Oli torstaina vanhempainilta. Been luokan. Hohhoijaa, siinäpä onkin luokallinen paukapäitä. Ja ryhmähengessä ovat hienosti saaneet kaiken energian suunnattua vaikka mihin perseilyyn. Ihan syrjimis-, kiusaamis-, spritismi-, seksijutut ja you name it. Kylmää kyytiä ja opettaja on sitten ollut siinä kiusauksen pääkohteena. Hei, nämä on 11 vuotiaita ja nyt jo käytökseltään aivan palikoita.
Meidät vanhemmat jaettiin ryhmiin ja annettiin tehtäväksi miettiä miten saadaan homma uusille urille. Ehdotin:
1. Uusi ilta, jossa mukana myös nämä "kullannuput"- tehdään raa'asti selväksi, että me vanhemmat ei hyväksytä tälläistä menoa ja ollaan opettajan tukena.
Tämä ehdotus sai kannatusta, mutta rehtori sanoi, ettei me (siis koulu) voi pakottaa lapsia vapaa-ajalla koululle. Sanoin, että ettehän te niitä sinne pakota, vaan me vanhemmat(!!!). Nyt on syytä tosi kovalla kädellä tehdä selväksi, että opettaja sanoo luokassa miten siellä toimitaan ja teidän tehtävä on toimia juuri sillä tavalla kuin sanotaan.
2. Istumajärjestystä ei muuteta sen mukaan kenen vieressä on kiva istua.
3. Opiskelurauha taataan, myös niin, että vanhemmat käy seuraamassa tuntitilanteita.
4. Jos tulee jotain pientäkin sanottavaa, niin heti ilmoitus kotiin.
5. Kaikki vanhemmat sitoutuu varmistamaan, että sen oman kultsin käytös pysyy ruodussa.
***
Meillä on tylysti katkolla harrastukset, puhelin ja netti. Jos käytös jatkuu huonona, niin loppuu kaikki muukin mukava.
***
Muutama vanhempi mietti, että millä niitä palkitaan. Sanoin, että ei millään. Nyt ollaan siinä pisteessä, että palkitseminen ei ole se juttu. Eikö toisia kunnioittava ja perushyvä käytös kuulu settiin ihan ilman palkintoja?!
Bee oli kyllä saanut hyvää palautetta mm. sellaisessa kyselyssä, että kenen uskoisi tulevan auttamaan, jos olisi loukannut välitunnilla jalkansa. 6 oppilasta oli nimennyt Been. Omani silti tuntien (ja sanavalmiiksi tietäen) en usko, etteikö hänkin osaisi olla oikea riivinrauta. Varmasti osaa.
Oli kuitenkin jossain tilanteissa myös puolustanut opettajaa ja kannustinkin jatkamaan sillä linjalla ja huolehtimaan siitä, että ei itse mellasta, käyttäydy sopimattomasti, jne. Jokainen on vastuussa omasta käytöksestään ja tuksin kukaan on niin luupää, että jatkaa mellastusta, etenkin kun saadaan pientä sosiaalista painetta mukaan.
***
Vanhempainillasta pölähdin kotiin ja ripitin koko lauman pystyyn ja pinoon. Muistutin, että voidaan mennä siihen paskapää-äiti linjalle takaisin. Siihen ei ollut hinkua kenelläkään. Ennen joulua pidin sellaisen parinpäivän "ihan sama"-kokeilun. Jos säännöistä lipsutaan, niin ei ole sääntöjä. Eikä muuten ruoka-, pyykki- ja muutakaan palvelua. Kotiintuloajoista sanoin, että ihan sama. Ruoasta: syökää mitä löydätte. En toivotellut hyviä öitä, enkä laastaroinut naarmuja. Riitoihin en puuttunut ja auliisti lupasin jättää puhelinlaskun maksamatta. Puhuin sen minkä puhuin korostetun hitaasti ja hyytävällä äänellä. Jos minulta kysyttiin jotain totesin, että ei kiinnosta piiruakaan. Vanhempainillat ja lääkäriajat yms. pyysin jokaisen huolehtimaan ihan itse.
Viesti meni perille. Jos määritän kotiintuloajan, niin jos meinaa myöhästyä, soitto tulee. Jos minä soitan, niin puhelimeen vastataan ja pääsääntöisesti minua kyllä kuunnellaan.
(hitto, että oli vaikeaa, ihan kauheaa, mutta välillä on kai sitten vaan näytettävä, että jos luulitte, että teillä on maailman v***umaisin äiti, niin nyt näette sen, jos se todella olisi maailman v***umaisin...)
***
Perjantaina oli tullut positiivista palautetta sekä Aalta että Beeltä ja viikonloppu olikin mitä mukavin. Sai tulla yökylävieras ja herkuteltiin lauantaiaamuna letuilla yms.
Tästä riittää vaahdottavaa, mutta seuraavaan kertaan:)
S.A.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste huolia ja mulheita. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste huolia ja mulheita. Näytä kaikki tekstit
15.1.12
4.12.11
Viikon parhaat tai pahimmat palat.
Onhan taas ollut hulina viikko. Ceen eskarin "ryhmäpalaverissa" pidin kovasti puoliani siitä, että annetaan Ceen kasvaa omaan tahtiinsa. Joulukuun poikana on jonkin verran jäljessä muista, mutta minusta se, että tehostetusti "opetettaisiin" ei kuulosta hyvältä- joten pyysin, että mennään nyt tälleen ja katsotaan maaliskuussa uudelleen- jos edelleen ei kiinnosta kirjaimet ja numerot, niin sitten tuplataan eskari. Eli ei väkisin muotiin, vaan ihan Ceen tahdissa.
Seuraavana päivänä sanoinkin eskarissa, että se on muuten erinomaisen hieno juttu, ettei Cee osaakaan kirjoittaa nimeänsä tai osoitettaan tarkasti, koska edellisenä iltana Cee istui tietokoneella ja kirjoitteli noin 30 senttimetriä pitkän rimpsun siansaksaa. Painoi nappia ja näyttöön ilmestyi teksti: "Kiitos palautteestasi!" :D Siellä on saattaneet nettiautossa seuraavana päivänä väki ihmetellä, että mistähän se tämä asiakas on suivaantunut...
***
Mummo ja Pappa kävi pikaisen yhden yön reissun kylässä ja Cee tapansa mukaan oli taas niin kauhistuttavan ihana itsensä. Cee pyysi mummolta: "Näytä tissit!" Mummo siihen: "No enkä näytä!" Ja Cee: "Näytä nyt, mä lupaan etten naura!"
Onneksi mummoilla on hjyvä hjyymorintaju.
***
Aan kanssa, tässä nyt elellään vähän jänniä aikoja. Koulunkäynti on ollut aika onnetonta, olen sen ajan, jota en ole töissä, käyttänyt noin 90%:sesti Aan juttujen selvittelyyn. Jälki-istuntoja, levottomuutta, aivan täydellistä kaaosta ja oma jaksaminen on ollut melkosittain koetuksella. Kun se hyvä palaute kannustaisi lasta, mutta kun oikein mistään ei kuulu mitään hyvää :(
Onneksi -voi taivahan tähden- otin silloin keväällä yhteyttä sinne perheneuvolaan itse, nyt kun poika on siellä säännöllisesti käynyt, niin saatiin kuitenkin aika pian lääkäriaika ja pojalla todettiin ADHD. Kouluun on saatu esim. kokeissa mahdollisuus tehdä koe omassa tilassa ja kaikenlaista muutakin apua. Nyt kokeillaan vielä lääkitystä ja oliskohan mun paras joululahja, jos tämä nyt viimein tästä lähtisi oikenemaan? On ollut ihan pirun rankka ja pitkä syksy- mutta enköhän minä vielä ne viimeiset positiivisuusrippeet jostain kaiva...
Harmittaa tietysti, että tämä diagnoosi on näin viivästynyt. En varmaan vaan ole osannut ajatella minkälainen tietyn ikäisen pitäisi olla ja toisaalta, kotona käytös on kuitenkin aika hallinnassa, olen varmaan itse jotenkin aina pitänyt naruja käsissä ja itsekään en ole tiedostanut, miten "ohjaan" lasta ja pidän kaaosta kurissa. Siis esim. kaupassa käydessä olen jotenkin aina enemmän Aan "perässä" ja kun menee sähläykseksi, palautan takaisin ruotuun ja otan tilanteen hallintaan. Äsh, hankala selvittää- koska se on tosi huomaamatonta, kun en sitä ole itsekään tajunnut. Mutta esimerkiksi jossain tilanteissa Aa saattaa katsoa minulta tavallaan neuvoa, siis katsoo minua silmiin ja minä katson takaisin ja neuvon katseella ok/tai ei ok. Mutta kun ollaan tähän kasvettu, niin eipä sitä osaa sanoa millaista pitäisi olla. No, olen kyllä tehokkaasti ruoskinut itseäni ja ärjynyt peilille, että miks en ole tajunnut aikaisemmin! Pöh! Tyhmä minä!
Mutta toivotaan todella, että tästä nyt olisi apua ja saisi niitä hyviäkin palautteita, jotka olisi niiiiiiin tärkeitä! Ei se voi olla kovin hyvä itsetunnolle, jos kaikesta yrittämisestä palkinnoksi saa koenumeroksi jonkin vitosen ja muusta käytöksestä risuja joka suunnalta :(
Onneksi Aan tuntevat läheiset on jaksaneet tsempata ja sanoa, että kun ei se oo paha tai ilkee tai luonteeltaan vittumainen- mutta miksi se käyttäytyy noin? Ja kun Aata puhuttaa, niin tietää asiat; mikä on oikein ja mikä väärin ja missä kohdin tuli mokattua. Mutta impulsiivisuus on käsittämätöntä- ja keskittymiskyvyn puute.
S.A.
Seuraavana päivänä sanoinkin eskarissa, että se on muuten erinomaisen hieno juttu, ettei Cee osaakaan kirjoittaa nimeänsä tai osoitettaan tarkasti, koska edellisenä iltana Cee istui tietokoneella ja kirjoitteli noin 30 senttimetriä pitkän rimpsun siansaksaa. Painoi nappia ja näyttöön ilmestyi teksti: "Kiitos palautteestasi!" :D Siellä on saattaneet nettiautossa seuraavana päivänä väki ihmetellä, että mistähän se tämä asiakas on suivaantunut...
***
Mummo ja Pappa kävi pikaisen yhden yön reissun kylässä ja Cee tapansa mukaan oli taas niin kauhistuttavan ihana itsensä. Cee pyysi mummolta: "Näytä tissit!" Mummo siihen: "No enkä näytä!" Ja Cee: "Näytä nyt, mä lupaan etten naura!"
Onneksi mummoilla on hjyvä hjyymorintaju.
***
Aan kanssa, tässä nyt elellään vähän jänniä aikoja. Koulunkäynti on ollut aika onnetonta, olen sen ajan, jota en ole töissä, käyttänyt noin 90%:sesti Aan juttujen selvittelyyn. Jälki-istuntoja, levottomuutta, aivan täydellistä kaaosta ja oma jaksaminen on ollut melkosittain koetuksella. Kun se hyvä palaute kannustaisi lasta, mutta kun oikein mistään ei kuulu mitään hyvää :(
Onneksi -voi taivahan tähden- otin silloin keväällä yhteyttä sinne perheneuvolaan itse, nyt kun poika on siellä säännöllisesti käynyt, niin saatiin kuitenkin aika pian lääkäriaika ja pojalla todettiin ADHD. Kouluun on saatu esim. kokeissa mahdollisuus tehdä koe omassa tilassa ja kaikenlaista muutakin apua. Nyt kokeillaan vielä lääkitystä ja oliskohan mun paras joululahja, jos tämä nyt viimein tästä lähtisi oikenemaan? On ollut ihan pirun rankka ja pitkä syksy- mutta enköhän minä vielä ne viimeiset positiivisuusrippeet jostain kaiva...
Harmittaa tietysti, että tämä diagnoosi on näin viivästynyt. En varmaan vaan ole osannut ajatella minkälainen tietyn ikäisen pitäisi olla ja toisaalta, kotona käytös on kuitenkin aika hallinnassa, olen varmaan itse jotenkin aina pitänyt naruja käsissä ja itsekään en ole tiedostanut, miten "ohjaan" lasta ja pidän kaaosta kurissa. Siis esim. kaupassa käydessä olen jotenkin aina enemmän Aan "perässä" ja kun menee sähläykseksi, palautan takaisin ruotuun ja otan tilanteen hallintaan. Äsh, hankala selvittää- koska se on tosi huomaamatonta, kun en sitä ole itsekään tajunnut. Mutta esimerkiksi jossain tilanteissa Aa saattaa katsoa minulta tavallaan neuvoa, siis katsoo minua silmiin ja minä katson takaisin ja neuvon katseella ok/tai ei ok. Mutta kun ollaan tähän kasvettu, niin eipä sitä osaa sanoa millaista pitäisi olla. No, olen kyllä tehokkaasti ruoskinut itseäni ja ärjynyt peilille, että miks en ole tajunnut aikaisemmin! Pöh! Tyhmä minä!
Mutta toivotaan todella, että tästä nyt olisi apua ja saisi niitä hyviäkin palautteita, jotka olisi niiiiiiin tärkeitä! Ei se voi olla kovin hyvä itsetunnolle, jos kaikesta yrittämisestä palkinnoksi saa koenumeroksi jonkin vitosen ja muusta käytöksestä risuja joka suunnalta :(
Onneksi Aan tuntevat läheiset on jaksaneet tsempata ja sanoa, että kun ei se oo paha tai ilkee tai luonteeltaan vittumainen- mutta miksi se käyttäytyy noin? Ja kun Aata puhuttaa, niin tietää asiat; mikä on oikein ja mikä väärin ja missä kohdin tuli mokattua. Mutta impulsiivisuus on käsittämätöntä- ja keskittymiskyvyn puute.
S.A.
11.11.11
Heiiiii... Helvetin hyvin menee!
