Suurenmoista elämää :)

ja pahalainen sentään mikä kiirus riivaa. Ihan tietenkin ne kaikki peruskuviot (työt, koulut, harrastukset, läksyt, sosiaalinen elämä), mutta tämä evakkoasuminen lisää yhtälöön n. 3500-4000 km ajoa/ kk. Kyllähän monet ajaa sen verran kuukaudessa, mutta kun mä en oo tottunut tälläiseen suhailuun. Tai siis kyllä mä nyt alan olla jo tottunut.
Ajoin tosin eilen auton pohjan johonkin ja se laahautuu nyt aika pahasti, eli ensi viikolla voi taas olla sähläystä pikkuisen enemmän- mutta olen tottunut siihen :)
Isä voi hyvin.
Aa on miehistynyt aivan kertakaikkiaan mahdottomasti, ajelee skootterillaan ja hölmöilyt näyttää olevan muistoja vain.
Jos tässä siis hyviä ja huonoja uutisia ynnäillään, niin kyllä ISO PLUSSA JA LEVEÄ HYMY :D on päällimmäisenä.

Laitanpa lähiluonnosta kuvia, että näette  missä me ollaan.

Eilinen aamupalamaisema.

Ne kaikki mun rakkaat.

Tapion pöytä; latvaton kuusi

Niskakoski

Metsälammen rantaan...

Suuria ajatuksia mättäällä makoillen.

"Rankkaa" opiskelua :)

Lonkkamurtumapotilaana ea-koulutksessa.

Melottiin tuostakin.

Tunturin huipulla.

Ps. Kodista puuttuu vielä vähän juttuja, niinku esim. lattiat, että ei ihan vissiin olla lähipäivinä muuttamassa takaisin.

S.A.

Maisemanvaihdos.

Kun jonkun asian käsittelee mielessään ja selvittelee, niin seuraa sellainen seesteinen jakso, jolloin kaikki on hyvin ja ei tapahdu mitään mainittavaa. Eikö? Isä selvisi leikkauksesta ja varovaisen toiveikkaina ollaan siltä osin. Opinnot etenee mukavasti ja on oikeasti niin paljon mielenkiintoista uutta asiaa opittavana. Lapsilla on asiat kivasti ja ukko kulkee töissä. Ja näin päin pois vaikka seuraavan vuoden...? Katin kontit. Heräsin viime viikon ma-ti välisenä yönä kohinaan, ajattelin, että no onpa jäänyt telkkari isolle (ja se kohina sitten sitä mustavalkoista muurahaisten kilpajuoksua). Ukko heräsi samaan ja ihan parin sekunnin päästä tajuttiin, että perkele vettä tulee muuten lujasti. Tulovesiputkenliitos oli pettänyt ja meidän riemukkaalla tuurilla sieltä sulun "väärältä" puolelta. Eiku soittelemaan palokunnalle, et viittisittekö tulla vähän jelppiin ja tulihan ne. Se seuraava sulku oli jossain hangen alla pihalla. Riemastuttava tieto, kun eihän täällä ookaan tuota lunta kuin joku metri. Sinne vaan kaivelemaan, et oisko tossa vai oisko sittenki tossa? 2 tuntia ja 5 miestä tarvittiin löytämään se ja sitä vettähän ehti huilata siinä ootellessa sellainen 5000-6000 litraa sinne talon uumeniin.

Evakkoreissuhan se tuli meille. Oletteko pakanneet päivässä kuuden hengen kamat ja päättäneet mitä tarvitsette seuraaviksi 3-4 kuukaudeksi? Minä olen, toki ihanien apulaisten (ukko ja aakkoset) auttamana. Elämä mahtuu pariin matkalaukkuun ja jätesäkkiin näköjään.

Ylläoleva kuva on evakkomökin (200 m2) ikkunasta. Nettiyhteys meinaa välillä pätkiä, mutta pitää vissiin hiihdellä ne ajat, kun ei pääse surffaileen.

S.A.

Ps. Totisesti mi-nus-ta meille ei nyt tarttis enää tapahtua isompia katastrofeja. Olisko vaikka 10 vuotta sellainen kiva rauhoitusaika? Miten tässä tarjoillaan lapsille tasapainoinen kasvuympäristö, kun jumankekka kokoajan on joku ihan pöljä juttu menossa?!

Pps. Hahhah. Meillä siis vesivahinkoyönä oli 4 ulkopuolista ihmistä, 2 palokunnan letkuimuria imi vettä pois ja sellainen kaaoksen omainen tilanne muutenkin klo. 04-06 välisen ajan. Kukaan neljästä pojasta EI HERÄNNYT. Seitsemältä Cee ja Dee kömpi silmät sikkuralla keskelle hävitystä ja kysyivät: "Mitä te ootte tehnyt?" "No, äiti ja isi aatteli vähän siivota..."

Muista.

Muista mennä ajoissa nukkumaan. Muista tehdä tehtävät. Suunnittele se ja tämä. Käy välillä töissä. Muista olla kuristamatta uhmaikäistä. Muista palauttaa se lappu sinne, tuo tänne, allekirjoita tämä ja tuo. Laadi lista. Muista myyjäiset. Käy siellä ja tuolla. Ole sosiaalinen. Tapaa ystäviä. Muista, että joulukin on kohta. Osta maitoa. Tankkaa hyvä ihminen auto. Ota pulkka mukaan. Soita äidille. Tarkista aikataulut. Vie harrastuksiin ja harrasta itsekin. Hengitä välillä. Yritä edes nukkua. Osta kissalle hiekkaa ja koiralle lääkettä. Hammaslääkäri! Puheterapia! Muista, mene ja kiidä; ole valpas ja nopea.
Kaikesta hässäköinnistä huolimatta, ole onnellinen tästä päivästä. Siitä, että elämä kai kuitenkin on tolallaan- edes hetkittäin.
Isällä todettiin syöpä.

