Luostari.

Esitelmä aiheesta luostari:

"Luostariin ei kannata liittyä, kun siellä ei saa piparia."
Esitelmän tekijät: Aa&kumppanit.

Että sitä on toisinaan ylpeä jälkikasvustaan. Ihan helkkarin ylpeä. Niin ylpeä, että tekee mieli vetää pussi päähän ja paeta, no vaikka luostariin.

Bisnekset sujuu hyvin ja kuntokin on vallan mainio.

Joo, hiljaisuus tässä blogissa ei meinaa sitä, että "no news is good news" vaan aivan päinvastaista. Viikossa on taas ehtinyt tapahtua pari isompaa juttua ja sitten sata vähän pienempää. Isot rytinät vaatii muutaman päivän jälkiselvittelyn ja pienempiin riittää pienemmät kuviot. Aa-rakas poikaseni järjesti viime keskiviikkona yllätyksen ja sieltä ei-toivotuimmasta päästä. Pojan piti mennä harjoituksiin liikuntahallin sisälle, mutta olikin päätynyt pyörimään liikuntahallin taakse, jossa kokonaisvaltainen pöljyys pesii. Axe+sytytin+ kaverin helvetin kallis laskettelutakki= minun sydänpysähdys+ hermoromahdus+ helvetin iso lasku. MUTTA tietysti olen ikionnellinen, että kenellekään muulle kuin takille ei käynyt pahasti (ainekset kyllä oli suurempaankin, tiedättehän keinokuidun...) ja kiitollinen olen siitä, että sen toisen pojan äiti oli hyvin järkevä ja asiallinen kolmen pojan äiti ja tajusi, että kyseessä oli vahinko (hirvittävän harmillinen sellainen, mutta kuitenkin vahinko!) ja kun pojat on keskenään liikkeellä, niin sattuu ja tapahtuu ja se järki tulee jossain kolmen metrin päässä takana.

***
No, tunnemyrsky oli raivoisa, *kirjaan tämän kaiken siksi, että jos saan näistä neljästä kunnon miehiä kasvatettua, niin palaan 30 vuoden päästä lukemaan tämän*. Huutamisen ja itkemisen sekaan sattui soittamaan äiti, juurikin siinä kohdassa, kun olin varma, että aamulla soitan lastensuojeluun, että ottakaa nämä pois, en minä saa näitä kasvatettua mitenkään. Äidille huutaminen ja itkeminen katkaisi raivolta terävimmän kärjen ja seuraavaksi soitti Ystävä, joka sai saman ryöpytyksen viattomaan niskaansa. Sitten oli jo hyvin paljon seesteisempi olo. Iskä laittoi maailman kannustavimmat viestit; ET ole yksin, tästä(kin) selvitään yhdessä ja "mitäpä, jos ottaisit sen pojan yöksi kainaloon ja näyttäisit sille kuinka paljon sitä kuitenkin rakastetaan ja näyttäisit kuinka paha mieli sulla on oikeasti."

Ja niin minä petasin patjat Aan huoneen lattialle. Siinäpä itki äiti ja poika käsikädessä ja kun itku loppui, juteltiin yli puolen yön. Heräsin puoli viideltä miettimään syntyjä syviä ja katselemaan isoapientä poikaa, joka kuitenkin nukkui rauhallisesti, siinä vieressä, lähellä ja kyyneleetkin jo kuivuneina.

Perheneuvolan soittoaika oli sopivasti aamulla ja märisin koko katastrofin sille työntekijälle, joka antoi 11 (hetkinen, mitkähän oli maksimipisteet? Jos 10, niin hyvin meni, jos 100 niin ei kehumista!!!) pistettä vieressä nukkumisesta ja sen näyttämisestä, että lapsi hyväksytään, vaikka tekoa ei. Sanoinkin sille työntekijälle, että: Silloin, kun se vähiten rakkautta ansaitsee, silloin se sitä eniten tarvitsee. Eikös se niin ole?


Nyt meillä on mennyt viikko hyvin. Meillä on ihana perhe, vaikka paljon sattuu ja tapahtuu, niin silti meillä on maailman paras perhe (just meille). En tiedä miten jaksaisin, jos ei olisi omaa turvaverkkoa ympärillä, niitä ihmisiä joille voi soittaa ja varauksetta kaataa kaiken paskan niskaan ja silti joku jaksaa nostaa minutkin ylös, go girl! Sinä osaat, pärjäät ja pystyt!

Tähän sopii niin hyvin Jari Sinkkosen teksti, jonka äiti joskus omina nuoruusvuosinani leikkasi talteen: "Epätoivon hetkellä lapsi -ja aikuinen- tarvitsee jotakuta, joka pitää häntä sylissään niin kauan, kunnes hätä ja paha olo sulavat itkuun."

***
Ja "iloisempiin" uutisiin. Cee sai potkut puheterapiasta. Poika totesi jo eilen illalla, että aikoo puhua ainoastaan englantia siellä tänään ja todentotta, kun menin hakemaan sankariani, terapeutti totesi, että nyt on varmaan hyvä pitää vähän taukoa, vaikka puoli vuotta...? Jotain siansaksaa se oli solkottanut, eikä juurikaan ollut perehtynyt tehtäviin. Mahtavaa! Saatiin potkut terapiasta. (Mietin kyllä, että siinä saattaa piillä suuri viisaus; jos ässät ja ärrät ei tule terävästi, on kenties syntynyt väärään kansalaisuuteen. Silloin onkin parempi vaihtaa kieleen, jossa pehmeys kuuluu asiaan...)

***
Toiselta pomolta irtosi silmästä mykiö. Käsitättekö, että niinkin voi käydä?! Se voi irrota, jos joku lyö silmään tai jos vaikka nostaa jotain raskasta. No ei ole lyöty, joten tuo raskaiden asioiden nostelu on sitten se syy. Arvatkaapa onko homma vahtia aikuista ihmistä, ettei vaan nostele mitään, ettei se repeä kokonaan irti. Tämä taas tarkoittaa noin suurinpiirtein sitä, että toisen työkaverin lomalla ollessa (tämän ja ensiviikon) jäljelle jääneet kaksi tekee noin 10 tunnin päiviä ja yksi nostokieltoinen "hengailee".
***
Iloisia uutisiakin toki mahtuu viikkoon. Minua pyydettiin kaasoksi :D MAHTAVAA! Yksi pieni poikavauva syntyi maailmaan. Työkaverin miehen mahassa ei ollutkaan syöpä ja Ceellä liikkuu hammas.

Olikohan muuta? Tässä vissiin pääpointsit.

Kapteeni S.A. kiittää, kuittaa ja kumartaa!


Ps. Jos ajatus tekstissä hyppii, niin tämän kirjoituksen aikana 20-21:45 olen kirjoittamisen lisäksi lämmittänyt 3 annosta ruokaa, tyhjentänyt  ja täyttänyt tiskikoneen, pelastanut 72 karannutta silmukkaa (kiitti Dee), pyöräillyt kaupasta paketin hiillosmakkaraa (koulun retki, ainiiiiin äiti mä unohdin sanoa aikaisemmin), ratkaissut yhden riidan, käynyt hämmästelemässä puhjennutta pyörän kumia, allekirjoittanut matematiikankokeen, ysipuol, nitkuttanut sitä ekaa heiluvaa hammasta, nukuttanut Deen ja puhdistanut koiran korvat.

Pps. Tämä taitaa olla virallisesti ensimmäinen kirjoitus, johon voisin laittaa kaikki tunnisteet. Paitsi Joulua ja Valokuvatorstai ja aamukaffeella.

Mitä sinä sanoa ja mitä sinä tarkoittaa?

Ukon kaveri oli tulossa tänään metsästyslomalle tänne ja huomasin sitten, että kun Aa on toivonut tiettyä puhelinta syntymäpäivälahjaksi ja sama puhelin maksaa täällä 149 € ja G-igantissa 95 € niin pyydänpä Ukon kaveria nappaamaan matkalta sellaisen mukaan.

