"Kaaos", toinen nimeni.

Ilmeisesti sen adhd-diagnoosin voisi tehdä näin äkkiseltään jollekin muullekin tässä perheessä. Sehän on periytyvää...hmm...olisiko lähempänä kuin arvata saattaisi? Aiheutan näköjään kaaosta mennen, tullen ja palatessa- vaikka ei takuulla ole tarkoitus!

Kinkkuhan on akan joulupöydän nro. 1. No, senhän siis varasin hyvissä ajoin ja sitten en osannut oikein sanoa hakuaikaa kuin "ennen aattoa, pitäisi varmaankin". Sähelsin akselilla torstai-perjantai eiku sittenkin perjantai-ilta eiku. No, kauppias oli oikein ymmärtäväinen ja lupasi tosiaan lämmitellä kinkun huoneenlämpöiseksi jne. Pääsinkin töistä eilen ihan ihmisten aikaan ja ehdin hakea kinkun. Sen antoi joku työntekijä, kun itse kauppiasta ei näkynyt.

Tänä aamuna hyvin varhain puhelin soi ja outo numero. Vastasin ja hyvin hämmentynyt kauppias aloitti: "Tuota, noh, öö, mitenhän tän nyt kysyis...öh, ootko sä hakenut sun kinkun...?" Ja minä siihen, että "JOO, siis hain sen eilen illalla, kun ehdinkin sitten, että kiitosta vaan!" "Soitin teille töihin ja sain tän sun numeron, mutta pääasia, että kinkku on tallessa! Oikein rauhallista ja hyvää joulua teidän perheelle!" "Kiitos samoin!"


No paistopussiahan en tietenkään ollut ostanut, joten hain sen vielä ja kauppiaan rouva oli kassalla. Kaupassa oli aamulla ollut hivenen paniikkitunnelma; rouva kertoi kauppiaan juosseen ympäri varastoja ja rouva oli sanonut: "Et soita vielä minnekään, nyt etsitään se kinkku, tarkistetaan joka paikka!" No eihän se voinut löytyä, kun se jo pötkötteli meidän keittiössä. Kauppias oli sitten soittanut töihin ja...
...töihin päästessäni siellä oli ns. yleinen hälytystila päällä ja varovainen kysymys: "Onko sun kinkku löytynyt!?"

Nou hätä, kinkku tallessa, muutama rapistelutyö vielä yölle varattuna- muuten kaikki taitaa olla aika hyvin?

Näin siis toivotan kaikille teille oikein hyvää, rauhallista ja juuri sellaista joulua kuin haluatte! Halauksia, suukkosia, rakkautta ja kaikkea kaunista!

S.A.

Ps. Kuinka moni kauppias näkee vaivaa asiakkaan puolesta noin paljon!?

Ei jouluressiä.

Tuleehan se joulu ressaamattakin. On tullu joka vuosi. Valmistelut on hyvällä mallilla. Lantut annoin ystävälle ja elelen toiveissa, että ne tulee jalostuneemmassa muodossa takaisin. Kauppiaalle, joka hoitaa homman (piilomainos), on sälytetty kinkun tuunaus uunikuntoon. Siis kauppias sulattaa kinkun ja ottaa sen huoneenlämpöön ja mun ei tartte rakentaa halkovajaan mitään hiirenkestävää systeemiä, haen kinkun uuniinlaittokunnossa perjantai-iltana kaupasta ja laitan uuniin ja pistän ite nukkumaan. Kätevää. Joululahjat on mietitty ja pukkiin uskomattomia on informoitu, että lahjakorttia vaatekauppaan pukkaa. Kypsykää siihen ja alennusmyynneistä saatte enemmän irti sillä rahalla joka tapauksessa. Siivous ohitetaan ruuvaamalla kaikista valaisimista hehkut irti- saunan lauteiden alle riittää pesuaineputeli korkki auki (tuoksua, tuoksua) ja sitten vaan paljon kynttilöitä. Kalan laitan suolaan, jos muistan- jos en muista, niin sitten varmaan on joku lapamatokuuri alkuvuodesta paikallaan. Jouluverhot ja muut törsteet on ripoteltu paikoilleen jo viikkoja sitten, olisko jotain muuta? Niin, joo, korttiasioihin havahduin auttamattomasti liian myöhään, mutta ei ressaa sekään. Onhan tää kätevä ploki, feisbuukki ja kännykkäkin olemassa. Kun joulukuulle sattuu 5 vapaapäivää; itsenäisyys, 11.12. (Ceen synttärikemut, joo tosiaan vapaapäivä, hahhahhaa) ja 24.-26., niin kyllä siinä oppii antamaan pienet laiskottelut ja rimanalitukset itselleen anteeksi.

