No niin, nyt on sitten Ceen 5-vee syynäyksen toinen (se lääkäri) osio takana. Kuten ehkä muistattekin, tai sitten kirjoitin siitä vain fabon puolelle (?), no neuvolassa poika ei kuitenkaan suostunut tekemään mitään ja lääkärillä olikin mukavasti kysymysmerkkiä ja punakynää esitiedoissa.
Tänään herra oli *hieman* yhteistyöhaluisempi, joskaan ei missään nimessä erittäin yhteistyöhaluinen. (Lääkärikin kuitenkin totesi, että: "Sehän paransi tuloksiaan kuin sika juoksua!") Puheterapiaanhan meillä jo onkin lähete vetämässä ja tänään vetaisiin sitten fysioterapialähetekin. Kun se ei osaa hypätä kuin kolme hyppyä yhdellä jalalla. Kun pitäisi osata ainakin viisi...
Että sellasta. Mennään, mennään toki, mutta silti minua hieman huvittaa:) Kun me oltiin ihan ajateltu tota peruskoulua eikä sirkuskoulua. No, jospa siitä ei sitten tulisi tulevaisuuden syrjäytynyttä tai muuten epäkelpoa yksilöä. Kysyin vielä lääkäriltä, että pitääkö tässä nyt huolestua, onko jotain mitä en tajua? Niin, ei. Yhdellä jalalla hyppely ei suju ikätasonmukaisesti. Sehän se on, varsin tärkeä ja tarpeellinen taito, ilman yhdellä jalalla hyppelyn jaloa taitoa ei mistään tule mitään, varmastikaan.
Voisin tietysti tässä vaiheessa toivottaa kaikki erityislasten vanhemmat tervetulleeksi Susikairaan, terapiaan pääsee vaikkei niin välittömästi sinne hinkuisikaan.
Neuvolasta lähtiessä Cee hyppeli portaat ja parkkipaikan läpi autolle- yhdellä jalalla.
Huom. Tarkennuksena edelliseen postaukseen, jätkillä on siis kuukausiraha 30 €, jos 1. päivä käyttää 20 € ja 2. päivä 10 €, niin loppukuusta onkin sitten hiljaisempaa ;) Koska dvd- ja cd-levyt ovat kuitenkin usein haluttavien juttujen listalla, niin siksi 20 € määriteltiin ostorajaksi/pvä. Ja Aan korttikin löytyi. Ceellä oli ihmeen tarkka aavistus sijannista, vaikka kuulemma ei ole käynyt Aan huoneessa päinkään ja "arvasi" vain, että kortissa on Kiroileva Siili.
Mutta sellaista sitten tällä erää Susikairan rauhaan.
Aurinkoa ja hyvää tuulta kaikille ja varsinkin Sulle:)
S.A.
30.3.11
29.3.11
Ensin mä luulin, et oon sekoamassa...
...mut sit mä huomasin, et mulle oliki tulossa vaan kunnon flunssa.
Jee:) Oikeasti tämä oli iloinen uutinen, koska väsymykselle ja ärtyneisyydelle löytyi kelpo selitys!
Ja asiasta kukkaruukkuun. Hommattiin isoille pojille Visa Electron-kortit. Näin rahankäyttöä on *ehkä* helpompi seurata jne. Nostoraja automaatilta 0 € ja päivässä sopii tupiloida 20 €. Suuremmat hankinnat sitten meidän vanhempien kanssa. Niiiiiiin. Perjantaina annettiin palopuheiden saattelemina kortit omistajilleen ja salassa avasivat tunnuslukukuorensa ja pin-koodit painettiin tarkasti muistiin.
Ja maanantai-illan koittaessa Aa tiedottaa hukanneensa korttinsa.
Sanelma, kyllä se oli Aa kavereineen siinä Idols-Martin seurassa. Voisihan sitä siitäkin kirjoittaa, että miten kummassa se ipana on aina jossain framilla, mutta lähinnä pännii taas niin pahasti se, että sillä on kamat aina levällään kuin Hujasen paska tuulessa, että ihan pitää pinnistellä, että näkisi siinä lapsessa jotain hohdokasta.
