17.5.11

Pientä myrskyä ilmassa.

Jahas, jos nyt ihan tarkalleen katsoisi menneitä, niin saattaisi löytyä jokin pieni yhtymäkohta näitä hepuleihin (PiMS)...

No, meillä on siis tässä uudessa kodissa 3 vaatehuonetta. Yhdessä, siinä suurimmassa on kaksi riiputustankoa (joista toisen syö Ukon ulkovaatteet ja moottoripyörävaatteet, eikä sillä ole ollut m-pyörää kymmeneen vuoteen) ja kolme kuutiota vaatetta kasassa lattialla. Yksi vaatehuone on kengille ja yhdessä on juttuja. Vaatteille säilytystilaa on Aalla lipasto (riittää), Beellä komero (riittää), MINULLA, Ukolla, Ceellä ja Deellä kaikilla yksi hylly. Arvatkaapa missä lakanat, pyyhkeet, yms. yms. yms. No vittu siinä kolmessa kuutiossa kaikkien ylimääräisten vaatteiden kanssa, jotka ei mahdu niihin yksiin hyllyihin. Heti KÄSI ylös, sinä nainen, jonka kaikki vaatteet mahtuu yhdelle hyllylle!!! Includes alusvaatteet, juhlavaatteet, työvaatteet, römppävaatteet, siistit vaatteet, yövaatteet, *mahdun ehkä- vaatteet,* en ikinä mahdu, mutta rrrrrakastan vaatteet*, kesävaatteet, ulkovaatteet, lenkkivaatteet.... you name it.

No, hienovaraisesti ja vähän vähemmän hienovaraisesti olen esitellyt kaikenlaisia säilytysjärjestelmiä Ukolle. Mikään ei käy. Toi on liian levee, toi liian korkee, kaikki on liian kalliita, vähennä vaatteita, toi on ruma (mitä vitun väliä on ulkonäöllä, jos se on vaatehuoneen sisällä???), mä rakennan ne hyllyt (OH Really?! Ja tämä ihme tapahtuuuuu... ööö...ensi vuosituhannella???!!!)... Ja Dadadam.

Mitä tähän enää voi lisätä? No, sen että Ukko vetoaa siihen, että hänen vaatteet mahtuu hyvin yhdelle hyllylle. Miksei kaikkien muiden??? NO helkkari. Just siksi, että muut hankkii, ostaa, saa, tarvitsee vaatteita enemmän kuin yhdet Dimexsit kerran kymmenessä vuodessa. Tapan sen. Ukon siis. Lyön lihoiksi ja pakastan yhdelle hyllylle vittu koko Ukon.

Ja nyt päästään huikeaan loppunäytökseen. Sanoin, että siivoan huomenna autotallin ja käyn nyt viimein pakkasten loputtua kaikki romut läpi. Pakkaan talvikamat, joulukamat ja kaikki asianmukaisesti, sekä puran loput keittiön kamat (mihinhän niitä tarvii, jos ei ole kolmeen kuukauteen tarvinnut... no onhan siellä boolimalja yms.)

Ja Ukko kehtaa/uskaltaa/viitsii sanoa: "Autotalliin ei jää muuta kuin mun remonttikamat!" *TähänkohtaanhelvetinkipinöiviäkatseitaAkaltaUkolle* Juma, meinasi saatana silmät revetä päästä irti. Siis ongelma on: Ei ole hyllyjä mihin laskostaa vaatteita, kankaita, pyyhkeitä ja ongelmanratkaisija laittaa tikun ristiin asian eteen ehkä vuonna 5000 ja ongelmanratkaisija esittää minulle ehtoja miten työ pitäisi suorittaa. AI TAIVAS, että sillä on huumorintajua ja turnauskestävyyttä!

Nyt menen ja kuristan sen siihen ainoaan parisängynlakanaan, jota pestään ja kuivatellaan apinanraivolla, kun ei ole tilaa mihin laittaisi ne muut puhtaat. hyvät, ehjät parisängynlakanat.

S.A.

Ps. Päivän huippukohdat tarjoili jälleen Cee. Puheterapiassa terapeutti huomasi ässän jo sihahtelevan ja ärrän tärähtelevän, joten niitä ei ollutkaan tarpeen treenata. Terapeutti päätyi sananselitysharjoituksiin ja jatka lausetta- tehtäviin. Tehtävä meni näin: Terapeutti sanoi: Minä puen nukkea. Ja terapeutti jatkoi seuraavan lauseen, joka Ceen piti täydentää: Minä pompotan_____ (oikea vastaus olisi tietenkin PALLOA), niin Cee vastaa: "Äitiä!"

XD

Pps. Toinen huippukohta! Dee teki ensimmäisen aamupissan pottaan. Tai siis ekan pottapissan ikinä. Mieleni tekisi jättää mainitsematta, että kyseessä oli jatkopissa, joka jatkui potan jälkeen lattialle ja matolle ja loppui penkki"asiaan". Kovasti kuitenkin kehuttiin sitä pottalirua. Alku se on sekin.

Ppps. Tarkkasilmäiset huomasivat yhden vaatehuoneen täynnä juttuja- hahhaaaahaaa! Ei muuten ole minun pilputuksia. Siellä on kaikki VHS, DVD, Pleikkari- Karaoke-, LP-levyt, niiden laitteet ja johdot!!!

16.5.11

Sana sieltä ja toinen täältä.

Kuulo on vähän parempana, tiedän, että pitäisi käydä sitä vielä näyttämässä- mutta *en vain saa aikaiseksi varata aikaa*.

Dee opettelee sanoja hurjaa vauhtia. Äetee ja maetoo lausutaan Susikairalaisittain levveesti. Kun haluaa jotain lisää pyytää: "Tätä!"

Kakka-sana oli hetken käytössä, mutta se on vaihtunut ilahduttavaan "Asiaa!"-huudahdukseen. XD Dee taputtelee pyllyään ja toteaa: "Asiaa!" Jos pesulle ei lähdetä verrattain vikkelästi, tiedotus muuttuu muotoon: "Asia haisee!" Epämiellyttävät ja arveluttavat ja ei niin tutut asiat katetaan yhdellä sanalla: "Höh!"

Helkkarinmoinen touhuaja se kyllä on. Paahtaa höyryveturin lailla paikasta toiseen, enimmäkseen pahanteossa. Siis eihän se ilkeyttään, vaan puuhakkuuttaan, mutta jos päivässä menee kolmet koirannappulat hukkaan, kun se keittelee niistä veden kera puuroa (jota taas koira ei huoli). Hammastahnatuubit on pureskeltu, kengät kuljeteltu milloin minnekin, jne. Kirjahyllyn alimmat hyllyt ammottaa tyhjyyttään ja makkaratikku kurkistaa sohvan alta. Minkä tahansa purkin avaaminen luonnistuu käden käänteessä. Erityisen etevä huomaamaan kaikki hyväskät ja nopeasti kaataa namut, sipsit, leivät, murot ja kaiken lattialle- koira sanoisi: "Jippiaijeee", jos osaisi.

Viime viikonloppu taas hurahti vauhdilla. Beellä oli partioleiri. Kisoissa eivät ilmeisesti olleet kovin kummoisesti pärjänneet, mutta asia nauratti poikaa itseäänkin (ja tämä on siis ehdottoman hyvä ja toivottava asia, siis tappioiden sietäminen). Bee kertoi, että kuuden tehtävän jälkeen he eivät olleet olleet millään listalla, joten pisteitä ei tainnut tulla ollenkaan.

Aa. No perjantaina oli ollut joku käsittämätön hässäkkä, joka selvitettiin opettajan taholta näin: "X nimitteli Aan tyttöystävää h***a-sanalla ja Aa linttasi X:n tukkaan X:n oman purkan kiinni (jolla X oli ensin heittänyt O:a), tunti alkoi tukanleikkuulla ja X hikeentyi ja Aalla ja X:llä tuli käsirysy, johon opettaja meni väliin." Aha. Väärin käsirysytä ja väärin nimitellä ketään ja ihan helskutin väärin, että kesäloma ei ala vielä!!!! Jaksaajaksaajaksaavieläpariviikkoa. Tsemp mulle.

Cee. Puheterapian ensimmäinen kerta huomenna. Retki keskiviikkona. Deen rokotus torstaina. Täh, eikö perjantaina mitään erityistä?!

