Päässä vikaa?

Minulla on lääkäriaika maanantaina. Normaalia alaosaston syynäystä, mutta kehtaako sitä pyytää gyneä katsomaan korvaan? Vaiva on ollut jo vuoden, mutta se ei varsinaisesti vaivaa vaan lähinnä on tympeä. Eli korva (vasen) tuntuu siltä kuin korvakarvat olisivat länässä. Kuulo on ehkä vähän heikentynyt, mutta tympein on se tunne, että joko koko korvakäytävä sortunut tai ne karvat on vaan liimaantuneet seiniin. Vähäpätöinen homma, enkä siksi ole saanut aikaiseksi varata aikaa oikealle lääkärille. Myöskään päivystys ei tule kyseeseen, kun vaivasta ei varsinaisesti ole vaivaa, eikä se vaadi kiireellisiä toimia. Kai gynellä on pätevyys tutkia myös muita kehon onkaloita? Kysyn minä ainakin. Olen yrittänyt apteekin sprayllä ja jolloin toisella aineella puhdistaa korvaa, mutta ei ole kummennut tilanne. Mitä jos se onkin normaali terve korva? Onko vika syvemmällä päässä? Onko gynellä pätevyys tutkia sisäisiä osia myös yläosastolta?

Ja saha soi.

Nyt syö naista. (ei enää niin paljon... alalaidassa lisäilyä:))

1. Jos on kimppamoottorisaha, niin miksei sitä saa käyttää kuin yksi? Mikä järki on vierailuttaa m-sahaa tarvitsevien pihalla ruhtinaalliset 24 h? Etenkin, kun me ollaan kipeinä eikä taatusti juuri sen nimenomaisen 24 h:n aikana ehditä valoisan aikaan sahaamaan? Halkoja rojottaa pitkin pihaa eikä ole sahaa. Minä ostan oman sahan. Niin. Pitäköön tunkkinsa ja sahamme.

2. Herra A:lla on tänään biologian koe. Ilta meni taas maanittelussa, suostuttelussa, kiukuttelussa, harjoittelussa, lukiessa, keskustellessa...
A: "Ääh, miks kokeita tarvii?"

S.A:"Siksi, että niistä tietää mitä olette oppineet..."

A: "Mitä väliä sillä on?"

S.A: "Niin...*huoh*"

Toinen keskustelun pätkä:

S.A: "Hei, täähän on tosi mielenkiintoista!!! Tota mä en kyllä tiennytkään! Huomaatko, ei äitikään tiedä kaikkea!"

A:"Joo-o. Mä voinkin sit harjoitella näitä oman lapseni kanssa, sit joskus. Voinko nyt mennä kattoon telkkaria?"

S.A: "ET!"

Miten saada lapsi kiinnostumaan koulunkäynnistä?! On palkittu, kannustettu, uhkailtu, kiristetty, lahjottu. Mitä vielä? Välinpitämättömyys? Ja Herra B. käyttää häikäilemättä kaikki mahdolliset tilanteet oman sädekehän kiillotukseen- mielestään hän on etevä missä vain ja tuo reippaasti julki etevyyttään. Herra A turhautuu vielä enemmän ja minä yritän supattaa, että 8-vuotiaat vain ovat joskus rasittavia, eivätkä ymmärrä, että heillä on vielä samat jutut edessäpäin... Herra C kävellä lekuttaa ympäriinsä, varastelee kyniä ja vihkoja. Piirtelee kirjoihin hurmaavia yksityiskohtia ja repii laskuja pöydän alla. Koira varastaa C:n keksin, itkua ja suurta surua.

Aallon huipulta seuraavalle- jokainen pieni tasainen hetki enteilee jo seuraavaa myrskyä. Tänään paistan uunissa paistin ja teen valkosipulikermaperunoita. Juon lasin punaviiniä. Katson hauskat kotivideot perheen kanssa.

Huomenna on kirveelle töitä ja sille m-sahalle. Pakko saada ne puut liiteriin. Onneksi on reippaita apulaisia.

S.A.

Muokkausta muutamaa tuntia myöhemmin... A oli vastannut jokaiseen kysymykseen jotain!=) Se on edistystä! Hyvä poika!

Minulla on ikioma moottorisaha. Olen niin iloinen!

Leipuri Hiiva.

Liskonainen epäili, että naisten asioiden osalta minut on kasvatettu pullossa:D Se pitää ehkä osaksi paikkansa. Mutta luultavasti suurin syy epäonnistumisiin keittiössä, on minussa ja siinä, että minulla on intoa enemmän kuin älyä. Ryhdyn puuhiin aina valtavalla tohinalla, en muista lukea ohjeita kunnolla saati tarkistaa esim. raaka-aineiden tilannetta etukäteen. Minulla on paha tapa soveltaa ja säveltää, kehitellä oikopolkuja, korvata raaka-aineita toisilla (yleensä sopimattomilla), muunnella määriä ja vuokien kokoja. Tästä syystä noin 60% leipomuksistani on vuosien varrella päätynyt roskiin tai koiralle. Aina tapahtuu jotain!

