Lähdin töistä tarpomaan kotia kohti. Lunta oli räpsähtänyt varmaan 30 senttiä ja kadut auraamatta. Lönköttelin puoleen pohkeeseen yltävässä hangessa ja oikeastaan lähinnä vitutti. Ajatus siitä, että kotipiha on ihan ummessa ja kolaan on tartuttava heti. Olin ajatellut sisäsiivousta (ah, sitä lapsetonta), mutta nyt vaikutti musertavasti ulkosiivouspuuhilta. Väsytti ja oikeasti otti pattiin. Kaukaa kotitieltä olin jo katsovinani, että ihan kuin meidän liittymä olisi puhdas, lumeton, voiko olla, varmaan kangastus, ei oo kuitenkaan, olisiko sittenkin?! Pihaan päästyäni totesin, että piha oli kuin olikin puhdas, lumeton! Oh! Naapurin Arjan töppösten kuvat vain juuri kolatun pihan koskemattomalla pinnalla. Miten hyvä mieli! :)
Soittelin mummolaan, että miten lapsilla on mennyt. Aa ja Bee olivat käyneet kävelyllä ja menneet katsomaan onko minun tädin luona ketään kotona. Ei ollut ollut, mutta olivatpa hoksineet, että tekevät lumityöt siellä valmiiksi.
8O Ihan itse ja oma-aloitteisesti, ilman palkkiota oli juolahtanut moinen mieleen. Meinasi pää levitä onnesta, ei ne ihan aivottomia ja sydämettömiä ole!
Ja mitä hyvää minä sitten olen tehnyt? No ne hyvät pojat :) ja siitä kiitoksena meidänkin piha on naapurin toimesta lumeton;)
S.A.
Ps. Ihan sairaan omituista olla Ukon kanssa kahdestaan. Tai onhan tuo koira täällä, mutta ei sekään juuri hässäkkää itsekseen aiheuta. Täällä me kävellään peräkanaa ja huokaillaan hämmästyneinä hiljaisuutta. Karmeaa!
Pps. Aalle oli noussut illalla korkeahko kuume (39,2) ja yritän olla ajattelematta vuoden takaisia, se on vaan tavallista flunssaa, ehkä maksimissaan angiinaa, ei mitään vakavaa, ei mitään vakavaa eimitäänvakavaa!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ...laiskottelua.... Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ...laiskottelua.... Näytä kaikki tekstit
27.12.11
6.2.10
Lötkölauantai.
Öhöm. Päivä pelastusarmeijalle, hyväntekeväisyydelle ja kaikelle jouten makaamiselle:) Ihan mahtava ilta (ja yö) oli tyttöjen kanssa- hyvää ruokaa, hirnuttavia juttuja ja esimerkillisen laajakirjoinen nesteytys. Tekee terää olla välillä ihanasti hunningolla ja irrallaan arjesta. Ukko jäi hyvillä mielin poikien kanssa ja lupasi soittaa, jos eivät pärjää. Suukotin poskelle ja lupasin olla vastaamatta. (Hyvin niillä oli mennyt:)) Sain jatkaa aamulla unia kaikessa rauhassa, Ukko otti vielä vetovastuun sirkuksesta. Tällä jaksaa pitkään!
Vaan nyt Akka jatkaa vielä hyvin suoritettua pötköttelyä ja katselen jotain höttöntöötä telkkarista. Joskus aiemmin olisin ollut harmissani, kun päivä on mennyt hukkaan, tekemättä mitään- mutta nyt, hassua kyllä, vaikka kuinka kääntelen asiaa päässäni, niin ei, ei ole yhtään huonoa omaatuntoa:) Ostin eilen itselleni kimpun tulppaaneja- koska olen niiiiiin ihana:D
S.A.
Vaan nyt Akka jatkaa vielä hyvin suoritettua pötköttelyä ja katselen jotain höttöntöötä telkkarista. Joskus aiemmin olisin ollut harmissani, kun päivä on mennyt hukkaan, tekemättä mitään- mutta nyt, hassua kyllä, vaikka kuinka kääntelen asiaa päässäni, niin ei, ei ole yhtään huonoa omaatuntoa:) Ostin eilen itselleni kimpun tulppaaneja- koska olen niiiiiin ihana:D
S.A.
16.10.09
Sairaalapolkkaa.
Siis tänään sopii onnitella Akkaa, mutta vain siitä syystä, että minulla on ns. nimipäivä. Kultapossukerholehti päätti joskus vuonna pipo ja kypärä, että minun nimiset sopii lykätä Sirkan ja Sirkun päiväksi juhlimaan ja sillä sitä sitten mennään.
Ottivat eilen osastolle. Käyrää otetaan 3 kertaa päivässä, ultrataan kerran, pissaa keräilen ja yritän pysyä rauhassa ja paikoillani. Arvatkaapa mikä on vaikeinta? Tänä aamuna lääkäri vielä väläytti kalvojen puhkaisua... Olin tietysti jo ihan täpinöissäni, mutta niin se jäi meinailuksi. Eipä silti, tilanne on sinänsä ulkoisiltakin puitteilta "kypsä", ei ainoastaan minun päässäni, joten jos joku lääkäri ottaa virkkuukoukun esiin, niin tungen kyllä ahterini jonon keulille.
Verenpaineissa pääsin jo alapaineiden osalta 110:een :/ Onneksi äiti ja täti kävivät kylässä ja sain serkun kannettavan+mokkulan lainaksi, niin on jotain toiveita, että pysyn paikoillani. Käyräliuskaakin tarjouduin itse viemään lääkärille kuutta kerrosta alemmas, mutta eivät ne hoitajat päästäneet minua. Arvasivat varmaan, että oma lehmä minulla olisi ojassa ja ruikuttaisin sitä virkkuukoukkua.
