Toista se oli ennen.

Pala historiaa. Tänä vuonna ei sitten enää saada söpöstelykuvia lapsista ja tähtisadetikuista. Saadaan vaan kuvia aikuisista ja tähtisadetikuista.

;D (...ja jos saadaankin kuvia lapsista ja tähtisadetikuista, niin ei niitä nyt netissä ainaskaan uskalla julkaista;D)

Meidän pääluku kasvaa kohta kahdella (isot pojat kotiutuu) ja illan suussa tulee mummo ja pappa ja 2 serkkupoikaa. Eli neljän aikuisen ja kuuden (12v, 12v, 9v, 9v, 4v ja 2 kk) poitsun kanssa vaihdamme uudelle vuosikymmenelle. Huhhei, Ihanaa! :)

S.A.

Hiphop.

Niilo Kasperi sai nimensä, vaikka juhlaliina oli ja pysyi kadoksissa ja vaikka kastemalja hajosi säpäleiksi juuri ennen H-hetkeä. Juuri nyt vietämme sosiaalisesti erittäin aktiivista aikaa, joten tulin vain näin nopsaan kertomaan, että hengissä olemme ja hyvin porskutamme. Näillä näkymin sos.akt.aik. jatkuu ensi vuoteen, joten en lupaa palata näppäimistölle huomenna. Voi olla, että palaankin, mutta ei nyt tyritä tätä kuluvan vuoden loppua pitämättömillä lupauksilla ja luvataan vaan, että takaisin tullaan, ku nokka näkyy.

Halauksia ja hyviä vointeja ihan kaikille:)

Olette ajatuksissa<3

S.A.

Ps. Yksi ystävä menee naimisiin! Minä olen toinen kaaso=) (se näprääjä; taiteellinen puoli!!!) ja ystävä T on se, joka "organisoi ja vittuilee hommat toimimaan".
Hitsi, menin ihan sekaisin ja täpinöin täällä nyt sitten häähumua! Mutta eikö kortit voikin periaatteessa askarrella valmiiksi jo hyvissä ajoin, niin että täyttää paikat ja päivämäärät sitten, kun ne on tiedossa?! (Tästä hääaiheesta pääsette varmaan nauttimaan ihan kyllästymiseen asti!:))

OU NOU.

Joulu meni hyvin. Pakasta on ollut rapiat 30 astetta...
Ukko meni käynnistelemään autoa, joka EI PYSY KÄYNNISSÄ!
***
Ukko lähti lainaamaan autoa (johon mahtuu 5 henkilöä, mihin helkkaroidiin tungetaan 1 ja koira???).
***
Värjäsin jouluyönä hiuksia ja tein ihan ite raitoja ekaa kertaa. Huutakoon heti HEP se, jonka mielestä ei ole hyvä idea. NO, ei enää ole minustakaan hyvä idea. Näytän katoliselta papilta kalotti päässä.
***
Hakkaraisesta tulee Niilo Kasperi, jos nyt ikinä sinne ristiäisiin päästään.
***
Heippa.

Hyvää Joulua!

Tuli tämmöinen joulukortti:) Kuten ehkä huomaatte, siinähän on koko meidän perhe- Remukin!
Joulukuusi on kylpyammeessa, aamulla se sijoitetaan kunniapaikalle olohuoneen pöydälle. Sattuneesta syystä tänä vuonna näin. Nyt täytyy mahtua kaikki talon patjat lattialle. Tänä jouluna saa syödä sängyssä ja tänä jouluna valvotaan. Tänä jouluna kaikki lapset mahtuu viereen, tuskin nuo isommat enää kovin kauaa edes haluavat vanhempien viereen yöksi. Huomenna ulkoillaan sen verran, että käydään haudoilla. Jouluruoka sentään syödään pöydässä, mutta heti pukin jälkeen haalataan patjat lattialle ja öllistellään pari päivää siinä. Ihanaa:)!

"Joulupatja o mu omakeksimä perinne, mink mää tahtoissin lanseerat niil ihmisil, ketkä tahto viättä lepojoulu.

Joulupatja tehrä nii, et jouluaattoaamun sänkyst raahata patja keskel olohuane lattia peittoines tyynyines päivines. Ympärs asetella ruakka (mitä ei ol itte tehty vaa myyjäisist ostettu taik jonku ahkeran jouluihmisen laittama), namei ja uussi kirjoi ja mitä muit paketei onka sattunu saama.

Siäl peito al sit maatta uuttevuatte saak, käännetä välil kirja sivui taik kylkke ja ojenella kätt kohren konvehtei. Viarai ei saa tul käymä, eikä itte kuulu käyrä missä.

Ei ol väli onk yksinäine, pariline taik perheline – joulupatja o joustava ratkaisu. Ko siit nousse, o niin kyllästyny makkamisse ja niin täys tyäntouhu ja toiminna ilo, et sitä riittä pitkäl kevässe."

Puhelimet äänettömälle ja tietokoneet kiinni.
Äärimmäisen kaunista ja hyvää Joulua kaikille
toivottaa:

Susikairan Akka
poikasineen


Muoks: Luin siis tuon Heli Laaksosen tekstin Ukolle, joka sitten innostui ideasta ja minä tietysti innostuin innostumisesta:)

Sekalaisia juttuja.

Joulusäpinöitä ja supinoita, leivontaa ja lötköttelyä. Ihanaa valmistella joulujuttuja pikkuhiljaa ja välillä vähän kutoa (sanokoon kuka tahansa jotain neulomisesta/kutomisesta: kun minä kudon, niin silloin valmistuu jotain puikoilla). Tein Beelle pipon myös ja piparkakkuvillasukalle kaverin ja itselle pipon ja räpikkäät ja nyt teen keeppiä tai mikä lie poncho siitä tulee tai ei tule (ja laiska se töitään luettelee...)

Mutta oli mulla ihan tärkeä muistiinpanokin:
Been kanssa oltiin kaupoilla katsomassa Aalle korvista. (Omansa on hukannut ja nyt korvassa on minun kultainen rengas. Taitaa olla parempi ostaa sille joululahjaksi oma koru, niin vältytään kiljunnalta, jos se minun koru menisi hukkaan.) Bee oli siis makutuomarina ja kappas vain. Pojalla alkoi harmittaa, kun antoi aikoinaan kasvaa oman korvareikänsä umpeen ja naps-naps laitettiin uusi nappi. Tiukka ukaasi, että jos sen antaa kasvaa tarkoituksella umpeen, niin voi sitten 18-vuotiaana ihan itse hankkia seuraavan korun.
Katseltiin niitä korvakoruja ja siinä oli niitä isoja renkaita(?) , siis sellaisia joilla venytetään korvareikää isoksi niin, että voi vaikka työntää sormen siitä läpi. Otettiin kylläkin Aalle ihan perustappikorvis.

