Eläinten ystävien kannattaa skipata tämä kirjoitus. Lämmin kesä on ilmeisesti vahvistanut hiiri- ja myyräkantaa. Remu on viime aikoina välillä vauhkoontunut terassilla ja siitä päättelin, että siellä varmaan on jotain. Pyysin Ukkoa tuomaan Ratakia. Sitten taas tehtiin perinteiset sankoansat. Eli muoviämpärin pohjalle Ratak-hiiribaarin rouhetta, sanko maahan ja sitä vasten lauta. Hiiret kipittää lautaa pitkin ja tipahtavat sankoon ja syövät itsensä hengiltä. Ansat viritettiin perjantai-iltana ja nyt on jo neljä raatoa.
Muuten saisivat kipittää hiirulaiset ja myyryläiset ihan rauhassa, mutta kun ne mokomat yrittää päästä pirttiin ja siinä menee raja!
Sankoansa on siinä mielessä hyvä, että myrkky on hallitusti tietyssä paikassa ja toisekseen siitä on helppo havaita, että ongelma on todellinen, eikä pelkästään minun vouhotusta;)
Tänään kauhistuin aika tavalla, kun sankossa oli kaksi hiirtä (tai mitä ne nyt onkaan), niin se toinen oli jyrsinyt toiselta kaulan auki! YÖK!
Kissa olisi kiva, mutta Aan allergian takia mahdoton.
Ja mitäs muuta tänään on tehty? Maalattu viimein ne saunan seinät. Bee oli oikein hyvä apulainen, Cee oli aivan kauhistuttava apulainen ja Deen ilmestyessä apuloimaan törkkäsin pensselit purkkiin odottamaan yön pimeitä tunteja. Onneksi se aine on vesiliukoista, joten lattiat saatiin pelastettua. Cee "laamasi" tomerana ja sitten nojaili käsillään siihen mistä oli juuri "laamannut". Kysellen vähän väliä: Oonko laamannu hyvin? Oonko hyvä? Pikkuriikisen takakireällä äänellä vakuuttelin jäljen olevan oikein hienoa ja apulaisen erityisen tarpeellinen. On se nyt ainakin ihan itsetehdyn näköinen. Eli ihan hyvin sopii tänne ilotaloon:)
(Jatkossa aion yrittää toteuttaa näitä juttuja niinä yön pimeinä tunteita...ihan yleisen sovun ja myös sen takia, että yhdessä puuhastellessa näköjään sotkuakin tulee huomattavasti enemmän.)
Letkeää sunnuntai-iltaa kaikille, lähden nyt tarkistamaan ansat (hrrr, kylmiä väreitä).
S.A.
7 kommenttia:
Meiän nuoret osti sellasen sähkösen karkottimen, minkä taajuutta voi
(täytyy)muutta ajoittain. Niille tuli ROTTIA sisään!! Hyvin on toiminut, ei oo tullu enää elukoita tupaan. ne asuu maalla metsän reunassa, joten kanta on riittävä.
Meillä pitää varmaan ruveta kanssa siirtymään tuohon hiiribaariin, kun meiltä katoaa kissat! Muuten olisivat vallan mainioita hiirentorjujia, mutta liikkuvat (leikatutkin) näköjään liian kaukana pihasta ja täällä korvessa näkyy olevan paaaljon kissavihaajia. Jos ei eläimissä, niin nuo metsästäjäihmiset eivät välttämättä pidä kissoista ja niitä kuulemma ammutaan surutta :-(
Oi ja voi, olisin juuri tarjonnut meidän kisulia teille lainaksi pariksi päiväksi. Olisi varmaan hiiret hävinneet, sillä neiti saa juoksulangassakin useita otuksia päivässä kiinni. Nyt on kuulema hyvä hiirikesäkin ;(
Frouva vois olla hyvä ja lakata kirjoittelemasta näitä ihmiselämäkommeediapätkiä tänne julkiseen sähköiseen meediaan, kun toisten vauvat herää kun ne tyrskii imettäessään. Yst. Terv. Eto sisäänpäinnauraja pk-seudulta.
Englannissa on jo tavattu metrin mittaisia rottia. Jos ne teille päin suunnistavat, niin saat varautua hankkimaan isomman saavin. Me myös suosimme samaa ainetta, mutta kiitos ämpärivinkistä. Hiiribaarit on nyt katettu yhdelle Kaj Fanckin lasilautaselle, yhdelle Arabian erikoislautaselle ja yhteen kristallikulhoon. Hiiret saavat näin aika arvokkaan kuoleman, olen ajatellut.
Jos myrkkyjen käyttö epäilyttää tai on muuten mahdotonta (eli jos epäilee että lapset/koirat/muut kotieläimet käy napostelemassa joko myrkkyä tai saalista) pelkkä 10 cm vettä sangon pohjalla riittää. Pikku ystävät hukkuvat iloisesti :) Ellei käy niin kuin meidän perällä, eli saalista tuli yhdessä yössä niin paljon että viimeiset pysyivät hengissä kelluvan ruumiskasan päällä...
hih, laamata, hihi.
Lähetä kommentti