Pääsin eilen "harjoittelemaan" vauvan hoitoa vierihoitohuoneeseen. En ehkä olisi sitä harjoitusta muuten niin tarvinnut, mutta hoksasin, että sillä konstein pääsen ainakin pitemmäksi ajaksi vauvan luo:) Otin toiveikkaana Mansikin (sen lypsykoneen) mukaan ja ajattelin yrittää vaihtaa sen vauvaan. Onnistuin! Oi onnea! Nyt ollaan täällä mummolassa vielä Deen kanssa... Beellä oli nimittäin huomenna Halloweenpartyt koulussa, joita ei haluaisi missata, joten hakukomppanja tulee vasta huomenissa. Mutta mulla on vauva!!!! Jeee!!! Ouh. Nyt on pakko mennä nuuskuttamaan pientä-saanen anteeksi taas tämän pikaisen postauksen.
Lääkärin tarkastuksessa ei mitään huomautettavaa mistään; hieno vauva ja nyt kun ne sokeritkin viimein asettui niin kaikki on jees! :)
Hiphej! Kaunis kuulas aurinko hymyilee kilpaa kanssani!
S.A.
29.10.09
26.10.09
Vuoristoradalla.
20.10. (katso aiempi kirjoitus) Kirjoittaja voimakkaasti onnesta sekaisin.
21.10. Vauvan treffailua kahden tunnin välein keskolassa. Sörkintää lämpökaapissa. Kirjoittaja edelleen mammahöyryissään ja hyvässä voinnissa päivän. Uutisissa tämä.Vastaanotettu puhelu: "Sisäpiirin tietoa; varo etenkin näitä kerroksia XXX, paina hissinnappeja kyynärpäällä tai jalalla tai jollain muulla kuin käsin, hengitä vaikka aamutakin hihaan, jos hississä on muita..."
Yöllä nousi kuume. Lisäpeittoja, kuumaa suihkua, jopa vieno pyyntö, josko hoitaja voisi laulaa unilaulua kolmelta yöllä. Tärinää. Kirjoitin mielessäni testamentinkin yön pimeinä paniikkitunteina.
22.10. Verikokeita. Päänsärky. Yleinen surkutila. Verikoetulosten odottelua; saako edes mennä vauvan luo. Tulehdusarvot koholla. Verenpaineet taivaissa. Valkuaista virtsassa +++.
Sain käydä vähän vauvan luona. Vauvan sokerit heitteli, mutta aika virkkuna oli muuten. Itse vollotin kuin heikkopäinen. Jokainen huonompi tulos omissa arvoissa ja jokainen ystävällinen sana sai saman vesiputouksen aikaan. Maamilta sain kukkia (Kiitos :)) ja itkin sitten sitäkin, kun maailmassa on niin ihania ihmisiä. Luojan kiitos en jaksanut avata konetta... Olisin varmaan hukuttanut itseni kyyneliin lukiessani ed. kirjoituksen kommentteja:)
Cee soitti illalla ja itki puhelimessa, että: "Tuu jo äiti kottiin ku on ikävä!" No varmaan arvaattekin. YHYYYYYYYYY. Kuume nousi lisää ja verenpaine.
23.10. Uusia verikokeita. Hoitaja kertoo, että joskus saattaa mennä puoli vuotta, että elimistö "käynnistyy" uudelleen raskausmyrkytyksen jälkeen. Hienoa!
Vauvan sokeriarvot heittelee ja lääketippa päässä. Rikoin vahingossa silmälasini. Niin, ne ainoat mukana olevat.
