29.9.09

Unia.

Unissaan synnyttäminen alkaa olla jokaöinen "hupi". Joskus kaikki menee näppärästi, joskus taas ei. Ehdoton suosikkiuneni on synnytys meidän omassa autossa, jossain Perä-Bostonissa ja sitten se tuskastuttava ambulanssin odottaminen. Sen saapumiseen meni unessa tunti ja typerin juttu oli, että meillä ei ollut autossa yhtään mitään lämmintä minun tai vauvan päälle. Ja miksei sitä sitten muka siinä unessa voinut olla autossa sisällä? Ei, siellä minä vauva kainalossa hyppelin P-paikkaa ympäri lämpimikseni ja kun ambulanssi viimein tuli, tuumasin, että antakaa nyt joku viltti meille ja viekää takaisin kotiin (Mikseihän voitu ajaa sillä omalla autolla?! Varmaan oli löpö loppu tai jotain muuta legendaarista häslinkiä). Aamulla aamukahvin lomassa sanoin Ukolle, että: "Vilttejä ja pyyhkeitä autoon- kasapäin! Heti, nyt- välittömästi! Meitä ei vauvan kanssa jäädytetä mihinkään Perä-Bostonin P-paikalle. Tuliko selväksi?" Nyt on autossa viltti.

Sitten yksi juttu, jonka olisin oikeasti voinut jättää sanomatta: "Vauva tulee sitten, kun on jo varmaan lunta maassa!" Cee on katsellut illan vuoroin hiljaa leijailevia lumihiutaleita ja mahaani. Jos itsellä tämä odottelu tuskastuttaa, niin eipä tuo tuleva isovelikään helpolla pääse:/.

Hyviä ja jänniä unia toivotellen S.A.+ Dee.

28.9.09

Pilkunviilausta ja vähän muutakin.

Tänään on mitattu olohuoneen seiniä ja laskettu neliöitä. Eikä kyse ole ollut mistään tapetoitaisko- vaihdettaisko järjestystä-projektista. Ehei. Olen yrittänyt havainnollistaa Aalle minkä kokoinen olisi 78,4 neliön sauna. Älkääkä vieläkään revetkö liitoksistanne. Ei olla rakentamassa mitään. Vain ja ainoastaan matikanläksyjen parissahan täällä on tuskailtu. Jos pilkun jälkeen pitää olla yhtä monta numeroa kuin sitä allekkain kertolaskiessa siellä alussakin on, niin kyllä sillä joku vinha väli on laittaako sen pilkun etu- vai takapäästä käsin. 2,8x2,8=78,4!!!
Olisi se kyllä melkoisen renttevän kokoinen sauna;D. Tästä Aakin oli samaa mieltä.

Kyllä tuosta rakennusinsinööri vielä tulee- sanokaa mun sanoneen.

***
Sitten oikein malliesimerkki typeristä vanhemmista. Yksi hyvä ystävä on loukkaantunut vakavasti ja isoille pojille on kerrottu pääpiirteittäin tapahtunut ja se, että mitään varmaa jatkosta ei vielä voida sanoa. Ukon kanssa niinkin olemme asiasta jutelleet ja tänään kysyin Ceen paikalla ollessa Ukolta, että onko tästä ystävästä kuulunut mitään uutta. Cee kapusi syliin ja kysyi: "Onko XXX herännyt? Miksi ei ole? Onko lääkäri tehnyt vasaralla (poralla) reiän päähän? Laittoiko lääkäri laastarin? Minkä värisen? Oliko se lääkärin laastaria? Miksi XXX:lle ei anneta lääkettä?"
Noin monta tärkeää ja takuulla mieltä vaivannutta kysymystä, joita Cee on itsekseen pähkäillyt- ilman, että meillä vanhemmilla olisi juolahtanut mieleenkään, että Cee on kuunnellut meitä noin tarkkaan. Isoille pojille ollaan varottu liikaa kertomasta, mutta jotenkin ei olla osattu niin punnita sanoja, kun vain Cee on ollut kuulolla. *häpeää* No, Ceelle tietysti vastattiin nyt, mutta olipa taas oiva opetus meille vanhemmille, että kaiken nuo pienetkin kuulee, vaikka näyttäisivät ihan omiaan touhuilevan. Onneksi Ceen kysymykset olivat lähinnä kiinnostuneita, ei niinkään pelokkaita tai ahdistuneita.

***
Bee innostui kirjastosta/lainailusta niin, että lukaisi lauantaina lainaamansa kirjan eilen loppuun (n.150 sivua) ja tänään palautti sen kirjan lainaten samalla kaksi uutta. Mahtavuutta, jos vain kirjainnostus säilyisi! Puhuimme siitä miksi kirjat tuntuu paremmilta kuin elokuvat ja poika oli oivaltanut hyvin asian. "Jos tapahtumat tapahtuu kirjassa vaikka Saksassa ja ite ei tykkää Saksasta, niin lukiessa siihen voi kuvitella vaikka Norjan."

Niinpä.

S.A.

27.9.09

Laatikkovauva.

Voi ahhahaa. Taas on Susikairassa päästy asian ytimeen. Miten se voi olla aina samaa vääntöä aiheesta: Voiko vauvan laittaa pahvilaatikkoon?! Luulisi, että tämä nyt ei enää olisi varsinainen järrrkytys Ukolle, että vauvoja voi nukuttaa pahvilaatikossa- mutta niin on taas tingattu syksyinen sunnuntai ko. aiheesta. Ukko on vakaasti sitä mieltä, että se lähentelee heitteillejättöä ja ainakin ihmisarvoa voimakkaasti alentavaa se on. Akka esittelee laatikon pohjalla olevaa sopivan kokoista patjaa- että joku vinkeä tarkoitus se tälläkin varmaan on? Ukko sanoo, että otetaan se vauva parisänkyyn. Joo-o. Otetaan otetaan, mutta voihan se nukkua päiväunia tuossa laatikossa, ettei kukaan vahingossa heittäydy parisängyn päällä nukkuvan vauvan päälle.

Tarvitseeko lisätä, että makkarin väreihin sopiva oranssinkirjava lakanakangas on vielä väännön alla?! Se on ihan tyttöjen väriä!!! OMG.

Jos tästä ei tingattaisi melko tosissaan, niin saattaisi jopa naurattaa. Voi jee. Eikö oikeasti valtaosa suomivauvoissa nuku pahvilaatikossa elämänsä ensimmäiset kuukaudet?!

S.A.

Ps. Olisittepa nähneet Ukon ilmeen, kun piruuttani sanoin, että tuossahan on tosi kätevästi tuo kansikin mukana, niin ei tarvi vauvan takia laittaa mitään pimennysverhoja makkariin. Kansi vaan päälle niin kyllä uni maittaa.

26.9.09

Kirjastokortti.

Aalle hankittiin oma kirjastokortti 9-vuotiaana. Pidin arviolta puolen tunnin palopuheen siitä, että kirjastokortti on henkilökohtainen, kuinka siitä täytyy pitää huolta, miten kirjaston kirjoja säilytetään jne. jne. Poika lähti seuraavana päivänä luokkansa kanssa kirjastoon. Pyysin poikaa tarkistamaan illalla, että oma kortti on tallessa- ja miten kävi? No, koko lompakko kortteineen päivineen oli hukassa. Joskus ihan säälittää, kun tuo Aa on kuin Aku Ankka. Vaikka kuinka yrittää, niin seinille menee.

Tänään haettiin Beelle oma kortti. Poika kirjoitti suurella hartaudella henkilötietojaan ja valitsi salasanaa Web Origoon. Salasana on sekoitus numeroista ja sanasta "juurikasvu". Mistähän se senkin on keksinyt? Lähdettiin kotiin, niin Bee totesi, että: "Eipä se tuo kirjaston pitäminenkään ole kummoinen bisnes. Jos kaikki muistaisi palauttaa ajallaan, niin rahaa ei tulis mistään." Lisäksi poika pohti, että voisihan sitä ottaa kirjastossa hyllystä kirjan ja lukea siellä kirjastossa vaikka 3 sivua ja sitten tulla seuraavana päivänä lukemaan seuraavat 3 sivua...