Kotona Bee totesi illalla myöhään: "Mä alan ottaa lävistyksiä ja tatskoja sitten, kun jään eläkkeelle. Vähänkö siistii sitten kuolla vanhana rokkipappana. Täytyy muistaa sanoa jollekin, että ei sitten laiteta arkkuun käsiä ristiin, vaan silleen hevimerkkiin." En kehdannut sanoa, että et sinä parka jää eläkkeelle koskaan. Eläkeikä on sitten joskus varmaan jotain 120 vuotta ja jos sinne asti sinnittelee, niin lykätään eutanasiapilleri kielen alle.

No, ainakin vaikuttaa menneen viesti perille, että korvikset vielä menettelee, mutta muut lävistykset/tatuoinnit ja korvareikien venyttelyt voi touhuta sitten, kun on täysi-ikäinen.

***
Ristiäisvirret on valittu; Taivaan Isä suojan antaa, Ystävä sä lapsien (varmaan tosi erikoinen valinta ristiäisiin) ja Maan korvessa (ja tätäkään ei missään ristiäisissä oo ikinä kuultu). Nimestä ei yllätys-yllätys vieläkään tietoa. No, onhan tässä vielä runsaasti aikaa, ainakin 4,5 päivää.

Mutta nytpä lähden tästä Tonttu Torvisen kainaloon supattelemaan salaisuuksia ja kutittelemaan varpaita... Heips!

S.A.

Hmm...

Tonttu Torvinen on salainen ja pukin tärkein alainen...
Onko sillä niin väliä, jos lahjapaperit vähän sylttää ja narut on sikinsokin, eipä tuo apulainenkaan kovin terävältä vaikuta:)
(Vai katsooko se kieroon koko jouluhössötystä?)

Matkaan jo käy.

Mustavalkoista haastetta, matkaan jo käy, lähestyn tällä kertaa vanhalla ja varsin kesäisellä kuvalla.

S.A.

C-Suomi sanakirja.

Tulipahan vaan mieleen, kun serkkutyttö tulee meille asumaan tammikuuksi, että pitänee laittaa C-suomi sanakirja jääkaapin oveen, jotta nämä Ceen tarkoittamat asiat tulevat hänellekin selviksi. Olen päivän mittaan bongaillut näitä ja lisää varmaan tulee...

Napaveturi- Napapiirin pikajuna (ah, mikä logiikka)
Myykuppi- Ehei, ei PikkuMyy-kuppi, eikä myöskään Myyräkuppi, vaan Ihaa ja Nasu-lautanen (tämän logiikka ei aukene mulle)
Tyttöelokuva- Heinähattu ja Vilttitossu (simppeliä)
Onnenkakkunen- Synttärikakku
Kinkkumakkara- Nakki
Karkkimakkara- Foliolenkki kiukaalla
Haitahna- Lasten hammastahna (purkissa hain kuva)
Papankarkki- Mynthon-pastilli (selkeä)
Lieskaa ja juustoa (Rieskassa ei vielä R-kirjain esiinny)
Isin limska (ehei, ei muuten ole kaljaa, vaan Fantaa)
Ja ihan ehdoton suosikki:
Tissifilmi (Disneyn elokuva;D)

Että jos poika joskus täräyttää mummolle puhelimessa, että ollaan täällä katottu tissifilmiä ja juotu isin limskaa, niin tilanne ei ole ihan niin paha miltä kuulostaa;D

S.A.

Lempinäyttelijäni.

Eilinen meni ihan kotona kössytellessä. Vieraitakin kävi. Toivat tuliaisiksi paljon suklaata, graavilohta ja savustettua villisikaa! Enpäs ole villisikaa ennen maistanutkaan. Täytyy varmaan joulupöytään sitä sitten siivuttaa (ei oo ainakaan mitään rääkättyä, kun on villiä).

Dee oli illalla saunan aikaan hereillä ja pojat komennettiin ensin saunaan, jotta tulevat sitten hoitamaan vauvaa siksi aikaa, kun Ukon kanssa käymme löylyissä. Kun tulimme Ukon kanssa pesulta, olivat Bee ja Cee maalanneet kasvonsa kasvoväreillä riemunkirjaviksi- oli taas joku leikki meneillään. Eli jätkät sitten vaan uudestaan pesulle:) Bee mietti jonkun näyttelijän nimeä. On kuulemma näytellyt tosi monessa hyvässä elokuvassa. Ehdoteltiin kaikkia mahdollisia toimintaelokuvien miesnäyttelijöitä ja haettiin apua Wikipediasta. Oikeaa näyttelijää ei vain tullut mieleen. Lopulta poika muisti sen ihan itse. Se on se Warner Bros!!!! (Piti purra kieltä, etten olisi räjähtänyt hurjaan hörötykseen;D)

S.A.

18. ja 19.12.

Kävimme eilen Ceen ja ystävän kanssa tutustumassa pariin uuteen ravintolaan. Ensimmäiseen ravintolaan tuli jälkeemme 6-7 naisen porukka ja Cee totesi ryhmän nähtyään, että: "Tyttöjä tuli!" Tytöt olivat 40-60 vuotiaita, joten pikkuisen hymyjä keräsi tuo kommentti.

Toisessa ravintolassa tarjoilijapoika jakoi minulle ja Ceelle ison kaakaon kahteen pikkukuppiin ilman lisämaksua:). Lähtiessämme tarjoilijapoika totesi Ceen olevan tutun näköinen ja kävikin ilmi, että Cee on ollut hoidossa tarjoilijapojan äidillä.

Illalla saatiin Ukon kanssa taas hämmästellä tuota Ceen kekseliäisyyttä. Sen kanssa ollaan vielä ihmeissään, kun vielä tuosta kasvaa ja nokkeloituu. Ceen oli keräillyt isojen poikien tosi tärkeitä juttuja omiin kätköihinsä. Mm. Aan Ipodin kuulokkeet, Been legotalon ukot, Aan puupyssyn, Been leikkiparran jne. Isot olivat lähdössä ulos leikkimään jotain agenttileikkiä, jossa siis parta ja pyssy olivat tärkeässä roolissa. Alkoi "kaupankäynti". Isot maanittelivat ensin, pyysivät hetkeksi lainaan omia tavaroitaan, pyhästi lupasivat ihan-heti-kohta palauttaa tavarat ja Cee istui sohvalla ilmeenkään värähtämättä ja piti tavaroita itsellään ilman pienintäkään aikomusta palauttaa/lainata tavaroita omistajilleen. Lopulta isot hoksasivat hieroa kauppoja karkilla. Ipodin kuulokkeet vaihtoivat omistajaa kolmella karkilla. Parta kahdella. Legotalon ukot Cee sai kuulemma pitää, mutta pyssy vielä tarvittaisiin isojen leikkiin. Irtonamut eivät enää riittäneet ja vaihtokauppaa alettiin hieroa muumitikkarilla. Cee tykkää yli kaiken muumitikkareista ja nyt siis osuttiin tietysti arkaan kohtaan. Niin Cee taipui ja vaihtoi puupyssyn tikkariin. *hetken aikaa kaikki olivat tyytyväisiä*

Kunnes tikkari oli syöty. Cee sanoi Ukolle, että Aa ja Bee pitää hakea ulkoa sisälle. Ukko kysyi, että miksi. Cee vastasi, että nyt hän vaihtaa tikkarin takaisin pyssyyn. Ukko kysyi, että no missäs se tikkari on? Cee otti pelkän tikun suustaan, että tässä. Ukko sanoi, että eihän tuo pelkkä tikku ole enää käypää vaihtotavaraa, jos alkuperäinen tavara on tuhottu, ei sitä voi enää vaihtaa takaisin siihen mistä alunperin luopui. Poruhan siitä tuli.

