Hipheiiii! (peukku ylös)

Tietysti silloin, kun on -jotain- tärkeää edessä, iskee vuosisadan flunssa. Yö meni niistäessä sekä omaa, että Deen nenää ja kuunnellessa yskän paukutusta vähän jokaisesta huushollin loukosta. Aamulla olo oli tasan tarkkaan kaikkea muuta kuin valovoimainen ja itsevarma. Jos silmät on kuin sian v****u pikkupakkasella ja ääni murrosikäisen harakan, niin tekee mieli vetää pussi päähän ja sanoa, että hohhoi.

Mutta, se mitä en aiemmassa kirjoituksessa sanonut, oli se, että "paikka on sinun, jos tulet" ja tämän päiväinen tapaaminen koski palkkaa yms. En uskaltanut liputtaa täysillä, kun ei vielä ollut kuitenkaan nimiä paperissa.

Sanoin palkkatoiveeni ja työnantaja haki toisen työnantajan myös paikalle. Palkkatoive taisi olla korkeahko, kun lause "hän nyt tinkaa palkkaa korkeammalla..."- otettiin kehiin. Korjasin, että "enhän mä tinkaa, vaan sanoin hinnan ja sen jälkeen olen vain istunut hiljaa...:)" Pikkuisen annoin (10 senttiä) viimekädessä periksi, enhän minä nyt ihan neuvottelukyvytön ole, en.

Sopimus allekirjoittettiin ja aloitan 4.10. Ja paikka on todellakin vakituinen.
Jesss! 

Ukon työt loppuu (tavallaan valitettavasti) syyskuun lopussa, mutta sittenpä vaihdetaan lennosta kotihoitajan/työntekijän roolit. Ceen ja Deen ei tarvitse vielä lähteä hoitoon.

Kakkostyön jatkamismahdollisuutta tiedustelin ja tälle ei näyttänyt olevan estettä- joten katson sitten jaksanko tehdä silloin tällöin vakityön vapaapäivinä tuota kakkostyötä. Pakko ei ole ja jos napsut loppuu, niin sitten keskityn olemaan vapaapäivinä vapaalla. Olenko minä jotenkin ahne?!

Työpaikka sijaitsee kokonaista 500 metrin päässä kotoa, joten kahta autoa ei tarvita missään tapauksessa. (peukku ylös)

Työvoimatoimistossa kävin perumassa edellisen viikon maanantaina latelemani työllistymissuunnitelmani. (Olin jo periaatteessa lupautunut toisaalle ja tämä vakipaikka tuli kyllä ns. puskasta).

Työvoimatoimisto oli ihan samoilla kantimilla hämmästelyissäni sen suhteen, että soitetaan ja pyydetään:O

Näillä mennään:) Lokakuussa luovutan vetovastuun huushollista ja blogin salasanan Ukolle. (Ei vaitenkaan, jatkan kyllä tätä kirjoittelua ihan itse:))

Nyt elämä risaiseksi ja bileet pystyyn! Drinkkivinkkinä tällä kertaa Finrexin!

S.A.

Ps. Se, että neuvottelut päättyy halaukseen ja toteamukseen: "Ihanaa saada sut tänne töihin!"- saa tämmöisen vanhan kehäketun myhäilemään melkosittain tyytyväisenä.