31.5.10

Naulan kantaan ja Zup!

Sunnuntai-ilta saatiin kiljuvaan päätökseen, kun Cee tuli tiedottamaan, että: "Aalle tuli iso pipi, tule äiti kattomaan!" Kysyin ne pienet tärkeät kysymykset, joista voi päätellä onko mahdollisesti sairaalakeikka tiedossa ja jos on, mennäänkö ambulanssilla vai omalla autolla- eli: "Itkeekö Aa?" (Itkee vähän; siis henki kulkee [hyvä]) "Tuleeko verta?" (Tulee.) "Tuleeko paljon verta?" (Ei tule paljon.) Siispä menin pihalle toteamaan siistit sisäänmeno ja ulostulo haavat. Ja sen, että Crocsit ei kestä naulaan juoksua. Haava puhdistettiin ja yö meni hyvin, mutta tänään jalka ei kestänyt painoa ollenkaan ja soitin terveyskeskukseen. Kävimme näyttämässä jalkaa, antibiootit varmuuden vuoksi, vaikka jalka ei vielä tulehtuneelta näyttänytkään. Cee arvioi jonkun odotusaulan sedän isopäiseksi ja aiokin hankkia seuraavaksi etälamauttimen tai jonkun sähköshokkipannan Ceelle kaulaan. Zup! Heti, kun se avaa suunsa ja sieltä tulee jotain epämääräistä, niin ZUP! ZUP! ZUP!

Huomenna Aa voi jo mennä kouluun- koska jäätelön hakumatka lähikauppaankin onnistui iltapäivästä aivan hyvin.

Dee osaa muuten kellahtaa istumaan konttausasennosta:O Hieno poika! :)

Tuli muuten mieleen, että omat jäykkäkoirarokotukset yms. taitavat olla vanhentuneet? Ehkä 25-vuotiaana työterveyshuollossa oli niistä puhe, mutta en ole sitten yläasteen jälkeen kyllä yhtään piikkiä saanut. Pitäis, pitäis, pitäis. Vähän sama juttu kuin papakokeen, vihlomattoman hampaan paikkauksen, peräsuolitähystyksen ja muiden mukavien(?!) pikku toimenpiteiden kanssa. Helppo homma siirtää ens viikkoon/kuukauteen/vuoteen... Huoh. Huomenna soitan neuvolaan ja varaan rokotusajan itselleni! (Pakko soittaa, kun tänne kirjoittaa;D)

S.A.

29.5.10

On päiviä ja on PÄIVIÄ.

On niitä päiviä, jolloin kaikki tuntuu menevän vähän munilleen. Eilen esimerkiksi oli semmoinen päivä. Lähdin aamulla töihin ja ajelin rapiat 200 kilometriä toteamaan, että työkalut on minusta riippumattomista syistä jossain. Hukassa. Eli ns. hutimutka. No, soitto esimiehelle ja palkallinen "vapaapäivä"- tosin, että olin sen reilun 200 km:n päässä kotoa. Seuraava havainto oli, että autossa ei ollut parkkikiekkoa- soitto serkkulikalle, että viittitkö viskata lainaan? Joops. Kolmisen tuntia haahuilin kaupungilla etsimässä jätkille juhlavaatteita ja partiolaiselle sadekamppeita. Eräliikkeestä sain päivän parhaat hihitykset.
Kerroin reunaehdot: Vesisadetta luvattu, 40 km pyöräilyä ja 140-150 cm sadepuku tarvittaisiin.
Eräliikkeen mies vastasi: On meillä 140 cm pilkkihaalari!
Minä: No en miekään nyt ihan niin v-mäinen äiti ole, että poljetan 40 km:ä PILKKIHAALARIT päällä;D!
Saman sarjan housua ja takkia ei vaan löytynyt mistään, mutta otin sitten eriväriset- ja poika oli tyytyväinen. (Ja onhan noita käyttäjiä lisää kasvamassa, vaikka puku aika kallis olikin.)

Äitille (joka oli menossa mökille ja jonka olin aiemmin luvannut heittää mökkitien päähän ohikulkumatkalla) soittelin, että voidaankin lähteä heti, kun äiti pääsee töistä. "Ok, pääsen yhdeltä!" Sanoi äiti ja mie vastasin: "No tuun sitten yhdeksi hakemaan!" Olin tasan yhdeltä päiväkodin liepeillä kuuruamassa ja 20 yli yhden soitin taas äitille, että: "NO missäs olet?"
"No täällä kotona odotan, että tuut hakemaan!" "Ahaa... No mie oon oottanut 20 minuuttia täällä päiväkodin pihalla ja aiheuttanut pahennusta... Mikä lie hiippari!"

Kotimatkalla piti vielä pysähtyä tätilästä kukkasipuleita (kanna ja kärrää ruukut ensin kellarista ja huomaa sitten, että kaikki sipulit on mädäntyneet). Lisäksi pysähtelin vielä ruokakaupoissa (kahvia ja hammastahnaa), eikä ne puutteet koskaan tule yhdellä tekstiviestillä... Ei koskaan, vaan pirullinen varttitunnin väli niin, että ehdit ostaa kahvin ja lähteä jatkamaan matkaa ja sitten tulee hammastahnaviesti ja joudut pysähtymään vielä uudelleen. XO

Kotiin pääsin ja kun sain oven auki alkoi: "Äitiiii! Pakataan rinkka yhdessä loppuun!" "Äitiii, mun tukka pitää leikata!" "Äitiii! Kiristä mun farkkuja!" "ÄÄÄÄÄÄÄbbbbbÄÄÄÄbääää!" "Hauhauhauhau!" "Kuule, mitä mieltä oot, kun nyt on semmoinen tilanne, että......" Ja koko kakofonia rysähtää niskaan sillä samalla sekunnilla, kun avaat oven. Hetken, ohikiitävän hetken, mielessä käy 180 asteen pyörähdys takaisin autolle, mutta eihän sitä voi, ei sitä vaan voi.

