Tärinää ja täpinää.

No onpa tohinapäivä! Tulin eilen siihen tulokseen, että pitää aina olla valmis kääntämään takkinsa. Olen kuuluttanut suureen ääneen aina eiliseen asti, että sitteri on TURHAKE. Illalla, kun olin kanneksinut Hakkaraista ja pönkännyt sitä tyynyillä huonolla menestyksellä vaikka mihin asentoihin, tulin siihen tulokseen, että voisihan sitä kokeilla... Nettisurffailun tuloksena oli noin satasen pinnassa ja siitä ylöspäin liikkuvia yksilöitä. Niissä oli tärinää, vibraattoria (kieltämättä mielessä kävi, että puhutaanko näissä tuotekuvauksissa nyt ihan varmasti babysitteristä), ääntä ja hulppeimmissa malleissa valojakin. Huutonetin hintoja nosti melko suuret postikulut. Siispä läksin aamusta kirpparille hakemaan ihan semmoista karvalakkimallin sitteriä. Ei tarvita vibraattoria, eikä tähtitaivaita- ihan semmoinen perusistuin. Sopiva löytyi ja myyjältä hintaa kysyessäni, myyjä kysyi minulta: "Olisiko 5 euroa liikaa?" Vähän jäi harmittamaan, etten muljauttanut silmiä päässäni todeten: "No on se kyllä aika suolainen hinta..."

Nyt sitä on sitten testailtu ja kyllä vain näyttää Hakkarainen viihtyvän. Nyt, kun tarkemmin ajattelen, niin se taitaa olla ihan tervettä itsesuojeluvaistoa, jos ei tässä huushollissa halua lattioilla pötkötellä.

Toisen päivän riemun tarjosi ruokakauppaan ilmestynyt Zen of nature- mykyhylly. Ihanaa! Kaikkia erilaisia pähkinöitä ja siemeniä salaattiin laitettaviksi ja erilaisia kuivattuja hedelmiä. Nam! (Ja suu suppuun kaikki suurkaupunkien asukit! Kyllä minä tiedän, että teillä on siellä kokonaisia mykykauppoja! Älkää himmentäkö riemuani!)

Kolmas päivän juttu olikin sitten Susikairan sähköpostilaatikossa. Henkilö ilmaisi kiinnostuksensa tarjota meille tutustumismielessä tuotteita. Minähän ilahduin oikein kovasti ja luin sähköpostin uudelleen. Ai karvasta pettymystä! Olisi pitänyt asustaa pääkaupunkiseudulla, ettei tuotteiden kylmäketju katkeaisi. Hitsi, taas kirosin, ettei Susikaira ole sijainniltaan ihan siinä Mannerheimintieltä vasemmalle!!! VOI RÄHMÄ! No, jos näitä tarjouksia tulee samaan tahtiin kuin tähänkin asti, niin seuraavaa ehdotusta voitanee odotella tuossa puolentoista vuoden päästä:/ Laitoin toivorikkaana kuitenkin osoitetietoni menemään, mistä sen tietää josko pääkaupunkiseutu siirrähtäisi yön aikana tuhannen kilometriä pohjoiseen.

Neljäntenä juttuna olen yrittänyt ottaa itsestäni kasvokuvaa, jossa näyttäisin ihmiseltä. Ei ole toistaiseksi onnistunut.

Aikani murehdin tuota kolmatta päivän juttua ja sitten tajusin, että onhan mulla onneksi arviolta 100 miljoonaa rahaa maailmalla levällään. Tänäänkin yksi John Smith ilmoitti, että olisi 12,5 miljoonaa tulossa, kunhan vaan tilinumeroa pukkaan menemään hälle! Jippijei!

S.A.

Hohhoi.

Neljän vanha on pääsääntöisesti mitä hurmaavinta seuraa. Sanavalmis, innostuu uusista asioista helposti, on utelias ja on vielä melko helposti ympäri puhuttavissa. Mutta. Lapsellakin voi olla erittäin huono päivä. Cee on tänään ollut oikea riivinrauta. Ihme, ettei sitä ole väännetty solmuun isoveljien toimesta- minäkin nimittäin olen harkinnut useampaan otteeseen ja jopa Ukko, joka yleensä puolustaa Ceetä henkeen ja vereen. Ukko usein sanoo isommille, etteivät kehtaisi huudattaa pienempää ja kyllä Ceekin pitää ottaa leikkiin jne. Vaan tänään rohkelikko on kyllä hiponut kaikkien lakipistettä.

