Ei ihan Harvia-tatuointi, mutta sinne päin...

No niinhän siinä sitten kävi, että lapsista varovaisin ja aroin eli C pakitti persauksensa grilliin ja nyt on sitten takapuolessa 5x10 cm:n palovamma. Ei kovin paha muuten kuin sijainniltaan. Alalaita on juuri alushousujen kuminauhan kohdalla ja tietysti ärtynyt siitä. Kävimme eilen tk:ssa hakemassa rasvalaput ja huomenna olisi vaihto. Lämpöä on ollut 37,5 eilen ja tänään, tosin haava ei vaikuta tulehtuneelta, mutta nenä kyllä vuotaa. Pakollisen vapaapäivän aion käyttää siivoamiseen- eihän tänne kohta enää edes mahdu kaiken romun sekaan!

Pitemmittä kirjoituksitta tuumasta toimeen... ja eikun raivaamaan!

S.A.

Upea päivä!

Vanha kuva, mutta viikonlopun suunnitelmat kiteytyvät tähän! Makoilua laiturilla, ampiaispesien tarkkailua, kiireetöntä oloa, vähän uimavalvojan roolia, ehkä omatkin varpaat rantavedessä. Makkaranpaistoa, nokipannukaffetta, saunaa ja sen semmoista ihanuutta.

Parasta tietysti on se, että näen Siskon piiitkästä aikaa:) Myös A:ta on tietysti ollut valtava ikävä. Miten sen ikävän osaakin siirtää taka-alalle ja nyt, kun jälleennäkemiseen on vain muutamia tunteja, tuntuu siltä, että sydän ihan pakahtuu?!

Oletteko muuten kuulleet siitä uudesta EU-direktiivistä, että kesäpäivinä on pakko syödä ainakin yksi jäätelö päivässä? No ei mekään siitä oltu kuultu, mutta keksittiin se sitten ihan itse:) ja nyt ollaan jo kolmatta päivää oltu aivan kuuliaisia.

C:n kanssa mentiin eilen ostoksille; hankintalistalla sandaalit ja kesälakki (siis C:lle). Aikaa valintaan meni hulppea tunteroinen ja kun sitten seisoimme kassalla punaisen lippiksen ja sandaalien kanssa C kääntyi yhtäkkiä katsomaan minua ihan kuin olisin jotenkin vähäjärkinen ja sanoi: "En minä niitä halua! Viedään ne HETI takaisin hyllyyn!"

Eli saaliiksi jäi vain nämä (minulle):

Onneksi minä sentään osaan olla päätöksissäni vakaa, enkä peräänny kassalla.

Nyt toivotan kaikille oikein ihanaa kesäviikonloppua! Uikaa, syökää, nukkukaa, lukekaa, tehkää töitä, tai älkää tehkö yhtään mitään! Pääasia, että nautitte:) Halit kaikille!

S.A. ja tuskastuttavan pitkät viimeiset "kitutunnit"...

Retu Perälä.

Eli Liskonainen on kysellyt missä Dee mahdollisesti putkahtaa maailmaan. C:n syntymä tulikin kerrottua aiemmin. B on syntynyt täällä Susikairan ihanassa pienessä yksikössä, mutta säästösyistä osasto laitettiin ensin suljentauhan alle (tästä syystä uusia vauvoja tuli muutamana vuonna ihan läjäpäin, huolestuneet kansalaiset pykäsivät gynekogille ja kätilöille urakalla puuhaa siinä toivossa, että tämä synnytysosasto näin säästettäisiin). No synnytystoimintaa jatkettiin, koska kansalaiset olivat kantaneet kortensa kekoon ahkerasti- kunnes... Tumman epävarmuuden pilven alla työskennelleet gynekologit päättivät lähteä tonkimaan hänkkäröitä vähän varmemmille seuduille. Eli se mikä päätettiin pitää, lopetettiin koska kukaan ei halunnut työskennellä täällä. C:n syntymän aikoihin virka-aikasynnytykset onnistuivat (ma-pe 8-16), muina aikoina pääsi isoon kaupunkiin, ambulanssilla tai synnyttäjän kunnosta riippuen omalla autolla.