Oikeasti on tosi mielenkiintoista seurata sivusta näitä erilaisia tilanteita ja sitä miten pojat ratkovat niitä keskenään. Kun toisen kädestä ei saa ottaa, niin miten sitten toimitaan?

Välillä kyllä meinaa huumorintaju loppua toki itselläkin. Kun auton avaimet on kadonneet ja Ceeltä kysyttäessä hän tunnustaa ne vieneensä, mutta unohtaneensa mihin ne laittoi...

Illalla Ukko huokaisi, että mitäs jos Deestä tulee vielä Ceetäkin nokkelampi? Ollaan kyllä tosi pulassa ja ihmeissämme.

Tänään pitäisi kai tehdä jotain järkevää. Vai pitäisikö? Riittäisikö, jos vain kutoisi sohvan nurkassa ja nauttisi siitä, että isoilla alkoi joululoma. Lämmittelisi glögiä ja olisi vain? Siinäpä taitaakin olla tarpeeksi järkevää yhdelle päivälle:)

S.A.

Hauskaa heti aamusta!

Ukko ihmetteli aamusta, että mikä ihme sieltä roskiksesta oikein lerpattaa?

Joulukorttijätesäkki:D

17.12.

Olipa komia keli, kun kävin kirkkoherran virastosta ristiäisroippeita.

Yhdet vielä ja shitten lashku!

(4960 g ja 56 cm! Jumprahuit, jos itse tuplaisi oman painon kahdessa kuukaudessa!)

Hehkulta, Stanstalta ja Hollylta kortit! :) Kiitos!
Pojat katseli joulukortteja ja kyselivät: Ketä nämä Hehku, Stansta ja Holly oikein on?

Hollylta ihanat sukat minulle:) ja Deelle vanttuut. Oih! Kiitos!

Ja sitten tämä ihanaihanaihana "lumipallo"-huivi. Ihan uskomattoman pehmeä ja siinä on semmoisia ihan pikkuriikkisiä, ohuita valkoisia säihkeitä. Miten ihmeessä sen selittäisi? No, ne välkähtelee niin kuin pakkaslumi! Minulla oli harmaan pitkän villakangastakin kanssa tuo huivi, punaiset hahtuvavanttuut ja tuo pipo (jonka muistin hakea!) ja sekä oma nlatäti, että vauvan neuvolatäti ihastelivat tuota huivia ja suloisen jouluista lookkia. Paitsi että, mie käytän näitä siihen asti kuin Susikairassa lunta piisaa eli tuonne kesäkuun alkuun;D Hollylla on täällä huivista pitkä ja parempi kuva ilman pälliäistä.


S.A.

Kysymys!

Onko kenelläkään Arabian Teemaa? Tai muuta tuotannossa olevaa astiasarjaa? Voisiko joku kokeilla pysyykö ne syvät lautaset siinä astiankuivauskaapin ritilässä pystyssä?!

Kysyy nimim. hupsis.

Olen etsinyt semmoisia syviä lautasia, jotka pysyvät siinä ritilässä jo pitkään, mutta kun en kehtaa kysyä kaupasta sovitteille lautasta;D Taas lohkesi muutamasta lautasesta pala, kun se pino kaatui. Pöh.

Uusi päivä (no miten se voisi vanha ollakaan?)

Nyt on hyvin nukuttu yö takana:) Hakkarainenhan kyllä nukkua posottaa menemään, nukkui toissayönkin, mutta Ceellä kävi pissavahinko (parisängyssä) ja se lakanoiden vaihtelu oli omiaan virkistämään minut. Taustalla oli yksi mäntti juttu (ei tällä kertaa kukaan pojista, eikä Ukkokaan) ja sitä sitten vielä mietin yön pimeinä tunteina. Hyi, jos yksikin huonosti nukuttu yö pistää seuraavan päivän pipariksi, niin kyllä voin kuvitella millaista on, jos unihäiriöt ovat lähes jokaöisiä.

Päivällä oli poikien koulun joulujuhlat ja menimme Ceen kanssa sinne. Inhoan pakkasella autoilua yli kaiken ja menimmekin kävellen. Kirpakassa kelissä alkaa tietysti nenä vuotaa ja nenäliinaa ei tietenkään ollut taskussa. Oltiin varmaan kuin evakkoretkeläisiä. Topattuina meritähdiksi ja nenät valuen.

Ohjelma oli hyvä. Ihan kertakaikkiaan. Sopivan mittainen (1 h) ja kivasti perinteistä joulujuttua sekä semmoinen modernimpi esitys. Sikaflunssaa, laihdutusta, Ihanaa leijonat, ihanaa!... Tuohon moderniin esitykseen oli ympätty kaikkea perin Susikairalaista; henkilöitä ja tapahtumia kuluneelta vuodelta. Monessa kohdassa sai nauraa oikein ääneen. Koulun liikuntasalin remontissa oli panostettu äänentoistolaitteisiin (hyvä, hyvä!). Nyt esitykset kuuli ihan takariviin asti.

Aa totesi kotona, että: "Been luokan laulu jotenkin herkisti, ihan sydämestä otti." (Otti minullakin sydämestä, lauloivat nimittäin niin paatoksella ja naamat kiinni mikrofoneissa, että ne uudet äänentoistolaitteet olivat kovilla!) Cee istui esityksen ajan kiltisti sylissä, istuimme muuten Aan luokan kanssa. Ilahduin, että Aan opettaja oli laittanut luokkansa istumaan tyttö-poika-tyttö-järjestykseen ja seuraavan rivin vielä poika-tyttö-poika, eli yhtään tyttöä tai poikaa ei ollut vierekkäin eikä peräkkäin. Ainakin tunnin istuivat hiljaa ja paikoillaan. Tänään on Aalla pikkujoulut luokassa, huomenna Beellä. Sitten alkaa joululoma! Mahtavaa! Kaikki kotiorjat käytettävissä jouluvalmisteluissa;D

Tänään olisi sitten neuvolaa ja lääkäriä ja se unohtunut pipo!!! Kuvallista postausta iltasella, postipoika on nimittäin käynyt meillä:)

Tomeraa torstaita!

S.A.

16.12.

Huonosti nukutun yön jälkeen on tietysti luontevaa, että koko päivä menee vähän sählätessä. En ota nyt sitä riskiä, että teksti tai koko bloki katoaa bittiavaruuteen. Menen nukkumaan ja yritän huomenna muistaa hakea piponi kaverin luota. Täällä on 26 astetta pakkasta.

Kuva ei ole tältä talvelta, eikä minun ottamani, mutta minulla on nyt juuri yhtä pöhkö olo kuin noilla puilla tuolla lumen alla. Ajatus ei luista ja jäsenet ei liiku.

zzzzzZZzz...

15.12.