Johan on ollut erinomaisen rankka viikko. Jokainen ipana reagoi omalla tavallaan tähän kaikkeen. Aa totesi, että vissiin pitäs itkettää, mutta ei vaan tuu yhtään kyyneleitä. Lohdutin, että saattaa tulla se itku tulla myöhemmin, tai saattaa olla, ettei se itku tule ollenkaan ikinä. Kaikki tunteet on ok. Muuten se kyllä on laittanut aika ranttaliksi siellä sun täällä. Beellä iskee jututustuuli juuri kello 22:30 tai jotain yhtä älytöntä. Sitten jutellaan silmät sikkuralla ja välillä Bee itkee, välillä ei. Cee on loukkaantunut, jos täällä nauretaan. Ole tässä sitten jonakin! Olen Ceelle sanonut, että ei me kyllä Papalle todella olla naurettukaan, vaan kaikelle tälle "hulluudelle" ja kaipa se huumori on sitten selviytymiskeino sekin.
Työkaveri kauhisteli, että sulla on kyllä oikeesti ihan kamalan musta huumori:/ Niin kai sitten.
Papan asioita Ukko on selvitellyt ja yksi ihan hupsu juttu tuli ilmi. Papalla oli matkavakuutus. Ei hitsi. Enpä osaisi äkkiä nimetä ketään kuka olisi tarvinnut matkavakuutusta vähemmän kuin Pappa. Jos matkailu on kerran viikossa 20 km Citymarkettiin ja takaisin, niin siihen ei varmaan matkavakuutusta tarvita?! Lähinnä vituttaa puhelinmyynti tässä tapauksessa. Puuh! Ja siis kuinka paljon vanhempia ihmisiä höynäytetään?! No, jos joskus minulle tarjoavat ko. yrityksestä matkavakuutusta, niin saatan sanoa muutaman sanasen.
Ihana perjantai, ihanat kynttilät ja hetkellinen balanssi päässä. Toivokaa meille seesteinen viikonloppu ilman karikoita.
Eilen olin jo niin puhki, että ajattelin pakata lapset matkalaukkuun ja ottaa vuoden timeoutin koko elämästäni. Muuttaa jonnekin autiolle saarelle ja kalastaa pikkukaloja ruoaksi ja paskat välittää oppivelvollisuudesta, työn tekemisestä, unohtuneista päiväkodin pastillirahoista, koiran allergiaruoista, interneteistä, sulkeutuneista saldorajoista ja luokkaretken sukkakansioista, hautajaisista ja muusta. Mä niin ansaitsisin vuoden loman omalla autiolla saarella ipanoiden kanssa.
Mutta eipä mulla muuta asiaa sitten ollutkaan. Still standing ja silleen ja pakko oli saada postaus just tälle hassulle päivämäärälle:)
S.A.
Työkaveri kauhisteli, että sulla on kyllä oikeesti ihan kamalan musta huumori:/ Niin kai sitten.
Papan asioita Ukko on selvitellyt ja yksi ihan hupsu juttu tuli ilmi. Papalla oli matkavakuutus. Ei hitsi. Enpä osaisi äkkiä nimetä ketään kuka olisi tarvinnut matkavakuutusta vähemmän kuin Pappa. Jos matkailu on kerran viikossa 20 km Citymarkettiin ja takaisin, niin siihen ei varmaan matkavakuutusta tarvita?! Lähinnä vituttaa puhelinmyynti tässä tapauksessa. Puuh! Ja siis kuinka paljon vanhempia ihmisiä höynäytetään?! No, jos joskus minulle tarjoavat ko. yrityksestä matkavakuutusta, niin saatan sanoa muutaman sanasen.
Ihana perjantai, ihanat kynttilät ja hetkellinen balanssi päässä. Toivokaa meille seesteinen viikonloppu ilman karikoita.
Eilen olin jo niin puhki, että ajattelin pakata lapset matkalaukkuun ja ottaa vuoden timeoutin koko elämästäni. Muuttaa jonnekin autiolle saarelle ja kalastaa pikkukaloja ruoaksi ja paskat välittää oppivelvollisuudesta, työn tekemisestä, unohtuneista päiväkodin pastillirahoista, koiran allergiaruoista, interneteistä, sulkeutuneista saldorajoista ja luokkaretken sukkakansioista, hautajaisista ja muusta. Mä niin ansaitsisin vuoden loman omalla autiolla saarella ipanoiden kanssa.
Mutta eipä mulla muuta asiaa sitten ollutkaan. Still standing ja silleen ja pakko oli saada postaus just tälle hassulle päivämäärälle:)
S.A.
7.11.11
Viikko alkaa suru-uutisilla ja viikko päättyy suru-uutisiin.
Eilen aamulla tuli toinen suruviesti. Tätini mies on poissa. Tavallaan sitä ehkä sitten osattiin "odottaa", vaikea sairaus, mutta silti. Se lopullisuus, se että nyt.
Tänä aamuna Ukko luki puhelimestaan surunvalittelut, jotka tämä sunnuntaina menehtynyt oli lähettänyt Ukon isän kuoleman johdosta. Ukko totesi hiljaa, että enhän mä enää voi edes vastata, että kiitos.
Sanoin, että voit. Sanot vain, että Kiitos.
S.A.
Huoh. Arjenpalapelin nappulat on sikinsokin, mutta yritetään pitää raamit kasassa. Kyllä se tästä.
Cee mietiskeli, että voisiko niitä kuolleita ikävän iskiessä kaivaa välillä pois sieltä kuopasta, niin että voisi vähän halata ja suukotella?
Tänä aamuna Ukko luki puhelimestaan surunvalittelut, jotka tämä sunnuntaina menehtynyt oli lähettänyt Ukon isän kuoleman johdosta. Ukko totesi hiljaa, että enhän mä enää voi edes vastata, että kiitos.
Sanoin, että voit. Sanot vain, että Kiitos.
S.A.
Huoh. Arjenpalapelin nappulat on sikinsokin, mutta yritetään pitää raamit kasassa. Kyllä se tästä.
Cee mietiskeli, että voisiko niitä kuolleita ikävän iskiessä kaivaa välillä pois sieltä kuopasta, niin että voisi vähän halata ja suukotella?
5.11.11
Hautajaiskoordinaatit (omat).
Tulipahan vaan mieleen, että kun ei näistä elonpäivistä koskaan tiedä; Yhtäkkiä huomaa, ne loppuikin tähän... Niin ajattelinpa kirjata suuntaviivat omalta kohdaltani juuri nyt. Ei sillä, että aikoisin lähimpään seitsemäänkymmeneen vuoteen kuukahtaa, mutta varmuuden vuoksi kuitenkin, eli:
Minun hautajaiset ei saa olla mikään surujuhla. Itkeä saa, jos itkettää, mutta mieluummin ei.
Minut tuhkataan. Arkku olkoon halvin (tavoitteena on kyllä joskus osallistua kansalaisopiston arkkukurssille), mutta jos nyt en saa sitä itse askarreltua, niin halvin mahdollinen loota uuniin.
Suruväen juhlavaatteet olkoon jokaisen itsensä näköiset. En niin noista mustista hautajaisjutuista välitä, niin värit sopii mahdottoman hyvin. Heiiiiii, minähän rrrrrakastan värejä! Jokainen siis pukeutukoon juuri niihin vaatteisiin joissa olo tuntuu kotoisalta.
Pappi? Kyllä kiitos. Maistuisi ne mandariinit niin, että vedetään varman päälle ;)
Musiikki? Albinonin Adagio (mieluiten Lara Fabianin esittämänä ja TÄYSILLÄ!)
Muuta musiikkia? No virsistä ainakin 503. Olen tykännyt siitä aina ja sitä on taidettu laulaa kaikissa lasten ristiäissä. Muista biiseistä saa päättää muut.
Ruoka?! No sitä on oltava ja hyvää ja paljon:) Mutta, koska en halua sälyttää vastuuta ertyisesti kenenkään niskaan, niin kävisikö nyyttärit?! Mä niiiiiiin tiedän, että lähipiirissä on ruokamestareita, joten tehköön jokainen jaksamisensa ja tahtonsa mukaan. (Toki koitan säästää arkkurahojen lisäksi vähän ekstraa, mutta tällä kulutusvauhdilla ei varmaan montaa kopekkaa ole....;))
Entä muuta? Mitä pitää ottaa huomioon? Tuhkat mielellään sirotellaan jonnekin; ilmaan, veteen jne. Jotain minulle tärkeitä paikkoja? Jokirantaan, tunturinlaelta ilmaan, jos joku haluaa kiinteän muistomerkin niin rippunen tuhkaa siihenkin paikkaan. Minulle sillä ei ole väliä, mutta jos lähiomaiset jonkin kiinteän muistamispaikan haluaa, jos se helpottaa surutyötä niin silloin juuh.
Kukkia! Kyllä ja paljon ja kaikenlaisia! Ja ne kukat laittakoon jokainen omalle pöydälleen! Eläviä ne ilahduttaa paljon enemmän kuin kuolleita. 1 iso punainen ruusu riittää minulle. Tai jos kaikki ipanat tahtoo antaa omansa, niin pakko kai minulla on taipua?!
Oliskos siinä tarpeeksi suuntaviivoja? Unohtuiko jokin olennainen?
Hmm. Jos tulee muita aatoksia mieleen, niin fiksailen tätä, mutta eiköhän tässä ollut ääriviivat ainakin. Kas kuinka kätsyä tää bloggaaminen. Voi nämäkin rustailla pois mielenpäältä ja täältähän nämä löytyy sitten. Ei juuri nyt tarvitse ottaa sanallisesti *in real life* näitä esiin.
S.A.
Minun hautajaiset ei saa olla mikään surujuhla. Itkeä saa, jos itkettää, mutta mieluummin ei.
Minut tuhkataan. Arkku olkoon halvin (tavoitteena on kyllä joskus osallistua kansalaisopiston arkkukurssille), mutta jos nyt en saa sitä itse askarreltua, niin halvin mahdollinen loota uuniin.
Suruväen juhlavaatteet olkoon jokaisen itsensä näköiset. En niin noista mustista hautajaisjutuista välitä, niin värit sopii mahdottoman hyvin. Heiiiiii, minähän rrrrrakastan värejä! Jokainen siis pukeutukoon juuri niihin vaatteisiin joissa olo tuntuu kotoisalta.
Pappi? Kyllä kiitos. Maistuisi ne mandariinit niin, että vedetään varman päälle ;)
Musiikki? Albinonin Adagio (mieluiten Lara Fabianin esittämänä ja TÄYSILLÄ!)
Muuta musiikkia? No virsistä ainakin 503. Olen tykännyt siitä aina ja sitä on taidettu laulaa kaikissa lasten ristiäissä. Muista biiseistä saa päättää muut.
Ruoka?! No sitä on oltava ja hyvää ja paljon:) Mutta, koska en halua sälyttää vastuuta ertyisesti kenenkään niskaan, niin kävisikö nyyttärit?! Mä niiiiiiin tiedän, että lähipiirissä on ruokamestareita, joten tehköön jokainen jaksamisensa ja tahtonsa mukaan. (Toki koitan säästää arkkurahojen lisäksi vähän ekstraa, mutta tällä kulutusvauhdilla ei varmaan montaa kopekkaa ole....;))
Entä muuta? Mitä pitää ottaa huomioon? Tuhkat mielellään sirotellaan jonnekin; ilmaan, veteen jne. Jotain minulle tärkeitä paikkoja? Jokirantaan, tunturinlaelta ilmaan, jos joku haluaa kiinteän muistomerkin niin rippunen tuhkaa siihenkin paikkaan. Minulle sillä ei ole väliä, mutta jos lähiomaiset jonkin kiinteän muistamispaikan haluaa, jos se helpottaa surutyötä niin silloin juuh.
Kukkia! Kyllä ja paljon ja kaikenlaisia! Ja ne kukat laittakoon jokainen omalle pöydälleen! Eläviä ne ilahduttaa paljon enemmän kuin kuolleita. 1 iso punainen ruusu riittää minulle. Tai jos kaikki ipanat tahtoo antaa omansa, niin pakko kai minulla on taipua?!
Oliskos siinä tarpeeksi suuntaviivoja? Unohtuiko jokin olennainen?
Hmm. Jos tulee muita aatoksia mieleen, niin fiksailen tätä, mutta eiköhän tässä ollut ääriviivat ainakin. Kas kuinka kätsyä tää bloggaaminen. Voi nämäkin rustailla pois mielenpäältä ja täältähän nämä löytyy sitten. Ei juuri nyt tarvitse ottaa sanallisesti *in real life* näitä esiin.
S.A.
4.11.11
Onhan ollut viikko.
Maanantai ja tiistai valui ohi jossain hämärässä. Juttelemalla, miettimällä, itkemällä, lohduttamalla. Töissä kävi ryhmä jotain "kiinalaisen" näköisiä kysymässä saako ottaa kuvia. Lupasin, ainahan nyt kuvia saa ottaa ja ainahan niillä on jotkin Nikonit kaulassa. Yhtäkkiä huomasinkin lupautuneeni sekä omastani että työpaikkani puolesta jonkin korealaisen elokuvan kohtauspaikaksi ja siinä samassa rytäkässä myös itseni sivuosarooliin... Tämä elämä on kovin kummallista, oikeasti. Kuvausryhmä kävi keskiviikkona ja homma saatiin ns. pakettiin. Kovasti ne näyttivät peukkua ylöspäin, niin kaipa niistä joku otos meni sitten ihan jees. Hupsista.
Keskiviikkoilta oli etenkin Been surun musertavin. Ovet paukkui ja itkua ja huutoa riitti; tappelua ja kaikkea mahdollista pahan olon purkua. Torstaina kävi ilmi, että pappa olikin eronnut kirkosta (tosin Ukon sanojen mukaan "ei takuulla aatteen vuoksi, vaan pihiyttään"). Cee itki silmät päästään, että eikö pappa nyt pääsekään mandariinin syöntiin taivaaseen...? Ja minä lupasin (millä valtuuksilla???) että pääsee, pääsee tietysti!