Nythän tilanne on sitten semmoinen, että kauas on mentävä poikimaan. Parannusta on tapahtunut siinä mielessä, että kun sairaala oli aiemmin väistämättä X, niin nyt saa valita myös Y:n ja Z:n väliltä. Jos pistää harpin kärjen Susikairan keskustaan ja piirtää ympyrän halkaisijaltaan 500 km, niin ympyrän sisälle asettuu 3 isoa Suomalaista sairaalaa ja luultavasti voisi asettua ainakin yksi Venäläinenkin (en ole vielä tutkinut niin tarkkaan). Tämä on varsin mainio parannus meidän tilannetta ajatellen. Kaupungissa X on kyllä paljonkin tuttuja ja ystäviä, mutta ei kuitenkaan sellaisia, joiden sohvalla viitsisi pötkötellä viimeisillään, kipeänä ja pahantuulisena. Y:ssä ei juuri asu tuttujakaan, eli ei sinne. MUTTA! Z:ssa asuukin lähes koko suku ja siellä on lapsuudenkoti:)! Kaikella on tapana järjestyä, eli kun anoppi on luvannut muuttaa meille silloin lasketun ajan tietämillä hoitamaan poikia, niin minähän olen vapaa kuin (lihava) taivaanlintu liihottamaan (lyllertämään) kotisohvalle äidin helmoihin odottelemaan H-hetkeä. Huomattavasti vähemmän tuskaiselta kuulostaisi 10 km:n matka kuin yli 200 km:n matka sitten siinä vaiheessa, kun se on ajankohtaista.

Täytyy muistaa sanoa heti seuraavassa neuvolassa tämä toivomus, koska maksusitoumuslappujen täytyy ehtiä Z:aan hyvissä ajoin, jos niitä ei toimita tarpeeksi ajoissa, synnytyssairaala on sitten automaattisesti X.

Tästähän voisi vaahdota aika pitkäänkin, ottaen kantaa mm. siihen mihin kaikkialle muualle sitä rahaa työnnetään, mutta gynekologin palveluita täällä ei vaan pystytä/haluta/voida järjestää/säilyttää. Ja kuten te armaat kanssasisaret ehkä tiedättekin, niin synnytyshän ei ole se ainoa tilanne jolloin ko. palvelua tarvitsisi. Jonot on huuurjaan pitkät. Ihan normitarkastus voidaan ohittaa olankohautuksella, että katsotaan sitten ensi vuonna ja ensi vuonna katsotaan sitten taas ensi vuonna- mutta "sinne" ei vaan katsota. Vaan enpä ala vaahtoamaan tästä tämän enempää:) Näillä mennään.

S.A.

Sitä paitsi saattaahan tuo häntäpää olla minulla jo niin hatara, että tiedä vaikka kävellessä tipahtaa Dee kyydistä;D, pitää kulkea kintut ristissä.

Mäntti-äiti tunnustaa.

Eilisen päivän (keskiviikko 24.6.2009) voisi vaikka pyyhkiä kokonaan pois. Tiedättehän, kun joskus vaan on niitä päiviä, että ryhtyipä mihin vain, niin kynsille se menee. Kaikki vaan epäonnistuu ja tuloksena on sotkua, huutoa, kiroilua ja pahaa mieltä. Kun sitten tarpeeksi moni asia on mennyt persiilleen, niin ihan normaalit pienet ärsytykset pullahtaa jättiläismäisiin mittakaavoihin ja soppa on valmis.


Huoltoaseman mittari ei huolinut pankkikorttia ja laitoin 5 € setelin sinne sisään. No joo-o. Nyt saa jo nauraa. Paljonko bensa-auto kostuu viiden euron tankkauksesta?! Ei sitä vertaa, että bensavalo edes sammuisi. Eli aja sitten toiselle asemalle tankkaamaan.


Töissä... *äsh* ei edes jaksa muistella.


Kotiin palattuani (sen kiljukaula-C:n kanssa) aloin yhtäaikaisesti 1. paistamaan perunoita+ 2. grillaamaan+ 3. tekemään vielä yhtä työjuttua koneella. = 1+2+3= /Y/U&%¤%#!!!