Ukko, anoppi ja pojat ovat kotona. Eilen aamulla olimme ajelleet puoli tuntia tänne sairaalaa kohti, kun anoppi soitti, että koira on karussa. Oma pph oli sattunut olemaan kävelyllä ja tullut avustamaan Ceetä ja anoppia koiran kiinniotossa. Pph, anoppi ja Cee olivat menneet meille sisälle ja Remu oli hirvikäristyksen ja uteliaisuuden siivittämänä hipsinyt myös pirttiin.
Dee voi mahassa ihan ok. Eilen oli jotain pientä häikkää käyrässä, mutta tänään on ollut hyvät käyrät ja jopa 1 supistuskin. En tosin tuntenut sitä, mutta siitä on mustaa valkoisella. Niin ja käsikopelolla 2500 g ja ultralla 2200 grammaa on tämän hetkiset arviot. Tässä samassa huoneessa on kolmikiloinen pikkupoika ja voi hyvänen aika miten pieneltä hänkin näyttää!
Vaan nyt singahdan blogikierrokselle! Silirimpsis vaan kaikille ja mukavaa perjantai-iltaa! Tulen kyllästyttämään teidät näännyksiin vielä lähipäivinä näillä höpinöillä, uskokaa pois!
S.A+ Deeeeee
Ottivat eilen osastolle. Käyrää otetaan 3 kertaa päivässä, ultrataan kerran, pissaa keräilen ja yritän pysyä rauhassa ja paikoillani. Arvatkaapa mikä on vaikeinta? Tänä aamuna lääkäri vielä väläytti kalvojen puhkaisua... Olin tietysti jo ihan täpinöissäni, mutta niin se jäi meinailuksi. Eipä silti, tilanne on sinänsä ulkoisiltakin puitteilta "kypsä", ei ainoastaan minun päässäni, joten jos joku lääkäri ottaa virkkuukoukun esiin, niin tungen kyllä ahterini jonon keulille.
Verenpaineissa pääsin jo alapaineiden osalta 110:een :/ Onneksi äiti ja täti kävivät kylässä ja sain serkun kannettavan+mokkulan lainaksi, niin on jotain toiveita, että pysyn paikoillani. Käyräliuskaakin tarjouduin itse viemään lääkärille kuutta kerrosta alemmas, mutta eivät ne hoitajat päästäneet minua. Arvasivat varmaan, että oma lehmä minulla olisi ojassa ja ruikuttaisin sitä virkkuukoukkua.
Ukko, anoppi ja pojat ovat kotona. Eilen aamulla olimme ajelleet puoli tuntia tänne sairaalaa kohti, kun anoppi soitti, että koira on karussa. Oma pph oli sattunut olemaan kävelyllä ja tullut avustamaan Ceetä ja anoppia koiran kiinniotossa. Pph, anoppi ja Cee olivat menneet meille sisälle ja Remu oli hirvikäristyksen ja uteliaisuuden siivittämänä hipsinyt myös pirttiin.
Dee voi mahassa ihan ok. Eilen oli jotain pientä häikkää käyrässä, mutta tänään on ollut hyvät käyrät ja jopa 1 supistuskin. En tosin tuntenut sitä, mutta siitä on mustaa valkoisella. Niin ja käsikopelolla 2500 g ja ultralla 2200 grammaa on tämän hetkiset arviot. Tässä samassa huoneessa on kolmikiloinen pikkupoika ja voi hyvänen aika miten pieneltä hänkin näyttää!
Vaan nyt singahdan blogikierrokselle! Silirimpsis vaan kaikille ja mukavaa perjantai-iltaa! Tulen kyllästyttämään teidät näännyksiin vielä lähipäivinä näillä höpinöillä, uskokaa pois!
S.A+ Deeeeee
2.10.09
Treenaa laiskottelua.
Puolille päivin laiskottelu sujui ihan esimerkillisen hienosti. Katsoin kutimien takaa Ceetä, joka kuumeesta huolimatta tai siitä johtuen touhusi vauhdilla kaikenlaista. Käsittämättömän tehokkaasti lelut siirtyy lastenhuoneesta olohuoneeseen- jostain kumman syystä ei kuitenkaan koskaan takaisin sinne lastenhuoneeseen. Menin sitten keittiöön ja vaihdoin verhot. Tietysti likainen ikkuna ilkkui, joten pesin sen sisäpuolelta. Totesin, että kun pesuvehkeet ja lasta oli jo esillä, on sama pestä ikkuna ulkopuoleltakin ja kun kerran olin jo pihalla, niin samahan ne olohuoneen ikkunatkin on pyyhkäistä. Keittiö näytti tosi sekaiselta ja likaiselta, joten pikkuisen kävin kaappeja läpi ja heitin ne toissavuotiset ryynit hiiteen. Kun nyt kuiva-aineet tuli käytyä läpi, niin samahan se sitten on inventoida jääkaappi... ja kun olin käynyt sen läpi ja pessyt, ajattelin, että pesen sen jääkaapin ulkopuolelta ja imuroin takaa. Nämä tehtyäni ajattelin, että puuhellakausi alkaa olla käsillä, joten pesen hellan ja raivaan halkolaatikon hollille. Konttasin hellan alta Remun leluja ja silmään pisti likaiset (roiskeiset) kaappien sokkelit. Pesin ne. No, sitten näytti kaappien ovet likaisilta verrattuna sokkeleihin- joten pyyhin kaappien ovet ja varmaan arvaattekin- seinät- katto- lattiat ja eihän sitä maton räsyä viitsi laittaa likaisena lattiaan... No, sen pesi pesukone.