Justiinana lyöt kaulimen pöytään ja komennat porukan jonoon ja kuuntelet yhden asian kerrallaan ja samalla teet kiireellisyysjärjestyksen. Lähempänä puoltayötä huomaat valvoneesi liki 20 tuntia ja normaalin lauseen muodostaminenkin on haaste. Kaadut sänkyyn ja nukahdat. Heräten 3:50 puhelimen ääneen. Kauhusta tukka pystyssä konttaat yli nukkuvien lasten ja Ukon. Puhelimen sointi keskellä yötä ei voi tarkoittaa kuin huonoja uutisia! Havaitset soittajaksi veljen ja ääni kauhusta täristen kysyt: "No mitä nyt?!!" Veli: "Onks sulla T:n numeroa? Tarttisin kato kyytin!" "NO ON!!!! Jumankauta, ei saa säikytellä keskellä yötä! Laitan sen sulle viestinä!" *KLIK*
(Joskus 15 vuotta sitten oli ihan normaalia, että puhelin soi yöllä neljältä, nykyään se tietää lähes poikkeuksetta todella huonoja uutisia. Onneksi ei kuitenkaan tällä kertaa.)

Puhelinralli ei vaan loppunut siihen. Veli oli antanut T:n numeron kaverilleen- sillä erotuksella, että veli oli antanut vahingossa minun numeron! Eli voitte kuvitella kyytiä odottelevia (kärsimättömiä) soittoja, jotka tulee minulle, vaikka pitäisi todellakin mennä ihan toiseen numeroon! (Noh;D tekevälle sattuu!)

Tänä aamuna väsytti ihan sikana- ja väsyttää itseasiassa vieläkin, mutta tänään on Euroviisut! Pakko valvoa!

S.A.

26.5.10

Poikia ja Euroviisuja.

Aalla ON FINNI! Otsassa! Maailmanloppu! Ihan HIRVEETÄ! Joo, ei voi mennä kouluun!
(Tod. et ole poissa koulusta FINNIN takia, laita lippis päähän ja totuttele ajatukseen, että ei muuten ole viimeinen finni sun naamassa!)

Beellä on partioretki viikonloppuna. Jee! Jee! Koulun kevätjuhlanumeroita harjoitellaan innolla! Nonstoppina tulee vuorosanoja, laulunpätkiä ja hirmuisen hauskoja tilannekomiikan selittelyjä, joihin kuulijat ei parhaalla tahdollakaan pääse sisään. Pääasia, että asianosaisilla on hauskaa:)

Cee on alkanut *viimein* osoittamaan lievää mustasukkaisuutta Deetä kohtaan. Nyt, kun pieni pyristelee eteenpäin; nousee välillä jopa konttausasentoon ja on huuuurjan kiinnostunut kaikesta minkä saa käsiinsä, Cee on kärppänä nappaamassa just sen purulelun, kun "mä just halusin leikkiä sillä"... Silmät saa välillä olla selässäkin, kun Deeltä häviää kaikki oikeasti mielenkiintoinen nenän edestä ja tilalle annetaan armeliaasti keittiöpyyhe tai jokin muu toooosi mielenkiintoinen juttu:/

Dee; Nipossumi-Opossumi;D Siis tosiaan, tohinalla harjoitellaan uusia juttuja. Pakittaminen onnistuu jo kiitettävästi. Eteenpäin yritetään mennä heikoin tuloksin ja konttausasentoon noustaan aika ketterästi. Käsiähän ei sitten kyllä muisteta liikutella, joten konttausasennosta voimakas potku jaloilla saa aikaa kyntöefektin- kokeilkaapa vaikka! (Tosin kannattaa kokeilla vaikka kesäloman alussa, saattaa nimittäin mennä naamasta nahka rullalle;D) Käsiin tarvitaan koko ajan jotain rompetta tutkailtavaksi ja jos tavara sattuu tipahtamaan, niin ei suinkaan kiljuta kurkku suorana, että joku sen nostaisi, vaan kiljutaan kurkku suorana kädelle, tuijottaen murhanhimoisesti, että "mitä hel***tiä sinä onneton räpylä tunaroit?" Pikkulegojen kanssa pitää alkaa topakoitumaan ja yrittää todella pitää niitä lastenhuoneessa. Kuolaimuri paikallistaa käsittämättömän nopeasti kaikki pikkuriikkiset suuhun sopivat esineet karvalankamaton hapsujen seasta.

***
Ystävän kanssa pidettiin viisustudio eilen illalla. Harmi, ettei Kuunkuiskaajat päässeet jatkoon, mutta valitsin heti suosikikseni Islannin. Kerrankin ihan ihmisen näköisiä ja kokoisia laulajia, joilla oli vaatteet päällä! OHOO! Alkaa oikeasti jo nyppiä se stripparifiilis mikä joistain (useista) kappaleista jäi. Ollaanko menty metsään, jos ihan kelporallatuksesta jää päälimmäiseksi paskanmaku suuhun siitä, että naiset rimpuilee persus paljaana ja miehillä on paidat auki napaan asti?
Vaikken edes ole mikään tiukkapipo, niin vuosi vuodelta törkyisemmän näköistä meininkiä. Jos nyt välttämättä haluaa jonkun stringit tai rintakarvat nähdä, niin niihin varmaan löytyy joku muukin paikka kuin Euroviisut, joissa kuitenkin (jos en ihan väärässä ole) musiikki näyttelee jonkinlaista melko keskeistä roolia. Hö.

Ja sitä paitsi, jos sattuisi, että Islanti voittaisi, niin Suomella olisi loistomahdollisuudet pärjätä ensi vuonna;D Sisukkaat Suomalaisethan menisivät vaikka soutuveneellä Islantiin, jos tulivuoret vielä yskähtelisivät ja estäisivät sinne lentelyn;D

Kivaa keskiviikkoa, Susikairassa +4. Hrrr! Tarkoittaa ilmeisesti siivouspäivää!

