Betonipossuja ja pilkkikuvia.

Kuvakollaasia pilkkireissulta:) Keli oli mitä mainioin, kuten näkyy. Taustana oleva kiiskikuva on aiemmalta reissulta.

Viikoittaiset pakolliset poliisikontaktitkin on hoidettu. Vain toistaakseni itseäni, autotallin nurkka sai osumaa, tällä kertaa seinä+ovi painui puoli metriä sisään. Arvannettekin, että ottaa päähän. Meidän piha on yhteydessä erään kaupan pihaan ja tonttien rajalla kauppa pitää myytäviä autoja. Autojen katselijat ovat ottaneet tavaksi ajaa meidän pihan kautta, vaikka noilla ajotaidoilla tuskin kannattaa uutta autoa katsella:/ Munattomia runkkuja, kun eivät tule kertomaan haaverista. Valvontakameralla näkyy renkaat, joista tekijää on paha mennä arvuuttelemaan. Ylemmäs kameraa ei voi asentaa, kun se kuvaisi myös jalankulkijoita (loukkaa yksityisyyttä). Shit happens.

No, taas yksi hupi Susikairan poliiseille lisää: Eilen tuli poliisi virkapuvussa myymälään. Puhuin juuri toisen asiakkaan kanssa puhelimessa ja sanoin poliisille ohi puhelun, että: "Mee sinne keittiöön!" Ukko oli siellä ja tietysti ajattelin, että poliisi tuli sen autotallin takia juttelemaan. Poliisi oli tulossa ihan oikeana asiakkaana myymälään ja arvatenkin oli kysymysmerkkinä sekä poliisi, että Ukko, kun tulivat yhdessä keittiöstä. Koskahan minut karkoitetaan Susikairasta liian työllistävänä ja omituisena?

Autotallin nurkalle aion laittaa betonipossuja. Myös naulalautaa mietin. Vaan eiköhän ne betonipossut karkoita pahimman autokuumeen, kun niihin rusauttaa keulan taikka perän.

S.A.

Odotettavissa vain yksi kalaa.

Illalla totesin Ukon jälleen pesseen sekä rummuttaneen pari neulepaitaa. Väsyneenä en vaan yksinkertaisesti jaksanut nostaa äläkkää. Kysyin jäähileitä äänessäni onko mitään mahdollisuutta, että joku paita säästyisi tältä kohtalolta vai olisiko parempi, että pussittaisin samoin tein jätesäkkiin kaiken irtaimiston, joka ei kestä 90 asteen pesua.

Olin murjottamassa sängyssä, mutta uni saavutti minut noin 20.30. Hyvä murjotus meni ihan hukkaan=S

Heräsin 5.30 ja ryhdyin mullittamaan kaikkia kukkapurkkeja. Tökin multaan noita aiemmin mainittuja siemeniä ja vedin kelmut päälle. Yhdeksän korvalla oli puurot masussa, kaakaot termarissa, makkarat eväskassissa ja porukka autossa. Mahtava aurinkoinen keli! Menimme jälleen siis pilkille. Nyt olimme kokoonpanolla 4 aikuista, 3 poikaa ja koira. Isot pojat saivat ajaa kelkalla ja olimme eri järvellä kuin viikko sitten eli jäällä ei ollut vettä nimeksikään. 6 tuntia meni aivan hurahtain... Saalista saimme yhden pienen ahvenen verran=D Ja makkaraa paistettiin, kahvia, kuumaa mehua, kaakaota, leipää ja keksejä syötiin ja juotiin.

Viime kerrasta näiden ystävien seurassa olikin kulunut jo pitkä tovi. Elämä heittelee ja yllättää. Meillä tämä case D ja ystäväRouvalla sairastuminen. No, hän itse sanoi, että saamme nauttia hänen Säteilevästä seurastaan ja niin me teimmekin! Jos positiivinen asenne on paranemisen avain, niin ne avaimet hänellä on:)

Olisi kamera väärällään kuvia päivältä, mutta nyt en jaksa 1. etsiä toista akkua 2. etsiä johtoa 3. siirtää kuvia 4. liittää niitä tänne. Laitan huomenna, jos en ole jossakin järvellä taas istumassa.