Jääkiekossa voitto tuli ja se lämmitti mieltä. Väsyttää vaan aivan tautisesti. Ei vanha jaksa valvoa yhteen ja nousta kuudelta. Siispä enempää jaarittelematta hampaiden pesulle ja koivet sojolleen.


S.A.

10.5.11

Puolikuuron äidin lapset.

Ei ole aakkosilla helppoa, ei. Äiti on puoliksi kuuro (ja iskä muuten vaan outo).
Tässä päivänä muutamana Ukko lähti autonrenkaita kiristämään tai siis niitä pultteja. Cee katosi samassa syssyssä ja ajattelin tietenkin, että se lähti iskän matkaan. Ukko tuli puolen tunnin päästä takaisin, mutta Cee ei tullut. Minä huolehtimaan, että mihin son poika kadonnut!? No, sehän löytyi vessasta, naama itkusta märkänä, kun oli puoli tuntia yrittänyt huutaa pyyhkimään:/ Ja minä en kuullut yhtään! Kamalaa!

Beellä oli oikomishoitoaika. Muistutin aamulla, että laittaa puhelimensa hälyyttämään edellisellä välitunnilla, jotta muistaa lähteä sinne hammaslääkärille.

Bee tuli työpaikalleni kummallinen kenkien säilytyspussi käsissään. Minä kysyin, että: "Mitä sulla siinä on?" "No, ne hammasraudat! Mä huusin sulle aamulla, että mihin mä laitan ne ja sä huusit  'Mukavaa-aa päivää-ää, kulta-a'!" (Ja se penteles imitoi minua kauhistuttavan hyvin! Vähän liian ylipirteästi ja venyttäen... Hitto. Mitähän kaikkea on taas mennyt ohi?

Ja tästä kiitos kuuluu sille korvatulehdukselle. Lääkekuuri loppui viime perjantaina, mutta edelleen puuttuu puoli päätä, kun toinen korva on pois pelistä. Jos ei olisi ihan kiintiö täynnä sairaaloita ja terveyskeskuksia, niin voisin käväistä näyttämässä korvaa uudelleen, mut ko ei jaksa, ni ei jaksa. Olkoon kuuro sitten.

Töissä se kyllä vähän haittaa. Pitää vääntää päätä kummallsiin asentoihin, että se parempi korva olisi asiakkaaseen päin. Varmaan seuraavaksi on niskat jumissa ;)

Äitienpäivänä sain kakkua, kahvia, lahjoja (itsetehtyjä ja suklaata) ja kahteen otteeseen ruokaa, jonka eteen en tehnyt mitään. Sain kyllä valmiin ruoan eilenkin kahteen otteeseen ja tänään. Minut opetetaan aivan liian hyvälle! :)

Jos tällä viikolla ilmoja piisaa, niin illat taitaa kulua haravan varressa- uusi piha on täynnänsä lehtipuita ja saattaapi olla parikin syksyä aikaa, kun viimeksi on harava viuhahdellut. Kasvimaalta bongasin mansikat (pitäisi leikata), pari kompostia ja 10 raparperitupsua. Tai vielä ne näyttää vähän irstailta, kun maasta tököttää vaan semmoisia punaisia mökylöitä. Googlasin kuitenkin, niin raparperiahan ne olivat. Jossain päin on kuulemma yrttejä ja vissiin pottujakin voisi johonkin penkkiin tökätä.

Vauhdilla menee päivät, kun on pitkiä päiviä (n.10h), niin illat hurahtaa ihan käsistä, ja oikeastaan aamutkin.

Oikein riemukasta viikkoa, nyt iltapuuhiin, haloo... onko tääällää-ää talossa-aa ketääännn? ;)

S.A.

6.5.11

Sesonkisisustajan painajaiskevät.

Meillä on joulukoristeita, meillä on pääsiäiskoristeita, meillä on vappukrääsää, meillä on kesäjuttuja, meillä on syksysomisteita, meillä on pilputusta mikä "sopii just hyvin ton kans". Meillä on kukkassöpönen helahoito romanttisiin fiiliksiin (sohvatyynyt, verhot, päiväpeitot, matot, pilputukset), meillä on seesteisen trendikkään virtaviivaisen kauden edellä mainitut jutut, meillä on hmmm. koristeita, somisteita ja *vittu* kaiken maailman silppua ihan joka samperin tunnetilaan ja fiilikseen. Noin äkkiseltään voisin sanoa, että mitä meiltä ei löydy, tiedän mistä sen saa, mutta todennäköisesti se kuitenkin löytyy meiltä.

