Naamiaiset.

Walokuvatorstain Wappuhaastesanana Naamiaiset.

Systeemit ja sikanuha.

Isot pojat tulivat eilen munkki-kahveilta (50 senttiä per jannu, varsin kohtuullista, sanoisin) posket innosta hehkuen. Nyt oli päätetty perustaa poikabändi. Oli valittu kosketinsoittajaksi B, laulaja-kitaristiksi A, ja rumpaliksi kaveri O. Treenikämppä aiottiin rakentaa meidän ala-aittaan. Lyttäämättä haaveita kokonaan, tiedustelin pojilta onko heillä ajatusta minne laitetaan aitassa olevat tavarat? Papan luo, kuulemma. Ensimmäiset hankinnat tulisivat olemaan jääkaappi (!!!), koska sisälle ei jaksa tulla syömään (matkaa onkin huikeat 10 metriä). Pieneksi pohdinnan kohteeksi tarjosin aitan sähköttömyyttä. Vedetään roikka, kuulemma. Soittimien hankinnasta ei toistaiseksi vielä puhuttu ollenkaan. Bändin nimeksi tulisi: Systeemit. Yhtye ei soita muiden tekemiä kappaleita, vaan tekee kaiken itse. Pojat sanoittivat yhtä kappaletta kaksi tuntia ja meille vanhemmille ei suotu mahdollisuutta tutustua ko. materiaaliin, koska saattaisimme vuotaa sanoitukset julkisuuteen ennen aikojaan. Viisas päätös.

Manageriksi valittiin B:n kummisetä (kysymättä ko. henkilöltä).

Kiinnostuneena kyselin minkälaista musiikkia he aikovat soittaa? B:n suupielet vääntyivät alaspäin ja poika totesi, ettei toistaiseksi osaa muuta kuin soittaa muumitietokoneella Ukko Nooaa. Voitte kuvitella, että muutamia kertoja meillä meni Ukon kanssa "pölyä kurkkuun" niin, että piti mennä hetkeksi vessaan yskimään.

A:lla oli huoli "sikanuhasta", koska ystävä J oli sanonut, että kaikki kuolee siihen ja koulut laitetaan kiinni kahdeksaksi viikoksi. Väheksymättä pojan huolta kysyin, että mitä järkeä olisi sulkea kouluja kahdeksaksi viikoksi, jos kaikki kuolevat joka tapauksessa? Poika mietti hetken ja totesi, että saattoi se J liioitellakin. Oh really;)?

Kepeää keskiviikkoa, murut!

Tarjoilen vanhan kuvan, jotta voitte päästä jo Systeemien makuun=) Ja nyt on kyllä Usbkaapeli mukana, mutta kamera kotona, hih;)

S.A.

Ps. Sipulix, ei ollut siinä tekstarijutussa kyse mistään kovin suurista laittomuuksista, vaan ihan puhtaasti vanhempien laiskuudesta- Päätaloleffan ikärajaa pohdin, että voinko pistää pojat hakemaan sitä:D

Kaikkea mukavaa männä viikolta:)

Olen tehnyt hienoja löytöjä! Kirpparilta löysin itselleni kolmet mammahousut, Susikairassa kun ei mammavaatteita myy mikään liike, niin löytöhän oli valtavan mahtava! Lisäksi sain C:lle uudet(käyttämättömät) nahkakengät kesäksi, sekä isoille pojille kolmet caprimittaiset housut ja itselleni 2 toppia. Hintaa näille löydöille kertyi vaivaiset 17 euroa.

Jaanuskan lähettämässä paketissa oli tälläinen mahtava keksintö! Ja pyykinpesuun olennaisesti liittyvää herkkua. Pojille sanoin, että niitä laitetaan pyykin sekaan, jotta pyykki tuoksuu joko ananakselle, appelsiinille tai mansikalle. *hihihhhii, oikeasti syön kaiken itse, itsekäs kun olen;)aion kuitenkin istua pyykkikasan liepeillä salaa herkutellessani*

*tähän tulee kuva*

Mielenkiintoinen keskustelu paketin saapuessa käytiin, kun Ukko ihmetteli, miksi Jaanuska ajatteli minun tarvitsevan tuommoista pesupussukkaa.

