Oikein toimimisen vaikeus.

Tämä nyt taas ei oikeastaan liity mihinkään aiempaan, mutta tulipahan vaan mieleen.

Kuukausi sitten olimme uimassa yleisellä uimarannalla ja lähtiessämme pois Bee huomasi maassa Nesteen maksukortin. Siinä oli kääntöpuolella puh. nro, osoite ja maininta löytöpalkkiosta. Beehän riemastui siitä, että nyt kyllä palautetaan tämä ja hän löytäjänä saa löytöpalkkion! Jeah!

Soitin kortissa olleeseen numeroon ja siellä sanottiin, että kortin voi joko postittaa tai viedä lähimmälle huoltoasemalle. Sanoin, että eihän tuo lähin kaukana ole, viemme sen sinne. No, jotenkin ajattelin, että maksavat pojalle sen 9 euroa sieltä asemalta, mutta "ei kuule ole meidän tehtävä maksaa mitään löytöpalkkioita, soita siihen numeroon uudelleen"... Ja soitin ja ottivat tilinumeron ylös ja ja ja... Kuukausi on mennyt, eikä mitään ole kuulunut.

Tänään Bee totesi, että: "Se oli kyllä ihan huijausta, ei ne maksa mitään löytöpalkkiota, mä oon käyny melkein joka päivä tilillä tarkistamassa, eikä ne oo maksanut. Jos mä vielä löydän joskus jonkun kortin, niin mä katkasen sen ja laitan roskiin."

Hmmm. Niin olisi kannattanut toimia nytkin, olisipa ainakin säästynyt harmistukselta. Tyhmää keksiä hyviä juttuja ja kannustimia, jos niitä ei sitten viedä loppuun asti, eikö?

30 euron kuukausirahaan 9 euroa on kiva lisä, sen lisäksi, että tulisi sitä oikein toimimisen kannustusta, mutku...

S.A.

Asiakaspalvelua.

- Akka tässä hei! Huomasin tämmöisessä ja tämmöisessä ja tämmöisessä asiassa tämän virheen.
- *näppäimistön näpyttelyä* Joo, niin on sattunut kuule meillä nyt virhe. Tämän voi kyllä korjata näin *näpsytinäpsyti* Virhe on nyt korjattu.
- Kiitos, hyvää päivän jatkoa sulle!
***
Viikkoja myöhemmin:
- Kuule, soitin pari viikkoa sitten tämmöisestä asiasta ja EI OLE KUULUNUT MITÄÄN! Onkohan tämä asia oikaistu?
*näpsytinäpsyti*
- Kenen kanssa juttelit?
- En muista. SE ASIA PITI OLLA JO HOIDETTU!
- Teittekö kirjallisen valituskirjelmän?
- Ai TEIDÄN virheestä?! No kuule EN tehnyt, koska olen oman osuuteni hoitanut asianmukaisesti. Itseasiassa, jos ihan tarkkoja ollaan, Teidän olisi syytä tällä hetkellä näpytellä ANTEEKSIPYYNTÖkirjelmää minulle...
- Kas, avasin uuden tiedoston. Täällä tämä onkin, ihan kuten sanoitte. Meidän järjestelmä vain tekee automaattiajot kuukauden viimeinen viikko ja teidän asia olisi tämän kuun automaattiajossa.
- Anteeksi MITÄ?
- Pääsisittekö käymään täällä virastolla?
- NO KUULE, TAITAA OLLA MEIDÄN MOLEMPIEN PARHAAKSI, ETTÄ EN PÄÄSE!
***
On se nyt kuulkaa ihan oikeasti kumma juttu, että yhtäällä on ihan omat säännöt ja se, että kukaan ei varmasti vahingossakaan pyydä anteeksi mokaa, saatika asiakaspalvelun nimissä yrittäisi oikaista asian niinkuin kuuluu, odottelematta automaattiajoa. Kun ihminen on muutenkin ärsyyntynyt, niin siinä ei montaa pisaraa tarvita, että kuppi rytkähtää nurin. Tänään tosiaan läikähti.
***
Vastakkainen esimerkki:
- Soitin tuossa aiemmin, että tammikuulta ei minulla ollut tuloja ja sovittiin, että palkkakuitit sopii toimittaa myöhemmin. Nyt teiltä kuitenkin tuli lasku ja tämä on oletettavasti liikaa. Tässä lukee, että tästä päätöksestä voi tehdä kirjallisen valituksen. Teenkö kirjallisena?!
- Ei tarvitse. Kumoan laskun *näps* näin ja toimitat kuitit ja teemme uuden päätöksen.
- Kiitos! Mukavaa päivän jatkoa sinulle!
Tämä asia hoitui 3 arkipäivässä ja uudessa päätöksessä ja laskussa oli vielä post-it lappu päällä, että tämä ja tämä aiempi lasku on aiheeton, voitte repiä.

