Susikairan katastrofialue

Pakkaseloa.

2012-02-07T21:05:00.000+02:00

Juuh, reilun viikon kestänyt liki -40 asteen keli riitti hyydyttämään minut. Tehokkaasti. Jos nyt en näistä talvikeleistä muutenkaan niin pidä, niin yhden kovan pakkaspäivän jälkeen mentiin sitten sisulla eteenpäin. Ärsyttää se, että kaikki mihin koskee hajoaa käsiin. Autot, kaikki ulkoasiat, autonroikat yms. Siis kaikki! Ja loppuhuipennuksena hajotin perseeni. Sellainen puolihuolimaton etukumara kiertoliike ja sitten naps. Noidannuoli, issias, sydänkohtaus persposkessa... tein monta diagnoosia ihan itse. Istuminen ja makaaminen on pahimmat- kävellä niinkin pystyy ja seisokelemaan, mutta istuma- tai köllöttelypaikka on syytä valita huolella, pudotusta saa mielellään olla, jotta joku voi tuupata päälleen lattialle minut.

Ajattelin, että kyllä se siitä, mutta muutaman päivän päästä toinen kankku meni ihan kovaksi, turposi ja sitä kuumotti ja kaiken huipuksi siihen ilmaantui n. 10x10 cm:n mustelma. Torstai-iltapäivälle sain hieroja-ajan. Olen nyt hautonut sitä merisuolahauteella ja Ojan-Isännän muistolinimentillä (pieni hippi minussa taistelee lääkäriä vastaan, en tahdo lääkkeitä, jotka poistaa kivun, vaan tahdon että kivun syy poistetaan...). Leikkisästi olen nimennyt itseni JLO-perseeksi, harmi vaan, että tämä komeus on kovin toispuolinen:/

Viime perjantaina treffasin Patongin perheineen! Toinen ihkaelävänä nähty nettituttu:) Kukaan ei varmaan arvaakaan, että juttua riitti ja Jii ja Dee leikkivät touhuissaan tottakai :) Oli muuten huippumukava aamupäivä!

Ja mitäs muuta sitten? No Deellä on nyt sitten ihan oikeasti vesirokko. Se mikälie sillä oli taannoin, ei ollut vesirokko ja tämä viikko ollaan sitten puolitellen hoitovuorossa kotosalla. Cee lähti elämänsä ekaan yökylään kummitätinsä luo, siis sellaiseen yökylään, jossa ei ole veljiä tai meitä vanhempia mukana.

Loppuviikosta saattaa olla aikaa kertoilla vähän tarkemminkin kuulumisia, siihen sitten heido!

S.A.

Jos voit vaikuttaa, niin tee se.

2012-01-18T21:13:00.001+02:00

Jottei aina tulisi marmatettua ja taivasteltua tämän pöllöpesäkkeen tapahtumia, niin on syytä kertoa sellaisestakin hetkestä, kun tuntui onnistuneensa, edes sitten jossain.
Ystävän Tytär käy samaa yläastetta kuin Aa. No joululoman aikaan sattui sitten sellainen vittumaisen typerä episodi, johon vain tyttöset pystyy. Kaveriporukka päätti "pullauttaa" tämän yhden tytön porukasta ja oikein sakin hivutuksella: "Sä oot ihan... sun kanssa ei olla, koska... sulla ei oo..." (Täyttäkää pistepistepiste-kohdat ihan häijyimmillä perusteluilla mitä keksitte).
No Tyttö pahoitti mielensä, kukapa ei? Ja sitten tätä puhelinpaskarumbaa, porukalla haukutaan päin korvaa jne. Tytöstä tuntui kamalalta ajatukselta kouluun palaaminen, kukapa mielellään menee tilanteeseen, jossa voi kuvitella, että se paska vaan jatkaa niskaan satamistaan.
Juteltiin ystävän kanssa ja itkettiinkin, ottaa niin pirusti päähän se, että kun ne ipanat ei tajua, että pahimmillaan pilaavat koko kouluajan ja aikuisuuttakin. Että just nää on ne jutut, mitkä aikuisena pyyhkisi pois menneisyydestään, jos voisi.
Fundeerasin sitten hetken itsekseni ja päätin jututtaa Aata. Käytiin seuraavanlainen keskustelu:
Minä: Minkälainen "asema" sulla on teidän koulussa? Ootko sä ns. tunnettu/suosittu tai jotain?
Aa: Kyllä kai mut kaikki tuntee.
Minä: Usko tai älä, mäkin kävin silloin joskus dinoaikaan yläastetta ja meidän koulussa jostain tyhmästä syystä niillä hölmöimmillä tempuilla pääsi jotenkin vähän muiden yläpuolelle- siis silleen, että ne oli muka jotenki kovia ja niitä vähän seuras muutkin.
Aa: Nih?
Minä: Että jos sä sanoisit jotain jollekin, et toi on tyhmää, niin uskoisko se joku sua? Lopettaisko se sen tyhmän jutun?
Aa: Kelle nyt pitää sanoa?
Minä: Ei kellekään, jos sä et halua. Mutta jos susta yhtään tuntuu, että sä voisit vaikuttaa asiaan, niin tee se sitten.
Aa: Siis ketä pitää puolustaa?
Minä: *lyhyt siistitty versio*
Aa: No lopettihan X:n veljeksetkin sen kiusaamisen, kun sanoin, et se on mun serkkutyttö.
Minä: No sano niille likoillekin, et se on sun serkku ja et pidä siitä, että kiusataan/haukutaan/syrjitään KETÄÄN!
Aa: No oota mä käyn saunassa.
Minä: ...(!!!en tarkoittanut että se on just tän hetken juttu!!!)
***
Saunan jälkeen poika istuu koneelle ja menee facebookiin. Ohjeistan, että sanot asiasi nätisti, niin ettei myöskään näille muille tytöille tule pelkoa kouluun menemisestä. Kaikilla täytyy olla hyvä olla ja kouluun lähteminen ei saa olla mikään mörkö. Vaikkei niitä bestiksiä olisikaan, niin toimeen täytyy tulla. Seuraa noin 10 minuutin naputtelu, ohi kulkiessa näen kuitenkin chatissa hymyhymiöitäkin, joten ei ihan huonosti keskustelu edennyt. Kysyin: Miten sujuu?
Aa: 98% suoritettu.
Minä: Mitä ne 2% on? *vähän kauhistuneena*
Aa: Vaadin anteeksipyyntöä.
*minä sisäinen tirsk*
***
Ja kyllä. Koulurauha on ainakin jollain tapaa saatu. Anteeksipyyntö nyt ei ollut ihan perinteinen, mutta jonkinlainen sovintoyritys ainakin. Tyttärellä on myös muita kavereita ja Aa on vähän katsonut perään.
Ja onko tässä nyt sitten se mun palkinto? Se, että vääntää ja veivaa ja selvittelee tollontöitä. Niin, jos sitä hankittua statusta voi käyttää jollain tapaa hyödyksi näin hyvin, niin ehkä se sitten kannatti? Ehkä se oli sen arvoista.
Vaikka ne välillä repii hermoja, vaikka välillä tuntuu, että tulee hulluksi, pimahtaa, niin on siellä jossain hyvä sydän. On se siellä. Minusta se on aika rohkea poika.

S.A.

Aina jotain.

2012-01-15T19:24:00.001+02:00

Oli torstaina vanhempainilta. Been luokan. Hohhoijaa, siinäpä onkin luokallinen paukapäitä. Ja ryhmähengessä ovat hienosti saaneet kaiken energian suunnattua vaikka mihin perseilyyn. Ihan syrjimis-, kiusaamis-, spritismi-, seksijutut ja you name it. Kylmää kyytiä ja opettaja on sitten ollut siinä kiusauksen pääkohteena. Hei, nämä on 11 vuotiaita ja nyt jo käytökseltään aivan palikoita.
Meidät vanhemmat jaettiin ryhmiin ja annettiin tehtäväksi miettiä miten saadaan homma uusille urille. Ehdotin:
1. Uusi ilta, jossa mukana myös nämä "kullannuput"- tehdään raa'asti selväksi, että me vanhemmat ei hyväksytä tälläistä menoa ja ollaan opettajan tukena.
Tämä ehdotus sai kannatusta, mutta rehtori sanoi, ettei me (siis koulu) voi pakottaa lapsia vapaa-ajalla koululle. Sanoin, että ettehän te niitä sinne pakota, vaan me vanhemmat(!!!). Nyt on syytä tosi kovalla kädellä tehdä selväksi, että opettaja sanoo luokassa miten siellä toimitaan ja teidän tehtävä on toimia juuri sillä tavalla kuin sanotaan.
2. Istumajärjestystä ei muuteta sen mukaan kenen vieressä on kiva istua.
3. Opiskelurauha taataan, myös niin, että vanhemmat käy seuraamassa tuntitilanteita.
4. Jos tulee jotain pientäkin sanottavaa, niin heti ilmoitus kotiin.
5. Kaikki vanhemmat sitoutuu varmistamaan, että sen oman kultsin käytös pysyy ruodussa.

***
Meillä on tylysti katkolla harrastukset, puhelin ja netti. Jos käytös jatkuu huonona, niin loppuu kaikki muukin mukava.
***
Muutama vanhempi mietti, että millä niitä palkitaan. Sanoin, että ei millään. Nyt ollaan siinä pisteessä, että palkitseminen ei ole se juttu. Eikö toisia kunnioittava ja perushyvä käytös kuulu settiin ihan ilman palkintoja?!

Bee oli kyllä saanut hyvää palautetta mm. sellaisessa kyselyssä, että kenen uskoisi tulevan auttamaan, jos olisi loukannut välitunnilla jalkansa. 6 oppilasta oli nimennyt Been. Omani silti tuntien (ja sanavalmiiksi tietäen) en usko, etteikö hänkin osaisi olla oikea riivinrauta. Varmasti osaa.
Oli kuitenkin jossain tilanteissa myös puolustanut opettajaa ja kannustinkin jatkamaan sillä linjalla ja huolehtimaan siitä, että ei itse mellasta, käyttäydy sopimattomasti, jne. Jokainen on vastuussa omasta käytöksestään ja tuksin kukaan on niin luupää, että jatkaa mellastusta, etenkin kun saadaan pientä sosiaalista painetta mukaan.
***
Vanhempainillasta pölähdin kotiin ja ripitin koko lauman pystyyn ja pinoon. Muistutin, että voidaan mennä siihen paskapää-äiti linjalle takaisin. Siihen ei ollut hinkua kenelläkään. Ennen joulua pidin sellaisen parinpäivän "ihan sama"-kokeilun. Jos säännöistä lipsutaan, niin ei ole sääntöjä. Eikä muuten ruoka-, pyykki- ja muutakaan palvelua. Kotiintuloajoista sanoin, että ihan sama. Ruoasta: syökää mitä löydätte. En toivotellut hyviä öitä, enkä laastaroinut naarmuja. Riitoihin en puuttunut ja auliisti lupasin jättää puhelinlaskun maksamatta. Puhuin sen minkä puhuin korostetun hitaasti ja hyytävällä äänellä. Jos minulta kysyttiin jotain totesin, että ei kiinnosta piiruakaan. Vanhempainillat ja lääkäriajat yms. pyysin jokaisen huolehtimaan ihan itse.

Viesti meni perille. Jos määritän kotiintuloajan, niin jos meinaa myöhästyä, soitto tulee. Jos minä soitan, niin puhelimeen vastataan ja pääsääntöisesti minua kyllä kuunnellaan.

(hitto, että oli vaikeaa, ihan kauheaa, mutta välillä on kai sitten vaan näytettävä, että jos luulitte, että teillä on maailman v***umaisin äiti, niin nyt näette sen, jos se todella olisi maailman v***umaisin...)

***
Perjantaina oli tullut positiivista palautetta sekä Aalta että Beeltä ja viikonloppu olikin mitä mukavin. Sai tulla yökylävieras ja herkuteltiin lauantaiaamuna letuilla yms.

Tästä riittää vaahdottavaa, mutta seuraavaan kertaan:)

S.A.

Mikä meitä ihmisiä riivaa?

2012-01-12T08:52:00.003+02:00

Kauhistuttavaa huomata, että yhä enenevässä määrin törmää tilanteisiin, joissa odottaa, että joku tulee ja sanoo: "Hymyä! Olet piilokamerassa!" Vaan, kun ei tule kukaan sanomaan. Siihen jäät pöllämystyneenä lasittunein katsein tuijottamaan tyhjyyteen ja mietit, että mitvit?! Raahustat takahuoneeseen näkymättömiin jyrsimään pöydän reunaa.
Jotenkin tuntuu, että ihmiset vieraantuu ihan normaaleista asioista ja ilmiöistä.

Esim. reklamaatio siitä, että kalassa on ruotoja. Kalassa on ruotoja! Eikö se ole ihan selvää, että kalassa voi olla ruotoja? Vaikka olisi mainostettu ruodottomaksi, niin saattaa siellä joku ruoto olla silti. Eikö kalaa syödessä kuitenkin noin silmämääräisesti tarkista suupalat ja pureskelee sillä viisiin, että jos siellä se ruoto on, sen voi lipsauttaa pois suupielestä?

Tai reklamaatio "mansikkakakusta", jossa ei ollut tuoreita mansikoita päällä vaan siellä sisällä oli vaan mansikkahilloa. Joo, tammikuussa on keskimäärin kaupanhyllyt pursollaan tuoreita mansikoita, jeah. Right.

Tai huomautus asiasta, että meinasi polttaa jalan ulkoroihussa. Joka ei ollut sijoiteltu keskelle kulkuväylää. Pimeänä ajanjaksoja (jolloin esim. voi hyvin nähdä ulkoroihusta tulevan valon) ja roihun sijoittelu oli seinän vierellä. Öh, minä hyvinkin tapaturma-altiina henkilönä, jolle voisi hyvin käydä niin, että kävelisin ulkoroihuun, en silti koskaan ole meinannut vahingossa kävellä sellaiseen. No en toki tahallisestikaan, mutta äh, tajusitte pointin.

Varmasti on aiheellisia reklamaatiota ja ne pitääkin viedä eteenpäin. Eihän muuten toimintaa/tuotetta voida kehittää, jos epäkohtia ei korjata, mutta huhuu(?!), järjenkäyttö on ihan sallittua. Napin paikoilleen ompelu kuuluisi ihan jokaisen osata. Eipä silti, eihän siinä kauaa nokka tuhise, jos sen asiakkaalle takaisin paikoilleen ompelee, mutta jo ihan sellainen "vaiva", kuin autoon hyppääminen, liikkeeseen meneminen, reklamointi ja elämöinti siitä, ettei nappi pysynyt kahta kuukautta paikoillaan jäisi pois. Itse en jumankauta jaksaisi moista yhden napin takia. Huoh!

Ja onhan noita, ei vaan muistu mieleen kuin nämä viikon sisällä sattuneet.

S.A.

Ihana työkaveri on parasta mitä voi sattua kohdalle.

2012-01-10T21:39:00.001+02:00

Olenhan minä jo aiemminkin jaksanut hehkuttaa kuinka ihana työkaveri minulla on, mutta silti hän jaksaa yllättää melkein joka päivä. Syksy leikittiin älä-osta-mitään-leikkiä. Siis haukkana vahdittiin toisen juttuja, ettei vaan mitään uutta ilmaannu ja jos on mielitekoja, niin toinen torppaa ne heti. Mitään ei tullut juurikaan ostettua. Kirpputori ei ollut nounou-listalla, mutta minun ei tarvinnut edes vaivautua kirpputorille asti, kun tämä työkaveri roudasi mattoa, takkia, korua, vaatetta milloin mitäkin näytille ja sain valita parhaat päältä- loput hän toimitti sitten oikeasti kirpputorille myyntiin. (On muuten himomyyjä- oli taannoin myynyt suurin piirtein kaikki miehensä vaatteetkin, paitsi niitä jotka miehellä sattui olemaan päällään, siitä oli keskusteltu perheessä tovi jälkeenpäin...)

No shoppailukielto oli aivan onnistunut kokeilu ja sitä jatketaan. Sitten näin tammikuun kunniaksi taas vähän kevennetään (hahhahhhaaaaa, aina yhtä tuhoon tuomittua)!

Luulen, että olen keksinyt täydellisen dieetin. Se menee näin: Saa syödä mitä haluaa, kuinka paljon haluaa, mutta vain tietyn rahamäärän edestä. Omani on tällä hetkellä 5 euroa ja kaikki mitä sillä on ostanut täytyy syödä ennen klo. 5 (siis 17). Jos ei toimi, niin vähennetään euro ja tunti. Ykkösellä luulisi ainakin tulevan tuloksia. Rahaa ei saa siirtää huomiselle, jos sitä jää. Uskokaa tai älkää; ulkoruokaa ei tule juuri syötyä, lounasta kun ei vitosella irtoa mistään. Siiderit ja muu alkoholi jää kuin itsestään. Haluttaako syödä kaksi porkkanaa ja banaani, että saa yhden siiderin? No ei. Suklaalevy+puolenlitranpepsi yhdistelmällä saa tosi huonon olon ja koko päiväksi. Väkisin tulee syötyä aika terveellisesti :P
No työkaveri ei vielä vakuuttunut minun dieetistä, joten liittyi kiloklubiin- raportoin tuloksista tulevaisuudessa, ehkä...

Minulle sattui ns. luonnon oma tehostartti- viikonlopun ja eilisen huushollissa riehui oksetti-paskatti ja syömiset oli kuppi teetä, jogurttia---kaikki ulos, imodium...

Eilisen palelin töissä ihan hullunlailla, siis sellainen sisältä lähtevä vilu, joka kylmäsi kädet ja varpaat ja kalisutti hampaita. Niin, mitä tekee maailman kultaisin työkaveri? No riisuu neuletakkinsa ja käärii sen minun ylle, eikö ole timantti?! No on se. Jos joskus kulkeudutaan erilleen, niin epäilenpä ettei kohdalle osu toista noin superia työkaveria. Sopivan kaheli, yhtä kiero huumorintaju, herttainen kuin mikä ja vähän yllytyshullu:)

S.A.

Ps. Olen minäkin jotain opettanut sille. Kasvattamaan vähän munaa. Jos joku on ilkeä, niin ei saa niellä- vaan täytyy sanoa takaisin. Täytyy pitää puoliaan ja joku päivä takaperin tämä tulikin töihin ja tuuletti kovaa, kun oli sanonut jollekin jostakin asiasta, joka oli satuttanut ja vaivannut. Lyönyt oikein jauhot kurkkuun. Go girl! :D Suorastaan liikuttava näky, kun 150 cm:n pituinen hyppii ja riehuu onnensa kukkuloilla ja huutaa, että "mulla on munaa!"

Sortokassi.

2012-01-07T19:24:00.000+02:00

Himskatti. Tein omasta mielestäni aika päheen eväskassin töihin. Tuo naama on virkattu ja tuo valkoinen läpäre on tasku ja kassi on musta (hahhaahaa, kukaan ei varmaan huomannutkaan), vuori on punainen. Ja ylpeänä esittelin perheelle tuotokseni, niin sitä kommentoitiin näin:
"Teit sitten tommosen sortokassin! Sun mielestä tummaihoiset kelpaa vaan kantaan sun eväitä!"

Ja mä kun vaan tykkään lakritsasta niin kovin. Vannon, ettei ajatuksena ollut mikään rasistinen kannanotto.
Onneksi aamulla ja illalla kauppojen kassatytöt sanoivat, että: "Vähän siisti! Mistä noita saa?"

Miettikääpä mitä kaikkea mä saisinkaan aikaan, jos mun taiteellisuutta ei lytättäis heti verekseltään!

S.A.

Ps. Hyvää tätä vuotta! On pidellyt taas vähän hoppua. Palaan pian!

Anna hyvän kiertää tai jotain sinne päin.

2011-12-27T21:34:00.005+02:00

Lähdin töistä tarpomaan kotia kohti. Lunta oli räpsähtänyt varmaan 30 senttiä ja kadut auraamatta. Lönköttelin puoleen pohkeeseen yltävässä hangessa ja oikeastaan lähinnä vitutti. Ajatus siitä, että kotipiha on ihan ummessa ja kolaan on tartuttava heti. Olin ajatellut sisäsiivousta (ah, sitä lapsetonta), mutta nyt vaikutti musertavasti ulkosiivouspuuhilta. Väsytti ja oikeasti otti pattiin. Kaukaa kotitieltä olin jo katsovinani, että ihan kuin meidän liittymä olisi puhdas, lumeton, voiko olla, varmaan kangastus, ei oo kuitenkaan, olisiko sittenkin?! Pihaan päästyäni totesin, että piha oli kuin olikin puhdas, lumeton! Oh! Naapurin Arjan töppösten kuvat vain juuri kolatun pihan koskemattomalla pinnalla. Miten hyvä mieli! :)

Soittelin mummolaan, että miten lapsilla on mennyt. Aa ja Bee olivat käyneet kävelyllä ja menneet katsomaan onko minun tädin luona ketään kotona. Ei ollut ollut, mutta olivatpa hoksineet, että tekevät lumityöt siellä valmiiksi.
8O Ihan itse ja oma-aloitteisesti, ilman palkkiota oli juolahtanut moinen mieleen. Meinasi pää levitä onnesta, ei ne ihan aivottomia ja sydämettömiä ole!

Ja mitä hyvää minä sitten olen tehnyt? No ne hyvät pojat :) ja siitä kiitoksena meidänkin piha on naapurin toimesta lumeton;)

S.A.

Ps. Ihan sairaan omituista olla Ukon kanssa kahdestaan. Tai onhan tuo koira täällä, mutta ei sekään juuri hässäkkää itsekseen aiheuta. Täällä me kävellään peräkanaa ja huokaillaan hämmästyneinä hiljaisuutta. Karmeaa!

Pps. Aalle oli noussut illalla korkeahko kuume (39,2) ja yritän olla ajattelematta vuoden takaisia, se on vaan tavallista flunssaa, ehkä maksimissaan angiinaa, ei mitään vakavaa, ei mitään vakavaa eimitäänvakavaa!

"Kaaos", toinen nimeni.

2011-12-23T21:39:00.000+02:00

Ilmeisesti sen adhd-diagnoosin voisi tehdä näin äkkiseltään jollekin muullekin tässä perheessä. Sehän on periytyvää...hmm...olisiko lähempänä kuin arvata saattaisi? Aiheutan näköjään kaaosta mennen, tullen ja palatessa- vaikka ei takuulla ole tarkoitus!

Kinkkuhan on akan joulupöydän nro. 1. No, senhän siis varasin hyvissä ajoin ja sitten en osannut oikein sanoa hakuaikaa kuin "ennen aattoa, pitäisi varmaankin". Sähelsin akselilla torstai-perjantai eiku sittenkin perjantai-ilta eiku. No, kauppias oli oikein ymmärtäväinen ja lupasi tosiaan lämmitellä kinkun huoneenlämpöiseksi jne. Pääsinkin töistä eilen ihan ihmisten aikaan ja ehdin hakea kinkun. Sen antoi joku työntekijä, kun itse kauppiasta ei näkynyt.

Tänä aamuna hyvin varhain puhelin soi ja outo numero. Vastasin ja hyvin hämmentynyt kauppias aloitti: "Tuota, noh, öö, mitenhän tän nyt kysyis...öh, ootko sä hakenut sun kinkun...?" Ja minä siihen, että "JOO, siis hain sen eilen illalla, kun ehdinkin sitten, että kiitosta vaan!" "Soitin teille töihin ja sain tän sun numeron, mutta pääasia, että kinkku on tallessa! Oikein rauhallista ja hyvää joulua teidän perheelle!" "Kiitos samoin!"

No paistopussiahan en tietenkään ollut ostanut, joten hain sen vielä ja kauppiaan rouva oli kassalla. Kaupassa oli aamulla ollut hivenen paniikkitunnelma; rouva kertoi kauppiaan juosseen ympäri varastoja ja rouva oli sanonut: "Et soita vielä minnekään, nyt etsitään se kinkku, tarkistetaan joka paikka!" No eihän se voinut löytyä, kun se jo pötkötteli meidän keittiössä. Kauppias oli sitten soittanut töihin ja...
...töihin päästessäni siellä oli ns. yleinen hälytystila päällä ja varovainen kysymys: "Onko sun kinkku löytynyt!?"

Nou hätä, kinkku tallessa, muutama rapistelutyö vielä yölle varattuna- muuten kaikki taitaa olla aika hyvin?

Näin siis toivotan kaikille teille oikein hyvää, rauhallista ja juuri sellaista joulua kuin haluatte! Halauksia, suukkosia, rakkautta ja kaikkea kaunista!

S.A.

Ps. Kuinka moni kauppias näkee vaivaa asiakkaan puolesta noin paljon!?

Postissa tuli pari joulukorttia ja avioero.

2011-12-21T21:14:00.000+02:00

Voehan pöllölä sentään. Tänään käytiin tämmöinen keskustelu:

Aa: Mä tiedän...
Minä: Mitä?
Aa: Vakavaa!
Minä: Siis mitä vakavaa, mitä nyt on sattunut?!
Aa: Teille on tullut avioero!
Minä: Siis MITÄ???
Aa: No maistraattihan on se avioeropaikka, eikö ookin?
Minä: No joo, siis kai on- enpä ole avioeronnut, mitä tää nyt oikeen on?
Aa: No postissa oli semmonen maistraattikirje!
Minä: Ai. Jaa. No maistraatti hoitaa myös noita kuolemaan liittyviä asioita, että siinä kirjeessä oli varmaan papan kuolintodistus eikä avioeroa. Luulisin, että asiasta olisi keskusteltu vähän ennen kuin paperit tulee postissa...
***
Opettajalta tuli sähköpostia: Kannattaa varmaan istua penkille ja hengittää syvään huomenna ennen kuin katsot Aan todistusta. Tosin viimeiset kaksi viikkoa (korkeammalla lääkeannoksella) on mennyt hienosti, mutta koska todistukseen arvioidaan koko syksy, niin...mutta jos keväällä menee niin kuin nämä kaksi viimeisintä viikkoa, niin kevättodistus varmaan ilahduttaa enemmän. Aika näppärää ja hyvin huumorintajuista ohjeistaa vanhempi istualleen ja rauhalliseen fiilikseen :D
***
Aa kysyi tässä iltana muutamana: "Onko se vakavaa, jos röyhtäsee ja sit heti puutuu päänahka?" Hmm. Jaa-a, ei noin äkkiseltään tule mitään diagnoosia mieleen, johon tämä täsmäisi. Onko kellään muulla samaa vikaa?
***
Cee oli todennut eskaritädille (+40), että "meetkö sä tonne Kukkakedolle (päiväkoti ja samassa pihassa vanhusten asumisyksikkö) hoitoon?" "Ai miten hoitoon?" "No siellä on muitakin tosi vanhoja, että joko sulla on siellä oma huone?" "No ei... toivottavasti vielä 40 vuoteen..."
***
Viime vuonna tuli kunnon riita aiheesta: joulukuusi vai ei. Tänä vuonna kuusi tuli pihaan, ennen kuin asiasta edes keskusteltiin.
***
Lapsenvahti elää ihanaa "carpe diem"-elämää ja ensiviikon lapsenvahtiongelma oli hetken kauhistuttavan todellinen. Olen ilmoittanut hoitoon ja eskariin, ettei ole hoidontarvetta ja yhtäkkiä lapsenvahti onkin varannut ulkomaanmatkan. Oh shit! Mummo ja sisko lupasivat jelppiä ja ensiviikko taitaakin olla Ukon ja minun yhteinen "lomaviikko" (lapsista) ja huiiiii, se kyllä kuulostaa aikas hyvältä!:)

S.A.

Ei jouluressiä.

2011-12-18T18:42:00.004+02:00

Tuleehan se joulu ressaamattakin. On tullu joka vuosi. Valmistelut on hyvällä mallilla. Lantut annoin ystävälle ja elelen toiveissa, että ne tulee jalostuneemmassa muodossa takaisin. Kauppiaalle, joka hoitaa homman (piilomainos), on sälytetty kinkun tuunaus uunikuntoon. Siis kauppias sulattaa kinkun ja ottaa sen huoneenlämpöön ja mun ei tartte rakentaa halkovajaan mitään hiirenkestävää systeemiä, haen kinkun uuniinlaittokunnossa perjantai-iltana kaupasta ja laitan uuniin ja pistän ite nukkumaan. Kätevää. Joululahjat on mietitty ja pukkiin uskomattomia on informoitu, että lahjakorttia vaatekauppaan pukkaa. Kypsykää siihen ja alennusmyynneistä saatte enemmän irti sillä rahalla joka tapauksessa. Siivous ohitetaan ruuvaamalla kaikista valaisimista hehkut irti- saunan lauteiden alle riittää pesuaineputeli korkki auki (tuoksua, tuoksua) ja sitten vaan paljon kynttilöitä. Kalan laitan suolaan, jos muistan- jos en muista, niin sitten varmaan on joku lapamatokuuri alkuvuodesta paikallaan. Jouluverhot ja muut törsteet on ripoteltu paikoilleen jo viikkoja sitten, olisko jotain muuta? Niin, joo, korttiasioihin havahduin auttamattomasti liian myöhään, mutta ei ressaa sekään. Onhan tää kätevä ploki, feisbuukki ja kännykkäkin olemassa. Kun joulukuulle sattuu 5 vapaapäivää; itsenäisyys, 11.12. (Ceen synttärikemut, joo tosiaan vapaapäivä, hahhahhaa) ja 24.-26., niin kyllä siinä oppii antamaan pienet laiskottelut ja rimanalitukset itselleen anteeksi.

No okei, ehkä mä leivon pipareita jonain iltana. Ja glögiä juon kyllä. Eilen iski kauhea ahdistus, kun oli kaupan pipareita ja homejuustoa, mutta ei saatana vihreitä kuulia. Melkein tuli itku sohvan pohjalla, enkä kehdannut enää kauppaankaan lähteä. Laadin siinä sitten jouluruokamenun maatessani. Ja havaitsin sen tosiasian, että olen nyt siinä pisteessä, että osaan tehdä aika varmasti onnistuvat jutut vaikka silmät kiinni- ja siksipä pitäydynkin niissä tutuissa herkuissa, jotka onnistuu. Turha lähteä sompailemaan jotain tiramisuhässäkkää, jonka saa kaapia pönttöön. Vitutuksen saa aikaiseksi helpommallakin. Muutamia asioita tilasin valmiina konditoriasta, perjantaina töihin toimitettuna. Ja kun tekee aina ruokaa kuudelle, niin tietää, että alle kahden kilon pottupussilla on turha edes alkaa hommiin- osaan siis tehdä paljon ruokaa kerralla. Ja tämän siis tajusin murustellessani homejuustopiparkakkua sohvalle. Valaistumisen hetki!

S.A.

Ps. Oikeasti kyllä se joulu tulee sydämeen siitä, että ollaan mm. hengissä ja siitä, että huomisesta ei koskaan kukaan tiedä. Parempi nauttia näistä hetkistä, jotka meillä on toistemme seurassa, ollen vaan ja ilman typerää vouhottamista. Joulu on rakkautta, yhdessä oloa ja hyvää fiilistä! Nih.

Pps. Tuskinpa ipanatkaan muistelee isona, että voi hitto, kun meillä oli jouluna niin siistiä.

Adhd.

2011-12-06T16:52:00.002+02:00

Edellisen kirjoituksen Minnan kommenttiin "vastaus". Tai siis miten meidän diagnoosiin päästiin. Varmaan perheneuvola on hyvä paikka aloittaa, koska adhd-lapsi tarvitsee aika paljon tukea ja niiden omien toimintamallien harjoittelua ja vankistusta itsetunnolle. Parheneuvolan työntekijä antoi meille vanhemmille sekä koululle kysymyskaavakkeet (180 kysymystä) ihan arkipäiväiväisistä tilanteista; hukkaako tavaroitaan? Usein, joskus, ei koskaan. Käyttäytyykö agressiivisesti? jne.jne. Sitten verrattiin meidän ja opettajan täyttämiä lappuja ja molemmissa oli ns. sama kaava. Eli selkeästi samat jutut toistui molemmissa lapuissa. Sitten oli labrat, joilla suljettiin pois elimelliset viat ja sairaudet. Vatsan ultra ja hain epikriisin synnytyssairaalasta, koska Aalla on ollut synnynnäinen sydänvika- joka joissain tapauksissa olisi este lääkekokeilulle.

Päälääkärin haastattelussa käytiin keskustellen läpi tilanteita, jotka ovat aiheuttaneet harmia ja huolta. Ja lääkäri kertoili muista tapauksista ja potilaistaan ja pyysi meitä miettimään lääkitystä- haluammeko vai emme?

Juteltiin ja luin aika paljon tietoa lääkityksestä ja tämmöisenä hölösuuna tietysti otin milloin missäkin kahvipöydässä ja tilanteessa asian esiin, yllättäin löytyi paljonkin vertaistukea ja adhd-lasten vanhempia. Kaikki, jotka olivat lääkitystä kokeilleet, olivat sitä mieltä, että apua on ollut. Aa käyttää lääkettä koulupäivisin ja viikonloput (jos ei tarvitse lukea kokeisiin) ja lomat on tauolla. No lääkettähän on siis käytetty kokonaista kolme päivää ja annostus ei varmaan ole vielä kohdallaan mutta ainakin maanantain biologian koe taisi mennä hurjan hyvin verrattuna aiempaan :) Ainakin opettaja oli silmämääräisesti arvioinut ysin pintaan 8O!!! No, vaikka olisi mikä tahansa numero vitosen yli, niin jeeejeeejeee! Kokeeseen harjoiteltiin niin, että luin ääneen pieniä pätkiä, keskusteltiin aiheesta ja mietittiin miksi jokin asia on niin ja mitä hyötyä tai haittaa mistäkin on. Eli tämä voisi olla ainakin joissakin aineissa hyvä tyyli. Muutamat opettajat ovat antaneet "keskustelu"tukiopetusta, joten siitä suuri kiitos. Mietin myös sanelunauhurin hankkimista, koska jos kuuntelemalla asia menee paremmin perille, niin hankalampia juttuja voisi kuunnella useampaan kertaan. Hmm. Jotenkin varovaisen toiveikas olo on.
Lääkityshän sinänsä vähän "hassu", koska se piristävää. Ja tuntuukin hieman päättömältä antaa ylivilkkaalle piristävää lääkettä. Mutta adhd-tapauksilla aivojen "herättäjä"keskus pyrkii nukahtamaan ja sitten adhd:t yrittää pitää sitä keskusta hereillä sinkoilemalla, häsläämällä ja käyttäytymällä kovin kummallisesti. Ja lääke sitten pitää tämän herättäjäkeskuksen hereillä, jolloin vaikutus onkin lapsen rauhoittuminen ja niihin impulsiivisiin päähän pistoihin saadaan idean ja toteutuksen väliin hieman aikaa (eli toivottavasti järki ehtii tässä kohdin mukaan). No, tämän olen siis tässä oppinut ja lisää opettelen:) Ihan peruskoulun kasiluokan oppiaineista lähtien, näemmä ;)
No, mitäpä sitä ei tekisi?

S.A.

Ps. Nyt täytyy käynnistää joulukorttitehdas, lauantaina on koulun joulumyyjäiset- leipomaan ei luvannut alkaa, mutta jos muutaman kortin nykertäisin ja pöytäliinan lupasin touhuta paikalle silitettynä.

Pps. Siis kannattaa olla aktiivinen itse, ei meille ainakaan kukaan koulun puolelta ollut yhteydessä, että kannattaisiko tutkia asiaa tai tarvitsisitteko lähetteen. Vaikka taaksepäin katsoen koko ala-asteen ajalta on tullut sitä häsläyspalautetta, mutta se jotenkin meni "levoton luokka" kategoriaan. Mutta tosiaan tuo perheneuvola on ainakin meille ollut tosi hyvä avun ja jaksamisen lähde. :)

Viikon parhaat tai pahimmat palat.

