Voiko lapseen laittaa varoitustarran?

Jaahas. Olisikohan taas aika kirjoittaa yhdestä tietystä pienestä pojasta?

Reissulta koottuja.

Tapahtumapaikkana vaateliike:
Cee kirmailee ympäriinsä ja yhtäkkiä tarrautuu tuikituntemattoman miehen käteen:
Cee: "Moi, onko sulla karkkia?"
Mies: "Öh...ei..."
Ihmiset on aina niin tyypertyneen näköisiä, kun Cee alkaa jutella ihan muina miehinä kuin hyvällekin tutulle ja jutut voi tosiaan olla ihan mitä tahansa.

Tapahtumapaikkana urheilukisat:
Kisojen vetäjä: "No niin, nyt alkaa kilpajuoksu!"
Lapset menee lähtöviivalle.
Ystävä: "Cee! Cee! Käänny ympäri! Te juoksette tuonne toiseen suuntaan!"
Cee kääntyy ympäri ja juoksee kuin juokseekin maaliin. Viimeisenä.
*
Pituushyppypaikalla:
Minä: "No niin, nyt jonoon, jos haluat hypätä!"
Cee: "ÄÄÄÄÄÄääääBBBBääääää..." (Huutoa pää punaisena) "EN HYPPÄÄ!"
Minä: "Selvä niin, mutta sitten et voi kiukutella enää kilpailun jälkeen, kun et saanut hypätä. Hyppyaika on nyt ja jos et hyppää, niin myöhemmin ei voi."
Cee: "EN HYPPÄÄÄ! ÄÄÄÄÄÄÄ..."
Minä: "Mikä sua nyt harmittaa?"
Cee: "Mulla ei oo numeropaitaa ja mä olisin halunnut Maxituplan!"
(Kenelläkään ei ollut numeropaitaa ja kaikki saivat palkinnoksi minituplan, kukaan ei saanut Maxituplaa.)

Tapahtumapaikkana uimaranta:
Mies ja nainen ottavat aurinkoa. Cee kiilautuu heidän viereen.
Mies: "Kenen kanssa sä tulit tänne rannalle?"
Cee: "Yksin!!!" (Teatraalinen huokaus)
Mies: "Ihanko yksin?"
Cee: "Niin. Ihan yksin."
Kröhöm, kröhöm.
Äiti puuttuu keskusteluun:
"Niin rakas Cee, sinä kävelit itse, kukaan ei kantanut sinua, mutta ethän sinä nyt aivan yksin tullut tänne. Olihan sinulla 3 veljeä, äiti, mummo, pappa ja 2 serkkutyttöä mukana!"
Cee: "Niin."

Tapahtumapaikkana mökkikylä:
"Oi, teidänkö se mukava poika on?" (kysyjiä ties kuinka monta)
"Ahaa. Ilmeisesti hän on käynyt teillä(kin) kylässä... Sanokaa vaan suoraan sille, että mene omaan mökkiin, jos se häiritsee."
"Oi, ei se häiritse! Ihana poika! Eihän se ole allerginen millekään?"
Onpa ihme juttu, ettei pojalle juuri oikea ruoka maistunutkaan ruoka-aikaan, voin vain kuvitella minkä määrän herkkuja se ehti vetää mökkinaapureiden luona kyläillessä. Huoh.

Tapahtumapaikkana koti:
Cee: "Äiti! Saanko mennä ostamaan jätskiä papan kanssa?"
Äiti: "Ai tuliko pappa käymään?"
Cee: "Eiku tää on uusi pappa ja mummo!"
Äiti: "Täh?"
Knok knok. (Oveen koputetaan ja ovella seisoo vieras pariskunta.)
Nainen: "Niin saadaanko me ostaa sille teidän pojalle jäätelö?"
Minä: " Jos te itse haluatte niin saatte, mutta teidän ei missään tapauksessa tarvitse, jos ette halua!"
Huoh. Se olikin vasta toinen pummijätski tälle päivälle. Kun silmä välttää hetkeksikään, niin poika painuu potkimaan myyntiautojen renkaita ja "tekemään kauppaa" ja aina joku ihastuu niin, että jätskille pääsee. Eikä se edes pyydä sitä jätskiä, vaan höpisee niitä näitä ja "on niin kiva".

Lapsi, jolle namusedät eivät ole uhka, vaan mahdollisuus. AArgh.

Ja alan pikkuhiljaa uskoa siihen, että nomen est omen, sillä Ceen nimihän on VILI.

Ja eipä muuta kuin uutta päivää päin. Mitähän tänään? ;)

S.A.

Tissihaaste!

