Kesäyönä.

 Iltavuorosta kotiin ajaessa tuntui tärkeältä pysähtyä konttaamaan ojan pohjia kameran kanssa.

Ne on sellaisia pieniä hetkiä, jolloin hengittää syvään ja rauhallisesti. Ihan juuri siihen asti, kun tasapaino heittää ja ryvettyy kunnolla rapakossa :)

Tähän päivään kuuluu mahtavaa: Aa pääsi opiskelemaan haluamalleen alalle ja pääsee myös viikon ulkomaan matkalle sen perheen kanssa, jonka lapsia on hoitanut kuukauden :)

Nyt rinkkaa pakkaamaan, koska huomenna lähdetään Ceen kanssa telttaretkelle. Vesisadetta on luvattu, mutta me ei olla sokerista.

S.A.

Taidan olla rakastunut...

No joo, ehkei nyt viikossa ihan sydänjuuria myöten rakastuta, mutta voimakkaita tunteita tuntuu kuitenkin :) Aloitin siis työssäoppimisjakson vanhusten parissa ja voi mahdoton, kuinka mukavaa se onkaan! Tunteellinen kun olen, niin välillä haluan vain istuksia käsikkäin ja kuunnella puhetta, vastailla, kertoilla omia ajatuksia ja kunhan olla vaan- ja mikä hienointa, minulla on opiskelijana lupa tehdä juuri sitä! Toki täytyy oppia huima määrä muutakin, muttei minun tarvitse potea huonoa omaa tuntoa, jos käytän välillä aikaa kiireettömään olemiseen!
Välillä sydän meinaa pakahtua jonkin surullisen asian tiimoilta- jos asukas kertoo jonkin kipeän jutun menneisyydestään, mutta sitten hetken päästä armelias unohtaminen on jo pyyhkinyt murheen mennessään ja pohdimme onkohan jälkiruokana vadelma- vai hillasoppaa?

Tuntuu hyvältä olla juuri tähän suuntaan matkalla...

Viikonloppuna eksyin hetkiseksi, oikopolun piti johtaa ihan perille. No, joskus eksyessään päätyy sellaiseen paikkaan, että eksyminen tuntuu kovin vähäpätöiseltä :)

Voi olla, että lähitulevaisuuden kirjoitukset on kuvitettuja maakuntamatkailuraportteja, mutta on kai nekin parempia kuin ei mitään :P

S.A. itte

Suurenmoista elämää :)

ja pahalainen sentään mikä kiirus riivaa. Ihan tietenkin ne kaikki peruskuviot (työt, koulut, harrastukset, läksyt, sosiaalinen elämä), mutta tämä evakkoasuminen lisää yhtälöön n. 3500-4000 km ajoa/ kk. Kyllähän monet ajaa sen verran kuukaudessa, mutta kun mä en oo tottunut tälläiseen suhailuun. Tai siis kyllä mä nyt alan olla jo tottunut.
Ajoin tosin eilen auton pohjan johonkin ja se laahautuu nyt aika pahasti, eli ensi viikolla voi taas olla sähläystä pikkuisen enemmän- mutta olen tottunut siihen :)
Isä voi hyvin.
Aa on miehistynyt aivan kertakaikkiaan mahdottomasti, ajelee skootterillaan ja hölmöilyt näyttää olevan muistoja vain.
Jos tässä siis hyviä ja huonoja uutisia ynnäillään, niin kyllä ISO PLUSSA JA LEVEÄ HYMY :D on päällimmäisenä.

Laitanpa lähiluonnosta kuvia, että näette  missä me ollaan.

Eilinen aamupalamaisema.

Ne kaikki mun rakkaat.

Tapion pöytä; latvaton kuusi

Niskakoski

Metsälammen rantaan...

Suuria ajatuksia mättäällä makoillen.

"Rankkaa" opiskelua :)

Lonkkamurtumapotilaana ea-koulutksessa.

Melottiin tuostakin.

Tunturin huipulla.

Ps. Kodista puuttuu vielä vähän juttuja, niinku esim. lattiat, että ei ihan vissiin olla lähipäivinä muuttamassa takaisin.

S.A.

Maisemanvaihdos.

Kun jonkun asian käsittelee mielessään ja selvittelee, niin seuraa sellainen seesteinen jakso, jolloin kaikki on hyvin ja ei tapahdu mitään mainittavaa. Eikö? Isä selvisi leikkauksesta ja varovaisen toiveikkaina ollaan siltä osin. Opinnot etenee mukavasti ja on oikeasti niin paljon mielenkiintoista uutta asiaa opittavana. Lapsilla on asiat kivasti ja ukko kulkee töissä. Ja näin päin pois vaikka seuraavan vuoden...? Katin kontit. Heräsin viime viikon ma-ti välisenä yönä kohinaan, ajattelin, että no onpa jäänyt telkkari isolle (ja se kohina sitten sitä mustavalkoista muurahaisten kilpajuoksua). Ukko heräsi samaan ja ihan parin sekunnin päästä tajuttiin, että perkele vettä tulee muuten lujasti. Tulovesiputkenliitos oli pettänyt ja meidän riemukkaalla tuurilla sieltä sulun "väärältä" puolelta. Eiku soittelemaan palokunnalle, et viittisittekö tulla vähän jelppiin ja tulihan ne. Se seuraava sulku oli jossain hangen alla pihalla. Riemastuttava tieto, kun eihän täällä ookaan tuota lunta kuin joku metri. Sinne vaan kaivelemaan, et oisko tossa vai oisko sittenki tossa? 2 tuntia ja 5 miestä tarvittiin löytämään se ja sitä vettähän ehti huilata siinä ootellessa sellainen 5000-6000 litraa sinne talon uumeniin.