Akka: "Öhöm, olen saattanut jossain vaiheessa säikähtää ja mainita jossain tekstissäni, kun yksi kaarituki oli vähäsen hukassa...."

Ukko: "Et ole mulle sanonut mitään! Tiedätkö paljonko maksaa rummun irroittaminen ja sen kaarituen ottaminen sieltä koneen sisältä????"

Akka: "No en tiedä tarkalleen, enkä maininnut sinulle, koska se oli vain läheltä piti-tilanne! Ethän sinäkään kerro kaikesta mitä voisi sattua! Usko pois, jos se kaarituki olisi ollut koneen sisuksissa, olisin kyllä kertonut sinulle!"

Ukko: "Uskon kyllä...."

Timantti haastoi kertomaan aamupalastani. Usein juon kaksi kuppia kahvia. Maidolla, ilman sokeria. Jännä juttu muuten, että maitoa ei osaa toiset laittaa itselle sopivaa määrää. Sen osaa vain itse. Lähempänä puoltapäivää syön joko mysliä tai jotain muuta pientä. Leipää, omenan tms. Nyt olen yrittänyt torjua pahoinvointia syömällä jotain pientä heti aamulla, mutta semmoista väkisin nielemistähän se on. Eli kuvaksi tämä aamukaffemotti.

*tähän tulee kuva*

Tirlitta haastoi kertomaan itsestäni.

1. Olen melko isoääninen.

2. Nauran paljon. Olen helposti lähestyttävä, koska näytän siltä, etten sano kenellekään mitään pahaa. (Tämä on ulkopuolisen kommentti minusta)

3. Hiusten väri ja pituus vaihtelee paljon. Milloin on vaaleaa, milloin punaista, ruskeaa. Ihan kynityn mallin lisäksi on ollut peppun asti pitkää, suoraa, kiharaa jne. Eli hiusten perusteella minua on vaikea tunnistaa.

4. Vaatteissa tykkään "jujuista". Joku pikkuinen yksityiskohta voi olla ratkaiseva. Minulla on paljon hupsuja kenkiä, omituisen värisiä vaatteita. Polvisukkia. (esim. tänään päälläni on mustavalkoruudullinen takki, kirkkaankeltaiset kumpparit ja fuksianpunainen laukku, sekä huivi.)

5. Meikkaan. Tavallinen meikki on: meikkivoide, puuteri, kulmakynä, kahta luomiväriä, poskipuna, ripsiväri, huulikiilto. Juhlameikkiin menee tuplat aineita=) Ja rajaukset silmiin ja huuliin ja kimalletta sinne ja tänne.

6. Olen ennakkoluuloton kaiken suhteen. Minulla on kuudet silmälasit, joita vaihtelen mielen mukaan.

7. Jos teille tulee mieleen tarkistaa lintukirjasta mikä tuo oli, niin se olin luultavasti minä.

8. Yleensä en hirveästi mieti miltä näytän, mutta skitsopäivinä saatan palata vaihtamaan kengät ja huivin, jos ne eivät sovi auton väriin.

9. Vaatteissa ja kengissä mukavuus on tärkeitä. Pitää pystyä olemaan ja hengittämään normaalisti.

10. Vartalon malli on pötkö. Ei isoja rintoja (paitsi nyt D:n myötä, jihuuuuuuuu=D) ei suurta takapuolta, ei ampiaisvyötäröä... Näytän lähinnä aneemiselta lakritsalta.

Pojat pähkäilivät Deelle nimiehdotuksia...

Essi Etana, Jasu Juntti ja ehdoton suosikkini Kyllikki Kärmes.



*Sitten laitan vielä kuvan 9-vuotiaasta B:stä.* Tämäkin kuva liitetään kirjoitukseen heti, kun onnistun olemaan koneella niin, että kamera ja kaapelit on ihan siinä hollilla. Nyt seikkailemme vähän eri tahtiin. Osa on kotona ja osa töissä:) Suonette anteeksi raskausdementikolle.

Topakkaa tiistaita! S.A.

Ensikesän rantamuotia! Kuuminta hottia!