Mietittiin, että mihin isänpäiväkortin/papanpäiväkortin voi laittaa ja ehdotin, että josko laitettaisiin kaikista lapsenlapsista kuva ja kortit arkkuun mukaan. Yhdessä mietittiin papalle tärkeitä juttuja ja Mynthonit (papanpastillit) nousi heti avainasemaan:) Siispä arkkuun lähtee pastillit, valokuva ja kortit + vainaa. Bee mietti, että jos joku varastaa ne pastillit (päädyimme siihen, että hautaustoimiston väki saa pukea papan- pidetään me se pappa elävänä muisto viimeisenä) ja minä vastasin Beelle, että jos joku elävä tarvitsee niin paljon Mynthoneita, että nyysii ne vainajalta, niin luulisin, ettei pappakaan olisi pahastunut niiden Mynthoneiden antamisesta tarvitsevalle.
Muisteluissa ollaan jo kuitenkin päästy jo niihin juttuihin, jotka oli papalle kovin ominaisia ja toisaalta meitä kovasti hauskuuttaviakin. Esim. hernekeiton lämmitys vedenkeittimessä ;D Vedenkeitin meni tuusannuuskaksi ja hernekeitoista tuli muuten tosi kuumaa ja ihan hetkessä. Mutta siis oikeasti vedenkeitin ei sovellu hernekeiton lämmitykseen.
Tänään (olisiko voinut parempaa viikkoa sattuakaan???) alkoi kauan odotettu seinäkiipeily! Puolitoista tuntia istuskelin katselemassa Aata ja Beetä seinillä. Niin iloisina ja täynnä elämää! Niin sen pitää mennäkin. Elämässä on surua, mutta ei sellaista kaiken pois sulkevaa, vaan myös mukaville asioille täytyy olla tilaa!
S.A.
Keskiviikkoilta oli etenkin Been surun musertavin. Ovet paukkui ja itkua ja huutoa riitti; tappelua ja kaikkea mahdollista pahan olon purkua. Torstaina kävi ilmi, että pappa olikin eronnut kirkosta (tosin Ukon sanojen mukaan "ei takuulla aatteen vuoksi, vaan pihiyttään"). Cee itki silmät päästään, että eikö pappa nyt pääsekään mandariinin syöntiin taivaaseen...? Ja minä lupasin (millä valtuuksilla???) että pääsee, pääsee tietysti!
Mietittiin, että mihin isänpäiväkortin/papanpäiväkortin voi laittaa ja ehdotin, että josko laitettaisiin kaikista lapsenlapsista kuva ja kortit arkkuun mukaan. Yhdessä mietittiin papalle tärkeitä juttuja ja Mynthonit (papanpastillit) nousi heti avainasemaan:) Siispä arkkuun lähtee pastillit, valokuva ja kortit + vainaa. Bee mietti, että jos joku varastaa ne pastillit (päädyimme siihen, että hautaustoimiston väki saa pukea papan- pidetään me se pappa elävänä muisto viimeisenä) ja minä vastasin Beelle, että jos joku elävä tarvitsee niin paljon Mynthoneita, että nyysii ne vainajalta, niin luulisin, ettei pappakaan olisi pahastunut niiden Mynthoneiden antamisesta tarvitsevalle.
Muisteluissa ollaan jo kuitenkin päästy jo niihin juttuihin, jotka oli papalle kovin ominaisia ja toisaalta meitä kovasti hauskuuttaviakin. Esim. hernekeiton lämmitys vedenkeittimessä ;D Vedenkeitin meni tuusannuuskaksi ja hernekeitoista tuli muuten tosi kuumaa ja ihan hetkessä. Mutta siis oikeasti vedenkeitin ei sovellu hernekeiton lämmitykseen.
Tänään (olisiko voinut parempaa viikkoa sattuakaan???) alkoi kauan odotettu seinäkiipeily! Puolitoista tuntia istuskelin katselemassa Aata ja Beetä seinillä. Niin iloisina ja täynnä elämää! Niin sen pitää mennäkin. Elämässä on surua, mutta ei sellaista kaiken pois sulkevaa, vaan myös mukaville asioille täytyy olla tilaa!
S.A.
1.11.11
Teknologiasukupolven surutyötä...
- Äiti, voiko taivaassa jutella?
- Joo, voi tietysti.
- Onko taivas pieni?
- Ei, kun luulen, että se on hyvin suuri.
- Mutta jos on toisella laidalla taivasta ja haluaa jutella toisen kanssa, joka on toisella laidalla? Täytyypä ottaa puhelimet ja laturimet mukaan!
- Niin. Niin se taitaa olla.
***
Ukon konkreettista ja toimeliasta(!!!) surutyötä:
- Mä kuule aattelin, että palokunta saa polttaa sen papan talon. Nehän tarvii aina niitä harjoituskohteita!
- Öh. No tota, jos nyt hoidetaan ensin ne hautajaiset ja eihän sitä nyt heti tarvitse päättää. Älähän hätäile, ettei tule sitten myöhemmin sellainen olo, että olisiko jotakin kuitenkin halunnut muistoksi...
***
Mä luulen, että saatan seota. Ei meinaa perässä pysyä, vaikka kuinka pitää huivista kiinni.
- Joo, voi tietysti.
- Onko taivas pieni?
- Ei, kun luulen, että se on hyvin suuri.
- Mutta jos on toisella laidalla taivasta ja haluaa jutella toisen kanssa, joka on toisella laidalla? Täytyypä ottaa puhelimet ja laturimet mukaan!
- Niin. Niin se taitaa olla.
***
Ukon konkreettista ja toimeliasta(!!!) surutyötä:
- Mä kuule aattelin, että palokunta saa polttaa sen papan talon. Nehän tarvii aina niitä harjoituskohteita!
- Öh. No tota, jos nyt hoidetaan ensin ne hautajaiset ja eihän sitä nyt heti tarvitse päättää. Älähän hätäile, ettei tule sitten myöhemmin sellainen olo, että olisiko jotakin kuitenkin halunnut muistoksi...
***
Mä luulen, että saatan seota. Ei meinaa perässä pysyä, vaikka kuinka pitää huivista kiinni.
31.10.11
Maanantai.
Periaatteessa aika tavallinen maanantai. Kylmää, sateista. Vähän väsyneen nuutunut olo. Lapset hoitoon, kouluun, kaupasta ruokaa töihin, juokseva työasia. Töihin. Ja.
Puhelu.
Isä on kuollut.
Siis pappa, appiukko.
Olen kaivanut kaikki valokuvalaatikot, enkä löydä yhtään kuvaa papasta. Miten sytytetään kynttilä? Mihin se laitetaan, jos ei löydy kuvaa? Miksi meidän hääkuvissakin papasta näkyy vain niska? Missä ne ristiäiskuvat on?! Miksi se ei koskaan antanut ottaa kuvia itsestään, helkkari!
Cee itkee, ettei halua kenenkään kuolevan koskaan. Niin, kukapa haluaisi. Aa ja Bee oksentaa(!!!), kai ne reagoi mahallaan. Dee on maalannut jogurtilla tuolin.
Ja Ukko itkee. Niin, että tuntuu, että koko maailma hajoaa.
Ja minä etsin raivoisasti valokuvaa. Kai pitäisi olla edes yksi, jotta voisi edes Deelle joskus näyttää papan kuvan.
Miten hautajaiset järjestetään?
S.A.
Ps. Tässä kuluvana syksynä on tullut selväksi, että hautajaisia on tiedossa- mutta juuri näitä ei osattu "odottaa", ne muut kai sitten on tulevaisuudessa. Tai toivottavasti ei.
Pps. Pappa siis toipui ja kuntoutui ja kotiutui, en tiedä mitä nyt tapahtui. Kaipa se ruumiinavauksessa selviää.
Puhelu.
Isä on kuollut.
Siis pappa, appiukko.
Olen kaivanut kaikki valokuvalaatikot, enkä löydä yhtään kuvaa papasta. Miten sytytetään kynttilä? Mihin se laitetaan, jos ei löydy kuvaa? Miksi meidän hääkuvissakin papasta näkyy vain niska? Missä ne ristiäiskuvat on?! Miksi se ei koskaan antanut ottaa kuvia itsestään, helkkari!
Cee itkee, ettei halua kenenkään kuolevan koskaan. Niin, kukapa haluaisi. Aa ja Bee oksentaa(!!!), kai ne reagoi mahallaan. Dee on maalannut jogurtilla tuolin.
Ja Ukko itkee. Niin, että tuntuu, että koko maailma hajoaa.
Ja minä etsin raivoisasti valokuvaa. Kai pitäisi olla edes yksi, jotta voisi edes Deelle joskus näyttää papan kuvan.
Miten hautajaiset järjestetään?
S.A.
Ps. Tässä kuluvana syksynä on tullut selväksi, että hautajaisia on tiedossa- mutta juuri näitä ei osattu "odottaa", ne muut kai sitten on tulevaisuudessa. Tai toivottavasti ei.
Pps. Pappa siis toipui ja kuntoutui ja kotiutui, en tiedä mitä nyt tapahtui. Kaipa se ruumiinavauksessa selviää.
31.8.11
Keskiviikko, keskellä viikkoa.
Olipahan höpöpäivä töissä. Sain taas (aika usein viime aikoina, jeejeejeee!!!) tehdä niitä juttuja, mitkä kiinnostaa tosi paljon. Saan tehdä käsillä ja aika menee siivillä! No, tänään kädet ja pää ei oikein tehneet yhteistyötä ja muutama juttu päätyi persiilleen. Tai niinku aivan lähtöpisteeseen. Voitteko kuvitella?! Siis, että mullekin voi käydä niin, että joku juttu ei onnistu :O HETI JA TÄYDELLISESTI!?
Onneksi en ole mikään kirurgi tms. Nimittäin nuo minun "hupsista, nyt sattu hanska"- jutut korjaantuu upottamalla huti vesisaaviin ja kohta mennään taas täysillä :)
***
Ajatuksissa on nyt paljon isoja asioita ja koska tiedän, että teillä on siellä tosi päteviä suojelusenkeleitä, niin pyydän ne kaikki liikenevät vaikka tänne meidän osoitteeseen. Minä lähetän ne sitten eteenpäin. Kun kirjoitan nyt vain omista ja meidän perheen jutuista pääsääntöisesti, niin en nytkään mene sen tarkempiin yksistyiskohtiin, mutta enkeliarmeija tänne- ja täältä eteenpäin! :)
Ja nämä enkelit on matkalla muualle kuin papan luo, mutta voidaan sillekin joku toimittaa, oli taas tänään joron jäljille-luvatta.
Hyvää yötä kaikille!
S.A.
Ps. Jos tarvii retkelle lettutaikinaa, kannattaa laittaa se pestyyn ketsuppipulloon. Helppo annostella! (Oon tässä pari tuntia riehunu retkeläiselle kamppeita kasaan, koulun teltteretkelle...)
Onneksi en ole mikään kirurgi tms. Nimittäin nuo minun "hupsista, nyt sattu hanska"- jutut korjaantuu upottamalla huti vesisaaviin ja kohta mennään taas täysillä :)
***
Ajatuksissa on nyt paljon isoja asioita ja koska tiedän, että teillä on siellä tosi päteviä suojelusenkeleitä, niin pyydän ne kaikki liikenevät vaikka tänne meidän osoitteeseen. Minä lähetän ne sitten eteenpäin. Kun kirjoitan nyt vain omista ja meidän perheen jutuista pääsääntöisesti, niin en nytkään mene sen tarkempiin yksistyiskohtiin, mutta enkeliarmeija tänne- ja täältä eteenpäin! :)
Ja nämä enkelit on matkalla muualle kuin papan luo, mutta voidaan sillekin joku toimittaa, oli taas tänään joron jäljille-luvatta.
Hyvää yötä kaikille!
S.A.
Ps. Jos tarvii retkelle lettutaikinaa, kannattaa laittaa se pestyyn ketsuppipulloon. Helppo annostella! (Oon tässä pari tuntia riehunu retkeläiselle kamppeita kasaan, koulun teltteretkelle...)
17.8.11
Hitsin vitsi.
Koulut alkoi: kalenterien järjestelyä, pitkiä työpäiviä (ja putkia), hoitojen, eskareiden ja kaiken muistettavan sumaa. Ja koska katastrofialueella ollaan, niin sittenhän kävi muuan viikko sitten niin, että Ukon isä joutui kolariin. Käsi murtui. Mutta nyttemmin on sitten käynyt ilmi, että pappa on ns. sekaisin kuin seinäkello. Yhdessä hetkessä ja lauseessa on melkein tässä päivässä ja seuraavassa jossain 30 vuoden takana, seuraavassa elää vissiin jonkun toisen elämää ja taas seuraavassa muistaa kahden lapsenlapsen nimet oikein ja kahta ei ollenkaan:(
Olimme siinä uskossa, että pää kuvattiin sairaalassa, mutta tänään sitten tuli tieto, ettei sitä edes ole kuvattu! HITSI! Huomenna palaveri lääkärin kanssa, että mitäs nyt sitten... (Ukko tosin sanoi heti kättelyssä, ettei me ainakaan voida tähän meidän tivoliin sitä ottaa). Kääk, mitäs nyt?!
No huomenna taas vähän viisaampana(?) ehkä.
Miten meille on jaettu näin kummalliset kortit tässä elämän pokerissa?! Häh!?
S.A.
Ps. Aalla näyttää menevän nyt hyvin :):):) siis meillä on ihan sikakivateini!!!!!
