tag:blogger.com,1999:blog-10856322004183145282024-03-05T14:26:09.048+02:00Susikairan katastrofialueSusikairan akkahttp://www.blogger.com/profile/02085523480845011721noreply@blogger.comBlogger808125tag:blogger.com,1999:blog-1085632200418314528.post-11537287945687140892015-03-29T22:21:00.001+03:002015-03-29T22:21:17.324+03:00Semmoinen teksti lähti paikallislehteen :)<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: 14.0pt; line-height: 115%;">Työntekijä;
ihminen.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-size: 14.0pt; line-height: 115%;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
Työskenneltyäni useissa yrityksissä muutaman vuosikymmenen
aikana olen mietiskellyt työhyvinvointiasioita paljonkin. Pohjimmiltaan
työhyvinvointi ei suinkaan lähde muhkeista bonuksista tai muista hyvistä
eduista. Kyse on siitä, että työnantaja/esimies ymmärtää työntekijän olevan
ihminen, kokonaisuutena ainutkertainen. Siitä, että työntekijällä on oma elämänsä
myös työpaikan ulkopuolella. Siellä voi olla suuria suruja, valtavia iloja ja
mitä tahansa siltä väliltä. Välillä ne asiat heijastuvat työntekoon, ihmiseen
itseensä. Ei kukaan pysty kokonaan heittämään päiväksi syrjään asiaa, joka
painaa mieltä. Hyvä työnantaja/esimies onnistuu luomaan työntekijään sellaiset
välit, että asioista on helppo puhua. Jos saa sanottua mieltä painavan asian,
niin se on jo puolet helpompi kantaa. <o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Ja miten sellaiset välit luodaan? <o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Huomioimalla. Se, että toivotetaan ”hyvää huomenta”.
Uskomatonta, mutta totta; on sellaisiakin esimiehiä, jotka kohtelevat
työntekijää kuin ilmaa. Sinulle ei toivoteta ”huomenta” tai ei sanota töistä
lähtiessä ”heippa”. Kyllä siinä tuntee itsensä tärkeäksi, kun kukaan ei
noteeraa olemassaoloasi - vaikka itse toivottaisitkin huomenta ja sanoisit
heippa. Huomioiminen niin, että edes
joskus kysyy: Mitä sinulle kuuluu, miten voit? Vaikka se työntekijä sillä
hetkellä vastaisikin ”ihan hyvää”, niin kysymyksestä pohjimmiltaan välittyy
viesti; olen kiinnostunut sinun voinnistasi. Tai jos työntekijä kertoo jonkin
henkilökohtaisen asian, siihen voi palata joskus myöhemmin uudelleen- miten se
asia, joka silloin mieltäsi askarrutti, ratkesi? Jos et tahdo puhua siitä enää,
niin ei se haittaa (haluan vain osoittaa, että kuuntelin sinua silloin).<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Älä tapa luovuutta. Jos työntekijällä on jokin ehdotus/idea,
kuuntele. Älä tyrmää sitä heti, vaikka se olisi <i>aivan järjetön</i>. Kuuntele ja anna asian muhia. Nimittäin jonain
päivänä se sama työntekijä saattaa keksiä aivan järkevän ja toteutuskelpoisen
idean. Kunhan luovuutta ei tapeta. <o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Huolehdi lakisääteisistä velvoitteista. Työvuorolistat. Se,
että työntekijä saa ne itselleen silloin, kun kuuluukin. Sellainenkin asia
antaa signaalin; arvostan sinun aikaasi ja myös muuta elämääsi. Jos
työvuorolistojen kanssa jatkuvasti vitkutellaan tai niitä ei huonoimmillaan ole
ollenkaan saatavilla, niin vääjäämättä siitä tulee olo, että ”eihän minulla
muuta elämää olekaan”. Silloin työntekijä joutuu sumplimaan menojaan ja sitten
saattaa käydä niin, että jokin meno onkin pakko tehdä työaikana. Jos
työvuorolista on aikoinaan saatavilla, niin työntekijä pystyy todennäköisesti sopimaan
hoidettavat asiansa työajan ulkopuolelle. Puhumattakaan siitä, että esimerkiksi
perheellisillä työntekijöillä pitäisi ilmoittaa lasten hoitoajat hoitopaikkaan.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Palkanmaksu. Se, että tili tulee silloin, kun pitää ja siinä
pääsääntöisesti ei ole huomautettavaa. Ihmiset palkkojakin laskee ja virheitä
sattuu, se on inhimillistä, mutta jos palkanmaksu laahaa kokoajan jäljessä tai
niissä on poikkeuksetta korjattavaa, niin antaako se luotettavaa kuvaa?<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Tasapuolisuus. Älä työnantajana ikinä syyllisty siihen, että
työntekijän/tekijöiden kuullen vertaat heidän elämäänsä keskenään. Esimerkkinä
mainittakoon tilanne, että kahdella työntekijällä olisi hyvin erityyppinen,
mutta tärkeä meno. Älä koskaan sano työntekijöille, että päättäkää te
keskenään, kumman meno on tärkeämpi. Pohdi asioita myös työntekijän
näkökulmasta. <o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Suhtautuminen sairastumiseen. Jos työntekijä sairastuu, hän
tuskin sairastuu siksi, että haluaa aiheuttaa harmeja työnantajalle. Varmasti
jokainen joka sairastuu, olisi mielellään terve ja työkykyinen. Kun
sairastumisesta on todistus, niin hyvä työnantaja/esimies toivottelee pikaista
parantumista eikä aloita vuolasta harmittelua siitä, kuinka hankalaksi kaikki
nyt menee. Voivottelu ei suinkaan lisää työntekijän tunnetta tärkeydestään,
vaan saa olon tuntumaan vieläkin kurjemmalta. <o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Hyvällä työnantajalla ja esimiehellä on käsitys siitä, mitä
työntekijä tekee. Aikataulujen ja raamien laatiminen tehtävälle työlle on
realistisempaa, jos on käsitys siitä mitä tehdään. Riittämättömyyden tunne on
riipivä. Jos haluaa tehdä työnsä kunnolla ja se on mahdotonta siitä syystä,
että ylhäältä käsin on määritelty missä ajassa mikäkin tehtävä tulee tehdä. Jos
työntekijä ei ehdi, niin hän voi oikeutetusti kysyä; mitä voin jättää
tekemättä? Jos taas työntekijä A ja B suoriutuvat annetuista tehtävistä toinen
nopeammin ja toinen hitaammin, niin tekeekö hidas B perusteellisemmin ja nopea
A hutiloiden? Voisivatko A ja B tehdä työtä työparina, jolloin he voisivat oppia
toisiltaan työtapoja tms., jolloin keskimäärin voitaisiin päästä siihen
tulokseen, että sekä A ja B tekevät työnsä laadullisesti riittävän hyvin ja
ajallisesti riittävän nopeasti.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Keskiössä työhyvinvoinnissa on mielestäni työntekijän siis ihmisen
kunnioittaminen. Se, että teoillaan ja sanoillaan osoittaa arvostavansa
työpanosta, jonka työntekijä antaa. Arvostaa ihmistä kokonaisuutena. Jokaisessa
meissä on vahvuuksia ja heikkouksia, niin työntekijöissä kuin esimiehissäkin.
Inhimillinen esimies kertoo myös omista asioistaan esimerkiksi sen verran, että
jos on huono päivä, niin sen voi sanoa. En tänään ole juttutuulella, vika ei
ole teissä vaan … (nukuin huonosti tms.). Se toinen ihminen ymmärtää kyllä,
parhaassa tapauksessa päivä sujuu huomattavasti kivuttomammin, työntekijä voi
keventää osaamisensa puitteissa esimiehen työtaakkaa. Kurjin tilanne on se,
että esimies antaa kaikin tavoin ymmärtää, että NYT ON HUONO PÄIVÄ ja työntekijä
jää pohtimaan, että <i>olenko minä tehnyt
jotain väärin? </i><o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<i><br /></i></div>
<div class="MsoNormal">
Hyvinvoivassa työyhteisössä työntekijä joustaa.
Työntekijällä on tunne, että työpanoksellani on väliä ja minun työtäni
arvostetaan. Uskallan ottaa asiat puheeksi pelkäämättä, että tästä koituu minulle
harmia. Hyvinvoiva työntekijä puhuu hyvää työpaikastaan ja työnantajastaan.
Hyvinvoiva työntekijä pystyy käyttämään vapaa-aikansa voimaantumiseen ja
akkujensa lataamiseen sen sijaan, että miettii mitä työpaikalla odottaa ja
miten selviän tulevista työtehtävistä. Hyvinvoiva työntekijä sitoutuu työpaikkaansa
ja pyrkii tekemään työnsä hyvin.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Tähän mennessä työnantajalta on kulunut 0 euroa (lukuun
ottamatta palkanmaksua). Jos päätyy johonkin bonusjärjestelmään, se tuskin
tilannetta työhyvinvoinnin kannalta heikentää, mutta se ei missään tapauksessa
ole hyvinvoivan työyhteisön edellytys. <o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Yksi tärkeä sana, joka oikeassa paikassa sanottuna merkitsee
todella paljon, on <b><span style="font-size: 12.0pt; line-height: 115%;">kiitos</span></b><span style="font-size: 12.0pt; line-height: 115%;">.</span></div>
<div class="MsoNormal">
<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
Sillä sanalla välittää sen kiitoksen lisäksi myös tiedon:
huomioin työpanoksesi, arvostan mitä olet tehnyt, olet tehnyt työsi hyvin, sinä
merkitset minulle/työyhteisölle paljon. <o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
Huomioimalla jatkuvasti vain huonosti menneet asiat ei
suinkaan motivoi työntekijää parempaan suoritukseen, vaan saa aikaan
negatiivisen kierteen. Totta kai virheet tulee huomioida, jotta osaa jatkossa
olla tekemättä samaa virhettä uudelleen, mutta jos aina vain otetaan puheeksi
virheet, niin käteen jää tunne: <i>en osaa
tehdä mitään oikein</i>. Silloin motivaatio työn tekemiseen laskee ja alkaa
tehdä virheitä myös sellaisissa asioissa, jotka oikeasti osaisi tehdä
virheettömästi. Huomioimalla onnistuneen suorituksen taas ruokkii tunnetta
onnistumisesta, jolloin ihmisellä on pyrkimys vielä parempaan suoritukseen. <o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Yrityksen visio siitä mitä ollaan tekemässä, pitäisi olla
jokaisella tiedossa. Jos esimiesasemassa olevia henkilöitä on useampia, niin
sitä suuremmalla syyllä pitäisi tarkistaa yhteiset linjaukset siitä MITÄ
tehdään ja MITEN tehdään? Jos näkemyseroja on, niin työntekijällä on hyvin
hankala päättää millä linjauksella edetään - puhumattakaan siitä, että saattaa
tulla tehneeksi turhaa työtä, jos sitten olisikin pitänyt tehdä sen toisen
näkemyksen mukaan. Eli näkemyserot selvitellään ennen kuin työntekijää
ohjeistetaan työhön.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Vaikeina taloudellisina aikoina työhyvinvointiin
panostaminen kannattaa, sillä hyvinvoiva työntekijä on kävelevä mainos. Se
näkyy ihmisestä ulospäin, kun on hyvä olla. Iloisesta, hyvinvoivasta ihmisestä
välittyy ympäristöön viesti; minä voin hyvin, minä osaan ja onnistun. <o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
Hyvinvoiva työyhteisö sykkii positiivisesti ulospäin.