S.A.

24.5.10

Daadaadiipaduu!

Muistatteko Poliisiopistot? Ja tuon kuvan kadetin, jolla oli semmoinen höpsö ääni, vähän niin kuin äänenmurros päällä? Välillä kiljahdellen, välillä möristen. No, Dee kuulostaa juuri siltä! Sen höpötyksiä ja jokeltelua ei vaan voi kuunnella nauramatta;D (kuva lainattu täältä)


Sunnuntaina oli Ceen kerhon kevätjuhla kirkossa ja kylläpä vain olikin mukava tilaisuus!
Ei todellakaan mikään tyypillinen Jumalanpalvelus, vaan pikkukerholaiset ohjaajineen istuivat edessä, lauloivat ja esittivät harjoittelemiaan ohjelmanumeroita. Pappi "hengaili" yleisön seassa- ja aina, kun kuului *Aamen* kaikkien piti peukuttaa ylöspäin. Niin virkistävän erilainen kirkkotapahtuma, kuin vain olla voi! :) Kirkko oli koristeltu punaisin suurin pahvikukkasin ja tilaisuuden jälkeen saimme mehujäät.

Perjantain ja lauantain olin töissä, sopivasti autoilua halki kairojen. Suurkiitos Ystävälle, joka auttoi lastenhoidossa! Lauantai-iltana oli jo aikaa sitten sovittu Märtta-ilta ja oltiin tyttöjen kanssa syömässä. Koska sunnuntaina oli kirkko (ja yhdellä tytöistä järjestysmieskorttitentti), niin nesteytys oli sopivan maltillista ja olin kotona yhden maissa. Seuraavat juhlat on "Kolmivarpaiset" (30-synttärit+varpajaiset;D), sitä seuraavat on 40-synttärit ja sitten sovittiin, että pidetään myös Märtat+miehet+lapset makkaranpaisto-mökkeilypäivä. (Oli nimittäin pikkuisen huono omatunto, kun Cee pakkasi repun valmiiksi ja odotteli kanssani kyytiä naisteniltaan- reppana vielä kysyi, että: "Koska minusta tulee oikea nainen, että pääsen sinun kanssa naisteniltaan!?")

Stansta haastoi jo aikaa sitten kuvaamaan ja esittelemään oven. Tässä meidän:)

Iso avainmenreikä tuossa sivulla on kolkutin. Meillä ei ole ovikelloa. (Ei meillä kyllä ole ikinä ovikaan lukossa;D)
Kun näin tämän kyltin, tuli vaan jostain syystä semmoinen olo, että tuo sopii meille kuin sormi nokkaan. :)
Kelikin viileni vähän, mutta se ei varsinaisesti (vielä) harmita, kun viime viikolla siirtelin kasveja kukkapenkkiin, niin saattavat jopa lähteä kasvamaan. Hellepäivänä sai kastella kyllä monta kertaa, kun meinasivat ihan nuupahtaa.

***
Eipä täällä Susikairassa tämän ihmeempiä, tälläkin viikolla olisi pari työpäivää, koululaisilla toiseksi viimeinen kouluviikko ja ilma väreilee kesäloman odotusta:) Ihanaa aikaa!

Oikein loistavaa viikkoa kaikille ja oikeasti hurjaa vauhtia raksuttelee tuo kävijälaskuri:O Ihan iskee hävetyksen kauhistus, kun menee muutama päivä, ettei tule kirjoitettua mitään:/ Ihania olette! :)

S.A.

20.5.10

Hassu.


Vedä päälle urheilupuku,
kutsu paikalle koko suku.
Juokse, jumppaa, suunnista teitä-
surut, murheet hetkeksi heitä!
Grillataan kalaa, leivotaan kakku,
saunassa setvitään mielen takku.
Jos ei vakavia kilpailuja oteta lukuun,
tärkeintä on kai tuntea kuuluvansa tähän sukuun.
Tulipa mieleen vielä yksi hassu juttu,
kerran juhliin oli uusi miniä kutsuttu.
Vinkiksi kerrottiin, että asu on vapaa-
ja harvoin niin laittautunutta tyttöä tapaa.
Loppuillasta heitti päältään mekon ja korkkarit,
veti päähän ponnarin, jalkaan lainaverkkarit.
Juhla, sanana on kai näissä tapaamisissa väärä-
kun hassuttelun tarkoituksena on maksimoida ilon määrä!

S.A. :)

Eikä kuvassa todellakaan ole mitään hassua. Kolmijalkajuoksu varsinkin on vakava laji!

Valokuvatorstain ja runotorstain sanana: Hassu.

19.5.10

Laiska se töitään luettelee...

