Lähdin töistä tarpomaan kotia kohti. Lunta oli räpsähtänyt varmaan 30 senttiä ja kadut auraamatta. Lönköttelin puoleen pohkeeseen yltävässä hangessa ja oikeastaan lähinnä vitutti. Ajatus siitä, että kotipiha on ihan ummessa ja kolaan on tartuttava heti. Olin ajatellut sisäsiivousta (ah, sitä lapsetonta), mutta nyt vaikutti musertavasti ulkosiivouspuuhilta. Väsytti ja oikeasti otti pattiin. Kaukaa kotitieltä olin jo katsovinani, että ihan kuin meidän liittymä olisi puhdas, lumeton, voiko olla, varmaan kangastus, ei oo kuitenkaan, olisiko sittenkin?! Pihaan päästyäni totesin, että piha oli kuin olikin puhdas, lumeton! Oh! Naapurin Arjan töppösten kuvat vain juuri kolatun pihan koskemattomalla pinnalla. Miten hyvä mieli! :)
Soittelin mummolaan, että miten lapsilla on mennyt. Aa ja Bee olivat käyneet kävelyllä ja menneet katsomaan onko minun tädin luona ketään kotona. Ei ollut ollut, mutta olivatpa hoksineet, että tekevät lumityöt siellä valmiiksi.
8O Ihan itse ja oma-aloitteisesti, ilman palkkiota oli juolahtanut moinen mieleen. Meinasi pää levitä onnesta, ei ne ihan aivottomia ja sydämettömiä ole!
Ja mitä hyvää minä sitten olen tehnyt? No ne hyvät pojat :) ja siitä kiitoksena meidänkin piha on naapurin toimesta lumeton;)
S.A.
Ps. Ihan sairaan omituista olla Ukon kanssa kahdestaan. Tai onhan tuo koira täällä, mutta ei sekään juuri hässäkkää itsekseen aiheuta. Täällä me kävellään peräkanaa ja huokaillaan hämmästyneinä hiljaisuutta. Karmeaa!
Pps. Aalle oli noussut illalla korkeahko kuume (39,2) ja yritän olla ajattelematta vuoden takaisia, se on vaan tavallista flunssaa, ehkä maksimissaan angiinaa, ei mitään vakavaa, ei mitään vakavaa eimitäänvakavaa!
2 kommenttia:
Hienoja nuoria miehiä nämä lumenluojat! Oikein hyvää alkanutta vuotta Susikairan Akalle ja koko perheelle! Näitä sattumuksia ja pohdintoja on mukava seurata.
Mitä sinne teille kuuluu, kun ei kuulunut mitää???
Lähetä kommentti