S.A.
Jee:) Oikeasti tämä oli iloinen uutinen, koska väsymykselle ja ärtyneisyydelle löytyi kelpo selitys!
Ja asiasta kukkaruukkuun. Hommattiin isoille pojille Visa Electron-kortit. Näin rahankäyttöä on *ehkä* helpompi seurata jne. Nostoraja automaatilta 0 € ja päivässä sopii tupiloida 20 €. Suuremmat hankinnat sitten meidän vanhempien kanssa. Niiiiiiin. Perjantaina annettiin palopuheiden saattelemina kortit omistajilleen ja salassa avasivat tunnuslukukuorensa ja pin-koodit painettiin tarkasti muistiin.
Ja maanantai-illan koittaessa Aa tiedottaa hukanneensa korttinsa.
Sanelma, kyllä se oli Aa kavereineen siinä Idols-Martin seurassa. Voisihan sitä siitäkin kirjoittaa, että miten kummassa se ipana on aina jossain framilla, mutta lähinnä pännii taas niin pahasti se, että sillä on kamat aina levällään kuin Hujasen paska tuulessa, että ihan pitää pinnistellä, että näkisi siinä lapsessa jotain hohdokasta.
S.A.
24.3.11
Fukushima.
Joo, se minä olen.
Olen selvinnyt maanjäristyksestä ja tsunamista, mutta nyt tuntuu, että ihan pikkuruisetkin jutut saattaa suistaa koko tivolin ennennäkemättömään katastrofiin. Minulla on varmaan jokin jälkistressireaktio päällä ja koneet käy kuumana. Pinta on ihan tyyni ja perusjutut menee painollaan, mutta kokoajan sisuksissa kuohuu ja höyryä tuprahtelee piipusta.
Aitiopaikalla olevat pääsevät "nauttimaan" parhaista ja pahimmista paloista. Kaameinta on, etten ole läheskään varma siitä mitä suusta luiskahtaa, kun sen avaan. Aikamoisen hallitsematon (tosin ihan vinkeäkin) olo on. Eilen "kilahdin" pomolle. Keskustelu meni tähän tapaan (olin siis tekemässä yhtä asiaa, jonka itsekin huomasin menevän pieleen ja olin juuri parantelemassa lopputulosta): "Mä oon nyt lähdössä käymään asioilla. Mun mielestä toi ei toimi noin, siinä mättää joku..." Ja minä vastasin: "PITÄSKÖ SUN NYT LÄHTEE SINNE MIHIN OLIT MENOSSA?"
No siis tilanne toki ratkesi hohotukseksi, mutta kun se ei ollut tippaakaan minun tyylinen vastaus. Normaalisti olisin sanonut: "Joo, mä huomasin, että ei tää nyt onnistu näin ja oon just tekemässä tässä muutoksia..."
Mutta tuossa on oikein malliesimerkki siitä, miten epävakaassa tilassa olen. Mikä tahansa voi suistaa koko reaktorin sylttyyn ja tässä pienellä kauhulla odottelen sitä viimeistä niittiä. Ihan hupaisaa, kun tuntuu, että ilmaantuessani minne tahansa paikalle tulee hetkellinen hiljaisuus ja hengittämättömyys.
Tällä viikolla lapset ovat olleet mukavia, jopa hetkittäin hurmaavia:) Cee tosin oli eilen rakentanut parisängystä asuntoauton, johon oli lastattu kattava valikoima asuntoautokamaa. Paistinpannu yms. mitä nyt suurstara voi retkellään tarvita. Siivoushetken koittaessa stara vetaisi jatsarit jalkaan ja totesi lähtevänsä juhliin. No ei kai siinä taustatanssijoilla auta muuta kuin siivota tähden jälkeensä jättämät sotkut. Eihän ne suuret tähdet itse, eihän ne.
