18.1.12

Jos voit vaikuttaa, niin tee se.

Jottei aina tulisi marmatettua ja taivasteltua tämän pöllöpesäkkeen tapahtumia, niin on syytä kertoa sellaisestakin hetkestä, kun tuntui onnistuneensa, edes sitten jossain.
Ystävän Tytär käy samaa yläastetta kuin Aa. No joululoman aikaan sattui sitten sellainen vittumaisen typerä episodi, johon vain tyttöset pystyy. Kaveriporukka päätti "pullauttaa" tämän yhden tytön porukasta ja oikein sakin hivutuksella: "Sä oot ihan... sun kanssa ei olla, koska... sulla ei oo..." (Täyttäkää pistepistepiste-kohdat ihan häijyimmillä perusteluilla mitä keksitte).
No Tyttö pahoitti mielensä, kukapa ei? Ja sitten tätä puhelinpaskarumbaa, porukalla haukutaan päin korvaa jne. Tytöstä tuntui kamalalta ajatukselta kouluun palaaminen, kukapa mielellään menee tilanteeseen, jossa voi kuvitella, että se paska vaan jatkaa niskaan satamistaan.
Juteltiin ystävän kanssa ja itkettiinkin, ottaa niin pirusti päähän se, että kun ne ipanat ei tajua, että pahimmillaan pilaavat koko kouluajan ja aikuisuuttakin. Että just nää on ne jutut, mitkä aikuisena pyyhkisi pois menneisyydestään, jos voisi.
Fundeerasin sitten hetken itsekseni ja päätin jututtaa Aata. Käytiin seuraavanlainen keskustelu:
Minä: Minkälainen "asema" sulla on teidän koulussa? Ootko sä ns. tunnettu/suosittu tai jotain?
Aa: Kyllä kai mut kaikki tuntee.
Minä: Usko tai älä, mäkin kävin silloin joskus dinoaikaan yläastetta ja meidän koulussa jostain tyhmästä syystä niillä hölmöimmillä tempuilla pääsi jotenkin vähän muiden yläpuolelle- siis silleen, että ne oli muka jotenki kovia ja niitä vähän seuras muutkin.
Aa: Nih?
Minä: Että jos sä sanoisit jotain jollekin, et toi on tyhmää, niin uskoisko se joku sua? Lopettaisko se sen tyhmän jutun?
Aa: Kelle nyt pitää sanoa?
Minä: Ei kellekään, jos sä et halua. Mutta jos susta yhtään tuntuu, että sä voisit vaikuttaa asiaan, niin tee se sitten.
Aa: Siis ketä pitää puolustaa?
Minä: *lyhyt siistitty versio*
Aa: No lopettihan X:n veljeksetkin sen kiusaamisen, kun sanoin, et se on mun serkkutyttö.
Minä: No sano niille likoillekin, et se on sun serkku ja et pidä siitä, että kiusataan/haukutaan/syrjitään KETÄÄN!
Aa: No oota mä käyn saunassa.
Minä: ...(!!!en tarkoittanut että se on just tän hetken juttu!!!)
***
Saunan jälkeen poika istuu koneelle ja menee facebookiin. Ohjeistan, että sanot asiasi nätisti, niin ettei myöskään näille muille tytöille tule pelkoa kouluun menemisestä. Kaikilla täytyy olla hyvä olla ja kouluun lähteminen ei saa olla mikään mörkö. Vaikkei niitä bestiksiä olisikaan, niin toimeen täytyy tulla. Seuraa noin 10 minuutin naputtelu, ohi kulkiessa näen kuitenkin chatissa hymyhymiöitäkin, joten ei ihan huonosti keskustelu edennyt. Kysyin: Miten sujuu?
Aa: 98% suoritettu.
Minä: Mitä ne 2% on? *vähän kauhistuneena*
Aa: Vaadin anteeksipyyntöä.
*minä sisäinen tirsk*
***
Ja kyllä. Koulurauha on ainakin jollain tapaa saatu. Anteeksipyyntö nyt ei ollut ihan perinteinen, mutta jonkinlainen sovintoyritys ainakin. Tyttärellä on myös muita kavereita ja Aa on vähän katsonut perään.
Ja onko tässä nyt sitten se mun palkinto? Se, että vääntää ja veivaa ja selvittelee tollontöitä. Niin, jos sitä hankittua statusta voi käyttää jollain tapaa hyödyksi näin hyvin, niin ehkä se sitten kannatti? Ehkä se oli sen arvoista.
Vaikka ne välillä repii hermoja, vaikka välillä tuntuu, että tulee hulluksi, pimahtaa, niin on siellä jossain hyvä sydän. On se siellä. Minusta se on aika rohkea poika.

