Hei kaikki ja kiitos!:)

Tämän sain Hipin rouvalta (salasanan takaa). Nöyrimmät kiitokseni siitä!

Ja sitten asiaan: Ajattelin ensin tehdä koosteen kuluneesta vuodestamme (Susikairassa), mutta kaikki asiat eivät suinkaan ole kertaamisen arvoisia :O, joten kirjoittelenkin jotain ihan muuta.

Anuradha: Taisitpa olla ensimmäisiä, joka jätti kommentin ensimmäiseen päiväkirjaani. Siitä lähtien olen päivittäin käynyt lukemassa kuulumisiasi, ihastelemassa intoasi sekä Plushenkoon, että taitoluisteluun ylipäätään. Sivusi vaihtavat ulkonäköään usein ja on mukavaa, kun laitat videoita. Voin vain kuvitella, kuinka paljon teet työtä sivujesi eteen. Kiitos!

Enkelin kakkaa: Sinulla on sivuillasi paljon ajattelemisen aihetta, mutta myös minuun iskevää huumoria, kuten viimeksi esim. Viattomien lasten päivän-kuva! *repeilee* Kiitos sinulle!

Ensimmäinen (päättynyt) odotus ja Vompattiina: Sydän sykkyrällä lueskelen vauvakirjoituksia! Kiitos, että jatkoit kirjoittamista, vaikka odotus päättyikin onnellisesti! Vauvantuoksua!

Hannin lätinät: Voi rakas Hanniseni! Valat uskoa siihen, että saatan selvitä näistä vuosista täysipäisenä ja katsoa joskus taakseni ja nähdä jopa jotain humoristisia piirteitä tässä säheltämisessä! Kiitos! Ja peukutusta salasanan taakse;)

Hekkali Murheerryyni: Kiitos nettikaupan ylläpitäjälle:)! Luen myös toisia blogejasi. Annat usein ajattelemisen aihetta. Erityisesti kirjoituksesi tuoksujen sekamelskasta osui ja upposi. Asia, jota ei tule ajatelleeksi itse.

Hiirose emäntä: Voi kuinka nautinkaan lukea kuulumisianne. Murrekirjoitus vaan jaksaa ilahduttaa, hymyilyttää ja naurattaa! Koiruuksien ja kisulien kuvat ovat myös mitä mainioimpia! Kiitos päivien piristyksistä!

Hipin rouva: Asenteesi on niin lämmin ja myönteinen, vaikka varmasti sitä asennetta on koeteltu. Sydänlämpöisiä ajatuksia, kiitoksen kera!

Lapin taikaa: Halauksia, sinulle "uusi" tuttavuus! Kiitokset tämän päiväisestä! :)

Liskonainen: Joulukuun olen matkustanut kanssasi paikoissa, joissa en koskaan ole käynyt. Vaikka matka on ollut vaiherikas, olen tuntenut oloni turvalliseksi! Sen täytyy johtua matkanjohtajan hellästä huolenpidosta ja kaikkein suurimman matkanjohtajan läsnäolosta! Erittäin suuri kiitos!

LöökiKööki: Keittiössäsi olen nauranut niin, että mahaan on sattunut! Kiitos sinulle! Sinulla on monta satasta... mm. sosiaalisuus ja vauhti;D

Mummon kammarissa: Sydän syrjällään olin Joulun alla puolestanne. Lämmin kiitos, että jaksoit ja ehdit näpätä paremmat kuulumiset:)

Myrskyn korvassa: Nyt olisi runo paikallaan, mutta kirjoitan kuitenkin riimittä. Kiitos, että olet olemassa täällä blogimaailmassa; perheinesi, etanoinesi, yötöinesi, Pörröinesi. *hymy*

Periferialife: Kiitos blogistasi, sinä puutarhureiden 112! Toivon Uutta Vuotta ilman selkäkipuja! Ja vinkkaa het, kun olet valmis kokeilemaan kansanparantajaa.

Tummaa purppuraa: Kiitos, uudelle tuttavuudelle! Työasiat on nyt peukutettu hyväksi. Seuraavaksi peukutetaan sille toiselle jutulle! Katsoppas vaan, kaikki järjestyy!:)

Villikissa: Kättesi jälkiä on mukava ihastella! Kiitos myös kissakuvista:) Kevään hurja tavoitteeni: Mariomyssy! (Mitenhän langanmenekki, jos käyttäisi seitsemää veljestä?)

Vuoret ympärillä: Voi hurmaavia kuviasi! Lähes joka kerta sivuillesi tullessani viima ja pakkanen nipistelee poskiani! Pienet auringonsäteet tarttuvat ripsiin ja jylhät maisemat salpaavat hengityksen! Kiitos! (No, kesäkuvat eivät ole viimaisia eikä pakkanenkaan pure, hengitys kyllä salpautuu!:))

Wapaalla: Tätä nykyä päässäni soi laulu: "Ruskalla on saari, se oma saari on..."=) Kiitos sinulle kirjoituksistasi ja kuvistasi, jotka pysäyttävät tämän tästä ja jäävät hyvänä kaikuna päähäni soimaan. Ne antavat voimaa minulle, kuten myös varmasti sinulle itsellesi! Lämpimiä ajatuksia!

Kiitos teille kaikille! Kun aloitin kirjoittelun heinäkuussa, en villeimmissä kuvitelmissakaan voinut aavistaa kuinka täydellisiä, haavoittuvia, mukavia, hauskoja, surullisia, jännittäviä hetkiä ja ihmisiä täällä kokisin ja tapaisin! Kiitos! Thanks! Tack! *Kumartaa, taputtaa ja huutaa hurraa*

Kiitos vielä kaikille muillekin, jotka sivuillani ovat poikenneet. Kiitos kaikille, joiden sivuilla minä olen harhaillut! (Nyt alkaa muuten kuulostaa jo yhdeltä poliitikolta, kiitos vielä kaikille...niin ja muuten kiitos!)

Tulkoon Uusi Vuosi ja Uudet Kujeet! Akka lähtee nyt rakettikauppaan. Ostan ainakin yhden sädetikun! (Ne kun ei pidä niin isoa ääntä, hui!)

Susikairan akka vetää käden lippaan!

Olispa taas Joulu! =D

Voi tuhannen riemua. Hurmaava joulu takana! Menimme lapsuudenkotiini tiistai-iltana. Matkalla poikkesin hautausmaalla viemässä kynttilän papan haudalle ja tätilässä kävimme vaihtelemassa tontunpussukoita. Sitten kotona aattoaamuna kännykkä kiinni- ah hiljaisuutta ja rauhaa.

Tämän hetkisten laskelmien mukaan olen syönyt 4 konvehtirasiaa. Noin kilon lohta (eri muodoissa). 14 kiloa kinkkua. 5 isoa lanttulaatikkorasiaa. Rosollia. Puolikkaan rasian porkkanalaatikkoa. 4 pientä perunaa. 2-3 litraa sieni-ja italiansalaattia. 12 rieskaa. Malacon hedelmänamuja reilun kourallisen (varastettu C:ltä, siksi ne maistuikin erityisen hyviltä). 0,5 kg poroa. Laskemattoman määrän pipareita ja torttuja. Jouluhalkoa ja suklaakakkua. Juonut yhden snapsin. Yhden viskin. 3 olutta. Tai 5. 1 siiderin. Glögiä.

Olen pelannut Labyrinttipeliä. Ubongo extremeä. Ubongoa. Rakentanut palapelejä.

