Pääsin eilen "harjoittelemaan" vauvan hoitoa vierihoitohuoneeseen. En ehkä olisi sitä harjoitusta muuten niin tarvinnut, mutta hoksasin, että sillä konstein pääsen ainakin pitemmäksi ajaksi vauvan luo:) Otin toiveikkaana Mansikin (sen lypsykoneen) mukaan ja ajattelin yrittää vaihtaa sen vauvaan. Onnistuin! Oi onnea! Nyt ollaan täällä mummolassa vielä Deen kanssa... Beellä oli nimittäin huomenna Halloweenpartyt koulussa, joita ei haluaisi missata, joten hakukomppanja tulee vasta huomenissa. Mutta mulla on vauva!!!! Jeee!!! Ouh. Nyt on pakko mennä nuuskuttamaan pientä-saanen anteeksi taas tämän pikaisen postauksen.
Lääkärin tarkastuksessa ei mitään huomautettavaa mistään; hieno vauva ja nyt kun ne sokeritkin viimein asettui niin kaikki on jees! :)
Hiphej! Kaunis kuulas aurinko hymyilee kilpaa kanssani!
S.A.
29.10.09
26.10.09
Vuoristoradalla.
20.10. (katso aiempi kirjoitus) Kirjoittaja voimakkaasti onnesta sekaisin.
21.10. Vauvan treffailua kahden tunnin välein keskolassa. Sörkintää lämpökaapissa. Kirjoittaja edelleen mammahöyryissään ja hyvässä voinnissa päivän. Uutisissa tämä.Vastaanotettu puhelu: "Sisäpiirin tietoa; varo etenkin näitä kerroksia XXX, paina hissinnappeja kyynärpäällä tai jalalla tai jollain muulla kuin käsin, hengitä vaikka aamutakin hihaan, jos hississä on muita..."
Yöllä nousi kuume. Lisäpeittoja, kuumaa suihkua, jopa vieno pyyntö, josko hoitaja voisi laulaa unilaulua kolmelta yöllä. Tärinää. Kirjoitin mielessäni testamentinkin yön pimeinä paniikkitunteina.
22.10. Verikokeita. Päänsärky. Yleinen surkutila. Verikoetulosten odottelua; saako edes mennä vauvan luo. Tulehdusarvot koholla. Verenpaineet taivaissa. Valkuaista virtsassa +++.
Sain käydä vähän vauvan luona. Vauvan sokerit heitteli, mutta aika virkkuna oli muuten. Itse vollotin kuin heikkopäinen. Jokainen huonompi tulos omissa arvoissa ja jokainen ystävällinen sana sai saman vesiputouksen aikaan. Maamilta sain kukkia (Kiitos :)) ja itkin sitten sitäkin, kun maailmassa on niin ihania ihmisiä. Luojan kiitos en jaksanut avata konetta... Olisin varmaan hukuttanut itseni kyyneliin lukiessani ed. kirjoituksen kommentteja:)
Cee soitti illalla ja itki puhelimessa, että: "Tuu jo äiti kottiin ku on ikävä!" No varmaan arvaattekin. YHYYYYYYYYY. Kuume nousi lisää ja verenpaine.
23.10. Uusia verikokeita. Hoitaja kertoo, että joskus saattaa mennä puoli vuotta, että elimistö "käynnistyy" uudelleen raskausmyrkytyksen jälkeen. Hienoa!
Vauvan sokeriarvot heittelee ja lääketippa päässä. Rikoin vahingossa silmälasini. Niin, ne ainoat mukana olevat.
Päänsärky+huimausvisa:
a) verenpaineesta
b) kuumeesta
c) sikainfluenssasta
d) matalasta hemoglobiinista (800 ml verta katosi synnytyksessä)
e) silmälasittomuudesta
f) yleisestä surkeudesta
Suihkussa ollessa tuli mieleen, että jos pyörtyisi sinne suihkuun, niin toivottavasti kaatuisi lattiakaivon päälle. Jos siten aiheuttaisi vedenpaisumuksen, niin saattaisi tulla löydetyksi. Muuten saattaisi saada makoilla ihan rauhassa tuntitolkulla siellä lattialla, ilman että kukaan huomaisi. Puoli tuntia suihkussa ei ainakaan herättänyt kenenkään mielenkiintoa tarkistamiseen asti. Ajattelin, että taitaa olla turhaa edes kysyä, josko joku vähän rutistaisi ja lohduttaisi. Toivoin, että vauvaa sentään joku ehtisi silittää, jos sillä tulisi paha mieli. Luonnotonta olla ihan ilman vauvaa eri kerroksissa, kun ainoa tarve olisi vain saada pitää pientä tiukasti sylissä.
Aloitettiin kahden antibiootin yhdistelmä johonkin. Ei muuten vieläkään tietoa mihin. Rinnat&kohtu kunnossa.
Väliin mahtui jotain kirkkaampia ajatuksiakin ja nimesin itseni Rivisika nro. 3:ksi. Pukeutunut kinkkuverkkoon. Emakkojen aatelia.
24.10. Lähdin heti aamusta haastamaan riitaa rähinätuullella. Tosin käyttäydyin ihan nätisti ja olin valmis myös joustamaan neuvotteluissa. Minun ehdotukseni oli pieni iltaloma ja verenpainemitari omaan käyttöön hetkeksi. Ukko ja pojat olivat tulossa mummolaan (keskolaan ei pääse kuin Ukko).
Lääkärin tuomio oli: "Alkaa vaikuttaa siltä, että sinulle voisi olla parempi päästä kotiin omien pariin! Verenpainelääkitystä jatketaan ainakin jälkitarkastukseen asti ja tulehdus, missä onkaan, pitäisi mennä ohi antibiooteilla." Mikä viisas lääkäri. Verenpaineen alalukema tipahti heti kymmenellä, kun kuulin kotiuttamisesta. Keräsin kimpsuni puolessa tunnissa.
Ennen lähtöä kävin keskolassa ja vauvalta oli irrotettu sokeritippa päästä. :):):)
Iltapäivän nyhjötin Ceen ja Ukon sylissä ja vieressä. Isoja poikia kiinnosti enemmän lypsykoneen mekaniikka. Ceelle näytettiin kuvia vauvasta ja Cee pöyhi omaa tukkaansa: "Kato vauva! Hiukset voi sotkea NÄIN!"
25.10. 10-11 ja 13:30-15 Ukon kanssa vauvaa hoitamassa keskolassa. Virkeä ja edelleen sokerit kohdallaan aika hyvin. Odotellaan, että vauva jaksaa syödä kaiken pullosta tai tissistä, eikä tarvitse enää nenä-mahaletkun kautta ottaa loppuja maitoja.
26.10. Hovikuljettajaveli kuskaa Akkaa sairaalalle ja takaisin. Pieni kovasti virkistynyt ja nyt on saatu jo nenä-mahaletkukin pois:) Oma pää on vielä aika höttöä ja aika nopeasti iskee väsy, mutta eiköhän tämä tästä!
Keskiviikkona on vielä keskustelu koskien synnytystä ja raskausmyrkytystä. Sen verran kuitenkin kätilön kanssa juttelin, että kyllä kaikki lähetetyt suojelusenkelit olivat tarpeen. Ja onneksi tilanne on näinkin hyvä. Vauvalla ei ole mitään hätää, eikä Akallakaan ainakaan sitten, kun saa vauvan kokonaan sairaalasta omaksi.
Kuvia olisi ja toki niitä laitan, mutta *tässä välissä otan pienet päiväunet ja käyn nyssyttämässä vauvaa sairaalassa*.
S.A.
Ps. Vastailen sähköposteihin yms. lähiaikoina:)
21.10. Vauvan treffailua kahden tunnin välein keskolassa. Sörkintää lämpökaapissa. Kirjoittaja edelleen mammahöyryissään ja hyvässä voinnissa päivän. Uutisissa tämä.Vastaanotettu puhelu: "Sisäpiirin tietoa; varo etenkin näitä kerroksia XXX, paina hissinnappeja kyynärpäällä tai jalalla tai jollain muulla kuin käsin, hengitä vaikka aamutakin hihaan, jos hississä on muita..."
Yöllä nousi kuume. Lisäpeittoja, kuumaa suihkua, jopa vieno pyyntö, josko hoitaja voisi laulaa unilaulua kolmelta yöllä. Tärinää. Kirjoitin mielessäni testamentinkin yön pimeinä paniikkitunteina.
22.10. Verikokeita. Päänsärky. Yleinen surkutila. Verikoetulosten odottelua; saako edes mennä vauvan luo. Tulehdusarvot koholla. Verenpaineet taivaissa. Valkuaista virtsassa +++.
Sain käydä vähän vauvan luona. Vauvan sokerit heitteli, mutta aika virkkuna oli muuten. Itse vollotin kuin heikkopäinen. Jokainen huonompi tulos omissa arvoissa ja jokainen ystävällinen sana sai saman vesiputouksen aikaan. Maamilta sain kukkia (Kiitos :)) ja itkin sitten sitäkin, kun maailmassa on niin ihania ihmisiä. Luojan kiitos en jaksanut avata konetta... Olisin varmaan hukuttanut itseni kyyneliin lukiessani ed. kirjoituksen kommentteja:)
Cee soitti illalla ja itki puhelimessa, että: "Tuu jo äiti kottiin ku on ikävä!" No varmaan arvaattekin. YHYYYYYYYYY. Kuume nousi lisää ja verenpaine.
23.10. Uusia verikokeita. Hoitaja kertoo, että joskus saattaa mennä puoli vuotta, että elimistö "käynnistyy" uudelleen raskausmyrkytyksen jälkeen. Hienoa!
Vauvan sokeriarvot heittelee ja lääketippa päässä. Rikoin vahingossa silmälasini. Niin, ne ainoat mukana olevat.
Päänsärky+huimausvisa:
a) verenpaineesta
b) kuumeesta
c) sikainfluenssasta
d) matalasta hemoglobiinista (800 ml verta katosi synnytyksessä)
e) silmälasittomuudesta
f) yleisestä surkeudesta
Suihkussa ollessa tuli mieleen, että jos pyörtyisi sinne suihkuun, niin toivottavasti kaatuisi lattiakaivon päälle. Jos siten aiheuttaisi vedenpaisumuksen, niin saattaisi tulla löydetyksi. Muuten saattaisi saada makoilla ihan rauhassa tuntitolkulla siellä lattialla, ilman että kukaan huomaisi. Puoli tuntia suihkussa ei ainakaan herättänyt kenenkään mielenkiintoa tarkistamiseen asti. Ajattelin, että taitaa olla turhaa edes kysyä, josko joku vähän rutistaisi ja lohduttaisi. Toivoin, että vauvaa sentään joku ehtisi silittää, jos sillä tulisi paha mieli. Luonnotonta olla ihan ilman vauvaa eri kerroksissa, kun ainoa tarve olisi vain saada pitää pientä tiukasti sylissä.
Aloitettiin kahden antibiootin yhdistelmä johonkin. Ei muuten vieläkään tietoa mihin. Rinnat&kohtu kunnossa.
Väliin mahtui jotain kirkkaampia ajatuksiakin ja nimesin itseni Rivisika nro. 3:ksi. Pukeutunut kinkkuverkkoon. Emakkojen aatelia.
24.10. Lähdin heti aamusta haastamaan riitaa rähinätuullella. Tosin käyttäydyin ihan nätisti ja olin valmis myös joustamaan neuvotteluissa. Minun ehdotukseni oli pieni iltaloma ja verenpainemitari omaan käyttöön hetkeksi. Ukko ja pojat olivat tulossa mummolaan (keskolaan ei pääse kuin Ukko).
Lääkärin tuomio oli: "Alkaa vaikuttaa siltä, että sinulle voisi olla parempi päästä kotiin omien pariin! Verenpainelääkitystä jatketaan ainakin jälkitarkastukseen asti ja tulehdus, missä onkaan, pitäisi mennä ohi antibiooteilla." Mikä viisas lääkäri. Verenpaineen alalukema tipahti heti kymmenellä, kun kuulin kotiuttamisesta. Keräsin kimpsuni puolessa tunnissa.
Ennen lähtöä kävin keskolassa ja vauvalta oli irrotettu sokeritippa päästä. :):):)
Iltapäivän nyhjötin Ceen ja Ukon sylissä ja vieressä. Isoja poikia kiinnosti enemmän lypsykoneen mekaniikka. Ceelle näytettiin kuvia vauvasta ja Cee pöyhi omaa tukkaansa: "Kato vauva! Hiukset voi sotkea NÄIN!"