"TYTÖT"

Eli näin yllytys-/yllätys-/ällötyshullu minä olen :D

Mutta voitte uskoa, että olen niin onnellinen näistä uusista liiveistä (ja tisseistä:D), ettei mitään rajaa! Juhuu!

Haaste kuuluu näin:

Tytöt ansaitsevat parasta, joten näytä ihanimmat/parhaimmat/tukevimmat (tai vaihtoehtoisesti kauheimmat) liivisi. Voit myös etsiä netistä kauneimmat rintaliivit ja liittää niiden kuvan, jos iskee häveliäisyys omien tissien ja liivien esittelyyn.

Roosanauhan hengessä haastettavan tulee tutkia huolella rintansa (ja kainalonsa), nimittäin itselläni ainakin tuppaa unohtumaan säännöllinen tarkkailu, vaikka hyvin tiedän, että pitäisi muistaa.

Pidetään tytöistä hyvää huolta!

Haastan itse Hannin, Liskonaisen (joka saa kyllä osallistua vanhallakin kuvalla) sekä Stanstan! Olisi aivan mahtavaa, jos haaste kulkisi läpi Blogosfäärin eli ottakaa kaikki haaste mukaan ja levittäkää eteenpäin:)

Kuvan muokkaaminen on täysin sallittua! Saa rajata, himmentää, sumentaa, mustavalkoistaa jne.

Hilpeitä kuvaushetkiä toivottaa:

S.A.

Muoks! Nuo mun liivit on siis Evelacen mallistosta: Scarlet (no oonhan mä nyt vähän Tuulen viemää muutenkin;))!

Nolo tunnustus.

Tosi nolo. Olen joskus 15 vuotta, 15 kiloa ja neljä lasta sitten päättänyt, että olen tisseistä kokoa 80 B. Ja ostanut säntillisesti 80 B kokoisia liivejä. Kesälomareissulla rakas ystäväni paneutui tisseihini (kuulostaapa härskiltä sanayhdistelmältä) ja siis tissijuttuihin perehtyneenä pyysi minua sovittamaan liivejä ja katsomaan itseäni peilistä. Aloitettiin ihan siitä 80 B koosta ja pikku hiljaa jyrkästä vastustelustani huolimatta hivuttauduttiin suurempaan kuppikokoon ja arvatkaapa mitä!

Mun oikea koko on 75 E/ 80 D!!!!!!!!!

Jumankauta. Niinkuin olisi Rolf Nordströmillä käynyt kesälomailemassa! Extrana vatsa näyttää pienemmältä, kun on oikean kokoiset liivit ja oma olo on viehkeän lisäksi aikas muikea;D

Kumma juttu, että kun laitoin kuvaviestinä Ukolle liivikuvan, niin ei pitänyt uusien liivien hankintaa ollenkaan hömpöttelynä;D eikä saman sarjan pikkupöksyjen kohdallakaan tullut noottia, että onhan sulla noita vanhojakin pöksyjä. Vihreetä valoa vaan hankinnoille!

Kokeilin vielä niitä vanhoja ja kyllähän ne meni päälle, mutta puoli tissiä pullotti yli laidan ja tissin alaosa piti litistää kaarituen alle. Hohhoi!

Miten mie voin olla näin pöljä? Minä, joka nyt suurin piirtein yritän näyttää ihmiseltä ja vähän meikkailla ja tykkään pukeutua ihan ok, siisteihin vaatteisiin, niin miten minä en ole tajunnut tarkistaa tissien kokoa? Täh?!

Elämänsä pienirintaisena elänyt koki yhdessä yössä täydellisen muodonmuutoksen:) So happy, happy!

Nyt olisi tietysti hienoa, jos olisi pokkaa pistää kuva liitteeksi, mutta enhän mie kehtaa. Voitte siis vain kuvitella miten innoissani puristelin uusia hienoja "tyttöjä" ja pyytelin anteeksi ystävän mieheltä vähintäänkin outoa käytöstäni ja miten riemuissani olen vilautellut isoja "tyttöjä" kaikille, joita olen vähänkään kuvitellut tissini kiinnostavan.

S.A.

Kiuas, auer, pitkäaikainen, hauet, ruoat, leuat...