Jos on aloittanut tuloksekkaat rantakuntotreenit hyvissä ajoin, voi aurinkolaseja käyttää esimerkiksi näin=D

Huhuu:O

Voe Ristus. Kyl on kuulkaa Luojalla tiukentunu nuo mammakerhon pääsykokeet. Viime viikon makasin ensin kotisohvalla ja perjantaina otaksuin olevani niin hyvässä kunnossa, että saatoin lähteä B:n ja C:n kanssa mummolaan. Hyvin päästiinkin sinne, mutta sunnuntaina iski mahatauti (olen ilmeisen otollista maaperää kaikille pöpöille) ja sunnuntai-iltana ajelin kotiin yrkkäpussi sylissä. Jos en syö mitään, niin mahaan ei koske, mutta jos syön, niin saan kontata tuskissani pitkin lattioita. Eli siis en syö. Viikon työt odottaa tekijää. Lupaan kertoa tarkemmin vielä tämän päivän aikana kaikesta HUIPPUMUKAVASTA mitä meille kuuluu, mutta tässä nyt ens alkuun vain pieni viesti: Hengissä ollaan=)
Ja sarvikuonokannu on sitten mukava vekotin!
Ja koiralla on täitä. Huomasin, kun oli aikaa rapsutella sitä viikko. Samperi soikoon, ehdin jo likipitäen ajella kaikki pojat ja itseni klaniksi, kunnes luin netistä, että ne ei tartu ihmiseen. Huoh!
Palaan pian!
S.A.

Midä dänne kuuluu?

Olen aloittanut ainakin viisi postausta koskien kaikkea mukavaa, Kiitos Jaanuska=), Kiitos Turkinmatkaajaystävä=). B on yhdeksän vuotias ja minä toivon kolmatta päivää armahtavaa niskalaukausta. Sen lisäksi, että oksennan edelleen, minulla on jär-kyt-tä-vä flunssa. Koska nenä on tukossa, oksentaminen on helvetin hauskaa. Palaan taajuuksille, jos jään henkiin. Tosin tällä hetkellä en toivo jääväni. Pitäkää naiset blogistania pystyssä!

Tekstarihöttöntöötä.

1. Ota kännykkä esiin (voit myös liittää mukaan kuvan luuristasi)

2. Valitse saapuneet viestit.

3. Vastaa kysymyksiin saapuneen viestin ensimmäisellä lauseella.

4. Kysymys 1 - ensimmäinen lause ensimmäisestä viestistä.

5. Kysymys 2 - ensimmäinen lause toisesta viestistä, jne…

6. Haasta haluamasi määrä ihmisiä!


Tässä paljastava kännykkäHAASTE ja mukaan voi tulla kuka vain!

1. Mitä sanoisit jos kumppanisi olisi ollut uskoton?
Heippa! Teen täällä kaappien siivousta ja sinun äitiysfarkkuhame löyty ja taitaa sille olla käyttöä piankin... (ahhaahhaa=D tää sopi niin hauskasti)
2. Mitä sanot aina parhaalle ystävällesi?
Hakisitko kahvia kotia ja töihin?
3. Mitä sanot ensimmäisenä, kun ystäväsi on joutunut bussin yliajamaksi?
Ei lähe Martta uimaan, ku kurkku on kipee ja yskä hakkaa.
4. Mikä on ruminta mitä voisit sanoa vihamiehellesi?
Mukavaa päivää ja viikonloppua! (ai ku mä oon hurja;D)
5. Mitä äitisi sanoo ennenkuin menet nukkumaan?
Ok. Mä tulen sitte.
6. Mitä huutaisit, jos voittaisit miljoonan?
Juustoraastetta ja vihersalaattia!
7. Mitä sanoisit Jumalalle, jos tapaisit hänet?
Pääsen kyllä, mihin aikaan oot kotosalla, puol kasin jälkeen mul on menoo.
8. Mitä haluaisit kuulla kaikkein eniten?
En muista paljon on ikäraja. Soita kiskalle ja sano, et antaa.
9. Mitkä tulevat olemaan viimeiset sanasi?
Ei pysty tänään. En oo nukkunu 3.10 jälkeen. Sorry.

Juuri sopivaa perjantaipuuhaa, kun yrittää vältellä tuotteliasta toimintaa;D

Valokuvatorstai.

Valokuvatorstain haastesanana saapuminen. Kesän saapuminen? Odottaako kuovi puolisoaan saapuvaksi? Minulle kuva merkitsee mummolaan saapumista. Kuovi toivottaa tervetulleeksi navetan katolta ja joskus pellolta.