Koska keittiö oli puhdas ja leiriläinenkin saapui iloisena kotiin, niin leivoin pizzaa. Koko päivä meni iloisesti puuhatessa, rennolla otteella. Yhtään ei tullut sitä perinteistä pitäisi-vielä-tuokin-ja-tuo vaan nimenomaan ns. hyvällä pössiksellä tuli tehtyä, kun takaraivossa oli kuitenkin tieto, että voi niin halutessaan ja jos siltä tuntuu, kaatua sohvalle:).
Ainoa hetki jolloin tunsin hetkellistä tykytystä ja nousevaa verenpainetta oli ruokapöydässä. Bee oli jo syönyt ja me muut neljä olimme vielä ruokailemassa. Bee tuli selittämään miten jostain renkaasta voisi tehdä koripallokorin. Selittäessään poika pyöritti koripalloa sormenpäässä. Hujuit! Pallo karkasi käsistä suoraan ruokapöytään kaataen kaikki lasit mennessään ja päätyen allekirjoittaneen pizzan päälle. Joo-o, vahinko mikä vahinko, mutta olen pitkin päivää sanonut mon-ta kertaa, että koripallo on ulkolaji ja kohta tulee hävökkiä. Nostin kiljumatta pallon pois lautaselta ja jatkoin syömistä. Ukko ja Bee siivosivat.
S.A.
Koska keittiö oli puhdas ja leiriläinenkin saapui iloisena kotiin, niin leivoin pizzaa. Koko päivä meni iloisesti puuhatessa, rennolla otteella. Yhtään ei tullut sitä perinteistä pitäisi-vielä-tuokin-ja-tuo vaan nimenomaan ns. hyvällä pössiksellä tuli tehtyä, kun takaraivossa oli kuitenkin tieto, että voi niin halutessaan ja jos siltä tuntuu, kaatua sohvalle:).
Ainoa hetki jolloin tunsin hetkellistä tykytystä ja nousevaa verenpainetta oli ruokapöydässä. Bee oli jo syönyt ja me muut neljä olimme vielä ruokailemassa. Bee tuli selittämään miten jostain renkaasta voisi tehdä koripallokorin. Selittäessään poika pyöritti koripalloa sormenpäässä. Hujuit! Pallo karkasi käsistä suoraan ruokapöytään kaataen kaikki lasit mennessään ja päätyen allekirjoittaneen pizzan päälle. Joo-o, vahinko mikä vahinko, mutta olen pitkin päivää sanonut mon-ta kertaa, että koripallo on ulkolaji ja kohta tulee hävökkiä. Nostin kiljumatta pallon pois lautaselta ja jatkoin syömistä. Ukko ja Bee siivosivat.
S.A.
26.9.09
Kirjastokortti.
Aalle hankittiin oma kirjastokortti 9-vuotiaana. Pidin arviolta puolen tunnin palopuheen siitä, että kirjastokortti on henkilökohtainen, kuinka siitä täytyy pitää huolta, miten kirjaston kirjoja säilytetään jne. jne. Poika lähti seuraavana päivänä luokkansa kanssa kirjastoon. Pyysin poikaa tarkistamaan illalla, että oma kortti on tallessa- ja miten kävi? No, koko lompakko kortteineen päivineen oli hukassa. Joskus ihan säälittää, kun tuo Aa on kuin Aku Ankka. Vaikka kuinka yrittää, niin seinille menee.
Tänään haettiin Beelle oma kortti. Poika kirjoitti suurella hartaudella henkilötietojaan ja valitsi salasanaa Web Origoon. Salasana on sekoitus numeroista ja sanasta "juurikasvu". Mistähän se senkin on keksinyt? Lähdettiin kotiin, niin Bee totesi, että: "Eipä se tuo kirjaston pitäminenkään ole kummoinen bisnes. Jos kaikki muistaisi palauttaa ajallaan, niin rahaa ei tulis mistään." Lisäksi poika pohti, että voisihan sitä ottaa kirjastossa hyllystä kirjan ja lukea siellä kirjastossa vaikka 3 sivua ja sitten tulla seuraavana päivänä lukemaan seuraavat 3 sivua...
Niinpä niin. Ajatuksia, joita ei ole tullut itsellä ajateltuakaan.
Cee on taas tänään miettinyt vauvajuttuja ja sanoikin Ukolle, että: "Te vauva ei kyvvä ove tinun kaveli!" Tässähän selvästi pedataan sitä, että Cee saa jatkaa "ikkän palhaana kavelina". Ukko lohdutti, että no annetaan vauvan sitten olla äitin paras kaveri. Taas rauha maassa:)
Oikein leppoisan letkeä lauantai kääntymässä iltaan. Isot pojatkin on olleet kotona koko päivän, itse olen ommellut ja lueskellut. Ukko teki ruoan ja saunahan se sitten perinteisesti vielä olisi edessä. Kyllä tämmöiset päivät pyyhkivät äkkiä viikon väsymyksen tiehensä!
S.A.
Tänään haettiin Beelle oma kortti. Poika kirjoitti suurella hartaudella henkilötietojaan ja valitsi salasanaa Web Origoon. Salasana on sekoitus numeroista ja sanasta "juurikasvu". Mistähän se senkin on keksinyt? Lähdettiin kotiin, niin Bee totesi, että: "Eipä se tuo kirjaston pitäminenkään ole kummoinen bisnes. Jos kaikki muistaisi palauttaa ajallaan, niin rahaa ei tulis mistään." Lisäksi poika pohti, että voisihan sitä ottaa kirjastossa hyllystä kirjan ja lukea siellä kirjastossa vaikka 3 sivua ja sitten tulla seuraavana päivänä lukemaan seuraavat 3 sivua...