No okei, ehkä mä leivon pipareita jonain iltana. Ja glögiä juon kyllä. Eilen iski kauhea ahdistus, kun oli kaupan pipareita ja homejuustoa, mutta ei saatana vihreitä kuulia. Melkein tuli itku sohvan pohjalla, enkä kehdannut enää kauppaankaan lähteä. Laadin siinä sitten jouluruokamenun maatessani. Ja havaitsin sen tosiasian, että olen nyt siinä pisteessä, että osaan tehdä aika varmasti onnistuvat jutut vaikka silmät kiinni- ja siksipä pitäydynkin niissä tutuissa herkuissa, jotka onnistuu. Turha lähteä sompailemaan jotain tiramisuhässäkkää, jonka saa kaapia pönttöön. Vitutuksen saa aikaiseksi helpommallakin. Muutamia asioita tilasin valmiina konditoriasta, perjantaina töihin toimitettuna. Ja kun tekee aina ruokaa kuudelle, niin tietää, että alle kahden kilon pottupussilla on turha edes alkaa hommiin- osaan siis tehdä paljon ruokaa kerralla. Ja tämän siis tajusin murustellessani homejuustopiparkakkua sohvalle. Valaistumisen hetki!


S.A.

Ps. Oikeasti kyllä se joulu tulee sydämeen siitä, että ollaan mm. hengissä ja siitä, että huomisesta ei koskaan kukaan tiedä. Parempi nauttia näistä hetkistä, jotka meillä on toistemme seurassa, ollen vaan ja ilman typerää vouhottamista. Joulu on rakkautta, yhdessä oloa ja hyvää fiilistä! Nih.

Pps. Tuskinpa ipanatkaan muistelee isona, että voi hitto, kun meillä oli jouluna niin siistiä.

*edit* ainiin, joku otsikkokin piti olla: Hyvää Joulua!

Aamulla Ukko olikin jo vetänyt toppahousut jalkaan ennen heräämistäni- ja oli siis asianmukaisesti pukeutunut (ja asennoitunut) kuusen hakuun. Jo ennen yhdeksää oltiin kuusta hakemassa, kaunein (ja suurin) löytyi ja se köytettiin katolle hienosti kuormaliinoilla auton sisäpuolelta. Siis kuusi katolle ja liinat ikkunoista sisään ja hurhur, matkaan. Hyvin pysyi kyydissä. Joku suksiboksi on siis täysin hyödytön kampe. Ihan hyvin ne rojut pysyy matkassa pelkillä kuormaliinoillakin.

Ostin männä viikolla Matkahuollosta kokonaisedulliseen 10 sentin kappalehintaan kasan suklaakultarahoja. Olen niitä sitten viikon aikaan antanut aina kaikille kivoille. Työkavereille, postintätille, kaupankassalle ja ihan muuten vaan vastaantuleville- hymykin riittää. Varmaan olen saanut sen viimeisenkin hullun leiman otsaan, mutta who cares?! ;D Ne ilmeet joita saajien kasvoilta on tullut vastaan hymyilyttää vielä pitkälle ensi vuottakin:) Hassua, että 90 % kysyy: "Ai miksi MULLE?" "No siks, ku sä oot ollu kilttinä:)"

Työpaikan kahvihuoneeseen levitin sydänmarmeladirasian ja kirjoitin paremman paperin puutteessa kertakäyttökäsipyyhkeeseen, että: "On kiva olla Just teidän työkaveri!" Nimettömiä "Niin sunki" vastauksia piirtyi paperiin pitkin viikkoa. Ja sittten... Työkavereiden kanssa sovittiin, että ei sitten mitään lahjajuttuja, ONKO SELVÄ?" "Ok, selvä juttu!" Ja mitä perkelettä?!??!!! Eiköhän pukukaapissa napottanut lahjapussi, jossa rakastamaani After Eightiä ja supersuloinen sydäntuikkulyhty ja toinen lahjapussi, jossa oli kuivattuja hedelmiä ja glögiä!!! Yhyyyyy! Itkettää, kun oli niin ihanat lahjat ja ottaa pannuun, kun en sitten sopimuksen mukaan ollut varautunut ollenkaan XO!
No onpa mulla kevät aikaa kostaa mokomille!

