31.10.11

Maanantai.

Periaatteessa aika tavallinen maanantai. Kylmää, sateista. Vähän väsyneen nuutunut olo. Lapset hoitoon, kouluun, kaupasta ruokaa töihin, juokseva työasia. Töihin. Ja.

Puhelu.

Isä on kuollut.

Siis pappa, appiukko.

Olen kaivanut kaikki valokuvalaatikot, enkä löydä yhtään kuvaa papasta. Miten sytytetään kynttilä? Mihin se laitetaan, jos ei löydy kuvaa? Miksi meidän hääkuvissakin papasta näkyy vain niska? Missä ne ristiäiskuvat on?! Miksi se ei koskaan antanut ottaa kuvia itsestään, helkkari!

Cee itkee, ettei halua kenenkään kuolevan koskaan. Niin, kukapa haluaisi. Aa ja Bee oksentaa(!!!), kai ne reagoi mahallaan. Dee on maalannut jogurtilla tuolin.

Ja Ukko itkee. Niin, että tuntuu, että koko maailma hajoaa.

Ja minä etsin raivoisasti valokuvaa. Kai pitäisi olla edes yksi, jotta voisi edes Deelle joskus näyttää papan kuvan.

Miten hautajaiset järjestetään?

S.A.

Ps. Tässä kuluvana syksynä on tullut selväksi, että hautajaisia on tiedossa- mutta juuri näitä ei osattu "odottaa", ne muut kai sitten on tulevaisuudessa. Tai toivottavasti ei.

Pps. Pappa siis toipui ja kuntoutui ja kotiutui, en tiedä mitä nyt tapahtui. Kaipa se ruumiinavauksessa selviää.

18.10.11

Kalenteri.

Maanantai: Labra 8.25. Vie sitä ennen pikkuiset, muistuta Aata pissanäytteestä aamulla- ota ne näytteet labraan. Iltavuoro 10.30-18 töissä.
Tiistai: Aan lääkäri soittaa 11-13 välillä. Pidä puhelin taskussa. Varaa röntgen. Peru kampaaja. Aamuvuoro. 8.30-16. Kuskaa lapset. Muista täyttää eskarin paperit. Pakkaa leirikoulukamat. Muista eväät. Jumppa, jos olisi lapsenvahti. Partio. Karate.
Keskiviikko: Työt 8.30-16. Eskarikeskustelu 16.15. Muista hakea joskus myös Dee. Selvittele omat lauantain työkamat. Pakkaa lasten&omat viikonloppukamat.
Torstai: Kuskaa lapset. Työt 8.30-16. Kuskaa taas. Vanhempainilta klo. 18->
Perjantai: Röntgen 8.20. Vie Cee eskariin. Viihdytä Deetä (ei vissiin töitä?). Hae eskarilainen, pakkaa auto ja lapset. Maalle. Huom. siirtymävaihe 200 km.
Lauantai: Töitä 9:30->...? Ehkä kotiin, ehkä maalle? Joko tässä siirtymävaihe 200 km.
Sunnuntai: Vapaa? Tai siirtymävaihe 200 km.
Maanantai: Töitä 8.30-18.
Tiistai: 8:30-18.
Keskiviikko: äh, ei jaksa näin pitkälle edes miettiä.

Hitsi minkä vapaaehtoisjärjestöhiiren joku järjestö minusta vielä saa, kunhan ensin selvittelen nämä ruuhkavuodet tästä alta!

S.A.

17.10.11

Hammaskeijun puuhia.

Ceen hammas lähti irti eilen aamulla. Cee säikähti kuulemma ja heitti hampaan jonnekin makuuhuoneessa. No siinäpä sitten etsittiin sitä pikkuriikkistä hammasta, joka löytyi lopulta lelulaatikosta. Hammas laitettiin rasiaan ja sänkyyn tyynyn alle, jotta keiju voi tuoda rahaa. Cee totesi, että taitaa tulla seteli. Minä siihen, että ei kuule hammaskeijut seteleitä jakele, kolikoita sieltä tulee. Ceen nukahdettua hain rasian ja totesin, että keijulla ei ole oikein kolikoitakaan, vain 70 senttiä löytyi.
Nolo tunnustus. Hain Ceen oman pörssin ja lainasin sieltä 30 senttiä. Bee katsoi vieressä, että "JUMA, SÄ et VOI tehdä noin! Mä lainaan sulle sen 30 senttiä ja maksat sitte takas! Mieti nyt vähän! Jos sä pyytäsit iskältä 50 euroa kauppaan ja se sanois, et okei ja hakis sun lompakosta sen viiskymppiä ja antas sen sulle...?" *isku vyön alle*

Ja sitten unohdin sen rasian keittiön pöydälle.