Hyvinvoivaan työyhteisöön on helppo mennä niin ulkopuolisena työntekijänä kuin
asiakkaanakin. Hyvinvoinnista välittyy viesti ”tervetuloa, me voimme hyvin ja
toivomme sinunkin voivan hyvin”. Hyvinvoiva työyhteisö kestää hetkellistä
epävarmuutta ja esimerkiksi töiden uudelleen järjestelyä huonosti voivaa
työyhteisöä paremmin. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Hyvinvoiva ihminen pyrkii vaistomaisesti vielä hieman
parempaan suoritukseen eikä lannistu vastoinkäymisistä. Avuliaisuus ja
tilanneherkkyys korostuvat hyvässä työyhteisössä.</div>
<div class="MsoNormal">
<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
Joissakin työyhteisöissä yllämainitut asiat ovat itsestäänselvyyksiä,
ihmistä kohdellaan ihmisenä ja annetaan kiitos hyvin tehdystä työstä sen
tekijälle/tekijöille.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
Joissakin työyhteisöissä ei. <i>Miksi?<o:p></o:p></i></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Susikairan akka (tässä kohdassa toki oikea nimeni lehdelle lähteneessä versiossa)<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<br />
<div class="MsoNormal">
Hyvinvoiva työntekijä, joka parantelee kevätflunssaa
kotisohvalla työnantajan tuomaa komediaa katsellen, suklaata syöden ja
hyvinvointiasioita pohdiskellen.<o:p></o:p></div>
Susikairan akkahttp://www.blogger.com/profile/02085523480845011721noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-1085632200418314528.post-90117406783055937752015-03-28T08:31:00.000+02:002015-03-28T08:31:01.315+02:00Työhyvinvoinnista.Kun on ollut aikoinaan vuosia työpaikassa, jossa työntekijää ei arvosteta tai sitä ei ainakaan mitenkään osoiteta, niin jaksan hämmästyä kerta toisensa jälkeen tätä nykyistä työpaikkaani. Ensinnäkin, palkka tulee jo päiviä ennen virallista tilipäivää. Aiemmin se tuli noin viikon sisällä siitä, jolloin se piti olla tilillä. Jep, tyhmää suostua sellaiseen, mutta kun on asiasta maininnut ja saanut siitä vittuilut tarpeeksi usein, niin sitä taipuu osaansa. Ja monen muunkin asian kanssa sama juttu. Kun työnantaja kaikin tavoin osoittaa, että työntekijällä ei missään tapauksessa saisi olla muuta elämää kuin työ, niin kyllähän siinä ennen pitkää lannistuu.<br />
<br />
Kun tammikuulla sitä lomaa Ukon kanssa suunnittelimme, työnantajani suhtautui asiaan niin, että "tottakai varaat loman ja kaikki muu järjestyy kyllä, ihmisellä pitää olla elämässä muutakin kuin työ ja hyvinvointi elämässä kokonaisvaltaisesti heijastuu työnteossa". Niinpä, voi kun kaikki maailman työnantajat tajuaisivat tämän. Työntekijä ei ole mikään pakollinen paha joka pyörii haitoilla, vaan tunteva elävä ihminen, jolla on elämää myös työpaikan ulkopuolella. Voi olla iloja ja suruja ja ties mitä, mutta jos esim. työssä voi hyvin, niin siitä saa myös paljon potkua ja sietoa niihin muihin arjen haasteisiin. Ja kun voi hyvin kokonaisvaltaisesti, niin jaksaa työssä ja antaa työyhteisölle enenmmän ja on todennäköisesti myös joustavampi.<br />
<br />
No nyt sitten sairastuin oikein kunnon flunssaan. Kävin terveyskeskuksessa hakemassa sairaslomaa, koska olo vaan oli niin huono, että tuntui ettei pysy tolpillaan. Soitin työnantajalle ja ilmoitin sairaslomasta. Entisessä työpaikassani olisi todennäköisesti voivoteltu kuinka pahaan paikkaan sairastuin ja kuinka hankalaa kaiken järjestäminen nyt onkaan. Ja mitä tekee nykyinen työnantaja: Toteaa, että toivottavasti paranet pian, juo paljon lämmintä, muista levätä. Ja sitten muutaman tunnin päästä ovikello soi ja työnantaja tuo dvd-boxin komediaa ja suklaalevyn, koska myös mieli kaipaa virkistystä sairastaessa :).<br />
<br />
En todellakaan oleta, että kaikki työnantajat säntää hyysäämään flunssaisia työntekijöitä, mutta pieni ele, jolla tosiaan osoittaa välittävänsä työntekijästä merkitsi minulle aivan älyttömän paljon. Olo koheni huomattavasti! Ja suklaa on aina hyvää :D<br />
<br />
Tästä teemasta tulen vielä kirjoittamaan enemmänkin, mutta nyt pitää kääriytyä vilttiin ja alkaa katsomaan komediaa, koska työnantaja käski.Susikairan akkahttp://www.blogger.com/profile/02085523480845011721noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-1085632200418314528.post-37875067809358081522015-03-04T08:09:00.000+02:002015-03-04T08:09:05.346+02:00Tavallista menoa.Facebookin puolella olen kertoillut meidän elämästä kavereille ja Cee on saavuttanut aikamoista mainetta. Melkeinpä jokaiselle päivälle tulee jokin oivallus, kommellus tms. jota saan itsekin nauraa vedet silmissä. Eilen viimeksi käytiin sangen hervoton vuoropuhelu:<br />
<br />
Cee: Minä vuonna sä oot äiti syntynyt?<br />
Minä: -77.<br />
Cee: Häh?! Sehän on ihan liian aikaisin! Ootko sä niinku pahasti keskonen?<br />
Minä: ...<br />
<br />
***<br />
Eipä silti, nokkelia ja sanavalmiita ovat nuo isommatkin. Seuraava keskustelu myös eiliseltä:<br />
<br />
Aa: Aattelin myydä vaatteita kirppiksellä.<br />
Minä: No tuo tänne, niin Bee voi katsoa ne läpi, haluaako se jotain niistä. Kyllä mä voin maksaa niistä.<br />
Bee: No sähän oot jo maksanut ne kertaalleen!<br />
Minä: Hyvä huomio...<br />
Aa: Meidän äiti pelaa varman päälle. Se maksaa vaatteetkin kahdesti.<br />
<br />
***<br />
<br />
Täytyykin tässä lähiaikoina kerätä koostetta noista aiemmista sattumuksista; täällä ne ainakin luultavasti säilyvät muistona, jos facebook päättää joskus tyhjentyä. Ihmeen nopeasti ne hauskat kommellukset tuppaavat unohtumaan eli pelkän muistin varaan niitä ei kannata jättää.<br />
<br />
Tänään (hiihtolomaviikolla) Cee lähtee mukaani töihin. Hänen mielestään on kerrassaan parasta olla äitin töissä mummojen ja pappojen kanssa. Ja arvaatteko mitä? Mummoista ja papoistakin se on hurjan mukavaa, kun siellä seassa pyörii yksi lapsonen, joka ihan mielellään käy istuskelemassa polvella ja raatailemassa maailmanmenosta :)<br />
<br />
On mukavaa, että vanhuus ei pelota. Ja on mukavaa, kun Cee on luonteeltaan sellainen sosiaalinen, joten juttu luistaa ja sekin on mukavaa, että töihin saa (ja on jopa suotavaa) ottaa mukaan lapsia.<br />
<br />
<br />
<br />
<br />Susikairan akkahttp://www.blogger.com/profile/02085523480845011721noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1085632200418314528.post-13649037596313478312015-03-02T17:16:00.001+02:002015-03-02T17:16:27.448+02:00Vanhuuden varalle.(teksti saattaa sisältää mustaa ja huonoa huumoria)<br />
<br />
Kun tuo kuolema nyt on pyörinyt tässä ympärillä monella eri tapaa lähivuosina, niin suhde siihen on hieman arkipäiväistynyt. Ennen joulua kävimme isän (jonka syöpä on ainakin tämän hetkisen tiedon mukaan saatu taltutettua) seuraavan keskustelun:<br />
<br />
Isä: Kuule, jos käy niin, että mä oon ihan tietämättömänä koneiden varassa, niin sun PITÄÄ irrottaa mut niistä koneista. Vedät vaan johdot irti. Tiedän, se on aika paljon pyydetty...<br />
Minä: Nääh, mähän oon niin kömpelö, että ei mun tarvi ku tulla sua sairaalaan moikkaamaan ja kuitenkin kompastun niihin piuhoihin. Niin, että et sä nyt niin mahdottomia vaadi.<br />
<br />
***<br />
Ukon kuolleen isän talo jäi Ukolle ja veljelleen- kun nyt veli kuoli, niin se talo jäi Ukolle (meille). ollaan sitä purettu ja pikkuhiljaa laitettu asuttavaan kuntoon. Pohdin pesuhuoneremonttia ja totesin Ukolle, että pitäisi varmaan ottaa huomioon mahdolliset tulevat rajoitteet liikkumisen suhteen, apuvälineasiat jne. Ukko katseli minua hieman hitaasti ja kuinkas sattuikaan; samana päivänä uutisoitiin siitä kuinka suomalaiset alkavat pohtia vanhuuden asumis- yms. järjestelyitä 70 vuotiaina. Totesin, että: "No 30 vuoden varaslähdön otin sitten tuohonkin asiaan."<br />
<br />
Ukko jatkoi keskustelua samaan rataan kuin isä aiemmin. Kuulemma minun pitää TAPPAA hänet, jos hän alkaa tarvitsemaan apua.<br />
<br />
Totesin siihen, että no eipä mulla ihmeemmin tarvitse sitten sen remontin suhteen päätäni vaivata. Totta se joku selli mulle vanhuuden varalle löytyy, kun oon ensin tappanut isäni ja mieheni.<br />
<br />
Hitto, miten makeasti meillä nauratti :D<br />
<br />
Tiedän, huonoa huumoria, mutta minkä sitä itselleen voi?<br />
<br />Susikairan akkahttp://www.blogger.com/profile/02085523480845011721noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-1085632200418314528.post-9263220159941653362015-03-01T21:07:00.000+02:002015-03-01T21:07:09.036+02:00Hellurei!Varjelkoon, mihin on taas vuosi mennyt?! No, koulut on käyty, töitä on tehty: Ihan oikeita töitä ja surutöitä. Pojat on kasvaneet isoiksi, Aa täyttää ensi syksynä 18, Bee nyt keväällä 15, Cee täyttää ensi joulun alla 10 ja pikkuruinen Deekin lähtee esikouluun (!). Uusin perheenjäsen täytti 17.2. vuoden. Se on koira. Sai lahjaksi nakin. Rodultaan sisustukseen sopiva metsästyskoira.<br />
<br />
Sitten arvatkaapa mitä?! Kävimme Ukon kanssa lomalla. Ihan kahdestaan. Viikon. Ulkomailla. Maininnan arvoista, koska lomailtu ei olla kahdestaan hmmm melkeinpä koskaan? Mun 30-vuotissynttäreillä Tallinnassa 1 yö. (toim.huom. siitähän tulee kesällä kuluneeksi vasta 8 vuotta). Ulkomailla; no minähän olen melkein maailmanmatkaaja, koska olen käynyt kerran Turkissa melkein 20 vuotta sitten :D. Ukko ei ole tuota aiemmin mainittua Tallinnaa pitemmällä käynytkään, paitsi Pääjärvellä, mutta sekin on lähempänä kuin Tallinna.<br />