Tässä muutama viimeisin:

Jauhelihakääretorttu. Voitaikinapohja. Jauhelihakastiketta. Valmistaessa ohitin kohdan, "jäähdytä täyte", siis länttäsin siihen voitaikinalle kuuman jauhelihakastikkeen- ja kaavin sen jälkeen pöydästä liejuuntunutta taikinaa, jossa seassa jauhelihaa, paprikaa yms. Ulkonäkö oli niin visto, ettei se kiihdyttänyt kenenkään ruokahalua.


Tamponikakku. Etsin netistä täytekakun ohjeen. Ohjeessa oli 8 munan pohja ja sitten tuorejuusto-mansikkamousse väliin. Ostin tällä kertaa jopa ihan kaikki tarvikkeet. Kaveri, jonka synttäreille kakkua leivoin, ilmoittikin, ettei vieraita pääsekään kuin 5-6... joten tein vain neljän munan pohjan. Paistoin sen söpössä vuoassa, halk. 15 cm. Moussea taas tein jostain ihmeen syystä koko annoksen. Ajattelin, että puolet voi pakastaa. Sitten tajusin, että jos pakastan sen esim. pakastepussiin, niin se jähmettyy siihen muotoon, koska sisältää liivatetta.

Siis käytin kaiken moussen siihen pikkukakkuun. Korkeutta komeudelle tuli lähemmäs 30 cm. Koristelin kermalla ja mansikoilla ja pursottelin päälle punaista koristegeeliä. Kuljetin autossa sen kaverin luo. Kerma alkoi uhkaavasti valua alaspäin ja samalla kaikki koristeetkin. Ihan kamalan näköinen- oikeasti! (nimi kuvaa parhaiten)

Erikeeperkakku. Tässä myös moussea mukana. Eli tein marenkia ja yritin pursottaa sitä nätiksi levyksi. Ei onnistunut, mutta ajattelin peitellä ruman ulkonäön moussella, tuoreilla marjoilla ja koristeilla. Paistoin marenkipohjaa tunnin (mitä ohjeessa käskettiin), eipä irronnut leivinpaperista, paistoin toisen tunnin... eipä irronnut edelleenkään. Mousse oli jo valmiina, kohta jo hyytymäänkin päin. Yritin irrotella vaikka millä keinoin sitä pohjaa leivinpaperista, mutta se vain rasahteli pinnasta halki ja sisäpuolelta se venyi ja sinkui, mutta pysyi silti pohjastaan itsepäisesti leivinpaperissa... Anoppi katseli vieressä, ehkä vähän huvittuneisuuttakin oli havaittavissa. Minä yritän viimeisiä itsetunnonrippeitä kasata ja vääntää sitä tahmafrisbeetä irti paperista, mutta ei...

Anoppi pelasti tilanteen ja kasvoni sanoessaan, että: "Ne on yllättävän hyviä, ne kaupan valmiit kakkupohjat, eiköhän haeta semmoinen, tuo mousse sopii takuulla hyvin siihen! Käytän usein itsekin niitä!" Tuo viimeinen lause oli puppua, mutta ihana ele anopilta; olla arvostelematta tekelettäni ja keksiä ratkaisu, jolla pääsin pinteestä...

Minkään edellä mainitun leipomuksen maussa ei ole ollut moitteen sijaa- mutta... Minä taidan tarvita malttia ja aivot? Sitten taattua katastrofin pohjatyötä on aloittaa 1 juttu, tehdä joutoajalla 2. ja keksiä vielä 3. jonka voisi tehdä siinä sivussa. Esimerkiksi riisipuuro-rieska-marjakiisseli yhdistelmällä saa kivan siivon ja kärynneen katkun keittiöön.


Jostain kumman syystä kaikki elämäni miehet ovat ostaneet minulle lahjaksi mm. työkalupakin x 2, porakoneen, hiomakoneen yms. Ei ole tullut kapustoja ja kattiloita, ei.

S.A.

Omituisuuksia(ko)?

Hiirose emännältä löysin tämän. Ai, kauhea kuinka vaikeaa on huomata omia omituisuuksia... Kovasti yritän miettiä onko niitä? Mitä ne voisivat olla? Lukija päättäköön omituisuusasteen.

1. Astiakaapissani on sotilaallinen järjestys. Kaikki mukit ovat korvat samaan suuntaan. Samanlaiset lasit omissa jonoissaan. Lautaset kokojärjestyksessä. Isot oikealla ja pienenevässä järjestyksessä vasenta kohti.

2. En ole koskaan hakenut töitä. Olen kyllä ollut töissä 15-vuotiaasta lähtien, mutta aina päätynyt töihin joko menemällä vaan ovesta sisään tai sitten "löydettynä".

3. Koputan oviin ja juttelen sisään mennessäni. Aina. Liiteriin, varastoon, autotalliin. Illmoitan mielestäni selkeästi aikovani tulla sisään ja mahdollisilla rotilla/hiirillä/päästäisillä on näin aikaa piiloutua. Näin vältämme luultavasti molempien mieltä järkyttävän kohtaamisen. Kop-kop-kop-"Minä täällä vain- tulen kohta sinne!" Pieni odotus ja sitten sisään vaan. Tätä olen opettanut muillekin tosin kannattaa miettiä toteutustapaa, jos asuu tiuhaan rakennetulla alueella. Voi esim. kopistella kengistä lumia oven pieleen, vihellellä huolettomasti, yskiä kovasti jne.