Päänsärky+huimausvisa:
a) verenpaineesta
b) kuumeesta
c) sikainfluenssasta
d) matalasta hemoglobiinista (800 ml verta katosi synnytyksessä)
e) silmälasittomuudesta
f) yleisestä surkeudesta
Suihkussa ollessa tuli mieleen, että jos pyörtyisi sinne suihkuun, niin toivottavasti kaatuisi lattiakaivon päälle. Jos siten aiheuttaisi vedenpaisumuksen, niin saattaisi tulla löydetyksi. Muuten saattaisi saada makoilla ihan rauhassa tuntitolkulla siellä lattialla, ilman että kukaan huomaisi. Puoli tuntia suihkussa ei ainakaan herättänyt kenenkään mielenkiintoa tarkistamiseen asti. Ajattelin, että taitaa olla turhaa edes kysyä, josko joku vähän rutistaisi ja lohduttaisi. Toivoin, että vauvaa sentään joku ehtisi silittää, jos sillä tulisi paha mieli. Luonnotonta olla ihan ilman vauvaa eri kerroksissa, kun ainoa tarve olisi vain saada pitää pientä tiukasti sylissä.
Aloitettiin kahden antibiootin yhdistelmä johonkin. Ei muuten vieläkään tietoa mihin. Rinnat&kohtu kunnossa.
Väliin mahtui jotain kirkkaampia ajatuksiakin ja nimesin itseni Rivisika nro. 3:ksi. Pukeutunut kinkkuverkkoon. Emakkojen aatelia.
24.10. Lähdin heti aamusta haastamaan riitaa rähinätuullella. Tosin käyttäydyin ihan nätisti ja olin valmis myös joustamaan neuvotteluissa. Minun ehdotukseni oli pieni iltaloma ja verenpainemitari omaan käyttöön hetkeksi. Ukko ja pojat olivat tulossa mummolaan (keskolaan ei pääse kuin Ukko).
Lääkärin tuomio oli: "Alkaa vaikuttaa siltä, että sinulle voisi olla parempi päästä kotiin omien pariin! Verenpainelääkitystä jatketaan ainakin jälkitarkastukseen asti ja tulehdus, missä onkaan, pitäisi mennä ohi antibiooteilla." Mikä viisas lääkäri. Verenpaineen alalukema tipahti heti kymmenellä, kun kuulin kotiuttamisesta. Keräsin kimpsuni puolessa tunnissa.
Ennen lähtöä kävin keskolassa ja vauvalta oli irrotettu sokeritippa päästä. :):):)
Iltapäivän nyhjötin Ceen ja Ukon sylissä ja vieressä. Isoja poikia kiinnosti enemmän lypsykoneen mekaniikka. Ceelle näytettiin kuvia vauvasta ja Cee pöyhi omaa tukkaansa: "Kato vauva! Hiukset voi sotkea NÄIN!"
25.10. 10-11 ja 13:30-15 Ukon kanssa vauvaa hoitamassa keskolassa. Virkeä ja edelleen sokerit kohdallaan aika hyvin. Odotellaan, että vauva jaksaa syödä kaiken pullosta tai tissistä, eikä tarvitse enää nenä-mahaletkun kautta ottaa loppuja maitoja.
26.10. Hovikuljettajaveli kuskaa Akkaa sairaalalle ja takaisin. Pieni kovasti virkistynyt ja nyt on saatu jo nenä-mahaletkukin pois:) Oma pää on vielä aika höttöä ja aika nopeasti iskee väsy, mutta eiköhän tämä tästä!
Keskiviikkona on vielä keskustelu koskien synnytystä ja raskausmyrkytystä. Sen verran kuitenkin kätilön kanssa juttelin, että kyllä kaikki lähetetyt suojelusenkelit olivat tarpeen. Ja onneksi tilanne on näinkin hyvä. Vauvalla ei ole mitään hätää, eikä Akallakaan ainakaan sitten, kun saa vauvan kokonaan sairaalasta omaksi.
Kuvia olisi ja toki niitä laitan, mutta *tässä välissä otan pienet päiväunet ja käyn nyssyttämässä vauvaa sairaalassa*.
S.A.
Ps. Vastailen sähköposteihin yms. lähiaikoina:)
21.10. Vauvan treffailua kahden tunnin välein keskolassa. Sörkintää lämpökaapissa. Kirjoittaja edelleen mammahöyryissään ja hyvässä voinnissa päivän. Uutisissa tämä.Vastaanotettu puhelu: "Sisäpiirin tietoa; varo etenkin näitä kerroksia XXX, paina hissinnappeja kyynärpäällä tai jalalla tai jollain muulla kuin käsin, hengitä vaikka aamutakin hihaan, jos hississä on muita..."