Tämmöiseen menee 8 maitopurkkikalikkaa. Jos pakkasta pitelee koko talven, saadaan rakennettua vaikka muurit tontin ympäri. Maitoa kun kuluu 5 litraa tavallisena päivänä.

Oliko se tontun koputus?! Huiiiii, olenkohan mie ollu kilttinä?!

S.A.

14.12.

Piparkakkuvillasukka, odottaa paria.

Sämpylöitä, joissa on pekonia, paprikaa, tomaattia ja juustoa- lisää vain voi:) Kätevää!

No mutta. Minulla piti kirjoittaa jotain pähkäilyjä tuohon edellisen postauksen jatkoksi. Kivoja kommentteja, joista tuli monta asiaa mieleen, mutta nyt kirjoitankin Ukon ystävästä, joka tuossa leipoessa tuli mieleen ja jatkan Hiljaista kylää jonain henkevänä hetkenä.

Ukon ystävä V oli jo hyvinkin aikuinen mies ja seurusteli M:n kanssa. M ihmetteli, kun V kävi aina joko kotonaan tai ulkona syömässä, muttei koskaan tehnyt itse ruokaa. Lopulta M rohkaistui kysymään ja V selitti: "Kaikki ohjeet alkaa 'ruskista jauheliha', mutta ei missään keittokirjassa lue, että miten hemmetissä se tehdään!" No, M opetti ja nykyään V osaa
ainakin tehdä makaronimössöä.

Kerran V oli M:aa ilahduttaakseen päättänyt leipoa sämpylöitä. M ihmetteli, että miten kummassa yksi sämpylä tuntuu painavan ainakin puolikiloa? Oli kysynyt V:lta, että mikähän näiden sämpylöiden salaisuus on? V selvitti: "No siinä ohjeessa luki, että jauhoja lisätään kunnes taikina ei tartu käsiin eikä kulhon reunoihin. Eka jauhopussi loppui ja piti hakea välissä kaupasta lisää. Lakkasihan se lopulta tarttumasta käsiin ja kulhoon." M täsmensi, että se tavallaan tarkoittaa niin, että taikina ei enää tartu niin paljoa käsiin... ei siis, että se tartu enää ollenkaan..."

Pullataikinaan V oli laittanut hiivaa 50 g. Totesi vain, että onpa tyhmää, kun yhdessä pussissa on 11 g, olisi järkevämpää, jos hiivapussissa olisi tasan 10 g. Siis 5 kuivahiivapussiahan sinne taikinaan oli päätynyt:)

Kerran M:n töistä tullessa roskiksessa oli ollut kääretorttu. Sitä tarinaa ei koskaan olla saatu kuulla miten siinä kävi.

Samainen V jäi kesäkomalle ja silloin oli aika vasta alettu puhutella olutpakkauksia mäyräkoirina. Työkaveri oli heittänyt, että sehän pitää sitten loman kunniaksi ostaa mäyräkoira. V oli vastannut, että on hän kyllä miettinyt sitä jo muutamia vuosia, mutta kun siitä olisi niin moneksi vuodeksi eteenpäin riesaa.

S.A. ;D

Hiljainen kylä.

Minulla on haave, unelma, "typerä kotkotus" tai millä nimellä sitä haluaakaan kutsua. Haluaisin muuttaa hiljaiseen kylään. Se olisi vanha maalaiskylä, jonne ei pääsisi autolla. Siellä asuisi muitakin ihmisiä, perheitä. Yhdessä talossa kasvatettaisiin vapaita kanoja, toisessa lampaita, kolmannessa lehmiä. Yhteisössä kaikki saisivat tarvitsemansa elintarvikkeet "naapurista". Tietysti jotain pitäisi hankkia oikeasta kaupasta ja ne hankinnat suoritettaisiin niillä rahoilla, jotka on saatu myymällä esim. omien lampaiden villasta kehrätystä langasta ja siitä neulotuista sukista ja vanttuista. Tärkeimpiä asioita olisi yhdessä tekeminen, toisen auttaminen ja mahdollisimman luonnonmukainen elo, kaikkinensa.

Ajellessani kairoja pitkin, näen montakin hyvää kylää, jotka olisivat oikein otollisia paikkoja "hiljaiseksi kyläksi". Vanhoja taloja, kalaisien vesien äärellä. Näen itseni huristamassa vinkkelit jalassa, hahtuvatumpuissa potkurilla pitkin kylän raittia. Päälärillinen maitoa mukanani, menossa jauhoja lainaamaan- onhan leivontapäivä. Halkoja kiskoisin vanhalla puisella puukelkalla ja lämmitelisin tuvan uunia.

Olisi siinä kylässä pikkuruinen kauppakin. Siellä myytävät tuotteet olisivat irtotavaraa, laareissa. Sokeria, suolaa, kompiaisia, ruskeaan paperipussiin pakattuna. Itsetehtyjä saippuoita, pikkuleipiä, yrttisekoituksia, käsitöitä.

Sinne kylään saisi tulla toki vieraitakin. Kunhan jättäisivät kiireen, maailman melskeen ja autonsa riittävän kauas. Kännykät kiinni ja sarkatakki niskaan, vinkkelit jalkaan ja päivän puuhiin.

*puff* Heräsin haaveistani. Oikeasti saattaisin juosta kermaperse tutisten äkkiä mukavuuksien äärelle takaisin. Ehkä vain turhaan romantisoin- raakaa työtähän se enimmäkseen olisi. Mutta silti... Ehkä jonain päivänä. Ehkä pienemmässä mittakaavassa. Tänään kudon kuitenkin villasukan, leivon sämpylöitä ja uunissa onkin jo tulet. Puita en kiskonut puukelkalla, vaan kannoin sylissä, hahtuvatumput käsissäni. Lieden päällä kiehuu iso kattilallinen vettä, pakkaskelien ilmankostutin.

Ihanaa maanantaita! :)

S.A.

Talvi.

Mustavalkoisen valokuvahaasteen sanana: Talvi. Kuvat otettu juuri hetki sitten.

Kun sisä- ja ulkolämpötiloilla on 40 astetta eroa,

pääsee pakkasukko maalaamaan taidettaan ikkunoihin.

S.A.

13.12.

Poikien (isojen) kanssa juteltiin joululahjoista tässä. Olen jo monta viikkoa sitten kysynyt mitä toivovat- eikä mitään toiveita ole kuulunut. Otin sitten puheeksi aiheen ja molemmat totesivat, että: "Me ei tarvita mitään..." Niinpä, jonkinlainen lakipiste on ilmeisesti saavutettu, jos ei keksimälläkään keksi mitä haluaisi. Olin itse mielestäni keksinyt hyvän lahjan, mutta jos toivelistalla olisi ollut jotain rompetta, niin tietysti aattona olisi ollut pettymys valtaisa. Joten sanoin sitten ihan rehellisesti, että ollaan iskän kanssa ajateltu teille lahjaksi tätä ja mitäs olisitte mieltä? Jos tuntuu tyhmältä, niin sanokaa ihan suoraan, kyllä me se kestetään. Pojat riemastuivat oikeasti ja molemmat sanoivat, että se olisi kyllä takuulla paras lahja!