Niinpä niin. Ajatuksia, joita ei ole tullut itsellä ajateltuakaan.
Cee on taas tänään miettinyt vauvajuttuja ja sanoikin Ukolle, että: "Te vauva ei kyvvä ove tinun kaveli!" Tässähän selvästi pedataan sitä, että Cee saa jatkaa "ikkän palhaana kavelina". Ukko lohdutti, että no annetaan vauvan sitten olla äitin paras kaveri. Taas rauha maassa:)
Oikein leppoisan letkeä lauantai kääntymässä iltaan. Isot pojatkin on olleet kotona koko päivän, itse olen ommellut ja lueskellut. Ukko teki ruoan ja saunahan se sitten perinteisesti vielä olisi edessä. Kyllä tämmöiset päivät pyyhkivät äkkiä viikon väsymyksen tiehensä!
S.A.
15.3.09
Tiedä tai älä.
*lisäys lopussa*
Perjantaina tuli vieras (teinineiti, jota täytyy kohta alkaa kutsumaan nuoreksi aikuiseksi, huih!). B oli kaverinsa syntymäpäivillä ja A discossa. Lauantaina A oli kaverillaan synttäreillä ja me muut siivottiin kotona. A meni sitten vielä yökyläänkin. B järjesti Huuman innoittamana kilpailuja. Otsikon kisa: Tiedä tai Älä, sisälsi täsmäkysymyksiä Ukolle. Olipa jännittävää istua yleisönä, kun ensimmäinen kysymys oli: "Koska olet viimeksi pussannut jotain muuta naista kuin vaimoasi?" XD
Palkintona kilpailuissa oli reppu, lippis, kamera ja kaksi miljoonan timanttia. Näihin sai aina kilpailun voittaja pukeutua ja pitää niitä hetken. Tuli jotenkin Japanilainen olo;) Kamera kaulassa, reppu selässä, lippis päässä ja timantit taskussa.
Tänä aamuna kirjoitin yhden puheen (kyse oli fiktiivisestä harjoituksesta) ja onnistuin ilmeisen hyvin, koska liikutuin itse kirjoittamastani tekstistä kyyneliin ja teini totesi, että aivan kuin olisi ollut itsekin siinä puhetilanteessa, kuuntelijana.
Tuosta kiinalaisesta kaalisalaatista vielä; netin ohjeet on hyvin erilaisia, jopa hapankaalia mainitaan saman otsikon alla:/ Ei kai auta kuin alkaa testailemaan millä pääsee lähimmäs "oikeaa" lopputulosta, kun en kehtaa ostaa kiinalaisesta kotipakettiin vain pelkkää salaattia:)
Tämmöinen löysän pulskea viikonloppu ilman mainittavia urotekoja, oikein rentouttavaa kuitenkin. Sunnuntain jatkoa kaikille!
S.A.
Kuvassa kilpailujen virallinen valvoja.
No, enpä jätä juttua kesken; Ukko ei mennyt siitä mistä aita olisi ollut matalin, vaan vastasi: Yli kymmenen, mutta alle 15 vuotta sitten. Hmm. Pitänee miettiä vielä kuinka luotettava on tuo virallisen valvojan hyväksyntä, koska ikäähän sillä on vasta 5 vuotta...
Ja vielä yksi halpa hauskuutus: Koittakaapa riisua itsenne käyttämättä käsiä! Olipa melkoinen hiki jo saunaan mennessä, kun kiemurteli, hyppi, vatkasi, muljutteli, kihnutti vaatteita yltään. Ei mahdotonta, mutta ei helppoakaan;D Tarvinneeko tähän lisätä, että ei olla mitenkään erityisen välkkyä väkeä- The Susikairalaiset.
Perjantaina tuli vieras (teinineiti, jota täytyy kohta alkaa kutsumaan nuoreksi aikuiseksi, huih!). B oli kaverinsa syntymäpäivillä ja A discossa. Lauantaina A oli kaverillaan synttäreillä ja me muut siivottiin kotona. A meni sitten vielä yökyläänkin. B järjesti Huuman innoittamana kilpailuja. Otsikon kisa: Tiedä tai Älä, sisälsi täsmäkysymyksiä Ukolle. Olipa jännittävää istua yleisönä, kun ensimmäinen kysymys oli: "Koska olet viimeksi pussannut jotain muuta naista kuin vaimoasi?" XD
Palkintona kilpailuissa oli reppu, lippis, kamera ja kaksi miljoonan timanttia. Näihin sai aina kilpailun voittaja pukeutua ja pitää niitä hetken. Tuli jotenkin Japanilainen olo;) Kamera kaulassa, reppu selässä, lippis päässä ja timantit taskussa.
Tänä aamuna kirjoitin yhden puheen (kyse oli fiktiivisestä harjoituksesta) ja onnistuin ilmeisen hyvin, koska liikutuin itse kirjoittamastani tekstistä kyyneliin ja teini totesi, että aivan kuin olisi ollut itsekin siinä puhetilanteessa, kuuntelijana.