S.A.

15.1.12

Aina jotain.

Oli torstaina vanhempainilta. Been luokan. Hohhoijaa, siinäpä onkin luokallinen paukapäitä. Ja ryhmähengessä ovat hienosti saaneet kaiken energian suunnattua vaikka mihin perseilyyn. Ihan syrjimis-, kiusaamis-, spritismi-, seksijutut ja you name it. Kylmää kyytiä ja opettaja on sitten ollut siinä kiusauksen pääkohteena. Hei, nämä on 11 vuotiaita ja nyt jo käytökseltään aivan palikoita.
Meidät vanhemmat jaettiin ryhmiin ja annettiin tehtäväksi miettiä miten saadaan homma uusille urille. Ehdotin:
1. Uusi ilta, jossa mukana myös nämä "kullannuput"- tehdään raa'asti selväksi, että me vanhemmat ei hyväksytä tälläistä menoa ja ollaan opettajan tukena.
Tämä ehdotus sai kannatusta, mutta rehtori sanoi, ettei me (siis koulu) voi pakottaa lapsia vapaa-ajalla koululle. Sanoin, että ettehän te niitä sinne pakota, vaan me vanhemmat(!!!). Nyt on syytä tosi kovalla kädellä tehdä selväksi, että opettaja sanoo luokassa miten siellä toimitaan ja teidän tehtävä on toimia juuri sillä tavalla kuin sanotaan.
2. Istumajärjestystä ei muuteta sen mukaan kenen vieressä on kiva istua.
3. Opiskelurauha taataan, myös niin, että vanhemmat käy seuraamassa tuntitilanteita.
4. Jos tulee jotain pientäkin sanottavaa, niin heti ilmoitus kotiin.
5. Kaikki vanhemmat sitoutuu varmistamaan, että sen oman kultsin käytös pysyy ruodussa.

***
Meillä on tylysti katkolla harrastukset, puhelin ja netti. Jos käytös jatkuu huonona, niin loppuu kaikki muukin mukava.
***
Muutama vanhempi mietti, että millä niitä palkitaan. Sanoin, että ei millään. Nyt ollaan siinä pisteessä, että palkitseminen ei ole se juttu. Eikö toisia kunnioittava ja perushyvä käytös kuulu settiin ihan ilman palkintoja?!

Bee oli kyllä saanut hyvää palautetta mm. sellaisessa kyselyssä, että kenen uskoisi tulevan auttamaan, jos olisi loukannut välitunnilla jalkansa. 6 oppilasta oli nimennyt Been. Omani silti tuntien (ja sanavalmiiksi tietäen) en usko, etteikö hänkin osaisi olla oikea riivinrauta. Varmasti osaa.
Oli kuitenkin jossain tilanteissa myös puolustanut opettajaa ja kannustinkin jatkamaan sillä linjalla ja huolehtimaan siitä, että ei itse mellasta, käyttäydy sopimattomasti, jne. Jokainen on vastuussa omasta käytöksestään ja tuksin kukaan on niin luupää, että jatkaa mellastusta, etenkin kun saadaan pientä sosiaalista painetta mukaan.
***
Vanhempainillasta pölähdin kotiin ja ripitin koko lauman pystyyn ja pinoon. Muistutin, että voidaan mennä siihen paskapää-äiti linjalle takaisin. Siihen ei ollut hinkua kenelläkään. Ennen joulua pidin sellaisen parinpäivän "ihan sama"-kokeilun. Jos säännöistä lipsutaan, niin ei ole sääntöjä. Eikä muuten ruoka-, pyykki- ja muutakaan palvelua. Kotiintuloajoista sanoin, että ihan sama. Ruoasta: syökää mitä löydätte. En toivotellut hyviä öitä, enkä laastaroinut naarmuja. Riitoihin en puuttunut ja auliisti lupasin jättää puhelinlaskun maksamatta. Puhuin sen minkä puhuin korostetun hitaasti ja hyytävällä äänellä. Jos minulta kysyttiin jotain totesin, että ei kiinnosta piiruakaan. Vanhempainillat ja lääkäriajat yms. pyysin jokaisen huolehtimaan ihan itse.