Oopperamatkan kuulumisista yksi lukija kyselikin:) Kysyin Aalta mitä hän piti Robin Hoodista ja vastaus kuului näin: "Se oli oikeesti tosi hyvä, mä en nukkunu yhtään koko esityksen aikana! Paras kohta oli se, kun ne pellet tuli sieltä ja mieti se vaan hyppäs semmoseksi palloksi ja sit se tipahti jotain mun korkeudelle ihan jaloilleen! Ja sit oli ne koirat! Ne oli niinku ihmisii, mut ne niinku juoksi silleen neljällä jalalla! Ne oli kyllä taitavia!" Olisi huikeaa nähdä ko. esitys, siis juurikin siksi, että voisi vertailla omaa ja lapsen kokemaa. Mutta yhtä kaikki, elämys oli valtaisa!:) Toiseksi parasta oli nähdä BB-Niko ja Idols-Martti, jonka kanssa ehkä päästiin johonkin videoon. ;) Maalaiset kaupungissa, you know:)
S.A.
Olen selvinnyt maanjäristyksestä ja tsunamista, mutta nyt tuntuu, että ihan pikkuruisetkin jutut saattaa suistaa koko tivolin ennennäkemättömään katastrofiin. Minulla on varmaan jokin jälkistressireaktio päällä ja koneet käy kuumana. Pinta on ihan tyyni ja perusjutut menee painollaan, mutta kokoajan sisuksissa kuohuu ja höyryä tuprahtelee piipusta.
Aitiopaikalla olevat pääsevät "nauttimaan" parhaista ja pahimmista paloista. Kaameinta on, etten ole läheskään varma siitä mitä suusta luiskahtaa, kun sen avaan. Aikamoisen hallitsematon (tosin ihan vinkeäkin) olo on. Eilen "kilahdin" pomolle. Keskustelu meni tähän tapaan (olin siis tekemässä yhtä asiaa, jonka itsekin huomasin menevän pieleen ja olin juuri parantelemassa lopputulosta): "Mä oon nyt lähdössä käymään asioilla. Mun mielestä toi ei toimi noin, siinä mättää joku..." Ja minä vastasin: "PITÄSKÖ SUN NYT LÄHTEE SINNE MIHIN OLIT MENOSSA?"
No siis tilanne toki ratkesi hohotukseksi, mutta kun se ei ollut tippaakaan minun tyylinen vastaus. Normaalisti olisin sanonut: "Joo, mä huomasin, että ei tää nyt onnistu näin ja oon just tekemässä tässä muutoksia..."
Mutta tuossa on oikein malliesimerkki siitä, miten epävakaassa tilassa olen. Mikä tahansa voi suistaa koko reaktorin sylttyyn ja tässä pienellä kauhulla odottelen sitä viimeistä niittiä. Ihan hupaisaa, kun tuntuu, että ilmaantuessani minne tahansa paikalle tulee hetkellinen hiljaisuus ja hengittämättömyys.
Tällä viikolla lapset ovat olleet mukavia, jopa hetkittäin hurmaavia:) Cee tosin oli eilen rakentanut parisängystä asuntoauton, johon oli lastattu kattava valikoima asuntoautokamaa. Paistinpannu yms. mitä nyt suurstara voi retkellään tarvita. Siivoushetken koittaessa stara vetaisi jatsarit jalkaan ja totesi lähtevänsä juhliin. No ei kai siinä taustatanssijoilla auta muuta kuin siivota tähden jälkeensä jättämät sotkut. Eihän ne suuret tähdet itse, eihän ne.
Oopperamatkan kuulumisista yksi lukija kyselikin:) Kysyin Aalta mitä hän piti Robin Hoodista ja vastaus kuului näin: "Se oli oikeesti tosi hyvä, mä en nukkunu yhtään koko esityksen aikana! Paras kohta oli se, kun ne pellet tuli sieltä ja mieti se vaan hyppäs semmoseksi palloksi ja sit se tipahti jotain mun korkeudelle ihan jaloilleen! Ja sit oli ne koirat! Ne oli niinku ihmisii, mut ne niinku juoksi silleen neljällä jalalla! Ne oli kyllä taitavia!" Olisi huikeaa nähdä ko. esitys, siis juurikin siksi, että voisi vertailla omaa ja lapsen kokemaa. Mutta yhtä kaikki, elämys oli valtaisa!:) Toiseksi parasta oli nähdä BB-Niko ja Idols-Martti, jonka kanssa ehkä päästiin johonkin videoon. ;) Maalaiset kaupungissa, you know:)
S.A.