25.10. 10-11 ja 13:30-15 Ukon kanssa vauvaa hoitamassa keskolassa. Virkeä ja edelleen sokerit kohdallaan aika hyvin. Odotellaan, että vauva jaksaa syödä kaiken pullosta tai tissistä, eikä tarvitse enää nenä-mahaletkun kautta ottaa loppuja maitoja.
26.10. Hovikuljettajaveli kuskaa Akkaa sairaalalle ja takaisin. Pieni kovasti virkistynyt ja nyt on saatu jo nenä-mahaletkukin pois:) Oma pää on vielä aika höttöä ja aika nopeasti iskee väsy, mutta eiköhän tämä tästä!
Keskiviikkona on vielä keskustelu koskien synnytystä ja raskausmyrkytystä. Sen verran kuitenkin kätilön kanssa juttelin, että kyllä kaikki lähetetyt suojelusenkelit olivat tarpeen. Ja onneksi tilanne on näinkin hyvä. Vauvalla ei ole mitään hätää, eikä Akallakaan ainakaan sitten, kun saa vauvan kokonaan sairaalasta omaksi.
Kuvia olisi ja toki niitä laitan, mutta *tässä välissä otan pienet päiväunet ja käyn nyssyttämässä vauvaa sairaalassa*.
S.A.
Ps. Vastailen sähköposteihin yms. lähiaikoina:)
20.10.09
20.10.
Meidän vauva
Mikä nauraa niin kuin aurinko, mikä itkee niin kuin kuu.
Mille meidän isä irvistelee: baby I love You
Mikä kaikkien on suosikki, jopa naapuritkin tykkää.
Mitä kaikki pihan lapset kilvan kärryillämme lykkää.
Mikä nauraa niin kuin aurinko, mikä itkee niin kuin kuu.
Mille meidän isä irvistelee: baby I love You
Mikä kaikkien on suosikki, jopa naapuritkin tykkää.
Mitä kaikki pihan lapset kilvan kärryillämme lykkää.
Se on se meidän uusi vauva -nimeä en muista.
Se joskus karjuu niin et' pikkulinnut tippuu puista.
Ei kävele, ei konttaa - silti emme pääse karkuun.
Sen vuoksi usein yölläkin me heräilemme parkuun.
On koira meillä myös, vaan vauva näyttää pienemmältä.
Ei pääse ruokapöytäänkään -ei ihme jos on nälkä.
Mikä nauraa niin kuin aurinko, mikä itkee niin kuin kuu.
Mille meidän isä salaa kuiskaa: baby I love You
Nyt tulkaa kaikki katsomaan kun vauva hymyilee
-niin tiedättepä senkin missä onni lymyilee.
- P. Rasinkangas-
Tänään kello 12.01. syntyi piiiitkäään synnytyksen (2 h 30 min, ponnistusvaihe 1 minuutti, josta 55 sekuntia kului siihen, että kätilö käski pidätellä vielä hetken) jälkeen 9 pisteen pieni poika. 2505 g ja 46 cm.
Pieni on nyt keskoskaapissa sokereiden ja lämmön takia- MUTTA ei mitään hätää! Kuuluu näillä raskausmyrkytysvauvoilla kuulemma asiaan. Oma pää on vähän vauhdista pyörällä, mutta muuten olen oikein hyvävointinen:)
Leikkasin napanuoran 12.02 ja Ukko tuli parahiksi paikalle 12.03. Ei tikkejä, ei nirhaumia, olo on nyt kuin ei olisi edes synnyttänyt. Kipuun sain ilokaasua ja senkin maskin onnistuin sotkemaan hiuksiini niin, että kätilön piti irrotella se:) Kamera oli osaston lukitussa kaapissa ja sitten keskolaan muistin ottaa sen kameran- vain akku jäi laukkuun. Eli vähän suttuinen kännykkäkuva nyt tähän hätään.
Nyt vaan on niin onnellinen olo:) Huhhei! Kiitos teille kaikille ihanille mukana odottajille!
S.A.
19.10.09
Sinkoilua ja sähläystä.
Homman nimihän on nyt sitten semmoinen, että perjantaina oli ensimmäinen suunnitelma käynnistykselle- peruuntui- ehkä viikonloppuna-mutta kun oli kiirettä- eilen sanottiin, että tänään aamusta- heko-heko-synnytyssalit on täynnä- niin, että huomenna sitten. Heti käsi pystyyn, jos joku uskoo, että huomenna täällä tapahtuisi jotain! Minä en enää usko!
Dee ei kasva enää mahassa, olemme näin tuplakuljetuksena huonoa seuraa toisillemme, minä en saa liikkua juurikaan (eli ei saa kipitellä portaissa tms.). Pattitilanne, niinkuin mahastakin voi päätellä. Hahhaa. Vitsitkin vain huononee.
Ja kyllä. Minä ymmärrän, että synnytyssaliin ei voi montaa muoria pistää vierekkäin punnertamaan ja ne, jotka siellä nyt ovat tositoimissa, ovat käynnistyneet spontaanisti. Ehdotin kyllä ystävällisesti, että hissikin kävisi.
Ja silti. Her-mos-tut-taa. On vähän huono olo ja väsyttää, mutta uni ei tule näin päivällä ja jos tulee, niin sitten valvotuttaa yöllä.
Lisäys: 18.30: Deetä pitää tarkkailla tarkempaan ja heti, kun parempaan laitteeseen mahtuu, niin menen sitten sinne. Täähän on melkeen ku tivolissa jonottamista. Hoitajat on ihan tupella ja joka paikassa ähisee ja puhisee muoreja. Itseasiassa nyt mulla alkaa jo naurattaa tämä touhu. Itkukaan tuskin auttaa, niin otetaan sitten niin kevyesti kuin voidaan!
Eli tämä postaus nyt on tämmöinen sekava, kun osan kirjoittelin päivällä ja nyt sitten lisäsin loppuosan.
Näihin tunnelmiin nyt tällä kertaa!
S.A.
Dee ei kasva enää mahassa, olemme näin tuplakuljetuksena huonoa seuraa toisillemme, minä en saa liikkua juurikaan (eli ei saa kipitellä portaissa tms.). Pattitilanne, niinkuin mahastakin voi päätellä. Hahhaa. Vitsitkin vain huononee.
Ja kyllä. Minä ymmärrän, että synnytyssaliin ei voi montaa muoria pistää vierekkäin punnertamaan ja ne, jotka siellä nyt ovat tositoimissa, ovat käynnistyneet spontaanisti. Ehdotin kyllä ystävällisesti, että hissikin kävisi.
Ja silti. Her-mos-tut-taa. On vähän huono olo ja väsyttää, mutta uni ei tule näin päivällä ja jos tulee, niin sitten valvotuttaa yöllä.
Lisäys: 18.30: Deetä pitää tarkkailla tarkempaan ja heti, kun parempaan laitteeseen mahtuu, niin menen sitten sinne. Täähän on melkeen ku tivolissa jonottamista. Hoitajat on ihan tupella ja joka paikassa ähisee ja puhisee muoreja. Itseasiassa nyt mulla alkaa jo naurattaa tämä touhu. Itkukaan tuskin auttaa, niin otetaan sitten niin kevyesti kuin voidaan!
Eli tämä postaus nyt on tämmöinen sekava, kun osan kirjoittelin päivällä ja nyt sitten lisäsin loppuosan.
Näihin tunnelmiin nyt tällä kertaa!
S.A.
18.10.09
Seitsemän.
1. Laita linkki keneltä sait tunnustuksen. Kiitos Jane ja Ninni! :)2. Kerro seitsemän asiaa itsestäsi, mitä muut eivät vielä tiedä.
3. Anna tunnustus seitsemälle. (Tätä mie vielä mietin ja lainakoneella linkittäminen ilman hiirtä on muuten öh, hidasta.)
4. Linkitä nämä blogissasi.
5. Kerro näille seitsemälle tunnustuksesta.
Seitsemän tunnustusta:
Ou nou! Mitähän en vielä olisi kertonut itsestäni?!
1. 18-vuotiaana sanoin, etten ikinä koskaan milloinkaan tee yhtään lasta.
2. Tykkään täyttää sudokuja.
3. Suuremmassa porukassa otan usein ensin ns. "tarkkailijan" roolin. Ei tosin ole hankalaa heittäytyä "keskipisteeksikään", mutta mieluummin ensin kartoitan... No onpa vaikea selittää:O
4. En osaa huolestua oikein mistään. Ajattelen, että asioilla tapana järjestyä. Jos joku asia menee niin kuin menee, se menee niin jostain syystä (siitä on kenties tarkoitus oppia jotain tai sen on tarkoitus vahvistaa, mutta kaikella on tarkoituksensa).
5. Uskon, että meille annetaan oikeita ihmisiä kohdalle tiettyyn aikaan. Pitää vain osata ottaa vastaan. Samoin toisin päin, minä voin tulla jonkun ihmisen elämään oikeana aikana. En silti ajattele koko ajan kaikissa ihmissuhteissa, että mitä minulla on annettavaa tuolle tai tuolla minulle. Vaan usein vasta jälkeen päin tajuan, että niin pitikin käydä. Meidän piti törmätä juuri noin ja tuohon aikaan.
6. Voisin hyvin elää ilman televisiota. Nettiä ilman en niinkään.
7. En ole mielestäni materialisti. Tulen toimeen periaatteessa hyvin vähällä. Pidän kyllä shoppailusta, mutta uuden hankinta ei niinkään ole prioriteetti 1. Ihan yhtä suurta tyydytystä saan katselusta, koskettelusta ja ideoista. Tosin olen äärimmäisen varovainen kopioimaan ideoita, jos niissä ei ole erikseen mainintaa, että niitä saa kopioida. Kunnioitan valtavasti suunnittelijoita ja keksijöitä. Samoin loukkaannun helposti, jos näen selkeästi joltain toiselta "apinoidun" idean.
Hahhaa:D Tässäpä nämä, mutta koska haaste heitettiin kahdelta suunnalta, niin heitänkin nyt Teille pallon!
Kysykää mitä haluatte, me vastaamme mitä haluamme!
Sanottaisiinko vaikka, että seitsemään ensimmäiseen kysymykseen vastaan! :)
S.A.
Ps. Mahan kanssa ei mitään uutta. Edelleen hetki hetkeltä, tulos tulokselta... Eli tiedän ihan yhtä paljon kuin tekin. Minulla on vauva mahassa ja raskausmyrkytys.
17.10.09
Tunti ja koe kerrallaan eteenpäin.
Oi voi. Jännä juttu, kun minun nyt pitäisi ilmeisesti voida huonosti ja ei tunnu miltään. Ei kivistä, ei kolota, ei huippaa, ei ahdista, ei purista. Se arvo mikä oli 2600 (HUONO), oli tänään 5000 (ei tarvitse olla asiaan kovinkaan perehtynyt, että osaa päätellä sen olevan TODELLA HUONO). Nyt sitten verikoetta, käyrää ja kaikkea pilputusta. Synnytyssaleissa on kiirusta ja koitetaan huomiseen ainakin pärjäillä. Ainoa mistä vähän huomasin, että en taida olla ihan terässä, oli se, että suihkussa käynnistä tuli aikamoiset näköhäiriöt.
Tympii jupista näistä, koska jos tätä joku lapseton lukee, niin eihän kukaan tämmöisen yhdeksän kuukauden valitusvirren jälkeen uskalla edes ajatella, että olisi mukavaa tulla raskaaksi. PÖH.
Siispä painotan, että kaikki 3 aiempaa raskautta ovat olleet ihania, helppoja ja olen ollut elämäni parhaassa kunnossa. Seesteinen, hyväntuulinen ja miellyttävää seuraa.
Vaan viime yön nukuin kuin pieni porsas:). Huonekaverin kanssa oikein säpsähtäin herättiin puoli yhdeksältä, kun siivooja pöläytti valot päälle ja huikkasi huomenet. Hih. Hoitajat vielä kysyivät illalla otanko unilääkkeen. No en, se tuskin lienee tarpeellinen.
S.A.
Ps. Aikamoisen tehtävän se Hanni mulle langettikin. Pitää nyt vielä viikko kintut ristissä! No yritetään, yritetään. Liskonainen vartioi sitten samalla, ettei niiden kissanpennutkaan synny ennen Deetä. Jos en mie, ni ei muutkaan!;D
Tympii jupista näistä, koska jos tätä joku lapseton lukee, niin eihän kukaan tämmöisen yhdeksän kuukauden valitusvirren jälkeen uskalla edes ajatella, että olisi mukavaa tulla raskaaksi. PÖH.