Dee on paljastettu=)

Nyt on pojille kerrottu Deestä ja olivat (minun hämmästyksekseni) aivan haltioissaan. Olin varautunut siihen, että joku alkaa välittömästi pakata kamppeitaan ja muuttaa väljemmille seuduille. A ja B hihkuivat ja alkoivat heti arvuuttelemaan vauvan sukupuolta. Diplomaattisesti muotoilivat ajatuksensa muotoon: "Meille olis parempi, jos se olis poika, mutta olishan se ihan kivaa äiti, jos sullaki olis joku kaveri. Niin et vois se olla tyttöki." A teki huikeat laskelmat: "Kun se vauva menee eskariin, ni mulla on jo ajokortti! Ja B:kin saa ajaa jo mopolla! Me voidaan kuskata sitä eskariin!" (hih, sen kun näkisi=D)

B:n hyvällä ystävällä J:llä on jo yli 30-vuotiaita sisaruksia ja B sanoi vilpittömän onnellisena, että: "Enpä olis koskaan uskonu, että meilleki tulee niin siisti perhe kuin J:lle!"
(aika hellyyttävää, että tuo on siistin perheen kriteeri)

A:sta on sukeutunut varsinainen herrasmies. Äiti, voisinko tuoda jotain, onko jano tai nälkä?
(Nautiskelen tästä nyt täysin siemauksin, en usko, että tätä kestää lokakuun loppuun)

C otti asian myös aivan hyvin. Tosin hän on vielä sitä mieltä, että vauva tulee käymään. Ja nukkuu C:n sängyssä, koska C aikoo edelleen nukkua isin vieressä, eikä vauva näin ollen mahdu parisänkyyn. (o-ou)

Pientä närää heräsi siitä, kun pojat kyseli tietääkö mummot ja papat ja ketkä kaikki tietää. No kerroin tietysti ja pojat vähän loukkaantuivat siitä, että heille kerrotaan vasta nyt. Samaan puheenvuoroon mahtui tuskastelua siitä, että lokakuuhun on niiiiin pitkä aika. Joten oli helppo perustella tämä pimittäminen sillä, että he ehtivät moneen kertaan kyllästyä odotteluun. Ja tietysti sanoin senkin, että kaikki vauvat eivät tule massussa valmiiksi, joten kun nyt on vähän varmempaa, että meidän vauva tulee valmiiksi, niin siksi vasta nyt kerrottiin. Sain kuulla, että lapsuuden aikainen ystäväni odottelee kolmattaan syntyväksi lokakuun puolessa välissä, joten pääsemme vertailemaan massuja sitten jonkin ajan päästä. Netin välityksellä, mutta kuitenkin:)

Tämmöisiä keskiviikon kuulumisia. Päänsärky näyttäisi väistyneen, pitäkää peukkuja ettei se tule takaisin!

S.A.

Ps. Sain eilen uudet aurinkolasit vahvuuksilla ja tänään paistaa aurinko! Ihmeiden aika ei ole ohi!

Rölli on pöljä.

Uuugh! Se on huutava vääryys, että 1. Rölli juo Jack Danielsia 2. minulle tulee se krapula siitä hyvästä.

Ihan totta. Eilinen päivä odotettiin, että alkaa Rölli-hirmuisia kertomuksia. Koko poppoo oli leiriytyneenä olohuoneeseen. Hyväskää tarjolla jne. Elokuva oli aivan liian pelottava C:lle, A ja B tuumasivat kännikohtauksessa että: "Tää on tyhmä!" Ja meille Ukon kanssa iski tyrmistynyt ketutus. Jos pitää saada Rölli riitaantumaan parhaan ystävänsä kanssa ja käyttäytymään muutenkin huonosti, onko Jack Daniels ainoa keino? Eikö Rölli saa käyttäytyä selvinpäinkin vähän omituisesti? Olipahan ainakin nimensä mukainen elokuva. Illalla alkoi päänsärky (minulla) ja jatkui yli yön tälle päivälle ja jatkuu edelleen.

Joten tässä kaikki tällä erää.
S.A. =(

Keneltä puuttuu kalsarit?