22.3.11
On viikkoja ja on VIIKKOJA.
Sitten, kun olen vanha, eläkkeellä ja kudon päivät pitkät villasukkia, silloin luen tämän ääneen itselleni.
Maanantaina istuin kampaajalla, kun hoitopaikasta soitettiin, että Cee on sairastunut. Soitin Ukolle, että hakee lapset, vie kotiin ja tulen sitten kampaajalta suoraan kotiin. Suoritin välilaskun työpaikalle, että tämä on tilanne, palaan sorvin ääreen, kun Aa tulee koulusta puoli kolmelta.
Tiistaiaamuna Aa lähti oopperamatkalle klo. 6. (Ukko vei). Ukko meni avaamaan oman työpaikkansa ja palasi 8:15 kotiin, jolloin minä singahdin avaamaan oman työpaikkani, odotin työkaverin töihin ja kipitin kotiin klo. 11, jotta Ukko pääsee päästämään työkaverinsa ruokatunnille. Lopun päivää pesin oksennuspyykkiä. Keskiviikon olin kokonaan kotona ja pesin oksennuspyykkiä. Ukko lähti koulutukseen. Aa palasi yöllä oopperareissulta ja pyysin tässä kohti apua Aan luokkakaverin vanhemmilta. Olisiko liikaa pyydetty, jos paiskaisitte kotiin meidän lapsen?
Torstaina minun oli aivan pakko mennä töihin. Siellä oli mainoskuvaukset ja järjesteltävää riitti. Deen vein hoitoon, kun eihän se ollut sairas ja Aa oli kotona (koska oli vapaata koulusta) Ceen kanssa. Bee meni kouluun. Ukko oli siellä koulutuksessa. Deen kotiin kuskasi ystävä.
10 tunnin työpäivän päätteeksi tulin kotiin ja hahhhahhhaaa. Ihan tosi oikeasti mietin, että onko meillä bensakanisteria, josko savustaisi kakarat pihalle talosta. Minulla meni 3 tuntia(!!!!!) aikaa raivata itseni eteisestä keittiöön. Aa ja Bee olivat tapelleet koko iltapäivän keskenään, hiuslakkaa oli suihkutettu toisen silmään yms. muuta varsin älytöntä. Cee ja Dee olivat touhunneet omiaan kaikessa rauhassa ja varsin ansioituneesti olivatkin puuhailleet. Kaikki huonekalut oli siirretty pois paikoiltaan, ruokaa oli pöydällä, lattiallakin. Isot karjuin huoneisiinsa ja järjestin ja järjestin ja ihan kertakaikkiaan käytin viimeiset voimani lopullisen pimahduksen estämiseen.
Helmi löytyi keittiön rullalle käärityn maton sisältä: "Niissä kaikissa oli keltaista sisällä!" Tiedotti Cee ylpeästi. "Ai niinku minkä sisällä?!" "Kananmunien! Minä avasin ne!" "AAAAAAAAA! Miten Cee on voinut avata munia matolle? Sun piti vahtia, ettei se tee hölmöjä!!!!!" "No me mentiin päiväunille, mutta se ei tainnu nukahtaa........" "No ei tainnu, joo-oo-o....."
Kymmeneltä viimein kaaduin sänkyyn ja heräsin 00:30, kun Ukko soitti, että viitsisitkö tulla aukaisemaan oven. Totesin, että mulla on kyllä ihan oikeasti ollu ikävä sua tänään. Perjantaina Ceekin oli hoitokuntoinen ja perjantaina olin aivan normaalisti töissä ja postitin poronpään Alankomaihin.
Lauantain olin ihan normaalisti töissä ja lauantai-iltana mentiin katsomaan voimamieskisoja. Bee nappasi voimamiehen heittämän pipon itselleen.