Autoiluleikki pitkille taipaleille, joilla ei ole nimeksikään vastaantulijoita. Suomenkielisiä sanoja, joissa on kolme eri vokaalia peräkkäin. Ceehän ei tietysti tähän voinut osallistua, mutta sille annettiin karttakirja (vaatimattomasti meillä oli mukana maailman kartasto, eikä mikään Suomen tiekartasto) ja tehtävänä oli etsiä hyvä kahvipaikka. Cee on ilmiömäinen, koska löysi Norjan kohdalta hyvän kahvilan, joka taas ajellessa löytyi näppärästi Sotkamosta (Maanselän etappi). Navigaattori on jättänyt toistuvasti minut pulaan, joten en luota siihen enää pätkääkään. Se on selvästi jännittäjätyyppiä, koska pystyy pysymään topakasti ikkunassa ja kartalla 200 km (kun ei tarvitse kääntyä minnekään), mutta annas kun ollaan jossain taajamassa, niin eiköhän iske jännän päälle ja koko laite vaipuu tajuttomana lattialle... Hahhaa, tuli muuten mieleen, että kun niihinkin saa ladattua uusia ääniä, niin olisiko vähän kiva semmoinen: "Käänny 300 metrin päästä vasemmalle. EIKU oikeelle! EIKU jatka sittenki suoraan!" Ja sitten 50 km päästä (Pikku Myyn äänellä): "Ootko eksyksissä? Thiihiihii!"

Olikin muuten ihan legendaarinen lähtö Susikairasta reissulle nro. 2. Matkaa oli rapiat 400 km:ä ja pysähdyttiin valehtelematta varmaan sen 50 kertaa. Eka pissatauko 7 km:ä kotoa, toinen tauko 15 km:n kohdalla, 75 km:n kohdalla huomasin unohtaneeni Deen hoitolaukun kotiin ja olipa hyytävä tunne! 75 km:ä lähimpään kauppaan ja sama 75 km:ä kotiin. Huihai! Onneksi lapsi nukkui ja päästiin kauppaan ostamaan uudet kaikki (pullot, tutit, maidot, vellit, puurot, ruoat, vaipat, pyllypyyhkeet). Kauppastopin jälkeen 2 km:n päästä pysähdyttiin huoltoasemalle pyllynpesulle ja sitä samaa rataa jatkui pysähtely. 5 tunnin ajomatkaan meni melkein 8 tuntia, jippii!

No pojat arvioivat: "Sun kanssa äiti on kivempaa matkustaa ku iskän kans, ku sä pysähdyt aina välillä!" Kaikille on varmaan piirtynyt mieleen mm. se kerta, kun lähdettiin ajamaan Helsingistä kotiin ja sanoin, että pitäis ostaa juotavaa, niin meidän iskä sanoi, että: "Ostetaan kohta". Ja se "kohta" oli Kajaanissa.

Tai kun ajeltiin Susikairasta Helsinkiin ja sanoin, että pysähdytään syömään, niin iskä kurvasi jonkun hikisen kyläSiwan parkkiin ja osti paketin karjalanpiirakoita ja paketin nakkeja. Ja me syötiin niitä kylmiltään ajaessa! Ei siis tarvitse olla kovinkaan kummoinen kuljettaja, että ylittää mukavuudessa nuo suoritukset;D

Kaikenkaikkiaan pojat matkusti kuitenkin tosi reippaasti. Dee istui minun vieressä, Aa Deen takana, Cee takana keskellä ja Bee minun takana. Järjestys oli toimiva kaikilta osin. Aa ja Bee eivät voineet nahistella keskenään Ceen turvaistuimen takia, Cee näki eteen ja Aa autteli Deen hoidossa. Eli lisää reissuja suunnitellaan innolla:) Siperian Eeva; varos vaan;D

Näitä matkamuistoja saatte varmaan lueskella lähipäivinä, en kehtaa yhtä pitkää sepostusta rustata, joten näppäilen näitä, kun juttuja mieleen juolahtelee.

Ensimmäinen trampoliini-melkein-pöljäilykin sattui jo heti eilen. Bee huusi ovelta: "Saako mennä hyppimään ... trampoliinille?" Tajusin heti tuon ... tauon kohdalla, että nyt yritetään vedättää äiskää ja pyysin poikaa kysymään uudestaan ja ar-ti-ku-loi-maan selvästi. Kysymys kuului komeudessaan: "Saako mennä hyppimään katolta trampoliinille?"

No minähän olen siis toistakseksi ainoa meidän porukasta, joka on itsensä trampoliinillä loukannut... Enkä kyllä hypännyt edes katolta:P Mutta tuohan se tiettyä katu-uskottavuutta, kun voi sanoa, että äidillekin kävi kerran vähän kehnosti, joten uskokaa nyt! Joo, mutta ei meillä saa hypätä trampoliinille katolta. Ei edes autotallin katolta. Ei.

Oikein riemukasta viikkoa kaikille ja kaikkialle! Nyt aamupuuhiin!

S.A.

Kaikenlaista:)

Räpsyjä matkan varrelta! (Osa kuvista sumennettu, koska en kysynyt lupaa julkaisuun.) Villisikoja ystävän takapihalla, toisen ystävän kanssa "2 Lumikkia ja 7 kääpiötä", Lennä, lennä leppäkerttu, rantatunnelmaa, Prinsessapeliä, Rapakiven päällä, Järnefeltin jalanjäljillä (Kolilla).