Niinpä niin. Ajatuksia, joita ei ole tullut itsellä ajateltuakaan.

Cee on taas tänään miettinyt vauvajuttuja ja sanoikin Ukolle, että: "Te vauva ei kyvvä ove tinun kaveli!" Tässähän selvästi pedataan sitä, että Cee saa jatkaa "ikkän palhaana kavelina". Ukko lohdutti, että no annetaan vauvan sitten olla äitin paras kaveri. Taas rauha maassa:)

Oikein leppoisan letkeä lauantai kääntymässä iltaan. Isot pojatkin on olleet kotona koko päivän, itse olen ommellut ja lueskellut. Ukko teki ruoan ja saunahan se sitten perinteisesti vielä olisi edessä. Kyllä tämmöiset päivät pyyhkivät äkkiä viikon väsymyksen tiehensä!

S.A.

24.9.09

Valokuvatorstai.

-Mielestäni tässä on tasan sopiva määrä maukasta kaakaojauhetta!

Valokuvatorstain haastesanana tänä torstaina siis "tasan".

Posted by Picasa

Tiedotetta ja Deetä.

No niin. Viimein on saatu TIEDOTE. Kyseessä onkin yhden yön leirikoulu. Tämähän toki muuttaa tilanteen, eiks jeah? Hinta 29,20 + huonon sään sattuessa 5 € suuntaansa linja-autolla. Jos keli on hyvä, mennään pyörillä, mutta tarvitaan ainakin yksi vanhempi +peräkärry/pakettiauto kuskaamaan mahdollisia rikkoutuneita pyöriä ja varusteita. Sen lisäksi tarvitaan yksi äiti yöpymään tyttöjen majoitustilassa. Lappu palautettava viimeistään maanantaina 28.9. Leiri 1.-2.10. Tarkempia tietoja saadaan ensi viikolla. (Onko vähän säpäkkä aikataulu, onko?)

Katsoin muuten ko. nuorisokeskuksen hinnastoa ja ihan kuka tahansa voi mennä sinne tuolla samalla hinnalla hengailemaan. Eli ei alennusta oman kaupungin oppilaillekaan.

Eilen illalla sain koko jutusta hirvittävän huonon omantunnon, vaikka pojan kuullen ei aiheesta oltu Ukon kanssa puhuttukaan, niin poika totesi, ettei hänen ole pakko sinne päästä. Vaistoaahan ne, kaikenlaista. Joten päätin niellä kitkerät ajatukset ja totesin, että hauskaahan se on, kun teille jotain kivaa ekstraa järjestetään eli jos reissu toteutuu, niin kyllä vain lähdet.

Tosin olen kuitenkin sitä mieltä, että pienemmälläkin budjetilla olisi takuulla saatu kivaa aikaiseksi. Lisäksi ihan pikkuisen irvistelytti leirikeskuksen mainos: "Täysihoidolla, mutta omilla lakanoilla!"

No joo. Katsellaanpas mitä tapahtuu. Aion nyt kuitenkin olla innostunut, etten pilaa lapsen iloa.

Ja mitäs muuta?! No Deetä on taas arvioitu ja mitattu. Mitat eivät lääkärin mielestä olleet ollenkaan "huonot", toinen on vain pikkuruinen, mutta sopusuhtainen kuitenkin (rv 35+1 tämän hetken painoarvio 1950 g/ laskettuna aikana noin 3 kg). Omat arvot valitettavasti menevät päin )#"¤(/& eli alkaa luisua raskausmyrkytyksen suuntaan. Plääh. Ensi viikolla taas labrat, ultrat, käyrät ja kaikkinensa sama rumba kuin tällä viikollakin. Verenpainetta tosin käyn mittauttamassa joka toinen päivä. Lääkäri ja neuvolantäti kuitenkin totesivat, että: "Sä näytät tosi hyvältä ja freesiltä!" Kiva, että edes jonkun silmissä näytän.

Tänään on äitiysloman toinen päivä, mutta vielä tämän ja ensi viikon olen jossain määrin ainakin töissä, jos siis en satu räjähtämään. Kauheasti olisi tekemättömiä juttuja, niin kotona kuin töissäkin. Kotona kai lähinnä sitä pesänrakennusvimmaa, ommella reunasuojukset vauvansänkyyn, viikkailla vauvanvaatteita ja järjestellä topspuikkoja (siis kaikkea todella tuikitärkeää). Vaan kun se kouhkaaminen alkaa, niin sitä vastaan ei oikein taistellakaan voi:) Ja kyllä todellakin tiedän, ettei Deellä paljon kiinnosta onko vaatteet värijärjestykseen viikattuina ja onko peppurasvat varmasti suorissa riveissä, mutta kun... ei sille vaan voi mitään.

Tässäpä taas tärkeimmät Susikairasta tällä erää! Muimui!

S.A.

22.9.09

Mukava ilta.

Olin Been vanhempainillassa. Minusta on virkistävää, että esim. uskonnon työkirjaa ei ole käytössä ollenkaan, vaan oppilaat ensin lukevat ja sitten näyttelevät/laulavat/maalaavat lukemansa. Samoin tietokilpailut ovat paljon käytössä eli lukemisen jälkeen oppilaat saavat itse keksiä kysymyksiä toisilleen ja oikeista vastauksista saa tietysti pisteitä. Luokassa on myös viiden plussan kannustinsysteemi. Rehdistä ja kohteliaasta käytöksestä koko luokka saa taululle +merkin ja viidestä +merkistä palkinnoksi luokka saa lelu-/peli-/karkkipäivän tai muun kivan jutun. Plussan voi saada avaamalla kohteliaasti oven jollekin tai ottamalla oma-aloitteisesti lakin päästään sisään tullessaan tai auttamalla kaveria jne. Plussan voi saada koko luokka tai sitten yksikin voi saada "tienattua" plussan koko porukalle.

Lisäksi koululle on saatu resurssiope, joka jakaa 3-6 luokkia matematiikan ja äidinkielentunneiksi pienempiin ryhmiin, jolloin sekä omalla, että resurssiopella on enemmän aikaa neuvoa ja opettaa, kun on vähän pienempi ryhmä. Vanhemman näkökulmasta tämä näkyy selvästi kasvaneena innostuksena ko. aineisiin ja läksyjen vähenemisenä eli ehtii paremmin tehdä tunnilla. Myös luokan omaope tykkäsi kovasti tästä, mikä on enemmän kuin ymmärrettävää, luokkakoko on Been luokassakin 26 oppilasta. Oikein letkeä ja mukava vanhempainilta, jäi tosi hyvä mieli:)!

S.A.

Yökoulua.

Aa tuli taas eilen ihan täpinöissään koulusta. Ensi viikolla on kuulemma yökoulua yhdessä läheisessä leirikeskuksessa. Rahaa piti viedä kouluun 40 euroa. Hmm. Juu, ei vienyt vielä meidän poika rahaa kouluun. Sanoin, että haluan ensin jotain tiedotetta asiasta ja mielestäni 40 €:a on kohtalaisen paljon yhdestä yöstä. Matkaa leirikeskukseen tulee kuitenkin alle 15 km ja yöpyminen tapahtuu makuupusseissa. Mielenkiintoista. Siis vertailukohteena pidän nyt kesäleiriä, jossa poika oli 4 vuorokautta ja hinta oli 50 euroa. Jään mielenkiinnolla odottelemaan tiedotetta, onko poika kenties kuullut hinnan väärin vai onko siellä kenties joku huippubändi esiintymässä? Vai onko teistä 40 euroa paljon? Siis 25 oppilasta ja kaikki maksaa sen 40 euroa; tekee yhteensä 1000 euroa. Palaan aiheeseen kunhan saan tiedotteen käsiini.