<br />
Niinpä sitten mentiin ja oltiin. Kannatti! Sovittiin, että ei tehdä mitään mihin tarvitsee kelloa tai jotain suunnittelua. Elämä noin normaalisti on nimenomaan kellon ja suunnittelun varassa, joten haettiin vain omaa yhteistä aikaa ja vapautta olla kaikkea muuta kuin äiti ja isä. Luettiin kirjoja, vötkyiltiin hotellihuoneessa, käveltiin rantoja 10-20 km päivässä (kukaan ei nurissut, ettei jaksa kävellä :D), pidettiin visusti puhelimet kiinni, syötiin rauhassa ja hyvin, ilman "mä en tykkää tosta ja mä taas en tuosta"-jaarittelusta.<br />
<br />
Hirmuisen kivaa huomata kuinka kiva matkaseuralainen Ukko onkaan. Eikä meillä ollut vaikeuksia saada aikaamme kulumaan toistemme seurassa (hieman etukäteen jännitin, että onko meillä mitään puhuttavaa keskenään, kun ei ole laskuja, lapsia, eläimiä... ei mitään niistä elementeistä, jotka arkena tuntuvat hautaavan alleen kaiken).<br />
<br />
Surutyötä taas on tehty viime elokuusta asti, kun miehen ainoa veli kuoli yllättäin. Koska muita sisaruksia ei ole ja miehen äiti ei surultaan toki olisi paljon asioita jaksanut hoitaakaan, jäi käytännön järjestelyt meille. Pitäisi olla sellainen laki, että kaikki paperit, salasanat, KAIKKI MERKITYKSELLISET asiat olisi pakko olla jossain tietyssä paikassa. Kuvitelkaapa tilanne, että ihminen asuu vuokralla (kenellä?) toisessa kaupungissa, on vuokrannut erillisen autotallin (missä se on, keneltä se on vuokrattu?) Kun sitten järjestelee asunnon tyhjennyksen, kaivaa vuokratallin tiedot, tyhjentää sen etänä, paperiasiat, hoitaa vaiheeseen jääneet työasiat loppuun, ottaa selvää onko työkonetta tms. joka pitää palauttaa, Hoitaa ruumiin kuljetuksen Suomen päästä toiseen ja järjestää hautajaiset ja perunkirjoituksen jne. Niin, siinä muuten on oma hommansa. Kun ei sitä tutunkaan kanssa tule välttämättä puhuttua, että KENELLÄ asuu vuokralla, tai MISSÄ on erillinen autotalli. Missä on kaikki?! Ja sitten suurimpana työnä olisi kuitenkin sen pohjattoman surun läpi käyminen.<br />
<br />
Onneksi on kuitenkin arki. Se pitää pakolla mukana rytmissä ja sykkeessä.<br />
<br />
Sananen vielä vanhustyöstä. Ottaa hieman pattiin, kun julkisuuteen putkahtelee näitä huonoja esimerkkejä ja usein vain yhdestä näkökulmasta. Itselleni on (ehkä?) käynyt todella hyvä tuuri tai sitten meidän "kodissa" asiat vain ovat hyvin? En osaa tähän vastata, mutta muutama fakta: Asukkaita on 14. Ruoat tehdään alusta asti itse. Keittiöllä kolisee ja ruoka tuoksuu :). Meillä on hyvä vahvuus; arkena aamuissa 3, illassa 2 ja yössä 1. Ilta- ja aamuvuorot ovat 12-15 päällekäin, jolloin hoitajia on siis 5. On aikaa ulkoiluun, jumppaan, askarteluun, lauluun, leivontaan- mihin vain! Niin ja kokki on siis aina arkisin paikalla hoitajien lisäksi. Vierailulle saa tulla koska vaan. Hoitotyö on asiakaslähtöistä; siis mietitään joka päivä asiakkaan jaksamista/vointia ja kaikkea sellaista, väläytellään ideoita millä voitaisiin pulmallisia tilanteita koittaa ratkaista. Jos asiakas ei haluakaan tänä aamuna lähteä saunaan, niin kysytään joltain toiselta ja vaihdetaan lennosta saunavuorot. Kun on itsemääräämisoikeus ja toisaalta niitä asioita, joihin pystyy vaikuttamaan vielä itse, ei enää välttämättä ole niin paljon kuin aiemmin. Eli tuetaan ja annetaan päätäntävaltaa, jotta ihminen kuitenkin saisi kokea pystyvänsä päättämään edes jostain asiasta itse. Minusta tuntuu, että meillä asuu melko onnellisia ihmisiä :). Lääkäri käy tarvittaessa, mutta vähintään 1 krt/kk talossa ja silloin käydään läpi, jokaisen asiakkaan asiat tai jos on jotain erityistä huolta mielen päällä. Koska lääkäri on tuttu ja tuntee nämä meidän asukkaat, on se jotenkin turvallista ja helppoa kaikille.<br />
<br />
Työkaverit on mukavia ja en kyllä voi antaa yhtään mitään moitetta mistään! Kaikkea mietitään yhdessä ja heitellään ideoita, kokeillaan uusia juttuja ja jaetaan tietoa/taitoa. Yritys on todella koulutusmyönteinen, jos löytää jotain mielenkiintoista mihin haluaisi osallistua, niin todennäköisesti sinne myös pääsee :)<br />
<br />
En siis osaa sanoa kävikö minulla vain hyvä tuuri vai mitä, mutta tässä 9 kk:n aikana ei yhtenäkään päivänä ole ollut kiire. Uskoisin, että siinä on yksi tekijä, joka tekee muistisairaan hoitamisesta helpompaa- kun on aikaa hipsiä hiljakseen, kun on aikaa pysähtyä kuuntelemaan, kun on aikaa halata ja kutoa yhdessä villasukkaa, kun on aikaa lukea päivän lehdet, kun on aikaa vetreyttää lihaksia venyttelemällä, kun on aikaa olla, niin muistisairas ehtii mukaan tilanteeseen. Pukeminen sujuu mukavasti, kun ollaan molemmat tietoisia siitä, mitä tässä nyt ollaan tekemässä.<br />
<br />
Mutta yksi juttu on huono. Tavallaan se liittyy vuorotyöhön, vaikka oikeasti rakastan sitä, että on vaikka minkälaisia vuoroja. Niin kun menee vapaalta töihin, on ns. henkinen maanantai. Siis maanantaiolo, vaikka oikeasti voi olla vaikka lauantai. No, sitten kun muistisairas kysyy hoitajalta, että mikä viikonpäivä tänään on? Ja hoitaja pinnistelee pää pinkeänä, että öö... ööö...ööö... ehkä lauantai...? Ja kun muistisairas nauraa katketakseen, että ei hän taidakaan olla ainoa hourio tässä talossa, niin kyllähän se vähän ammattiylpeyttä syö ;)<br />
<br />
Näillä miettein tällä kertaa: en lupaa olla aktiivisempi, ei ne lupaukset ole aiemminkaan pitäneet. Kirjoitan sitten, kun kirjoitan. :)<br />
<br />
Susis itte<br />
<br />
<br />Susikairan akkahttp://www.blogger.com/profile/02085523480845011721noreply@blogger.com10tag:blogger.com,1999:blog-1085632200418314528.post-49453492680038010342014-02-15T17:44:00.000+02:002015-03-01T22:18:21.958+02:00Miten onnekasta!Ilmeisesti sellainen onnekkaampi jakso -viimeinkin- on koittanut! Ensi viikolla ratkeaa valmistunko toukokuussa vai elokuussa. Meillä on siis kesäksi ajateltuna sellainen vanhusten kotihoito-valinnaisjakso, jonka voi mahdollisesti saada hyväksiluettua aiempien opintojen ja työkokemuksen perusteella. Ensin ajattelin, etten edes hae hyväksilukua, sitten sain kesätyötarjouksen ja ajattelin, että menee vähän sähläämiseksi, jos on koulua ja töitä.<br />
<br />
Ja sitten puhelin soi.<br />
<br />
Ja minulle tarjottiin VAKITUISTA työpaikkaa!<br />
<br />
Aivan omituista, sillä omastakin tuttavapiiristä löytyy monta, jotka lomittaa lomituksen jälkeen. Pätkätöitä vuodesta toiseen. Ja minulle tarjotaan paikkaa ennen kuin olen valmistunut ja sellaisilla ehdoilla, että aloitat sitten, kun pystyt. Me halutaan sut!<br />
<br />
Tämä paikka on siis se pieni kotoinen yksikkö, jossa olin harjoittelemassa viime kesänä. Olen muutamia päiviä ollut siellä tuuraamassa nyt vastikään ja silloin minulle jotenkin avautui se "elinikäinen oppiminen"-juttu. Nimittäin siellä oli yksi asukas, joka oli puoliksi halvaantunut ja aika vuoteeseen hoidettava. Hän ei myöskään kovinkaan kommunikoinut puhumalla. Kun sitten tauon jälkeen palasin yksikköön, niin tämä asukas söi terveellä kädellä itse ja vastasi kysymyksiin aivan uskomattoman hienosti puhumalla! Minä taas raportinvaihdossa tuhersin itkua, kun olin tietenkin päivän aluksi kysynyt, että mitä täällä on tapahtunut? Vastaus kuului, että eipä täällä oikeastaan mitään ihmeellistä ole tapahtunut. Ja sitten minun mittakaavassani siellä oli tapahtunut aivan valtavia asioita. Vaan niinhän se on, kun on siinä ytimessä kokoajan, niin ne muutokset tapahtuvat niin pikkuhiljaa, että niitä ei ole helppoa huomata.<br />
<br />
Koen olevani ihan äärettömän onnekas, koska pääsen töihin paikkaan, jonka tunnen jossain määrin. Tiedän talon tavat, tunnen asukkaat ja työtoverit. Kyseessä on pieni (14 paikkainen) kodinomainen yksikkö, jossa esim. ruoat laitetaan itse (arkipäivinä kokki).<br />
<br />
Ja kun olin jo tehnyt suurinpiirtein hakemuksia arkeologisille kaivauksille maailman ääriin- ja vain siitä syystä, että en kestä, jos minulla ei ole suunnitelmaa. Ahdistun toimettomuuden ajatuksesta ja nyt se<br />
<br />
*puff*<br />
<br />
on hävinnyt. Minulla on suunnitelma, minulla on työ, minulla on TYÖ!<br />
<br />
On jotenkin lohdullista, että se, että minusta tuntui hyvältä olla siellä töissä, välittyi myös muille, että minut nähtiin soveliaaksi palaksi sitä työyhteisöä. Itsetunto kiipesi ainakin sata porrasta ylöspäin! :)<br />
<br />
S.A.<br />
<br />
Olisi niin paljon muutakin kirjoitettavaa tänne, mutta on myös tehtäviä, oppimispäiväkirjaa, isoa tenttiä jne.<br />
<br />
Ajatuksiani vanhustenhoidosta tulette varmasti kuulemaan lisää!Susikairan akkahttp://www.blogger.com/profile/02085523480845011721noreply@blogger.com11tag:blogger.com,1999:blog-1085632200418314528.post-83245173980529869412013-12-05T15:45:00.001+02:002013-12-05T15:45:12.129+02:00Talvitervehdys!<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiugHbmH7pKbWiR-jDJ-HtRY76kaFj1pM5ocz4x0jWducnFStto3n60bkhLTVvHuOlGKZAW_TqR0_fQz92ZwBHF8MeKS7lcYqkZkIuSdj9E2qiQxzZNX7M9_pcGnSH99_uC8cev-A_T6oA/s1600/uudet+hiukset.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiugHbmH7pKbWiR-jDJ-HtRY76kaFj1pM5ocz4x0jWducnFStto3n60bkhLTVvHuOlGKZAW_TqR0_fQz92ZwBHF8MeKS7lcYqkZkIuSdj9E2qiQxzZNX7M9_pcGnSH99_uC8cev-A_T6oA/s320/uudet+hiukset.jpg" width="297" /></a></div>