Tuosta kiinalaisesta kaalisalaatista vielä; netin ohjeet on hyvin erilaisia, jopa hapankaalia mainitaan saman otsikon alla:/ Ei kai auta kuin alkaa testailemaan millä pääsee lähimmäs "oikeaa" lopputulosta, kun en kehtaa ostaa kiinalaisesta kotipakettiin vain pelkkää salaattia:)
Tämmöinen löysän pulskea viikonloppu ilman mainittavia urotekoja, oikein rentouttavaa kuitenkin. Sunnuntain jatkoa kaikille!
S.A.
Kuvassa kilpailujen virallinen valvoja.
No, enpä jätä juttua kesken; Ukko ei mennyt siitä mistä aita olisi ollut matalin, vaan vastasi: Yli kymmenen, mutta alle 15 vuotta sitten. Hmm. Pitänee miettiä vielä kuinka luotettava on tuo virallisen valvojan hyväksyntä, koska ikäähän sillä on vasta 5 vuotta...
Ja vielä yksi halpa hauskuutus: Koittakaapa riisua itsenne käyttämättä käsiä! Olipa melkoinen hiki jo saunaan mennessä, kun kiemurteli, hyppi, vatkasi, muljutteli, kihnutti vaatteita yltään. Ei mahdotonta, mutta ei helppoakaan;D Tarvinneeko tähän lisätä, että ei olla mitenkään erityisen välkkyä väkeä- The Susikairalaiset.
29.12.08
Olispa taas Joulu! =D
Voi tuhannen riemua. Hurmaava joulu takana! Menimme lapsuudenkotiini tiistai-iltana. Matkalla poikkesin hautausmaalla viemässä kynttilän papan haudalle ja tätilässä kävimme vaihtelemassa tontunpussukoita. Sitten kotona aattoaamuna kännykkä kiinni- ah hiljaisuutta ja rauhaa.
Tämän hetkisten laskelmien mukaan olen syönyt 4 konvehtirasiaa. Noin kilon lohta (eri muodoissa). 14 kiloa kinkkua. 5 isoa lanttulaatikkorasiaa. Rosollia. Puolikkaan rasian porkkanalaatikkoa. 4 pientä perunaa. 2-3 litraa sieni-ja italiansalaattia. 12 rieskaa. Malacon hedelmänamuja reilun kourallisen (varastettu C:ltä, siksi ne maistuikin erityisen hyviltä). 0,5 kg poroa. Laskemattoman määrän pipareita ja torttuja. Jouluhalkoa ja suklaakakkua. Juonut yhden snapsin. Yhden viskin. 3 olutta. Tai 5. 1 siiderin. Glögiä.
Olen pelannut Labyrinttipeliä. Ubongo extremeä. Ubongoa. Rakentanut palapelejä.
Olen maanut selälläni. Ja vasemmalla kyljellä ja oikealla kyljellä. Olen yrittänyt myös maata mahallani. Olen lojunut sängyssä. Sohvalla. Lattialla. Puoliksi pöydällä.
Olen kävellyt pyjamassa ja villasukissa. Ja villasukissa ja pyjamassa. Olen ollut kampaamatta hiukseni aamuisin. Saunan jälkeen olen ne kyllä kammannut. Ja hampaani olen harjannut öisin ja päivisin. Olemme nimittäin saaneet kätevästi kiepautettua rytmit äinpäin. Ja siitä syystä on täysin normaalia, että herra C vaatii kello 4 aamuyöllä isiä kuorimaan lanttuja kanssaan.
Olemme viettäneet täysin tyylipuhdasta laiskotteluaikaa. Olen myös onnistunut hukkaamaan yhden aakkosen (A:n). Ehkä löydän hänet ensi vuonna?
Lapsuudenkodissa on niin helppoa olla. Tutut askelten äänet kertovat kulkijan. Oven kolahdus kertoo minne kulkija on matkalla. Herätä jouluaamuna riisipuuron tuoksuun! Ihan kuin lapsena!
Kaikki on jotenkin niin täydellistä! Hrrrrr, tekee mieli kehrätä kuin kissa.
Olen lukenut Joulupukin tarina-kirjan. Olen lukenut Anna-Leena Härkösen Heikosti positiivisen. Olen lukenut Åsa Larssonin Kunnes vihasi asettuu. Olen lukenut Milla Paloniemen Kiroileva siili 2:n. Olen lukenut puoleen väliin Liza Marklundin Elinkautisen.
Olen katsonut Joulutarinan ja itkenyt taas vaihteeksi. Olen katsonut Myrskyn. Olen katsonut Bridget Jonesit. Uutisia en ole katsonut.
Olen nauraa rätkättänyt siskon ja veljen kanssa puolituhmille pipari, torttu ja pukinpussit vitseille. Olen todennut, että siskokin harrastaa kokeilevaa hiustaiteilua (Joulusaunassa hopeanaamiolla saa vaaleisiin hiuksiin vaaleanpunaisia ja violetteja raitoja;D;D;D).
Olen huijannut paperilappuäänestyksessä (uskallan tunnustaa, koska sain niin paljon lahjoja, että minulla näyttää olevan varaa tuhmailuun ja huijaamiseen).
Olen ollut tavattoman onnellinen! Ja pulskistunut entisestäni:P
Eilen ajattelin, kun kurkin sivuprofiiliani peilistä ja huomasin housujen kiristävän ja navan tulevan esiin ennen nenää, että nyt tarvii kyllä tehdä jotain!!! Menin alennusmyynneille ja ostin isommat verkkarit. Ajattelin aloittaa myös kävelyn voimakkaassa etunojassa.
Ratkiriemukkaita välipäiviä teille!=)
Ja lopuksi eilisiltainen B:n kommentti, joka kiteyttää joulun syvimmän olemuksen: "Äiti, minusta tuntuu, että mulla on aika vahva kaula, kun se jaksaa nostaa mun pään tästä sohvasta ylös!"
