Kirjoitan tämän kirjeen, jotta ymmärtäisitte miten vaikeaa minun on elää teidän kanssanne. Kun minä herään, minua ei-yksinkertaisesti-väsytä. Mielestäni on täysin kohtuullista vaatia jotakuta seurakseni. Yleensä teen sen äänekkäästi, ette ehkä pidä siitä, mutta ette pitäneet siitäkään, kun työnsin sormeni syvälle äidin sieraimeen. Olkoon kello 4 tai 6 aamulla tai 13 iltapäivällä, minulla on mielestäni oikeus saada seuraa.
Kun minun tulee nälkä, ilmoitan siitä kyllä. Heittäydyn maahan mahalleni ja huudan. Teidän täytyy ymmärtää, että minusta tuntuu siltä, että minä kuolen siihen paikkaan. Nälkäisenä 39 sekuntia (leivän kaivamiseen pussista ja voiteluun menee tämä aika) tuntuu ainakin kolmelta tunnilta. Huutakaapa itse kolme tuntia lattialla pää punaisena - alkaako hermoa kiristää, häh?!
Toinen vaihtoehtohan on se, että teen itse itselleni välipalan, jännä juttu vaan, että sekään ei teille kelpaa. Kun olen omatoimisesti hakenut litran purkin jogurttia ja kaatanut sen kahden desin mukiin, joku tulee kiljumaan siihen ja huiskimaan luutulla. Fuck you! MINÄ SENTÄÄN YRITIN! Ja murot! Jos nyt vähän kaatuu lattialle siinä tehdessä, niin kannattaako siitä nyt hikeentyä? Koira korjaa hudit. Paitsi niin, joojooojooo, se on allerginen ja sen korvat tulee kipeeksi, jos se syö muroja, daadaadaa, ketä kiinnostaa? Mulla tulee pää kipeäksi teistä ja saatan kuolla nälkään!
Jos minä tänään haluan voileipäni juustolla, se ei tarkoita, että haluan samanlaisen leivän huomenna. Huomenna saatan olla hurjin lihansyöjä mitä maa päällään kantaa ja linttaan juuston jollekin otsaan. Tarjotkaa aina kaikkia vaihtoehtoja; juustoa, kurkkua, makkaraa, tomaattia, mitä nyt löydätte kaapista. Saatan yllättää teidät haluamalla leivälleni vain omenahilloa. Kiirettä pitää, yrittäkää kiristää tahtia, 39 sekuntia kuluu tosi nopeasti ja minulla ON NÄLKÄ!
Vaatteet. Oih ja voih! Jos minä tuon kengät, minä haluan kengät. EN tahdo sukkahousuja, aluspaitaa, pitkähihaista, pitkiä housuja, välipukua, ulkopukua, kypärälakkia, villasukkia, hanskoja ja kurahousuja. MINÄ HALUSIN NE KENGÄT ja VAIN NE KENGÄT! Tajusitteko pointin? Vain kengät. En pakkopukemista, laulamista, loruleikkejä, asiallista selvitystä vilustumisesta- minä halusin vain ne kengät!
Ja toinen (tai 500.) teidän älyttömyys! Missä sääntökirjassa lukee, että saunan jälkeen pitää mennä suihkuun? Näyttäkää, todistakaa! Olette itse keksineet tämän kökkösäännön. Olen lähes sataprosenttisen varma, että kenenkään muun perheessä ei ole pakko mennä suihkuun saunan jälkeen. Miten raivostuttavaa! Inhoan suihkua ja pidän saunomisesta. Antakaa mun olla! Hiki haisee hyvältä!
Vaippa. Vaippa. Vaippa. Haluan juosta kilkkarat paljaana. Osaan kyllä sanoa, kun pissa on tullut ja kyllä sen sanomattakin joku löytää- ja kun löytää, sen kyllä kuulee. Kakan kanssa sama juttu. Älkää vainotko sen vaipan kanssa minua. Tunkekaa se omiin housuihinne.
Pidän ulkoilusta, suorastaan rakastan sitä! Miksi minä en saa olla 14 tuntia päivässä ulkona? Tehkää työvuorolista. Vuorotelkaa, jos minua kerran pitää valvoa! MINÄ TAHDON OLLA ULKONA! EN SISÄLLÄ!
Kommunikointia helpottaisi kovin, jos viitsisitte opetella kieltäni. Jään odottelemaan.
Ymmärrätte varmaan tämän luettuanne, että Teidän kanssa ei ole kivaa, eikä helppoa. Yhtä pään hakkaamista seinään. Olen kuitenkin yrittänyt olla pitkämielinen teitä kohtaan. Tässä nyt viimeiset vinkkini teille, ehkä tämä vielä voitaisiin saada toimimaan. Teidän vain yksinkertaisesti täytyy ryhtyä tottelemaan sääntöjäni ja palvella minua parhaiten.
Ystävällisin yhteistyöterveisin 2 vuotias poikanne Dee (el dictator)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Dee. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Dee. Näytä kaikki tekstit
26.9.11
17.5.11
Pientä myrskyä ilmassa.
Jahas, jos nyt ihan tarkalleen katsoisi menneitä, niin saattaisi löytyä jokin pieni yhtymäkohta näitä hepuleihin (PiMS)...
No, meillä on siis tässä uudessa kodissa 3 vaatehuonetta. Yhdessä, siinä suurimmassa on kaksi riiputustankoa (joista toisen syö Ukon ulkovaatteet ja moottoripyörävaatteet, eikä sillä ole ollut m-pyörää kymmeneen vuoteen) ja kolme kuutiota vaatetta kasassa lattialla. Yksi vaatehuone on kengille ja yhdessä on juttuja. Vaatteille säilytystilaa on Aalla lipasto (riittää), Beellä komero (riittää), MINULLA, Ukolla, Ceellä ja Deellä kaikilla yksi hylly. Arvatkaapa missä lakanat, pyyhkeet, yms. yms. yms. No vittu siinä kolmessa kuutiossa kaikkien ylimääräisten vaatteiden kanssa, jotka ei mahdu niihin yksiin hyllyihin. Heti KÄSI ylös, sinä nainen, jonka kaikki vaatteet mahtuu yhdelle hyllylle!!! Includes alusvaatteet, juhlavaatteet, työvaatteet, römppävaatteet, siistit vaatteet, yövaatteet, *mahdun ehkä- vaatteet,* en ikinä mahdu, mutta rrrrrakastan vaatteet*, kesävaatteet, ulkovaatteet, lenkkivaatteet.... you name it.
No, hienovaraisesti ja vähän vähemmän hienovaraisesti olen esitellyt kaikenlaisia säilytysjärjestelmiä Ukolle. Mikään ei käy. Toi on liian levee, toi liian korkee, kaikki on liian kalliita, vähennä vaatteita, toi on ruma (mitä vitun väliä on ulkonäöllä, jos se on vaatehuoneen sisällä???), mä rakennan ne hyllyt (OH Really?! Ja tämä ihme tapahtuuuuu... ööö...ensi vuosituhannella???!!!)... Ja Dadadam.
Mitä tähän enää voi lisätä? No, sen että Ukko vetoaa siihen, että hänen vaatteet mahtuu hyvin yhdelle hyllylle. Miksei kaikkien muiden??? NO helkkari. Just siksi, että muut hankkii, ostaa, saa, tarvitsee vaatteita enemmän kuin yhdet Dimexsit kerran kymmenessä vuodessa. Tapan sen. Ukon siis. Lyön lihoiksi ja pakastan yhdelle hyllylle vittu koko Ukon.
Ja nyt päästään huikeaan loppunäytökseen. Sanoin, että siivoan huomenna autotallin ja käyn nyt viimein pakkasten loputtua kaikki romut läpi. Pakkaan talvikamat, joulukamat ja kaikki asianmukaisesti, sekä puran loput keittiön kamat (mihinhän niitä tarvii, jos ei ole kolmeen kuukauteen tarvinnut... no onhan siellä boolimalja yms.)
Ja Ukko kehtaa/uskaltaa/viitsii sanoa: "Autotalliin ei jää muuta kuin mun remonttikamat!" *TähänkohtaanhelvetinkipinöiviäkatseitaAkaltaUkolle* Juma, meinasi saatana silmät revetä päästä irti. Siis ongelma on: Ei ole hyllyjä mihin laskostaa vaatteita, kankaita, pyyhkeitä ja ongelmanratkaisija laittaa tikun ristiin asian eteen ehkä vuonna 5000 ja ongelmanratkaisija esittää minulle ehtoja miten työ pitäisi suorittaa. AI TAIVAS, että sillä on huumorintajua ja turnauskestävyyttä!
Nyt menen ja kuristan sen siihen ainoaan parisängynlakanaan, jota pestään ja kuivatellaan apinanraivolla, kun ei ole tilaa mihin laittaisi ne muut puhtaat. hyvät, ehjät parisängynlakanat.
S.A.
Ps. Päivän huippukohdat tarjoili jälleen Cee. Puheterapiassa terapeutti huomasi ässän jo sihahtelevan ja ärrän tärähtelevän, joten niitä ei ollutkaan tarpeen treenata. Terapeutti päätyi sananselitysharjoituksiin ja jatka lausetta- tehtäviin. Tehtävä meni näin: Terapeutti sanoi: Minä puen nukkea. Ja terapeutti jatkoi seuraavan lauseen, joka Ceen piti täydentää: Minä pompotan_____ (oikea vastaus olisi tietenkin PALLOA), niin Cee vastaa: "Äitiä!"