Cee ja Dee on niittäneet tahoillaan kiitosta ja ylistystä, kun "ne on niiiiiiin ihania". Tänään tuli eskarissa yksi uusi täti katsomaan minua ja sanoi: "Pitää ihan tulla katsomaan, että minkä näköisen äidin poika on täällä hurmannut aivan kaikki tädit!" Vähänkö lämmitti sydäntä, aika paljon!:)
Olimme siinä uskossa, että pää kuvattiin sairaalassa, mutta tänään sitten tuli tieto, ettei sitä edes ole kuvattu! HITSI! Huomenna palaveri lääkärin kanssa, että mitäs nyt sitten... (Ukko tosin sanoi heti kättelyssä, ettei me ainakaan voida tähän meidän tivoliin sitä ottaa). Kääk, mitäs nyt?!
No huomenna taas vähän viisaampana(?) ehkä.
Miten meille on jaettu näin kummalliset kortit tässä elämän pokerissa?! Häh!?
S.A.
Ps. Aalla näyttää menevän nyt hyvin :):):) siis meillä on ihan sikakivateini!!!!!
Cee ja Dee on niittäneet tahoillaan kiitosta ja ylistystä, kun "ne on niiiiiiin ihania". Tänään tuli eskarissa yksi uusi täti katsomaan minua ja sanoi: "Pitää ihan tulla katsomaan, että minkä näköisen äidin poika on täällä hurmannut aivan kaikki tädit!" Vähänkö lämmitti sydäntä, aika paljon!:)
16.6.11
Kesä"lomaa" ja muuta "mukavaa".
Sanat on etsineet toisiaan, jotta järjestyisivät tekstiksi. Joku hajanainen ajatus putkahtaa päähän ja katoaa saman tien. Kesäloma alkoi, niin koululaisilla, kuin Ukolla (1 viikko) ja allekirjoittaneella (3,5 viikkoa). Aa fyysisesti jäi mummolaan valmistujaisjuhlien jälkeen (5.6.), mutta ilmiömäisen tehokkaasti on työllistänyt meitä täällä kotona silti. Tollon työt jatkuu :( . Viime viikolla ihasteltiin jälkikasvun koulunpäättäjäiskuvia sähköpostista. Ol poijjiiilla kuulkaa pöytä koreana. Siideriä, lonkeroa ja olutta kasapäin. Yhden lapsen vanhempi oli löytänyt kuvat poikansa kännykästä ja sitten vaan enttententtentelikamentten- ai noi tölkit on muuten viety meiltä, ja noi meiltä ja heiii...mistäs noi on???? No, selvisihän se. Kaupoissa oli tehty oikein turnee ja viety sieltä täältä ja tuolta. No, Ukko kävi yhden kauppiaan kanssa selvittämässä ja minä toisen. Koska Aa on nyt mummolassa sitten koko kesän (kaveriporukka erilleen toisistaan), niin menen sitten syksyllä pojan kanssa vielä uudelleen kiertämään kaupat. Vaikka anastetut jutut toki maksoin, niin ei riitä. Jos ollaan niin isoja poikia, niin sitten kannetaan tekosista vastuu myös. PRKL. VTT.
Eilen oli syntymäpäiväni ja aloitinkin "synttärijuhlat" heti aamusta perheneuvolassa. Hahhahhaa;) Mutta oikein hyvä juttutuokio ja jatkossa sitten, kunhan poika kotiutuu, niin alkaa Aa:n omat käynnit ja minun ja Ukon yhteiskäynnit. Tämäkin perheneuvolaan "pääsy" oli tekemisen takana. Oletin, että kun silloin taannoin oli se näpistysjuttu, niin tulisi suoraan aika sinne. Eipä tullut kuin lappu, että ei vaadi muita toimenpiteitä. PYH! Sanoin suoraan, että kyllä minä odotin, että minulle olisi tarjottu mahdollisuutta, eikä niin, että kouluth:n kautta pyydetään lähete (joka muuten piti käydä henkilökohtaisesti allekirjoittamassa) ja sitten odotellaan aikaa. Sanoin, että soittakaa läpi vanhemmat, joiden lapsesta tulee lastensuojeluilmoitus, koska varmaan moni yrittää viimeiseen asti sitkutella itsekseen, vaikka keskusteluapu ja tavallaan se "olet vanhempana ihan oikeilla jäljillä"-tsemppaus tekisi hyvää ja asiat ei ehtisi mennä ihan tolkuttomaan solmuun.
Lisäksi olen jutellut aikuisten ystävien kanssa, sekä äidin ja oikeastaan kaikkien, jotka on pysähtyneet kuulolle :D Yksi ystävä (jolla myös noin Aan ikäisiä veijareita) sanoi istuneensa yhteen aikaan perheneuvolassa joka viikko- ja hän on muka itse ammattikasvattaja. Hohotukseksihan se meni ja kyllä vaan kunnon nauru auttaa. Tätä ystävää oli joku iäkkäämpi rouva lohdutellut, että "lastenkasvatuksessa ensimmäiset 40 vuotta on vaikeimmat, eikä se paljon helpota senkään jälkeen!" :D :D :D
Mutta joo, nyt on kesä aikaa fundeerata ja aikaa kasvaa. Toivottavasti muutamassa kuukaudessa se järjen ja käden yhteistyö löytyisi ja tämä pelleily loppuisi tähän.
***
Olen käyttänyt ensimmäistä lomaviikkoa siivoukseen, huone päivässä ja sitä rataa. Kirjoittelen lisää kunhan saan taas siivousurakkaa vähän eteenpäin.
S.A.
Ps. Äidin kanssa juteltiin puhelimessa ja olivat Iskän todenneet yhtenä iltana, että tässä sitä taas ollaan: "Juomat on lukollisessa kaapissa!" Mutta kuten perheneuvolassakin siitä puhuttiin, niin on ihan mahdottoman hienoa, että on isovanhemmat, joihin voin vanhempana luottaa ja tiedän, että poika tykkää siellä olla ja samanikäisiä tolloilukavereita ei siinä ihan naapurustossa ole. Jospa tämä tästä.
Eilen oli syntymäpäiväni ja aloitinkin "synttärijuhlat" heti aamusta perheneuvolassa. Hahhahhaa;) Mutta oikein hyvä juttutuokio ja jatkossa sitten, kunhan poika kotiutuu, niin alkaa Aa:n omat käynnit ja minun ja Ukon yhteiskäynnit. Tämäkin perheneuvolaan "pääsy" oli tekemisen takana. Oletin, että kun silloin taannoin oli se näpistysjuttu, niin tulisi suoraan aika sinne. Eipä tullut kuin lappu, että ei vaadi muita toimenpiteitä. PYH! Sanoin suoraan, että kyllä minä odotin, että minulle olisi tarjottu mahdollisuutta, eikä niin, että kouluth:n kautta pyydetään lähete (joka muuten piti käydä henkilökohtaisesti allekirjoittamassa) ja sitten odotellaan aikaa. Sanoin, että soittakaa läpi vanhemmat, joiden lapsesta tulee lastensuojeluilmoitus, koska varmaan moni yrittää viimeiseen asti sitkutella itsekseen, vaikka keskusteluapu ja tavallaan se "olet vanhempana ihan oikeilla jäljillä"-tsemppaus tekisi hyvää ja asiat ei ehtisi mennä ihan tolkuttomaan solmuun.
Lisäksi olen jutellut aikuisten ystävien kanssa, sekä äidin ja oikeastaan kaikkien, jotka on pysähtyneet kuulolle :D Yksi ystävä (jolla myös noin Aan ikäisiä veijareita) sanoi istuneensa yhteen aikaan perheneuvolassa joka viikko- ja hän on muka itse ammattikasvattaja. Hohotukseksihan se meni ja kyllä vaan kunnon nauru auttaa. Tätä ystävää oli joku iäkkäämpi rouva lohdutellut, että "lastenkasvatuksessa ensimmäiset 40 vuotta on vaikeimmat, eikä se paljon helpota senkään jälkeen!" :D :D :D
Mutta joo, nyt on kesä aikaa fundeerata ja aikaa kasvaa. Toivottavasti muutamassa kuukaudessa se järjen ja käden yhteistyö löytyisi ja tämä pelleily loppuisi tähän.
***
Olen käyttänyt ensimmäistä lomaviikkoa siivoukseen, huone päivässä ja sitä rataa. Kirjoittelen lisää kunhan saan taas siivousurakkaa vähän eteenpäin.
S.A.
Ps. Äidin kanssa juteltiin puhelimessa ja olivat Iskän todenneet yhtenä iltana, että tässä sitä taas ollaan: "Juomat on lukollisessa kaapissa!" Mutta kuten perheneuvolassakin siitä puhuttiin, niin on ihan mahdottoman hienoa, että on isovanhemmat, joihin voin vanhempana luottaa ja tiedän, että poika tykkää siellä olla ja samanikäisiä tolloilukavereita ei siinä ihan naapurustossa ole. Jospa tämä tästä.
14.4.11
Pippurisumutetta? Etälamautin? Paukkupanoksia?
Niinpä niin, kuten Ruska ehdotti, blogin nimi täytynee vaihtaa pikimiten. Katastrofia pukkaa siihen malliin, että ei enää pysy huivi päässä vaikka kuinka pitäis kiinni. No, luvattu mikä luvattu, kirjaan kaiken tänne. Jos näistä kakkakikkareista joku saa vertaistukea, hyvä niin, jos joku lapseton hankkii sterilisaation, ymmärrän täysin, jos joku saa jotain jännitystä näistä, niin pysy kanavalla, tämä paskan lataaminen eetteriin tuskin loppuu lähimpään 20 vuoteen. Ja jos lapseni joskus ovat itse vanhempia samanikäisille lapsilleen, NIIN TÄSSÄPÄ TÄTÄ ARKIREALITYA!
Eilen oli Deen normineuvola ja pyysin tutkimaan olemattomat näppylät (jotka eivät TH:n mielestä näyttäneet vesirokkosellaisilta) ja pyysin vielä kurkkaamaan korviin, jotta näkyisi edes suuntaa. Yöt repaiset, syönti huonoa, lämpöä-kuumetta-ei lämpöä, yms.yms. No, siis minusta poika ei ollut oikein kunnossa, mutta ei mitään näkyvämpääkään vikaa. TH:n mielestä korvat punoittivat ja menin samalla varaamaan ajan TK:een, jonne päästiin illalla 18:30. Sinänsä hämmästyttävää, koska koko ATK-laitteisto oli pimennyt ja lääkäri kirjoitteli korvatulehdukseen 10 päivän antib. kuurin ihan käsipelillä, ihan niin kuin vanhaan hyvään aikaan. Se siinä vaan hämmästytti, että nykypäivänä, jos laitteisto jumii, niin yleensä kaikki muukin toiminta pysähtyy.
Koukkasin apteekin kautta ja kotiin palatessa olikin mahtava yllätys. Ihan kuulkaa maija pihalla. Saatana.
Eiköhän Aa ollut yrittänyt näpistää tupakka-askia kaupasta. Kaverit näyttäneet merkkiä, kun on "sopiva hetki". Hieno juttu, että jäivät kiinni. No, tietysti menee lastensuojeluun ilmoitus, niin pitääkin, ehdottomasti. Miltä suunnalta nyt sitten voi kysyä apua, neuvoa, mitä tahansa?! Kun tämä kierre on saatava katki HETI, NYT! Ennen kuin ollaan ihan helvetin syvällä suossa!
Ja nyt siihen "kevennykseen". Poika ei tullut kotiin puoli kahdeksalta, ei kahdeksalta, ei puoli yhdeksältä... Ei yhdeksältäkään. Siinä vaiheessa oltiin soitettu, laitettu 10 tekstiviestiä ja oltiin ns. paskat housuissa, että missä se lapsi luuraa?! Vaikka kuinka väärin olisi tehnyt, niin kyllä kotiin pitää uskaltaa tulla! Soitettiin gangstakavereiden vanhemmille, että pyytäisivät gangstakavereita soittamaan Aalle, että missä onkaan, niin tullaan hakemaan.
Ja 21:10 lapsi löytyy nukkumasta komerosta. Meidän kotoa. Pikkuisen noloja puheluita gangstakavereiden vanhemmille, että kas vaan, me löydettiinkin se täältä kotoa. Hups. Sattuuhan sitä paremmissakin piireissä, että laps löytyy komerosta.
No, sitten tunteet oli niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin helkkarin pinnassa kaikilla, että totesin parhammaksi vääntyä peiton alle. Ukko ei onnistunut ihan niin hyvin ja vasaroi Aan puhelimen arviolta 50 palaseen. (Edeltä käsin sovittiin, että netti- puhelin- ja kotiaresti kesäloman alkuun saakka). No, puhelinaresti tosiaan näyttää pitävän :/
Tänään skarppasin kovasti ja kun poika tuli koulusta juteltiin pitkään. Ihan hyvä keskustelutuokio ja poika oli vastaanottavaisella tuulella. (Vittu, pitääkö saatana miettiä toisen taajuuksia, silloin kun raivo repii otsassa ja tekisi mieli kuristaa? Joo, pitää, jos vastassa on ehta murkku. Jos se ei ole taajuuksilla, niin puheet on sama kiljua vessanpönttöön, yhtä käheäksi sillä saa äänensä ja tulos on ihan sama).
Koska yhdessä tekeminen on kuitenkin pääosin hauskaa ja ehkä eheyttävää, niin päätin jo päivällä, että tänään tehdään lettuja. Aa saa olla vastaavataikinamestari ja apulaisiahan meillä piisaa (jos muistaa kaivaa kaikki komeroista esiin ;D) Taikina tehtiin yhdessä ja siihen pantiin hulppeat 4 munaa (arvaatkaapa halusiko ihan kaikki rikkoa itse yhden munan). Lettuja tuli paljon ja ne maistui letuilta ja munakkaalta ja onneksi yksi ystävä piipahti kylään. Sielunhoitoa äidillekin.
S.A.
Ps. Tänään Aa sanoi, että meinasi sanoa Iskälle, että vedä sitten turpiin, kun hän tietää tehneensä tosi väärin, mutta sitten hän huomasi sen vasaran, niin sitten hän ajatteli, että taitaa olla parempi olla hiljaa.
Pps. Eikä meillä lyötäisi koskaan. Vaikka kuinka mieli tekisi. Lasta. Eikä aikuistakaan.
