittaa, että Mavala on kynsilakkojen Mersu, mutta Toyota kuvaa kyllä paremmin. Varmasti toimiva, helppo, suht. edullinen (noin 4,90 €) ja väreistä löytyy mistä valita! Pikkuinen purkki ei ehdi kuivua ennen kuin sen ehtii käyttää loppuun. Levittyy hyvin, pensseli on sopivan taipuisa ja pensseli ylettyy purkin pohjaan! Uskomatonta, mutta totta; USEISSA KYNSILAKOISSA PENSSELI EI YLETY PURKIN POHJAAN SAAKKA- mikä ärsynärsynjuttu, kun kallistelet purkkia ja yrität saada lakkaa sieltä pohjalta asti (kuka vatipää semmoisiakin purkkeja suunnittelee? Häh?). Mavala kuivuu nopsaan ilman mitään Express-toimintoa (joka nostaa kynsilakan hintaa!!!). Saatavuus on hyvä, ihan markettikamaa. Olen *vakuutan käsi sydämellä* kokeillut kynsilakkoja aivan laidasta laitaan, mutta ei ole vielä tullut vastaan Mavalania voittanutta. (Tämä ei ole maksettu mainos, kunhan vaan jaarittelen hömpötyksiä näin sunnuntaiaamuna, kun äsken tuossa aamukaffeella lakkailin kynnet).

Ranskalainen manikyyri on kiva kesälakka, koska voi huoletta tonkia multaa, eikä kädet näytä kuitenkaan siltä kuin olisi *hmmm* tonkinut multaa. Toki kynnenalusten peseminen on silti suotavaa, mutta ;D siis yleisilme pysyy kuitenkin siistinä:)... Minulla on kaksi eri lakkaa- ihan perus White kärkiin ja sitten Wichita päälle koko kynnelle. Tarrat auttaa rajaamaan kynnenkärjen- voi ostaa ihan siihen tarkoitettuja kynsitarroja tai sitten käyttää maalarinteippiä. Jälkimmäinen luonnollisesti huomattavasti huokeampaa (ja riittoisampaa!).


Täältä siis tähän tällä erää- Tivoli Älämölö kuulostaa pyörähtäneen täyteen vauhtiin! Kaksi kuukautta ihanaa kesälomaa edessä* Kotiäidin koetinkivi!* XO

S.A.

Tervetuloa ilotaloon;)

Tasaisin väliajoin kuvittelen, että minusta tulee semmoinen hillitty ja seesteinen ihminen, jonka koti on sisustettu rauhallisilla, neutraaleilla väreillä...

Ja sitten tulee näitä päiviä, jolloin normaalilla kauppareissulla törmään ihaniin (pakkosaadahetinyt) lautasiin- mutta kun olen tosi pöljä-vajakki, enkä tietenkään osaa päättää minkäväriset kaikista kuudesta ottaisin, eikä armas Ukkosein ole yhtään välkympi, vaan komppaa vuosisadan kuningasideaa "otetaan kaikkia värejä"... Niin ostetaan sitten kuusi eriväristä lautasta:O

Ei olla lähempänä seesteistä kotia, ei. Ja minä jyrsin rystysiä raivosta jo kotimatkalla- että me ollaan tyhmiä, pöljiä ja päättämättömiä!

Kunnes sitten kotona tajusin, että Woooouuuu! En ihan oikeasti tajunnut kotimatkalla, että eriparikahvimukit voisi sopia lautasiin näin hyvin! Eikö ne sovikin täydellisesti?!

Ehkä minä jonain päivänä lakkaan kuvittelemasta itseäni neutraalien värien keskellä ja hyväksyn, että meidän talo nyt vaan on vähän ilotalo;)

S.A.

Ps. Eipä mieltä huonontanut pätkääkään se, että molemmat jätkät olivat nostaneet arvosanoja todistuksessa: Aa kolmen aineen (englanti, matematiikka, historia) numeroa yhdellä ja Bee neljän aineen ruksia yhdellä lokerolla parempaan! Jihuu! Hyvä poijaat!:)

Kaikki tuntee apinan, mutta apina ei tunne ketään.