Siispä painotan, että kaikki 3 aiempaa raskautta ovat olleet ihania, helppoja ja olen ollut elämäni parhaassa kunnossa. Seesteinen, hyväntuulinen ja miellyttävää seuraa.
Vaan viime yön nukuin kuin pieni porsas:). Huonekaverin kanssa oikein säpsähtäin herättiin puoli yhdeksältä, kun siivooja pöläytti valot päälle ja huikkasi huomenet. Hih. Hoitajat vielä kysyivät illalla otanko unilääkkeen. No en, se tuskin lienee tarpeellinen.
S.A.
Ps. Aikamoisen tehtävän se Hanni mulle langettikin. Pitää nyt vielä viikko kintut ristissä! No yritetään, yritetään. Liskonainen vartioi sitten samalla, ettei niiden kissanpennutkaan synny ennen Deetä. Jos en mie, ni ei muutkaan!;D
16.10.09
Sairaalapolkkaa.
Siis tänään sopii onnitella Akkaa, mutta vain siitä syystä, että minulla on ns. nimipäivä. Kultapossukerholehti päätti joskus vuonna pipo ja kypärä, että minun nimiset sopii lykätä Sirkan ja Sirkun päiväksi juhlimaan ja sillä sitä sitten mennään.
Ottivat eilen osastolle. Käyrää otetaan 3 kertaa päivässä, ultrataan kerran, pissaa keräilen ja yritän pysyä rauhassa ja paikoillani. Arvatkaapa mikä on vaikeinta? Tänä aamuna lääkäri vielä väläytti kalvojen puhkaisua... Olin tietysti jo ihan täpinöissäni, mutta niin se jäi meinailuksi. Eipä silti, tilanne on sinänsä ulkoisiltakin puitteilta "kypsä", ei ainoastaan minun päässäni, joten jos joku lääkäri ottaa virkkuukoukun esiin, niin tungen kyllä ahterini jonon keulille.
Verenpaineissa pääsin jo alapaineiden osalta 110:een :/ Onneksi äiti ja täti kävivät kylässä ja sain serkun kannettavan+mokkulan lainaksi, niin on jotain toiveita, että pysyn paikoillani. Käyräliuskaakin tarjouduin itse viemään lääkärille kuutta kerrosta alemmas, mutta eivät ne hoitajat päästäneet minua. Arvasivat varmaan, että oma lehmä minulla olisi ojassa ja ruikuttaisin sitä virkkuukoukkua.
Ukko, anoppi ja pojat ovat kotona. Eilen aamulla olimme ajelleet puoli tuntia tänne sairaalaa kohti, kun anoppi soitti, että koira on karussa. Oma pph oli sattunut olemaan kävelyllä ja tullut avustamaan Ceetä ja anoppia koiran kiinniotossa. Pph, anoppi ja Cee olivat menneet meille sisälle ja Remu oli hirvikäristyksen ja uteliaisuuden siivittämänä hipsinyt myös pirttiin.
Dee voi mahassa ihan ok. Eilen oli jotain pientä häikkää käyrässä, mutta tänään on ollut hyvät käyrät ja jopa 1 supistuskin. En tosin tuntenut sitä, mutta siitä on mustaa valkoisella. Niin ja käsikopelolla 2500 g ja ultralla 2200 grammaa on tämän hetkiset arviot. Tässä samassa huoneessa on kolmikiloinen pikkupoika ja voi hyvänen aika miten pieneltä hänkin näyttää!
Vaan nyt singahdan blogikierrokselle! Silirimpsis vaan kaikille ja mukavaa perjantai-iltaa! Tulen kyllästyttämään teidät näännyksiin vielä lähipäivinä näillä höpinöillä, uskokaa pois!
S.A+ Deeeeee
Ottivat eilen osastolle. Käyrää otetaan 3 kertaa päivässä, ultrataan kerran, pissaa keräilen ja yritän pysyä rauhassa ja paikoillani. Arvatkaapa mikä on vaikeinta? Tänä aamuna lääkäri vielä väläytti kalvojen puhkaisua... Olin tietysti jo ihan täpinöissäni, mutta niin se jäi meinailuksi. Eipä silti, tilanne on sinänsä ulkoisiltakin puitteilta "kypsä", ei ainoastaan minun päässäni, joten jos joku lääkäri ottaa virkkuukoukun esiin, niin tungen kyllä ahterini jonon keulille.
Verenpaineissa pääsin jo alapaineiden osalta 110:een :/ Onneksi äiti ja täti kävivät kylässä ja sain serkun kannettavan+mokkulan lainaksi, niin on jotain toiveita, että pysyn paikoillani. Käyräliuskaakin tarjouduin itse viemään lääkärille kuutta kerrosta alemmas, mutta eivät ne hoitajat päästäneet minua. Arvasivat varmaan, että oma lehmä minulla olisi ojassa ja ruikuttaisin sitä virkkuukoukkua.
Ukko, anoppi ja pojat ovat kotona. Eilen aamulla olimme ajelleet puoli tuntia tänne sairaalaa kohti, kun anoppi soitti, että koira on karussa. Oma pph oli sattunut olemaan kävelyllä ja tullut avustamaan Ceetä ja anoppia koiran kiinniotossa. Pph, anoppi ja Cee olivat menneet meille sisälle ja Remu oli hirvikäristyksen ja uteliaisuuden siivittämänä hipsinyt myös pirttiin.
Dee voi mahassa ihan ok. Eilen oli jotain pientä häikkää käyrässä, mutta tänään on ollut hyvät käyrät ja jopa 1 supistuskin. En tosin tuntenut sitä, mutta siitä on mustaa valkoisella. Niin ja käsikopelolla 2500 g ja ultralla 2200 grammaa on tämän hetkiset arviot. Tässä samassa huoneessa on kolmikiloinen pikkupoika ja voi hyvänen aika miten pieneltä hänkin näyttää!
Vaan nyt singahdan blogikierrokselle! Silirimpsis vaan kaikille ja mukavaa perjantai-iltaa! Tulen kyllästyttämään teidät näännyksiin vielä lähipäivinä näillä höpinöillä, uskokaa pois!
S.A+ Deeeeee
14.10.09
Anoppi ja muistoarkistojen pöyhintää.
Enhän minä nyt voi ollenkaan lähteä Deen hakureissulle, kun on niin letkeän leppoisaa olla täällä kotosalla. Anoppi tuli tosiaan iltapäivällä ja voin aivan vilpittömin mielin sanoa, että minulla on kyllä ihana anoppi. Taannoin kerroin niistä epäonnistuneista leipomuksista ja jo silloin anoppi onnistui pelastamaan miniänsä kasvot. Meillä ei ole koskaan ollut mitään erimielisyyksiä, eikä anoppi ole koskaan loukannut käytöksellään tai millään muullakaan tavoin minua. Ainoa asia mikä harmittaa on se, että anoppi asuu niin kaukana.
Minua ei ole koskaan häirinnyt, jos joku on touhunnut kaverina keittiössä(ni), eikä minulla iske paniikki, jos meillä ei kaikki ole ihan tiptop. Talo elää tavallaan ja vieraat kulkee ajallaan. Mieluummin istun rauhassa aloilleni ja juttelen vieraan kanssa kuin hössötän keittiössä tai selittelen sotkuja. Niitä sotkuja on aina ja niitä tulee koko ajan lisää. Jos jollain sotkut häiritsee, niin kerron kyllä mielelläni missä meillä luutuja säilytetään;D
Tästä tuli mieleen yhden ystäväni tarina, kun hän palasi vauvan kanssa synnytyslaitokselta ja appiukko oli pelmahtanut heti samalla oven avauksella kylään. Tuore äiti oli keitellyt kahvit ja appiukko oli pullaa ryhtynyt kyselemään. Ystäväni oli tulistunut siitä ja todennut, että siellä synnytyslaitoksella oli kyllä niin surkeat uunit, ettei niillä viitsinyt alkaa juuri pitkoja paistamaan.
Appiukko oli ottanut sokeripalan.
Naapurissani asui oikein herttainen nuori nainen silloin, kun Aa syntyi. Hän toi päivittäin lämpimän valmiin ruoka-annoksen minulle siihen seinän taakse. Mielettömän kauniisti tehty ja miten hyvältä toisen tekemä ruoka maistuikaan:) Vieläkin sydämessä läikähtää lämpimästi, kun tuota muistelee.
Huomenna sitten sairaalaan. Olen ihan vakuuttunut, että menee käväisyksi tuo reissu ja illalla olen taas täällä kotona. Vaan päästäänpähän Ukon kanssa kahdestaan reissuun... Onhan sitä siinäkin jännää;D
S.A.
Minua ei ole koskaan häirinnyt, jos joku on touhunnut kaverina keittiössä(ni), eikä minulla iske paniikki, jos meillä ei kaikki ole ihan tiptop. Talo elää tavallaan ja vieraat kulkee ajallaan. Mieluummin istun rauhassa aloilleni ja juttelen vieraan kanssa kuin hössötän keittiössä tai selittelen sotkuja. Niitä sotkuja on aina ja niitä tulee koko ajan lisää. Jos jollain sotkut häiritsee, niin kerron kyllä mielelläni missä meillä luutuja säilytetään;D
Tästä tuli mieleen yhden ystäväni tarina, kun hän palasi vauvan kanssa synnytyslaitokselta ja appiukko oli pelmahtanut heti samalla oven avauksella kylään. Tuore äiti oli keitellyt kahvit ja appiukko oli pullaa ryhtynyt kyselemään. Ystäväni oli tulistunut siitä ja todennut, että siellä synnytyslaitoksella oli kyllä niin surkeat uunit, ettei niillä viitsinyt alkaa juuri pitkoja paistamaan.
Appiukko oli ottanut sokeripalan.
Naapurissani asui oikein herttainen nuori nainen silloin, kun Aa syntyi. Hän toi päivittäin lämpimän valmiin ruoka-annoksen minulle siihen seinän taakse. Mielettömän kauniisti tehty ja miten hyvältä toisen tekemä ruoka maistuikaan:) Vieläkin sydämessä läikähtää lämpimästi, kun tuota muistelee.
Huomenna sitten sairaalaan. Olen ihan vakuuttunut, että menee käväisyksi tuo reissu ja illalla olen taas täällä kotona. Vaan päästäänpähän Ukon kanssa kahdestaan reissuun... Onhan sitä siinäkin jännää;D
S.A.
13.10.09
Hemmottelua aina vaan.
Hihhii;D Melkein kännipostaus! Ukko tivasi aamupäivän, että mitähän rouva söisi mielellään tänään ja lopulta tuskastuneena (kun oikeasti ei haluttanut yhtään mitään oikeaa ruokaa) sanoin, että: "No punaviiniä ja tummaa suklaata!" Niinpä lähti Ukko kauppareissulle. Palasi sieltä takaisin mukanaan pullo punaviiniä ja suklaata. Valinta oli kuulemma ollut äärettömän helppo, koska alkoholittomia punaviinejä oli ollut valikoimissa kokonaista yksi laatu. Vaan kylläpä se maistui hyvältä:) Join kaksi lasia, jonka jälkeen "sammahdin" sohvalle reilun tunnin päiväunille. Rentouttava vaikutus sillä siis ainakin oli. Ukko toiveikkaana totesi, että kun Cee lähti syntymään pippuripihvin voimin, niin häädetään Dee yksiöstään punaviinillä.
Cee alkaa olla jo todella kyllästynyt odottamaan vauvaa ja minulla naurattaa välillä, että minkähänlainen mielikuva Ceellä vauvasta oikein on, kun poika puhuu mahalle, että: "Tuu jo leikkimään sieltä!" Minä toppuuttelen, että ei vauva heti osaa leikkiä, niin Cee tuijotti silmät selällään, että: "Eikö sillä oo käsiä ja jalkoja?" Jos Cee ei jaksa syödä jotain loppuun, hän kantaa jämät minulle, mutta käskee antaa ne vauvalle. Sanoinkin Ukolle, että siinä meillä taitaa olla vahtiminen, ettei ihan oikeasti jonain päivänä ole vauvalla näkkäri suussa.
Vaan nyt saunaan ja jos sitä sitten ottaisi vielä lasillisen viiniä;D
S.A.