S.A.

21.9.09

Sekalaisia poimintoja.

On jotenkin niin mukavaa kuunnella Ceen pohdintoja vauvasta ja kaikesta siihen liittyvästä. Cee saattaa pitkään silitellä mahaa ja kysellä missä vauvan jääkaappi on tai onko vauvan sänky ylhäällä, alhaalla, oikealla vai vasemmalla? Cee katseli kuvia itsestään ristiäistensä aikaan ja oli huvittavan pöyristynyt siitä, että hän ei ole kävellyt niissä juhlissa! Eli tosiaan taitaa olla ihmettelemistä siinä vaiheessa, kun vauva oikeasti tulee, kun eihän se vielä osaa yhtään mitään. Omat vauvalusikat Cee on siirtänyt syrjään, koska hänhän osaa jo itse syödä isojen lusikalla. Ksylitolipastillit säilytetään korkealla, koska vauva ei niitä saa vielä syödä.

Kävin neuvolassa mittauttamassa taas sen verenpaineen+pissat yms.yms. Jos mahdollista, niin nyt näyttää aivan kaikki arvot heittävän häränpyllyä (nekin vähät mitkä vielä viime viikolla oli suht. ok). Huomenna sitten labraan aamusta, kaikkia mahdollisia kokeita lisää. Neuvolantätikin oli vähän ihmeissään, että mitähän kokeita minusta pitäisi ottaa, kun esim. oma paino laskee, mutta turvotus on lisääntynyt jne. Olen siis varsinainen ongelma"nuori". Dee voi kuitenkin hyvin sykkeistä ja liikkeistä päätellen (pääasia!). Sama se näille rähjäisille "kuorille".


Reissussa käväisin kangaskaupassa. Ostin Deelle semmoisen peittokankaan, keittiöön kappakankaan ja kaikkea muuta pientä siperrystä. Susikairan kangaskaupassa taannoin käydessäni myyjä totesi, kun kysyin jotain silikoninauhan kiinnityksestä, että: "En minä vaan tiedä, kun en harrasta ompelua." :O Samantapainen tilanne kävi marketin meikkihyllyllä, kun kysyin meikkipuuterista, että onko se peittävämpi, jos kostutan sitä meikkisientä vedellä? "En tiiä, kun en meikkaa." A.H.A. No, olipahan ainakin suorapuheisia myyjiä.


Toisaalta taas kenkäkaupassa sain hyvää palvelua, kun ostin Beelle tarjouskengät (luki ihan selvästi ettei vaihto- eikä palautusoikeutta), mutta kysyin erikseen, että jos koko sattuu olemaan väärä, niin voinko kuitenkin vaihtaa? Se onnistui ja onnistui jopa vaihtaa eri merkkisiinkin. Hyvä.

Ja vielä hihitystä aiheuttanut sähköposti. Siinä mainostettiin jotain laihdutusvalmistetta ja se alkoi: "Laihdu 12 viikossa 12 senttimetriä vyötäröltä!" Villi veikkaukseni on, että saatan laihtua vähän enemmänkin ja ihan ilman kotiintoimitettua edullista pillerisatsia. Sattuipa vaan niin osuvaan saumaan;D Pitäisiköhän tarjoutua pientä nimellistä korvausta vastaan kirjoittamaan ylistyskirje ko. valmisteesta. "Oli niin tehokas, että pelkästään lukemalla markkinointikirjeen vyötäröltä katosi 40 senttiä reilussa kuukaudessa!"

Vaan nyt toivotan mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!
S.A.

19.9.09

Kiitti vaan.

440 km:n, 7 tunnin työpäivän ja saunan jälkeen en oikeastaan osaa sanoa muuta järkevää, kuin että: "Kiitos äiti ja täti puolukkasankosta (ja lupauksesta tehdä niistä survosta ja mehua) ja Kiitos anoppi, kun tulet meille sitten Deen lasketunajan tietämillä hoitamaan isoja poikia! Kiitos Ukko makkarakastikkeesta, saunasta ja pestystä hellan takusesta/kyljistä (hih, se tietää, etten mie jaksa kiskoa sitä pois paikoiltaan tarkistaakseni;D). Kiitos isot pojat, kun ette juuri nyt keskustele kovaäänisesti ja Kiitos Cee, kun halailet äitiä. Kiitti Remu, että sulla ei ole nyt ilmavaivoja ja Kiitos yleisesti siitä, että huomenna lötköpötkösunnuntai. Kiitti mulle, että muistin tuoda auringonkukat sisälle. Ne kukkii!:) Kiitos siitä, että kohta alkaa biisikärpänen ja sen jälkeen onkin lihavien äitien nukkumaanmenoaika! Kiits, kiits ja muistinko sanoa, että Kiitos;D!"

S.A.

18.9.09

Perjantaita.

Olinpas vaihteeksi kakkostöissä tänään ja jaloillaan olo 9-17 tuntuu... no jaloissa ja selässä. Kun nyt en jaksa ruikuttaa mitään, niin kirjoittelen sitten ihan muuta (ja säästän teidätkin ruikutukselta;D).

Eilinen kääntyi varsin hurmaavaksi päiväksi iltaa kohti, kun olin saanut postissa piitkän kirjeen ja levyllisen kuvia:) Miten niin usein, kun on kökkö päivä, niin sitten tapahtuukin jotain tosi kivaa, niin, että päivästä tulee sittenkin loistava!? Kiitos TMY! Se kirje tuli niin oikeana päivänä! :)

Kakkostöissä näin paljon tuttuja ja kun en nyt kauheasti ole kesäaikaan missään liikkunut mahoineni, niin moni jäi sitten ihmettelemään mahaa ja sitä, että laskettuaika on jo 28.10. Hauskaa, että edes joidenkin mielestä raskaus on edennyt vauhdilla. Ensi viikollahan mulla alkaisi äitiysloma periaatteessa, mutta katsotaan nyt.

Sitten se mistä tulee omituisen huono omatunto. Miten kohdata ja mitä sanoa tahattomasti lapsettomalle tuttavalle? Aina sitä yrittää kiskoa napaa selkärankaa kohti ja olla ns. huomaamaton (mikä oikeasti on jo mahdottomuus). Tästä on ollut useasti puhetta "helposti" raskautuneiden ystävien kanssa. Yksi lapseton tuttava sanoi tänään suoraan, että: "Ai hemmetti, että olen sulle kateellinen, ihan oikeasti!" Se, tuntui tavallaan hyvältä, siis, ei se kateus vaan se, että sen sanoo suoraan. Jotenkin tilanne sitten laukesi ja juttelu jatkui ihan muistakin asioista. Turhalta tuntuisi ottaa kädestä kiinni ja sanoa jotain tyhmää fraasia: Kyllä teilläkin kohta nappaa/Tiedän miltä sinusta tuntuu (no tuota en ole koskaan sanonut, koska sitä en oikeasti voi tietää). Mitähän nyt yritän tässä selvittää? Ehkä sitä, että oma iloinen asia on hetkittäin raastavan surullinen (häpeällinen) ja miten paha mieli tulee, kun kuitenkin tämän soisi kaikille sitä haluaville. Olen ihan vakavissani miettinyt munasolujen luovuttamista (3 vuotta aikaa vielä).

Tämä jäi nyt ihan pintaraapaisuksi- koska menen saunaan ja pötkölleen, että jaksan vielä huomisenkin kakkostöissä- mutta kasailen ajatusrippeitä lisää.

Hyvää perjantai-illan jatkoa kaikille!

S.A.

17.9.09

+++

Rv 34+1

Verenpaine 144/94
Syke (oma) 92
Hemoglobiini 141
Kohdunpohjankorkeus 32 cm
Paino +500 g/vko
Turvotus ++
Pissa ++
Närästys ++
Väsymys ++
Sikiön liikkeet +
Been kuume ++
Aan oksennustauti ++
Vit**us +++!!!