Hah! Ratkaisin muuten ahdistavan ongelman aamulla. Toppahousut on olleet inhottavan tuntuiset (aina) ja tutkailin niitä. Vuori oli päällistä 7 cm kapeampi! Ihmekös, että m-l persettä puristaa, kun xs-s vuori sitä kiristää! Ratkoin vuorin haaruksista ja pepusta auki ja jo vain tuntuu mahdottoman mukavalta=)

S.A.

Onni on oma silppuri.

Eilinen ei kuitenkaan päätynyt katastrofiin, vaikka aamu olikin poskettoman tahmea. Itse asiassa moni asia meni paremmin kuin osasin unelmoida. Työaikani käytin kuitenkin turvallisesti paperien silppuamiseen- kiits vaan postipoijalle, joka toi minulle uuden silppurin. Siitä vaan silp-silp paperit suikaloituivat pikkusilpuksi. Kotona sain kylmän hien otsaan, kun viikkasin pyykkejä ja yhdet "tissimet" olivat puhtaassa pyykkiläjässä ilman toista kaaritukea. Ehdin keksiä noin 50 hätävaletta ja harjoitella dramaattista itkukohtausta, mutta voitteko kuvitella mikä tuuri Akalla kävi? Se kaarituki oli takertunut neulepaitaan, eikä ollut mennyt pesukoneen sisään. JEEEEEEE!


Ilta haalattiin kaappipakastinta ympäri huushollia ja etsittiin paikkaa sille. Lopulta sain Ukon rauhoittumaan, kun sanoin, että mietitään nyt yön yli, mikä sille olisi paras paikka. Tällä hetkellä se siis on olohuoneessa. Kannoimme sen ensin keittiöön, sitten olohuoneen ja eteisen läpi kuistille, josta taas eteisen läpi olohuoneeseen. Sen oikea paikka olisi vaatehuoneessa tai keittiössä, mutta nämä vaihtoehdot vaativat, joko: räjäyttämään vaatehuoneen (ja käymään kaiken sälän läpi mitä siellä on) ja irroittamaan kaksi hyllyä seinästä tai keittiöön sijoitettuna irroittamaan ison hyllyn seinästä, siirtämään mikron (jonnekin!?) ja yksi lipasto saisi myös lähteä keittiöstä. Hmmmmmm. Lupasin viikonlopun aikana tehdä asialle jotain ja keksiä sen paikan. Anyway, kaappipakastin on hyvä juttu ja arkkupakastin ei ole. Eskimojätskit syödään siitä päältä ja alakerta saa olla ihan semmoisenaan koskemattomana vuodesta toiseen.

Rv olisi nyt niiku 10 eli 1/4 takana!!!! Voin huonosti edelleen ja hedelmät menee ainoastaan varmasti alas. Voin ehkä hetkittäin kuvitella syöväni esim. kanasalaattia ja loppujen lopuksi nypin pois ensin kanat, sitten tomaatit, kurkut, kaavin salaattikastikkeet pois, herneet-maissit-paprikat hiiteen ja syön ehkä yhden salaatinlehden. Elelen siinä toivossa, että parin viikon päästä pystyn nielemään jotain muutakin kuin appelsiinejä ja ananasta. Hajut etoo ja ihmiset vituttaa. Siis oikea asiakaspalvelun aurinko! Tukka on samassa jamassa kuin aiemminkin eli SMÖÖÖR.
Ukko on myös huomannut, että olen aiempiin kertoihin verrattuna tosi huonossa kunnossa. Kaukana on se seesteinen tyyneyden perikuva tästä tiuskivasta liimalettiämmästä (huom. sanavalinnat omiani, Ukko ei uskaltaisi moisia suustaan päästellä, vaikka niin ajattelisikin).

Mukavaa, että taas on perjanteri ja viikonloppu on vapaata! Kaikille teille suuri vilkutus missä oottekin ja mitä teettekin=) Kirjuuttelemisiin!

S.A.

