28.2.10

Median vastuu tolloista kansalaisista.

Voisiko sitä mitenkään aloittaa tuon rummutuksen niin, että Joululahjatoivelistalle pistettäisiin ykköseksi turvavaljaat. Tammikuussa sitten pyydettäisiin ystävällisesti kansalaista sitomaan itsensä kiinni savupiippuun niillä valjailla ja sitten tälleen helmikuussa kerrottaisiin, jotta assistentti voi viskata lumikolan sille, joka siellä katolla on piipussa kiinni, niin voipi sitten kolailla niitä lumia alas. Ihan pikkuriikkisen käy päähän se, että lehdet tursuaa uutisia loukkaantuneista ja jopa kuolleista ja ihan niin typerästä syystä, että ollaan hujahdettu alas niiden lumien matkassa. HohHOIJJAA!

Eipä muuta nyt tällä kertaa. Jatkan villapaidan kutomista.

S.A.

Ps. Tästä angstitekstistä päätellen voisi kuvitella, että meillä on joku tipahtanut katolta, mutta ei ole, ei (ainakaan vielä). Dee tosin tipahti eilen Been käsistä----- tattadaa---- pyykkikoriin! On se hyvä, että mie oon niin laiska pyykkäri, ettei käyny kuinkaan. Varsin pehmeä lasku kusenpolttamien alushousujen sekaan.

Pps. Kannatti nousta viideltä katsomaan jääkiekkoa- Hyvä leijonat! Hyvä, hyvä! :)

25.2.10

Riiviö 4.0.



Päivitetty ohjelmistoversio Riiviö 4.0 ennennäkemättömällä tihutyövoimalla.
Pelkäänpä, että tähän on ahdettu konnankoukkuja, kekseliäitä ajatuksia, vinkeitä oivalluksia, pari ketterää jalkaa, huisin nopeat sormet sekä sanavalmis suu.

S.A.

Ps. Miksi tuosta kuvasta tulee mieleen, että sillä pitäisi olla pikkuruiset sarvet ja hiilihanko?

Posted by Picasa

Paketti, "The Secret":)

Minulle käy usein niin, että asioita/juttuja tapahtuu ihan hassusti juuri niinkuin pitikin. Kerronpa esimerkin. Olin äitiysloman loppusuoralla Ceen kanssa ja pähkäilin, etten haluaisi vielä "oikeisiin" töihin, vaan tarvitsisin "leikkityön" jota voisi tehdä silloin, kun huvittaa ja mieluiten hyvällä palkalla. Utopistista, tiedetään. No, lähdin sitten baariin tyttöjen kanssa ja jossain kohdassa juttelin baaritiskillä jonkun miehen kanssa. Sanoin, että: "Tulin tilaamaan kaljan, siiderin ja snapsin, mutta kun tulee mun vuoro, niin en kumminkaan muista mitä olin tilaamassa, joten muista sinä minun puolesta!" No se mies muisti minun tilauksen, mutta oli unohtanut mitä oli itse tilaamassa. (Tässä olin kuitenkin tullut luoneeksi ensivaikutelman itsestäni tulevalle esimiehelleni.) Tietämättäni mies oli sitten "tarkkaillut" minua illan aikana ja loppuillasta tuli kysymään haluaisinko tulla töihin heille, koska minulle näyttää olevan helppoa lähestyä ihmisiä ja ihmisten on helppo lähestyä minua (No heiii, kuka ei olisi parin promillen tuiskeessa helposti lähestyvä/lähestyttävä?) Nopsaan käytiin läpi mitä työ olisi ja missä kaikkialla jne. Olin aivan innosta täpinöissäni yöllä kotiin palatessani ja herätin Ukon, että: "Jippiiiii! Sain justiin hyviä töitä!" Ukko kysyi aamulla palkasta. Öh?! No eihän sitä nyt kaikkea voi muistaa. Muutaman viikon päästä sovittiin treffit työnantajan kanssa ja kirjoitettiin työsopimusta. Palkkakohdassa kakistelin, että: "Mitähän sitä on silloin aiemmin sovittu...?" Olin jo valmistautunut hiissaamaan hintaani ylöspäin, mutta kahvit meni väärään kurkkuun, kun palkka oli 40 % enemmän kuin olin ajatellut, sekä lisäksi kilometrikorvaukset, päivärahat jne. Eli osaan näköjään ainakin kännissä hinnoitella itseniXD

Mutta tämä nyt oli vaan tarina siitä, että joskus asiat vaan tapahtuu juuri oikein ja oikeaan aikaan- onko se "The Secret"?
En tiedä, mutta tämä oli aasinsilta Stanstan pakettiin.

Aivan hurmaava kori, jossa oli isoja tuikkuja, pöytäkynttilä, suloiset enkeliservetit ja aivan käsittämättömän hellyttävä Enkelikynttilä (jota ei todellakaan raski polttaa!). Juuri tällä viikolla sanoin Ukolle, että tarvitsisi hankkia pikkuruinen kori Deen helistimille ja vauvaleluille, kun jos pojat siivoaa, niin ne tunkee Deen tavaratkin muiden lelurompeiden sekaan, josta niitä sitten pitää käydä etsimässä. Ja siis kah! Stanstan paketissa ollut kori on juuri sopivan kokoinen helistimille ja pikkupehmoleluille:) Toinen juttu mikä oli aivan "pelottavan" hassu sattuma oli se, että sain mummolta ja papalta uutena vuonna kaksi kynttilää. Olen joskus jostain lukenut, että sisustuksessa kannattaa suosia parittomia lukuja, eli kolme on parempi (visuaalisesti miellyttävämpi) kun kaksi tai neljä. No, saamani kaksi kynttilää ovat olleet tallessa polttamattomina, odottelemassa... Niin, odottelemassa Stanstan pakettia:) Nyt noita tismalleen samanlaisia kynttilöitä on visuaalisesti silmää miellyttävä 3 kpl! :D Eikös olekin omituinen sattuma?

Paketti oli kauniisti sellofaaniin pakattu, tuo yksi "syrtty" kuva on todiste siitä, että oli ihan hurja hoppu avata paketti:)
Hetken aikaa tunsin pikkuisen huonoa omaatuntoa, kun menin taas voittamaan pääpalkinnon, mutta jotenkin kun avasin paketin tuli olo, että juuri näinhän sen pitikin mennä!:) *Eikös vaan?*

S.A.

Posted by Picasa

24.2.10

Keskiviikkoillan töräys.

Kuinka hulluja pidetään jännityksessä?!;D No sillä lailla, että voitetaan arvonnassa ja kerrotaan, että paketti on tullut tänään perille! Tähän kohtaan piti tulla kuvat, mutta saattepa odottaakin huomisaamuun, kun se tietokone, joka purematta nielee kameran piuhan, on lastenhuoneessa ja lapsetkin on siellä nukkumassa, niin en nyt voi mennä sinne räveltämään ilman kolmannen asteen parisuhdekriisiä.

(Rivien välissä lukee, että Ukko kiittelee lämpimästi, jos nyt herätän kakarat, jotka hän nukutti sillä välin, kun Rouva oli vanhempainillassa...)
.

Saatte sitten tykityksen Aan vanhempainillasta, nih. Tämä oli nyt se vanhempainilta, jota kiireellisesti pyysin järjestämään ennen Joulua. Onko sillä nyt niin väliä onko se Joulu-09 vai joku myöhempi? Ilta oli kyllä hyvä, saatiin paaaaaljon keskustelua aikaan (tai ainakin minä puhuin monta puheenvuoroa;D). Asialistalla oli mm. kiusaaminen, luokkahenki, yläasteelle siirtyminen. Tärkeitä asioita. Osallistujia oli 26 oppilaan yht. 52 vanhemmasta (leikitään, että kaikilla on äiti ja isä) 8.
Siis 8 vanhempaa. 8. Aika Uuj)/6#¤% vähän.