2011-12-04T15:33:00.001+02:00

Onhan taas ollut hulina viikko. Ceen eskarin "ryhmäpalaverissa" pidin kovasti puoliani siitä, että annetaan Ceen kasvaa omaan tahtiinsa. Joulukuun poikana on jonkin verran jäljessä muista, mutta minusta se, että tehostetusti "opetettaisiin" ei kuulosta hyvältä- joten pyysin, että mennään nyt tälleen ja katsotaan maaliskuussa uudelleen- jos edelleen ei kiinnosta kirjaimet ja numerot, niin sitten tuplataan eskari. Eli ei väkisin muotiin, vaan ihan Ceen tahdissa.
Seuraavana päivänä sanoinkin eskarissa, että se on muuten erinomaisen hieno juttu, ettei Cee osaakaan kirjoittaa nimeänsä tai osoitettaan tarkasti, koska edellisenä iltana Cee istui tietokoneella ja kirjoitteli noin 30 senttimetriä pitkän rimpsun siansaksaa. Painoi nappia ja näyttöön ilmestyi teksti: "Kiitos palautteestasi!" :D Siellä on saattaneet nettiautossa seuraavana päivänä väki ihmetellä, että mistähän se tämä asiakas on suivaantunut...
***
Mummo ja Pappa kävi pikaisen yhden yön reissun kylässä ja Cee tapansa mukaan oli taas niin kauhistuttavan ihana itsensä. Cee pyysi mummolta: "Näytä tissit!" Mummo siihen: "No enkä näytä!" Ja Cee: "Näytä nyt, mä lupaan etten naura!"
Onneksi mummoilla on hjyvä hjyymorintaju.
***
Aan kanssa, tässä nyt elellään vähän jänniä aikoja. Koulunkäynti on ollut aika onnetonta, olen sen ajan, jota en ole töissä, käyttänyt noin 90%:sesti Aan juttujen selvittelyyn. Jälki-istuntoja, levottomuutta, aivan täydellistä kaaosta ja oma jaksaminen on ollut melkosittain koetuksella. Kun se hyvä palaute kannustaisi lasta, mutta kun oikein mistään ei kuulu mitään hyvää :(
Onneksi -voi taivahan tähden- otin silloin keväällä yhteyttä sinne perheneuvolaan itse, nyt kun poika on siellä säännöllisesti käynyt, niin saatiin kuitenkin aika pian lääkäriaika ja pojalla todettiin ADHD. Kouluun on saatu esim. kokeissa mahdollisuus tehdä koe omassa tilassa ja kaikenlaista muutakin apua. Nyt kokeillaan vielä lääkitystä ja oliskohan mun paras joululahja, jos tämä nyt viimein tästä lähtisi oikenemaan? On ollut ihan pirun rankka ja pitkä syksy- mutta enköhän minä vielä ne viimeiset positiivisuusrippeet jostain kaiva...
Harmittaa tietysti, että tämä diagnoosi on näin viivästynyt. En varmaan vaan ole osannut ajatella minkälainen tietyn ikäisen pitäisi olla ja toisaalta, kotona käytös on kuitenkin aika hallinnassa, olen varmaan itse jotenkin aina pitänyt naruja käsissä ja itsekään en ole tiedostanut, miten "ohjaan" lasta ja pidän kaaosta kurissa. Siis esim. kaupassa käydessä olen jotenkin aina enemmän Aan "perässä" ja kun menee sähläykseksi, palautan takaisin ruotuun ja otan tilanteen hallintaan. Äsh, hankala selvittää- koska se on tosi huomaamatonta, kun en sitä ole itsekään tajunnut. Mutta esimerkiksi jossain tilanteissa Aa saattaa katsoa minulta tavallaan neuvoa, siis katsoo minua silmiin ja minä katson takaisin ja neuvon katseella ok/tai ei ok. Mutta kun ollaan tähän kasvettu, niin eipä sitä osaa sanoa millaista pitäisi olla. No, olen kyllä tehokkaasti ruoskinut itseäni ja ärjynyt peilille, että miks en ole tajunnut aikaisemmin! Pöh! Tyhmä minä!

Mutta toivotaan todella, että tästä nyt olisi apua ja saisi niitä hyviäkin palautteita, jotka olisi niiiiiiin tärkeitä! Ei se voi olla kovin hyvä itsetunnolle, jos kaikesta yrittämisestä palkinnoksi saa koenumeroksi jonkin vitosen ja muusta käytöksestä risuja joka suunnalta :(

Onneksi Aan tuntevat läheiset on jaksaneet tsempata ja sanoa, että kun ei se oo paha tai ilkee tai luonteeltaan vittumainen- mutta miksi se käyttäytyy noin? Ja kun Aata puhuttaa, niin tietää asiat; mikä on oikein ja mikä väärin ja missä kohdin tuli mokattua. Mutta impulsiivisuus on käsittämätöntä- ja keskittymiskyvyn puute.

S.A.

Mitä hirvet syö?

2011-11-26T21:59:00.000+02:00

Ceen kyselyikä ei lopu koskaan. Jokainen, jolla on lapsia tietää tämän iän, mutta meillä se ei näytä menevän ohi, ikinä. Mikään tilanne ei ole niin outo tai jännittävä tai mitään, että Cee olisi hiljaa. Ei siinä mitään, kyselemällähän sitä oppii- mutta on se kuluttavaa. Kun niitä kysymyksiä tulee useita satoja päivässä ja vastaus täytyy olla tyydyttävä, se ei voi olla "en tiedä" tai mitään ylimalkaista sinne päin, vaan jämptisti ja seikkaperäisesti. Ja toisinaan sitä ei van jaksa. Kaikki kyllä yrittää parhaansa mukaan olla kärsivällisiä ja selvittää asioita ihan oikein ja perusteellisesti, mutta joskus vaan ei jaksa. Normaalin kyselyiän, kun kertoo sadalla ollaan aika lähellä tätä meidän pohjatonta tiedonjanosankaria.
Tänään käytiin jokseenkin tälläinen keskustelu:
Cee: Mitä karhut syö?
Minä: Marjoja, juuria, mettä...
Cee: Mitä hiiret syö?
Minä: Siemeniä, jos pääsevät asuntoihin, niin kaikkea mihin pääsevät käsiksi.
Cee: Mitä koirat syö?
Minä: Kaikkea. Niinkuin Remukin söisi, jos ei olisi allerginen.
Cee: Kaikkea? Syökö ne ihmisiä?
Minä: Ei tietenkään.
Cee: Mutta Beetä puri!
Minä: Joo, muttei sen ollut tarkoitus syödä Beetä kokonaan!
Cee: Mistä tiedät?
Minä: No, kai se olisi jo syönyt sen, jos olisi aikonut.
Cee: Mitä hirvet syö?
Minä: Lehtiä, varpuja, taimia, marjoja ja kaikkea mitä metsässä on, paitsi muita eläimiä ja ihmisiä.
Cee: Mistä ne niitä lehtiä saa?
Ukko: NO NE ON TILANNU HESARIN JA SEISKAN! Sunnuntaina niillä onkin juhlapäivä, kun tulee paksu hesari!!!!!!!!
***
Näihin yli-/alilyönteihin sortuu meidän perheessä kyllä varmasti jokainen. Tuo ylläoleva jotenkin vaan tiivisti sen, että kun aikansa vastaa, vastaa ja vastaa- niin jos ei vastaajalla, niin jollakin sivustakuulijalla vaan jossain vaiheessa "hirttää kiinni". Eikä se varsinaisesti Ceetä mitenkään masenna, joskus kun sanon, etten nyt juuri jaksa vastata, niin poika toteaa, että no sano vaan sitten kun taas jaksat vastata. (Ja ne kaikki kysymykset on muistissa ja vailla vastauksia...)

S.A.

Kahdet hautajaiset.

2011-11-26T07:50:00.001+02:00

Nyt ne on sitten takana.
Kahdet ihan erilaiset hautajaiset, mutta molemmat olivat ihanat (vai voikohan sanaa ihana käyttää hautajaisista???) Papan hautajaiset olivat hyvin pienet, vain me ihan lähimmät. Pappa siunattiin suoraan hautaan- ei siis kirkossa ja muistotilaisuus oli meillä kotona; vain me lähimmät paikalla. Uusi tapa oli minulle se, että hauta luotiin umpeen samoin tein. Siis Ukko, Ukon veli, Papan veli ja Aa ja Bee lapioivat haudan umpeen siinä meidän muiden laulaessa. Jotenkin harrasta, siis en saa sitä tunnetta puettua sanoiksi, mutta siinä oli jotenkin semmoinen "viimeinen palvelus"-fiilis. Käsittääkseni tämä ei ole kovin yleinen tapa ainakaan etelämpänä- ja ensimmäinen kerta minullekin, kun tähän törmäsin. Täällä se kuulemma on aika tavallista ja Ukko sanoi heti, että "TOTTAKAI me lapioidaan se itse!"

Toiset hautajaiset, vaikka ns. hiljaiset nekin, olivat suuremmat. Siunaaminen kirkossa ja sitten hautaan laskeminen, muistotilaisuus seurakuntatalolla. Oli lauluja vainajan elämän varrelta, aivan liikuttava kuvaesitys koko elämän matkalta ja sain kunnian lukea puheen, jonka edesmenneen vaimo oli kirjoittanut heidän yhteisestä elämästään. Edellisenä iltana yritin lukea puhetta läpi ja pääsin muutaman rivin eteenpäin ja itkin. Ja taas muutama rivi, itku. Ajattelin, ettei siitä kyllä tule mitään- en vaan pysty lukemaan puhetta niin, että siitä saisi selvää. Mutta pystyin. Aivan lopussa, kun kerrottiin lähtöhetkestä, kaunis ja kivuton, perheen ympäröimänä, niin siinä kohtaa petti ääni, enkä voinut yleisöön päin katsoa. Mutta koko tilaisuus oli lämmin ja yhteenkuuluvuuden tunne voimakas. Niin kaunis ja samalla sellainen toivoa antava. Elämä jatkuu, ei samanlaisena, mutta jatkuu. Toinen toistaan tukien.
***
Ja koska meidän perhe on liikkeellä, niin ei ilman kommelluksia selvitä -tietenkään-. Papan hautajaisissa oli todella lähellä, ettei Dee tipahtanut hautaan, oli hänen vuoro heittää ruusu arkulle ja otti sitten vähän vauhtia, että heitto onnistuu ja muks. Lensi likipitäen ruusun perässä hautaan. Sain onneksi haalarin selkämyksestä otteen.
***
Toisissa hautajaisissa supatin Aalle ja Beelle ohjeet, että kun laskemme kukkalaitteen arkulle, niin sitten pieni hiljainen hetki ja arkulta poistuessa nyökkäämme lähiomaisten penkkiriville. Ja Aa kysyi vilpittömän hämmästyneenä, että: "Miks me siihen niiden penkeille hyökätään?"
Minua alkoi naurattaa aika hervottomasti mielikuva tästä meidän norsulaumasta hyökkäämässä omaisten penkkiriville. Onneksi siis sain kuitenkin viestin perille: "NYÖKÄTÄÄN, EI HYÖKÄTÄ!"
***
Ja loppukaneettina Ceen kysymys: "Jahas, ketäs me sitten seuraavaksi haudattaisiin?" Niin ne lapset nopeasti tottuu tähän elämän kiertokulkuun. Vastasin, että toivottavasti ei ihan heti ketään.

S.A.

Luostari.

2011-11-24T16:03:00.000+02:00

Esitelmä aiheesta luostari:

"Luostariin ei kannata liittyä, kun siellä ei saa piparia."
Esitelmän tekijät: Aa&kumppanit.

Että sitä on toisinaan ylpeä jälkikasvustaan. Ihan helkkarin ylpeä. Niin ylpeä, että tekee mieli vetää pussi päähän ja paeta, no vaikka luostariin.

Mustaakin mustempaa huumoria.

2011-11-17T23:18:00.000+02:00

Siis kannattaa skipata, jos tuntuu, että on liian "raakaa".

Viesteilin tänään Sipulixin kanssa; olin lukaissut kuulumiset, jossa Sipulix tuskaili kaivosvierailua ja maanaluskammoaan. No, Sipulix lähetti osanotto- ja voimia viestin, johon vastasin kiitoksilla ja toisella vakavalla aiheella (kuolemiseen liittyen) ja lopetin viestin sanoihin; tsemppiä sinne maan alle. Ja samoin tein tajusin, että se oli hyvin hirtehinen loppukaneetti. Onneksi tajusin, että Sipulixin hjyymori kestää kyllä.

Cee kysyi vakavana:
- Äiti, miten me haetaan se pappa sieltä taivaasta?
- Hä?
- No kun sä sanoit, että pappa on mennyt taivaaseen, niin miten se sit muka voidaan haudata huomenna?
- No ihminen on vähän niinku banaani, se sisäosa on hyvä ja se on mennyt sinne taivaaseen ja huomenna jätetään jäähyväiset niille kuorille...
Ymmärsitkö?
- Jookai. (Vähän epävarmasti)

Vähän jännittää millaisia kyselyitä banaanin hautajaiset herättää sitten huomenna :/
***
Tein lohisoppaa (lihakeitto tuntui erittäin vistolta ajatukselta). Tein juustokakkua, koska Pappa aina "vinoili" minulle liian kuivasta täytekakusta. Ja sitten minulla on kolme kennollista munia, mihinhän minä niitä olinkaan kaavaillut? Lisäksi tajusin, että meillä ei ole kakkulautasia. Pieni soitto ja sekin järjestyy, ystävät on sydänsydänsydän. Ja tein salaattia ja suolaisia piirakoita ja ostin rieskaa ja sen sellaista. Eiköhän me nämä erittäin hiljaiset hautajaiset saada kunnialla läpi. Papan pörssistä löytyi oikein hyvä ja tuore passikuva, siitä saatiin teetettyä suurempi kuva. Mynthonit tsek, kortit tsek, sapuskat tsek, vaatteet tsek, kaikki taitaa olla reilassa? No, eipä varppina ole kaikki reilassa- ainahan meillä jotain hämminkiä tulee, mutta eipä nyt oikeastaan jaksa varsinaisesti repiä ressiä ;)

S.A.

Kerttu, Ilmari ja elämänohje.

2011-11-15T21:39:00.002+02:00

Jahas, tämä lienee ennenkin mainittu, mutta minä pidän ihmisistä (noin yleensä) ja ihmisten tarkkailusta. Siihen asiakaspalvelutyö tietysti tarjoaa oivat puitteet. Tänään töihin tuli Kerttu ja Ilmari (nimet keksitty). Kerttu istui pyörätuolissa ja Ilmari oli kuskina. Kerttu on sokea. Ilmari ei. Autoin ulko-oven kanssa ja nämä tekivät heti selväksi, etteivät ole ostamassa yh-tään mi-tään. Sanoin iloisesti, ettei liikkeeseen poikkeaminen suinkaan ostovelvoita yh-tään mi-hin-kään vaan katselu sopii oikein hyvin. Ilmari kertoili mitä näki ja välillä pysähtelivät "hypistelemään". Ilmari kertoi, että Kerttu on 94,5 vuotta ja hän itse pian 70.
Kerttu puolestaan kertoi, että heidän ystävyytensä on aika tuoretta sorttia, vasta pari kuukautta ystävyyttä takana- mutta takuulla vuosia edessä:) Niitä yhdisti ihan hillittömän hauska huumori ja selvästi "tuoreesta suhteesta" huolimatta olivat nivoutuneet hyvin yksiin; kun toinen aloitti lauseen, niin toinen lopetti.
Luultavasti kyseessä oli jokin vapaaehtois"seuralaispalvelu", koska treffit olivat aina tiistaisin ja sitten ulkoiltiin ja tehtiin kaikkea kivaa yhdessä. Leikkisästi koko palvelutalo kuulemma puhutteli Ilmaria Kertun poikaystävänä. Ja hoitajat kuulemma muistuttelivat, että "tänään on poikaystäväpäivä!"

Ja Kerttu antoi erittäin hyvän elämänohjeen: "Tyttö, kun tulet tähän ikään ja saat jonkun kanssa sovittua treffit, niin niitä ei kuule auta unohtaa! Siinä käy pian niin, ettei se poikaystävä paljon oottele!"

S.A.

Joistakin kohtaamisista vain jää sydämeen jälki, ei sille mitään mahda!

Isänpäivä ja uuden viikon alku.

2011-11-14T19:43:00.001+02:00

Positiivista on tietysti se, että mitään karmaisevaa ei todella tapahtunut viikonlopun aikana. Isi sai Aan leipomaa kakkua (sitä toista, eka oli vähän reenausta;)), Bee teki kortin, Cee pyykkipoikaukkelin (kaljun) ja Deellä oli oikein taidevihko. Siinä oli valokuva taiteilijasta itsestään sekä nippu taidetta. Omia käden kuvia, maalaus, piirustus ja nauhaa ja tarraa ja se oli tietysti huippuhieno. Isi osaa hienosti mennä "päiväunille" odottelemaan kakkukahveja. Iskä nimittäin herää aina viiden-kuuden aikaan ja me muut hieman myöhemmin. Iskä menee kiltisti "nukkumaan" ja sitten me mennään herättämään. Minä ostin supertylsästi bokserit. Kaksi vapaapäivää riitti akkujen lataamiseen hienosti ja olipa ihanaa, kun koko porukka oli kotona ja hyvällä tuulella.
Isänpäivälounaalla käytiin ulkona ja jälkkäriksi katsottiin Kungfu Panda 2 ja kaikki patjat taas lattialla, perheterapiaa parhaimmillaan.

Aalla oli mennyt tänään hienosti koulussa (varovarovainen tuuletus) ja nyt toivotaan, että jätkä lopettaa alisuoriutumisen. Kun älliä olisi, mutta tavoite on "kuhan nyt läpi pääsee". Bee taas ulvoi viime viikolla yhden illan saatuaan elämänsä surkeimman matikankoenumeron (9+).

***

Kyllä siinäkin on oikeasti vähän järkeä, että vainaja haudataan kolmen päivän kuluessa. Ei nämä "odotteluajat" niin herkkua ole. Lapsilla jännittää ja niin edelleen. Ovatkin sanoneet, että olispa ne jo ohi. Allekirjoitan!

Yksi juttu on aivan rasittavaa. Nimittäin aina, kun joku kuolee, niin minä alan nähdä sitä jokapaikassa. Siis kyllä minä ymmärrän, että se ihminen on kuollut, mutta vastaantuleva auto näyttää sen ihmisen autolta, ohikulkija näyttää just siltä, jonkun takki on juuri sellainen mitä se ihminen olisi käyttänyt ja täytyy oikein tsempata, ettei nykäise hihasta, että "heiiiii!" Ihan kummaa, mutta ei takuulla tavatonta. Aikoinaan, kun oma pappa kuoli, minun piti monta vuotta miettiä ennen kuin soitan mummolaan, etten vahingossa kysy, että onko pappa siinä, tai mitä papalle kuuluu?

Yksi tuttu nainen muisteli, kun hänen äitinsä oli kuollut ja joku kaveri oli kysynyt vuosien päästä, että onko sulla lainata mehumaijaa, niin tämä nainen oli mennyt ihan lukkoon. Kertoi, että piti niellä kaikki sanat, kun ensin oli ollut tulossa "mun äidillä on", sitten samalla tajuaa, että eihän se enää äidin ole vaan hänen ja lopulta hän oli saanut vastatuksi, että "en mä tiedä". Sillä nauratti itselläänkin, ei kai nyt mehumaija ole sellainen jonka olemassa olo unohtuu:) Kummallinen on ihmisen mieli!

S.A.

Ps. Edelleen saa lähetellä leppoisia ajatuksia ja seesteisiä päiviä meille päin:)

Heiiiii... Helvetin hyvin menee!

2011-11-11T21:02:00.000+02:00

Johan on ollut erinomaisen rankka viikko. Jokainen ipana reagoi omalla tavallaan tähän kaikkeen. Aa totesi, että vissiin pitäs itkettää, mutta ei vaan tuu yhtään kyyneleitä. Lohdutin, että saattaa tulla se itku tulla myöhemmin, tai saattaa olla, ettei se itku tule ollenkaan ikinä. Kaikki tunteet on ok. Muuten se kyllä on laittanut aika ranttaliksi siellä sun täällä. Beellä iskee jututustuuli juuri kello 22:30 tai jotain yhtä älytöntä. Sitten jutellaan silmät sikkuralla ja välillä Bee itkee, välillä ei. Cee on loukkaantunut, jos täällä nauretaan. Ole tässä sitten jonakin! Olen Ceelle sanonut, että ei me kyllä Papalle todella olla naurettukaan, vaan kaikelle tälle "hulluudelle" ja kaipa se huumori on sitten selviytymiskeino sekin.
Työkaveri kauhisteli, että sulla on kyllä oikeesti ihan kamalan musta huumori:/ Niin kai sitten.
Papan asioita Ukko on selvitellyt ja yksi ihan hupsu juttu tuli ilmi. Papalla oli matkavakuutus. Ei hitsi. Enpä osaisi äkkiä nimetä ketään kuka olisi tarvinnut matkavakuutusta vähemmän kuin Pappa. Jos matkailu on kerran viikossa 20 km Citymarkettiin ja takaisin, niin siihen ei varmaan matkavakuutusta tarvita?! Lähinnä vituttaa puhelinmyynti tässä tapauksessa. Puuh! Ja siis kuinka paljon vanhempia ihmisiä höynäytetään?! No, jos joskus minulle tarjoavat ko. yrityksestä matkavakuutusta, niin saatan sanoa muutaman sanasen.
Ihana perjantai, ihanat kynttilät ja hetkellinen balanssi päässä. Toivokaa meille seesteinen viikonloppu ilman karikoita.

Eilen olin jo niin puhki, että ajattelin pakata lapset matkalaukkuun ja ottaa vuoden timeoutin koko elämästäni. Muuttaa jonnekin autiolle saarelle ja kalastaa pikkukaloja ruoaksi ja paskat välittää oppivelvollisuudesta, työn tekemisestä, unohtuneista päiväkodin pastillirahoista, koiran allergiaruoista, interneteistä, sulkeutuneista saldorajoista ja luokkaretken sukkakansioista, hautajaisista ja muusta. Mä niin ansaitsisin vuoden loman omalla autiolla saarella ipanoiden kanssa.

Mutta eipä mulla muuta asiaa sitten ollutkaan. Still standing ja silleen ja pakko oli saada postaus just tälle hassulle päivämäärälle:)

S.A.

Viikko alkaa suru-uutisilla ja viikko päättyy suru-uutisiin.

2011-11-07T09:23:00.001+02:00

Eilen aamulla tuli toinen suruviesti. Tätini mies on poissa. Tavallaan sitä ehkä sitten osattiin "odottaa", vaikea sairaus, mutta silti. Se lopullisuus, se että nyt.
Tänä aamuna Ukko luki puhelimestaan surunvalittelut, jotka tämä sunnuntaina menehtynyt oli lähettänyt Ukon isän kuoleman johdosta. Ukko totesi hiljaa, että enhän mä enää voi edes vastata, että kiitos.

Sanoin, että voit. Sanot vain, että Kiitos.

S.A.

Huoh. Arjenpalapelin nappulat on sikinsokin, mutta yritetään pitää raamit kasassa. Kyllä se tästä.
Cee mietiskeli, että voisiko niitä kuolleita ikävän iskiessä kaivaa välillä pois sieltä kuopasta, niin että voisi vähän halata ja suukotella?

Hautajaiskoordinaatit (omat).

2011-11-05T23:01:00.001+02:00

Tulipahan vaan mieleen, että kun ei näistä elonpäivistä koskaan tiedä; Yhtäkkiä huomaa, ne loppuikin tähän... Niin ajattelinpa kirjata suuntaviivat omalta kohdaltani juuri nyt. Ei sillä, että aikoisin lähimpään seitsemäänkymmeneen vuoteen kuukahtaa, mutta varmuuden vuoksi kuitenkin, eli:
Minun hautajaiset ei saa olla mikään surujuhla. Itkeä saa, jos itkettää, mutta mieluummin ei.
Minut tuhkataan. Arkku olkoon halvin (tavoitteena on kyllä joskus osallistua kansalaisopiston arkkukurssille), mutta jos nyt en saa sitä itse askarreltua, niin halvin mahdollinen loota uuniin.
Suruväen juhlavaatteet olkoon jokaisen itsensä näköiset. En niin noista mustista hautajaisjutuista välitä, niin värit sopii mahdottoman hyvin. Heiiiiii, minähän rrrrrakastan värejä! Jokainen siis pukeutukoon juuri niihin vaatteisiin joissa olo tuntuu kotoisalta.
Pappi? Kyllä kiitos. Maistuisi ne mandariinit niin, että vedetään varman päälle ;)
Musiikki? Albinonin Adagio (mieluiten Lara Fabianin esittämänä ja TÄYSILLÄ!)
Muuta musiikkia? No virsistä ainakin 503. Olen tykännyt siitä aina ja sitä on taidettu laulaa kaikissa lasten ristiäissä. Muista biiseistä saa päättää muut.
Ruoka?! No sitä on oltava ja hyvää ja paljon:) Mutta, koska en halua sälyttää vastuuta ertyisesti kenenkään niskaan, niin kävisikö nyyttärit?! Mä niiiiiiin tiedän, että lähipiirissä on ruokamestareita, joten tehköön jokainen jaksamisensa ja tahtonsa mukaan. (Toki koitan säästää arkkurahojen lisäksi vähän ekstraa, mutta tällä kulutusvauhdilla ei varmaan montaa kopekkaa ole....;))
Entä muuta? Mitä pitää ottaa huomioon? Tuhkat mielellään sirotellaan jonnekin; ilmaan, veteen jne. Jotain minulle tärkeitä paikkoja? Jokirantaan, tunturinlaelta ilmaan, jos joku haluaa kiinteän muistomerkin niin rippunen tuhkaa siihenkin paikkaan. Minulle sillä ei ole väliä, mutta jos lähiomaiset jonkin kiinteän muistamispaikan haluaa, jos se helpottaa surutyötä niin silloin juuh.
Kukkia! Kyllä ja paljon ja kaikenlaisia! Ja ne kukat laittakoon jokainen omalle pöydälleen! Eläviä ne ilahduttaa paljon enemmän kuin kuolleita. 1 iso punainen ruusu riittää minulle. Tai jos kaikki ipanat tahtoo antaa omansa, niin pakko kai minulla on taipua?!
Oliskos siinä tarpeeksi suuntaviivoja? Unohtuiko jokin olennainen?

Hmm. Jos tulee muita aatoksia mieleen, niin fiksailen tätä, mutta eiköhän tässä ollut ääriviivat ainakin. Kas kuinka kätsyä tää bloggaaminen. Voi nämäkin rustailla pois mielenpäältä ja täältähän nämä löytyy sitten. Ei juuri nyt tarvitse ottaa sanallisesti *in real life* näitä esiin.

S.A.

Onhan ollut viikko.

2011-11-04T22:36:00.002+02:00

Maanantai ja tiistai valui ohi jossain hämärässä. Juttelemalla, miettimällä, itkemällä, lohduttamalla. Töissä kävi ryhmä jotain "kiinalaisen" näköisiä kysymässä saako ottaa kuvia. Lupasin, ainahan nyt kuvia saa ottaa ja ainahan niillä on jotkin Nikonit kaulassa. Yhtäkkiä huomasinkin lupautuneeni sekä omastani että työpaikkani puolesta jonkin korealaisen elokuvan kohtauspaikaksi ja siinä samassa rytäkässä myös itseni sivuosarooliin... Tämä elämä on kovin kummallista, oikeasti. Kuvausryhmä kävi keskiviikkona ja homma saatiin ns. pakettiin. Kovasti ne näyttivät peukkua ylöspäin, niin kaipa niistä joku otos meni sitten ihan jees. Hupsista.

Keskiviikkoilta oli etenkin Been surun musertavin. Ovet paukkui ja itkua ja huutoa riitti; tappelua ja kaikkea mahdollista pahan olon purkua. Torstaina kävi ilmi, että pappa olikin eronnut kirkosta (tosin Ukon sanojen mukaan "ei takuulla aatteen vuoksi, vaan pihiyttään"). Cee itki silmät päästään, että eikö pappa nyt pääsekään mandariinin syöntiin taivaaseen...? Ja minä lupasin (millä valtuuksilla???) että pääsee, pääsee tietysti!

Mietittiin, että mihin isänpäiväkortin/papanpäiväkortin voi laittaa ja ehdotin, että josko laitettaisiin kaikista lapsenlapsista kuva ja kortit arkkuun mukaan. Yhdessä mietittiin papalle tärkeitä juttuja ja Mynthonit (papanpastillit) nousi heti avainasemaan:) Siispä arkkuun lähtee pastillit, valokuva ja kortit + vainaa. Bee mietti, että jos joku varastaa ne pastillit (päädyimme siihen, että hautaustoimiston väki saa pukea papan- pidetään me se pappa elävänä muisto viimeisenä) ja minä vastasin Beelle, että jos joku elävä tarvitsee niin paljon Mynthoneita, että nyysii ne vainajalta, niin luulisin, ettei pappakaan olisi pahastunut niiden Mynthoneiden antamisesta tarvitsevalle.

Muisteluissa ollaan jo kuitenkin päästy jo niihin juttuihin, jotka oli papalle kovin ominaisia ja toisaalta meitä kovasti hauskuuttaviakin. Esim. hernekeiton lämmitys vedenkeittimessä ;D Vedenkeitin meni tuusannuuskaksi ja hernekeitoista tuli muuten tosi kuumaa ja ihan hetkessä. Mutta siis oikeasti vedenkeitin ei sovellu hernekeiton lämmitykseen.

Tänään (olisiko voinut parempaa viikkoa sattuakaan???) alkoi kauan odotettu seinäkiipeily! Puolitoista tuntia istuskelin katselemassa Aata ja Beetä seinillä. Niin iloisina ja täynnä elämää! Niin sen pitää mennäkin. Elämässä on surua, mutta ei sellaista kaiken pois sulkevaa, vaan myös mukaville asioille täytyy olla tilaa!

S.A.

Teknologiasukupolven surutyötä...

2011-11-01T21:39:00.000+02:00

- Äiti, voiko taivaassa jutella?
- Joo, voi tietysti.
- Onko taivas pieni?
- Ei, kun luulen, että se on hyvin suuri.
- Mutta jos on toisella laidalla taivasta ja haluaa jutella toisen kanssa, joka on toisella laidalla? Täytyypä ottaa puhelimet ja laturimet mukaan!
- Niin. Niin se taitaa olla.
***
Ukon konkreettista ja toimeliasta(!!!) surutyötä:
- Mä kuule aattelin, että palokunta saa polttaa sen papan talon. Nehän tarvii aina niitä harjoituskohteita!
- Öh. No tota, jos nyt hoidetaan ensin ne hautajaiset ja eihän sitä nyt heti tarvitse päättää. Älähän hätäile, ettei tule sitten myöhemmin sellainen olo, että olisiko jotakin kuitenkin halunnut muistoksi...
***
Mä luulen, että saatan seota. Ei meinaa perässä pysyä, vaikka kuinka pitää huivista kiinni.

Maanantai.

2011-10-31T21:05:00.000+02:00

Periaatteessa aika tavallinen maanantai. Kylmää, sateista. Vähän väsyneen nuutunut olo. Lapset hoitoon, kouluun, kaupasta ruokaa töihin, juokseva työasia. Töihin. Ja.

Puhelu.

Isä on kuollut.

Siis pappa, appiukko.

Olen kaivanut kaikki valokuvalaatikot, enkä löydä yhtään kuvaa papasta. Miten sytytetään kynttilä? Mihin se laitetaan, jos ei löydy kuvaa? Miksi meidän hääkuvissakin papasta näkyy vain niska? Missä ne ristiäiskuvat on?! Miksi se ei koskaan antanut ottaa kuvia itsestään, helkkari!

Cee itkee, ettei halua kenenkään kuolevan koskaan. Niin, kukapa haluaisi. Aa ja Bee oksentaa(!!!), kai ne reagoi mahallaan. Dee on maalannut jogurtilla tuolin.

Ja Ukko itkee. Niin, että tuntuu, että koko maailma hajoaa.

Ja minä etsin raivoisasti valokuvaa. Kai pitäisi olla edes yksi, jotta voisi edes Deelle joskus näyttää papan kuvan.

Miten hautajaiset järjestetään?

S.A.

Ps. Tässä kuluvana syksynä on tullut selväksi, että hautajaisia on tiedossa- mutta juuri näitä ei osattu "odottaa", ne muut kai sitten on tulevaisuudessa. Tai toivottavasti ei.

Pps. Pappa siis toipui ja kuntoutui ja kotiutui, en tiedä mitä nyt tapahtui. Kaipa se ruumiinavauksessa selviää.

Kalenteri.

2011-10-18T17:28:00.004+03:00

Maanantai: Labra 8.25. Vie sitä ennen pikkuiset, muistuta Aata pissanäytteestä aamulla- ota ne näytteet labraan. Iltavuoro 10.30-18 töissä.
Tiistai: Aan lääkäri soittaa 11-13 välillä. Pidä puhelin taskussa. Varaa röntgen. Peru kampaaja. Aamuvuoro. 8.30-16. Kuskaa lapset. Muista täyttää eskarin paperit. Pakkaa leirikoulukamat. Muista eväät. Jumppa, jos olisi lapsenvahti. Partio. Karate.
Keskiviikko: Työt 8.30-16. Eskarikeskustelu 16.15. Muista hakea joskus myös Dee. Selvittele omat lauantain työkamat. Pakkaa lasten&omat viikonloppukamat.
Torstai: Kuskaa lapset. Työt 8.30-16. Kuskaa taas. Vanhempainilta klo. 18->
Perjantai: Röntgen 8.20. Vie Cee eskariin. Viihdytä Deetä (ei vissiin töitä?). Hae eskarilainen, pakkaa auto ja lapset. Maalle. Huom. siirtymävaihe 200 km.
Lauantai: Töitä 9:30->...? Ehkä kotiin, ehkä maalle? Joko tässä siirtymävaihe 200 km.
Sunnuntai: Vapaa? Tai siirtymävaihe 200 km.
Maanantai: Töitä 8.30-18.
Tiistai: 8:30-18.
Keskiviikko: äh, ei jaksa näin pitkälle edes miettiä.

Hitsi minkä vapaaehtoisjärjestöhiiren joku järjestö minusta vielä saa, kunhan ensin selvittelen nämä ruuhkavuodet tästä alta!

S.A.

Hammaskeijun puuhia.

2011-10-17T20:49:00.001+03:00

Ceen hammas lähti irti eilen aamulla. Cee säikähti kuulemma ja heitti hampaan jonnekin makuuhuoneessa. No siinäpä sitten etsittiin sitä pikkuriikkistä hammasta, joka löytyi lopulta lelulaatikosta. Hammas laitettiin rasiaan ja sänkyyn tyynyn alle, jotta keiju voi tuoda rahaa. Cee totesi, että taitaa tulla seteli. Minä siihen, että ei kuule hammaskeijut seteleitä jakele, kolikoita sieltä tulee. Ceen nukahdettua hain rasian ja totesin, että keijulla ei ole oikein kolikoitakaan, vain 70 senttiä löytyi.
Nolo tunnustus. Hain Ceen oman pörssin ja lainasin sieltä 30 senttiä. Bee katsoi vieressä, että "JUMA, SÄ et VOI tehdä noin! Mä lainaan sulle sen 30 senttiä ja maksat sitte takas! Mieti nyt vähän! Jos sä pyytäsit iskältä 50 euroa kauppaan ja se sanois, et okei ja hakis sun lompakosta sen viiskymppiä ja antas sen sulle...?" *isku vyön alle*

Ja sitten unohdin sen rasian keittiön pöydälle.

Nukuin vielä aamulla, kun Cee heräsi. Ukko totesi, että parku kuului läpi talon, kun koko rasia oli hävinnyt tyynyn alta. Ei rahaa, ei hammasta. Cee köpitti pissalle ja siinä välissä Ukko ehti viedä rasian pöydältä sänkyyn ja sanoi Ceelle, että menehän etsimään uudestaan. Iloa!

Tänään lähti eskarissa toinen hammas. Hämmentävää kyllä, se oli vielä illalla tallessa ja Ceen laittoi hampaan rasiaan. En tiedä mikä aivoitus siinä oli sitten mennä vessaan ja avata se rasia lavuaarin yllä. Korvia huumaava huuto! Kyyneleitä! Hammas hävisi viemäriin! Kriisikokous keittiössä. Minä haen paperia, Bee lohduttaa, että hän kerran nielaisi hampaansa ja kirjeellä ilmoitettiin keijulle hampaan osoitteeksi suolisto ja raha tuli silti. Aa lohdutti, että hän piti kerran kaksi vuotta hammasta hyllyllä, eikä keiju käynyt koskaan *puukko*... Ja minä kirjoitin lappua: "Ceen hammas lähti ja tippui lavuaariin. Mutta voit vaikka kurkata suuhun, niin kyllä sieltä vaan kaksi hammasta puuttuu. Terveisin Ceen äiti." Lappu rasiaan ja nythän ei tarvitse muuta kuin lainata joltain euro. Siis niitä aivan absurdeja tilanteita oikeasti, kirjoittaa nyt tavallaan itselleen jotain meriselitystä irronneesta hampaasta... Minua alkoi naurattaa niin, että meinasin tipahtaa jakkaralta.

Mä kyllä oikeesti yritän olla hyvä äiti.

S.A.

Ps. Ukko teki tänään poliisille ilmoituksen siitä puremasta. Pöh. Ihan mäntti juttu kaikkinensa.

Hääpukua ja koiran puremaa perseessä.

2011-10-16T18:53:00.001+03:00

Sehän on taas sellainen perussunnuntai katastrofialueella. Lähdettiin aamusta tulevan morsiamen kanssa sovittamaan ensimmäistä hääpukua. Olin poissa kotitontilta noin 5 minuuttia ja Ukko soittaa, että joku koira on purrut Beetä perseestä ja se on terveyskeskuksessa (mutta siis haava ei ollut paha ja Beekin oli ehtinyt kiristää kuuskulma-avaimella kaverin pyörän satulan jne. ennen tk:een menoa). Sovitettiin mekko ja todettiin sopimattomaksi ja kiiruhdin tk:een hakemaan pissanäytepurkkeja Aalle ja kysyin samalla, että toinenkin meän veijari taisi tässä pyörähtää näyttämässä persettään, kuinka sille kävi? Antib. kuuri ja pitäisi selvitellä koiranomistajalta rokotukset jne. Kotona pyörähdin kertomassa Ukolle, että tää on nyt sun case, selvitä ja soita sille omistajalle ja lääkärille. No, koiran omistaja selvisi kyllä, mutta

"mä en korvaa kuule yhtään mitään lääkekuureja tai housuja, tee vaikka poliisiasia!"

Ukkoahan ei hirveästi tarvitse ärsyttää, kun kuitenkin ihan asiallisesti aloitti, että jos housuista 20 euroa ja lääkkeet 9,60...? Ukko läiskäisi luurin kiinni, että vittu ne oli muuten 80 euron housut ja kympin alkkarit ja kivusta, särystä ja vitutuksesta vähän boonusta+ ne lääkkeet.

*huoh*

Onneksi siis vähällä selvittiin, kymmenen sentin naarmaisu ja lääkekuuri, mutta aika helkkarin tympeä oli tuon koiranomistajan reaktio. Vittu, jos koira on IRTI JA PUREE OHIKULKIJAA, niin KYLLÄ OMISTAJA ON KORVAUSVELVOLLINEN. TAAJAMA-ALUEELLA.