...ja patalaiska kirjoittaa koko postauksen siitä, ettei ole tehnyt mitään;D
Vasen ylänurkka- pullopiilo ja sikamaisen huono kuva siitä. No, se siis sijaitsee portaiden alla ja siinä oli semmoinen ruosteinen, olisiko ollut jonkun vanhan uunin pelti edessä. Ja heinää ja kaikkea törkyä. Vahingossa törkkäsin haravalla sen pellin nurin ja piilo löytyi:) Toinen kuva on pullosta. (Huom. tämähän on Ukon vanha mummola, joten piilottajan selvittäminen saattaisi onnistuakin. Luulen, että juomat on "tyttärien" jäljiltä- eli anoppi+siskonsa olisivat voineet ennen kesäillanvalssia ottaa pikkuisen huikkaa;D
Kolmas kuva- hahhahhaa:D Jos sanon, että: "Tullaan teille yöksi, eikä tarvita paljon tilaa!" Niin puhun ihan totta! Bee nukahti eilen vessan lattialle(enkä minä jaksanut kantaa sitä sänkyynsä)- ja nukkui siinä aamuun asti! Jos siis isäntäväkeä ei häiritse, että joku nukkuu vessan lattialla, niin lupaan, että mahdutaan toooosi pieneen tilaan!
Sitten ylärivin oikeanpuoleinen kuva! Oi juhlaa! Minulla on kaksi pussia norjalaista suklaata:P Norjalaiset ne vaan on tajunneet suklaakonvehtien valmistuksen ytimen! Ne osaa tehdä semmoisen sekoituksen, että kaikki on hyviä! Siis jumalaisen hyviä! Ei ole pussia pilattu millään ananaksen, rommirusinan tai karpaloviinerin makuisilla kökkösuklailla! Pandan juhlapöydän konvehteihinkin on ujutettu niitä pthyi-yök-makuja. Voi norjalaiset, sen lisäksi että teillä se söpö Euroviisuvoittaja (näpsäkkä muistaisi nimenkin, mutta patalaiska ei jaksa edes googlettaa), niin osaatte tehdä aivan hävyttömän hyvää suklaata! Ja samat kehut norjaksi- Tack! (ja tuoki oli vissiin ruotsia;D)
Ongelmaahan se pukkaa, kun norjalaisvahvistus suomeentui ja sitten jatkossa ei enää tätä herkkua ole saatavilla:/ Pakko koittaa hommata uusi kuriiri jostain... Anyone?!
Näitä suklaita nautin hiljaa omassa rauhassa ja takaan ja alleviivaan, että kikarat ei näe niistä vilaustakaan!
Sakusammakko pääsi vedenpurskutteluun. Se istuu kaiteella ja sylkee emalivatiin, jossa on kiviä ja tuo lumpeenlehti. Cee katseli sammakkoa ja kysyi: Pissaako se? No ei vaan purskuttaa. No onko sillä pimppi naamassa? (Ilmeisesti Cee ei siis päässyt siitä ajatuksesta eroon, että se sammakko on pissalla.)
Ja sitten NIKSINURKKA!!!
Tennismailalla saa nopeasti sihdattua hiekkalaatikon hiekasta roskat pois. Saa käsiteltyä paljon enemmän hiekkaa kerrallaan kuin semmoisella lasten pikkusiivilällä! Toinen pikkuniksi edellisen jatkeeksi: Ei kannata levittää itseruskettavaa voidetta jalkoihin ennen hiekkalaatikolla konttaamista. Ei kannata. Tarvitseeko perustella, eihän?
S.A.
Ps. Siivosin mie kuitenkin terassin tänään.
Posted by Picasa

18.5.10

Erkki turjus turkki päällä.

Jos vanhan kansan uskomuksiin on luottaminen, niin kylmä kesä tulee, mutta en ainakaan vielä usko sitä, en, en, en!

Tänään on ollut aivan ihana ilma ja hurja hinku saada viimein piha haravoitua loppuun, sekä ihmeelliset lautakasat, mopon osat, naulat ja kaikki muu hämärä törky paikoilleen/roskiskuormaan. Isot tulivat koulusta ja läksyjen jälkeen pyysin avuksi. Pari asiaankuuluvaa nahinan alkua ja sitten kaksi älypäätä istuu virkkuina kuin kastemadot pihapöydän ääressä.

-Mitä vois tehä?

(Haistakaa vaikka p***a!)
-No, vaikka haravoida, kerätä törkyä, ajaa kottikärryillä puita liiteriin, kärrätä lehtiroskia, hoitaa Deetä, hakea koiralle vettä, laittaa päiväruoan, noin niinku aluksi...!
(Meinasi jo ihan heti hirttää kaasu kiinni ja kilahtaa, mutta pidin itseni kurissa [mahtavaa MINÄ]!) Kipaisin nopeasti lähikaupassa rikkomassa käteisvarat pienemmäksi ja kaikkien kasvatusoppaiden vastaisesti ladoin kylmästi käteistä tiskiin ja luettelin töitä. Jätkät sopi työnjaon keskenään, minä haravoin ja välillä laitoin riisipuurot tulille (Luojalle Hackmanille kiitos haudekeittimestä) ja homma luisti hyvässä hengessä. Jätkien kaksi kaveria tuli "notkumaan" siihen ja odottelemaan poikia- totesin, että haravat ei tässä torpassa lopu, joten jos haluatte pojat nopeammin kylille, niin saatte toki auttaa. Aa alkoi haravoimaan minun kanssa ja Bee+pari kaveria kärräsi roskia kaksilla kottikärryillä. Välillä joku istui painona kuorman päällä ja ah, miten hauskaa oli oikeasti:)!

Reilun tunnin puuhastuksen jälkeen piha alkoi näyttää jo aivan hyvältä ja annoin kaikille 3 euroa palkkaa (aika vähän, mutta kun olin valmistautunut maksamaan alunperin vain kahdelle) ja ihanhan nuo tyytyväisinä lähtivät pyöräillen jätskikaupoille.

Oksasaksien kanssa huseerasin itse, todellakin "Fiskars was here" ;D Oletteko koskaan kokeilleet semmoisia? Ihan pakottava tarve tulee napsaista vielä tuosta ja vielä tuosta ja vielä vähän tuosta. Melkein sama kuin kulotuksessa, vielä vähän, vielä vähän, vielä ihan pikkuisen- hups!

Hih:) Tein hienon löydönkin. Pullopiilon! Aitan kivijalasta. Ajattelin jo, että nyt se tämä vanhinkin pihan siivooja sai palkan, mutta tyhjiä olivat pullot ja ilmeisen iäkkäitä. Chymoksen Boolijuomaa, kolme pulloa. Vaan nytpä tiedän, jos kaappijuopoksi alan, mihin pulloni piilotan;D

Näissä tunnelmissa on hyvä odotella illan jääkiekkoa alkavaksi! Mainiota tiistaita!