Grilliin en saanut tulta sillä nappisytyttimellä. Hain sitten tulitikut, kun olin ensin vääntänyt kaasut täysille ja sytytin tikun ja *muh* näin saatiin käsikarvat nätisti ja nopeasti poistettua. Harmi vaan, ettei käsittely yltänyt kainaloon asti, siellä nimittäin olisi ollut tarvetta suurempaankin karvanpoistoon. Jätin siis grillin lämpenemään ja menin koneelle, aloitin hommat ja B tuli tiedottamaan, että se terassin kiuas on tulessa. Tottapa hyvinkin. Valtavat lieskat tunki sieltä kuvun alta. Sammutin koko laitoksen ja menin keittiöön paistaakseni pihvit pannulla. Siellä oli vastassa ne perunat, jotka laitoin aiemmin paistumaan. No arvaattekin. Ruokana oli loppujen lopuksi salaattia ja pihviä. Sitten huomasin ikkunassa 3 kärpästä. En olisi hermostunut normaalisti, mutta nyt se näytti siltä, että kärpäset aikovat vallata koko huushollin ja hain sähkökärpäslätkän esille. Siinä ei ollut pattereita ja hajoitin kolme kaukosäädintä etsiessäni sopivia pattereita. Otin sanomalehden ja hakkasin kihisevän raivon vallassa ne kärpäset siihen ikkunaan ja jätin niille sijoilleen. Ukko tuli töistä nähdäkseen kiukusta punaisena puhkuvan Akan pöydällä seisomassa palaneen ruoan käryn ja savun salaperäisessä harsossa.

B:lle kilahdin täysin syyttä ja korotin ääntäni, josta poika loukkaantuneena meni sängyn alle mököttämään. Minä menin perässä ja kerroin, että äidillä on vaan ollut ihan mäntti päivä, eikä hänessä ole mitään vikaa. Turhaan ärjyin pojalle, kun ei hän mitään väärää edes tehnyt. Poika katseli hetken ja otti kaulasta kiinni, että saat anteeksi äiti. Siinä vaiheessa aloin sitten itkeä ja sanoin, että nyt en kyllä olisi edes ansainnut anteeksiantoa. Poika nipisti minua poskesta ja totesi, että sattuuhan sitä kaikille huonoja päiviä. (Todellakin puukkoa äidin huonolle omalle tunnolle!!!)

Illalla kävin vielä askartelemassa hääjuttuja ja siellä verenpaineet taisi viimein laskeutua normaalilukemiin. Kunnes illalla vielä Ukko aloitti yhdeksän jälkeen ehdottelemaan, että vaihdettaisiinko vähän huonekalujen paikkoja? Pyöräytin silmämunat päässäni väärinpäin ja totesin, että tänään ei varmasti ole paras mahdollinen päivä sille. (Lisäksi tiedän senkin, että näkemyserot tulevat olemaan mittavat, joten yritän siirtää väistämätöntä kaplakkaa mahdollisimman pitkälle tulevaisuuteen.) Tosin se lurkki kyllä tietää mistä naruista vedellä... Haluaisin uudet ruokapöydän tuolit ja Ukko sanoi: "Saat ne tuolit, jos pöytä siirretään tuohon ja apupöytä tuohon..." Aika alhaista kiristystä, eikö olekin?

S.A. Onneksi tänään on uusi päivä!:)

Ps. Liskonainen! Teen pian postauksen siitä Susikairan synnytysosastosta!

Palvelukseen halutaan: Vanhoille piirretyille värittäjä.

C:n elämä on ihan nyrjällään, kun tämän viikon hoitoonkuskauksista vastaan minä. Jos matkaan meneekin vain 5 minuuttia, niin saamme siihen tuhrattua 50 minuuttia kaikkine kiemurteluineen ja tappeluineen. Se sentään on kivaa, että vaatteita ei tarvitse paljoa olla, joten pukemiskiemurteluilta vältytään. Aamulla C ei suostu nousemaan autoon, eikä vastaavasti hoitopaikan pihalla autosta. Vastaanharaava 3-vuotias on sekä voimakas, että yllättävän ketterä. Joka ikinen aamu show päättyy itkuun ja siihen, että viimeisenä näen kädet harallaan ja naama punaisena huutavan pojan ikkunassa ja hoitajan joka heiluttaa lapsen kättä ikään kuin vilkutukseksi. Itselläkin itkettää kiukusta ja vähän myötätunnostakin. Myötätunnosta lasta ja hoitajaakin kohtaan.