Olen maanut selälläni. Ja vasemmalla kyljellä ja oikealla kyljellä. Olen yrittänyt myös maata mahallani. Olen lojunut sängyssä. Sohvalla. Lattialla. Puoliksi pöydällä.

Olen kävellyt pyjamassa ja villasukissa. Ja villasukissa ja pyjamassa. Olen ollut kampaamatta hiukseni aamuisin. Saunan jälkeen olen ne kyllä kammannut. Ja hampaani olen harjannut öisin ja päivisin. Olemme nimittäin saaneet kätevästi kiepautettua rytmit äinpäin. Ja siitä syystä on täysin normaalia, että herra C vaatii kello 4 aamuyöllä isiä kuorimaan lanttuja kanssaan.

Olemme viettäneet täysin tyylipuhdasta laiskotteluaikaa. Olen myös onnistunut hukkaamaan yhden aakkosen (A:n). Ehkä löydän hänet ensi vuonna?

Lapsuudenkodissa on niin helppoa olla. Tutut askelten äänet kertovat kulkijan. Oven kolahdus kertoo minne kulkija on matkalla. Herätä jouluaamuna riisipuuron tuoksuun! Ihan kuin lapsena!
Kaikki on jotenkin niin täydellistä! Hrrrrr, tekee mieli kehrätä kuin kissa.

Olen lukenut Joulupukin tarina-kirjan. Olen lukenut Anna-Leena Härkösen Heikosti positiivisen. Olen lukenut Åsa Larssonin Kunnes vihasi asettuu. Olen lukenut Milla Paloniemen Kiroileva siili 2:n. Olen lukenut puoleen väliin Liza Marklundin Elinkautisen.

Olen katsonut Joulutarinan ja itkenyt taas vaihteeksi. Olen katsonut Myrskyn. Olen katsonut Bridget Jonesit. Uutisia en ole katsonut.

Olen nauraa rätkättänyt siskon ja veljen kanssa puolituhmille pipari, torttu ja pukinpussit vitseille. Olen todennut, että siskokin harrastaa kokeilevaa hiustaiteilua (Joulusaunassa hopeanaamiolla saa vaaleisiin hiuksiin vaaleanpunaisia ja violetteja raitoja;D;D;D).

Olen huijannut paperilappuäänestyksessä (uskallan tunnustaa, koska sain niin paljon lahjoja, että minulla näyttää olevan varaa tuhmailuun ja huijaamiseen).

Olen ollut tavattoman onnellinen! Ja pulskistunut entisestäni:P

Eilen ajattelin, kun kurkin sivuprofiiliani peilistä ja huomasin housujen kiristävän ja navan tulevan esiin ennen nenää, että nyt tarvii kyllä tehdä jotain!!! Menin alennusmyynneille ja ostin isommat verkkarit. Ajattelin aloittaa myös kävelyn voimakkaassa etunojassa.

Ratkiriemukkaita välipäiviä teille!=)

Ja lopuksi eilisiltainen B:n kommentti, joka kiteyttää joulun syvimmän olemuksen: "Äiti, minusta tuntuu, että mulla on aika vahva kaula, kun se jaksaa nostaa mun pään tästä sohvasta ylös!"

Laiskanletkeänä S.A.

Joulun viettoon:)

Hyvää ja rauhallista Joulua kaikille!

Akka on nyt tehnyt kaiken minkä aikoikin. Nyt pakkaan katastrofialueen väen autoon ja siirrymme Mummolaan Rakkaiden luo. Sanoisinko; nyt on onni syvin!
Palaamme maisemiin Tapanina, jolloin jatkamme Joulua kotona ja taas on Rakkaita ympärillä.

Pojat saivat todistukset ja molemmat pääsivät kevätlukukaudelle, eipä hullumpi suoritus;)

Rakkautta kaikille<3<3<3

Toivottaa: Susikairan väki

Ressitön Joulu.

Laiskan akan jouluvinkit eli kuinka voit keskittyä pitämään sohvaa lattiassa kesken joulukiireiden:

- Keksi lahjoja, joita ei missään tapauksessa saa Susikairasta. Näin voit sälyttää ostotoimet sukulaisten niskaan. (Maksan ne sitten, ku nähdään.)

- Mene äitin luo jouluksi. (Ei tarvi siivota omassa kotona.)

- Pyydä lapsia tekemään kaikki minkä ne suinkin osaa. (Keksi kivoja askartelujuttuja ja laita lapset puuhiin. Paketointi ja pakettikortit tulee hoidettua ihan huomaamatta.)

- Osta piparitaikinat, torttutaikinat ja muut valmiina. (Lapset osaa tehdä loput.)

- Solmi kanahäkkiverkkovarastovuokra syömisinä ja kas, pullamummeli tuo suklaakakkua, torttuja (itsetehdystä taikinasta) yms. muuta jouluherkkua.

- Unohda tänäkin vuonna joulukortit.

- Pidä hyvät välit kaikkiin, joilla on tekemistä ruoan kanssa tavalla tai toisella. Joulun lähestyessä ruokaa alkaa tipahdella ovista ja ikkunoista.

- Keskity omaan ja läheisten hellimiseen. (Nyt voi unohtaa jo edellisen postauksen;))

- Tee töitä aatonaattoon saakka, jolloin voit käyttää sitä uskottavana puolustuksena tekemättömille jouluvalmisteluille.

S.A.

Kinkkua, halvalla. Ilmaiseksi. Laitan sinappiakin mukaan!

Justiinsa nyt pitäisi tietysti miettiä kaikkea kaunista, hyvää ja niin edelleen. Mutta mulla palaa pinna tämän miesväen kanssa. Lähdimme kävelylle, minä, Ukko, Remu ja C. Pääsimme noin 5 metriä oman tontin rajan yli, kun puhelin soi ja ah, niin tuttu ulvonta kaikui korvaan: "Tuo heitti karkilla mua päähän, minä purin, se tukisti, minä huitaisin, se potkaisi, sanoi vielä kirosanankin ja nyt ei osata päättää kumpi saa pelata ekaks pleikkarilla. Yhyyy-yhyy!" (taustalta kuuluu jotain puolustuspuhetta, joka kertoo asiat päinvastoin, tosin pleikkarista ollaan yhtä mieltä, ettei pelivuoroja saada jaettua.)

Kävimme pikkulenkin ja palasimme ratkomaan tätä "kilttien" lasten pienoista välienselvittelyä. B:lle tuli kaveri kylään ja B lähti sitten sinne kaverin luo vielä. Menin hakemaan autolla ja sillä välin kotiin jääneet taulapäät ehti saada pientä kaaosta aikaiseksi. Kirjahyllyn päällä on 5 peliä, jotka ovat siellä korkealla juuri siksi, etteivät osat mene hukkaan ja niin edelleen.

Ukko oli jostain hemmetin syystä antanut ne C:lle, joka oli levittänyt ne sikinsokin olohuoneeseen ja keittiöön. Mikä järki siinä oli????? "Minä luulin, että se voi katsoa niitä..." Mitä luulet, mistä syystä ne pelit on hilattu puoleen väliin taivasta, jos C saa niitä katsoa?????"

Keittiössä on tehty iltapalaa. Kuka nyt keitetyistä munista keltuaisia söisi? Ei kukaan! Mutta onhan se nyt ihan varma, että niitä keltuaisia ei laiteta roskiin vaan litistetään pöytään kiinni. Ja minä olin 15 minuuttia poissa. 15 MINUUTTIA!