Uusi tukka piristää :) Ihana kampaaja osaa markkinoida ideansa niin, että kala tarttuu koukkuun. Nää on jotenkin niin ihanat! Muutettiin vaihteeksi taas, mutta nyt meillä on juuri meidän näköinen ja tiloiltaan paljon kätevämpi huusholli. Tietty tavaraa on paljon vielä purkamatta, mutta olkoon :) Ei stressiä! Joulu tulee ja olen itseasiassa aattonakin töissä (mikä on superkiva juttu)! Olin alkusyksystä työssäoppimisjaksolla kehitysvammaisten asumisyksikössä ja menen sinne sitten puuhailemaan joulunaikaan. Voin kuvitella kuinka ihanan joulufiiliksen sieltä saa mukaan! Vaikka välillä meinaa kasautua tekemättömiä tehtäviä tms. niin siitä huolimatta kaikki tuntuu tällä hetkellä hirmuisen hyvältä ja oikealta. Tuntuu, että monin eritavoin elämä luisuu juuri oikeaan suuntaan ja muistan hyvin usein pysähtyä pieniin onnen hetkiin.<br />
Teimme projektityönä sellaista aarrekarttaprojektia vammaisten kanssa. Siihen sai laittaa omia unelmia ja toiveita lehdistä leikattujen kuvien avulla. Unelmia oli laidasta laitaan, ulkomaanmatkoja, uusi auto, talo jne. ja sitten niitä unelmia, jotka saivat pysähtymään: "Haluaisin ulkoiluttaa koiraa!" "Haluaisin metsäretkelle." "Haluaisin haravoida!" ja ehkä mieleenpainuvin: "Haluaisin pysyä poikamiehenä!"<br />
Haastattelemamme henkilöt kokivat tärkeäksi sen, että heitä kuunneltiin. Oma kouluun liittyvä osuus oli "Mielenterveyden tukeminen"-otsikon alla. Mikä tukee paremmin mielenterveyttä kuin se, että sinua kuunnellaan ja sinun mielipiteillesi annetaan arvoa? Joku pysähtyy kysymään sinulta: Mitä sinä haluaisit?<br />
<br />
Olen vakavasti pohtinut opintojen jatkamista eteenpäin, ainoastaan taloudellinen tilanne hieman mietityttää, mutta asioilla on tapana järjestyä tavalla taikka toisella, ennemmin tai myöhemmin.<br />
<br />
Omaan aarrekarttaani tuli lähinnä tunnelmakuvia liittyen kotiin ja yhdessä olemiseen. No, oli siellä yksi matkalaukkukin :) Mutta pääpiirteittäin hyvinvointiin, perheeseen ja ystäviin liittyvää materiaalia.<br />
<br />
Tehkääpä tekin! Etsikää ja liimatkaa haluamanne määrä kuvia (saa toki piirtää tai kirjoittaakin) kartongille. Laittakaa kuva sellaiseen paikkaan, jossa näette sen päivittäin. Jonain päivänä joku unelmista voi hyvin toteutua :)<br />
<br />
S.A.<br />
<br />
Ps. Olipa pehmoa tekstiä minulta?! No, oli tuossa kunnon flunssa (+se normaali korvatulehdus) johon popsitaan lääkkeitä edelleen. Menköön sen piikkiin tämä pehmoilu ;D Ihanaa Itsenäisyyspäivää kaikille ja varsinkin juuri Sinulle!Susikairan akkahttp://www.blogger.com/profile/02085523480845011721noreply@blogger.com7tag:blogger.com,1999:blog-1085632200418314528.post-747940834815384312013-10-30T19:51:00.000+02:002013-10-30T19:51:00.506+02:00Aan elämästä.Saa tuohon aiempaankin toki vielä kysymyksiä heittää, mutta jossain aiemmassa tekstissä oli puhetta siitä, miten Aan kanssa päästiin tähän missä nyt ollaan. No, siihen tarvittiin paljon aikuisia, aikaa, maisemanvaihdos, rajoja ja rakkautta. Eipä ollut helppo tie se ja kyllä hirvitti! Tässä tapauksessa kuitenkin näyttää siltä, että valinnat osui oikeaan. <div>
Reilu vuosi takaperin ipana ehti tehtailla koko joukon lastensuojeluilmoituksia, myös minun itseni ilmoittamana. Pää piukeana piti miettiä, että mitä ihmettä tehdään, kun puhe menee kuin kuuroille korville. Toinen kuuntelee ja nyökkäilee ymmärryksen merkiksi ja kun käännät selän, niin on taas joku helvetin sotku selvitettävänä. Ja uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Siinäpä oli lehmällä hermot koetuksella.</div>
<div>
Koulusta tuli viestiä, kun touhuaa päivät pitkät kaikkea muuta kuin koulujuttuja, joskin fyysisesti kyllä oli paikalla, mutta aivan yhtä tyhjän kanssa oli se oleminen noin niinkuin muuten.</div>
<div>
No, kuten arvata saattaa, niin sellainen oravanpyörähän siitä tulee. Minä aloin jo vasten tahtoani odottaa, mitä paskaa seuraavaksi tapahtuu, opettajat olivat jo valmiiksi sillä asenteella, että ei tästä mitään tule ja jotakin piruutta sitä taas keksitään. Kaverit odottaa, että kyllä se jotakin hullunhauskaa taas keksii. Kuinka käyttäytyy lapsi? Tottakai lunastaa odotukset kaikilla saroilla.</div>
<div>
Ja vaikka ehkä olisi ajatusta siitä, ettei tämä kaikki ole oikein järkevää, niin paha siitä roolista on irti itsensä kiskoa.</div>
<div>
Äitini sitten otti esille sellaisen vaihtoehdon tälle sotkulle, että josko poika kävisi viimeisen peruskouluvuoden "kotona" (siis minun lapsuudenkodissa) 200 km:n päässä täältä. Niin toimittiin. Ja kas, ei odotuksia kavereilta, ei ennakko-odotuksia opettajilta, ei hiuksia päästään repivää äitiä ja perin tulehtunutta kommunikaatiota. Vain turvallisia aikuisia, valvontaa, rajoja ja sitä rakkautta. Niin kuin poika itse sanoi: "Voisitteko te mummo tehdä minusta yhtä hyvän kuin teitte äidistä, sen siskosta ja veljestä?" </div>
<div>
Aa siis jatkaa asumista mummolassa opiskellen siellä, käy joka- joka toinen viikonloppu täällä kotona. Voi, kuinka meillä onkaan mukavaa nykyään. Meillä on niin fiksu ja pohtiva poika. Sellainen, johon voi luottaa, pitää puheensa ja lupauksensa.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Olen äärimmäisen kiitollinen ja etuoikeutettukin siitä, että meillä asiat meni näin. Ei välttämättä kaikki isovanhemmat jaksa tai pysty ottamaan enää tälläistä urakkaa kontolleen, mutta minulla onkin maailman parhaat vanhemmat :)</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Ja siten se lapsi sitten paransi todistustaan, sai kesätöitä, pääsi ulkomaille, lopetti tollon työt, pääsi opiskelemaan ja oivalsi jopa sellaisenkin jutun, että "kun hän nyt opiskelee hoitotyötä, niin hän ehkä ymmärtää ihmisiä vähän paremmin, kun ei aina itselläkään ole mennyt kovin hyvin ja on tullut tehtyä hölmöyksiä". Se on suuri oivallus 16-vuotiaalta.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
S.A.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Ps. Perheneuvolan työntekijä lohdutti, että yleensä esikoinen tekee pioneerityön pöllöilyssä- ne muut keksii sitten kokojoukon omia hullutuksia. Niitä odotellessa.</div>
Susikairan akkahttp://www.blogger.com/profile/02085523480845011721noreply@blogger.com10tag:blogger.com,1999:blog-1085632200418314528.post-59522845004424915462013-10-29T09:10:00.001+02:002013-10-29T16:31:25.518+02:00Havaintoja.Kolmen vuoden koulutus puristettuna yhteen vuoteen ja kymmeneen kuukauteen on aika tiukka paketti. Esseiden ja muiden kirjoitushommien lisäksi ei jaksa (eikä jumankekka EHDI) muita kovin pitkiä pohdintoja repiä kasaan. Kun yhtälöön lisätään yksi remonttikohde (Ukon isävainaan talo), vähän matkustelua, pari työtä, perinteiset vanhempainillat ja -vartit, pari adhd:ta, maalauskoulu, kokkikerho, askartelukerho, liikuntakerho, metsästys ja seinäkiipeily, niin arki on sellainen saranoita kuluttava combo. Yks tulee, toinen menee, toi pitäis muistaa hakea ja olkkarin lattialla on sulassa sovussa luistimet, kasvivärjätyt langat, kissa ja eräreppu. Mulla on sellainen kutina, että nyt alan ymmärtää sanan "ruuhkavuodet" merkityksen.<br />
<div>
MUTTA: tärkeintä tässä on, että tämä menee mielettömän hyvällä fiiliksellä. Kaikki järjestyy, jos jotain unohtuu, niin mitä sitten? (Ihmeen vähän on unohtunut, Ukko on tullut metiltä aina takaisin, lapsia vilistää noin oletetun pääluvun verran ainakin viimeistään illalla saunaan mennessä). Yöunista on oppinut huolehtimaan erityisellä hellyydellä, siinä on nimittäin pirut ja perkeleet valloillaan, jos muutama yö menee jotenkin perseelleen- kaikki hommat lakkaa sujumasta. Mitähän minä jorisisin vielä, on nimittäin vähän sellainen olo, kuin olisi hylännyt hyvän ystävän, kun tämä plokiriepu täällä nyhjöttää yksikseen :/ </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Kysykääpä jotain. Lupaan vastata kaikkiin kysymyksiin tämän kuluvan viikon aikana, joihinkin jopa ihan heti! </div>
<div>
Minun ensimmäinen "oikea" maalaus. Lumme laiturilla. Tekijänoikeudet on kaiketi kaksinkertaiset, kun ihan ite otin kuvan mökkilaiturilla ja maalasin taulun siitä ihan ite.</div>
<div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi7zwfSMuXZ8oGwK7DUxaEA6BBujvI5-JPQr4kJXIZOozsaxn9zIgWUCf__WXXRLEuagToxFyfZYAmnU71mgZbCTkt0-7H4e3qztwV05gQL7uT9A98HRpvv2Im2JOmu3YXpxxEdsyX8xcE/s1600/lumme+laiturilla.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi7zwfSMuXZ8oGwK7DUxaEA6BBujvI5-JPQr4kJXIZOozsaxn9zIgWUCf__WXXRLEuagToxFyfZYAmnU71mgZbCTkt0-7H4e3qztwV05gQL7uT9A98HRpvv2Im2JOmu3YXpxxEdsyX8xcE/s320/lumme+laiturilla.jpg" width="320" /></a></div>
<div>
Sydämellisin ajatuksin S.A.</div>
Susikairan akkahttp://www.blogger.com/profile/02085523480845011721noreply@blogger.com10tag:blogger.com,1999:blog-1085632200418314528.post-84732715810183273892013-08-04T18:31:00.000+03:002013-08-04T19:23:58.644+03:00Käsittämättömän huonoa tuuria!Ollaan siis edelleen evakossa. Viime viikolla tosin saatiin puhelu, että pääsette muuttamaan takaisin kotiin nyt tänä viikonlopuna. Parin tunnin päästä saatiin puhelu, että lämminvesivaraaja pissi 1000 litraa vettä- keittiö, kodinhoitohuone ja makkari täytyy avata uudelleen, että komento takas, että pääsekään muuttamaan.<br />
Enttententtenteelikamentten; palaa lähtöruutuun!<br />
Onko Guinnessin ennätystenkirjassa joku sarja huonotuurisille? Voiko sinne ilmoittaa itsensä?<br />
***<br />
Akuutein ongelma tällä hetkellä lienee se, että jaksaako ekaluokkalainen kävellä koulusta kotiin 30 km... Ei nimittäin varattu iltapäivähoitoa sille. Plääääääh!<br />