Työnantajan pehmeä ja hölskyvä paketti vaivaa ihan sikana... Ehkä ihan pakko kurkata sinne ennen huomista... tai ehkä maltan tai... ehkä... tai jos vaan pikkuisen raottaisi...

***

Päivän hervottomimmat naurut saatiin isojen poikien kanssa äsken, kun supiteltiin lahjasalaisuuksia. Pojat olivat keksineet huikean lahjaidean Ceelle. Pehmokettu! Pojalle, joka pelkää kettuja yli kaiken! Siedätyshoitoa! Ja (nyt sitä maagista rummunpärinää) arvatkaapa mitä minä ostin Ceelle? Tattaadadaadaa! Pehmoketun!

Tyrskittiin sitten naurusta kippurassa, että se varmaan saa traumoja loppuelämäkseen. Mikä karmea joulu! Pehmokettuja kaikissa paketeissa!!!

***

Ja mitäs muuta? No paketointia, siivousta ja ruokavalmisteluitahan sitä pitäis vissiin alkaa hommailemaan. Vaan hätäkö tässä? Jos nyt pahimpia romuja potkisi pois tieltä. Jätkien mielestä viimevuotinen Joulupatja on tämänkin vuoden hittijuttu; eli huomenna käydään haudalla, ruokaa, saunaa, pukki ja sitten patjat lattialle ja pötkötellään kolme päivää konvehtirasioiden ja filmien ja kirjojen seassa. Se taitaa olla meidän Joulu sitten siinä! Tykkään:)

Mitä ihaninta Joulua teille kaikille sinne missä ikinä olettekin! Voikaa hyvin ja syökää paljon, tehkää juuri sitä mitä haluatte ja olkaa onnellisia!

S.A.

Laittaisin jonkun Jouluisen kuvan, mutta... en tiedä missä kamera on (ja kaikki näyttävät nyt tosi yllättyneiltä8O).

Melkeen piparkakkutalo...

Juolahtipa tässä yhtenä iltana mieleen, että pitäisköhän askarrella piparitaikinasta jotain... Ensimmäisenä jostain häijystä syystä tuli mieleen olemassa oleva poromuotti ja kun minulla on poroihin vähän semmoinen nurja suhde, että poro on parasta pannulla tai pakastimessa, niin ajattelin sitten taiteilla pipariporokolarin. Siinäpä se;D

Tuolla hangessa on kuulkaa mustaa strösseliäkin poronpipanoita esittämässä. Jätin kuitenkin  sen villeimmän vision (punaisella karkkivärillä verta kentälle) toteuttamatta, luulen, että tässä on jo ihan tarpeeksi ylläriä  lapsukaisille. Oi, mie niiiiiiin odotan, että pääsen leipomaan johonkin koulun myyjäisiin tai muihin tärkeisiin tapahtumiin ;P

Tuli mulla kyllä sekin mieleen, että mitähän kaikkea saisin aikaan, jos vaan viitsisin tuhlata yhtään tästä energiasta johonkin "järkevään", mutta sitten kyllä ajattelin sitäkin, että kyllä pipariporokolarin järjestäminen on aivan tarpeeksi järkevää. Eiks ooki?!

Ja enpä muuten ole ikinä tehnyt mitään piparijuttua jossa pitää liimata ja auton "kaavat" tein itse (ja ei saa sanoa, että sen kyllä huomaa), mutta voisin pitää itseäni ihan kehityskelpoisena yksilönä, tälläkin saralla ;D

Ensi vuodeksi ajattelin tehdä Teurastamon. Possupiparit vaan persuuksista vaijeriin roikkumaan. Tulisko vähän siisti?!

S.A.

Kuvia!!!

(Hahhahhhaaaa, ihan vaan kaksi näpäystä ja kummastakaan ei saa edes mitään kuvaa kokonaisuudesta...)
Pieni järjestetty nurkkaus ja viinimakupala, sillä koskaan ei ole niin kiire, ettei ehdi pysähtyä viinilasilliselle ystävien kanssa- ei koskaan. Tärkeysjärjestys ennen kaikkea:)

(toim. huom. noita verhoja on siis reunoilla mustat ja kolme valkeaa keskellä... tulee parempaa kuvaa jahka ehdin, nyt ystävät ja sukulaiset menee kaiken muun edelle:)) Ja paras oli kommentti yhdeltä ystävältä pienestä makupalakuvasta, että "voin vain kuvitella tunnelmaa a la Susis" :)

(aiemman postauksen happamat tunnelmat olkoon mennyttä ja ei muuta kuin leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä;D)

S.A.