Nukuin vielä aamulla, kun Cee heräsi. Ukko totesi, että parku kuului läpi talon, kun koko rasia oli hävinnyt tyynyn alta. Ei rahaa, ei hammasta. Cee köpitti pissalle ja siinä välissä Ukko ehti viedä rasian pöydältä sänkyyn ja sanoi Ceelle, että menehän etsimään uudestaan. Iloa!

Tänään lähti eskarissa toinen hammas. Hämmentävää kyllä, se oli vielä illalla tallessa ja Ceen laittoi hampaan rasiaan. En tiedä mikä aivoitus siinä oli sitten mennä vessaan ja avata se rasia lavuaarin yllä. Korvia huumaava huuto! Kyyneleitä! Hammas hävisi viemäriin! Kriisikokous keittiössä. Minä haen paperia, Bee lohduttaa, että hän kerran nielaisi hampaansa ja kirjeellä ilmoitettiin keijulle hampaan osoitteeksi suolisto ja raha tuli silti. Aa lohdutti, että hän piti kerran kaksi vuotta hammasta hyllyllä, eikä keiju käynyt koskaan *puukko*... Ja minä kirjoitin lappua: "Ceen hammas lähti ja tippui lavuaariin. Mutta voit vaikka kurkata suuhun, niin kyllä sieltä vaan kaksi hammasta puuttuu. Terveisin Ceen äiti." Lappu rasiaan ja nythän ei tarvitse muuta kuin lainata joltain euro. Siis niitä aivan absurdeja tilanteita oikeasti, kirjoittaa nyt tavallaan itselleen jotain meriselitystä irronneesta hampaasta... Minua alkoi naurattaa niin, että meinasin tipahtaa jakkaralta.

Mä kyllä oikeesti yritän olla hyvä äiti.

S.A.

Ps. Ukko teki tänään poliisille ilmoituksen siitä puremasta. Pöh. Ihan mäntti juttu kaikkinensa.

16.10.11

Hääpukua ja koiran puremaa perseessä.

Sehän on taas sellainen perussunnuntai katastrofialueella.  Lähdettiin aamusta tulevan morsiamen kanssa sovittamaan ensimmäistä hääpukua. Olin poissa kotitontilta noin 5 minuuttia ja Ukko soittaa, että joku koira on purrut Beetä perseestä ja se on terveyskeskuksessa (mutta siis haava ei ollut paha ja Beekin oli ehtinyt kiristää kuuskulma-avaimella kaverin pyörän satulan jne. ennen tk:een menoa). Sovitettiin mekko ja todettiin sopimattomaksi ja kiiruhdin tk:een hakemaan pissanäytepurkkeja Aalle ja kysyin samalla, että toinenkin meän veijari taisi tässä pyörähtää näyttämässä persettään, kuinka sille kävi? Antib. kuuri ja pitäisi selvitellä koiranomistajalta rokotukset jne. Kotona pyörähdin kertomassa Ukolle, että tää on nyt sun case, selvitä ja soita sille omistajalle ja lääkärille. No, koiran omistaja selvisi kyllä, mutta

"mä en korvaa kuule yhtään mitään lääkekuureja tai housuja, tee vaikka poliisiasia!"

Ukkoahan ei hirveästi tarvitse ärsyttää, kun kuitenkin ihan asiallisesti aloitti, että jos housuista 20 euroa ja lääkkeet 9,60...? Ukko läiskäisi luurin kiinni, että vittu ne oli muuten 80 euron housut ja kympin alkkarit ja kivusta, särystä ja vitutuksesta vähän boonusta+ ne lääkkeet.

*huoh*

Onneksi siis vähällä selvittiin, kymmenen sentin naarmaisu ja lääkekuuri, mutta aika helkkarin tympeä oli tuon koiranomistajan reaktio. Vittu, jos koira on IRTI JA PUREE OHIKULKIJAA, niin KYLLÄ OMISTAJA ON KORVAUSVELVOLLINEN. TAAJAMA-ALUEELLA.

Sitten lähdettiinkin sovittamaan hääpukua nro. 2. JA se oli täydellinen! :) Kannatti ajaa 130 km.