Mitä sikoja nuo on?! Paistan kinkuiksi kaikki!

Martta

Joululahjaideoita part. 2.

Jouluna mielen valtaa antamisen halu! Täällä olisi nyt kaikille teille, joilta puuttuu valkea joulu vähän pakattavaa ja lähetettävää! Minulle riittäisi jo hyvinkin, mutta lisää sataa kokoajan. Eli laittakaa yhteystietojanne ja toivomusta kuutiomäärästä, niin mie pakkaan ja postitan. Tätä kyllä riittää, että ei kannata miettiä pyytäisikö 2 vai 5 kuutiota. Ja varmasti riittää kaikille halukkaille!
Ukon kanssa voi neuvotella tuosta romuläjästä tuolla lumen alla. Käsittääkseni sekin voidaan pakata ja lähettää. Sitä tosin on vain yksi kipale.






S.A. toivoo Joulupukilta uuden lumentyöntimen. Ei käynyt petkeleestä, ei. Heikkoa tekoa mokoma väline.

Kaikki aivan hyvin!:)

Hyvin piditte peukkuja, Kiitos<3

Huh. Ei mitään kamalan vakavaa! Itseasiassa, kun menin potilasta kotoa hakemaan, niin se oli jo aamusta kovasti reipastunut. Eläinlääkärille päästyämme masennuksesta tai muustakaan apatiasta ei ollut tietoakaan. Sanoin lääkärillekin, että ei se kyllä aamulla ollut tämmöinen. (Oli muuten se sama lääkäri kerran, jolloin käytettiin Remua siellä tutkimuksissa ja Remulle oli takertunut perskarvoihin minun tarrapampula. Lääkäri nosti häntää ja kysyi: Mikä tämä on?! *öhöm.. näyttäis olevan mun pampula*)

Mutta siis tänään tutkimuksissa löydettiin tulehtunut anaalirauhanen. Kumma juttu, ettei aristanut yhtään painettaessa, siksi en sitä yhtään tajunnut itse epäillä. Toinen löydös ---- tattadaa---- korvatulehdus! Tällä kertaa bakteeripöpö, ei hiiva kuten aiemmin. Ja sitäkään en itse löytänyt, kun oli niin syvällä. Korva näyttää aivan hyvältä läpän alta ja koira antaa hyvin koskea korviin eli ei aristanut, mutta tarkempi syvätutkimus paljasti tämän pöpösen. Saimme lääkkeet ja nyt pitäisi miettiä miten saadaan ajeltua korvat sisäpuolelta karvattomiksi ja ilmastointia siten paremmaksi.

Huh, huojennus! Aamulla olin kyllä niin huolissani, kun en koskaan ole nähnyt Remua noin surkeana.

Kävimme vielä A:n kanssa joulukaupoilla ja nyt puuttuu enää pari ruksia, jippii! Tänään leivotaan pipareita ja juodaan glögiä! On niin monta ilon aihetta:):):):):)

(Aamulla vietiin C hoitoon, niin hoitotäti pyysi aamuglögille, oli niin ihana hetki, että sekin melkein itketti:))

Suukotellaan, vaikka hyvän päivän kunniaksi!

S.A.

Mikähän nyt on?

Tänään sitten aamulla Remu oli ihan nuupallaan, maassa, masentunut? Siispä siis eläinlääkäriin käy tiemme. Mikähän sille nyt yön aikana tuli? Illalla se oli vielä aivan ok. Saunoi ja oli ihan normaali, pirteä itsensä. Yleensä aamulla säntäilee ulos ja tohisee joka suuntaan, niin tänään vaan raahusti vuoroin minun ja vuoroin Ukon jalkojen päälle makoilemaan. Tunnustelin sen ympäriinsä, eikä mitään aristavaa kohtaa tai haavoja löytynyt. Kakasta nyt ei osaa kukaan varmuudella sanoa, koska on viimeksi tullut, tänä aamuna ei kuitenkaan. Onneksi saatiin aika klo. 13, joten ehkä siellä selviää mikä pientä vaivaa.
Pihkura, kun nuo eläimet eivät osaa sanoa mihin koskee vai ottaako pattiin muuten vaan. Sitten sitä on tietysti huolesta mykkyrällä itsekin. Kerron sitten kuulumisia lisää, kunhan käydään siellä lääkärillä. Jos ette ole kovin joulukiireisiä, niin pitäkää vaikka peukkuja, ettei olisi mitään vakavaa.

S.A.

Valokuvatorstai 113.

Valokuvatorstain 113. haaste, LÄMPÖ.

Kesän lämpö ja lämpöinen muisto ja jopa tuliset paikat jollakin:D

Osta poro.

Aamukaffeen aikaan...

Ukko:...myhäilee silmin nähden tyytyväisenä...
Minä: No?
Ukko: Keksin mitä ostan Jouluksi.
Minä: No?
Ukko: Poron!
Minä: *aha* No, sehän onkin... aikamoinen idea.
Ukko: Siitä voi antaa kaikille jotain! Mahtava idea, eikö vaan!?
Näen sieluni silmin itseni pilkkomassa poronruhoa ja taiteilemassa pakettikortteja.

Riehakasta Joulua Mummolle! (paketista paljastuu sorkka)
Lämpöistä Joulua C:lle! (talja)
Maukasta Joulua Veljelle! (sisäelimiä)
Onnellista Joulunaikaa Naapurille! (hännän töpö)
Jollekin iäkkäämmälle sukulaismiehelle voisi antaa sarvet ja raastinraudan, "askartele poronsarvijauheesi itse".

Hmmm. Ukon idea ei tainnutkaan ihan typerä. Ensi vuonna voisi ostaa sonnin. Seuraavana possun. Kyllä vaan, kerää koko sarja=D

Poroista tuli vielä mieleen, että jos olisin poronainen, niin korvamerkiksi valitsisin "molemmat-korvat-tyvestä-poikki". Olisipa Moskun hengessä helppo merkkailla kaikki kohdalle sattuvat porot omikseen.

Että tämmöistä tänään. Suotavaa olisi kuulon palautua, alkaa mennä aika villiksi mietteet näin omassa seurassa ollessaan;D

S.A.

Tohinaa (läähätystä).

Puuhpuuh (läählääh). Aamu alkoi niissä merkeissä, että kahdella lapsista oli jotain erityisen tärkeää ja spesiaalia hukassa, kuten esim. KENGÄT tai PIPO (niitähän ei tosiaan käytetäkään kuin joka päivä), niitä kiireessä etsittiin ja samalla tolskattiin koko huusholli sekaisin. Vanhin soittaa koulun jälkeen löytäneensä luistimet (josta äiti tajuaa, että myös aitta on sekaisin)... Kiireisen työpäivän keskeltä livahdin jouluostoksille, muutama ruksi listaan taas, hyvä (tätä menoa teen oman ennätykseni, hankkimalla lahjat jo näin hyvissä ajoin) .
Viideltä pääsin töistä ja kodin kautta (puuteroin nenän ja vaihdoin paidan) kurvasin koulun Joulujuhlaan. Ukko ja C (päiväunet nukkumatta) jätettiin suosiolla kotiin (ruoanlaittoon). Kaksi varsin toiminnantäyteistä tuntia, mukavasti erilaista (ja aika huumoripitoista) ohjelmaa oli tarjolla.