Hyvää Joulua!

Tuli tämmöinen joulukortti:) Kuten ehkä huomaatte, siinähän on koko meidän perhe- Remukin!
Joulukuusi on kylpyammeessa, aamulla se sijoitetaan kunniapaikalle olohuoneen pöydälle. Sattuneesta syystä tänä vuonna näin. Nyt täytyy mahtua kaikki talon patjat lattialle. Tänä jouluna saa syödä sängyssä ja tänä jouluna valvotaan. Tänä jouluna kaikki lapset mahtuu viereen, tuskin nuo isommat enää kovin kauaa edes haluavat vanhempien viereen yöksi. Huomenna ulkoillaan sen verran, että käydään haudoilla. Jouluruoka sentään syödään pöydässä, mutta heti pukin jälkeen haalataan patjat lattialle ja öllistellään pari päivää siinä. Ihanaa:)!

"Joulupatja o mu omakeksimä perinne, mink mää tahtoissin lanseerat niil ihmisil, ketkä tahto viättä lepojoulu.

Joulupatja tehrä nii, et jouluaattoaamun sänkyst raahata patja keskel olohuane lattia peittoines tyynyines päivines. Ympärs asetella ruakka (mitä ei ol itte tehty vaa myyjäisist ostettu taik jonku ahkeran jouluihmisen laittama), namei ja uussi kirjoi ja mitä muit paketei onka sattunu saama.

Siäl peito al sit maatta uuttevuatte saak, käännetä välil kirja sivui taik kylkke ja ojenella kätt kohren konvehtei. Viarai ei saa tul käymä, eikä itte kuulu käyrä missä.

Ei ol väli onk yksinäine, pariline taik perheline – joulupatja o joustava ratkaisu. Ko siit nousse, o niin kyllästyny makkamisse ja niin täys tyäntouhu ja toiminna ilo, et sitä riittä pitkäl kevässe."

Puhelimet äänettömälle ja tietokoneet kiinni.
Äärimmäisen kaunista ja hyvää Joulua kaikille
toivottaa:

Susikairan Akka
poikasineen


Muoks: Luin siis tuon Heli Laaksosen tekstin Ukolle, joka sitten innostui ideasta ja minä tietysti innostuin innostumisesta:)

Hauskaa heti aamusta!

Ukko ihmetteli aamusta, että mikä ihme sieltä roskiksesta oikein lerpattaa?

Joulukorttijätesäkki:D

17.12.

Olipa komia keli, kun kävin kirkkoherran virastosta ristiäisroippeita.

Yhdet vielä ja shitten lashku!

(4960 g ja 56 cm! Jumprahuit, jos itse tuplaisi oman painon kahdessa kuukaudessa!)

Hehkulta, Stanstalta ja Hollylta kortit! :) Kiitos!
Pojat katseli joulukortteja ja kyselivät: Ketä nämä Hehku, Stansta ja Holly oikein on?

Hollylta ihanat sukat minulle:) ja Deelle vanttuut. Oih! Kiitos!

Ja sitten tämä ihanaihanaihana "lumipallo"-huivi. Ihan uskomattoman pehmeä ja siinä on semmoisia ihan pikkuriikkisiä, ohuita valkoisia säihkeitä. Miten ihmeessä sen selittäisi? No, ne välkähtelee niin kuin pakkaslumi! Minulla oli harmaan pitkän villakangastakin kanssa tuo huivi, punaiset hahtuvavanttuut ja tuo pipo (jonka muistin hakea!) ja sekä oma nlatäti, että vauvan neuvolatäti ihastelivat tuota huivia ja suloisen jouluista lookkia. Paitsi että, mie käytän näitä siihen asti kuin Susikairassa lunta piisaa eli tuonne kesäkuun alkuun;D Hollylla on täällä huivista pitkä ja parempi kuva ilman pälliäistä.


S.A.

15.12.

Tämmöiseen menee 8 maitopurkkikalikkaa. Jos pakkasta pitelee koko talven, saadaan rakennettua vaikka muurit tontin ympäri. Maitoa kun kuluu 5 litraa tavallisena päivänä.