Jästipää kun olen, niin ostin eilen multaa ja siemeniä monta pussia. Basilikaa, krassia (syötävää), krassia (ei syötävää), auringonkukkia ja Kalifornian tuliunikkoa. En usko, etten muka osaa!

On hyvä päivä tänään?

Wooooot?

Suunniteltu käyttökatkos klo 4:00PM PDT on Thursday (3/25).

Minun kalenterissa on keskiviikko 25. päivä ja luonnollisesti torstai on ikään kuin 26. päivä.

Aamu muutenkin antaa ymmärtää, että päivästä saattaa tulla ihan varsin jännittävä. Jogurtit levisi kauppakassiin. Kaadoin töissä roskiksen, päällimmäisenä tietysti suodatinpussi puruineen.

Jään jännittyneenä odottamaan, että mitä vielä? Varmaan lähetän jonkun pikkutuhman sähköpostin jollekin huumorintajuttomalle yhteistyökumppanille tai asiakkaalle.

S.A.

Ps. Aikoinaan palasin töihin kesälomalta ja koska oma lastenhoitaja oli vielä lomalla, vein pojat papalle hoitoon. Paluumatkalla autosta puhkesi rengas (Ukko oli muualla töissä silloin). Auton rengasrauta (erikoisvanteet) oli vasta tehtyjen autokauppojen takia toisella paikkakunnalla enkä saanut ketään tuttua puhelimella kiinni seitsemältä aamulla. Liftasin (odotin silloin C:tä) kotiin. Kävelin kotoa töihin. Pomo tuli hetkeä myöhemmin ja kysyi onko meidän koira tallessa, kun "joku pieni ruskea hypähteli keskellä kylän pääraittia". Arvasin toki heti kyseessä olevan pienen ruskean henkilöllisyyden. Sain yhden ystävän kiinni, joka lähti koirineen metsästämään Remua. Poltin pellillisen pullia uuniin, mutta ilmeisesti säälistä/myötätunnosta en saanut haukkuja siitä. Silloin ajattelin, että kun tästä päivästä selviän, selviän mistä vain.

Sankarikoira Bolt.

Päästin pojat leffaan, vaikka koirasta ei ollut mitään havaintoa. Ajattelin, että jos se pahin vahinko on käynyt, niin mitäpä se auttaa kurjistella kotona. Ajoin 100 km hurua etsimässä pientä ruskeaa ja palasin kotiin tyhjin käsin. Soitin varmuuden vuoksi Seijalle löytöeläintarhaan ja kappas vain, siellähän se meidän "pässi" oli. Poliisit olivat kuskanneet sen sinne ulkohäkkiin päivän aikana ja Seija oli vasta kotiutunut, eikä ollut ehtinyt vielä Remua penkomaan, jolloin olisi se puhnro:kin löytynyt. 25 € "kuljetuspalvelusta" perittiin ja saatiin Rämö-pieni pässinpää kotiin. Luettelin ukaaseja koiralle tyyliin: "Sulle valetaan betonisukat ja sinut sidotaan sohvaan kiinni... Ompahan selkeät tuntomerkit; hävinnyt pieni koira helevetin iso sohva persiissä."

Hain poitsut elokuvista ja jonkun kuningasidean saaneena juksasin ettei Remua vielä ole löytynyt. Seuraukset olivat järkyttävät. Kaksi poikaa huutaa kurkku suorana ja itkee silmiä päästään ja minä yritän etsiä kuumeisesti sekä Ukkoa, että koiraa. Käskin nimittäin Ukon piiloutua, jotta pojille olisi sitten iloisempi yllätys. Juu. Ampukaa vaan minut ladon takana. Olen sen ansainnut. No, saunastahan ne piiloutuneet löydettiin ja kyllä Remu sai suukkoja, halauksia ja herkkuja oikein kasapäin. Jo vain, loppujen lopuksi kyyneleet vaihtuivat riemuun ja rutistuksiin. Ylitsevuotavasti vannottiin huolellisuutta ovien kanssa *tähän osaan suhtautua jo suurella varauksella*.