*herkkävatsaiset voivat hypätä suoraan tekstin loppuun*

Aamulla heräsin kuuden jälkeen ja menin vessaan (tapani mukaan). Pöntössä oli "se suurempi" hätä. Koska voin huonosti muutenkin, niin yrkkähän nousi kurkkuun salamana. Yritin yrkätä pöntön sisälaidalle, jottei tulisi mitään kakkaloiskahduksia pöntöstä, mutta yrkkä tuli niin paineella, että osumatarkkuus kärsi siitä (lue: ei ihan pysynyt sisälaidalla). No, siitä tuhosta en ottanut kuvamateriaalia todisteeksi, mutta jos laimennatte mämmin mehulla ja viskaatte lootan vessan ovelta pöntön suuntaan saatte melko hyvin tuntumaa sotkuun. Vessan lattialla oli lisäksi tuhrantuneet kalsarit.
Kävin kurkkimassa kaikkien peittojen alle, että kuka nukkuu ilman kalsareita? Omani olivat jalassani. Hämmästyksekseni paljaspyllyä ei vaan löytynyt. Kun kaikki olivat heränneet tiedustelin vähemmän hienovaraisesti, että: "Kuka on yöllä jättänyt pöntön vetämättä?????"
B tunnusti ja samaan hengenvetoon sanoi Ukolle yrittäneensä herättää häntä yöllä. Ukko kysyy hämmästyneenä, että: "Miksi? Pönttöä vetämään, vai?"

Minä en todellakaan siivonnut vessaa. Jäin vain miettimään, että jos on niin tolkuissaan, että käy pesemässä peppunsa, niin miten ihmeessä ei muista vetää pönttöä?
No sitä voin miettiä pääsiäisen ajan ja pitäkää nyt ainakin peukkuja, ettei meille mikään paskatti iske pyhiksi.


*tästä eteenpäin on turvallista luettavaa myös herkkävatsaisille*

Tein tämmöisen ovikoristeen ja voi hyvänen aika sentään, kun liimapistooli on kiva kapistus=D Aikaa meni jotain 1 minuuttia, kun pistooli lämpeni ja ehkä 15 sekuntia, kun lätkin koristeet kiinni. Tämä näyttää ehkä pääsiäiskoristeelta, mutta minusta sitä voi pitää vaikka syksyyn asti.

Ei muuta kuin mukavaa torstaita toivottelen kaikille=) Muistakaa käydä kaupassa ja ostaa ainakin kaksi kärryllistä ruokaa. Kaupathan eivät ole auki kuin hmmmmm. lauantaina ja sunnuntaina ja maanantaina=D
Perjantainakin on auki vain ärrä ja huoltoasemat. Pitäkää huolta itsestänne;D

S.A.

Dee osa 2.

Tässä on sitten Deen vartaloakin mukana=) Oma painoni oli laskenut 4,5 kg. Eli voin tämän perusteella suositella appelsiini-ananas-köllötysdieettiä niille, jotka haluavat karistaa ylikiloja. Nyt on rv 11+0 eli kaiken järjen mukaan tämän pitäisi helpottaa pian. Uusia kauhistuksia on ilmennyt, nimittäin aivastuksen ääni saa minut oksentamaan. Ihan totta. Ukko aivasti ihan normaalisti "äthshiu" ja Akka lennättää laattaa. Muuten kaikille mieslukijoilleni Ukko lähettää terveisiä, että: "Hyvin pysyy Akka kotona, kun pitää kesät paksuna ja talvet ilman kenkiä!"

Että tämmöisiä kuulumisia tänään! Kivaa keskiviikkoa kaikille! Mie alan nyt töihin.

Dee osa 1.

Jaahas! Laitetaanpa pari postausta peräkkäin, kun suhasin nuo kuvat picasasta suoraan eri postauksiin. Nyt en jaksa alkaa uudelleen niitä värkkäämään. Joo, meillä on kaikki hyvin!

Dee (katsoin muuten väestörekisterin järjestelmästä ja Dee nimisiä on todella kastettu! Sekä miehiä, että naisia, eli oikein hyvä työnimi siis) on nyt mitattu ja pituutta on hurjat 4,2 cm:ä. Painoarviota ei vielä tässä vaiheessa annettu;) Jotain parin sähkölaskun verran, arvelisin.