Tämä alkuvuosi, kun on ollut aikamoinen POMMI meillä, niin sesongit on laahanneet jälkijunassa, perässä linkuttaen. Vieläkin pääsiäislampaat hymyilee takan nurkalla serpentiinit kaulassa. Tokikin osasyyn voi vierittää nopealle sesonkitemmolle. Harvoin sitä pääsiäistä ja vappua samalla viikolla vietetään.

No, tänään töistä tullessa päätin pistää terassin kuntoon. Kamat oli suunnilleen vaan paiskattu siihen ja näytti ihan kurjan tympeältä. Rumalta. Epäkutsuvalta:( EI meidän ulkoeteinen näytä tuolta!

(Hih, kun Ystävät olivat miehineen muuttoapuna niin miesten ilmeet oli kyllä *näkemisen arvoiset*... Mitä nää "PILPUTUKSIA" laatikot on? No niissä on Akan PILPUTUKSIA, ne sopii joskus johonkin-ihan varmasti; selvitti Ukko. No mutku näitä laatikoita on 25 kpl... Joo! Kyllä ne kaikki on *tositarpeellisia* kantakaa nyt vaan ne sinne uuteen kotiin ja rauhan nimissä; älkää kyseenalaistako mitään.)

No niin, mutta sinne johtoajatukseen siis. Tänään tuli jotain hrrrkiekkoa televisiosta ja minähän en sitä seuraa, joten siis puolihuolimattomasti samalla pesaisin ikkunat olohuoneesta, ja eteisestä, ja ... no sieltä terassilta, ovi oli kyllä vähän auki, että jännissä paikossa luiskahdin teeveen ääreen ;).

Lakaisin terassin, pesin pöydän irrotettavan lasikannen, pyyhin kalusteet, hain vähän pilputuksia, somistin, värkkäsin, siirsin yhtä juttua 20 senttiä toiseen suuntaan ja toista 15 senttiä toiseen.

Ja. Sitten en osannut päättää teenkö uuden pöytäliinan kivikankaasta jossa on pyörylöitä kiviä, vai käytänkö aikaa toisen kankaan etsimiseen- jossa olisi miljööseen paremmin sopivaa kulmikasta kivikangasta. 80

Ukko (hyvin koulutettuna) pyöritteli päätään ja vastaili ympäripyöreitä. Ihan hyvä, ehkä se kulmikkaampi (minä mulkaisin), ihan hyvä näin, tarviiko kesällä kynttilöitä? (Toinen mulkaisu), ai sunko mielestä väärän värinen kynttilä, niinkaisitten, hmmm... Ihan kulta miten sä haluut, mun mielestä kaikki on ihan hyvin:)

Ja nyt tietenkin pitäisi olla kuva, mutta kun.. siin on viel vähän säätöö...pari muuttujaa ja silleen ;D

Otan kuitenkin kuvan yhdestä jutusta, joka on mun mielestä ehkä maailman ihanin! Tämä ei liity oikeastaan mihinkään mitenkään, mutta siltä tämä on piiiitkääään aikaaan hurmaavin juttu mitä olen hankkinut;)

Olen ihan varma, että jos tälle salaattikastikekannulle ei kukaan muu lämpene, niin Sipulix lämpenee:)

Ratkiriemukasta perjantai-iltaa!

S.A.

Ps. Tämä hämmentävä päivitystahti johtuu ihan siitä, että tajusin juuri kirjoittaneeni edellisinä vuosina useita satoja kertoja ja nyt olen vaivaisessa n. 30 menossa. Saatte loppuvuonna noin kaksi kirjoitusta päivässä. Ties mitä soopaa täältä vielä irtoaa ;D Koittakaa kestää!

5.5.11

Työssäoppimista ja dieettiä.

