Iloinen tiistai.

Aprillipäivänä sain Inkivääriltä tunnustuksen ja nyt olen nähdäkseni pitänyt sopivan pitkän tauon varmistaakseni, ettei kyseessä ollut karu aprillipila. Lisäksi olen saanut tämän tunnustuksen myös Timantilta(salasanan takaa) ja Eevalta. Kiitos!



Sitä aina joskus mietti, että mikähän se tämmösessä tavallisessa tavallisen Akan elämässä teitä kiinnostaa. Analytics kertoo omaa tarinaansa, kertoo millä sanoilla tänne on päädytty ja onko käyty yhdesti vai useammin. Kommentit kertovat tarinansa ja jokaisen niistä hymyssä suin luen. Monta kertaa. Jotenkin se vain niin lämmittää mieltä, kun tietää, että kyllä täällä käydään. Niin, että tervetuloa jatkossakin;)

Inkiväärin sanat, joilla hän luovutti kunniamaininnan eteenpäin kuuluivat näin:

Haluan jakaa sen eteenpäin blogeille, joiden pitäjät omassa elämässään arvostavat läheisyyttä ja perhettä ja jakavat ilon perheestä myös meidän kanssakulkijoiden kanssa.

Susikairan katastrofialue, arjen sattumuksia huumorilla höystettynä

Hyvä, että ainakin joku on huomannut jossain rivien välissä sen läheisyyden ja perheen arvostamisen. Joskus itsestä tuntuu, että tulee vain kerrottua vastoinkäymisistä ja kahnauksista, vaikka ne ovat pikkuruinen osa arkea. Suurin osa arkea on niitä hienoja hetkiä! Uusia opittuja asioita ja oivalluksia. Pojat saavat paljon aikaan, niin niitä hyviä kuin välillä vähän vähemmänkin hyviä asioita.

Vasta Ukon kanssa mietittiin yhtäkin kesää, kun ensin A liukastui saunassa, vekki päähän ja ---> tikattavaksi. Seuraavana päivänä tikkipää kyyditti B:tä Plaston polkutraktorin peräkärryssä, joka keikahti nurin ja B:llä naama auki--->terveyskeskukseen tarkastettavaksi. Muutaman päivän päästä B keikahti saunan portailta ja leuka auki--->tikattavaksi. Ja sitten nämä myöhemmin tapahtuneet useaan kertaan esillä olleet katkenneet kädet. Kaikenlaista sitä sattuu ja tapahtuu, eikä yksikään päivä ole samanlainen kuin edellinen:) Onneksi kolhut parantuu nopeasti.

Huomenna postailen sitten Deestä, kun on taas jotain konkreettista kerrottavaa. On meinaan neuvolaa, lääkäriä, ultraa ja kaikkea semmoista mukavaa tiedossa jo heti aamusta 8.30 alkaen :)

Säätiedotus lupaili pääsiäiseksi loistokelejä, juhuu! Pilkilleeee!

Näihin tunnelmiin lopettaa Susikairan kirjeenvaihtaja tänään:)

S.A.

Ps. Ajattelin ensin laittaa jotakin tipuja tai semmoisia blogipohjaksi, mutta päädyin kuitenkin olemaan edelläkävijä ja loikkaan suoraan kesään.

Onni on oma silppuri.

Eilinen ei kuitenkaan päätynyt katastrofiin, vaikka aamu olikin poskettoman tahmea. Itse asiassa moni asia meni paremmin kuin osasin unelmoida. Työaikani käytin kuitenkin turvallisesti paperien silppuamiseen- kiits vaan postipoijalle, joka toi minulle uuden silppurin. Siitä vaan silp-silp paperit suikaloituivat pikkusilpuksi. Kotona sain kylmän hien otsaan, kun viikkasin pyykkejä ja yhdet "tissimet" olivat puhtaassa pyykkiläjässä ilman toista kaaritukea. Ehdin keksiä noin 50 hätävaletta ja harjoitella dramaattista itkukohtausta, mutta voitteko kuvitella mikä tuuri Akalla kävi? Se kaarituki oli takertunut neulepaitaan, eikä ollut mennyt pesukoneen sisään. JEEEEEEE!


