Arka pihvi ja antenni kädessä.

Kummallisiin keskusteluihin sitä vaan saattaa päätyäkin.

Cee pohti surullisena sitä, kun hänestä ei voi tulla äiti.

Cee: Ei mulle voi tulla omaa vauvaa.
Minä: No vaikkei sinusta voi tulla äitiä, niin voi sinusta tulla isä.
Cee: Niinkö?!!! (hurjan ilahtuneena ja yllättyneenä)
Minä: Joo-o. Sitten isona poikana, kun löydät kivan vaimon, niin teille voi sitten tulla vauva, joka on sinun vauva.
Cee: Niinkö?!!! Voiko minulle tulla ihan oikea oma vauva?!!
Minä: Juu-u, kyllä voi.
Cee: Mitä sä äiti sitten sanot mulle, kun mä tuun vauvan kanssa käymään täällä?
Minä: ...Öh... No varmaan, että onpa sulla rakkaalla pojalla tosi söpö vauva? Mikäs sen nimi on?
Cee: NIIN! Mikä sen nimi on?
Minä: No teidän täytyy sitten sinun vaimon kanssa keksiä teidän vauvalle kiva nimi.
Cee: Niin. No mitä muuta sä sitten sanot mulle?
Minä: ...Ööö... Ehkäpä mä pyydän saanko pitää sitä sylissä?
Cee: Saat, mutta tosi varovasti! Etkä saa kävellä vauva sylissä, vaan istut ihan rauhassa sohvalla.

Ja tätä jatkui ja jatkui.

Jotkut sanat on vähän vielä hakusessa ja viime päivinä päänvaivaa ovat aiheuttaneet arka pihvi ja antenni kädessä.

Maustoin pihvejä ja Cee kysyi onko ne arkoja? Minä melko virtaviivaisesti siihen, että nämä nyt mitään arkoja enää ole, kuolleet ei ole arkoja. Cee katsoi silmät ymmyrkäisenä ja otti yhden pihvin käteen ja alkoi haukkaamaan. Minä siihen, että "Älä, se on vielä raaka!" Ja Cee: "No niin, on onhan se sitten arka."
Arka=raaka

Yhtenä päivänä poika oli piirtänyt käsivartensa täyteen kuvia ja sanoi niiden olevan antenneja. Ajattelin, että no ottakoon humanoidi yhteyksiä ulkoavaruuteen, mutta sanoin, että jatkossa ei sitten piirrellä mitään antenneja mihinkään. Poika mietti hetken ja luetteli koko joukon ihmisiä, joilla on antennit, joten miksi hän ei saa. Mietin tovin ja sitten hoksasin: antenni=tatuointi.

Nyt aamupuuhiin!

S.A.

Edellisen kirjoituksen kommenteista suurkiitos, on tulossa vielä jatkoa, kunhan saan napsuteltua.