4. Meillä on kiertoilmauuni, mutta käytän aina sitä normaalia uunia ilman kiertoilmatoimintoa. Syy: Kiertoilmalla ruoka valmistuu liian nopeasti. Tätä hyvä ystäväni pitää "maailman" omituisimpana asiana ja syynä. Mutta olen polttanut niin monta ruokaa ja piirakkaa karrelle, etten vaivaudu enää kokeilemaankaan. Olkoon mokoma toiminto.

5. Minulla on nukkuessa 2 peittoa ja ainakin 3 tyynyä. Nukun kyljelläni. Toinen peitto on pitkänä rullana vatsaa vasten ja jalkojen välissä, toinen ihan tavallisesti päällä. Tyynyt ovat paksuja ja niistä yksi on kyljen alla ja kaksi pään alla. Eli nukun lähes istualtaan, mutta kyljellään. Kylässä ollessa en usein kehtaa pyytää lisää ja lisää tyynyjä- joten olen oppinut tyynyvarkaaksi. Lapset piikittelee minua siitä, että varastan tyynyt ja peitot niiltä, jotka ovat menneet minua ennen nukkumaan. Siis lapsilta. Ihan kamala olen. *nolo*

Ihan normaaleja juttuja? Eikö olekin? Jos joku haluaa ruotia omia omituisuuksiaan, niin mielellään niitä lueskelen=)


Sitten kuvat, jotka aioin laittaa eilen... Eli sain tämmöisen ihanan paketin: siinä on vähän Jouluun liittyviä leipomisjuttuja, muita leipomisjuttuja, syötäviä koristeita! Arvatkaa ilahduinko? Kyllä vain!
(Chilipähkinät on Ukon tuliaisia reissusta. Minun suurinta suosikkiani! Jättipussi!!! Laitoin samaan kuvaan, kun olivat siinä pöydällä.)


Siinä on mantelimassaa, krokantteja, kakun koristeita 12x2, vaniljatankoja, strösseleitä: nuo monilajipurkit (neljää toisiinsa sopivaa aina yhdessä purkissa, Kätevää!) kirsikoita, mantelirouhetta, koristelugeeliä ja vaaleanpunaista sokerikuorrutetta.

Ja tämä.



Vähänkö hihitin tälle lehmäpiparimuotille;D

Nyt vissiin pitää sitten opetella leipomaan?!

S.A.

Yleistä kaaosta.

Voi kiitos rakkaat kaverit=)! Kirjasin kaikki "parane pian"-toivotukset plussiksi, joten eilinenhän päätyi aikalailla +-0 tilanteeseen. Pyykit tuli pestyä ja viikattua ja hyvä niin! Tänään päivän teemana onkin näköjään oksentaminen, joten pyykkiä näyttää riittävän lähipäivillekin. Pienin ei vielä oikein tunnista oksennuksentuloa, joten sehän tulee siihen mihin tulee. Nyt täytyy luultavasti laittaa pohdinta päälle koskien perjantain Halloween-juhlia... Onko viisasta kutsua läjäpäin isojen poikien kavereita kylään ja antaa kotiinviemisiksi nuhaa, yskää, kuumetta, oksetusta (ja mitähän tässä vielä ehditään haalia kasaan...?)?!
Odottelin kirjaimellisesti kuumeisesti poikia koulusta kotiin eilen. Herra B pääsi kello 12:sta ja herra A tunnin myöhemmin. Annoin B:lle kauppalistan ja rahaa. Listalla oli :
maitoa
näkkileipää
kahvia
hotdog
suikalejuureksia
jauhelihaa
leipämargariiniä

ja mitä kaupasta tuli:
jauhelihaa
maitoa
kahvia
voita (!)
näkkileipää

Siten herra A paikkausreissulle... saatiin loputkin tavarat. Tuota leipämargariini-voi juttua en tajua.

Voi jee. Tämä seuraava on tiivistelmä viimeisimmästä 15 minuutista. Herra C oksensi keittiönlattialle. Oveen koputettiin. Avasin. Vesimittarinlukija. Jätti oven auki. Koira karkasi. Näytin pannuhuoneen mittarinlukijalle ja toivoin, että se liukastuu siihen yrkkään. Mittarimato luikersi pihalle sanoen: "Kai se tulee takas, mää sain kuitenki sen mittarilukeman!" Kiristelin hampaita ja tähyilin koiraa. Soitin ukolle, joka sanoi ettei voi töistä lähteä koiraa etsimään... (niin tottahan se, mutta piti vaan soittaa ja jakaa "riemua"). Puhelin soi, kaveri soittaa, vastasin vaan, että nyt on vähän huono hetki, soittelen myöhemmin. Menin terassille, koiraa ei näy. Tulin sisällä ja totesin, että eipä tässä tämän kummempia. Rapsakka vartti. Herra C huhuili sisällä ikkunassa: "Lemuu, tuu kottiin, täällä on luokaa, tule, lapputetaan!" Kuuntelin, että kuulostaapa ihanalta, tulisin itsekin mieluummin tuon äänen kutsumana kuin vihanvimmaisella (tosin mittarimatoa kohtaan) kireällä äänellä huudettuun: REMUUUU! Pipoa ja vilttiä ympärille ja herra C sylissä terassille.