Evakkoreissuhan se tuli meille. Oletteko pakanneet päivässä kuuden hengen kamat ja päättäneet mitä tarvitsette seuraaviksi 3-4 kuukaudeksi? Minä olen, toki ihanien apulaisten (ukko ja aakkoset) auttamana. Elämä mahtuu pariin matkalaukkuun ja jätesäkkiin näköjään.

Ylläoleva kuva on evakkomökin (200 m2) ikkunasta. Nettiyhteys meinaa välillä pätkiä, mutta pitää vissiin hiihdellä ne ajat, kun ei pääse surffaileen.

S.A.

Ps. Totisesti mi-nus-ta meille ei nyt tarttis enää tapahtua isompia katastrofeja. Olisko vaikka 10 vuotta sellainen kiva rauhoitusaika? Miten tässä tarjoillaan lapsille tasapainoinen kasvuympäristö, kun jumankekka kokoajan on joku ihan pöljä juttu menossa?!

Pps. Hahhah. Meillä siis vesivahinkoyönä oli 4 ulkopuolista ihmistä, 2 palokunnan letkuimuria imi vettä pois ja sellainen kaaoksen omainen tilanne muutenkin klo. 04-06 välisen ajan. Kukaan neljästä pojasta EI HERÄNNYT. Seitsemältä Cee ja Dee kömpi silmät sikkuralla keskelle hävitystä ja kysyivät: "Mitä te ootte tehnyt?" "No, äiti ja isi aatteli vähän siivota..."

Muista.

Muista mennä ajoissa nukkumaan. Muista tehdä tehtävät. Suunnittele se ja tämä. Käy välillä töissä. Muista olla kuristamatta uhmaikäistä. Muista palauttaa se lappu sinne, tuo tänne, allekirjoita tämä ja tuo. Laadi lista. Muista myyjäiset. Käy siellä ja tuolla. Ole sosiaalinen. Tapaa ystäviä. Muista, että joulukin on kohta. Osta maitoa. Tankkaa hyvä ihminen auto. Ota pulkka mukaan. Soita äidille. Tarkista aikataulut. Vie harrastuksiin ja harrasta itsekin. Hengitä välillä. Yritä edes nukkua. Osta kissalle hiekkaa ja koiralle lääkettä. Hammaslääkäri! Puheterapia! Muista, mene ja kiidä; ole valpas ja nopea.
Kaikesta hässäköinnistä huolimatta, ole onnellinen tästä päivästä. Siitä, että elämä kai kuitenkin on tolallaan- edes hetkittäin.
Isällä todettiin syöpä.

S.A.

Kiireinen työtön.

Olkaa huoletonna, ensiviikolla alkaa opiskelut. Siihen sisältyy etäpäiviä ja kuka nyt kokoajan jaksaa jotain tehtäviä tehdä, siis mulla on sitten ihan pätevä syy, aika ja tilaisuus blogata muutakin kuin, että kiirettä piisaa. Kiva syyslomakuukausi takana, vieraita on käynyt, ollaan käyty kylästelemässä, tutustuttu uusiin ihmisiin ja sillä tavalla. Nytkin on tavallaan aika kiire, ollaan lähdössä tyttöjen kanssa tunturiin vaeltamaan (?!)... XD
Jos bongaat kuvasta lenkkarit, niin laita äkkiä kommenttia, niitä ei oo tarkotus ottaa mukaan! Moikka! Meen nyt alkoon ruokakauppaan.

S.A.

Täällä ollaan!

Kesä mennä vilahti ohi- aurinkoa ei juuri näkynyt, hyttysiä oli helftisti. Aa muutti pois kotoa. Taas (!) vietettiin hautajaisia ja sain potkut (tuotannolliset ja taloudelliset syyt). Siinäpä ne tähdellisimmät kuulumiset.

Palaan paremmalla ajalla täsmentämään yksityiskohtia- mut heiiiii, lukuunottamatta kuolemantapausta kaikki on vallan hienosti ja hyvin:). Tämä viikko on sitten hääviikko- eli fundeerattavaa ja järjesteltävää onkin ja ensi viikolla on sitten mainiosti aikaa kirjoitella lisää.

Toivottavasti Te kaikki voitte hyvin ja pilkettä löytyy silmäkulmasta- ei elämä ole niin vakava asia!

S.A.