<br />
S.A.<br />
<br />
Ps. Muuten kaikki ihan mallikkaasti elikkäs hyvin.Susikairan akkahttp://www.blogger.com/profile/02085523480845011721noreply@blogger.com9tag:blogger.com,1999:blog-1085632200418314528.post-50311061296983464242013-06-13T21:49:00.000+03:002013-06-13T21:49:01.431+03:00Kesäyönä.<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjEw485byqWpROFZhLk15d52nC70Lnhg9nqWDW8DqfVnkGqWuaSzqv4xrc116qGYtNKYSc1b0Ut2KgOePP_Fhyphenhyphen2lUNVkPGRYW8Ehyphenhyphen9us4SVT-nxKR7grfV9x_2atYeelw6Cr6_fgtwggzk/s1600/kotimatkalla.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjEw485byqWpROFZhLk15d52nC70Lnhg9nqWDW8DqfVnkGqWuaSzqv4xrc116qGYtNKYSc1b0Ut2KgOePP_Fhyphenhyphen2lUNVkPGRYW8Ehyphenhyphen9us4SVT-nxKR7grfV9x_2atYeelw6Cr6_fgtwggzk/s320/kotimatkalla.jpg" width="240" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: center;">
Iltavuorosta kotiin ajaessa tuntui tärkeältä pysähtyä konttaamaan ojan pohjia kameran kanssa.</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEilqM2uGE-BHP3GSc6dKasU2S38VMIDz3YkMr6O5r3Od-595JzGBZDgg5yBfX3Ytz0RE78BtS9gkol0vyftkFOSeA9z72GWq_Ro82xrx6CiC1Md-oWNV0s48zPiR7CJrjHQ-cgGZzAd-ME/s1600/kotimatkalla2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEilqM2uGE-BHP3GSc6dKasU2S38VMIDz3YkMr6O5r3Od-595JzGBZDgg5yBfX3Ytz0RE78BtS9gkol0vyftkFOSeA9z72GWq_Ro82xrx6CiC1Md-oWNV0s48zPiR7CJrjHQ-cgGZzAd-ME/s320/kotimatkalla2.jpg" width="240" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: center;">
Ne on sellaisia pieniä hetkiä, jolloin hengittää syvään ja rauhallisesti. Ihan juuri siihen asti, kun tasapaino heittää ja ryvettyy kunnolla rapakossa :)</div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
Tähän päivään kuuluu mahtavaa: Aa pääsi opiskelemaan haluamalleen alalle ja pääsee myös viikon ulkomaan matkalle sen perheen kanssa, jonka lapsia on hoitanut kuukauden :)</div>
<div style="text-align: center;">
Nyt rinkkaa pakkaamaan, koska huomenna lähdetään Ceen kanssa telttaretkelle. Vesisadetta on luvattu, mutta me ei olla sokerista.</div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
S.A.</div>
Susikairan akkahttp://www.blogger.com/profile/02085523480845011721noreply@blogger.com7tag:blogger.com,1999:blog-1085632200418314528.post-3083926518444835032013-06-04T21:32:00.000+03:002013-06-04T21:32:09.595+03:00Taidan olla rakastunut...No joo, ehkei nyt viikossa ihan sydänjuuria myöten rakastuta, mutta voimakkaita tunteita tuntuu kuitenkin :) Aloitin siis työssäoppimisjakson vanhusten parissa ja voi mahdoton, kuinka mukavaa se onkaan! Tunteellinen kun olen, niin välillä haluan vain istuksia käsikkäin ja kuunnella puhetta, vastailla, kertoilla omia ajatuksia ja kunhan olla vaan- ja mikä hienointa, minulla on opiskelijana lupa tehdä juuri sitä! Toki täytyy oppia huima määrä muutakin, muttei minun tarvitse potea huonoa omaa tuntoa, jos käytän välillä aikaa kiireettömään olemiseen!<br />
Välillä sydän meinaa pakahtua jonkin surullisen asian tiimoilta- jos asukas kertoo jonkin kipeän jutun menneisyydestään, mutta sitten hetken päästä armelias unohtaminen on jo pyyhkinyt murheen mennessään ja pohdimme onkohan jälkiruokana vadelma- vai hillasoppaa?<br />
<br />
Tuntuu hyvältä olla juuri tähän suuntaan matkalla...<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiMOP7ewXx9bvRdqrUF_qJCmJ3NfgwCh9NCs9RT882lxzWURpMBAXnFNbOB0mEl6Ksipx2T9Ipkk7Nj_di8yVfnbvngsgIkLwvYkoe-vbFOvdE0ba1gocHIeCY9TDZdtWgXpH_sphJfNcU/s1600/eksyksiss%C3%A4.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiMOP7ewXx9bvRdqrUF_qJCmJ3NfgwCh9NCs9RT882lxzWURpMBAXnFNbOB0mEl6Ksipx2T9Ipkk7Nj_di8yVfnbvngsgIkLwvYkoe-vbFOvdE0ba1gocHIeCY9TDZdtWgXpH_sphJfNcU/s320/eksyksiss%C3%A4.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
Viikonloppuna eksyin hetkiseksi, oikopolun piti johtaa ihan perille. No, joskus eksyessään päätyy sellaiseen paikkaan, että eksyminen tuntuu kovin vähäpätöiseltä :)<br />
<br />
Voi olla, että lähitulevaisuuden kirjoitukset on kuvitettuja maakuntamatkailuraportteja, mutta on kai nekin parempia kuin ei mitään :P<br />
<br />
S.A. itteSusikairan akkahttp://www.blogger.com/profile/02085523480845011721noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-1085632200418314528.post-42765347820659380172013-05-26T21:21:00.000+03:002013-05-26T21:54:18.835+03:00Suurenmoista elämää :)ja pahalainen sentään mikä kiirus riivaa. Ihan tietenkin ne kaikki peruskuviot (työt, koulut, harrastukset, läksyt, sosiaalinen elämä), mutta tämä evakkoasuminen lisää yhtälöön n. 3500-4000 km ajoa/ kk. Kyllähän monet ajaa sen verran kuukaudessa, mutta kun mä en oo tottunut tälläiseen suhailuun. Tai siis kyllä mä nyt alan olla jo tottunut.<br />
Ajoin tosin eilen auton pohjan johonkin ja se laahautuu nyt aika pahasti, eli ensi viikolla voi taas olla sähläystä pikkuisen enemmän- mutta olen tottunut siihen :)<br />
Isä voi hyvin.<br />
Aa on miehistynyt aivan kertakaikkiaan mahdottomasti, ajelee skootterillaan ja hölmöilyt näyttää olevan muistoja vain.<br />
Jos tässä siis hyviä ja huonoja uutisia ynnäillään, niin kyllä ISO PLUSSA JA LEVEÄ HYMY :D on päällimmäisenä.<br />
<br />
Laitanpa lähiluonnosta kuvia, että näette missä me ollaan.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg9ym70mTydQs_Vhzepq8aGMf5zCW5a3UCdR3fSXyLpUkQLRTJkVW6PWPCSCS74Oxfv-YfX3nU2Ra4xYawUwUTUBLVznVEKJ2WYZccDZqYfbbTeVL7w2FRR_bjmNcaRnPKor1boXGCqQbg/s1600/P1010011+%E2%80%93+kopio+(4).JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg9ym70mTydQs_Vhzepq8aGMf5zCW5a3UCdR3fSXyLpUkQLRTJkVW6PWPCSCS74Oxfv-YfX3nU2Ra4xYawUwUTUBLVznVEKJ2WYZccDZqYfbbTeVL7w2FRR_bjmNcaRnPKor1boXGCqQbg/s320/P1010011+%E2%80%93+kopio+(4).JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Eilinen aamupalamaisema.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEij1XDQKdyllFYwn9UjHcIVIIC9cAy9HWKWtjnSrCPqizp7HNb9WlFFAdJIKBqEz2NJM1IH-AufsmGcdwzusSgsA1MREeZqWYQVchacxUjar8HOP0bVyFbj-6KpBBaULvRzQrrwZalUEps/s1600/omatekoset+helevetin+enkelit.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEij1XDQKdyllFYwn9UjHcIVIIC9cAy9HWKWtjnSrCPqizp7HNb9WlFFAdJIKBqEz2NJM1IH-AufsmGcdwzusSgsA1MREeZqWYQVchacxUjar8HOP0bVyFbj-6KpBBaULvRzQrrwZalUEps/s320/omatekoset+helevetin+enkelit.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Ne kaikki mun rakkaat.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgaKm-GxhJOfIN-AJq65t9bvnu9u67-eI3GlWLmcHEeGFB8jXiZa1VcPXVhX0g44CVDUEamho743NQZeIdk6cEBVUjRgy_W7qw-_Y5mjevWzQs6hjDwnhW52nHy7Ya2SF3PLkN-DR42J8c/s1600/P1010003.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgaKm-GxhJOfIN-AJq65t9bvnu9u67-eI3GlWLmcHEeGFB8jXiZa1VcPXVhX0g44CVDUEamho743NQZeIdk6cEBVUjRgy_W7qw-_Y5mjevWzQs6hjDwnhW52nHy7Ya2SF3PLkN-DR42J8c/s320/P1010003.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tapion pöytä; latvaton kuusi</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiPlS8pGiBS9nKjSo2Oniru0xuRW7eggf0pXujpe7uUonbnfsIhlhFZBpkYWitvLOPuGYokHtuV40EwqqluNkSpm1gz8bpFjZg3Ellnc2hPdykJAd30Ic9VNlBYk9Vym8SPrvPHoIFL6PE/s1600/turvalasku2013.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiPlS8pGiBS9nKjSo2Oniru0xuRW7eggf0pXujpe7uUonbnfsIhlhFZBpkYWitvLOPuGYokHtuV40EwqqluNkSpm1gz8bpFjZg3Ellnc2hPdykJAd30Ic9VNlBYk9Vym8SPrvPHoIFL6PE/s320/turvalasku2013.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Niskakoski</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh4jBVRL7yQSb66eYxMlMoP4eO4lGofHL6fGiAxM1OKYueyH8pu2kTNG56M9mHJVw4-3ekveezeIE7bpmIHQXRZ8nbpDpwGiGBpT_9C2QvV0FNBzb3cZIHif4fB1FLbJLLWzP9NB-ZEkNc/s1600/mets%C3%A4lampi.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh4jBVRL7yQSb66eYxMlMoP4eO4lGofHL6fGiAxM1OKYueyH8pu2kTNG56M9mHJVw4-3ekveezeIE7bpmIHQXRZ8nbpDpwGiGBpT_9C2QvV0FNBzb3cZIHif4fB1FLbJLLWzP9NB-ZEkNc/s320/mets%C3%A4lampi.jpg" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Metsälammen rantaan...</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiG-_hIjjDztOpMFNPbHG2m8JIsR3nQKB1XUta4B6Jg7V2-hMpFI1nqLbPFurmP0RkD-sLaNPPi_5HaD2ZwHAF2SQ2Z3Vc77xZnWhBgg3h3XMGfbPeCsfvmaZL3VlsKKIqmn5rNqzgxtl4/s1600/sel%C3%A4ll%C3%A4%C3%A4n+m%C3%A4tt%C3%A4%C3%A4ll%C3%A4.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiG-_hIjjDztOpMFNPbHG2m8JIsR3nQKB1XUta4B6Jg7V2-hMpFI1nqLbPFurmP0RkD-sLaNPPi_5HaD2ZwHAF2SQ2Z3Vc77xZnWhBgg3h3XMGfbPeCsfvmaZL3VlsKKIqmn5rNqzgxtl4/s320/sel%C3%A4ll%C3%A4%C3%A4n+m%C3%A4tt%C3%A4%C3%A4ll%C3%A4.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Suuria ajatuksia mättäällä makoillen.</td></tr>