Arvaattekin varmaan=) Kurainen koira karautti syliimme sillä sekunnilla, kun herra avasi suunsa.

Oli eiliseltä vielä yksi kiva juttu, josta piti laittaa kuviakin, mutta nyt tuntuu siltä, että taidan lukea herralle "Hiilikiijaa" (Hiirikirjaa). Sekin sinänsä huvittavaa, koska siinä kirjassa ei ole yhtään hiirtä, vain karhuja. Säästän sen kuvallisen eilisen jutun jollekin päivälle, jolloin täällä ei ole tapahtunut mitään kummempaa... Ja sitä päivää odotellessa
S.A.

(-)

Maanantai(-). Syysloma loppui(-). Flunssa kiusaa(-). Nyt kuumeessa herra C ja minä(--). Isot pojat nahisteli heti aamusta(-). Töissä olisi hoitamattomia asioita(!). Väsyttää ja veto on pois(-). Koira näkee taas jotain kummituksia ja haukkuu(?). Ulkona on tihkusadetta (-). Yksi tärkeä paperi oli hukassa(-), mutta löytyi (+). Pyykkivuoret vaanii nurkissa; puhtaat(+) kyttää parisängyn päällä ja likaiset(-!) ovat hyvää vauhtia valtaamassa koko talon. Keuhkoihin sattuu, kun yskii(-). Parempiakin maanantaita on nähty. Ei kait se auta kuin alkaa taistoon pyykkejä vastaan. Juon kuumaa ja sidon koiralta silmät. Miinukset näyttävät olevan pahasti voitolla plussia vastaan.

S.A.
P.s. Korvakuumemittari on pers***tä. Tulee mitattua aina ohikulkiessa lukemat... 38,3. 37,9. 39,1. Vaihtelee korvien välillä nuo lämmöt. Jos olisi vaan semmoinen "makaa 10 min. liikkumatta"-mittari, niin ei tulisi mitattua ollenkaan. Se voisi olla parempi vaihtoehto.

Kaikille teille toivotan hyvää huomenta ja uutta viikkoa=)

Tyhjäpäinen päivä.

Heräsin aamulla yhdeksältä tai siis kahdeksalta. Raahauduin kahville ja c-vitamiinille ja Buranalle. En ole varma oliko huono olo flunssan vai viininlillityksen (tai näiden yhdistelyn) syytä. Joka tapauksessa, vaikka olikin aika hutera olo, niin kannatti. Täytyi. Ei olisi voinut jättää väliin. Halusin.

Meillä oli ne erään ystäväni läksiäiset. Itkua, haikeutta, iloa, onnea uuden elämäntilanteen johdosta, kaikkia ristiriitaisia tunteita. Eikä se ystävyys mihinkään häviä, yhteyttä pidetään tottakai, mutta spontaanit tapaamiset loppuu. Ei enää yhtäkkiä lenkille lähtöjä, kahville pyytämisiä, ruokatreffejä... Yhyy. Ikävä tulee, enkä haluaisi, että lähtee ja kuitenkin olen silti niin onnellinen hänen puolestaan. Omituinen tunneyhdistelmä.

Ukko tuli Nuupahduspäiviltä, kivaa oli ollut:) Oli syöty, juotu, keilattu, paljuuduttu, höpötetty ja nukuttu.

Nyt on juuri niin tyhjäpäinen olo, että teen semmoisen leikin, jonka löysin Wapaalla-blogista, kuulosti hauskalta:)

1. ota lähellesi kirja tai lehti
2. sulje silmäsi
3. haparoi sanoja kohti
4. tökkää sormi tai kynä satunnaisen sivun satunnaisen sanan kohdalle
5. minne bongaamasi sana ajatuksesi vie?
6. kerro se blogissasi
7. haasta leikkiin mukaan niin monta kuin tahdot

Otin kirjahyllystä silmät kiinni kirjan, avasin sen, asetin sormeni tekstin päälle ja tattadadaa... sana oli (sivulla 166):

Puntus-perskukkaro

Täytyy kyllä sanoa, että näin tyhjäpäisenä päivänä ajatukset ei liikahda mihinkään suuntaan. Ainoastaan mielenkiinto sanaa kohtaan heräsi ja luin kirjasta muutaman sivun muistinvirkistykseksi... Kyse oli veneen nimeämisestä.

"Purkki mustaa maalia tuotiin, ja työläästi, jokseenkin valuvin versaalein minä piirsin nimen veneen kylkeen: PUNTUS-PERSKUKKARO. Siinä se nyt oli: ei ainoastaan harvinainen nimi, vaan myös aristokraattisen yhdysviivallinen."