Sama show käydään toisin päin, kun haen C:n hoidosta. Kotiin ei missään tapauksessa haluta lähteä, eikä nyt ainakaan äidin mukana. Hiekkalaatikolla järjestellään hiekkaleluja, eikä lotkauteta korvaakaan äidin tai hoitajan puheille. Lopulta itkevä ja rimpuileva kannetaan päättäväisesti autoon, aloitetaan matka kotiin. Viiden minuutin päästä kotipihalla, mikäli poika on vielä tolkuissaan, hän karjuu, että autosta nyt EN AINAKAAN nouse. Usein kuitenkin on uni ehtinyt saavuttaa pienen taistelijan. Nukkuvana kannan sohvalle ja siinä sitten lepäillään pahimmat väsyt ja kiukut pois. On se oikeasti rankkaa olla pieni poika, joka ei tiedä mitä tahtoo vai tahtooko mitään.

Mutta siitäpä sitten hauskempaan asiaan;D Menin eilen pahaa aavistamatta Hehkuvaisen luo kylään ja törmäsin siellä Nikke Knattertoniin. Niinpä illalla youtubetin jaksoja ja voi, mikä ihana nostalgia valtasi mielen. Hieman häpeillen esittelin lapsuuden sankarini B:lle, joka suureksi hämmästyksekseni ihastui Nikkeen täysillä ja sitten olikin illan ohjelma paketissa. Lököasento sohvalle, B kainaloon, läppäri Deen päälle ja mehut ja popcornit käden ulottuville:) Ukolle ja C:lle tiukkaakin tiukempaa komentoa: "Olkaa hiljaa! Jännä kohta!"

B totesi jossain välissä, että: "Vähän siistiä, kun joku on jaksanut värittää nää jaksot tonne youtubeen!" Kysyin, että: "Miten niin värittää vai tarkoititko, että siirtää?" B katsoi minua hölmistyneenä ja kysyi, että: "Oliko sun lapsuudessa muka piirretyissä väritkin?!"

:) S.A.

Eilen iltapaivällä ja muuta sekalaista.

Ringring...

- Akka, yritys x.

- Tästä numerosta oli soitettu.

- Niin, juu. Kertoisitteko nimenne, niin tiedän millä asialla soitin?

- En kerro!

- Öh...? No tuota noin, soitan päivän aikana noin 30-50 puhelua koskien hyvinkin erilaisia asioita. Jospa mennään sitten sukunimen ensimmäisen kirjaimen mukaan. Aloitetaanko A:sta vai Ö:stä?

Eipä näytä tämäkään päivä lupaavammalta täällä töissä. Taidanpa alkaa itsekin soittelemaan ja arvuuttelemaan, että arvaapa kuka!? Eikös se muuten ollut se mittari, jolla mitataan luotettava ennustaja? Soitetaan ja kysytään, että arvaa kuka? XD

C on alkanut harjoitella aikamääreitä. Kaikki vähän tylsempi suoritetaan "iltapäivällä". "Eilen" on tapahtunut kaikki mikä on tapahtunut menneisyydessä. Jos tarkkaan kuuntelee, voi päätellä "eilisen" olleen varsin kiireinen. Eilen oltiin mummolassa ja eilen käytiin kävelyllä. Eilen karkasi Remu ja eilen oltiin töissä ja hoidossa, mutta silti eilen oli vapaapäivä. Yksinkertaista eikö totta?

"Iltapäivällä" mennään nukkumaan ja hampaat voidaan pestä iltapäivällä. Puhtaat vaatteet vaihdetaan iltapäivällä ja käsienpesu suoritetaan iltapäivällä. Jooko!?

No mutta sitten seuraavaan aiheeseen eli onhan täällä tehty vähän käsitöitäkin. Opettelin videon avulla niitä mummon neliöitä ja luulen, että jotain meni (pause*eiku*kelaa taaksepäin* eiku*alkuun koko video*eiku*pause) silti pieleen... Huutakoon heti HEP se joka näkee jossain neliön! Kihkih=) Taitohaasteeseen vastanneet, jokos teitä alkaa jännittää?! No niin minuakin;D

Ja sitten kuva Deestä ja minusta yhdessä. Ollaanko vähän turpeita?

Näihin kuviin ja tunnelmiin! S.A.

Ps. Voisiko jäätelökioskeilla olla kotiin-/töihin kuljetuspalvelu? Yks mangomeloni oikealla vohvelilla, kiits.

Ei se laatu vaan se määrä.

Tule kanssani kyyylpyyyyn...
tahdon samaan ammeeseeeeen....