Meillä on töissä ehkä universumin suloisin työssäoppija. Näppärä käsistään, hurjan ahkera, tunnollinen ja kaikkea. Ja hurjan ujo. Ihan mahdottoman ujo. Ja kun asiakaspalvelua pitäisi opetella, niin ihan surettaa, kun pieni ei kertakaikkiaan saa suutaan auki. "Päivää!" "Hei!"... Mutta ei mitään:/ Vaikka kuinka rohkaisee ja kannustaa, niin ei vaan riitä vielä rohkeus. Kauhistuttaa, että miten näytöstä voi antaa arvosanaa, kun kuitenkin pitäisi arvostella sitä aspaosiota:( Jos pitäisi arvostella ihan mitä tahansa muuta, niin paras arvosana kehiin heti, mutta kun... Höh! Ihan mänttiä! Miten kannustetaan vielä enemmän?

Ja toinenkin havaittu ongelma; koskee suurin piirtein kaikkia 14-17 vuotiaita tyttöjä. Ne EI SYÖ! EI MITÄÄN! JÄRKYTTÄVÄÄ! Miettikää nyt, 7,5 tuntia teet hommia kuin aropupu ja pakotettuna juot yhden kupillisen teetä. Ilman sokeria, maitoa mitään. Ei samperi ole todellista!

Toista se on meillä kehäraakeilla. Lähes joka päivä kannetaan töihin jotakin ylimääräistä hyväskää, milloin piirakkaa ja milloin karkkia. Kindermuna pukukaapissa naurattaa väkisinkin. Sovittiin työkaverin kanssa, että aletaan dieetille. Paitsi ei kesällä, kun pitää grillata ja syödä jäätelöä ja juoda vähän siideriä. Syyskuussa? No, ei se kato onnistu, kun mä pidän lopun kesäloman sillon, niin ei lomalla oikeen voi. Lokakuussa? Joo, sit alotetaan, mutta sovitaanko, että meillä olis sit ainakin yks herkkupäivä? Nehän sanoo, ettei saa vetää liian tiukalla. Joo, yks herkkupäivä viikossa. Ja joulukuussa pidetään sit taukoo... niinhän? Tottakai, kuka hullu nyt joulukuussa laihduttas? Joo, eli loka- ja marraskuu laihdutetaan ja sit ehkä tammikuussa taas? Kuulostaa ihan hyvältä, muttei kovinkaan tehokkaalta:P

Anyway, Tettiläisdieettiä ei kuitenkaan aiota edes kokeilla.

S.A.

Ps. Nyt äkkiä saunaan, palelee, kun lämpötila viileni taas pikkupakkasille. Antaa kesä odotuttaa itseään. Mutta ei se haittaa, ei ajateltu laihduttaa ennen kesää kuitenkaan. Sehän se ottais pattiin, kun laihtuisi 3 kg ja heti kesäkuun tokana olisi jo takaisin entisissä mitoissa.

4.5.11

Hukkaan mennyt raivari.

Minulla on sellainen tapa, että kuvittelen tulevia tapahtumia ja tilanteita. Käyn useita erilaisia mahdollisia vaihtoehtoja läpi ja siksipä jään hyvin harvoin sanattomaksi. Joo-o, varmaan aika kuluttavaa, mutta toisaalta taas hyvinkin viihdyttävää;) Etenkin, jos ennalta käsikirjoitettu tilanne etenee juurikin huippuunsa hiotun käsikirjoituksen mukaan.

Ukko on parina päivänä huokaillut, että pitäisi tehdä se kaatiskuorma. Lumen alta paljastui sänkyä, pöytää, maalipurkkia ja muuta törkyä sisältävä kasa, jonka päälle asettui se pilalle pesty joustinpatja. Romut siis olivat edellisen asukkaan, joka kyllä aikoi tilata vaihtolavan, mutta toisaalta romuläjä mahtui kuitenkin peräkärryyn, joten... siis päädyttiin jälkimmäiseen vaihtoehtoon.

Vaan, kun se tekeminen tyssäsi siihen lauseeseen "pitäisi" ja jatko oli kotiverkkarit jalkaan ja sohvalle telkkaria tuijottamaan. No perkele! Miksi pitäisi, pitäisi, pitäisi ja sitten ei kuitenkaan mitään! HÄ?!

Tänään kehräsin hyvän valmiin raivon kasaan ja odottelin kymmenen eri käsikirjoituksen kera Mr. Pitäisiä töistä. Tyynen rauhallisena keittelin risottoa ja odotin, että se tuttu... "hohhoijaa, pitäisi se kuorma tehdä..." Raaps, verkkarit, tuff, sohvalle.