Kaksi viikkoa, 2500 km, kahdet juhlat (valmistujais-tuparit ja rippijuhlat), paaaaljon ihania hetkiä, 200 valokuvaa, hemmetin sotkuinen auto, konttaava vauva, jolla on hammas!!! Runsaasti uusia tuttavuuksia (kiitos Ceen)...
Sikamaisen paljon pyykkiä ja vähän väsynyt äiti.

Palaan kunnolla linjoille, kunhan saan pyykit pestyä ja nukun muutaman kymmenen tuntia:D

S.A.

Ps. Iskä oli hankkinut trampoliinin yllätykseksi; tapaturma-asema, here we come!

Heiiii! Ja mä sain tuon tykkää-napin tuonne alas! Sorry, ei vaihtoehtoa: "En tykkää!"

Laiva on lastattu.

Auto/Aa, Bikinit/Bee, Cee, Dödö/Dee, Eväät, Fyffee, naviGaattori, Hammasharjat, Ihorasvaa, Juomapullot/Juhlavaatteet, Kylmälaukku/Kamera/Kumisaappaat, Laukut/Laturit/Lääkkeet, Meikit, Nenäliinat/Neuvolakortti,Omenat/Off, mP3-soittimet, Qtamouintivarusteet?, Reipas mieli, Säänmukainen vaatetus (lue: koko vaatevarasto mukana), Turvaistuimet, Uimahousut, Vaunut, Warapäreet, Xylitolpastillit, Yrkkäpussi, matkaZapuskaa Deelle, Åravannahkoja (jos Fyffe loppuu), Älyttömästi retkeilymieltä, tyÖkamppeet.

Jotain hiomista vielä pienten yksityiskohtien kanssa, niinkuin nyt esimerkiksi 1.matkan kesto ja 2. päämäärä.

Mutta hei, eikös sitä sanota, että matka on tärkeämpi kuin päämäärä?!

Päivittelen väliltä tai sitten en. Nyt mennään ihan fiilispohjalta!:)

Heippa! Ja perävalot vaan vilahtaa! Nostakaa kättä, jos vastakkain satutaan!

Mekin nostetaan kättä kaikille! :D 

S.A.

Kaira-autokoulu osa 1.

Näkyykö kuvassa mitään, minkä vuoksi kannattaisi höllätä kaasua?

Näkyykö nyt?

No nyt varmasti näkyy!

Poronkusi.

Kun ajelee pitkin kairoja, kannattaa tarkkailla tien pintaa. Jos tiessä näkyy läiskiä, siinä on poronkusta ja todennäköisesti porojakin on jossain lähettyvillä. Höllää, höllää.

Kun sitten näkyy tien penkalla poroja, niin jos niillä on pää ALHAALLA, voit aika surutta painella jarruttelematta ohi. Poro syö pää alhaalla ja jos se syö, niin se ei ole juuri sillä hetkellä aikeissa loikata tuulilasiisi. Ruokarauha. Jos poro on pää YLHÄÄLLÄ- jarruta. Ihan oikeasti. (Paitsi jos takana ajaa tukkirekka.)

Vasat on luku sinänsä. Ne on ihan yhtä töperöitä kuin pienet lapset. Jarruta aina. (Paitsi jos takana ajaa tukkirekka.)

Porot on aika hitaita, kömpelöitä ja melko yksinkertaisia. Ja niillä on ihan hyvät perustelut sille, että chillailevat teillä kesäisin ja talvisin. Kesällä ne ovat räkkää (siis ihan vitusti ötököitä metsässä) karussa ja talvella syövät suolaa tieltä. Ei ne piruuttaan siellä tiellä ole.

Porot menee nukkumaan illalla kello 22.00 ja heräävät aamulla siinä 6-7 aikaan. Sillä välin niistä ei tarvitse välittää. (Jotkut sanoo tässä kohdassa höpöhöpö, mutta enpä ole ikään yöllä poroa nähnyt, enkä porokolaria ajanut, joten uskokoon ken tahtoo;D (En ota vastuuta, jos joku sitten kuitenkin yöllä ajaa poron päälle- voihan niitä olla yövuorossakin...)

Luento nro. 1 päättyy tähän. Jatkoa seuraa, kun keksin lisää Kaira-autoilun erityispiirteitä.

Sokerina pohjalla!

Naurattaa ihan joka kerta tästä ohi ajaessa:

Tiemaalarin HUPSIS!

Toivottavasti te nyt arvostatte, kun aivan sydän ilosta sykkyrällä pysähtelin työreissulla kaiken ruuhkan keskelle kuvailemaan

teille näitä huippuotoksia;D

Hiphej!

S.A.