Oliko se tontun koputus?! Huiiiii, olenkohan mie ollu kilttinä?!

S.A.

7.12.

(Pahoitteluni poskettoman huonolaatuisista kuvista. Ajaessa, kännykällä napattuja.)

Susikairaan hankittiin uudet jouluvalot kylänraitille. Isolla rahalla, ulkomailta asti. Muutaman illan asensivat niitä paikoilleen ja kyllä olikin komian näköistä. Vaan niin tuli kipakka pikkupakkanen ja sitten seuraavana päivänä olikin plussan puolella ja vettä satoi. Lampunkannat olivat halkeilleet pakkasessa ja sitten vesisateella vesi huilasi melkoisen vapaasti lamppuun lyöden oikosulkuun koko p**kan. Muutaman illan irrottelivat uusia hienoja oikosulussa olevia jouluvaloja ja muutaman illan niitä talkoilla korjailivat.

Ajeltiin poikien kanssa tässä yhtenä iltana ja juteltiin noista valoista. Aa tiesi, että nuo viirut tuossa kuusen sivuilla esittää tuntureita. Minä taas luulin, että ne ovat kuusesta hohtavaa valoa. Bee oli hetken hiljaa ja totesi sitten: "Ihanko tosi!? Onko ne kuusia? Minä luulin, että ne on lepakoita!"

Jos olisin yhtään häijympi luonteeltani, laittaisin Susikairan sanomiin tekstiviestin, että: "Pirruunko ne lepakot lensi?"

6.12.

Päivän pyromaanikuva. Lasimaljassa käpyjä ja kuusenkoristeita, lasilautanen maljan päällä ja siinä tuikut. Läpinäkyvät tuikkukupit on sieviä, mutta aika kalliita. Osta muutama läpinäkyvä ja säästä ne kupit, koska niihin voi laittaa ihan tavallisen halvemman tuikun tilalle:)
***
Sitten kävi pieni haaveri aamusta. Meidän kaappipakastin on vaatehuoneessa, jossa on pakastimen lisäksi aika paljon muutakin tavaraa. Pakastimen ovi ei aukea ihan apposelleen. Päätettiin tehdä käristystä ruoaksi ja Ukko kaivoi lihaa pakastimesta. Menin varmistamaan, että nyt tulee oikea lihakimpale, eikä taas jotain keittolihaa. Ukko oli polvillaan pakastimen edessä ja yritti vetää raollaan olevasta pakastimen laatikosta lihapalaa pois. Liha oli ikäänkuin jumissa siinä laatikon raossa ja minä muskelimimmi menin tempaisemaan sitä aika ronskilla otteella. Liha irtosi vauhdilla ja jytkähti Ukon otsaan. Herttinen mikä jysähdys siitä kuului! Ukko on ihan varma, että se menee mustaksi. Minä kerään rohkeutta ehdottaa ensihoidoksi jotain kylmää pakkasesta esim. hirvenlihaaXD

S.A.

Ps. Tuo hirvenlihajuttu on oikeasti tosi. Ei pitäisi kirjoittaa nettiin uhkausta, että kalauttaa Ukkoa jääkalikalla päähän. Se näköjään voi toteutua yllättävällä tavalla;)

5.12.

Akka: Hei! Kato mitä mä tein! Eikö ookin hieno?!
Ukko: Mikä se on?
Akka: No jäätä! Jäädytin maitopurkilla! Eikö oo hieno?! Toi vesi nousi tonne kärkeen, kun se vesi laajeni jäätyessään!
Ukko: ...joo... Miksi se tänne sänkyyn piti keskellä yötä kantaa?
Akka: No, kun tulin näyttämään sitä sulle!!! Ja sä et kyllä kans tajua yhtään!
***
Aamulla:
Ukko: Mitä sä meinaat noilla palikoilla tehdä?
Akka: No varmaan kalautan päähän semmoista, joka ei tajua hienosta mitään!
***
Juuri huomasin, että Ukko oli laittanut kaksi uutta maitopurkkia
ja yhden glögipurkin jäätymään pihalleXD

Kävimme joulumyyjäisissä. Odotukseni taisivat olla liian korkealla, kun viime vuonna tein paljon hienoja löytöjä. Nyt mukaan ei tarttunut kuin rieskaa, hirvipiirakkaa ja hunajaa. Ei ollut juuri käsitöitä tarjolla. Hö.