Eipä muuta nyt tällä erää. Paitsi, että alkaa jo riittää tämä RASKAANA oleminen.
Tosin "paikat" on tiukasti kiinni (mutta pehmeänä) eli Dee saa jatkaa kaikessa rauhassa mahassa köllimistä.

S.A. +Dee

Valokuvatorstain 140. haaste.

Tällä viikolla haasteena on sitaatti:
--- ”Aika monet asiat, joita pidämme tosina, eivät olekaan totta, ja toisista taas, jotka ovat totta, et välitä hittojakaan. Sinun on tehtävä omat arviosi. Elämä on täynnä tällaisia pieniä, pullotettuja oppitunteja.” ---

Romaanin päähenkilö Frank Bascombe ohjeistaa poikaansa Richard Fordin teoksessa Itsenäisyyspäivä (suom. Sirkka Alanko), Tammi 1996.
Elämän oppitunnin antia. Joskus kannattaa kulkea nenä maata viistäen:)
(Kuva on tässä blogissa esiintynyt aiemminkin, mutta ei valokuvatorstaissa.)
Posted by Picasa

16.9.09

Omituinen aamu.

Heräsin 6:30 ja totesin Aan seisoskelevan keittiössä ja pyysin häntä keittämään kahvia 8 kuppia. Seuraavan kerran heräsin 7:30. Omituista on se, että meillä ei tullut mikään kiire minnekään- kenelläkään. Bee jäi puoleksi päivää yksin sairastamaan, Cee meni hoitoon ja Aa kouluun ja minä ja Ukko töihin. Miksihän se kello on ikinä laitettu soimaan 6:30 (siis se on soinut varmaan kaksi vuotta aina tuohon aikaan)? En tajua. Onhan tänään keskiviikko 16.9.2009 ja kello jotain kolmen hujakoilla, päivällä? Maailma pyörii ihan radallaan ja ei mitään mainittavaa jättiläiskatastrofia ole tapahtunut? Tosi kummallinen aamu ja tämä outo olo ei vain hellitä.

Onko minulle näin ollen lahjoitettu tunti lisää nukkuma-aikaa ja joka yöksi? Wouuuu! Ihan pöllämystynyt olo:O

***

Jäi eilen kirjoittamatta, kun sain pienet kilarit -ah niin tutusta aiheesta- pleikkaripelit ja CD-levyt lattialla, sohvalla, jossain aika lähellä soitinta, mutta ei takuulla koteloissaan vaan naarmuuntumisvaarassa irrallaan. Aalle jupisin niistä ja poika totesi vaan: "No mutta ku Remu..." Hahhaaahaa! Heti mulle Talentin ilmoittautumisnro, niin Hannin purkkapalloja puhalteleva Viivi saa kilpailijan;D
Katsokaas, miten näppärä Remu-koira! Osaa kiivetä lähes seinille (kirjahyllyyn), valikoida pelejä ja levyjä, tuoda ne alas hyllystä ja avata kotelot ja irrottaa levyt niistä! Siltä osin koulutus on vielä kesken, että se ei osaa ilmeisesti laittaa niitä takaisin paikoilleen tai sitten siinä on jo niin paljon inhimillisiä piirteitä, että se ei vaan laiskuuttaan ole viitsinyt.
Huomaattehan kaikki, että kuvissa esiintyy todella poikkeuksellisen lahjakas yksilö? Ei mikään tavallinen tusinasesse. Tuossa luun kaluamisessakin on jotenkin niin säkenöivän viisas ote.
S.A.

15.9.09

Menettelee lähes positiivisesti.

Sairaan lapsen sängyssä pitäminen käy kyllä työstä. Tai itseasiassa (oikean) työn tekeminen on helpompaa. Sain kuitenkin ommeltua vaiheessa olleita juttuja- joten ei nyt ihan keturalleen mennyt tämäkään päivä. Cee ilahdutti meitä kieputtamalla serlaa päänsä ympäri- ilmeisen onnistunut mainos se: "Timo 34 v. Lopen kyllästynyt anoppiinsa". Ceellä oli juuri sopivan ankara ilmekin. Harmi, että kamera ei ollut valmiina käsillä- jäi tilanne ikuistamatta. Bee on tehnyt rästiläksyjä sen minkä on jaksanut. Kuulemma kaunokirjoitus on helpompaa selällään sohvalla maaten, kuin pöydän ääressä. Jaa-a, täytyy kokeilla joskus.

Aa tuli koulusta ja kysyi: "Eikö muka menettelee ooki ihan positiivinen sana?" Kysyin, että missä yhteydessä. "No niinku, jos sanoo et menettelee, niin se on niinku hyvä?!" Tuskastuttavan kaivelun jälkeen lopulta tajusin mistä oli kyse ja mistä kenkä puristi. Eli Aan luokan oli pitänyt kirjoittaa luokkakavereistaan positiivisia asioita ja Aa oli kirjoittanut jonkun kohdalle "menettelee". Opettaja oli pyytänyt jäämään koulun jälkeen luokkaan ja Aa oli pyytänyt ko. luokkakaverilta anteeksi ja vaihtanut sanan "kivaksi". Kysyin, että miksi ihmeessä kirjoittaa "menettelee", jos ei edes tiedä mitä se tarkoittaa!? Siihen en saanut selvitystä.

Aa lähti ruoan jälkeen hötäkässä kaverinsa luokse tekemään kevätesitelmää sepän työstä. Kysyin, että pitkäkö siitä esitelmästä pitää tulla, kun jo nyt valmistelette sitä... siihen kevääseen kuitenkin on vielä jonkun aikaa. "Eiku siis syksyesitelmä." Yritä nyt sitten äitinä pysyä tässä kaikessa kärryillä ja täyspäisenä. Aan kaveri on kuulemma kerran nähnyt sepän työssään ja tältä pohjalta sitä esitelmää nyt sitten rakennetaan. Myötätuntoa opettajallekin:/

Ja vielä pieni keskustelun pätkä Ukon ja Akan välillä. Jäin taas miettimään näitä eroja miesten ja naisten ajattelutavassa.
Akka: Pyykkikoneen ja kuivausrummun sulake on palanut. Taisin laittaa liian kuuman pesuohjelman. (Ilmoitus ongelmasta. Myöntäminen, että itse on luultavimmin syyllinen. Oletus, että Ukko ymmärtää vaihtaa sulakkeen ilman erillistä täsmäpyyntöä.)
Ukko: Aha. (Menee ulos leikkaamaan nurmikkoa.)
Akka: ???
Ukko tulee sisälle: Tee jotain ruokaa.
Akka: Juu. Teen. (Mietin tässä kohtaa, että minusta olisi ollut mukavampaa, jos Ukko olisi sanonut: "On vähän nälkä, mitähän tänään syötäisiin?")
Akka jatkaa: "Vaihda se sulake nyt."
Ukko menee vaihtamaan eikä ole käskevästä sävystä moksiskaan.
Akka tekee makaronilaatikon.

Siis kärjistetysti näin, mutta ilmeisesti miehet vaan toimii paremmin noilla täsmäkomennoilla ja meille naisille hienovaraisempi vihjaus voisi olla tehokkaampaa. Ei tästä suurempaa draamaa irronnut, eikä kukaan niskojaan nakellut, mutta jäin vain pohtimaan.

Näihin aatoksiin päätän raporttini ja olen ihan iloinen, että huomenna on Ukon vuoro päivystää täällä sairastuvalla;)

S.A.

14.9.09

Yhden vessan loukussa.

Voi jee. Cee kiukutteli eilen illalla joka asiasta. Murot olivat väärää laatua, halutti leipää, muttei syönyt sitä kuitenkaan. Leikkipuhelin jäi maalle. Remua Cee höykkyytti niin, että siihen piti meillä aikuisilla puuttua jne. Tätä 3-vuotiaan perussettiä- kun ahdistaa, niin ahdistaa sitten ihan kaikki. Lopulta Ukko konahti vähän suuremmalla äänellä tiukan komennon. Hampaiden pesulle ja sänkyyn- NYT!