XD
Pps. Toinen huippukohta! Dee teki ensimmäisen aamupissan pottaan. Tai siis ekan pottapissan ikinä. Mieleni tekisi jättää mainitsematta, että kyseessä oli jatkopissa, joka jatkui potan jälkeen lattialle ja matolle ja loppui penkki"asiaan". Kovasti kuitenkin kehuttiin sitä pottalirua. Alku se on sekin.
Ppps. Tarkkasilmäiset huomasivat yhden vaatehuoneen täynnä juttuja- hahhaaaahaaa! Ei muuten ole minun pilputuksia. Siellä on kaikki VHS, DVD, Pleikkari- Karaoke-, LP-levyt, niiden laitteet ja johdot!!!
No, meillä on siis tässä uudessa kodissa 3 vaatehuonetta. Yhdessä, siinä suurimmassa on kaksi riiputustankoa (joista toisen syö Ukon ulkovaatteet ja moottoripyörävaatteet, eikä sillä ole ollut m-pyörää kymmeneen vuoteen) ja kolme kuutiota vaatetta kasassa lattialla. Yksi vaatehuone on kengille ja yhdessä on juttuja. Vaatteille säilytystilaa on Aalla lipasto (riittää), Beellä komero (riittää), MINULLA, Ukolla, Ceellä ja Deellä kaikilla yksi hylly. Arvatkaapa missä lakanat, pyyhkeet, yms. yms. yms. No vittu siinä kolmessa kuutiossa kaikkien ylimääräisten vaatteiden kanssa, jotka ei mahdu niihin yksiin hyllyihin. Heti KÄSI ylös, sinä nainen, jonka kaikki vaatteet mahtuu yhdelle hyllylle!!! Includes alusvaatteet, juhlavaatteet, työvaatteet, römppävaatteet, siistit vaatteet, yövaatteet, *mahdun ehkä- vaatteet,* en ikinä mahdu, mutta rrrrrakastan vaatteet*, kesävaatteet, ulkovaatteet, lenkkivaatteet.... you name it.
No, hienovaraisesti ja vähän vähemmän hienovaraisesti olen esitellyt kaikenlaisia säilytysjärjestelmiä Ukolle. Mikään ei käy. Toi on liian levee, toi liian korkee, kaikki on liian kalliita, vähennä vaatteita, toi on ruma (mitä vitun väliä on ulkonäöllä, jos se on vaatehuoneen sisällä???), mä rakennan ne hyllyt (OH Really?! Ja tämä ihme tapahtuuuuu... ööö...ensi vuosituhannella???!!!)... Ja Dadadam.
Mitä tähän enää voi lisätä? No, sen että Ukko vetoaa siihen, että hänen vaatteet mahtuu hyvin yhdelle hyllylle. Miksei kaikkien muiden??? NO helkkari. Just siksi, että muut hankkii, ostaa, saa, tarvitsee vaatteita enemmän kuin yhdet Dimexsit kerran kymmenessä vuodessa. Tapan sen. Ukon siis. Lyön lihoiksi ja pakastan yhdelle hyllylle vittu koko Ukon.
Ja nyt päästään huikeaan loppunäytökseen. Sanoin, että siivoan huomenna autotallin ja käyn nyt viimein pakkasten loputtua kaikki romut läpi. Pakkaan talvikamat, joulukamat ja kaikki asianmukaisesti, sekä puran loput keittiön kamat (mihinhän niitä tarvii, jos ei ole kolmeen kuukauteen tarvinnut... no onhan siellä boolimalja yms.)
Ja Ukko kehtaa/uskaltaa/viitsii sanoa: "Autotalliin ei jää muuta kuin mun remonttikamat!" *TähänkohtaanhelvetinkipinöiviäkatseitaAkaltaUkolle* Juma, meinasi saatana silmät revetä päästä irti. Siis ongelma on: Ei ole hyllyjä mihin laskostaa vaatteita, kankaita, pyyhkeitä ja ongelmanratkaisija laittaa tikun ristiin asian eteen ehkä vuonna 5000 ja ongelmanratkaisija esittää minulle ehtoja miten työ pitäisi suorittaa. AI TAIVAS, että sillä on huumorintajua ja turnauskestävyyttä!
Nyt menen ja kuristan sen siihen ainoaan parisängynlakanaan, jota pestään ja kuivatellaan apinanraivolla, kun ei ole tilaa mihin laittaisi ne muut puhtaat. hyvät, ehjät parisängynlakanat.
S.A.
Ps. Päivän huippukohdat tarjoili jälleen Cee. Puheterapiassa terapeutti huomasi ässän jo sihahtelevan ja ärrän tärähtelevän, joten niitä ei ollutkaan tarpeen treenata. Terapeutti päätyi sananselitysharjoituksiin ja jatka lausetta- tehtäviin. Tehtävä meni näin: Terapeutti sanoi: Minä puen nukkea. Ja terapeutti jatkoi seuraavan lauseen, joka Ceen piti täydentää: Minä pompotan_____ (oikea vastaus olisi tietenkin PALLOA), niin Cee vastaa: "Äitiä!"
XD
Pps. Toinen huippukohta! Dee teki ensimmäisen aamupissan pottaan. Tai siis ekan pottapissan ikinä. Mieleni tekisi jättää mainitsematta, että kyseessä oli jatkopissa, joka jatkui potan jälkeen lattialle ja matolle ja loppui penkki"asiaan". Kovasti kuitenkin kehuttiin sitä pottalirua. Alku se on sekin.
Ppps. Tarkkasilmäiset huomasivat yhden vaatehuoneen täynnä juttuja- hahhaaaahaaa! Ei muuten ole minun pilputuksia. Siellä on kaikki VHS, DVD, Pleikkari- Karaoke-, LP-levyt, niiden laitteet ja johdot!!!
16.5.11
Sana sieltä ja toinen täältä.
Kuulo on vähän parempana, tiedän, että pitäisi käydä sitä vielä näyttämässä- mutta *en vain saa aikaiseksi varata aikaa*.
Dee opettelee sanoja hurjaa vauhtia. Äetee ja maetoo lausutaan Susikairalaisittain levveesti. Kun haluaa jotain lisää pyytää: "Tätä!"
Kakka-sana oli hetken käytössä, mutta se on vaihtunut ilahduttavaan "Asiaa!"-huudahdukseen. XD Dee taputtelee pyllyään ja toteaa: "Asiaa!" Jos pesulle ei lähdetä verrattain vikkelästi, tiedotus muuttuu muotoon: "Asia haisee!" Epämiellyttävät ja arveluttavat ja ei niin tutut asiat katetaan yhdellä sanalla: "Höh!"
Helkkarinmoinen touhuaja se kyllä on. Paahtaa höyryveturin lailla paikasta toiseen, enimmäkseen pahanteossa. Siis eihän se ilkeyttään, vaan puuhakkuuttaan, mutta jos päivässä menee kolmet koirannappulat hukkaan, kun se keittelee niistä veden kera puuroa (jota taas koira ei huoli). Hammastahnatuubit on pureskeltu, kengät kuljeteltu milloin minnekin, jne. Kirjahyllyn alimmat hyllyt ammottaa tyhjyyttään ja makkaratikku kurkistaa sohvan alta. Minkä tahansa purkin avaaminen luonnistuu käden käänteessä. Erityisen etevä huomaamaan kaikki hyväskät ja nopeasti kaataa namut, sipsit, leivät, murot ja kaiken lattialle- koira sanoisi: "Jippiaijeee", jos osaisi.
Viime viikonloppu taas hurahti vauhdilla. Beellä oli partioleiri. Kisoissa eivät ilmeisesti olleet kovin kummoisesti pärjänneet, mutta asia nauratti poikaa itseäänkin (ja tämä on siis ehdottoman hyvä ja toivottava asia, siis tappioiden sietäminen). Bee kertoi, että kuuden tehtävän jälkeen he eivät olleet olleet millään listalla, joten pisteitä ei tainnut tulla ollenkaan.
Aa. No perjantaina oli ollut joku käsittämätön hässäkkä, joka selvitettiin opettajan taholta näin: "X nimitteli Aan tyttöystävää h***a-sanalla ja Aa linttasi X:n tukkaan X:n oman purkan kiinni (jolla X oli ensin heittänyt O:a), tunti alkoi tukanleikkuulla ja X hikeentyi ja Aalla ja X:llä tuli käsirysy, johon opettaja meni väliin." Aha. Väärin käsirysytä ja väärin nimitellä ketään ja ihan helskutin väärin, että kesäloma ei ala vielä!!!! Jaksaajaksaajaksaavieläpariviikkoa. Tsemp mulle.
Cee. Puheterapian ensimmäinen kerta huomenna. Retki keskiviikkona. Deen rokotus torstaina. Täh, eikö perjantaina mitään erityistä?!
Jääkiekossa voitto tuli ja se lämmitti mieltä. Väsyttää vaan aivan tautisesti. Ei vanha jaksa valvoa yhteen ja nousta kuudelta. Siispä enempää jaarittelematta hampaiden pesulle ja koivet sojolleen.