Laiskanletkeänä S.A.
Tämän hetkisten laskelmien mukaan olen syönyt 4 konvehtirasiaa. Noin kilon lohta (eri muodoissa). 14 kiloa kinkkua. 5 isoa lanttulaatikkorasiaa. Rosollia. Puolikkaan rasian porkkanalaatikkoa. 4 pientä perunaa. 2-3 litraa sieni-ja italiansalaattia. 12 rieskaa. Malacon hedelmänamuja reilun kourallisen (varastettu C:ltä, siksi ne maistuikin erityisen hyviltä). 0,5 kg poroa. Laskemattoman määrän pipareita ja torttuja. Jouluhalkoa ja suklaakakkua. Juonut yhden snapsin. Yhden viskin. 3 olutta. Tai 5. 1 siiderin. Glögiä.
Olen pelannut Labyrinttipeliä. Ubongo extremeä. Ubongoa. Rakentanut palapelejä.
Olen maanut selälläni. Ja vasemmalla kyljellä ja oikealla kyljellä. Olen yrittänyt myös maata mahallani. Olen lojunut sängyssä. Sohvalla. Lattialla. Puoliksi pöydällä.
Olen kävellyt pyjamassa ja villasukissa. Ja villasukissa ja pyjamassa. Olen ollut kampaamatta hiukseni aamuisin. Saunan jälkeen olen ne kyllä kammannut. Ja hampaani olen harjannut öisin ja päivisin. Olemme nimittäin saaneet kätevästi kiepautettua rytmit äinpäin. Ja siitä syystä on täysin normaalia, että herra C vaatii kello 4 aamuyöllä isiä kuorimaan lanttuja kanssaan.
Olemme viettäneet täysin tyylipuhdasta laiskotteluaikaa. Olen myös onnistunut hukkaamaan yhden aakkosen (A:n). Ehkä löydän hänet ensi vuonna?
Lapsuudenkodissa on niin helppoa olla. Tutut askelten äänet kertovat kulkijan. Oven kolahdus kertoo minne kulkija on matkalla. Herätä jouluaamuna riisipuuron tuoksuun! Ihan kuin lapsena!
Kaikki on jotenkin niin täydellistä! Hrrrrr, tekee mieli kehrätä kuin kissa.
Olen lukenut Joulupukin tarina-kirjan. Olen lukenut Anna-Leena Härkösen Heikosti positiivisen. Olen lukenut Åsa Larssonin Kunnes vihasi asettuu. Olen lukenut Milla Paloniemen Kiroileva siili 2:n. Olen lukenut puoleen väliin Liza Marklundin Elinkautisen.
Olen katsonut Joulutarinan ja itkenyt taas vaihteeksi. Olen katsonut Myrskyn. Olen katsonut Bridget Jonesit. Uutisia en ole katsonut.
Olen nauraa rätkättänyt siskon ja veljen kanssa puolituhmille pipari, torttu ja pukinpussit vitseille. Olen todennut, että siskokin harrastaa kokeilevaa hiustaiteilua (Joulusaunassa hopeanaamiolla saa vaaleisiin hiuksiin vaaleanpunaisia ja violetteja raitoja;D;D;D).
Olen huijannut paperilappuäänestyksessä (uskallan tunnustaa, koska sain niin paljon lahjoja, että minulla näyttää olevan varaa tuhmailuun ja huijaamiseen).
Olen ollut tavattoman onnellinen! Ja pulskistunut entisestäni:P
Eilen ajattelin, kun kurkin sivuprofiiliani peilistä ja huomasin housujen kiristävän ja navan tulevan esiin ennen nenää, että nyt tarvii kyllä tehdä jotain!!! Menin alennusmyynneille ja ostin isommat verkkarit. Ajattelin aloittaa myös kävelyn voimakkaassa etunojassa.
Ratkiriemukkaita välipäiviä teille!=)
Ja lopuksi eilisiltainen B:n kommentti, joka kiteyttää joulun syvimmän olemuksen: "Äiti, minusta tuntuu, että mulla on aika vahva kaula, kun se jaksaa nostaa mun pään tästä sohvasta ylös!"
Laiskanletkeänä S.A.
22.12.08
Ressitön Joulu.
Laiskan akan jouluvinkit eli kuinka voit keskittyä pitämään sohvaa lattiassa kesken joulukiireiden:
- Keksi lahjoja, joita ei missään tapauksessa saa Susikairasta. Näin voit sälyttää ostotoimet sukulaisten niskaan. (Maksan ne sitten, ku nähdään.)
- Mene äitin luo jouluksi. (Ei tarvi siivota omassa kotona.)
- Pyydä lapsia tekemään kaikki minkä ne suinkin osaa. (Keksi kivoja askartelujuttuja ja laita lapset puuhiin. Paketointi ja pakettikortit tulee hoidettua ihan huomaamatta.)
- Osta piparitaikinat, torttutaikinat ja muut valmiina. (Lapset osaa tehdä loput.)
- Solmi kanahäkkiverkkovarastovuokra syömisinä ja kas, pullamummeli tuo suklaakakkua, torttuja (itsetehdystä taikinasta) yms. muuta jouluherkkua.
- Unohda tänäkin vuonna joulukortit.
- Pidä hyvät välit kaikkiin, joilla on tekemistä ruoan kanssa tavalla tai toisella. Joulun lähestyessä ruokaa alkaa tipahdella ovista ja ikkunoista.