Lähetin viestin: "Moi! Mitäs kautta aattelit ajella- ihan sillä vaan, että sattuiskohan siihen yhtään G-iganttia välille, kun meillä olisi yhden puhelimen tarve ja se maksaisi siellä 50 € vähemmän kuin täällä. T. Akka"

Vastaus tuli: "Malli ja väri?"

Ja vastasin mallin ja väritoiveen.

Ja kerroin Ukolle, että mitä olin viesteillyt, niin se pyöritteli silmiä päässään, että sattuuhan siihen ehkä kakskymmentä g-iganttia välille, mitä sä nyt tyhmiä kyselet! "Miksi sä et vaan laittanu viestiä, että tuo semmonen puhelin!"

Ja yritin selventää Ukolle (en kyllä tiedä tajusiko se)
"Siis mä laitoin sen viestin siksi noin, että jos sillä ei olis huvittanu lähteä yhtä puhelinta hakemaan, niin se olis voinu vastata, että ei tohon nyt satu yhtään liikettä matkan varrelle ja sitten mä olisin ollut, että no okei, ei sit mitään. Mulle ei olis tullut paha mieli, eikä mun olisi tarvinnut suutuspäissään laittaa kahta lusikallista pippuria sen makaronilaatikkoon. Ja jos mä olisin laittanu että "hae se puhelin" ja se olis joko hakenut sen pakosta tai sit vastannu, että en hae ja jos se olis hakenut pakosta, niin sillä olis kumminki ottanu päähän ajaa vartavasten johonkin mihin sillä ei ollu asiaa tai sit sitä olis harmittanu, että se ei mennyt hakemaan ja sitten se ihmettelis vaan miten huono kokki mä oon. Kun antaa semmoisen mahdollisuuden luistaa tehtävästä niin molemmat säilyttää kasvonsa eikä ketään vituta, oli lopputulos mikä hyvänsä."

Kai te ymmärsitte?! Eiks tää ole ihan normaalia kommunikointia?


S.A.

Ps. En ole kyllä muutenkaan huippukokki, että jos joskus syötte meillä jotain mikä maistuu oudolta, niin ei ekana kannata miettiä, että ootteko ehkä jotenkin suututtanu mut ;D

Pps. Heli Laaksonen on kirjoittanut kolumnin, jossa käsiteltiin varsinaissuomalaista tapaa: "Ei teil sattus olemaan mustaa makkaraa?" "Ei oo." "No niin mä vähän aattelinki." Molemmat osapuolet säilyttää kasvonsa;)
Minussa siis saattaa asua hitunen varsinaissuomalaisuutta.

Ppps. Ne puhelimet oli loppuneet- ainoastaan verkkokaupasta saatavilla. Mut ainakin se yritti:)

Ukko katsastaa auton.

Kakkosautona nykyään pikkuruinen fiiat- petojen sukua (ei suinkaan susi jo syntyessään). Katsastuspäivänä eräässä Susikairalaisessa katsastuskonttorissa:

Ukko: No tää nyt ei mee läpi, mut voitko listata viat mitä siinä on, niin mietin sitten, että kannattaako tuota rassata enempäänsä.

Katsastusmies: No aletaanpa tutkia.

*tutkimustutkimustutkimus*

Katsastusmies: No, laita tuo toinen takarekisterikilvenvalo kuntoon. Turvallista matkaa!

Ukko: Juu, ei kuule, nyt ei mee läpi. Nostapa uudelleen sinne tärisyttimeen, joku siellä kolisee, ihan varmana. En vaan löytäny vikaa, mutta katotaanpa nyt oikeesti mikä siinä mättää.

*kolisutikolisutikolisutitärräätitärryyti*

Katsastusmies: KUN EI TÄÄLLÄ OLE VIKAA! MISSÄÄN!

Ukko: On siinä,  tärisytä vähän vielä,  kyllä siinä joku on hajalla.

*rämisytitärisyti*

Katsastusmies: Ei täällä ole mitään vikaa!!!!  Mene pois autoinesi! Se on aivan loistokunnossa!

Ukko: ...nomutku... Jos vielä vähän tärisyttäisit? Minusta tuntuu, että kyllä siinä joku kolisee.

Katsastusmies: SÄ OOT kuule liian kriittinen omien autojes kanssa. SIELLÄ EI OLE VIKAA! SE EI KOLISE!

***
Miksi minusta niin kovin usein tuntuu siltä, että voisin kirjoitella tosielämänsketsejä päivät pitkät. Eikä edes tarvitsisi käyttää mielikuvitusta...

S.A.

Perse ja perämoottori.

Hohhoijakkaa. Jos Aa jatkaa mummolassa hölmöilyään, niin eipä mene häävimmin näillä Susikairan muillakaan sankareilla (mutta tähän ei siis sisälly Bee, eikä Cee eikä Dee). Tänään juttelin pitkän tovin yhden kaveripiirin jannun isän kanssa. "Jengi" oli taas käynyt "keikalla" ja bileet oli pidetty eilen. Huoh. Kyllä ollaan kumman edessä. MILLÄ HELVETILLÄ NOIDEN PÄÄHÄN SAADAAN JÄRKEÄ??? No, laiha (hyyvin laiha) lohtu on se, ettei Aa tietystikään ollut tällä reissulla mukana. Mutta nyt on kyllä OIKEASTI ISO ongelma. Ihan tosi monessa perheessä. Ainakin arviolta 10-20 tässä ainakin on tavalla toisella mukana. Peukalo, perkele.

Nyt on siis oikeasti hyvät neuvot kalliit! Onko kenelläkään ideoita? Kun siitä sen yhden pojan isän kanssa puhuttiin, että kaikkiin kauppoihin porttikielto -siis ilman omaa vanhempaa-, kotiintuloaika klo. 18. Ja tarkistussoitto heti kotiin heti, kun 15 min koulusta pääsystä on kulunut. Samperi, tuloo kuulkaa työteliäs vuosi :/

Mikä porkkana tarjolle?! Millä motivoida parempaan suuntaan?! Shit. Help!!!

S.A.

Ps. Edellisen lisäksi näpelöin oman puhelimeni tyhjäksi. Jossain ihme viirauksessa palautin tehdasasetukset *haluatko varmasti* JOOJOOJOO. Räps, kaikki 250 numeroa taivahan tuuliin!!! Saatana, jos ei ole jälkikasvu järjellä pilattu, niin ei tartte kaukaa hakea syyllistä. Peili riittää.

Olisi huippukivaa kirjoittaa kivoja kuulumisia tämän kaiken sonnan tilalta, mutta minkäs teet. Päiväkirjaa kun pidetään, niin tänään tämmöistä ja huomenna jotain muuta.

Hukkaan mennyt raivari.

Minulla on sellainen tapa, että kuvittelen tulevia tapahtumia ja tilanteita. Käyn useita erilaisia mahdollisia vaihtoehtoja läpi ja siksipä jään hyvin harvoin sanattomaksi. Joo-o, varmaan aika kuluttavaa, mutta toisaalta taas hyvinkin viihdyttävää;) Etenkin, jos ennalta käsikirjoitettu tilanne etenee juurikin huippuunsa hiotun käsikirjoituksen mukaan.

Ukko on parina päivänä huokaillut, että pitäisi tehdä se kaatiskuorma. Lumen alta paljastui sänkyä, pöytää, maalipurkkia ja muuta törkyä sisältävä kasa, jonka päälle asettui se pilalle pesty joustinpatja. Romut siis olivat edellisen asukkaan, joka kyllä aikoi tilata vaihtolavan, mutta toisaalta romuläjä mahtui kuitenkin peräkärryyn, joten... siis päädyttiin jälkimmäiseen vaihtoehtoon.

Vaan, kun se tekeminen tyssäsi siihen lauseeseen "pitäisi" ja jatko oli kotiverkkarit jalkaan ja sohvalle telkkaria tuijottamaan. No perkele! Miksi pitäisi, pitäisi, pitäisi ja sitten ei kuitenkaan mitään! HÄ?!