Sitten lähdettiinkin sovittamaan hääpukua nro. 2. JA se oli täydellinen! :) Kannatti ajaa 130 km.

S.A.

Vittu. Jos ei meidänkään pennut ja koira aina ihan salonkikelpoisia ole, niin kyllä minä omieni kohlauksista vastuuni kannan. Vittu. Nyt kuulostaa nollavaimolta ;D ja kerta kiellon päälle. V-i-t-t-u.

Kompastellen kohti aikuisuutta.

2011-10-08T16:06:00.001+03:00

Vallan myrskyisiä aikoja ollaan taas rymytty läpi Aan kanssa. Isojakin juttuja, mutta kaikki ollaan selvitetty ja poika on ollut mukana joka selvityksessä ja *nyt viimein* minulla on jotenkin sellainen olo, että lamppu olisi syttynyt päässä ja kelkan suunta kääntynyt. Pitäkää peukkuja, että näin tosiaan olisi.

No, kaupassa suoritettu "korvaa työllä näpistämäsi tuotteet"- case on ohi ja poika oli "tehnyt töitä kuin mies" (sanoi siis kauppias). Good. Sen verran piti minun älähtää, kun ensimmäisinä päivinä oli puhdistellut rännejä ja ilman valjaita. Kilahdin melko rivakasti, että jos ei ole valjaita, niin eipä ole rännien puhdistajakaan katolla (perkele!). Joku roti se kuitenkin pitää olla, vaikka tyhmyyksiä onkin tehnyt. No, sitten oli koulun taksvärkkipäivä ja Aa itse kysyi, voisiko hän tehdä sen päivän siellä samaisessa kaupassa ja kävihän se.
Aa tuli silmät loistaen, että nyt tuntuu kuin olisi oikeasti työkaveri, kun olivat alkaneet puhutella etunimellä:) Ajatelkaas, niin pieneltä tuntuva juttu, mutta ilmeisen iso kuitenkin.

Viikolla Aa itse ehdotti, että saisiko hän kysyä sieltä kaupasta, josko voisi käydä siellä koulun jälkeen ja lauantaisin auttamassa, jos tarvitsisivat ja *nyt tulee se SUURI oivallus*, olisinpa sitten jossakin tekemässä jotain järkevää, enkä tuolla pöljäilemässä kavereiden kanssa. Annoin luvan ja pidin peukkuja pystyssä kyynärpäitä myöten, että ottaisivat. Saisi tunteen, että on hyödyksi ja olisi sitä järkevää tekemistä ja onneksi kaupassa oli luvattu, että saa tulla oikein mielellään ja palkasta sitten sovitaan. Aa selvitti ihan ihmeissään, että ei kai hän nyt mitään palkkaa ole vailla ja tässä kohtaa taas puutuin nätisti, että kyllähän hyvin tehdystä työstä kuuluu saada palkkaa, olkoon sitten ruoka, karkki, taskuraha tms.
Tänään oli eka oikea työpäivä ja Aa oli tienannut ruoan päivällä (pikkupizza ja kokis), lauantain namupussin ja vielä rahaa, jotka vapaaehtoisesti tilitti vähennykseksi siitä tuhoutuneesta takista. :O Tuntuuko vain minusta vai jostain muustakin, että vaikka ylilyöntejä tapahtuu, niin kyllä siellä päässä muutakin kuin kolttoset pyörii? Jes;) tästä tulee hyvä lauantai ja sen perään hyvä sunnuntai, eiks jeah?

S.A.

Ps. Hetkeksi paskamutsi ja luokattoman huono kasvattaja-fiilikset häipyi taivahan tuuliin. *Viheltelee ja tuulettaa*, mutta en unohda kuitenkaan, että edelleen kaikenlaista voi tulla ja tulee vastaan, mutta tämän pienen viikonlopun olen ikionnellinen:)

Näin.

2011-10-04T18:58:00.001+03:00

Joku varmaan muistaakin tämän tapauksen. No asia tavallaan jo vähän painui unholaan, kunnes viime viikolla löysin sen kortin numeron kalenterin välistä (hallelujaa, että joskus on älliä ottaa tärkeät numerot muistiin!). Laitoin tiukan asiallisen sätkypostin aiheesta ja kerroin tapahtuneen ja sen, että soittelin kahteen kertaan ja palautin kortin huoltoasemalle ja poika harmistui ja se, että vielä tässä aiheesta viitsin naputella ei ainakaan vähennä harmistusta, jonka kortin löytäminen kaikkinensa on aiheuttanut. Vastaus tuli kahdessa päivässä. Siinä pahoiteltiin (hyvä!), ei löydetty minun puhelimesta tullutta yhteydenottoa (huono!), pyydettiin sitä numeroa, josta otin yhteyttä (vastasin kaikki 6 huushollin liittymänumeroa), aiottiin ohjeistaan sekä huoltoasemahenkilökuntaa että puhelinpalvelua (hyvä!) ja aiottiin maksaa se 9 euron löytöpalkkio.

Palkkio tuli tilille (hyvä!) ja postissa tuli vielä extrana 20 euron tankkauslahjakortti ja pahoittelut ja "teidän ansiostanne löysimme järjestelmästämme virheen". Näin. Minulle jäi kuitenkin hyvä fiilis ja seuraavalla kerralla (hahaa, varmaan sitä korttien löytelyä nyt ei ihan päntiönään tapahdu) todennäköisesti palautan kortin enkä tunge lähimpään roskikseen.

S.A.

Pupuilla on vielä hauskempaa kuin blondeilla.

2011-10-02T17:14:00.001+03:00

Hehheee. Meillä oli eilen yhden ystävän 50-vuotissynttärit. Teemana oli naamiaiset. Luin naistenlehdestä, että Playboypuput on kuuminta naamiaismuotia, joten tietenkin pukeuduin playboypupuksi;D

Nuo vaaleanpunaiset detaljit on sitä "sexyä" ja no pupu on pupu.

Porkkanoista yksi oli tyhjä ja siinä oli vetoketju avaimille ja muille "käsilaukkutavaroille".

Juhlissa oli arvatenkin superhauskaa! Olin kuitenkin autolla ja lähdin jo hyvissä ajoin yhdeksän aikaan kotiin laskemaan lapsia (täällä oli pieni vatsatautiepidemia päällä).

Työkaveri soitti, että oli unohtanut avaimensa sisään ja tarvitsisi työpaikalle oven avaajan, jotta pääsisi hakemaan avaimensa. Työkaverilla oli hoidossa koira, jota oli lähtenyt lenkittämään ja siinä rytäkässä ne avaimet olivat sitten unohtuneet. No, sanoin, että menee 10-15 min, kun ajelen täältä tunturista, mutta eipä hätää, tulossa ollaan.

***

Kaupungille päästyäni kurvailin keskustassa ja kuinkas ollakaan. VIUVIUVIU, valot siniset välähtää, käskien pysähtymään. Vetaisin tien laitaan ja istuin autossa (heii, oon kattonu Poliisit-sarjaa!!). Avasin oven ja poliisi tuli juttusille.

P: No mikäs pupu täällä ajelee?

M: No, tämmönen pupu vaan.

P: Ootko naamiaisiin menossa?

M: En ku tulossa.

P: Puhalla tähän.

M: En tiiä onnistuuko, ku naurattaa vähän. Haluatko nähdä ajokortin, en ehkä näytä ihan samalta...(tirsk)

P: Mihin sä siis oot nyt menossa?

M: Kohta kotiin. Käyn ensin työpaikan takapihalla, kun avaan oven työkaverille, jonka avaimet jäi sinne, kun se lähti ulkoiluttamaan koiraa joka ei oo sen. Öh, tää saattaa nyt kuulostaa vähän omituiselta, mutta kyllä mä selvä olen, niinku näet.

P: Niin oot (katsoo mittaria), hyvää matkaa sitten.

Koko keskustelun ajan molemmat muikistelee ja yrittää pidättää naurunpyrskähdyksiä ja tuo mun sekopäinen selvitys tuli ihan spontaanisti, tiedättehän, kun jotenkin hätääntyy niissä vilkkuvaloissa ja kertoo ihan kaiken, vaikka ehkä vähempikin joskus riittäisi ;D

***

Sen verran poliisi sitten sanoi, että oli joku vähän suurempi juttu siinä meneillään ja siksi sitten oli pysäytetty, ei suinkaan siksi, että olisi jotenkin omituista tai kyseenalaista, että jänikset ajelee autolla ;D
(Kuinka todennäköistä on, että sen kerran kun pukeutuu pupupukuun, päätyy ratsiaan?! Ihan kuin mua ei jo muutenkin pidettäisi "vähän" outona! Ja miksi fabon puolella kaverin kommenttiin "miksi en ole yhtään yllättynyt, että tämä tapahtui juuri sinulle" kertyi lyhyessä ajassa pelottavan monta tykkäystä?)

Että tämmöstä tänne.

Rakas perhe!

2011-09-26T20:04:00.003+03:00

Kirjoitan tämän kirjeen, jotta ymmärtäisitte miten vaikeaa minun on elää teidän kanssanne. Kun minä herään, minua ei-yksinkertaisesti-väsytä. Mielestäni on täysin kohtuullista vaatia jotakuta seurakseni. Yleensä teen sen äänekkäästi, ette ehkä pidä siitä, mutta ette pitäneet siitäkään, kun työnsin sormeni syvälle äidin sieraimeen. Olkoon kello 4 tai 6 aamulla tai 13 iltapäivällä, minulla on mielestäni oikeus saada seuraa.

Kun minun tulee nälkä, ilmoitan siitä kyllä. Heittäydyn maahan mahalleni ja huudan. Teidän täytyy ymmärtää, että minusta tuntuu siltä, että minä kuolen siihen paikkaan. Nälkäisenä 39 sekuntia (leivän kaivamiseen pussista ja voiteluun menee tämä aika) tuntuu ainakin kolmelta tunnilta. Huutakaapa itse kolme tuntia lattialla pää punaisena - alkaako hermoa kiristää, häh?!
Toinen vaihtoehtohan on se, että teen itse itselleni välipalan, jännä juttu vaan, että sekään ei teille kelpaa. Kun olen omatoimisesti hakenut litran purkin jogurttia ja kaatanut sen kahden desin mukiin, joku tulee kiljumaan siihen ja huiskimaan luutulla. Fuck you! MINÄ SENTÄÄN YRITIN! Ja murot! Jos nyt vähän kaatuu lattialle siinä tehdessä, niin kannattaako siitä nyt hikeentyä? Koira korjaa hudit. Paitsi niin, joojooojooo, se on allerginen ja sen korvat tulee kipeeksi, jos se syö muroja, daadaadaa, ketä kiinnostaa? Mulla tulee pää kipeäksi teistä ja saatan kuolla nälkään!

Jos minä tänään haluan voileipäni juustolla, se ei tarkoita, että haluan samanlaisen leivän huomenna. Huomenna saatan olla hurjin lihansyöjä mitä maa päällään kantaa ja linttaan juuston jollekin otsaan. Tarjotkaa aina kaikkia vaihtoehtoja; juustoa, kurkkua, makkaraa, tomaattia, mitä nyt löydätte kaapista. Saatan yllättää teidät haluamalla leivälleni vain omenahilloa. Kiirettä pitää, yrittäkää kiristää tahtia, 39 sekuntia kuluu tosi nopeasti ja minulla ON NÄLKÄ!

Vaatteet. Oih ja voih! Jos minä tuon kengät, minä haluan kengät. EN tahdo sukkahousuja, aluspaitaa, pitkähihaista, pitkiä housuja, välipukua, ulkopukua, kypärälakkia, villasukkia, hanskoja ja kurahousuja. MINÄ HALUSIN NE KENGÄT ja VAIN NE KENGÄT! Tajusitteko pointin? Vain kengät. En pakkopukemista, laulamista, loruleikkejä, asiallista selvitystä vilustumisesta- minä halusin vain ne kengät!

Ja toinen (tai 500.) teidän älyttömyys! Missä sääntökirjassa lukee, että saunan jälkeen pitää mennä suihkuun? Näyttäkää, todistakaa! Olette itse keksineet tämän kökkösäännön. Olen lähes sataprosenttisen varma, että kenenkään muun perheessä ei ole pakko mennä suihkuun saunan jälkeen. Miten raivostuttavaa! Inhoan suihkua ja pidän saunomisesta. Antakaa mun olla! Hiki haisee hyvältä!

Vaippa. Vaippa. Vaippa. Haluan juosta kilkkarat paljaana. Osaan kyllä sanoa, kun pissa on tullut ja kyllä sen sanomattakin joku löytää- ja kun löytää, sen kyllä kuulee. Kakan kanssa sama juttu. Älkää vainotko sen vaipan kanssa minua. Tunkekaa se omiin housuihinne.

Pidän ulkoilusta, suorastaan rakastan sitä! Miksi minä en saa olla 14 tuntia päivässä ulkona? Tehkää työvuorolista. Vuorotelkaa, jos minua kerran pitää valvoa! MINÄ TAHDON OLLA ULKONA! EN SISÄLLÄ!

Kommunikointia helpottaisi kovin, jos viitsisitte opetella kieltäni. Jään odottelemaan.

Ymmärrätte varmaan tämän luettuanne, että Teidän kanssa ei ole kivaa, eikä helppoa. Yhtä pään hakkaamista seinään. Olen kuitenkin yrittänyt olla pitkämielinen teitä kohtaan. Tässä nyt viimeiset vinkkini teille, ehkä tämä vielä voitaisiin saada toimimaan. Teidän vain yksinkertaisesti täytyy ryhtyä tottelemaan sääntöjäni ja palvella minua parhaiten.

Ystävällisin yhteistyöterveisin 2 vuotias poikanne Dee (el dictator)

Ei se oo kuulkaa helppoa kellään!

2011-09-24T08:50:00.000+03:00

Bee soitti eilen aamulla koulusta:
Bee: Ni se vanhempainilta on joskus ensviikolla. Kuinka monta aikuista meiltä osallistuu?
Minä: No yksi varmaan, minähän päivänä ja moneltako se on?
Bee: 29 ja vissiin viideltä.
Minä: Ok.
***
Illalla.
Minä: Miten sä et oo muistanut tuoda sitä lappua?
Bee (tuohtuneena): Kuule, kyllä munkin elämässä on niin hirveesti muistetttavia asioita! Aattelepa nyt, kun mä aamulla lähden kouluun, mun pitää pyöräillessä keikuttaa pyllyä; että mä tunnen kuinka reppu heiluu- siitä mä tiedän, että reppu on mukana. Sitten mä nyökyttelen päätä, että tunnen kypärän. Katson kädet, että onhan mulla hanskat ja vielä pitää muistaa tarkistaa, että oonhan mä muistanut laittaa kengät jalkaan! Onko ihme, että joku lappu saattaa unohtua!?
Minä: ...hmf... (sisäinen tirsktirsk) Siis tuntuuko susta useinkin siltä, että sulla saattaa unohtua kengät...?! Ei se sitten ole ihmekään, että joku lappu unohtuu.

Ja painelin eri huoneeseen pureskelemaan poskiläskejä, etten räjähdä hohotukseen.

S.A.

Ja mikä tänään nauratti...

2011-09-22T21:15:00.001+03:00

Kuuntelin tänään töissä jotain lapin radion uutisia. Normaalit -ne siis todella tavanomaiset- taistelua siellä, hallan vaaraa täällä, Katainen sitä ja Kreikka tätä osastot soljui korvasta sisään ja toisesta ulos ja sitten uutislähetyksen lopuksi joskus, kun on tapahtunut jotain todella hurjaa/outoa/vaarallista/kummaa/mainitsemisen arvoista uutistenlukija sanoo sillä jännittyneellä äänellä: "Juuri saamamme tiedon mukaan---". Minähän höristin nuhatukkoiset korvani törrölleen, että nyt tulee joku jytky--- niin se juuri saapunut tieto oli: "Inarinjärvessä on havaittu ilmaston lämpenemistä!"
Aha. Okei. Minun käsittääkseni asia (ilmaston lämpeneminen) on viime aikoina pyörinyt tapetilla enemmänkin (jo joitain vuosia) ja se ei tietenkään naurata yhtään, vaan se mielikuva jostain radioapulaisesta, joka tohkeissaan ponnari kireällä kiikuttaa sitä "juuri saapunutta" tärkeää faksia uutistenlukijalle.

Sinänsähän uutinen meni perille kyllä, jopa minäkin havahduin ajatusmatkoiltani tähän päivään ja harva uutinen pysyy päässä vaikkapa saman päivän iltaan asti eli eipä hullumpi veto ollenkaan ;)

Juuri saamani tiedon mukaan hammastahnanpursottajan paikka on avoinna vessassa ja täytyy pikimiten täyttää tämä avoin toimi.

S.A.

Bisnekset sujuu hyvin ja kuntokin on vallan mainio.

2011-09-21T21:45:00.002+03:00

Joo, hiljaisuus tässä blogissa ei meinaa sitä, että "no news is good news" vaan aivan päinvastaista. Viikossa on taas ehtinyt tapahtua pari isompaa juttua ja sitten sata vähän pienempää. Isot rytinät vaatii muutaman päivän jälkiselvittelyn ja pienempiin riittää pienemmät kuviot. Aa-rakas poikaseni järjesti viime keskiviikkona yllätyksen ja sieltä ei-toivotuimmasta päästä. Pojan piti mennä harjoituksiin liikuntahallin sisälle, mutta olikin päätynyt pyörimään liikuntahallin taakse, jossa kokonaisvaltainen pöljyys pesii. Axe+sytytin+ kaverin helvetin kallis laskettelutakki= minun sydänpysähdys+ hermoromahdus+ helvetin iso lasku. MUTTA tietysti olen ikionnellinen, että kenellekään muulle kuin takille ei käynyt pahasti (ainekset kyllä oli suurempaankin, tiedättehän keinokuidun...) ja kiitollinen olen siitä, että sen toisen pojan äiti oli hyvin järkevä ja asiallinen kolmen pojan äiti ja tajusi, että kyseessä oli vahinko (hirvittävän harmillinen sellainen, mutta kuitenkin vahinko!) ja kun pojat on keskenään liikkeellä, niin sattuu ja tapahtuu ja se järki tulee jossain kolmen metrin päässä takana.

***
No, tunnemyrsky oli raivoisa, *kirjaan tämän kaiken siksi, että jos saan näistä neljästä kunnon miehiä kasvatettua, niin palaan 30 vuoden päästä lukemaan tämän*. Huutamisen ja itkemisen sekaan sattui soittamaan äiti, juurikin siinä kohdassa, kun olin varma, että aamulla soitan lastensuojeluun, että ottakaa nämä pois, en minä saa näitä kasvatettua mitenkään. Äidille huutaminen ja itkeminen katkaisi raivolta terävimmän kärjen ja seuraavaksi soitti Ystävä, joka sai saman ryöpytyksen viattomaan niskaansa. Sitten oli jo hyvin paljon seesteisempi olo. Iskä laittoi maailman kannustavimmat viestit; ET ole yksin, tästä(kin) selvitään yhdessä ja "mitäpä, jos ottaisit sen pojan yöksi kainaloon ja näyttäisit sille kuinka paljon sitä kuitenkin rakastetaan ja näyttäisit kuinka paha mieli sulla on oikeasti."

Ja niin minä petasin patjat Aan huoneen lattialle. Siinäpä itki äiti ja poika käsikädessä ja kun itku loppui, juteltiin yli puolen yön. Heräsin puoli viideltä miettimään syntyjä syviä ja katselemaan isoapientä poikaa, joka kuitenkin nukkui rauhallisesti, siinä vieressä, lähellä ja kyyneleetkin jo kuivuneina.

Perheneuvolan soittoaika oli sopivasti aamulla ja märisin koko katastrofin sille työntekijälle, joka antoi 11 (hetkinen, mitkähän oli maksimipisteet? Jos 10, niin hyvin meni, jos 100 niin ei kehumista!!!) pistettä vieressä nukkumisesta ja sen näyttämisestä, että lapsi hyväksytään, vaikka tekoa ei. Sanoinkin sille työntekijälle, että: Silloin, kun se vähiten rakkautta ansaitsee, silloin se sitä eniten tarvitsee. Eikös se niin ole?

Nyt meillä on mennyt viikko hyvin. Meillä on ihana perhe, vaikka paljon sattuu ja tapahtuu, niin silti meillä on maailman paras perhe (just meille). En tiedä miten jaksaisin, jos ei olisi omaa turvaverkkoa ympärillä, niitä ihmisiä joille voi soittaa ja varauksetta kaataa kaiken paskan niskaan ja silti joku jaksaa nostaa minutkin ylös, go girl! Sinä osaat, pärjäät ja pystyt!

Tähän sopii niin hyvin Jari Sinkkosen teksti, jonka äiti joskus omina nuoruusvuosinani leikkasi talteen: "Epätoivon hetkellä lapsi -ja aikuinen- tarvitsee jotakuta, joka pitää häntä sylissään niin kauan, kunnes hätä ja paha olo sulavat itkuun."

***
Ja "iloisempiin" uutisiin. Cee sai potkut puheterapiasta. Poika totesi jo eilen illalla, että aikoo puhua ainoastaan englantia siellä tänään ja todentotta, kun menin hakemaan sankariani, terapeutti totesi, että nyt on varmaan hyvä pitää vähän taukoa, vaikka puoli vuotta...? Jotain siansaksaa se oli solkottanut, eikä juurikaan ollut perehtynyt tehtäviin. Mahtavaa! Saatiin potkut terapiasta. (Mietin kyllä, että siinä saattaa piillä suuri viisaus; jos ässät ja ärrät ei tule terävästi, on kenties syntynyt väärään kansalaisuuteen. Silloin onkin parempi vaihtaa kieleen, jossa pehmeys kuuluu asiaan...)

***
Toiselta pomolta irtosi silmästä mykiö. Käsitättekö, että niinkin voi käydä?! Se voi irrota, jos joku lyö silmään tai jos vaikka nostaa jotain raskasta. No ei ole lyöty, joten tuo raskaiden asioiden nostelu on sitten se syy. Arvatkaapa onko homma vahtia aikuista ihmistä, ettei vaan nostele mitään, ettei se repeä kokonaan irti. Tämä taas tarkoittaa noin suurinpiirtein sitä, että toisen työkaverin lomalla ollessa (tämän ja ensiviikon) jäljelle jääneet kaksi tekee noin 10 tunnin päiviä ja yksi nostokieltoinen "hengailee".
***
Iloisia uutisiakin toki mahtuu viikkoon. Minua pyydettiin kaasoksi :D MAHTAVAA! Yksi pieni poikavauva syntyi maailmaan. Työkaverin miehen mahassa ei ollutkaan syöpä ja Ceellä liikkuu hammas.

Olikohan muuta? Tässä vissiin pääpointsit.

Kapteeni S.A. kiittää, kuittaa ja kumartaa!

Ps. Jos ajatus tekstissä hyppii, niin tämän kirjoituksen aikana 20-21:45 olen kirjoittamisen lisäksi lämmittänyt 3 annosta ruokaa, tyhjentänyt ja täyttänyt tiskikoneen, pelastanut 72 karannutta silmukkaa (kiitti Dee), pyöräillyt kaupasta paketin hiillosmakkaraa (koulun retki, ainiiiiin äiti mä unohdin sanoa aikaisemmin), ratkaissut yhden riidan, käynyt hämmästelemässä puhjennutta pyörän kumia, allekirjoittanut matematiikankokeen, ysipuol, nitkuttanut sitä ekaa heiluvaa hammasta, nukuttanut Deen ja puhdistanut koiran korvat.

Pps. Tämä taitaa olla virallisesti ensimmäinen kirjoitus, johon voisin laittaa kaikki tunnisteet. Paitsi Joulua ja Valokuvatorstai ja aamukaffeella.

Hohhohoo!

2011-09-13T21:35:00.000+03:00

Vasta mietin, että kun ei näytä olevan aikaa blogin päivittämiselle, niin laittaisko lapun luukulle? Mutta nyt huomasin, että tästä kuusta näyttää tulevan tän vuoden teksteliäin! 8O Tämä on jo yhdestoista kirjoitus tälle kuulle ja nyt on vasta 13. päivä. OHO!

Kahvia ja pullaa!

S.A.

Myrskyä ja välillä poutaakin.

2011-09-13T21:00:00.001+03:00

Huh. Hepaskasta on juurikin selvitty ja jonkin sortin rauha on astellut taloon. Johan tuota tulikin mellastettua. Onneksi sain taas tänään olla puoli päivää mielipuuhissa töissä :) kädet kyynärpäitä myöten savessa on kiva olla ja mieli seestyy ihan itsestään.
Illalla oli Ceen ja Deen vanhempainillat. Molemmat klo. 18-19:30 ja kahdessa eri osoitteessa. Hurjista harjoituksista huolimatta en tänäänkään onnistunut olemaan kahdessa paikassa yhtä aikaa, joten valitsin Deen päiväkodin, jota Cee surkeana suri; olivat leiponeet sämpylää ja kaikkea :(. Mutta näin nyt tällä kertaa.

Tuntuma päiväkodista on ollut hyvä, mutta entisestään fiilis parani tämän illan jälkeen. Ensinnäkin oltiin ihan hämärässä pelkkiä kynttilöitä valoina ja rauhallista musiikkia taustalla. Oh! Mikä ihana tunnelma. Kaiken hektisyyden ja kiireen keskellä. Oh! Oh! Oooh! Pajukorista nostettiin kuvia ja kun oman ipanan kuva tuli, sai mennä kertomaan lapsesta, perheestä ja hoitopaikkatunnelmista. Kaikki me vanhemmat arvostettiin sitä, että juuri sitä omaa kultsia tullaan sylittämään, kun aamulla mennään hoitoon. Aika iso pieni juttu. Se, että pieni jää (välillä toki kiljuvana) aikuisen syliin. Toinen tärkeä juttu oli kiireettömyys. Saa syödä niin kauan kuin siihen menee aikaa. Kaiken saa tehdä omaan tahtiin- ei hoputeta.

Askartelua hoitotädit kutsuivat PROJEKTEIKSI, koska siilin askarteluun saattaa mennä kuukausi. Kaksi viikkoa harjoitellaan saksien pitämistä kädessä, kolmannella leikataan ja neljännellä viikolla liimataan. Hyvä työilmapiiri välittyi humoristisesta asenteesta ja minulla on kyllä sellainen olo, että nyt ollaan tosi ihanassa paikassa:) Ja tietysti sen huomaa Deestä, joka jää mielellään aamuisin. Ainoa harmia aiheuttava juttu on se, että aamulla ei saa jäädä ulos! Kääk! Ryhmässä on myös yksi vaikeasti vammainen lapsi ja tädit kertoivat kuinka nämä 1-3 vuotiaat huolehtivat myös tämän tytön aina mukaan touhuihin ja jos tutti tippuu, niin kaverit jeesaa :) Tärkeää!

Retkissä painotettiin lähiretkeilyä. Jes! Kuten olen varmaan 500 kertaa todennut, että läheltä saattaa löytyä paljon suurempia elämyksiä kuin "isolla rahalla ja mittavilla järjestelyillä" kaukaa.

Siis oikein hyvillä mielin, kaikin puolin. Ruokapuolesta vastasi tänään luonnollisesti Ukko ja syksyn ensimmäiset takkamakkarat (siis kotona) on vetaistu naamaan. Namia oli, koskapa se makkara pahaa olisikaan?

S.A.

Hyvä raivari jatkukoon.

2011-09-12T20:48:00.000+03:00

Koskahan tämä raivo laantuu? Ajattelin jo illalla, että pahin myrsky pyyhkäisi yli, mutta vielä jäi joku turbulenssi takomaan takaraivoa ja hampaat irvessä olen tämänkin päivän vääntänyt läpi. Aamulla normaalit hoitoon/puheterapiaan/eskariin kuljetukset ja sitten vein kengät suutarille, joka sanoi, että roskiin vaan. Ei kannata korjata. Jaa.
Yllättäin tälle päivälle tuli vapaa, ihan viime viikon viimeisenä työpäivänä valkeni tämä asia ja koska olin jo varannut hoitopäivät niin hyödynsin tämän päivän kotihommille (siis oikeasti nukuin raivo otsassa niin huonosti viime yön sohvalla, että rykäisin kolmen tunnin päiväunet). Ja kävin kirjastossa.

Siinä mielessä tilanne on kuitenkin edistynyt, että Ukkoon kohdistuneen raivon olen tänään jaotellut koskemaan koko perhettä. Vihaisena oleminen on väsyttävää! Mutta kun nyt olen vauhtiin päässyt, niin antaa mennä vaan.

Pientä hymyä oli havaittavissa, kun noin 20 tekstiviestin verran suunniteltiin kaverin kanssa riitelyn alkeet-kurssia. Tai oikeastaan kysyin siltä ensin, että voiko lähestymiskieltoa hakea, jos toinen on vaan vitun ärsyttävä? Arvio oli, että pitäisi olla jotain väkivallan uhkaa tms. mutta siis onhan se uhka ihan todellinen, jos tuo ei lakkaa olemasta noin ärsyttävä, niin se saa ihan kohta köniin. Ja siitä se ajatus sitten lähti: periaatteessa mistä hyvänsä lausahduksesta saa riidan aikaiseksi, vähän se vaatii kekseliäisyyttä ja pokkaa, mutta onnistuu.

- Se on sun syy, että meidän lapset on niin rumia.
- Onneksi ne on sentään perineet luonteen multa, ihan riittävä rangaistus, että ulkonäkö on sulta!
***
Mies: Ajattelin käydä oluella perjantaina.
Nainen: OHO!
Mies: Kuinka niin, enhän mä nyt useasti käy.
Nainen: Ei kun tuo ajattelu osio hätkähdytti.
***
Mies: Sä varmaan tiedät tästäkin kaiken...
Nainen: En tiedä, vaikka sinusta varmaan siltä tuntuukin.
***
Mies: Seksi ei ole enää samanlaista kuin silloin alussa.
Nainen: Sepä yllättävää, mitäpä jos ottaisit yhteyden urologiisi?
***

Okei, jätän rankimmat vielä jemmaan, parhaita aseita ei pidä paljastaa heti taistelun alussa ;D
No niin, siinäpä esimakua, kun Akka ei enää ole niiiiin kiva. Mitäs luulette, onko tänään kaikki lapset ja Ukko saatu tuijottamalla ja mulkoilemalla hampaidenpesulle ja nukkumaan? Khyllä. Miksihän ne ei halua alkaa sanalliseen taistoon minun kanssa?!

S.A.

Räyh!

2011-09-11T22:19:00.001+03:00

Kaikkien viiden miespuolisen lukijan (2 irltuttua, Liskonaisen mies, Ninan mies ja ehkä LIAMK) kannattaa varmaan ohittaa tämä kirjoitus- nyt tulee rumaa tekstiä.

Ukko on aika usein ihan jees, mutta toisinaan niin helvetin ääliö, että tekisi mieli potkaista sitä ~~päähän~~ nilkkaan.
Tilannehan alkoi jo rakentua siitä, että se metsästyskaveri tuli tänne. Fine, oli sovittu, että Ukko lähtee metsälle (tekemään mitä? ei se metsästä mitään! ei ole ikinä metsästänyt!) ja ovat mökillä yötä. Ensimmäinen huutokohtaus siis perjantaille; Cee parkui, kun tulee niiiiin ikävä ja Dee parkui ihan vaan siitä syystä, kun Cee parkui. Bee tyytyi inkuttamaan; miks mä en voi lähtee mukaan? No, tilanne rauhoittui huomattavasti, kun älysivät lähteä viimein. Siis ne aikuiset miehet.

Niin kattoppa vaan, eiköhän ne olleet lauantaina 12 maissa takaisin täällä. Hakemassa skootteria ja pakettiautoa ja kaikkea muuta tuikitarpeellista (??????) metsästyskampetta. Joo-o, sama halvatun parkuna sillä seurauksella, että se vajakki sanoo, että "no tulkaa illalla saunomaan, jos äiti tulis teitä käyttämään". Hahhahhaa, onneksi mulla ei ole myöskään mitään aselupia, ei edes ritsaan. Arvaattekin, sitä inkutusta riitti ihan koko leppoisaksi iltapäiväksi 12:30-18:30. No pakkasin pennut, koiran ja saunakamppeet ja Ukko soittaa, että et viittis käydä kaupassa? (Syöksy seinään ja sementtiin!!!) Kaupan kautta matkaan. Saunominen meni ihan ok, makkarat paistettiin ja sitten se palikka toteaa: "Voittehan te jäädä yöksi, jos äitikin jää!" IDIOOTTI, PÄSSI! Ei ikinä noin! Siis minusta tehtiin yhdellä lauseella hankala ja v-mäinen ämmä, kun en suostu jäämään mökille yöksi. Ja miksi en jäänyt?

1. kaksikerroksinen mökki helkkarin jyrkillä portailla ilman suojaporttia.
2. kaksi narttukoiraa ja meidän uroskoira.
3. yksi vaippaikäinen ja rantasauna (lämmin vesi siellä, ei sähkövaloja).
4. saunaolusia nauttivia miehiä (lue: kukaan tervepäinen ei jaksa kuunnella niitä ohiammuttuja teeriä selvinpäin, ei ihan oikeasti jaksa).

Bee sai jäädä yöksi, koska jaksaa kävellä metsässä. Ceen ja Deen pakkasin huutavina ja väsyneinä autoon ja Aa halusikin kotiin.

Nyt tulee sitten sen pannupään huippuveto: "Iskä tulee sitten heti aamusta, saat nukkua isin paikalla ja iskä tulee sitten ihan pian, kun oot herännyt!" Lärsynlärsyn Ceelle.

Cee heräsi varttia vaille seitsemän ja Ukko tuli Been kanssa kotiin klo. 18. Tarvitseeko sanoa mitään? Luuletteko ehtikö Cee kysyä kertaakaan, joko se iskä kohta tulee? Klo. 18 aikaan täällä oli jokseenkin jäätävä vastaanotto- vitutti niin, ettei veri kiertänyt päässä eikä varpaissa. Cee oli (kuten lapset on, vaikka ei yhtään olisi syytä) sydämellinen ja suukotteli ja halaili ja iskä sanoi: "Lämmitetään sauna!" Karjaisin keittiöstä, että sinne saunaan ei meni kukaan, kun siellä on se piha-allas pestynä ja kuivumassa.

Savua nousee korvista. Pässinpää se on.

S.A.

Ps. Kiitti, nyt helpotti jo vähän:)

Pps. Näitä näin lahjakkaita ylilyöntejä ei sentään satu edes puolivuosittain. Jos sattuisi, niin saattaisin hankkia sen ritsankantoluvan.

Aan.

2011-09-11T14:36:00.001+03:00

Aa valitsi itse verhot ja taulukankaan ja Ikeasta löytyi pussilakana, joka sopi hyvin väreihin ja mikä parasta, jos sängyn petaus "unohtuu", niin äiskä ei pulttaa ja vedä hertsejä ihan sillä sekuntilla;) Huomatkaa taidokas rajaus, siis meidän ipanan sängyn alla ei ole likaisia sukkia, astioita, vesilaseja tms. Ylipäätään sen huoneessa ei ole roskia eikä varsinkaan pyykkejä lattialla. Näettehän sen?!

Tauluun olen odotellut kahta 138 cm:n mittaista listan pätkää jo tovin. Toimitusajat on hämmästyttävän pitkät tässä firmassa ja niinpä sitten ihan omin kätösin sahasin ne listat ja ompelin kankaan reunat ja leveät taitteet ylös ja alas. Ylälistaan ruuvasin pienet renkaat päihin ja sitten Aa naulasi toisen naulan seinään ja minä toisen. Kyllä on heeeeeeeno! Ja ihan ite tehty:D

S.A.

Mitä sinä sanoa ja mitä sinä tarkoittaa?

2011-09-09T19:48:00.000+03:00

Ukon kaveri oli tulossa tänään metsästyslomalle tänne ja huomasin sitten, että kun Aa on toivonut tiettyä puhelinta syntymäpäivälahjaksi ja sama puhelin maksaa täällä 149 € ja G-igantissa 95 € niin pyydänpä Ukon kaveria nappaamaan matkalta sellaisen mukaan.

Lähetin viestin: "Moi! Mitäs kautta aattelit ajella- ihan sillä vaan, että sattuiskohan siihen yhtään G-iganttia välille, kun meillä olisi yhden puhelimen tarve ja se maksaisi siellä 50 € vähemmän kuin täällä. T. Akka"

Vastaus tuli: "Malli ja väri?"

Ja vastasin mallin ja väritoiveen.

Ja kerroin Ukolle, että mitä olin viesteillyt, niin se pyöritteli silmiä päässään, että sattuuhan siihen ehkä kakskymmentä g-iganttia välille, mitä sä nyt tyhmiä kyselet! "Miksi sä et vaan laittanu viestiä, että tuo semmonen puhelin!"

Ja yritin selventää Ukolle (en kyllä tiedä tajusiko se)
"Siis mä laitoin sen viestin siksi noin, että jos sillä ei olis huvittanu lähteä yhtä puhelinta hakemaan, niin se olis voinu vastata, että ei tohon nyt satu yhtään liikettä matkan varrelle ja sitten mä olisin ollut, että no okei, ei sit mitään. Mulle ei olis tullut paha mieli, eikä mun olisi tarvinnut suutuspäissään laittaa kahta lusikallista pippuria sen makaronilaatikkoon. Ja jos mä olisin laittanu että "hae se puhelin" ja se olis joko hakenut sen pakosta tai sit vastannu, että en hae ja jos se olis hakenut pakosta, niin sillä olis kumminki ottanu päähän ajaa vartavasten johonkin mihin sillä ei ollu asiaa tai sit sitä olis harmittanu, että se ei mennyt hakemaan ja sitten se ihmettelis vaan miten huono kokki mä oon. Kun antaa semmoisen mahdollisuuden luistaa tehtävästä niin molemmat säilyttää kasvonsa eikä ketään vituta, oli lopputulos mikä hyvänsä."