Ostetaan vuoden kausikortit liikuntahallille, jossa siis on myös uimahalli. Nyt on ollut se 10 lippua/kk ja perjantaisin ilmainen vesipeuhula. Jätkät istuivat pöydän ääressä ja varmistivat, että saako sitten ihan oikeasti käydä uimassa vaikka joka päivä? Ja juoksemassa hallilla ja punttisalilla?! (Ja tiedättekö mitä?! Tällähän ratkesi lahjaongelma moneksi vuodeksi! Ensi vuonna vaan uusitaan kortit, kun ne vanhenee sopivasti joulun tienoolla;D)

Totta puhuen, mikäs sen parempi juttu? Ei turhaa lisärompetta muutenkin täyteen tupaan, liikunnan harrastamiseen kannustusta ja aika tervehenkistä puuhaa muutenkin. *suuri helpotuksen huokaus* Jotain lasten elokuvia ja kirjoja ajattelin lisäksi laittaa, mutta nuo on ne suurimmat jutut! Cee tykkää palapeleistä ja Dee... Mitäpä toivoisi tissivauva? Lisää tissejä?

No on sillä olemassa vaatteitakin, mutta laitanpa tämän kuvan todisteeksi, että on sitä vähän pulskistuttu;D

S.A.

12.12.

Siis ihan älyttömän hieno sählypallo, hohhohoo:D. Tein Hellapoliisin valkosuklaa-daimkakun. Piti miettiä, että miten sen saa kasattua väärin päin ja päädyin hyydyttämään pohjan ja itse kakun erikseen. Sitten vain nostin hyytyneen pohjan kakun päälle ja annoin olla yön jääkaapissa. Aamulla kaulitsin mantelimassaa ja heitin tuohon päälle. Se tietysti repeili reunoilta ja tuhot piti peittää koristeilla. Ideani painella palloon painaumat sormilla oli myös ilmeisen huono, koska sormi meni läpi päällisestä. Ne reiät peittelin hopeakuulilla.

Sanoin Aalle, että yritän onnistua paremmin sitten, kun voittavat Pohjois-Suomen mestaruuden. Johtuikohan Aan kannustava suhtautuminen melko tiukkasanaisesta mielipiteiden vaihdosta vai mistä lienee. Nyt on kuitenkin rauha maassa. Poika kysyi harmistuneena omasta käytöksestään, että: "Miksi minä olen tämmöinen perseestä revitty lapsi?" Lohdutin sanoen, että: "Kaikki teidät on perseestä revitty!" Huono ja musta huumori kannattaa pöhkömpinäkin päivinä.
Ja oma mieli rauhoittui kovasti, kun sähköposteilin yhden lukijan kanssa:) Ihmeesti se vain helpottaa, kun saa vähän "rähistä" ja tajuaa, että samojen asioiden kanssa on painittu ja painitaan muissakin perheissä.

Samalla sählykakulla vedettiin oman perheen kanssa Ceen synttärit. "Oikeat" juhlat on sitten, kun kummitäti on lapsineen maisemissa (ensi vuoden alussa?) ja tulee niitä toki juhlittua Joulun aikaan mummolassakin.

Ja mitäs muuta? Tämä Akka lähtee kuuntelemaan Dj. Ramppaa. Sovittiin ystävän kanssa näin, koska Rampalla on parhaat biisit ja hyvät jutut. Ai, ettekö ole kuulleet? No Dj. Ramppa on Susikairan eläkkeelle jäänyt kirkkoherra. Mennään siis kirkkoon huomenna. Ramppa on nykyään niin harvinaista herkkua, eläkkeellä tosiaan kun on. Saarnatkaan ei ole liian tuomitsevia. Käy hyvin siis tämmöisille taviksille. Ramppa oli muuten meidän vihkipappi.

Mutta näihin kuviin ja tunnelmiin tällä kertaa:) Leppoisaa lauantain loppuiltaa, huomiseen!

S.A.

11.12.

Olin aikoinaan työreissuilla yhdessä kylässä yhdessä talossa. Talon emäntä tarjosi kuivakakkua.

Ja voi mahdotonta! En ollut ikinä maistanut niin hyvää kakkua. Kehuinkin vuolain sanoin ja söin kai ainakin kolme palaa. Seuraavalla viikolla postissa tuli käsin kirjoitettu kirje, jossa oli käsinkirjoitettu ohje.

"Maukkaita kahvihetkiä toivottaa Elma." Itketti, kun hän oli nähnyt niin paljon vaivaa ottaakseen selvää osoitteestani ja halusi lähettää ohjeen minulle. Tuntuu hyvältä ja meinaa silmä kostua vieläkin:)

*Puolukkakakku*

3 dl fariinisokeria

4,5 dl jauhoja

1 tl inkivääriä

2 tl neilikkaa

ripaus muskottipähkinää

2 tl soodaa

2,5 dl puolukkasurvosta

2 munaa

2 dl kuohukermaa

100 g voita sulana

1. Sekoita kuivat aineet.

2. Lisää puolukat, munat, kerma ja rasva.

3. Uuni 175 astetta/ 45-55-min.

(Tarkistin netistä, että ohje oli useammalla sivustolla, niin en kenenkään

salaista ohjetta tänne räpsäyttänyt.)

Puolukoita ei ainakaan meillä tule käytettyä kuin vispipuurossa ja survoksena, niin siksi halusin jakaa tämän kanssanne ja siksi, että tämä on oikeasti aivan äärettömän hyvää! :P

Sählypallokakku on nyt jääkaapissa, sen esittelen mahdollisesti huomenna ja jos en esittele, niin voitte päätellä, ettei siitä tullut mitään. Niin ja tällä puolukkakakulla ei ole mitään tekemistä sen pallokakun kanssa, tämän tein ihan huvikseni.

Seuraavaksi ihan puhdasta pajatusta, että saa höyryt ulos:

Sanottiin pojille eilen, että tänään on siivouspäivä. Bee heräsi aamulla ja totesi, että nyt on kyllä maailman tyhmin päivä, kun koulun jälkeen pitää siivota. Siivottiin koko talo Ukon ehdotuksesta yllätykseksi:) Bee tuli koulusta olikin tosi iloisesti yllättynyt. Aa tuli koulusta ilmoitti, että maanantaina on tunnin jälki-istunto. On sillä vaan s***ana tyyliä järjestää yllätyksiä puolin ja toisin. Pidettiin muiden hazardissa mukana olleiden kanssa palaveri ja paikalla oli me ja yksi toinen perhe (olisi pitänyt olla 5!). Juteltiin asiasta ja vähän toisestakin, mutta näkökulmiahan siinä ei paljon ole, jos paikalla on alle puolet. Miten helkkaroidissa oletetaan, että lapset saisi asiat järjestykseen, jos ei aikuiset pysty istumaan saman pöydän ääreen!? Sanoin palaverissa, että haluaisin nyt ehdottomasti koko porukan, sekä jannut, että vanhemmat keskustelemaan... Saa nähdä onnistuuko. Tuskinpa vain. Ongelma on luullakseni siinä, että luokalla on kaksi vahvaluonteista ideanikkaria ja lauma U&/(TU/ tyhmiä sopuleita (Aa on siis sopuli). Tämä porukka pitäisi saada hajotettua, ehdottomasti. Kaksi vuotta niitä on nyt paimennettu- tuloksetta. MUTTA. Luokanvaihtoon ei koulussa ryhdytä. Koulua ei voi vaihtaa. Luokkakoko muutamaa vaille 30 ja lisäksi luokalla on kaksi (ei ideanikkaria eikä sopulia), joista toinen laulaa ääneen koko ajan ja toinen kiroilee, potkii ja konttaa reppu päässä luokassa. Siis nämä kaksi ideanikkaria ottaa yhteen ja sopulit kipittää jomman kumman perässä. Ja mitä useampi tollo on yhdessä, sen suuremmalla todennäköisyydellä homma leviää reisille. Nyt ollaan ala-asteen viimeisellä luokalla. Miten hemmetissä tuommoinen lastentarharyhmä siirretään ylä-asteelle, jossa ei takuulla ole aikaa millekään tyhjänpäiväiselle värkkäämiselle? Tiedän, että tämä nyt oli sekava ja antijouluinen kirjallinen tunteenpurkaus. *Huoh*. Palaan aiheeseen yön pimeinä tunteina- unta taitaa olla turha odottaa. Niin ja luen huolella kommentit edellisiin kirjoituksiin!

S.A.

NIIIN MUUTEN!!! TÄRKEÄÄ!!!!! JOS TEETTE TUOTA PUNAJUURIKEITTOA, NIIN OTTAKAA NE LAAKERINLEHDET POIS ENNEN SITÄ SAUVASEKOITTIMEN KÄYTTÖÄ! Muuten saattaa tulla tosi jännä makuelämys!

10.12.

Tykkäätkö keitoista?
Tykkäätkö punajuurista?
Tykkäätkö valkosipulista?
Tykkäätkö sinihomejuustosta?
Jos vastasit kaikkiin kyllä, niin tässä ohje.
Jos vastasit yhteenkään ei, unohda koko juttu.


Kuori ja lohko
5-6 punajuurta
2-3 porkkanaa
iso sipuli
3 valkosipulin kynttä

Laita kaikki kattilaan ja vettä lisäksi.
Lisää vaikka suolaa ja laakerinlehtiä ja timjamia tai jotain muuta maustetta mistä tykkäät.
Keitä pehmeäksi.
Kaada liemi talteen.
Hurruuta sauvasekottimella keitos muussiksi.
Lisää lientä.
Lisää 75 g sinihomejuustoa. Laita vähän siirappia keitokseen. Hurruuta taas sekottimella. Lisää liraus kuohukermaa. Hurruuta taas. Lapa lautaselle ja lisää nokare smetanaa. Syö. Ja ota lisää.

Banaanivarkaissa.

Onpa taas niitä tilanteita, joihin ei koskaan arvannut joutuvansa.
Nyt olis yksi Cee pakattuna ja leima persiissä lähdössä uuteen kotiin. Kuka haluaa?!

Rehellisyyden nimissä on kerrottava, jos joku halukas ottaja ilmaantuu, niin tässä pakkauksessa on jopa enemmän kuin uskoitte saavannekaan, eikä siinäkään vielä kaikki.

Ceehän oli hiljaa kolme ensimmäistä vuottaan ja on tämän neljännen vuoden aikana puhunut takuulla itsensä kiinni, siinä minkä ensimmäisissä vuosissa "jäi jälkeen". Puhetta tulee jatkuvalla syötöllä ja aiheesta kuin aiheesta. Väliin saattaa tulla laulua, mutta pääsääntöisesti sitä katkematonta puhevirtaa, höystettynä kysymyksillä. Ystäväni ihmetteli, että mitähän siihenkin vastaisi, kun kysymys kuuluu: "Miksi se on auto?" Ainoa hetki, että puhe lakkaa hetkeksi on kenoarvonta. Cee pysähtyy ja vaatii myös muilta täydellistä hiljentymistä. Iltaa! Ja poika vastaa: Iltaa! Sitten katsotaan pallojen pyörintää ja kolahtelua ränniin. Lopuksi aina hyvästellään juontaja ja joku meistä muista kysyy Ceeltä: "Oliko jännä jakso?" "No oli!"

No mutta siihen, mikä nyt sai tänään näin tuhdit tunnelmat aikaiseksi. Kävimme Ceen kanssa Lidlissä. Ostettiin hedelmiä ja kaikkea sen semmoista. Kassajonossa minä seisoin edessä ja poika takanani. Yhtäkkiä takaa kuului:
"Äiti! Aiotko sä varastaa ne banaanit?"
Minä pyörähdin jokseenkin järkyttyneenä ympäri ja kysyin pöyristyneenä kysymyksestä, en niin ettenkö olisi kuullut mitä poika sanoi:
"Mitä sä oikein sanoit!?"
" KYSYIN, ETTÄ AIOTKO SÄ VARASTAA NE BANAANIT?"
Äänen voimakkuus olikin jo sitä luokkaa, että kysymyksen kuuli kassojen lisäksi puolen kymmentä lähintä asiakasta.
"No EN!!! Miten niin!?"
" Ethän sä voi niitä maksaa, kun ei oo merkkiä!"
Mietin kuumeisesti hetken ja tajusin, että Lidlissä ei punnita tuotteita siellä hedelmähyllyllä, joten ei tule merkkiäkään. Selitäpä se sitten pojalle ja kaikelle kansalle uskottavasti, kun naama on punajuuren värinen. Oli muuten piiiiitkäään aikaan viimeinen Ceen kauppareissu.

No niin, sitten vaan osoitetta kommenttilaatikkoon, niin postitan takuuvarmaa "viihdettä". Pussillinen korvatulppia kaupan päälle. Takaan ja alleviivaan, että tylsää ei tule.

S.A.

Pysähtynyt.

"Kuka voisi kellot seisauttaa ja ajan pysäyttää...?"

Vanhat maitolaiturit ovat lähellä sydäntä.

Ne ovat pysähtyneet ja niin pysähdyn minäkin aina sellaisen kohdatessani.

Valokuvatorstain tämän viikon haastesana on pysähtynyt.

9.12.

Hitsi:) Voi, että tulee hyvä mieli, kun näistä meidän ipanoista on iloa muillekin kuin meille vanhemmille. Kiitos kaikista kommenteista edelliseen kirjoitukseen! Olette te ihania!

Sattuipa sitten sopivasti, että eilen taas bongasin jannut teeveestä--- jotkut lukijat varmaan muistaakin viime vuodesta tämän. Ukon kanssa tuossa mietittiin, että tämä on jo neljäs vuosi, kun tuo pätkä pyörii telkkarissa. Jos nyt osaisin digipoksilta siirtää nettiin tuon pätkän niin laittaisin, mutta enhän mie osaa:/ Eli katsokaapa mtv3:n mainoskatkotkin tarkkaan:)

Kaksi ystävääni olivat pähkäilleet, että ensi vuoden kalenteriksi hankitaan sellainen, jossa on 32 päivää kuukaudessa ja sen ylimääräisen päivän nimi on "joo kohta". Juuri sinä päivänä miehet tekee ne työt, jotka on luvattu tehdä "joo kohta". Meidän Ukko on korjaamassa autoa nyt, koska se "joo kohta" tuli vastaan- huomenna olisi katsastus... *huoh*. Nyt vaan sitten käpälää pystyyn kenen muun perheessä tuommoinen "joo kohta"-kalenteri olisi tarpeellinen;D.