Iltapalat, hyvät yöt ja sänkyyn kaatuminen- kunnes epäilyttävää rapinaa kuuluu A:n sängystä. Menin kysymään, että mitä nyt? Kattelen tässä näitä läksyjä... (muutamalla kysymyksellä selvisi, että puolet biologian läksyistä on tekemättä- syy: ajattelin, että nää on niiiiiin vaikeita, että ette tekään iskän kans olis näitä älynnyt....)

Aamulla sain koulusta lapun, jossa kerrottiin, että 1.4. kaikilla loppuu koulu klo. 13. Hmm. viestin sisältö oli omituinen ja osoitettu saksankieltä opiskeleville ja vanhemmille. Olen 90 % varma, että kyseessä on aprillipila- mutta voivatko ala-asteen opettajat olla niin vitsikkäitä? Täh?

S.A.

Sekalaista höpönlöpöä.

Menin taannoin tilaamaan Remun pantaan semmoisen läpyskän, johon tuli minun puhelinnro. Se kun säännöllisen epäsäännöllisesti karkailee, niin onpahan jotain tietoa meistä tolloista omistajistakin. Suutari sanoi, että numeron lisäksi siihen mahtuu myös nimi. Ja ah! Tässä taas niitä välkyimpiä hetkiäni---> Olin hetken hiljaa ja kysyin, että: "Kumman nimi siihen laitetaan, minun vai koiran?" Siis ihan totta, ajattelin, että jos koiran joku löytää, niin on mukavampaa soittaa, kun tietää kuka siellä puhelimen toisessa päässä vastaa. Suutarin ilme oli jokseenkin näkemisen arvoinen. Hetken tuijotettuaan sanoi vain, että: "Yleensä kyllä koiran... mutta voithan sinä siihen oman nimesikin laittaa..." Ja pätkä hiiidasta tuijotusta päälle. (edit. tajusin myöhemmin miten tyhmältä minusta kuulostaisi, jos joku soittaisi minulle ja ilmoittaisi susikairan akan olevan esim. löytöeläintarhassa, mikä ei tällä äo:lla taitaisi olla hullumpi paikka minulle)

Tämä kertomus vain siitä hyvästä, että kun hain äsken B:n kotoa viedäkseni hammaslääkäriin, niin Remu karkasi ja eipä ollut aikaa jäädä ajelemaan ympäri kyliä koirajahtiin. Kevättä rinnassa jos toisessakin.

A:lla ja B:llä tänään leffailta, sikäli mikäli koiraa ei viedä löytöeläintarhaan (35 €) ja jos viedään, niin leffarahat käytetään lyhentämättöminä koiran kotiin lunastamiseen. Jospa se "älä avaa vielä sitä ovea"-komento joskus sitten menisi perille!?

Eilinen meni jutellessa syviä asioita ystävän kanssa ja tulihan siinä itkettyäkin. Saunassa itkeminen on sekä helppoa, että mukavaa. Voi sanoa, että muka meni hikeä silmiin, vaikka oikeasti itkettää aivan mahdottomasti. No elämällä on tapana kantaa, joten elellään hetki kerrallaan. Älkääkä huolehtiko minusta ainakaan. Kaikki on hyvin. Ystävän murheet ne vaan sydäntä painaa.

Mutta sitten tähän mahdottomaan tunnustuksien tulvaan! Mietin jo tuossa, että pitääkö mulla alkaa perimään blogin sisäänpääsy- ja narikkamaksua, mutta hylkäsin kuitenkin sen idean;D Vitsi, vitsi!


Kiitos Käsitöitä ja muuta mukavaa-blogin Kirsille! Kiitos Kastanjetti-Nanalle! Kiitos Hannille! Kiitos Timantille! Kiitos Stanstalle!