Kai te ymmärsitte?! Eiks tää ole ihan normaalia kommunikointia?

S.A.

Ps. En ole kyllä muutenkaan huippukokki, että jos joskus syötte meillä jotain mikä maistuu oudolta, niin ei ekana kannata miettiä, että ootteko ehkä jotenkin suututtanu mut ;D

Pps. Heli Laaksonen on kirjoittanut kolumnin, jossa käsiteltiin varsinaissuomalaista tapaa: "Ei teil sattus olemaan mustaa makkaraa?" "Ei oo." "No niin mä vähän aattelinki." Molemmat osapuolet säilyttää kasvonsa;)
Minussa siis saattaa asua hitunen varsinaissuomalaisuutta.

Ppps. Ne puhelimet oli loppuneet- ainoastaan verkkokaupasta saatavilla. Mut ainakin se yritti:)

Mikä ikä sopiva yökyläilyyn?

2011-09-08T21:16:00.000+03:00

Hih:), ei siis ollut edellisen kirjoituksen pääpointti- jos sitä pointtia näissä kirjoituksissa ikänään onkaan, mutta minkä ikäinen voi yövierailla vastakkaisen sukupuolen luona ja millä järjestelyillä?

Itse siis ajattelin, ettei yökyläily ole pahasta, tosin ajattelin sijoittaa vieraan Been huoneeseen, kuten vieraat meillä sijoitetaan- Bee tykkää vielä nukkua meidän vieressä, joten siellä Been huoneessa on sänky vapaana. Tyttöystävä M on siis usein meillä kylässä ja kuten nyt nelilapsisessa perheessä yleensä on, niin sitä "kahdenkeskistä" aikaa on riittävästi (huom. sarkasmi)... eli ei yhtään. Aina joku pienemmistä pyytää piirtämään/kirjoittamaan/laulamaan/tanssimaan/pelaamaan/you name it. Mutta mikä ikä sitten on "oikea"? Missä vastakkaista sukupuolta tulisi nukuttaa? Vieressä? Lukkojen takana?

(itseasiassa joskus hirvittää enemmän laittaa tyttö "yön selkään", joskus 22-23 aikaan kuin että pettaisi sille petipaikan meille)

Ja.

Miksi se vastakkainen sukupuoli sitten on se "mörkö"?! HÄH?

S.A.

Ps. Aa menee kirkkoon poikakaverin kanssa. Mä en nyt tiedä pitäiskö hihkua riemusta vai kaatua tajuttomana lattialle?! (ja edelleen saa käyttää niitä hjyymorisuotimia... olen vähän väsynyt ja tirskun kaikelle;))

Pps. Ja nimenomaan, miksi minäkin ajattelen heti, että tytöt ja pojat nukkuisi eri huoneissa? Mihin ytimeen moinen on juurtunut?

Hetkellinen "pingpong".

2011-09-08T08:13:00.001+03:00

"Ping" kuvaa sitä tunnetta, kun jouhi kiristyy kolmessa sekunnissa katkeamispisteeseen ja "pong" sitä katkeamista. Kas vain, lapset ei tällä kertaa olleet ollenkaan syyllisiä tapahtuneeseen vaan työkuviot. Tai oikeammin sen karun tosiasian havaitseminen, että kahdessa paikassa ei voi olla yhtä aikaa. Eikä oikein kolmessakaan:/ Plääh. Työvuorolistojen mukaan olin buukannut kakkostyötä ykköstyön vapaapäiville, mutta yhtäkkiä olikin myös ykköstyölle nimettynä ko. päiville ja noniin, säätämistä ja veivaamista (ja se ärsyttävä tunne, että olen jokapaikkaan enemmän rasite kuin hyödyke... voi vihne!)
***
Aalla on huomenna 14-vuotissynttärit. Kauheeta miten vanha se on ja hurjaa miten nuori äiti sillä on 8D!!! Tyttöystävä olisi ilmeisesti tulossa ekaa kertaa yökylään...huuuuu! No katsotaan tuleeko tytön vanhemmilta lupa. Viime vuonna olin kuulemma luvannut, että saa olla kavereineen meillä ilman aikuisia viettämässä syntymäpäivää tai siis -iltaa, mutta tänä vuonna iski jännän päälle ja ajattelin kuitenkin pysyä kotona... toinen varteenotettava vaihtoehto illanvietolle olisi nuorten messu (18-23) ja siitä saisi riparimerkin, mutta ilme oli pojalla näkemisen arvoinen, kun ehdotin tuota;) "AI niinku synttäripäivänä olisin koko illan kirkossa??? Kun äiti mä en oikein pidä kirkon tunnelmasta, varsinkaan syntymäpäivänä..."
***
Eilen oli eskarilaisen yleisurheilukisat ja varmaan meni tosi hyvin. Pamautin aamulla vessan oven kiinni ja Ceen jalka oli välissä. Auh! Että onnea ja menestystä vaan kisoihin, äiti lisää vähän vaikeusastetta telomalla sun jalan. Etpä oo sit niin ylivoimainen... Huoh.
***
Huihai sentään, arki siis menee painollaan ja yritetään räpistellä mukana. Voi olla, että viikonloppuna ehtisin kirjoitella jotain järkevämpääkin, epätodennäköistä se silti on. Kiireisenä pitää, kun täytyy muistaa sotkea kalenteria ja litistellä jalkoja oven väleihin. (JOO! SAA ANTAA SYMPATIAA JA SILITTÄÄ PÄÄTÄ!)

S.A.

Asiasta ja sen vierestä.

2011-09-05T19:14:00.000+03:00

Anonyymi sanoi...: Suuri kiitos kaikista enkeleistä ja rukouksista. Hyvin varovaisen arvion mukaan tällä hetkellä näyttää siltä, että enkelit ovat tehneet töitä ja rukoukset on jossain kuultu. Mutta vielä ei voida olla varmoja mistään, joten jos enkeleillä ei ole hirveä kiire, niin mielellämme pidämme ne vielä kotvan aikaa pienen tytön sängyn reunalla. Kiitos!
5. syyskuuta 2011 12.16
Yllä oleva teksti on kopioitu tuolta alemmasta kirjoituksesta- että jos nyt joku ei aktiivisesti kahlaa vanhoja kommentteja läpi, niin tämä teille rakkaille tiedoksi. Tiesinhän minä, laatuenkeleitä teiltä löytyy! :)
Olen analysoinut omia tunteita ja tullut siihen tulokseen, että oma pää palaa vieläkin lähes päivittäin niihin tammikuisiin tapahtumiin ja varmaan siksikin (jos nyt ei aiemminkaan empatiakyvyt ole olleet nollassa) elän kauhean vahvasti tuttavien/ystävien ja tuntemattomienkin murheet. Sydän ihan rytyssä; pelottaa, voin kuvitella, henki ei meinaa kulkea, itkettää ja kaikkea. Silti minä kyllä jaksan viimeiseen asti olla varma hyvistä uutisista ja luotan, että mitään pahaa ja peruuttamatonta ei voi/saa tapahtua!!!
Eli kiitos ja kuten yllä lukeekin, niin lisätsempit ei ole ollenkaan pahitteeksi!
***
Retkipojat saapuivat eilen illalla ja tuomisina oli mitä maukkainta rieskaa. Ei olisi kannattanut yhtään tirskua, varsin symmetrisiä ja tosiaan herrrkullisia oli ne ja nyt ne on muisto vain. Nam nam. :P
Saunan pesusta saatiin kiitosta ja uusista verhoista: "Vaihda heti ne vanhat takaisin!"-kommentti. Juu, en ole vaihtamassa! Siis talon ainoa henkilö, joka jotain sisustuksesta (ehkä) ymmärtää, niin oman terveyden takia ei miesväellä kannata lähteä tuolle arvostelulinjalle yhtään!
Meinasin ostaa töistä sellaisen "mykkäkoulussa" hihanauhan. Sillä voisi viestittää ilman äänenkorotusta mitä mieltä mistäkin on milloinkin;D
***
Tänään oli puheterapia. Cee edistyy hienosti, äsh- ja ärrrr on nyt löydetty ja saatu puheeseen ja nyt treenataan kaikenlaisia käsitteitä. Cee ei suinkaan kaikkea osaa, mutta ilmiömäisen muistin avulla osaa seuraavalla viikolla edellisen viikon tehtävät (jos viitsii yrittää).
***
Tämän viimeisen taisin jakaa facebookin puolella, mutta täällä en sitä tainnut vielä kirjoittaa.
Cee: Kone meni sekaisin...
Isi: Mitä sä oot tehny sille?
Cee: En mitään, en ees koskenut!
Isi: Mutta tässähän lukee, että on luotu joku uusi juttu ja sen nimi on IVIL!
Cee: Jaa, no miten mun nimi sitten kirjotetaan?
Ja tuo kirjainyhdistelmä on siis kyllä Ceen nimi, joskin vähän eri järjestyksessä (vaikka kyllä tuo IVILkin pehmeästi lausuttuna joskus tuntuu sopivan tuolle äärimmäisen hyvin;)); S.A.

Laatuaikaa.

2011-09-03T19:10:00.001+03:00

Työpäivän jälkeen pyöräilin kaupassa mutkin, tein ruoan ja creme bruleen jälkiruoaksi. Helppoa oli touhuta, kun ei ollut kuin Dee kotona. Ukko lähti Been ja Ceen kanssa kaverin luo mökkeilemään. Laatuaikaa sielläkin tiedossa; iskät ja tyttö 7 vee, pojat 11, 5 ja 4 vee aikovat leipoa rieskaa. (tirsktirsk;))

Aan lupasin koululle jalkapallon peluuseen vannotuksen kera, että kuudelta on oltava kotona. Saunaa pesemässä. (hirviömama nro1.) Ja olihan se viittä vaille kuusi kalsareissa valmiina juuriharjasulkeisiin. Valmista tuli ja creme bruleet palkinnoksi. Nyt odotellaan, että sauna lämpiää ja sitten möllötetään sohvalla ilta- katsotaan joku elokuva ja naatitaan, naatitaan!

Elämä on varsin mieluisaa juuri nyt, onnellisena ihan kaikesta tästä ja nauttien älyttömän kivasta fiiliksestä:) Jos olisin vielä saanut piilokameran rinkkaan, niin olisin voinut tiirailla sitä rieskashowta (hohooohoo, miksi mua naurattaa ajatuskin niin kauheasti...)

Siksipä en juuri nyt ehdi viettää teidän kanssanne enempää aikaa- laatuheppu katselee vinosti tuolta, että "äitiiii, sun koneaika on loppu..."

Moi!

S.A.

Ps. Kysyin saunaa pestessä, että kysykö kaverit mitään, kun sun piti lähtee niin aikaisin, niin Aa sanoi, että "ei kysyny, kun sanoin, et lähden äitin kanssa pesemään saunaa!" Keep it simple. (ja toi 14!!! en mä nyt ihan epäonnistunu oo, enhän?!)

Pienten kylien suuria persoonia.

2011-09-02T22:03:00.002+03:00

Olen joskus aiemminkin kirjoitellut näistä "kotikylän" suurista persoonista ja tänään juttelin serkkulikan kanssa puhelimessa ja nauroin katketakseni seuraavalle tarinalle. (Huom, ei heikkohermoisille.)

Talossa asui aiemmin kolme siskosta, nyttemmin yksi on siirtynyt ajasta ikuisuuteen, joten kaksi siskosta asuu siis nykyään. Näistä yli 90-vuotiaista toinen on vielä hyvinkin "kopillaan"(siis tässä päivässä/järjissään) ja autoileekin päivittäin. Kuten kunnon automimmin kuuluukin, niin hän pitää hyvää huolta menopelistään; pesee, puunaa, vahaa ja huoltaa. Silmäterä on se auto.

Kesän alussa talon pihaan oli leiriytynyt fasaanipariskunta. Kun mammafasaani lähti sitten pesimä- ja hautomapuuhiin, niin iskäfasaani jäi pihalle vartioon. Äläkä mittään, eiköhän siinä silmänräpäyksessä tullut kilpakosija näkökenttään. Aivan valtava tappelu aikaiseksi. Höyhenet pöllyten iskäfasaani antoi tungettelijalle köniin ja uudestaan ja uudestaan... Paitsi, ettei mitään kilpakosijaa ollut. Se parka tappeli oman peilikuvansa kanssa.
(mitä tästä opimme? ei kannata kiillottaa autonkylkeä ihan peilikirkkaaksi)
Auton kylki aivan naarmuja täynnä! No, mummeli sitten peitteli auton peitteellä, satoi tai paistoi, niin aina hopeapeite auton päälle. Auttoiko? No, eipä mainittavasti. Fasaani-iskällähän oli vainu siitä missä se pahalainen vastus luuraa. Ei muuta kuin hopeapeite riekaleiksi. Ja mummelin vastaisku: Paketoida auto kanaverkolla kauttaaltaan. Jokaikinen päivä ja jos oli useampi reissu päivässä, niin jokaisen reissun jälkeen. Ensin repaleinen hopeapeitto ja sitten kanaverkko. (olisinko hakenut ilmakiväärin lainaan naapurista tässä kohtaa...? juu-u.)
Mummeli oli kuitenkin päätynyt kokeilemaan myrkyttämistä. Oli tarjonnut rotanmyrkkyä ja nitroja. Ja arvatkaapa mitä?

No serkkulikka oli ajellut sen talon ohi tänään, niin siellä se fasaani oli rähissyt jo ihan maantiellä asti ja kaikille autoille. Kaikki sulat ärheänpörheänä riehuu yhden pienen kylän raitilla helkkarin raivoisa fasaani.

Teitä on varoitettu.
Be careful out there.

S.A.

Keskiviikko, keskellä viikkoa.

2011-08-31T20:41:00.001+03:00

Olipahan höpöpäivä töissä. Sain taas (aika usein viime aikoina, jeejeejeee!!!) tehdä niitä juttuja, mitkä kiinnostaa tosi paljon. Saan tehdä käsillä ja aika menee siivillä! No, tänään kädet ja pää ei oikein tehneet yhteistyötä ja muutama juttu päätyi persiilleen. Tai niinku aivan lähtöpisteeseen. Voitteko kuvitella?! Siis, että mullekin voi käydä niin, että joku juttu ei onnistu :O HETI JA TÄYDELLISESTI!?

Onneksi en ole mikään kirurgi tms. Nimittäin nuo minun "hupsista, nyt sattu hanska"- jutut korjaantuu upottamalla huti vesisaaviin ja kohta mennään taas täysillä :)

***
Ajatuksissa on nyt paljon isoja asioita ja koska tiedän, että teillä on siellä tosi päteviä suojelusenkeleitä, niin pyydän ne kaikki liikenevät vaikka tänne meidän osoitteeseen. Minä lähetän ne sitten eteenpäin. Kun kirjoitan nyt vain omista ja meidän perheen jutuista pääsääntöisesti, niin en nytkään mene sen tarkempiin yksistyiskohtiin, mutta enkeliarmeija tänne- ja täältä eteenpäin! :)
Ja nämä enkelit on matkalla muualle kuin papan luo, mutta voidaan sillekin joku toimittaa, oli taas tänään joron jäljille-luvatta.

Hyvää yötä kaikille!

S.A.

Ps. Jos tarvii retkelle lettutaikinaa, kannattaa laittaa se pestyyn ketsuppipulloon. Helppo annostella! (Oon tässä pari tuntia riehunu retkeläiselle kamppeita kasaan, koulun teltteretkelle...)

Hei Dodo sorsa...

2011-08-30T21:10:00.000+03:00

...jäi karttasi yöpöydän alle, sinun pelkään eksyvän maailmalle...

Kaikki vallan mainiosta! Juhlaviikonloppu on juhlittu ja pari päivää hikoiltu ja puhalleltu- ja tänään jumpassa todettu pumppu toimintakelpoiseksi- joten nyt uskaltaa tuulettaa! Still alive!

Aivan kertakaikkisen hienoa oli. Tarjoilut loistavat, riittävät, juomat sihisevät ja riittävät nekin. Ohjelmaa oli sopivasti, hienoja ihmisiä valtavasti, raurunremakkaa aamuun asti, saunaa nonstoppina ja mitäs muuta mahtavilta juhlilta oikein voi toivoakaan?! Sankari oli tyytyväinen, vieraat takuulla tyytyväisiä ja oletan, että kukaan n. 90 vieraasta ei jäänyt kaivelemaan herneitä sieraimista, kun ruoat tarjoiltiin kertakäyttölautasilta 8O. Tämä siis oli vaivannut sankarin äitiä, että eihän sitä nyt kertiksiltä, että jos niitä lautasia sitten kuitenkin... HUHUUUUUU!? Ryhmä rämä leiriytyy pellolle ja odottaisko kaikki ihan varmasti perintöporsliineja pöytään? NO EI TOD.

Tuli jossain vaiheessa (ääni vissiin meni käheeksi) mieleen, että vois vaikka pantomiiminä alkaa taustatanssijaksi niille, jotka vielä jaksoi laulaa ja sehän tuli touteutettua. Jonkin sortin stand up-pantomiimiporukka olisi nyt kasassa, että tarvitsisiko joku ohjelmaa juhliin? Ollaan ihan valmiita! Majoituksen suhteen ei olla ranttuja, mutta ruoan ja juoman suhteen kyllä ;D

Lahjan tavallaan muistin. Luulin, että mennään punaisella paholaisella, mutta Ukon idea olikin lähteä mustalla leskellä ja siinä jossain kohtaa se lahja (kasa lautoja joiden välissä kirjekuoria) ikäänkuin levisi vähän käsiin ja ne kirjekuoret tipahti sinne auton peräkontiin ja juurikin sen väärän auton. Olinpa juhlapaikalla ihan jyrsimässä ranteita, kun tämä näinkin yksinkertainen asia menee minun toimesta reisille ja viduiksi. No onneksi oli tulossa porukkaa ns. jälkijunassa, niin saatiin lahja läjään ja sankarille. (Ja periaatteessa tääkin hazardi oli Ukon vika, mitäs meni vaihtamaan autoa lennossa!)

Ah, nyt on hyvä laskeutua arkeen ja alkaa tuhlaamaan niitä energialatauksia. Heti tänään olikin jo tilaisuus tarjolla. Tulin töistä kotiin hakemaan jumppavaatteita ja yhtäkkiä Ukko pelmahti sisään klo. 16:30. Heitti rivakalla otteella kaksi ruokakassia jalkoihini, juuri kerkesin stepata karkuun ettei varpaat murtuneet. "Kävin kaupassa!" Huusi Ukko. Tutkailin kauppakasseja, että: "No ostit sitten pussillisen makkaraa ja toisen pussillisen leipää. Ei tullut mieleen se maito eikä margariini mitkä on oikeasti lopussa!" Jonkun sortin silmänpullistumisen saattelemana Ukko vaan sihahti, että: "Oon tässä ettiny pappaa ympäri kyliä, kun se oli karannut jonkun toisen kanssa sairaalasta ja löysin ne tuolta S-marketilta ostoksilta, olivat menossa XXX:ään (paikka josta Pappa on muuttanut pois jotain 50 vuotta sitten)!"

Miten helkkarissa ne olivat antaneet sille lompakon ja ja ja ja?! Tästä se kuulkaa vielä riemu ratkeaa. Talven 2011-12 kuskailin lapsia eri terapioihin ja niistä pois ja väliajat etsittiin katoilevaa pappaa. Jos siellä yläkerrassa on joku, niin voisko Papan muistin palauttaa, niinku vaikka heti!? Kiitos.

(Otsikon ja ekarivin kappale kannattaa youtubettaa, lapsenvahti oli sen jätkille esitellyt ja se onkin soinut talossa ja päässä sunnuntaista asti. Hauska se on silti!)

S.A.

Festareille!

2011-08-25T08:27:00.000+03:00

Ensiviikonloppuna, tai tarkalleen ottaen huomenna töiden jälkeen ja lapsenvahdin saapuessa lähdetään juhlimaan hyvän ystävän syntymäpäiviä. Ne onkin aikamoiset kekkerit! Noin 90-100 hlöä ja reipas telttamajoitus pellolla! Mennään siis ihan ilman ipanoita Ukon kanssa. Juhuu! Kahdestaan ollaankin oltu *jossain* viimeksi...ööö...ööö...öööö?! No, käytiin kyllä kesäteatterissa (2h), pyöräilemässä kavereiden luona (1,5h) ja terassiretkellä (2h) tänä kesänä, mutta että ihan yötä poissa kotoa? KOSKA VIIMEKSI? En ihan oikeasti muista! No silloin, kun Cee oli vauva, silloin oltiin yksi viikonloppu poissa... Viisi vuotta sitten!

***

Oon ihan täpinöissäni, hyvää seuraa, ruokaa ja ei ketään vahdittavaa! Ukko tosin jo aloitti eilen illalla: "No ei kai me nyt kahta yötä, jos lauantaina tultais sit kotiin..." Ja ei muuten tulla! Jos täällä ei ole jollain kaula katki tms. niin ei varmana tulla ennen sunnuntaita.

***

Kaikki energiat talvea varten tulee tarpeeseen ja tästä viikonlopusta saan ainakin kaksi säkillistä! Ja olen kyllä niiiiiiiiiin ansainnut lomani! Sanokoon muut mitä tahansa! :)

Hiphurraa! Skååååål!

S.A.

Ps. Tälle illallekin on tehtävää: etsi villasukkia, lämmintä vaatetta, kumpparit, tee ruoka kahdelle päivälle: makaronilaatikko, nakkikeitto, käy kaupassa, karkkipäivän karkit ja muut hyväskät, nosta vähän käteistä hätävaroiksi kotijoukoille, alko, hamahelmiä tiimarista, muista eskarin pastilliraha 4 e, makuupussit, makkaraa, siideriä?, pese työvaatteet valmiiksi, järjestele kulkuväylät, vaippoja... viikkaa pyykit pois, limsaa, surrurrur, muista saunakamppeet, lahja! Muista lahja ja kortti! Kovalevy, kestä vielä vähän!

Kiva murkku:)

2011-08-21T19:17:00.000+03:00

Aa ehdottomasti ansaitsee nyt erityiskirjoituksen. Kevään ja alkukesän pöllöilyt on nyt "nollattu". Mummolan ryhtileiri oli erinomaisen hyvä konsti, mutta tätä nyt ei voi suositella -kaikille- kompaktina ratkaisuna. Meillä se toimi vaan hurjan hyvin:)

Meille on siis tullut takaisin se kiva, jutteleva, osallistuva poika, joka ei sinkoile kuin tuli hännän alla ja muurahaiset pöksyissä. Autotallin siivous ja tyhjennysprojekti olikin yllättävän onnistunut juttu. Nyt siellä on pyörää, mopoa ja kaikkea touhua levällään ja kasa teinejä puuhaamassa. Ei olla mitenkään rajoitettu, että kenen pyöriä siellä saa korjata, joten on ihan hurjan mukavaa katsella kun siellä touhuilee Aa ja Bee kavereineen. Cee ja Dee hännän huippuina. Siinä ovat silmien alla, eikä missään kylillä kehittelemässä pöllön puuhia! :)

Perheterapiassa käytiin viime viikolla. No, Aa käy nyt ainakin ne sovitut neljä kertaa ja sitten mietitään jatkoa. Terapeutti kehui, että meillä on tosi fiksu poika. Kyllä me se tiedettiinkin;D, mutta kiva kuitenkin kuulla se joltakin muultakin. Koulua nyt ei vielä kovin kauaa ole ollut, mutta alku vaikuttaa oikein lupaavalta! Kolme kertaa on tullut merkintää JA KAIKKI KIITOSTA HUOMATTAVASTI RAUHOITTUNEESTA JA HYVÄSTÄ KÄYTÖKSESTÄ! JUHUU! Ihana, kun poika pyysi useaan kertaan, että lue äiti vielä ääneen mitä ne opet on kirjoittanut. Ja mielelläänhän niitä lukee, ääneen ja toistona.

Toki meillä välillä rämähtelee ja tulee sanomista, mutta en missään tapauksessa oletakaan aikuistumisen käyvän kivuttomasti. Tärkeintä on kuitenkin se, että meillä on nyt hyvät puhevälit ja olen myös omaa käytöstäni tietoisesti hionut enemmän siihen suuntaan, että *yritän* jutella enemmän kuin aikuinen aikuiselle enkä pidä ihan vauvana tai ala kiljumaan heti. Hyvältä näyttää ja tuntuu!

S.A.

Ps.Bee tosin kysyi vasta, että mitä te sitten teette iskän kanssa, kun me kaikki ollaan muutettu pois? Vastasin, että vaihdetaan lukot ja puhelinnumerot;)

Oikein toimimisen vaikeus.

2011-08-19T21:42:00.000+03:00

Tämä nyt taas ei oikeastaan liity mihinkään aiempaan, mutta tulipahan vaan mieleen.

Kuukausi sitten olimme uimassa yleisellä uimarannalla ja lähtiessämme pois Bee huomasi maassa Nesteen maksukortin. Siinä oli kääntöpuolella puh. nro, osoite ja maininta löytöpalkkiosta. Beehän riemastui siitä, että nyt kyllä palautetaan tämä ja hän löytäjänä saa löytöpalkkion! Jeah!

Soitin kortissa olleeseen numeroon ja siellä sanottiin, että kortin voi joko postittaa tai viedä lähimmälle huoltoasemalle. Sanoin, että eihän tuo lähin kaukana ole, viemme sen sinne. No, jotenkin ajattelin, että maksavat pojalle sen 9 euroa sieltä asemalta, mutta "ei kuule ole meidän tehtävä maksaa mitään löytöpalkkioita, soita siihen numeroon uudelleen"... Ja soitin ja ottivat tilinumeron ylös ja ja ja... Kuukausi on mennyt, eikä mitään ole kuulunut.

Tänään Bee totesi, että: "Se oli kyllä ihan huijausta, ei ne maksa mitään löytöpalkkiota, mä oon käyny melkein joka päivä tilillä tarkistamassa, eikä ne oo maksanut. Jos mä vielä löydän joskus jonkun kortin, niin mä katkasen sen ja laitan roskiin."

Hmmm. Niin olisi kannattanut toimia nytkin, olisipa ainakin säästynyt harmistukselta. Tyhmää keksiä hyviä juttuja ja kannustimia, jos niitä ei sitten viedä loppuun asti, eikö?

30 euron kuukausirahaan 9 euroa on kiva lisä, sen lisäksi, että tulisi sitä oikein toimimisen kannustusta, mutku...

S.A.

Hitsin vitsi.

2011-08-17T19:16:00.000+03:00

Koulut alkoi: kalenterien järjestelyä, pitkiä työpäiviä (ja putkia), hoitojen, eskareiden ja kaiken muistettavan sumaa. Ja koska katastrofialueella ollaan, niin sittenhän kävi muuan viikko sitten niin, että Ukon isä joutui kolariin. Käsi murtui. Mutta nyttemmin on sitten käynyt ilmi, että pappa on ns. sekaisin kuin seinäkello. Yhdessä hetkessä ja lauseessa on melkein tässä päivässä ja seuraavassa jossain 30 vuoden takana, seuraavassa elää vissiin jonkun toisen elämää ja taas seuraavassa muistaa kahden lapsenlapsen nimet oikein ja kahta ei ollenkaan:(
Olimme siinä uskossa, että pää kuvattiin sairaalassa, mutta tänään sitten tuli tieto, ettei sitä edes ole kuvattu! HITSI! Huomenna palaveri lääkärin kanssa, että mitäs nyt sitten... (Ukko tosin sanoi heti kättelyssä, ettei me ainakaan voida tähän meidän tivoliin sitä ottaa). Kääk, mitäs nyt?!

No huomenna taas vähän viisaampana(?) ehkä.

Miten meille on jaettu näin kummalliset kortit tässä elämän pokerissa?! Häh!?

S.A.

Ps. Aalla näyttää menevän nyt hyvin :):):) siis meillä on ihan sikakivateini!!!!!
Cee ja Dee on niittäneet tahoillaan kiitosta ja ylistystä, kun "ne on niiiiiiin ihania". Tänään tuli eskarissa yksi uusi täti katsomaan minua ja sanoi: "Pitää ihan tulla katsomaan, että minkä näköisen äidin poika on täällä hurmannut aivan kaikki tädit!" Vähänkö lämmitti sydäntä, aika paljon!:)

Ukko katsastaa auton.

2011-07-28T20:23:00.000+03:00

Kakkosautona nykyään pikkuruinen fiiat- petojen sukua (ei suinkaan susi jo syntyessään). Katsastuspäivänä eräässä Susikairalaisessa katsastuskonttorissa:

Ukko: No tää nyt ei mee läpi, mut voitko listata viat mitä siinä on, niin mietin sitten, että kannattaako tuota rassata enempäänsä.

Katsastusmies: No aletaanpa tutkia.

*tutkimustutkimustutkimus*

Katsastusmies: No, laita tuo toinen takarekisterikilvenvalo kuntoon. Turvallista matkaa!

Ukko: Juu, ei kuule, nyt ei mee läpi. Nostapa uudelleen sinne tärisyttimeen, joku siellä kolisee, ihan varmana. En vaan löytäny vikaa, mutta katotaanpa nyt oikeesti mikä siinä mättää.

*kolisutikolisutikolisutitärräätitärryyti*

Katsastusmies: KUN EI TÄÄLLÄ OLE VIKAA! MISSÄÄN!

Ukko: On siinä, tärisytä vähän vielä, kyllä siinä joku on hajalla.

*rämisytitärisyti*

Katsastusmies: Ei täällä ole mitään vikaa!!!! Mene pois autoinesi! Se on aivan loistokunnossa!

Ukko: ...nomutku... Jos vielä vähän tärisyttäisit? Minusta tuntuu, että kyllä siinä joku kolisee.

Katsastusmies: SÄ OOT kuule liian kriittinen omien autojes kanssa. SIELLÄ EI OLE VIKAA! SE EI KOLISE!

***
Miksi minusta niin kovin usein tuntuu siltä, että voisin kirjoitella tosielämänsketsejä päivät pitkät. Eikä edes tarvitsisi käyttää mielikuvitusta...

S.A.

Lisää mykistäviä aspatilanteita.

2011-07-20T17:57:00.002+03:00

Jäin oikein miettimään näitä "haasteellisia" tilanteita ja tämä on kyllä pakko jakaa teidän kanssa. Meillä on töissä täytettyjä eläimiä, siis aikoinaan eläviä- nyttemmin vain elävän näköisiä.

Liikkeeseen tuli perhe, jossa oli noin 4-5 vuotias poika, hyvin puhelias, mutta koska olen tottunut kovasti kyselevään (Cee) poikaan, en vaivaantunut ollenkaan vaan juteltiin niitä näitä. No, sitten poika alkoi pyörimään ympäriinsä ja katseli niitä täytettyjä eläimiä (hirvi, karhuja, poroja, kettuja, näätiä, oravia, riekkoja, metsoja yms.) ja kysyi: "Mites nää teidän eläimet on niin paikoillaan? Miks ne ei liiku? Nehän on niinku oikeita, eiks ookin?! MIKS NE EI LIIKU?" Tunsin kuinka kylmä hiki valui selkää pitkin ja aivot surrasi tuhatta ja sataa, että tässäpä "kiva" kaupantäti aiheuttaa muuten kohta ipanalle vuosisadan pahimmat traumat... Omilleni olisin sanonut: "Ne on ammuttu ja sit suolistettu, eli vetastu sisäosat veks ja sit niit on liotettu myrkyissä ja sitten täytetty ja varmaan niisssä on jotain tukirakenteita, että ne pysyy kasassa- mutta ne on vaan aikoinaan eläneen elukan kuoret."

Mutta eihän sitä vaan voi ventovieraalle sanoa noin. Ei vaan voi. Ja minä mietin pää pinkeänä, että millä ihmeellä minä tästä luistelen selville vesille.

Pojan ilme kirkastui (oikein ideavalo välähti) ja oikein reippaalla äänellä totesi: "HAHAA! MÄ TIEDÄN! Teillä on sitä JÄHMETYSAINETTA!"

Kauhistus valui minusta pois ja minulla oli takuulla yhtä ilahtunut ilme: "MISTÄ SÄ SAATOIT ARVATA?! Meillä tosiaan on sitä jähmetysainetta ja arvaas mitä- nyt mä kerron sulle salaisuuden- meillä on myös jähmetyksenperuuttamisainetta!" Ja loppuaika minkä perhe vietti liikkeessä, me hymyiltiin pojan kanssa toisillemme kilpaa- meillähän oli SUURI salaisuus:)

S.A

Täh, häh, mitääh?

2011-07-18T21:18:00.000+03:00

Kun on tuota asiakaspalvelutyötä tehnyt aika pitkään, niin hyvin harvoin enää sattuu eteen tilanteita, jotka saa jauhot suuhun. Mutta kyllä niitäkin helmiä osuu vielä kohdalle. Niin, että raapii päätä monta päivää jälkeen päinkin ja miettii, että mitä?!

Muutama päivä sitten tuli äiti ostamaan tyttärelleen vaatetta. "Kun se meän tyttö on niiiiin hoikka, että kaikki vaatteet on sille ihan liian suuria. Ollaan jouduttu hakemaan tuolta suuresta kaupungista sille erikseen, kun ei täällä löydy tarpeeksi tiukkoja vaatteita." "No tämä malli tässä on -kuten huomaat- paljon naftimpaa mallia kuin esim. tämä." (esittelin samalla)
"Ei kyllä nää on niin valtavan leveitä, ettei nää kyllä käy sille meidän tyttärelle. Mun kyllä täytyy tulla sovittaan sen tytön kanssa." "...öh...joo...siis tulkaa toki sovittamaan..." (tässä vaiheessa siis olin aivan ??? että wooooot???

Nimittäin vaate josta keskustelimme oli 62 cm:n vauvojen body.

Onko oikeasti ihan tavallista kulkea sovittelemassa vauvalle vaatteita ja pitääkö 62 cm:n vaatteen istua täydellisesti ja olla vartalonmyötäinen?

S.A.

Miksi tekemisen meininki ei tartu niinku tippuri?!

2011-07-16T21:42:00.000+03:00

Olin tänään lähdössä töistä ja pomo kysyi mitä meinaan tehdä illalla. Vastasin, että mielelläni en mitään. Istuisin sohvalla ja kutoisin sukkaa tai katsoisin telkkaria tai muuta hidasta. Ihmeellistä kyllä, se meni ihan niin.

Mutta yleensä
se
menee
niin,
että

kun ei huvittaisi yhtään mitään- niin joku paikka on vetaistu levälleen. Autotalli, vaatehuone, varasto tms. Moottorisaha surisee ja klapeja on kärryllinen pihalla pitkin poikin. Auton konepelti ylhäällä ja kahluualtaaseen pitäisi kantaa muutama tuhat litraa vettä 10 litran sankolla. Voipaketti ja litra punaista maitoa odottelee pullataikinan tekijää- ja vaikka kuinka pyhästi lupaavat siivota sotkut, niin loppuraivaus jää yleensä sille taikinantekijällä.

Tai, kun itsellä siivotuttaa, niin väki makaa halvauksen saaneena sohvalla- kukaan ei auta, ennen kuin on tuhahdellut, mulkoillut, räiskinyt ja viskonut. Ja loppujenlopuksi kaikilla on paha mieli ja siivous vähän sinne päin sutkutettu.

Yhtenä päivänä taas riehuin imurin kanssa ja yhtäkkiä armasDysoon alkoi vinkua kuin keuhkotautinen ViihVIIhVIIIIIHhhhhHHHHH ja sitten se mokoma alkoi toimia kuten lehtipuhaltimet. Se ei imenyt mitään vaan puhalteli iloisesti roskia nätisti eteenpäin. Alkoi naurattaa ihan tolkuttomasti, koska juuri olin kehitellyt siivousraivaria juurikin siitä syystä, ettei KUKAAN AUTA, niin eiköhän Dysoonikin lyö kinttaat tiskiin (son varmaan mies).
(miettiessäni aiempaa kanssakäymistä Dysoonin kanssa, juolahti kyllä mieleen, että tykkäsiköhän se kyttyrää niistä märistä koirankarvapalleroista, joita viimeksi sillä imuroin pienen parturointioperaation jälkeen...)

Ronklasin antennijohdolla (kukaan ei ole niin kekseliäs kuin äiti, paitsi toinen äiti) putken auki ja Dysooniin palasi imutehot:)

Ja väki makoili edelleen sohvalla. En vieläkään hiilestynyt, joten nyt taitaa tosiaan olla lääkitys kohdallaan? Sopivasti aurinkoa ja paljon vesileikkejä.

Mutta pääpointi oli siis se, että jos kaikilla olisi yhtäaikaa se teenpä-, viitsinpä-, haluunpa-, autanpa-, touhuunpafiilis, niin 99,99% perheriidoista jäisi toteutumatta. I think so.

S.A.

Lakerikengät.