Ainoa mikä (vähän) latisti tunnelmaa oli pienten joulujuhlijoiden (n. 10 kpl; 2-5v) järjestämä joulumarssi-konttaus-riehunta-sessio, siinä salin keskilattialla. Harmitti esiintyjien puolesta, koska kukaan yleisöstä ei takuulla kuullut (minä en kuullut muutenkaan) ohjelmista yhtään mitään. No, lopussa riehunta päättyi, kuten arvata saattaa huutoon, parkuun ja muutamaan kuhmuun (enkä kampannut!). Olisikohan vanhemmat voineet ehkä pitää ohjelmaan kuulumattomat taiteilijat penkeissään tai salin takaosassa (tai kotona)? Tällä kertaa kumpikaan meidän pojista ei ollut esiintymässä, kun on iso koulu niin esiintyvät luokat vaihtelee joulu- ja kevätjuhlien välillä. Koulun juhlista vaan saa jotenkin juhlatunnelman ja siksi haluan niissä käydä, (vaikkei velvoitetta muuten olisikaan).

Nyt vaan alkaa tassua painaa niin, että taidan kaatua petiin pötkölleen. (*haukotus*)

Viikko aattoon? Jippii! Vähänkö jännittää! (Olenkohan ollut kilttinä?)

S.A.

Kuulonmenetys ei ollutkaan suurin ongelmani=D

Voi ahhaaahhaaa, että kannettavani korjaaja on huumorimies (tai nainen).
Seuraava on suora lainaus saatekirjeestä:

Customer Problem: Dead.

Mutta nyt se tullut kotiin!!! Lähti käyntiin ja avasi netin!

Siitä on vaihdettu vain kaksi juttua. Päällinen ja sisus.

Niin ja olen saanut työstettyä joululahjajutut A4 paperille. Siitä vaan sitten kauppaan ja ruksia toteutuneiden hankintojen päälle. B:n listalla olevat mäkisukset ja kypärä ovat vielä kysymysmerkin alla. Kävi nimittäin ilmi, että herra on harrastanut mäkihyppyä useita viikkoja. Mutta, emme ole ilmoittaneet häntä mihinkään seuraan, eikä meille ole tullut mistään laskua...? Toimelias ja varsin yritteliäs poika. Harrastaa harrastusta, kerää valmentajalta kehuja, juurtuu lajiin... ennen kuin kertoo meille:O No, on sillä pojalla hiukset ainakin kuin yhdellä mäkikotkalla, joka myöhemmin on kunnostautunut useammalla muullakin saralla.

S.A. ;D Edelleen umpiossa, mutta nyt jo tottunut tähän.

Mitäh? En kuullu.

Umpioelämä jatkuu. Kiitos kaikista kannustuskommenteista, ne piristää mieltä kovasti:)
Kuulo ei ole tullut takaisin, jos mahdollista niin minusta tuntuu, että vain huonompaan suuntaan mennnään :(
Tosin sen verran sain siitä vitsiä väännettyä lauantain pikkujouluissa, että olen niin k**ipää, että jostainhan se tulvii yli.

Aihetta riemuun on tarjoillut herra A, aiemmin useaankin otteeseen olen purnannut hänen otettaan koulunkäyntiin, mutta nyt on ainakin tällä hetkellä nousujohteista! Musiikin kokeesta 10+!!! Useita muitakin kokeita on mennyt aiempaan nähden mielettömän hyvin, joten jos on poika polleana, niin on kyllä äitikin. Ja opettaja:) Oli sanonut, että: "Nyt on mennyt koulu niin hyvin, että sinuthan voi kohta nostaa lipputankoon!"

Olen ostanut ensimmäisen joululahjan, hyvä minä! Perjantain mallikeikka meni hyvin, jeah!Lauantain pakollinen isännyysottelun emännöinti on ohi, huh! Synttärit on juhlittu, hyvä!
Oma koneeni on lähtenyt paluumatkalle Hollannista, jippii!

Nyt ryhdyn jatkamaan työhommia. Mukavaa maanantaita kaikille teille=)
S.A.

Pikkuoravat piipittää teknosoundilla.

Kyllä taas ollaan niin jännän äärellä, että... Illalla kävi tyttökaveri kylässä ja valitin, että pää tuntuu siltä, kuin se olisi tungettu pumpulipallon sisään. Seitsemän maissa alkoi pakottaa korvaa ihan järjettömästi ja yritin meditoida itseäni toisiin ulottuvuuksiin huonolla menestyksellä. 22:30 räjähti. Tärykalvo. Yön istuin sohvalla pää vinossa ja valutin aivojani pihalle (tai sitten jotakin muuta visvaa). Aamulla päivystykseen ja lääkäri oli aivan vilpittömän iloinen, kun: "Näin lapsenomaisen täydellinen korvatulehdus aikuisella! Tärykalvo on aivan riekaleina!"

Voi faksi. Se on vielä se korva, joka on tähän asti toiminut jotenkuten. Tuo otsikko kuvaa sitä miltä ihmisten puhe kuulostaa minusta. Kaikki tulee jotenkin vääristyneesti ja metallisella sävyllä. Ei kait siinä. Minulla on vaatemallikeikka illalla ja varoittelin jo, että tämä malli saattaa kävellä sivuluisussa, koska näköjään tuo korvaosasto antaa heijasteita tasapainoon... Ja huomenna olisi yhtä sun toista puuhaa ja synttäriä jne. Lastenkekkerit onkin hyvä järjestää, kun ei kuule mitään. Hekoheko.

Samperi, että nyppii.

S.A.

Kolme vuotta sitten.

Synnyttäiskö tänään? Se ei varmaan ole jäänyt kenellekään epäselväksi, että meillä tuppaa asiat jossakin kohti aina suistumaan raiteiltaan... joten eipä se herran C:n maailmaan tulokaan ihan kommelluksitta käynyt. Olimme kolme vuotta sitten tänään 11.12. koko perheen kanssa ulkona syömässä- vedin pippuripihviä, valkosipuliperunoita, hampurilaisen ja vielä jotain muuta lapsilta ja Ukolta ylijäänyttä. Siis ihan sikamaisen suuren määrän kaikkea. Aamuksi oli paikalliselle synnytysosastolle käynnistysaika klo. 8:00. Täällä kairassa pelleiltiin silloin niin, että synnyttää sai virka-aikaan (ma-pe 8-16), nykyään ei enää sitäkään.

Heräsin viiden huiteilla, kun oli turhan paljon närästystä. Vessassa huomasin, että närästys ilmeneekin ylimääräisenä lorinana, toisesta päästä. Herättelin Ukon ja puoli kuudelta oltiin päivystyksessä. Täältä menee aikaa isoon kaupunkiin 2,5-3 h, joten en suurin surminkaan voinut kuvitella, että minut laitettaisiin tien päälle, koska olisin isossa sairaalassa juuri siihen aikaan kuin minulle varattu käynnistäjä/synnytyslääkäri olisi paikalla. Ulkona oli ihan käsittämätön lumimyrsky. Päättävä kätilö sanoi kuitenkin tuomion: Isoon kaupunkiin ambulanssilla! Siinä töllisteltiin suut auki toisiamme, Ukko, minä ja 2 ambulanssikuskia. Puuttui enää saattava kätilö. Puhelinrumbaa, että saatiin joku hereille. Ihana vanha kehäkettu jo eläkkeelle siirtynyt L pakkautui ambulanssiin ja Ukko passitettiin kotiin touhuamaan lapsenvahtia isommille jne. Tulisi perässä sitten vähän myöhemmin omalla autolla.