Nostin esiin mm. sen, että kiusaamisen vastaisessa työssä olisi ratkaiseva asema meillä vanhemmilla. Pysähtyä, puuttua, olla lasten tukena selvittämässä asioita ja käyttäytyä aikuisiksi, näyttää esimerkkiä(!!!). Ja sitten sanoin, että listat vanhempien puhelinnumeroista toisille vanhemmille madaltaisi kynnystä ottaa yhteyttä, niin hyvissä (kyläilyjutuissa/läksyissä) kuin sitten näissä selvittämistä vaativissa asioissakin. Tuosta vanhempien ryhmästä(7) "tunnen" kaksi niin, että tietäisin kenelle soitan ja minkä niminen ihminen puhelimen päässä vastaa. Viidestä en tiedä oikeastaan mitään. (Vertailun vuoksi Been luokalla kysyttiin lupaa saako puhelinnumeron antaa muille vanhemmille, lupasin ja niin olivat luvanneet muutkin vanhemmat ja Been luokkakaverien puhelinlista onkin jääkaapin ovessa.)

Aan kohdalla ala-astehan alkaa auttamattomasti olla ohi, mutta halusin kuitenkin sanoa sanottavani. Kuukauden päästä on toinen vanhempainilta (jatketaan samoilla teemoilla). Mutta miksi vasta nyt? Miksei ekalla, tokalla, kolmannella, neljännelle, viidennellä? No, ainakin itse olen ollut keltanokka, märkäkorva, noviisi. En ole osannut vaatia tai pyytää. Seuraavan lapsen kohdalla osaan:) Ja parempaa on luvassa;D Näitä jätkiähän tulee liukuhihnalla oppivelvollisuuden pariin; hhihhiihhii;D Vapise Susikairan ala-aste.

Mutta miten se voi olla joillekin niin korkea kynnys olla yhteydessä toisiin aikuisiin? Samanikäisen lapsen vanhempaan? Kun aika oletettavasti samojen asioiden parissa pähkäillään ja hakataan päätä seinään? Ja miten voidaan olettaa, että lapset setvii asioita, jos vanhemmatkaan ei sitä tee? Äsh.

No, vaikka tuo viimeinen kappale meinasi mennä jurputukseksi, niin ilta oli kaiken kaikkiaan onnistunut ja jäi hyvä maku suuhun (tarjotusta mokkapalasta;D).

S.A.

Ps. Enkä nyt tosiaan tarkoita, että pitäisi olla ylin ystävä ja tekstailla joka ilta kaikkien luokkakavereiden vanhempien keskenään vaan, että ainakin lapsille välttyisi
tunne, että "nuo voivat olla yhteydessä ja ovatkin tarpeen niin vaatiessa". Hankalaapa taas selittää tätä ajatuksen kulkua. Pöh.


Mutkat suoriksi 2.

Juhuuuu! -600 g! Olin aivan varma, että mitään ei ole tapahtunut, koska ainoat asiat mitä olen muuttanut olemisessani on:
-lisää vettä, vettä, vettä
-säännöllisempi syöminen; aamupalan syöminen+kaksi lämmintä ateriaa päivässä
-paljon vihanneksia ja kasviksia
Joten olin oikeasti aivan hämmentynyt vaa'alla seistessäni:O
Lisäksi viikonlopun herkuttelin aivan huoletta; omenapiirakkaa, sipsiä, irtokarkkeja, voitakinakolmioita (tuorejuustolla ja kinkulla täytettyjä), limsaa................

Ateriakoot pysyy suunnilleen hallinnassa juurikin sillä, että olen mitannut ruokalautaselle desimitalla ruokamäärän ja käytän aina samaa lautasta, eli osaan ottaa sen sopivan määrän ruokaa ja en ota (ainakaan kovin paljoa;D) lisää.

Joo, kyllä nyt vaaka näyttää hyvältä, kivalta ja kannustavalta:D

Ja onhan mulla takataskussa takapakkien varalta Liskonaisen pikadieetti; kolmessa päivässä -4 kg! Tosipuheessa kuulostaa olleen aivan tautisen kamala viikonloppu:(, paranamisia sinne etelään lumituiskun keskelle!

Hiphei! :) Mahtavaa keskiviikkoa!

S.A.

23.2.10

Pulputipulputi.

No niin, pistetäänpä päiväkirja taas ajantasalle. Tulee pitkä kirjoitus, pahoittelut jo näin etukäteen.

Ensiksikin. Haastattelin Ukkoa tuon "The Tehtävän" herättämien ajatusten myötä. Kiitos kommenteista:)
Kuvailin Ukolle uudelleen tilanteet ja kysyin näkikö hän mitään kohtaa, jossa olisi mahdollisesti voinut/voitu toimia toisin? Ukko katsoi täydellisen hämmentyneenä minua ja kysyi: "No olisitko sitten hakenut ne halot?!"
*Mitä tuohon voi vastata?*
Esimerkki kakkoseen olikin sitten pätevä perustelu. Hän oli jo valmiiksi väsynyt ja vähän pahalla tuulella, joten katsoi parhaaksi olla puuttumatta tilanteeseen, koska kiukkuisena tulee joskus sanottua pahemmin kuin tarkoittikaan. Totta.

Muttaa nuo nyt oli pieniä ja lähinnä huvittavia tilanteita, joita miesten kanssa nyt vaan välillä tulee vastaan. Ja osaahan ne oikeasti tehdä kahtakin asiaa yhtä aikaa. Niinku esim. istua paskalla ja lukea sanomalehteä.