- Keskity omaan ja läheisten hellimiseen. (Nyt voi unohtaa jo edellisen postauksen;))
- Tee töitä aatonaattoon saakka, jolloin voit käyttää sitä uskottavana puolustuksena tekemättömille jouluvalmisteluille.
S.A.
- Keksi lahjoja, joita ei missään tapauksessa saa Susikairasta. Näin voit sälyttää ostotoimet sukulaisten niskaan. (Maksan ne sitten, ku nähdään.)
- Mene äitin luo jouluksi. (Ei tarvi siivota omassa kotona.)
- Pyydä lapsia tekemään kaikki minkä ne suinkin osaa. (Keksi kivoja askartelujuttuja ja laita lapset puuhiin. Paketointi ja pakettikortit tulee hoidettua ihan huomaamatta.)
- Osta piparitaikinat, torttutaikinat ja muut valmiina. (Lapset osaa tehdä loput.)
- Solmi kanahäkkiverkkovarastovuokra syömisinä ja kas, pullamummeli tuo suklaakakkua, torttuja (itsetehdystä taikinasta) yms. muuta jouluherkkua.
- Unohda tänäkin vuonna joulukortit.
- Pidä hyvät välit kaikkiin, joilla on tekemistä ruoan kanssa tavalla tai toisella. Joulun lähestyessä ruokaa alkaa tipahdella ovista ja ikkunoista.
- Keskity omaan ja läheisten hellimiseen. (Nyt voi unohtaa jo edellisen postauksen;))
- Tee töitä aatonaattoon saakka, jolloin voit käyttää sitä uskottavana puolustuksena tekemättömille jouluvalmisteluille.
S.A.
1.12.08
On lunta tulvillaan...
Se olisi sitten maanantai ja 1.12. Hiphurraa, ensimmäiset kalenterinluukut auki! Herra B:llä on legokalenteri, jossa on älyttömän fiksusti kuvattu takakannessa kolmen ensimmäisen päivän luukkujen sisältö. Mitä?! Pidä siinä sitten jännää yllä, kun kalenterin kääntämällä näet huomisen "yllätyksen". Samaa voisi toteuttaa Casino- ja Ässäarvoissakin. Ei tarvitsisi turhaa etsiä kolikkoa ja jännässä rapsuttaa, kun arvan kääntämällä näkisi takapuolelta: Ei voittoa!
Poijilla oli lauantaina koulupäivä ja minulla työpäivä. Illalla tuli kavereita saunakylään. Samalla ystävä siivosi allekirjoittaneen Facebookin, oli tullut jo ylläpidolta sapiskaa laiskahkosta toiminnasta. Lupaan parantaa tapani ja käydä kerran päivässä kurkkaamassa tilanteen. Eilinen päivä meni elokuvia katsellessa. Pojatkin pysyivät kotona- harvinaista! Oikein mukava laiskottelupäivä kaikin puolin.
Lumet on ilmeisesti eteläisestä Suomesta kadonneet tai ainakin vähentyneet. Vaan eipä täältä. Johan siitä oli tehty reklamaatiota jonnekin suuntaan, että täällä on liikaa lunta! Kaikki Susikairalaiset pyytävät vilpittömästi anteeksi! Olen minäkin 10 vuoden ajan tuskaillut joka ikinen talvi tämän lumimäärän kanssa ja laittanut yläkertaan reklamaatiota, tuloksetta! Alkuperäisasukkaat tuskailevat, jos lumentulo hieman viivästyy, että tulee musta joulu, onpa vähän lunta... Minä lohdutan parhaani mukaan sanomalla: "Kymmenen viimeisimmän vuoden aikana sitä lunta on maalis- huhtikuun vaihteessa aina metri, joten kyllä sitä vielä tulee!"
Mukavata maanantaita ja joulukuun ensmäistä.
S.A.
Poijilla oli lauantaina koulupäivä ja minulla työpäivä. Illalla tuli kavereita saunakylään. Samalla ystävä siivosi allekirjoittaneen Facebookin, oli tullut jo ylläpidolta sapiskaa laiskahkosta toiminnasta. Lupaan parantaa tapani ja käydä kerran päivässä kurkkaamassa tilanteen. Eilinen päivä meni elokuvia katsellessa. Pojatkin pysyivät kotona- harvinaista! Oikein mukava laiskottelupäivä kaikin puolin.
Lumet on ilmeisesti eteläisestä Suomesta kadonneet tai ainakin vähentyneet. Vaan eipä täältä. Johan siitä oli tehty reklamaatiota jonnekin suuntaan, että täällä on liikaa lunta! Kaikki Susikairalaiset pyytävät vilpittömästi anteeksi! Olen minäkin 10 vuoden ajan tuskaillut joka ikinen talvi tämän lumimäärän kanssa ja laittanut yläkertaan reklamaatiota, tuloksetta! Alkuperäisasukkaat tuskailevat, jos lumentulo hieman viivästyy, että tulee musta joulu, onpa vähän lunta... Minä lohdutan parhaani mukaan sanomalla: "Kymmenen viimeisimmän vuoden aikana sitä lunta on maalis- huhtikuun vaihteessa aina metri, joten kyllä sitä vielä tulee!"
Mukavata maanantaita ja joulukuun ensmäistä.
S.A.
26.10.08
Tyhjäpäinen päivä.
Heräsin aamulla yhdeksältä tai siis kahdeksalta. Raahauduin kahville ja c-vitamiinille ja Buranalle. En ole varma oliko huono olo flunssan vai viininlillityksen (tai näiden yhdistelyn) syytä. Joka tapauksessa, vaikka olikin aika hutera olo, niin kannatti. Täytyi. Ei olisi voinut jättää väliin. Halusin.