S.A.
Dee opettelee sanoja hurjaa vauhtia. Äetee ja maetoo lausutaan Susikairalaisittain levveesti. Kun haluaa jotain lisää pyytää: "Tätä!"
Kakka-sana oli hetken käytössä, mutta se on vaihtunut ilahduttavaan "Asiaa!"-huudahdukseen. XD Dee taputtelee pyllyään ja toteaa: "Asiaa!" Jos pesulle ei lähdetä verrattain vikkelästi, tiedotus muuttuu muotoon: "Asia haisee!" Epämiellyttävät ja arveluttavat ja ei niin tutut asiat katetaan yhdellä sanalla: "Höh!"
Helkkarinmoinen touhuaja se kyllä on. Paahtaa höyryveturin lailla paikasta toiseen, enimmäkseen pahanteossa. Siis eihän se ilkeyttään, vaan puuhakkuuttaan, mutta jos päivässä menee kolmet koirannappulat hukkaan, kun se keittelee niistä veden kera puuroa (jota taas koira ei huoli). Hammastahnatuubit on pureskeltu, kengät kuljeteltu milloin minnekin, jne. Kirjahyllyn alimmat hyllyt ammottaa tyhjyyttään ja makkaratikku kurkistaa sohvan alta. Minkä tahansa purkin avaaminen luonnistuu käden käänteessä. Erityisen etevä huomaamaan kaikki hyväskät ja nopeasti kaataa namut, sipsit, leivät, murot ja kaiken lattialle- koira sanoisi: "Jippiaijeee", jos osaisi.
Viime viikonloppu taas hurahti vauhdilla. Beellä oli partioleiri. Kisoissa eivät ilmeisesti olleet kovin kummoisesti pärjänneet, mutta asia nauratti poikaa itseäänkin (ja tämä on siis ehdottoman hyvä ja toivottava asia, siis tappioiden sietäminen). Bee kertoi, että kuuden tehtävän jälkeen he eivät olleet olleet millään listalla, joten pisteitä ei tainnut tulla ollenkaan.
Aa. No perjantaina oli ollut joku käsittämätön hässäkkä, joka selvitettiin opettajan taholta näin: "X nimitteli Aan tyttöystävää h***a-sanalla ja Aa linttasi X:n tukkaan X:n oman purkan kiinni (jolla X oli ensin heittänyt O:a), tunti alkoi tukanleikkuulla ja X hikeentyi ja Aalla ja X:llä tuli käsirysy, johon opettaja meni väliin." Aha. Väärin käsirysytä ja väärin nimitellä ketään ja ihan helskutin väärin, että kesäloma ei ala vielä!!!! Jaksaajaksaajaksaavieläpariviikkoa. Tsemp mulle.
Cee. Puheterapian ensimmäinen kerta huomenna. Retki keskiviikkona. Deen rokotus torstaina. Täh, eikö perjantaina mitään erityistä?!
Jääkiekossa voitto tuli ja se lämmitti mieltä. Väsyttää vaan aivan tautisesti. Ei vanha jaksa valvoa yhteen ja nousta kuudelta. Siispä enempää jaarittelematta hampaiden pesulle ja koivet sojolleen.
S.A.
7.4.11
HEIIIII! Kamera, kaapeli ja laturi LÖYTYI!
Tässä vaan jogurttia syön.
Ei oo tullu paljon sotkua.
No ei ainakaan vaatteille oo menny yhtään...
Tai ehkä ihan vähän...
20.10.10
1 vuotta!!!!
Sanoja osaa kaksi: ätti ja iti. Niitä käytetään, kun ollaan pulassa. Jompaa kumpaa huudetaan sitten avuksi, kun ollaan esim. kiivetty liian korkealle. Ei sillä mitään ihottumaa ole naamassa, veikkaisin puuroa. Painoa ja pituutta 10 kg ja 295 g / 78,3 cm.
10 tunnin työpäivän päätteeksi aion keittää nyt iltakahvit ja kaatua ehkä sänkyyn tai johonkin toiseen paikkaan. (Tänään oli jumppaope sairastunut ja Akka huusi: Hiphurraa! En sille sairastumiselle vaan sille, että ihan oikeasti en olisi *jaksanut* millään...)
Heippasta taasen!
S.A.
3.9.10
Päivän asu.
Päivän asu: Kahisevinta hottia suoraan Susikairan Catwalkilta!
Kuvanmukaisen eleganssin luomiseen tarvitaan rapiat 10 metriä pakastuspusseja (vet. 2l) rullassa ja innovatiivisen mielen.
Syksyinen vettä hylkivä malli:)
Kuvanmukaisen eleganssin luomiseen tarvitaan rapiat 10 metriä pakastuspusseja (vet. 2l) rullassa ja innovatiivisen mielen.
Syksyinen vettä hylkivä malli:)
Kuvan pieni epätarkkuus johtuu valokuvaajan hihityksestä. Pahoittelut!
***
Lähdetään illalla reissuun, palataan sunnuntaina (taloneuvottelu:O:O:O)
Ihanaa viikonloppua kaikille!
S.A.
***
Lähdetään illalla reissuun, palataan sunnuntaina (taloneuvottelu:O:O:O)
Ihanaa viikonloppua kaikille!
S.A.
24.8.10
Hammashoitajalla.
Tänään oli siis Deen vuoro käydä näyttämässä purukalustonsa. "Potilas" otti tarkistuksen rennosti- NUKKUMALLA! Siis nukahti autoon matkalla h-hoitajalle ja kannoin nukkuvana sisään ja nukkuvana ulos. (Epäilisin kohta jo jotain narkolepsiaa, mutta kun ei sille sitä piikkiä ole annettu.)
Cee oli luonnollisesti mukana ja kuinkas sattuikaan. Sunnuntaina saatu (ja kadotettu) pizzerian kylkiäistikkari löytyi sopivasti juuri ennen h-hoitajalle menoa. Koska kadonnutta tikkari oli itketty pää punaisena jo sunnuntai, ei sitä vaan voinut napata pois onnesta sekaiselta lapselta. (Ja se joka sanoo, että "helppoa kuin ottais lapselta tikkarin suusta", ei takuulla ole yrittänyt ottaa lapselta tikkaria suusta...) No ei muuta kuin ilmoittautumaan ja vastaanottohenkilöllä vähän nyki naamaa ja hän totesi pojalle, että aika rohkeaa tulla tikkari suussa hammaslääkäriin. Hammashoitajalla nauratti ihan avoimesti, kun katsoi Ceetä, joka antaumuksella imeskeli toffeetikkaria. Minä tyydyin toteamaan, että on meillä karkkipäiväkin käytössä, mutta joskus nyt vaan käy näin ja tikkari syödään tiistaiaamuna yhdeksältä. Reíkiä pojilla on kuitenkin ollut vähän- tai ei ollenkaan, niin kai me jonkunlainen synninpäästö saatiin. (Tai sitten ne hieroo suuria karvaisia käsiään yhteen ja miettii, että kyllä tulee hyviä asiakkaita tuleville vuosille;))
Hammasharjaa ja tahnatuubia rikkaampina poistuimme paikalta ja vuoden kuluttua uudelleen- siis Deen kanssa!
Oli jotain muutakin kirjoitettavaa kyllä mielessä, mutta säppäänpä ruoan tulille tässä välissä ja jatkan myöhemmin, jahka muistan mikä se asia oli:)
Heippa!
S.A.
Cee oli luonnollisesti mukana ja kuinkas sattuikaan. Sunnuntaina saatu (ja kadotettu) pizzerian kylkiäistikkari löytyi sopivasti juuri ennen h-hoitajalle menoa. Koska kadonnutta tikkari oli itketty pää punaisena jo sunnuntai, ei sitä vaan voinut napata pois onnesta sekaiselta lapselta. (Ja se joka sanoo, että "helppoa kuin ottais lapselta tikkarin suusta", ei takuulla ole yrittänyt ottaa lapselta tikkaria suusta...) No ei muuta kuin ilmoittautumaan ja vastaanottohenkilöllä vähän nyki naamaa ja hän totesi pojalle, että aika rohkeaa tulla tikkari suussa hammaslääkäriin. Hammashoitajalla nauratti ihan avoimesti, kun katsoi Ceetä, joka antaumuksella imeskeli toffeetikkaria. Minä tyydyin toteamaan, että on meillä karkkipäiväkin käytössä, mutta joskus nyt vaan käy näin ja tikkari syödään tiistaiaamuna yhdeksältä. Reíkiä pojilla on kuitenkin ollut vähän- tai ei ollenkaan, niin kai me jonkunlainen synninpäästö saatiin. (Tai sitten ne hieroo suuria karvaisia käsiään yhteen ja miettii, että kyllä tulee hyviä asiakkaita tuleville vuosille;))
Hammasharjaa ja tahnatuubia rikkaampina poistuimme paikalta ja vuoden kuluttua uudelleen- siis Deen kanssa!
Oli jotain muutakin kirjoitettavaa kyllä mielessä, mutta säppäänpä ruoan tulille tässä välissä ja jatkan myöhemmin, jahka muistan mikä se asia oli:)
Heippa!
S.A.
9.6.10
Jos pitää valita...
...joku inhottavin lastenhoitotyö, niin minulla se on ehdottomasti syöttäminen. Ei imettäminen, eikä tuttipullolla maidon/vellin antaminen vaan tuommoisen puoli- kaksivuotiaan lusikalla syöttäminen. Voi jestas, että se on rasittavaa. Lapat samaa lusikallista kolme kertaa suuhun, joka heiluu edes takaisin. Kaavit suupielistä ulos muljutetut sattumat takaisin lusikkaan ja tähtäät maaliin. PRRRRR...PÖRRRR. No onhan se pärryyttely kivaa, on. Pyyhit enimmät roiskeet omalta paidalta ja taas mennään. Lopulta ruoka on niin kuolasta vettynyt, että se ei pysy enää lusikassa. Uusi lusikallinen ja sama homma. Jos ei muuta, niin sitten leivotaan käsillä pitkin naamaa, niin, että korvalehdetkin on ruoassa. Ja kun tuo Dee sentään on hyvä syömään! Ajatella, jos se olisikin joku sihtikurkku, joka ei pitäisi syömisestä ollenkaan. Tod. näk. saattaisi kuolla nälkään meillä.
Ja asiasta kymmenenteen. Miten nuo vanhat kuvat voi olla aina niin kauniita? Kaivelin kuva-arkistoa ja osui tuo meidän vanhan mummon kuva kohdalle. Nykyään on pelit ja pensselit ja kaikenmaailman kuvankäsittelyohjelmat eikä silti lopputulos ole koskaan näin kaunis. Ihokin niin virheetön. Ja tuskinpa silloin on ollut käytössä ikääntymistä hidastavia kosteusvoiteita, peitevärejä, hiuslakkaa, tuuheuttavaa shampoota yms.
***
Ja vielä eilisen Cee. Nämä on pakko vaan kirjata ylös sitä mukaa, kun ne tapahtuu- muuten tilanne unohtuu. Cee oli päiväseltään papan luona käymässä ja siellä oli käyty seuraava keskustelu:
Pappa: Särkee vähän päätä.
Cee: No voi. Tuntuuko, että pää räjähtää?
Pappa: No kyllä tuntuu.
Cee: Mene sitten ulos, ettei tule sisälle sotkua.
Miten siitä onkin noin empaattinen tullutXD ja keneen lie tullut noin muutenkin?!
Onneksi meillä on Cee. Sillä on hermoja lappaa ruokaa sinne Deen suuta kohti. Päristely aiheuttaa korkeintaan suurta huvitusta, eikä Ceen pinna kiristy pätkääkään. Tahti tosin on välillä hidasta, jolloin Dee meinaa hikeentyä, mutta hyvin ne keskimäärin pärjäävät. Minulle jää vain jälkien siivous ja pyykinpesu. (Molempien vaatekerrat ja puoli keittiötä). Kuvaksi olisi tietysti voinut laittaa kuvan, jossa Cee syöttää Deetä, mutta enpä ole juuri ollut keittiössä niitä tilanteita ikuistamassa.
***
Ja vielä eilisen Cee. Nämä on pakko vaan kirjata ylös sitä mukaa, kun ne tapahtuu- muuten tilanne unohtuu. Cee oli päiväseltään papan luona käymässä ja siellä oli käyty seuraava keskustelu:
Pappa: Särkee vähän päätä.
Cee: No voi. Tuntuuko, että pää räjähtää?
Pappa: No kyllä tuntuu.
Cee: Mene sitten ulos, ettei tule sisälle sotkua.
Miten siitä onkin noin empaattinen tullutXD ja keneen lie tullut noin muutenkin?!
S.A.
25.2.10
Riiviö 4.0.
Päivitetty ohjelmistoversio Riiviö 4.0 ennennäkemättömällä tihutyövoimalla.
Pelkäänpä, että tähän on ahdettu konnankoukkuja, kekseliäitä ajatuksia, vinkeitä oivalluksia, pari ketterää jalkaa, huisin nopeat sormet sekä sanavalmis suu.
S.A.
Ps. Miksi tuosta kuvasta tulee mieleen, että sillä pitäisi olla pikkuruiset sarvet ja hiilihanko?
12.1.10
Aamuhöpötys.
En ole paljoa Nilssonista kirjoitellut, otetaanpa vahinko takaisin. Oikein hävettää edes kirjoittaa, kun taas kävi niin hyvä tuuri, että "tuli helppo vauva". Sitähän tuo nuorin nimittäin on. Syö, nukkuu, kakkii ja nauraa. Itku tulee, jos ruokaa ei kuulu säädyllisessä ajassa, jos vaipat ei vaihdu heti kohta kakan jälkeen ja jos hereillä ollessa joku ei ole seuraa pitämässä. Yöt menee kuin ovat menneet koko ajan. Illalla klo. 21 mennään unille, kolmen paikkeilla tankataan hetki (n. 10-15 min.) ja nukutaan aamuun asti (9-10). Pääsääntöisesti tissiruoalla mennään, mutta pullo ja Nankin käy. Ensi viikonloppuna olisi näillä näkymin aikuisteniltaa tiedossa ja serkkulikka lupautui katsomaan poikia. Totesi vain, että jos tuon kanssa ei pärjää, niin ei pärjää sitten minkään kanssa. Tutinkin Nilsson hyväksyy ja sillä voi helposti pelata lisää aikaa, jos tissillä on jotain tekemistä tai odotellaan pullon lämpiämistä. Iho on siisti, ei mitään ihottumia. Vatsassa välillä vähän kiertää (olen syönyt jotain tyhmää), mutta kierto poistuu luonnollista tietä muhevina paukkuina. Saunassa poika tykkää käydä (on käynyt 1 kk:n ikäisestä ja kyllä, tiedetään se sääntö ettei alle vuoden ikäistä viedä saunaan, mutta keskilauteella ja ilman kovia löylyjä ollaan saunotettu aiemmatkin (siksiköhän niistä on tuommoisia tullut?) ja näin myös Nilssonin kanssa.) Sitterissä tutkaillaan tämän meidän pienen maailman menoa silmät suurena ja huudellaan väliin tiukkoja kommentteja "höö" ja "gyyy". Näin vasta vanhaa työkaveria ja kerroin samoilla sanoilla Nilssonista. Työkaveri nauroi, että: "No, kohtahan teillä sitten on varmaan 5 lasta, kun taas on niin ihanan helppoa."
Yhden kaverin vauva on syntynyt heinäkuussa ja nukkuu edelleen vain 1-1,5 tunnin pätkiä (myös öisin), joten osaan tasan tarkkaan arvostaa tätä Nilssonin rytmiä. Sitä paitsi väsyneenä minusta tulee varsinainen piru, joten koko perheen kannalta on äärimmäisen hyvä, että minäkin nukun yöni hyvin. Ensi viikolla on neuvola Nilssonilla, tänään Ceellä (piikkiä tiedossa) ja hammaslääkäri (Beellä) ja ensi keskiviikkona kampaaja (MULLA!!!).
Käytin eilisen päivän netissä uuden tukan suunnitteluun. Nythän olen värjännyt tukan aika tummanruskeaksi ja päällä on tuo vaaleampi kalottialue. Vaan, kun haluaisin oman kokonaan vaalean värin takaisin... Ukko etsi yhden vanhan kuvan minusta ja sanoi, että hänen mielestään siinä minulla on kauniit hiukset. Kuten arvata saattaa, niin pikaisen kitkerän vilkaisun myötä lausunto muuttui muotoon: "Sulla on tosi kauniit hiukset nyt, mutta tuossa vanhassakin kuvassa näytät ihan kivalta." No joo, tästä nyt sitten tuli mieleen, kun joku viikko takaperin Ukko silmäili minua päästä varpaisiin ja sanoi: "Näytät kyllä hyvältä." Ja mitäpä siihen vastasin: "Mä on kuule muutaki ku tissit ja p***e." Ukko piti pokan hämmästyttävän hyvin ja sanoi: "No, niin oot. Rakas vaimo ja lasteni äiti, mutta ei se haittaa, että näytät sen lisäksi hyvältä." Miten se onkin niin vaikeaa ottaa kohteliaisuus vastaan? Kirjaan tänne, että muistaisin. (Koska kyllä se ihan kivalta tuntui ja onhan siinä ihan todistettavasti edistytty koulutuksessa, kun pelkkä vilkaisu tai kipakka tokaisu saa toisen pyörittelemään sanoja parempaan asentoon;D) Luultavasti kuitenkin minun kanssa on aika ärsyttävää elää. Kun ei tiedä yhtään, koska tulee tupenrapinat.
S.A.
Yhden kaverin vauva on syntynyt heinäkuussa ja nukkuu edelleen vain 1-1,5 tunnin pätkiä (myös öisin), joten osaan tasan tarkkaan arvostaa tätä Nilssonin rytmiä. Sitä paitsi väsyneenä minusta tulee varsinainen piru, joten koko perheen kannalta on äärimmäisen hyvä, että minäkin nukun yöni hyvin. Ensi viikolla on neuvola Nilssonilla, tänään Ceellä (piikkiä tiedossa) ja hammaslääkäri (Beellä) ja ensi keskiviikkona kampaaja (MULLA!!!).
Käytin eilisen päivän netissä uuden tukan suunnitteluun. Nythän olen värjännyt tukan aika tummanruskeaksi ja päällä on tuo vaaleampi kalottialue. Vaan, kun haluaisin oman kokonaan vaalean värin takaisin... Ukko etsi yhden vanhan kuvan minusta ja sanoi, että hänen mielestään siinä minulla on kauniit hiukset. Kuten arvata saattaa, niin pikaisen kitkerän vilkaisun myötä lausunto muuttui muotoon: "Sulla on tosi kauniit hiukset nyt, mutta tuossa vanhassakin kuvassa näytät ihan kivalta." No joo, tästä nyt sitten tuli mieleen, kun joku viikko takaperin Ukko silmäili minua päästä varpaisiin ja sanoi: "Näytät kyllä hyvältä." Ja mitäpä siihen vastasin: "Mä on kuule muutaki ku tissit ja p***e." Ukko piti pokan hämmästyttävän hyvin ja sanoi: "No, niin oot. Rakas vaimo ja lasteni äiti, mutta ei se haittaa, että näytät sen lisäksi hyvältä." Miten se onkin niin vaikeaa ottaa kohteliaisuus vastaan? Kirjaan tänne, että muistaisin. (Koska kyllä se ihan kivalta tuntui ja onhan siinä ihan todistettavasti edistytty koulutuksessa, kun pelkkä vilkaisu tai kipakka tokaisu saa toisen pyörittelemään sanoja parempaan asentoon;D) Luultavasti kuitenkin minun kanssa on aika ärsyttävää elää. Kun ei tiedä yhtään, koska tulee tupenrapinat.
S.A.
4.12.09
4.12.
Pakkasta on ollut -16 astetta. Tuntuu aina niin napakalta nuo ensimmäiset "kunnon" pakkaset. Ei näy kuvassa miten nätisti puut oli huurteessa, mutta käyttäkää mielikuvitusta. Kuva otettu terassilta.
Kuulamörssäri.
Pakollinen pyromaanikuva. Hirvimetsällä.
Korttitehtaan satoa. Kun ei osaa päättää mitä piirtäisi, niin kaikista korteista tulee ihan varmasti erilaisia. Joulupikkuleipiä paistoin kolme pellillistä, huomenna jatkan. Sattui nimittäin tälle päivälle myös kuulamörssärin suuremman ruokatilauksen päivitys, ollaan menty sillä kuuluisalla tiheällä imulla.S.A.
2.11.09
Kuvia.
Tässä vielä lämpökaapissa ja kaikissa piuhoissa.
Kukkia Maamilta:) Valtava kimppu!
Ensimmäinen kohtaaminen. Huom. Ceen ilme;) Nyt ollaan jännän äärellä!
Kotimatkalla.
Aan sylissä.
Kylpyyn menossa. (Kilvettömät kilpikonnat näyttää takuulla juuri tämmöisiltä!)
Ja taas nukuttaa:) Kirjoitettavaakin olisi varmaan 10 postauksen edestä. Mutta noin kiteytettynä: Oih! Hyvin menee!
Rakasta rintani ruhjeille. (Ihan kirjaimellisesti!)
S.A.
26.10.09
Vuoristoradalla.
20.10. (katso aiempi kirjoitus) Kirjoittaja voimakkaasti onnesta sekaisin.
21.10. Vauvan treffailua kahden tunnin välein keskolassa. Sörkintää lämpökaapissa. Kirjoittaja edelleen mammahöyryissään ja hyvässä voinnissa päivän. Uutisissa tämä.Vastaanotettu puhelu: "Sisäpiirin tietoa; varo etenkin näitä kerroksia XXX, paina hissinnappeja kyynärpäällä tai jalalla tai jollain muulla kuin käsin, hengitä vaikka aamutakin hihaan, jos hississä on muita..."
Yöllä nousi kuume. Lisäpeittoja, kuumaa suihkua, jopa vieno pyyntö, josko hoitaja voisi laulaa unilaulua kolmelta yöllä. Tärinää. Kirjoitin mielessäni testamentinkin yön pimeinä paniikkitunteina.
22.10. Verikokeita. Päänsärky. Yleinen surkutila. Verikoetulosten odottelua; saako edes mennä vauvan luo. Tulehdusarvot koholla. Verenpaineet taivaissa. Valkuaista virtsassa +++.
Sain käydä vähän vauvan luona. Vauvan sokerit heitteli, mutta aika virkkuna oli muuten. Itse vollotin kuin heikkopäinen. Jokainen huonompi tulos omissa arvoissa ja jokainen ystävällinen sana sai saman vesiputouksen aikaan. Maamilta sain kukkia (Kiitos :)) ja itkin sitten sitäkin, kun maailmassa on niin ihania ihmisiä. Luojan kiitos en jaksanut avata konetta... Olisin varmaan hukuttanut itseni kyyneliin lukiessani ed. kirjoituksen kommentteja:)
Cee soitti illalla ja itki puhelimessa, että: "Tuu jo äiti kottiin ku on ikävä!" No varmaan arvaattekin. YHYYYYYYYYY. Kuume nousi lisää ja verenpaine.
23.10. Uusia verikokeita. Hoitaja kertoo, että joskus saattaa mennä puoli vuotta, että elimistö "käynnistyy" uudelleen raskausmyrkytyksen jälkeen. Hienoa!
Vauvan sokeriarvot heittelee ja lääketippa päässä. Rikoin vahingossa silmälasini. Niin, ne ainoat mukana olevat.
Päänsärky+huimausvisa:
a) verenpaineesta
b) kuumeesta
c) sikainfluenssasta
d) matalasta hemoglobiinista (800 ml verta katosi synnytyksessä)
e) silmälasittomuudesta
f) yleisestä surkeudesta
Suihkussa ollessa tuli mieleen, että jos pyörtyisi sinne suihkuun, niin toivottavasti kaatuisi lattiakaivon päälle. Jos siten aiheuttaisi vedenpaisumuksen, niin saattaisi tulla löydetyksi. Muuten saattaisi saada makoilla ihan rauhassa tuntitolkulla siellä lattialla, ilman että kukaan huomaisi. Puoli tuntia suihkussa ei ainakaan herättänyt kenenkään mielenkiintoa tarkistamiseen asti. Ajattelin, että taitaa olla turhaa edes kysyä, josko joku vähän rutistaisi ja lohduttaisi. Toivoin, että vauvaa sentään joku ehtisi silittää, jos sillä tulisi paha mieli. Luonnotonta olla ihan ilman vauvaa eri kerroksissa, kun ainoa tarve olisi vain saada pitää pientä tiukasti sylissä.
Aloitettiin kahden antibiootin yhdistelmä johonkin. Ei muuten vieläkään tietoa mihin. Rinnat&kohtu kunnossa.
Väliin mahtui jotain kirkkaampia ajatuksiakin ja nimesin itseni Rivisika nro. 3:ksi. Pukeutunut kinkkuverkkoon. Emakkojen aatelia.
24.10. Lähdin heti aamusta haastamaan riitaa rähinätuullella. Tosin käyttäydyin ihan nätisti ja olin valmis myös joustamaan neuvotteluissa. Minun ehdotukseni oli pieni iltaloma ja verenpainemitari omaan käyttöön hetkeksi. Ukko ja pojat olivat tulossa mummolaan (keskolaan ei pääse kuin Ukko).
Lääkärin tuomio oli: "Alkaa vaikuttaa siltä, että sinulle voisi olla parempi päästä kotiin omien pariin! Verenpainelääkitystä jatketaan ainakin jälkitarkastukseen asti ja tulehdus, missä onkaan, pitäisi mennä ohi antibiooteilla." Mikä viisas lääkäri. Verenpaineen alalukema tipahti heti kymmenellä, kun kuulin kotiuttamisesta. Keräsin kimpsuni puolessa tunnissa.
Ennen lähtöä kävin keskolassa ja vauvalta oli irrotettu sokeritippa päästä. :):):)
Iltapäivän nyhjötin Ceen ja Ukon sylissä ja vieressä. Isoja poikia kiinnosti enemmän lypsykoneen mekaniikka. Ceelle näytettiin kuvia vauvasta ja Cee pöyhi omaa tukkaansa: "Kato vauva! Hiukset voi sotkea NÄIN!"
25.10. 10-11 ja 13:30-15 Ukon kanssa vauvaa hoitamassa keskolassa. Virkeä ja edelleen sokerit kohdallaan aika hyvin. Odotellaan, että vauva jaksaa syödä kaiken pullosta tai tissistä, eikä tarvitse enää nenä-mahaletkun kautta ottaa loppuja maitoja.
26.10. Hovikuljettajaveli kuskaa Akkaa sairaalalle ja takaisin. Pieni kovasti virkistynyt ja nyt on saatu jo nenä-mahaletkukin pois:) Oma pää on vielä aika höttöä ja aika nopeasti iskee väsy, mutta eiköhän tämä tästä!
Keskiviikkona on vielä keskustelu koskien synnytystä ja raskausmyrkytystä. Sen verran kuitenkin kätilön kanssa juttelin, että kyllä kaikki lähetetyt suojelusenkelit olivat tarpeen. Ja onneksi tilanne on näinkin hyvä. Vauvalla ei ole mitään hätää, eikä Akallakaan ainakaan sitten, kun saa vauvan kokonaan sairaalasta omaksi.