Matkaan lähdettiin. Minä paareissa remmeillä kiinni ja kätilö tarkisteli tietojani. Ei vaan sattunut pöydältä minun laput mukaan... =) No pirullisessa lumituiskussa kuuntelin terveydenhoitohenkilökunnan päivittelyä siitä, että miksi minua piti lähteä kuskaamaan, koska olisin perillä vasta siihen aikaan, että oma osastokin olisi auki. En tiedä millä tavoin turvallisempaa on synnyttää tien päällä, kuin paikoillaan jossain sairaalan tapaisessa. Se ei luultavasti koskaan selviäkään minulle.

1. Ambulanssista voi minun puolesta irroittaa kellon viisarit.
2. Sinne on saatava mehua ja vaikka kauratyyny, jos nyt muuta kivunlievitystä siellä ei voi antaa.
3. Synnyttäjät kannattaa pakata jalat keulaa kohti, koska äkkijarrutuksessa painovoima auttaa lapsen ulos ilman tyhjää ponnistelua.
4. Synnyttäjällä saattaa loppua huumorintaju siinä kohdassa, kun istuu lumituiskussa P-paikalla kusemassa hankeen.

Tässä oli kaikki havaintoni ja korjausehdotukseni. Olimme isossa sairaalassa perillä 8:45. Synnytys ei ollut edistynyt (lähtiessä 4 cm auki, perillä 4 cm auki) yhtään kolmessa tunnissa- mutta minun kaikki lihakset olivat krampissa. Lääkärin arvio oli, että pidin sen lapsen sisälläni omin lihaksin. Siltä se kyllä tuntuikin. 9:19 minusta tuli pienen punatukkaisen 10 pisteen pojan äiti. Isi löysi lumituiskusta sairaalaan 10:30. Hänen mielestään synnytys oli todella helppo;D

Hyvää syntymäpäivää myrskypoika! Tosin huomenna se virallinen päivä on, mutta saahan sitä tänäänkin onnitella.

S.A.
En ole vielä koskaan saanut epiduraalia, siitä olen nyreissäni.

Valokuvatorstai 112.

"Toisinaan minä inhoan sanoja. Ne ovat valtavan henkisen jäävuoren huippuja ja nythän me kaikki jo tiedämme miten Titanicin kävi. Pikimusta kuilu avautuu sen välillä mitä on olemassa ja mitä sanat yrittävät kuvata. Kaikki ilmiöt yksinkertaistetaan, ne naulataan sanoilla kiinni ja niistä tulee mustavalkoisia, ehdottomia."Katkelma on Emma Juslinin romaanista Frida ja Frida (Teos 2008, alk. Frida och Frida, suomentaja Jaana Nikula).


Olen luultavasti maailman pinnallisin ihminen, koska noin koskettavasta tekstin pätkästä päähäni jää vain soimaan ikivanha diskorytke.

Varokaa, akka ratissa.

Nyt ei ole luvassa lisää mokia, vaan ihan tuon aiemmin mainitun kolaritapauksen syvällisempi muistelo. Se oli kaikkinensa niin kummallinen juttu, että jos en olisi ollut tapahtuman ytimessä, en ehkä itsekään uskoisi mitä kaikkea voi sisältyä pikkutömpsäykseen.

Oli siis perjantai 13. päivä. Olin menossa hakemaan lapsia päivähoidosta ja yksi mutka tuli vedettyä oikoen. Samaa mutkaa oikoi vastaantulija rymisevin seurauksin. Vastaantulijan rekkari oli muuten XXX-666. Siis en muista kirjaimia, mutta numerot olivat 666. Tästä taikauskoiset voivat saada kiksejä- minä en niinkään. No, siis rymisteltiin nokkakolari ja vauhtia oli huikeat 20 km/h. Jos autossa ei olisi ollut turvatyynyjä, niin eihän se lunastukseen olisi mennyt. Siis käytännössä autoista hajosi etuosat, lamput ja muut nippelit ja ne hemmetin tyynyt.

Poliisit tulivat paikalle. Rikesakkoja yleisestä törttöilystä. Minulla ei ollut -yllätys-yllätys- ajokorttia mukana. Keskustelu meni näin:

Poliisi: Ajokortti.

Minä: On.

Poliisi: ???No antaisitko sen???

Minä: Niin, siis on se olemassa, muttei mukana, kun se on niin iso... ja mulla on niin pieni lompakko...

Väännyin maijan takapenkille ja ampiainen seurasi minua. Se lienee töllistelijöistä metkan näköistä, kun hetkeä myöhemmin poliisit hyppäävät karjuen ulos maijasta ja minä jäin sinne yksin istumaan. Ei ampiaiset minua ole koskaan pelottaneet.

Sakkolapun rustausta jatkettiin ulkosalla. Koska sitä ajokorttia ei ollut, niin sanoin nimeni Susikairan Akka. Sakkolapussa luki Susikairan Ankka. Pyysin korjaamaan ja seuraavassa lapussa luki: Susikoiran Akka. Taas väärin! Kolmannessa luki: Susikairan Arttu. Tässä välissä oli pakko livauttaa, että ei se taida olla ihan tuulesta temmattu se, että toinen osaa kirjoittaa ja toinen lukea:D

Hah, tässä välissä loppui maijasta sakkolaput! Pyysin, etteivät hätäpäissään täytä mitään vangitsemismääräyskaavaketta... Kun en nyt kuitenkaan ole niin paha ihminen.

Kirjoitin nimeni huolellisesti poliisin ruutupaperille, jotta voivat täyttää sakkolapun oikealla nimellä sitten toimistolla.
Nyt tulee se herkin kohta: Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä 23:57 minulle tuli tekstiviesti, jossa luki näin:
"Poliisista XXX tässä hei! Nyt olisi sakkolappu noudettavissa poliisilaitokselta!"

Vielä tänäpäivänäkin harmittaa, etten herännyt vastaamaan: Tulenko nyt heti?:)

Tapaus siis periaatteessa päättyi tähän... vain jatkuakseen seuraavana keväänä. Ajelin isoon kaupunkiin auringonpaisteessa, hurmaavassa melkein kesäkelissä, kuunnellen radiosta menomusiikkia ja kertakaikkisen hyvällä tuulella.
Piupiu. 100 lasissa 80:n alueella. Taas maijan takapenkille. Poliisit kysyi onko aiempia rikkomuksia, siis sakkoja. "Ei ole- tai hetkinen... olen saanut kerran parkkisakot... Niin ja herttinen; menihän yksi auto lunastukseen!!!"

(Tässä välissä on pakko sanoa, että muuten en ole liikenteessä törttöillyt, eli olen ottanut näistä tapauksista opikseni, ettette te lukijat pidä minua ihan luokattomana kriminaalina)

Kysyin 100 euron sakosta, että pitkäänkö sitä voi viivytellä maksun kanssa, ennenkuin on pahassa pulassa. Poliisi sanoi, että 6 viikkoa- virkakoneistot ovat aika tahmeita. Minä laskeskelin päässäni, että ehtii tulla koulutuskorvaukset, joilla voin hiljaisesti maksaa sakon pois, eikä tarvitse ottaa lisänuhteita Ukolta. Ja näin tein.

Kunnes heinäkuussa...

Ukko kysyy: Onko jotain jäänyt kertomatta?

Minä: Ei kai... Nooh, tilasin H&M:lta vaatteita...