Meillä oli ne erään ystäväni läksiäiset. Itkua, haikeutta, iloa, onnea uuden elämäntilanteen johdosta, kaikkia ristiriitaisia tunteita. Eikä se ystävyys mihinkään häviä, yhteyttä pidetään tottakai, mutta spontaanit tapaamiset loppuu. Ei enää yhtäkkiä lenkille lähtöjä, kahville pyytämisiä, ruokatreffejä... Yhyy. Ikävä tulee, enkä haluaisi, että lähtee ja kuitenkin olen silti niin onnellinen hänen puolestaan. Omituinen tunneyhdistelmä.
Ukko tuli Nuupahduspäiviltä, kivaa oli ollut:) Oli syöty, juotu, keilattu, paljuuduttu, höpötetty ja nukuttu.
Nyt on juuri niin tyhjäpäinen olo, että teen semmoisen leikin, jonka löysin Wapaalla-blogista, kuulosti hauskalta:)
1. ota lähellesi kirja tai lehti
2. sulje silmäsi
3. haparoi sanoja kohti
4. tökkää sormi tai kynä satunnaisen sivun satunnaisen sanan kohdalle
5. minne bongaamasi sana ajatuksesi vie?
6. kerro se blogissasi
7. haasta leikkiin mukaan niin monta kuin tahdot
Täytyy kyllä sanoa, että näin tyhjäpäisenä päivänä ajatukset ei liikahda mihinkään suuntaan. Ainoastaan mielenkiinto sanaa kohtaan heräsi ja luin kirjasta muutaman sivun muistinvirkistykseksi... Kyse oli veneen nimeämisestä.
"Purkki mustaa maalia tuotiin, ja työläästi, jokseenkin valuvin versaalein minä piirsin nimen veneen kylkeen: PUNTUS-PERSKUKKARO. Siinä se nyt oli: ei ainoastaan harvinainen nimi, vaan myös aristokraattisen yhdysviivallinen."
Kirja on Gerald Durrellin vuonna 1956 kirjoittama: Eläimet ja muu kotiväkeni.
Hauska ja koskettava kirja, jossa lisänä pientä knoppitietoa eläimistä- Tykkään kovasti ja suosittelen lämpimästi.
Katsottiin elokuva: Kukkia ja sidontaa. Parasta antia oli lihanleikkuukohtaukset, en tainnut olla tarpeeksi taiteellisella tuulella. Ukko lopetti katsomisen tunnin sinnittelyn jälkeen. Minä silmäilin muka koko elokuvan, mutta kuulemma välillä vieno kuorsaukseni säesti elokuvaa.
Nyt täytyy ruveta taas pitämään sohvaa lattiassa. S.A.
Meillä oli ne erään ystäväni läksiäiset. Itkua, haikeutta, iloa, onnea uuden elämäntilanteen johdosta, kaikkia ristiriitaisia tunteita. Eikä se ystävyys mihinkään häviä, yhteyttä pidetään tottakai, mutta spontaanit tapaamiset loppuu. Ei enää yhtäkkiä lenkille lähtöjä, kahville pyytämisiä, ruokatreffejä... Yhyy. Ikävä tulee, enkä haluaisi, että lähtee ja kuitenkin olen silti niin onnellinen hänen puolestaan. Omituinen tunneyhdistelmä.
Ukko tuli Nuupahduspäiviltä, kivaa oli ollut:) Oli syöty, juotu, keilattu, paljuuduttu, höpötetty ja nukuttu.
Nyt on juuri niin tyhjäpäinen olo, että teen semmoisen leikin, jonka löysin Wapaalla-blogista, kuulosti hauskalta:)
1. ota lähellesi kirja tai lehti
2. sulje silmäsi
3. haparoi sanoja kohti
4. tökkää sormi tai kynä satunnaisen sivun satunnaisen sanan kohdalle
5. minne bongaamasi sana ajatuksesi vie?
6. kerro se blogissasi
7. haasta leikkiin mukaan niin monta kuin tahdot
Otin kirjahyllystä silmät kiinni kirjan, avasin sen, asetin sormeni tekstin päälle ja tattadadaa... sana oli (sivulla 166):
Täytyy kyllä sanoa, että näin tyhjäpäisenä päivänä ajatukset ei liikahda mihinkään suuntaan. Ainoastaan mielenkiinto sanaa kohtaan heräsi ja luin kirjasta muutaman sivun muistinvirkistykseksi... Kyse oli veneen nimeämisestä.
"Purkki mustaa maalia tuotiin, ja työläästi, jokseenkin valuvin versaalein minä piirsin nimen veneen kylkeen: PUNTUS-PERSKUKKARO. Siinä se nyt oli: ei ainoastaan harvinainen nimi, vaan myös aristokraattisen yhdysviivallinen."
Kirja on Gerald Durrellin vuonna 1956 kirjoittama: Eläimet ja muu kotiväkeni.
Hauska ja koskettava kirja, jossa lisänä pientä knoppitietoa eläimistä- Tykkään kovasti ja suosittelen lämpimästi.
Katsottiin elokuva: Kukkia ja sidontaa. Parasta antia oli lihanleikkuukohtaukset, en tainnut olla tarpeeksi taiteellisella tuulella. Ukko lopetti katsomisen tunnin sinnittelyn jälkeen. Minä silmäilin muka koko elokuvan, mutta kuulemma välillä vieno kuorsaukseni säesti elokuvaa.
Nyt täytyy ruveta taas pitämään sohvaa lattiassa. S.A.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)