Ppps. Siis kaikki joilla on lapsia voi vaan kuvitella tilanteen, kun tulee pää märkänä huutava ipana kainalossa ja apteekin kassi kainalossa suoraan poliisisetien syliin. Siinä sitä tuntee olevansa ihan heti eturivissä odottamassa sitä maailman-paras-äiti-palkintoa. Kiitospuhekin on valmiiksi rustattuna persetaskussa.
Pppps. Äiti, teki mieli soittaa, mut en viittiny pilata sun lomaviikkoa. Ja heiiii, täähän on vasta esikoinen, mä kerkeen soittaa ainakin 500 kertaa, ennen kuin nuo on täyttäneet 18 vuotta kaikki.
Oletteko törmänneet blogiin, jota pitää vanhempi ja murkulla riittää energiaa kaikenlaiseen törttöilyyn?! Vinkkejä! Olisi kauhistuttavan mukavaa lukea, että muillakin törttöillään ja oikein olan takaa. Ai, me ollaan ainoita:( No ei sit mitään...
Eilen oli Deen normineuvola ja pyysin tutkimaan olemattomat näppylät (jotka eivät TH:n mielestä näyttäneet vesirokkosellaisilta) ja pyysin vielä kurkkaamaan korviin, jotta näkyisi edes suuntaa. Yöt repaiset, syönti huonoa, lämpöä-kuumetta-ei lämpöä, yms.yms. No, siis minusta poika ei ollut oikein kunnossa, mutta ei mitään näkyvämpääkään vikaa. TH:n mielestä korvat punoittivat ja menin samalla varaamaan ajan TK:een, jonne päästiin illalla 18:30. Sinänsä hämmästyttävää, koska koko ATK-laitteisto oli pimennyt ja lääkäri kirjoitteli korvatulehdukseen 10 päivän antib. kuurin ihan käsipelillä, ihan niin kuin vanhaan hyvään aikaan. Se siinä vaan hämmästytti, että nykypäivänä, jos laitteisto jumii, niin yleensä kaikki muukin toiminta pysähtyy.
Koukkasin apteekin kautta ja kotiin palatessa olikin mahtava yllätys. Ihan kuulkaa maija pihalla. Saatana.
Eiköhän Aa ollut yrittänyt näpistää tupakka-askia kaupasta. Kaverit näyttäneet merkkiä, kun on "sopiva hetki". Hieno juttu, että jäivät kiinni. No, tietysti menee lastensuojeluun ilmoitus, niin pitääkin, ehdottomasti. Miltä suunnalta nyt sitten voi kysyä apua, neuvoa, mitä tahansa?! Kun tämä kierre on saatava katki HETI, NYT! Ennen kuin ollaan ihan helvetin syvällä suossa!
Ja nyt siihen "kevennykseen". Poika ei tullut kotiin puoli kahdeksalta, ei kahdeksalta, ei puoli yhdeksältä... Ei yhdeksältäkään. Siinä vaiheessa oltiin soitettu, laitettu 10 tekstiviestiä ja oltiin ns. paskat housuissa, että missä se lapsi luuraa?! Vaikka kuinka väärin olisi tehnyt, niin kyllä kotiin pitää uskaltaa tulla! Soitettiin gangstakavereiden vanhemmille, että pyytäisivät gangstakavereita soittamaan Aalle, että missä onkaan, niin tullaan hakemaan.
Ja 21:10 lapsi löytyy nukkumasta komerosta. Meidän kotoa. Pikkuisen noloja puheluita gangstakavereiden vanhemmille, että kas vaan, me löydettiinkin se täältä kotoa. Hups. Sattuuhan sitä paremmissakin piireissä, että laps löytyy komerosta.
No, sitten tunteet oli niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin helkkarin pinnassa kaikilla, että totesin parhammaksi vääntyä peiton alle. Ukko ei onnistunut ihan niin hyvin ja vasaroi Aan puhelimen arviolta 50 palaseen. (Edeltä käsin sovittiin, että netti- puhelin- ja kotiaresti kesäloman alkuun saakka). No, puhelinaresti tosiaan näyttää pitävän :/
Tänään skarppasin kovasti ja kun poika tuli koulusta juteltiin pitkään. Ihan hyvä keskustelutuokio ja poika oli vastaanottavaisella tuulella. (Vittu, pitääkö saatana miettiä toisen taajuuksia, silloin kun raivo repii otsassa ja tekisi mieli kuristaa? Joo, pitää, jos vastassa on ehta murkku. Jos se ei ole taajuuksilla, niin puheet on sama kiljua vessanpönttöön, yhtä käheäksi sillä saa äänensä ja tulos on ihan sama).
Koska yhdessä tekeminen on kuitenkin pääosin hauskaa ja ehkä eheyttävää, niin päätin jo päivällä, että tänään tehdään lettuja. Aa saa olla vastaavataikinamestari ja apulaisiahan meillä piisaa (jos muistaa kaivaa kaikki komeroista esiin ;D) Taikina tehtiin yhdessä ja siihen pantiin hulppeat 4 munaa (arvaatkaapa halusiko ihan kaikki rikkoa itse yhden munan). Lettuja tuli paljon ja ne maistui letuilta ja munakkaalta ja onneksi yksi ystävä piipahti kylään. Sielunhoitoa äidillekin.
S.A.
Ps. Tänään Aa sanoi, että meinasi sanoa Iskälle, että vedä sitten turpiin, kun hän tietää tehneensä tosi väärin, mutta sitten hän huomasi sen vasaran, niin sitten hän ajatteli, että taitaa olla parempi olla hiljaa.
Pps. Eikä meillä lyötäisi koskaan. Vaikka kuinka mieli tekisi. Lasta. Eikä aikuistakaan.
Ppps. Siis kaikki joilla on lapsia voi vaan kuvitella tilanteen, kun tulee pää märkänä huutava ipana kainalossa ja apteekin kassi kainalossa suoraan poliisisetien syliin. Siinä sitä tuntee olevansa ihan heti eturivissä odottamassa sitä maailman-paras-äiti-palkintoa. Kiitospuhekin on valmiiksi rustattuna persetaskussa.
Pppps. Äiti, teki mieli soittaa, mut en viittiny pilata sun lomaviikkoa. Ja heiiii, täähän on vasta esikoinen, mä kerkeen soittaa ainakin 500 kertaa, ennen kuin nuo on täyttäneet 18 vuotta kaikki.
Oletteko törmänneet blogiin, jota pitää vanhempi ja murkulla riittää energiaa kaikenlaiseen törttöilyyn?! Vinkkejä! Olisi kauhistuttavan mukavaa lukea, että muillakin törttöillään ja oikein olan takaa. Ai, me ollaan ainoita:( No ei sit mitään...
24.2.11
Pohjakosketus.
Nomen est omen, tällä blogilla siis. Katastrofialueella ollaan taas ihan ytimessä ja jokseenkin vittumaisimmasta päästä mitä olla saattaa. Maanantai-iltana valkeni, että sitä viimeistä kauppakirjaa talokaupoissa ei voida tehdä. Pankki ei siirrä vakuuksia uuteen kohteeseen, vaikka näin oli sovittu. End of story. Piste. Deellä hitonmoinen silmätulehdus ja tiistaina hoidin sitä kotona vuorostani ja samalla koitin keräillä maailmani rippeitä kasaan. Istuin saunanlauteilla ja paruin ihan aikuisten oikeesti ja täysillä. Soitin paniikkipuheluja (sano, että hengitä, sano, että mä selviän tästä, sano, että kaikki järjestyy, sano, sano...) tärkeille ihmisille ja yritin muistaa hengittää. Soitin asuntotoimistoon- hahhhaahhhaa! 3h ja keittiö (65 m2) vittu, että ei naurattanut yhtään. Sitten kokosin itseni ja pesin kolme koneellista pyykkiä hengitysharjoitusten lomassa.
Keskiviikkona suoriuduin töihin ja no. luojan kiitos, työkaverit yms. oli helkutin mukavia, joten kamelin selkä ei katkennut. Tänään on torstai, hengitän edelleen ja lapset on hengissä ja hengittää ja Ukko teki vuokrasopimuksen talosta, jota käytiin eilen katsomassa (3mh, kkh, oh, keittiö, sauna, wc...), sijainti loistava, maanantaina saadaan avaimet ja *tattadaa* muutetaan *tattadaa* taas.
Lapsille oli kurja kertoa, mutta keneen ihmeessä niistäkin on tullut niin järkeviä? Ei ainakaan vanhempiinsa. Aa totesi, että harmittaa vähän, mutta onneksi perhe pysyy(!!!) Bee viittoi, että "v-i-t-u-t-t-a-a" ja sanoin, että meillä ei kiroilla, ei edes viittomalla ja Bee totesi, että kiva, kun kuitenkin saadaan pitää omat tavarat. Cee rallatteli: Meillä on vanha talo ja meillä on uusi talo ja meidän uudesta talosta tulee myös vanha talo.
Tänään olen jo seisonut ihan vankasti jaloillani, hengitys kulkee ilman suurempia suunnitelmia ja nyt sitten hmm. niin muutetaan uuteen kotiin ja odotetaan paskat housuissa maaliskuuta. Helvetin hienostihan tämä alkuvuosi on lähtenytkin käyntiin.
Joo, no hyviä puolia on tietty, että kumpikaan ei ole saanut potkuja ja kaikki ollaan terveinä, silmätulehduskin alkaa olla parempaan päin.
Eli saattaa olla, että pientä päivityshitautta on.
S.A.
Ps. Ystävät ja sukulaiset, puhelimeen en nyt jaksa kauheasti vastailla, mutta kyllä tämäkin suo rämmitään läpi, muukaan ei taida auttaa :)
Pps.Ja jos siellä joku miljonääri lukee mun blogia, niin voin privaatisti laittaa tilinumeron. Myös pieni lepoloma aurinkorannalla voisi tehdä terää. Haha.
Ppps. Uudessa kodissa on kaksikerroksinen leikkimökki:) Jee!
Pppps. En enää ikinä luota, että asiat menee, niinkuin joku sanoo. Yritän olla aiheuttamatta enempää traumoja lapsille (aika vaikeeta se kyllä on)...
Ppppps.Pyydän, että kommentointi olisi asiallista- tää on heti tammikuun jälkeen pahin tilanne ja vaatii kohtuullisen paljon voimia pitää paketti kasassa.
Keskiviikkona suoriuduin töihin ja no. luojan kiitos, työkaverit yms. oli helkutin mukavia, joten kamelin selkä ei katkennut. Tänään on torstai, hengitän edelleen ja lapset on hengissä ja hengittää ja Ukko teki vuokrasopimuksen talosta, jota käytiin eilen katsomassa (3mh, kkh, oh, keittiö, sauna, wc...), sijainti loistava, maanantaina saadaan avaimet ja *tattadaa* muutetaan *tattadaa* taas.
Lapsille oli kurja kertoa, mutta keneen ihmeessä niistäkin on tullut niin järkeviä? Ei ainakaan vanhempiinsa. Aa totesi, että harmittaa vähän, mutta onneksi perhe pysyy(!!!) Bee viittoi, että "v-i-t-u-t-t-a-a" ja sanoin, että meillä ei kiroilla, ei edes viittomalla ja Bee totesi, että kiva, kun kuitenkin saadaan pitää omat tavarat. Cee rallatteli: Meillä on vanha talo ja meillä on uusi talo ja meidän uudesta talosta tulee myös vanha talo.
Tänään olen jo seisonut ihan vankasti jaloillani, hengitys kulkee ilman suurempia suunnitelmia ja nyt sitten hmm. niin muutetaan uuteen kotiin ja odotetaan paskat housuissa maaliskuuta. Helvetin hienostihan tämä alkuvuosi on lähtenytkin käyntiin.
Joo, no hyviä puolia on tietty, että kumpikaan ei ole saanut potkuja ja kaikki ollaan terveinä, silmätulehduskin alkaa olla parempaan päin.
Eli saattaa olla, että pientä päivityshitautta on.
S.A.
Ps. Ystävät ja sukulaiset, puhelimeen en nyt jaksa kauheasti vastailla, mutta kyllä tämäkin suo rämmitään läpi, muukaan ei taida auttaa :)
Pps.Ja jos siellä joku miljonääri lukee mun blogia, niin voin privaatisti laittaa tilinumeron. Myös pieni lepoloma aurinkorannalla voisi tehdä terää. Haha.
Ppps. Uudessa kodissa on kaksikerroksinen leikkimökki:) Jee!
Pppps. En enää ikinä luota, että asiat menee, niinkuin joku sanoo. Yritän olla aiheuttamatta enempää traumoja lapsille (aika vaikeeta se kyllä on)...
Ppppps.Pyydän, että kommentointi olisi asiallista- tää on heti tammikuun jälkeen pahin tilanne ja vaatii kohtuullisen paljon voimia pitää paketti kasassa.
26.1.11
Ehkä viimeinen sairaalajatkiksen osa.
Pakko kirjoittaa nämä sairaalajutut päästä pois. Ne pyörii mielessä kuitenkin, joten napsutetaan ne sitten muistoarkistoon näin tuoreeltaan. Bee, kuten jo sanottu, oli aivan tavattoman urhea, vaikka kivut olivat takuulla välillä järkyttäviä.
Ensimmäiset 1,5 viikkoa poikaa vaivasi se hirveä päänsärky, joka iski aivan varoittamatta. Nyt ei satu yhtään ja minuutin päästä poika vääntelehti tuskissaan:( Pahimpiin kipuihin ei auttanut kuin morfiinipohjainen vahva kipulääke suonensisäisesti, niellen otetut lääkkeet tulivat paluupostissa samantien lattialle tai joskus hyvällä ennakoinnilla kaarimaljaan. Tuona aikana kaikki äänet ja valot pahensi kipua, joten istuin sitten pimeässä huoneessa hiljaa vahtien peiton liikkeitä- kai se vielä hengittää?