2011-07-15T20:13:00.000+03:00

Täällä on kaikki hyvin. Varsin mallikkaasti. Mitä nyt jotain höpsöä, muttei mitään mikä kiristäisi jouhia pingpinkeiksi. Paitsi, olen nyt kaksi päivää etsinyt Deen kenkää. Se vaan katosi. Eikä löydy ihan mistään. No, tänään ei sitten ollut kuin yksi kävelykenkä ja sitten juhlavat lakerikengät. Pistin ne pojalle jalkaan ja kuskasin hoitoon. Ainahan meillä pukeudutaan perjantaina juhlavasti! Tein eilen marjapiirakkaa ja otin sitä töihin jälkkäriksi mukaan- reilu luraus vaniljakastiketta päälle ja se Skibborwaren paskarasia levisi käsilaukkuun. Vaniljanmakuisia e-pillereitä ja mustikkatahrainen lompakko. Sopii hompsuiseen tyyliin ja vauhdikkaaseen menoon;)

***
Ja mitä muuta? Aa kävi kotilomalla, tyttöystävän rippijuhlissa. Meillä oli oikein mukavaa! Joku kuume-episodi käväisi, Bee onnistui säikäyttämään, mutta tokeni kuitenkin, onneksi! Pikkupojilla vaihtui hoitopaikka ja nyt päästään hienosti jalkaisin hoitoon ja kotiin. Jäätelökioski pyörii varmaan meidän varassa ja uimassa on käyty vaikka kuinka. Ystäviä on treffailtu ja iso kotikone on taas jonkun matomatalan hyökkäyksen kohteena. Ceen tuttipullot "unohtui" mummolaan ja poika nukkuukin enimmäkseen omassa sängyssä :O :D ohooo!

Satamuutapientäjasuurempaakinjuttuaodottelee aikaa-konetta-ja luovaa oloa, mutta nyt täytyy taas mennä uittamaan varpaita piha-altaalle, moikkeliskoikkelis! Aurinkoa ihan kaikille!:)

S.A.

PS. Liskonainen muistutti vuosipäivästä! Miten ihmeessä sekin pääsi unohtumaan?! No onnittelut meille kolmevuotiaille! :) Ajatella kuinka aika rientää!

Lintunen.

2011-06-27T19:41:00.001+03:00

KIITOS ihan jokaisesta kommentista ja tsemppauksesta (ja soitosta:)), kyllä tästä taas noustaan, kun ei kehtaa polvilleenkaan jäädä (eikä ehdi!!!). Hion tässä toimintasuunnitelmaa ja teen sitten päätöksiä, kunhan Aa joskus kotiutuu. Poika oli kuitenkin todennut, kun mummo oli kertonut kavereiden hölmöilyistä täällä kotikylillä, että "olipa hyvä etten ollut siellä!" Ehkä siellä kopassa siis jotain järjenhippusia seikkailee (PEUKKU YLÖS).

***
Tänään Bee oli löytänyt pihalta linnun joka vain hyppeli. Kun poika tuli sisään kertomaan asiasta ja asiantuntevasti kertoi vieneensä sen puun juurelle lepäämään reissurasituksesta ja kaivaneensa onkimatorasiasta madon sille evääksi tunsin lämpimän läikähdyksen rinnassa. Sitten kysyin, että missäs reissussa poika arveli linnun niin kovin rasittuneen. "No hö, siinä ko käytin sitä eläinlääkärissä! Meillä on aika varattuna, kunhan se edellinen koira-asiakas lähtee!"
"Miten sinä sait sen sinne vietyä?" "SYLISSÄ, tietty!" "Niinpä tietty..."
Eläinlääkäri oli tarkistanut linnun ja kotihoito-ohjeet kuului: "Vie se jonnekin suojaisaan paikkaan ja odottele ainakin 3 tuntia. Se on varmaan pyörällä päästään, jos on lentänyt ikkunaan, mutta koska luita ei ole poikki se varmaan selviää siitä!"
Sitkeä lintunen, kun selvisi sekä ikkunarymäyksestä, että kahdesta eläinlääkärikeikasta :O
*On ne omatoimisia ipanoita, niin hyvässä kuin joskus vähän pahassakin.* Jostain ihmeen syystä broilerinkoivet ei kuitenkaan tänään tehneet kauppaansa.

Aamulla Cee tivasi minulta mitä kaikkia kieliä maailmassa puhutaan? Minä vastasin luettelemalla suomea, ruotsia, englantia, norjaa, venäjää... No sanopa ne kaikki! Kehotti Cee johon minä vastasin, että enhän minä nyt kaikkea voi tietää! "KYLLÄ SUN TÄYTYY! SÄHÄN OOT ÄITI!" -niinpä, kyllä mun pitäis tietää kaikki-

Huomenna lähdetään mummolaan:) Aika kiva juttu ja on kyllä oikeasti ikävä Aata. <3 On se silti maailman ihanin Aa (vaikka myös kaikkein kaamein), ainoa Aa maailmassa. JA siskoa on kiva nähdä taas niiiiin pitkästä aikaa!

S.A.

Perse ja perämoottori.

2011-06-22T22:02:00.003+03:00

Hohhoijakkaa. Jos Aa jatkaa mummolassa hölmöilyään, niin eipä mene häävimmin näillä Susikairan muillakaan sankareilla (mutta tähän ei siis sisälly Bee, eikä Cee eikä Dee). Tänään juttelin pitkän tovin yhden kaveripiirin jannun isän kanssa. "Jengi" oli taas käynyt "keikalla" ja bileet oli pidetty eilen. Huoh. Kyllä ollaan kumman edessä. MILLÄ HELVETILLÄ NOIDEN PÄÄHÄN SAADAAN JÄRKEÄ??? No, laiha (hyyvin laiha) lohtu on se, ettei Aa tietystikään ollut tällä reissulla mukana. Mutta nyt on kyllä OIKEASTI ISO ongelma. Ihan tosi monessa perheessä. Ainakin arviolta 10-20 tässä ainakin on tavalla toisella mukana. Peukalo, perkele.

Nyt on siis oikeasti hyvät neuvot kalliit! Onko kenelläkään ideoita? Kun siitä sen yhden pojan isän kanssa puhuttiin, että kaikkiin kauppoihin porttikielto -siis ilman omaa vanhempaa-, kotiintuloaika klo. 18. Ja tarkistussoitto heti kotiin heti, kun 15 min koulusta pääsystä on kulunut. Samperi, tuloo kuulkaa työteliäs vuosi :/

Mikä porkkana tarjolle?! Millä motivoida parempaan suuntaan?! Shit. Help!!!

S.A.

Ps. Edellisen lisäksi näpelöin oman puhelimeni tyhjäksi. Jossain ihme viirauksessa palautin tehdasasetukset *haluatko varmasti* JOOJOOJOO. Räps, kaikki 250 numeroa taivahan tuuliin!!! Saatana, jos ei ole jälkikasvu järjellä pilattu, niin ei tartte kaukaa hakea syyllistä. Peili riittää.

Olisi huippukivaa kirjoittaa kivoja kuulumisia tämän kaiken sonnan tilalta, mutta minkäs teet. Päiväkirjaa kun pidetään, niin tänään tämmöistä ja huomenna jotain muuta.

Hyväntuulenkuva.

2011-06-20T17:30:00.001+03:00

Eipä tähän oikein voi muuta lisätä :D Elämä on kivaa ja varsinkin mukavaa!

Pyöräretki.

2011-06-19T09:53:00.000+03:00

Beehän silloin taannoin ilmoitti haluavansa pyöräillä mummolaan (200 km). Eilen otettiin pieni harjoitusretki. Maantiepyöräilyä kun poika ei ole koskaan edes kokeillut, niin sattumien summana (pienet siivoustalkoot ystävän kotipaikalla) retkikohde valikoitui tuohon 50 km:n päähän. Minä lähdin aikaisemmin autolla talkoisiin ja poika pyörällä perässä. Eväät ja juomaa reppuun, sekä sadettapitävää vaatetusta. Minä otin kalastusvehkeet autoon.

10 km:n jälkeen Bee oli syönyt eväsleipänsä ja pariin kertaan soitti, kun arveli eksyneensä (reitti oli suoraa tietä- älä käänny minnekään ennen tätä kylttiä)- kolme tuntia meni aikaa ja niin se vaan hurautti varamummolan pihaan. :) Jos oli äiti ylpeä, niin oli kyllä poikakin tyytyväinen! :) :) :)

Pari tuntia kalasteli ja päätti sitten vielä lähteä pyörällä takaisin päin 8O!!! Noin 23 km ajeli vielä kotia kohti ja sitten soitti, että nyt kyllä voisit tulla hakemaan. Minähän menin ja totesin, että ei sitä ensimmäisellä kerralla kannatakaan ihan piippuun itseään vetää, jottei ala inhottaa koko pyöräilytouhu.

Ostin pojan pyörään peilin, jotta näkee mitä takana tapahtuu. Poika sanoi, että: "Onpa hyvä juttu! Jos pysähdyn syömään ja takaa tulee joku hullu puukottaja, niin ehdin väistää!" "Aivan, aivan... Ja sittenhän sillä samalla peilillä voi tarkkailla mm. takaa tulevaa liikennettä." Mielikuvitus ei ole pahasta, ei ollenkaan. Näinkin rauhallisilla kairoilla pyöräretki voi olla hurjan jännittävä, jos kuvittelee kaikenlaisia asioita.

***

Talkoohommat saatiin melko hyvälle mallille, mukavaa oli ulkosalla puuhastella, eikä kyllä illalla tarvinnut unta odotella, kun sänkyyn kaatui. Ystävän isä kävi verkoilla hakemassa paistinmuikut ja olihan ne niin vallattoman hyviä, että tuli syötyä "vähän" liikaa ;) Nousin ruokapöydästä ottamaan vettä ja istuin takaisin alas, niin housut ratkesi persuuksista vissiin puolen metrin matkalta :D :D :D No, ne olikin römppähousut, jotka voi laittaa roskiin.

***

Kiitti ihanista tsemppauskommenteista tuohon edelliseen kirjoitukseen. Kyllä nyt näyttää valoisammalta ja ollaan juteltu pojan kanssa puhelimessa vaan kivoista jutuista. Rippikoulupaperitkin tuli. Jaksan taas olla luottavaisin mielin, että eteenpäin tästä mennään... Ihan hyvä fiilis :)

S.A.

Kesä"lomaa" ja muuta "mukavaa".

2011-06-16T10:42:00.001+03:00

Sanat on etsineet toisiaan, jotta järjestyisivät tekstiksi. Joku hajanainen ajatus putkahtaa päähän ja katoaa saman tien. Kesäloma alkoi, niin koululaisilla, kuin Ukolla (1 viikko) ja allekirjoittaneella (3,5 viikkoa). Aa fyysisesti jäi mummolaan valmistujaisjuhlien jälkeen (5.6.), mutta ilmiömäisen tehokkaasti on työllistänyt meitä täällä kotona silti. Tollon työt jatkuu :( . Viime viikolla ihasteltiin jälkikasvun koulunpäättäjäiskuvia sähköpostista. Ol poijjiiilla kuulkaa pöytä koreana. Siideriä, lonkeroa ja olutta kasapäin. Yhden lapsen vanhempi oli löytänyt kuvat poikansa kännykästä ja sitten vaan enttententtentelikamentten- ai noi tölkit on muuten viety meiltä, ja noi meiltä ja heiii...mistäs noi on???? No, selvisihän se. Kaupoissa oli tehty oikein turnee ja viety sieltä täältä ja tuolta. No, Ukko kävi yhden kauppiaan kanssa selvittämässä ja minä toisen. Koska Aa on nyt mummolassa sitten koko kesän (kaveriporukka erilleen toisistaan), niin menen sitten syksyllä pojan kanssa vielä uudelleen kiertämään kaupat. Vaikka anastetut jutut toki maksoin, niin ei riitä. Jos ollaan niin isoja poikia, niin sitten kannetaan tekosista vastuu myös. PRKL. VTT.

Eilen oli syntymäpäiväni ja aloitinkin "synttärijuhlat" heti aamusta perheneuvolassa. Hahhahhaa;) Mutta oikein hyvä juttutuokio ja jatkossa sitten, kunhan poika kotiutuu, niin alkaa Aa:n omat käynnit ja minun ja Ukon yhteiskäynnit. Tämäkin perheneuvolaan "pääsy" oli tekemisen takana. Oletin, että kun silloin taannoin oli se näpistysjuttu, niin tulisi suoraan aika sinne. Eipä tullut kuin lappu, että ei vaadi muita toimenpiteitä. PYH! Sanoin suoraan, että kyllä minä odotin, että minulle olisi tarjottu mahdollisuutta, eikä niin, että kouluth:n kautta pyydetään lähete (joka muuten piti käydä henkilökohtaisesti allekirjoittamassa) ja sitten odotellaan aikaa. Sanoin, että soittakaa läpi vanhemmat, joiden lapsesta tulee lastensuojeluilmoitus, koska varmaan moni yrittää viimeiseen asti sitkutella itsekseen, vaikka keskusteluapu ja tavallaan se "olet vanhempana ihan oikeilla jäljillä"-tsemppaus tekisi hyvää ja asiat ei ehtisi mennä ihan tolkuttomaan solmuun.

Lisäksi olen jutellut aikuisten ystävien kanssa, sekä äidin ja oikeastaan kaikkien, jotka on pysähtyneet kuulolle :D Yksi ystävä (jolla myös noin Aan ikäisiä veijareita) sanoi istuneensa yhteen aikaan perheneuvolassa joka viikko- ja hän on muka itse ammattikasvattaja. Hohotukseksihan se meni ja kyllä vaan kunnon nauru auttaa. Tätä ystävää oli joku iäkkäämpi rouva lohdutellut, että "lastenkasvatuksessa ensimmäiset 40 vuotta on vaikeimmat, eikä se paljon helpota senkään jälkeen!" :D :D :D

Mutta joo, nyt on kesä aikaa fundeerata ja aikaa kasvaa. Toivottavasti muutamassa kuukaudessa se järjen ja käden yhteistyö löytyisi ja tämä pelleily loppuisi tähän.

***
Olen käyttänyt ensimmäistä lomaviikkoa siivoukseen, huone päivässä ja sitä rataa. Kirjoittelen lisää kunhan saan taas siivousurakkaa vähän eteenpäin.

S.A.

Ps. Äidin kanssa juteltiin puhelimessa ja olivat Iskän todenneet yhtenä iltana, että tässä sitä taas ollaan: "Juomat on lukollisessa kaapissa!" Mutta kuten perheneuvolassakin siitä puhuttiin, niin on ihan mahdottoman hienoa, että on isovanhemmat, joihin voin vanhempana luottaa ja tiedän, että poika tykkää siellä olla ja samanikäisiä tolloilukavereita ei siinä ihan naapurustossa ole. Jospa tämä tästä.

Päivän tyrskis.

2011-06-03T18:19:00.000+03:00

Yllättäen sen jälleen tarjoili Cee. Ukon serkkupoika tuli kesälomavierailulle ja miehet ottivat hieman olutta illalla. Aamulla Cee työnsi nenänsä serkkupojan suun lähelle arvuutteli minua, että: "Arvaapa mille Jussin suu haisee?" Minä optimistisena, että: "No varmaan mansikoille...?" Johon Cee: "No ei haise mansikoille, vaan HENGELLE! Se siis on hengissä!!!!!"

Että semmoisia hengen tuotoksia :D

S.A.

Nyt pakkaamaan ja silittelemään juhlavaatteita ja muuta mukavaa:) Heippa!

Edellinen teksti näppäilyinä...

2011-06-02T20:21:00.001+03:00

Kotikulmilla kuvattua, kala, joka ei suostunut veteen, piisamin pää järvessä (edit. muahhhahhaa, siis oli se koko piisami siellä järvessä ja pää pinnalla), työmatkalla ilahduttava munapuu ja kaikenlaista muuta :)

Niin ne päivät lentää... Fiuuuh.

2011-06-01T21:44:00.003+03:00

Että tää elo voikin olla kiireistä! On kevätjuhlia, on kaverikyläilyjä, on töitä, on retkiä, on hermoromahduksia, on lisää retkiä, on jännittäjän tsemppaamista, on lääkäriä, neuvolaa, paaaljon paaljon muistettavaa... On Ukon 40-vuotissynttärit (tänään), on aikataulujen yhteensovittamisia, -sopimattomuuksia ja herranähköönmitäkaikkeanämäruuhkavuodeteteenpukkaakaan!!!!! Mutta kuluneiden kahden viikon huippukohdat:

- Vaatehyllyjä on kasattu :)
- Vaatteita on lajiteltu kirppikselle.
- Ceen ja Deen kevätjuhlissa käyty. Cee oli 3 minuuttia ennen esitystä päättänyt vaihtaa roolinsa pienestä pojanpallerosta käeksi (jolla oli ainoa repliikki: "Kukkuu"). Dee esiintyi kalana, joka ei suostunut loiskimaan lammikossa, vaan hengaili kuivalla maalla ja yleisön seassa. (Ah, näitä meidän suuria taiteilijoita:))
- Been koulun kevätjuhlassa käyty. Ja sitä tsemppaamista harjoitettu viikkotolkulla hulluna. Poika kirjoitti jonkin äidinkielentehtävän räppimuodossa (ja keneen lie tullut, mutta selvästikin taitava lyyrikko ;D) ja opettaja huomasi, että sanat on niin nappiin ja tehtävä jatkui sopivan musiikin metsästyksellä ja tolkuttomalla harjoittelulla. Maanantain (kenraaliharjoitus) Bee makasi kotona oksentaen (jännitystä) ja tiistaina kaiken sinkoilun jälkeen esitti yksin 300 vieraan edessä omatekemänsä räpin. Huuuh, jännitti, jos esiintyjällä, niin kyllä minullakin X/ Se meni loistavasti, tottakai ja kutsu tuli esiintymään vielä entisen open uuden luokan eteen erikseen.
- Juhlahousut olivat kummasti taas lyhentyneet sitten viime juhlien ja niitä metsästettiin kaupasta reilulla varoitusajalla (20:30 edellisenä iltana Prismasta)... Bee, joka tykkää juhlavaatteista valitsi suorat mustat housut ja Aa farkut. Aa tempaisi uudet farkut seuraavana päivänä kaupunkisuunnistukseen ja tänä aamuna oli lähdössä reippaana shortsit jalassa, olivat menossa koulun jälkeen ulos syömään.
---> Josta sitten otettiin napakasti yhteen. Minä olin sitä mieltä, että pitkät housut jalkaan ja teini oli tiukasti lähdössä shortseissa. Akateeminen vartti viskeltiin toisiamme kengillä (!!!) ja sitten huusin pelin poikki ja komensin itseni toiseen ja Aan toiseen huoneeseen viideksi minuutiksi ja sen jälkeen käsipäivää, halaus, anteeksipyyntö ja suunnillemme, kouluun ja töihin. *huoh* Aina sitä jotenkin luiskahtaa sinne teinitasolle ja käyttäytyy yhtä impulsiivisesti ja typerästi *pettynyt omaan rimanalitukseen, jälleen*....

- Ihanaa on se, että 500 metrin säteellä kotoa löytyy kaksi järveä ja rantoja (uimakuntoisia ja sammakonkutuisia ja piisamisia), posti, 90 % Susikairan kaupoista, leikkipuistoja, viheralueita ja kaikkea sikakivaa puuhaa. Siis iltaisin, jos suinkin jaksaa töiden jälkeen, niin ollaan kuljeskeltu milloin missäkin:)

- Pihahommia on tehty.

- Pihahommia on vielä jäljellä.

- Kesälomaan on kaksi viikkoa, mutta oma henkilökohtainen loma alkaa tulevana sunnuntaina. Teiniherra jää valmistujaisjuhlaturneen lopuksi mummolaan. Voi jeah, saan olla todennäköisesti viikon ilman, että sähköpostiin tulee opelta viestejä, voin tehdä työpäivän ilman, että mietin taukoamatta mitä tollontöitä teini voikaan keksiä sinä aikana. Voi veljet, se on juhlaa! :D

Mutta puuhhuuh. Tässä tämä pikaraportti täältä, toim. huom. eikö yhtään v***ua?, eikö yhtään kirosanaa? Olisinpa kirjoittanut aamulla tämän postauksen, niin jopa olisi sinkoillut ;D

S.A.

Pientä myrskyä ilmassa.

2011-05-17T22:11:00.000+03:00

Jahas, jos nyt ihan tarkalleen katsoisi menneitä, niin saattaisi löytyä jokin pieni yhtymäkohta näitä hepuleihin (PiMS)...

No, meillä on siis tässä uudessa kodissa 3 vaatehuonetta. Yhdessä, siinä suurimmassa on kaksi riiputustankoa (joista toisen syö Ukon ulkovaatteet ja moottoripyörävaatteet, eikä sillä ole ollut m-pyörää kymmeneen vuoteen) ja kolme kuutiota vaatetta kasassa lattialla. Yksi vaatehuone on kengille ja yhdessä on juttuja. Vaatteille säilytystilaa on Aalla lipasto (riittää), Beellä komero (riittää), MINULLA, Ukolla, Ceellä ja Deellä kaikilla yksi hylly. Arvatkaapa missä lakanat, pyyhkeet, yms. yms. yms. No vittu siinä kolmessa kuutiossa kaikkien ylimääräisten vaatteiden kanssa, jotka ei mahdu niihin yksiin hyllyihin. Heti KÄSI ylös, sinä nainen, jonka kaikki vaatteet mahtuu yhdelle hyllylle!!! Includes alusvaatteet, juhlavaatteet, työvaatteet, römppävaatteet, siistit vaatteet, yövaatteet, *mahdun ehkä- vaatteet,* en ikinä mahdu, mutta rrrrrakastan vaatteet*, kesävaatteet, ulkovaatteet, lenkkivaatteet.... you name it.

No, hienovaraisesti ja vähän vähemmän hienovaraisesti olen esitellyt kaikenlaisia säilytysjärjestelmiä Ukolle. Mikään ei käy. Toi on liian levee, toi liian korkee, kaikki on liian kalliita, vähennä vaatteita, toi on ruma (mitä vitun väliä on ulkonäöllä, jos se on vaatehuoneen sisällä???), mä rakennan ne hyllyt (OH Really?! Ja tämä ihme tapahtuuuuu... ööö...ensi vuosituhannella???!!!)... Ja Dadadam.

Mitä tähän enää voi lisätä? No, sen että Ukko vetoaa siihen, että hänen vaatteet mahtuu hyvin yhdelle hyllylle. Miksei kaikkien muiden??? NO helkkari. Just siksi, että muut hankkii, ostaa, saa, tarvitsee vaatteita enemmän kuin yhdet Dimexsit kerran kymmenessä vuodessa. Tapan sen. Ukon siis. Lyön lihoiksi ja pakastan yhdelle hyllylle vittu koko Ukon.

Ja nyt päästään huikeaan loppunäytökseen. Sanoin, että siivoan huomenna autotallin ja käyn nyt viimein pakkasten loputtua kaikki romut läpi. Pakkaan talvikamat, joulukamat ja kaikki asianmukaisesti, sekä puran loput keittiön kamat (mihinhän niitä tarvii, jos ei ole kolmeen kuukauteen tarvinnut... no onhan siellä boolimalja yms.)

Ja Ukko kehtaa/uskaltaa/viitsii sanoa: "Autotalliin ei jää muuta kuin mun remonttikamat!" *TähänkohtaanhelvetinkipinöiviäkatseitaAkaltaUkolle* Juma, meinasi saatana silmät revetä päästä irti. Siis ongelma on: Ei ole hyllyjä mihin laskostaa vaatteita, kankaita, pyyhkeitä ja ongelmanratkaisija laittaa tikun ristiin asian eteen ehkä vuonna 5000 ja ongelmanratkaisija esittää minulle ehtoja miten työ pitäisi suorittaa. AI TAIVAS, että sillä on huumorintajua ja turnauskestävyyttä!

Nyt menen ja kuristan sen siihen ainoaan parisängynlakanaan, jota pestään ja kuivatellaan apinanraivolla, kun ei ole tilaa mihin laittaisi ne muut puhtaat. hyvät, ehjät parisängynlakanat.

S.A.

Ps. Päivän huippukohdat tarjoili jälleen Cee. Puheterapiassa terapeutti huomasi ässän jo sihahtelevan ja ärrän tärähtelevän, joten niitä ei ollutkaan tarpeen treenata. Terapeutti päätyi sananselitysharjoituksiin ja jatka lausetta- tehtäviin. Tehtävä meni näin: Terapeutti sanoi: Minä puen nukkea. Ja terapeutti jatkoi seuraavan lauseen, joka Ceen piti täydentää: Minä pompotan_____ (oikea vastaus olisi tietenkin PALLOA), niin Cee vastaa: "Äitiä!"

XD

Pps. Toinen huippukohta! Dee teki ensimmäisen aamupissan pottaan. Tai siis ekan pottapissan ikinä. Mieleni tekisi jättää mainitsematta, että kyseessä oli jatkopissa, joka jatkui potan jälkeen lattialle ja matolle ja loppui penkki"asiaan". Kovasti kuitenkin kehuttiin sitä pottalirua. Alku se on sekin.

Ppps. Tarkkasilmäiset huomasivat yhden vaatehuoneen täynnä juttuja- hahhaaaahaaa! Ei muuten ole minun pilputuksia. Siellä on kaikki VHS, DVD, Pleikkari- Karaoke-, LP-levyt, niiden laitteet ja johdot!!!

Sana sieltä ja toinen täältä.

2011-05-16T19:57:00.001+03:00

Kuulo on vähän parempana, tiedän, että pitäisi käydä sitä vielä näyttämässä- mutta *en vain saa aikaiseksi varata aikaa*.

Dee opettelee sanoja hurjaa vauhtia. Äetee ja maetoo lausutaan Susikairalaisittain levveesti. Kun haluaa jotain lisää pyytää: "Tätä!"

Kakka-sana oli hetken käytössä, mutta se on vaihtunut ilahduttavaan "Asiaa!"-huudahdukseen. XD Dee taputtelee pyllyään ja toteaa: "Asiaa!" Jos pesulle ei lähdetä verrattain vikkelästi, tiedotus muuttuu muotoon: "Asia haisee!" Epämiellyttävät ja arveluttavat ja ei niin tutut asiat katetaan yhdellä sanalla: "Höh!"

Helkkarinmoinen touhuaja se kyllä on. Paahtaa höyryveturin lailla paikasta toiseen, enimmäkseen pahanteossa. Siis eihän se ilkeyttään, vaan puuhakkuuttaan, mutta jos päivässä menee kolmet koirannappulat hukkaan, kun se keittelee niistä veden kera puuroa (jota taas koira ei huoli). Hammastahnatuubit on pureskeltu, kengät kuljeteltu milloin minnekin, jne. Kirjahyllyn alimmat hyllyt ammottaa tyhjyyttään ja makkaratikku kurkistaa sohvan alta. Minkä tahansa purkin avaaminen luonnistuu käden käänteessä. Erityisen etevä huomaamaan kaikki hyväskät ja nopeasti kaataa namut, sipsit, leivät, murot ja kaiken lattialle- koira sanoisi: "Jippiaijeee", jos osaisi.

Viime viikonloppu taas hurahti vauhdilla. Beellä oli partioleiri. Kisoissa eivät ilmeisesti olleet kovin kummoisesti pärjänneet, mutta asia nauratti poikaa itseäänkin (ja tämä on siis ehdottoman hyvä ja toivottava asia, siis tappioiden sietäminen). Bee kertoi, että kuuden tehtävän jälkeen he eivät olleet olleet millään listalla, joten pisteitä ei tainnut tulla ollenkaan.

Aa. No perjantaina oli ollut joku käsittämätön hässäkkä, joka selvitettiin opettajan taholta näin: "X nimitteli Aan tyttöystävää h***a-sanalla ja Aa linttasi X:n tukkaan X:n oman purkan kiinni (jolla X oli ensin heittänyt O:a), tunti alkoi tukanleikkuulla ja X hikeentyi ja Aalla ja X:llä tuli käsirysy, johon opettaja meni väliin." Aha. Väärin käsirysytä ja väärin nimitellä ketään ja ihan helskutin väärin, että kesäloma ei ala vielä!!!! Jaksaajaksaajaksaavieläpariviikkoa. Tsemp mulle.

Cee. Puheterapian ensimmäinen kerta huomenna. Retki keskiviikkona. Deen rokotus torstaina. Täh, eikö perjantaina mitään erityistä?!

Jääkiekossa voitto tuli ja se lämmitti mieltä. Väsyttää vaan aivan tautisesti. Ei vanha jaksa valvoa yhteen ja nousta kuudelta. Siispä enempää jaarittelematta hampaiden pesulle ja koivet sojolleen.

S.A.

Puolikuuron äidin lapset.

2011-05-10T20:12:00.002+03:00

Ei ole aakkosilla helppoa, ei. Äiti on puoliksi kuuro (ja iskä muuten vaan outo).
Tässä päivänä muutamana Ukko lähti autonrenkaita kiristämään tai siis niitä pultteja. Cee katosi samassa syssyssä ja ajattelin tietenkin, että se lähti iskän matkaan. Ukko tuli puolen tunnin päästä takaisin, mutta Cee ei tullut. Minä huolehtimaan, että mihin son poika kadonnut!? No, sehän löytyi vessasta, naama itkusta märkänä, kun oli puoli tuntia yrittänyt huutaa pyyhkimään:/ Ja minä en kuullut yhtään! Kamalaa!

Beellä oli oikomishoitoaika. Muistutin aamulla, että laittaa puhelimensa hälyyttämään edellisellä välitunnilla, jotta muistaa lähteä sinne hammaslääkärille.

Bee tuli työpaikalleni kummallinen kenkien säilytyspussi käsissään. Minä kysyin, että: "Mitä sulla siinä on?" "No, ne hammasraudat! Mä huusin sulle aamulla, että mihin mä laitan ne ja sä huusit 'Mukavaa-aa päivää-ää, kulta-a'!" (Ja se penteles imitoi minua kauhistuttavan hyvin! Vähän liian ylipirteästi ja venyttäen... Hitto. Mitähän kaikkea on taas mennyt ohi?

Ja tästä kiitos kuuluu sille korvatulehdukselle. Lääkekuuri loppui viime perjantaina, mutta edelleen puuttuu puoli päätä, kun toinen korva on pois pelistä. Jos ei olisi ihan kiintiö täynnä sairaaloita ja terveyskeskuksia, niin voisin käväistä näyttämässä korvaa uudelleen, mut ko ei jaksa, ni ei jaksa. Olkoon kuuro sitten.

Töissä se kyllä vähän haittaa. Pitää vääntää päätä kummallsiin asentoihin, että se parempi korva olisi asiakkaaseen päin. Varmaan seuraavaksi on niskat jumissa ;)

Äitienpäivänä sain kakkua, kahvia, lahjoja (itsetehtyjä ja suklaata) ja kahteen otteeseen ruokaa, jonka eteen en tehnyt mitään. Sain kyllä valmiin ruoan eilenkin kahteen otteeseen ja tänään. Minut opetetaan aivan liian hyvälle! :)

Jos tällä viikolla ilmoja piisaa, niin illat taitaa kulua haravan varressa- uusi piha on täynnänsä lehtipuita ja saattaapi olla parikin syksyä aikaa, kun viimeksi on harava viuhahdellut. Kasvimaalta bongasin mansikat (pitäisi leikata), pari kompostia ja 10 raparperitupsua. Tai vielä ne näyttää vähän irstailta, kun maasta tököttää vaan semmoisia punaisia mökylöitä. Googlasin kuitenkin, niin raparperiahan ne olivat. Jossain päin on kuulemma yrttejä ja vissiin pottujakin voisi johonkin penkkiin tökätä.

Vauhdilla menee päivät, kun on pitkiä päiviä (n.10h), niin illat hurahtaa ihan käsistä, ja oikeastaan aamutkin.

Oikein riemukasta viikkoa, nyt iltapuuhiin, haloo... onko tääällää-ää talossa-aa ketääännn? ;)

S.A.

Sesonkisisustajan painajaiskevät.

2011-05-06T20:45:00.000+03:00

Meillä on joulukoristeita, meillä on pääsiäiskoristeita, meillä on vappukrääsää, meillä on kesäjuttuja, meillä on syksysomisteita, meillä on pilputusta mikä "sopii just hyvin ton kans". Meillä on kukkassöpönen helahoito romanttisiin fiiliksiin (sohvatyynyt, verhot, päiväpeitot, matot, pilputukset), meillä on seesteisen trendikkään virtaviivaisen kauden edellä mainitut jutut, meillä on hmmm. koristeita, somisteita ja *vittu* kaiken maailman silppua ihan joka samperin tunnetilaan ja fiilikseen. Noin äkkiseltään voisin sanoa, että mitä meiltä ei löydy, tiedän mistä sen saa, mutta todennäköisesti se kuitenkin löytyy meiltä.

Tämä alkuvuosi, kun on ollut aikamoinen POMMI meillä, niin sesongit on laahanneet jälkijunassa, perässä linkuttaen. Vieläkin pääsiäislampaat hymyilee takan nurkalla serpentiinit kaulassa. Tokikin osasyyn voi vierittää nopealle sesonkitemmolle. Harvoin sitä pääsiäistä ja vappua samalla viikolla vietetään.

No, tänään töistä tullessa päätin pistää terassin kuntoon. Kamat oli suunnilleen vaan paiskattu siihen ja näytti ihan kurjan tympeältä. Rumalta. Epäkutsuvalta:( EI meidän ulkoeteinen näytä tuolta!

(Hih, kun Ystävät olivat miehineen muuttoapuna niin miesten ilmeet oli kyllä *näkemisen arvoiset*... Mitä nää "PILPUTUKSIA" laatikot on? No niissä on Akan PILPUTUKSIA, ne sopii joskus johonkin-ihan varmasti; selvitti Ukko. No mutku näitä laatikoita on 25 kpl... Joo! Kyllä ne kaikki on *tositarpeellisia* kantakaa nyt vaan ne sinne uuteen kotiin ja rauhan nimissä; älkää kyseenalaistako mitään.)

No niin, mutta sinne johtoajatukseen siis. Tänään tuli jotain hrrrkiekkoa televisiosta ja minähän en sitä seuraa, joten siis puolihuolimattomasti samalla pesaisin ikkunat olohuoneesta, ja eteisestä, ja ... no sieltä terassilta, ovi oli kyllä vähän auki, että jännissä paikossa luiskahdin teeveen ääreen ;).

Lakaisin terassin, pesin pöydän irrotettavan lasikannen, pyyhin kalusteet, hain vähän pilputuksia, somistin, värkkäsin, siirsin yhtä juttua 20 senttiä toiseen suuntaan ja toista 15 senttiä toiseen.

Ja. Sitten en osannut päättää teenkö uuden pöytäliinan kivikankaasta jossa on pyörylöitä kiviä, vai käytänkö aikaa toisen kankaan etsimiseen- jossa olisi miljööseen paremmin sopivaa kulmikasta kivikangasta. 80

Ukko (hyvin koulutettuna) pyöritteli päätään ja vastaili ympäripyöreitä. Ihan hyvä, ehkä se kulmikkaampi (minä mulkaisin), ihan hyvä näin, tarviiko kesällä kynttilöitä? (Toinen mulkaisu), ai sunko mielestä väärän värinen kynttilä, niinkaisitten, hmmm... Ihan kulta miten sä haluut, mun mielestä kaikki on ihan hyvin:)

Ja nyt tietenkin pitäisi olla kuva, mutta kun.. siin on viel vähän säätöö...pari muuttujaa ja silleen ;D

Otan kuitenkin kuvan yhdestä jutusta, joka on mun mielestä ehkä maailman ihanin! Tämä ei liity oikeastaan mihinkään mitenkään, mutta siltä tämä on piiiitkääään aikaaan hurmaavin juttu mitä olen hankkinut;)

Olen ihan varma, että jos tälle salaattikastikekannulle ei kukaan muu lämpene, niin Sipulix lämpenee:)

Ratkiriemukasta perjantai-iltaa!

S.A.

Ps. Tämä hämmentävä päivitystahti johtuu ihan siitä, että tajusin juuri kirjoittaneeni edellisinä vuosina useita satoja kertoja ja nyt olen vaivaisessa n. 30 menossa. Saatte loppuvuonna noin kaksi kirjoitusta päivässä. Ties mitä soopaa täältä vielä irtoaa ;D Koittakaa kestää!

Työssäoppimista ja dieettiä.

2011-05-05T18:39:00.002+03:00

Meillä on töissä ehkä universumin suloisin työssäoppija. Näppärä käsistään, hurjan ahkera, tunnollinen ja kaikkea. Ja hurjan ujo. Ihan mahdottoman ujo. Ja kun asiakaspalvelua pitäisi opetella, niin ihan surettaa, kun pieni ei kertakaikkiaan saa suutaan auki. "Päivää!" "Hei!"... Mutta ei mitään:/ Vaikka kuinka rohkaisee ja kannustaa, niin ei vaan riitä vielä rohkeus. Kauhistuttaa, että miten näytöstä voi antaa arvosanaa, kun kuitenkin pitäisi arvostella sitä aspaosiota:( Jos pitäisi arvostella ihan mitä tahansa muuta, niin paras arvosana kehiin heti, mutta kun... Höh! Ihan mänttiä! Miten kannustetaan vielä enemmän?

Ja toinenkin havaittu ongelma; koskee suurin piirtein kaikkia 14-17 vuotiaita tyttöjä. Ne EI SYÖ! EI MITÄÄN! JÄRKYTTÄVÄÄ! Miettikää nyt, 7,5 tuntia teet hommia kuin aropupu ja pakotettuna juot yhden kupillisen teetä. Ilman sokeria, maitoa mitään. Ei samperi ole todellista!