S.A.

17.5.10

Hohhoi!

Jos näkyy pieni puhelias poika rinkka selässä kävelemässä Susikairasta poispäin, niin kyllä vain; Cee on laitettu jäljen lyöntiin.

Viime päivien kootut:

Tapahtumapaikka: Ystävien koti. Tilaisuus: Ristiäisten "iltaohjelma".
Cee haastatteli uusia ihmisiä kaikella sillä uteliaalla innolla, johon olette jo kenties tutustuneet aiemmissa kirjoituksissa: Mikä sun nimi on? Millä tulit tänne? Miksi sulla semmoinen auto? Saitko luvan ajaa sillä? Ajoitko lujaa? Mitä sulla oli matkalaukussa? Miksi sillä on kuppa? (Kupla)....
Ja sitten sopivaksi katsomassaan kohdassa Cee nostaa tuoreen mummon paidanhelmaa ja ns. "tarkistaa perät" :O:O:O

Siitä muodostuikin vitsi, että Ceestä tulee poliisi- ja nimenomaan kuulustelija;D Deelle taas luotiin ura tullimiehenä, sehän koplaa kaikki käsillä olevat tissit, käsin ja naamallaan.

Cee halasi minua takapuolelta pepun kohdalta ja kysyi: "Voi äiti, koska sie kasvat isoksi?"
Osaa se vedellä pisteitä kotiinkin, se tosin on ensiarvoisen tärkeää- koska muuten se jäljen lyöntiin lähtö saattaisi olla liikuttavan lähellä, koska...

... Tänään kaupassa Cee näki iäkkäämmän vatsakkaan herran ja sanoi minulle: "No onpa setällä kyllä iso maha!" Kumarruin pojan puoleen ja sanoin, ettei niin saa sanoa ja olin erityisen iloinen, ettei kukaan (ei se herrakaan) ollut kuuloetäisyydellä. Kunnes. Cee käveli herran eteen ja sanoi: "Äiti sanoi, ettei saa sanoa, mutta sanon kuitenkin, että sulla on kyllä mahottoman iso massu! Tuleeko teilleki vauva?"

Ja voin vakuuttaa, etten ole koskaan toivonut niin paljon, että maa nielaisisi minut ja penskat- HETI! Seuraavalle kauppareissulle vedän ilmastointiteipillä siltä naaman umpeen. Ve-dän!

Leikkasin muutaman kuukauden maanittelujen päätteeksi Ceen hiukset eilen ja poika ryntäsi katsomaan peilistä. "IHAN HIRVEET! MIKSET LEIKANNU NIITÄ MUSTIKSI?" Kysyi pellavapäinen. Vastasin, että: "Ei niitä voi leikata mustiksi." "Jaa, no ootpa huono!" Kuului jyrkkä tuomio.

No pysyypähän äitillä jalat maassa.

S.A.

16.5.10

Aurinkoinen päivä...

...jolloin vihaat itseäsi.

Eräänä talvisena (siivous)päivänä:

Ukko: Mikä ihmeen rimakasa tässä pussissa on?
Akka: En mie vaan tiiä...
Ukko: Mitä tämmösilläki tekee?
Akka: No ei varmaan ihan mitään. Heitä roskiin!
Ukko: Roskiin?
Akka: Heitä, heitä. Ei niillä mitään tee, jos kumpikaan ei edes tiedä mitä ne on!
Ukko: Selevä! *huiskis*

Eräänä aurinkoisena alkukesän päivänä...

Ukko: Ootko nähny teltan keppejä missään?
Akka: On ne jossain lähellä, vastahan se telttakin otettiin sisälle...!?
Ukko: No, elokuussa... Ne kepithän muuten kerättiin eri paikkaan, kun se teltta kuivui narulla muutaman päivän... eikö ollutki niin?
Akka: ***HMPPS*** GLUPS***
Ukko: Mihin ne laitettiin?!
Akka: Muistatko kun siivottiin urakalla ja
löytyi joku epämääräinen tikkukimppu... JA YHDESSÄ PÄÄTETTIIN, ETTÄ MIKÄ IHMEEN RIMAKASA se onkaan; niin ROSKIIN JOUTAA...
Ukko: No eisaa**nav**tuhe**ettipe**ele! Meinaatko???!!!
Akka: ...Joo... Ollaan sitte melkein vuosi nohevana säilytetty kepitöntä telttaa parisängyn alla---- vain huomataksemme, että olipa vittumaisen turhaa puuhaa. AI SA*****AAAAAA!

Oi, onneksi riippukeinussa ei ole kuin yksi liikkuva osa enemmän kuin rautakangessa ja sekin pyörii!!! Meillä on siis tästä kaikesta pöljäilystä huolimatta yksi toimiva riippukeinu ja yksi melkein kurantti teltta. Kepitön teltta onkin varsinainen armeijan ensivuosituhannen hittituote. *helppo-kuljettaa/kevyt-kantaa/hankala-havaita*. Pöh!

This is our life. :/ ;D

S.A.

13.5.10

Ainoa mitä voin ajatella.


Ilmeistä on tässä lasten kuvia käyttää,
ne tiiviisti äidin ajatukset täyttää.
Halusin tai en,
niitä taukoamatta ajattelen.
Aamulla joku kysyy: Mitä aamupalaa?
Äiti unenpöpperössä kahvikuppia halaa.
Äiti, äiti! Keitä puuro!
(Voi, kun olisin joskus kuuro!)
Kun puuro on valmis, niin tiessään on syöjät!
Auringonpaiste, kesän kutsuhuuto-
voimakkaampi on kuin äidin aamupuuro!
***

Ja kyllä, tähän aikaan ajatukset on myös kesälomasuunnitelmissa:)

Aurinkoista ja lämmintä helatorstaita kaikille!

S.A.