Cee alkaa olla jo todella kyllästynyt odottamaan vauvaa ja minulla naurattaa välillä, että minkähänlainen mielikuva Ceellä vauvasta oikein on, kun poika puhuu mahalle, että: "Tuu jo leikkimään sieltä!" Minä toppuuttelen, että ei vauva heti osaa leikkiä, niin Cee tuijotti silmät selällään, että: "Eikö sillä oo käsiä ja jalkoja?" Jos Cee ei jaksa syödä jotain loppuun, hän kantaa jämät minulle, mutta käskee antaa ne vauvalle. Sanoinkin Ukolle, että siinä meillä taitaa olla vahtiminen, ettei ihan oikeasti jonain päivänä ole vauvalla näkkäri suussa.
Vaan nyt saunaan ja jos sitä sitten ottaisi vielä lasillisen viiniä;D
S.A.
12.10.09
Ei mitään uutta.
Eli edelleen kotona mahan kanssa. Tänään soittivat sairaalasta, mutta koska viikonloppuna olo ei ole mennyt huonompaan suuntaan, niin (vasta) torstaina olisi sitten äitipolille meno. Siitä käynnistä sitten riippuu jatko. Yritän sysätä lapsellisen oman turhautumiseni taka-alalle ja ajattelen, että Deen hyväksihän se on pysyä massussa kasvamassa (jos siis vain suinkin kasvaa siellä) mahdollisimman pitkään. Siispä prinsessaelo ja passauksesta nauttiminen jatkuu:) Anoppi liittyy joukkoon keskiviikkona, joten mikäpäs minulla täällä on ollessa. Liikelaskentaa harrastelen ja sen suhteen ei todella tarvitse olla huolissaan. Dee on hyvin, hyvin, hyvin aktiivinen.
Nyt lakkaan höpöttämästä maha-asioista. Kirjoitan niistä vasta, kun on jotain oikeaa kerrottavaa. Nih.
S.A.
Ps. Onko Turun murre Suomen suurin koirarotu? (Hehhee, koululaisvitsit jaksaa aina naurattaa Hattarapäätä.)
Nyt lakkaan höpöttämästä maha-asioista. Kirjoitan niistä vasta, kun on jotain oikeaa kerrottavaa. Nih.
S.A.
Ps. Onko Turun murre Suomen suurin koirarotu? (Hehhee, koululaisvitsit jaksaa aina naurattaa Hattarapäätä.)
Kaunis tapa.
Täällä Susikairassa on sellainen tapa, että hautajaissaattueen ohiajaessa kaikki liikenne pysähtyy. Autot pysähtyvät odottamaan saattueen ohikulkua. Kävelijät pysähtyvät. Miehet ottavat lakit päästään. Kun muutin tänne Susikairaan, siihen kiinnitti tietysti huomiota, mutta nyt kiinnittää lähinnä huomiota, jos joku ei pysähdy tai käyttäytyy muuten "sopimattomasti" (esim. ohittaa kunnioittamaan pysähtyneen auton). Aina silloin tällöin lehdessä on kiitoksia ulkopaikkakuntalaisilta hautajaisvierailta, jotka ovat kiinnittäneet tähän tapaan huomiota. Itse taas vaistomaisesti pysähdyn myös muualla hautajaissaattueen kohdatessani. Tämän päivän lehdessä oli aiheesta juttua ja se lämmitti mieltä, kun omaiset kokevat eleen lohduttavaksi. Niin pienellä eleellä voi lohduttaa tuntematonta. Olen tosin ajatellut, että tapa on yleinen etenkin pienillä paikkakunnilla, mutta näin ei lehtijutun perusteella ilmeisesti olekaan.
Onko teidän asuinpaikkakunnilla jotain erityisiä tapoja, kirjoittamattomia sääntöjä, joita lähes kaikki noudattavat?
S.A.
Perustin ihan uuden kategoriankin, kun usein aamulla tulee joku pikkuajatus, joka sitten unohtuu päivän mittaan tai tuntuu vähäpätöiseltä kirjoitettavalta, mutta aamukaffeella voi ajatella hiljoksiin pieniä ajatuksia:)
Onko teidän asuinpaikkakunnilla jotain erityisiä tapoja, kirjoittamattomia sääntöjä, joita lähes kaikki noudattavat?
S.A.
Perustin ihan uuden kategoriankin, kun usein aamulla tulee joku pikkuajatus, joka sitten unohtuu päivän mittaan tai tuntuu vähäpätöiseltä kirjoitettavalta, mutta aamukaffeella voi ajatella hiljoksiin pieniä ajatuksia:)
11.10.09
Aistikasta.
Holly ja Elisa heittivät aistihaasteella:)
1. Tunto. Rakastan tunnustella asioita. Erilaisia materiaaleja. Lämpötilaeroja. Sileitä, karheita pintoja. Tunnustelen usein silmät kiinni ja kuvittelen tunnustelemani esineen värin tms. Asiat tuntuu erilaisilta käsissä, poskea vasten, nenän alla on muuten herkkä iho.
2. Kuulo. Jos jostain aistista pitäisi luopua ja sen saisi valita, niin kuulo voisi olla ehkä se mistä luopuisin. Osa on jo mennyt (matalat miesäänet) ja toden sanoakseni, joskus täällä Susikairassa voisi olla hyväkin, jos ei kuulisi kaikkea tai mitään.
3. Maku. Herkkusuulle makuaisti on tärkeä- sille ei voi mitään. Maistelen mielelläni uusia ja vanhoja makuja. Makuaistini ei tosin ole mitenkään kehittynyt- en esim. erota tiettyjä mausteita ruoasta niin, että osaisin sanoa, että tässä on sitruunamelissaa ja timjamia. Mutta tiedän mikä maistuu (minusta) hyvältä ja mikä ei niinkään (hahhaa, eipä ole montakaan mistä en pitäisi;D).
4. Näkö. Kauneudesta en saa tarpeekseni. Kauneutta voi olla rumuuskin. Näköaistin menettäminen olisi kamalaa, mutta toisaalta, kun kuitenkin on nähnyt, osaisi kuvitella/muistella miltä maailma näyttää. Hmm. Vaikka toisaalta, jos ei olisi koskaan nähnyt mitään, niin voisi maalata maailmastaan mielikuvituksen varassa minkälaisen hyvänsä. (Jaahas, lipeää pähkäilyksi.)
5. 6. aisti. Oikeastaan uskon, että minulla on jonkinlainen 6. aisti, mutta en ehkä ole vielä tarpeeksi herkistynyt. Välillä aistin paljonkin asioita ja aavistelen tulevia, mutta toisinaan vaikki toivoisin "apua", niin en aisti yhtään mitään. Tsuptsup, pää lyö ihan tyhjää. Ei pienintäkään vihjettä maailmankaikkeudelta. Eli pitäisi varmaan treenata herkkyyttä:)
Ja nyt piti sitten haastaa 5 mukaan tähän! Kääk!? Varmaan kaikki on jo haastettu, jotka tykkää näitä haasteita tehdä! Tutkailen tarkemmin, josko vielä jonkun haastamattoman löydän! Olkaa varuillanne, Akka vaanii nurkan takana;D
TUNNUSTUKSEEN KUULUVA HAASTE KUULUU NÄIN:
1. Laita tunnustus blogiisi.
2. Kirjaa sinne myös nämä säännöt.
3. Linkitä blogiin, josta sait tunnustuksen.
4. Listaa viisi aistia ja kerro mitä ne merkitsevät sinulle.
5. Haasta viisi muuta blogia jättämällä niihin kommentti.
1. Tunto. Rakastan tunnustella asioita. Erilaisia materiaaleja. Lämpötilaeroja. Sileitä, karheita pintoja. Tunnustelen usein silmät kiinni ja kuvittelen tunnustelemani esineen värin tms. Asiat tuntuu erilaisilta käsissä, poskea vasten, nenän alla on muuten herkkä iho.
2. Kuulo. Jos jostain aistista pitäisi luopua ja sen saisi valita, niin kuulo voisi olla ehkä se mistä luopuisin. Osa on jo mennyt (matalat miesäänet) ja toden sanoakseni, joskus täällä Susikairassa voisi olla hyväkin, jos ei kuulisi kaikkea tai mitään.
3. Maku. Herkkusuulle makuaisti on tärkeä- sille ei voi mitään. Maistelen mielelläni uusia ja vanhoja makuja. Makuaistini ei tosin ole mitenkään kehittynyt- en esim. erota tiettyjä mausteita ruoasta niin, että osaisin sanoa, että tässä on sitruunamelissaa ja timjamia. Mutta tiedän mikä maistuu (minusta) hyvältä ja mikä ei niinkään (hahhaa, eipä ole montakaan mistä en pitäisi;D).
4. Näkö. Kauneudesta en saa tarpeekseni. Kauneutta voi olla rumuuskin. Näköaistin menettäminen olisi kamalaa, mutta toisaalta, kun kuitenkin on nähnyt, osaisi kuvitella/muistella miltä maailma näyttää. Hmm. Vaikka toisaalta, jos ei olisi koskaan nähnyt mitään, niin voisi maalata maailmastaan mielikuvituksen varassa minkälaisen hyvänsä. (Jaahas, lipeää pähkäilyksi.)
5. 6. aisti. Oikeastaan uskon, että minulla on jonkinlainen 6. aisti, mutta en ehkä ole vielä tarpeeksi herkistynyt. Välillä aistin paljonkin asioita ja aavistelen tulevia, mutta toisinaan vaikki toivoisin "apua", niin en aisti yhtään mitään. Tsuptsup, pää lyö ihan tyhjää. Ei pienintäkään vihjettä maailmankaikkeudelta. Eli pitäisi varmaan treenata herkkyyttä:)
Ja nyt piti sitten haastaa 5 mukaan tähän! Kääk!? Varmaan kaikki on jo haastettu, jotka tykkää näitä haasteita tehdä! Tutkailen tarkemmin, josko vielä jonkun haastamattoman löydän! Olkaa varuillanne, Akka vaanii nurkan takana;D
Kumipallona luokses pompin...
Tässäpäs pömppömpöö;D, ole hyvä Hanni:)! Rv 37+4S.A.
Ps. Omituisesti onnistuin söheltämään kamera+kannettava yhdistelmällä. Kuvat piti siirtää kameralta koneelle, niin sain imaistua kuvat koneelta kameralle. Kaikenlaista on tullut möhlittyä, mutta tämä olikin ihan uudenlainen kämmi 8O
10.10.09
Hemmoteltu.
Tänään olen viettänyt täällä kotona varsinaista prinsessapäivää. Olen siis vain nauttinut olostani ja tehnyt kaikenlaista erityisen tähdellistä synnytykseen valmistautumista. Esim. värjännyt hiukset. Sheivannut sääri- ja kainalokarvat. Kuorinut ihon kauttaaltaan. Tuljannut hyväntuoksuista voidetta. Hoitanut jalat ja kädet. Siistinyt kulmakarvat. Lakannut sormien ja varpaiden kynnet. Astellut valmiille aterialle. Syönyt jäätelöä. Astellut valmiille iltapalalle. Kuunnellut kuinka Ukko on hoitanut kaikki ulkoilu-, ruoka- ja iltapesujutut.
Tämä on ollut niin hieno päivä, että pahoin pelkään kohta toivovani Deen pysyvän mahassa vielä pitkään. Tähänhän voisi vaikka tottua!
Kiitos haasteesta Holly ja Elisa:) Vastaan huomenissa! Nyt lueskelen vielä hetken ja fiilistelen täällä yöhön hiljentyneessä Susikairassa. Ottaisinkohan vielä yhden jäätelön? Joo-o. Napakka potku kylkiluuhun on selvä tahdon ilmaisu. Mitäpä sitä ei uhrautuva äiti tekisi lapsensa hyväksi?!
S.A.
Tämä on ollut niin hieno päivä, että pahoin pelkään kohta toivovani Deen pysyvän mahassa vielä pitkään. Tähänhän voisi vaikka tottua!
Kiitos haasteesta Holly ja Elisa:) Vastaan huomenissa! Nyt lueskelen vielä hetken ja fiilistelen täällä yöhön hiljentyneessä Susikairassa. Ottaisinkohan vielä yhden jäätelön? Joo-o. Napakka potku kylkiluuhun on selvä tahdon ilmaisu. Mitäpä sitä ei uhrautuva äiti tekisi lapsensa hyväksi?!
S.A.
9.10.09
Hymy herkässä.