Niin mitäpä Cee tekee? Lukkiutuu vessaan. Huutaa sieltä, että ei aio avata ovea, jos ei saa porkkanaa. Been kuume oli korkea edelleen ja lisäksi maha oli ihan ruikulilla. Aalla väsytti ja hänkin tahtoi hampaiden pesulle, jotta pääsisi nukkumaan. Vessan oven takana meitä maanittelijoita oli neljä ja vessassa yksi jästipää, joka huutaa: "Pookkanaa- kuovikaa muvve pookkanaa!" Aa, joka on taipuvainen passaamaan Ceetä liiaksikin, paineli keittiöön ja todellakin kuori porkkanaa ja pilkkoi sitä palasiksi ja työnsi sitten niitä oven alitse Ceelle. Bee "tanssi" eteisessä ympyrää ja yritti saada Ceetä avaamaan oven, jotta pääsisi kakalle.


Pitäisiköhän tarjota kilpailevaa ohjelmaa Big Brotherille? Meilläkin voisi kamerat kuvata koko ajan. Lupaan, että persuuksia saattaisi vilahdella (tosin ei missään k-18 merkityksessä), viinan kanssa ei läträttäisi (mitä nyt muutama saunakalja Ukon ottamana), jonkunlaisia liittoumia varmaan nähtäisiin (aikuiset vastaan lapset, Cee vastaan koko muu maailma), poreammekin löytyy (tosin sitä käytetään lähinnä uimahousujen kuivaustelineenä).

Ulkokamerankin voisi liittää samaan syssyyn. Viikonlopun aikana ei ollut tapahtunut mitään ilkivaltaa, mutta peräkärry roskakuormineen oli hävinnyt hetkellisesti ja kärry palautettu tyhjennettynä reilua tuntia myöhemmin! On meillä vaan ihania ystäviä:)

Tänään pitäisi istuttaa maahan kukkia, joita enon vaimo antoi. Ajattelin lykätä ne kaikki johonkin siirtopenkkiin odottelemaan kevättä, kun en vielä osaa päättää mihin niitä laittaisin. Lajeja oli kymmenen ja yhden nimi oli hopeahärkki. Muista yhdeksästä ei olekaan mitään tietoa. Eli ensi keväänä varmaan taas otan kuvia ja kyselen teiltä mielipidettä onko kyseessä rikkaruoho vai ei ja mikähän kukka voisi olla kyseessä;D? Muutenkin kotipihalla elellään jännittäviä aikoja. Auringonkukat alkaa olla ihan-just-heti-kohta-melkein kukassa ja mietinkin, että joko kohta uskaltaisin napsaista maljakkoon niitä? Hallanvaara alkaa olla niin ilmeinen, että saattavat paleltua yönä minä tahansa.

Vaan eipä se auta kuin jatkaa työhommia. Ihmeen lempeä maanantai (ja koputan puuta päälle;))!

S.A.

13.9.09

Viikonlopun puuhastuksia.


Pottuja on nostettu ja kuten kuvasta näkyy, voimille otti;D. Pikkuruinen sammakko herätti ihastusta, samoin kastemato ja joesta pyydetty rapu. Siis oikein jännää on ollut ja jännemmäksi vaan menee. Beelle nousi 39,3 asteen kuume kotimatkalla ja katsellaan nyt tässä joko alkaa kärsä kasvaa ja saparoa pukata. Vaan armoton pyykkikori huutelee taas tuolla, joten loppuillan suunnitelmat lienevät Omon tuoksuiset! Hiphip!

S.A.

11.9.09

Jänis sängyn alla.

Käytiin eilen Been kanssa kahdestaan mökillä ja ostettiin matkaevääksi vähän karkkia ja muuta hyväskää. (Onpa muuten kivaa välillä viettää hetki vain yhden lapsen kanssa ja keskittyä vain häneen!) Joo, siis ajeltiin mökille ja Bee totesi yhtäkkiä, että: "Jos joku aika kiva äiti on 90, niin sä oot kyllä 100!" Hymistelin ja paistattelin hetken kehuissa ja tulimme puomille, jolloin totesin pojalle: "Menes nyt avaamaan tuo puomi, en mä sua ihan vaan hyvää hyvyyttäni mukaan ottanu!" Poika totesi pilke silmäkulmassa, että ehkä 100 oli sittenkin vähän yläkanttiin heitetty.

***

Tultiin kotiin ja Cee oli jo pötköttämässä. Kysyin Ukolta: "Onko Rämis sängyn alla?" (Rämis= Remu=rakkaalla lapsella on monta nimeä)
Cee ponkaisi seisomaan sängyssä, käsinkosketeltavan kauhun vallassa ja huusi:
"MITÄ? ONKO TÄNGYN AVVA JÄNIT?!" (Siis: Mitä? Onko sängyn alla jänis?!)
Eipä siinä sitten mennytkään kuin puoli tuntia taskulamppua etsiessä ja Ceelle todistellessa, että sängyn alla ei ole jänistä!

***

Hauskaa perjantaita kaikille! :)

S.A.

Paras/Pahin!

Stanstan omatekemä haaste. Tätä oli hurjan hauska miettiä! Vaikka vastaamiseen menikin aikaa, niin monia kysymyksiä tuli mietittyä pitkään ja ihan normaaliaskareiden lomassa:)

1. Mikä on vuorokauden paras aikasi?

Aamuisin olen yleensä hyvällä tuulella ja ajatus kulkee kirkkaasti.

Entä se pahin?

Iltapäivisin noin 16-18 olen kiireisin, nälkäisin ja kärttyisin.

2. Mikä on viikon paras päiväsi?

Perjantai on hyvä päivä. Lähes aina.

Entä se pahin?

Yllättävää kyllä;D Maanantai on usein kaoottinen.

3. Mikä on paras aika kuukaudessasi?

Puoliväli, ilman sen kummempia perusteluja. Se vaan on.

Entä se pahin?

Alku.

4. Mikä on vuoden paras kuukautesi?

Kesäkuu. Koulut loppuu, synttärit, juhannus, kesä. Ah.

Entä se pahin?

Tammikuu. Joulu on ohi. Uusi vuosi ohi. Kylmää. Paljon lunta ja lisää tulee koko ajan. Kesään on vielä matkaa. On pimeää.

5. Mikä on ollut paras vuosi elämässäsi?

Äh! Vuosi on niin pitkä aika, että siihen mahtuu aina hyvää ja huonoa. En osaa vastata!

Entä se pahin?

Katso edellinen vastaus;D

6. Mikä on paras lapsuusmuistosi?

"Vuorella"(siis pienellä mäennyppylällä) retkellä, eväinä kaakaota ja juustoleipiä.

Entä se pahin?

Ei tule mieleen mitään kovin pahoja muistoja. Ehkä se, kun unohduin pelastamaan sammakoita rapaojasta ja Peukaloisen retkien viimeinen jakso jäi näkemättä. (Se kaiveli pitkään. Piti ihan teininä sitten katsoa se oikein ajan kanssa:))

7. Mikä on paras teinimuistosi?

Päättömät "hetken mielijohteesta"-retket.

Entä se pahin?

Varmaan joku armoton apinakrapula, kun piti yrittää näyttää suht. selvältä/hyvävointiselta ja hengitellä sisäänpäin.

8. Mikä on ollut paras asuntosi?

Pidin omasta ensimmäisestä yksiöstä. Erityisesti jotenkin siitä nukkekotimaisesta sisustuksesta.

Entä se pahin?

Tähän pitäisi varmaan vastata opiskeluaikojen parakki (jossa vessanpöntön vedet+muut "jännät" lainehti suihkun lattialla, uunin alavastus ei toiminut, tuuli heilutteli verhoja ja kosteusvauriot olivat ilmeiset, mutta toisaalta se oli kyllä äärimmäisen hauskaa aikaa muuten;D Terkut TMY:lle).