Tässä siis vastaus Valokuvatorstain ja Runotorstain tämän viikon haasteeseen.

10.5.10

Niksinurkka.

Tarvitaan mehupilli ja ohutta rautalankaa. Taitellaan mehupillin sisään rautalankalenkki, jätetään rautalanganpäät melko pitkiksi. (Hahhahhaa, homemade kierukka!)


Tarvitaan lisäksi reilu pätkä terassilaudoitusta ja joku sopivan pikkuruinen esine, joka mahtuu tippumaan terassilaudoituksen välistä.

Mehupillikuristimella pikkuruisesta esineestä saa hyvän otteen. Tällä esityksellä tienasin huudahduksen: "Voi äiti! Sä oot maailman paras agentti!" (Kova kiitos Bond-fanilta!)

Seuraava niksi tulee näin jääkiekon mm-kisojen aikaan takuulla tarpeeseen! Tarvitaan televisio ja likaa. Olen merkinnyt kuvaan jääkiekon ja likatäplän. Muistuttavat erehdyttävästi toisiaan, eikö totta?! Jääkiekon seuraamisesta tulee näin lajista mitään ymmärtämättömällekin varsin viihdyttävä elämys! Tuijotat intensiivisesti likatäplää ja pelaajat painivat jossain nurkassa ja mietit pää pinkeänä, että miten ihmeessä ne ei nää tuota kiekkoa! Meillä on ns. paranneltu malli, lika on nimittäin lasin ns. väärällä puolella, eikä lähde pesemällä pois, mutta hätätapauksessa niksin voi toteuttaa myös niin, että lisää lian ruudun oikealla puolelle! :)
Niksikästä viikkoa, kaverit!
S.A.

9.5.10

Voi äitiys sentään!

Kun haluaisi antaa vastaukset.
Kun haluaisi kietoa pumpuliin.
Kun haluaisi olla se pullantuoksuinen.
Kun haluaisi antaa kaiken valmiina.
Kun haluaisi, ettei niiden tarvitsisi hakata päätään seinään.
Kun haluaisi.
Mutta.
Muuhun ei pysty, kuin sanomaan:
Luota itseesi.
Naura virheillesi.
***Opi niistä.***
Kukaan ei sinua itseltäsi vie!
Riittää, kun säilytät minuutesi. Kaikki muu tulee aikanaan.
Älä murehdi tänään sitä, mitä voit murehtia aikanaan (tai jättää murehtimatta, jos ei pahin toteudukaan).
Kun lyödään polvilleen, niin heftaa polviin ja eteenpäin!
Säilytä naurun taito.
Kukaan ei naura sinulle niin makeasti, kuin sinä itse!
***
Ja kuinka minä haaveilen, että saisin jättää perinnöksi terveyden, suojatun elämän, helpon vanhemmuuden, suloiset lapset/lapsenlapset, tottelevaiset lemmikit, toimivan kodin, turvatun työpaikan, sopivan määrän rahaa...
ja
ainoa mitä yritän *todella* siirtää lapsiini; on luottamus itseensä!?
Onko se hyvä perintö? Riittääkö se elämässä? Kun ei ole 17 danin mustaa vyötä 8 vuotiaana tai ei osaa ohjelmoida 4 vuotiaana kuurakettia tai ei osaa 15 vuotiaana soittaa nokkahuilulla muuta kuin UkkoNooaa nuotin vierestä? Riittääkö normaali lapsuus; hupsuttelu ja tekemättömyys, ja jos riittää, niin mihin?
***
Vanhemmuus on kyllä suoraan sanottuna hanurista. Koskaan, missään, ikinä, ei kyseenalaisteta toimiasi niinkuin vanhemmuudessa, eikä koskaan, missään työssä eletä niin epätietoisissa tulevaisuudennäkymissä kuin vanhemmuudessa. Että ei muuta kuin lykkyä pyttyyn ja

Ihanaa äitienpäivää kaikille:) Jokainen äiti/wannabeäiti on päivänsä ansainnut!

S.A.

PS. MILLI:D KANNUSTAVIN JA HAUSKIN KOMMENTTI IKINÄ! :D Kiitos:D

7.5.10

Verta korvassa ja muita aamuhöpötyksiä.