Ipanat käyttäytyivät koko reissun esimerkillisesti. Ainoastaan se pipojuttu järkytti Ceetä, joka totesi kyyneleet silmissä, että: "Eikö sillä miehelle nyt enää ole pipoa?" Lauantai-iltana saunavieraita ja saldona yksi katkennut suksi (don't even ask).
Sunnuntaina siirtymävaihe (220km) Been päälääkäriin. Ihana sunnuntai-ilta vain yhden lapsen kanssa. Ulkoruokaa, hyvä filmi ja hiljaisuus(!!!!!).
Eilen oli sitten päälääkäri ja puhtain paperein kotiuduttiin. Kuuden viikon päästä on vielä soittoaika, viimeiset labrat, mutta 99,9999999% varmuudella tässä vaiheessa jo voidaan sanoa, että ei niistä mitään löydy.
Tällä viikolla kalenterissa ei lue mitään. Erityistä. Luojan kiitos.
Saatan jäädä nippanappa henkiin.
S.A.
Maanantaina istuin kampaajalla, kun hoitopaikasta soitettiin, että Cee on sairastunut. Soitin Ukolle, että hakee lapset, vie kotiin ja tulen sitten kampaajalta suoraan kotiin. Suoritin välilaskun työpaikalle, että tämä on tilanne, palaan sorvin ääreen, kun Aa tulee koulusta puoli kolmelta.
Tiistaiaamuna Aa lähti oopperamatkalle klo. 6. (Ukko vei). Ukko meni avaamaan oman työpaikkansa ja palasi 8:15 kotiin, jolloin minä singahdin avaamaan oman työpaikkani, odotin työkaverin töihin ja kipitin kotiin klo. 11, jotta Ukko pääsee päästämään työkaverinsa ruokatunnille. Lopun päivää pesin oksennuspyykkiä. Keskiviikon olin kokonaan kotona ja pesin oksennuspyykkiä. Ukko lähti koulutukseen. Aa palasi yöllä oopperareissulta ja pyysin tässä kohti apua Aan luokkakaverin vanhemmilta. Olisiko liikaa pyydetty, jos paiskaisitte kotiin meidän lapsen?
Torstaina minun oli aivan pakko mennä töihin. Siellä oli mainoskuvaukset ja järjesteltävää riitti. Deen vein hoitoon, kun eihän se ollut sairas ja Aa oli kotona (koska oli vapaata koulusta) Ceen kanssa. Bee meni kouluun. Ukko oli siellä koulutuksessa. Deen kotiin kuskasi ystävä.
10 tunnin työpäivän päätteeksi tulin kotiin ja hahhhahhhaaa. Ihan tosi oikeasti mietin, että onko meillä bensakanisteria, josko savustaisi kakarat pihalle talosta. Minulla meni 3 tuntia(!!!!!) aikaa raivata itseni eteisestä keittiöön. Aa ja Bee olivat tapelleet koko iltapäivän keskenään, hiuslakkaa oli suihkutettu toisen silmään yms. muuta varsin älytöntä. Cee ja Dee olivat touhunneet omiaan kaikessa rauhassa ja varsin ansioituneesti olivatkin puuhailleet. Kaikki huonekalut oli siirretty pois paikoiltaan, ruokaa oli pöydällä, lattiallakin. Isot karjuin huoneisiinsa ja järjestin ja järjestin ja ihan kertakaikkiaan käytin viimeiset voimani lopullisen pimahduksen estämiseen.
Helmi löytyi keittiön rullalle käärityn maton sisältä: "Niissä kaikissa oli keltaista sisällä!" Tiedotti Cee ylpeästi. "Ai niinku minkä sisällä?!" "Kananmunien! Minä avasin ne!" "AAAAAAAAA! Miten Cee on voinut avata munia matolle? Sun piti vahtia, ettei se tee hölmöjä!!!!!" "No me mentiin päiväunille, mutta se ei tainnu nukahtaa........" "No ei tainnu, joo-oo-o....."
Kymmeneltä viimein kaaduin sänkyyn ja heräsin 00:30, kun Ukko soitti, että viitsisitkö tulla aukaisemaan oven. Totesin, että mulla on kyllä ihan oikeasti ollu ikävä sua tänään. Perjantaina Ceekin oli hoitokuntoinen ja perjantaina olin aivan normaalisti töissä ja postitin poronpään Alankomaihin.