Viesti meni perille. Jos määritän kotiintuloajan, niin jos meinaa myöhästyä, soitto tulee. Jos minä soitan, niin puhelimeen vastataan ja pääsääntöisesti minua kyllä kuunnellaan.

(hitto, että oli vaikeaa, ihan kauheaa, mutta välillä on kai sitten vaan näytettävä, että jos luulitte, että teillä on maailman v***umaisin äiti, niin nyt näette sen, jos se todella olisi maailman v***umaisin...)


***
Perjantaina oli tullut positiivista palautetta sekä Aalta että Beeltä ja viikonloppu olikin mitä mukavin. Sai tulla yökylävieras ja herkuteltiin lauantaiaamuna letuilla yms.

Tästä riittää vaahdottavaa, mutta seuraavaan kertaan:)

S.A.

12.1.12

Mikä meitä ihmisiä riivaa?

Kauhistuttavaa huomata, että yhä enenevässä määrin törmää tilanteisiin, joissa odottaa, että joku tulee ja sanoo: "Hymyä! Olet piilokamerassa!" Vaan, kun ei tule kukaan sanomaan. Siihen jäät pöllämystyneenä lasittunein katsein tuijottamaan tyhjyyteen ja mietit, että mitvit?! Raahustat takahuoneeseen näkymättömiin jyrsimään pöydän reunaa.
Jotenkin tuntuu, että ihmiset vieraantuu ihan normaaleista asioista ja ilmiöistä.

Esim. reklamaatio siitä, että kalassa on ruotoja. Kalassa on ruotoja! Eikö se ole ihan selvää, että kalassa voi olla ruotoja? Vaikka olisi mainostettu ruodottomaksi, niin saattaa siellä joku ruoto olla silti. Eikö kalaa syödessä kuitenkin noin silmämääräisesti tarkista suupalat ja pureskelee sillä viisiin, että jos siellä se ruoto on, sen voi lipsauttaa pois suupielestä?

Tai reklamaatio "mansikkakakusta", jossa ei ollut tuoreita mansikoita päällä vaan siellä sisällä oli vaan mansikkahilloa. Joo, tammikuussa on keskimäärin kaupanhyllyt pursollaan tuoreita mansikoita, jeah. Right.

Tai huomautus asiasta, että meinasi polttaa jalan ulkoroihussa. Joka ei ollut sijoiteltu keskelle kulkuväylää. Pimeänä ajanjaksoja (jolloin esim. voi hyvin nähdä ulkoroihusta tulevan valon) ja roihun sijoittelu oli seinän vierellä. Öh, minä hyvinkin tapaturma-altiina henkilönä, jolle voisi hyvin käydä niin, että kävelisin ulkoroihuun, en silti koskaan ole meinannut vahingossa kävellä sellaiseen. No en toki tahallisestikaan, mutta äh, tajusitte pointin.

Varmasti on aiheellisia reklamaatiota ja ne pitääkin viedä eteenpäin. Eihän muuten toimintaa/tuotetta voida kehittää, jos epäkohtia ei korjata, mutta huhuu(?!), järjenkäyttö on ihan sallittua. Napin paikoilleen ompelu kuuluisi ihan jokaisen osata. Eipä silti, eihän siinä kauaa nokka tuhise, jos sen asiakkaalle takaisin paikoilleen ompelee, mutta jo ihan sellainen "vaiva", kuin autoon hyppääminen, liikkeeseen meneminen, reklamointi ja elämöinti siitä, ettei nappi pysynyt kahta kuukautta paikoillaan jäisi pois. Itse en jumankauta jaksaisi moista yhden napin takia. Huoh!

Ja onhan noita, ei vaan muistu mieleen kuin nämä viikon sisällä sattuneet.

S.A.

10.1.12

Ihana työkaveri on parasta mitä voi sattua kohdalle.

Olenhan minä jo aiemminkin jaksanut hehkuttaa kuinka ihana työkaveri minulla on, mutta silti hän jaksaa yllättää melkein joka päivä. Syksy leikittiin älä-osta-mitään-leikkiä. Siis haukkana vahdittiin toisen juttuja, ettei vaan mitään uutta ilmaannu ja jos on mielitekoja, niin toinen torppaa ne heti. Mitään ei tullut juurikaan ostettua. Kirpputori ei ollut nounou-listalla, mutta minun ei tarvinnut edes vaivautua kirpputorille asti, kun tämä työkaveri roudasi mattoa, takkia, korua, vaatetta milloin mitäkin näytille ja sain valita parhaat päältä- loput hän toimitti sitten oikeasti kirpputorille myyntiin. (On muuten himomyyjä- oli taannoin myynyt suurin piirtein kaikki miehensä vaatteetkin, paitsi niitä jotka miehellä sattui olemaan päällään, siitä oli keskusteltu perheessä tovi jälkeenpäin...)

