Toista se oli ennen.

Pala historiaa. Tänä vuonna ei sitten enää saada söpöstelykuvia lapsista ja tähtisadetikuista. Saadaan vaan kuvia aikuisista ja tähtisadetikuista.

;D (...ja jos saadaankin kuvia lapsista ja tähtisadetikuista, niin ei niitä nyt netissä ainaskaan uskalla julkaista;D)

Meidän pääluku kasvaa kohta kahdella (isot pojat kotiutuu) ja illan suussa tulee mummo ja pappa ja 2 serkkupoikaa. Eli neljän aikuisen ja kuuden (12v, 12v, 9v, 9v, 4v ja 2 kk) poitsun kanssa vaihdamme uudelle vuosikymmenelle. Huhhei, Ihanaa! :)

S.A.

Hiphop.

Niilo Kasperi sai nimensä, vaikka juhlaliina oli ja pysyi kadoksissa ja vaikka kastemalja hajosi säpäleiksi juuri ennen H-hetkeä. Juuri nyt vietämme sosiaalisesti erittäin aktiivista aikaa, joten tulin vain näin nopsaan kertomaan, että hengissä olemme ja hyvin porskutamme. Näillä näkymin sos.akt.aik. jatkuu ensi vuoteen, joten en lupaa palata näppäimistölle huomenna. Voi olla, että palaankin, mutta ei nyt tyritä tätä kuluvan vuoden loppua pitämättömillä lupauksilla ja luvataan vaan, että takaisin tullaan, ku nokka näkyy.

Halauksia ja hyviä vointeja ihan kaikille:)

Olette ajatuksissa<3

S.A.

Ps. Yksi ystävä menee naimisiin! Minä olen toinen kaaso=) (se näprääjä; taiteellinen puoli!!!) ja ystävä T on se, joka "organisoi ja vittuilee hommat toimimaan".
Hitsi, menin ihan sekaisin ja täpinöin täällä nyt sitten häähumua! Mutta eikö kortit voikin periaatteessa askarrella valmiiksi jo hyvissä ajoin, niin että täyttää paikat ja päivämäärät sitten, kun ne on tiedossa?! (Tästä hääaiheesta pääsette varmaan nauttimaan ihan kyllästymiseen asti!:))

OU NOU.

Joulu meni hyvin. Pakasta on ollut rapiat 30 astetta...
Ukko meni käynnistelemään autoa, joka EI PYSY KÄYNNISSÄ!
***
Ukko lähti lainaamaan autoa (johon mahtuu 5 henkilöä, mihin helkkaroidiin tungetaan 1 ja koira???).
***
Värjäsin jouluyönä hiuksia ja tein ihan ite raitoja ekaa kertaa. Huutakoon heti HEP se, jonka mielestä ei ole hyvä idea. NO, ei enää ole minustakaan hyvä idea. Näytän katoliselta papilta kalotti päässä.
***
Hakkaraisesta tulee Niilo Kasperi, jos nyt ikinä sinne ristiäisiin päästään.
***
Heippa.

Hyvää Joulua!

Tuli tämmöinen joulukortti:) Kuten ehkä huomaatte, siinähän on koko meidän perhe- Remukin!
Joulukuusi on kylpyammeessa, aamulla se sijoitetaan kunniapaikalle olohuoneen pöydälle. Sattuneesta syystä tänä vuonna näin. Nyt täytyy mahtua kaikki talon patjat lattialle. Tänä jouluna saa syödä sängyssä ja tänä jouluna valvotaan. Tänä jouluna kaikki lapset mahtuu viereen, tuskin nuo isommat enää kovin kauaa edes haluavat vanhempien viereen yöksi. Huomenna ulkoillaan sen verran, että käydään haudoilla. Jouluruoka sentään syödään pöydässä, mutta heti pukin jälkeen haalataan patjat lattialle ja öllistellään pari päivää siinä. Ihanaa:)!

"Joulupatja o mu omakeksimä perinne, mink mää tahtoissin lanseerat niil ihmisil, ketkä tahto viättä lepojoulu.

Joulupatja tehrä nii, et jouluaattoaamun sänkyst raahata patja keskel olohuane lattia peittoines tyynyines päivines. Ympärs asetella ruakka (mitä ei ol itte tehty vaa myyjäisist ostettu taik jonku ahkeran jouluihmisen laittama), namei ja uussi kirjoi ja mitä muit paketei onka sattunu saama.