Ja tuo aiempi esimerkki roikkunee hamaan hautaan asti auki. Odottelemassa automaattiajoa tai sitä, että menen punaiset kynttilät kylkiin teipattuna paikan päälle selvittelemään toisten töppäilyjä. Jeah, joko arvasit. Verovirasto, sehän se. Kaikkea hiivattia sitä onkin.

Jos joku verovirkailija lukee tätä, niin kerro minulle, että miten helvetissä teillä on niiiiiiiiiiiin tahmeat koneet, että mikään asia ei luista ja asiakaspalvelu-sanaa siinä virastossa ei tunneta. Onko siinä nyt mitään laitaa, että virheen kohteeksi joutunut tekee virallisen valituskirjelmän mokasta, jonka virasto itse myöntää tehneensä? Anteeksi nyt vaan, mutta en tajua.

Kops, nyt se kuppi on nurin. Ripuli sentään loppui.

S.A.

Ostetaan: Kotisairaanhoitaja.

Niinniniiin. Ettei nyt ihan taas mentäisi helpolla, niin eiköhän kampaajalla istuessani soiteta hoitopaikasta, että Ceellä on ripuli. Joo, se sama oli Deellä viime viikolla. Soitin Ukolle, että hae ne pois sieltä hoidosta, minä tulen kampaajalta kotiin, odotan siellä, että Aa pääsee koulusta ja menen sitten töihin. Vittu, että on taas niiiiiin helmi olo työntekijänä.
Kummallakin on vielä töissä pientä miehitysvajetta, kun on koulutuksia ja lomia. Eli jos on koko päivän poissa töistä, niin tulee tappaneeksi jäljellä olevan ainoan työkaverin nälkään.

Että olis tässä nyt sitten näitä vaihtoehtoja:
1. Jos jättää 13-vuotiaan lapsenvahdiksi; syyllistyykö heitteillejättöön?
2. Voiko työkaverin toistuvien ruokatuntien sylttääminen olla tappo tai tapon yritys?
3. Onko itsetuhoinen, jos tekee mieli jyrsiä omia ranteita?
4. Äsh.

PERKELE!

S.A.

Ps. Joku voisi perustaa semmoisen sairaspäiväkodin. Welcome vaan kaikki räkänokat, ykä-yrkät ja muut rajatapaukset.

...*piip*....

Kerron heti alkuun, että lasten kuullen meillä ei juurikaan kiroilla, mutta täällä blogissanihan saan päästellä, enkö saakin???? SAATANI, VATTU, PIRKELE, HELVETTE!!!

*piip*
Aalla oli puolitoista viikkoa sitten perjantaina sählyottelu. Torstai-iltapäivällä poika totesi, että tarvitsisi uudet sisäpelikengät. Fine. Lähdetään ostamaan.
Viime viikolla oli yksi sisäliikuntatunti. Tänään on myös sisäliikuntaa. Niin katsopa perkelettä, kun ne kengät on sitten hävinnyt! Kadonnut. Unohtunut. Tuo kakara on käyttänyt niitä 2 kertaa ja nyt ne on -kukaan ei tiedä missä-. On se *piip* hyvä, että lähti kouluun, pois silmistä. Olisi vaan vaikka 5 vuotta putkeen siellä. Etsin niitä kenkiä vielä, kun poika oli jo lähtenyt, niin sängyn alta löytyi fysiikankirja, niin tänäänhän olisi ollut fysiikkaa. Krääh! Ukolle taivastelin, että miten *piip* tuolla voi kaikki kamppeet kadota, unohtua, hävitä? Ukko totesi rauhallisesti, että unohtihan se pyöränsäkin liikuntahallille vain löytääkseen sen seuraavalla viikolla sieltä AVONAISENA. Kaiken huipuksi poika ei edes huomannut pyöränsä olevan hukassa.

Jumavit. Nyt on jokseenkin aamukaffekuppi nurin.

Oli tarkoitus jatkaa Joulukalenterimaista iloisten asioiden kirjoittelua, mutta nyt aamusta ei saatana ainakaan onnistu.

"Rakas Joulupukki!
Toivon joululahjaksi tukkupakkauksen nippusiteitä. Niillä kiinnittäisin kaiken irtaimiston kiinni tuohon kakaraan. Olin ollut alkuvuoden ihan kiltti, tänä aamuna vähän repsahti.

