27.2.12

Tautista menoa.


Influenssahan se sitten iski torppaan viikko sitten lauantaina. Kuusi tuntia ja 5/6 makasi henkihieverissä 40 asteen kuumeessa. Tätä lystiä riitti neljäksi päiväksi ja Cee parka sairasti sitten samaan syssyyn vesirokon. Kuten kuvasta näkyy, niin ei mennyt "parilla näpyllä" ohi :/ Loppuviikkoa kohti kuumeet asettui ja tänään ollaan oltu ihan normaalisti jo tahoillamme. Mutta olihan tauti, voi herttinen sentään. Sunnuntaina raahauduin tk:een sairaslomaa hakemaan, enpä muista koska olisin ollut "omalla" sairaslomalla, siis lasten juttuja ei nyt lasketa tähän. Olo oli kuin olisi vedetty mankelin läpi ja iho riivitty hiekkapaperilla. Eipä ihme, jos jonkun perussairauden omaavat oikeasti meinaa kuolla, kun perustervekin meinasi. Torstaina diagnosoin sen pihkuran korvatulehduksen taas itselläni, oikea diagnoosi oli ja siihen sitten sain lääkkeet. Eilen vasta ekan kerran tuntui siltä, että on ihan kivaa olla hengissä :)

Että sellasta täällä tällä kertaa, Kiitos tunnustuksista, palaan!

S.A.
Posted by Picasa

7.2.12

Pakkaseloa.

Juuh, reilun viikon kestänyt liki -40 asteen keli riitti hyydyttämään minut. Tehokkaasti. Jos nyt en näistä talvikeleistä muutenkaan niin pidä, niin yhden kovan pakkaspäivän jälkeen mentiin sitten sisulla eteenpäin. Ärsyttää se, että kaikki mihin koskee hajoaa käsiin. Autot, kaikki ulkoasiat, autonroikat yms. Siis kaikki! Ja loppuhuipennuksena hajotin perseeni. Sellainen puolihuolimaton etukumara kiertoliike ja sitten naps. Noidannuoli, issias, sydänkohtaus persposkessa... tein monta diagnoosia ihan itse. Istuminen ja makaaminen on pahimmat- kävellä niinkin pystyy ja seisokelemaan, mutta istuma- tai köllöttelypaikka on syytä valita huolella, pudotusta saa mielellään olla, jotta joku voi tuupata päälleen lattialle minut.

Ajattelin, että kyllä se siitä, mutta muutaman päivän päästä toinen kankku meni ihan kovaksi, turposi ja sitä kuumotti ja kaiken huipuksi siihen ilmaantui n. 10x10 cm:n mustelma. Torstai-iltapäivälle sain hieroja-ajan. Olen nyt hautonut sitä merisuolahauteella ja Ojan-Isännän muistolinimentillä (pieni hippi minussa taistelee lääkäriä vastaan, en tahdo lääkkeitä, jotka poistaa kivun, vaan tahdon että kivun syy poistetaan...). Leikkisästi olen nimennyt itseni JLO-perseeksi, harmi vaan, että tämä komeus on kovin toispuolinen:/

Viime perjantaina treffasin Patongin perheineen! Toinen ihkaelävänä nähty nettituttu:) Kukaan ei varmaan arvaakaan, että juttua riitti ja Jii ja Dee leikkivät touhuissaan tottakai :) Oli muuten huippumukava aamupäivä!

Ja mitäs muuta sitten? No Deellä on nyt sitten ihan oikeasti vesirokko. Se mikälie sillä oli taannoin, ei ollut vesirokko ja tämä viikko ollaan sitten puolitellen hoitovuorossa kotosalla. Cee lähti elämänsä ekaan yökylään kummitätinsä luo, siis sellaiseen yökylään, jossa ei ole veljiä tai meitä vanhempia mukana.

Loppuviikosta saattaa olla aikaa kertoilla vähän tarkemminkin kuulumisia, siihen sitten heido!

S.A.