Yöllä nousi kuume. Lisäpeittoja, kuumaa suihkua, jopa vieno pyyntö, josko hoitaja voisi laulaa unilaulua kolmelta yöllä. Tärinää. Kirjoitin mielessäni testamentinkin yön pimeinä paniikkitunteina.
22.10. Verikokeita. Päänsärky. Yleinen surkutila. Verikoetulosten odottelua; saako edes mennä vauvan luo. Tulehdusarvot koholla. Verenpaineet taivaissa. Valkuaista virtsassa +++.
Sain käydä vähän vauvan luona. Vauvan sokerit heitteli, mutta aika virkkuna oli muuten. Itse vollotin kuin heikkopäinen. Jokainen huonompi tulos omissa arvoissa ja jokainen ystävällinen sana sai saman vesiputouksen aikaan. Maamilta sain kukkia (Kiitos :)) ja itkin sitten sitäkin, kun maailmassa on niin ihania ihmisiä. Luojan kiitos en jaksanut avata konetta... Olisin varmaan hukuttanut itseni kyyneliin lukiessani ed. kirjoituksen kommentteja:)
Cee soitti illalla ja itki puhelimessa, että: "Tuu jo äiti kottiin ku on ikävä!" No varmaan arvaattekin. YHYYYYYYYYY. Kuume nousi lisää ja verenpaine.
23.10. Uusia verikokeita. Hoitaja kertoo, että joskus saattaa mennä puoli vuotta, että elimistö "käynnistyy" uudelleen raskausmyrkytyksen jälkeen. Hienoa!
Vauvan sokeriarvot heittelee ja lääketippa päässä. Rikoin vahingossa silmälasini. Niin, ne ainoat mukana olevat.
Päänsärky+huimausvisa:
a) verenpaineesta
b) kuumeesta
c) sikainfluenssasta
d) matalasta hemoglobiinista (800 ml verta katosi synnytyksessä)
e) silmälasittomuudesta
f) yleisestä surkeudesta
Suihkussa ollessa tuli mieleen, että jos pyörtyisi sinne suihkuun, niin toivottavasti kaatuisi lattiakaivon päälle. Jos siten aiheuttaisi vedenpaisumuksen, niin saattaisi tulla löydetyksi. Muuten saattaisi saada makoilla ihan rauhassa tuntitolkulla siellä lattialla, ilman että kukaan huomaisi. Puoli tuntia suihkussa ei ainakaan herättänyt kenenkään mielenkiintoa tarkistamiseen asti. Ajattelin, että taitaa olla turhaa edes kysyä, josko joku vähän rutistaisi ja lohduttaisi. Toivoin, että vauvaa sentään joku ehtisi silittää, jos sillä tulisi paha mieli. Luonnotonta olla ihan ilman vauvaa eri kerroksissa, kun ainoa tarve olisi vain saada pitää pientä tiukasti sylissä.
Aloitettiin kahden antibiootin yhdistelmä johonkin. Ei muuten vieläkään tietoa mihin. Rinnat&kohtu kunnossa.
Väliin mahtui jotain kirkkaampia ajatuksiakin ja nimesin itseni Rivisika nro. 3:ksi. Pukeutunut kinkkuverkkoon. Emakkojen aatelia.
24.10. Lähdin heti aamusta haastamaan riitaa rähinätuullella. Tosin käyttäydyin ihan nätisti ja olin valmis myös joustamaan neuvotteluissa. Minun ehdotukseni oli pieni iltaloma ja verenpainemitari omaan käyttöön hetkeksi. Ukko ja pojat olivat tulossa mummolaan (keskolaan ei pääse kuin Ukko).