S.A."

Tulevia meneviä lapsia ja pientä rähinää.

Tänään on lastenvaihtopäivät. Aa tulee kuukauden reissultaan kotiin ja Bee vuorostaan lähtee turneelle.

Bee sai postista "etsintäkuulutus"-kirjeen, jossa etsittiin reipasta, hauskaa, mukaansa tempaavia juttuja-omaavaa 8-10 vuotiasta poikaa. Kyseessä oli kesätyöpaikka ja työnantaja oli salaperäisesti jättänyt pelkän puhelinnumeronsa yhteystiedoksi:)

Bee soitti ja kirjeen lähettäjäksi paljastui hänen kummitätinsä. Nyt siis Bee lähtee linja-autolla reissuun ja palaa ehkä kahden viikon päästä?!

Aa soitti eilen ja ilmoitti tulevansa tänään. Minä toiveikkaana kysymään, että onko sinulla koti-ikävä? Ei kuulemma ole, vaan VP on tullut myös reissusta, joten kaveria pitäisi päästä näkemään. Niin ne pienet alkaa irtaantumaan meistä vanhemmista. Yhyy.

Oikeasti olen kyllä tosi iloinen siitä, että molemmat isot pojat pääsevät reissuun itsekseen ja saavat paistatella huomion keskipisteenä. Kotioloissa väistämättä huomiota vie eniten Cee tällä hetkellä, koska on pienin. Vaikka yrittää kohdella kaikkia tasapuolisesti, niin isommat joutuvat kuitenkin joustamaan usein ja antamaan pienimmälle tilaa, leluja, viimeisen vanukkaan tms. Tuntuu niin hyvältä, että isoja poikia hellitään ja lellitään, kun ovat reissussa. Saavat sitä ylimääräistä huomiota ja tehdä vain "isojen" juttuja. Toki kotonakin parhaamme mukaan tarjotaan isommillekin jotain "omaa", mutta silti.

Ceen persuus alkaa olla oikein hyvällä mallilla. Itseasiassa lauantain terveyskeskusreissulla saimme vapautuksen jatkokäynneiltä, kunhan se haava ei tulehdu. Oikein mallikkaasta on alkanut arpeutua ja eikös se ole hyvä merkki, jos lapsi sanoo, että sitä haavaa tekee mieli raapia? Voisin kuvitella, että uutta nahkaa pukkaa.

Ja mitäs muuta? Häät menivät oikein hyvin. Ainoa pieni harmi oli kolea keli (+5) ja latotanssit jäivät siitä syystä aika vähiin, mutta toisaalta taas pirtissäkin oli elävää musiikkia, joten vahinko ei ollut suuri. Ruoka oli hyvää, tuore pariskunta kaunis/komea ja vieraat iloisia ja loppuillasta varsin laitamyötäisiä. Eilinen meni nukkuessa, vaikka olimme Ukon kanssa kotona yhden jälkeen yöllä, niin tuntui koko eilisen päivän kuin olisi ollut "kaamea kankkunen". Väsymys taisi imaista mehut allekirjoittaneesta.

Ja pieni rähinälisäys vielä päälle: Aalta oli veloitettu matkasta nuorisohinta, vaikka ei ole vielä täyttänyt 12 vuotta. Yritin soittaa kuitissa olevalle liikennöitsijälle, niin "valitsemanne puhelinnumero ei ole käytössä". No enpä soittanut valtakunnalliseen palvelunumeroon 1,50 €/min, koska mielestäni minun ei tarvitse maksaa enää senttiäkään ylimääräistä. Tuhinarähinää aiheutti, kun poika kertoi näyttäneensä Kela-kortin kuljettajalle ja kuljettaja oli sanonut, että lyötyä summaa EI VOI PERUUTTAA. Semmoisen pisneksen mieki pistän pystyyn! Hupsis, löin 1000 euroa, vaikka summa oli 10, mutta maksapa nyt nätisti, kun summaa ei voi peruuttaa!!!
Vähän kiukuttaa, vaikka peritty summa ei ollut kuin 6,10 € liikaa, mutta silti. Tuhtuh, rähräh! Katsotaan, koska joku antaa vastineen kipakahkoon sätkypostiin.

S.A.

Ylimääräistä sunnuntaipuuhaa.

Nyt vähän tympii. Myymälään oli murtauduttu. No, tallentava kameravalvonta toki otti filmiä ja kovin tutultahan tuo näytti. Vitun nilkki!