Cee tuli yhtenä päivänä sanomaan minulle, että vauvan korvasta tulee verta. Säntäsin katsomaan ja totta tosiaan, korvalehdessä (sisäpuolella) oli nirhauma. Kysyin, onko Ceellä tietoa asiasta ja poika kertoi mitanneensa Deen korvaa. Viivottimella siis. Sanoin, että ei sitä viivotinta saa korvaan työntää ja poika parahti itkuun. "Joudunko mie nyt vankilaan? Enhän joudu vankilaan?" Sanoin, että ei siitä nyt vankilaan joudu, mutta vauvan kanssa pitää olla varovainen, kun ei vauva osaa sanoa, jos ei tykkää viivottimesta korvassa. Meni hetki ja poika tuli seisomaan eteeni, katsoi tiukasti silmiini ja sanoi: "Mie sanon iskälle, että se olit sinä, joka työnsi vauvan korvaan viivottimen!!!" (Pikkuisen naurussa pitelemistä, kun mietin, että uskoisikohan iskä tuosta vaan tarinan;D)
***
Miten saadaan iskän ja esiteinin kommunikointi samalle aaltopituudelle? Aivan liian usein neuvottelut ja keskustelut tyssäävät heti alkumetreille.
Esimerkki:
- Lähetäänkö haravoimaan? (iskä)
- Paljon maksat? (esiteini)
- No joo! Ei kuule tartte tulla ollenkaan! Mä saan kyllä itekin haravoitua! (iskä)
- No joo sitte, en tuu! (esiteini)
*
- Mulla niin menee hermo, kun se ei voi mitään tehdä vaan auttaakseen! (iskä)
- No voisit säkin vähän neuvotella, etkä heti nousta seinille! (äiti)
- No mut kun eihän sen kans voi neuvotella, kun se on niin marttyyri..." no en tuu sit..." (iskä)
- ...???... Keltähän lie marttyyriksi oppinut... "ei kuule tartte tulla ollenkaan..." (äiti)
- Hmpf! (iskä)
*
Kun minusta Aa on jo hyvinkin ymmärtävässä ja neuvottelevassa iässä, kun taas selkeästi iskä on sitä mieltä, että meillä on vielä pienen pieni poika, jonka kanssa ei neuvotella. Sanoin Aalle, että ei varmaan lähipäivinä nyt kannata moponbensaa pyydellä iskältä ja selitin, että paljon mieluummin me ostetaan/annetaan rahaa, jos auttelee kotitöissä reippaasti ja ei joka asiaa hinnoittele erikseen. Aa ymmärsi täysin, mutta tilanne oli jo niin hyvässä solmussa, että ei siitä haravoimisesti enää porukalla mitään tullut. Eikä tämä ole mitään kritiikkiä Ukkoa vastaan, vaan huomio ja enkä todellakaan tiedä mikä on oikea tai väärä tapa ja onko oikeaa tai väärää edes? Itse olen varmaan kasvattajana vaan niin paljon pehmeämpi ja Ukko paaaaaljon tiukempi, ehdottomampi ja kovakalloisempi. Öh. On sitä kaikkea ja vähän päälle. Ehkä me molemmat kasvetaan ja pehmennytään ja Deen kohdalla ollaan jo viisaampia vanhempina (tai sitten se vetää meitä kuin pässiä narussa ja ollaan korvia myöten lirissä).
***
Kuumerintamalla näyttää vihdoin todellakin lupaavammalta:) Beellä 38,2, Ceellä ei ainakaan tällä hetkellä mitään, Deen yskäkin rauhoittunut:)
Lääkäri muuten sanoi, että kuumelääke toimii hyvin, jos kuume laskee asteella (!!!) Eli 40,6→ laskee 39,6 asteeseen, niin se tosi hyvin! Hassua, että itsestä tuntuu, että eihän se laskenut juuri nimeksikään. Mutta totisesti nyt tuntuu siltä, että ehkä tästä selvitään, jesh!

Aurinkoista huomenta kaikille:)

S.A.

6.5.10

Heitteille jätetty.

Lapsriepu. Siihen matolle jätetty ja unikin saavutti. Sanoin sentään isommille, etteivät päälle kävele. Joko se luottaa, että saa nukkua vaikka lattialla rauhassa tai sitten se on menettänyt kaiken uskonsa meihin.Seuraava kuva erityisesti Ofelialle, huomaa paidan teksti: Pörräsin paikalle:)

Muuten jatkamme tässä tauteilussa. Viime yö meni aivan pikkuisen paremmin, mutta ei silti vielä aihetta voitonjuhlaan. Deen yskä on niin surkeaa kuultavaa ja pienen unet katkeilee tietysti. Bee ja Cee edelleen kuumeessa; virusperäinen laryngiitti. Kurkunpään tulehduksessa yskän äänet on kyllä sanoinkuvaamattoman järkyttävät. Jaiks.
Onneksi Bee osaa (ja jaksaa) hyvin tehdä läksyjä, joten ei jää hirveästi jälkeen kouluhommissa. Cee nyt odottaa silmät kiiluen kerhoon pääsyä, mutta 39 mittarissa, niin ei toivoakaan. Ilmeisesti olo on kuitenkin suhtkoht hyvä, koska poika itse on sitä mieltä, että voisi aivan hyvin lähteä ulos ja kerhoon.

Täältä tähän tällä kertaa, toivottavasti jo huomenna saisin kirjoittaa: Ohi on, ohi on, tämä tautimme pian ohi on!

S.A.

5.5.10

Työtaistelupiirakka.

Näppäänpä piruuttani erityisen hyvän piirakkaohjeen tähän!
Oikeasti se on nimeltään puutarhurin piiras, mutta kun innostuin sitä pitkästä aikaa tänään leipomaan juurikin siitä syystä, että elintarvikealanlakon aikana aion todella ruopata pakastimen läpi, niin olkoonpa sitten työtaistelupiirakan nimellä tänään.

Pohja:
150 g margariinia tai voita
2 ½ dl jotain jauhoja
1 ½ tl leivinjauhetta
3 dl juustoraastetta
½ dl kylmää vettä

Nypi kuivat aineet ja rasva, lisää juustoraaste ja vesi→ Valmis:) → painele vuokaan (itse käytän silikonista ja tykkään!)→ Paista uunissa noin 10 minuuttia 225 asteessa. Saa olla kauemminkin, ei se siitä miksikään mene.

Jos oot reipas ja viitseliäs, niin olet silmät sirkeänä aamusta käynyt ostamassa torilta kukkakaalia, parsakaalia ja porkkanoita. Niitä sitten höyrytät ja pilkot. Tai sitten kaivat pakkasesta ko. kasviksia sisältävän pussin- laitat ne mikronkestävään kannelliseen astiaan, näppäät 10 minuuttia täystehoa ja juot sillä välin kahvit.
Alkuperäisessä ohjeessa oli herkkusieniäkin, niitä saa toki laittaa, itse laitoin tänään päiväysuhanalaisia kinkkuriekaleita- kas, näin voit helposti markkinoida sen kinkkupiirakkana eräille kasviksia vieroksuville yksilöille.

Kahvin jälkeen otat piirakan uunista, lasket lämmön 150 asteeseen ja kippaat mikrokasvikset pohjan päälle.

↓ nämä sotketaan sekaisin:
1 muna
2 dl kermaa/maitoa
2 tl provencen yrttimaustetta/välimeren mausteseosta/pizzamaustetta/tai jotain
½ tl suolaa

Laitetaan uuniin; ohje sanoo 15 minuuttia. Minä otin puolen tunnin päiväunet.