Tänään kehräsin hyvän valmiin raivon kasaan ja odottelin kymmenen eri käsikirjoituksen kera Mr. Pitäisiä töistä. Tyynen rauhallisena keittelin risottoa ja odotin, että se tuttu... "hohhoijaa, pitäisi se kuorma tehdä..." Raaps, verkkarit, tuff, sohvalle.

Mielekkäin visio oli pamauttaa kattilan kansi kiinni, hypätä kumppareihin ja mennä reuhaamaan pihalle, jonka jälkeen sitten intopuna poskilla takaisin sisään, että nyt sun ei enää pitäisi, kun sen asian tekee, eikä vaan makaa sohvalla, kuin mätä peruna, niin ne asiat tulee tehtyä. Ja sitten siis takaisin risottoa hämmentämään. Ah, se olisi ollut kyllä makeaa.

Niin, Mr. Pitäisi tuli töistä, vetäisi verkkarit ja jalkaan ja sanoi: "Aa, tuutko vähän kaveriksi, niin laitetaan noi romut tonne kärryyn?"

Ihan epistä! Huutava vääryys! Että edes omassa kotona ei saa riidellä rauhassa, vetää huippuunsa viritettyä raivaria nautinnolliseen loppuun!

S.A.

Paljonko kakkaa ja yrkkää mahtuu kahdeksaan henkeen?

Kun koko ajan tapahtuu niin paljon, niin on vaikeuksia pysyä oikein missään raameissa...

Näpätäänpä nyt muuan rivi kuulumisia kuitenkin. Ja SUURI kiitos privaattisähköposteille ja kommenteille, vastailen kyllä ja kaikki olen lukenut <3

Keskiviikkona Aa ja Bee valittelivat huonoa oloa ja tein näppäränäidin suklaapatukkatestin. Jos lapsi valittaa pahaa oloa, niin tarjotaan suklaapatukkaa. Jos lapsi syö sen, niin paha olo ei ole kovinkaan paha, mutta jos lapsi yökkii, niin se tod. näk. on sairas. Patukkatesti näytti "oikeesti kipeenä", mutta molemmat halusivat lähteä yrittämään koulupäivää. Ja menivät. Toinen oli tullut tunnin päästä kotiin ja toinen oli soittanut privaattitaksi-iskän hakemaan koululta. Urpo ja Turpo olivat pähkäileet, että kuuma sauna ja piiiiiitkä kuuma suihku voisi kohentaa oloa. Kai se kohensikin, mutta sillä seurauksella, että lämmin vesi loppui ja kuten myöhemmissä tutkimuksissa huomasimme, varaaja tehtailee lämmintä vettä ainoastaan öiseen aikaan.

No hätähän ei olisi ollut ollenkaan paha, jos myös Dee ei olisi alkanut oksentamaan. Piti lämpimän veden puutteessa keksiä "jotain" ja se "joku" oli 10 pyyhettä.

Minä ja yrjöävä Dee nukuttiin parisängyssä 10 pyyhkeen kanssa ja pyörittelin sekä itseäni, että poikaa pitkin pyyhkeitä ja käärin aina pahimmat laatat johonkin pyyhkeen mutkaan ja taas nukuttiin tovi, jonka jälkeen taas käärittiin laattaa rullalle. Eipä ollut klo. 6:00 virkeä eikä levännyt olo. Nakkikastike tukassa mietin, että aika helmee, jos tule vieläkään lämmintä vettä.

Onneksi tuli. Deelle syötin aamupalan ja hyvin pysyi mahassa. Aa vaikutti virkulta, joten kouluun. Bee tahtoi vielä lepäillä, joten jäi kotiin. Ukko töihin, Cee-sairastumaton ja Dee hoitoon, minä töihin. Ajattelin, että jumavit, vähällä päästiin! Yhden yön tauti.

Ei päästy niin vähällä. Perjantai oli sanan varsinaisessa merkityksessä piiitkä -siis allekirjoittaneella. Oksensin ja tyhjensin kroppaa sillä toisellakin tavalla. Isot tuli pihalta jonkun kaplakan saattelemina ja jaksoin hoitaa erotuomarin virkaa niinkin pontevasti, että itkin pää ämpärissä, että ihan sama kenen vika, ei KIINNOSTA!!! Ukko lähti käymään *kerrankin* kaverinsa kanssa jossain ajelulla, enkä suurin surminkaan olisi tahtonut soittaa, että tule nyt helvetin äkkiä takaisin pitämään tätä torppaa pystyssä. Pakko oli taipua ja soittaa. Tulihan se.

Sain makuuhuoneen yöksi käyttööni ja Ukko ja lapset linnoittautuivat sohvalle ja patjalle. Yökin ja juoksin vessaan ja yökin ja join pakolla vettä, että olisi jotain mitä yrjötä.

Lauantaina oli ihan pakkopakkopakko mennä töihin. Haamuilin paikalle kymmeneksi ja olin tavallaan töissä neljään. Tavallaan, koska mitään mainittavaa en kyllä saanut aikaan. Söin työkaverin Imodiumit ja kun kuume alkoi nousta niin Buranatkin.

Lauantai-iltana tuli vieraita, olin kyllä informoinut tautitilanteesta, mutta uskalsivat tulla. Hullut.

Lauantain Ukko yrjösi. Dee ripuloi. Vieraspatjassa oli kakkaa. Pesin sen. Arvatkaapa miten kävi?
Huonosti.

Nyt meillä on pihalla rautalankasyltty, superlonin suikaleita ja puhdas ja kuivausrummutettu ihan helkkarin liian pieni joustinpatjanpäällinen.

Jos jossain on vetoketju, niin eikö se tarkoita sitä, että sen voi irrottaa pesuun?!
Ei vissiin XO
(Eipä Ukko ole kuittaillut pahasti, että "mähän sanoin, että toi ei kyllä nyt näytä hyvältä..." /kun siis revin hampaat irvessä sitä päällistä irti...)

Jäljelle jäi divaanisohva kahdelle aikuiselle jaettavaksi. Toinen sai toisen sakaran, noin 1,2 m ja toinen toisen sakaran noin, 1,4 m. Eihän pääsiäisenä ole mikään vieraspatjakauppa auki. No ei ole. Ei. Aika sitkeitä vieraita kyllä. Siinä ne könötti yön.

Maanantaina sitten olikin vieraat "The taudissa". Mikäpä se siinä, kyllä mein pyykkikone pyörittää puhtaaksi ihan kaikkien kalsarit ;)

Jee, nyt on tiistai ja kukaan ei oksenna, ei ripuloi, ei röyhtäile happamasti. Mukava odotella seuraavaa tautia, vähänkö jännittää! 8D

Ostoslistalle on kuitenkin nyt pikimiten lisättävä vierassänky. Onko niistä kokoontaitettavista rautasängyistä mihinkään? Ehdotuksia otetaan vastaan, ilmapatja ei käy ja sellainen pestävä malli olisi ihan jees.
Ideoita?

Mukavaa viikkoa, Vappua ilmassa!

S.A.

Ps. Vastaus otsikon kysymykseen: Aivan helvetisti! 

Karvaturrille terveisiä per***stä.

Aamulla totesin Deen silmän rähmivän ja soittelin tk:een 9:30. Lääkäriajat olivat tuolloin menossa 15 ja sitten klo. 15 soitin uudestaan, jolloin sanottiin, että tunnin päästä voitte tulla. Menimme 16 aikaan ja lääkärin juttusilla oltiin sitten 17:30. Silmätulehdushan se. Apteekki oli mennyt kiinni klo. 17 ja lääkäri käski pyytää päivystyspakkauksen. Tultiin vastaanottohuoneesta ja miespuolinen karvanaamahoitaja totesi, ettei silmätulehdukseen saa päivystyspakkausta ja lähdimme niine hyvinemme kotiin.

Kotona otettiin matsi Ukon kanssa siitä, kumpi jää hoitamaan. Totesin, että olen tänä vuonna ollut hmmmmmmm. kuukauden poissa töistä ja meillä on oikeasti sesonki nyt, joten voisitko, pystyisitkö, viitsisitkö... Ukko hiilestyi, että hänhän on vasta koeajalla ja minä kiljuin, että ei ne sitä pentua ota hoitoonkaan, kun silmätulehdus leviää kuin kulovalkea ja koska niitä lääkkeitä ei päivystyspakkauksena saanut, niin eihän se huomenaamuna ole itsestään parantunut ja lakannut rähmimästä Ja Ukko soitti töihin ja ilmoitti, että on huomenna pojan kanssa kotona ja sitten minun (miten helvetissä kaikki hoidettavat asiat onkin aina minun kontolla????????) piti vielä soittaa tk:een, että voisiko hoitaja kirjoittaa todistuksen Ukolle, koska Ukko haluaa, ettei töissä jää epäselväksi tämä asia. Niin, niin saa**na! Hoitaja (nainen) sanoo, että: "Tottakai silmätippoja saa päivystyspakkauksena, jos te viitsitte tulla hakemaan"... Viitsinpä hyvinkin ja olikin otsassa kymmenen metriä pitkä *se*, kun porhalsin takaisin tk:een. Luukulla oli se naishoitaja ja onneksi se saamarin karvanaama tajusi lymytä jossain näkymättömissä. Kirjallista palautetta en ryhtynyt rustaamaan, mutta pyysin jäähileet äänessä käsittelemään tämän silmätippa-asian viikkopalaverissa, niin että karvaturrikin YM-MÄR-TÄÄ, että silmätippoja saa päivystyspakkauksena. Ai helkkari, että muuten ottaa pannuun. Tähänkin hepuliin käytetty energia meni ihan hukkaan, ärrrrrjyyyh! Olisi kiva tapella parisuhteessakin jostain ihan oikeasta jutusta, eikä tämmöisistä pöljistä hommista. Puh!

S.A.

Miten tehdään ISO sotku?

Silleen, että töiden jälkeen (18--->) mennään kauppaan ja ostetaan lanttulaatikko-, pastasalaatti- ja vihersalaattiaineet. Pyydetään 3 kpl lapsia avuksi ja levitellään pöydälle leikkuulautoja ja kuorimaveitsiä ja puukkoja. Nostetaan 1 lapsi, jota ei pyydetty talkoisiin, pöydältä lattialle. Kuoritaan ja pilputaan, kukin taitonsa mukaan ja se kenen kädet on vapaana nostaa sitä yhtä lasta lattialle *jatkuvasti*. Kun yksi apulainen (ei se kutsumaton, ikävä kyllä) kyllästyy, kaadetaan penkki lattialle, ettei sen kutsumattoman olisi ihan niin helppoa päästä pöydälle istumaan ja sörkkimään kaikkea. Viedään kutsumaton lastenhuoneeseen ja sieltä se saapuukin ennen itseä takaisin pöydän ääreen apunaan pikkujakkara. Nostetaan yksi lapsi lattialle.

Keitetään pastaa vähän "ylialdenteksi", kun unohdetaan se levylle. Kaadetaan kuumat höyryt omille käsille. Prkle, kylmää vettä vessassa ja tiedetään jo valmiiksi, että se kutsumaton on todennäköisesti ehtinyt sekoittaa lantun kuoret sinne pastasalaattiin, todetaan hetken päästä juurikin näin käyneen. Kehutaan yhtä lasta, koska se osaa laulaa niin hienosti ja KOVAA Jumalan kämmenellä. *rukoillaan, että Jumalalla on homma hanskassa ja suojelusenkelit ehtii ottaa jossain välissä kutsumattomalta apurilta puukon kädestä*.

Todetaan, että tänäkään vuonna 6 litraa lanttuja ei mahdu 5 litran kattilaan. Pyydetään (huudetaan) Joulupukkia hätiin! Tuo minulle 10 litran kattila, lupaan, etten pety vaikka saisin kaksi 10 litran kattilaa.

Päätetään, että tänä  vuonna ei askarrella kortteja. Ei niitä taideta paljon lähetelläkään- muistaakseni ne pitäisi postittaa joskus lähipäivinä...?

***

Tähän kai sopii Aan napakka itsearvionti kotitaloustuntien kulusta ja oppimistaan asioista:

"Tehty kaikenlaista ja mukavaa on ollut. Kaikessa onnistuttu, jos ei hyvin niin jollain lailla sitten. Opettaja on mukava ja omasta mielestä osaan kotitaloutta todella hyvin!"

Puuh. Entä miten sitten soseutetaan 5,2 litraa lanttuja ja lisätään ne loput aineet sinne 5 litran kattilaan????????????? Voi vihne.

S.A.

spruits.

Työpäiviltä ylijäävät ajat menee... hmm... kävelyyn, syömiseen, tavaroiden siirtelyyn, pyykinpesuun, saunomiseen, *tämän järjettömän kakofonian sietämiseen (kello on taas 20:00 ja äidin sietokyvyn lakipistettä ollaan lähellä)*, harrastuskuskauksiin (pakkasta ollut rapiat 20 astetta), niin ja nukkumiseen. Sen lisäksi viikonloppu oli mitä parhain, täynnänsä ihania ihmisiä, pikkupikkupikkujoulua, mummon ja Iskän vierailua, hyvää ruokaa ja muuttopuuhia (juurikin sitä jäljellä olevaa v-maista pikkusälää, joka pitää käydä läpi ja miettiä, mitä niille tehdään), toki vieläkin on jotain silppua jäljellä -hohhoi, haetaan kun jaksetaan, jos jaksetaan-.

Ja tänään sitten thö sankari jäi sitten ihan rysän päältä takin taskusta tupakkaa näpistämästä. Pihkura ja pahalainen! Mietin päivän töissä ja Ukko kotona ja sitten kotona oli jälleen kes-kus-te-lu-a ja siihenhän se taas lopussa meni, että poika parkui kurkku suorana MULLA EI OO ENÄÄ YHTÄÄN KAVERIA, TE OOTTE NIIIIIIN TYHMIÄ, MIKS PITÄÄ SOITTAA KAIKKIEN VANHEMMILLE? Vasta-argumentteina: "No tota, jos aina samojen kavereiden kanssa toilailusta häkki heilahtaa, niin oottekohan ihan sopiva "jengi"?" "No se vähän niinku kuuluu vanhemmuuden toimenkuvaan olla niiin tyhmä..." "Siks pitää, että kyllä minä haluaisin, että minulle myös soitettaisiin, jos sinä tekisit jotain tai kaupittelisit sellaista, mitä sinulla ei pitäisi olla ensinkään. Mutta voit olla ihan varma, että mieluusti olisin soittelematta näissä merkeissä- joka tapauksessa sinä olet meidän lapsi ja tämä asia selvitetään! Ja on kyllä ihan mielenkiintoista pohtia miten tämä velka-asia hoidetaan? Jos olet velkaa yhden tupakan toiselle alaikäiselle, niin pitäähän meidän selvittää mikä on käypä hinta ko. tuotteesta markkinoilla tällä hetkellä..."

Tosi kivaa, että on neljä lasta ja nuorin vasta vaippaikäinen. Dee onkin muuten oppinut avaamaan jääkaapin oven (siis kolme alinta hyllyä on tyhjillään ja ainakin lenkkipaketti patterin takana), Dee osaa tiputtaa vessanpönttöön kaikenlaista (kertakäyttöhanskat on ihan jees pönttöongintaan), tiskikoneesta löytyi pesty lelupyssy, koira on vähän "vaiheessa" uuteen kotiin sopeutumisessa (lue pari kohtaa on toistuvan merkkailun kohteena) ...


Äsh. Pakko lopettaa, alkaa hengästyttää jo tämä kirjoittaminen ja yritän kovasti muistaa, että huonon päivän jälkeen tulee todennäköisesti vielä huonompi päivä.