Eipä soittaneet sairaalasta tänään. Eli kotona täällä pällistellään mahoineen päivineen. Näillä näkymin ainakin maanantaihin asti, jos nyt ei mitään ihmeellistä tapahdu. Päivä on mennyt vaatekaappien seuhtomisessa ja mm. jotain vuoden 2002 sisustuslehtien toimittamisella lehtienkeräykseen (pojat). Jokseenkin napakasti kaikki miesväki liikahtelee, kun Justiina vähän kaulinta heilauttaa. Ukko toi kauppareissulta kukkia. Oli kysynyt myyjältä, että tuleekohan tästä nyt pahasti turpiin, kun harvemmin tulee kukkia rouvalle ostettua. Ei tullut. Oikeastaan hymyilytti hellästi, kun kukkien valintaan oli käytetty aikaa ja ajatusta. Värit oli valittu sopimaan keittiön verhoihin ja seiniin:)
Olen silittänyt omia paitoja ja tunikoita. Oikeastaan ne eivät edes välttämättä vaatisi silitystä, mutta koska silittäminen on kivaa ja mukavan lämmintä puuhaa, niin nyt kun pitää ottaa rauhallisesti, niin saa tehdä myös joutavanpäiväisiä kotitöitä. Oikeastaan taidan tosiaan pyhittää koko viikonlopun kaikkeen kivaan pikkupuuhasteluun ja kapustavastuun luovutan Ukolle (minulle tulee niiin heikko olo, jos pitää kuoria pottuja;D).
Kiitos edellisen kirjoituksen kommenteille! Kaikki lämpimät ajatukset ja suojelusenkelit tuntuvat löytäneen perille Susikairaan ja nyt on leppoisa, hyvä mieli. Pidän kyllä teidät ajantasalla:) (No, synnytyssaliin en ehkä kannettavaa kuitenkaan ota!)
Huikkaan kaikille hyvät yöt ja jatkan tätä myhäilyä täällä. Elämä on oikeastaan... aika ihanaa!
S.A.
Olen silittänyt omia paitoja ja tunikoita. Oikeastaan ne eivät edes välttämättä vaatisi silitystä, mutta koska silittäminen on kivaa ja mukavan lämmintä puuhaa, niin nyt kun pitää ottaa rauhallisesti, niin saa tehdä myös joutavanpäiväisiä kotitöitä. Oikeastaan taidan tosiaan pyhittää koko viikonlopun kaikkeen kivaan pikkupuuhasteluun ja kapustavastuun luovutan Ukolle (minulle tulee niiin heikko olo, jos pitää kuoria pottuja;D).
Kiitos edellisen kirjoituksen kommenteille! Kaikki lämpimät ajatukset ja suojelusenkelit tuntuvat löytäneen perille Susikairaan ja nyt on leppoisa, hyvä mieli. Pidän kyllä teidät ajantasalla:) (No, synnytyssaliin en ehkä kannettavaa kuitenkaan ota!)
Huikkaan kaikille hyvät yöt ja jatkan tätä myhäilyä täällä. Elämä on oikeastaan... aika ihanaa!
S.A.
8.10.09
Linkousvaihe?
No nyt on Akka mahoineen siirretty sairaalan huoleksi. Nyt sitten odotellaan soittoa, joko huomenna tai alkuviikosta ja sitä myöten kutsua sairaalaan. Joku arvo (olisiko nyt sitten ollut sitä pissaa?), jonka pitäisi olla 100 tai alle sen, olikin 2600. Hups. Dee oli painoarvion mukaan 2300 g eli kasvaa kyllä, mutta tuolla omalla kirppukäyrällään. Hassu olo. Siis tuntuu, että nyt vihdoin tapahtuu jotain, mutta toisaalta siten ettei voi oikein itse vaikuttaa. Outoa. Pitää varmaan kuitenkin ostaa joku 50 senttinen vaate.
Nyt ei millään irtoa enempää tekstiä. (Hehhee, kerrankin Akka on hiljaa;D)
S.A.
Nyt ei millään irtoa enempää tekstiä. (Hehhee, kerrankin Akka on hiljaa;D)
S.A.
7.10.09
Saa laittaa kaikki mausteet.
Joskus sitä vaan ymmärtää niin hyvin niitä eläinkunnan edustajia, jotka syövät jälkeläisiään. Aa on ollut tehostetussa seurannassa, koska läksyjen kanssa on ollut taas mitä ihmeellisempää vääntöä ja lipsumista. No, hommat alkoivatkin sujua taas paremmin ja sitten annettiin taas enemmän iltavapaata. Tänään poika kysyi läksyjen tekemisen jälkeen saako lähteä ulos. Juu, sopiihan se. Puoli kahdeksaksi viimeistään kotiin. Poika tulee 19:45 (ensimmäinen puraisu) ja pyydän näyttämään läksyt. Puolet matematiikan tehtävistä tekemättä, ne mitä oli tehty, oli väärin, uskonnon kirjat lipaston laatikossa- ei suinkaan repussa, vaikka uskontoa huomenna onkin (rousk-rousk-rousk). Joo. Olisi pitänyt tarkistaa, ennen kuin lupasin pojan ulos, mutta eikö olisi kohtuullista, että 12-vuotiaaseen voisi luottaa edes vähän?!
Poika teki matematiikan läksyt ja uskonnon kappaletta luki läpi. Kuulustelin. Kappaleessa puhuttiin Paavalista ja Silaksesta ja Jumalasta. No, heittäkääpä joku villi veikkaus montako nimeä poika muisti tai mikä oli jutun juoni? "No oli siinä joku Simeoni ja ne meni siihen yhteen kaupunkiin tekemään jotain juttuja." (rousk-rousk)
Alkoi suomeksi sanottuna aika lailla keittää ja lisäksi ilmeisesti esiinpyrkivä murrosikä saa pojan tuhahtelemaan ja ilveilemään. Voin vain kuvitella, mitä selkäni takana tapahtuu, kun etupuolellakin saan nähdä välillä kipunoiden sinkoilevan ja naamaa venytellään ties mihin malliin. (rousk)
Lopulta läksyt tuli tehtyä ja ihan nätisti sanoin, että nyt sitten jatketaan vielä tätä läksyjen tekemisen harjoittelua ja karsitaan ne iltamenot pois. Poika seisoi puhuttelussa edessäni ja yhtäkkiä alkoi pullistella poskiaan, töristellä, pyörittää silmiä päässään ja hetkuttaa itseään varsin omituisesti. Ensin vähän säikähdin, että minkähän kohtauksen tuo nyt sai. Kysyin, että mikä sulle tuli?! "No mä kato beatboxaan."
Kenellä on oikeasti pokkaa alkaa beatboxaamaan kesken puhuttelun!? (kaikki tiedossani olevat kirosanat ja liuta itse keksittyjä perään- sekä ROUSK-ROUSK-ROUSK-RÖYH!)
Miten tuo poika voi yhtenä päivänä olla niin ihana ja toisena olisin valmis vetämään sen fileiksi heti?! Onko nenästä vääntäminenkin pahoinpitelyä?
S.A.
Hanni:) Teen kyllä vielä mahapostauksenkin-kunhan taas tässä vähän lauhdun.
Poika teki matematiikan läksyt ja uskonnon kappaletta luki läpi. Kuulustelin. Kappaleessa puhuttiin Paavalista ja Silaksesta ja Jumalasta. No, heittäkääpä joku villi veikkaus montako nimeä poika muisti tai mikä oli jutun juoni? "No oli siinä joku Simeoni ja ne meni siihen yhteen kaupunkiin tekemään jotain juttuja." (rousk-rousk)
Alkoi suomeksi sanottuna aika lailla keittää ja lisäksi ilmeisesti esiinpyrkivä murrosikä saa pojan tuhahtelemaan ja ilveilemään. Voin vain kuvitella, mitä selkäni takana tapahtuu, kun etupuolellakin saan nähdä välillä kipunoiden sinkoilevan ja naamaa venytellään ties mihin malliin. (rousk)
Lopulta läksyt tuli tehtyä ja ihan nätisti sanoin, että nyt sitten jatketaan vielä tätä läksyjen tekemisen harjoittelua ja karsitaan ne iltamenot pois. Poika seisoi puhuttelussa edessäni ja yhtäkkiä alkoi pullistella poskiaan, töristellä, pyörittää silmiä päässään ja hetkuttaa itseään varsin omituisesti. Ensin vähän säikähdin, että minkähän kohtauksen tuo nyt sai. Kysyin, että mikä sulle tuli?! "No mä kato beatboxaan."
Kenellä on oikeasti pokkaa alkaa beatboxaamaan kesken puhuttelun!? (kaikki tiedossani olevat kirosanat ja liuta itse keksittyjä perään- sekä ROUSK-ROUSK-ROUSK-RÖYH!)
Miten tuo poika voi yhtenä päivänä olla niin ihana ja toisena olisin valmis vetämään sen fileiksi heti?! Onko nenästä vääntäminenkin pahoinpitelyä?
S.A.
Hanni:) Teen kyllä vielä mahapostauksenkin-kunhan taas tässä vähän lauhdun.
6.10.09
Rautajalkasingeri.
Ai, että olen ylpeä itsestäni! En sortunut ostamaan yhtään mitään kenellekään muulle kuin itselleni. Ihana mekko, kasa alusvaatteita, ne legginssit (jotka olivatkin yllättäin kaikkein hankalimmat löytää) ja neuleslipoveri. Yksi neulepaita jäi vielä vähän pohdinnan alle- se itseasiassa oli lähes samanlainen kuin se yksi epäonninen, jonka Ukko taannoin pesi. Olisi siis ollut vähintäänkin oikeutettua ostaa se, mutta jätin vielä. Ehkä huomenna haen sen;D Ystävä osti kaksi muumimukia lisää meille ja nyt niitä on 23 erilaista.
Joopa joo, itse ihmettelen jonkun intohimoa kalliisiin merkkikenkiin ja itse keräilen mukeja, niin että osa on jo pitänyt nostaa turvaan. Laskin nimittäin, että jos se mukihylly tipahtaisi astiakaapista, niin missään desibelimittarissa ei riittäisi asteikko näyttämään lukemia, joilla kiljuisin. Tuosta kiljumisesta tulikin mieleen eräs kerta, kun Ukko päätti siivota sillä välin, kun olin töissä. Kotiin tullessani Ukko ilmoitti myyneensä vanhan rautajalkasingerin osto-ja myyntiliikkeeseen 5 eurolla. Se oli kuulemma veret seisauttava parkaisu, jonka päästin ja vedettyäni henkeä annoin seuraavaan päivään aikaa mennä ostamaan vaikka 50 eurolla se takaisin. Myöhemmin, kun singeri oli saatu takaisin kotiin (5 eurolla ja osto- ja myyntiliikkeensedän säälivällä katseella höystettynä) halusin kuulla Ukon tarinan sille, mikä ihme sai tarttumaan juuri siihen esineeseen, kun omissa romppeissaankin olisi ollut tarpeeksi siivottavaa. "No, kun et sä käytä sitä koskaan!"
Totesin, että sama asia, jos minä myisin kesän kynnyksellä talvirenkaat auton alta. Eihän niitä nyt kuitenkaan käytetä... Tuon episodin jälkeen minä olen huolehtinut omistani ja Ukko omista romppeistaan. Tästä on muuten poikinut monta antoisaa keskustelua tuttavien kanssa. Miehet jotenkin tajuaa heti Ukon näkemyksen, että semmoinen lähes ruosteinen käyttämätön esine on hyödytön ja 5 euroa on varsin hyvä hinta sellaisesta saatuna ja naiset ymmärtää heti, että kyseessä on ollut todella järkyttävä tilanne ja jos vahinkoa ei olisi saatu korjattua, se olisi riittänyt perusteeksi avioeron hakemiselle ja ilman harkinta-aikaa.
Vaan nytpä menen vielä tiskailemaan tiskit pois! Ei jostain kumman syystä väsytä yhtään, kun kaupoilla kiertelyn jälkeen tempaisin kolmen tunnin päiväunet (16-19).
S.A.