No, kun sitten hmm, joo, se oli perjantai, kun kysyin voitaisiinko kuitenkin ottaa se pään magneettikuva, kun kipu oli niin paikallinen. Poika näytti otsan ja ohimon välistä kohtaa, että tuohon sattuu. No lääkärit olivat tässä vaiheessa sitä mieltä, että päässä ei voi olla mitään mikä selittäisi oireet, joten kuvia ei otettu. Seuraavan viikon tiistaina kuvat kuitenkin päätettiin ottaa ja siellähän se pääpahalainen luurasi. Keskiviikkoaamuna lääkäri tuli kertomaan, että pää korkataan auki. Jos nyt kalpea voi vielä kalpeammaksi mennä, niin poika tosiaan valahti aivan valkoiseksi. Lääkäri kysyi, että mietityttääkö jokin? Bee siihen, että: "No en kyllä tiedä pystynkö pitämään päätä paikoillaan niin kauaa..." Reppana oli menossa kallonporaukseen hereillä:/ No, lääkäri kertoi, että se kyllä tehdään nukutuksessa ja Bee totesi: "No, eihän siinä sitten mitään!"
Minun työnantaja sattui olemaan sairaalalla käymässä juuri leikkauksen aikaan ja istuimmekin kahvilla koko leikkauksen ajan. Eipä olisi voinut parempaan saumaan juttukaveri tulla. Olisin takuulla muuten syönyt kynteni ensimmäistä niveltä myöten hermoillessani.
Vein pojan leikkaussalin ovelle 10:30 ja lääkäri soitti kahden aikaan ja kertoi leikkauksen menneen suunnitellusti ja hyvin. *huoh* Kolmen jälkeen menin teholle poikaa katsomaan ja Bee heräsikin juuri niihin aikoihin. Poika nousi istumaan ja totesi, että eihän tässä huoneessa ole telkkaria! Tehohoitaja tuumasi, että järjestyy kyllä. 4 Simpson-jakson ja Shrek 3-elokuvan (sekä näiden aikana syötyjen 2 voileivän, jogurtin, 2 pillimehun, makkarakeiton ja jälkiruokavanukkaan) jälkeen totesimme hoitajan kanssa, että potilas ei taida tarvita tehohoitoa enää;D
Tässä kohtaa jälleen muuten ruusujen paikka. Potilaskotiin varasin huoneen, koska teholla ei saa tietystikään vanhempi yöpyä. No, koska potilaan ei sitten tarvinnutkaan olla tehohoidossa arvioitua 1-2 vuorokautta, niin en sitten tarvinnutkaan sitä potilashotellia. Avaimia kyllä kanneksin taskussa sen yhden vuorokauden. No, soitin sitten potilashotelliin, että en tarvinnutkaan huonetta, niin ei tarvinnut maksaa sitä yhtäkään vuorokautta :O Aika reilua, minusta. Olisin kyllä ihan ymmärtänyt, että se yksi vuorokausi pitäisi maksaa, koska olen avaimet hakenut ja niitä itselläni kanittanut.
Tämä sairaus on nyt taaksejäänyttä elämää, poika on virallisesti julistettu terveeksi. Uudet pään kuvat olivat niin puhtaat, että lääkärikin hämmästeli sitä. Voinnin mukaan saa tehdä kaikkea, siis toki voimistuminen vie vielä aikaa (poika itse sanoi, että hiihtämään ei kyllä pysty, mutta sählynpeluu varmasti onnistuu;D). 1,5 kk:n päästä kontrolli, jossa ei enää kuvata päätä, vaan testataan immuunijärjestelmää. Siinä ei aivokirurgin mukaan voi olla vikaa, koska päästä otetuissa näytteissä ei ollut enää mitään elävää. Eli antibiootit ja oma puolustusjärjestelmä oli tuhonnut jo pöpön.
Jos nyt 1,5 kk:n sisällä tulisi kuumetta, meidän pitäisi mennä takaisin Oyssiin- ei minnekään terveyskeskukseen. Ja todellakin toivon, ettei kuumetta tule. Voin kuvitella, että varmaan pyörtyisin niille sijoilleni, jos nyt uusi kuumeilu alkaisi.
- Hätäkeskus.
- Täällä Akka hei! Äkkiä ambulanssi! Lapsella kuumetta!
- Onko paljon?
- No on 38!!!!!
- Onko ollut kauan?
- Joo! Puoli tuntia!!!!!
- Minkä ikäinen lapsi?
- Kohta 11!!!!! *kops, äiti pyörtyi*
***
Sitä pöpön reittiä ei saatu selville. Ei tullut itsellä muuta mieleen kuin se hammaspaise (elokuun 20. päivä, jotain hyötyä bloggaamisesta;P). Päästä otettiin röntgenkuvat, niissä olisi näkynyt pöpön puolen vuoden matka nuppiin ja niissä kuvissa ei ollut havaittavissa sellaista. No, en tiedä kumpi on kauheampaa, se että joku pöpö voi luustoa pitkin vaeltaa puoli vuotta etsiessään pesimispaikkaa vai se, että reitti jää mysteeriksi. Varmaan monet painajaiset vielä näen ja se kalmankeltainen, vahamainen, tulikuuma lapsipoloinen, jonka sai vaivoin ravistelemalla hereille- se varmaan kummittelee mielessä vielä pitkään:/
Mutta olisko tää case nyt tässä? Saatan vieläkin vaivata teitä näillä, jos jotain juolahtaa mieleen, mutta eiköhän tämä nyt ala olla paketissa. Kuten tuolla yhden postauksen lopussa olikin kommentti, uusintakierros on mahdollinen, kauhistuttava mörkö- mutta toivottavasti sitä ei tule. Huiiiiiiiii.
S.A.
Cee ja erityisesti Dee ovat eilisen päivän toivotelleet äitiä tervetulleeksi kotiin. Korvat soi huutomökästä. Äiti, katoilijoista pahin, on palannut pelikentälle ja nyt annetaan kolmiviikkoinen korkojen kera takaisin. Onneksi nappasin korvatulpat sairaalasta mukaan.
Työnantajalle ruusuja kans vielä. Totesi, että olet niin pitkään poissa kuin tarvitsee, sun paikka on nyt pojan tukena, älä ajattelekaan työasioita. Tarvitsetko rahaa?
Ensimmäiset 1,5 viikkoa poikaa vaivasi se hirveä päänsärky, joka iski aivan varoittamatta. Nyt ei satu yhtään ja minuutin päästä poika vääntelehti tuskissaan:( Pahimpiin kipuihin ei auttanut kuin morfiinipohjainen vahva kipulääke suonensisäisesti, niellen otetut lääkkeet tulivat paluupostissa samantien lattialle tai joskus hyvällä ennakoinnilla kaarimaljaan. Tuona aikana kaikki äänet ja valot pahensi kipua, joten istuin sitten pimeässä huoneessa hiljaa vahtien peiton liikkeitä- kai se vielä hengittää?
No, kun sitten hmm, joo, se oli perjantai, kun kysyin voitaisiinko kuitenkin ottaa se pään magneettikuva, kun kipu oli niin paikallinen. Poika näytti otsan ja ohimon välistä kohtaa, että tuohon sattuu. No lääkärit olivat tässä vaiheessa sitä mieltä, että päässä ei voi olla mitään mikä selittäisi oireet, joten kuvia ei otettu. Seuraavan viikon tiistaina kuvat kuitenkin päätettiin ottaa ja siellähän se pääpahalainen luurasi. Keskiviikkoaamuna lääkäri tuli kertomaan, että pää korkataan auki. Jos nyt kalpea voi vielä kalpeammaksi mennä, niin poika tosiaan valahti aivan valkoiseksi. Lääkäri kysyi, että mietityttääkö jokin? Bee siihen, että: "No en kyllä tiedä pystynkö pitämään päätä paikoillaan niin kauaa..." Reppana oli menossa kallonporaukseen hereillä:/ No, lääkäri kertoi, että se kyllä tehdään nukutuksessa ja Bee totesi: "No, eihän siinä sitten mitään!"
Minun työnantaja sattui olemaan sairaalalla käymässä juuri leikkauksen aikaan ja istuimmekin kahvilla koko leikkauksen ajan. Eipä olisi voinut parempaan saumaan juttukaveri tulla. Olisin takuulla muuten syönyt kynteni ensimmäistä niveltä myöten hermoillessani.
Vein pojan leikkaussalin ovelle 10:30 ja lääkäri soitti kahden aikaan ja kertoi leikkauksen menneen suunnitellusti ja hyvin. *huoh* Kolmen jälkeen menin teholle poikaa katsomaan ja Bee heräsikin juuri niihin aikoihin. Poika nousi istumaan ja totesi, että eihän tässä huoneessa ole telkkaria! Tehohoitaja tuumasi, että järjestyy kyllä. 4 Simpson-jakson ja Shrek 3-elokuvan (sekä näiden aikana syötyjen 2 voileivän, jogurtin, 2 pillimehun, makkarakeiton ja jälkiruokavanukkaan) jälkeen totesimme hoitajan kanssa, että potilas ei taida tarvita tehohoitoa enää;D
Tässä kohtaa jälleen muuten ruusujen paikka. Potilaskotiin varasin huoneen, koska teholla ei saa tietystikään vanhempi yöpyä. No, koska potilaan ei sitten tarvinnutkaan olla tehohoidossa arvioitua 1-2 vuorokautta, niin en sitten tarvinnutkaan sitä potilashotellia. Avaimia kyllä kanneksin taskussa sen yhden vuorokauden. No, soitin sitten potilashotelliin, että en tarvinnutkaan huonetta, niin ei tarvinnut maksaa sitä yhtäkään vuorokautta :O Aika reilua, minusta. Olisin kyllä ihan ymmärtänyt, että se yksi vuorokausi pitäisi maksaa, koska olen avaimet hakenut ja niitä itselläni kanittanut.
Tämä sairaus on nyt taaksejäänyttä elämää, poika on virallisesti julistettu terveeksi. Uudet pään kuvat olivat niin puhtaat, että lääkärikin hämmästeli sitä. Voinnin mukaan saa tehdä kaikkea, siis toki voimistuminen vie vielä aikaa (poika itse sanoi, että hiihtämään ei kyllä pysty, mutta sählynpeluu varmasti onnistuu;D). 1,5 kk:n päästä kontrolli, jossa ei enää kuvata päätä, vaan testataan immuunijärjestelmää. Siinä ei aivokirurgin mukaan voi olla vikaa, koska päästä otetuissa näytteissä ei ollut enää mitään elävää. Eli antibiootit ja oma puolustusjärjestelmä oli tuhonnut jo pöpön.
Jos nyt 1,5 kk:n sisällä tulisi kuumetta, meidän pitäisi mennä takaisin Oyssiin- ei minnekään terveyskeskukseen. Ja todellakin toivon, ettei kuumetta tule. Voin kuvitella, että varmaan pyörtyisin niille sijoilleni, jos nyt uusi kuumeilu alkaisi.
- Hätäkeskus.
- Täällä Akka hei! Äkkiä ambulanssi! Lapsella kuumetta!
- Onko paljon?
- No on 38!!!!!
- Onko ollut kauan?
- Joo! Puoli tuntia!!!!!
- Minkä ikäinen lapsi?
- Kohta 11!!!!! *kops, äiti pyörtyi*
***
Sitä pöpön reittiä ei saatu selville. Ei tullut itsellä muuta mieleen kuin se hammaspaise (elokuun 20. päivä, jotain hyötyä bloggaamisesta;P). Päästä otettiin röntgenkuvat, niissä olisi näkynyt pöpön puolen vuoden matka nuppiin ja niissä kuvissa ei ollut havaittavissa sellaista. No, en tiedä kumpi on kauheampaa, se että joku pöpö voi luustoa pitkin vaeltaa puoli vuotta etsiessään pesimispaikkaa vai se, että reitti jää mysteeriksi. Varmaan monet painajaiset vielä näen ja se kalmankeltainen, vahamainen, tulikuuma lapsipoloinen, jonka sai vaivoin ravistelemalla hereille- se varmaan kummittelee mielessä vielä pitkään:/
Mutta olisko tää case nyt tässä? Saatan vieläkin vaivata teitä näillä, jos jotain juolahtaa mieleen, mutta eiköhän tämä nyt ala olla paketissa. Kuten tuolla yhden postauksen lopussa olikin kommentti, uusintakierros on mahdollinen, kauhistuttava mörkö- mutta toivottavasti sitä ei tule. Huiiiiiiiii.
S.A.
Cee ja erityisesti Dee ovat eilisen päivän toivotelleet äitiä tervetulleeksi kotiin. Korvat soi huutomökästä. Äiti, katoilijoista pahin, on palannut pelikentälle ja nyt annetaan kolmiviikkoinen korkojen kera takaisin. Onneksi nappasin korvatulpat sairaalasta mukaan.
Työnantajalle ruusuja kans vielä. Totesi, että olet niin pitkään poissa kuin tarvitsee, sun paikka on nyt pojan tukena, älä ajattelekaan työasioita. Tarvitsetko rahaa?
14.1.11
Väliaikatiedotus!
Katohan, täältähän löytyi intternettiaparaatti. Joo, ollaan oltu täällä suuren kaapunnin suuren suuressa sairaalassa kovasti sairaana. Been joulun jälkeinen kuumeilu jatkui ja loppuviikosta hipoi 40 astetta. Tulehdusarvot 200 ja sunnuntaina 2.1. tulimme tänne sitten ambulanssilla. Tutkimuksia tehtiin ja ensin tiistaina löytyi sepsis, kotoisammin verenmyrkytys ja sitten keskiviikkona tehtiin selkäydinpunktio, josta löytyi aivokalvontulehdus. Näihin sitten tiputeltiin kolmea eri antibioottia suoneen ja sitten tulehdusarvot jysähti tasolle 50. Ei nousua, ei laskua. Lisätutkimuksena tämän viikon tiistaina aivojen magneettikuvaus, josta sitten löytyi tulehduspesäke, joka keskiviikkona avattiin ja huuhdeltiin vetyperoksidilla (Heiiiii?! Voiko kukaan tosiblondikaan sanoa, että pää on huuhdeltu sisäpuolelta vetyperoksidilla????) Kulmaluussa on pieni reikä ja sieraimen sisällä toinen- tosta se tuli ja tonne se meni (ja vei toivottavasti pöpöpahalaisen mennessään). Poika pääsi jo samana iltana teholta, koska oli niin hyvävointinen. Jos ihan suoraan saa sanoa, niin jopa on ollut varsin helvetilliset liki kaksi viikkoa, mutta hyvää hoivaa on saatu ja varsin rauhoittavasti nuo lääkärit osasivat sanoa senkin, että: "Lapsi on vakavasti sairas, mutta ei me tiedetä mikä sillä on!"