***
Maailman lähes täydellisin viikonloppu alkoi siitä, kun Stansta-muru teki todellisia löytöjä! Ja kun tänään aamulla kävin fabon puolella huomasin, että löytöjä oli lisää! Stansta on kultaa!
:)
***
No eihän se siihen loppunut! Voitin Stanstan arvonnassa:O :D
Paketti on jo lähtenyt kohti Susikairaa, joten täällä elellään jännittäviä aikoja! Huiiiiiiiii:)
***
Lauantaina Ukko lähti päivällä uusia rakennusmääräyksiä käsittelevään koulutukseen ja hmmm. Uudet rakennusmääräykset tuntuvat olevan varsin humalluttavia;D. Olkaa kaikki rakentajat varovaisia! Ystävä E tuli kylään ja syötiin omenapiirakkaa ja juteltiin niitänäitäkirveenpäitä kuusi tuntia. Jo vain oli rentouttavaa! Lapset nukahti jo yhdeksän jälkeen ja istuin sitten itsekseni kutomassa kaikessa hiljaisuudessa yli puoleen yöhön. Joskus sitä vaan tarvitsee omaa hiljaista aikaa, voi kuinka siitä nauttiikaan!
***
Sunnuntaina nähtiin ystävä TMY:n kanssa. Neljä vuotta sitten on nähty viimeksi ja se on kyllä hävyttömän harvoin! TMY sanoikin, että jos aika menee yhtä lujaa eteenpäin, niin meneekö se niin, että nähdään kaksi kertaa kymmenessä vuodessa?! Ei voi mennä niin ja niinpä kuukauden päähän on sovittu seuraavat treffit! Lapset on aivan täpinöissään! (Aikuisista nyt puhumattakaan!;D) Parasta on kuitenkin se, että vaikka vuosia menee, niin silti toisen seurassa on niin helppo ja välitön olo. Lapsia on liuta, eivätkä ole aiemmin toisiaan tavanneet, niin silti leikit alkaa heti käyttää yhdessä ja lapset käyttäytyvät kuin viimeksi eilen oltaisiin näyty:) Tuntuu niiiiiiin hyvältä.
Sain lahjaksi kaksi huippukirjaa! "Eniten vituttaa kaikki" ja "Nainen on aina oikeassa". Tulen takuulla jatkossa lainailemaan tekstejä tänne;D Olen illalla lukenut niitä sängyssä ja pientä parisuhdekriisiä pukkaa, kun herkkäunisen nukkujan vieressä lukee kirjaa, joka naurattaa niin, että sänky tärisee. Lisäksi vielä se, että teksti on joltain osilta sellaista, että sitä ei ehkä kannata lukea kumppanille ääneen...;D
***
Sitten vielä sokerina pohjalla eilisen illan Ceetä. Tämä nyt on taas tilannekomiikaa, jossa äänensävyilläkin on osuutensa, eikä se välity kirjoitettuna niin messevänä näytön sille puolelle, mutta kokeillaan nyt. Isot (Aa ja Bee) aloittivat perinteisen iltakahinan. Cee pitää itseään täysin relevanttina kasvattajana ja koitti ratkaista inttoon päätynyttä keskustelua lastenhuoneessa. Ratkaisua tai sopua ei näyttänyt löytyvän ja Ukko meni mukaan tilanteeseen. Melko kovaäänisesti Ukko komensi Aata ja Beetä ja Cee seisoo nohevana Ukon vieressä: "Niin justiinsa, uskokaa pojat nyt!" Ukko käännähti Ceehen päin ja tokaisi: "Tää ei nyt kuulu SULLE yhtään!" Cee räväytti silmät suuriksi ja huudahti: "No kyllä se vaan KUULUU- kuuluu niin kovaa, että korviin ihan sattuu!" Ja nosti teatraalisesti kädet korville.
Eipä siinä mitään, kaikki räjähti nauramaan ja tavallaanhan Cee siten saattoi tilanteen päätökseen ja sai riidan loppumaan.
***
S.A.

22.2.10

Mitä? Kuka? Missä?



Meillä on ollut ihan huippumahtava viikonloppu! :D
Palaan tontille piahkoin kunnolla, nyt on pikkuisen normikiirettä!
Pakko vaan tässä välissä ilahduttaa teitä tuolla kuvalla.
Poskessa näkyy taisteluvamma, sen siitä saa kun riitelee itsensä kanssa.

S.A.

Posted by Picasa

Näkymä ikkunasta.



Jokseenkin riskisti ottaa tuo lumi ja sen määrä jo päähän, niin että en kuvaa kuin yhden näkymän. Samaa lumishittiä sitä joka ikkunasta näkyy. Kesän "rillipileitä" ootellessa- ei pidä pitkästyä!

S.A.

Muita ikkunanäkymiä mustavalkoisessa muodossa täältä.
Posted by Picasa

21.2.10

Käsidesi itkettää.

Meillä on treffit.
Kello kymmeneltä aamulla.
Valmistaudun huolella.
Tuulikaapissa pesen kädet kai kainaloita myöten.
Käsidesi itkettää.
Siniset kahisevat tossut.
Minulla on sinulle tuomisia mukanani.
Mansikin kanssa lypsettyä, aika tuoretta.
Istutaan lähekkäin.
Piip-piip-piip-piip.
Kaikki hyvin. Osaan lukea jo monitoreita.
Naapurihuoneesta kuuluu
PIPIPIPIPIPI.
Ehkä pieni vikkelä jalka on vain sohaissut anturit vinksalleen. Toivottavasti.

Puolilta päivin täytyy lähteä.
Osaston siivoustauko.
Kello kahdelta nähdään taas.
Tuulikaapissa riisun siniset tossut.
Pesen kädet. Miksi pesen ne pois lähtiessäkin? Voisihan niissä viipyä tuoksusi pidempään.
Käsidesi itkettää.
Ikävä nyt jo, tuulikaapissa.



Käsidesi itkettää. Vielä tänäkin päivänä.

S.A.


(Vauva ei ollut *edes* keskonen ja vietti sairaalassa vain yhdeksän päivää ennen kotiutumista. Missään vaiheessa ei ollut pelkoa jääkö pieni henkiin ja silti ne kaikki tunnetilat mitä ehti käymään läpi olivat aivan järkyttävän voimakkaita.)

Runotorstaissa aiheena keskosuus.

20.2.10

Lumi.

Valokuvatorstain haastesanana on LUMI.
Katselin keittiön ikkunasta ulos ja alkoi väkisin naurattaa. Hain kameran.
Kun olin räpsäisemässä kuvaa, 9-vuotias kysyi: Otatko sä kuvan tosta lumipippelistä?
(Eli ilmeisesti kyse ei ole vain minun mielikuvituksessani, vaan piirre on periytyvä.)

Terveisin: Per Verssin perhe.



Posted by Picasa

19.2.10

The Tehtävä ja The Katse.

Minusta tuntuu, että miehiltä puuttuu tilannetaju.

Esimerkki 1.
Ruoanlaitto kesken. Yhdellä lapsella on kakka jo housuissa(pitäisi pestä) ja yksi lapsi työstää omaansa pönttöön (oletettavaa on, että lähiminuutteina ollaan vailla pyyhkijää). Mies päättää suorittaa "The Tehtävän". Tehtävä on hakea halkoja. Ilman kiirettä vedetään päälle toppahousuja, villapaitaa, hanskaa, pipoa, ollaanhan nyt menossa suorittamaan "The Tehtävää". Nainen hämmentää ruokaa, roikottaa käsivarrellaan pesulle menijää. Mies kysyy, onko naisella tietoa villasukista. Nainen ei vastaa, koska nainen ei vain ymmärrä, miksei mies odota viittä minuuttia, jotta tilanne rauhoittuu, peput on pyyhitty ja pesty ja ruoka pelastettu. Nainen riipaisee vaipan kiukkuiselta vauvalta pois, pesee pepun ja samantien huutaa pöntöllä istuja: Pyyyyyhkiiimäään! Nainen luo merkitsevän "The Katseen" miehen suuntaan, joka etsii villasukkiaan kuumeisesti. Nainen jättää vauvan hetkeksi lattialle, pyöräyttää kapustaa kattilassa, pyyhkii pepun ja palaa laittamaan uutta vaippaa vauvalle. Mies etsii villasukkiaan. Nainen laittaa vaipan vauvalle, palaa lähtöasetelmaan kattilan äärelle. Mies päättää, että kelkkakengillä pärjää, villasukkia ei tarvita.

Esimerkki 2.
Klo. 20:00 illalla. Mies ilmoittaa olevansa väsynyt ja lähtevänsä nukkumaan. Nainen imettää vauvaa ja kääntää samalla isomman lapsen kanssa enlannin kappaletta. Miehen puhelin soi lähes taukoamatta ja englannin kappaletta kääntävä lapsi ei keskity. Nainen nappaa puhelimen ja vie sen miehelle. Kolme puhelua, tekstiviesti ja kaksi muistutusta. Mies murahtaa, ettei aio keskellä yötä jutella kenenkään kanssa (klo. on 20:30). Nainen pyytää laittamaan puhelimen sitten kiinni tai äänettömälle. Nainen menee jatkamaan vauvan syöttämistä ja englannin kappaleen kääntämistä. Yhdestä huoneesta alkaa kuulua riitelyn ääniä, jotka kuulostavat pian siltä, että tilanne vaatii aikuista auktoriteettia. Mies pötköttää edelleen sinnikkäästi, koska on mennyt jo nukkumaan. Nainen tietää, että mies ei saa unta, koska on erityisen herkkäuninen. Nainen käy komentamassa riitelijät iltapesulle ja palaa kääntämään englannin kappaletta ja imettämään vauvaa. Vihdoin 21:30 enlannin kappaleet on käännetty, lapset nukkumassa ja nainen kaatuu sänkyyn miehen viereen. Mies makaa edelleen hereillä ja toteaa, että tässä talossa ei voi mennä hyvissä ajoin nukkumaan, kun eihän täällä saa nukuttua! Nainen luo "The Katseen" mieheen. Onneksi makuuhuoneessa on pimeää.