Mielekkäin visio oli pamauttaa kattilan kansi kiinni, hypätä kumppareihin ja mennä reuhaamaan pihalle, jonka jälkeen sitten intopuna poskilla takaisin sisään, että nyt sun ei enää pitäisi, kun sen asian tekee, eikä vaan makaa sohvalla, kuin mätä peruna, niin ne asiat tulee tehtyä. Ja sitten siis takaisin risottoa hämmentämään. Ah, se olisi ollut kyllä makeaa.

Niin, Mr. Pitäisi tuli töistä, vetäisi verkkarit ja jalkaan ja sanoi: "Aa, tuutko vähän kaveriksi, niin laitetaan noi romut tonne kärryyn?"

Ihan epistä! Huutava vääryys! Että edes omassa kotona ei saa riidellä rauhassa, vetää huippuunsa viritettyä raivaria nautinnolliseen loppuun!

S.A.

3.5.11

Tiistain sekalaiset.

Listataan mukavia ja mietityttäviä asioita.

1. Olen viimeinkin löytänyt täydelliset housut. Tai kolmet. Mutta siis samaa merkkiä olevat, tämmöisen reisipersevän unelmat! Tanskalainen LauRie. Jumankeppulat sentään. Nyt on siistit suorat mustat housut, mustat caprit ja farkut. Täydellisen istuvat. Näyttää huippusiistiltä ja tuntuu kuin olisi verkkarit jalassa. Tykkään! Koska Susikairassa ei ollut (yllättäin) ko. housujen myyntipistettä, niin tilasin sovitteille toiselta puolelta maata ja valitsin sitten sopivat. Sekään ei yhtään jostain kumman syystä nostanut verenpainetta, että normaalisti otan 40-42 kokoa, niin näissä housuissa 38 oli passeli. Hah, eikä tarvinnut lyhentää lahkeita. Olen myyty.

2. Silmälasikaupassa oli upeaa palvelua. Tilasin lasit ja myyjä sanoi, että menee noin kolme viikkoa, kun lasit saapuu. Pöllöpääoptikko lupasi lasit viikossa. Heiiiii, camooooon. Meni viikko, toinen ja sitten otin yhteyttä, että eikö ne vieläkään ole tulleet... yhyy:( Myyjä tuli minun töihin kertomaan, että toiset lasit tulivat, pääsisinkö hakemaan. Otin surkeimman ilmeen ja pyysin aivan hurjan kauniisti, että etkö voisi hakea niitä sieltä teiltä töistä ja ikäänkuin tulla takaisin asettelemaan ne minun nenälleni. Olen *niisk* nuhainen ja apea ja iltavuorossa... Myyjä lupasi pilke silmäkulmassa, että no tämän kerran ja vain sinulle:) Hei, miettikääpä! Lasit kannetaan suoraan naamaan. Wooooouuuu!

3. Patonki Patonkimaasta on lähettänyt läjäpäin paketteja pojille. Ollaan saatu vaikka mitä ihania vaatteita niin talveksi kuin kesäksikin. Cee erityisesti on niin nopea liikkeissään, että nytkin on uusia vaatteita kerroksittain päällä ja osa pesussakin. Trendi näyttää tällä hetkellä olevan pitkät kalsarit alla ja shortsit päällä XD Jotenkin sitä on kesään valmistauduttava, joten jos treenaa shortsien käyttöä, niin sittenhän on helppo vaan jättää ne pitkät kalsarit sieltä välistä veks.

4. Laskin tässä muuten, että jos jokainen lapsi käy päivähoidossa 2 vuotiaasta 5 vuotiaaksi ja esikoulun ja peruskoulun ja askartelee noin yhden asian kuukaudessa, se tekee 720 (siis nelilapsisessa perheessä) taideteosta/askartelua/vohveliliinaa/puutyötä...jne. Aamenhallelujaa. Nytkin uusimmat tuotokset; jogurttipurkkiorava (luulin sitä hiireksi) ja joku pumpulipää (ehkä lumiukko?) ovat autossa kojelaudalla somisteena. Näihin aarteisiin vaan meinaa hukkua ja seinätila tasan loppuu kesken. Miten teillä muilla? Mistä olette vuokranneet varastotilaa lasten askarteluille? Ja nyt ne on jo yläasteella tehneet vaikka mitä sähköhärpäkkeitä! Pitääkö kotivakuutukseen lisätä joku askartelulisä? Jos sattuu syttymään tulipalo jostain mikä välkkyy ja viheltää, mutta kukaan ei oikein tiedä mikä se on...