Isot rakensivat legoilla ja Cee halusi leikkiä myös. Ok, pääset mukaan leikkiin. Kunnes hetken päästä alkaa kuulua:
"Mä otan tän, tän ja tän ja tän. Sitte tarvin tän ja tän ja tän ja ton."
"Et sä voi ottaa kaikkia legoja!"
"Mutta kun mä tarvin!"
"No ei me voida leikkiä sun kanssa, jos meillä ei oo mitään!!!"
"Tehkää sitte jotain muuta!"
"NO SELVÄ!"
***
"Saanko mäkin pelata pleikkarilla?"
"Joo. Aan jälkeen on sun vuoro."
"EI! MUN VUORO ON HETI!"
"No pelaa sitten, mutta vuoro vaihtuu, jos sun auto menee rikki."
Auto menee rikki.
"Nyt on Aan vuoro!"
"Ei oo. Pelaan vielä kaksi-viisi autoa!"
"Etkä pelaa! Äitiiii! Cee sotkee kaikki meidän jutut!"
"Cee! Nyt se ohjain Aalle!"
"En anna! Yhyyyyy... Ikkää!?"
Tässä vaiheessa Ukko vielä lohdutti Ceetä.
***
Parin tunnin sisällä käydään kymmenkunta samansisältöistä vääntöä ja lopulta Cee tulee sydänjuuriaan myöten loukkaantuneena valtavia kyyneleitä vuodattaen:
"Pojat sanoi, että mua ei ole kutsuttu niiden huoneeseen! Miksi minua ei kutsuta leikkiin? Sanokaa; minut pitää kutsua leikkiin!" Kutsua sana lausuttiin juuri niin sydäntä särkevästi, että jos ei olisi kuunnellut sitä aiempaa vääntöä, niin kuka tahansa olisi tuominnut isommat julmureiksi.
***
Hetken päästä isot päättivät lähteä mäenlaskuun ja Cee pyysi päästä mukaan. Isot lupasivat ottaa (minä en olisi kyllä ottanut). Pukivat ja lähtivät, palatakseen vartin päästä sisälle.
"Ei ton Ceen kanssa voi olla! Se ei aio kävellä sinne ja Stigassa se polkee jarrua koko ajan niin ettei sitä voi edes vetää! Ei me olla päästy vielä kotipihasta minnekään!"
Pieni keskustelu ja niin pääsivät lähtemään kävellen kaikki kolme... palatakseen puolen tunnin päästä takaisin.
"Cee raivoaa mäen alhaalla koko ajan, kun se ei uskalla laskea ylhäältä asti. Me yritettiin sanoa, että laskee alempaa, mutta se vaatii, että pitää tilata traktori joka tekee sille sopivan pienen mäen!"
***
Niin ja ruokakin on tietysti tänään ollut pahaa, vauva tyhmä ja Remu haisee. Mitäpä siihen lisäämään. Lapsiparka. Tyhmiä ja ilkeitä veljiä, ihan pöljät, mistään ymmärtämättömät vanhemmat ja haiseva koira. Kyllä kenellä tahansa alkaisi pipoa kiristää.

S.A.

Tuonelan torvisoittokunta.

Voihan helkkaroidi sentään. Isot pojat olivat niitä kisoja seuraamassa. Sain iltapäivällä kaksi sokerista humaltunutta puhallustorven ostanutta sähköjänistä kotiin. Mistään vehkeestä ei voi lähteä niin järkyttävää ääntä, kuin niistä töttöröötorvista. Nyt pojat on nukkuneet tunnin, mutta tämä meteli päässäni ei lakkaa. Varmaan kaikki Suomen talviurheilulajien edustajatkin on kuuroja- ainakin tämän päivän jälkeen. Rekka-auton piippikin on hiiren vikinää varrattuna noihin, jotka ehkä joudun yön pimeinä tunteina sabotoimaan sinitarralla.

Eikö noita torvia voisi vuokrata siellä kisapaikalla? Jotenkin kuitenkin niin, että niitä ei missään tapauksessa saisi viedä kisa-alueelta mukanaan kotiin?! Jotenkin voin kuvitella, että opettajat ovat hykerrelleet partoihinsa siinä vaiheessa, kun ovat päästäneet paluumatkan jälkeen 300 torvisoittokuntalaista ilahduttamaan kotiväkeään. Töttöröö ja rauhallista lauantaiehtoota vaan!

Siinäpä ne kiihkeimmät sitten tällä erää. Ai niin! Ristiäisottelu 1-0, Akka voitti! ;D Nyt päästään keskustelemaan nimestä.

S.A.

Meikkipostaus;D

Monet bloggaajat näyttävät kuvia päivän asuista. Mietin, että pitäisikö minunkin? Hylkäsin ajatuksen, koska virttyneestä maitotahraisesta paidasta on hankala repiä inspiraatiota. Varsinkin, kun en edes muista mistä paita on hankittu?! Olohousuissa on niissäkin jotain mähmää, en vain vielä keksinyt mitähän se voisi olla (pullataikinaa?). Jos kulutettu ja nuhruinen muoti laajenisi ihan oikeasti likaiseen muotiin, olisin kova luu. Sitten ajattelin, että meikkivinkkejä sentään voisin jakaa. Täältä pesee!