Ei voi mitään, Cee vaatii ihan oman postauksen taas touhuineen.

Yhtenä aamuna aamukaffeella poika repi peilin edessä etuhiuksia pinseteillä. Kysyin: "Mitäs teet?!" "Haluan näyttää iskältä! Silläkään ei oo tässä eessä tukkaa!" Ukko vilkaisi kahvikupin takaa ja totesi: "Tuosta kun ottaa huumorin pois, niin ei jää jäljelle kuin vittuilu!"

Eilen ja toissapäivinä olemme olleet niissä koulun juhlissa ja Cee on ollut mukana. Pojalla näyttää olevan valtava kaveripiiri! Kaikki Aan ja Been kaverit moikkaa nimeltä, tulevat "heittämään vitosen", juttelevat Ceelle ja omituista kyllä temppuilevat ja yrittävät parhaansa mukaan hauskuuttaa Ceetä! Sivustaseuraajana se tuntuu todella hassulta, että 10-13-vuotiaat haluaa jutella 4-vuotiaan kanssa?! Kysyin isoilta pojilta, että: "Eihän Ceetä kiusata?" "No ei tosiaankaan! Sehän paras jätkä! Kuule äiti, me ollaan hyvämaineisia poikia! Jos me ollaan menossa jonnekin, kaverit saattaa kysyä, että tuleehan Ceekin!"

Cee pääseekin usein isojen poikien mukaan skeittirampeille, leikkipuistoon jne. Skeittirampeilla Cee oli heittäytynyt juttusille jonkun 15-vuotiaan pojan kanssa aloittaen keskustelun: "Terve moppitukka! Leikkaa sinäki tämmönen kesätukka!" (Ottaen samalla lippiksen pois päästään ja käski kokeilla sänkeä miten kivalta se tuntuu:))

Naapurikaupan kauppiaat Timo ja Tuomo ovat Ceen nimimuistilla Tomi ja toinen Tomi. Poika käy kättelemässä molemmat kun mennään kauppaan ja turisee kuulumisia autokaupan Lassen kanssa. Jos joku tulee katsomaan autoja, saattaa Cee pänöttää vieressä kädet taskussa asiantuntevan näköisenä lenkkarilla renkaita tökkien: "Hyyyyvä auto, on tooosi hyvä! Nätin värinenki!"

Eli ne piirteet jotka saavat välillä vanhemman hermot helisemään, ovat niitä ulkopuolisen silmin hurmaavimpia ominaisuuksia. :)

***

Been juhlat olivat niin liikuttavat:) Huolella suunniteltuja ohjelmanumeroita; itseasiassa lapset olivat itse keksinneet kaiken. Suvivirsi itketti jälleen ja Been opettaja itki aivan valtoimenaan. On kuulemma ollut niin uskomattoman ihana "millenium"-luokka ja ikävä tulee olemaan hurja. Ja tottahan se on! Jos kolme vuotta on kaikki päivät samojen lasten kanssa, niin ihan varmasti niihin ehtii kiintyä!
Kehuja luokka sai viime päivien pyöräretkistä. Siitä kuinka hienosti osaavat käyttäytyä. Kaupungintalolla "isojen Herrojen" pöydässä syömässä jne.

Tuntui hyvältä! :)

Opelle annettiin lahjakortti kauneushoitolaan ja toinen lahjatavaraliikkeeseen. Ehkä kivempaa hoidattaa vaikka jalat kuntoon ja ostaa jotain mikä sopii omaan kotiin, kuin saada 25 eriparikahvikuppia;D

Vaan nyt taas päivän touhuihin! Heips!

S.A.

Ps: Yritin lisätä sen toiminnon: "Tykkää" "En tykkää", kun ed. postauksen anonyymi hyvän vinkin heitti, mutta miksihän se palkki ei näy?! A-PU-A?!