Lääkärin tuomio oli: "Alkaa vaikuttaa siltä, että sinulle voisi olla parempi päästä kotiin omien pariin! Verenpainelääkitystä jatketaan ainakin jälkitarkastukseen asti ja tulehdus, missä onkaan, pitäisi mennä ohi antibiooteilla." Mikä viisas lääkäri. Verenpaineen alalukema tipahti heti kymmenellä, kun kuulin kotiuttamisesta. Keräsin kimpsuni puolessa tunnissa.
Ennen lähtöä kävin keskolassa ja vauvalta oli irrotettu sokeritippa päästä. :):):)
Iltapäivän nyhjötin Ceen ja Ukon sylissä ja vieressä. Isoja poikia kiinnosti enemmän lypsykoneen mekaniikka. Ceelle näytettiin kuvia vauvasta ja Cee pöyhi omaa tukkaansa: "Kato vauva! Hiukset voi sotkea NÄIN!"
25.10. 10-11 ja 13:30-15 Ukon kanssa vauvaa hoitamassa keskolassa. Virkeä ja edelleen sokerit kohdallaan aika hyvin. Odotellaan, että vauva jaksaa syödä kaiken pullosta tai tissistä, eikä tarvitse enää nenä-mahaletkun kautta ottaa loppuja maitoja.
26.10. Hovikuljettajaveli kuskaa Akkaa sairaalalle ja takaisin. Pieni kovasti virkistynyt ja nyt on saatu jo nenä-mahaletkukin pois:) Oma pää on vielä aika höttöä ja aika nopeasti iskee väsy, mutta eiköhän tämä tästä!
Keskiviikkona on vielä keskustelu koskien synnytystä ja raskausmyrkytystä. Sen verran kuitenkin kätilön kanssa juttelin, että kyllä kaikki lähetetyt suojelusenkelit olivat tarpeen. Ja onneksi tilanne on näinkin hyvä. Vauvalla ei ole mitään hätää, eikä Akallakaan ainakaan sitten, kun saa vauvan kokonaan sairaalasta omaksi.
Kuvia olisi ja toki niitä laitan, mutta *tässä välissä otan pienet päiväunet ja käyn nyssyttämässä vauvaa sairaalassa*.
S.A.
Ps. Vastailen sähköposteihin yms. lähiaikoina:)
20.10.09
20.10.
Meidän vauva
Mikä nauraa niin kuin aurinko, mikä itkee niin kuin kuu.
Mille meidän isä irvistelee: baby I love You
Mikä kaikkien on suosikki, jopa naapuritkin tykkää.
Mitä kaikki pihan lapset kilvan kärryillämme lykkää.
Mikä nauraa niin kuin aurinko, mikä itkee niin kuin kuu.
Mille meidän isä irvistelee: baby I love You
Mikä kaikkien on suosikki, jopa naapuritkin tykkää.
Mitä kaikki pihan lapset kilvan kärryillämme lykkää.
Se on se meidän uusi vauva -nimeä en muista.
Se joskus karjuu niin et' pikkulinnut tippuu puista.
Ei kävele, ei konttaa - silti emme pääse karkuun.
Sen vuoksi usein yölläkin me heräilemme parkuun.
On koira meillä myös, vaan vauva näyttää pienemmältä.
Ei pääse ruokapöytäänkään -ei ihme jos on nälkä.
Mikä nauraa niin kuin aurinko, mikä itkee niin kuin kuu.
Mille meidän isä salaa kuiskaa: baby I love You
Nyt tulkaa kaikki katsomaan kun vauva hymyilee
-niin tiedättepä senkin missä onni lymyilee.
- P. Rasinkangas-
Tänään kello 12.01. syntyi piiiitkäään synnytyksen (2 h 30 min, ponnistusvaihe 1 minuutti, josta 55 sekuntia kului siihen, että kätilö käski pidätellä vielä hetken) jälkeen 9 pisteen pieni poika. 2505 g ja 46 cm.