Kaikella rakkaudella Miestä kohtaan <3,mutta joskus, joskus, joskus Naisesta tuntuu siltä, että Mies ei vaan tajuu.

S.A.

Ps. Unohdin itse*nolo* sen eilisen hääpäivän, mutta Ukko oli ostanut Daimkakun.

18.2.10

These boots are made for walking.




Tota noin. Olen ehkä(?) joskus maininnut, että pojat on kuluttavassa iässä (olleet aina). Tässä on Aan taidonnäyte. 3 kk (siis 12 viikkoa!!!) on käytetty näitä ja pohjat on irti. Siitäkin 12 viikosta varmaan neljä viikkoa on mennyt pakkasia pidellessä eli ulkoiltu on normaalia vähemmän. (Ja nämä todellakin olivat uudet kengät silloin 12 viikkoa sitten.)
Stansta, jos siis hengailet kirppiksillä niin, poikien kenkiä kokoja 38, 36, 28 ja 18 ja mieluiten teräsvahvisteisesta betonista valmistettuja. (Eivätpä nousisi pojatkaan niin nopeasti järven pohjastaXO)
S.A.

17.2.10

Päivän tyrskähdykset.

Meillä asuu ihmevauva. Se on kuulkaas käynyt vääntämässä lastenhuoneen stereot täysille! Ajatella. Olen luullut ettei se vielä osaa liikkua, mutta liekö öiseen aikaan luudalla kurvannut säätelemään volumea? Näin ainakin väittää silmät kirkkaina Cee. Uskottavahan se on.

Isot pojat pelasi pleikkarilla jotain poliisipeliä, jossa käytettiin jotain sumutetta (pippurisuihketta?), Cee katseli vieressä tiukkaa tilannetta pelissä ja huudahti yhtäkkiä: "PISTÄ SILLE AXEA!"

Mä maalaispoika oon... pistän suihketta kainaloon;D

S.A.

Mutkat suoriksi 1.

No niin. Punnittu on ja paino on x. Jos ihan totta puhutaan, niin saisi minultakin lähteä noin 15 kiloa, enkä edes olisi vielä lähelläkään alipainoista, mutta mieluummin yritän järkevöittää tätä eloa, kuin ajatella sitä painoa lukuna ja siksi 5 kiloa kesään mennessä tuntuu juuri sopivalta ja nimenomaan niin, että ei mitään hullua nälkäkuuria, jolla kutistetaan lihakset ja hukataan nestettä kehosta. Pientä elämäntapasäätöä siis.

Minun paino on aikuisiällä seilannut normaalipainosta jopa 25 kilon ylipainoon. Ja siis en puhu nyt raskauskiloista. Olen onnistunut joka kerta äitiyslomalla lihottamaan itseäni- eli raskauskilot on lähteneet suitsait sukkelaan, mutta imetysaikana on sitten kertynytkin lisää! Been jälkeen painoin noin 15 kiloa vähemmän kuin nyt, Ceen jälkeen paisuin kuin pullataikina. Deen odotusaikana taas laihduin niin, että kiloja on nyt 8 vähemmän kuin viime keväänä tähän samaan aikaan.

Tänään söin aamupalaksi mysliä ja maitoa, yhden ruisleivän juustolla ja kurkulla. Leipomisesta ja ruoanlaitosta kun tykkään, niin tein äsken porkkanasämpylöitä- samalla tein porkkanaraastetta reilummin ja pilkoin lanttua, porkkanaa ja omenaa naposteltavaksi. Mittasin yhden lempiastiani dl-mitalla eli aamupalahiutaleita syön KoKo-kupista, se on juuri 2 dl:n verran. Lautasmallin aion rakentaa niin, että vihanneksia ja kasviksia laitan 4/6 osaa 1/6 osalle laitan lihaa/kalaa/kanaa ja 1/6 pastaa/perunaa/riisiä. Tähän tapaan siis. Tuossa kuvassa riisi ja tonnikala on vähän päällekäin:P


Siinä on wok-vihanneksia, tuorekurkkua, suolakurkkua, tonnikalaa (vedessä), tummaa riisiä, raejuustoa noin 2 rkl ja punasipulia. Jättiläisannos. (+yksi pieni porkkanasämpylä;D, ihan laaduntarkkailun tähden) Olkoon se porkkanasämpylä tämän päivän herkkupala- oli kyllä hyvä oikeasti.


Nyt on maha ihan täynnä- en keksi miten ihmeessä saisin syötyä jotain vielä illemmalla:/ Ruoan kanssa otin nyt kuitenkin nyt vettä vaan. Vettä onkin mennyt 1,5 litraa jo tänään. Hyvä minä:)! Ukolle aamulla jutustelin, että kun tulee niin vähän juotua, ettei monestikaan tule käytyä pissalla kuin aamulla. Kuinka tervettä sekään on?!

Mutta hei mahtava juttu:D! Teitä viitosia on mukana tosi paljon! :D Tämä ei vaan voi mennä mönkään, kun kannustetaan toinen toisiamme!

Aamulla ajattelin, että kipaisen asioille kävellen ja pakkasta oli -32,8. En kipaissut. Ihan tylysti siirsin asioiden hoitamisen toiseen päivään.

Ajattelin, että kiusaisin itseäni oikein kunnolla ja ottaisin kuvan nyt itsestäni- jotta sitten kesän alussa voisi verrata miten paljon on muuttunut. Huomatkaa mikä päättäväisyys:D

Henkilökohtainen porkkana on ne kivat vaatteet, jotka eivät ole käyttökelpoisia nyt. Yksi hamekin, jos tällä hetkellä löytäisin toisen samanlaisen voisin tehdä niistä salsahousut, nimittäin ihan just toiseen reiteen mahtuu;D

Ja ihan takuulla keksin vielä jonkun toisenkin palkinnon itselleni ennen kesää!

Yksi juttu mikä muuten vähän *masensi* oli se, että Aa veti karaten vyökokeessa 30 istumaannousua, 30 kyykkyhyppyä ja 30 punnerrusta!!! Siis 30 punnerrusta suorilla jaloilla! (Sitä paitsi se oli tehnyt 10 punnerrusta ensin, käynyt riisumassa t-paidan karatepuvun alta ja sitten tehnyt vasta sen 30 yhtäjaksoisesti). Ei hitsiläinen, ei mulla voi olla paskempi kunto kuin omalla lapsella.

Mutta nyt tiskaamaan... Olen kyllä niin mestari räjäyttämään keittiön puuhastellessani:O

S.A.

16.2.10

Mutkat suoriksi.

Joo! Nythän mää hokasin, että viidenkilontaistelua taitaa olla useammallakin mielessä, siispä teen "mutkat suoriksi"-kategorian ja laitan aina otsikoksi "mutkat suoriksi 1...2...3..." Sillä tavoin voi ohittaa ko. postauksen, jos aihe ei kiinnosta.

