Tänään oli siis Deen vuoro käydä näyttämässä purukalustonsa. "Potilas" otti tarkistuksen rennosti- NUKKUMALLA! Siis nukahti autoon matkalla h-hoitajalle ja kannoin nukkuvana sisään ja nukkuvana ulos. (Epäilisin kohta jo jotain narkolepsiaa, mutta kun ei sille sitä piikkiä ole annettu.)
Cee oli luonnollisesti mukana ja kuinkas sattuikaan. Sunnuntaina saatu (ja kadotettu) pizzerian kylkiäistikkari löytyi sopivasti juuri ennen h-hoitajalle menoa. Koska kadonnutta tikkari oli itketty pää punaisena jo sunnuntai, ei sitä vaan voinut napata pois onnesta sekaiselta lapselta. (Ja se joka sanoo, että "helppoa kuin ottais lapselta tikkarin suusta", ei takuulla ole yrittänyt ottaa lapselta tikkaria suusta...) No ei muuta kuin ilmoittautumaan ja vastaanottohenkilöllä vähän nyki naamaa ja hän totesi pojalle, että aika rohkeaa tulla tikkari suussa hammaslääkäriin. Hammashoitajalla nauratti ihan avoimesti, kun katsoi Ceetä, joka antaumuksella imeskeli toffeetikkaria. Minä tyydyin toteamaan, että on meillä karkkipäiväkin käytössä, mutta joskus nyt vaan käy näin ja tikkari syödään tiistaiaamuna yhdeksältä. Reíkiä pojilla on kuitenkin ollut vähän- tai ei ollenkaan, niin kai me jonkunlainen synninpäästö saatiin. (Tai sitten ne hieroo suuria karvaisia käsiään yhteen ja miettii, että kyllä tulee hyviä asiakkaita tuleville vuosille;))
Hammasharjaa ja tahnatuubia rikkaampina poistuimme paikalta ja vuoden kuluttua uudelleen- siis Deen kanssa!
Oli jotain muutakin kirjoitettavaa kyllä mielessä, mutta säppäänpä ruoan tulille tässä välissä ja jatkan myöhemmin, jahka muistan mikä se asia oli:)
Heippa!
S.A.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti