30.10.08

Leipuri Hiiva.

Liskonainen epäili, että naisten asioiden osalta minut on kasvatettu pullossa:D Se pitää ehkä osaksi paikkansa. Mutta luultavasti suurin syy epäonnistumisiin keittiössä, on minussa ja siinä, että minulla on intoa enemmän kuin älyä. Ryhdyn puuhiin aina valtavalla tohinalla, en muista lukea ohjeita kunnolla saati tarkistaa esim. raaka-aineiden tilannetta etukäteen. Minulla on paha tapa soveltaa ja säveltää, kehitellä oikopolkuja, korvata raaka-aineita toisilla (yleensä sopimattomilla), muunnella määriä ja vuokien kokoja. Tästä syystä noin 60% leipomuksistani on vuosien varrella päätynyt roskiin tai koiralle. Aina tapahtuu jotain!

Tässä muutama viimeisin:

Jauhelihakääretorttu. Voitaikinapohja. Jauhelihakastiketta. Valmistaessa ohitin kohdan, "jäähdytä täyte", siis länttäsin siihen voitaikinalle kuuman jauhelihakastikkeen- ja kaavin sen jälkeen pöydästä liejuuntunutta taikinaa, jossa seassa jauhelihaa, paprikaa yms. Ulkonäkö oli niin visto, ettei se kiihdyttänyt kenenkään ruokahalua.


Tamponikakku. Etsin netistä täytekakun ohjeen. Ohjeessa oli 8 munan pohja ja sitten tuorejuusto-mansikkamousse väliin. Ostin tällä kertaa jopa ihan kaikki tarvikkeet. Kaveri, jonka synttäreille kakkua leivoin, ilmoittikin, ettei vieraita pääsekään kuin 5-6... joten tein vain neljän munan pohjan. Paistoin sen söpössä vuoassa, halk. 15 cm. Moussea taas tein jostain ihmeen syystä koko annoksen. Ajattelin, että puolet voi pakastaa. Sitten tajusin, että jos pakastan sen esim. pakastepussiin, niin se jähmettyy siihen muotoon, koska sisältää liivatetta.

Siis käytin kaiken moussen siihen pikkukakkuun. Korkeutta komeudelle tuli lähemmäs 30 cm. Koristelin kermalla ja mansikoilla ja pursottelin päälle punaista koristegeeliä. Kuljetin autossa sen kaverin luo. Kerma alkoi uhkaavasti valua alaspäin ja samalla kaikki koristeetkin. Ihan kamalan näköinen- oikeasti! (nimi kuvaa parhaiten)

Erikeeperkakku. Tässä myös moussea mukana. Eli tein marenkia ja yritin pursottaa sitä nätiksi levyksi. Ei onnistunut, mutta ajattelin peitellä ruman ulkonäön moussella, tuoreilla marjoilla ja koristeilla. Paistoin marenkipohjaa tunnin (mitä ohjeessa käskettiin), eipä irronnut leivinpaperista, paistoin toisen tunnin... eipä irronnut edelleenkään. Mousse oli jo valmiina, kohta jo hyytymäänkin päin. Yritin irrotella vaikka millä keinoin sitä pohjaa leivinpaperista, mutta se vain rasahteli pinnasta halki ja sisäpuolelta se venyi ja sinkui, mutta pysyi silti pohjastaan itsepäisesti leivinpaperissa... Anoppi katseli vieressä, ehkä vähän huvittuneisuuttakin oli havaittavissa. Minä yritän viimeisiä itsetunnonrippeitä kasata ja vääntää sitä tahmafrisbeetä irti paperista, mutta ei...

Anoppi pelasti tilanteen ja kasvoni sanoessaan, että: "Ne on yllättävän hyviä, ne kaupan valmiit kakkupohjat, eiköhän haeta semmoinen, tuo mousse sopii takuulla hyvin siihen! Käytän usein itsekin niitä!" Tuo viimeinen lause oli puppua, mutta ihana ele anopilta; olla arvostelematta tekelettäni ja keksiä ratkaisu, jolla pääsin pinteestä...

Minkään edellä mainitun leipomuksen maussa ei ole ollut moitteen sijaa- mutta... Minä taidan tarvita malttia ja aivot? Sitten taattua katastrofin pohjatyötä on aloittaa 1 juttu, tehdä joutoajalla 2. ja keksiä vielä 3. jonka voisi tehdä siinä sivussa. Esimerkiksi riisipuuro-rieska-marjakiisseli yhdistelmällä saa kivan siivon ja kärynneen katkun keittiöön.


Jostain kumman syystä kaikki elämäni miehet ovat ostaneet minulle lahjaksi mm. työkalupakin x 2, porakoneen, hiomakoneen yms. Ei ole tullut kapustoja ja kattiloita, ei.

S.A.

7 kommenttia:

Amalia kirjoitti...

Miten ton kauniisti sanois, ainakin mua kauheesti naurattaa. Ehkä nyt vähän liiottelet mutta..Tein minäkin kerran kakun, jonka päälle laitoin marjoja ja liivatetta. en ollut ennen tehnyt sellaista. Kun rekat ajo meidän talon ohi,oli jännät paikat pysyykö kakku kasassa, vai onko päällinen pöydällä.
Joten sitähän sanotaan, että paras ilo on vahingon ilo. Sulla on hyvä anoppi :]

liskonainen kirjoitti...

menin mykäksi.
pakko kuitenin uskoa että ehkä porakokeet ja sirkkelit ovat enemmän sinun laatuasi.

älä silti luovuta, johonkinhan sinun on käytettävä se leipomistarvelahjasi. vaikka piparkakkutaloon.... jouluksi... ajattele miten hauskaa siitä tulisi meille kaikille! aakkoset mukaanlukien...

Inkivääri kirjoitti...

No voi hyvänen aika, vähän ikää lisää ja tuolla kunnianhimolla sinusta tulee vielä kurmeekokki ja kondiittori:)

Ei voi nauramatta lukea, mutta toisaalta väännyn kunnioituksesta linkkuun sillä mitään noin kunnianhimoisia reseptejä en ole koskaan edes yrittänyt:D

Minz kirjoitti...

Hih! Ei voi sanoo muuta ku et tervetuloo epäonnistuneitte leipureitte kerhoho! Mää oon ollu siin koko ikäni. Noh, ei toi kokkauspualikaa paljoo paremp ol, jos oikkee totta puhutaa. Mut miks tarttiskaa, ku meil perhees kaik muut tekevä paljo paremppii ruakkii ja tyttö leipooki. Heh!

Ruska kirjoitti...

Hienoa, että jaat muillekin tämmöisiä elämän kohokohtia :D Leipomukseni ovat jäänet ihan olemattomiin, mutta ehkä kohta niin voimissani, että voisin kokeilla jotain susikairalaiseen tyyliin...

Sen erikeeperkakun kanssa olisit voinut kyllä hyöndyntää niitä työkalupakkejas. Muulloinkin joku hiomakone tai vastaava vois olla ihan käyttökelpoinen...

Hannele kirjoitti...

Mie luulen, että kaikille sattuu kämmejä keittiöhommissa, mutta useimmat pitävät suunsa visusti kiinni, jotta eivät paljastuisi tumpeloiksi. Mie oon mm keittänyt muksuille marjasoppaa, ja ihmettelin kun irvistelivät eivätkä syöneet. Olin makeuttanut sopan suolalla..

Sanna kirjoitti...

Apua, kiitos nauruista. Nyt on hyvä mennä nukkumaan sun marengit mielessä. Aivan parhaat leipomisjutut! Mun leipominen kyllä onnistuu, mutta siitä ei saa noin hauskoja juttuja! Tsemp sinne!