Pieni on nyt keskoskaapissa sokereiden ja lämmön takia- MUTTA ei mitään hätää! Kuuluu näillä raskausmyrkytysvauvoilla kuulemma asiaan. Oma pää on vähän vauhdista pyörällä, mutta muuten olen oikein hyvävointinen:)
Leikkasin napanuoran 12.02 ja Ukko tuli parahiksi paikalle 12.03. Ei tikkejä, ei nirhaumia, olo on nyt kuin ei olisi edes synnyttänyt. Kipuun sain ilokaasua ja senkin maskin onnistuin sotkemaan hiuksiini niin, että kätilön piti irrotella se:) Kamera oli osaston lukitussa kaapissa ja sitten keskolaan muistin ottaa sen kameran- vain akku jäi laukkuun. Eli vähän suttuinen kännykkäkuva nyt tähän hätään.
Nyt vaan on niin onnellinen olo:) Huhhei! Kiitos teille kaikille ihanille mukana odottajille!
S.A.
19.10.09
Sinkoilua ja sähläystä.
Homman nimihän on nyt sitten semmoinen, että perjantaina oli ensimmäinen suunnitelma käynnistykselle- peruuntui- ehkä viikonloppuna-mutta kun oli kiirettä- eilen sanottiin, että tänään aamusta- heko-heko-synnytyssalit on täynnä- niin, että huomenna sitten. Heti käsi pystyyn, jos joku uskoo, että huomenna täällä tapahtuisi jotain! Minä en enää usko!
Dee ei kasva enää mahassa, olemme näin tuplakuljetuksena huonoa seuraa toisillemme, minä en saa liikkua juurikaan (eli ei saa kipitellä portaissa tms.). Pattitilanne, niinkuin mahastakin voi päätellä. Hahhaa. Vitsitkin vain huononee.
Ja kyllä. Minä ymmärrän, että synnytyssaliin ei voi montaa muoria pistää vierekkäin punnertamaan ja ne, jotka siellä nyt ovat tositoimissa, ovat käynnistyneet spontaanisti. Ehdotin kyllä ystävällisesti, että hissikin kävisi.
Ja silti. Her-mos-tut-taa. On vähän huono olo ja väsyttää, mutta uni ei tule näin päivällä ja jos tulee, niin sitten valvotuttaa yöllä.
Lisäys: 18.30: Deetä pitää tarkkailla tarkempaan ja heti, kun parempaan laitteeseen mahtuu, niin menen sitten sinne. Täähän on melkeen ku tivolissa jonottamista. Hoitajat on ihan tupella ja joka paikassa ähisee ja puhisee muoreja. Itseasiassa nyt mulla alkaa jo naurattaa tämä touhu. Itkukaan tuskin auttaa, niin otetaan sitten niin kevyesti kuin voidaan!
Eli tämä postaus nyt on tämmöinen sekava, kun osan kirjoittelin päivällä ja nyt sitten lisäsin loppuosan.
Näihin tunnelmiin nyt tällä kertaa!
S.A.
Dee ei kasva enää mahassa, olemme näin tuplakuljetuksena huonoa seuraa toisillemme, minä en saa liikkua juurikaan (eli ei saa kipitellä portaissa tms.). Pattitilanne, niinkuin mahastakin voi päätellä. Hahhaa. Vitsitkin vain huononee.
Ja kyllä. Minä ymmärrän, että synnytyssaliin ei voi montaa muoria pistää vierekkäin punnertamaan ja ne, jotka siellä nyt ovat tositoimissa, ovat käynnistyneet spontaanisti. Ehdotin kyllä ystävällisesti, että hissikin kävisi.
Ja silti. Her-mos-tut-taa. On vähän huono olo ja väsyttää, mutta uni ei tule näin päivällä ja jos tulee, niin sitten valvotuttaa yöllä.
Lisäys: 18.30: Deetä pitää tarkkailla tarkempaan ja heti, kun parempaan laitteeseen mahtuu, niin menen sitten sinne. Täähän on melkeen ku tivolissa jonottamista. Hoitajat on ihan tupella ja joka paikassa ähisee ja puhisee muoreja. Itseasiassa nyt mulla alkaa jo naurattaa tämä touhu. Itkukaan tuskin auttaa, niin otetaan sitten niin kevyesti kuin voidaan!