Minusta tuntuu, että punnitus kerran viikossa olisi sopiva eli laitetaan punnituspäiväksi keskiviikko. Itse aion käydä vaa'alla aamulla, koska silloin se näyttää armeliaampaa lukemaa. Huomenna kirjaan painon ylös, mutta vain lukuna x (jotain rajaa nyt tähän paljasteluun kuitenkinXD) ja sitten viikon päästä +/- muutoksen.

Tänään olen syönyt tähän mennessä:
aamu: muroja ja maitoa, mandariinin ja 2 kuppia kahvia.
päivällinen: ceasarsalaattia
päiväkahvilla: tolkuttoman suuren hillopullapitkonsiivun (noin 10 cm:P) 2 kuppia kahvia
lounas: edelleen sitä karjalanpaistia lautasellisen, 2 ruisleipää juustolla ja kurkulla, maitoa.

Juttuja, joista en luovu: kevytmaito. Jumankekka, että vihaan rasvattomia ja vähärasvaisia tuotteita. piste. Olen joskus yrittänyt vaihtaa rasvattomaan maitoon ja light-tuotteisiin ja se ei ole minun tie. Ei tod. Herkkupala. Joku pikkuherkku, pulla (joo-o, yleensä kyllä ihan maltillinen pikkupulla eikä puolta pitkoa, muttaku E kävi ja se pitko oli niin tuore ja ihana;D), keksi, suklaapala tms. Herkkupalasta en luovu. En.
Juttuja, joista voin ainakin vähän tinkiä. Paistaminen voissa-ok, yritän laittaa voin sekaan vähän öljyä. Kerman käyttö. "Voissa paistettu ja kermassa keitetty". Ihan sama mitä sontaa tuunaa tuolla ohjeella, niin hyvää tulee. Juustot- minun suuri intohimo- mutta joo, tätä voisi yrittää kohtuullistaa nyt ainakin.

Aion juoda vähintään 2 litraa vettä päivässä. Juon aivan liian vähän, joskus saattaa mennä päiviä etten juo vettä ollenkaan. Laitan aamulla kannun pöydälle, joten siitä on helppo seurata veden menekkiä ja napata lasillinen ohikulkiessaan. Juon ison lasillisen ennen ruokaa- toivottavasti annoskoot pysyisivät hallinnassa sillä. Välillä nimitttäin syön toooosiii isoja annoksia- varsinkin silloin, jos en ole syönyt mitään aamulla, päivällä enkä iltapäivällä. No ihmekös tuo, että tulee mätettyä, jos syö vain kerran päivässäXO

Liikunta... *tästä lisää, kunhan ensin nyt laitan nämä ruokajutut kuntoon*.

Miltä kuulostaa? Meneekö metsään, niin että rytisee? Ja se saamarin 5 kiloa on just niin ärsyttävän verran- ne vanhat vaatteet kirraa ja housut nostaa makkaran vyötärölle. Koko vaatevarastoa ei huvittaisi uusia, joten yritetään antaa niille viidelle kyytiä. Voisi toki lähteä vaikka 15, mutta 5 kuulostaa sopivan vähältä ja kuitenkin sen jo huomaa kropassa.

Näillä mennään siis:) Jos haluatte mukaan, niin laittakaa vaikka itselle(mieleenne) paino huomenna ylös ja sitten viikon päästä muutos +/- kommenttina tai jos joku haluaa mitata mieluummin mittanauhalla, niin sekin sopii! Oon aivan varma, että kyllähän meistä nyt vähintään 20 kiloa yhteensä lähtee ennen kesää. 40 voipakettia!!!!

Tsemppiä meille ja teille ja sulle ja mulle!

S.A ;D

Aamuturinaa.

Äiti laittoi aamulla viestin: "Ihanaa, nyt meillä on uusi lämminvesivaraaja vaihdettu!" Minä soitin ja onnittelin uudesta varaajasta, puhelu kesti 20 minuuttia. Puhelun päätyttyä Ukko ihmetteli, että miten lämminvesivaraajan vaihdosta voi keskustella 20 minuuttia ja erityisesti vielä kaksi ihmistä, jotka ei luultavasti edes oikein tajua koko vaihtoprosessia. Hyvin;D Ehdittiinhän siinä samassa puhelussa myös ruotia aviopuolisoiden ennalta-arvattavaa käytöstä ja käytettäviä vuorosanoja:)

Äiti lähetti ystävänpäiväkortteja- neljä. Yksi Aalle, yksi Beelle, yksi Ceelle ja yksi meille muille, mutta minun nimellä. (Ukko taitaa olla vähän möksöllään, kun ei saanut omaa;D) Korttien mukana oli kuvia saajasta. Ja miksi kaikille erikseen? No juuri siksi. Että arvaakaan mitä hepuleita meillä on saatu, kun on tullut postia esim. Aalle ja Bee ei olekaan saanut mitään:/ Tai jos posti on tullut sukunimellä ja minä olen avannut sen- sitten on ollut kolme poikaa naama pitkällään, kun kukaan heistä ei saanut avata. On tämä joskus oikeaa trapetsilla taiteilua. Kivasta jutusta voi laueta ennennäkemätön sotatila. Tämäkään ei varmaan ole ollenkaan tuttu ilmiö missään muussa perheessä, eihän;)?

***

Ajattelin tässä pudottaa painoa kesään mennessä 5 kiloa. Tulen jatkossa varmaan kirjaamaan jotain aiheeseen liittyen, älkää ahdistuko, ei tästä mikään laihdutusblogi tule, mutta jos sanon tässä tavoitteen ääneen, tulee paremmin tehtyä jotain asian eteen. Ihan ensimmäiseksi aion opetella syömään aamupalan. Minusta tuntuu, että elimistö on koko ajan säästöliekillä- esim. eilen söin kaksi ruispalaa+juustoa+kurkkua ja pienen lautasellisen kotitekoista karjalanpaistia sis. potut ja porkkanat, yhden päärynän ja yhden mandariinin ja join 3 kuppia kahvia. Kun noita vertaa yleisiin ravintosuosituksiin, niin aika vähältä vaikuttaa. Eli nyt yritän syödä aamupalan ja yritän syödä kaksi "isompaa" ruokaa päivällä+ noita hedelmiä. Itseasiassa minusta tuntuu, ettei monikaan, joka kärsii ylipainosta, syö tarpeeksi vaan syö liian vähän ja elimistö pitää liikakiloista sitten kynsin ja hampain kiinni. Eli aion laihduttaa syömällä enemmän. Katsotaan, miten käy. Ja kyllä, edelleen muistan imettäväni, eli tosiaankaan mistään kuihdutuskuurista ei ole kyse. Kesäkuun alkuun on 16 viikkoa-> 5 kg/16=0,3 tai 0,4 kg viikko= ei vaarallinen vauhti ollenkaan. Ja jos alkaa tympiä, niin sitten lopetan;D

Mount Pyykkirest odottaa valloittajaansa; seikkailija S.A. lähtee kohti uusia haisevia haasteita!

Stanstalla
on arvonta. (Mutta älkää nyt missään tapauksessa menkö osallistumaan, koska silloinhan minun voittomahdollisuudet pienenee;D)

15.2.10

Diipadaapaa.