9. Mikä on paras seuraamasi TV-sarja?

Lostin pari ekaa kautta ja Täydelliset naiset. Teho-osasto.

Entä se pahin?

Lostin myöhemmät kaudet. BB.

10. Mikä on paras lukemasi kirja?

Tähän vastaan nyt Stieg Larsson x3, koska ne on viime aikaisista lukemisista koukuttaneet pahiten.

Entä se pahin?


Hitsi, en muista enää sen kirjan nimeä/kirjoittajaa, mutta se kertoi mm. parisuhteesta ja siinä oli oksettavan voimakas painostava uskonnollinen lataus. Taisi olla ihan jonkun tietyn lahkon kustantamossa painettu. Uskonto on ok, mutta semmoinen syyllistävä, ahdistava kirja, johon oli sotkettu hyväksikäytöt ja alkoholi, homous yms. ja koko juttu oli kuorrutettu tuomitsevalla ylenkatsomuksella. (Nousee ihan niskavillat pystyyn jo muistellessa ko. teosta*jaiks*)

11. Mikä on paras näkemäsi elokuva?

No se Forrest Gump.

Entä se pahin?

Nyt tulee mieleen esim. Käsky. En pidä liian yksityiskohtaisista kuvauksista. Raiskaukset, ampumiset ja muu väkivalta voidaan kuvata monella tapaa ja minua miellyttää enemmän se, että uskotaan katsojan osaavan maalata tapahtumat verkkokalvoillensa. Siis jos päähän ammutaan, niin aivot lentää pihalle. Mutta onko se pakko näyttää ihan tarkasti ja usein vielä monesta eri kuvakulmasta ja ehkäpä jopa hidastettuna. Sitä Käskyä ei edes katsottu loppuun.

12. Mikä on paras lahja, jonka olet saanut?

Varmaankin haudekeitin:) Ainakin käytetyin! Toisaalta rakastan kaikkea, joka on tehty ihan vain minulle ja minua ajatellen.

Entä se pahin?

Ehkä pikkujouluvaihtarilahja, jossa oli semmoinen laulava-huutava-heiluva paristojoulupukki. Äänet olivat niin kovat, että ei sitä vaan pystynyt pitämään päällä. Paristot katosi ja pukkikin omituisesti(!) hajosi ennen aattoa.

13. Mikä on ollut paras vaatteesi?

Äidin kutoma villapaita.

Entä se pahin?

Joku hintaansa nähden huonolaatuinen. Yhdet caprit nyt ainakin tulee mieleen. Hajosivat heti muutaman käyttökerran jälkeen.

14. Mikä on ollut paras hiustyylisi?

Oikeastaan ihan kaikki mitä nykyinen luottokampaaja on loihtinut. J aina opettaa vielä kädestä pitäen miten saan itse laitettua ne sitten nätisti. Todella hyvää palvelua- mii laiks!

Entä se pahin?

Vanhassa blogissa kerrottu kotipermanetti-sininen hiusmaskara-hässäkkä. Siis sininen Anita Hirvonen, joka päätyi lopulta 1-2 cm:n siilitukkaan.

15. Mikä on paras ruoka, jonka olet syönyt?

Taitaa kääntyä johonkin mediumpihviannokseen.

Entä se pahin?

Joku liian vähän haudutettu liharuoka, jossa jänteet narskuu ja purukumimainen lihapala pyörii, pyörii ja pyörii suussa niin kauan, että alkaa yökkäyttää.

16. Mikä on ollut paras työpaikkasi?


Kyllä vaan tykkäsin kovasti olla teatterilla.

Entä se pahin?


Yksi nimeltä mainitsematon. Huh, onneksi se on nyt pelkkä puistattava muisto vain.

17. Mikä on ollut paras lomareissusi?

Turkinreissu oli kyllä mahtava. Sitten anopin luona vietetyt kesälomat ovat kyllä olleet mukavia. Semmoisessa uneliaassa pienessä kylässä kaukana katala maailma ja maalliset murheet (ja kaupat).

Entä se pahin?

Kyllä loma on aina lomaa:) Eipä taida pahinta lomaa ollakaan.

18. Mikä on paras ominaisuutesi?

Äsh! On niin hankalaa arvioida itseään ja erityisesti kehua! Valoisuus.

Entä se pahin?

Piikikkyys. Ajoittainen laiskuus.

19. Mikä on paras lahjakkuutesi?

Kekseliäisyys? Voiko se olla lahjakkuus?

Entä se pahin?

Sama kekseliäisyys, jonka avulla venytän kaiken tekemistä viimetinkaan ja vähän ylikin.

20. Mikä oli paras kysymys näistä mielestäsi?

Tuo elokuvakysymys oli hyvä ja lapsuutta ja nuoruutta koskevat:)

Entä se pahin?

Varmaan nro. 5, kun siihen en saanut mitään rustattua!

Heitän haaseen eteenpäin seuraaville viidelle:

Myrskyn korvassa- Alohomora!

Rapakon takana-TaiNa!

Suomalaisperhe Siperiassa- Eeva!

Amatööriputkimies!

Naisen logiikkaa- Hehkuvainen!

10.9.09

Valokuvatorstai.


"Rajattu" päin seiniä. Kun mikään ei näy kuvassa kunnolla;D Tässä vastaus valokuvatorstain haasteeseen.

Posted by Picasa

8.9.09

Läheisriippuvainen poika vai isi?

Ukko lähti tänään kaverinsa kanssa mökille yhdeksi yöksi. Ukon idea oli lähteä kolmen jälkeen, ettei Ceelle tulisi niin paha mieli- jäähyväiset on isin pojalle aina kova paikka. No joo, mutta kun tämä mökkeilyajatus syntyi siinä klo. 14. Minulla oli varsin hyvin tiedossa se, että jääkaappi huutaa tyhjyyttään eli kaupassa pitäisi käydä. Ceen kuskauksen on viime aikoina perinteisesti hoitanut Ukko, koska minun liikkuminen on verrattavissa edesmenneen popin kuninkaan moonwalkiin (tosin hidastettuna). Eli noin nopsaan ynnättynä olisin hakenut kiljuvan Ceen (joka siis odottaisi isiä hakemaan) ja moonwalkinut Ceen kanssa kauppaan. Raijannut sekä Ceen, että ostokset ja itseni nälkäisenä ja kiukuisena kotiin. Thanks but no thanks. Siis ehdotin Ukolle, että hakee Ceen kuten normaalisti, minä käyn yksin kaupassa ja sitten Ukko voi lähteä mökille rauhassa. Näin tehtiin. Paitsi, että kun Ukko oli lähdössä kotoa, alkoi se perinteinen "ävä mene iti, ota minut mukkaan, oven itin kaveli..." Sanoin monta kertaa Ukolle, että: "Mene nyt, väistämätöntä on turha pitkittää. Suukot, halit ja heipat-huomenna nähdään!" Ja Ukko hellämieli palaa ovelta takaisin vielä halaamaan Ceetä ja vielä suukko ja ovelle ja vielä kerran kaikki uudestaan*uudestaan*- tätä varmaan jatkuisi hamaan maailmanloppuun asti, jos en potkisi persuuksille, että MENE NYT!

No onhan se ihanaa juu, että niillä on niin vahva side ja jäähyväiset on aina yhtä tuskaa, mutta... se Ceen järkyttävä ikävä kestää juuri niin pitkään kuin auton takavalot näkyy. Siis jotain 30 sekuntia. Huoh. Nyt on rauha maassa ja pannukakku uunissa. Vielä kun vatkataan kerma, niin päästään jätkien kanssa herkuttelemaan:P

S.A.

7.9.09

Takaisin elävien kirjoihin.