Olikohan mulla muuta mielessä? Eipä tainnut olla. Tiistai-iltaa toverit!

S.A.

Ps. Kuinkahan kauan tässä flunssassa jatkuu tämä tolkuton väsymys? Voisi jo vaikka seitsemältä kaatua sänkyyn ja nukkua aamuun asti. *haukotus*

2.5.11

Ei nyt horjuteta tätä rauhaa...

Ihan monta päivää jo mennyt, ettei ole tullut mitään suurempaa sairautta/paskaa niskaan tai pöksyyn/mitään tollon töitä tms... Hui kauheeta!

Tämmöinen normaalielo on hurjan mukavaa, tätä lisää mulle kiitos:)

Cee kehui munkinpaistourakkaani vuolaasti: "Voi Äiti! Sä oot kyllä kunnon mies, kun paistoit meille munkkeja!" :) Tunsin ihan, kun rintakarvani pörhistyivät ylpeydestä. Muuten Vappu meni oikeinkin rauhallisissa tunnelmissa. Katsottiin Napapiirin sankarit-elokuva ja pamautettiin 93 ilmapalloa. Kyllä. Ostin 80 pientä normipalloa ja 13 suurta ja pitkulaista raidallista. Enää ei ole yhtään. Sunnuntai tuli lönkäiltyä ilman varsinaista toimintasuunnitelmaa ja nopsaanhan se päivä kului niinkin. Lukaisin viime viikolla "Kadonnut symboli"-kirjan ja nyt menee hauska Martina Haagin "Meidän kotona".

Aa on ollut rauhallisena ja kotona (jeejeejee), ehkä osasyynsä sillä, että löyhensin kotiarestia muotoon: "Kaverit saa tulla käymään meillä ja omalla pihalla saat olla." Osasyy voi tietysti olla myös uusi tyttöystävä M. Ihanan viatonta ja hellyyttäväähän tuo deittailu vielä tässä vaiheessa on. Eksä H ja nyksä M ovat parhaita kavereita ja kulkevat aina kahdestaan, joten siis ovat täällä meilläkin olleet sitten niin eksä kuin nyksäkin.

Deen päivähoitokeskustelu oli viimein tänään. Dee on sydämellinen ja ilmeikäs touhuaja. Ja harvinaisen kova kiipeilemään. Osaa ja uskaltaa kiivetä keinutuoliin ja osaa ottaa itse vauhtia ja kun saa hyvän vauhdin, uskaltaa nousta seisomaan siinä keinutuolissa. On se kyllä taitava! Voe mahoton!

Ukolla on töissä sesonki ja minä olen viime ja tämän viikon hoitoonkuskausvastuussa. Ihan hyvin on mennyt. Kertaakaan ei olla myöhästytty ja aina olen muistanut hakea ne poiskin. Heti joku pokaali mulle! Hyvä minä!

Tässäkö nyt tärkeimmät oli? Kerrankin siis ei mitään 8O Hengittäkää hiljaa ja rauhallisesti, että tasapaino ei vaan horjuisi!

S.A.

Ps. Vinkki!  Sotkin omat vaatteeni kohtalaisen pahasti pihkaan! Kääk! Ei ollut kynsilakanpoistoainetta (luojan kiitos, olisi varmaan lähteneet väritkin). Kokeilin sitten Lumenen silmämeikinpoistoainetta. Lähti kaikki pois! Juhuu! Eikä värit kärsineet ollenkaan! Lumenelle 10 pistettä! Pihkatahrat on purkan kanssa palkintopallilla ärsyttävimpien poistettavien listalla.

Olen ihan varma, että ko. silmämeikinpoistoaineesta tulee välittömästi markkinajohtaja, jos jonnekin purkin laitaan lisätään teksti, että soveltuu myös hankalien tahrojen poistoon. Ole hyvä Lumene:)