Hah, niin tosiaan. Eilen selviteltiin tämmöstä älyttömyyttä: KOKO yläasteella on joku "spruittailu"-epidemia, ja mitäs se sitten on? NO VOI VITTU SYLJETÄÄN TOISTEN PÄÄLLE! Lähdenkin tästä spruittaileen noi kullannuput pötkölleen ja spruittaan koirankin samalla vaivalla.

S.A.

Moraalinen krapula.

Huih. Huoh. Ja kaikkea! Kouhotin taloasioista täällä, tuolla ja vähän siellä ja todellakin kaikkialla. Tietysti kerroin pojillekin ihan heti ja kaikki on olleet hurjan innoissaan. Olen kiikuttanut valokuvia talosta muistitikulla ja esitellyt niitä kaikille, joilla on kiinnostanut ja sen lisäksi myös niille, joilla ei ole kiinnostanut. Olen täpinöinyt, hehkuttanut ja lukenut Ikean kuvastoa.

Ja sitten iski paniikki. Eihän minulla ollut vielä pankilta sitä tietoa, että tämä asia on ok. Siis, että se meidän vanha laina siirretään uusiin vakuuksiin. Päätin mielessäni, että ei se voi onnistua. Ei se vaan voi. Varovaisesti pankintädiltä tiedustelin ja pankintäti sanoi, että "ei siinä pitäisi olla mitään, kyllä sen pitäisi onnistua."

Mutta se tieto ei riitä minulle! Että pitäisi! Minä haluan kuulla, että se onnistuu! Näin ollen sitten kiikutin papereita pankkiin ja otin kopioita ja vein kuvia ja kehitin lisää paniikkia. Ei se voi onnistua! Jos kaikki on mennyt näin upeasti tähän asti, niin jossain tulee seinä vastaan, se on vissi.

Maanantaina soitti pankintäti (se jota en vielä ollut vapaa-ajalla häiriköinyt tekstiviesteillä*nolo* joo, tämäkin ehdin tehdä toiselle pankintädille, tosin hän on kyllä ihan kaveri ja jaksoi laitella vastausviesteihin hymiöitä:)). Pyysi vielä muutamaa paperia ja kertoi, että kokous on tiistaiaamuna ja siellä käsitellään tämä meidän asia.

Maanantain ja tiistain välisen yön nukuin naurettavissa 15 minuutin pätkissä ja aamulla olin ehdottoman varma siitä, että mikään ei onnistu, ei varmasti. Kello mateli, hidasteli ja puhelin ei soinut. Yhden aikaan ei vieläkään ollut tullut puhelua, jonka piti tulla heti palaverin jälkeen. Jyrsin ranteita. Hyvät uutisethan ilmoitetaan heti ja huonot jätetään soittolistan viimeiseksi. Plääh.

Ringring.

Vastasin vapisevalla äänellä ja tiedättehän, kun äänestä kuulee hymyn----> Pankintädin ei tarvinnut sanoa sanaakaan, tiesin heti, että kaikki on ok! Tipahdin polvilleni ja kiittelin aivan ylisanoilla:)

***

Meni muutama tunti ja ringring. Pankintäti soittaa. Uudet äänivapinat, että voi ei, mitä nyt?
Niin sitä vaan ajattelin, että kun sitä varainsiirtoveroa menee näin ja näin paljon, että kun sitä lainamäärää ette nyt korota, niin ajattelin, että mitä jos maksaisitte tämän puoli vuotta vaan korkoja, niin siitäkin säästyisi näin ja näin paljon!?
Ai voitaisiinko me tehdä niin?
Juu-u.

Tämän puhelun päätyttyä nyt viimenkin vollotushanat vääntyi kakkoon. Miten noin ihania pankintätejä on edes olemassa? Miten ne voi ottaa vakavissaan yhden kouhottajan "ongelman" ja selvittää sen, kun itse tapahtumaan on aikaa vielä puoli vuotta(!!!) ja kuitenkaan tässä nyt ei todellakaan puhuta mistään miljoonista. Vaan pienen ihmisen pienistä kuvioista, jotka kuitenkin on sille pienelle ihmiselle suuria.

Nyt ihan oikeasti meille tulee se koti ja nyt osaan iloita ilman sitä jyskyttävää tunnetta takaraivossa. Jihuu!:)

S.A.

Eli moraalinen krapula "ennenaikaisesta" touhottamisesta on nyt ohi. Jos kuitenkin tarvitsette pätevää paniikinluojaa johonkin kansankiihotustapahtumaan, niin olen mitä parhain valinta. Todellakin. Osaan luoda hyvin pienestä asiasta aivan älyttömän hepulin.

Tää on niin tätä...

Olisi kirjoitettavaa Slovakialaisista liftareista, siivotusta lastenhuoneesta (Ai, että olenkin ylpeä suorituksestani!!!), maalaamattomasta talosta (Hanni; edelleen ollaan Ukon kanssa keskusteluissa mulkoiluasteella, kun "the talonmaalaus" otetaan puheeksi... huom. olemme raaputtaneet ja maalanneet kaksi taloa aikoinaan ja ihan oikeasti en ole niin hullu, että alkaisin alle 1-veen ja 4-veen kanssa siihen puuhaan, en.en.EN.)

Mutta kirjoitankin siitä, kuinka huono äiti olen.

Kuvassa on muuten Cee, eikös sillä ollutkin upea tukka vauvana?

Joo, mutta siis asiaan. Ceellehän on tuottanut vaikeuksia kaikenlainen näprääminen, erityisesti leikkaaminen (paperin ja viivoja myöten! Päiväpeittojen ja kukkien saksiminen on niinkin onnistunut). Luin tässä tuoretta Pirkka-lehteä, jossa oli mainos Muumisaksista. Oikea- ja vasenkätisille.

Oikea- ja vasenkätisille!!!

Semmoinen  veret seisauttava ahaaelämys.

Vasenkätisille.

Aivan. Ceehän on vasenkätinen ja me kaikki muut oikeakätisiä. Luonnollisesti kaikki talon sakset on tietysti oikeakätisille. Oikeasti, melkein itketti- paitsi, että enemmän vitutti, kun olen niin pöljä. Miten tuota en ole tajunnut?! Häh?

Kokeilkaapa piruuttaan leikata vääränkätisillä saksilla ja väärällä kädellä ja pysytellä viivalla. Ei ole ihan kakunpala, ei. (Ja lisätkää vaikeusastetta ja pyytäkää joku vatipää naputtamaan viereen: että leikkaa nyt tarkasti viivaa pitkin, eiku sitä viivaa pitkin, no nyt taas katkesi tähdestä sakara, koitapa olla tarkkana...)

Niitä päiviä, kun tekisi mieli soittaa MLL:lle, ettei minusta ole tähän. Lähettäkää edes joku käsikirja, jossa on joku lohduttava fraasi näihin päiviin...

Käsikirjaa odotellessa laitetaan ajatelmia Lapset ovat lapsia-kirjasta:

Keitä nämä lapset ovat, ja miksi he kutsuvat minua äidiksi?!

***

Lapset siteeraavat sinua harvoin väärin.

Itse asiassa he toistavat usein sanasta sanaan sen, mitä sinun ei olisi pitänyt sanoa.

***

Näihin tunnelmiin tänään täältä Susikairalta.

S.A.

Nolo tunnustus.

Tosi nolo. Olen joskus 15 vuotta, 15 kiloa ja neljä lasta sitten päättänyt, että olen tisseistä kokoa 80 B. Ja ostanut säntillisesti 80 B kokoisia liivejä. Kesälomareissulla rakas ystäväni paneutui tisseihini (kuulostaapa härskiltä sanayhdistelmältä) ja siis tissijuttuihin perehtyneenä pyysi minua sovittamaan liivejä ja katsomaan itseäni peilistä. Aloitettiin ihan siitä 80 B koosta ja pikku hiljaa jyrkästä vastustelustani huolimatta hivuttauduttiin suurempaan kuppikokoon ja arvatkaapa mitä!