Ukko: Entä muuta?

Minä: Nooh... Tilasin vähän Ellokseltakin...

Ukko: Paljolla?

Minä: 150 eurolla...

Ukko: Ei ku oikeasti!

Minä: No 200 eurolla- mutta oli siinä nätit verhotkin.

Ukko: Onko muuta tunnustettavaa???

Minä: NO EI OLE!

Ukko ojentaa lapun, jossa kerrotaan, että sakkoja on kahdet päällekäin-jos kolmannet vielä tulee, niin voi viedä sen suuren ajokortin kuivumaan. Arvatkaa ärsyttikö, kun tunnustin vielä kaikki muutkin jutut???? (pieni jälkilisäys- että en todellakaan heinäkuussa enää muistanut sitä sakkokakkosta, siis en yhtään!)

Että semmoinen tömpsäys.

S.A.

Paljastuksia.

Tuolta blogilistalta huomasin hätäkeskuspäivystäjän blogin ja sitä onkin tullut korvat punaisena luettua. Vähän kauhunsekaisella odotuksella, että koskahan allekirjoittaneen ääliöpuhelut päätyy ruodittaviksi. Siispä härkää sarvista kiinni ja paljastan ihan itse tyhmyyteni.

1. Jälleen kerran koira karussa. Olin typeryyksissäni sanonut joskus aiemmin pojille, että jos ei se koira tule kahdessa tunnissa kotiin, niin auton alle se on jäänyt. Kello 23.30 minulla on kolme ulvovaa poikaa sohvalla, eikä koiraa kotona. Minulle ei kertakaikkiaan tullut mieleen sanaa "löytöeläintarha"... vain 112 tuli mieleen. Varovainen puhelu, jossa kerroin heti alkuun, ettei minulla ole hätää, mutta mistä voi kysyä kadonnutta koiraa? Ystävällinen päivystäjä katsoi numeron minulle. Soitto sinne ja siellähän se koira oli, rapaisena ja väsyneenä, mutta hengissä. Siis kummallista, ettei edes numerotiedustelun numero tullut mieleen.

2. Tässä tapauksessa soitin suoraan poliisille. Meidän pihaan oli yön aikana ilmaantunut outo polkupyörä. Minä aamusta soittamaan, että tulkaa hakemaan se pois, ettei kukaan ajattele, että oltaisiin varastettu se. Poliisit aikoivat tulla. Soittelin muissa asioissa kaverille ja kerroin tohkeissani siitä pyörästä. Kaveri siihen, että soita nyt äkkiä sinne poliisille, etteivät hae, kun se on hänen tyttären pyörä, josta oli kumi puhjennut. :O Minä soitin ja kerroin poliisille asiani, kuulin kyllä miten se piteli naurua. "Hei soitin äsken, että meidän pihalla on outo pyörä, mutta nyt kävikin ilmi, että se onkin tuttu pyörä... Että ei tarvitsekaan hakea sitä..."

3. Tässä en soittanut heti mihinkään, mutta tässä tapauksessa itseäni ihmetyttää ja nolottaa omituinen käytökseni. Ajoin kolarin. Auton lunastukseen. Turvatyynyn alta toettuani vedin aurinkolipan alas ja tarkistin huulipunan. Se oli tietysti levinnyt, joten ennen kuin nousin autosta maalasin huuleni uudelleen.

4. Pojat soitti numeroon 08, joka omituisesti menikin hätäkeskukseen. Minä soitin uudelleen perään ja kysyin, että miten se nyt sinne meni? Jossain maassa hätäkeskuksen numero on 08, joten se kääntyy automaattisesti Suomessa Suomen vastaavaan numeroon eli 112:een. Älkää kysykö, miksi pojilla oli tarve soittaa numeroon 08. En minä tiedä.

Paljastan lisää, jos kehtaan, kunhan kaivelen muistojen arkistoja... Hienoa tiistaita tytöt!
S.A.

Valokuvatorstai- 6.12.2008 n. 18:00.

Kuvapeiton yksi tilkku.

TeeVeestä tuttu.

Rentouttava viikonloppu takana... Kyllä kotoa poistuminen kannattaa:) Siellä "omien" parissa mieli ja kroppakin lepää. Syötiin, saunottiin, pelattiin, katsottiin Joulutarina (taas;))
Lauantaiaamuna kurkkuni tuntui pahasti karkealta. Siinä sitten illalla ulkosaunottiin ja tuli käytyä hangessa pari kertaa. Ajattelin, että se kurkkukipu olisi säikähtänyt shokkihoidosta. Mene ja tiedä säikähtikö, mutta nyt on polvet, kyynärpäät ja peppu kuin hiekkapaperin jäljiltä;D Oli aika kova hanki. Susikairan akka ei suosittele.

Sen sijaan akka suosittelee, jos haluatte bongata tuttuja TeeVeestä, niin katsokaapa kolmosta. Siellä pyörii semmoisia välipätkiä, joiden aikana kerrotaan tulevaa ohjelmaa jne. Niin yksi niistä pätkistä on sellainen missä juoksee lapsia mökkien välistä ja sitten kamera kääntyy kahteen poikaan, jotka heittelee lumipalloja, sen jälkeen toisen mökin ovi aukaistaan ja nainen ottaa vastaan vieraita. Sieltä voi siis bongata minut ja isot pojat. C on kuvaushetkellä mahassa rv 38+4. Olipa se huisi päivä- ihan palkkaa sai lumisotailusta ja henkilökunta teki pallot valmiiksi, jotta tähdet voivat keskittyä pallojen heittelyyn.

Maalla, pienessä pohjoisessa kylässä on oma kylätunnelmansa ja omia hassuja persoonia kylä väärällään- niin kuin jokaisessa pienessä kylässä.

Sunnuntaiaamuna naapurin isäntä tuli pyytämään apua, kun kännykkä oli mennyt rikki. Tutkailtiin porukalla kännykkää, joka vaikutti olevan ihan toimintakuntoinen. Viaksi ilmeni "näppäimet lukossa"... Hassu kohta tuli siinä vaiheessa, kun isäntä tarjosi 10 euron maksua soitetusta puhelusta. Hän siis soitti omalla kännykällään sen puhelun, kun avattiin se näppäinlukko;D

Samainen naapurin isäntä oli jonain kesänä ryhtynyt palvaamaan kalaa. Hups. Päiväunet sohvalla ja palvipönttö pihalla- ei hyvä yhdistelmä. Tuli palvattua kala, piha ja liiterikin siinä samalla.


Ja vielä yksi tarina samalta kylältä. Jääkaapit olivat vasta markkinoille tulleet. Vanhat pojat olivat päättäneet hankkia sellaisen itselleen. Siinä sitten naapuritorpassa vieraillessaan olivat ryhtyneet mokomaa laitetta parjaamaan... Paremmin säilyi ruoka kuulemma komerossa kuin siinä paljon mainostetussa jääkaapissa. Naapurin emäntä siihen, että: "Eihän teillä ole siellä omassa mökissä sähköjäkään..."


S.A.

Sepe Vaara

Edelliseen postaukseen oli jättänyt jäljen varsin kaukainen vierailija. Mukavaa! Mutta mistä ihmeestä hän tänne eksyi? Se jää kaiketi salaisuudeksi. Katselin blogiani "vierain" silmin, lähinnä kai kuvista voi saada jotain irti ja niistä varmaan saa vallan oudon kuvan Susikairan elämästä. Ajattelin käydä jättämässä vastavierailusta jäljen, mutta *öhöm* en tajunnut sanaakaan. Kuviakaan ei ollut ainakaan etusivulla, joten en oikein tiedä mitä pitäisi sanoa.