Hyvää oli! Meni jo!

S.A.

Ps. Loistotapa päästä eroon myös siitä rasittavasta sentin siivusta juustoa, joka jää *aina* jäljelle, kun jotkut urpåt eivät vaan tajua kääntää sitä juustoa pystyyn tietyssä pisteessä.

4.5.10

Minä itte.

Taas kerran meillä riehuu pöpö. Kuumetta, oksua, yskää. Ompelin itselleni tuommoisen vankikarkurin mekkotunikan.

Ja ompelin pikkuvankikarkurille pöksyt. Eikös olekin loisto otos;D? No, pienet vankikarkurit ovat vikkeliä kintuistaan. Mutta siinä ommellessapa juolahti muuan ajatus mieleen:
***
Jos ompelisi sellaisia oikein-nurin-väärin-oikein-vaatteita? Eli aivan saman miten päin ne pukee, niin ne eivät olisi koskaan väärin tai nurin päin? Olisiko lapsesta palkitsevaa, kun nyt jotenkin päin saisi jotain vedettyä ylleen, niin kukaan ei kääntäisi tai korjaisi? :O
***
Kahdella erivärisellä/kuviollisella trikoolla tavallaan kääntövaate, mutta myös niin, että etupuoli ja takapuoli olisivat samanlaiset? Ei mitään vittumaisia naruja, vetskareita, nappeja, nippeleita- vaan yk-sin-ker-tai-si-a perusvaatteita, joiden muunneltavuus olisi juurikin siinä, että housuista vihreä puoli päälle päin ja paidasta vihreäkuviollinen tai kuviollista sekä ylä- että alaosa, tai yksiväristä vihreää ylä- ja alaosa tai ihan miten vaan! Joko olen ollut liian kauan täällä sairastuvalla ja tulossa hulluksi tai sitten mie oon nero! Keksin jo tuotteelle nimenkin: MINÄ ITTE!
***
Joo. Lähden pyykinpesuun.
S.A.

1.5.10

Vappudraamaa.

Eilen aamulla koululaisten kouluun mentyä, Ukko onnistui lietsomaan paniikkia. "Mitä jos Aata aletaan kiusata?" Yhtäkkiä varmuus siitä, että kaikki tajuaa vitsin haihtui ilmaan ja tilalle hiipi kauhu:O

Menin hakemaan koululaisia sovittuna aikana. Päätalo käveli hartiat kumarassa, kieltäytyen kyydistä ja Miss Suomi 2011 liihotti kahden smokkipukuisen henkivartijan välissä. Aa oli voittanut pukeutumiskilpailun (4 parasta palkittiin-ei tarkempaa paremmuusjärjestystä) ja kilpailuhenkinen Bee oli tästä tietenkin möksöllään. Beekin oli ollut oman luokkansa "paras", mutta ei sitten siinä neljän parhaan joukossa. Ehdin kotiin Aan kanssa ennen Beetä ja totesin Ukolle, että myrskyvaara. Ukko taivasteli sitä mitä minäkin usein. Miten se lapsi voi olla niin vahvalla kilpailuvietillä varustettu? Ja miten se ei kestä tappiota ollenkaan? Ja koska se alkaa iloita myös muiden menestyksestä?

No, Bee murjotti aikansa (kun se on siinä mielentilassa, niin silloin on parempi antaa mököttää, poika tulee kyllä muiden joukkoon hetken yksin oltuaan). Kun viimein olimme sitten kaikki saman pöydän ympärillä, niin juteltiin ja eihän siinä kisassa oltu haastateltu kilpailijoita ollenkaan, eli tarina hahmon taustoista ja vitsit eivät päässeet esille. Beenkin vastaus kysymykseen: *Paljonko olet kirjoittanut? -34 metriä!* jäi siis käyttämättä. Yritimme parhaamme mukaan Ukon kanssa vakuuttaa, että jos haastatteluosuus olisi ollut, Bee olisi takuulla pärjännyt. Ja jos 400 oppilaasta pääsee 36 parhaan joukkoon, niin ei pidä olla ollenkaan murheissaan!

Aan opettaja oli sanonut Aan asusta: "Aika rohkeeta!" Ja Aan summaus päivästä: "Kyllä olis tuskaista olla nainen!" (Rintsikat kutittaa, kengät hiertää ja sukkahousut hiostaa.)

Ukko ilmoitti kolmen maissa, että meille tulee vappuvieras (Ukon serkkupoika)- Mukavaa:)!

Muuten ilta sujui munkkia puputtaessa, saunoessa ja korttia pelatessa. Yhden lonkeron join ja voi jestas, että se oli pahaa! Katajanmarjanmakuinen! Hyi! Sinnillä piti se kuitenkin juoda, kun olin ostanut sen vartavasten itselleni. Nauroinkin, että tätä juomista ei voi sanoa humalahakuiseksi parhaalla tahdollakaan (2,5 h yhden lonkeron "nauttimiseen"). Taisipa tulla tehtyä oma hitausennätys! :)

Bee onnistui litistämään sormensa vessan oven väliin ja tuli iso itku. Menin puhaltamaan ja poika totesi parkuen, että eihän se puhaltaminen edes oikeasti auta mitään! :D Minulla alkoi naurattaa ja sanoin, että kai se on se myötätunto ja lähelläolo mikä auttaa, eikä tosiaan se puhaltaminen. Beekin itki ja nauroi yhtä aikaa ja lopussa kierittiin eteisen lattialla naurusta molemmat:D

Vappupäivä aukeni Susikairassa erittäin vesisateisena. Onpa hyvä, että grillikausi avattiin eilen, joten ei tarvitse tänään kenenkään päivystää grillin vieressä sateenvarjon alla! Mainiota lauantaita!

S.A.