Tämän naamakuvan halusin laittaa, koska ultraaja oli aivan haltioissaan, kun näin pienistä ei yleensä saa kasvokuvia (Apua, tuleeko sille mun pottunokka???). Dee oli hyvin rauhallinen, siis liikkui hyvin ja käytti koko vartaloaan, mutta vaati 20 minuuttia, että saatiin se niskaturvotusmitta otettua. Ei vaikka mahaa hytkytti ja höllytti, niin Dee vain rauhallisesti oikoi käsiään ja jalkojaan ja käänteli kasvojaan kameraan päin- mutta asentoaan ei suostunut vaihtamaan. Sitten lopussa Dee heitti kärrynpyörän ja jostain kohti ultraaja sai napattua kuvan, jossa saatiin mitaksi 1 mm. Kuulemma ok. Dee palasi välittömästi lähtöasemaansa, selälleen köllöttelemään ja verkkaisa venyttely jatkui.

Iloinen tiistai.

Aprillipäivänä sain Inkivääriltä tunnustuksen ja nyt olen nähdäkseni pitänyt sopivan pitkän tauon varmistaakseni, ettei kyseessä ollut karu aprillipila. Lisäksi olen saanut tämän tunnustuksen myös Timantilta(salasanan takaa) ja Eevalta. Kiitos!



Sitä aina joskus mietti, että mikähän se tämmösessä tavallisessa tavallisen Akan elämässä teitä kiinnostaa. Analytics kertoo omaa tarinaansa, kertoo millä sanoilla tänne on päädytty ja onko käyty yhdesti vai useammin. Kommentit kertovat tarinansa ja jokaisen niistä hymyssä suin luen. Monta kertaa. Jotenkin se vain niin lämmittää mieltä, kun tietää, että kyllä täällä käydään. Niin, että tervetuloa jatkossakin;)

Inkiväärin sanat, joilla hän luovutti kunniamaininnan eteenpäin kuuluivat näin:

Haluan jakaa sen eteenpäin blogeille, joiden pitäjät omassa elämässään arvostavat läheisyyttä ja perhettä ja jakavat ilon perheestä myös meidän kanssakulkijoiden kanssa.

Susikairan katastrofialue, arjen sattumuksia huumorilla höystettynä

Hyvä, että ainakin joku on huomannut jossain rivien välissä sen läheisyyden ja perheen arvostamisen. Joskus itsestä tuntuu, että tulee vain kerrottua vastoinkäymisistä ja kahnauksista, vaikka ne ovat pikkuruinen osa arkea. Suurin osa arkea on niitä hienoja hetkiä! Uusia opittuja asioita ja oivalluksia. Pojat saavat paljon aikaan, niin niitä hyviä kuin välillä vähän vähemmänkin hyviä asioita.

Vasta Ukon kanssa mietittiin yhtäkin kesää, kun ensin A liukastui saunassa, vekki päähän ja ---> tikattavaksi. Seuraavana päivänä tikkipää kyyditti B:tä Plaston polkutraktorin peräkärryssä, joka keikahti nurin ja B:llä naama auki--->terveyskeskukseen tarkastettavaksi. Muutaman päivän päästä B keikahti saunan portailta ja leuka auki--->tikattavaksi. Ja sitten nämä myöhemmin tapahtuneet useaan kertaan esillä olleet katkenneet kädet. Kaikenlaista sitä sattuu ja tapahtuu, eikä yksikään päivä ole samanlainen kuin edellinen:) Onneksi kolhut parantuu nopeasti.

Huomenna postailen sitten Deestä, kun on taas jotain konkreettista kerrottavaa. On meinaan neuvolaa, lääkäriä, ultraa ja kaikkea semmoista mukavaa tiedossa jo heti aamusta 8.30 alkaen :)

Säätiedotus lupaili pääsiäiseksi loistokelejä, juhuu! Pilkilleeee!

Näihin tunnelmiin lopettaa Susikairan kirjeenvaihtaja tänään:)

S.A.

Ps. Ajattelin ensin laittaa jotakin tipuja tai semmoisia blogipohjaksi, mutta päädyin kuitenkin olemaan edelläkävijä ja loikkaan suoraan kesään.

Vaiheessa.