Kuvia olisi ja toki niitä laitan, mutta *tässä välissä otan pienet päiväunet ja käyn nyssyttämässä vauvaa sairaalassa*.
S.A.
Ps. Vastailen sähköposteihin yms. lähiaikoina:)
21.10. Vauvan treffailua kahden tunnin välein keskolassa. Sörkintää lämpökaapissa. Kirjoittaja edelleen mammahöyryissään ja hyvässä voinnissa päivän. Uutisissa tämä.Vastaanotettu puhelu: "Sisäpiirin tietoa; varo etenkin näitä kerroksia XXX, paina hissinnappeja kyynärpäällä tai jalalla tai jollain muulla kuin käsin, hengitä vaikka aamutakin hihaan, jos hississä on muita..."
Yöllä nousi kuume. Lisäpeittoja, kuumaa suihkua, jopa vieno pyyntö, josko hoitaja voisi laulaa unilaulua kolmelta yöllä. Tärinää. Kirjoitin mielessäni testamentinkin yön pimeinä paniikkitunteina.
22.10. Verikokeita. Päänsärky. Yleinen surkutila. Verikoetulosten odottelua; saako edes mennä vauvan luo. Tulehdusarvot koholla. Verenpaineet taivaissa. Valkuaista virtsassa +++.
Sain käydä vähän vauvan luona. Vauvan sokerit heitteli, mutta aika virkkuna oli muuten. Itse vollotin kuin heikkopäinen. Jokainen huonompi tulos omissa arvoissa ja jokainen ystävällinen sana sai saman vesiputouksen aikaan. Maamilta sain kukkia (Kiitos :)) ja itkin sitten sitäkin, kun maailmassa on niin ihania ihmisiä. Luojan kiitos en jaksanut avata konetta... Olisin varmaan hukuttanut itseni kyyneliin lukiessani ed. kirjoituksen kommentteja:)
Cee soitti illalla ja itki puhelimessa, että: "Tuu jo äiti kottiin ku on ikävä!" No varmaan arvaattekin. YHYYYYYYYYY. Kuume nousi lisää ja verenpaine.
23.10. Uusia verikokeita. Hoitaja kertoo, että joskus saattaa mennä puoli vuotta, että elimistö "käynnistyy" uudelleen raskausmyrkytyksen jälkeen. Hienoa!
Vauvan sokeriarvot heittelee ja lääketippa päässä. Rikoin vahingossa silmälasini. Niin, ne ainoat mukana olevat.
Päänsärky+huimausvisa:
a) verenpaineesta
b) kuumeesta
c) sikainfluenssasta
d) matalasta hemoglobiinista (800 ml verta katosi synnytyksessä)
e) silmälasittomuudesta
f) yleisestä surkeudesta
Suihkussa ollessa tuli mieleen, että jos pyörtyisi sinne suihkuun, niin toivottavasti kaatuisi lattiakaivon päälle. Jos siten aiheuttaisi vedenpaisumuksen, niin saattaisi tulla löydetyksi. Muuten saattaisi saada makoilla ihan rauhassa tuntitolkulla siellä lattialla, ilman että kukaan huomaisi. Puoli tuntia suihkussa ei ainakaan herättänyt kenenkään mielenkiintoa tarkistamiseen asti. Ajattelin, että taitaa olla turhaa edes kysyä, josko joku vähän rutistaisi ja lohduttaisi. Toivoin, että vauvaa sentään joku ehtisi silittää, jos sillä tulisi paha mieli. Luonnotonta olla ihan ilman vauvaa eri kerroksissa, kun ainoa tarve olisi vain saada pitää pientä tiukasti sylissä.
Aloitettiin kahden antibiootin yhdistelmä johonkin. Ei muuten vieläkään tietoa mihin. Rinnat&kohtu kunnossa.
Väliin mahtui jotain kirkkaampia ajatuksiakin ja nimesin itseni Rivisika nro. 3:ksi. Pukeutunut kinkkuverkkoon. Emakkojen aatelia.
24.10. Lähdin heti aamusta haastamaan riitaa rähinätuullella. Tosin käyttäydyin ihan nätisti ja olin valmis myös joustamaan neuvotteluissa. Minun ehdotukseni oli pieni iltaloma ja verenpainemitari omaan käyttöön hetkeksi. Ukko ja pojat olivat tulossa mummolaan (keskolaan ei pääse kuin Ukko).
Lääkärin tuomio oli: "Alkaa vaikuttaa siltä, että sinulle voisi olla parempi päästä kotiin omien pariin! Verenpainelääkitystä jatketaan ainakin jälkitarkastukseen asti ja tulehdus, missä onkaan, pitäisi mennä ohi antibiooteilla." Mikä viisas lääkäri. Verenpaineen alalukema tipahti heti kymmenellä, kun kuulin kotiuttamisesta. Keräsin kimpsuni puolessa tunnissa.
Ennen lähtöä kävin keskolassa ja vauvalta oli irrotettu sokeritippa päästä. :):):)
Iltapäivän nyhjötin Ceen ja Ukon sylissä ja vieressä. Isoja poikia kiinnosti enemmän lypsykoneen mekaniikka. Ceelle näytettiin kuvia vauvasta ja Cee pöyhi omaa tukkaansa: "Kato vauva! Hiukset voi sotkea NÄIN!"
25.10. 10-11 ja 13:30-15 Ukon kanssa vauvaa hoitamassa keskolassa. Virkeä ja edelleen sokerit kohdallaan aika hyvin. Odotellaan, että vauva jaksaa syödä kaiken pullosta tai tissistä, eikä tarvitse enää nenä-mahaletkun kautta ottaa loppuja maitoja.
26.10. Hovikuljettajaveli kuskaa Akkaa sairaalalle ja takaisin. Pieni kovasti virkistynyt ja nyt on saatu jo nenä-mahaletkukin pois:) Oma pää on vielä aika höttöä ja aika nopeasti iskee väsy, mutta eiköhän tämä tästä!
Keskiviikkona on vielä keskustelu koskien synnytystä ja raskausmyrkytystä. Sen verran kuitenkin kätilön kanssa juttelin, että kyllä kaikki lähetetyt suojelusenkelit olivat tarpeen. Ja onneksi tilanne on näinkin hyvä. Vauvalla ei ole mitään hätää, eikä Akallakaan ainakaan sitten, kun saa vauvan kokonaan sairaalasta omaksi.
Kuvia olisi ja toki niitä laitan, mutta *tässä välissä otan pienet päiväunet ja käyn nyssyttämässä vauvaa sairaalassa*.
S.A.
Ps. Vastailen sähköposteihin yms. lähiaikoina:)
20.10.09
20.10.
Meidän vauva
Mikä nauraa niin kuin aurinko, mikä itkee niin kuin kuu.
Mille meidän isä irvistelee: baby I love You
Mikä kaikkien on suosikki, jopa naapuritkin tykkää.
Mitä kaikki pihan lapset kilvan kärryillämme lykkää.
Mikä nauraa niin kuin aurinko, mikä itkee niin kuin kuu.
Mille meidän isä irvistelee: baby I love You
Mikä kaikkien on suosikki, jopa naapuritkin tykkää.
Mitä kaikki pihan lapset kilvan kärryillämme lykkää.
Se on se meidän uusi vauva -nimeä en muista.
Se joskus karjuu niin et' pikkulinnut tippuu puista.
Ei kävele, ei konttaa - silti emme pääse karkuun.
Sen vuoksi usein yölläkin me heräilemme parkuun.
On koira meillä myös, vaan vauva näyttää pienemmältä.
Ei pääse ruokapöytäänkään -ei ihme jos on nälkä.
Mikä nauraa niin kuin aurinko, mikä itkee niin kuin kuu.
Mille meidän isä salaa kuiskaa: baby I love You
Nyt tulkaa kaikki katsomaan kun vauva hymyilee
-niin tiedättepä senkin missä onni lymyilee.
- P. Rasinkangas-
Tänään kello 12.01. syntyi piiiitkäään synnytyksen (2 h 30 min, ponnistusvaihe 1 minuutti, josta 55 sekuntia kului siihen, että kätilö käski pidätellä vielä hetken) jälkeen 9 pisteen pieni poika. 2505 g ja 46 cm.
Pieni on nyt keskoskaapissa sokereiden ja lämmön takia- MUTTA ei mitään hätää! Kuuluu näillä raskausmyrkytysvauvoilla kuulemma asiaan. Oma pää on vähän vauhdista pyörällä, mutta muuten olen oikein hyvävointinen:)
Leikkasin napanuoran 12.02 ja Ukko tuli parahiksi paikalle 12.03. Ei tikkejä, ei nirhaumia, olo on nyt kuin ei olisi edes synnyttänyt. Kipuun sain ilokaasua ja senkin maskin onnistuin sotkemaan hiuksiini niin, että kätilön piti irrotella se:) Kamera oli osaston lukitussa kaapissa ja sitten keskolaan muistin ottaa sen kameran- vain akku jäi laukkuun. Eli vähän suttuinen kännykkäkuva nyt tähän hätään.
Nyt vaan on niin onnellinen olo:) Huhhei! Kiitos teille kaikille ihanille mukana odottajille!