Kirja on Gerald Durrellin vuonna 1956 kirjoittama: Eläimet ja muu kotiväkeni.
Hauska ja koskettava kirja, jossa lisänä pientä knoppitietoa eläimistä- Tykkään kovasti ja suosittelen lämpimästi.

Katsottiin elokuva: Kukkia ja sidontaa. Parasta antia oli lihanleikkuukohtaukset, en tainnut olla tarpeeksi taiteellisella tuulella. Ukko lopetti katsomisen tunnin sinnittelyn jälkeen. Minä silmäilin muka koko elokuvan, mutta kuulemma välillä vieno kuorsaukseni säesti elokuvaa.

Nyt täytyy ruveta taas pitämään sohvaa lattiassa. S.A.

Mainetta ja kunniaa:O

Nyt on niin, että minua on muistettu eilen usealta taholta ja olen hyvin iloinen ja otettu saamistani tunnustuksista! Kiitos rakkaat blogiystävät=) Kuten aiemmista kirjoituksistani voitte päätellä, niin olen ollut huutavassa hukassa näiden asetusten ja lisäilyjen kanssa. Tänä aamuna Ukko nousi jo kuuden aikaan (lähti Nuupahduspäiville=Virkistyspäiville, mutta oletteko tavanneet ketään erityisen virkistäytynyttä Virkistypäiviltä palaavaa...?) ja minä päätin pureutua ja paneutua tähän blogin ehostukseen. Nyt olen saanut tunnustukset laatikoihin tuonne sivulle, kasattua listan blogeista joita seurailen... Voitte uskoa, että olen tyytyväinen itseeni! Yritysten ja erehdysten kautta voittoon ja havaitsin myös sen, että ohjeiden ja vinkkien lukeminen kannattaa;D Sivupalkin laatikot oli väärässä järjestyksessä ja siinähän lukee selvällä Suomella, että "napsauta laatikkoa ja siirrä se toiseen paikkaan". Jestas, tuotakin piti miettiä pää pinkeänä, kunnes luin sen ohjeen.

Sehän vain kirkastaa onnistumisen riemua!

Mutta nyt näihin saamiini tunnustuksiin:
Tämän sain Liskonaiselta ja Hannilta!






















(Nyt keitän aamupuuroa tässä välissä, jatkan piahkoin)

Maininnan eteenpäin jakamisen sääntöjä ovat:

1) Valitse viisi blogia, joita arvostat luovuuden, kuvituksen, mielenkiintoisen sisällön ja/tai blogosfääriin tehdyn panostuksen johdosta millä tahansa maailman kielellä.

2) Jokainen annettu palkinto on henkilökohtainen ja sitä annettaessa mainitaan blogin kirjoittajan nimi sekä linkitetään palkittavaan blogiin.

3) Palkinnonsaaja panee palkinnon logon blogiinsa.

4) Logo tulisi linkittää alkuperäispalkinnon osoitteeseen.

5) Palkinnonsaaja julkaisee säännöt omassa blogissaan. Kansainvälisen, Uruguaysta alkunsa saaneen palkinnon alkuperäiset säännöt ovat tässä.

Minä tietysti haluan antaa tämän eteenpäin ja annankin:

Kauniita kuvia, herkkiä sanoja. Kyyneleitä ja naurunryppyjä silmissä, lukijalla ainakin eli
Ruskalle- Wapaalla.
Hipin Rouvalle- sydämellisestä ja positiivisesta asenteesta.
Myrskyn korvassa Alohomoralle - serkkuni Islannista, tulen aina hyvälle tuulelle virtuaaliseurassasi.
LöökiKöökin Sipulixille nasevista kirjoituksista.
Ensimmäisen odotuksen Pirjolle ja Vompattiinalle
Kiitos matkan jakamisesta=)

Seuraavaan tunnustukseen:) Eli Inkivääri antoi minulle tämän ruusun! Kiitos=)

















Ruusun haluan antaa Liskonaiselle. Ole hyvä ja välitäthän tämän myös Seurakuntasisarelle.
Lisäksi ruusu lähtee luotani Amalialle, mummon kammarissa.

Ja koska olen todella hazardi, muistelin Amalian osoitteen väärin ja laitoin tunnustuksen myös aika samannimiseen blogiin, eli Mummon kammariin.
Pyydän vilpittömästi anteeksi sekoiluani, kaikki edellä mainitut ruusuin silti palkittakoon ja näin näköjään löytää uusia tuttavuuksia, mikä on aina mukavaa!

Kaikkea mukavaa viikonloppuunne toivottaa S. A. (Kaikkein pahin katastrofi!)

Ehkä ehdin kertoa päivän mittaan muitakin kuulumisia, nyt olen saanut tehtyä nämä tärkeimmät=)

Voi virsu.

En mie tajua. Nyt, kun olen saanut jo kaksi tunnustusta tälle päivälle ja onnesta mykkyrällä olisin niitä tänne tuomassa, niin en osaa. Saisin ehkä ne tähän tekstiin, mutta miten tuonne sivupalkkiin? Lisää gadget? Mikä niistä kuva, video, lista, teksti? Ihan totta, minä olen tyhmä. Ja nyt kokeilin, niin en saa edes tähän tekstiin niitä. Haluaisiko joku alkaa kanssani ihan tavalliseen kirjeenvaihtoon? You know, paperia, kynää ja kirjekuoria ja postimerkkejä...? Siitä saattaisin suoriutua, häthätää.