No nyt tiedän miltä tuntuu migreeni. Tosin olisin mielelläni jäänyt ilman tuota kokemusta. Perjantaina silmissä vilkkui semmoisia valopalloja. Ajattelin, että olisiko verenpaineet jotenkin sekaisin, enkä voi vedota tuohon aiempaan postaukseen, koska niitä valopalloja vilahteli pitkin päivää. Lauantaiaamuna heräsin ja haistelin, että meillä haisee pöly. Imuroin, mutta haju ei lähtenyt. Ulkona vastaavasti haisi liian raikkaalle. Remun pannassa oleva metallinen nimi-/puhelinnumerolätkä kilisi koiran kulkiessa, ihan kuin tavallisestikin. Minusta ääni kuulosti lähinnä siltä, että olisin istunut kellotapulissa kirkonmenojen aikaan. Uunista tuli palaneen käryä nenään, vaikka luukku oli kiinni, eikä uunia edes lämmitetty. Pientä aistiyliherkkyyttäkö?!
Valot kävi silmiin ja silmät ylipäätään harhaili miten sattuu. Otin yhden Panadolin *hehheehee*. Kaikki varmaan arvaavat kuinka tehokas se oli. Kipu lähti nousemaan niskasta pään yli jämähtäen otsaan ja silmien taakse.

Makasin täysin toimintakyvyttömänä sängyssä. Harhailin pitkin seiniä vessaan ja takaisin sänkyyn. Jossain vaiheessa tein pizzataikinan ja jätin sen Ukolle loppuuntyöstettäväksi. Ukko kävi sängyn vieressä kysymässä, että miten se nyt näin tarttuu käsiin. Mittasuhteista aineiden kanssa ei ole mitään tietoa ja hiivakin on muuten vielä jääkaapissa *oho*. Kipu itketti, mutta kun päätä ei kärsinyt liikuttaa, niin itku oli semmoista hiljaista kyyneleiden valuttamista. Sanoin Ukolle, että jos en tästä enää tokene, niin oli hauska tutustua ja pelastakaa Dee, jos tiukille menee. Enkä muuten vitsaillut ollenkaan. Yhtään ei helpottanut tieto, että tuo kohtaus olisi voinut jatkua useamman päivänkin. Lauantai-iltana yhdeksän jälkeen sain juotua lasin vettä ja syötyä palan leipää. Seuraava yö meni miten kuten torkkuessa ja hämäriä unia katsellessa. Sunnuntaiaamuna heräsin kahdeksalta. Varovaisesti raottelin silmiä vuorotellen. Tökin jalalla Remua. Kokeilin onko päänahka vielä kosketusarka. Haistelin ilmaa.

MIKÄ VOITTAJA OLO, kun kaikki vaikutti aivan normaalilta! Otin eilisen vielä todella rauhallisesti ja itseasiassa tänäänkin on vielä vapaapäivä (Ceen hoitaja vapaapäivällä), joten nyt saan tehtyä viikonlopun kotitöitä. Kuten yksi ystäväni sanoi, niin migreenistä ja päänsärystä ei voi puhua samana päivänä. Totisesti toivon, että tämä jää "once in a lifetime"-kokemukseksi. (Hui kauhistus, joillakin migreeni saattaa iskeä vaikka joka kuukausi ja voi kestää monta päivää!!! Sanoisin, että synnyttäminen on tuohon oloon verrattuna ihan iisiä!)

Se oli harmillista, että meillä oli vieras viikonlopun ja emäntä oli kaikkea muuta kuin edustava ja vieraanvarainen.

Aan synttäriviestihazardi päättyi loppujen lopuksi aivan hyvin. Viesti lähti jollekin kaveriryhmälle (jonka poika oli itse määritellyt) ja osalla oli harrastuksia, osalla pitempi päivä koulussa jne. eli pizzeriaan painui aikalailla sovittu määrä kavereita. *huh* Olin kyllä valmistautunut passittamaan porukan mahdollisesti edullisempaan pizzeriaan, jos kavereita olisi ollut tulossa paljon isompi määrä.

Roomalainen letti on ilmeisesti irokeesi, jota ei ole laitettu pystyyn vaan sitaistu ponnarille. Sen kuvan sain Been selostuksesta.

Kiitos Stansta haasteesta, vastaan tässä lähiaikoina:)

Nyt pyykinpesuun!

S.A.

4.9.09

Lauseita joita et tahdo kuulla.

Jotenkin sitä aamuisin toivoo, että päivä menisi putkeen ilman, että kertaakaan ajattelisi: "Tätä en halunnut kuulla!" Vaan ei, sehän on liikaa toivottu. Vai mitä olette mieltä näistä?
***
- Ajateltiin maalata Ceen kanssa ne laudat ja listoittaa kuisti. Nyt pestään kolmatta koneellista pyykkiä, kun kävi pikku vahinko..." (Sanojana Ukko)

***
- Ni mä nyt laitan viestin neljälle kaverille, että mä tarjoan sitte maanantaina niille pizzat ja limskat mun synttäreitten kunniaksi. Hups! Miten tää puhelin nyt lähettää tätä kaikille?! (Sanojana Aa)

***
Ouuuuh. Tulkaa pelastamaan minut täältä. Heti. Olen kohta nyppinyt kaikki hiukset päästäni.

S.A.

3.9.09

Roomalainen letti.

Isot pojat tuli eilen tohinalla touhuistansa ja alkoivat kertoa kuinka olivat nähneet juopon.

"Se käveli tuosta ja sitten tuonne, sillä oli kädessä joku lappu ja se pysäytteli kaikkia ihmisiä."

Kysyin mistä he päättelivät tämän henkilön olevan juoppo?

"Se haisi kummalliselle ja sillä oli päässä roomalainen letti!" (Minulle ei koskaan selvinnyt minkälainen roomalainen letti on.)

"Me ei menty oikopolkua metsän läpi sen kanssa yhtä aikaa, kun pelotti. Odotettiin, että se menee ensin."

No, se oli ihan viisaasti tehty. Jos tilanne tuntuu uhkaavalta, ei kannata mennä metsään yhtä aikaa sen uhkaavaksi kokemansa kanssa. Vaan minähän tartun kuin särki onkeen näihin keskusteluihin poikien kanssa. Kun ottavat jonkun asian itse puheeksi, on helppo jatkaa keskustelua aiheesta ja aiheen vierestäkin. Niin eilenkin. Sanoin, että kummallinen haju ei aina ole kovin luotettava mittari määrittelemään ketään mihinkään kategoriaan. Eikä myöskään lappu kädessä. Saatika roomalainen letti. Jos huomaa omituisesti käyttäytyvän henkilön kannattaa ainakin syrjäsilmällä vähän seurata tilannetta, koska ihminen voi käyttäytyä omituisesti monestakin syystä. Seurata ainakin sen verran, että näkee jonkun pysähtyvän.

Kerroin pojille tarinan Susikairasta. Tarina oli aika vasta lehdessä, mutta kun en löytänyt sitä alkuperäistä juttua enää mistään, niin kerron sen niin kuin se mieleeni jäi:

Susikairan raitilla oli kulkenut mies jalan. Sarkapuvussa, kovalla talvipakkasella. Puhunut kovin epäselvästi ja muutenkin käyttäytynyt kummallisesti. Poliisit olivat korjanneet kulkijan talteen ja vieneet putkaan. Venäläinen loikkari, ihan ilmiselvästi. Kukaan ei tajua sanaakaan puheesta ja vaatteitakin oli päällä oikein monin kerroksin. Loikkaria oli yritetty kuulustella moneen otteeseen ja useampana päivänä peräkkäin, mutta heikoin tuloksin. Joku poliisi oli sitten hoksannut miehen elehtimisestä, että olisiko tuo kynää ja paperia vailla. Antanut miehelle kynän ja paperin, johon "loikkari" oli kirjoittanut:

"Kuuromykkä Kuopiosta. Mopo hajosi!"

Sinänsä hauskasta tarinasta jäi hymyn lisäksi ehkä pieni ajatuksen jyvänen- niin äidille kuin pojillekin.