Mun oikea koko on 75 E/ 80 D!!!!!!!!!

Jumankauta. Niinkuin olisi Rolf Nordströmillä käynyt kesälomailemassa! Extrana vatsa näyttää pienemmältä, kun on oikean kokoiset liivit ja oma olo on viehkeän lisäksi aikas muikea;D

Kumma juttu, että kun laitoin kuvaviestinä Ukolle liivikuvan, niin ei pitänyt uusien liivien hankintaa ollenkaan hömpöttelynä;D eikä saman sarjan pikkupöksyjen kohdallakaan tullut noottia, että onhan sulla noita vanhojakin pöksyjä. Vihreetä valoa vaan hankinnoille!

Kokeilin vielä niitä vanhoja ja kyllähän ne meni päälle, mutta puoli tissiä pullotti yli laidan ja tissin alaosa piti litistää kaarituen alle. Hohhoi!

Miten mie voin olla näin pöljä? Minä, joka nyt suurin piirtein yritän näyttää ihmiseltä ja vähän meikkailla ja tykkään pukeutua ihan ok, siisteihin vaatteisiin, niin miten minä en ole tajunnut tarkistaa tissien kokoa? Täh?!

Elämänsä pienirintaisena elänyt koki yhdessä yössä täydellisen muodonmuutoksen:) So happy, happy!

Nyt olisi tietysti hienoa, jos olisi pokkaa pistää kuva liitteeksi, mutta enhän mie kehtaa. Voitte siis vain kuvitella miten innoissani puristelin uusia hienoja "tyttöjä" ja pyytelin anteeksi ystävän mieheltä vähintäänkin outoa käytöstäni ja miten riemuissani olen vilautellut isoja "tyttöjä" kaikille, joita olen vähänkään kuvitellut tissini kiinnostavan.

S.A.

Rakentasko pyramidin?

Kipaisin tässä päivänä muutamana kirjastossa. Lapset odotteli autossa ja sanoin, että aikaa menee 2 minuuttia. Kahdessa minuutissa kahmaisin puolenkymmentä kirjaa summanmutikassa kainaloon. Kannattaa muuten joskus tehdä noin- voi nimittäin tulla ottaneeksi kirjoja, joita ei ehkä muuten lainaisi.

Nyt olen tässä silmän ymmyrkäisinä lukenut: "Seitsemänkymmentä maailman ihmettä"/ Chris Scarre. Kuvia ja kertomuksia mm. terrakottasotilaista, pyramideista, Pääsiäissaaren patsaista, Stonehengestä jne. Voi hyvänen aika sentään! Kyllä sitä on kaikenlaista juolahtanut mieleen ihmisillä:O

Kerroin pojille vuoropuhelutyyliin näistä projekteista:

Jätkä1: Mä oon tässä miettiny yhtä juttua.
Jätkä2: No, kerro?
Jätkä1: Aattelin, että alettasko pirruuttaan rakentaa semmosta rakennusta? Tekis niinku neliön siitä pohjasta ja lähtis sitte siitä kaventaan sinne ylöspäin, nii että huipulle tulis vaan yksi kivi.
Jätkä2: No sehän kuulostaa metkalta. Meinasitko korkeenki tehä siitä?
Jätkä1: No aattelin mää, että mitä sitä turhaa mitää pikkujuttua tekee, että jos vaikka 150 metriä tulis korkeudeksi ja yksi sivu olis sen 230 metriä. Miltä kuulostas?
Jätkä2: No jo vain, mitä sitä turhaa mitää pikkusta kivikasaa pykää. Tehään vaan semmonen vähän rouheempi. Ookko nää laskenu pitkäänkö siinä menis?
Jätkä1: No jos saahaan muutama kaveri mukkaan, ni eikait siinä pitäs mennä ko 23 vuotta.
Jätkä2: Montako kaveria aattelit, että tarttetaan?
Jätkä1: No joku 30000.
Jätkä2: No eikait siinä! Säpätäänpä rakennus pystyyn!
Jätkä1: Laitettasko sille nimeks vaikka Pyramidi?
Jätkä2: Jep! Laitetaa vaa!

***

Kuunteli ne näitä juttuja ihan vakavissaan, mutta en ole ihan varma oliko se "ihmetys" niistä jutuista vai ihmettelikö ne kuinka hullu äiti niillä on...

***
Sitäkin jäin miettimään, että on se kyllä kumma juttu, että meillä on ollut jotain puoli vuotta taulu odottamassa seinään pääsyä. "Mut ku pitäs hakee ruuvi ja pitäs ottaa porakone ja pitäs ruuvata ruuvi seinään ja varvistella sen verran, että ripustais sen taulun siihen naulaan." (+ Jos olis tosi viitseliäs, niin voisi tietysti palauttaa sitten sen porakoneen paikoilleen).

***
Luin eilen Ceelle iltasaduksi Eläinystäväni kirjaa, jossa oli piirrettyjä rottia (siis hyvin suloisia ja vaarattoman näköisiä), mutta Cee kauhistui, käänsi kirjasta viisi sivua eteenpäin ja sanoi: "Jatketaan tästä. Hyi, kun ne rotat oli rumia ja likaisia! Älä aukase enää sitä sivua!"

***

Leppoisaa lauantaiehtoota toivottelee
S.A.

Hölmöläiset touhuaa.

Lähdimme päiväkävelylle. Isot pojat alkoivat kärttää, josko sitä ulkoruokaa tänään haettaisiin. Ukkokin lämpeni jo ajatukselle- minä en. Ensinnäkin 30-40 euroa yhdestä pizza-/hampurilaissessiosta ja toisekseen olisi pitänyt loihtia temppuileva auto jälleen käyntiin ja sitä paitsi meillä oli ruokaa jääkaapissa. Ehdotin, että leikitään ravintolaa. Siitä onkin kulunut aikaa, kun viimeksi leikittiin.
Bee keksi ravintolalle nimen: Nami-Rent (nami, nami, nami, nami-rent, on raflojen ammattilainen;D) Aa oli apukokki/tarjoilija, Bee otti tiskillä tilaukset vastaan, Cee oli työharjoittelija ja Ukko oli kokki. Minulle jäi asiakkaan/apukokin/siivoojan rooli. Dee nukkui pihalla.

Bee ja Cee ottivat tiskillä meidät vastaan ja kaikki jättivät vuorotellen tilauksensa. Myös Bee ja Cee kiepahtivat välillä tiskin toiselle puolelle tilaamaan. (Kuvassa näkyy tilaukset:)) Hampurilainen, ranskalaiset, ketsuppi, majoneesi, kurkku jne. Minun tilaus oli ranskalaiset ja kanakastike (toissapäivän jämät) ja reilusti salaattia. Hampurilaiset kasattiin suodatinpussiin ja tarjoiltiin pöytiin. Jälkiruoaksi pirtelöä.

Kesken hampurilaisten paistamisen Ukko kääntyi ympäri ja sanoi: "Omituista, mutta tämä on ihan oikeasti hauskaa!"
Koskahan sitä on niin vanha, ettei enää jaksa innostua leikkimisestä ja koskahan nuo lapset huomaa, että niillä on aika pöljät vanhemmat?

S.A.

Asiointia puhelimessa ja vähän muuallakin.