Jos haluat piristystä ulkoasuun, voit käyttää tuttuja meikkejä ja värejä, mutta laittamalla niitä eri paikkoihin kuin yleensä. Jos normaalisti olet käyttänyt mustia rajauksia silmissä, voit yhtenä aamuna vetaista kajalilla viikset itsellesi. Huulipunasta saa metkan poskipunan, täytyy vain muistaa tehdä trendikäs toispuoleinen maalaus. Jos et ole aiemmin käyttänyt sinistä tai vihreää, niin nyt on aika kokeilla! Pikkujoulurientoihin voi hyvin vetäistä keskelle nenää hoikentavan yönsinisen raidan. Ohessa kuvia viime päivien kokeiluista;D

Kasvoväriliidut antaa ainakin 15 minuutiksi mielekästä puuhaa ja siten äitikin saa juoda aamukaffeensa rauhassa. (Tämä oli se oikea vinkki:))

Hah;) Leivoin eilen pullaa ja Cee sanoi, kuten kaikkien leipomusten kanssa, että: "Mulle ei sitte laiteta tota!" (Pullia ei saa voidella kananmunalla). Kysyin, miksi sitä ei saa laittaa? "Mä en pidä kalamunasta!!!" Niinpä, kalamunalla voideltu pulla ei kyllä ajatuksenakaan ole kovin makuhermoja kutkutteleva:/

Ja toinen Ceen eilisen illan väläys. Sanoin saunaan mennessä, että viepä pikkukalsarit pyykkiin. Cee laski housut polviin ja katsoi hämmästyneenä sinne housujen sisälle todeten: "Eihän täällä edes ole yhtään likaa!"

Hilpeää huomenta toivottelee
Susikairan väki!

Joululahjavinkki.

Italian Aijan kanssa sivuttiin sähköpostiviestissä pelejä.
Pleikkari ja muista ns. "konepeleistä" en tajua hölkäsen pöläystä.
Aikoinaan pelasin Crash Bandicootin ja Pacmanin täysin virheettömästi läpi ja keräsin kyseenalaista kunniaa poikien kavereiden keskuudessa "äitinä, joka osaa pelata em. pelit läpi". Aikaa noiden pelien opetteluun meni kai puoli vuotta ja pelasin suurin piirtein vaatimattomat 6 h päivässä. Eli parempi etten niin kovin noihin konepeleihin edes innostu.
Hunningolle menisi koko elo.

-tattadaa-
ja rummun pärinää...
Saanko esitellä maailman parhaan lautapelin?
Esittelen, vaikken saisikaan;D

Ubongo ja Ubongo Extreme!
Ubongon ostin kaksi vuotta sitten joululahjaksi, koska se oli sen vuoden perhepeli.
Extreme version ostin viime vuonna.
Se mikä näissä peleissä on parasta, on YKSINKERTAISET ohjeet!
Montako peliä roikkuu hyllyssä, koska ohjeet on niin monimutkaiset ettei hermo kestä opettelua. Meillä ainakin monta! Perusohjeet niinkin oppii, mutta sitten on niitä "tai tässä tapauksessa", "jos pelaaja on plapplap niin sitten daadaa"! HUOH! Yleensä ohjeet on kirjoitettu vielä niin kummallisesti, ettei niitä vaan sisäistä millään!

Ubongossa säännöt menee näin:
Yritä täyttää pelialustan valkoinen alue annetuilla paloilla mahdollisimman nopeasti. Nopein voittaa.

Kas näin!

Extreme versiossa on ihan samat säännöt. Palikat ovat vain vähän hankalamman mallisia.

Kas näin!

Sen lisäksi, että säännöt on helpot, eikä niissä ole mahdollisuutta tulkinnanvaraisuuteen niin tämä on yksi niistä harvoista peleistä, joissa aikuisen ei tarvitse "antaa lapsen voittaa". Voi pelata ihan tosissaan ja jos sattuu häviämään, niin silloin on todellakin ollut hitaampi. Ai nautintoa! Pelaaminen on oikeasti hauskaa!

(Perinteisillä pelikorteillakin on pelattu, mutta Ukko hävisi kerran kaikki perheen käteisvarat pojille, niin sen jälkeen on pelattu vain tulitikuilla. Lasten logiikka on aivan ennalta-arvaamaton.)

Täydestä sydämestäni voin vilpittömästi suositella tätä peliä kaikille. Eikä tästä mainostamisesta kukaan mitään minulle maksa. Se vaan on järjettömän hyvä peli. Meidän kaikkien mielestä.

S.A.

Jotta en unohtaisi.

Kävipä helkkarin huono tuuri.

Imuri imaisi pikkulegon juuri.

Vaan pölypussia ehdi purkaa nyt en,

joten laitan merkiksi villalankasen.

Kun sitten joskus vaihdan pölypussin,

löydän legon ja kadonneen tussin.

Osallistun näin Valokuvatorstain ja ensimmäistä (ja lupaan, että myös viimeistä;D) kertaa Runotorstain haasteeseen.

S.A.

Toimiiko?

Miltä näyttää? Toimiiko tämä vai pykiikö? Onko liian kirjavaa? Täh?


Huomenta kaikille;D

S.A.