Eli tämä postaus nyt on tämmöinen sekava, kun osan kirjoittelin päivällä ja nyt sitten lisäsin loppuosan.
Näihin tunnelmiin nyt tällä kertaa!
S.A.
18.10.09
Seitsemän.
1. Laita linkki keneltä sait tunnustuksen. Kiitos Jane ja Ninni! :)2. Kerro seitsemän asiaa itsestäsi, mitä muut eivät vielä tiedä.
3. Anna tunnustus seitsemälle. (Tätä mie vielä mietin ja lainakoneella linkittäminen ilman hiirtä on muuten öh, hidasta.)
4. Linkitä nämä blogissasi.
5. Kerro näille seitsemälle tunnustuksesta.
Seitsemän tunnustusta:
Ou nou! Mitähän en vielä olisi kertonut itsestäni?!
1. 18-vuotiaana sanoin, etten ikinä koskaan milloinkaan tee yhtään lasta.
2. Tykkään täyttää sudokuja.
3. Suuremmassa porukassa otan usein ensin ns. "tarkkailijan" roolin. Ei tosin ole hankalaa heittäytyä "keskipisteeksikään", mutta mieluummin ensin kartoitan... No onpa vaikea selittää:O
4. En osaa huolestua oikein mistään. Ajattelen, että asioilla tapana järjestyä. Jos joku asia menee niin kuin menee, se menee niin jostain syystä (siitä on kenties tarkoitus oppia jotain tai sen on tarkoitus vahvistaa, mutta kaikella on tarkoituksensa).
5. Uskon, että meille annetaan oikeita ihmisiä kohdalle tiettyyn aikaan. Pitää vain osata ottaa vastaan. Samoin toisin päin, minä voin tulla jonkun ihmisen elämään oikeana aikana. En silti ajattele koko ajan kaikissa ihmissuhteissa, että mitä minulla on annettavaa tuolle tai tuolla minulle. Vaan usein vasta jälkeen päin tajuan, että niin pitikin käydä. Meidän piti törmätä juuri noin ja tuohon aikaan.
6. Voisin hyvin elää ilman televisiota. Nettiä ilman en niinkään.
7. En ole mielestäni materialisti. Tulen toimeen periaatteessa hyvin vähällä. Pidän kyllä shoppailusta, mutta uuden hankinta ei niinkään ole prioriteetti 1. Ihan yhtä suurta tyydytystä saan katselusta, koskettelusta ja ideoista. Tosin olen äärimmäisen varovainen kopioimaan ideoita, jos niissä ei ole erikseen mainintaa, että niitä saa kopioida. Kunnioitan valtavasti suunnittelijoita ja keksijöitä. Samoin loukkaannun helposti, jos näen selkeästi joltain toiselta "apinoidun" idean.
Hahhaa:D Tässäpä nämä, mutta koska haaste heitettiin kahdelta suunnalta, niin heitänkin nyt Teille pallon!
Kysykää mitä haluatte, me vastaamme mitä haluamme!
Sanottaisiinko vaikka, että seitsemään ensimmäiseen kysymykseen vastaan! :)
S.A.
Ps. Mahan kanssa ei mitään uutta. Edelleen hetki hetkeltä, tulos tulokselta... Eli tiedän ihan yhtä paljon kuin tekin. Minulla on vauva mahassa ja raskausmyrkytys.
17.10.09
Tunti ja koe kerrallaan eteenpäin.
Oi voi. Jännä juttu, kun minun nyt pitäisi ilmeisesti voida huonosti ja ei tunnu miltään. Ei kivistä, ei kolota, ei huippaa, ei ahdista, ei purista. Se arvo mikä oli 2600 (HUONO), oli tänään 5000 (ei tarvitse olla asiaan kovinkaan perehtynyt, että osaa päätellä sen olevan TODELLA HUONO). Nyt sitten verikoetta, käyrää ja kaikkea pilputusta. Synnytyssaleissa on kiirusta ja koitetaan huomiseen ainakin pärjäillä. Ainoa mistä vähän huomasin, että en taida olla ihan terässä, oli se, että suihkussa käynnistä tuli aikamoiset näköhäiriöt.