Vaan nytpä tuli ihan töpö kirjoitus. Lähden laittelemaan iltapalaa, ettei sekin siirry sinne "joo kohtaan". Hiphip!

S.A.

8.12.

Tässä postauksessa ei nyt ole mitään jouluista, mutta päivän huippuhetkiä kuitenkin:

1. Aan sählyjoukkue oli voittanut kultaa lähikuntien välisessä ottelussa ja helmikuussa pääsevät pelaamaan Pohjois-Suomen mestaruudesta. Suuri hurraa! Nyt pitäisi keksiä miten teen sählypallotäytekakun... siis pyöreän pallon. Lupasin tehdä sen lauantaiksi (o-ou). Onko kenelläkään ideoita pallokakkuun?!

2. Bee oli saanut opettajalta erityiskiitosta kauniista käsialastaan. Eikö olekin 9-vuotiaan pojan käsialaksi todella nättiä?

3. Sanoin maailman parhaalle lastenhoitajalle eli Ceelle, että katsoo hetken vauvan perään, kun käyn laittamassa pyykit rumpuun. Tulin takaisin ja Cee esittteli: "Laitoin vauvan kiinni, ettei se tipu ja pipoa en löytänyt, mutta panin vaipan, ettei sen korvat palellu!"

S.A.

Apinaorkesteri.

Tein Aalle pipon. Bee kommentoi ohi mennessään: "Aika siisti apina!"

Ja mie kun kuvittelin tehneeni toooosi makeeen pipon. Auts, onnistuvat tiputtamaan minut maan pinnalle- aina!

Ensimmäinen kunnon hymy:) Noissa hampaattomissa hymyissä vaan on sitä jotain. Täytyisi teettää taulu, jotta muistaisi sitten joskus tämän hetken, sitten joskus, kun pieni on pistänyt kaupassa ranttaliksi, piirtänyt tussilla sohvaan, leikannut päiväpeittoon reiän, kaatanut mehun kannettavaan, hukannut irtaimistoa, haukkunut äidin "maailman tyhmimmäksi", valehdellut, varastanut, jäänyt kiinni tupakoinnista/kaljan juonnista tai mitä hyvänsä. Muistaisi aina sen hetken, kun sydämeen sattui rakkauden määrä ja jaksaisi etsiä ne rakkauden rippeet ohi kiukun, pettymyksen ja epätoivon.

On se, maailman rakkaus. Aina.

S.A.

7.12.

(Pahoitteluni poskettoman huonolaatuisista kuvista. Ajaessa, kännykällä napattuja.)

Susikairaan hankittiin uudet jouluvalot kylänraitille. Isolla rahalla, ulkomailta asti. Muutaman illan asensivat niitä paikoilleen ja kyllä olikin komian näköistä. Vaan niin tuli kipakka pikkupakkanen ja sitten seuraavana päivänä olikin plussan puolella ja vettä satoi. Lampunkannat olivat halkeilleet pakkasessa ja sitten vesisateella vesi huilasi melkoisen vapaasti lamppuun lyöden oikosulkuun koko p**kan. Muutaman illan irrottelivat uusia hienoja oikosulussa olevia jouluvaloja ja muutaman illan niitä talkoilla korjailivat.

Ajeltiin poikien kanssa tässä yhtenä iltana ja juteltiin noista valoista. Aa tiesi, että nuo viirut tuossa kuusen sivuilla esittää tuntureita. Minä taas luulin, että ne ovat kuusesta hohtavaa valoa. Bee oli hetken hiljaa ja totesi sitten: "Ihanko tosi!? Onko ne kuusia? Minä luulin, että ne on lepakoita!"

Jos olisin yhtään häijympi luonteeltani, laittaisin Susikairan sanomiin tekstiviestin, että: "Pirruunko ne lepakot lensi?"

Vanha.

Jos vanhan purkaisi pois, tilalle saisi vaikka tiskikoneen. Mieluummin tiskaan käsin.

Tässä kuvani uuteen mustaa ja valkoista-valokuvaushaasteeseen. Jäin miettimään olisiko seepianvärinen kuva käynyt?

S.A.

6.12.

Päivän pyromaanikuva. Lasimaljassa käpyjä ja kuusenkoristeita, lasilautanen maljan päällä ja siinä tuikut. Läpinäkyvät tuikkukupit on sieviä, mutta aika kalliita. Osta muutama läpinäkyvä ja säästä ne kupit, koska niihin voi laittaa ihan tavallisen halvemman tuikun tilalle:)
***
Sitten kävi pieni haaveri aamusta. Meidän kaappipakastin on vaatehuoneessa, jossa on pakastimen lisäksi aika paljon muutakin tavaraa. Pakastimen ovi ei aukea ihan apposelleen. Päätettiin tehdä käristystä ruoaksi ja Ukko kaivoi lihaa pakastimesta. Menin varmistamaan, että nyt tulee oikea lihakimpale, eikä taas jotain keittolihaa. Ukko oli polvillaan pakastimen edessä ja yritti vetää raollaan olevasta pakastimen laatikosta lihapalaa pois. Liha oli ikäänkuin jumissa siinä laatikon raossa ja minä muskelimimmi menin tempaisemaan sitä aika ronskilla otteella. Liha irtosi vauhdilla ja jytkähti Ukon otsaan. Herttinen mikä jysähdys siitä kuului! Ukko on ihan varma, että se menee mustaksi. Minä kerään rohkeutta ehdottaa ensihoidoksi jotain kylmää pakkasesta esim. hirvenlihaaXD

S.A.

Ps. Tuo hirvenlihajuttu on oikeasti tosi. Ei pitäisi kirjoittaa nettiin uhkausta, että kalauttaa Ukkoa jääkalikalla päähän. Se näköjään voi toteutua yllättävällä tavalla;)

5.12.

Akka: Hei! Kato mitä mä tein! Eikö ookin hieno?!
Ukko: Mikä se on?
Akka: No jäätä! Jäädytin maitopurkilla! Eikö oo hieno?! Toi vesi nousi tonne kärkeen, kun se vesi laajeni jäätyessään!
Ukko: ...joo... Miksi se tänne sänkyyn piti keskellä yötä kantaa?
Akka: No, kun tulin näyttämään sitä sulle!!! Ja sä et kyllä kans tajua yhtään!
***
Aamulla:
Ukko: Mitä sä meinaat noilla palikoilla tehdä?
Akka: No varmaan kalautan päähän semmoista, joka ei tajua hienosta mitään!
***
Juuri huomasin, että Ukko oli laittanut kaksi uutta maitopurkkia
ja yhden glögipurkin jäätymään pihalleXD

Kävimme joulumyyjäisissä. Odotukseni taisivat olla liian korkealla, kun viime vuonna tein paljon hienoja löytöjä. Nyt mukaan ei tarttunut kuin rieskaa, hirvipiirakkaa ja hunajaa. Ei ollut juuri käsitöitä tarjolla. Hö.