Joopa joo, itse ihmettelen jonkun intohimoa kalliisiin merkkikenkiin ja itse keräilen mukeja, niin että osa on jo pitänyt nostaa turvaan. Laskin nimittäin, että jos se mukihylly tipahtaisi astiakaapista, niin missään desibelimittarissa ei riittäisi asteikko näyttämään lukemia, joilla kiljuisin. Tuosta kiljumisesta tulikin mieleen eräs kerta, kun Ukko päätti siivota sillä välin, kun olin töissä. Kotiin tullessani Ukko ilmoitti myyneensä vanhan rautajalkasingerin osto-ja myyntiliikkeeseen 5 eurolla. Se oli kuulemma veret seisauttava parkaisu, jonka päästin ja vedettyäni henkeä annoin seuraavaan päivään aikaa mennä ostamaan vaikka 50 eurolla se takaisin. Myöhemmin, kun singeri oli saatu takaisin kotiin (5 eurolla ja osto- ja myyntiliikkeensedän säälivällä katseella höystettynä) halusin kuulla Ukon tarinan sille, mikä ihme sai tarttumaan juuri siihen esineeseen, kun omissa romppeissaankin olisi ollut tarpeeksi siivottavaa. "No, kun et sä käytä sitä koskaan!"
Totesin, että sama asia, jos minä myisin kesän kynnyksellä talvirenkaat auton alta. Eihän niitä nyt kuitenkaan käytetä... Tuon episodin jälkeen minä olen huolehtinut omistani ja Ukko omista romppeistaan. Tästä on muuten poikinut monta antoisaa keskustelua tuttavien kanssa. Miehet jotenkin tajuaa heti Ukon näkemyksen, että semmoinen lähes ruosteinen käyttämätön esine on hyödytön ja 5 euroa on varsin hyvä hinta sellaisesta saatuna ja naiset ymmärtää heti, että kyseessä on ollut todella järkyttävä tilanne ja jos vahinkoa ei olisi saatu korjattua, se olisi riittänyt perusteeksi avioeron hakemiselle ja ilman harkinta-aikaa.
Vaan nytpä menen vielä tiskailemaan tiskit pois! Ei jostain kumman syystä väsytä yhtään, kun kaupoilla kiertelyn jälkeen tempaisin kolmen tunnin päiväunet (16-19).
S.A.
5.10.09
Yöhöpötys.
Huomenna aion lähteä heti aamusta kaupoille. Oikeastaan mitään ei tarvitsisi enää hankkia, mutta koska paikallisessa kangaskaupassa (ei siinä jonka myyjät eivät harrasta ompelua) on kestovaippapäivä, niin sen varjolla voin hyvin lähteä ystävän kanssa muutenkin kaupoille luuhaamaan. Kas kuinkas sattuikaan. Sen verran ne vaipat kiinnostaa, että käyn kuitenkin katsomassa kaavoja jne. Älkää huoliko, en tule täyttämään blogia jatkossa millään vaippakuvilla ja sitä paitsi kamera on edelleen- en tiedä missä. (Pitää muuten varmaan koittaa oikeasti löytää se ennen Deen saapumista...)
Turhamaisena naisena veivasin pampulat päähän yöksi, jotta huomenna on kiharat ja mukavampaa mennä shoppailemaan. Aion ostaa napakoita alushousuja. Uudet housut tai hameen tai mekon. Lisäksi paidan, jos en osta mekkoa. Paksut kivat legginssit tai sukkahousut. Siis uuden vaatekerran itselleni kotiutumistani varten. Tällä kokemuksella voin sanoa, että napakat pikkuhousut on ihan taivaalliset siinä vaiheessa, kun persuus reuhottaa kuin neljäntuulenlakki. Lisäksi uudet housut/hame ja paita tai mekko on oikein oivallinen "palkinto" hyvin tehdystä työstä. Deelle on jo kaikki hankittu mitä tarvitaankin, joten nyt voin hyvin hellitellä vähän itseänikin. Enkö voikin?
Kirjastosta haen valmiiksi lukemista, nyt kuukauden laina-ajan pitäisi yltää yli synnytyksen. Pakkaan sairaalakassin ja Deen kassin valmiiksi ja nakitan Ukon kiinnittämään turvakaukalon valmiiksi lestabussiin. Hmm, onkohan vielä jotain tekemättä? Ruokaa voisi tehdä valmiiksi pakkaseen. Kapustan pyörittely ei juurikaan kiinnosta siinä vaiheessa, kun vaihtoehtona on vauvan nuuskuttelu.
(Laiskuuden huippu: Silloin, kun odotin viimeisilläni Beetä, otin serkkuni kaupoille mukaan ja ostin hänen vartaloaan apuna käyttäen vaatteet itselleni valmiiksi Been ristiäisiä varten.)
Oli tarkoitus vielä jatkaa tuota aiempaa "sarjaa", mutta tähän väliin törähti nyt tämmöinen tajunnanvirta. Jatketaan sitä sarjaa joko yöllä, jos ei nukuta, tai huomenissa.
Viime yön kiukuttelin sen saamarin pissapänikän kanssa. Ei huvittanut yhtään vessareissut ja normaalin noin viiden sijaan kävin vain yhdesti. Siis itsehän minä siitä kärsin, mutta pienen ihmisen julmat kostot on pieniä nekin ja osuvat omaan nilkkaan;D
S.A.
Turhamaisena naisena veivasin pampulat päähän yöksi, jotta huomenna on kiharat ja mukavampaa mennä shoppailemaan. Aion ostaa napakoita alushousuja. Uudet housut tai hameen tai mekon. Lisäksi paidan, jos en osta mekkoa. Paksut kivat legginssit tai sukkahousut. Siis uuden vaatekerran itselleni kotiutumistani varten. Tällä kokemuksella voin sanoa, että napakat pikkuhousut on ihan taivaalliset siinä vaiheessa, kun persuus reuhottaa kuin neljäntuulenlakki. Lisäksi uudet housut/hame ja paita tai mekko on oikein oivallinen "palkinto" hyvin tehdystä työstä. Deelle on jo kaikki hankittu mitä tarvitaankin, joten nyt voin hyvin hellitellä vähän itseänikin. Enkö voikin?
Kirjastosta haen valmiiksi lukemista, nyt kuukauden laina-ajan pitäisi yltää yli synnytyksen. Pakkaan sairaalakassin ja Deen kassin valmiiksi ja nakitan Ukon kiinnittämään turvakaukalon valmiiksi lestabussiin. Hmm, onkohan vielä jotain tekemättä? Ruokaa voisi tehdä valmiiksi pakkaseen. Kapustan pyörittely ei juurikaan kiinnosta siinä vaiheessa, kun vaihtoehtona on vauvan nuuskuttelu.
(Laiskuuden huippu: Silloin, kun odotin viimeisilläni Beetä, otin serkkuni kaupoille mukaan ja ostin hänen vartaloaan apuna käyttäen vaatteet itselleni valmiiksi Been ristiäisiä varten.)
Oli tarkoitus vielä jatkaa tuota aiempaa "sarjaa", mutta tähän väliin törähti nyt tämmöinen tajunnanvirta. Jatketaan sitä sarjaa joko yöllä, jos ei nukuta, tai huomenissa.
Viime yön kiukuttelin sen saamarin pissapänikän kanssa. Ei huvittanut yhtään vessareissut ja normaalin noin viiden sijaan kävin vain yhdesti. Siis itsehän minä siitä kärsin, mutta pienen ihmisen julmat kostot on pieniä nekin ja osuvat omaan nilkkaan;D
S.A.
Kolmas.
Peruskysymyksenä: "Tässä olen. Miten liittyä joukkoon? Tiedän tietäväni. Miten saada toiset uskomaan?"
*kokee olevansa viides pyörä rattaissa, ympärillä on ihmisiä, sisarukset ja vanhemmat ovat läsnä, mutta keneen liittyisin
*usein läheisempi sisaruksille kuin vanhemmille
*aikaisemmin syntyneitä on vaikea ottaa kiinni
*kehittää itselleen vielä haastavampia tapoja tulla nähdyksi ja kuulluksi kuin aikaisemmat
*on mietiskelijä, herkkävaistoinen, ymmärtää surua
*oppii havainnoimaan ihmisiä seuratessaan sisaruksia ja vanhempia
*elävimmin yhteydessä kuoleman kanssa
*kyky empaattisuuteen suuri, kyky helpottaa toisen oloa
*aistii toisen yksinäisyyden, surun herkästi
*usein kirjailijat ja taiteilijat ovat kolmansia lapsia
*löytää työnsä usein sellaisen toiminnan parista, jossa voi mietiskellä itsekseen
*kaipuu läheisyyteen suuri, mutta miten toimia saavuttaakseen sen
*sisaruksilta usein palaute "ei me tota oteta, kun se on niin pieni"
*luovuttaa helpommin kuin aikaisemmat lapset, ellei löydä mitään millä toteuttaa itseään ja elämäänsä
*elävät tietyllä tavalla taivaan ja maan välillä, eli yhteys molempiin on voimakas
*kolmannet lapset ovat usein visionäärejä, jotka näkevät tulevaisuuteen sellaista, jota toiset eivät näe ja sen vuoksi näyt asetetaan kyseenalaisiksi
Ja taas jatkuu... ainoana lapsena kasvaminen vielä.
S.A.
*kokee olevansa viides pyörä rattaissa, ympärillä on ihmisiä, sisarukset ja vanhemmat ovat läsnä, mutta keneen liittyisin
*usein läheisempi sisaruksille kuin vanhemmille
*aikaisemmin syntyneitä on vaikea ottaa kiinni
*kehittää itselleen vielä haastavampia tapoja tulla nähdyksi ja kuulluksi kuin aikaisemmat
*on mietiskelijä, herkkävaistoinen, ymmärtää surua
*oppii havainnoimaan ihmisiä seuratessaan sisaruksia ja vanhempia
*elävimmin yhteydessä kuoleman kanssa
*kyky empaattisuuteen suuri, kyky helpottaa toisen oloa
*aistii toisen yksinäisyyden, surun herkästi
*usein kirjailijat ja taiteilijat ovat kolmansia lapsia
*löytää työnsä usein sellaisen toiminnan parista, jossa voi mietiskellä itsekseen
*kaipuu läheisyyteen suuri, mutta miten toimia saavuttaakseen sen
*sisaruksilta usein palaute "ei me tota oteta, kun se on niin pieni"
*luovuttaa helpommin kuin aikaisemmat lapset, ellei löydä mitään millä toteuttaa itseään ja elämäänsä
*elävät tietyllä tavalla taivaan ja maan välillä, eli yhteys molempiin on voimakas
*kolmannet lapset ovat usein visionäärejä, jotka näkevät tulevaisuuteen sellaista, jota toiset eivät näe ja sen vuoksi näyt asetetaan kyseenalaisiksi
Ja taas jatkuu... ainoana lapsena kasvaminen vielä.
S.A.
Toinen.
Toisen lapsen peruskysymys elämässä: Mitä kivaa elämä voi minulle tarjota?
*perusasenne elämään kevyempi kuin ensimmäiseksi syntyneellä
*halu tasapainoilla, sovitella, neuvotella
*tahtoa saavuttaa sopusointu ja eläminen harmoniassa maailman kanssa tärkeää
*ottaa helposti ikävälin kiinni, oppii lukemaan yhdessä ensimmäisen kanssa ja näyttää tämän vuoksi lahjakkaammalta
*kyky siirtää toimintaan se mikä on mielessä
*seuraa ensimmäistä eikä tee samoja virheitä kuin ensimmäinen (ei saa toruja samoista asioista)
*on taistelija, uuden etsijä, saa haluamansa
*ei ole periaatteessa traditioita vastaan vaan luo niistä mielellään uutta
*ei asetu vanhempien käyttöön kuten ensimmäinen
*hänen tiensä näyttää helpommalta kuin ensimmäisen, koska saa kulkea vapaammin
*on itsenäinen, oman tien kulkija, jumalten suosikki
*unelmat ja hengelliset asiat tärkeitä
*pitää auktoriteetteja tasavertaisina tai kieltää niiden olemassa olon
*maailma on hänen, ei hänen hallinnassaan vaan ilonlähteenä, ei kohteena vaan nautintona
*usein ammatti löytyy luovasta työstä; keksijät, tutkijat, työ jossa voi toteuttaa uuden etsintää ja luoda uutta
(König havaitsi myös, että jos perheessä on kuollut lapsia, ne tulee laskea mukaan syntymäjärjestystä mietittäessä)
S.A.
Naputtelen taas jossain välissä jatkoa. Ceen kuume on laskenut, mutta Aa oksentaa. Pihkura sentään.