Ukko kävi eilen ärrällä vuokraamassa Up-kohti korkeuksia-elokuvan ja toi tullessaan pussillisen sydänsuklaata minulle:) Mietin hetken ja oivalsin, että ystävä T. on ne hänelle puoliväkisin myynyt. Tosin Ukko tarkensi, että T oli kaupitellut vain yhtä sydänsuklaata ja Ukko oli päättänyt ostaa koko pussillisen. E oli kylässä ja sanoi, ettei hänen miehensä ostanut mitään ystävänpäivälahjaksi. Lohdutin, että ihan eka kerta tää minullekin oli;D
Tarinan opetus: Ystävysty ärräntädin kanssa.

Ja mitäs muuta? Tästä viikosta tulee huisin mukava! Tänään on Nikkelsson 4 kk lääkärineuvola. Torstaina tulee ystävä TMY:) Susikairaan, jännittää kuulkaas ihan hurrrjasti- vähän semmoinen "ekoille treffeille menossa"-olo. Viimeksi ollaan nähty tasan 4 vuotta sitten. Silloin (torstaina siis) on muuten Ukon ja minun hääpäivä. (Joo, en odottele jännityksestä pinkeänä sydänsuklaata, ei Ukko varmaan edes muista;D)

Ofelia; ei meillä taida olla saamelaisia sukujuuria. Pohjoisesta tosin on kyllä (minun) vanhemmat lähtöisin, mutta ei ainakaan ihan lähisuvussa mennä ihan niin pohjoiseen asti. Tosin sillähän tietysti selittyisi tämä persevä ruumiinrakennekin- lyhyet ja kierot ja jalat ja leveä istumalihaksisto;D Eli pitäisiköhän kuitenkin kaivella sukujuuria niin kauas, että joku isoisoisoisotädinsedänkaima osoittautuisi saamelaiseksi. Muuten onko teistä pojat enemmän minun näköisiä kuin Ukon? Jihuuu! Minä olen ajatellut, että ne on "pikku-Ukkoja", mutta jos niissä on minunkin näköä, niin jeijeijei!

Hah. Minulla on yksi nuoruuden ystävä, jonka kanssa ei olla mitenkään säännöllisesti yhteydessä- aina silloin tällöin viestillä paiskataan ja kysellään kuulumisia. No jotain ehkä 8 vuotta sitten tuli viesti: "Ootko se sama Akka, sieltä, täältä ja tuolta ja muistatko minua? Mitäs sulle kuuluu?" Meillä oli ollut joku perinteinen hasardiaamu Aan ja Been kanssa ja vastasin viestiin tyyliin: "No oon se sama ja huonoa kuuluu! Penskat on rasittavia, oon myöhässä töistä, autossa tankki tyhjänä ja eväätkin unohtui kotiin! Mitäs sulle?" Ja vastaus kuului: "Tosi hyvää mulle nyt kuuluu, näyttäis siltä, että selvisin aivokasvaimesta, ainakin nyt on puhtaat paperit:)!" Ihan konkreettisesti tuntui, että ilmat pihisee keuhkoista pihalle ja nolotti niin älyttömästi oma typerä pinnallinen vastaus. No eilen tämä J laitteli viestiä jälleen. Hassua, että siltä voi tulla ihan minkälaista viestiä vaan ja nytkin siinä luki: "Huomenna isot bileet! Mun kämppis täyttää 99 vuotta!" Vastasin, että: "Vanhainkodissako sä asut?" "Eiku muutin Waarille kaveriksi tähän alakertaan tuolta yläkerrasta!" Eli J hoitaa 99-vuotiasta vaariaan kotonaan. Siitä nuoresta koheltajapojasta en olisi kai ikinä uskonut moista- mutta toisaalta, kyllä sillä aina on ollut sydän paikallaan. Eli hyvää syntymäpäivää J:n Waarille:) 99-vuotta! Wau!

Vaan täältä tähän nyt ja aamupuuhiin Akka mars. Puuroa pöytään ja tukkaa mutkalle. Mahtavaa maanantaita! :)

S.A.

14.2.10

Kuvia:)

Flirtti!
Yritin ottaa kuvaa hymykuopasta. Häivähdys tuossa vasemmassa poskessa.

Reetamari alkaa jäädä ihan kääpiöksi tämän jättiläisen rinnalla.


Mitä parhainta ja kauneinta Ystänpäivää kaikille ihanille ympäri maailmaa!
S.A.+ koko Susikairan väki



12.2.10

No niin;D

1. Olisi pitänyt päästä heti eilen sinne hakattavaksi- niin en olisi ehtinyt kehittää niin järkyttävää paniikkia:) Dee oli mukana- ja varmaan vaistosi, että mamma on nyt pikkuisen hileinä.

2. Pyysin tatuoija-Tommia pistämään kerran ilman mustetta, jos sattuu ihan sikana- niin perun sitten koko homman.

3. Töps- ei tuntunut juuri mitään ja arvelinkin, että ei mua edes vielä piikitetty yhtään (että Tommi vaan huijasi töpsäyttäneensä kerran).

4. 15-30 minuuttia (en katsonut kelloa) tuntui räpellystä jalassa, ei sattunut- enemmänkin kutitti ja sitten vissiin kun osui johonkin hermoon, nin vaistomaisesti yritin vetää jalkaa pois- mutta muuten lueskelin houkutukseksi asetettuja tatuointilehtiä. Niin napsuttelin siskolle tekstiviestiä.

5. Toisaalta olin jo maalannut mielikuvan aivan järkyttävästä tuskasta, joten sitten kipua ei tosiaankaan tuntunut juuri nimeksikään.

6. Luultavasti edelleen joku ihmettelee, mitä järkeä on ottaa tatuointi jalkapohjaan- niin ei mitään järkeä, mutta tatuointi, jos mikä on asia, jota ei perustella järjellä- paitsi ruotsinsanakoesanojen tatuointi kämmeneen;D

7. Se on juuri sellainen kuin ajattelin! :) Joku joka on ottanut tatuoinnin tajuaa sen tunteen ottamisen jälkeen- pelkkää hymyä ja niin euforinen olo! Vaikea selittää:)

8. Tästä tulee sinällään mielenkiintoista, koska kyseessä oli ensimmäinen jalkapohja tatuoija-Tommille, niin pysyvyydestä ei ole tietoa- tarkkaillaan tilannetta ja Tommi lupasi fiksailla, jos haalenee.

Laitanpa täkyjä* tattoo foot sole tatuointi jalkapohjaan* jos joku hakee kuvia samoilla sanoilla kuin itse eilen.

S.A. :D

Ps. Pystyin ihan hyvin ajeleen autollakin.

11.2.10

Tatuointi.

Otan huomenna tatuoinnin. Olen sanonut, etten ota ikinä tai korkeintaan viivakoodin jalkapohjaan (jotta sitten kun makoilee viimeisellä hihnalla, niin on helppo piipata *pelistä pois*) tai sitten hämähäkin jalat tuohon reisien sisäpinnalle, se hämähäkkihän niinku on jo tavallaan valmiiksi;D

No siis otan viivakoodin. Ukon mielestä se on ihan hassua, kun eihän se näy mihinkään. Kuulemma sattuu ihan hitsisti. Olen nyt joka tapauksessa päättänyt ottaa sen. Lasten syntymävuodet tulee siihen alapuolelle. Jänskää:)!

Kevättalvi olisi kuulemma parasta aikaa paranemiselle ja nyt kun imetän, niin en voi kuitenkaan luovuttaa verta (tatuoinnista tulee aina karenssia) ja ei tarvitse miettiä paranemista silleen, kun tässä kotona vaan hengailee (niin voi könkkästä yhdellä jalallakin).

Oon nyt ihan täpinöissäni täällä;D Tulis jo huominen!

S.A.

10.2.10

Kuka määrää poliisia?