Kuva on otettu paluumatkalla. Meidän koti on kuvan ulkopuolella oikealla.
Meidän ranta tosin on ihan ryteikköä. Minulla on neljä hyvää syytä olla raivaamatta sitä.

S.A.

4.12.

Pakkasta on ollut -16 astetta. Tuntuu aina niin napakalta nuo ensimmäiset "kunnon" pakkaset. Ei näy kuvassa miten nätisti puut oli huurteessa, mutta käyttäkää mielikuvitusta. Kuva otettu terassilta.
Kuulamörssäri.

Pakollinen pyromaanikuva. Hirvimetsällä.

Korttitehtaan satoa. Kun ei osaa päättää mitä piirtäisi, niin kaikista korteista tulee ihan varmasti erilaisia. Joulupikkuleipiä paistoin kolme pellillistä, huomenna jatkan. Sattui nimittäin tälle päivälle myös kuulamörssärin suuremman ruokatilauksen päivitys, ollaan menty sillä kuuluisalla tiheällä imulla.

S.A.

3.12.

Tyttökaverin kanssa ollaan tehty... arvaatteko mitä?!
Sotkua.

Jotain valmista sotkun lisäksi.

Hahhaahaa. Uskotteko, että nämä näyttää luonnossa paremmilta;D (seliseli)?
No, tuo poro on kuitenkin rajattu hopealla. Sillä on nauha ja kello kaulassa.

Enkelikorteissa on kultaisella rajauksia.
Hyvä askarteluruoka on karjalanpaisti; kypsyy uunissa sillä aikaa, kun emännät pipertää.
Tälle illalle teen vielä Joulupikkuleipätaikinan:)
Huomenna taas leivotaan!

S.A.

Ps. Sisäpelikengät löytyneet koululta.

Sininen ja valkoinen.

Itsenäinen isänmaamme.
Siitä Kiitos, laulakaamme.

S.A.

Valokuvatorstain ja Runotorstain haaste.

2.12.

Keltatautinen piparileipuri.
Piparitaikinaan oli äidin hyvä purkaa pahimmat aamun agressiot.

Oli pakko miettiä päivän aikana kaikkia iloisia asioita Aasta, etten olisi karahtanut sille kurkkuun kiinni, kun saapui koulusta.
Kerron teille tämän lyhdyn tarinan viime Joululta.

Aalle annettiin vähän Joulurahaa (10 e), jotta voi ostaa jotain pientä kenelle haluaa.
Aa lähti ostoksille ja palasi aivan täpinöissään takaisin. Hän näytti pitkulaista pakettia ja sanoi, että: "Tämä on sitten iskälle ja särkyvää ja sitä ei saa missään nimessä kolhia ja se on sitten ISKÄLLE. Harmittaako sua äiti, kun sulle ei oo pakettia?!"
Myönsin, että kyllä minulla harmittaa vähän.
Parin päivän päästä lähdimme ostoksille Aan kanssa kahdestaan Prismaan. Yhtäkkiä Aa vetaisi minua hihasta ja sanoi: "Mennäänpä katsomaan kynttiläjuttuja!"
Aa hiveli tuota kynttilälyhtyä ja kysyi, että onko se minun mielestäni sievä. Ihastelin sitä suuresti. Aa sanoi: "Mahtaa sulla nyt harmittaa, kun et voi sitä ostaa itselle, nythän tultiin ostamaan ruokaa ja lahjaa Beelle! Voin kuvitella kuinka paljon sua harmittaa, mutta sille ei nyt vaan voi mitään! Kaikkea ei voi saada!"
Ja niin poika veti kädestä minut pois sieltä kynttilähyllyltä.

Aattona sain pitkulaisen paketin, jonka avaamisen säästin viimeiseksi. Hyvä, että ehdin avata sen, kun Aa (niin käsinkosketeltavan hepakassa kuin olla voi) kysyi minulta: "Ethän olisi millään arvannut, että saat lahjaksi sen kauneimman lyhdyn, jota silloin ihailit?!"
Liikutuksen kyyneleitä ei tarvinnut teeskennellä. Se antamisen onni oli niin vilpitön:)

S.A.

...*piip*....

Kerron heti alkuun, että lasten kuullen meillä ei juurikaan kiroilla, mutta täällä blogissanihan saan päästellä, enkö saakin???? SAATANI, VATTU, PIRKELE, HELVETTE!!!

*piip*
Aalla oli puolitoista viikkoa sitten perjantaina sählyottelu. Torstai-iltapäivällä poika totesi, että tarvitsisi uudet sisäpelikengät. Fine. Lähdetään ostamaan.
Viime viikolla oli yksi sisäliikuntatunti. Tänään on myös sisäliikuntaa. Niin katsopa perkelettä, kun ne kengät on sitten hävinnyt! Kadonnut. Unohtunut. Tuo kakara on käyttänyt niitä 2 kertaa ja nyt ne on -kukaan ei tiedä missä-. On se *piip* hyvä, että lähti kouluun, pois silmistä. Olisi vaan vaikka 5 vuotta putkeen siellä. Etsin niitä kenkiä vielä, kun poika oli jo lähtenyt, niin sängyn alta löytyi fysiikankirja, niin tänäänhän olisi ollut fysiikkaa. Krääh! Ukolle taivastelin, että miten *piip* tuolla voi kaikki kamppeet kadota, unohtua, hävitä? Ukko totesi rauhallisesti, että unohtihan se pyöränsäkin liikuntahallille vain löytääkseen sen seuraavalla viikolla sieltä AVONAISENA. Kaiken huipuksi poika ei edes huomannut pyöränsä olevan hukassa.

Jumavit. Nyt on jokseenkin aamukaffekuppi nurin.

Oli tarkoitus jatkaa Joulukalenterimaista iloisten asioiden kirjoittelua, mutta nyt aamusta ei saatana ainakaan onnistu.

"Rakas Joulupukki!
Toivon joululahjaksi tukkupakkauksen nippusiteitä. Niillä kiinnittäisin kaiken irtaimiston kiinni tuohon kakaraan. Olin ollut alkuvuoden ihan kiltti, tänä aamuna vähän repsahti.

S.A."

1.12.

Minusta nämä tontut on hurmaavia.

Tänään piti olla siivouspäivä.

Vaan rupesin sitten tuhertamaan tulia vähän joka nurkkaan.

Sen verran siivosin, että huomasin yhden kukan taas kuolleen.
Heitin sen roskiin.
Tilalle lintuhäkkiin pistin kynttilän.
Ei kannata kokeilla rottinkisiin lintuhäkkeihin.

Eikös olekin aika hauska?
Nyt vähän glögiä ja piparia:)
Olenkohan koskaan maininnut, että tykkään Joulusta?
S.A.