Tympii jupista näistä, koska jos tätä joku lapseton lukee, niin eihän kukaan tämmöisen yhdeksän kuukauden valitusvirren jälkeen uskalla edes ajatella, että olisi mukavaa tulla raskaaksi. PÖH.
Siispä painotan, että kaikki 3 aiempaa raskautta ovat olleet ihania, helppoja ja olen ollut elämäni parhaassa kunnossa. Seesteinen, hyväntuulinen ja miellyttävää seuraa.
Vaan viime yön nukuin kuin pieni porsas:). Huonekaverin kanssa oikein säpsähtäin herättiin puoli yhdeksältä, kun siivooja pöläytti valot päälle ja huikkasi huomenet. Hih. Hoitajat vielä kysyivät illalla otanko unilääkkeen. No en, se tuskin lienee tarpeellinen.
S.A.
Ps. Aikamoisen tehtävän se Hanni mulle langettikin. Pitää nyt vielä viikko kintut ristissä! No yritetään, yritetään. Liskonainen vartioi sitten samalla, ettei niiden kissanpennutkaan synny ennen Deetä. Jos en mie, ni ei muutkaan!;D
Tympii jupista näistä, koska jos tätä joku lapseton lukee, niin eihän kukaan tämmöisen yhdeksän kuukauden valitusvirren jälkeen uskalla edes ajatella, että olisi mukavaa tulla raskaaksi. PÖH.
Siispä painotan, että kaikki 3 aiempaa raskautta ovat olleet ihania, helppoja ja olen ollut elämäni parhaassa kunnossa. Seesteinen, hyväntuulinen ja miellyttävää seuraa.
Vaan viime yön nukuin kuin pieni porsas:). Huonekaverin kanssa oikein säpsähtäin herättiin puoli yhdeksältä, kun siivooja pöläytti valot päälle ja huikkasi huomenet. Hih. Hoitajat vielä kysyivät illalla otanko unilääkkeen. No en, se tuskin lienee tarpeellinen.
S.A.
Ps. Aikamoisen tehtävän se Hanni mulle langettikin. Pitää nyt vielä viikko kintut ristissä! No yritetään, yritetään. Liskonainen vartioi sitten samalla, ettei niiden kissanpennutkaan synny ennen Deetä. Jos en mie, ni ei muutkaan!;D
16.10.09
Sairaalapolkkaa.
Siis tänään sopii onnitella Akkaa, mutta vain siitä syystä, että minulla on ns. nimipäivä. Kultapossukerholehti päätti joskus vuonna pipo ja kypärä, että minun nimiset sopii lykätä Sirkan ja Sirkun päiväksi juhlimaan ja sillä sitä sitten mennään.
Ottivat eilen osastolle. Käyrää otetaan 3 kertaa päivässä, ultrataan kerran, pissaa keräilen ja yritän pysyä rauhassa ja paikoillani. Arvatkaapa mikä on vaikeinta? Tänä aamuna lääkäri vielä väläytti kalvojen puhkaisua... Olin tietysti jo ihan täpinöissäni, mutta niin se jäi meinailuksi. Eipä silti, tilanne on sinänsä ulkoisiltakin puitteilta "kypsä", ei ainoastaan minun päässäni, joten jos joku lääkäri ottaa virkkuukoukun esiin, niin tungen kyllä ahterini jonon keulille.
Verenpaineissa pääsin jo alapaineiden osalta 110:een :/ Onneksi äiti ja täti kävivät kylässä ja sain serkun kannettavan+mokkulan lainaksi, niin on jotain toiveita, että pysyn paikoillani. Käyräliuskaakin tarjouduin itse viemään lääkärille kuutta kerrosta alemmas, mutta eivät ne hoitajat päästäneet minua. Arvasivat varmaan, että oma lehmä minulla olisi ojassa ja ruikuttaisin sitä virkkuukoukkua.