S.A.

Kiireinen työtön.

Olkaa huoletonna, ensiviikolla alkaa opiskelut. Siihen sisältyy etäpäiviä ja kuka nyt kokoajan jaksaa jotain tehtäviä tehdä, siis mulla on sitten ihan pätevä syy, aika ja tilaisuus blogata muutakin kuin, että kiirettä piisaa. Kiva syyslomakuukausi takana, vieraita on käynyt, ollaan käyty kylästelemässä, tutustuttu uusiin ihmisiin ja sillä tavalla. Nytkin on tavallaan aika kiire, ollaan lähdössä tyttöjen kanssa tunturiin vaeltamaan (?!)... XD
Jos bongaat kuvasta lenkkarit, niin laita äkkiä kommenttia, niitä ei oo tarkotus ottaa mukaan! Moikka! Meen nyt alkoon ruokakauppaan.

S.A.

Täällä ollaan!

Kesä mennä vilahti ohi- aurinkoa ei juuri näkynyt, hyttysiä oli helftisti. Aa muutti pois kotoa. Taas (!) vietettiin hautajaisia ja sain potkut (tuotannolliset ja taloudelliset syyt). Siinäpä ne tähdellisimmät kuulumiset.

Palaan paremmalla ajalla täsmentämään yksityiskohtia- mut heiiiii, lukuunottamatta kuolemantapausta kaikki on vallan hienosti ja hyvin:). Tämä viikko on sitten hääviikko- eli fundeerattavaa ja järjesteltävää onkin ja ensi viikolla on sitten mainiosti aikaa kirjoitella lisää.

Toivottavasti Te kaikki voitte hyvin ja pilkettä löytyy silmäkulmasta- ei elämä ole niin vakava asia!

S.A.

Häh?

Ei tarvi kuin pari kuukautta olla jossain muualla kuin blogissa, niin heti on kaikki käännetty ylösalaisin :O Saapa nähdä saanko tätäkään julkaistua, on tää niin erinäköinen.

Asiasta kukkaruukkuun. Täällä on taas ollut kaikenlaista. Lähinnä tietysti sairastelua, tulirokkoa, ihan perusmahatautia, nuhaa, yskää, angiinaa, koiralla todettiin sydänvika, Aan ADHD-lääkityksessä pientä säätöä. Sitten on ollut hääkorttitehtailua ja muuta sellaista touhua. Lisäksi, koska tänä vuonna olen aika typerään aikaan kesälomalla (toukokuussa!!!!!!!!!) otin sitten kakkostyön työkeikkoja mahdollisimman paljon. Siispä olen sinkoillut ympäri kairoja ja ensi viikolla pääsen muutamaksi päiväksi työmatkalle ihan Helsinkiin saakka :D Jee!

Kahden viikon ajan sydämessä on ollut tumma möykky. Miten epäoikeudenmukaista kaikki voikaan olla? Miksi elämänsä alussa oleva pieni tyttönen repaistaan pois? Miten pahalta tuntuu lapsen vanhempien puolesta, kaikkien lähipiiriin kuuluneiden. Se on sellainen kaiken pysäyttävä tunne. Sitä, kun tuntuu, että pitää tehdä jotakin, mutta sitten huomaa tiskanneensa puoli tuntia samaa kattilaa kylmällä vedellä. Ajatukset kiertää kehää ja palaa uudelleen näihin vanhempiin, lähipiiriin. Mikä tarkoitus millään on? Koska sen tarkoituksen näkee? Eihän tällä voi olla mitään tarkoitusta!

Mutta tälläistä tänne kuuluu, ei mitään ja kaikkea.Hyvää ja huonoa. Elämää ja elämän päättymistä.

S.A.

*edit* taisi se julkaisu onnistua ja enhän mä oo ollut kuin kuukauden päivittämättä ;D

Hämmentävää!

Kun enimmäkseen tulee juputettua siitä miten milloinkin jokin asia rassaa, lapset kiristää pinnaa ja ihan vaan ahdistaa muuten, niin nyt kyllä täytyy kirjoittaa yksi hämmentävän hieno kokemus. Aan kaveri, jota en ollut aiemmin tavannut, tuli hakemaan Aata ulos. Tultiin siis yhtä aikaa meidän pihaan, minä autolla ja kaveri mopolla. Hyvä, että ehdin autosta ulos, niin tämä poika tuli käsi ojossa esittelemään itsensä.

Olin jo tuosta hieman hämilläni, mutta paras oli vasta tulossa:

- Kysyn nyt sinulta luvan saanko ottaa sinun lapsesi kyytiini? Tiedän, että sivutiet ovat vielä jäiset, mutta olin ajatellut ajaa pääteitä tässä keskustassa. En ota kyytiin ketään, jonka vanhemmilta en ole saanut suostumusta. Olen myös lapsena ajanut jonkin verran kilpacrossia, joten hallitsen kyllä tämän.

Ja minä seisoin suu auki ihmettelemässä, että missä ne huonosti kasvatetut usein parjatut nuoret oikein lymyää? Kas, minun kohdalleni on sattunut vain tälläisiä helmiä:)

S.A.

Ps. On kuulkaa hymyilyttänyt jo monta päivää. Aika vastuuntuntoista ja söpöä.
Sanoinkin Aalle ja kaverilleen, että "Hei kaveri, laita nyt sormet korviin, muuten sua alkaa punastuttaa; Aa, se sun kaverisi on muuten harvinaisen fiksu nuori mies!"