Aaargh! Minä en pääse koskaan loistamaan, en koskaan kertomaan totuuksia elämästä lapsilleni. Nuo ruojat ehtivät aina itse ensin!

Cee esitti kysymyksen: Kuka määrää poliisia?

Olin muotoilemassa elämäni hienointa esitelmää 4-vuotiaan ymmärrykselle sopivalla tavalla... Vaalit-kansanedustajat-eduskunta-lainsäädäntö....jne.

Ja Cee vastaa itse omaan kysymykseensä:
No poliisin äiti!

S.A.

Hyvä, parempi, paras.

Serkkulikka (eri kuin se joka asui meillä 5 viikkoa) tuli työreissulle tänne Susikairaan ja ollaan nyt saatu tutustua päivystäjän työhön ihan likeltä. Kun matkat täältä suuriin kaupunkeihin ja osaaviin käsiin on pitkät, niin "yks pikkukeikka" tarkoittaa vähintään kuuden tunnin kiepausta. Perusoletuksena oli, että ei paljon keikkaa pukkaa, mutta tulihan niitä muutama ja juurikin niin, että kun oltiin jotain päätetty tehdä, niin sitten *piip-piip*. Cee nimesikin serkun "piipaatytöksi"- piippaavasta puhelimesta vai työnkuvasta johtuen, en tiedä:)

Eilen oli tarkoitus lähteä keilaamaan viidestään, mutta *piip-piip* typisti porukan neljään. Ukko ja Dee jäi kotiin viettämään laatuaikaa keskenään. Ensimmäinen heittovuoro meni hyvin. Toisen aikana Bee poltti päreensä. Kiukkukyyneleet kehiin ja nurkkaan mököttämään. Bee, kun on luonteeltaan niin hemmetin jyrkkä, poika jota ei puhuta ympäri. 45 minuuttia jätkä mulkoili sormien välistä meidän muiden keilailua. Kävin kysymässä, josko liittyisi seuraan ja tuloksena oli raivon vallassa sihisty: "Keilaaminen on maailman typerintä, mä en enää koskaan keilaile, en varmana käytä sitä aputelinettä, kun se on vauvoja varten, mä en opi, en edes halua oppia, en kuuntele neuvoja- ja sinä se äiti vasta tyhmä oletkin!" Totesin, että jos olisin tiennyt pahoittavani hänen mielen noin pahasti tämmöisellä typerällä keilausjutulla, en tietenkään olisi ollut niin ilkeä, että olisin sinne hänet raahannut. Tarkoitushan ei missään tapauksessa ollut olla v-mäinen ämmä, joka silkasta kiusaamisen riemusta riepoo pentunsa keilahallille. Noin 20 vaille keila-ajan umpeutumista jäärä tuli "silittelemään" palloja ja kysyin, josko hän haluaisi vielä heittää. "NO EN TODELLAKAAN!" Kysyin hetken päästä uudelleen- ja kappas, johan poika liittyi remmiin. Siis noin 15 minuuttia keilattiin kaikki hyvillä mielin.

Poislähtiessä ratavalvoja kysyi: "Miten meni?" Bee vastasi, että: "Hermot meni juuh, mutta kivaa oli!" Cee vastasi, että: "Rakastan sinua ja olen sun kaveri!" Aa kysyi: "Tullaanko huomenna uudestaan, äiti?"

Vaan oikeasti; Bee on kyllä niin heikkohermoinen- jos ei heti just kättelyssä ole kaikista paras, niin sitten raivostuu ihan silmittömästi. Siinä ei auta järjen puhuminen, eikä maanittelu. Se auttaa parhaiten, että antaa kurjistella rauhassa aikansa. Kotipihassa Bee sitten sanoi, että: "Olinpa tyhmä, kun aloin heti mököttämään, en ehtinyt heittää yhtään niin paljoa kuin te!"
Niinpä.

Mutta nyt Akan täytyy hautautua tuonne jonnekin pyykkikoneen ja kuivausrummun lähimaastoon. Parin päivän laiskottelu kostautuu hukuttavalla tavalla:O Jos minusta ei mitään kuulu, niin Upo on nielaissut minut.

S.A.

8.2.10

Rakkautta vai rupia?

Ei kuulkaa ole semmoista leikkiä olemassakaan, jota ei meillä leikittäisi. "Rakkautta vai rupia?"-leikki menee niin, että hyökätään jonkun kimppuun ja kysytään: Rakkautta vai rupia? Kohteen täytyy vastata jompikumpi vaihtoehto. Jos vastaa "rakkautta", hyökkääjä saa pussata uhrinsa niin märäksi kuin pystyy, eli huulet oikein törrölleen ja muiskis-muiskis vaan. Jos taas vastaa "rupia", niin hyökkääjä saa heittäytyä uhrinsa kimppuun, kutittaa, painia ja mitä nyt ikinä keksiikään. Mistä noilla noita juttuja tulee?!
***
Pusi, pusi;D
S.A.

Ps. Lähtiskö huomenna ruokakauppaan ilahduttamaan ihmisiä- huulet vaan törrölleen ja kyselemään, että "Rakkautta vai rupia"?

6.2.10

Lötkölauantai.

Öhöm. Päivä pelastusarmeijalle, hyväntekeväisyydelle ja kaikelle jouten makaamiselle:) Ihan mahtava ilta (ja yö) oli tyttöjen kanssa- hyvää ruokaa, hirnuttavia juttuja ja esimerkillisen laajakirjoinen nesteytys. Tekee terää olla välillä ihanasti hunningolla ja irrallaan arjesta. Ukko jäi hyvillä mielin poikien kanssa ja lupasi soittaa, jos eivät pärjää. Suukotin poskelle ja lupasin olla vastaamatta. (Hyvin niillä oli mennyt:)) Sain jatkaa aamulla unia kaikessa rauhassa, Ukko otti vielä vetovastuun sirkuksesta. Tällä jaksaa pitkään!
Vaan nyt Akka jatkaa vielä hyvin suoritettua pötköttelyä ja katselen jotain höttöntöötä telkkarista. Joskus aiemmin olisin ollut harmissani, kun päivä on mennyt hukkaan, tekemättä mitään- mutta nyt, hassua kyllä, vaikka kuinka kääntelen asiaa päässäni, niin ei, ei ole yhtään huonoa omaatuntoa:) Ostin eilen itselleni kimpun tulppaaneja- koska olen niiiiiin ihana:D

S.A.

5.2.10

Pieniä iloja.

No onpa hankala kuvata tummaa vaatetta. Näyttää ihan jätesäkiltä. Kiva se on silti:) Vaikka Ukko sanoi, että: "Ethän sä oo yhtään nahkatakki-ihminen!" Kyllä minusta voi tulla nahkatakki-ihminen. Valmistaja on muuten Frihansa Oy, Lauttakylä. Mietin, että voisihan sitä vähän hiomakoneella kuluttaa ja sitten repesin tuolle "nahka kuluu käyttämällä"-kommentille:D
Lähdenkin sitten tänään illalla tyttöjen kanssa ulkoilemaan ja kuluttamaan nahkaa:D


Otin eilen pikku tupsluikkarit ja näin unta laskiaispullista. Oli pakko sitten alkaa leipomaan vielä illalla. Laitan muuten aina taikinan uuniin kohoamaan ja valot päälle. Joskus aikoinaan Ukko oli jutellut jonkun uuniedustajan kanssa, joka oli mainostanut heidän uuneissaan olevan "muhimis"-toiminto, juurikin taikinoiden kohotukseen. Ukko oli kysynyt, että mitä se käytännössä tarkoittaa? No sitä, että uunissa on valot;D Eli käytän meidän uunin muhimistoimintoa taikinoiden kanssa;D Ainoa oikea pullajuoma on maito. Sininen maito. Kylmänä.