*perusasenne elämään kevyempi kuin ensimmäiseksi syntyneellä
*halu tasapainoilla, sovitella, neuvotella
*tahtoa saavuttaa sopusointu ja eläminen harmoniassa maailman kanssa tärkeää
*ottaa helposti ikävälin kiinni, oppii lukemaan yhdessä ensimmäisen kanssa ja näyttää tämän vuoksi lahjakkaammalta
*kyky siirtää toimintaan se mikä on mielessä
*seuraa ensimmäistä eikä tee samoja virheitä kuin ensimmäinen (ei saa toruja samoista asioista)
*on taistelija, uuden etsijä, saa haluamansa
*ei ole periaatteessa traditioita vastaan vaan luo niistä mielellään uutta
*ei asetu vanhempien käyttöön kuten ensimmäinen
*hänen tiensä näyttää helpommalta kuin ensimmäisen, koska saa kulkea vapaammin
*on itsenäinen, oman tien kulkija, jumalten suosikki
*unelmat ja hengelliset asiat tärkeitä
*pitää auktoriteetteja tasavertaisina tai kieltää niiden olemassa olon
*maailma on hänen, ei hänen hallinnassaan vaan ilonlähteenä, ei kohteena vaan nautintona
*usein ammatti löytyy luovasta työstä; keksijät, tutkijat, työ jossa voi toteuttaa uuden etsintää ja luoda uutta
(König havaitsi myös, että jos perheessä on kuollut lapsia, ne tulee laskea mukaan syntymäjärjestystä mietittäessä)
S.A.
Naputtelen taas jossain välissä jatkoa. Ceen kuume on laskenut, mutta Aa oksentaa. Pihkura sentään.
4.10.09
Eka, toka, vika, herra Piikkisika.
Olen lukenut varsin mielenkiintoista Karl Königin tutkimusta ensimmäisenä, toisena ja kolmantena syntyneiden lasten sosiaalisesta käyttäytymisestä ja kontaktikyvystä. Neljäs lähtee sitten "uudelle kierrokselle", eli neljäs ja ensimmäinen ovat samantyyppisiä toimintamalleiltaan.
Ensimmäisen lapsen suuri kysymys elämässä:
- Miten tulla rakastetuksi ja nähdyksi tarvitsevana?
Itseasiassa aihe on niin mielenkiintoinen, että taidan kirjoitella tästä useamman kirjoituksen.
Aloitetaan loogisesti Ensimmäisestä.
*saa erityismerkitystä, koska tekee vanhemmista vanhemmat
*halu ja tarve valloittaa maailma
*ovat päämäärätietoisia, rationaalisia ja suorempaan asioihin tarttuvia kuin nuoremmat sisarukset
*haluavat saavuttaa menestystä ja saada tunnustusta
*ovat orientoituneet aikuisten toiveiden mukaan
*ovat vakavampia, herkempiä, loukkaantuvat helpommin, heitä ei tarvitse rangaista
*ovat tunnontarkkoja ja kunnollisia
*lukevat mielellään ja tekevät asioita aikuisten kanssa, saavat paljon palautetta aikuisilta
*ovat itsenäisiä, luottavat itseensä, jaksavat ja selviävät
*usein ensin syntynyt kouluttautuu pidemmälle kuin myöhemmin syntyneet
*usein ensin syntynyt on kaikkein odotetuin ja toivotuin, odotetaan kuin prinssiä tai prinsessaa- tässä hän kohtaa vanhempiensa odotukset
*ensin syntynyt noudattaa perheen ja suvun traditioita ja pitää huolta toisista eli hyvä muisti menneisyyteen nähden- hänelle on kerrottu paljon
*usein ensin syntynyt valitsee hoiva-, kasvatus- tai opetusammatin. Tai ovat johtajia, perheterapeutteja jne.
*on valmis puolustautumaan, vaikka haluaisi hyökätä
*asettuu tavallaan vanhempien käyttöön
*paikan luovuttaminen on kova pala (kun syntyy toinen lapsi)
*sopeutuminen sisarukseen vie kauan
*tällöin ensin syntynyt katsoo sekä vanhempiaan, että sisarustaan (että molemmat voisivat hyvin)
*ensin syntyneen lapsen on vaikea näyttää suruaan
Aika monia piirteitä tunnistaa itsestään, omassa lapsessaan sekä lähipiiriin kuuluvista ensimmäisissä lapsissa. Tutkimuksessa oli tutkittu ns. ydinperheitä ja tietysti tänä päivänä olisi mielenkiintoista lukea tutkimus, jossa olisi tutkittu uusperheiden sisarussuhteita. Sitä jäin vielä makustelemaan, että kuinka voimakkaita nuo sisarussuhteista kumpuavat toimintamallit ovat, että jos ne tiedostaa ja kasvattaa lasta tietoisesti toiseen suuntaan, niin taisteleeko siinä tuulimyllyjä vastaan ja sekoittaa lapsen pään kokonaan?
(Toimintamallit työyhteisössä ovat pitkälti samoja, joita on oppinut perheessä. Eli pitäisikö rekrytoinnissakin ottaa huomioon paikka sisarusparvessa?)
S.A.
Ps. Kiitos ihanan pitkistä kommenteista tuohon muotikirjoitukseen. Joko Susikairassa ei juuri merkillisiä vaella tai sitten kysymys oli outo:D Veikkaan ensimmäistä ja lähden tässä jonain päivänä kyselemään suoraan muotibloggareilta. Niin paljon asia kuitenkin kiinnostaa. Oma kipuraja kengissä menee noin 100 eurossa- sitä enempää en maksa missään tapauksessa. Ja senkin vain, jos kengät on jotenkin erityiset- materiaaliltaan tai käyttötarkoitukseltaan (vaellus tms.). Varmaan 40-50 euroa on normaalein hinta, jonka kengistä maksan.
Ensimmäisen lapsen suuri kysymys elämässä:
- Miten tulla rakastetuksi ja nähdyksi tarvitsevana?
Itseasiassa aihe on niin mielenkiintoinen, että taidan kirjoitella tästä useamman kirjoituksen.
Aloitetaan loogisesti Ensimmäisestä.
*saa erityismerkitystä, koska tekee vanhemmista vanhemmat
*halu ja tarve valloittaa maailma
*ovat päämäärätietoisia, rationaalisia ja suorempaan asioihin tarttuvia kuin nuoremmat sisarukset
*haluavat saavuttaa menestystä ja saada tunnustusta
*ovat orientoituneet aikuisten toiveiden mukaan
*ovat vakavampia, herkempiä, loukkaantuvat helpommin, heitä ei tarvitse rangaista
*ovat tunnontarkkoja ja kunnollisia
*lukevat mielellään ja tekevät asioita aikuisten kanssa, saavat paljon palautetta aikuisilta
*ovat itsenäisiä, luottavat itseensä, jaksavat ja selviävät
*usein ensin syntynyt kouluttautuu pidemmälle kuin myöhemmin syntyneet
*usein ensin syntynyt on kaikkein odotetuin ja toivotuin, odotetaan kuin prinssiä tai prinsessaa- tässä hän kohtaa vanhempiensa odotukset
*ensin syntynyt noudattaa perheen ja suvun traditioita ja pitää huolta toisista eli hyvä muisti menneisyyteen nähden- hänelle on kerrottu paljon
*usein ensin syntynyt valitsee hoiva-, kasvatus- tai opetusammatin. Tai ovat johtajia, perheterapeutteja jne.
*on valmis puolustautumaan, vaikka haluaisi hyökätä
*asettuu tavallaan vanhempien käyttöön
*paikan luovuttaminen on kova pala (kun syntyy toinen lapsi)
*sopeutuminen sisarukseen vie kauan
*tällöin ensin syntynyt katsoo sekä vanhempiaan, että sisarustaan (että molemmat voisivat hyvin)
*ensin syntyneen lapsen on vaikea näyttää suruaan
Aika monia piirteitä tunnistaa itsestään, omassa lapsessaan sekä lähipiiriin kuuluvista ensimmäisissä lapsissa. Tutkimuksessa oli tutkittu ns. ydinperheitä ja tietysti tänä päivänä olisi mielenkiintoista lukea tutkimus, jossa olisi tutkittu uusperheiden sisarussuhteita. Sitä jäin vielä makustelemaan, että kuinka voimakkaita nuo sisarussuhteista kumpuavat toimintamallit ovat, että jos ne tiedostaa ja kasvattaa lasta tietoisesti toiseen suuntaan, niin taisteleeko siinä tuulimyllyjä vastaan ja sekoittaa lapsen pään kokonaan?
(Toimintamallit työyhteisössä ovat pitkälti samoja, joita on oppinut perheessä. Eli pitäisikö rekrytoinnissakin ottaa huomioon paikka sisarusparvessa?)
S.A.
Ps. Kiitos ihanan pitkistä kommenteista tuohon muotikirjoitukseen. Joko Susikairassa ei juuri merkillisiä vaella tai sitten kysymys oli outo:D Veikkaan ensimmäistä ja lähden tässä jonain päivänä kyselemään suoraan muotibloggareilta. Niin paljon asia kuitenkin kiinnostaa. Oma kipuraja kengissä menee noin 100 eurossa- sitä enempää en maksa missään tapauksessa. Ja senkin vain, jos kengät on jotenkin erityiset- materiaaliltaan tai käyttötarkoitukseltaan (vaellus tms.). Varmaan 40-50 euroa on normaalein hinta, jonka kengistä maksan.
3.10.09
Kysymys muotibloggaajille.
Olen tässä bloggailessa sinkoillut milloin missäkin blogeissa. Täytyy kyllä nostaa hattua noille muotibloggaajille ja heidän vakituisille lukijoilleen. Esimerkiksi jostain arvuuttelukuvasta lukijat osaavat salamana päätellä mitä uutta bloggaaja on hankkinut. Siis kuva, josta minä voisin päätellä, että siinä saattaisi olla kasa luistimien nauhoja, saattaa kätkeä taakseen jopa 1000 euron käsilaukun tai kengät tai jotain. Tuo yläkuva on kai jo ihan tätimäistä Louis Vuittonia (kuva täältä), mutta nappasin sen esimerkiksi omasta tyylitajuttomuudestani. Tuommoisia on minusta iät ja ajat jaettu lehtien kylkiäisinä tai jos tilaa jostain Yves Rocherilta 20 eurolla naamarasvaa, niin saa tuommoisen kaupan päälle. Luulen, ettei niin kuitenkaan ole. Vaan minun silmäni ei erota kallista nimekästä tuotetta halvasta nimettömästä.
Vasta tuli postissa joku sisustuslehti, jossa oli designvalaisimia. Siinä oli semmoinen jalkalamppu, jonka varsi oli vinksallaan ja kupukin ärvötti vähän kuin väärinpäin. Ukolle vielä naureskelin, että kaikki meidän jalkalamput taitaa olla sen saman suunnittelijan tekosia ja suunnittelijalla on varmaan myös ollut varsin touhukas lapsikatras. Jos tuote on jo valmiiksi vino, niin ei pienet osumat haittaa:)
Mutta nyt siis kysymys kaikille asiaan perehtyneille: Miten paljon vähemmän hiertää aidot nimekkäät kengät kuin vastaavan näköiset epäaidot? Onko se vaan se merkki vai onko käyttömukavuudessa oikeasti eroa? Eikä tätä ole oikeasti tarkoitettu miksikään pottuiluksi vaan ihan puhtaasti mielenkiinnosta kyselen.
Heh;D Nyt jään jännityksellä odottelemaan kuinka moni muotibloggaaja vaeltelee Susikairassa. Saa toki kaikki muutkin kommentoida, jos jotain mieleen juolahtaa.
S.A.
Viritetyt vehkeet?
Voiko vaatia korvauksia, jos kahvit purskahtaa hallitsemattomasti läppärin näytölle?
Pimp my ride, Koti kuntoon, Sillä siisti... Ja tämä:
Tuunaa majavasi.
S.A.
Pimp my ride, Koti kuntoon, Sillä siisti... Ja tämä:
Tuunaa majavasi.
S.A.
2.10.09
Treenaa laiskottelua.