Juuri saamamme tiedon mukaan antibioottitiputus voi jatkua vielä viikonkin, mutta hätäkö tässä- valmiissa maailmassa ja toipuva ipana vierellä. Huonomminkin olisi voinut käydä, läheltä liippasi nytkin.
Näillä mennään nyt eteenpäin ja perusvireenä on jo helpotus ja kiitollisuus:)
Voin varmaan vielä palata aiheeseen myöhemmin, kunhan saan ajatukset nippuun. Lämmin kiitos kaikille, joiden ajatuksissa ja rukouksissa ollaan oltu, pahimpina hetkinä kyllä tuntui siltä kuin monen monituiset kädet olisivat meitä kannattaneet ja tervehdyttävät ajatukset puhaltaneet pöpösille kyytiä! Ja se rauhoittava puristus minun olkapäällä, se oli tarpeen!:)
S.A.
Ps. Perinteisenä loppukevennyksenä Been itse toteama: "Eipä tullu tipatonta tammikuuta!" Katseli siis samalla käsivarsiaan, joissa oli kolme eri kanyylia kiinni. No ei tullu tipatonta, ei.
Pps. Pienillä on mennyt hoidossa hyvin, kuulemma. En oo nähnyt niitä tässä pariin viikkoon.
Ppps. Tämmöinen on kuulemma äärimmäisen harvinainen lapsilla, jos löytyy 50 aivokasvainta, niin yksi niistä on tämmöinen tulehdusjuttu ja siitähän ei ole mitään käsitystä miten se tuli, mutta tarttuvaa se ei kuitenkaan ole. Pöpösen tarkka nimikin on vielä selvittämättä ja pöpönen on jossain viljelymaljassa jossain muhimassa.
Juuri saamamme tiedon mukaan antibioottitiputus voi jatkua vielä viikonkin, mutta hätäkö tässä- valmiissa maailmassa ja toipuva ipana vierellä. Huonomminkin olisi voinut käydä, läheltä liippasi nytkin.
Näillä mennään nyt eteenpäin ja perusvireenä on jo helpotus ja kiitollisuus:)
Voin varmaan vielä palata aiheeseen myöhemmin, kunhan saan ajatukset nippuun. Lämmin kiitos kaikille, joiden ajatuksissa ja rukouksissa ollaan oltu, pahimpina hetkinä kyllä tuntui siltä kuin monen monituiset kädet olisivat meitä kannattaneet ja tervehdyttävät ajatukset puhaltaneet pöpösille kyytiä! Ja se rauhoittava puristus minun olkapäällä, se oli tarpeen!:)
S.A.
Ps. Perinteisenä loppukevennyksenä Been itse toteama: "Eipä tullu tipatonta tammikuuta!" Katseli siis samalla käsivarsiaan, joissa oli kolme eri kanyylia kiinni. No ei tullu tipatonta, ei.
Pps. Pienillä on mennyt hoidossa hyvin, kuulemma. En oo nähnyt niitä tässä pariin viikkoon.
Ppps. Tämmöinen on kuulemma äärimmäisen harvinainen lapsilla, jos löytyy 50 aivokasvainta, niin yksi niistä on tämmöinen tulehdusjuttu ja siitähän ei ole mitään käsitystä miten se tuli, mutta tarttuvaa se ei kuitenkaan ole. Pöpösen tarkka nimikin on vielä selvittämättä ja pöpönen on jossain viljelymaljassa jossain muhimassa.
1.3.10
---
Sain tänään kuulla ihan hirvittävän kurjia uutisia. Nyt tuntuu kovin turhalta kirjoittaa mistään arkipäivän tilannekomiikasta, kun on ihan kauhean paha olla.
---
Palaan takaisin, kun nokka näkyy.
---
S.A.
---
Palaan takaisin, kun nokka näkyy.
---
S.A.
6.1.10
Rikas, rakas, köyhä, varas.
Kudoin tuommoisen. Niilon tissipiilo. Ylettyy vähän kyynärpään alapuolelle ja kas, miten näppärää on sujauttaa Niilo syömään katseilta piiloon. Myös julkisilla paikoilla. (Nih ei kukaan menetä ruokahaluaan julki-imettämisestä tms.)Vanha punainen sohva. Kuten näkyy, elämä on jättänyt jälkensä sohvaan. Kävin huonekaluliikkeessä kysymässä uuden päällisen hintaa ja olin heittää voltin takaperin kahdella kierteellä hinnan kuullessani. 550 euroa!!! Onko ihme, että maapallo hukkuu p**kaan, kun UUDEN samanlaisen sohvan saa 795 eurolla?! Täh? Missä kohtuus? 550 euroa päällisistä-huhhuh! Tuo Ikean matto on ollut peittämässä suurimpia palkeenkieliä jne.
Toissapäivänä isot pojat kysyivät saisivatko ostaa pokeripelisalkun. Joo, saavat, omilla rahoilla puoliksi (hinta salkulla oli 10 euroa). Tattadaa- molempien poikien rahat olivat kadonneet! Toiselta(Aalta) 15 euroa ja toiselta(Beeltä) 35 euroa. Etsittiin yhdessä 5 tuntia niitä rahoja, koska ensimmäinen epäily oli, että Cee on napannut ne. Ukon kanssa alettiin vähän haistella palaneen käryä, kun Been lompakko löytyi Aan sängyn alta (tyhjänä). Alkoi todella vaikuttaa sisäpiirin rikokselta. Sanoin ainakin 4 kertaa, että jos jollakulla on tarjota pätevä selitys, niin on mahdollista päästä ilman seuraamuksia. Tunnustusta ei tullut. Aan patjan alta löytyi 50 euron (jumalauta 50 euron!!!) edestä Habboseteleitä (kaikki käytettyjä)... Siihenkin oli kyllä selitys: "Se ja se kaveri on antanut niitä, kun mä keräilen niitä erilaisia käytettyjä kortteja..." Syyllisyys leijui mustana möykkynä, mutta tunnustusta ei tullut. Lopulta vaadin Habboukkojen salasanat (edelleenkään en ketään syyttänyt) ja siinä vaiheessa, kun Ukko oli kirjautumassa Aan tunnuksilla Habboon, niin alkoi tulla itkunsekaista tunnustusta...Seuraava tunti menikin hupaisasti. Jokainen lause, jota yritin muodostaa kiihtyi suoraksi huudoksi noin puolessa välissä lausetta, eikä Ukkokaan onnistunut yhtään paremmin puhumaan normaalilla äänensävyllä. Itketti, suututti ja vitutti- ihan kaikilla. Eikö evoluutio voi edetä yhtään nopeammin? Onko tuon jälkikasvun todella tehtävä kaikki samat virheet kuin vanhemmillaan?!!
Jossain kasvatusoppaassa sanottiin, että näpistykseen ei pitäisi suhtautua tunteella.
Hankala vaan feikata, että ei tunnu missään, kun aina kun suun avaa, niin tulee vaan kiljuntaa ja karjuntaa *huoh*. Päätin siis kohdistaa kaiken kiukun suoraan toimintaan. Pfaffi huusi hoosiannaa ja niittipistooli lauloi.
Habboukko menetettiin "valtiolle", eli meille vanhemmille. Tietokonearestia napsahti hiihtolomaan asti ja omista rahoistaan (niistä, jotka oli meillä vanhemmilla tallessa) maksoi Beelle takaisin.
Kun viimein pystyin juttelemaan rauhassa, istuttiin sohvalla Aan kanssa sylikkäin. Iso, mutta silti pieni poika itkien (ja äiti salaa kyyneleitä pyyhkien). Asiasta juteltiin monelta kantilta mm. siltä, että jossain välissä epäiltiin Ukon kanssa poikien serkkuja (jotka olivat uutena vuotena kylässä) ja Aa (ehkä) todella tajusi jotain. Tai sitten ei tajunnut. Se tuntui hyvältä, kun kysyin sitten parin tunnin jutustelun jälkeen, että haluaako Aa vielä jutella vai menenkö nukkumaan vai haluaako Aa, että olen vain siinä vieressä vielä. Halusi, että olen siinä vieressä vaan.
(No, ei se ainakaan ostanut kartonkia tupakkaa ja kossupulloa (vielä). Kai sekin päivä on joskus edessä... *apua, apua, apua!!! Ja noita jätkiä on 4!!!!! Paniikki! Hakekaa minut äkkiä pois täältä, en mie osaa olla äiti!!!*)
Näihin kuviin ja tunnelmiin päättää raportin täältä Susikairasta
kirjeenvaihtaja S.A.
11.12.09
11.12.
Olin aikoinaan työreissuilla yhdessä kylässä yhdessä talossa. Talon emäntä tarjosi kuivakakkua.
Ja voi mahdotonta! En ollut ikinä maistanut niin hyvää kakkua. Kehuinkin vuolain sanoin ja söin kai ainakin kolme palaa. Seuraavalla viikolla postissa tuli käsin kirjoitettu kirje, jossa oli käsinkirjoitettu ohje.
"Maukkaita kahvihetkiä toivottaa Elma." Itketti, kun hän oli nähnyt niin paljon vaivaa ottaakseen selvää osoitteestani ja halusi lähettää ohjeen minulle. Tuntuu hyvältä ja meinaa silmä kostua vieläkin:)
*Puolukkakakku*
3 dl fariinisokeria
4,5 dl jauhoja
1 tl inkivääriä
2 tl neilikkaa
ripaus muskottipähkinää
2 tl soodaa
2,5 dl puolukkasurvosta
2 munaa
2 dl kuohukermaa
100 g voita sulana
1. Sekoita kuivat aineet.
2. Lisää puolukat, munat, kerma ja rasva.
3. Uuni 175 astetta/ 45-55-min.
(Tarkistin netistä, että ohje oli useammalla sivustolla, niin en kenenkään
salaista ohjetta tänne räpsäyttänyt.)
Puolukoita ei ainakaan meillä tule käytettyä kuin vispipuurossa ja survoksena, niin siksi halusin jakaa tämän kanssanne ja siksi, että tämä on oikeasti aivan äärettömän hyvää! :P
Sählypallokakku on nyt jääkaapissa, sen esittelen mahdollisesti huomenna ja jos en esittele, niin voitte päätellä, ettei siitä tullut mitään. Niin ja tällä puolukkakakulla ei ole mitään tekemistä sen pallokakun kanssa, tämän tein ihan huvikseni.
Seuraavaksi ihan puhdasta pajatusta, että saa höyryt ulos:
Sanottiin pojille eilen, että tänään on siivouspäivä. Bee heräsi aamulla ja totesi, että nyt on kyllä maailman tyhmin päivä, kun koulun jälkeen pitää siivota. Siivottiin koko talo Ukon ehdotuksesta yllätykseksi:) Bee tuli koulusta olikin tosi iloisesti yllättynyt. Aa tuli koulusta ilmoitti, että maanantaina on tunnin jälki-istunto. On sillä vaan s***ana tyyliä järjestää yllätyksiä puolin ja toisin. Pidettiin muiden hazardissa mukana olleiden kanssa palaveri ja paikalla oli me ja yksi toinen perhe (olisi pitänyt olla 5!). Juteltiin asiasta ja vähän toisestakin, mutta näkökulmiahan siinä ei paljon ole, jos paikalla on alle puolet. Miten helkkaroidissa oletetaan, että lapset saisi asiat järjestykseen, jos ei aikuiset pysty istumaan saman pöydän ääreen!? Sanoin palaverissa, että haluaisin nyt ehdottomasti koko porukan, sekä jannut, että vanhemmat keskustelemaan... Saa nähdä onnistuuko. Tuskinpa vain. Ongelma on luullakseni siinä, että luokalla on kaksi vahvaluonteista ideanikkaria ja lauma U&/(TU/ tyhmiä sopuleita (Aa on siis sopuli). Tämä porukka pitäisi saada hajotettua, ehdottomasti. Kaksi vuotta niitä on nyt paimennettu- tuloksetta. MUTTA. Luokanvaihtoon ei koulussa ryhdytä. Koulua ei voi vaihtaa. Luokkakoko muutamaa vaille 30 ja lisäksi luokalla on kaksi (ei ideanikkaria eikä sopulia), joista toinen laulaa ääneen koko ajan ja toinen kiroilee, potkii ja konttaa reppu päässä luokassa. Siis nämä kaksi ideanikkaria ottaa yhteen ja sopulit kipittää jomman kumman perässä. Ja mitä useampi tollo on yhdessä, sen suuremmalla todennäköisyydellä homma leviää reisille. Nyt ollaan ala-asteen viimeisellä luokalla. Miten hemmetissä tuommoinen lastentarharyhmä siirretään ylä-asteelle, jossa ei takuulla ole aikaa millekään tyhjänpäiväiselle värkkäämiselle? Tiedän, että tämä nyt oli sekava ja antijouluinen kirjallinen tunteenpurkaus. *Huoh*. Palaan aiheeseen yön pimeinä tunteina- unta taitaa olla turha odottaa. Niin ja luen huolella kommentit edellisiin kirjoituksiin!