Nyt se on oikealla paikalla.

Huih! Olipas se julman näköinen, tuo joulupukki suukon sai-kuva näytön kokoisena... Nyt sain sen siihen mihin tarkoitin. Ja jatkan puuhiani... Seuraavaksi haen kunnarin kotiin. Koska täällä on nyt täydellinen torvi puuhissa, niin älkää hermostuko, jos laatikoita ja nappeja sinkoilee. Haluaisin myös joululaskurin, mutta eiköhän tämä tästä pikkuhiljaa rakennu. Hiphei!

Voihittoooohittoo...

Nyt mä en saa tota kuvaa pois. Ensiksikin ensin tuo sotaveteraanijuttu, sitten Liskonaisen ihana tunnustus, jonka kehtaan hakea tänne, kun saan tuon joulupukkikuvan pienemmäksi. Ja tiedetään, tiedetään Joulupukki ei luultavasti ole sotaveteraani. Olen vaan näemmä heikkona kaikkiin vanhempiin miehiin.

Atk-kurssille mars akka- prkle-

Helmet ja käärystimet.

Remu-Romu tonkii, ei sentään roskista nyt. Eilen illalla se yritti kaivautua sohvasta läpi. Päättelin, että siellä sohvan takana on varmaan jotain herkkua- lenkkiä tai jotain muuta maistuvaa. Sohvan takana ei ollut mitään ja Remu jatkoi raapimista, nyt sai osansa lämpöpatteri. Sieltä takaa löytyi lelupossu. Omituisinta on vain se, että se possu on ollut hukassa vuoden. Mistähän tuo nyt juolahti yhtäkkiä mieleen: "Kah, patterin taaksehan se possu tuli piilotettua... Ryhdynpä raivokkaisiin etsintöihin ja valjastan koko perheen mukaan touhuun!"

Kiva juttu, eno soitti, että ovat tulossa kylään... Illan päälle meillä onkin ehkäpä jopa tungoksen tynkää. Ääntä takuulla ainakin. Eli matemaattisen kaavan rukkausta...
5-2+1+1+3+3-3-1-1+2-3=5 (tänään ollaan siis kohdassa 3+3-3)

Mulla on nyt pakko kertoa yksi juttu, montakin olisi mielessä, mutta tämä on käsityöhomma ja olen NIIN täpinöissäni siitä, etten malta olla kertomatta vähän. En tiedä olenko kertonut blogissani tai jossain joskus kommentoidessani, että olen ihan heikkona sotaveteraaneihin. Siis pidän vanhuksista ylipäätään, mutta sotaveteraanit... jalat lähtee melkein alta. Ihania!

Niin... oli sitten "Maria!" ohjelmassa tämmöinen juttu, katsokaa videosta ainakin 5 minuuttia alusta! Minä itkin silmät päästäni tuota katsoessani. Kuinka ollakaan, minulla oli kannettava ja pankkitunnarit siinä edessä ja itkulta toettuani tilasin ne hurmaavat helmet. Koska ne on käsintehty, niin ne tarvitsevat arvoistansa seuraa. Minulla oli siitä pipoprojektia varten niitä lankoja sen kymmentä eri sorttia- joten ei muuta kuin toimeen. Se poncho-viittajuttu on osa sitä kokonaisuutta ja nyt olen tekemässä käärystymiä. Siis säärystimiä, mutta käsivarsiin! Toimistolla tuppaa paleltamaan käsiä, mutta sormet pitäisi olla vapaana, niin semmoiset lämmittimet olkoon ratkaisu! Ja noiden kauniiden helmien kanssa... voi vitsi, olisipas nuo omat kötöstykset jo valmiit ja tulisivat ne helmet postissa. Tekstikin on ihan sekavaa, koska olen vain niin innoissani. Jee!

S.A.

Teleoperaattorit huutaa: Hiphurraa!

Meillä näyttää menevän näihin säätämisiin jonkin verran aikaa ja rahaa. Ensin piti tulla eilen illalla yksi vieras lisää. 1 puhelu ja 5 tekstiviestiä, joilla selviteltiin koulutehtävien tilannetta ja todettiin yhdessä, että saapuminen on parasta siirtää huomiselle. 1 puhelu, jolla selvitettiin herrojen A ja B saapumisaikataulua ja eilisen päivän kulkua. Tänään 6 aikataulutusta tekstiviesteillä ja 7 puhelua, joilla lisäkartoitetaan aikatauluja. Säätely voisi olla edelleen käynnissä, jos en olisi luovuttanut ja sanonut, että ilmoittakaa vain niitä aikatauluja, jolloin minun tai Ukon pitää olla vastassa ja mielellään myös se, että missä pitäisi olla. Muuten tehkää niinkuin parhaaksi näette.