Lauantain olin ihan normaalisti töissä ja lauantai-iltana mentiin katsomaan voimamieskisoja. Bee nappasi voimamiehen heittämän pipon itselleen.
Ipanat käyttäytyivät koko reissun esimerkillisesti. Ainoastaan se pipojuttu järkytti Ceetä, joka totesi kyyneleet silmissä, että: "Eikö sillä miehelle nyt enää ole pipoa?" Lauantai-iltana saunavieraita ja saldona yksi katkennut suksi (don't even ask).
Sunnuntaina siirtymävaihe (220km) Been päälääkäriin. Ihana sunnuntai-ilta vain yhden lapsen kanssa. Ulkoruokaa, hyvä filmi ja hiljaisuus(!!!!!).
Eilen oli sitten päälääkäri ja puhtain paperein kotiuduttiin. Kuuden viikon päästä on vielä soittoaika, viimeiset labrat, mutta 99,9999999% varmuudella tässä vaiheessa jo voidaan sanoa, että ei niistä mitään löydy.
Tällä viikolla kalenterissa ei lue mitään. Erityistä. Luojan kiitos.
Saatan jäädä nippanappa henkiin.
S.A.
16.3.11
Oksenna rakas lattialle.
Ripuli, ripuli on löysää kakkaa. Ripuli, ripuli ei valumasta lakkaa. Paitsi sitten, kun lakkaa, niin vaihdossa alkaa laatta lentää.
Järki lähtee.
***
Cee kävelee ja lauleskelee mennessään: Pienet linnut viiiiiiseeeeerrrrrrrtäääää ja Dee kävelee puolen metrin päässä Ceestä ja laulaa: IHHAHHAAA, IHHAHHAAA...
Sanat ei riitä kuvaamaan miten jakomielitautinen olo on.
S.A.
Järki lähtee.
***
Cee kävelee ja lauleskelee mennessään: Pienet linnut viiiiiiseeeeerrrrrrrtäääää ja Dee kävelee puolen metrin päässä Ceestä ja laulaa: IHHAHHAAA, IHHAHHAAA...
Sanat ei riitä kuvaamaan miten jakomielitautinen olo on.
S.A.
14.3.11
Asiakaspalvelua.
- Akka tässä hei! Huomasin tämmöisessä ja tämmöisessä ja tämmöisessä asiassa tämän virheen.
- *näppäimistön näpyttelyä* Joo, niin on sattunut kuule meillä nyt virhe. Tämän voi kyllä korjata näin *näpsytinäpsyti* Virhe on nyt korjattu.
- Kiitos, hyvää päivän jatkoa sulle!
***
Viikkoja myöhemmin:
- Kuule, soitin pari viikkoa sitten tämmöisestä asiasta ja EI OLE KUULUNUT MITÄÄN! Onkohan tämä asia oikaistu?
*näpsytinäpsyti*
- Kenen kanssa juttelit?
- En muista. SE ASIA PITI OLLA JO HOIDETTU!
- Teittekö kirjallisen valituskirjelmän?
- Ai TEIDÄN virheestä?! No kuule EN tehnyt, koska olen oman osuuteni hoitanut asianmukaisesti. Itseasiassa, jos ihan tarkkoja ollaan, Teidän olisi syytä tällä hetkellä näpytellä ANTEEKSIPYYNTÖkirjelmää minulle...
- Kas, avasin uuden tiedoston. Täällä tämä onkin, ihan kuten sanoitte. Meidän järjestelmä vain tekee automaattiajot kuukauden viimeinen viikko ja teidän asia olisi tämän kuun automaattiajossa.
- Anteeksi MITÄ?
- Pääsisittekö käymään täällä virastolla?
- NO KUULE, TAITAA OLLA MEIDÄN MOLEMPIEN PARHAAKSI, ETTÄ EN PÄÄSE!