S.A.

Napit ja haasteet.

Ihanainen Minz antoi jo elokuun 11. päivä tämän vähän ouromman tunnustuksen. Siitä suuri kiitos! :) Kissasilmäisen viehkon lyylin sai lunastettua itselleen kertomalla 5 asiaa, joista pitää. Koska Hikkoritien Holly ja Muurin tämän puolinen Stansta haastoivat molemmat, niin sehän tarkoittaa Susikairan matematiikalla sitä, että saan kertoa 10 asiaa joista pidän!

1. Lehmät. Niissä vaan on jotain niin hellyyttävää. Vesisilmäisiä konkkajalkoja, joilla ei ole minkään valtakunnan hoppu mihinkään.

2. Junat. Varsinkin yöjunat.

3. Miettiminen. Erityisesti vaakatasossa suoritettu pohdiskelu. Suunnittelu.

4. Kuunteleminen. Erityisesti puheen kuuntelu. Lasten keskustelut. Murteet. Asiaperäisen tai ihan asiattoman puheen kuunteleminen.

5. Lukemisen olen jossain välissä saattanut jo aiemmin mainita;)

6. Ruoka. Syöminen. Reseptien lukeminen. Ruokaohjelmat.

7. Autolla ajaminen. Pitkät matkat erityisesti.

8. Myrskyt. Tuuli ulvoo, vettä vihmoo, salamoi.

9. Lämpimät vaatteet. Villaiset erityisesti.

10. Käsityöt. Näpertely kaikkinensa.

Nyt pitäisi heittää haaste eteenpäin... eli otetaanpa "uhreiksi" vaikka... hö! Kuka ei ole vielä tehnyt tätä? Nostakaa heti käsi pystyyn ja jättäkää kommenttilootaan merkkiä, niin tulen katsomaan niitä viittä asiaa mistä te pidätte! :)

Sitten poonuksena kerron yhden asian mistä en pidä: Päänsärky ja pirullinen 37,5 asteen lämpöily. Ei oikein kuumetta, muttei ole kyllä mikään häävi olokaan. Pläh.

S.A.

Valokuvatorstai: Inhimillinen.


No jopas oli haastesana. Inhimillinen. Taisipa olla jokseenkin ainoa kuva arkistossani, jossa ei esiinny ihmistä tai eläintä, jotka haasteessa ovelasti rajattiin ulkopuolelle. Toivottavasti pieni osa (muutama desi) ihmisestä sallitaan;D
Posted by Picasa

2.9.09

Ripakinttu Ruipeloinen.

Ultrassa käyty ja Dee on pieni. Nyt on menossa rv 32+0, mutta laiheliinin kasvu vastaa viikkoja 29+1. Siis melkein 3 viikkoa pienempi kuin pitäisi olla! Piponmitta vastasi suurinpiirtein viikkoja ja reisiluukin, mutta muuten Dee on kovin laihanlainen. Virkeä, liikkuu hyvin (tunnetaan kyllä), sormia ja varpaita tutkaili ja imeskeli kuvaushetkellä, napanuora ja istukka ok, toimivat hyvin. Ultraava kätilö yritti rauhoitella, ettei syytä huoleen, mutta silti parin viikon päähän uusi ultra, jolloin lääkäri tarkistaa miltä Deen mitat näyttää.

Aalta ei ultraa näillä viikoilla.

Been ultra viikolla 30+0 vastasi viikkoja 32. (synt. paino 4310 g)

Ceen ultra viikolla 31+0 vastasi viikkoja 31-32. (synt. paino 3950 g)

Deen ultra viikolla 32+0 vastasi viikkoja 29+1.

Pää oli oikealla suunnalla, muttei vielä kiinnittynyt (ei toki vielä tarvitsekaan olla) [hassu ilmaisu muuten. Ihan kuin se pää heiluisi irrallaan muusta vartalosta; "pää ei ole vielä kiinnittynyt"]. Niin ja sanoihan se kätilö, että juuri näillä viikoilla ne yksilölliset erot alkaa näkyä. Ukko tuumasi, että en anna Deelle kunnolla ruokaa ja lähti ostamaan suklaata.

Nyt töitä, töitä!

S.A. + iso pikku Dee.

LISÄYS: Huoh, kun lukee näitä omia tekstejä, niin vaikuttaa ihan hurjalta. Ei, ei, ei. Siis Deestä olisi kasvamassa näillä luvuilla noin 3-kiloinen. Luiden mitat siis olivat suht. ok, rasvaa ei niinkään paljoa. Ja voihan olla, että Dee ei vielä ole ehtinyt sitä rasvavarastoa kerryttämään. En itse siis ole mitenkään erityisen huolissani. Toinen on vain pienempi ja kevytrakenteinen. Ei tule kuulamörssäriä.

1.9.09

Pöpilä.

Olipa taas illalla myrskyvaroitus. Aa ja Bee aloittivat puhelinterrorismin jo heti kolmen jälkeen.
- Voidaanko mennä uimaan?
- No ei tänään, kun illalla on karate.
- Me ollaan tehty läksyt, syöty ja siivottu. Ni miksei?
- No siksi, että illalla on ka-ra-te.
- Jaa. *läps luuri korvaan* (Luurin korvaan lyöminen on muuten erityisen ärsyttävää!)

Mietin ajankäytön yhtälöä hetken. Koulu loppuu kahdelta ja 15:10 on muka tehty läksyt, siivottu ja syöty. Täsmääkö yhtälö teidän mielestä?

- Voitko viedä mut Jannelle?
- Odota nyt hetki. Haen Ceen ja tulen kotiin.
- Siellä sataa.
- Joo, jutellaan kun tulen kotiin. Menee 5-10 minuuttia.
- NO ET SÄ VIE KUITENKAAN! *läps luuri korvaan*

Mietin, että haen Ceen ja lähden ruokakauppaan luuhaamaan pariksi tunniksi ihan vaan kiusallani. Menin kotiin, jossa ei ollut Aata eikä Beetä.
Sen sijaan keittiön verhot olivat rytyssä ruokapöydällä. Margariinipaketti pöydällä. Tiskit altaassa. Reput keskellä lattiaa. Pyyhekumin töhkämurua pöydällä, lattialla ja tuoleilla. Meillä ei taida ihan kohdata tuo näkemys siivoamisesta.

Jätin verhot siihen. Margariinin nostin jääkaappiin. Pojat kotiutuivat reilun tunnin päästä. Kysyin, että miten ihmeessä ne verhot olivat päätyneet pöydälle. "No ne vaan tuli sieltä!"
Onpa hemmetin erikoiset verhot. Että ihan itsekseen hyppäävät verhotangolta pahaa-aavistamattomien lasten niskaan. Neuvoin silitysraudan ja -laudan paikan ja jätkät silitti verhot. Ripustamisessa autoin. Seuraavaksi läksyjen tarkistus. Aan englannin läksyjen kanssa oli taas pään puistelua. Sanoin, että jos tehtävässä on 10 tyhjää viivaa____________, niin luultavasti on tarkoitus keksiä JOKAISELLE viivalle jotain kirjoitettavaa, eikä jättää yhdeksää tyhjäksi ja yhteen kirjoittaa jotain mistä ei saa edes selvää.

Ukko tuli töistä kahdeksan hujakoilla ja minä painelin saunaan yksin. Jos olisin ollut kiva, olisin kertonut pojille käyneeni ostamassa uimahallille sarjalippuja. En ollut kiva.

S.A.

Ps. Voiko Kelalle laittaa reklamaation? Äitiysavustuspakkaus tuli ja Ceen kanssa sitä tutkailtiin. Cee seuhtoi vauvanvaatteet ja peitot pitkin lattioita ja parahti lopulta: "Ei te ove täävvä! Ei ove vauvaa vaatikotta!" (Ei se ole täällä! Ei ole vauvaa laatikossa!)