Toista se on meillä kehäraakeilla. Lähes joka päivä kannetaan töihin jotakin ylimääräistä hyväskää, milloin piirakkaa ja milloin karkkia. Kindermuna pukukaapissa naurattaa väkisinkin. Sovittiin työkaverin kanssa, että aletaan dieetille. Paitsi ei kesällä, kun pitää grillata ja syödä jäätelöä ja juoda vähän siideriä. Syyskuussa? No, ei se kato onnistu, kun mä pidän lopun kesäloman sillon, niin ei lomalla oikeen voi. Lokakuussa? Joo, sit alotetaan, mutta sovitaanko, että meillä olis sit ainakin yks herkkupäivä? Nehän sanoo, ettei saa vetää liian tiukalla. Joo, yks herkkupäivä viikossa. Ja joulukuussa pidetään sit taukoo... niinhän? Tottakai, kuka hullu nyt joulukuussa laihduttas? Joo, eli loka- ja marraskuu laihdutetaan ja sit ehkä tammikuussa taas? Kuulostaa ihan hyvältä, muttei kovinkaan tehokkaalta:P

Anyway, Tettiläisdieettiä ei kuitenkaan aiota edes kokeilla.

S.A.

Ps. Nyt äkkiä saunaan, palelee, kun lämpötila viileni taas pikkupakkasille. Antaa kesä odotuttaa itseään. Mutta ei se haittaa, ei ajateltu laihduttaa ennen kesää kuitenkaan. Sehän se ottais pattiin, kun laihtuisi 3 kg ja heti kesäkuun tokana olisi jo takaisin entisissä mitoissa.

Hukkaan mennyt raivari.

2011-05-04T20:40:00.003+03:00

Minulla on sellainen tapa, että kuvittelen tulevia tapahtumia ja tilanteita. Käyn useita erilaisia mahdollisia vaihtoehtoja läpi ja siksipä jään hyvin harvoin sanattomaksi. Joo-o, varmaan aika kuluttavaa, mutta toisaalta taas hyvinkin viihdyttävää;) Etenkin, jos ennalta käsikirjoitettu tilanne etenee juurikin huippuunsa hiotun käsikirjoituksen mukaan.

Ukko on parina päivänä huokaillut, että pitäisi tehdä se kaatiskuorma. Lumen alta paljastui sänkyä, pöytää, maalipurkkia ja muuta törkyä sisältävä kasa, jonka päälle asettui se pilalle pesty joustinpatja. Romut siis olivat edellisen asukkaan, joka kyllä aikoi tilata vaihtolavan, mutta toisaalta romuläjä mahtui kuitenkin peräkärryyn, joten... siis päädyttiin jälkimmäiseen vaihtoehtoon.

Vaan, kun se tekeminen tyssäsi siihen lauseeseen "pitäisi" ja jatko oli kotiverkkarit jalkaan ja sohvalle telkkaria tuijottamaan. No perkele! Miksi pitäisi, pitäisi, pitäisi ja sitten ei kuitenkaan mitään! HÄ?!

Tänään kehräsin hyvän valmiin raivon kasaan ja odottelin kymmenen eri käsikirjoituksen kera Mr. Pitäisiä töistä. Tyynen rauhallisena keittelin risottoa ja odotin, että se tuttu... "hohhoijaa, pitäisi se kuorma tehdä..." Raaps, verkkarit, tuff, sohvalle.

Mielekkäin visio oli pamauttaa kattilan kansi kiinni, hypätä kumppareihin ja mennä reuhaamaan pihalle, jonka jälkeen sitten intopuna poskilla takaisin sisään, että nyt sun ei enää pitäisi, kun sen asian tekee, eikä vaan makaa sohvalla, kuin mätä peruna, niin ne asiat tulee tehtyä. Ja sitten siis takaisin risottoa hämmentämään. Ah, se olisi ollut kyllä makeaa.

Niin, Mr. Pitäisi tuli töistä, vetäisi verkkarit ja jalkaan ja sanoi: "Aa, tuutko vähän kaveriksi, niin laitetaan noi romut tonne kärryyn?"

Ihan epistä! Huutava vääryys! Että edes omassa kotona ei saa riidellä rauhassa, vetää huippuunsa viritettyä raivaria nautinnolliseen loppuun!

S.A.

Tiistain sekalaiset.

2011-05-03T18:40:00.002+03:00

Listataan mukavia ja mietityttäviä asioita.

1. Olen viimeinkin löytänyt täydelliset housut. Tai kolmet. Mutta siis samaa merkkiä olevat, tämmöisen reisipersevän unelmat! Tanskalainen LauRie. Jumankeppulat sentään. Nyt on siistit suorat mustat housut, mustat caprit ja farkut. Täydellisen istuvat. Näyttää huippusiistiltä ja tuntuu kuin olisi verkkarit jalassa. Tykkään! Koska Susikairassa ei ollut (yllättäin) ko. housujen myyntipistettä, niin tilasin sovitteille toiselta puolelta maata ja valitsin sitten sopivat. Sekään ei yhtään jostain kumman syystä nostanut verenpainetta, että normaalisti otan 40-42 kokoa, niin näissä housuissa 38 oli passeli. Hah, eikä tarvinnut lyhentää lahkeita. Olen myyty.

2. Silmälasikaupassa oli upeaa palvelua. Tilasin lasit ja myyjä sanoi, että menee noin kolme viikkoa, kun lasit saapuu. Pöllöpääoptikko lupasi lasit viikossa. Heiiiii, camooooon. Meni viikko, toinen ja sitten otin yhteyttä, että eikö ne vieläkään ole tulleet... yhyy:( Myyjä tuli minun töihin kertomaan, että toiset lasit tulivat, pääsisinkö hakemaan. Otin surkeimman ilmeen ja pyysin aivan hurjan kauniisti, että etkö voisi hakea niitä sieltä teiltä töistä ja ikäänkuin tulla takaisin asettelemaan ne minun nenälleni. Olen *niisk* nuhainen ja apea ja iltavuorossa... Myyjä lupasi pilke silmäkulmassa, että no tämän kerran ja vain sinulle:) Hei, miettikääpä! Lasit kannetaan suoraan naamaan. Wooooouuuu!

3. Patonki Patonkimaasta on lähettänyt läjäpäin paketteja pojille. Ollaan saatu vaikka mitä ihania vaatteita niin talveksi kuin kesäksikin. Cee erityisesti on niin nopea liikkeissään, että nytkin on uusia vaatteita kerroksittain päällä ja osa pesussakin. Trendi näyttää tällä hetkellä olevan pitkät kalsarit alla ja shortsit päällä XD Jotenkin sitä on kesään valmistauduttava, joten jos treenaa shortsien käyttöä, niin sittenhän on helppo vaan jättää ne pitkät kalsarit sieltä välistä veks.

4. Laskin tässä muuten, että jos jokainen lapsi käy päivähoidossa 2 vuotiaasta 5 vuotiaaksi ja esikoulun ja peruskoulun ja askartelee noin yhden asian kuukaudessa, se tekee 720 (siis nelilapsisessa perheessä) taideteosta/askartelua/vohveliliinaa/puutyötä...jne. Aamenhallelujaa. Nytkin uusimmat tuotokset; jogurttipurkkiorava (luulin sitä hiireksi) ja joku pumpulipää (ehkä lumiukko?) ovat autossa kojelaudalla somisteena. Näihin aarteisiin vaan meinaa hukkua ja seinätila tasan loppuu kesken. Miten teillä muilla? Mistä olette vuokranneet varastotilaa lasten askarteluille? Ja nyt ne on jo yläasteella tehneet vaikka mitä sähköhärpäkkeitä! Pitääkö kotivakuutukseen lisätä joku askartelulisä? Jos sattuu syttymään tulipalo jostain mikä välkkyy ja viheltää, mutta kukaan ei oikein tiedä mikä se on...

Olikohan mulla muuta mielessä? Eipä tainnut olla. Tiistai-iltaa toverit!

S.A.

Ps. Kuinkahan kauan tässä flunssassa jatkuu tämä tolkuton väsymys? Voisi jo vaikka seitsemältä kaatua sänkyyn ja nukkua aamuun asti. *haukotus*

Ei nyt horjuteta tätä rauhaa...

2011-05-02T19:12:00.002+03:00

Ihan monta päivää jo mennyt, ettei ole tullut mitään suurempaa sairautta/paskaa niskaan tai pöksyyn/mitään tollon töitä tms... Hui kauheeta!

Tämmöinen normaalielo on hurjan mukavaa, tätä lisää mulle kiitos:)

Cee kehui munkinpaistourakkaani vuolaasti: "Voi Äiti! Sä oot kyllä kunnon mies, kun paistoit meille munkkeja!" :) Tunsin ihan, kun rintakarvani pörhistyivät ylpeydestä. Muuten Vappu meni oikeinkin rauhallisissa tunnelmissa. Katsottiin Napapiirin sankarit-elokuva ja pamautettiin 93 ilmapalloa. Kyllä. Ostin 80 pientä normipalloa ja 13 suurta ja pitkulaista raidallista. Enää ei ole yhtään. Sunnuntai tuli lönkäiltyä ilman varsinaista toimintasuunnitelmaa ja nopsaanhan se päivä kului niinkin. Lukaisin viime viikolla "Kadonnut symboli"-kirjan ja nyt menee hauska Martina Haagin "Meidän kotona".

Aa on ollut rauhallisena ja kotona (jeejeejee), ehkä osasyynsä sillä, että löyhensin kotiarestia muotoon: "Kaverit saa tulla käymään meillä ja omalla pihalla saat olla." Osasyy voi tietysti olla myös uusi tyttöystävä M. Ihanan viatonta ja hellyyttäväähän tuo deittailu vielä tässä vaiheessa on. Eksä H ja nyksä M ovat parhaita kavereita ja kulkevat aina kahdestaan, joten siis ovat täällä meilläkin olleet sitten niin eksä kuin nyksäkin.

Deen päivähoitokeskustelu oli viimein tänään. Dee on sydämellinen ja ilmeikäs touhuaja. Ja harvinaisen kova kiipeilemään. Osaa ja uskaltaa kiivetä keinutuoliin ja osaa ottaa itse vauhtia ja kun saa hyvän vauhdin, uskaltaa nousta seisomaan siinä keinutuolissa. On se kyllä taitava! Voe mahoton!

Ukolla on töissä sesonki ja minä olen viime ja tämän viikon hoitoonkuskausvastuussa. Ihan hyvin on mennyt. Kertaakaan ei olla myöhästytty ja aina olen muistanut hakea ne poiskin. Heti joku pokaali mulle! Hyvä minä!

Tässäkö nyt tärkeimmät oli? Kerrankin siis ei mitään 8O Hengittäkää hiljaa ja rauhallisesti, että tasapaino ei vaan horjuisi!

S.A.

Ps. Vinkki! Sotkin omat vaatteeni kohtalaisen pahasti pihkaan! Kääk! Ei ollut kynsilakanpoistoainetta (luojan kiitos, olisi varmaan lähteneet väritkin). Kokeilin sitten Lumenen silmämeikinpoistoainetta. Lähti kaikki pois! Juhuu! Eikä värit kärsineet ollenkaan! Lumenelle 10 pistettä! Pihkatahrat on purkan kanssa palkintopallilla ärsyttävimpien poistettavien listalla.

Olen ihan varma, että ko. silmämeikinpoistoaineesta tulee välittömästi markkinajohtaja, jos jonnekin purkin laitaan lisätään teksti, että soveltuu myös hankalien tahrojen poistoon. Ole hyvä Lumene:)

Vappuisaa:)

2011-04-30T17:00:00.000+03:00

Jottei vallan blogin taso laskisi niin mainittakoon heti alkuun, että bloginpitäjä kärsii korvatulehduksesta ja nauttii lääkitystä vähän joka rööristä mitä nyt ihmisestä löytyy. Hiivaan, jonka antibiootit aina tuo tullessaan ja sitten niitä antibiootteja ja allergialääkkeitä ja nenäsumutetta (pahimpaan vitutukseen;D). Kävin eilen lääkärissä ja etelänaapurin murretta puhuva Kiril kysyi: Ahistaako? Minä siihen (suurin piirtein pöytää jyrsien), että: "Kyllä ahdistaa, tämä kokoaikainen sairastelu ihan oikeasti ahdistaa!" Kiril tuijotti hetken ja totesi: "Öh, se sana taisikin olla "aivastuttaako"?"

Loistavaa. Hakkaat päätä pöytään uupumuksesta ja melkein itku kurkussa, ja kun joku tiedustelee jaksamista kippaat koko väsyn sille niskaan, niin oikeasti tiedusteltiinkin vain aivastelua. Repesin pahasti lääkärin huoneen ulkopuolella. Todella. XD

Terrrrapia kuulumisia sitten: Viime viikolla oli fysioterapia. Cee teki aivan kaiken ja enemmänkin. Fysioterapeutti oli oikein reipas nuori likka joka valloitti Ceen heti ja loppu sujuikin kuin tanssi. Ehkä se on siitä henkilökemiasta kiinni? Erityismaininta siitä, että pojalla on kyky suorittaa annettua tehtävää (pujotella helmiä nauhaan) ja keskustella fyssarin kanssa ja samanaikaisesti havainnoida mitä käytävässä, suljetun oven takana tapahtuu...

Puheterapiassa oltiin taas se "enmätiedämitätollepitästehdä!!!!-tapaus". Kun kaiken ymmärtää, joo, r on hukassa ja vähän s-kirjainkin. Ei selitä kuvia niinkuin kuuluisi tai ei osaa valita oikeaa kuvaa kertomuksen perusteella, mutta ehtii selittää tarinan kaikille kuville ja tehdä aikas monenmontaa juttua siinä samalla. No sovittiin kadonneiden kirjainten metsästystä 5-10-15 krt ja samalla harjoitellaan kuvien selittämistä. (Voisivat tehdä parempia kuvia, jos kuvassa ei näy kuvan ulkopuolella tapahtuvia asioita, jotka Cee kuitenkin osaa hienosti asetella selvittäen paikoilleen, niin silloinhan kuva on puutteellinen;D)

Mutta nyt yleisö vaatii munkkia! Pakko mennä! Mukavaa Vappua!

S.A.

Paljonko kakkaa ja yrkkää mahtuu kahdeksaan henkeen?

2011-04-26T20:05:00.001+03:00

Kun koko ajan tapahtuu niin paljon, niin on vaikeuksia pysyä oikein missään raameissa...

Näpätäänpä nyt muuan rivi kuulumisia kuitenkin. Ja SUURI kiitos privaattisähköposteille ja kommenteille, vastailen kyllä ja kaikki olen lukenut <3

Keskiviikkona Aa ja Bee valittelivat huonoa oloa ja tein näppäränäidin suklaapatukkatestin. Jos lapsi valittaa pahaa oloa, niin tarjotaan suklaapatukkaa. Jos lapsi syö sen, niin paha olo ei ole kovinkaan paha, mutta jos lapsi yökkii, niin se tod. näk. on sairas. Patukkatesti näytti "oikeesti kipeenä", mutta molemmat halusivat lähteä yrittämään koulupäivää. Ja menivät. Toinen oli tullut tunnin päästä kotiin ja toinen oli soittanut privaattitaksi-iskän hakemaan koululta. Urpo ja Turpo olivat pähkäileet, että kuuma sauna ja piiiiiitkä kuuma suihku voisi kohentaa oloa. Kai se kohensikin, mutta sillä seurauksella, että lämmin vesi loppui ja kuten myöhemmissä tutkimuksissa huomasimme, varaaja tehtailee lämmintä vettä ainoastaan öiseen aikaan.

No hätähän ei olisi ollut ollenkaan paha, jos myös Dee ei olisi alkanut oksentamaan. Piti lämpimän veden puutteessa keksiä "jotain" ja se "joku" oli 10 pyyhettä.

Minä ja yrjöävä Dee nukuttiin parisängyssä 10 pyyhkeen kanssa ja pyörittelin sekä itseäni, että poikaa pitkin pyyhkeitä ja käärin aina pahimmat laatat johonkin pyyhkeen mutkaan ja taas nukuttiin tovi, jonka jälkeen taas käärittiin laattaa rullalle. Eipä ollut klo. 6:00 virkeä eikä levännyt olo. Nakkikastike tukassa mietin, että aika helmee, jos tule vieläkään lämmintä vettä.

Onneksi tuli. Deelle syötin aamupalan ja hyvin pysyi mahassa. Aa vaikutti virkulta, joten kouluun. Bee tahtoi vielä lepäillä, joten jäi kotiin. Ukko töihin, Cee-sairastumaton ja Dee hoitoon, minä töihin. Ajattelin, että jumavit, vähällä päästiin! Yhden yön tauti.

Ei päästy niin vähällä. Perjantai oli sanan varsinaisessa merkityksessä piiitkä -siis allekirjoittaneella. Oksensin ja tyhjensin kroppaa sillä toisellakin tavalla. Isot tuli pihalta jonkun kaplakan saattelemina ja jaksoin hoitaa erotuomarin virkaa niinkin pontevasti, että itkin pää ämpärissä, että ihan sama kenen vika, ei KIINNOSTA!!! Ukko lähti käymään *kerrankin* kaverinsa kanssa jossain ajelulla, enkä suurin surminkaan olisi tahtonut soittaa, että tule nyt helvetin äkkiä takaisin pitämään tätä torppaa pystyssä. Pakko oli taipua ja soittaa. Tulihan se.

Sain makuuhuoneen yöksi käyttööni ja Ukko ja lapset linnoittautuivat sohvalle ja patjalle. Yökin ja juoksin vessaan ja yökin ja join pakolla vettä, että olisi jotain mitä yrjötä.

Lauantaina oli ihan pakkopakkopakko mennä töihin. Haamuilin paikalle kymmeneksi ja olin tavallaan töissä neljään. Tavallaan, koska mitään mainittavaa en kyllä saanut aikaan. Söin työkaverin Imodiumit ja kun kuume alkoi nousta niin Buranatkin.

Lauantai-iltana tuli vieraita, olin kyllä informoinut tautitilanteesta, mutta uskalsivat tulla. Hullut.

Lauantain Ukko yrjösi. Dee ripuloi. Vieraspatjassa oli kakkaa. Pesin sen. Arvatkaapa miten kävi?
Huonosti.

Nyt meillä on pihalla rautalankasyltty, superlonin suikaleita ja puhdas ja kuivausrummutettu ihan helkkarin liian pieni joustinpatjanpäällinen.

Jos jossain on vetoketju, niin eikö se tarkoita sitä, että sen voi irrottaa pesuun?!
Ei vissiin XO
(Eipä Ukko ole kuittaillut pahasti, että "mähän sanoin, että toi ei kyllä nyt näytä hyvältä..." /kun siis revin hampaat irvessä sitä päällistä irti...)

Jäljelle jäi divaanisohva kahdelle aikuiselle jaettavaksi. Toinen sai toisen sakaran, noin 1,2 m ja toinen toisen sakaran noin, 1,4 m. Eihän pääsiäisenä ole mikään vieraspatjakauppa auki. No ei ole. Ei. Aika sitkeitä vieraita kyllä. Siinä ne könötti yön.

Maanantaina sitten olikin vieraat "The taudissa". Mikäpä se siinä, kyllä mein pyykkikone pyörittää puhtaaksi ihan kaikkien kalsarit ;)

Jee, nyt on tiistai ja kukaan ei oksenna, ei ripuloi, ei röyhtäile happamasti. Mukava odotella seuraavaa tautia, vähänkö jännittää! 8D

Ostoslistalle on kuitenkin nyt pikimiten lisättävä vierassänky. Onko niistä kokoontaitettavista rautasängyistä mihinkään? Ehdotuksia otetaan vastaan, ilmapatja ei käy ja sellainen pestävä malli olisi ihan jees.
Ideoita?

Mukavaa viikkoa, Vappua ilmassa!

S.A.

Ps. Vastaus otsikon kysymykseen: Aivan helvetisti!

Rauha maassa, ihmisillä hyvä tahto ja laskuvarjojääkärit.

2011-04-16T23:14:00.002+03:00

Huhheijaa:) No ensinnäkin olen lukenut kommentit ainakin 20 kertaa läpi ja tutkiskellut sanoja syvällä sydämessäni, ihan niinku neitsyt Maria;) Kyllä, usko on vahva, että tästäkin selvitään. Itse asiassa, tuo töppäillyt nuori juurikin tarjosi teinikömpelöä suurta halausta minulle: "Kyllä me äiti tästäkin selvitään!" Jotenkin suloisen absurdia. Pöllöpää lohduttaa tolvanaa.

Ja helpottavaa oli jutella äidin kanssa. Sehän eli minun kanssani oman tämän ajan. Ei, aika ei kultaa muistoja. Kyllä minä muistan. Siksi en voi tuomita omaanikaan aivan toivottomaksi, tulihan minustakin jotain. Ainakin keskinkertainen äiti. Tai epäkelpo. Tai jotain.

No, iloisempiin uutisiin sitten. Jotten olisi vallan perse, niin ensinnäkin eilen kävin juttusilla Aan luokkakaverin äidin ja isän luona. Kaveri ei tosin ollut mukana tässä viimeisimmässä casessa, mutta muuten kyllä joka taholla vipinää riittää. Todettiin yksissä tuumin, että silmiä saa ja pitää pitää auki, niin omien kuin toistenkin mukuloiden kohdalla. Sovittiin yhteisiä "pelisääntöjä", esim. kotiintuloajat, kuukausirahat ymsymsyms. Ihan siksi, että eivät naperot voi vedota siihen, että kaikki muutkin saa, tai kellään muullakaan ei oo... You name it. Voi sanoa takaisin, että kyllä silläkin on tai ei sekään saa... you name it.

Muutenkin tuntui tosi hyvältä jutella toisen perheen kanssa, jotka elää tätä samaa ja juuri nyt.

Sovittiin, että otetaan naperot myös mukaan seuraavaan keskusteluun, ei mitään negatiivista vaan ihan se tosiasia pöytään, että kyllä me vanhemmatkin pidetään yhtä. :)

Tänään käytiin uuden hienon kiipeilyseinän avajaisissa. Jotta nyt ei leimauduttaisi ihan paskavanhemmiksi niin sovittiin, että lähdetään ihan koko perheen kanssa, Aakin sillä ehdolla, että pysyy remmissä mukana. Ja se todettakoon pojan hyväksi, että rangaistusten kärsiminen, kotiintuloaikojen noudattaminen yms. ei tuota ongelmia (vielä).

Aa ja Bee niittivät kiitosta ja kunniaa. Vartalonhallinta erinomaista ja ihan kuin olisivat harrastaneet kiipeilyä aina. Meiltä jopa tivattiin useaan otteeseen, että missä kiipeilyseurassa nämä ovat ennen olleet. No ihan siinä kotikoivunoksassa, toisiksi ylimmäinen alajaosto. Kahdella katkenneella kädellä.

Tästä todennäköisesti sukeutuu se yhteinen harrastus:) Vähänkö halutti itselläkin mennä kokeilemaan, mutta pöljä laittoi farkut jalkaan, niin ei ollut ihan taipuisin olo. No, täytyy mennä verkkareissa kokeilemaan:)

Eilen illalla juteltiin Ukon kanssa pitkä tovi. Lapsista, niiden ihanuudesta, erilaisuudesta ja siitä, että miten kutakin pitää kohdella ihan yksilönä. Kun erilaisiahan ne ovat. Päädyimme vertailemaan niitä laskuvarjojääkäreinä.

Meillä on tämmöisiä:

Joku sanoo, että hiiskatin hyvä idea hypätä seitsemännestä kerroksesta.

Meillä on tyyppi, joka hyppäsi jo, kun muut vasta etsii laskuvarjoja. (Aa)

Meillä on tyyppi, joka sanoi, että on hiiskatin hyvä idea hypätä seitsemännestä kerroksesta. Hei, hypätkääpä Te muut, minä hyppään viimeisenä. (Bee)

Meillä on tyyppi, joka haluaisi kovasti hypätä, mutta siinä vaiheessa, kun kaikki muut ovat jo hypänneet, tämä tyyppi miettii, että jos hyppään, niin mistä narusta pitää vetää, kun näitä laskuvarjoja tuli hätäpäissään kiinnitettyä 17 ympäri vartaloa. Taitaa sittenkin olla parempi kävellä rappusia alas... (Cee)

Ja sitten meillä on tyyppi, joka on arvoitus. Se voi toimia ideanikkarina, hypätä ensimmäisenä 17 varjoa kiinni vartalossaan ja sillä selvästikin tulee riittämään sekä äly, että rohkeus ihan mihin vaan (Dee).

Shit, shit, shit.

S.A.

Ps. Kootut Ceet: Kun lapsi näkee maailman vähän erilaisin silmin:
Dee tuli huutaen keittiöön ja verta valui sieraimista. Kysyin Ceeltä: Mitä tapahtui? Ja Cee vastaa: No, se vaan käveli ja yhtäkkiä sen nenä tipahti lattiaan ja pää meni perrrrässä! (How wonderful? Spitaali meiltä enää puuttuikin..) Voiko olla väärin selvittää asia näin? Joku muu sanoisi, että se kompastui ja löi naaman lattiaan. Mutta eihän se voi olla väärin, jos selvittää asian niin, että nenä vaan tipahti lattiaan...

Pps. Tulen jatkamaan tätä case- Aata paremmalla ajalla ja kerron sitten lisää. Tällä hetkellä kuitenkin kaikki on ihan Jees ja keskusteluyhteydessä ja -taajuuksilla ollaan. :)

Ppps. Sori kaikki kirjotusvihreet ja muu epäjohdonmukaisuus, saatte totutella siihen, ei riitä aika typojen korjailuun.

Pippurisumutetta? Etälamautin? Paukkupanoksia?

2011-04-14T22:46:00.002+03:00

Niinpä niin, kuten Ruska ehdotti, blogin nimi täytynee vaihtaa pikimiten. Katastrofia pukkaa siihen malliin, että ei enää pysy huivi päässä vaikka kuinka pitäis kiinni. No, luvattu mikä luvattu, kirjaan kaiken tänne. Jos näistä kakkakikkareista joku saa vertaistukea, hyvä niin, jos joku lapseton hankkii sterilisaation, ymmärrän täysin, jos joku saa jotain jännitystä näistä, niin pysy kanavalla, tämä paskan lataaminen eetteriin tuskin loppuu lähimpään 20 vuoteen. Ja jos lapseni joskus ovat itse vanhempia samanikäisille lapsilleen, NIIN TÄSSÄPÄ TÄTÄ ARKIREALITYA!

Eilen oli Deen normineuvola ja pyysin tutkimaan olemattomat näppylät (jotka eivät TH:n mielestä näyttäneet vesirokkosellaisilta) ja pyysin vielä kurkkaamaan korviin, jotta näkyisi edes suuntaa. Yöt repaiset, syönti huonoa, lämpöä-kuumetta-ei lämpöä, yms.yms. No, siis minusta poika ei ollut oikein kunnossa, mutta ei mitään näkyvämpääkään vikaa. TH:n mielestä korvat punoittivat ja menin samalla varaamaan ajan TK:een, jonne päästiin illalla 18:30. Sinänsä hämmästyttävää, koska koko ATK-laitteisto oli pimennyt ja lääkäri kirjoitteli korvatulehdukseen 10 päivän antib. kuurin ihan käsipelillä, ihan niin kuin vanhaan hyvään aikaan. Se siinä vaan hämmästytti, että nykypäivänä, jos laitteisto jumii, niin yleensä kaikki muukin toiminta pysähtyy.

Koukkasin apteekin kautta ja kotiin palatessa olikin mahtava yllätys. Ihan kuulkaa maija pihalla. Saatana.

Eiköhän Aa ollut yrittänyt näpistää tupakka-askia kaupasta. Kaverit näyttäneet merkkiä, kun on "sopiva hetki". Hieno juttu, että jäivät kiinni. No, tietysti menee lastensuojeluun ilmoitus, niin pitääkin, ehdottomasti. Miltä suunnalta nyt sitten voi kysyä apua, neuvoa, mitä tahansa?! Kun tämä kierre on saatava katki HETI, NYT! Ennen kuin ollaan ihan helvetin syvällä suossa!

Ja nyt siihen "kevennykseen". Poika ei tullut kotiin puoli kahdeksalta, ei kahdeksalta, ei puoli yhdeksältä... Ei yhdeksältäkään. Siinä vaiheessa oltiin soitettu, laitettu 10 tekstiviestiä ja oltiin ns. paskat housuissa, että missä se lapsi luuraa?! Vaikka kuinka väärin olisi tehnyt, niin kyllä kotiin pitää uskaltaa tulla! Soitettiin gangstakavereiden vanhemmille, että pyytäisivät gangstakavereita soittamaan Aalle, että missä onkaan, niin tullaan hakemaan.

Ja 21:10 lapsi löytyy nukkumasta komerosta. Meidän kotoa. Pikkuisen noloja puheluita gangstakavereiden vanhemmille, että kas vaan, me löydettiinkin se täältä kotoa. Hups. Sattuuhan sitä paremmissakin piireissä, että laps löytyy komerosta.

No, sitten tunteet oli niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin helkkarin pinnassa kaikilla, että totesin parhammaksi vääntyä peiton alle. Ukko ei onnistunut ihan niin hyvin ja vasaroi Aan puhelimen arviolta 50 palaseen. (Edeltä käsin sovittiin, että netti- puhelin- ja kotiaresti kesäloman alkuun saakka). No, puhelinaresti tosiaan näyttää pitävän :/

Tänään skarppasin kovasti ja kun poika tuli koulusta juteltiin pitkään. Ihan hyvä keskustelutuokio ja poika oli vastaanottavaisella tuulella. (Vittu, pitääkö saatana miettiä toisen taajuuksia, silloin kun raivo repii otsassa ja tekisi mieli kuristaa? Joo, pitää, jos vastassa on ehta murkku. Jos se ei ole taajuuksilla, niin puheet on sama kiljua vessanpönttöön, yhtä käheäksi sillä saa äänensä ja tulos on ihan sama).

Koska yhdessä tekeminen on kuitenkin pääosin hauskaa ja ehkä eheyttävää, niin päätin jo päivällä, että tänään tehdään lettuja. Aa saa olla vastaavataikinamestari ja apulaisiahan meillä piisaa (jos muistaa kaivaa kaikki komeroista esiin ;D) Taikina tehtiin yhdessä ja siihen pantiin hulppeat 4 munaa (arvaatkaapa halusiko ihan kaikki rikkoa itse yhden munan). Lettuja tuli paljon ja ne maistui letuilta ja munakkaalta ja onneksi yksi ystävä piipahti kylään. Sielunhoitoa äidillekin.

S.A.

Ps. Tänään Aa sanoi, että meinasi sanoa Iskälle, että vedä sitten turpiin, kun hän tietää tehneensä tosi väärin, mutta sitten hän huomasi sen vasaran, niin sitten hän ajatteli, että taitaa olla parempi olla hiljaa.

Pps. Eikä meillä lyötäisi koskaan. Vaikka kuinka mieli tekisi. Lasta. Eikä aikuistakaan.

Ppps. Siis kaikki joilla on lapsia voi vaan kuvitella tilanteen, kun tulee pää märkänä huutava ipana kainalossa ja apteekin kassi kainalossa suoraan poliisisetien syliin. Siinä sitä tuntee olevansa ihan heti eturivissä odottamassa sitä maailman-paras-äiti-palkintoa. Kiitospuhekin on valmiiksi rustattuna persetaskussa.

Pppps. Äiti, teki mieli soittaa, mut en viittiny pilata sun lomaviikkoa. Ja heiiii, täähän on vasta esikoinen, mä kerkeen soittaa ainakin 500 kertaa, ennen kuin nuo on täyttäneet 18 vuotta kaikki.

Oletteko törmänneet blogiin, jota pitää vanhempi ja murkulla riittää energiaa kaikenlaiseen törttöilyyn?! Vinkkejä! Olisi kauhistuttavan mukavaa lukea, että muillakin törttöillään ja oikein olan takaa. Ai, me ollaan ainoita:( No ei sit mitään...

Eikö voi mikään mennä käsikirjoituksen mukaan?

2011-04-12T13:29:00.001+03:00

Häh?! Sunnuntaina käytiin TK:ssa näyttämässä näppyjä. Juu-u, on selvä vesirokko. Paitsi, että maanantaiaamuna pahamaineiset vesikellot olivat kuivuneet lähes olemattomiin ja tänään ne ovat muisto vain.

Eli ei se v***u mitään vesirokkoa ole. Hihat palaa! Se (rokko)riemu odottaa sitten jossain tulevaisuudessa. Huomenna on Deen neuvola, joten varmaan huomenna saan luvan viedä tuon hoitoon. Rasittavaa tämmöinen säätäminen. Todella.

Eikä edelleenkään mitään kivaa kirjoitettavaa, joten parempi lopettaa heti alkuunsa. GGGGGRRRRRR!

Paitsi yksi juttu. Cee katosi eilen kotipihalta ja kun poika viimein palasi takaisin kysyin, että missä ihmeessä hän oli? "Arrrrrrrin luona!" (huom. r-kirjainta harjoittelevan kurkkuärrä). "Arin?" "Arrrrrri on meidän naapurrrri ja mun parrrras kaverrrri." "Mähän oon sanonut, ettet saa mennä tielle!" "No enhän mä mennytkään. Siitä vaan suorrrraan aidan läpi!"

Arrrrri on n. 70 vuotta ja meidän pihojen välillä on oli pensasaita.

S.A.

Aurinkoiseen

2011-04-10T14:39:00.001+03:00

sunnuntaihin on kiva herätä ja huomata vieruskaverin (Deen) sairastuneen vesirokkoon. Voi olla, että ehtii taas ens viikolla bloggaileen, kunhan tämä riemuraivo tästä vähän laantuu, jotta jotain painokelpoista tulisi julkaistavaksi.

Hohhoijaa ja kertokaa nyt ihmeessä onko joku hyppykuppa, jota meillä ei vielä tänä vuonna ole ollut?! Täh, eikö tule mitään mieleen?

S.A. irasta menoa!

Kahden viikon ituajalla Cee onkin sitten sopivasti Pääsiäisenä tässä taudissa.

Sähläreiden aatelia.

2011-04-08T21:52:00.002+03:00

Helkkaroidi sentään mikä aamu. Ukko tyyräsi pikkujätkät hoitoon ja minä jäin moppaamaan. Klo. 9:45 olin mopannut, päivittänyt höpöhöpöjä FB:n puolelle ja sitten tarkistin joku piru olkapäällä, että mikäs vuoro se tänään olikaan. Niin, EI SAATANA. Minä itse omin pikkukätösin olin merkinnyt itselleni AAMUvuoron: 8:30. ENKÄ ILTAvuoroa: 10:30!!!! Olin vissiin katsonut edellisenä iltana työkaverin palkin kohdalta... Lähdin perse vaahdossa juoksemaan töihin, mutta kun ei ollut evästä, päätin lennosta kuolla mieluummin häpeään kuin nälkään ja rynnin kauppaan. Valitsin päätäitemitäsyöt-salaatin ja jogurtin ja kassalla huomasin, että ei ole lompakko mukana. No, luottamusta löytyy pienessä pitäjässä tämmöiselle tohelommallekin kulkijalle ja "ostokset" lähti mukaan lupauksella niiden maksusta jonain myöhempänä ajankohtana. Sairaan hyvää palvelua! :)

No joo, se ei poistanut sitä tuskaa, että tällä viikolla oli suoritettavana 1 oikea työpäivä (tänään) ja eiköhän tämä Vatipää ryssinyt tämänkin. Ei voi olla todellista. Olin niiiiiiin varma, että pukukaapissa pönöttää palkkakuitin sijaan irtisanomislappu.

Pomo oli pukuhuoneessa, kun ryömin häpestä kaksinkerroin paikalle. Iloinen päläpäläpälä ja minä seisoin haavi auki, että kukahan täällä nyt on sekoamassa?! Aisapari (jonka kanssa saadaan heitellä aamut ja illat kuten halutaan) oli tullut aamuun ja seuraavaksi menin sönköttämään sille, että "Anteeksi että mä oon tämmönen, ja oon niin pahoillani, että sait mut työkaveriksi, kun mä oon tämmönen onneton, tyhmä, lukutaidoton ja kaikin puolin muutenkin huono ihminen ja epäluotettava työkaveri..."

Ja työkaveri oli, että "Häh?" "Nokumunpititullaaamuunja
nytsunkaikkielämämeneeihanvituiksi
kunmäenedesosaalukeamitäitekirjotanpaperiin..."

Työkaveri selvensi, että olivat töissä sopineet, että hän menee aamuun, kun Deen hammastilanne oli vielä "päällä" ja minun töihin pääsystä ei ollut vielä mitään varmuutta, joten kun muuta ei ollut kuulunut, niin hän meni aamuun.

Ja minä selvisin emämunauksesta kuin koira veräjästä.

Huomenna on pakko laittaa lotto vetämään.

S.A.

Ps. Inhoan myöhästeleviä ihmisiä, enkä ole myöhästynyt aikuisiällä koskaan töistä, joten siitä syystä tämä helvetillinen hepuli.

Pps. Sain myös yhdestä tehdystä jutusta suoraa selväsanaista palautetta: "Sä oot ihan sikahyvä piirtämään ja tekstaamaan!" :) Että edes sinä ainoa päivänä, kun pääsee suorittamaan normaalin työpäivän ja tekee viikon ainoan työjutun ja saa siitä vielä kiitosta niin kyllä nyt on :D-mieli.

HEIIIII! Kamera, kaapeli ja laturi LÖYTYI!

2011-04-07T09:47:00.000+03:00

Tässä vaan jogurttia syön.

Ei oo tullu paljon sotkua.

No ei ainakaan vaatteille oo menny yhtään...

Tai ehkä ihan vähän...

Hampaita, koko kalusto kerralla.