Kiitos Tirlittalle Tiilivalkoiseen! Nyt mainostan- käykääpä lukemassa "kutsu ilimastonlämmitystalakoosiin"-kirjoitus! Osui ja Upposi:D


Hahaa! Nytpä teenkin niin, että annan virtuaalisen kukistajamehiläispaidan kaikille teille, joiden päivää saimme piristettyä=D Tästä suuri erityiskiitos sekä Ruskalle, että Liskonaiselle- jolta minun täytyy sähköpostitse tiedustella osoite, jossa hän on käynyt tämän luomassa;D

Siispä ottakaas mukaanne kukistajamehiläinen ja olkaa varovaisia näinä hurjina aikoina!
Pirjo, Maami, Nana, Villikissa, Ruska, Alohomora, Liskonainen, Inkivääri, Hannele, Anne, Riepu, Marjut, Stansta, Sipulix sekä Kirsi ja Tirlitta=)

Nyt paneudun tiukasti sähköpostirähinöintiin ja odottelen kuulumisia koirasta. Pitäkää peukkuja poikien puolesta, nyt alkaa todella olla leffarahat suuren kysymysmerkin alla!

Jossain oli vielä semmoinen, että mitä tänään on oppinut-juttu. Olen oppinut, että ei kannata istua irtokarkkipussin päällä auton penkillä, jossa on penkinlämmitin. Minulla on nyt yksi 350 grammaa painava irtokarkki. Maku on sulanut/uudelleen jähmettynyt suklaa-hedelmä-salmiakki-lakritsa-vaahtokarkki.

S.A.

Pilikillä.

Tarpeeksi suureen ääneen haaveiltuaan pilkkiretkestä voi käydä niinkin, että saa tartutettua ystäväänkin pilkkiretki-innostuksen. Eilen aamulla ystävä soitti, että olisiko tänään hyvä päivä? No, akkaahan ei tarvitse juurikaan houkutella ja niinpä vietimme varsin tervehenkisen retkeilypäivän. Otimme ystäväni nuorimman ja B:n mukaan. A oli jo häipynyt papan luo mopoa korjaamaan ja C:n turnauskestävyys oli kysymysmerkin alla. Lisäksi vaipaton elämä on sillä mallilla, että pissa tulee noin puoli minuuttia ilmoituksen jälkeen eli jätin sitten Ukon ja C:n kotipihalle lumikakkuja leipomaan.

Päivästä muodostui varsin märkä ja hikinen. Nopeasti summattuna oli oikein hyvä, että (omia) isoja miehiä ei ollut mukana kummallakaan. Niillä usein palaa proppu jo ensimmäisessä vastoinkäymisessä.

200 metrin umpihankikävely kairan, porontaljojen, eväiden, pilkkien, varavaatteiden ja muun oheisroinan kanssa sai hien virtaamaan lupaavasti. Se on yllättävän raskasta, kun lunta on puoleen reiteen. Tulet tehtiin rantaan ja ystävän isä pyydettiin ajamaan kelkalla jäälle pari rantua, joissa olisi helpompi kävellä. Jään päällä lumen alla oli noin 40 cm vettä ja isä jäi kelkalla kiinni. Lapset lähtivät auttamaan vaaria ja kumpikin upposi sinne sohjoon eikä riittänyt kengissä varsi pitämään vesisohjoa ulkopuolella. Tunnissa saatiin siis kelkka kiinni, lapsilta vaatteet märäksi, paistettua makkarat mustiksi ja juotua Trip-mehut. Lapset kävelivät talolle lämmittelemään ja minä menin pilkkimään. Sain kaksi kalaa, kiisken ja ahvenen. Sammutimme nuotion ja kahlasimme takaisin 200 metriä kaikkine kamppeineen. Kotiin päästyäni laitoin päiväunille (3h) ja heräsin puoleksi tunniksi saunaan, jonka jälkeen pötkähdin yöunille. Jokatapauksessa varsin hauska päivä!

Tänään käytiin hakemassa moponkorjaaja kotiin- eikä se mopo lähde edelleenkään käyntiin. Hö=/

Täytyy alkaa tuotteistamaan tuo "Tiedän kaiken kukistajamehiläisistä!"-paita, minullahan on muutaman kuukauden päästä ihan todistusaineistoakin paidan alla. Se olisikin erittäin katu-uskottavaa, eikö totta? ;D Kiitos Ruska!

Nyt kaalipataa uuniin ja sen semmoista sunnuntaipuuhaa(=puuhaamattomuutta)!

S.A.