Kuuntelin radiota ja Happoradio siellä lauleskeli: Käske miestäsi pukeutumaan Che Guevaraan...

Siitä tuli mieleen yksi vanha juttu. Pojat kyseli: "Kuka oli Che Guevara?" Jotain vapaustaistelijatarinaa yritettiin Ukon kanssa huonolla menestyksellä iskeä, kunnes Ukko hoksasi, että soitapa kommunistipapalle ja kysy siltä. Poika soittamaan ja puhelu taisi rätistä tai nimen lausuminen oli mitä oli, joten kun puhelin jossain turhautumisen lomassa päätyi minulle, niin pappa sanoi: "En minä tunne ketään Sepe Vaaraa!" Sipulixille vinkkivinkki;) Voisitte lisätä Sepe-kissalle sukunimen...


Kauheasti paljon kiva lähteä maaseudulle viikonlopun viettoon. Täytyy laittaa puhelimeen muistutus, jotta muistaa ottaa kuvan huomenna noin klo. 18 valokuvatorstaita varten. Kuulin, että tuloomme on valmistauduttu ulkotulin ja ulkosaunan lämmityssuunnitelmin<3<3<3

Remunen koira muuten tykkää ulkotulista niin, että hyppii niiden yli! Siis kun ne on tulessa. Eräänkin kerran ollaan leikeltu steariinitakkuja vatsasta pois. Ihme, ettei se ole syttynyt tuleen. Onkohan se jotenkin vinksahtanut?

S.A.

Julmaa äitiä ja joulumieltä.

Heitin itseni iltapäiväksi töihin ja Ukon sairastuvalle päivystämään.

Meillä taitaa asustaa addiktiainesta. Meinaan, että yleensä lapsille pitää syöttää lääkkeet väkipakolla ja riuskassa painiotteessa. Herra C onkin toista maata. Hänen kanssaan saa olla varovainen, ettei syötä tupla-annoksia. Tänäänkin herra vaati lääkettä silmät kirkkaina (onko ironista sanoa silmätulehduspotilaasta noin?) ja minä pieni epäilyksen hippunen rinnassa soitin Ukolle, joka vahvisti antaneensa pojalle jo lääkkeen. Hmmm?! Toinen parkuu keittiön lattialla vaatien lääkettä- ja julma äiti evää senkin pienen onnenmurun poikansa maailmassa.

Jouluntuloon... Isot pojat olivat kirjoittaneet isot listat, jossain välissä vakuuteltiin kiltteyttä jne. Palautin listat takaisin, nimittäin listat alkoi tyyliin: pleikkari 3, lego 6851, koiran pentu, läppäri + kymmenkunta "pienempää" juttua. Koska edelleen olen julma äiti, kysyin miltä se tuntuu lekuttaa kouluun läppäri toisessa ja pleikkari toisessa jalassa? Ymmärrettiinkö minua? Listaan oli hännille lisätty "talvikengät". Mainitsin jossain sivulauseessa, että äidin kannettavan korjaus pienentää joulubudjettia 174,93 €:n verran- joten... ei ehkäpä kannata pidättää hengitystä sitä omaa kannettavaa odotellessa.

Se muuten olikin hauska juttu- olen tässä vaihdellut s-postia ja faxia Hollantilaisen Zing Huangin kanssa, joka arvioi koneeni henkiinherättelyn vievän tuon edellä mainitun summan. Se on varsin kohtuullista, koska pelkkä sisuskalujen marinadikuvaus maksaa minulle 110 €. Eli lopullinen korjaus tulee maksamaan 64,93 €. En vielä tiedä mitä tapahtuu, jos sitä konetta ei positiivisista ennusteista huolimatta Herra Zing saakaan elvytettyä? Ehkä lapset saavat sitten sen haluamansa läppärin? Äidin vanhan ja toimimattoman. Julma äiti.

Kiitos Inkivääri Joulukalenterilistauksesta. Pienen hetken mietin, että rustaisinko itsekin jotain joka päivä, mutta kaikki huono karma koneiden ja lisälaitteiden kanssa sai mieleni epäilevälle kannalle. En taida vielä tänä vuonna ryhtyä sellaiseen urakkaan. Siispä kurkin toisten päivittäisiin kalenterinluukkuihin. Sitten huomasin Anuradhalla joulunurkkausjutun ja Marjutilla askarteluja, joten laitan vähäsen joulukuvia meiltä=)

Olen patalaiska, mutta jaksan näperrellä asetelmia ja sommitella juttuja, joilla saa kiinnitettyä huomion pois muusta kaaoksesta kotosalla.

Tässä sen joulukapan tontut, jotka ei tallentuneet kameraan aiemmin. Löydän niistä meidän perheenjäsenet.

Enkelikranssin tein ulko-oveen, tosin tässä se on vielä pöydällä. Ruosteinen ja reissussa rähjääntynyt- vähän kuin talon emäntäkin.

Ja koska olen todellakin patalaiska- niin meillä leipoo lapset. Ihmekös tuo, että C (kuvassa) sairastaa, näkeehän sen asennosta ja naamastakin, että rankkaa on. Ei ole helppoa olla lapsi akan talossa, ei.

Julma S. A. :D.

Pää-olkapää-peppu-polvet-varpaat.

Kiitos kauniista sanoistanne edelliseen kirjoitukseen. Luin kommentit moneen kertaan:)
Jännä juttu, että silloin kun olin ratkaisun äärellä, ei ollut yhtään rohkea olo. Ei yhtään. Lähinnä "lussuperse" joka nostaa kytkintä, kun vähän väsyttää. Nyt myöhemmin se vasta on kirkastunut kunnolla, että se oli juuri se, mitä pitikin tapahtua. Mikä taas herättää miettimään tulevaisuutta, että osaako oikeissa paikoissa tehdä oikeita ratkaisuja jatkossa? No, sepä jää nähtäväksi.

Susikairan arkeen: Vain toistaakseni itseäni- tämä sairastelu ei lopu. C on ollut viikonlopusta lähtien kuumeinen ja eilen istuttiin päivystyksessä 3(!) tuntia. Antibioottia korvatulehdukseen. Jonoa hidastutti joku hilpeässä nousuhumalassa oleva, joka työllisti hoitohenkilökuntaa kiitettävästi. Vaikea on ymmärtää, sisäistää ja noudattaa kehoitusta: Pysy nyt siinä sängyssä!
(Ihan pikkuisen teki mieli mennä vetämään mieshenkilö lepositeillä petiin kiinni...) Monta pitkää tuntia kuuntelimme odotushuoneessa lääkärin-potilaan-hoitajien keskustelua, joka eteni aina kutakuinkin näin:

Lääkäri: Mihin te olette menossa?
Potilas: Tuuupaaakille vaan.
Hoitaja: Ei nyt, annahan lääkäri tutkii.
Potilas: Minä menen nyt!
----ilmeisesti todellakin käy----
Lääkäri: Missä potilas?
Hoitaja: Tupakilla.
----potilas saapuu----
Hoitaja: Nyt pyödälle!
----potilas könyää pöydälle, noustakseen nanosekunnin päästä kuselle----

Tätä, kun kuunteli rapiat kaksi tuntia, niin monenlaista tainnutuskikkaa pyöri päässä, sitä ei käy kieltäminen. No saimme C:lle lääkkeet vain herätäksemme tähän aamuun, jolloin huomasimme silmän olevan tulehtunut. Taas soitto terveyskeskukseen...
Ihana, ihana hoitaja otti tiedot ja laittoi lääkärille reseptipyynnön! Pääsimme siis tänään näin helpolla! Juhuu!!!
Viikonlopuksi oli tarkoitus lähteä maalle. Kädet kyynärpäitä myöten ristiin, ettei nyt enää mitään tulisi. Kaikki on odotelleet reissua niin kovin! Aina pitää yrittää löytää jotain hyvää asioista, niin tässä olkoon hyvä puoli C:n sairastelusta ja kotona olosta: Se hoitopaikan syyhypunkki saadaan varmaan ohitettua! Jihuu! Jippii! =D Kaikkoa kapi!