Olenkohan ikinä kertonut, että vihaan puhelimessa asiointia. En niinkään semmoista simppelia: Onko teillä sitä/tätä/tuota-kyselyä tai ystävien kanssa jutustelua, en todellakaan! Vaan esim. Kela (no hehehee, kuka ei vihaisi Kelan kanssa asioimista kaikilla mahdollisilla tavoilla), Verovirasto jne. Tässä vuodenvaihteen jälkeen yritin tiedustella Ceelle kerhopaikkaa. Soitin 15(!) kertaa kahden päivän aikana lapsityönohjaajalle, meni aina vastaajaan. Minä en jätä koskaan viestiä. En ymmärrä, mikä siinä on niin hankalaa. Sanavalmiina ja puheliaana ihmisenä sen pitäisi olla ihan helppo nakki, mutta ei. Varmaan saisin aikaiseksi jonkun viestin tähän tyyliin: "A-akka tä-tässä heiii. Niin, että semmosta aloin soittelemaan, että ku meillä on tommonen 4-vuotias poika ja sille sitten kyselisin, että mitä kerhoja teillä niinku olis ja koska ja missä? OLE NYT HILJAA, KUN ÄITI ON PUHELIMESSA! Anteeksi- niin, niin niistä kerhoista, mihinkäs mie jäinkään? Että olis tosiaan tuo 4-vuotias kerhopaikkaa vailla ja asutaan VOI YHDEN KERRAN, ÄITI ON NYT PUHELIMESSA! Niin anteeksi taas, Joo, siis asutaan tässä Susikairan keskustassa, mutta voidaan kyllä kulkea kauempanakin. ANNA VAUVALLE TUTTI! Niin, tuota voisitteko ottaa yhteyttä minuun?" Klik. Ja sitten huomaisin, etten edes luetellut puhelinnumeroani.

Kerhonohjaaja soitti aikanaan takaisin (luojan kiitos useissa paikoissa on tosiaan kännykät käytössä ja soitteluista jää jälkiä) ja kuulin, että hänellä hymyilytti: "Olit soitellut... muutamia kertoja..." No, Ceelle saatiin kerhopaikka tiistaille ja perjantaille aina 2 h kerrallaan.

Ja sitten lisää ällöttäviä puhelinasiointeja:

Ajanvaraus vaikka hammaslääkäriin: "Akka tässä terve. Pitäis varata aika... öö... lapselle, hetkinen... siis Aalle (ja luettelen sujuvasti Been sotun) eiku tää oliki toisen lapsen... hetkinen (äkkiä jääkaapin ovelle, siellä lukee kaikkien sotut) niin se on xxxxxx-xxxx. Ai kelle hammaslääkärille? No se on semmonen kiva, jolla on lyhyet hiukset. Saattaa olla, että se oli Kumpula tai Mäkelä? Ai ei oo sen nimisiä..." AARGH.
Virastoihin soittaessa onnistun yleensä aloittamaan ihan siitä, että: "Alussa Jumala loi..." Niin tosiaan tovosen kestää, että pääsen siihen oikeaan asiaan:)
Jos suinkin vaan on mahdollista, jalkaudun liikkeelle ja hoidan asiat ihan kasvoista kasvoihin. On jotenkin helpompi pysyä asiassa ja kun kuitenkin tulee jotain lisäkysymyksiä mieleen, niin voi esittää ne saman tien.

Sitten on vielä yksi tyhmä juttu. Ei kyllä liity puhelimeen, mutta juolahtipa vaan mieleen. Minulla menee maha sekaisin aina kirjastossa. Iskee aivan järkyttävä kakkahätä. Sellainen "hemmetti-hemmetti-hemmetti-missä-vessa?!
nyt-vähän-kiireesti-vessaan- tai-tulee-lusikallinen-housuun-hemmetti!" Puhelimessa asiointia enemmän ärsyttää yleisövessassa asiointi (nimenomaan synkällä asialla käyminen) ja lähdenkin sitten otsa hiestä kiiltäen paniikissa kirjastosta hirveällä hopulla ja kun pääsen ovesta ulos- tattadaa- ei mitään hätää. Olen kokeillut, että käyn ennen kirjastoon menoa kotona vessassa. Ei auta. Sama turkasen kakkahätä iskee päälle kuitenkin. Tämän täytyy olla psykologinen juttu. Mutta varaapa pokkana aikaa koppatohtorille, kun "aina kirjastoon mennessä heittää pakin ihan sekaisin...että tarttis varmaan purkaa tää ongelma."

Hahhaahaa. Kun pikaiseen luin tekstin, niin asiointi sana esiintyy monta kertaa ja kahdessa eri yhteydessä. Puhelimessa - ja yleisövessassa -. Vain minun sairas mielikuvitukseni lähtee hihityttävään lentoon, kun alan pohtia puhelimessa asiointia. Koppatohtorilla voisikin olla jännittävä matka pääni sisälle.

Että semmoista sitten tänä aamuna. Hyvää huomenta vaan kaikille:D

S.A.

Aamuhöpötys.

En ole paljoa Nilssonista kirjoitellut, otetaanpa vahinko takaisin. Oikein hävettää edes kirjoittaa, kun taas kävi niin hyvä tuuri, että "tuli helppo vauva". Sitähän tuo nuorin nimittäin on. Syö, nukkuu, kakkii ja nauraa. Itku tulee, jos ruokaa ei kuulu säädyllisessä ajassa, jos vaipat ei vaihdu heti kohta kakan jälkeen ja jos hereillä ollessa joku ei ole seuraa pitämässä. Yöt menee kuin ovat menneet koko ajan. Illalla klo. 21 mennään unille, kolmen paikkeilla tankataan hetki (n. 10-15 min.) ja nukutaan aamuun asti (9-10). Pääsääntöisesti tissiruoalla mennään, mutta pullo ja Nankin käy. Ensi viikonloppuna olisi näillä näkymin aikuisteniltaa tiedossa ja serkkulikka lupautui katsomaan poikia. Totesi vain, että jos tuon kanssa ei pärjää, niin ei pärjää sitten minkään kanssa. Tutinkin Nilsson hyväksyy ja sillä voi helposti pelata lisää aikaa, jos tissillä on jotain tekemistä tai odotellaan pullon lämpiämistä. Iho on siisti, ei mitään ihottumia. Vatsassa välillä vähän kiertää (olen syönyt jotain tyhmää), mutta kierto poistuu luonnollista tietä muhevina paukkuina. Saunassa poika tykkää käydä (on käynyt 1 kk:n ikäisestä ja kyllä, tiedetään se sääntö ettei alle vuoden ikäistä viedä saunaan, mutta keskilauteella ja ilman kovia löylyjä ollaan saunotettu aiemmatkin (siksiköhän niistä on tuommoisia tullut?) ja näin myös Nilssonin kanssa.) Sitterissä tutkaillaan tämän meidän pienen maailman menoa silmät suurena ja huudellaan väliin tiukkoja kommentteja "höö" ja "gyyy". Näin vasta vanhaa työkaveria ja kerroin samoilla sanoilla Nilssonista. Työkaveri nauroi, että: "No, kohtahan teillä sitten on varmaan 5 lasta, kun taas on niin ihanan helppoa."

Yhden kaverin vauva on syntynyt heinäkuussa ja nukkuu edelleen vain 1-1,5 tunnin pätkiä (myös öisin), joten osaan tasan tarkkaan arvostaa tätä Nilssonin rytmiä. Sitä paitsi väsyneenä minusta tulee varsinainen piru, joten koko perheen kannalta on äärimmäisen hyvä, että minäkin nukun yöni hyvin. Ensi viikolla on neuvola Nilssonilla, tänään Ceellä (piikkiä tiedossa) ja hammaslääkäri (Beellä) ja ensi keskiviikkona kampaaja (MULLA!!!).