S.A.
19.10.09
Sinkoilua ja sähläystä.
Homman nimihän on nyt sitten semmoinen, että perjantaina oli ensimmäinen suunnitelma käynnistykselle- peruuntui- ehkä viikonloppuna-mutta kun oli kiirettä- eilen sanottiin, että tänään aamusta- heko-heko-synnytyssalit on täynnä- niin, että huomenna sitten. Heti käsi pystyyn, jos joku uskoo, että huomenna täällä tapahtuisi jotain! Minä en enää usko!
Dee ei kasva enää mahassa, olemme näin tuplakuljetuksena huonoa seuraa toisillemme, minä en saa liikkua juurikaan (eli ei saa kipitellä portaissa tms.). Pattitilanne, niinkuin mahastakin voi päätellä. Hahhaa. Vitsitkin vain huononee.
Ja kyllä. Minä ymmärrän, että synnytyssaliin ei voi montaa muoria pistää vierekkäin punnertamaan ja ne, jotka siellä nyt ovat tositoimissa, ovat käynnistyneet spontaanisti. Ehdotin kyllä ystävällisesti, että hissikin kävisi.
Ja silti. Her-mos-tut-taa. On vähän huono olo ja väsyttää, mutta uni ei tule näin päivällä ja jos tulee, niin sitten valvotuttaa yöllä.
Lisäys: 18.30: Deetä pitää tarkkailla tarkempaan ja heti, kun parempaan laitteeseen mahtuu, niin menen sitten sinne. Täähän on melkeen ku tivolissa jonottamista. Hoitajat on ihan tupella ja joka paikassa ähisee ja puhisee muoreja. Itseasiassa nyt mulla alkaa jo naurattaa tämä touhu. Itkukaan tuskin auttaa, niin otetaan sitten niin kevyesti kuin voidaan!
Eli tämä postaus nyt on tämmöinen sekava, kun osan kirjoittelin päivällä ja nyt sitten lisäsin loppuosan.
Näihin tunnelmiin nyt tällä kertaa!
S.A.
Dee ei kasva enää mahassa, olemme näin tuplakuljetuksena huonoa seuraa toisillemme, minä en saa liikkua juurikaan (eli ei saa kipitellä portaissa tms.). Pattitilanne, niinkuin mahastakin voi päätellä. Hahhaa. Vitsitkin vain huononee.
Ja kyllä. Minä ymmärrän, että synnytyssaliin ei voi montaa muoria pistää vierekkäin punnertamaan ja ne, jotka siellä nyt ovat tositoimissa, ovat käynnistyneet spontaanisti. Ehdotin kyllä ystävällisesti, että hissikin kävisi.
Ja silti. Her-mos-tut-taa. On vähän huono olo ja väsyttää, mutta uni ei tule näin päivällä ja jos tulee, niin sitten valvotuttaa yöllä.
Lisäys: 18.30: Deetä pitää tarkkailla tarkempaan ja heti, kun parempaan laitteeseen mahtuu, niin menen sitten sinne. Täähän on melkeen ku tivolissa jonottamista. Hoitajat on ihan tupella ja joka paikassa ähisee ja puhisee muoreja. Itseasiassa nyt mulla alkaa jo naurattaa tämä touhu. Itkukaan tuskin auttaa, niin otetaan sitten niin kevyesti kuin voidaan!
Eli tämä postaus nyt on tämmöinen sekava, kun osan kirjoittelin päivällä ja nyt sitten lisäsin loppuosan.
Näihin tunnelmiin nyt tällä kertaa!
S.A.
17.10.09
Tunti ja koe kerrallaan eteenpäin.
Oi voi. Jännä juttu, kun minun nyt pitäisi ilmeisesti voida huonosti ja ei tunnu miltään. Ei kivistä, ei kolota, ei huippaa, ei ahdista, ei purista. Se arvo mikä oli 2600 (HUONO), oli tänään 5000 (ei tarvitse olla asiaan kovinkaan perehtynyt, että osaa päätellä sen olevan TODELLA HUONO). Nyt sitten verikoetta, käyrää ja kaikkea pilputusta. Synnytyssaleissa on kiirusta ja koitetaan huomiseen ainakin pärjäillä. Ainoa mistä vähän huomasin, että en taida olla ihan terässä, oli se, että suihkussa käynnistä tuli aikamoiset näköhäiriöt.
Tympii jupista näistä, koska jos tätä joku lapseton lukee, niin eihän kukaan tämmöisen yhdeksän kuukauden valitusvirren jälkeen uskalla edes ajatella, että olisi mukavaa tulla raskaaksi. PÖH.
Siispä painotan, että kaikki 3 aiempaa raskautta ovat olleet ihania, helppoja ja olen ollut elämäni parhaassa kunnossa. Seesteinen, hyväntuulinen ja miellyttävää seuraa.
Vaan viime yön nukuin kuin pieni porsas:). Huonekaverin kanssa oikein säpsähtäin herättiin puoli yhdeksältä, kun siivooja pöläytti valot päälle ja huikkasi huomenet. Hih. Hoitajat vielä kysyivät illalla otanko unilääkkeen. No en, se tuskin lienee tarpeellinen.
S.A.
Ps. Aikamoisen tehtävän se Hanni mulle langettikin. Pitää nyt vielä viikko kintut ristissä! No yritetään, yritetään. Liskonainen vartioi sitten samalla, ettei niiden kissanpennutkaan synny ennen Deetä. Jos en mie, ni ei muutkaan!;D
Tympii jupista näistä, koska jos tätä joku lapseton lukee, niin eihän kukaan tämmöisen yhdeksän kuukauden valitusvirren jälkeen uskalla edes ajatella, että olisi mukavaa tulla raskaaksi. PÖH.
Siispä painotan, että kaikki 3 aiempaa raskautta ovat olleet ihania, helppoja ja olen ollut elämäni parhaassa kunnossa. Seesteinen, hyväntuulinen ja miellyttävää seuraa.
Vaan viime yön nukuin kuin pieni porsas:). Huonekaverin kanssa oikein säpsähtäin herättiin puoli yhdeksältä, kun siivooja pöläytti valot päälle ja huikkasi huomenet. Hih. Hoitajat vielä kysyivät illalla otanko unilääkkeen. No en, se tuskin lienee tarpeellinen.
S.A.
Ps. Aikamoisen tehtävän se Hanni mulle langettikin. Pitää nyt vielä viikko kintut ristissä! No yritetään, yritetään. Liskonainen vartioi sitten samalla, ettei niiden kissanpennutkaan synny ennen Deetä. Jos en mie, ni ei muutkaan!;D
16.10.09
Sairaalapolkkaa.
Siis tänään sopii onnitella Akkaa, mutta vain siitä syystä, että minulla on ns. nimipäivä. Kultapossukerholehti päätti joskus vuonna pipo ja kypärä, että minun nimiset sopii lykätä Sirkan ja Sirkun päiväksi juhlimaan ja sillä sitä sitten mennään.
Ottivat eilen osastolle. Käyrää otetaan 3 kertaa päivässä, ultrataan kerran, pissaa keräilen ja yritän pysyä rauhassa ja paikoillani. Arvatkaapa mikä on vaikeinta? Tänä aamuna lääkäri vielä väläytti kalvojen puhkaisua... Olin tietysti jo ihan täpinöissäni, mutta niin se jäi meinailuksi. Eipä silti, tilanne on sinänsä ulkoisiltakin puitteilta "kypsä", ei ainoastaan minun päässäni, joten jos joku lääkäri ottaa virkkuukoukun esiin, niin tungen kyllä ahterini jonon keulille.
Verenpaineissa pääsin jo alapaineiden osalta 110:een :/ Onneksi äiti ja täti kävivät kylässä ja sain serkun kannettavan+mokkulan lainaksi, niin on jotain toiveita, että pysyn paikoillani. Käyräliuskaakin tarjouduin itse viemään lääkärille kuutta kerrosta alemmas, mutta eivät ne hoitajat päästäneet minua. Arvasivat varmaan, että oma lehmä minulla olisi ojassa ja ruikuttaisin sitä virkkuukoukkua.
Ukko, anoppi ja pojat ovat kotona. Eilen aamulla olimme ajelleet puoli tuntia tänne sairaalaa kohti, kun anoppi soitti, että koira on karussa. Oma pph oli sattunut olemaan kävelyllä ja tullut avustamaan Ceetä ja anoppia koiran kiinniotossa. Pph, anoppi ja Cee olivat menneet meille sisälle ja Remu oli hirvikäristyksen ja uteliaisuuden siivittämänä hipsinyt myös pirttiin.
Dee voi mahassa ihan ok. Eilen oli jotain pientä häikkää käyrässä, mutta tänään on ollut hyvät käyrät ja jopa 1 supistuskin. En tosin tuntenut sitä, mutta siitä on mustaa valkoisella. Niin ja käsikopelolla 2500 g ja ultralla 2200 grammaa on tämän hetkiset arviot. Tässä samassa huoneessa on kolmikiloinen pikkupoika ja voi hyvänen aika miten pieneltä hänkin näyttää!
Vaan nyt singahdan blogikierrokselle! Silirimpsis vaan kaikille ja mukavaa perjantai-iltaa! Tulen kyllästyttämään teidät näännyksiin vielä lähipäivinä näillä höpinöillä, uskokaa pois!