</tbody></table>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiYerq05WxKsVQq_n6eBSQCQqCAzKIlHuzhXGQrpSBkkzaaIBaDfkmEA4D6MmO5MqPG93wP_X6oDxewCF7LtlcQUZuaBTb0iULfmmetsBckrAruvQr4qQMJ7bBeXfUbGAw60gcY95y3TJU/s1600/P1010017+%E2%80%93+kopio+(2).JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiYerq05WxKsVQq_n6eBSQCQqCAzKIlHuzhXGQrpSBkkzaaIBaDfkmEA4D6MmO5MqPG93wP_X6oDxewCF7LtlcQUZuaBTb0iULfmmetsBckrAruvQr4qQMJ7bBeXfUbGAw60gcY95y3TJU/s320/P1010017+%E2%80%93+kopio+(2).JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">"Rankkaa" opiskelua :)</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEifbP_UzaA8oEyq2yMYj3MJKYztQvvuZTBffzssnirh7BhBOMokMNl-GrKQAbMv9HeWvJBoyQhGi-t0L7bgrlDxDeWXff-dyqkExRdaEccHwxw-4zHhN_1vXyqUxuEIp6zdwTqz1RgElUQ/s1600/965547_517364754966358_1763854509_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="180" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEifbP_UzaA8oEyq2yMYj3MJKYztQvvuZTBffzssnirh7BhBOMokMNl-GrKQAbMv9HeWvJBoyQhGi-t0L7bgrlDxDeWXff-dyqkExRdaEccHwxw-4zHhN_1vXyqUxuEIp6zdwTqz1RgElUQ/s320/965547_517364754966358_1763854509_o.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Lonkkamurtumapotilaana ea-koulutksessa.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh-KpczBa0hPYFnvNjQ60TrKuisX8yE2A9cl7mjNXW5J-6w6HikI2FE1p0Opa50VBAm49KnN9NBd-_tLV0Vxzht1a2eotW1t2rzd_0Evm3boxU10PZ8yhmqVLgflzOqnh3a6EopUYXgw7E/s1600/P1010021+%E2%80%93+kopio+(2).JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh-KpczBa0hPYFnvNjQ60TrKuisX8yE2A9cl7mjNXW5J-6w6HikI2FE1p0Opa50VBAm49KnN9NBd-_tLV0Vxzht1a2eotW1t2rzd_0Evm3boxU10PZ8yhmqVLgflzOqnh3a6EopUYXgw7E/s320/P1010021+%E2%80%93+kopio+(2).JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Melottiin tuostakin.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiJeknNqPeDM3d7x7LdIq8JC7YBesEXGa4JY3D3C8dOQEJmbFXNCffMBnZQKL4-aHTVeMmXXdAebG2PY7lWvpCmPeluAMkaaLnJKJtMtt0B5nbYmFDQbl0Ls4hvMQGugEdcvaEF6XdayoY/s1600/P1010018+%E2%80%93+kopio.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiJeknNqPeDM3d7x7LdIq8JC7YBesEXGa4JY3D3C8dOQEJmbFXNCffMBnZQKL4-aHTVeMmXXdAebG2PY7lWvpCmPeluAMkaaLnJKJtMtt0B5nbYmFDQbl0Ls4hvMQGugEdcvaEF6XdayoY/s320/P1010018+%E2%80%93+kopio.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tunturin huipulla.</td></tr>
</tbody></table>
Ps. Kodista puuttuu vielä vähän juttuja, niinku esim. lattiat, että ei ihan vissiin olla lähipäivinä muuttamassa takaisin.<br />
<br />
S.A.Susikairan akkahttp://www.blogger.com/profile/02085523480845011721noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-1085632200418314528.post-16945620494236872332013-03-15T12:02:00.000+02:002013-03-15T12:03:46.696+02:00Maisemanvaihdos.<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgSoR5IEW-VnjZ-xn_hF2x9vwhISduMeXD-JN_3g8s1wwqRi49Jk4RBtP6ilprysQcdG4anKXV0Bi2BXFYnJTtZ8_SfN07Z7YPldcKLOJykMhbaKd4IzKQREf-KKa29nr7kxb6GcS6ceWQ/s1600/Kuva0175.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgSoR5IEW-VnjZ-xn_hF2x9vwhISduMeXD-JN_3g8s1wwqRi49Jk4RBtP6ilprysQcdG4anKXV0Bi2BXFYnJTtZ8_SfN07Z7YPldcKLOJykMhbaKd4IzKQREf-KKa29nr7kxb6GcS6ceWQ/s320/Kuva0175.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
Kun jonkun asian käsittelee mielessään ja selvittelee, niin seuraa sellainen seesteinen jakso, jolloin kaikki on hyvin ja ei tapahdu mitään mainittavaa. Eikö? Isä selvisi leikkauksesta ja varovaisen toiveikkaina ollaan siltä osin. Opinnot etenee mukavasti ja on oikeasti niin paljon mielenkiintoista uutta asiaa opittavana. Lapsilla on asiat kivasti ja ukko kulkee töissä. Ja näin päin pois vaikka seuraavan vuoden...? Katin kontit. Heräsin viime viikon ma-ti välisenä yönä kohinaan, ajattelin, että no onpa jäänyt telkkari isolle (ja se kohina sitten sitä mustavalkoista muurahaisten kilpajuoksua). Ukko heräsi samaan ja ihan parin sekunnin päästä tajuttiin, että perkele vettä tulee muuten lujasti. Tulovesiputkenliitos oli pettänyt ja meidän riemukkaalla tuurilla sieltä sulun "väärältä" puolelta. Eiku soittelemaan palokunnalle, et viittisittekö tulla vähän jelppiin ja tulihan ne. Se seuraava sulku oli jossain hangen alla pihalla. Riemastuttava tieto, kun eihän täällä ookaan tuota lunta kuin joku metri. Sinne vaan kaivelemaan, et oisko tossa vai oisko sittenki tossa? 2 tuntia ja 5 miestä tarvittiin löytämään se ja sitä vettähän ehti huilata siinä ootellessa sellainen 5000-6000 litraa sinne talon uumeniin.<br />
<br />
Evakkoreissuhan se tuli meille. Oletteko pakanneet päivässä kuuden hengen kamat ja päättäneet mitä tarvitsette seuraaviksi 3-4 kuukaudeksi? Minä olen, toki ihanien apulaisten (ukko ja aakkoset) auttamana. Elämä mahtuu pariin matkalaukkuun ja jätesäkkiin näköjään.<br />
<br />
Ylläoleva kuva on evakkomökin (200 m2) ikkunasta. Nettiyhteys meinaa välillä pätkiä, mutta pitää vissiin hiihdellä ne ajat, kun ei pääse surffaileen.<br />
<br />
S.A.<br />
<br />
Ps. Totisesti mi-nus-ta meille ei nyt tarttis enää tapahtua isompia katastrofeja. Olisko vaikka 10 vuotta sellainen kiva rauhoitusaika? Miten tässä tarjoillaan lapsille tasapainoinen kasvuympäristö, kun jumankekka kokoajan on joku ihan pöljä juttu menossa?!<br />
<br />
Pps. Hahhah. Meillä siis vesivahinkoyönä oli 4 ulkopuolista ihmistä, 2 palokunnan letkuimuria imi vettä pois ja sellainen kaaoksen omainen tilanne muutenkin klo. 04-06 välisen ajan. Kukaan neljästä pojasta EI HERÄNNYT. Seitsemältä Cee ja Dee kömpi silmät sikkuralla keskelle hävitystä ja kysyivät: "Mitä te ootte tehnyt?" "No, äiti ja isi aatteli vähän siivota..."Susikairan akkahttp://www.blogger.com/profile/02085523480845011721noreply@blogger.com16tag:blogger.com,1999:blog-1085632200418314528.post-134788351967002312012-11-29T21:30:00.001+02:002012-11-29T21:30:22.693+02:00Muista.Muista mennä ajoissa nukkumaan. Muista tehdä tehtävät. Suunnittele se ja tämä. Käy välillä töissä. Muista olla kuristamatta uhmaikäistä. Muista palauttaa se lappu sinne, tuo tänne, allekirjoita tämä ja tuo. Laadi lista. Muista myyjäiset. Käy siellä ja tuolla. Ole sosiaalinen. Tapaa ystäviä. Muista, että joulukin on kohta. Osta maitoa. Tankkaa hyvä ihminen auto. Ota pulkka mukaan. Soita äidille. Tarkista aikataulut. Vie harrastuksiin ja harrasta itsekin. Hengitä välillä. Yritä edes nukkua. Osta kissalle hiekkaa ja koiralle lääkettä. Hammaslääkäri! Puheterapia! Muista, mene ja kiidä; ole valpas ja nopea.<br />
Kaikesta hässäköinnistä huolimatta, ole onnellinen tästä päivästä. Siitä, että elämä kai kuitenkin on tolallaan- edes hetkittäin.<br />
Isällä todettiin syöpä.<br />
<br />
S.A.Susikairan akkahttp://www.blogger.com/profile/02085523480845011721noreply@blogger.com13tag:blogger.com,1999:blog-1085632200418314528.post-91115023471122684612012-09-28T11:45:00.000+03:002012-09-28T11:45:40.452+03:00Kiireinen työtön.<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiQ2izC9Y5eQN2IJTM4DjVJ-IPxFwYMSC8sJtooGv9C9YwmPZuofN6dtueMYEfevoMxXWadWx3OQccYzD-rbpTpoc26Z_WWKbzDynveegvxsfbX9ZjrPWlx4Kew-GU8hgEdH_MVfRXxarM/s1600/P1010003.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiQ2izC9Y5eQN2IJTM4DjVJ-IPxFwYMSC8sJtooGv9C9YwmPZuofN6dtueMYEfevoMxXWadWx3OQccYzD-rbpTpoc26Z_WWKbzDynveegvxsfbX9ZjrPWlx4Kew-GU8hgEdH_MVfRXxarM/s320/P1010003.JPG" width="320" /></a></div>
Olkaa huoletonna, ensiviikolla alkaa opiskelut. Siihen sisältyy etäpäiviä ja kuka nyt kokoajan jaksaa jotain tehtäviä tehdä, siis mulla on sitten ihan pätevä syy, aika ja tilaisuus blogata muutakin kuin, että kiirettä piisaa. Kiva syyslomakuukausi takana, vieraita on käynyt, ollaan käyty kylästelemässä, tutustuttu uusiin ihmisiin ja sillä tavalla. Nytkin on tavallaan aika kiire, ollaan lähdössä tyttöjen kanssa tunturiin vaeltamaan (?!)... XD<br />
Jos bongaat kuvasta lenkkarit, niin laita äkkiä kommenttia, niitä ei oo tarkotus ottaa mukaan! Moikka! Meen nyt <s> alkoon </s> ruokakauppaan.<br />
<br />
S.A.Susikairan akkahttp://www.blogger.com/profile/02085523480845011721noreply@blogger.com12tag:blogger.com,1999:blog-1085632200418314528.post-88534849602768870992012-08-14T09:53:00.000+03:002012-08-14T09:53:27.825+03:00Täällä ollaan!Kesä mennä vilahti ohi- aurinkoa ei juuri näkynyt, hyttysiä oli helftisti. Aa muutti pois kotoa. Taas (!) vietettiin hautajaisia ja sain potkut (tuotannolliset ja taloudelliset syyt). Siinäpä ne tähdellisimmät kuulumiset.<br />
<br />
Palaan paremmalla ajalla täsmentämään yksityiskohtia- mut heiiiii, lukuunottamatta kuolemantapausta kaikki on vallan hienosti ja hyvin:). Tämä viikko on sitten hääviikko- eli fundeerattavaa ja järjesteltävää onkin ja ensi viikolla on sitten mainiosti aikaa kirjoitella lisää.<br />
<br />
Toivottavasti Te kaikki voitte hyvin ja pilkettä löytyy silmäkulmasta- ei elämä ole niin vakava asia!<br />
<br />
S.A.<br />
<br />
Susikairan akkahttp://www.blogger.com/profile/02085523480845011721noreply@blogger.com15tag:blogger.com,1999:blog-1085632200418314528.post-34223820995814471492012-05-16T09:39:00.000+03:002012-05-16T11:18:42.182+03:00Häh?Ei tarvi kuin pari kuukautta olla jossain muualla kuin blogissa, niin heti on kaikki käännetty ylösalaisin :O Saapa nähdä saanko tätäkään julkaistua, on tää niin erinäköinen.<br />
<br />
Asiasta kukkaruukkuun. Täällä on taas ollut kaikenlaista. Lähinnä tietysti sairastelua, tulirokkoa, ihan perusmahatautia, nuhaa, yskää, angiinaa, koiralla todettiin sydänvika, Aan ADHD-lääkityksessä pientä säätöä. Sitten on ollut hääkorttitehtailua ja muuta sellaista touhua. Lisäksi, koska tänä vuonna olen aika typerään aikaan kesälomalla (toukokuussa!!!!!!!!!) otin sitten kakkostyön työkeikkoja mahdollisimman paljon. Siispä olen sinkoillut ympäri kairoja ja ensi viikolla pääsen muutamaksi päiväksi työmatkalle ihan Helsinkiin saakka :D Jee!<br />
<br />
Kahden viikon ajan sydämessä on ollut tumma möykky. Miten epäoikeudenmukaista kaikki voikaan olla? Miksi elämänsä alussa oleva pieni tyttönen repaistaan pois? Miten pahalta tuntuu lapsen vanhempien puolesta, kaikkien lähipiiriin kuuluneiden. Se on sellainen kaiken pysäyttävä tunne. Sitä, kun tuntuu, että pitää tehdä jotakin, mutta sitten huomaa tiskanneensa puoli tuntia samaa kattilaa kylmällä vedellä. Ajatukset kiertää kehää ja palaa uudelleen näihin vanhempiin, lähipiiriin. Mikä tarkoitus millään on? Koska sen tarkoituksen näkee? Eihän tällä voi olla mitään tarkoitusta!<br />