Puolille päivin laiskottelu sujui ihan esimerkillisen hienosti. Katsoin kutimien takaa Ceetä, joka kuumeesta huolimatta tai siitä johtuen touhusi vauhdilla kaikenlaista. Käsittämättömän tehokkaasti lelut siirtyy lastenhuoneesta olohuoneeseen- jostain kumman syystä ei kuitenkaan koskaan takaisin sinne lastenhuoneeseen. Menin sitten keittiöön ja vaihdoin verhot. Tietysti likainen ikkuna ilkkui, joten pesin sen sisäpuolelta. Totesin, että kun pesuvehkeet ja lasta oli jo esillä, on sama pestä ikkuna ulkopuoleltakin ja kun kerran olin jo pihalla, niin samahan ne olohuoneen ikkunatkin on pyyhkäistä. Keittiö näytti tosi sekaiselta ja likaiselta, joten pikkuisen kävin kaappeja läpi ja heitin ne toissavuotiset ryynit hiiteen. Kun nyt kuiva-aineet tuli käytyä läpi, niin samahan se sitten on inventoida jääkaappi... ja kun olin käynyt sen läpi ja pessyt, ajattelin, että pesen sen jääkaapin ulkopuolelta ja imuroin takaa. Nämä tehtyäni ajattelin, että puuhellakausi alkaa olla käsillä, joten pesen hellan ja raivaan halkolaatikon hollille. Konttasin hellan alta Remun leluja ja silmään pisti likaiset (roiskeiset) kaappien sokkelit. Pesin ne. No, sitten näytti kaappien ovet likaisilta verrattuna sokkeleihin- joten pyyhin kaappien ovet ja varmaan arvaattekin- seinät- katto- lattiat ja eihän sitä maton räsyä viitsi laittaa likaisena lattiaan... No, sen pesi pesukone.
Koska keittiö oli puhdas ja leiriläinenkin saapui iloisena kotiin, niin leivoin pizzaa. Koko päivä meni iloisesti puuhatessa, rennolla otteella. Yhtään ei tullut sitä perinteistä pitäisi-vielä-tuokin-ja-tuo vaan nimenomaan ns. hyvällä pössiksellä tuli tehtyä, kun takaraivossa oli kuitenkin tieto, että voi niin halutessaan ja jos siltä tuntuu, kaatua sohvalle:).
Ainoa hetki jolloin tunsin hetkellistä tykytystä ja nousevaa verenpainetta oli ruokapöydässä. Bee oli jo syönyt ja me muut neljä olimme vielä ruokailemassa. Bee tuli selittämään miten jostain renkaasta voisi tehdä koripallokorin. Selittäessään poika pyöritti koripalloa sormenpäässä. Hujuit! Pallo karkasi käsistä suoraan ruokapöytään kaataen kaikki lasit mennessään ja päätyen allekirjoittaneen pizzan päälle. Joo-o, vahinko mikä vahinko, mutta olen pitkin päivää sanonut mon-ta kertaa, että koripallo on ulkolaji ja kohta tulee hävökkiä. Nostin kiljumatta pallon pois lautaselta ja jatkoin syömistä. Ukko ja Bee siivosivat.
S.A.
Koska keittiö oli puhdas ja leiriläinenkin saapui iloisena kotiin, niin leivoin pizzaa. Koko päivä meni iloisesti puuhatessa, rennolla otteella. Yhtään ei tullut sitä perinteistä pitäisi-vielä-tuokin-ja-tuo vaan nimenomaan ns. hyvällä pössiksellä tuli tehtyä, kun takaraivossa oli kuitenkin tieto, että voi niin halutessaan ja jos siltä tuntuu, kaatua sohvalle:).
Ainoa hetki jolloin tunsin hetkellistä tykytystä ja nousevaa verenpainetta oli ruokapöydässä. Bee oli jo syönyt ja me muut neljä olimme vielä ruokailemassa. Bee tuli selittämään miten jostain renkaasta voisi tehdä koripallokorin. Selittäessään poika pyöritti koripalloa sormenpäässä. Hujuit! Pallo karkasi käsistä suoraan ruokapöytään kaataen kaikki lasit mennessään ja päätyen allekirjoittaneen pizzan päälle. Joo-o, vahinko mikä vahinko, mutta olen pitkin päivää sanonut mon-ta kertaa, että koripallo on ulkolaji ja kohta tulee hävökkiä. Nostin kiljumatta pallon pois lautaselta ja jatkoin syömistä. Ukko ja Bee siivosivat.
S.A.
1.10.09
Lomalainen.
Mitatut tulokset olivat joltain osin parantuneet (joku maksa-arvo ja munuaisarvo verikokeissa), mutta osaltaan taas menneet enemmän sekaisin (verenpaine nousussa, paino laskussa- 400g, valkuainen +++). Ota tästä nyt tolkkua. Deen mitat olivat kuitenkin kasvaneet ja oikein reippaasti liikkuu. Ensi viikolla sitten samat kokeet ja vielä pissan keräily uutena juttuna. Kysyin labrantätiltä, että voiko sitä keräillä ihan keneltä vaan (kun oli niiiin iso pänikkä)?
Kysyin lääkäriltä, että miten huomisen ja ylihuomisen työpäivät ajoineen. Lääkäri katsoi hyvin hitaasti ja kysyi, että vieläkö sinä olet töissä? Lääkäri käski ottaa nyt hyvin rauhallisesti lepäillen ja tietysti heti tarkastukseen, jos mitään outoa ilmenee. Onpa simppelit ohjeet, näinkin hyvällä mielikuvituksella varustetulle;D. En sitten kysellyt enempää, vaan soitin kakkostöihin ja peruin keikat (itseasiassa, kun nämä päivät olisivat vähentäneet äitiyspäivärahaa lähes samassa suhteessa, ei "tullut takkiin" muutamaa kymppiä enempää). Esimiehen suhtautuminen oli niin hellän liikuttavaa, että alkoi puhelun jälkeen itkettää.
Cee on 39,4 asteen kuumeessa. Aa lähti innosta piukeana sinne leirille. Puhelin soi jo aamusta ennen seitsemää, kun kavereiden kanssa piti ilmeisesti vielä tarkistella varustelistoja jne. Bee kätki hyvin pettymyksensä, kun ilmoitin, että perinteiseen miesten iltaan osallistuu yksi äitikin, kun en lähdekään työreissuun. Täällä on aina poissa ollessani jonkun sortin kemut: herkkuja ja hemmottelua.
Ostin nyt virallisen rauhoittumiseni kunniaksi lankaa ja virkkasin Beelle ja itselleni kirjanmerkkejä. Ottaisin kuvan, mutta ei ole yhtään ideaa päässä, missä kamera voisi olla, eikä ne nyt mitään mielettömiä taideteoksia edes olleet vaan kukkia, joissa roikkuu varret. Sen varren voi sitten laittaa kirjan väliin. Kysyin Beeltä onko kukka liian tyttömäinen ja poika sanoi, että voisi se olla hämähäkkikin. En googlettanut ohjetta- tiedä mitä härskiä ruutuun lävähtää, jos hakusanat on "virkattu hämähäkki".
Näihin tunnelmiin täältä; kolmen tunnin päästä ollaan jo rv:lla 36+2! Jiihuuu!
S.A. + Dee
Kysyin lääkäriltä, että miten huomisen ja ylihuomisen työpäivät ajoineen. Lääkäri katsoi hyvin hitaasti ja kysyi, että vieläkö sinä olet töissä? Lääkäri käski ottaa nyt hyvin rauhallisesti lepäillen ja tietysti heti tarkastukseen, jos mitään outoa ilmenee. Onpa simppelit ohjeet, näinkin hyvällä mielikuvituksella varustetulle;D. En sitten kysellyt enempää, vaan soitin kakkostöihin ja peruin keikat (itseasiassa, kun nämä päivät olisivat vähentäneet äitiyspäivärahaa lähes samassa suhteessa, ei "tullut takkiin" muutamaa kymppiä enempää). Esimiehen suhtautuminen oli niin hellän liikuttavaa, että alkoi puhelun jälkeen itkettää.
Cee on 39,4 asteen kuumeessa. Aa lähti innosta piukeana sinne leirille. Puhelin soi jo aamusta ennen seitsemää, kun kavereiden kanssa piti ilmeisesti vielä tarkistella varustelistoja jne. Bee kätki hyvin pettymyksensä, kun ilmoitin, että perinteiseen miesten iltaan osallistuu yksi äitikin, kun en lähdekään työreissuun. Täällä on aina poissa ollessani jonkun sortin kemut: herkkuja ja hemmottelua.
Ostin nyt virallisen rauhoittumiseni kunniaksi lankaa ja virkkasin Beelle ja itselleni kirjanmerkkejä. Ottaisin kuvan, mutta ei ole yhtään ideaa päässä, missä kamera voisi olla, eikä ne nyt mitään mielettömiä taideteoksia edes olleet vaan kukkia, joissa roikkuu varret. Sen varren voi sitten laittaa kirjan väliin. Kysyin Beeltä onko kukka liian tyttömäinen ja poika sanoi, että voisi se olla hämähäkkikin. En googlettanut ohjetta- tiedä mitä härskiä ruutuun lävähtää, jos hakusanat on "virkattu hämähäkki".
Näihin tunnelmiin täältä; kolmen tunnin päästä ollaan jo rv:lla 36+2! Jiihuuu!
S.A. + Dee
Täh?
Se hyvä tässä oman napatyrän ympärillä pyörimisessä on, että on oikeastaan ihan yks hutun hailee mistä/kenen laudoista se Vanhasen kivitalo on rakennettu. Eikö se joskus muuten ollut myynnissä? Saiko ne sen myytyä? Voisiko siinä mahdollinen ostaja vaatia hinnanalennusta, jos rakennuksen arvo onkin tavallaan tosi paljon alempi kuin ostohetkellä on ollut syytä olettaa?
Sen sijaan esitän oman julkisen anteeksipyynnön, jos klo. 22-06 välillä blogeihinne ilmaantuu omituisia kommentteja allekirjoittaneelta. Täällä mennään niin väsymyksestä ylikierroksilla, että kaikenlainen virtuaalinen ja sosiaalinen kanssakäyminen yhtään kenenkään kanssa tulisi minulta jyrkästi kieltää. Saatan laajentaa tämän anteeksipyynnön koskemaan myös päivisin tapahtuvaa häsläämistä, koska minusta tuntuu, että alan olla kaiken kaikkiaan syyntakeettomassa tilassa. Tänään olisi lääkäriä, eilen oli labra (itseasiassa minulla ei ole aavistustakaan mitä kokeita minusta otettiin, pitääkö minun soittaa jonnekin vai soittaako joku minulle tuloksista). Yhtä kaikki- ihan sama vaikka joku vihreä mies ulkoavaruudesta tulisi vaatimaan paria putkiloa verta, niin jeah- ota vaan! Kloonaa vaan lisää tämmöisiä mistään mitään tajuamattomia hattarapäitä tähän maahan (niin on jo tainnut tapahtuakin).
Muistivikaisuuden ollessa nyt ikään kuin IN-juttu, niin ilmaisena vinkkinä annan jakoon semmoisen, että pyydä kirjoittamaan paperille, kopio sähköpostina, lähettämään tekstiviestinä (hahhaahaa, tää onkin jo jossain piireissä tuttua) ja vielä soittamalla varmistamaan, että ohjeet on vastaanotettu ja ymmärretty ja sitten seuraavana päivänä uudelleen. Eihän sitä muuten kukaan mitään muista- mistään. Lähden nyt sinne lääkäriin.
S.A.
Sen sijaan esitän oman julkisen anteeksipyynnön, jos klo. 22-06 välillä blogeihinne ilmaantuu omituisia kommentteja allekirjoittaneelta. Täällä mennään niin väsymyksestä ylikierroksilla, että kaikenlainen virtuaalinen ja sosiaalinen kanssakäyminen yhtään kenenkään kanssa tulisi minulta jyrkästi kieltää. Saatan laajentaa tämän anteeksipyynnön koskemaan myös päivisin tapahtuvaa häsläämistä, koska minusta tuntuu, että alan olla kaiken kaikkiaan syyntakeettomassa tilassa. Tänään olisi lääkäriä, eilen oli labra (itseasiassa minulla ei ole aavistustakaan mitä kokeita minusta otettiin, pitääkö minun soittaa jonnekin vai soittaako joku minulle tuloksista). Yhtä kaikki- ihan sama vaikka joku vihreä mies ulkoavaruudesta tulisi vaatimaan paria putkiloa verta, niin jeah- ota vaan! Kloonaa vaan lisää tämmöisiä mistään mitään tajuamattomia hattarapäitä tähän maahan (niin on jo tainnut tapahtuakin).
Muistivikaisuuden ollessa nyt ikään kuin IN-juttu, niin ilmaisena vinkkinä annan jakoon semmoisen, että pyydä kirjoittamaan paperille, kopio sähköpostina, lähettämään tekstiviestinä (hahhaahaa, tää onkin jo jossain piireissä tuttua) ja vielä soittamalla varmistamaan, että ohjeet on vastaanotettu ja ymmärretty ja sitten seuraavana päivänä uudelleen. Eihän sitä muuten kukaan mitään muista- mistään. Lähden nyt sinne lääkäriin.
S.A.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)