Kuva on otettu paluumatkalla. Meidän koti on kuvan ulkopuolella oikealla.
Meidän ranta tosin on ihan ryteikköä. Minulla on neljä hyvää syytä olla raivaamatta sitä.

S.A.

4.12.

Pakkasta on ollut -16 astetta. Tuntuu aina niin napakalta nuo ensimmäiset "kunnon" pakkaset. Ei näy kuvassa miten nätisti puut oli huurteessa, mutta käyttäkää mielikuvitusta. Kuva otettu terassilta.
Kuulamörssäri.

Pakollinen pyromaanikuva. Hirvimetsällä.

Korttitehtaan satoa. Kun ei osaa päättää mitä piirtäisi, niin kaikista korteista tulee ihan varmasti erilaisia. Joulupikkuleipiä paistoin kolme pellillistä, huomenna jatkan. Sattui nimittäin tälle päivälle myös kuulamörssärin suuremman ruokatilauksen päivitys, ollaan menty sillä kuuluisalla tiheällä imulla.

S.A.

3.12.

Tyttökaverin kanssa ollaan tehty... arvaatteko mitä?!
Sotkua.

Jotain valmista sotkun lisäksi.

Hahhaahaa. Uskotteko, että nämä näyttää luonnossa paremmilta;D (seliseli)?
No, tuo poro on kuitenkin rajattu hopealla. Sillä on nauha ja kello kaulassa.

Enkelikorteissa on kultaisella rajauksia.
Hyvä askarteluruoka on karjalanpaisti; kypsyy uunissa sillä aikaa, kun emännät pipertää.
Tälle illalle teen vielä Joulupikkuleipätaikinan:)
Huomenna taas leivotaan!

S.A.

Ps. Sisäpelikengät löytyneet koululta.

Olispa taas Joulu! =D

Voi tuhannen riemua. Hurmaava joulu takana! Menimme lapsuudenkotiini tiistai-iltana. Matkalla poikkesin hautausmaalla viemässä kynttilän papan haudalle ja tätilässä kävimme vaihtelemassa tontunpussukoita. Sitten kotona aattoaamuna kännykkä kiinni- ah hiljaisuutta ja rauhaa.

Tämän hetkisten laskelmien mukaan olen syönyt 4 konvehtirasiaa. Noin kilon lohta (eri muodoissa). 14 kiloa kinkkua. 5 isoa lanttulaatikkorasiaa. Rosollia. Puolikkaan rasian porkkanalaatikkoa. 4 pientä perunaa. 2-3 litraa sieni-ja italiansalaattia. 12 rieskaa. Malacon hedelmänamuja reilun kourallisen (varastettu C:ltä, siksi ne maistuikin erityisen hyviltä). 0,5 kg poroa. Laskemattoman määrän pipareita ja torttuja. Jouluhalkoa ja suklaakakkua. Juonut yhden snapsin. Yhden viskin. 3 olutta. Tai 5. 1 siiderin. Glögiä.

Olen pelannut Labyrinttipeliä. Ubongo extremeä. Ubongoa. Rakentanut palapelejä.

Olen maanut selälläni. Ja vasemmalla kyljellä ja oikealla kyljellä. Olen yrittänyt myös maata mahallani. Olen lojunut sängyssä. Sohvalla. Lattialla. Puoliksi pöydällä.

Olen kävellyt pyjamassa ja villasukissa. Ja villasukissa ja pyjamassa. Olen ollut kampaamatta hiukseni aamuisin. Saunan jälkeen olen ne kyllä kammannut. Ja hampaani olen harjannut öisin ja päivisin. Olemme nimittäin saaneet kätevästi kiepautettua rytmit äinpäin. Ja siitä syystä on täysin normaalia, että herra C vaatii kello 4 aamuyöllä isiä kuorimaan lanttuja kanssaan.

Olemme viettäneet täysin tyylipuhdasta laiskotteluaikaa. Olen myös onnistunut hukkaamaan yhden aakkosen (A:n). Ehkä löydän hänet ensi vuonna?

Lapsuudenkodissa on niin helppoa olla. Tutut askelten äänet kertovat kulkijan. Oven kolahdus kertoo minne kulkija on matkalla. Herätä jouluaamuna riisipuuron tuoksuun! Ihan kuin lapsena!
Kaikki on jotenkin niin täydellistä! Hrrrrr, tekee mieli kehrätä kuin kissa.