Mirka heitti haasteen keskeneräisistä käsitöistä. Niitä ei ole kovinkaan paljon, koska teen yleensä niin pieniä juttuja, että ne valmistuvat suitsait sukkelaan. Toiseksi olen äärimmäisen tehokas hävittämään mönkään menneet tekeleet. Jos jätän keskeneräiset ja pieleen menneet hylkiöt näkyville, ne masentavat minua ja melkein kuin ilkkuvat, että hähhää- etpäs osannut! Joten energiarosvot ja pahanmielen aiheuttajat joutavat roskikseen tai sitten niistä ommellaan jotain onnistunutta (vrt. hiiri se kissalle takkia ompeli). 8 keskeneräistä löytyy... 5 niistä pysyköön piilossa, koska ne ovat salaisuus (taitohaaste) ja nämä kolme paljastetaan.


1. Raidallinen käärystin, siis käsisäärystin. Ei vaan jaksa ja kohta on sitä paitsi kesäkin.


2. Sukka. Ei vaan jaksa. Mieluummin laulatan Pfaffia tällä hetkellä.


3. Tunika. Helma kääntämättä ja tasku kiinnittämättä. Syy: Tuli vieraita ja ruokapöytä piti raivata tyhjäksi. En ole vielä saanut kaivettua konetta uudelleen esiin. Tämä jäi kesken viime viikolla, joten aika todennäköisesti saan sen valmiiksi lähiaikoina.




Jokerina!!! Juuri muistui mieleen; semmoinen pinkki Huopasesta neulottu suorakaide, kaksi kertaa pesty eli hyvin huopunut. Nyt se näyttää kahden kattilan pannunaluselta. Se oli jo menossa roskiin, mutta teinineiti käski pitää sitä tallessa ja odotella inspiraatiota (jonka vuoren varmasti kuulemma saan), jonka jälkeen siitä tulee teinineidin sanojen mukaan "kuitenki joku tosi makee juttu". On se vain kiva, että joku jaksaa uskoa minuun;D

S.A.

Lisäys: Liittyy tähän käsityöaiheeseen. Ostin perjantaina Käsityölehden, kun siinä oli kuulemma paljon Tilda-askartelujuttuja. Niin arvatkaapa mitä siinä oli? MARSUNMÖKKIASKARTELUOHJEET!!! Vähänkö v****ti. No oli siinä muuten kivoja kaavoja vaatteisiin, niin vähän lauhduin sitten. Kuinka monella teistä on marsu? Mietin vaan, että mahtaa tuommoisellakin ohjeella olla kysyntää. Sitä paitsi, eikö ne marsut jyrsi kaiken silpuksi? Takorautaisen mökin ne tarvitsee, eikä mitään söpöä Tildamökkiä. (Ei minulla ole mitään marsuja vastaan, mutta ihmetytti vain.)

Haastetta ja laskelmia.

Hipheippa vaan! Laskelmat unentarpeesta D mahassa on seuraavanlaiset: 12 tuntia valvomista vaatii 12 tuntia unta. 13 tuntia valvomista vaatii 15 tuntia unta. 15 tuntia valvomista vaatii 20 tuntia unta. Olin tänään töissä (niissä kakkoshommissa) ja olen nyt valvonut 12 tuntia. Yritän katsoa Biisikärpäsen alkumusiikin. En usko, että onnistun. Vastaan nyt kuitenkin Tainan haasteeseen:)

Kallein aarre: Nämä olevat ja tulevat apinat tietysti ja pirunnyrkkisormus. (Otin sormuksesta muka kuvankin ja siitä tuli semmoinen suttu, ettei kukaan saisi selvää. Siihen sormukseen on pitkä tarinakin, kerron joskus nostalgian huumassa.)

Paras kirja: Uuh. Niitä on niin monta=O Yhdenkö vain sai valita? Pikku Prinssi.

Rakkain lahja: Puurokattila. Siis haudekeitin. Rakkain ja takuulla käytetyin!

Parasta musiikkia: Riippuu tilanteesta... Suomalainen, ulkomainen, rauhallinen, menevä. Räppiä en oikein tajua. Albinonin Adagio tärkein ja itkettävin.

Lempiasuste: Villasukat ja polvisukat ja huivit ja laukut.