S.A.

Näin sydämeeni Joulun tein...

Jäi menneet mieleen pyörimään tuon edellisen kirjoituksen jälkeen. Viime vuotta siinä ei kysytty.

Palasin repaleiselta hoitovapaalta oikeasti takaisin töihin marraskuun alusta. Pidin 1.11.-24.12. välisellä ajalla 3 vapaapäivää, sillä seurauksella, että aatonaattona makasin sikiöasennossa itkemässä eteisen lattialla kourassa säälittävä post-it lappu: Muista paistaa kinkku! Mietin ihan tosissani, että jos nyt konttaisin pihalle, niin huomaisiko kukaan? Ja jos huomaisi, niin ikävöisikö?
Voitte uskoa, ettei se kinkku ollut ainoa tekemätön kotityö. Kaikki muut ruoat, lahjat paketoimatta, siivoamatta aivan kaikki ja kello 22.00. Konttasin vessaan, pesin naaman, otin 2 jätesäkkiä, joihin sulloin kaikki ylimääräiset tavarat-pyykit-kaikki. Raahasin ne varastoon, pyyhin matottomat osat lattioista mäntysuovalla, pakkasin kinkun uuniin. Sovin Ukon veljen vievän lapset aattoajelulle (sinä aikana ehdimme Ukon kanssa paketoida lahjat). Ajattelin, ettei ne lapset ikinä muista kuinka siistiä meillä oli Jouluna, vaan toivottavasti sen tunnelman ja hyvän sellaisen.

Suljin puhelimen aattoaamuna. 24-26.12. meillä ei käynyt ketään, emmekä me missään. Pelattiin lautapelejä, syötiin ja halisteltiin. Tammikuussa sanoin itseni sitten irti. 7 vuoden jälkeen, yhtäkkiä luhistumisen jälkeen näin kaiken selvänä. Sen, että suljettujen ovien viereen aukeaa aina uusia. Kunhan vain sulkee jonkun oven ensin.

Tänä vuonna kaikki on Joulun suhteen yhtä vaiheessa, mutta sydämessä on hyvä olla.

Tähän laittaisin kynttilän kuvan, jos tämä varakannettava vain tunnistaisi kamerani. No, kyllä te osaatte kynttilän kuvitella;) Eiks vaan?
S.A.

3 mennyttä, olevaa ja tulevaa.

Hannilla ja Hiirose emännällä ainakin olen näitä listoja nähnyt. Teenpä siis elämän inventaaria minäkin.


10 vuotta sitten (vuosi 1998):

1. Muutimme rivitalokolmioon yksiöstä ja olimme hukkua neliöihin.
2. Herra A täytti vuoden.
3. Söin 10 kilon joulukinkun yksin, koska muut olivat oksennustaudissa. Lahjat hankittiin tänä vuonna keskimäärin 23.12.


5 vuotta sitten (vuosi 2003):

1. Olin koulussa ja töissä- aika vähän muita muistikuvia tuolta ajalta.
2. A esikoulussa ja B 3-vuotias.
3. Saattoi olla juuri tämä vuosi, kun ostettiin talo? Joululahjojen hankinta jäi viime tinkaan.


3 vuotta sitten (vuosi 2005):

1. Odotin herra C:tä.
2. Olin töissä. Ja puhki.
3. 12.12. herra C syntyi ja jätin joululahjat hankkimatta kokonaan.


Tänä vuonna 2008:

1. Heittäydyin hunnigolle ja irtisanoin itseni töistä.
2. Opettelin uusia minulle vieraita asioita.
3. Jätin joululahjajutut viime tinkaan.


Eilen:

1. Makasin sohvalla.
2. Katsoin elokuvaa; Onnen varjot.
3. Söin B:n tekemiä joulutorttuja.


Tänään:

1. Viikkaan jättiläjän pyykkiä- ehkä;)
2. Sain joka äidin toivepuhelun: Hoidossa on syyhypunkki.
3. Pidän peukkuja kaverin äidille, sydäninfarkti:(


Huomenna:

1. En viikkaa pyykkiä- toivottavasti.
2. Mietin joululahjajuttuja.
3. Pidän taas peukkuja.


Ensi vuonna (2009):

1. Aloitan jonkin harrastuksen.
2. En jätä joululahjajuttuja viime tinkaan. (Buahhaaaa. Enpä.)
3. Haluaisin matkustaa jonnekin lämpimään ja eksoottiseen paikkaan. Siis saunaan ja aromaterapiaöljyä kiukaalle;D

S.A.

On lunta tulvillaan...

Se olisi sitten maanantai ja 1.12. Hiphurraa, ensimmäiset kalenterinluukut auki! Herra B:llä on legokalenteri, jossa on älyttömän fiksusti kuvattu takakannessa kolmen ensimmäisen päivän luukkujen sisältö. Mitä?! Pidä siinä sitten jännää yllä, kun kalenterin kääntämällä näet huomisen "yllätyksen". Samaa voisi toteuttaa Casino- ja Ässäarvoissakin. Ei tarvitsisi turhaa etsiä kolikkoa ja jännässä rapsuttaa, kun arvan kääntämällä näkisi takapuolelta: Ei voittoa!
Poijilla oli lauantaina koulupäivä ja minulla työpäivä. Illalla tuli kavereita saunakylään. Samalla ystävä siivosi allekirjoittaneen Facebookin, oli tullut jo ylläpidolta sapiskaa laiskahkosta toiminnasta. Lupaan parantaa tapani ja käydä kerran päivässä kurkkaamassa tilanteen. Eilinen päivä meni elokuvia katsellessa. Pojatkin pysyivät kotona- harvinaista! Oikein mukava laiskottelupäivä kaikin puolin.

Lumet on ilmeisesti eteläisestä Suomesta kadonneet tai ainakin vähentyneet. Vaan eipä täältä. Johan siitä oli tehty reklamaatiota jonnekin suuntaan, että täällä on liikaa lunta! Kaikki Susikairalaiset pyytävät vilpittömästi anteeksi! Olen minäkin 10 vuoden ajan tuskaillut joka ikinen talvi tämän lumimäärän kanssa ja laittanut yläkertaan reklamaatiota, tuloksetta! Alkuperäisasukkaat tuskailevat, jos lumentulo hieman viivästyy, että tulee musta joulu, onpa vähän lunta... Minä lohdutan parhaani mukaan sanomalla: "Kymmenen viimeisimmän vuoden aikana sitä lunta on maalis- huhtikuun vaihteessa aina metri, joten kyllä sitä vielä tulee!"

Mukavata maanantaita ja joulukuun ensmäistä.

S.A.