***
On se nyt kuulkaa ihan oikeasti kumma juttu, että yhtäällä on ihan omat säännöt ja se, että kukaan ei varmasti vahingossakaan pyydä anteeksi mokaa, saatika asiakaspalvelun nimissä yrittäisi oikaista asian niinkuin kuuluu, odottelematta automaattiajoa. Kun ihminen on muutenkin ärsyyntynyt, niin siinä ei montaa pisaraa tarvita, että kuppi rytkähtää nurin. Tänään tosiaan läikähti.
***
Vastakkainen esimerkki:
- Soitin tuossa aiemmin, että tammikuulta ei minulla ollut tuloja ja sovittiin, että palkkakuitit sopii toimittaa myöhemmin. Nyt teiltä kuitenkin tuli lasku ja tämä on oletettavasti liikaa. Tässä lukee, että tästä päätöksestä voi tehdä kirjallisen valituksen. Teenkö kirjallisena?!
- Ei tarvitse. Kumoan laskun *näps* näin ja toimitat kuitit ja teemme uuden päätöksen.
- Kiitos! Mukavaa päivän jatkoa sinulle!
Tämä asia hoitui 3 arkipäivässä ja uudessa päätöksessä ja laskussa oli vielä post-it lappu päällä, että tämä ja tämä aiempi lasku on aiheeton, voitte repiä.
Ja tuo aiempi esimerkki roikkunee hamaan hautaan asti auki. Odottelemassa automaattiajoa tai sitä, että menen punaiset kynttilät kylkiin teipattuna paikan päälle selvittelemään toisten töppäilyjä. Jeah, joko arvasit. Verovirasto, sehän se. Kaikkea hiivattia sitä onkin.
Jos joku verovirkailija lukee tätä, niin kerro minulle, että miten helvetissä teillä on niiiiiiiiiiiin tahmeat koneet, että mikään asia ei luista ja asiakaspalvelu-sanaa siinä virastossa ei tunneta. Onko siinä nyt mitään laitaa, että virheen kohteeksi joutunut tekee virallisen valituskirjelmän mokasta, jonka virasto itse myöntää tehneensä? Anteeksi nyt vaan, mutta en tajua.
Kops, nyt se kuppi on nurin. Ripuli sentään loppui.
S.A.
- *näppäimistön näpyttelyä* Joo, niin on sattunut kuule meillä nyt virhe. Tämän voi kyllä korjata näin *näpsytinäpsyti* Virhe on nyt korjattu.
- Kiitos, hyvää päivän jatkoa sulle!
***
Viikkoja myöhemmin:
- Kuule, soitin pari viikkoa sitten tämmöisestä asiasta ja EI OLE KUULUNUT MITÄÄN! Onkohan tämä asia oikaistu?
*näpsytinäpsyti*
- Kenen kanssa juttelit?
- En muista. SE ASIA PITI OLLA JO HOIDETTU!
- Teittekö kirjallisen valituskirjelmän?
- Ai TEIDÄN virheestä?! No kuule EN tehnyt, koska olen oman osuuteni hoitanut asianmukaisesti. Itseasiassa, jos ihan tarkkoja ollaan, Teidän olisi syytä tällä hetkellä näpytellä ANTEEKSIPYYNTÖkirjelmää minulle...
- Kas, avasin uuden tiedoston. Täällä tämä onkin, ihan kuten sanoitte. Meidän järjestelmä vain tekee automaattiajot kuukauden viimeinen viikko ja teidän asia olisi tämän kuun automaattiajossa.
- Anteeksi MITÄ?
- Pääsisittekö käymään täällä virastolla?
- NO KUULE, TAITAA OLLA MEIDÄN MOLEMPIEN PARHAAKSI, ETTÄ EN PÄÄSE!
***
On se nyt kuulkaa ihan oikeasti kumma juttu, että yhtäällä on ihan omat säännöt ja se, että kukaan ei varmasti vahingossakaan pyydä anteeksi mokaa, saatika asiakaspalvelun nimissä yrittäisi oikaista asian niinkuin kuuluu, odottelematta automaattiajoa. Kun ihminen on muutenkin ärsyyntynyt, niin siinä ei montaa pisaraa tarvita, että kuppi rytkähtää nurin. Tänään tosiaan läikähti.