Olen lukenut Joulupukin tarina-kirjan. Olen lukenut Anna-Leena Härkösen Heikosti positiivisen. Olen lukenut Åsa Larssonin Kunnes vihasi asettuu. Olen lukenut Milla Paloniemen Kiroileva siili 2:n. Olen lukenut puoleen väliin Liza Marklundin Elinkautisen.

Olen katsonut Joulutarinan ja itkenyt taas vaihteeksi. Olen katsonut Myrskyn. Olen katsonut Bridget Jonesit. Uutisia en ole katsonut.

Olen nauraa rätkättänyt siskon ja veljen kanssa puolituhmille pipari, torttu ja pukinpussit vitseille. Olen todennut, että siskokin harrastaa kokeilevaa hiustaiteilua (Joulusaunassa hopeanaamiolla saa vaaleisiin hiuksiin vaaleanpunaisia ja violetteja raitoja;D;D;D).

Olen huijannut paperilappuäänestyksessä (uskallan tunnustaa, koska sain niin paljon lahjoja, että minulla näyttää olevan varaa tuhmailuun ja huijaamiseen).

Olen ollut tavattoman onnellinen! Ja pulskistunut entisestäni:P

Eilen ajattelin, kun kurkin sivuprofiiliani peilistä ja huomasin housujen kiristävän ja navan tulevan esiin ennen nenää, että nyt tarvii kyllä tehdä jotain!!! Menin alennusmyynneille ja ostin isommat verkkarit. Ajattelin aloittaa myös kävelyn voimakkaassa etunojassa.

Ratkiriemukkaita välipäiviä teille!=)

Ja lopuksi eilisiltainen B:n kommentti, joka kiteyttää joulun syvimmän olemuksen: "Äiti, minusta tuntuu, että mulla on aika vahva kaula, kun se jaksaa nostaa mun pään tästä sohvasta ylös!"

Laiskanletkeänä S.A.

Joulun viettoon:)

Hyvää ja rauhallista Joulua kaikille!

Akka on nyt tehnyt kaiken minkä aikoikin. Nyt pakkaan katastrofialueen väen autoon ja siirrymme Mummolaan Rakkaiden luo. Sanoisinko; nyt on onni syvin!
Palaamme maisemiin Tapanina, jolloin jatkamme Joulua kotona ja taas on Rakkaita ympärillä.

Pojat saivat todistukset ja molemmat pääsivät kevätlukukaudelle, eipä hullumpi suoritus;)

Rakkautta kaikille<3<3<3

Toivottaa: Susikairan väki

Ressitön Joulu.

Laiskan akan jouluvinkit eli kuinka voit keskittyä pitämään sohvaa lattiassa kesken joulukiireiden:

- Keksi lahjoja, joita ei missään tapauksessa saa Susikairasta. Näin voit sälyttää ostotoimet sukulaisten niskaan. (Maksan ne sitten, ku nähdään.)

- Mene äitin luo jouluksi. (Ei tarvi siivota omassa kotona.)

- Pyydä lapsia tekemään kaikki minkä ne suinkin osaa. (Keksi kivoja askartelujuttuja ja laita lapset puuhiin. Paketointi ja pakettikortit tulee hoidettua ihan huomaamatta.)

- Osta piparitaikinat, torttutaikinat ja muut valmiina. (Lapset osaa tehdä loput.)

- Solmi kanahäkkiverkkovarastovuokra syömisinä ja kas, pullamummeli tuo suklaakakkua, torttuja (itsetehdystä taikinasta) yms. muuta jouluherkkua.

- Unohda tänäkin vuonna joulukortit.

- Pidä hyvät välit kaikkiin, joilla on tekemistä ruoan kanssa tavalla tai toisella. Joulun lähestyessä ruokaa alkaa tipahdella ovista ja ikkunoista.

- Keskity omaan ja läheisten hellimiseen. (Nyt voi unohtaa jo edellisen postauksen;))

- Tee töitä aatonaattoon saakka, jolloin voit käyttää sitä uskottavana puolustuksena tekemättömille jouluvalmisteluille.

S.A.

Joululahjaideoita part. 2.