S.A+ Deeeeee
Ottivat eilen osastolle. Käyrää otetaan 3 kertaa päivässä, ultrataan kerran, pissaa keräilen ja yritän pysyä rauhassa ja paikoillani. Arvatkaapa mikä on vaikeinta? Tänä aamuna lääkäri vielä väläytti kalvojen puhkaisua... Olin tietysti jo ihan täpinöissäni, mutta niin se jäi meinailuksi. Eipä silti, tilanne on sinänsä ulkoisiltakin puitteilta "kypsä", ei ainoastaan minun päässäni, joten jos joku lääkäri ottaa virkkuukoukun esiin, niin tungen kyllä ahterini jonon keulille.
Verenpaineissa pääsin jo alapaineiden osalta 110:een :/ Onneksi äiti ja täti kävivät kylässä ja sain serkun kannettavan+mokkulan lainaksi, niin on jotain toiveita, että pysyn paikoillani. Käyräliuskaakin tarjouduin itse viemään lääkärille kuutta kerrosta alemmas, mutta eivät ne hoitajat päästäneet minua. Arvasivat varmaan, että oma lehmä minulla olisi ojassa ja ruikuttaisin sitä virkkuukoukkua.
Ukko, anoppi ja pojat ovat kotona. Eilen aamulla olimme ajelleet puoli tuntia tänne sairaalaa kohti, kun anoppi soitti, että koira on karussa. Oma pph oli sattunut olemaan kävelyllä ja tullut avustamaan Ceetä ja anoppia koiran kiinniotossa. Pph, anoppi ja Cee olivat menneet meille sisälle ja Remu oli hirvikäristyksen ja uteliaisuuden siivittämänä hipsinyt myös pirttiin.
Dee voi mahassa ihan ok. Eilen oli jotain pientä häikkää käyrässä, mutta tänään on ollut hyvät käyrät ja jopa 1 supistuskin. En tosin tuntenut sitä, mutta siitä on mustaa valkoisella. Niin ja käsikopelolla 2500 g ja ultralla 2200 grammaa on tämän hetkiset arviot. Tässä samassa huoneessa on kolmikiloinen pikkupoika ja voi hyvänen aika miten pieneltä hänkin näyttää!
Vaan nyt singahdan blogikierrokselle! Silirimpsis vaan kaikille ja mukavaa perjantai-iltaa! Tulen kyllästyttämään teidät näännyksiin vielä lähipäivinä näillä höpinöillä, uskokaa pois!
S.A+ Deeeeee
11.10.09
Kumipallona luokses pompin...
Tässäpäs pömppömpöö;D, ole hyvä Hanni:)! Rv 37+4S.A.
Ps. Omituisesti onnistuin söheltämään kamera+kannettava yhdistelmällä. Kuvat piti siirtää kameralta koneelle, niin sain imaistua kuvat koneelta kameralle. Kaikenlaista on tullut möhlittyä, mutta tämä olikin ihan uudenlainen kämmi 8O
8.10.09
Linkousvaihe?
No nyt on Akka mahoineen siirretty sairaalan huoleksi. Nyt sitten odotellaan soittoa, joko huomenna tai alkuviikosta ja sitä myöten kutsua sairaalaan. Joku arvo (olisiko nyt sitten ollut sitä pissaa?), jonka pitäisi olla 100 tai alle sen, olikin 2600. Hups. Dee oli painoarvion mukaan 2300 g eli kasvaa kyllä, mutta tuolla omalla kirppukäyrällään. Hassu olo. Siis tuntuu, että nyt vihdoin tapahtuu jotain, mutta toisaalta siten ettei voi oikein itse vaikuttaa. Outoa. Pitää varmaan kuitenkin ostaa joku 50 senttinen vaate.
Nyt ei millään irtoa enempää tekstiä. (Hehhee, kerrankin Akka on hiljaa;D)
S.A.
Nyt ei millään irtoa enempää tekstiä. (Hehhee, kerrankin Akka on hiljaa;D)
S.A.
5.10.09
Yöhöpötys.
Huomenna aion lähteä heti aamusta kaupoille. Oikeastaan mitään ei tarvitsisi enää hankkia, mutta koska paikallisessa kangaskaupassa (ei siinä jonka myyjät eivät harrasta ompelua) on kestovaippapäivä, niin sen varjolla voin hyvin lähteä ystävän kanssa muutenkin kaupoille luuhaamaan. Kas kuinkas sattuikaan. Sen verran ne vaipat kiinnostaa, että käyn kuitenkin katsomassa kaavoja jne. Älkää huoliko, en tule täyttämään blogia jatkossa millään vaippakuvilla ja sitä paitsi kamera on edelleen- en tiedä missä. (Pitää muuten varmaan koittaa oikeasti löytää se ennen Deen saapumista...)
Turhamaisena naisena veivasin pampulat päähän yöksi, jotta huomenna on kiharat ja mukavampaa mennä shoppailemaan. Aion ostaa napakoita alushousuja. Uudet housut tai hameen tai mekon. Lisäksi paidan, jos en osta mekkoa. Paksut kivat legginssit tai sukkahousut. Siis uuden vaatekerran itselleni kotiutumistani varten. Tällä kokemuksella voin sanoa, että napakat pikkuhousut on ihan taivaalliset siinä vaiheessa, kun persuus reuhottaa kuin neljäntuulenlakki. Lisäksi uudet housut/hame ja paita tai mekko on oikein oivallinen "palkinto" hyvin tehdystä työstä. Deelle on jo kaikki hankittu mitä tarvitaankin, joten nyt voin hyvin hellitellä vähän itseänikin. Enkö voikin?
Kirjastosta haen valmiiksi lukemista, nyt kuukauden laina-ajan pitäisi yltää yli synnytyksen. Pakkaan sairaalakassin ja Deen kassin valmiiksi ja nakitan Ukon kiinnittämään turvakaukalon valmiiksi lestabussiin. Hmm, onkohan vielä jotain tekemättä? Ruokaa voisi tehdä valmiiksi pakkaseen. Kapustan pyörittely ei juurikaan kiinnosta siinä vaiheessa, kun vaihtoehtona on vauvan nuuskuttelu.
(Laiskuuden huippu: Silloin, kun odotin viimeisilläni Beetä, otin serkkuni kaupoille mukaan ja ostin hänen vartaloaan apuna käyttäen vaatteet itselleni valmiiksi Been ristiäisiä varten.)
Oli tarkoitus vielä jatkaa tuota aiempaa "sarjaa", mutta tähän väliin törähti nyt tämmöinen tajunnanvirta. Jatketaan sitä sarjaa joko yöllä, jos ei nukuta, tai huomenissa.
Viime yön kiukuttelin sen saamarin pissapänikän kanssa. Ei huvittanut yhtään vessareissut ja normaalin noin viiden sijaan kävin vain yhdesti. Siis itsehän minä siitä kärsin, mutta pienen ihmisen julmat kostot on pieniä nekin ja osuvat omaan nilkkaan;D
S.A.
Turhamaisena naisena veivasin pampulat päähän yöksi, jotta huomenna on kiharat ja mukavampaa mennä shoppailemaan. Aion ostaa napakoita alushousuja. Uudet housut tai hameen tai mekon. Lisäksi paidan, jos en osta mekkoa. Paksut kivat legginssit tai sukkahousut. Siis uuden vaatekerran itselleni kotiutumistani varten. Tällä kokemuksella voin sanoa, että napakat pikkuhousut on ihan taivaalliset siinä vaiheessa, kun persuus reuhottaa kuin neljäntuulenlakki. Lisäksi uudet housut/hame ja paita tai mekko on oikein oivallinen "palkinto" hyvin tehdystä työstä. Deelle on jo kaikki hankittu mitä tarvitaankin, joten nyt voin hyvin hellitellä vähän itseänikin. Enkö voikin?
Kirjastosta haen valmiiksi lukemista, nyt kuukauden laina-ajan pitäisi yltää yli synnytyksen. Pakkaan sairaalakassin ja Deen kassin valmiiksi ja nakitan Ukon kiinnittämään turvakaukalon valmiiksi lestabussiin. Hmm, onkohan vielä jotain tekemättä? Ruokaa voisi tehdä valmiiksi pakkaseen. Kapustan pyörittely ei juurikaan kiinnosta siinä vaiheessa, kun vaihtoehtona on vauvan nuuskuttelu.
(Laiskuuden huippu: Silloin, kun odotin viimeisilläni Beetä, otin serkkuni kaupoille mukaan ja ostin hänen vartaloaan apuna käyttäen vaatteet itselleni valmiiksi Been ristiäisiä varten.)
Oli tarkoitus vielä jatkaa tuota aiempaa "sarjaa", mutta tähän väliin törähti nyt tämmöinen tajunnanvirta. Jatketaan sitä sarjaa joko yöllä, jos ei nukuta, tai huomenissa.
Viime yön kiukuttelin sen saamarin pissapänikän kanssa. Ei huvittanut yhtään vessareissut ja normaalin noin viiden sijaan kävin vain yhdesti. Siis itsehän minä siitä kärsin, mutta pienen ihmisen julmat kostot on pieniä nekin ja osuvat omaan nilkkaan;D
S.A.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)