2011-04-06T09:47:00.002+03:00

Voi, että. Te olette kyllä niiiiiiin ihanan uskollisia lukijoita ja uusiakin on ilmoittautunut remmiin:) Linkittää saa toki! Ja minä en sitten ehdi kirjoittaa tänne yhtään mitään, en ainakaan niin säännöllisesti kuin haluaisin. Paitsi tänään. Kun taas *vaihteeksi* vietellään sairaslomapäivää. Eilen Deelle nousi kuume, hampaita tulossa. Molemmat alaikenet on suurin piirtein minun etusormen vahvuiset ja kaikki sivuhampaat tulee näemmä kerralla. Yläosastoa en ole päässyt tutkimaan, nuo etuhampaat on niin terävät (ja katsekin kuin jäätä). Jos tähän ei olisi jo tottunut, niin saattaisi v***ttaa, mutta näköjään minun työpanos on jotain 1-2 päivää viikossa, ehkä, hyvällä tuurilla. En kyllä palkkaisi itseäni.

Cee on hauskuuttanut jälleen oikein urakalla. Naispuoliselle ystävälle totesi hänen kylään tullessaan, että: "Ota housut pois, aletaan jumppaamaan!" XD Moni peräkammarin vanhapoika voisi ottaa iskurepliikkejä tuolta Ceen ehtymättömästä varastosta. Viikonloppu meni mukavissa merkeissä. Ulkoilua, vesitornilla kahvittelua ja ystäviä kyläilemässä. Maanantaina hoidimme asioita, yllättäen VEROVIRASTOSSA (tästä ei sanaakaan, verenpaine nouseeeeeee!!!!!!!) ja kävellen, kun olimme liikkeellä, niin Cee ehti jutustella Tarjan, Merjan, Ailin, toisen Tarjan ja Tapion kanssa. Tapiolta Cee kysyi: "Mikä sun nimi on?" "Tapio." "No, niin äiti! Nyt voidaan mennä Tapion luo kylään, mä tunnen sen!" Ja Tapio seisoi hyvin hämmentyneen näköisenä. Jos olisin sinkkuäiti, niin minulla ei olisi huolenhäivää, mikäli haluaisin tutustua uusiin ihmisiin:)

Dee. Luonnetta alkaa olla, vaikka muille jakaisi(apua). Suurimmat harmistukset aiheuttaa ulkoa sisään tuleminen ja ulkovaatteiden riisuminen. Pukeminen on kivaa, koska pääsee ulos. Ulkovaatteiden riisuminen shittiä, koska joutuu sisälle. Sisävaatteiden riisuminen kivaa, koska pääsee saunaan, suihku shittiä, koska joutuu pois saunasta. Ja näin päin pois. Kiipeilyä harrastaa ja on etevä rakentelemaan reittejä halutun päämäärän saavuttamiseksi. Jos ei yllä pöydälle, osaa ottaa taikinakulhon ja kaksi pakasterasiaa, pinota niistä tornin ja sitten yltääkin pöydälle. *hohhoi*

Bee valaistui. Koska oli googlettanut sitä sairauttaan ja aika järkyttyneenä kysyi, että tiesinkö sen, että hän olisi voinut kuolla?! Ja jatkoi, että hyvä, että mentiin lääkäriin. (En kertonut, että ei se selviäminen niin varmaa ollut sittenkään, ehtii se sen kuulla myöhemminkin.) No, tästä sitten poika päätti, että elämässä on tehtävä asioita nyt. Kesätöihin haluaisi, mutta kun ei vielä voi hakea oikeita töitä, niin jotain "merkittävää" täytyy tehdä. Ja kesälomasuunnitelma kietoutuu pyöräilyyn. Poika aikoo pyöräillä mummolaan (200km). Olemme suunnitelleet, että kolmessa päivässä se voisi olla mahdollista ja trippimehusponsoreita onkin jo ilmoittautunut remmiin:) Pyörä on ihan romu, mutta ehkä sillä sen matkan taittaa:/ Yksityiskohdat on hieman auki, lähdenkö minä takatuuppariksi autolla ja kuminpaikkausvehkeillä vai lähteekö vaikkapa pappa mukaan. Sen olen kuitenkin päättänyt, että tuen kaikin mahdollisin tavoin hanketta. Se on suuri oivallus 10-vuotiaalta, että asioita on tehtävä NYT.

Aa, voi ihana/kamala murkku. Kukaan muu kuin murkku ei saa vanhemman tunteita yhtä pikaisesti kääntymään päälaelleen. Lause saattaa alkaa iloisesti ja loppua kiljuntaan. Tällä hetkellä puhelin on narikassa ja vuorokauden nettikielto. Ja miten helkkarissa nuo murkut näyttää siltä, kuin niiltä olisi kiskaistu selkäranka pois? JA MIKSI NIIDEN HOUSUJEN PITÄÄ ROIKKUA PUOLESSA PERSEESSÄ? No siksi varmaan, kun ei ole sitä tukirankaa. Ei kai keitetyn spagetin päälläkään vaatteet pysy, vaikka laittaisi pikaliimalla. Äsh.

On se kyllä luojan lykky, ettei minulla ole vielä vaihdevuodet. Murrosikäinen, uhmaikäinen ja vaihdevuotinen. Siinäpä olisi napakka yhdistelmä;D

Vaan ei kai se auta kuin alkaa kotitöihin. Ei ne tietysti tekemällä lopu, mutta vähenee kenties hetkeksi.

Kivaa päivää sinne missä olettekin! :)

S.A.

Neuvola vol. 2.

2011-03-30T19:45:00.000+03:00

No niin, nyt on sitten Ceen 5-vee syynäyksen toinen (se lääkäri) osio takana. Kuten ehkä muistattekin, tai sitten kirjoitin siitä vain fabon puolelle (?), no neuvolassa poika ei kuitenkaan suostunut tekemään mitään ja lääkärillä olikin mukavasti kysymysmerkkiä ja punakynää esitiedoissa.
Tänään herra oli *hieman* yhteistyöhaluisempi, joskaan ei missään nimessä erittäin yhteistyöhaluinen. (Lääkärikin kuitenkin totesi, että: "Sehän paransi tuloksiaan kuin sika juoksua!") Puheterapiaanhan meillä jo onkin lähete vetämässä ja tänään vetaisiin sitten fysioterapialähetekin. Kun se ei osaa hypätä kuin kolme hyppyä yhdellä jalalla. Kun pitäisi osata ainakin viisi...

Että sellasta. Mennään, mennään toki, mutta silti minua hieman huvittaa:) Kun me oltiin ihan ajateltu tota peruskoulua eikä sirkuskoulua. No, jospa siitä ei sitten tulisi tulevaisuuden syrjäytynyttä tai muuten epäkelpoa yksilöä. Kysyin vielä lääkäriltä, että pitääkö tässä nyt huolestua, onko jotain mitä en tajua? Niin, ei. Yhdellä jalalla hyppely ei suju ikätasonmukaisesti. Sehän se on, varsin tärkeä ja tarpeellinen taito, ilman yhdellä jalalla hyppelyn jaloa taitoa ei mistään tule mitään, varmastikaan.

Voisin tietysti tässä vaiheessa toivottaa kaikki erityislasten vanhemmat tervetulleeksi Susikairaan, terapiaan pääsee vaikkei niin välittömästi sinne hinkuisikaan.

Neuvolasta lähtiessä Cee hyppeli portaat ja parkkipaikan läpi autolle- yhdellä jalalla.

Huom. Tarkennuksena edelliseen postaukseen, jätkillä on siis kuukausiraha 30 €, jos 1. päivä käyttää 20 € ja 2. päivä 10 €, niin loppukuusta onkin sitten hiljaisempaa ;) Koska dvd- ja cd-levyt ovat kuitenkin usein haluttavien juttujen listalla, niin siksi 20 € määriteltiin ostorajaksi/pvä. Ja Aan korttikin löytyi. Ceellä oli ihmeen tarkka aavistus sijannista, vaikka kuulemma ei ole käynyt Aan huoneessa päinkään ja "arvasi" vain, että kortissa on Kiroileva Siili.

Mutta sellaista sitten tällä erää Susikairan rauhaan.

Aurinkoa ja hyvää tuulta kaikille ja varsinkin Sulle:)

S.A.

Ensin mä luulin, et oon sekoamassa...

2011-03-29T07:51:00.001+03:00

...mut sit mä huomasin, et mulle oliki tulossa vaan kunnon flunssa.
Jee:) Oikeasti tämä oli iloinen uutinen, koska väsymykselle ja ärtyneisyydelle löytyi kelpo selitys!

Ja asiasta kukkaruukkuun. Hommattiin isoille pojille Visa Electron-kortit. Näin rahankäyttöä on *ehkä* helpompi seurata jne. Nostoraja automaatilta 0 € ja päivässä sopii tupiloida 20 €. Suuremmat hankinnat sitten meidän vanhempien kanssa. Niiiiiiin. Perjantaina annettiin palopuheiden saattelemina kortit omistajilleen ja salassa avasivat tunnuslukukuorensa ja pin-koodit painettiin tarkasti muistiin.

Ja maanantai-illan koittaessa Aa tiedottaa hukanneensa korttinsa.

Sanelma, kyllä se oli Aa kavereineen siinä Idols-Martin seurassa. Voisihan sitä siitäkin kirjoittaa, että miten kummassa se ipana on aina jossain framilla, mutta lähinnä pännii taas niin pahasti se, että sillä on kamat aina levällään kuin Hujasen paska tuulessa, että ihan pitää pinnistellä, että näkisi siinä lapsessa jotain hohdokasta.

S.A.

Fukushima.

2011-03-24T21:10:00.001+02:00

Joo, se minä olen.
Olen selvinnyt maanjäristyksestä ja tsunamista, mutta nyt tuntuu, että ihan pikkuruisetkin jutut saattaa suistaa koko tivolin ennennäkemättömään katastrofiin. Minulla on varmaan jokin jälkistressireaktio päällä ja koneet käy kuumana. Pinta on ihan tyyni ja perusjutut menee painollaan, mutta kokoajan sisuksissa kuohuu ja höyryä tuprahtelee piipusta.

Aitiopaikalla olevat pääsevät "nauttimaan" parhaista ja pahimmista paloista. Kaameinta on, etten ole läheskään varma siitä mitä suusta luiskahtaa, kun sen avaan. Aikamoisen hallitsematon (tosin ihan vinkeäkin) olo on. Eilen "kilahdin" pomolle. Keskustelu meni tähän tapaan (olin siis tekemässä yhtä asiaa, jonka itsekin huomasin menevän pieleen ja olin juuri parantelemassa lopputulosta): "Mä oon nyt lähdössä käymään asioilla. Mun mielestä toi ei toimi noin, siinä mättää joku..." Ja minä vastasin: "PITÄSKÖ SUN NYT LÄHTEE SINNE MIHIN OLIT MENOSSA?"
No siis tilanne toki ratkesi hohotukseksi, mutta kun se ei ollut tippaakaan minun tyylinen vastaus. Normaalisti olisin sanonut: "Joo, mä huomasin, että ei tää nyt onnistu näin ja oon just tekemässä tässä muutoksia..."

Mutta tuossa on oikein malliesimerkki siitä, miten epävakaassa tilassa olen. Mikä tahansa voi suistaa koko reaktorin sylttyyn ja tässä pienellä kauhulla odottelen sitä viimeistä niittiä. Ihan hupaisaa, kun tuntuu, että ilmaantuessani minne tahansa paikalle tulee hetkellinen hiljaisuus ja hengittämättömyys.

Tällä viikolla lapset ovat olleet mukavia, jopa hetkittäin hurmaavia:) Cee tosin oli eilen rakentanut parisängystä asuntoauton, johon oli lastattu kattava valikoima asuntoautokamaa. Paistinpannu yms. mitä nyt suurstara voi retkellään tarvita. Siivoushetken koittaessa stara vetaisi jatsarit jalkaan ja totesi lähtevänsä juhliin. No ei kai siinä taustatanssijoilla auta muuta kuin siivota tähden jälkeensä jättämät sotkut. Eihän ne suuret tähdet itse, eihän ne.

Oopperamatkan kuulumisista yksi lukija kyselikin:) Kysyin Aalta mitä hän piti Robin Hoodista ja vastaus kuului näin: "Se oli oikeesti tosi hyvä, mä en nukkunu yhtään koko esityksen aikana! Paras kohta oli se, kun ne pellet tuli sieltä ja mieti se vaan hyppäs semmoseksi palloksi ja sit se tipahti jotain mun korkeudelle ihan jaloilleen! Ja sit oli ne koirat! Ne oli niinku ihmisii, mut ne niinku juoksi silleen neljällä jalalla! Ne oli kyllä taitavia!" Olisi huikeaa nähdä ko. esitys, siis juurikin siksi, että voisi vertailla omaa ja lapsen kokemaa. Mutta yhtä kaikki, elämys oli valtaisa!:) Toiseksi parasta oli nähdä BB-Niko ja Idols-Martti, jonka kanssa ehkä päästiin johonkin videoon. ;) Maalaiset kaupungissa, you know:)

S.A.

On viikkoja ja on VIIKKOJA.

2011-03-22T08:05:00.002+02:00

Sitten, kun olen vanha, eläkkeellä ja kudon päivät pitkät villasukkia, silloin luen tämän ääneen itselleni.

Maanantaina istuin kampaajalla, kun hoitopaikasta soitettiin, että Cee on sairastunut. Soitin Ukolle, että hakee lapset, vie kotiin ja tulen sitten kampaajalta suoraan kotiin. Suoritin välilaskun työpaikalle, että tämä on tilanne, palaan sorvin ääreen, kun Aa tulee koulusta puoli kolmelta.

Tiistaiaamuna Aa lähti oopperamatkalle klo. 6. (Ukko vei). Ukko meni avaamaan oman työpaikkansa ja palasi 8:15 kotiin, jolloin minä singahdin avaamaan oman työpaikkani, odotin työkaverin töihin ja kipitin kotiin klo. 11, jotta Ukko pääsee päästämään työkaverinsa ruokatunnille. Lopun päivää pesin oksennuspyykkiä. Keskiviikon olin kokonaan kotona ja pesin oksennuspyykkiä. Ukko lähti koulutukseen. Aa palasi yöllä oopperareissulta ja pyysin tässä kohti apua Aan luokkakaverin vanhemmilta. Olisiko liikaa pyydetty, jos paiskaisitte kotiin meidän lapsen?

Torstaina minun oli aivan pakko mennä töihin. Siellä oli mainoskuvaukset ja järjesteltävää riitti. Deen vein hoitoon, kun eihän se ollut sairas ja Aa oli kotona (koska oli vapaata koulusta) Ceen kanssa. Bee meni kouluun. Ukko oli siellä koulutuksessa. Deen kotiin kuskasi ystävä.

10 tunnin työpäivän päätteeksi tulin kotiin ja hahhhahhhaaa. Ihan tosi oikeasti mietin, että onko meillä bensakanisteria, josko savustaisi kakarat pihalle talosta. Minulla meni 3 tuntia(!!!!!) aikaa raivata itseni eteisestä keittiöön. Aa ja Bee olivat tapelleet koko iltapäivän keskenään, hiuslakkaa oli suihkutettu toisen silmään yms. muuta varsin älytöntä. Cee ja Dee olivat touhunneet omiaan kaikessa rauhassa ja varsin ansioituneesti olivatkin puuhailleet. Kaikki huonekalut oli siirretty pois paikoiltaan, ruokaa oli pöydällä, lattiallakin. Isot karjuin huoneisiinsa ja järjestin ja järjestin ja ihan kertakaikkiaan käytin viimeiset voimani lopullisen pimahduksen estämiseen.

Helmi löytyi keittiön rullalle käärityn maton sisältä: "Niissä kaikissa oli keltaista sisällä!" Tiedotti Cee ylpeästi. "Ai niinku minkä sisällä?!" "Kananmunien! Minä avasin ne!" "AAAAAAAAA! Miten Cee on voinut avata munia matolle? Sun piti vahtia, ettei se tee hölmöjä!!!!!" "No me mentiin päiväunille, mutta se ei tainnu nukahtaa........" "No ei tainnu, joo-oo-o....."

Kymmeneltä viimein kaaduin sänkyyn ja heräsin 00:30, kun Ukko soitti, että viitsisitkö tulla aukaisemaan oven. Totesin, että mulla on kyllä ihan oikeasti ollu ikävä sua tänään. Perjantaina Ceekin oli hoitokuntoinen ja perjantaina olin aivan normaalisti töissä ja postitin poronpään Alankomaihin.

Lauantain olin ihan normaalisti töissä ja lauantai-iltana mentiin katsomaan voimamieskisoja. Bee nappasi voimamiehen heittämän pipon itselleen.
Ipanat käyttäytyivät koko reissun esimerkillisesti. Ainoastaan se pipojuttu järkytti Ceetä, joka totesi kyyneleet silmissä, että: "Eikö sillä miehelle nyt enää ole pipoa?" Lauantai-iltana saunavieraita ja saldona yksi katkennut suksi (don't even ask).

Sunnuntaina siirtymävaihe (220km) Been päälääkäriin. Ihana sunnuntai-ilta vain yhden lapsen kanssa. Ulkoruokaa, hyvä filmi ja hiljaisuus(!!!!!).

Eilen oli sitten päälääkäri ja puhtain paperein kotiuduttiin. Kuuden viikon päästä on vielä soittoaika, viimeiset labrat, mutta 99,9999999% varmuudella tässä vaiheessa jo voidaan sanoa, että ei niistä mitään löydy.

Tällä viikolla kalenterissa ei lue mitään. Erityistä. Luojan kiitos.

Saatan jäädä nippanappa henkiin.

S.A.

Oksenna rakas lattialle.

2011-03-16T09:59:00.000+02:00

Ripuli, ripuli on löysää kakkaa. Ripuli, ripuli ei valumasta lakkaa. Paitsi sitten, kun lakkaa, niin vaihdossa alkaa laatta lentää.

Järki lähtee.

***

Cee kävelee ja lauleskelee mennessään: Pienet linnut viiiiiiseeeeerrrrrrrtäääää ja Dee kävelee puolen metrin päässä Ceestä ja laulaa: IHHAHHAAA, IHHAHHAAA...

Sanat ei riitä kuvaamaan miten jakomielitautinen olo on.

S.A.

Asiakaspalvelua.

2011-03-14T20:50:00.000+02:00

- Akka tässä hei! Huomasin tämmöisessä ja tämmöisessä ja tämmöisessä asiassa tämän virheen.
- *näppäimistön näpyttelyä* Joo, niin on sattunut kuule meillä nyt virhe. Tämän voi kyllä korjata näin *näpsytinäpsyti* Virhe on nyt korjattu.
- Kiitos, hyvää päivän jatkoa sulle!
***
Viikkoja myöhemmin:
- Kuule, soitin pari viikkoa sitten tämmöisestä asiasta ja EI OLE KUULUNUT MITÄÄN! Onkohan tämä asia oikaistu?
*näpsytinäpsyti*
- Kenen kanssa juttelit?
- En muista. SE ASIA PITI OLLA JO HOIDETTU!
- Teittekö kirjallisen valituskirjelmän?
- Ai TEIDÄN virheestä?! No kuule EN tehnyt, koska olen oman osuuteni hoitanut asianmukaisesti. Itseasiassa, jos ihan tarkkoja ollaan, Teidän olisi syytä tällä hetkellä näpytellä ANTEEKSIPYYNTÖkirjelmää minulle...
- Kas, avasin uuden tiedoston. Täällä tämä onkin, ihan kuten sanoitte. Meidän järjestelmä vain tekee automaattiajot kuukauden viimeinen viikko ja teidän asia olisi tämän kuun automaattiajossa.
- Anteeksi MITÄ?
- Pääsisittekö käymään täällä virastolla?
- NO KUULE, TAITAA OLLA MEIDÄN MOLEMPIEN PARHAAKSI, ETTÄ EN PÄÄSE!
***
On se nyt kuulkaa ihan oikeasti kumma juttu, että yhtäällä on ihan omat säännöt ja se, että kukaan ei varmasti vahingossakaan pyydä anteeksi mokaa, saatika asiakaspalvelun nimissä yrittäisi oikaista asian niinkuin kuuluu, odottelematta automaattiajoa. Kun ihminen on muutenkin ärsyyntynyt, niin siinä ei montaa pisaraa tarvita, että kuppi rytkähtää nurin. Tänään tosiaan läikähti.
***
Vastakkainen esimerkki:
- Soitin tuossa aiemmin, että tammikuulta ei minulla ollut tuloja ja sovittiin, että palkkakuitit sopii toimittaa myöhemmin. Nyt teiltä kuitenkin tuli lasku ja tämä on oletettavasti liikaa. Tässä lukee, että tästä päätöksestä voi tehdä kirjallisen valituksen. Teenkö kirjallisena?!
- Ei tarvitse. Kumoan laskun *näps* näin ja toimitat kuitit ja teemme uuden päätöksen.
- Kiitos! Mukavaa päivän jatkoa sinulle!
Tämä asia hoitui 3 arkipäivässä ja uudessa päätöksessä ja laskussa oli vielä post-it lappu päällä, että tämä ja tämä aiempi lasku on aiheeton, voitte repiä.

Ja tuo aiempi esimerkki roikkunee hamaan hautaan asti auki. Odottelemassa automaattiajoa tai sitä, että menen punaiset kynttilät kylkiin teipattuna paikan päälle selvittelemään toisten töppäilyjä. Jeah, joko arvasit. Verovirasto, sehän se. Kaikkea hiivattia sitä onkin.

Jos joku verovirkailija lukee tätä, niin kerro minulle, että miten helvetissä teillä on niiiiiiiiiiiin tahmeat koneet, että mikään asia ei luista ja asiakaspalvelu-sanaa siinä virastossa ei tunneta. Onko siinä nyt mitään laitaa, että virheen kohteeksi joutunut tekee virallisen valituskirjelmän mokasta, jonka virasto itse myöntää tehneensä? Anteeksi nyt vaan, mutta en tajua.

Kops, nyt se kuppi on nurin. Ripuli sentään loppui.

S.A.

Ostetaan: Kotisairaanhoitaja.

2011-03-14T11:19:00.000+02:00

Niinniniiin. Ettei nyt ihan taas mentäisi helpolla, niin eiköhän kampaajalla istuessani soiteta hoitopaikasta, että Ceellä on ripuli. Joo, se sama oli Deellä viime viikolla. Soitin Ukolle, että hae ne pois sieltä hoidosta, minä tulen kampaajalta kotiin, odotan siellä, että Aa pääsee koulusta ja menen sitten töihin. Vittu, että on taas niiiiiin helmi olo työntekijänä.
Kummallakin on vielä töissä pientä miehitysvajetta, kun on koulutuksia ja lomia. Eli jos on koko päivän poissa töistä, niin tulee tappaneeksi jäljellä olevan ainoan työkaverin nälkään.

Että olis tässä nyt sitten näitä vaihtoehtoja:
1. Jos jättää 13-vuotiaan lapsenvahdiksi; syyllistyykö heitteillejättöön?
2. Voiko työkaverin toistuvien ruokatuntien sylttääminen olla tappo tai tapon yritys?
3. Onko itsetuhoinen, jos tekee mieli jyrsiä omia ranteita?
4. Äsh.

PERKELE!

S.A.

Ps. Joku voisi perustaa semmoisen sairaspäiväkodin. Welcome vaan kaikki räkänokat, ykä-yrkät ja muut rajatapaukset.

Sunnuntai.

2011-03-13T07:56:00.002+02:00

Koululaisten hiihtoloma alkaa olla tapissa. Aa vietti lomansa mummolassa ja Bee nautiskeli kotona yksin olosta. Oli kyllä mahdollisuus lähteä myös mummolaan, mutta poika päätti itse, että viettää laatuaikaa koiran kanssa.

Tänään ajattelin pyytää Been ja Ceen elokuviin kanssani, Yogi-karhua katsomaan. (Lapset, mikä ihana tekosyy;D, eihän minulla itselläni toki yhtään haluta 3D-elokuvaa töllöttämään...)

Aan suuri rakkaustarina päättyi joskus tammikuussa. Käteen siitä jäi 80 €:n puhelinlasku. No, se lasku oli joulukuulta ja tietysti se tuli juuri silloin, kun olimme sairaalassa. Ukon kanssa todettiin, että "muistatko silloin kun avattiin pojille ne liittymät, niin silloin puhuttiin, että taidetaan kerjätä verta nenästä, kun ei laiteta saldorajaa?" Pikkuriikkisen se tietysti kuumensi pannua, mutta me maksoimme 20 € ja poika kuukausirahoistaan loput. Sairaalan kahvihuoneessa puuskahdin yhdelle äidille, että hohhoi, tämäkin vielä! Niin tämä äiti totesi, että heillä likka puhui 500 €:n puhelinlaskun. Siinä vaiheessa 80 € alkoikin tuntua ihan taskurahoilta ;D Korvaamaton vertaistuki!

Ai niin, Aa ja tyttöystävä ovat kuulemma piiiiitkällä tauolla, eivät siis varsinaisesti eronneet... No, jos tauko on pidempi kuin yhdessä vietetty aika, niin minusta ehkä on erottu ihan oikeasti, mutta mistäs minä mitään tiedän. Vanha kalkkis!

***
Ensiviikko on taas vallan mielenkiintoinen. Maanantaina on kampaaja (jee). Kirjoitin joskus taannoin kampaaja-ajan joulukonvehtirasian kanteen ja sitten tietenkin paiskasin sen roskiin. Viime viikolla soitin, että mulla saattoi olla aika vaikkapa ensiviikolla sinne, mutta minähän päivänä?! Joo, no tiistaina Aa lähtee oopperamatkalle Helsinkiin ja hänet pitää viedä kuudelta aamulla koululle. Keskiviikkona Ukko lähtee koulutukseen ehkä Jyväskylän lähelle tai johonkin muuhun paikkaan (joka siis ei ole olennaista, vaan se, että Ukko ei ole käytettävissä). Ke- to välisenä yönä Aa palaa oopperareissulta ja pitää hakea yöllä kolmelta koululta. Torstaina minulla on iltavuoro ja koskapa Ukko ei ole käytettävissä, täytyy vaivata Ystävää, josko hän hakisi Ceen ja Deen hoidosta ja veisi kotiin, kyllä Aa pärjää tunnin niiden kanssa.
Hoitoaikoja ilmoittaessani päiväkodintäti vastasi hymyhymiöllä, kun kirjoitin hoitoajat ja lisäsin, että torstaina hakee punatukkainen nainen, mutta kyllä poikien pitäisi tuntea hänet.
Sunnuntaina olisi sitten Been jälkikontrolliin lähtö, aika on maanantaina, mutta tod.näk. mukavampaa olisi ajella jo sunnuntaina paikanpäälle. Niin, ja tosiaan Been oikomishoitokin on keskiviikkona, mutta sinne saa suoriutua kyllä ihan omikseen.

***
Vielä sananen uudesta kodista! Siis tosiaan tämä on nyt vuokralla, vuokranantaja kyllä sanoi, että voisi harkita myymistäkin muutaman vuoden kuluttua. Tässä vaiheessa jonkin omistaminen tosin saa hillittömän naurunremakan aikaiseksi tässä torpassa, joten todennäköisesti me asustelemme iloisina (ja huolettomina) vuokralla:) Ukko perisusikairalaiseen tyyliin tinkasi vuokraan kaiken, eli joka kuukausi simppelisumma, joka sisältää myös sähkön ja veden. Vuokrasopimukseen sisältyy pienet kiinteistön huoltotyöt. Edellinen vuokralainen oli soittanut mm. sulaketta vaihtamaan vuokraisännän (matkaa yhteen suuntaan 230 km), joten vuokraisäntä totesi Ukolle, että mahtavaa saada ihan täyspäiset vuokralaiset! (Hahhahhhaaa, eipä tiedä mitä sai:D) Mutta siis pienillä huoltotöillä saatiin sisällytettyä vuokraan kaikki, niin sehän sopii:)
***
Pankin ja samassa rytäkässä vakuutusyhtiönkin vaihdoin, nyt ei pitäisi enää olla kauheasti "vaiheessa" olevia juttuja kesken, mutta olen takuulla unohtanut jotain... Vaan tänään en mieti moisia, vietän sunnuntaita riisipuuron ja sopan kera, käyn elokuvissa ja nautiskelen. Kyllä se elämä on ihmisen parasta aikaa! Vähempi vauhtikin välillä riittäisi, mutta kaipa tämä on juuri sitä mitä kapteeni meille on suunnitellut! :)
***
Koira muuten pimahti ihan sekaisin siellä edellisessä talossa. Oli kokoajan levoton, yritti karkuteille, merkkaili sisälle yms.yms.yms. Ja mites sitten täällä? No koira on rauhallinen, ei yritä karkuteille, eikä merkkaile! Hmmm...

Ihanaa, kaunista ja hyvää sunnuntaita kaikille teille!

S.A.

Sattumaa vai onko koneessa kapteeni?

2011-03-07T20:42:00.001+02:00

Jahas, rakkaat kanssakulkijat:) Hengissä ollaan- ja elämämme voimissa!
Nyt olisi toki laajamittaisen selvityksen paikka, mutta en nyt tässä vaiheessa osaa muotoilla tätä ihan järkevästi, joten kerrotaan vaan tämän hetkinen tilanne:

Pääsimme muuttamaan tähän uuteen kotiin viime viikon maanantaina. Perjantai-lauantai-sunnuntai meni pakatessa, siirtäessä, siivotessa. Urakka olisi ollut kertakaikkisen mahdoton, mutta joskus suurin vahvuus on myöntää heikkoutensa ja pystymättömyytensä. Laitoin Ystäville paniikkiviestin, että NYT, jos koskaan tarvitsen Teitä: kaikilla mahdollisilla tavoilla. Lastenhoito, työnjohtajuus, pakkaus, purkaminen, siivoaminen- kaikkea olisi tarjolla. Ystävät riensivät hätiin, pönkkäsivät Akan pystyyn, yksi majoitti meidät evakkoon ja maanantai-iltana vanha talo oli tyhjä ja siivottu. *huoh*

***

Mukavampiin uutisiin sitten:D Tämä uusi koti on ihan paras! Täällä tavarat on löytäneet paikkansa kuin itsestään, täällä on hassuja vanhoja komeroita, molempien työpaikat on kävelymatkan päässä (mulla menee 4 minuuttia;D), ihana aidattu piha (koira ja lapset ei karkaa heti) ja täällä tosiaan tuntee olevansa kotona:) Minusta tuntuu, että vanha talo ei vain ollut tarkoitettu meille ja elämän piti nyt vähän avokämmenellä ohjata suuntaa, kun ei muuten tajuttu tekevämme emämokaa. (Siellä oli 40 asteen pakkasilla muurahaisia sisällä, yksi väliseinä oli jäätävän kylmä, yms. yms.) Eli todennäköisesti säästyimme aikamoiselta pommilta.

***

Tänne uuteen kotiin tullessa täältä oli muuttamassa pois vanha nainen. Vissiin elämänmurjomat tunnistaa toisensa, mutta liikutuin kovasti, kun hän soitti yhtenä iltana ja aikoi sytyttää takkaan tulet, kirjoitella pieniä runoja ja ajatuksia, jottei mitään pahaa enää tapahtuisi minulle. Kappas vain, aamulla tutkailin muutamia papereita jo totesin aikamoisen onnenpotkun. Tai no, joo, tässä tilanteessa... mutta. No kuitenkin:) Se helpottaa kovasti tässä hetkessä ja täytyy kyllä sanoa, että enää ei vituta yhtään!

***

Ja jos vielä sattumista puhutaan, niin etsittiin kahta normaalia sänkyä. Isoilla pojilla oli epäkäytännölliset puoliparvisängyt ja tässä rytäkässä hankkiuduttiin niistä eroon. Normaaleja puusänkyjä ei vain meinannut löytyä mistään. Täällä uudessa kodissa oli leikkimökissä kaksi puusänkyä ja entiseltä asukkaalta niistä kysyessäni, hän sanoi, ettei tarvitse niitä, saatte ne! (Sattuma?)

***
Tosiasiassa tässä kahdessa viikossa ehti tapahtua enemmän kuin monella koko elämän aikana. Oikea elämäni tuplavoltti, mutta ihmeenlailla sitä taas ollaan jalkeilla ;D
Suurin kiitos kuuluu kuitenkin Ystäville, niille jotka sanoivat: Sinä selviät:) Ja niinhän siinä kävikin!
Oikein sormet syyhyää, että saan otettua kuvia teille, sittenpähän tajuatte mistä puhun, kun tosiaan koti löysi ihmisensä ja toisin päin. Ja nyt tietenkin se kaikkia yllättävä asia: Missähän on kamera?! :)

Ja taas jälleen työnantajalle kanssa äärettömän suuri kiitos. Minusta tuntuu, että koko työyhteisö on elänyt näitä meidän perheen kaaoksia ja jaksaneet tukea ja joustaa. Olisikohan nyt minun aikani antaa samalla mitalla takaisin?!

Olen ihan varma, että kaikella oli tarkoituksensa ja tästäkin rytäkästä vahvistuin. Kohta olenkin muuten aika kova mimmi;D

Ja jokainen joka on muuttanut, voi kuvitella kuinka suuri homma on 6 hengen omakotitalollinen kahdessa päivässä pakettiin ja siirretty 8O. Siinä on nimittäin jo esim. 3 mopoa, kahden kottikärryt, 700 laatikkoa pilputuksia, potkuri ja stiga.

Kun olen jonain päivänä purkanut kaiken, karkaan salamajaan maalle ja nukun kaksi vuorokautta putkeen. Ainakin.

S.A.

Pohjakosketus.

2011-02-24T20:31:00.000+02:00

Nomen est omen, tällä blogilla siis. Katastrofialueella ollaan taas ihan ytimessä ja jokseenkin vittumaisimmasta päästä mitä olla saattaa. Maanantai-iltana valkeni, että sitä viimeistä kauppakirjaa talokaupoissa ei voida tehdä. Pankki ei siirrä vakuuksia uuteen kohteeseen, vaikka näin oli sovittu. End of story. Piste. Deellä hitonmoinen silmätulehdus ja tiistaina hoidin sitä kotona vuorostani ja samalla koitin keräillä maailmani rippeitä kasaan. Istuin saunanlauteilla ja paruin ihan aikuisten oikeesti ja täysillä. Soitin paniikkipuheluja (sano, että hengitä, sano, että mä selviän tästä, sano, että kaikki järjestyy, sano, sano...) tärkeille ihmisille ja yritin muistaa hengittää. Soitin asuntotoimistoon- hahhhaahhhaa! 3h ja keittiö (65 m2) vittu, että ei naurattanut yhtään. Sitten kokosin itseni ja pesin kolme koneellista pyykkiä hengitysharjoitusten lomassa.

Keskiviikkona suoriuduin töihin ja no. luojan kiitos, työkaverit yms. oli helkutin mukavia, joten kamelin selkä ei katkennut. Tänään on torstai, hengitän edelleen ja lapset on hengissä ja hengittää ja Ukko teki vuokrasopimuksen talosta, jota käytiin eilen katsomassa (3mh, kkh, oh, keittiö, sauna, wc...), sijainti loistava, maanantaina saadaan avaimet ja *tattadaa* muutetaan *tattadaa* taas.

Lapsille oli kurja kertoa, mutta keneen ihmeessä niistäkin on tullut niin järkeviä? Ei ainakaan vanhempiinsa. Aa totesi, että harmittaa vähän, mutta onneksi perhe pysyy(!!!) Bee viittoi, että "v-i-t-u-t-t-a-a" ja sanoin, että meillä ei kiroilla, ei edes viittomalla ja Bee totesi, että kiva, kun kuitenkin saadaan pitää omat tavarat. Cee rallatteli: Meillä on vanha talo ja meillä on uusi talo ja meidän uudesta talosta tulee myös vanha talo.

Tänään olen jo seisonut ihan vankasti jaloillani, hengitys kulkee ilman suurempia suunnitelmia ja nyt sitten hmm. niin muutetaan uuteen kotiin ja odotetaan paskat housuissa maaliskuuta. Helvetin hienostihan tämä alkuvuosi on lähtenytkin käyntiin.

Joo, no hyviä puolia on tietty, että kumpikaan ei ole saanut potkuja ja kaikki ollaan terveinä, silmätulehduskin alkaa olla parempaan päin.

Eli saattaa olla, että pientä päivityshitautta on.

S.A.

Ps. Ystävät ja sukulaiset, puhelimeen en nyt jaksa kauheasti vastailla, mutta kyllä tämäkin suo rämmitään läpi, muukaan ei taida auttaa :)

Pps.Ja jos siellä joku miljonääri lukee mun blogia, niin voin privaatisti laittaa tilinumeron. Myös pieni lepoloma aurinkorannalla voisi tehdä terää. Haha.

Ppps. Uudessa kodissa on kaksikerroksinen leikkimökki:) Jee!

Pppps. En enää ikinä luota, että asiat menee, niinkuin joku sanoo. Yritän olla aiheuttamatta enempää traumoja lapsille (aika vaikeeta se kyllä on)...

Ppppps.Pyydän, että kommentointi olisi asiallista- tää on heti tammikuun jälkeen pahin tilanne ja vaatii kohtuullisen paljon voimia pitää paketti kasassa.

Karvaturrille terveisiä per***stä.

2011-02-20T19:21:00.002+02:00

Aamulla totesin Deen silmän rähmivän ja soittelin tk:een 9:30. Lääkäriajat olivat tuolloin menossa 15 ja sitten klo. 15 soitin uudestaan, jolloin sanottiin, että tunnin päästä voitte tulla. Menimme 16 aikaan ja lääkärin juttusilla oltiin sitten 17:30. Silmätulehdushan se. Apteekki oli mennyt kiinni klo. 17 ja lääkäri käski pyytää päivystyspakkauksen. Tultiin vastaanottohuoneesta ja miespuolinen karvanaamahoitaja totesi, ettei silmätulehdukseen saa päivystyspakkausta ja lähdimme niine hyvinemme kotiin.