***
Vastakkainen esimerkki:
- Soitin tuossa aiemmin, että tammikuulta ei minulla ollut tuloja ja sovittiin, että palkkakuitit sopii toimittaa myöhemmin. Nyt teiltä kuitenkin tuli lasku ja tämä on oletettavasti liikaa. Tässä lukee, että tästä päätöksestä voi tehdä kirjallisen valituksen. Teenkö kirjallisena?!
- Ei tarvitse. Kumoan laskun *näps* näin ja toimitat kuitit ja teemme uuden päätöksen.
- Kiitos! Mukavaa päivän jatkoa sinulle!
Tämä asia hoitui 3 arkipäivässä ja uudessa päätöksessä ja laskussa oli vielä post-it lappu päällä, että tämä ja tämä aiempi lasku on aiheeton, voitte repiä.
Ja tuo aiempi esimerkki roikkunee hamaan hautaan asti auki. Odottelemassa automaattiajoa tai sitä, että menen punaiset kynttilät kylkiin teipattuna paikan päälle selvittelemään toisten töppäilyjä. Jeah, joko arvasit. Verovirasto, sehän se. Kaikkea hiivattia sitä onkin.
Jos joku verovirkailija lukee tätä, niin kerro minulle, että miten helvetissä teillä on niiiiiiiiiiiin tahmeat koneet, että mikään asia ei luista ja asiakaspalvelu-sanaa siinä virastossa ei tunneta. Onko siinä nyt mitään laitaa, että virheen kohteeksi joutunut tekee virallisen valituskirjelmän mokasta, jonka virasto itse myöntää tehneensä? Anteeksi nyt vaan, mutta en tajua.
Kops, nyt se kuppi on nurin. Ripuli sentään loppui.
S.A.
Ostetaan: Kotisairaanhoitaja.
Niinniniiin. Ettei nyt ihan taas mentäisi helpolla, niin eiköhän kampaajalla istuessani soiteta hoitopaikasta, että Ceellä on ripuli. Joo, se sama oli Deellä viime viikolla. Soitin Ukolle, että hae ne pois sieltä hoidosta, minä tulen kampaajalta kotiin, odotan siellä, että Aa pääsee koulusta ja menen sitten töihin. Vittu, että on taas niiiiiin helmi olo työntekijänä.
Kummallakin on vielä töissä pientä miehitysvajetta, kun on koulutuksia ja lomia. Eli jos on koko päivän poissa töistä, niin tulee tappaneeksi jäljellä olevan ainoan työkaverin nälkään.
Että olis tässä nyt sitten näitä vaihtoehtoja:
1. Jos jättää 13-vuotiaan lapsenvahdiksi; syyllistyykö heitteillejättöön?
2. Voiko työkaverin toistuvien ruokatuntien sylttääminen olla tappo tai tapon yritys?
3. Onko itsetuhoinen, jos tekee mieli jyrsiä omia ranteita?
4. Äsh.
PERKELE!
S.A.
Ps. Joku voisi perustaa semmoisen sairaspäiväkodin. Welcome vaan kaikki räkänokat, ykä-yrkät ja muut rajatapaukset.
Kummallakin on vielä töissä pientä miehitysvajetta, kun on koulutuksia ja lomia. Eli jos on koko päivän poissa töistä, niin tulee tappaneeksi jäljellä olevan ainoan työkaverin nälkään.
Että olis tässä nyt sitten näitä vaihtoehtoja:
1. Jos jättää 13-vuotiaan lapsenvahdiksi; syyllistyykö heitteillejättöön?
2. Voiko työkaverin toistuvien ruokatuntien sylttääminen olla tappo tai tapon yritys?
3. Onko itsetuhoinen, jos tekee mieli jyrsiä omia ranteita?
4. Äsh.
PERKELE!
S.A.
Ps. Joku voisi perustaa semmoisen sairaspäiväkodin. Welcome vaan kaikki räkänokat, ykä-yrkät ja muut rajatapaukset.
Tilaa:
Kommentit (Atom)