S.A.

Vittu. Jos ei meidänkään pennut ja koira aina ihan salonkikelpoisia ole, niin kyllä minä omieni kohlauksista vastuuni kannan. Vittu. Nyt kuulostaa nollavaimolta ;D ja kerta kiellon päälle. V-i-t-t-u.

8.10.11

Kompastellen kohti aikuisuutta.

Vallan myrskyisiä aikoja ollaan taas rymytty läpi Aan kanssa. Isojakin juttuja, mutta kaikki ollaan selvitetty ja poika on ollut mukana joka selvityksessä ja *nyt viimein* minulla on jotenkin sellainen olo, että lamppu olisi syttynyt päässä ja kelkan suunta kääntynyt. Pitäkää peukkuja, että näin tosiaan olisi.

No, kaupassa suoritettu "korvaa työllä näpistämäsi tuotteet"- case on ohi ja poika oli "tehnyt töitä kuin mies" (sanoi siis kauppias). Good. Sen verran piti minun älähtää, kun ensimmäisinä päivinä oli puhdistellut rännejä ja ilman valjaita. Kilahdin melko rivakasti, että jos ei ole valjaita, niin eipä ole rännien puhdistajakaan katolla (perkele!). Joku roti se kuitenkin pitää olla, vaikka tyhmyyksiä onkin tehnyt. No, sitten oli koulun taksvärkkipäivä ja Aa itse kysyi, voisiko hän tehdä sen päivän siellä samaisessa kaupassa ja kävihän se.
Aa tuli silmät loistaen, että nyt tuntuu kuin olisi oikeasti työkaveri, kun olivat alkaneet puhutella etunimellä:) Ajatelkaas, niin pieneltä tuntuva juttu, mutta ilmeisen iso kuitenkin.

Viikolla Aa itse ehdotti, että saisiko hän kysyä sieltä kaupasta, josko voisi käydä siellä koulun jälkeen ja lauantaisin auttamassa, jos tarvitsisivat ja *nyt tulee se SUURI oivallus*, olisinpa sitten jossakin tekemässä jotain järkevää, enkä tuolla pöljäilemässä kavereiden kanssa. Annoin luvan ja pidin peukkuja pystyssä kyynärpäitä myöten, että ottaisivat. Saisi tunteen, että on hyödyksi ja olisi sitä järkevää tekemistä ja onneksi kaupassa oli luvattu, että saa tulla oikein mielellään ja palkasta sitten sovitaan. Aa selvitti ihan ihmeissään, että ei kai hän nyt mitään palkkaa ole vailla ja tässä kohtaa taas puutuin nätisti, että kyllähän hyvin tehdystä työstä kuuluu saada palkkaa, olkoon sitten ruoka, karkki, taskuraha tms.
Tänään oli eka oikea työpäivä ja Aa oli tienannut ruoan päivällä (pikkupizza ja kokis), lauantain namupussin ja vielä rahaa, jotka vapaaehtoisesti tilitti vähennykseksi siitä tuhoutuneesta takista. :O Tuntuuko vain minusta vai jostain muustakin, että vaikka ylilyöntejä tapahtuu, niin kyllä siellä päässä muutakin kuin kolttoset pyörii? Jes;) tästä tulee hyvä lauantai ja sen perään hyvä sunnuntai, eiks jeah?

S.A.

Ps. Hetkeksi paskamutsi ja luokattoman huono kasvattaja-fiilikset häipyi taivahan tuuliin. *Viheltelee ja tuulettaa*, mutta en unohda kuitenkaan, että edelleen kaikenlaista voi tulla ja tulee vastaan, mutta tämän pienen viikonlopun olen ikionnellinen:)

4.10.11

Näin.

Joku varmaan muistaakin tämän tapauksen. No asia tavallaan jo vähän painui unholaan, kunnes viime viikolla löysin sen kortin numeron kalenterin välistä (hallelujaa, että joskus on älliä ottaa tärkeät numerot muistiin!). Laitoin tiukan asiallisen sätkypostin aiheesta ja kerroin tapahtuneen ja sen, että soittelin kahteen kertaan ja palautin kortin huoltoasemalle ja poika harmistui ja se, että vielä tässä aiheesta viitsin naputella ei ainakaan vähennä harmistusta, jonka kortin löytäminen kaikkinensa on aiheuttanut. Vastaus tuli kahdessa päivässä. Siinä pahoiteltiin (hyvä!), ei löydetty minun puhelimesta tullutta yhteydenottoa (huono!), pyydettiin sitä numeroa, josta otin yhteyttä (vastasin kaikki 6 huushollin liittymänumeroa), aiottiin ohjeistaan sekä huoltoasemahenkilökuntaa että puhelinpalvelua (hyvä!) ja aiottiin maksaa se 9 euron löytöpalkkio.