Kotona otettiin matsi Ukon kanssa siitä, kumpi jää hoitamaan. Totesin, että olen tänä vuonna ollut hmmmmmmm. kuukauden poissa töistä ja meillä on oikeasti sesonki nyt, joten voisitko, pystyisitkö, viitsisitkö... Ukko hiilestyi, että hänhän on vasta koeajalla ja minä kiljuin, että ei ne sitä pentua ota hoitoonkaan, kun silmätulehdus leviää kuin kulovalkea ja koska niitä lääkkeitä ei päivystyspakkauksena saanut, niin eihän se huomenaamuna ole itsestään parantunut ja lakannut rähmimästä Ja Ukko soitti töihin ja ilmoitti, että on huomenna pojan kanssa kotona ja sitten minun (miten helvetissä kaikki hoidettavat asiat onkin aina minun kontolla????????) piti vielä soittaa tk:een, että voisiko hoitaja kirjoittaa todistuksen Ukolle, koska Ukko haluaa, ettei töissä jää epäselväksi tämä asia. Niin, niin saa**na! Hoitaja (nainen) sanoo, että: "Tottakai silmätippoja saa päivystyspakkauksena, jos te viitsitte tulla hakemaan"... Viitsinpä hyvinkin ja olikin otsassa kymmenen metriä pitkä *se*, kun porhalsin takaisin tk:een. Luukulla oli se naishoitaja ja onneksi se saamarin karvanaama tajusi lymytä jossain näkymättömissä. Kirjallista palautetta en ryhtynyt rustaamaan, mutta pyysin jäähileet äänessä käsittelemään tämän silmätippa-asian viikkopalaverissa, niin että karvaturrikin YM-MÄR-TÄÄ, että silmätippoja saa päivystyspakkauksena. Ai helkkari, että muuten ottaa pannuun. Tähänkin hepuliin käytetty energia meni ihan hukkaan, ärrrrrjyyyh! Olisi kiva tapella parisuhteessakin jostain ihan oikeasta jutusta, eikä tämmöisistä pöljistä hommista. Puh!

S.A.

Täällähän me.

2011-02-19T08:58:00.000+02:00

No niin, Liskonainen jo hätyytteli ja toki on ollut tästä päivittämättömyydestä huono omatuonto- tästäkin:/ Raamit on ihan ojennuksessa meillä. Lapset kutakuinkin terveinä. Aalle tuli eilen flunssa ja pientä lämpöä. Voisin jopa sanoa, että "melkein kuin tilauksesta". Esimurkun riennot on päättyneet viime aikoina milloin mihinkin sähläykseen ja kurinpalautusta on harjoitettu. Eilen olin luvannut, että poika saa mennä nuorisotalolle 19-23 väliseksi ajaksi sillä ehdolla, että vien ja haen. No lämmön noustua iltariennot peruuntuivat ja kas, sainkin mennä nukkumaan jo yhdeksältä;)

Arki huilaa tällä kaavalla:
5:45 minä ylös. 6:45 minä; tukka hyvin ja maalit naamassa. 7:00 pikkujätkät ylös, isojen paimennusta. 7:30 pikkujätkät vaatteisiin. 7:45-8:15 pikkujätkät hoitoon, itse töihin. 8:30-16 töitä. 16:15 lapset hoidosta. Kotona 16:45-jotain, riippuen tarvitseeko käydä kaupassa. 17:30 iskä kotona. 17:30-18:30 yleistä kaaosta, nimi tähän lappuun, mulla sitä, mulla tätä, toi sinne, tää tänne, tarkista läksyt...Iltapala/ruoka jossain 19 korvilla, pesupuuhia, sänkyyn rauhoittuminen 20:30...

Kerran viikossa olen ottanut tavakseni pihistää tunnin, puolitoista. Eli vien pikkujätkät hoitoon 8 pintaan ja kaahaan kotiin imuroimaan ja luutuamaan. Töihin menen joko 9:30 tai 10:30 ja vaikka ihan tismalleen tiedän, että näin ei pitäisi toimia, niin en kuitenkaan tunne olevani päivähoitojärjestelmän pahin väärinkäyttäjä- jos sillä säästytään monelta kiljunnalta, niin saanhan tehdä niin? Silittäkää nyt vähän päätä ja sanokaa, että joo, saat pihistää tunnin:)

Isojen toimenkuvaan kuuluu lattioiden siistiminen, pyykit, roskat, lelut paikoilleen siivousaamua edeltävänä iltana ja tämä systeemi tuntuu ihan käsittämättömän hyvältä:)

Tällä viikolla Ceellä oli neuvola ja sitä ennen päivähoidossa keskustelu. Päivähoidon kanssa oltiin samoilla linjoilla, poika osaa ja tekee, jos vaan viitsii aloittaa. Täti oli myös huomannut, että Ceellä on ilmiömäinen kyky saada muut tekemään asioita puolestaan tai hänen hyväkseen. (Mikä manipulaattori tuosta tulee?????) Ruokailu on sihtisuun kanssa haasteellista ja sanoinkin, että jos poika sanoo, ettei syö, niin pois pöydästä ja seuraavalla ruoalla uusi yritys- ei maanittelu, vaan selkeä jokotai. No, torstaina Cee oli poistettu ruokapöydästä asiattoman käytöksen perusteella ja pyysin tarkennusta, että mitähän tämä "asiaton käytös" pitää sisällään? Cee oli neuvotellut vieruskaverinsa antamaan omat leipänsä hänelle, koska ei ollut pitänyt varsinaisesta ruoasta. Hoitaja totesi, että pojalla tuskin tulee olemaan ongelmia elämässä pärjäämisen suhteen, koska varsin neuvokkaasti pelaa aina suotuisat olot itselleen. XO

Neuvolassa poika ei tehnyt mitään. Ei yhtään mitään. Istui hiljaa ja puisteli päätään sen merkiksi, ettei aio seisoa vaa'alla, antaa mitata itseään, ei aio piirtää, ei aio antautua kuulotutkimukselle, siis ei mitään!
Ihan huti reissu ja paasasin autossa, että MIKSET SÄ TEHNYT MITÄÄN? OLISIT OSANNUT IHAN KAIKEN! Ja poika totesi: No, kun mä en osaa sanoa ÄRRRRRRÄÄÄÄÄ!

Niin. Jos johonkin asiaan kiinnitetään huomiota, niinkuin nyt siihen r-kirjaimeen, niin Ceen maailmassa ei silloin kannata edes yrittää seisoa yhdellä jalalla, jos ei osaa sitä r-kirjantakaan... Hohoi.

Kaikenlaista pientä ja suurempaakin projektia olisi täällä kotona, muistipelin pelaamista yms. Cee on värittänyt muistipelin "tyhjät" puolet ja täten tietysti pärjää pelissä huippuhyvin, koska me muut ei vielä olla opittu tätä värijärjestelmää. Oikeudenmukainen lapsi? Totta totisesti.

Lupaan kirjoittaa uudelleen nopeammin kuin 10 päivän välein. Ihan heti, kun keksin mistä välistä pihistän aikaa lisää:) Joku tietysti sanoo, että valvo vähän myöhempään. No kuulkaa, ei onnistu! Minusta tulee liian vähän nukkuneena aivan kauhea! Tai vielä kauheampi kuin jo olen;D

Nähdään!

S.A.

Hophophiiop.

2011-02-07T20:36:00.000+02:00

Tammikuun aluksi aiotut kiireet ja aikataulutukset ja säätämiset on nyt sattuneesta syystä siirtyneet helmikuun alkuun.

Kalenteri pursuilee tehtävälistoja, muistettavia asioita ja kaikkea sälää. Neuvolaa, vanhempainiltaa, palautettavia lippulappusia (kaupunki, kela, päivähoitotoimisto, eskariin ilmoittautuminen, hammasoikoja, poikien parturi, tyhjennä vanha talo loppuun...) Niin ja pitäisi muistaa mennä suurin piirtein oikeaan aikaan töihin ja pitäisi muistaa viedä lapset ja yrittää muistaa hakeakin ne;)

Joten rakkaat toverit, en ole teitä ollenkaan hyljännyt, tää nyt vaan on hetken tätä häsläystä- ja palaan kentälle pikimiten!

Aion kuitenkin tehdä lakialoitteen, että sosiaalisen median ajantasalle saattamiseen normaali perheenäiti tarvitsee pitkän sairasloman jälkeen viikon ja ihan tavallisena arkena yksi extravapaa ihan vaan tähän bloggailuun ja faboon. Menisköhän läpi? Menee siellä turhempaakin!

Voikaa hyvin ja älkää hukkuko lumeen ja pitäkää pipot päässä!

S.A.

Ps. Bee säikäytti pääkipuilmoituksella, mutta se menikin ihan nukkumalla ohi:)

Pps. Eilen en tehnyt mitään. Vaivoin raahauduin peiton kanssa sohvalle ja pötkötin siinä 8 tuntia ja raahauduin takaisin sänkyyn. Paras vapaapäivä aikoihin ja tiukasta päätöksestä johtuen en potenut edes huonoa omaatuntoa! Jeah!

IT-ella.

2011-01-27T21:42:00.001+02:00

Ongelma tuli vastaan. Joulukuun 2010 voi käyttää kaksi kertaa, mutta ahdasta tulee ja eilen oli väistämätön tosiasia edessä. Uuden kalenterin hankinta. Joulukuu 2010 toimi yllättävän hyvin myös tammikuussa 2011. 6. päivä oli punainen pyhäpäivä molemmissa kuukausissa jne.
Ukko on jo oppinut, että seinäkalenterin hankinta on Akan juttu. Se ei saa olla liian nätti tai erikoinen, lokerot täytyy olla sen kokoisia, että tekstiä mahtuu, nimpparit ja punaiset pyhäpäivät on plussaa, jne.

No, ajattelin, että IT-ellalla saan sen näppärästi, kun samassa talossa on pikkuinen ruokakauppa, niin hoituupa sitten yhden pysähdyksen taktiikalla kaksi juttua.

Niin voi hyvänen aika sentään. On kuulkaa ollut siinä firmassa myyntikoulutusta. Otin kalenterin (-50% tässä vaiheessa vuotta) ja menin kassalle. Silmäilin, en edes hemmetti hypistellyt vaan silmäilin, suklaahyllyä (joo, niin mitä vittua? suklaata postissa???) ja sieltäpä näppärä täti aloittaa myyntipuheen:
- Nyt on tullut uutta makua... päläpäläpälä.
- Joo, no mä nyt vaan tän kalenterin tästä...
- Se onkin tosi nätti!
- Ympf. (mietin samalla, että just sopivan mitäänsanomaton, mutta...)
- Katos, se on puoleen hintaan! Tosi edullista!
- Joop.
- Meillä onkin nyt semmoinen tarjouskampanja, että voit valita sen kalenterin lisäksi samaan alehintaan jonkun toisen jutun tuosta laarista tai tuolta pöydältä!
- Ai? Ai niinku ostan tän ja voin sit valita vielä jonkun jutun lisäksi?
- NIIN!
- Ok, no mäpä katson. (töpötän laarille ja pöydälle ja valitsen muistikirjan)
*tässä välissä jonoon on mennyt 3 ihmistä ennen minua ja en ole mitenkään etuoikeutettu kiilamaan alkuperäiselle paikalleni, tietenkään* joten jonotan uudelleen.
- Ja sit tässä on tää ihana uusi korusarja! Katsopa vaikka!
- Joo, mä nyt vaan tän kalenterin ja sit tän muistikirjan...
- Tarvitko postimerkkejä? Tässä olis tälläsiä tosi nättejä ja sit näitä hauskoja, joissa voi liimata silmät ja suun erikseen!
- Tää kalenteri riittää, niin ja sit toi muistikirja, en tarvitse muuta, kiitos!
- Huomasitko, että voit valita muitakin noita aletuotejuttuja- kaksi yhden hinnalla!
- Ihan mahtava tarjous, mutta MÄ HALUAN MAKSAA TÄN KALENTERIN! KIITOS!

IT-ellalle vaan tiedoksi: Nyt olette menossa metsään niin, että rytke käy.

Tämä sama ilmiö on ollut ko. yrityksessä jo tovosen ja pahemmaksi menee, kerta kerralta. Jos asiakkaalle jää vitutus viimeisimpänä mieleen, niin se samainen tunne pulpahtaa pintaan seuraavan kerran, kun tarvitsisi ko. liikkeessä asioida ja vääjäämättä miettii saisiko niitä postimerkkejä jostain helpommalla.

Hehhee, työkaverin kanssa juteltiin aiheesta ja hänellä oli monopoliliikkeestä samanlaisia kokemuksia. Jos myyjä aloittaa jo ovelta, että: "Mitä ruokaa ajattelit laittaa? Voin suositella siihen sopivaa viiniä." Niin tekee mieli vastata, että: "Purkkihernekeittoa, käviskö siihen kossu?"

Liian agressiivisella myyntityylillä saattaa ampua itseään nilkkaan. Vaikka kuinka pitäisi takoa tulosta, niin jotain rajaa kuitenkin. Ja pöhlöintähän tässä on se, että ei ne myyjät ihan itse keksineet yhdessä yössä, että aletaanpa aamulla tyrkyttään kaikille kaikkea, vaan komennus ja ohjeistus on taatusti tullut jostain ylemmältä taholta.

Kuten huomaatte, arki on todella palannut Susikairaan. Eikä minusta tullut vieläkään sellaista kilttiä, jolla ei hihat pala koskaan;D

S.A.

Oli mulla jotain muutakin mielessä, mutta tämä nyt törähti ekana.

Ehkä viimeinen sairaalajatkiksen osa.

2011-01-26T07:21:00.005+02:00

Pakko kirjoittaa nämä sairaalajutut päästä pois. Ne pyörii mielessä kuitenkin, joten napsutetaan ne sitten muistoarkistoon näin tuoreeltaan. Bee, kuten jo sanottu, oli aivan tavattoman urhea, vaikka kivut olivat takuulla välillä järkyttäviä.

Ensimmäiset 1,5 viikkoa poikaa vaivasi se hirveä päänsärky, joka iski aivan varoittamatta. Nyt ei satu yhtään ja minuutin päästä poika vääntelehti tuskissaan:( Pahimpiin kipuihin ei auttanut kuin morfiinipohjainen vahva kipulääke suonensisäisesti, niellen otetut lääkkeet tulivat paluupostissa samantien lattialle tai joskus hyvällä ennakoinnilla kaarimaljaan. Tuona aikana kaikki äänet ja valot pahensi kipua, joten istuin sitten pimeässä huoneessa hiljaa vahtien peiton liikkeitä- kai se vielä hengittää?

No, kun sitten hmm, joo, se oli perjantai, kun kysyin voitaisiinko kuitenkin ottaa se pään magneettikuva, kun kipu oli niin paikallinen. Poika näytti otsan ja ohimon välistä kohtaa, että tuohon sattuu. No lääkärit olivat tässä vaiheessa sitä mieltä, että päässä ei voi olla mitään mikä selittäisi oireet, joten kuvia ei otettu. Seuraavan viikon tiistaina kuvat kuitenkin päätettiin ottaa ja siellähän se pääpahalainen luurasi. Keskiviikkoaamuna lääkäri tuli kertomaan, että pää korkataan auki. Jos nyt kalpea voi vielä kalpeammaksi mennä, niin poika tosiaan valahti aivan valkoiseksi. Lääkäri kysyi, että mietityttääkö jokin? Bee siihen, että: "No en kyllä tiedä pystynkö pitämään päätä paikoillaan niin kauaa..." Reppana oli menossa kallonporaukseen hereillä:/ No, lääkäri kertoi, että se kyllä tehdään nukutuksessa ja Bee totesi: "No, eihän siinä sitten mitään!"

Minun työnantaja sattui olemaan sairaalalla käymässä juuri leikkauksen aikaan ja istuimmekin kahvilla koko leikkauksen ajan. Eipä olisi voinut parempaan saumaan juttukaveri tulla. Olisin takuulla muuten syönyt kynteni ensimmäistä niveltä myöten hermoillessani.

Vein pojan leikkaussalin ovelle 10:30 ja lääkäri soitti kahden aikaan ja kertoi leikkauksen menneen suunnitellusti ja hyvin. *huoh* Kolmen jälkeen menin teholle poikaa katsomaan ja Bee heräsikin juuri niihin aikoihin. Poika nousi istumaan ja totesi, että eihän tässä huoneessa ole telkkaria! Tehohoitaja tuumasi, että järjestyy kyllä. 4 Simpson-jakson ja Shrek 3-elokuvan (sekä näiden aikana syötyjen 2 voileivän, jogurtin, 2 pillimehun, makkarakeiton ja jälkiruokavanukkaan) jälkeen totesimme hoitajan kanssa, että potilas ei taida tarvita tehohoitoa enää;D

Tässä kohtaa jälleen muuten ruusujen paikka. Potilaskotiin varasin huoneen, koska teholla ei saa tietystikään vanhempi yöpyä. No, koska potilaan ei sitten tarvinnutkaan olla tehohoidossa arvioitua 1-2 vuorokautta, niin en sitten tarvinnutkaan sitä potilashotellia. Avaimia kyllä kanneksin taskussa sen yhden vuorokauden. No, soitin sitten potilashotelliin, että en tarvinnutkaan huonetta, niin ei tarvinnut maksaa sitä yhtäkään vuorokautta :O Aika reilua, minusta. Olisin kyllä ihan ymmärtänyt, että se yksi vuorokausi pitäisi maksaa, koska olen avaimet hakenut ja niitä itselläni kanittanut.

Tämä sairaus on nyt taaksejäänyttä elämää, poika on virallisesti julistettu terveeksi. Uudet pään kuvat olivat niin puhtaat, että lääkärikin hämmästeli sitä. Voinnin mukaan saa tehdä kaikkea, siis toki voimistuminen vie vielä aikaa (poika itse sanoi, että hiihtämään ei kyllä pysty, mutta sählynpeluu varmasti onnistuu;D). 1,5 kk:n päästä kontrolli, jossa ei enää kuvata päätä, vaan testataan immuunijärjestelmää. Siinä ei aivokirurgin mukaan voi olla vikaa, koska päästä otetuissa näytteissä ei ollut enää mitään elävää. Eli antibiootit ja oma puolustusjärjestelmä oli tuhonnut jo pöpön.

Jos nyt 1,5 kk:n sisällä tulisi kuumetta, meidän pitäisi mennä takaisin Oyssiin- ei minnekään terveyskeskukseen. Ja todellakin toivon, ettei kuumetta tule. Voin kuvitella, että varmaan pyörtyisin niille sijoilleni, jos nyt uusi kuumeilu alkaisi.

- Hätäkeskus.
- Täällä Akka hei! Äkkiä ambulanssi! Lapsella kuumetta!
- Onko paljon?
- No on 38!!!!!
- Onko ollut kauan?
- Joo! Puoli tuntia!!!!!
- Minkä ikäinen lapsi?
- Kohta 11!!!!! *kops, äiti pyörtyi*

***
Sitä pöpön reittiä ei saatu selville. Ei tullut itsellä muuta mieleen kuin se hammaspaise (elokuun 20. päivä, jotain hyötyä bloggaamisesta;P). Päästä otettiin röntgenkuvat, niissä olisi näkynyt pöpön puolen vuoden matka nuppiin ja niissä kuvissa ei ollut havaittavissa sellaista. No, en tiedä kumpi on kauheampaa, se että joku pöpö voi luustoa pitkin vaeltaa puoli vuotta etsiessään pesimispaikkaa vai se, että reitti jää mysteeriksi. Varmaan monet painajaiset vielä näen ja se kalmankeltainen, vahamainen, tulikuuma lapsipoloinen, jonka sai vaivoin ravistelemalla hereille- se varmaan kummittelee mielessä vielä pitkään:/

Mutta olisko tää case nyt tässä? Saatan vieläkin vaivata teitä näillä, jos jotain juolahtaa mieleen, mutta eiköhän tämä nyt ala olla paketissa. Kuten tuolla yhden postauksen lopussa olikin kommentti, uusintakierros on mahdollinen, kauhistuttava mörkö- mutta toivottavasti sitä ei tule. Huiiiiiiiii.

S.A.

Cee ja erityisesti Dee ovat eilisen päivän toivotelleet äitiä tervetulleeksi kotiin. Korvat soi huutomökästä. Äiti, katoilijoista pahin, on palannut pelikentälle ja nyt annetaan kolmiviikkoinen korkojen kera takaisin. Onneksi nappasin korvatulpat sairaalasta mukaan.

Työnantajalle ruusuja kans vielä. Totesi, että olet niin pitkään poissa kuin tarvitsee, sun paikka on nyt pojan tukena, älä ajattelekaan työasioita. Tarvitsetko rahaa?

Ruusut ja risut.

2011-01-25T09:17:00.001+02:00

Sairaalamatkalla ehti nähdä kaikenlaista. Enimmäkseen aivan huipputyyppejä:) Otetaanpa listaa. Infektiolääkäri, joka huoneeseen tullessaan totesi reippaasti: "Terve!" Ja Bee vastaa jostain lakanan mutkasta, että: "Enpä nyt ihan niinkään sanoisi..." Lääkäri, joka huoneesta lähtiessään sanoi: "Heippa!" Ja avasi huoneen oven vieressä olevan vessan oven (siis tämä oli ihan tahaton ja kirvoitti hervotonta hohotusta moneksi päiväksi, tässä vaiheessa oltiin vielä eristyssellissä ja päivän tähtihetkiä olivat tosiaan harvat lääkärin vierailut). Sydänspesialisti, joka selvitti lääkäriopiskelijoille täydellisesti toimivan sydämen sisältöä tyyliin: "Tässä näkyy kävelykeppi, noin, täältä löytyy kala- katsokaapa! Se ui meitä kohti. Tossa on silmät ja tossa on suu. Onko se naaras vai koiras kala? Suu käy koko ajan..." Tässä kohtaa räjähdin nauramaan.

Lääkäriopiskelija, joka näytti päässään olevaa arpea, joka oli tismalleen samassa kohdassa kuin Been otsaporausreikä. Bee tihrusti, että ei hän kyllä näe mitään ja lääkäri siihen, että: "Niinpä! Kun menee muutamia vuosia, niin sunkaan arpea ei huomaa kukaan!"

Hoitaja, joka totesi letkujen ja lääkkeiden lattialle tipahdettua, että: "PASKAA!!!!" Tämä saa ehdottomasti monenmonta ruusua, koska uskalsi sanoa ääneen juuri niinkuin ajatteli;D Ehkä epäammattimaista, mutta ehdottoman virkistävää!

Hammaslääkäri, joka myönsi pitävänsä Kokiksesta ja Dr. Pepperistä. Bee sanoikin, että tää taisi olla eka lääkäri, joka myönsi olevansa ihminen!

Lääkäri, joka leikattuaan pikkuista vauvaa tuli kertomaan leikkauksen kulusta vanhemmille ja aloitti: "Moi! Korjasin vähän teidän vauvaa..."

Ja entäs muita? No kaikki ne vanhemmat, jotka ihan älyttömissä tilanteissa ja diagnoosien sekamelskassa olivat ihan seesteisiä :O Mistä ihmisille jaetaan voimavelliä ihan lohduttoman tuntuisiinkin tilanteisiin?

Lapset, joita on leikelty ja aikuinen makaisi varmaan monta kuukautta henkihieverissä, niin ne lapset köpöttelee hymy naamalla kahden päivän päästä leikkauksesta :O

Bee. Joka oli tavattoman urhea koko retken ajan. Jopa niin urhea, että piti sanoa välillä, että älä ole niin reipas. Jos lääkäri kysyy vointia, niin sano nyt perskeles, että huono on, äläkä yritä väittää viimeisillä voimilla, kun silmät pyörii päässä kuin hedelmäpelin kiekot, että ihan hyvä.

Mutta heiiiiii. Arki iskee naamaan ja täällä ehkä kaivataan äidin (siivoavan) käden kosketusta. Jos vaikkapa noi tontut keräilisi tuosta takaisin joululaatikkoon ;P
Kokenut sairaalaperhe sanoikin, että kun sairaalasta pääsee kotiin, normaaliin arkeen palataan heti ja se kuulosti hyvältä suunnitelmalta:)

Täältä siis tähän ja ihan ensteks kuitenkin taidetaan vähän halia ja sumppailla. Tontut joutaa odottamaan tovin :)

S.A.

Ps. Ainiin, se risu! Sille yhdelle hoitajalle, joka Been oksennettua verta, väitti kivenkovaan pojan juoneen punaista mehua. Samperi, ihan piti hiilestyä neljältä yöllä. Totesin, että olen tässä kyllä neljä vuorokautta ollut ihan samassa huoneessa ja se ei ole syönyt taikka juonut yhtään mitään, niin miten ihmeessä siitä nyt joku mehulinko on tullut?!
Aamuun mennessä olin leppynyt ja lääkärikin luki yöraportista, että potilas oksentanut verta. Mutta vain yksi pikkurisu siitä, no hard feelings.

Ikävä nakertaa.

2011-01-23T14:56:00.000+02:00

Olisi monta tarinaa kirjoitettavana. Voisi kirjoittaa vaikka siitä, miltä tuntuu olla kauhistuttavan huolissaan tai miten musertavalta tuntuu kuunnella pienten ja isojen lasten itkua... Kuka itkee kipua, kuka ikävää... Voisi kirjoittaa siitä miten itse itkee jonkun vieraan lapsen amputoitua jalkaa (joka kylläkin päivänvalossa paljastui ihan tavallisesti kipsatuksi jalaksi) tai voisi kirjoittaa näistä loputtomilta tuntuvista päivistä, öistä, tunneista, minuuteista. Voisi kirjoittaa puheluista, jotka Cee-puhekoneen ansiosta eivät pääty milloinkaan tai voisi kirjoittaa vaikka mistä kurjasta... mutta.
En mie jaksa murheita listata; niin kuin kahvihuoneen päiväkirjassa luki: Et voi estää murheen lintuja lentämästä pääsi yli, mutta voit estää niitä rakentamasta pesää hiuksiisi. Kaiken kaikkiaan ollaan selvitty kiitettävin arvosanoin tästä maratonista ja mahdollinen kotiutuminen voisi häämöttää huomenna. Huomenna on uusi pään magneetikuva ja jos se on ok, niin sitten päästään poiiiiiiiiiis, jos se taas ei ole ok, niin sitten... no hö, ei päästä pois. Osastolla on onneksi valtavasti lautapelejä, askartelutarvikkeita (am I in heaven?????;D) ja huoneessa tv- ja dvdsysteemit sekä playstation (hahhhaaa, Bee sanoi tänään Ukolle puhelimessa, että äiti on ihan sikahyvä pelaan pleikkaria, se tietää ihan kaikki jutut).

Koti-ikävä on järkyttävä. Oikeasti. Muutamina viime päivinä ei olla juuri muusta puhuttukaan kuin velipojista ja Remusta ja niiden kaikkien toilailuista. Kotona on kuulemma "aika sotkuista" (ahaa, tämäpä yllätys) ja sielläkin kuulemma meitä ikävöidään, siis ne ikävöi, jotka vielä hämärästi muistaa meidän olemassaolon.

Ehdottoman huikeaa oli tavata Sipulix livenä ja puolitoista tuntia hurahti ihan huomaamatta nauraa rätkättäessä. Sipulix toi tuliaisiksi valtavan kassillisen herkkuja ja hänen poikansa oli lähettänyt Kohti korkeuksia-dvd:n lainaan (kyllä me se palautetaan ;D). Eli kannatti sairastua, jotta päästiin tapaamaan ;D

Eilen käytiin potilas Sairasen kanssa kaupungilla asti. Sairaalakonkari opetti, että sairaalajakson päätteeksi on syytä ostaa "paranemislahja" ja käytiin sitten se Been haaveilema Nomination ja siihen yksi palikka (Suomileijona). Hups, löysin myös itselleni "paranemislahjan". Googlettakaapa spinningjewelry, semmoisia kapeita sormuksia, joita voi kerätä usean samaan sormeen ja rakentaa omannäköisen sormuksen. IHQUUU!

Eilinen oli muutenkin huippupäivä! Meidän Herkkuhaltija (joka on siis vieraillut osastolla ja tuonut myös herkkuja tänne:)) kävi noukkimassa meidät kaupunkilomalle ja käytiin syömässä, vuokrattiin elokuva ja katsottiin se siis siellä kaupunkitukikohdassa ja herkuteltiin ja oltiin vaan. Koeponnistus kohti vapautta.

Nyt ei vaan päähän mahdu muuta kuin kotiin, kotiin, kotiin... Deen luo! Kolme viikkoa on yli sietokyvyn. Ugh!

S.A.

Väliaikatiedotus!

2011-01-14T14:44:00.001+02:00

Katohan, täältähän löytyi intternettiaparaatti. Joo, ollaan oltu täällä suuren kaapunnin suuren suuressa sairaalassa kovasti sairaana. Been joulun jälkeinen kuumeilu jatkui ja loppuviikosta hipoi 40 astetta. Tulehdusarvot 200 ja sunnuntaina 2.1. tulimme tänne sitten ambulanssilla. Tutkimuksia tehtiin ja ensin tiistaina löytyi sepsis, kotoisammin verenmyrkytys ja sitten keskiviikkona tehtiin selkäydinpunktio, josta löytyi aivokalvontulehdus. Näihin sitten tiputeltiin kolmea eri antibioottia suoneen ja sitten tulehdusarvot jysähti tasolle 50. Ei nousua, ei laskua. Lisätutkimuksena tämän viikon tiistaina aivojen magneettikuvaus, josta sitten löytyi tulehduspesäke, joka keskiviikkona avattiin ja huuhdeltiin vetyperoksidilla (Heiiiii?! Voiko kukaan tosiblondikaan sanoa, että pää on huuhdeltu sisäpuolelta vetyperoksidilla????) Kulmaluussa on pieni reikä ja sieraimen sisällä toinen- tosta se tuli ja tonne se meni (ja vei toivottavasti pöpöpahalaisen mennessään). Poika pääsi jo samana iltana teholta, koska oli niin hyvävointinen. Jos ihan suoraan saa sanoa, niin jopa on ollut varsin helvetilliset liki kaksi viikkoa, mutta hyvää hoivaa on saatu ja varsin rauhoittavasti nuo lääkärit osasivat sanoa senkin, että: "Lapsi on vakavasti sairas, mutta ei me tiedetä mikä sillä on!"

Juuri saamamme tiedon mukaan antibioottitiputus voi jatkua vielä viikonkin, mutta hätäkö tässä- valmiissa maailmassa ja toipuva ipana vierellä. Huonomminkin olisi voinut käydä, läheltä liippasi nytkin.

Näillä mennään nyt eteenpäin ja perusvireenä on jo helpotus ja kiitollisuus:)

Voin varmaan vielä palata aiheeseen myöhemmin, kunhan saan ajatukset nippuun. Lämmin kiitos kaikille, joiden ajatuksissa ja rukouksissa ollaan oltu, pahimpina hetkinä kyllä tuntui siltä kuin monen monituiset kädet olisivat meitä kannattaneet ja tervehdyttävät ajatukset puhaltaneet pöpösille kyytiä! Ja se rauhoittava puristus minun olkapäällä, se oli tarpeen!:)

S.A.

Ps. Perinteisenä loppukevennyksenä Been itse toteama: "Eipä tullu tipatonta tammikuuta!" Katseli siis samalla käsivarsiaan, joissa oli kolme eri kanyylia kiinni. No ei tullu tipatonta, ei.

Pps. Pienillä on mennyt hoidossa hyvin, kuulemma. En oo nähnyt niitä tässä pariin viikkoon.

Ppps. Tämmöinen on kuulemma äärimmäisen harvinainen lapsilla, jos löytyy 50 aivokasvainta, niin yksi niistä on tämmöinen tulehdusjuttu ja siitähän ei ole mitään käsitystä miten se tuli, mutta tarttuvaa se ei kuitenkaan ole. Pöpösen tarkka nimikin on vielä selvittämättä ja pöpönen on jossain viljelymaljassa jossain muhimassa.

Pidä kii, nyt mennään lujempaa kuin meinattiin.

2010-12-30T23:03:00.002+02:00

Haa! Patjakoomailu kesti kolme päivää. Sisältäen aaton hautausmaareissun. Joo, ihan nappiin meni. Lähtiessä isoista olohuoneen ikkunoista näkyi absurdi farssi. Toinen (Aa) heitti Beetä jäätyneellä vesipullolla päähän, jonka jälkeen Bee ajatti Aata jääkiekkomailan kanssa hakkausaikeissa. Hetken mietin, että napsautan oven lukkoon ja sytytän ne hautakynttilät ihan leivinuunin välittömään läheisyyteen. Pukkiteknisistä syistä joutuen marssijärjestys olikin aattona poikkeuksellinen; hautuumaa, pukki, ruoka, sauna. Ja tämä otettakoon käyttöön tulevinakin Jouluina. Kerrankin saimme syödä rauhassa! Lapset rapisteli pakettipapereissa ja me Ukon kanssa vedettiin kinkkua kaksin käsin.

Itkin Joulun aikaan ainakin seitsemän kertaa, siksi vain, että jotenkin sitä vaan tuntee itsensä ihan spesiaaliksi ja kaikki hyvä ja kaunis avaa kyynelkanavat. Mulla vaan on niiiiiiin ihana piiri ympärillä, ettei ole tosikaan!

Lahjoja saatiin paljon, mutta kaikki oli tarpeellista ja huolella ajateltua, Kiitos kaikesta kaikille osallisille:)

Isot pojat onnistui lyömään ällikällä kekseliäisyydellään. Minä sain korvakorut, Cee sen pehmoketun (ei mainittavia traumoja näistä useista ketuista) ja Dee sai oman NOKKAMUKIN!

Lauantaina tulikin minun perhe todelliselle YLLÄTYSVIERAILULLE ja mehän täällä hengailtiin pyjamissa vielä puolilta päivin. Päivä meni aivan liian äkkiä ja sunnuntai hulahti ihan huomaamatta. Sitä samaa patjailua ja öllöttelyä harrastaen. Iltasella tuli lapsenvahti tälle viikolle. Maanantaina työt alkoi molemmilla(!!!) ja lapsenvahti kysyi tokkuraisena peiton alta: Mitähän sille Deelle saa syöttää? Vastasin jalka jo ulko-oven raossa, että ihan mitä vaan saat siihen uppoamaan...

Iltaa kohden kahdella pojalla nousikin sitten kuume. Eli ruokahaluttomuudelle löytyi syy:/ Pöh! Tämä viikko on mennyt melkein tunti tunnilta räpiköiden ja pakkasta on pidellyt sen -30 astetta. Koska Ukon työmatka ja työaika on pidemmät kuin allekirjoittaneen, olen ollut kävelynaisena ja kyllä on muuten raivostuttanut. Se, että juuri tällä viikolla on ollut niin helvetillisen kylmä, että kun köpötät töihin ja saat varpaat ja sormet lämpiämään työaikana, niin sitten samat sävelet toisin päin. Potut kuorit kuumassa vedessä, että kädet lämpiäisi ja keität seuraavan päivän hutut- kaadut sänkyyn nukkumaan 5-6 tuntia tunnin siivuina, heräten säännöllisesti ihan karseaan kipu/raivoitkuun ja melskaukseen. Milloin tupsutukka juoksee ympäri makuuhuonetta, milloin liikesuunta kulkee horisontaalisesti yli äidin, iskän, velipojan, omaan sänkyyn ja taas takaisin. Kello viiden herätyksen aikaan sitä vilkaisee kelloa ja toteaa melkosittain turhaksi unen odottelun ja nousee ylös. Päivä päivältä tarvitsee enemmän peitevoidetta silmien alle ja enemmän rajauksia silmien ympärille.

Bed and breakfast- you make both, pitää paikkansa meillä- yövieraita on tullut ja mennyt- luojan kiitos kaikki on ymmärtäneet, että jos minun pää kalahtaa pöytään kesken lauseen, niin syy ei ole puhujan tylsissä jutuissa.

Tämä aamu kruunasi viikon. Herätys niiden suikaleunien jälkeen 5:30, ylös, suihkuun, Ukon töihin vienti, kotiin, kikarat puolinukuksissa ylös, vaatteisiin, autoon, hoitoon tutustumaan, kaavakkeiden täyttöä (vittuenmämuistaukonpuhelinnumeroatailastensotua) ja sitten kikarat kotiovesta sisään ja juosten kuppi kahvia. Töihin ennättäessä (klo. 10.) onnittelin iteäni peilin edessä kädestä pitäen. Hyvä ämmä! Ihan oikeassa paikassa oikeaan aikaan!

Ja samaan aikaan takaraivo yrittää selvittää *pientä* ongelmaa. Pankkikortti vanhentunut, onko mulle lähetetty uusi? Mihin se on lähetetty?! Onko mulle tullut kirje, että se kortti on pankissa? Onko pankit huomenna auki?! Onko kellään samaa pankkia, sillä jos en saa huomenna uutta korttia niin- we have very happy new year. Ja missä on on tinakauha? Missä ON TINAKAUHA?

Ja niin, Hoo on suurin piirtein asustanut meillä viikon ja se on kyllä mukava tyttö- tykkään ihan hirrrrveesti:)

***
Ja sitten huomenna tuleekin vieraita, kivaa!

***
Ja kun oikeasti käy kierroksilla joka suuntaan, niin tänään avasin töissä jännityksellä itse pakkaamani eväsrasian. Pottumuusia perunasalaatilla. Jestas, että olikin erikoinen yhdistelmä.

Anteeksi sekava kirjoitus, mutta eipä tämä viikko oikein muutakaan tarjoillut. Fiilistä kuvaa todellakin parhaiten otsikko.

***
Työkaveria melkein suukotin poskeen. Huominen extravapaa tuli parhaaseen mahdolliseen saumaan ja se työkaveri, joka tekee minun vuoron on KULTAA!

S.A.