Ukkokin söi pullaa. (Ei enempää tästä aiheesta, mutta miten ihmeessä....???!!!)


Aamupuuro ei voi olla pahaa, jos se on tehty ekstra priima höyrytetyistä kaurahiutaleista:D Ihana purkki! Vähänkö tulee hyvälle tuulelle tuosta.

S.A.

4.2.10

Puuhia.

Eilen oli serkkulikan viimeinen työharjoittelupäivä. Tänään sitten lähtee takaisin kotiin, tulee ikävä. Menipä 5 viikkoa nopeasti! Saavutin itselleni asettaman tavoitteen; pidin likan hengissä! Siinä olikin tavoitetta kerrakseen, nimittäin serkkulikka on allerginen... hmmm. melkein kaikelle. Noin suurin piirtein 2 A4 paperia normaalilla fontilla ja rivivälillä. Mm. perunat +kaikki muut kotimaiset kasvikset ja vihannekset, kaikki pippurit, tomaatti, paprika, ketsuppi, sinappi, herneet, hedelmistä käy vain banaani ja niin edelleen. Muutapa "hups" kävi, mutta onneksi oli lääkkeet. Ja tyttö on hengissä!

Eilen oli sykkeiden nostatuspäivä. Olin ajaa kolarin. Tai siis peräkärry vastaantulevasta autosta oli törmätä minuun. Harvinaisen hölmö tilanne. Täällä on tehty yhteen tiehen semmoinen kavennus, pullonkaula- ehkä hidasteeksi tai on siinä lähellä kyllä yksi iso puukin, liekö joku suojeltava lintu sitten lentänyt sen puun yli joskus ennen sotia- ja nyt se on sitten suojelukohde. No kuitenkin normaali tie kaventuu yksikaistaiseksi siinä kohdalla. Vieressä on jalkakäytävä. Olin ajamassa siihen pullonkaulaan ja vastaan tuli auto, kärry perässä. Pysähdyin odottamaan, että se kärryauto tulee siitä kaulasta. Kärryauto päätti sitten ajaa puoliksi jalkakäytävää myöten ja eihän se kärry noussut sen jalkakäytävän korokkeen yli vaan löi linkkuun. Autoilija luultavasti ei edes muistanut vetävänsä kärryä. Vauhtia autolla oli vähemmän kuin kävelyvauhti ja minä siis napotin pysähdyksissä- peruuttaa en voinut, kun joku pappa oli Datsun100A:lla kiinni takapuskurissa. Viitoin kärrymiehelle vaikka millä tavoin, että katsoisi taakseen. Mies vaan hymyili ja vilkutti takaisin- tajuamatta sitä peräkärryään. Ehdin jo miettiä mitä moottoritilassa on heti lamppujen takana- mitä kaikkea saattaa hajota lamppujen lisäksi. Onneksi mies havahtui ihan viime hetkellä ja sai autonsa pysäytettyä, jäihän siihen hesarin verran vielä tilaakin auton ja kärryn väliin.

Kirppikseltä löysin mahtavan nahkatakin 5 eurolla, sellainen kauluksellinen ja vyöllinen malli. Haluaisin siitä vähän kuluneemman näköisen, onko ideoita miten nahkaa kulutetaan?

Pyöräilemässä kävin-6.6.9.1 (säädöt, että muistaisin) ja otti koville edelleen, mutta *tiedätte kyllä mikä* ei tullut kipeäksi, joten kyllä se tästä:D Ensi viikolla uudelleen.

Illalla Ukko sai viimein tahtonsa läpi ja vaihdettiin järjestystä. Meillä on ollut ruokapöytä olohuoneessa ja keittiössä semmoinen pitkä työtaso. Nyt se työtaso on olohuoneessa ja ruokapöytä keittiössä. Ukon perustelu on koko ajan ollut se, että minun ompelukoneet ja saumurit saisi olla levällään siinä työtasolla- eikö olekin itsekäs mies?! Että minun harrastukselle haluaa järjestää tilan! Puoli vuotta tästä on väännetty, kun minun mielestä työtason kansilevy on väärän värinen olohuoneeseen:) Nyt ne sitten kuitenkin vaihdettiin ja oikeasti tuli tosi hyvä järjestys. Mutta enhän mie nyt kuitenkaan hulluna ala Ukkoa kehumaan, ylpistyy vielä;) Ei tarvinnut illalla paljon unta houkutella, kyllä tuo huonekalujen siirtelykin ihan voimille otti.

Vaan nyt kivaa torstaita kaikille!

Heippa!

S.A.

2.2.10

Voiko ihanammin aamun enää alkaa?

On aamuja ja sitten on AAMUJA. Tänään oli AAMU. Joskus sitä vaan on niin pohjattoman kiitollinen oppivelvollisuudelle, seurakunnan kerholle ja kaikelle mikä vie hetkeksi nuo toimeliaat "kullanmurut" pois silmistäni. Valmistelut seuraavaan päivään alkaa edellisenä iltana; onko huomisen vaatteet ok, onko kaikki ulkokamppeet valmiina, onko mitään erityistä huomiselle- hiihtoa, luistelua? Eväät? Ja kaikki vakuuttaa silmät kirkkaana, että: "On, on, älä sinä huolehdi!"

Puoli kahdeksalta: Herätyyyys! 3 aikoo mennä suihkuun, 3 aikoo tehdä eväitä. 1 menee suihkuun, 2 seisoo kylpyhuoneen oven takana. (KUKAAN ei mene harjaamaan hampaitaan, vaikka vessa on vapaa, kukaan ei mene tekemään eväitä, vaikka juustohöylä on vapaana ja kukaan ei saatana ole tehnyt illalla niitä eväitä valmiiksi, vaikka siihen uskoon illalla jäin...) 1 tulee suihkusta, toinen menee, kolmas odottaa edelleen vuoroaan. 1 istuu kuin tatti paskassa sohvalla ja tuijottaa saamenkielisiä uutisia. Toinen etsii sukkiaan, niitä jotka oli illalla valmiina. Kolmas suihkuilee. Seuraavaksi jonotetaan hampaidenpesulle... Sitten haalitaan aamupalaleipiä kasaan, mutta eihän sitä nyt samalla kertaa voi niitä eväitä tehdä, ei tietenkään. Kun siihen puuhaan on niin hemmetin hauskaa jonottaa siinä vaiheessa, kun pitäisi jo olla vaatteet päällä ja menossa. 1 rakentaa legoilla ja toinen etsii repusta tiedotetta, joka on jaettu kaksi viikkoa sitten ja se olisi pitänyt palauttaa eilen.

Yhdellä on hukassa pipo. Toisella reppu.

Viimein, viimein, viimein viimeinenkin pipon tupsu katoaa oven raosta- hengitän syvään. Suunnittelen ottavani kupin kahvia ja muutaman palan suklaata (miks jotkut kotiäidit on vähän pullukoita?), lukevani aamun lehden... Dee sentään on vain hiljaa tuijottanut silmät selällään sitterissään tätä koreografiaa. Yksi pipon tupsu työntyy oven raosta sisään: "Ai niin, mä en muistanu, mut meil on tänään luistelua."

JA MINÄ SYÖN SEN KOKO SUKLAALEVYN.

Huom. tässä edellä mainitussa yhtälössä on siis serkkulikka, Aa ja Bee. Cee on vain maannut sohvalla kiljuen vuorotellen: En halluu kerhoon, halluun kerhoon, en halluu kerhoon...

S.A.