NIIIN MUUTEN!!! TÄRKEÄÄ!!!!! JOS TEETTE TUOTA PUNAJUURIKEITTOA, NIIN OTTAKAA NE LAAKERINLEHDET POIS ENNEN SITÄ SAUVASEKOITTIMEN KÄYTTÖÄ! Muuten saattaa tulla tosi jännä makuelämys!
26.10.09
Vuoristoradalla.
20.10. (katso aiempi kirjoitus) Kirjoittaja voimakkaasti onnesta sekaisin.
21.10. Vauvan treffailua kahden tunnin välein keskolassa. Sörkintää lämpökaapissa. Kirjoittaja edelleen mammahöyryissään ja hyvässä voinnissa päivän. Uutisissa tämä.Vastaanotettu puhelu: "Sisäpiirin tietoa; varo etenkin näitä kerroksia XXX, paina hissinnappeja kyynärpäällä tai jalalla tai jollain muulla kuin käsin, hengitä vaikka aamutakin hihaan, jos hississä on muita..."
Yöllä nousi kuume. Lisäpeittoja, kuumaa suihkua, jopa vieno pyyntö, josko hoitaja voisi laulaa unilaulua kolmelta yöllä. Tärinää. Kirjoitin mielessäni testamentinkin yön pimeinä paniikkitunteina.
22.10. Verikokeita. Päänsärky. Yleinen surkutila. Verikoetulosten odottelua; saako edes mennä vauvan luo. Tulehdusarvot koholla. Verenpaineet taivaissa. Valkuaista virtsassa +++.
Sain käydä vähän vauvan luona. Vauvan sokerit heitteli, mutta aika virkkuna oli muuten. Itse vollotin kuin heikkopäinen. Jokainen huonompi tulos omissa arvoissa ja jokainen ystävällinen sana sai saman vesiputouksen aikaan. Maamilta sain kukkia (Kiitos :)) ja itkin sitten sitäkin, kun maailmassa on niin ihania ihmisiä. Luojan kiitos en jaksanut avata konetta... Olisin varmaan hukuttanut itseni kyyneliin lukiessani ed. kirjoituksen kommentteja:)
Cee soitti illalla ja itki puhelimessa, että: "Tuu jo äiti kottiin ku on ikävä!" No varmaan arvaattekin. YHYYYYYYYYY. Kuume nousi lisää ja verenpaine.
23.10. Uusia verikokeita. Hoitaja kertoo, että joskus saattaa mennä puoli vuotta, että elimistö "käynnistyy" uudelleen raskausmyrkytyksen jälkeen. Hienoa!
Vauvan sokeriarvot heittelee ja lääketippa päässä. Rikoin vahingossa silmälasini. Niin, ne ainoat mukana olevat.
Päänsärky+huimausvisa:
a) verenpaineesta
b) kuumeesta
c) sikainfluenssasta
d) matalasta hemoglobiinista (800 ml verta katosi synnytyksessä)
e) silmälasittomuudesta
f) yleisestä surkeudesta
Suihkussa ollessa tuli mieleen, että jos pyörtyisi sinne suihkuun, niin toivottavasti kaatuisi lattiakaivon päälle. Jos siten aiheuttaisi vedenpaisumuksen, niin saattaisi tulla löydetyksi. Muuten saattaisi saada makoilla ihan rauhassa tuntitolkulla siellä lattialla, ilman että kukaan huomaisi. Puoli tuntia suihkussa ei ainakaan herättänyt kenenkään mielenkiintoa tarkistamiseen asti. Ajattelin, että taitaa olla turhaa edes kysyä, josko joku vähän rutistaisi ja lohduttaisi. Toivoin, että vauvaa sentään joku ehtisi silittää, jos sillä tulisi paha mieli. Luonnotonta olla ihan ilman vauvaa eri kerroksissa, kun ainoa tarve olisi vain saada pitää pientä tiukasti sylissä.
Aloitettiin kahden antibiootin yhdistelmä johonkin. Ei muuten vieläkään tietoa mihin. Rinnat&kohtu kunnossa.
Väliin mahtui jotain kirkkaampia ajatuksiakin ja nimesin itseni Rivisika nro. 3:ksi. Pukeutunut kinkkuverkkoon. Emakkojen aatelia.
24.10. Lähdin heti aamusta haastamaan riitaa rähinätuullella. Tosin käyttäydyin ihan nätisti ja olin valmis myös joustamaan neuvotteluissa. Minun ehdotukseni oli pieni iltaloma ja verenpainemitari omaan käyttöön hetkeksi. Ukko ja pojat olivat tulossa mummolaan (keskolaan ei pääse kuin Ukko).
Lääkärin tuomio oli: "Alkaa vaikuttaa siltä, että sinulle voisi olla parempi päästä kotiin omien pariin! Verenpainelääkitystä jatketaan ainakin jälkitarkastukseen asti ja tulehdus, missä onkaan, pitäisi mennä ohi antibiooteilla." Mikä viisas lääkäri. Verenpaineen alalukema tipahti heti kymmenellä, kun kuulin kotiuttamisesta. Keräsin kimpsuni puolessa tunnissa.
Ennen lähtöä kävin keskolassa ja vauvalta oli irrotettu sokeritippa päästä. :):):)
Iltapäivän nyhjötin Ceen ja Ukon sylissä ja vieressä. Isoja poikia kiinnosti enemmän lypsykoneen mekaniikka. Ceelle näytettiin kuvia vauvasta ja Cee pöyhi omaa tukkaansa: "Kato vauva! Hiukset voi sotkea NÄIN!"
25.10. 10-11 ja 13:30-15 Ukon kanssa vauvaa hoitamassa keskolassa. Virkeä ja edelleen sokerit kohdallaan aika hyvin. Odotellaan, että vauva jaksaa syödä kaiken pullosta tai tissistä, eikä tarvitse enää nenä-mahaletkun kautta ottaa loppuja maitoja.
26.10. Hovikuljettajaveli kuskaa Akkaa sairaalalle ja takaisin. Pieni kovasti virkistynyt ja nyt on saatu jo nenä-mahaletkukin pois:) Oma pää on vielä aika höttöä ja aika nopeasti iskee väsy, mutta eiköhän tämä tästä!
Keskiviikkona on vielä keskustelu koskien synnytystä ja raskausmyrkytystä. Sen verran kuitenkin kätilön kanssa juttelin, että kyllä kaikki lähetetyt suojelusenkelit olivat tarpeen. Ja onneksi tilanne on näinkin hyvä. Vauvalla ei ole mitään hätää, eikä Akallakaan ainakaan sitten, kun saa vauvan kokonaan sairaalasta omaksi.
Kuvia olisi ja toki niitä laitan, mutta *tässä välissä otan pienet päiväunet ja käyn nyssyttämässä vauvaa sairaalassa*.
S.A.
Ps. Vastailen sähköposteihin yms. lähiaikoina:)
21.10. Vauvan treffailua kahden tunnin välein keskolassa. Sörkintää lämpökaapissa. Kirjoittaja edelleen mammahöyryissään ja hyvässä voinnissa päivän. Uutisissa tämä.Vastaanotettu puhelu: "Sisäpiirin tietoa; varo etenkin näitä kerroksia XXX, paina hissinnappeja kyynärpäällä tai jalalla tai jollain muulla kuin käsin, hengitä vaikka aamutakin hihaan, jos hississä on muita..."
Yöllä nousi kuume. Lisäpeittoja, kuumaa suihkua, jopa vieno pyyntö, josko hoitaja voisi laulaa unilaulua kolmelta yöllä. Tärinää. Kirjoitin mielessäni testamentinkin yön pimeinä paniikkitunteina.
22.10. Verikokeita. Päänsärky. Yleinen surkutila. Verikoetulosten odottelua; saako edes mennä vauvan luo. Tulehdusarvot koholla. Verenpaineet taivaissa. Valkuaista virtsassa +++.
Sain käydä vähän vauvan luona. Vauvan sokerit heitteli, mutta aika virkkuna oli muuten. Itse vollotin kuin heikkopäinen. Jokainen huonompi tulos omissa arvoissa ja jokainen ystävällinen sana sai saman vesiputouksen aikaan. Maamilta sain kukkia (Kiitos :)) ja itkin sitten sitäkin, kun maailmassa on niin ihania ihmisiä. Luojan kiitos en jaksanut avata konetta... Olisin varmaan hukuttanut itseni kyyneliin lukiessani ed. kirjoituksen kommentteja:)
Cee soitti illalla ja itki puhelimessa, että: "Tuu jo äiti kottiin ku on ikävä!" No varmaan arvaattekin. YHYYYYYYYYY. Kuume nousi lisää ja verenpaine.
23.10. Uusia verikokeita. Hoitaja kertoo, että joskus saattaa mennä puoli vuotta, että elimistö "käynnistyy" uudelleen raskausmyrkytyksen jälkeen. Hienoa!
Vauvan sokeriarvot heittelee ja lääketippa päässä. Rikoin vahingossa silmälasini. Niin, ne ainoat mukana olevat.
Päänsärky+huimausvisa:
a) verenpaineesta
b) kuumeesta
c) sikainfluenssasta
d) matalasta hemoglobiinista (800 ml verta katosi synnytyksessä)
e) silmälasittomuudesta
f) yleisestä surkeudesta
Suihkussa ollessa tuli mieleen, että jos pyörtyisi sinne suihkuun, niin toivottavasti kaatuisi lattiakaivon päälle. Jos siten aiheuttaisi vedenpaisumuksen, niin saattaisi tulla löydetyksi. Muuten saattaisi saada makoilla ihan rauhassa tuntitolkulla siellä lattialla, ilman että kukaan huomaisi. Puoli tuntia suihkussa ei ainakaan herättänyt kenenkään mielenkiintoa tarkistamiseen asti. Ajattelin, että taitaa olla turhaa edes kysyä, josko joku vähän rutistaisi ja lohduttaisi. Toivoin, että vauvaa sentään joku ehtisi silittää, jos sillä tulisi paha mieli. Luonnotonta olla ihan ilman vauvaa eri kerroksissa, kun ainoa tarve olisi vain saada pitää pientä tiukasti sylissä.
Aloitettiin kahden antibiootin yhdistelmä johonkin. Ei muuten vieläkään tietoa mihin. Rinnat&kohtu kunnossa.
Väliin mahtui jotain kirkkaampia ajatuksiakin ja nimesin itseni Rivisika nro. 3:ksi. Pukeutunut kinkkuverkkoon. Emakkojen aatelia.
24.10. Lähdin heti aamusta haastamaan riitaa rähinätuullella. Tosin käyttäydyin ihan nätisti ja olin valmis myös joustamaan neuvotteluissa. Minun ehdotukseni oli pieni iltaloma ja verenpainemitari omaan käyttöön hetkeksi. Ukko ja pojat olivat tulossa mummolaan (keskolaan ei pääse kuin Ukko).
Lääkärin tuomio oli: "Alkaa vaikuttaa siltä, että sinulle voisi olla parempi päästä kotiin omien pariin! Verenpainelääkitystä jatketaan ainakin jälkitarkastukseen asti ja tulehdus, missä onkaan, pitäisi mennä ohi antibiooteilla." Mikä viisas lääkäri. Verenpaineen alalukema tipahti heti kymmenellä, kun kuulin kotiuttamisesta. Keräsin kimpsuni puolessa tunnissa.
Ennen lähtöä kävin keskolassa ja vauvalta oli irrotettu sokeritippa päästä. :):):)
Iltapäivän nyhjötin Ceen ja Ukon sylissä ja vieressä. Isoja poikia kiinnosti enemmän lypsykoneen mekaniikka. Ceelle näytettiin kuvia vauvasta ja Cee pöyhi omaa tukkaansa: "Kato vauva! Hiukset voi sotkea NÄIN!"
25.10. 10-11 ja 13:30-15 Ukon kanssa vauvaa hoitamassa keskolassa. Virkeä ja edelleen sokerit kohdallaan aika hyvin. Odotellaan, että vauva jaksaa syödä kaiken pullosta tai tissistä, eikä tarvitse enää nenä-mahaletkun kautta ottaa loppuja maitoja.
26.10. Hovikuljettajaveli kuskaa Akkaa sairaalalle ja takaisin. Pieni kovasti virkistynyt ja nyt on saatu jo nenä-mahaletkukin pois:) Oma pää on vielä aika höttöä ja aika nopeasti iskee väsy, mutta eiköhän tämä tästä!
Keskiviikkona on vielä keskustelu koskien synnytystä ja raskausmyrkytystä. Sen verran kuitenkin kätilön kanssa juttelin, että kyllä kaikki lähetetyt suojelusenkelit olivat tarpeen. Ja onneksi tilanne on näinkin hyvä. Vauvalla ei ole mitään hätää, eikä Akallakaan ainakaan sitten, kun saa vauvan kokonaan sairaalasta omaksi.
Kuvia olisi ja toki niitä laitan, mutta *tässä välissä otan pienet päiväunet ja käyn nyssyttämässä vauvaa sairaalassa*.
S.A.
Ps. Vastailen sähköposteihin yms. lähiaikoina:)
30.6.09
Ei ihan Harvia-tatuointi, mutta sinne päin...
No niinhän siinä sitten kävi, että lapsista varovaisin ja aroin eli C pakitti persauksensa grilliin ja nyt on sitten takapuolessa 5x10 cm:n palovamma. Ei kovin paha muuten kuin sijainniltaan. Alalaita on juuri alushousujen kuminauhan kohdalla ja tietysti ärtynyt siitä. Kävimme eilen tk:ssa hakemassa rasvalaput ja huomenna olisi vaihto. Lämpöä on ollut 37,5 eilen ja tänään, tosin haava ei vaikuta tulehtuneelta, mutta nenä kyllä vuotaa. Pakollisen vapaapäivän aion käyttää siivoamiseen- eihän tänne kohta enää edes mahdu kaiken romun sekaan!
Pitemmittä kirjoituksitta tuumasta toimeen... ja eikun raivaamaan!
S.A.
Pitemmittä kirjoituksitta tuumasta toimeen... ja eikun raivaamaan!
S.A.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)