Ilta haalattiin kaappipakastinta ympäri huushollia ja etsittiin paikkaa sille. Lopulta sain Ukon rauhoittumaan, kun sanoin, että mietitään nyt yön yli, mikä sille olisi paras paikka. Tällä hetkellä se siis on olohuoneessa. Kannoimme sen ensin keittiöön, sitten olohuoneen ja eteisen läpi kuistille, josta taas eteisen läpi olohuoneeseen. Sen oikea paikka olisi vaatehuoneessa tai keittiössä, mutta nämä vaihtoehdot vaativat, joko: räjäyttämään vaatehuoneen (ja käymään kaiken sälän läpi mitä siellä on) ja irroittamaan kaksi hyllyä seinästä tai keittiöön sijoitettuna irroittamaan ison hyllyn seinästä, siirtämään mikron (jonnekin!?) ja yksi lipasto saisi myös lähteä keittiöstä. Hmmmmmm. Lupasin viikonlopun aikana tehdä asialle jotain ja keksiä sen paikan. Anyway, kaappipakastin on hyvä juttu ja arkkupakastin ei ole. Eskimojätskit syödään siitä päältä ja alakerta saa olla ihan semmoisenaan koskemattomana vuodesta toiseen.

Rv olisi nyt niiku 10 eli 1/4 takana!!!! Voin huonosti edelleen ja hedelmät menee ainoastaan varmasti alas. Voin ehkä hetkittäin kuvitella syöväni esim. kanasalaattia ja loppujen lopuksi nypin pois ensin kanat, sitten tomaatit, kurkut, kaavin salaattikastikkeet pois, herneet-maissit-paprikat hiiteen ja syön ehkä yhden salaatinlehden. Elelen siinä toivossa, että parin viikon päästä pystyn nielemään jotain muutakin kuin appelsiinejä ja ananasta. Hajut etoo ja ihmiset vituttaa. Siis oikea asiakaspalvelun aurinko! Tukka on samassa jamassa kuin aiemminkin eli SMÖÖÖR.
Ukko on myös huomannut, että olen aiempiin kertoihin verrattuna tosi huonossa kunnossa. Kaukana on se seesteinen tyyneyden perikuva tästä tiuskivasta liimalettiämmästä (huom. sanavalinnat omiani, Ukko ei uskaltaisi moisia suustaan päästellä, vaikka niin ajattelisikin).

Mukavaa, että taas on perjanteri ja viikonloppu on vapaata! Kaikille teille suuri vilkutus missä oottekin ja mitä teettekin=) Kirjuuttelemisiin!

S.A.

Jästipää kun olen, niin ostin eilen multaa ja siemeniä monta pussia. Basilikaa, krassia (syötävää), krassia (ei syötävää), auringonkukkia ja Kalifornian tuliunikkoa. En usko, etten muka osaa!

Onko se ISO D?

Miten noin pieni voi aiheuttaa näin huonon olon? Miten noin pieni saa hiukseni valumaan rasvaisina soiroina pitkin päätä huolimatta päivittäisestä pesusta? Ikää on 8 viikkoa. Ja yksin se yksiössään on (huh). Pituutta mielettömät 1,4 cm! Arvioitu laskeutumisaika 29.10.2009.

Ja sykkeet kuului ja näkyi. Po-pom-po-pom-po-po-po-po-po-pom.

Sivuhuomautuksena mainittakoon, että jos hajut etoo, niin koiran pesu ei ole viisain puuha mihin kannattaa ryhtyä, ei todellakaan. YÖÖÖÖÖÖÖK.

S.A.+D