Hävittäjälentäjä.

Joo. Minun polkupyörähän varastettiin toissa kesänä. No ei ole löytynyt. Sain ystäväpariskunnalta, kun muuttivat pois Susikairasta, vanhan mummonpyörän. Siinä oli penkki rikki, mutta muuten oikein toimivan oloinen. Ja Joutsen-merkkinen. Kaupunkimatkalta viime viikolla ostin uuden penkin ja nyt pyörä onkin mitä hienoin kulkupeli. (Pojat yrittää sitä ruinata lainaan- NO WAY!)

Eilen illalla oli pikatapaaminen tyttöjen kanssa. Koordinaatit: 2 lonkeroa, vain kaksi, ei yhtään enempää ja muutama tunti aikaa rupatteluun. Hyppäsin pyörän selkään ja polkaisin itseni matkaan. IIIIIIiiiiiiiiiiUUUUUUUuuuuuu! Herravarjele mikä metakka! Renkaasta kuului järkyttävä ujellus, joka kohosi sitä korkeammaksi mitä kovempaa poljin. Kun tiedätte miltä hävittäjälentäjän ujellus kuulostaa, tiedätte myös miltä minä kuulostin. Eikä siinä tietystikään vielä kaikki. Alkoi naurattaa ääneen, enkä saanut millään pidettyä naamaa peruslukemilla vaan hihitin ja hohotin polkiessani. Ääniefektit kuulosti siltä, että ajoin tosi lujaa, vaikka tosiasiassa vauhti oli hiljainen (no hei, vaihteeton mummopyörä ja kaksi kesää aiemmin viimeksi pyöräillyt rapakuntoinen pyöräilijä). Naamaa nauratti ja pyörä vain ujelsi. En jaksanut pysähtyä potkimaan renkaita ja tutkimaan mistä moinen vihellys kuului, vaan pyöräilin kitarisat lepattaen ja menopeli viheltäen. Onneksi uusi penkki oli niin leveä ja hyvin istuva, että hihityksestä johtuvaa virtsankarkailua ei tapahtunut sentään;D

Se ristiriita äänen ja vauhdin välillä kai se pahin oli. Kun ajoasentokin on hyväryhtinen, eikä tippaakaan vauhdikas etunoja ja sitten ne äänet:O :D

Kotipihaan palatessa oioin (onpa hassu sana kirjoitettuna!? Vai onko oijoin?! Oi'oin? Oikoin;D? Mitäh?) etulokasuojan ja vihellyskin loppui.

Jos et tykkää polvien ja navan väliin osuvasta huumorista lopeta lukeminen tähän!

Ilta oli hauska; kuten aina. Miten hyvää tekee tyhjänpäiväinen ja tyhjäpäinen höpöttely seurassa, jossa ei tarvitse miettiä mitä suustaan päästää. Kyllä ne hyvät ystävät suodattaa epäolennaisen pois. Parissa tunnissa ehdittiin puida parisuhteita, lapsia, por*ofilmejä (joo, älkää edes kysykö;D), uusimpia meikkijuttuja, ruoka-asioita, uniriepuja, töitä, mökkifiiliksiä jne. Siis aivan kaikkea! Hervoton tyrskintä, kun niistä p*rnofilmeistä puhuttiin ja sitten siitä, että jos stara tekee vaikka 15 tuntisen jyystötyöpäivän ja sitten, kun tulee kotiin ja puoliso olisi vailla peitonheilutusta, niin miten ne jyystöstarat sitten loihtii itsensä fiilikseen?! Häh?

(Ja jos tätä nyt joku jyystöstara lukee [epäilen kyllä vahvasti] niin kysymys oli lähinnä retorinen.)

No siitäpä juttu polveutui vielä siihen, että kuulemma Pla**oy-lehden kesäkuun keskiaukeaman kimuli on kolmiulotteinen(!!!)... No koskas niihin lehtiin sitten saadaan semmoinen raaputuspinta (kuten esim. kosmetiikkalehdissä), että kihnuta kolikolla tästä, niin saat tuoksunäytteen?!
(Ja jos et raaputa kolmeen viikkoon, niin tuoksu muuttuu *hmmm* vähintäänkin eltaantuneeksi;D) Hahhah.