<br />
Mutta tälläistä tänne kuuluu, ei mitään ja kaikkea.Hyvää ja huonoa. Elämää ja elämän päättymistä.<br />
<br />
S.A.<br />
<br />
*edit* taisi se julkaisu onnistua ja enhän mä oo ollut kuin kuukauden päivittämättä ;DSusikairan akkahttp://www.blogger.com/profile/02085523480845011721noreply@blogger.com8tag:blogger.com,1999:blog-1085632200418314528.post-26896600232382189602012-04-11T08:53:00.000+03:002012-04-11T08:53:51.588+03:00Hämmentävää!Kun enimmäkseen tulee juputettua siitä miten milloinkin jokin asia rassaa, lapset kiristää pinnaa ja ihan vaan ahdistaa muuten, niin nyt kyllä täytyy kirjoittaa yksi hämmentävän hieno kokemus. Aan kaveri, jota en ollut aiemmin tavannut, tuli hakemaan Aata ulos. Tultiin siis yhtä aikaa meidän pihaan, minä autolla ja kaveri mopolla. Hyvä, että ehdin autosta ulos, niin tämä poika tuli käsi ojossa esittelemään itsensä.<br />
<br />
Olin jo tuosta hieman hämilläni, mutta paras oli vasta tulossa:<br />
<br />
- Kysyn nyt sinulta luvan saanko ottaa sinun lapsesi kyytiini? Tiedän, että sivutiet ovat vielä jäiset, mutta olin ajatellut ajaa pääteitä tässä keskustassa. En ota kyytiin ketään, jonka vanhemmilta en ole saanut suostumusta. Olen myös lapsena ajanut jonkin verran kilpacrossia, joten hallitsen kyllä tämän.<br />
<br />
Ja minä seisoin suu auki ihmettelemässä, että missä ne huonosti kasvatetut usein parjatut nuoret oikein lymyää? Kas, minun kohdalleni on sattunut vain tälläisiä helmiä:)<br />
<br />
S.A.<br />
<br />
Ps. On kuulkaa hymyilyttänyt jo monta päivää. Aika vastuuntuntoista ja söpöä.<br />
Sanoinkin Aalle ja kaverilleen, että "Hei kaveri, laita nyt sormet korviin, muuten sua alkaa punastuttaa; Aa, se sun kaverisi on muuten harvinaisen fiksu nuori mies!"Susikairan akkahttp://www.blogger.com/profile/02085523480845011721noreply@blogger.com7tag:blogger.com,1999:blog-1085632200418314528.post-64162063562649562992012-04-05T23:20:00.000+03:002012-04-05T23:20:49.515+03:00Talkkari ja hankala tilanne.Meillä on töissä talkkari. Eläkkeellä oleva ja työaika on 5 min.-1 h arkisin, säännöllisen epäsäännöllisesti. Auttelee pienissä jutuissa ja lakaisee rappuset jne. Tosi herttainen ja sydämellinen. Ja ottaa viikonloppuisin kuppia. No sehän ei tietenkään minulle varsinaisesti kuulu, mutta<br />
esim. tänään, Jouluna, ystävänpäivänä ja muinakin vähänkään juhlapäivään viittaavana talkkarilla on tapana yllättää. Joskus saadaan suklaapala :), joskus kortti ja arvatkaas mitä tänään?!<br />
<br />
Kukkakaupanlähetti toi 6 suurta kukka-asetelmaa. Aivan hurmaavaa, mutta<br />
NIIHIN ON MENNYT AIVAN TOLKUTTOMASTI RAHAA!<br />
<br />
Arvatenkin tilaushetkellä talkkari on jo ollut vähän(?) maistissa ja millä ihmeellä hän nyt loppukuun elää, ostaa lääkkeet jne.?<br />
<br />
Että voi hyvästä, ihanasta, kauniista ja huomaavaisesta eleestä tulla saajille kaamea olo?! Olisi ostanut vaikka yhden kimpun tulppaaneja ja jakanut ne meille, kaikille yksi; mutta kokonainen asetelma ja jokaiselle?! Apua!<br />
Ehdotin, että josko kutoisin villasukat- toisen varteen tekisin taskun ja laitettaisiin ns. sukan varteen vähän "pahan päivän varalle"... Mitä voisi tehdä? Kiittää toki kauniisti tiistaina, kun seuraavan kerran nähdään, mutta muuta? EHDOTUKSIA?<br />
<br />
S.A.Susikairan akkahttp://www.blogger.com/profile/02085523480845011721noreply@blogger.com12tag:blogger.com,1999:blog-1085632200418314528.post-1774605202493592722012-03-16T09:08:00.002+02:002012-03-16T09:22:49.979+02:00Taattua kaaosta, jälleen.Viime viikolla oli hiihtoloma. Lähdettiin maanantaina reissuun koko perheen voimin.<br />
Suunnitelma oli tämä: Susikairasta Lapinkairaan-> ke/to sieltä mummolaan, josta sitten sunnuntaina kotiin.<br />
<br />
Ja viikko meni näin: Ma Susikairasta Lapinkairaan(250km). Ke Lapinkairasta Susikairaan tuomaan Ukko ja erittäin sairas Cee ja koira kotiin. Takaisin Lapinkairaan samalta istumalta, koska loput aakkoset oli siellä(matkaa 2x250km). Torstaina Ukko ja Cee Oyssiin osastolle (200+km), minä ja muut lapset mummolaan(130km), koira Susikairassa yksinään. Ilta-ajeluna oli tarjolla koiran haku mummola-Susikaira-mummola (2x200km)... Onneksi on Veispuuk! Koiralle järjestyi kyyti mummolaan perjantaille ja kaveri kävi ulkoiluttamassa ja ruokkimassa koiran torstai-iltana. Ceellä oli tulehdusarvot 250 (paitsi, että jälkeen päin kuulin niiden olleen yli 300, koska mittari näytti vain 250 saakka...)<br />
No Ukko säästeli mun hermoja ja tarjoili puhelimessa "hyvin täällä menee, ei mitään hätää" jne. selostuksia. Sunnuntaina sitten juhlittiin vanhan mummon 90-vuotissyntymäpäiviä ja sittenpä olikin loma vietetty. Ei siinä, arjesta kyllä pääsi irti hyvin, ei pyörinyt työasiat mielessä ollenkaan :P.<br />
<br />
Lomabudjetti meni ihan näppärästi tankkiin. Tällä viikolla maanantain Ukko oli hoitamassa Ceetä. Tiistaina kokeiltiin eskaria, keskiviikkona oli eskarissa puoli päivää, eikä enää jaksanut nousta sohvalta. Käytin tk:ssa, mitattiin crp 10, mutta varmaan tuo lääkekuuri väsyttää. To ja tänään pe ollaan sitten keräilty voimia ja syöty vitamiineja.<br />
<br />
Ceen koulukypsyystestitkin sattui tälle viikolle. Ma, ti ja ke kävi tekemässä testejä (noin tunnin kerrallaan). Ei mennyt kovinkaan nappiin, mutta koska oltiin kuitenkin ajateltu sitä koulunaloituksen lykkäystä, niin sehän ei haitannut ollenkaan. Parempi vaan, että testitkin tukee tätä meidän ajatusta.<br />
<br />
Että sellaista haipakkaa taas. Tauti oli keuhkokuume.<br />
<br />
<br />
S.A.<br />
<br />
Ps. Ceen tarjoilema loppukevennys; jotten vaan erehtyisi luulemaan omista taiteellisista taipumuksistani liikoja. Piirreltiin eilen päivällä ja piirsin talon. Cee katsoi ja tuumasi: "Hirveen ruma, mutta hyvä äiti, kun kuitenkin yritit parhaasi!" Lasten suusta se....Susikairan akkahttp://www.blogger.com/profile/02085523480845011721noreply@blogger.com7tag:blogger.com,1999:blog-1085632200418314528.post-8094067210388292922012-02-27T20:52:00.000+02:002012-02-27T20:52:24.264+02:00Tautista menoa.<div style="TEXT-ALIGN: center; MARGIN: 0px auto 10px"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi7oskOc6f7xPy_ACoskIu6LhzqTuxvR5lMuijlGjcOSIa8ztK78hAbIMoynw5gqA7Sc2Q3n9Ty9SRQL7CA8uHoXQBBrr1ga0KfxEwemtDgDm24C2kq0X7H5JaWb2i0CYza-Zw_Iu5XMf0/s1600/P1010058.JPG"><img border="0" alt="" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi7oskOc6f7xPy_ACoskIu6LhzqTuxvR5lMuijlGjcOSIa8ztK78hAbIMoynw5gqA7Sc2Q3n9Ty9SRQL7CA8uHoXQBBrr1ga0KfxEwemtDgDm24C2kq0X7H5JaWb2i0CYza-Zw_Iu5XMf0/s400/P1010058.JPG" /></a> </div><br />Influenssahan se sitten iski torppaan viikko sitten lauantaina. Kuusi tuntia ja 5/6 makasi henkihieverissä 40 asteen kuumeessa. Tätä lystiä riitti neljäksi päiväksi ja Cee parka sairasti sitten samaan syssyyn vesirokon. Kuten kuvasta näkyy, niin ei mennyt "parilla näpyllä" ohi :/ Loppuviikkoa kohti kuumeet asettui ja tänään ollaan oltu ihan normaalisti jo tahoillamme. Mutta olihan tauti, voi herttinen sentään. Sunnuntaina raahauduin tk:een sairaslomaa hakemaan, enpä muista koska olisin ollut "omalla" sairaslomalla, siis lasten juttuja ei nyt lasketa tähän. Olo oli kuin olisi vedetty mankelin läpi ja iho riivitty hiekkapaperilla. Eipä ihme, jos jonkun perussairauden omaavat oikeasti meinaa kuolla, kun perustervekin meinasi. Torstaina diagnosoin sen pihkuran korvatulehduksen taas itselläni, oikea diagnoosi oli ja siihen sitten sain lääkkeet. Eilen vasta ekan kerran tuntui siltä, että on ihan kivaa olla hengissä :)<br /><br />Että sellasta täällä tällä kertaa, Kiitos tunnustuksista, palaan!<br /><br />S.A.<div style='clear:both; text-align:CENTER'><a href='http://picasa.google.com/blogger/' target='ext'><img src='http://photos1.blogger.com/pbp.gif' alt='Posted by Picasa' style='border: 0px none ; padding: 0px; background: transparent none repeat scroll 0% 50%; -moz-background-clip: initial; -moz-background-origin: initial; -moz-background-inline-policy: initial;' align='middle' border='0' /></a></div>Susikairan akkahttp://www.blogger.com/profile/02085523480845011721noreply@blogger.com9tag:blogger.com,1999:blog-1085632200418314528.post-73796205534574195892012-02-07T21:05:00.000+02:002012-02-07T21:05:14.973+02:00Pakkaseloa.Juuh, reilun viikon kestänyt liki -40 asteen keli riitti hyydyttämään minut. Tehokkaasti. Jos nyt en näistä talvikeleistä muutenkaan niin pidä, niin yhden kovan pakkaspäivän jälkeen mentiin sitten sisulla eteenpäin. Ärsyttää se, että kaikki mihin koskee hajoaa käsiin. Autot, kaikki ulkoasiat, autonroikat yms. Siis kaikki! Ja loppuhuipennuksena hajotin perseeni. Sellainen puolihuolimaton etukumara kiertoliike ja sitten naps. Noidannuoli, issias, sydänkohtaus persposkessa... tein monta diagnoosia ihan itse. Istuminen ja makaaminen on pahimmat- kävellä niinkin pystyy ja seisokelemaan, mutta istuma- tai köllöttelypaikka on syytä valita huolella, pudotusta saa mielellään olla, jotta joku voi tuupata päälleen lattialle minut.<br />
<br />