No shoppailukielto oli aivan onnistunut kokeilu ja sitä jatketaan. Sitten näin tammikuun kunniaksi taas vähän kevennetään (hahhahhhaaaaa, aina yhtä tuhoon tuomittua)!

Luulen, että olen keksinyt täydellisen dieetin. Se menee näin: Saa syödä mitä haluaa, kuinka paljon haluaa, mutta vain tietyn rahamäärän edestä. Omani on tällä hetkellä 5 euroa ja kaikki mitä sillä on ostanut täytyy syödä ennen klo. 5 (siis 17). Jos ei toimi, niin vähennetään euro ja tunti. Ykkösellä luulisi ainakin tulevan tuloksia. Rahaa ei saa siirtää huomiselle, jos sitä jää. Uskokaa tai älkää; ulkoruokaa ei tule juuri syötyä, lounasta kun ei vitosella irtoa mistään. Siiderit ja muu alkoholi jää kuin itsestään. Haluttaako syödä kaksi porkkanaa ja banaani, että saa yhden siiderin? No ei. Suklaalevy+puolenlitranpepsi yhdistelmällä saa tosi huonon olon ja koko päiväksi. Väkisin tulee syötyä aika terveellisesti :P
No työkaveri ei vielä vakuuttunut minun dieetistä, joten liittyi kiloklubiin- raportoin tuloksista tulevaisuudessa, ehkä...

Minulle sattui ns. luonnon oma tehostartti- viikonlopun ja eilisen huushollissa riehui oksetti-paskatti ja syömiset oli kuppi teetä, jogurttia---kaikki ulos, imodium...

Eilisen palelin töissä ihan hullunlailla, siis sellainen sisältä lähtevä vilu, joka kylmäsi kädet ja varpaat ja kalisutti hampaita. Niin, mitä tekee maailman kultaisin työkaveri? No riisuu neuletakkinsa ja käärii sen minun ylle, eikö ole timantti?! No on se. Jos joskus kulkeudutaan erilleen, niin epäilenpä ettei kohdalle osu toista noin superia työkaveria. Sopivan kaheli, yhtä kiero huumorintaju, herttainen kuin mikä ja vähän yllytyshullu:)


S.A.


Ps. Olen minäkin jotain opettanut sille. Kasvattamaan vähän munaa. Jos joku on ilkeä, niin ei saa niellä- vaan täytyy sanoa takaisin. Täytyy pitää puoliaan ja joku päivä takaperin tämä tulikin töihin ja tuuletti kovaa, kun oli sanonut jollekin jostakin asiasta, joka oli satuttanut ja vaivannut. Lyönyt oikein jauhot kurkkuun. Go girl! :D Suorastaan liikuttava näky, kun 150 cm:n pituinen hyppii ja riehuu onnensa kukkuloilla ja huutaa, että "mulla on munaa!"

7.1.12

Sortokassi.


Himskatti. Tein omasta mielestäni aika päheen eväskassin töihin. Tuo naama on virkattu ja tuo valkoinen läpäre on tasku ja kassi on musta (hahhaahaa, kukaan ei varmaan huomannutkaan), vuori on punainen. Ja ylpeänä esittelin perheelle tuotokseni, niin sitä kommentoitiin näin:
"Teit sitten tommosen sortokassin! Sun mielestä tummaihoiset kelpaa vaan kantaan sun eväitä!"

Ja mä kun vaan tykkään lakritsasta niin kovin. Vannon, ettei ajatuksena ollut mikään rasistinen kannanotto.
Onneksi aamulla ja illalla kauppojen kassatytöt sanoivat, että: "Vähän siisti! Mistä noita saa?"

Miettikääpä mitä kaikkea mä saisinkaan aikaan, jos mun taiteellisuutta ei lytättäis heti verekseltään!

S.A.

Ps. Hyvää tätä vuotta! On pidellyt taas vähän hoppua. Palaan pian!
Posted by Picasa