No, että semmoinen höpötys sitten tälle aamulle:)

S.A.

"Kiireinen" viikko.

Koululaisten viimeiset koulupäivät täyttyy kaikesta hauskasta. Kivapäivä, uintipäivä, lintutornille pyöräily, pyöräily kunnantalolle/kirjastoon, kenraaliharjoitukset, kevätjuhlat yms. yms. Vanhempi saa olla tarkkana, jotta mukana on kulloinkin tarvittava tavara-arsenaali, eikä kirjastopäivänä repussa ole kiikareita. Kokonainen perjantaipäivä on varattu pulpetin siivoukselle :O.

Kotona isoilla pojilla tulee ihan pikkuruisista asioista kinaa, kun lomajännitys kiristää piuhaa. Aan kevätjuhlat on tänään- Vappunaamiaisissa lanseerattu tyttölook pääsee uudelleen lavalle ;D Luokan ohjelmanumero on laulu-/tanssi-/sketsiesitys, jossa Aa "muka" laulaa naisena. Been luokan juhla on huomenna. Pitää nostaa hattua opelle, kun jaksaa aina tehdä luokalle oman juhlan. Kolmasluokkalaiset, jotka haluavat kaikki esiintyä, pääsevät lavalle. Isossa juhlassa esiintyy aina vain muutama luokka ja Been luokka ei siis nyt näissä isoissa juhlissa esiinny- mutta ope järjestää luokan omat juhlat. Tykkään!:)
Lauantaina on vain todistusten jako. Yksi päättää ala-asteen ja toinenkin menee jo neljännelle.

Muutenkin elämä on täällä Susikairassa muuttunut aavistuksen. Ukolla nimittäin alkoi työt. Syksy/talvi/kevät on mennyt kotirintamalla kahden aikuisen hämmentäessä ja nyt siis *viimein* Ukko pääsi töihin! (JIPPII:)) Äitiyspäiväraha+ peruspäiväraha+asuntolaina+6 ruokittavaa suuta+allerginen koira yhdistelmällä ei kovin kummoisia ole tehty ja vaikka leivänsyrjässä nyt nippanappa ollaan pysyttykin, niin auton hajoaminen/öljysäiliön tyhjentyminen on saanut pieniä (aika suuria) ylimääräisiä sydämentykytyksiä aikaiseksi. Toisaalta onhan meillä ollut todellakin aikaa olla lasten kanssa ihan eritavalla, kuin jos toinen olisi ollut työelämässä kuluneen talven.

(Toivottavasti tämä talvi kantaa jotain hedelmää tuleviin vuosiin; läksyissä auttaminen ja läsnäoleminen toivottavasti näkyy joskus, jossain...)

Aiemmin (siis kun isommat pojat on olleet pieniä) Ukko on ollut töissä ja muhkeimmat riidat on koskeneet aihetta: "Sähän oot vaan täällä kotona..." "Miks totakaan ei ole vielä tehty..."
No liki vuoden kotona kässäilyn jälkeen Ukolle on valjennut, että kyllä ne päivät täällä kotona täyttyy- joskus jopa niin, että mitään näkyvää ei ole tapahtunut ja silti päivä on voinut olla hyvinkin kiireinen. Eli näennäisesti huonoissa puolissa (työttömyydessä) on kyllä aina jotain hyvääkin! Keväällä vähän suretti, kun tuntui, ettei ole kesällä varaa mennä minnekään reissuun, mutta ehkä meillä kuitenkin on:) Asiat järjestyy aina jollain aikavälillä, kunhan ei turhia hättäile!

Eli: Susikairassa aurinko paistaa! Niin taivaalla kuin mielessäkin! :) Hyvä mieli!

Nyt aamupalalle! Kepeää keskiviikkoa!

S.A.