Käytin eilisen päivän netissä uuden tukan suunnitteluun. Nythän olen värjännyt tukan aika tummanruskeaksi ja päällä on tuo vaaleampi kalottialue. Vaan, kun haluaisin oman kokonaan vaalean värin takaisin... Ukko etsi yhden vanhan kuvan minusta ja sanoi, että hänen mielestään siinä minulla on kauniit hiukset. Kuten arvata saattaa, niin pikaisen kitkerän vilkaisun myötä lausunto muuttui muotoon: "Sulla on tosi kauniit hiukset nyt, mutta tuossa vanhassakin kuvassa näytät ihan kivalta." No joo, tästä nyt sitten tuli mieleen, kun joku viikko takaperin Ukko silmäili minua päästä varpaisiin ja sanoi: "Näytät kyllä hyvältä." Ja mitäpä siihen vastasin: "Mä on kuule muutaki ku tissit ja p***e." Ukko piti pokan hämmästyttävän hyvin ja sanoi: "No, niin oot. Rakas vaimo ja lasteni äiti, mutta ei se haittaa, että näytät sen lisäksi hyvältä." Miten se onkin niin vaikeaa ottaa kohteliaisuus vastaan? Kirjaan tänne, että muistaisin. (Koska kyllä se ihan kivalta tuntui ja onhan siinä ihan todistettavasti edistytty koulutuksessa, kun pelkkä vilkaisu tai kipakka tokaisu saa toisen pyörittelemään sanoja parempaan asentoon;D) Luultavasti kuitenkin minun kanssa on aika ärsyttävää elää. Kun ei tiedä yhtään, koska tulee tupenrapinat.

S.A.

Sisäinen informaatio tai sen puute.

Bee: Mä lainasin kaverin pyörää ja siitä meni rengas puhki.
Kaveri: Joo, se meni Beellä rikki.
Minä: No voi hitsi. Odottakaa, kun Ukko tulee, niin katsotaan saadaanko se korjattua vai viedäänkö se korjaamolle.
***
Ukko tulee.
Kaveri: No, mulla on se kumi puhki ja tarttisin kotiin kyydin.
Ukko: Ok, laitetaan pyöräteline autoon ja vien sitten sinut.
Minä: Käy sitten ovella selvittämässä se juttu.
***
Kuusi tuntia myöhemmin, tarkalleen klo. 23 illalla.
Minä: Mitä se sanoi siitä pyörästä?
Ukko: Ai mistä? No kiitti kyydistä.
Minä: Niin, mutta viekö ne sen sinne korjaamolle?
Ukko: Täh? Mihin korjaamolle?
Minä: No se kumi puhkesi Beellä, siksi se kaveri tuli meille, että asia selvitetään... Ja nyt sie kävit vaan kippaamassa pojan sinne kotiinsa rikkinäisen pyörän kanssa!!!
Ukko: No en mä tiennyt, että se Beellä on hajonnut! Ihmettelinkin, että mitä se kaveri meillä tekee, kun lyhyempi matka sillä olisi ollut koulusta kotiinsa se pyörä taluttaa.
Minä: Voi pihkura. Mitähän ne nyt ajattelee!? Äh, laitan kyllä tekstiviestin.
Ukko: No, soitan huomenna niiden iskälle.
Minä: Mutta ku ei mulla tuu uni, jos en nyt laita viestiä.
***
Neljän tekstiviestin mittainen sekava sönkötys siitä, kuinka meidän perheessä ei sisäinen tiedonkulku pelaa ollenkaan. "Kun minä tiesin, että Beellä se rengas hajosi, mutta kun Ukko ei taas ehtinyt sitä Been osuutta asiaan kuulla ja siksi se teidän poika niin tökerösti vaan käytiin heittämässä kotiin ja, että sen pyörän voisi viedä Pärnäsen korjaamolle, niin käymme sen sitten maksamassa."

Vastaukseksi tuli aika monta hymyhymiötä ja onnittelut vauvasta. Pyörä oli kuulemma jo korjattu.

Mutta tiedättekö sen tunteen, kun yhtäkkiä tajuaa, että on tullut antaneeksi tosi pöljän ja "ylimielisen" kuvan itsestään vahingossa. Kun kaverin äiti oli nimenomaan sanonut, että pojat tulee selvittämään asian meille ja sitten Ukko käy vaan kippaamassa pojan pyörineen kotiinsa, eikä puhu halaistua sanaakaan pyörän kumista, saatika pahoittele tapahtunutta. Voi meitä hattarapäitä. Ihan vahdittavia tapauksia kaikki.

S.A.

Seuraavaksi kirjoitan kuinka meidät Deen kanssa lahjotaan ja lellitään ihan pilalle! :)

Täh?

Se hyvä tässä oman napatyrän ympärillä pyörimisessä on, että on oikeastaan ihan yks hutun hailee mistä/kenen laudoista se Vanhasen kivitalo on rakennettu. Eikö se joskus muuten ollut myynnissä? Saiko ne sen myytyä? Voisiko siinä mahdollinen ostaja vaatia hinnanalennusta, jos rakennuksen arvo onkin tavallaan tosi paljon alempi kuin ostohetkellä on ollut syytä olettaa?

Sen sijaan esitän oman julkisen anteeksipyynnön, jos klo. 22-06 välillä blogeihinne ilmaantuu omituisia kommentteja allekirjoittaneelta. Täällä mennään niin väsymyksestä ylikierroksilla, että kaikenlainen virtuaalinen ja sosiaalinen kanssakäyminen yhtään kenenkään kanssa tulisi minulta jyrkästi kieltää. Saatan laajentaa tämän anteeksipyynnön koskemaan myös päivisin tapahtuvaa häsläämistä, koska minusta tuntuu, että alan olla kaiken kaikkiaan syyntakeettomassa tilassa. Tänään olisi lääkäriä, eilen oli labra (itseasiassa minulla ei ole aavistustakaan mitä kokeita minusta otettiin, pitääkö minun soittaa jonnekin vai soittaako joku minulle tuloksista). Yhtä kaikki- ihan sama vaikka joku vihreä mies ulkoavaruudesta tulisi vaatimaan paria putkiloa verta, niin jeah- ota vaan! Kloonaa vaan lisää tämmöisiä mistään mitään tajuamattomia hattarapäitä tähän maahan (niin on jo tainnut tapahtuakin).

Muistivikaisuuden ollessa nyt ikään kuin IN-juttu, niin ilmaisena vinkkinä annan jakoon semmoisen, että pyydä kirjoittamaan paperille, kopio sähköpostina, lähettämään tekstiviestinä (hahhaahaa, tää onkin jo jossain piireissä tuttua) ja vielä soittamalla varmistamaan, että ohjeet on vastaanotettu ja ymmärretty ja sitten seuraavana päivänä uudelleen. Eihän sitä muuten kukaan mitään muista- mistään. Lähden nyt sinne lääkäriin.

S.A.

Taito keskittyä epäolennaiseen.

Tänään on ne rippijuhlat. Olisi pitänyt keittää aamupuuro. Olisi pitänyt silittää juhlareleet valmiiksi. Pampulat sentään kietaisin hiuksiin ja laitoin meikkivoiteen.
*jossain tässä kohtaa -simsalabim- tuli mieleen, että rakennetaan leija*
Etsitään rimoja. Ei löydy valmiita. Sahataan ylijäämälaminaatin reunasta soiroja. Etsitään teippiä. Etsitään narua. Googletetaan "leijan teko" ja "leijan naru". Tuloksena osumia esim. Steinerkoulun 17(!)sivuiseen laskelmaan ja ihan pelkkiä leijoja myyvään Leijakauppaan. Puhumattakaan niistä osumista, jotka viittasivat leijoihin siinä toisessa merkityksessä. Mietitään leijakangasta ja päädytään muovipussiin. Alkon pussi-ei käy. Marimekon pussi-liian kukkainen. Lidl, Valintatalo- äsh, ei mainosteta. Musta jätesäkki- vähän synkeä, mutta menköön! Saksien suhinaa, teipin rapinaa. Kalastajanlankaa. Sitten henkeä pidätellen ulos koelennolle! Cee pyjamassaan seuraa kannoilla, Remu säikkyy hieman kahisevaa hökötystä. Akka ja Ukko myöskin yöpuvuissaan (onneksi meillä ei tosiaan ole niitä naapureita!) ja jännityksestä täpinöissään.

Sitten se yksi pieni unohdettu yksityiskohta, jonka tarkistamiseen ei olisi tarvittu googlea. Se kiteytyy tähän vanhaan värssyyn:

Ei tuule nyt,
on tyyni nyt,
kun tuulikin on tyyntynyt.

Että josko nyt silittäisi sitten ne vaatteet? ;D