Siäl peito al sit maatta uuttevuatte saak, käännetä välil kirja sivui taik kylkke ja ojenella kätt kohren konvehtei. Viarai ei saa tul käymä, eikä itte kuulu käyrä missä.

Ei ol väli onk yksinäine, pariline taik perheline – joulupatja o joustava ratkaisu. Ko siit nousse, o niin kyllästyny makkamisse ja niin täys tyäntouhu ja toiminna ilo, et sitä riittä pitkäl kevässe."

Puhelimet äänettömälle ja tietokoneet kiinni.
Äärimmäisen kaunista ja hyvää Joulua kaikille
toivottaa:

Susikairan Akka
poikasineen


Muoks: Luin siis tuon Heli Laaksosen tekstin Ukolle, joka sitten innostui ideasta ja minä tietysti innostuin innostumisesta:)

Sekalaisia juttuja.

Joulusäpinöitä ja supinoita, leivontaa ja lötköttelyä. Ihanaa valmistella joulujuttuja pikkuhiljaa ja välillä vähän kutoa (sanokoon kuka tahansa jotain neulomisesta/kutomisesta: kun minä kudon, niin silloin valmistuu jotain puikoilla). Tein Beelle pipon myös ja piparkakkuvillasukalle kaverin ja itselle pipon ja räpikkäät ja nyt teen keeppiä tai mikä lie poncho siitä tulee tai ei tule (ja laiska se töitään luettelee...)

Mutta oli mulla ihan tärkeä muistiinpanokin:
Been kanssa oltiin kaupoilla katsomassa Aalle korvista. (Omansa on hukannut ja nyt korvassa on minun kultainen rengas. Taitaa olla parempi ostaa sille joululahjaksi oma koru, niin vältytään kiljunnalta, jos se minun koru menisi hukkaan.) Bee oli siis makutuomarina ja kappas vain. Pojalla alkoi harmittaa, kun antoi aikoinaan kasvaa oman korvareikänsä umpeen ja naps-naps laitettiin uusi nappi. Tiukka ukaasi, että jos sen antaa kasvaa tarkoituksella umpeen, niin voi sitten 18-vuotiaana ihan itse hankkia seuraavan korun.
Katseltiin niitä korvakoruja ja siinä oli niitä isoja renkaita(?) , siis sellaisia joilla venytetään korvareikää isoksi niin, että voi vaikka työntää sormen siitä läpi. Otettiin kylläkin Aalle ihan perustappikorvis.

Kotona Bee totesi illalla myöhään: "Mä alan ottaa lävistyksiä ja tatskoja sitten, kun jään eläkkeelle. Vähänkö siistii sitten kuolla vanhana rokkipappana. Täytyy muistaa sanoa jollekin, että ei sitten laiteta arkkuun käsiä ristiin, vaan silleen hevimerkkiin." En kehdannut sanoa, että et sinä parka jää eläkkeelle koskaan. Eläkeikä on sitten joskus varmaan jotain 120 vuotta ja jos sinne asti sinnittelee, niin lykätään eutanasiapilleri kielen alle.

No, ainakin vaikuttaa menneen viesti perille, että korvikset vielä menettelee, mutta muut lävistykset/tatuoinnit ja korvareikien venyttelyt voi touhuta sitten, kun on täysi-ikäinen.

***
Ristiäisvirret on valittu; Taivaan Isä suojan antaa, Ystävä sä lapsien (varmaan tosi erikoinen valinta ristiäisiin) ja Maan korvessa (ja tätäkään ei missään ristiäisissä oo ikinä kuultu). Nimestä ei yllätys-yllätys vieläkään tietoa. No, onhan tässä vielä runsaasti aikaa, ainakin 4,5 päivää.

Mutta nytpä lähden tästä Tonttu Torvisen kainaloon supattelemaan salaisuuksia ja kutittelemaan varpaita... Heips!

S.A.

Hmm...

Tonttu Torvinen on salainen ja pukin tärkein alainen...
Onko sillä niin väliä, jos lahjapaperit vähän sylttää ja narut on sikinsokin, eipä tuo apulainenkaan kovin terävältä vaikuta:)
(Vai katsooko se kieroon koko jouluhössötystä?)

Matkaan jo käy.

Mustavalkoista haastetta, matkaan jo käy, lähestyn tällä kertaa vanhalla ja varsin kesäisellä kuvalla.

S.A.