Ukko, anoppi ja pojat ovat kotona. Eilen aamulla olimme ajelleet puoli tuntia tänne sairaalaa kohti, kun anoppi soitti, että koira on karussa. Oma pph oli sattunut olemaan kävelyllä ja tullut avustamaan Ceetä ja anoppia koiran kiinniotossa. Pph, anoppi ja Cee olivat menneet meille sisälle ja Remu oli hirvikäristyksen ja uteliaisuuden siivittämänä hipsinyt myös pirttiin.
Dee voi mahassa ihan ok. Eilen oli jotain pientä häikkää käyrässä, mutta tänään on ollut hyvät käyrät ja jopa 1 supistuskin. En tosin tuntenut sitä, mutta siitä on mustaa valkoisella. Niin ja käsikopelolla 2500 g ja ultralla 2200 grammaa on tämän hetkiset arviot. Tässä samassa huoneessa on kolmikiloinen pikkupoika ja voi hyvänen aika miten pieneltä hänkin näyttää!
Vaan nyt singahdan blogikierrokselle! Silirimpsis vaan kaikille ja mukavaa perjantai-iltaa! Tulen kyllästyttämään teidät näännyksiin vielä lähipäivinä näillä höpinöillä, uskokaa pois!
S.A+ Deeeeee
Ottivat eilen osastolle. Käyrää otetaan 3 kertaa päivässä, ultrataan kerran, pissaa keräilen ja yritän pysyä rauhassa ja paikoillani. Arvatkaapa mikä on vaikeinta? Tänä aamuna lääkäri vielä väläytti kalvojen puhkaisua... Olin tietysti jo ihan täpinöissäni, mutta niin se jäi meinailuksi. Eipä silti, tilanne on sinänsä ulkoisiltakin puitteilta "kypsä", ei ainoastaan minun päässäni, joten jos joku lääkäri ottaa virkkuukoukun esiin, niin tungen kyllä ahterini jonon keulille.
Verenpaineissa pääsin jo alapaineiden osalta 110:een :/ Onneksi äiti ja täti kävivät kylässä ja sain serkun kannettavan+mokkulan lainaksi, niin on jotain toiveita, että pysyn paikoillani. Käyräliuskaakin tarjouduin itse viemään lääkärille kuutta kerrosta alemmas, mutta eivät ne hoitajat päästäneet minua. Arvasivat varmaan, että oma lehmä minulla olisi ojassa ja ruikuttaisin sitä virkkuukoukkua.
Ukko, anoppi ja pojat ovat kotona. Eilen aamulla olimme ajelleet puoli tuntia tänne sairaalaa kohti, kun anoppi soitti, että koira on karussa. Oma pph oli sattunut olemaan kävelyllä ja tullut avustamaan Ceetä ja anoppia koiran kiinniotossa. Pph, anoppi ja Cee olivat menneet meille sisälle ja Remu oli hirvikäristyksen ja uteliaisuuden siivittämänä hipsinyt myös pirttiin.
Dee voi mahassa ihan ok. Eilen oli jotain pientä häikkää käyrässä, mutta tänään on ollut hyvät käyrät ja jopa 1 supistuskin. En tosin tuntenut sitä, mutta siitä on mustaa valkoisella. Niin ja käsikopelolla 2500 g ja ultralla 2200 grammaa on tämän hetkiset arviot. Tässä samassa huoneessa on kolmikiloinen pikkupoika ja voi hyvänen aika miten pieneltä hänkin näyttää!
Vaan nyt singahdan blogikierrokselle! Silirimpsis vaan kaikille ja mukavaa perjantai-iltaa! Tulen kyllästyttämään teidät näännyksiin vielä lähipäivinä näillä höpinöillä, uskokaa pois!
S.A+ Deeeeee
Tilaa:
Kommentit (Atom)