Jouluna mielen valtaa antamisen halu! Täällä olisi nyt kaikille teille, joilta puuttuu valkea joulu vähän pakattavaa ja lähetettävää! Minulle riittäisi jo hyvinkin, mutta lisää sataa kokoajan. Eli laittakaa yhteystietojanne ja toivomusta kuutiomäärästä, niin mie pakkaan ja postitan. Tätä kyllä riittää, että ei kannata miettiä pyytäisikö 2 vai 5 kuutiota. Ja varmasti riittää kaikille halukkaille!
Ukon kanssa voi neuvotella tuosta romuläjästä tuolla lumen alla. Käsittääkseni sekin voidaan pakata ja lähettää. Sitä tosin on vain yksi kipale.






S.A. toivoo Joulupukilta uuden lumentyöntimen. Ei käynyt petkeleestä, ei. Heikkoa tekoa mokoma väline.

Kaikki aivan hyvin!:)

Hyvin piditte peukkuja, Kiitos<3

Huh. Ei mitään kamalan vakavaa! Itseasiassa, kun menin potilasta kotoa hakemaan, niin se oli jo aamusta kovasti reipastunut. Eläinlääkärille päästyämme masennuksesta tai muustakaan apatiasta ei ollut tietoakaan. Sanoin lääkärillekin, että ei se kyllä aamulla ollut tämmöinen. (Oli muuten se sama lääkäri kerran, jolloin käytettiin Remua siellä tutkimuksissa ja Remulle oli takertunut perskarvoihin minun tarrapampula. Lääkäri nosti häntää ja kysyi: Mikä tämä on?! *öhöm.. näyttäis olevan mun pampula*)

Mutta siis tänään tutkimuksissa löydettiin tulehtunut anaalirauhanen. Kumma juttu, ettei aristanut yhtään painettaessa, siksi en sitä yhtään tajunnut itse epäillä. Toinen löydös ---- tattadaa---- korvatulehdus! Tällä kertaa bakteeripöpö, ei hiiva kuten aiemmin. Ja sitäkään en itse löytänyt, kun oli niin syvällä. Korva näyttää aivan hyvältä läpän alta ja koira antaa hyvin koskea korviin eli ei aristanut, mutta tarkempi syvätutkimus paljasti tämän pöpösen. Saimme lääkkeet ja nyt pitäisi miettiä miten saadaan ajeltua korvat sisäpuolelta karvattomiksi ja ilmastointia siten paremmaksi.

Huh, huojennus! Aamulla olin kyllä niin huolissani, kun en koskaan ole nähnyt Remua noin surkeana.

Kävimme vielä A:n kanssa joulukaupoilla ja nyt puuttuu enää pari ruksia, jippii! Tänään leivotaan pipareita ja juodaan glögiä! On niin monta ilon aihetta:):):):):)

(Aamulla vietiin C hoitoon, niin hoitotäti pyysi aamuglögille, oli niin ihana hetki, että sekin melkein itketti:))

Suukotellaan, vaikka hyvän päivän kunniaksi!

S.A.

Osta poro.

Aamukaffeen aikaan...

Ukko:...myhäilee silmin nähden tyytyväisenä...
Minä: No?
Ukko: Keksin mitä ostan Jouluksi.
Minä: No?
Ukko: Poron!
Minä: *aha* No, sehän onkin... aikamoinen idea.
Ukko: Siitä voi antaa kaikille jotain! Mahtava idea, eikö vaan!?
Näen sieluni silmin itseni pilkkomassa poronruhoa ja taiteilemassa pakettikortteja.

Riehakasta Joulua Mummolle! (paketista paljastuu sorkka)
Lämpöistä Joulua C:lle! (talja)
Maukasta Joulua Veljelle! (sisäelimiä)
Onnellista Joulunaikaa Naapurille! (hännän töpö)
Jollekin iäkkäämmälle sukulaismiehelle voisi antaa sarvet ja raastinraudan, "askartele poronsarvijauheesi itse".

Hmmm. Ukon idea ei tainnutkaan ihan typerä. Ensi vuonna voisi ostaa sonnin. Seuraavana possun. Kyllä vaan, kerää koko sarja=D

Poroista tuli vielä mieleen, että jos olisin poronainen, niin korvamerkiksi valitsisin "molemmat-korvat-tyvestä-poikki". Olisipa Moskun hengessä helppo merkkailla kaikki kohdalle sattuvat porot omikseen.

Että tämmöistä tänään. Suotavaa olisi kuulon palautua, alkaa mennä aika villiksi mietteet näin omassa seurassa ollessaan;D

S.A.