Ajattelin, että kyllä se siitä, mutta muutaman päivän päästä toinen kankku meni ihan kovaksi, turposi ja sitä kuumotti ja kaiken huipuksi siihen ilmaantui n. 10x10 cm:n mustelma. Torstai-iltapäivälle sain hieroja-ajan. Olen nyt hautonut sitä merisuolahauteella ja Ojan-Isännän muistolinimentillä (pieni hippi minussa taistelee lääkäriä vastaan, en tahdo lääkkeitä, jotka poistaa kivun, vaan tahdon että kivun syy poistetaan...). Leikkisästi olen nimennyt itseni JLO-perseeksi, harmi vaan, että tämä komeus on kovin toispuolinen:/<br />
<br />
Viime perjantaina treffasin Patongin perheineen! Toinen ihkaelävänä nähty nettituttu:) Kukaan ei varmaan arvaakaan, että juttua riitti ja Jii ja Dee leikkivät touhuissaan tottakai :) Oli muuten huippumukava aamupäivä!<br />
<br />
Ja mitäs muuta sitten? No Deellä on nyt sitten ihan oikeasti vesirokko. Se mikälie sillä oli taannoin, ei ollut vesirokko ja tämä viikko ollaan sitten puolitellen hoitovuorossa kotosalla. Cee lähti elämänsä ekaan yökylään kummitätinsä luo, siis sellaiseen yökylään, jossa ei ole veljiä tai meitä vanhempia mukana.<br />
<br />
Loppuviikosta saattaa olla aikaa kertoilla vähän tarkemminkin kuulumisia, siihen sitten heido!<br />
<br />
S.A.Susikairan akkahttp://www.blogger.com/profile/02085523480845011721noreply@blogger.com9tag:blogger.com,1999:blog-1085632200418314528.post-14673665592157563102012-01-18T21:13:00.001+02:002012-01-18T21:25:04.908+02:00Jos voit vaikuttaa, niin tee se.Jottei aina tulisi marmatettua ja taivasteltua tämän pöllöpesäkkeen tapahtumia, niin on syytä kertoa sellaisestakin hetkestä, kun tuntui onnistuneensa, edes sitten jossain.<br />
Ystävän Tytär käy samaa yläastetta kuin Aa. No joululoman aikaan sattui sitten sellainen vittumaisen typerä episodi, johon vain tyttöset pystyy. Kaveriporukka päätti "pullauttaa" tämän yhden tytön porukasta ja oikein sakin hivutuksella: "Sä oot ihan... sun kanssa ei olla, koska... sulla ei oo..." (Täyttäkää pistepistepiste-kohdat ihan häijyimmillä perusteluilla mitä keksitte).<br />
No Tyttö pahoitti mielensä, kukapa ei? Ja sitten tätä puhelinpaskarumbaa, porukalla haukutaan päin korvaa jne. Tytöstä tuntui kamalalta ajatukselta kouluun palaaminen, kukapa mielellään menee tilanteeseen, jossa voi kuvitella, että se paska vaan jatkaa niskaan satamistaan.<br />
Juteltiin ystävän kanssa ja itkettiinkin, ottaa niin pirusti päähän se, että kun ne ipanat ei tajua, että pahimmillaan pilaavat koko kouluajan ja aikuisuuttakin. Että just nää on ne jutut, mitkä aikuisena pyyhkisi pois menneisyydestään, jos voisi.<br />
Fundeerasin sitten hetken itsekseni ja päätin jututtaa Aata. Käytiin seuraavanlainen keskustelu:<br />
Minä: Minkälainen "asema" sulla on teidän koulussa? Ootko sä ns. tunnettu/suosittu tai jotain?<br />
Aa: Kyllä kai mut kaikki tuntee.<br />
Minä: Usko tai älä, mäkin kävin silloin joskus dinoaikaan yläastetta ja meidän koulussa jostain tyhmästä syystä niillä hölmöimmillä tempuilla pääsi jotenkin vähän muiden yläpuolelle- siis silleen, että ne oli muka jotenki kovia ja niitä vähän seuras muutkin.<br />
Aa: Nih?<br />
Minä: Että jos sä sanoisit jotain jollekin, et toi on tyhmää, niin uskoisko se joku sua? Lopettaisko se sen tyhmän jutun?<br />
Aa: Kelle nyt pitää sanoa?<br />
Minä: Ei kellekään, jos sä et halua. Mutta jos susta yhtään tuntuu, että sä voisit vaikuttaa asiaan, niin tee se sitten.<br />
Aa: Siis ketä pitää puolustaa?<br />
Minä: *lyhyt siistitty versio*<br />
Aa: No lopettihan X:n veljeksetkin sen kiusaamisen, kun sanoin, et se on mun serkkutyttö.<br />
Minä: No sano niille likoillekin, et se on sun serkku ja et pidä siitä, että kiusataan/haukutaan/syrjitään KETÄÄN!<br />
Aa: No oota mä käyn saunassa.<br />
Minä: ...(!!!en tarkoittanut että se on just tän hetken juttu!!!)<br />
***<br />
Saunan jälkeen poika istuu koneelle ja menee facebookiin. Ohjeistan, että sanot asiasi nätisti, niin ettei myöskään näille muille tytöille tule pelkoa kouluun menemisestä. Kaikilla täytyy olla hyvä olla ja kouluun lähteminen ei saa olla mikään mörkö. Vaikkei niitä bestiksiä olisikaan, niin toimeen täytyy tulla. Seuraa noin 10 minuutin naputtelu, ohi kulkiessa näen kuitenkin chatissa hymyhymiöitäkin, joten ei ihan huonosti keskustelu edennyt. Kysyin: Miten sujuu?<br />
Aa: 98% suoritettu.<br />
Minä: Mitä ne 2% on? *vähän kauhistuneena*<br />
Aa: Vaadin anteeksipyyntöä.<br />
*minä sisäinen tirsk*<br />
***<br />
Ja kyllä. Koulurauha on ainakin jollain tapaa saatu. Anteeksipyyntö nyt ei ollut ihan perinteinen, mutta jonkinlainen sovintoyritys ainakin. Tyttärellä on myös muita kavereita ja Aa on vähän katsonut perään.<br />
Ja onko tässä nyt sitten se mun palkinto? Se, että vääntää ja veivaa ja selvittelee tollontöitä. Niin, jos sitä hankittua statusta voi käyttää jollain tapaa hyödyksi näin hyvin, niin ehkä se sitten kannatti? Ehkä se oli sen arvoista.<br />
Vaikka ne välillä repii hermoja, vaikka välillä tuntuu, että tulee hulluksi, pimahtaa, niin on siellä jossain hyvä sydän. On se siellä. Minusta se on aika rohkea poika.<br />
<br />
S.A.Susikairan akkahttp://www.blogger.com/profile/02085523480845011721noreply@blogger.com21tag:blogger.com,1999:blog-1085632200418314528.post-74579955379821371422012-01-15T19:24:00.001+02:002012-01-15T19:50:25.533+02:00Aina jotain.Oli torstaina vanhempainilta. Been luokan. Hohhoijaa, siinäpä onkin luokallinen paukapäitä. Ja ryhmähengessä ovat hienosti saaneet kaiken energian suunnattua vaikka mihin perseilyyn. Ihan syrjimis-, kiusaamis-, spritismi-, seksijutut ja you name it. Kylmää kyytiä ja opettaja on sitten ollut siinä kiusauksen pääkohteena. Hei, nämä on 11 vuotiaita ja nyt jo käytökseltään aivan palikoita.<br />
Meidät vanhemmat jaettiin ryhmiin ja annettiin tehtäväksi miettiä miten saadaan homma uusille urille. Ehdotin:<br />
1. Uusi ilta, jossa mukana myös nämä "kullannuput"- tehdään raa'asti selväksi, että me vanhemmat ei hyväksytä tälläistä menoa ja ollaan opettajan tukena.<br />
Tämä ehdotus sai kannatusta, mutta rehtori sanoi, ettei me (siis koulu) voi pakottaa lapsia vapaa-ajalla koululle. Sanoin, että ettehän te niitä sinne pakota, vaan me vanhemmat(!!!). Nyt on syytä tosi kovalla kädellä tehdä selväksi, että opettaja sanoo luokassa miten siellä toimitaan ja teidän tehtävä on toimia juuri sillä tavalla kuin sanotaan.<br />
2. Istumajärjestystä ei muuteta sen mukaan kenen vieressä on kiva istua.<br />
3. Opiskelurauha taataan, myös niin, että vanhemmat käy seuraamassa tuntitilanteita.<br />
4. Jos tulee jotain pientäkin sanottavaa, niin heti ilmoitus kotiin.<br />
5. Kaikki vanhemmat sitoutuu varmistamaan, että sen oman kultsin käytös pysyy ruodussa.<br />
<br />
***<br />
Meillä on tylysti katkolla harrastukset, puhelin ja netti. Jos käytös jatkuu huonona, niin loppuu kaikki muukin mukava.<br />
***<br />
Muutama vanhempi mietti, että millä niitä palkitaan. Sanoin, että ei millään. Nyt ollaan siinä pisteessä, että palkitseminen ei ole se juttu. Eikö toisia kunnioittava ja perushyvä käytös kuulu settiin ihan ilman palkintoja?!<br />
<br />
Bee oli kyllä saanut hyvää palautetta mm. sellaisessa kyselyssä, että kenen uskoisi tulevan auttamaan, jos olisi loukannut välitunnilla jalkansa. 6 oppilasta oli nimennyt Been. Omani silti tuntien (ja sanavalmiiksi tietäen) en usko, etteikö hänkin osaisi olla oikea riivinrauta. Varmasti osaa.<br />
Oli kuitenkin jossain tilanteissa myös puolustanut opettajaa ja kannustinkin jatkamaan sillä linjalla ja huolehtimaan siitä, että ei itse mellasta, käyttäydy sopimattomasti, jne. Jokainen on vastuussa omasta käytöksestään ja tuksin kukaan on niin luupää, että jatkaa mellastusta, etenkin kun saadaan pientä sosiaalista painetta mukaan.<br />
***<br />
Vanhempainillasta pölähdin kotiin ja ripitin koko lauman pystyyn ja pinoon. Muistutin, että voidaan mennä siihen paskapää-äiti linjalle takaisin. Siihen ei ollut hinkua kenelläkään. Ennen joulua pidin sellaisen parinpäivän "ihan sama"-kokeilun. Jos säännöistä lipsutaan, niin ei ole sääntöjä. Eikä muuten ruoka-, pyykki- ja muutakaan palvelua. Kotiintuloajoista sanoin, että ihan sama. Ruoasta: syökää mitä löydätte. En toivotellut hyviä öitä, enkä laastaroinut naarmuja. Riitoihin en puuttunut ja auliisti lupasin jättää puhelinlaskun maksamatta. Puhuin sen minkä puhuin korostetun hitaasti ja hyytävällä äänellä. Jos minulta kysyttiin jotain totesin, että ei kiinnosta piiruakaan. Vanhempainillat ja lääkäriajat yms. pyysin jokaisen huolehtimaan ihan itse.<br />
<br />
Viesti meni perille. Jos määritän kotiintuloajan, niin jos meinaa myöhästyä, soitto tulee. Jos minä soitan, niin puhelimeen vastataan ja pääsääntöisesti minua kyllä kuunnellaan.<br />
<br />
(<i>hitto, että oli vaikeaa, ihan kauheaa, mutta välillä on kai sitten vaan näytettävä, että jos luulitte, että teillä on maailman v***umaisin äiti, niin nyt näette sen, jos se todella olisi maailman v***umaisin...</i>)<br />
<br />
<br />
***<br />
Perjantaina oli tullut positiivista palautetta sekä Aalta että Beeltä ja viikonloppu olikin mitä mukavin. Sai tulla yökylävieras ja herkuteltiin lauantaiaamuna letuilla yms.<br />
<br />
Tästä riittää vaahdottavaa, mutta seuraavaan kertaan:)<br />
<br />
S.A.Susikairan akkahttp://www.blogger.com/profile/02085523480845011721noreply@blogger.com8