Korvaamaton pahe: Kaffeeeee. Nyt tosin hetkellisesti vähentynyt, mutta menee silti.

Lempikaupunki: Mie tykkään Rovaniemestä.

Kauneustuote: Nivean naamatarrat. Tulen sekopäiseksi, jos en saa silloin tällöin repiä nenästä ihohuokosia tyhjäksi. Sairasta mielihyvää, kun irtoaa semmoinen pikkunurmikko nenästä.

Kaunein elokuva: Forrest Gump. Aina ja ikuisesti- Aamen.

Inspiroidun: Milloin mistäkin... Väreistä, musiikista, kirjoista, kauneudesta (jota näen kaikkialla) ja hyvistä ihmisistä.

Hanni saa ainakin tehdä tämän ja Liskonainen! Ja aivan varmasti käyn lukemassa kaikkien jutut, kunhan jätätte kommenttia, että ootte tämän napanneet. Komennus käy!

S.A.
Kiitos kaikille kommentteja jättäneille=) Palaan huomenna-herättyäni- päivittämään kaiken kesken olevan (kauheeta, kun tästä blogilaiskottelustakin tulee huono-omatunto)!

Vihreä tilannekatsaus.

Tässä olisi nyt viime lauantaina istutettuja vihreitä. Yläkuvassa vasemmalla helmivillakon pelastusyritys, katkoin elinvoimaisimman näköiset latvat ja painoin purkkiin. Ylhäällä keskellä auringonkukka ja laskin sen kasvaneen 1,5 cm vuorokaudessa- eli jos saan sen siirrettyä ulos 15.6. niin sillä on pituutta silloin jo 120 cm. Mitä veikkaatte, onko se liian pienessä purkissa?
Tuota sinistä "mitä lienee"-kukkaa en ole kasvattanut itse. Ostin sen Lidlistä ja se on ollut meillä jo viikon ja on edelleen hengissä! Tuossa pakastusrasiassa on krassia-sitä mikä ei kuki- Liskonainen ehti jo valistaa minua, että myös kukkivia krasseja voi syödä:) Tuolla kasvihuoneessa on joko lisää auringonkukkia, basilikaa, tuli-unikkoa tai sitten kukkivaa krassia. Aloittelijoiden puuhaa kirjoitella lappuja missä lukee mitä siinä pitäisi kasvaa! Ja näitä purkkivirityksiä on kuvassa näkyneiden lisäksi vielä kymmenen.
S.A.

Mikä tämä on?

Häät 14.2. 2009. Vaikka kirkossa en nähnyt mitään sydämen kuvaa, niin kameralle se välittyi. Se taitaa olla rakkaus.
Vastaus valokuvatorstain haasteeseen: Mikä tämä on?

Kuravettä:)

Koko päivän olen epäillyt kaikkea mahdollista Aprillipilaksi (mm. Inkiväärin antamaa tunnustusta;)) jne. Pojat on vielä kehitysasteella juksaamisessa- niillä alkaa itsellään naurattaa jo ennen kuin ehtivät juksauksen loppuun. Teinineiti veti höplästä näin: "Voi ei! Mitä mie sanon äitille ja iskälle ku mut erotettiin koulusta kahdeksi viikoksi????" Tähän halpaan retkahdin hetkeksi:) ja ehdin jo kysyä mitä hän oli tehnyt tullakseen erotetuksi?

Ystävää pyysin makutuomariksi uusien rillien kanssa. Viiden minuutin työn jälkeen kolme tuntia juoruilua. Siinähän se ilta hupenikin. Ystävän mies(töissä toisella paikkakunnnalla) oli soittanut kesken päivän, että "täällä on loppuunmyynti iittalan ja marimekon myymälässä". Ehkä julmin Aprillipila mitä olen kuullut pitkiin aikoihin!

Tuli siitä Aprillilorusta mieleen yksi vanha tapaus (ei tosin sattunut aprillipäivänä vaan kesällä)... Isot pojat olivat 2- ja 4-vuotiaita ja meille piti tulla ystäväni Merja kylään. Merja soitti, että oli sairastunut ja minä tämän tiedon sitten pojille välitin. Pojat katsoivat minua pitkään ja kysyivät lopuksi:
- Onko Merjaki niin hölmö, että on juonu pihalammikosta kuravettä?

S.A.