Palkkio tuli tilille (hyvä!) ja postissa tuli vielä extrana 20 euron tankkauslahjakortti ja pahoittelut ja "teidän ansiostanne löysimme järjestelmästämme virheen". Näin. Minulle jäi kuitenkin hyvä fiilis ja seuraavalla kerralla (hahaa, varmaan sitä korttien löytelyä nyt ei ihan päntiönään tapahdu) todennäköisesti palautan kortin enkä tunge lähimpään roskikseen.

S.A.

2.10.11

Pupuilla on vielä hauskempaa kuin blondeilla.

Hehheee. Meillä oli eilen yhden ystävän 50-vuotissynttärit. Teemana oli naamiaiset. Luin naistenlehdestä, että Playboypuput on kuuminta naamiaismuotia, joten tietenkin pukeuduin playboypupuksi;D
Nuo vaaleanpunaiset detaljit on sitä "sexyä" ja no pupu on pupu.
Porkkanoista yksi oli tyhjä ja siinä oli vetoketju avaimille ja muille "käsilaukkutavaroille".
Juhlissa oli arvatenkin superhauskaa! Olin kuitenkin autolla ja lähdin jo hyvissä ajoin yhdeksän aikaan kotiin laskemaan lapsia (täällä oli pieni vatsatautiepidemia päällä).
Työkaveri soitti, että oli unohtanut avaimensa sisään ja tarvitsisi työpaikalle oven avaajan, jotta pääsisi hakemaan avaimensa. Työkaverilla oli hoidossa koira, jota oli lähtenyt lenkittämään ja siinä rytäkässä ne avaimet olivat sitten unohtuneet. No, sanoin, että menee 10-15 min, kun ajelen täältä tunturista, mutta eipä hätää, tulossa ollaan.
***
Kaupungille päästyäni kurvailin keskustassa ja kuinkas ollakaan. VIUVIUVIU, valot siniset välähtää, käskien pysähtymään. Vetaisin tien laitaan ja istuin autossa (heii, oon kattonu Poliisit-sarjaa!!). Avasin oven ja poliisi tuli juttusille.
P: No mikäs pupu täällä ajelee?
M: No, tämmönen pupu vaan.
P: Ootko naamiaisiin menossa?
M: En ku tulossa.
P: Puhalla tähän.
M: En tiiä onnistuuko, ku naurattaa vähän. Haluatko nähdä ajokortin, en ehkä näytä ihan samalta...(tirsk)
P: Mihin sä siis oot nyt menossa?
M: Kohta kotiin. Käyn ensin työpaikan takapihalla, kun avaan oven työkaverille, jonka avaimet jäi sinne, kun se lähti ulkoiluttamaan koiraa joka ei oo sen. Öh, tää saattaa nyt kuulostaa vähän omituiselta, mutta kyllä mä selvä olen, niinku näet.
P: Niin oot (katsoo mittaria), hyvää matkaa sitten.
Koko keskustelun ajan molemmat muikistelee ja yrittää pidättää naurunpyrskähdyksiä ja tuo mun sekopäinen selvitys tuli ihan spontaanisti, tiedättehän, kun jotenkin hätääntyy niissä vilkkuvaloissa ja kertoo ihan kaiken, vaikka ehkä vähempikin joskus riittäisi ;D 
***
Sen verran poliisi sitten sanoi, että oli joku vähän suurempi juttu siinä meneillään ja siksi sitten oli pysäytetty, ei suinkaan siksi, että olisi jotenkin omituista tai kyseenalaista, että jänikset ajelee autolla ;D
(Kuinka todennäköistä on, että sen kerran kun pukeutuu pupupukuun, päätyy ratsiaan?! Ihan kuin mua ei jo muutenkin pidettäisi "vähän" outona! Ja miksi fabon puolella kaverin kommenttiin "miksi en ole yhtään yllättynyt, että tämä tapahtui juuri sinulle" kertyi lyhyessä ajassa pelottavan monta tykkäystä?) 

Että tämmöstä tänne.