Ihana ensimmäinen vieras oli herra C:n kanssa eilisen. Tänään vieraan pyynnöstä C vietiin hoitoon ja ajattelin, että vieras lähtee ostoksille tms. Mutta hän oli siivonnut koko talomme:O Käsittämättömän ihana yllätys!!! Imuroitu ja lattiat mopattu. Lelut kerätty jne. Huomenna aikoi taas viettää "laatuaikaa" C:n kanssa. Mitä minä olen tehnyt, että minua on tuollaisilla Enkeleillä siunattu?
S. A. ikionnellisena=D

Kakkajuttuja.

Heh:D Eilisen hyvä fiilis vaihtui "kakkaisiin" tunnelmiin suurin piirtein kotiovella. Ensiksikin koira odotti ikkunassa, mitä se ei yleensä ikinä tee. Siitä jo aavistelin, että jotain saattaa olla tekeillä... Kaaos oli vastassa heti ovelta lähtien ja sitä riitti, ympäri kämpän. Remu oli tutkinut olemmeko varmasti valmiita heittämään roskiin kokonaisen pussillisen kaikkea sekalaista. Mielettömän tarkasti oli tutkailta mm. jäätelökääreet, sunnuntaisen kalan rippeet, jogurttipurkit ja niiden kannet. Varmuuden vuoksi kaikki talouspaperit ja nuorimman vaipat oli myös möyhitty ja suikaloitu. Osa jätteistä oli todettu osittain syömäkelpoiksiksi ja ne oli syötykin.

Pesuhuoneen lattia oli melkoisessa ravassa- koska oli syöty vähän liikaa ja ehkä vähän pilaantunuttakin. Mutta siitä kiitos Remulle, että tämä "räjähdys" oli tehty siellä pesuhuoneessa. Siivoskeltiin sitten porukalla. Illalla saunan jälkeen herra C pesi muumihampaita (hammastahna on muumitahnaa, joten hampaidenpesun jälkeen suussa on muumihampaat) ja seisoi pienellä jakkaralla lavuaarin edessä. Ihan tyynen rauhallisesti pissasi suoraan minun meikkilaukkuun, hiusjuttuihin, pumpuleihin, yms. mitä nyt vessassa semmoisessa korivirityksessä säilytetään.

Yöllä klo 23, meille tuli päivän etuajassa ensimmäinen vieras. Tänään tulee toinen ja huomenna kolmas. Herrat A ja B saapuvat perjantaina. Trafiikkia riittää siis. Nyt on ollutkin minun makuun liian hiljaista. Nuha otti harppauksen parempaan suuntaan, enää vähän yskittää.

Susik. Ak. jatkaa muutaman ongelman pohtimista ja laatii mielessään taka-alalla ruokalistaa...


Tää on niin jännää... just kun todenteolla pohdin ruokajuttuja- niin yksi tuttu poika tupsahti ovesta ja toi tuoretta kalaa! Samalla ukko soitti, että pojan isä oli laittanut viestin, että poika tuo kalaa meille. Ihania ystäviä!<3<3<3

Pullamummelin vierailu ja muuta mukavaa.

Nyt se nuha iskee... toinen sierain on jo tukossa. Aamulla oli kotona sähköt poikki vartin verran 7.45-8.00. Melkoiset sotamaalit naamassa; oletteko yrittäneet koskaan meikata taskulampun valossa? Etäpojilla on kuulemma tosi mukavaa ja parasta puuhaa on leikkiä legoilla, kun pienin veli ei ole sotkemassa. Mukavat asiakkaat Rauno ja Reima (nimet muutettu) kävivät töissä ilahduttamassa. Kulkevat aina kaksistaan asioilla, toimittamassa juttuja. Eivätkä siis ole pariskunta. Samalla päivittävät minun BB-tietoni, jotka seuraamattomuudesta johtuen ovat todella vajavaiset. 2 ehdokasta kävi vaalijutustelemassa, laitetaan harkintaan äänestysnrot. Kanaverkkovarastokoppimummo toi vastaleivottua pullaa=) Viime viikolla saatiin sämpylöitä ja pullaa. Hyvä diili, pitemmän päälle voi käydä tosin kurveille kohtalokkaaksi.

Miten se nyt tuohon tuli tuo kuva?! On tässä vielä akalla treenaamista...

Kuvasta ei ehkä näy, että niissä pullissa on moniväristä raesokeria ja hilloa välissä. Olin niin iloinen, että melkein halasin sitä mummelia. Ja noin sievä lautanenkin. Kylläpä onkin ollut nuhasta ja vesisateesta huolimatta mahtava päivä!

Hyvä päivä-ellei vallan loistava!

Ensiksikin äiti avasi silmäni sen osalta... että vika ei ehkä olekaan meissä vanhemmissa, vaan lapset ovat vaan luokiteltavissa osastoon, öö, Katastrofin alkulähteet(?!). Helpottava tieto, että ovat siellä jossain aiheuttamassa hämminkiä eivätkä juuri nyt täällä kotona;D. Toinen hieno tunnustus tälle päivälle on se, että sain kakaistua ulos tosiasian, että haluan vielä ainakin yhden vauvan. Kyllä. Pieniin neliöihin ja kaiken tämän keskelle- vielä yksi pieni! Tervetuloa! Tule ovesta, ikkunasta, biologisena tai adoptoituna, täällä me odotetaan juuri sinua. Eikä Ukko juossut karkuun. Kyseenalaisti hetken ajankohtaa, muttei tyrmännyt ajatusta. Eli joskus meitä on varmaan ainakin 6+koira... Hui, miten ihanaa!

Äiti oli antanut avaimet pojille ja sanonut, että pitäkää hyvin tallessa, kun lähdette ulos yms.yms. mummomaista ohjeistusta. Pojat lähtivät käymään "tätilässä" ja laittoivat avaimen hyvään talteen kolikkotaskuun lompakkoon. Kaikki oli siis tosi hienosti--- paitsi, että ovea ei oltu lähdettäessä laitettu lukkoon:) Mitäpä ne suuressa kaupungissa huolehtisivat, kun kotonakin laitetaan vaan "pönkkä ovelle", kun lähdetään kotoa. Näkyypähän tielle asti, ettei olla kotona juuri nyt! (ja oikeasti on niin ikävä poikia, ettei edes sanoiksi taivu...)
S.A.

Sunnuntaina sataa aina...

...tänään vaihteeksi taas lunta. Isommat pojat lähti mummolaan syysloman viettoon. Odottelen äitin soittoa, että ovat päässeet perille. Me jäljelle jääneet haahuilemme hiljaisuudessa ja hämmästelemme yleistä rauhallisuutta:O Sunnuntai meni mukavasti ei mitään erityistä tehdessä. Lohta ja perunamuussia ruoaksi, Sinkkuelämää-elokuvan katselua, talvivaatteiden ja kenkien etsiskelyä yms. Nyt silmäilen vielä Idolsia, sitten pötkin sänkyyn lueskelemaan. Kurkku on ollut karheahko ja toivon, ettei flunssa iskisi nyt. Ajattelin poistaa tuon aiemman postauksen, kun tuli sellainen olo, että otin liikaa nokkiini ja haluaisin pitää blogini "hengen" iloisena, mutta olkoonpa siinä vielä.
Nyt täytyisi harjoitella laatikoiden lisäyksiä ja muita juttuja tähän uuteen blogiin, että saisi oman näköiseksi tämän. Tuo pinkki väri olkoon pohjana, niin näytän mansikkapipossani hyvältä tässä kirjoittelemassa;)

Eipäs tässä vissiin nyt tämän ihmeempää- Mukavaa sunnuntaita kaikille ja hymyjä:)
S.A.

No hö:/

Kiitos teille, jotka jo olette eksyneet tänne uuteen osoitteeseen... Taas tänä iltana vuodatus ei toiminut juuri mitenkään- eli todennäköistä on se, että tästä osoitteesta tulee se varsinainen.
Tänään on ollut tekeillä taas yhtä sun toista. Saunan pesua-kaupassa käyntiä-poikien reissun suunnittelua-puheluita... pikkuisen töitä (varmaan tässä vaiheessa voin paljastaa toimivani yrittäjänä- joten myöskin se, että joskus bloggailen työaikana on pois omasta, itse määrittelemästäni työajasta- ja, että voin "lähes" nenäkkäästi vastailla aikovani istua "pomon" pallilla myös viiden vuoden päästä. Tämä kommentti on yleinen vastaus saamaani s-postiin. Eli todella en haaskaa muuta kuin omaa työaikaani... *höh* :/ Postin lähettäjälle vastaisin mielelläni ihan henkilökohtaisestikin, kunhan laittaisit toimivat yhteystietosi.)

Että semmosta... Hö. Miksi tulee tarve selitellä omaa elämää? Miksi näin, miksei noin? Miksi potea huonoa omaatuntoa siitä, ettei ole selittänyt tarpeeksi selvästi asioita alunperin? Miksi edes kirjoittelee mitään tänne? JA MIKSI IHMEESSÄ PAHOITTAA MIELENSÄ anonyymin KOMMENTISTA? Voi rähmä.

Meinaan silti jatkaa tätä. Kysykää ihmeessä, jos jokin yksityiskohta vaivaa, vastaan mielelläni ja rehellisesti.
S.A.

Hahahha!

Nyt mie aloitan täällä- Vanha ja lyhyenläntä blogini on jossain siellä, minkä toimimattomuus ajoi minut hulluuden partaalle ja jonka konserniin kuuluvan yhden lehden tietyn uuden päätoimittajan tai hänen puolisonsa- öh- sex- tai poliittisen- suuntaantumisen julkinen arviointi sai minut vähintäänkin ymmälleni. Niin tai näin- kokeilen onneani täällä=) Vanhat ja uudet, Tervetuloa blogiini, joka kertoo... hmmm... niin ei mistään?! Kerron elämästäni, jota värittää kolme pientä poikaa, yksi mies ja yksi koira. Niin ja minä. Sarkasmia, itseironiaa, pohdintaa, käsitöitä, töitä... Kaikkea häsläystä Susikairasta.

"Joka osaa itselleen nauraa, siltä ei tule elämästä hupia puuttumaan!"

Susikairan akka.