30.11.10

Miten hyvän päivän saa päättymään melko syvään raivoon?

Töistä tullessa täällä kotona oli leivinuunissa tehtyä jauhelihaperunapaistosta ja kaffeet keitettynä. Olin kovin ilahtunut lautaselle asetellusta ruoasta ja pöytään tarjoillusta maidosta. Itseasiassa taidan olla aivan hyvä miehenkouluttaja, jos näin tarkemmin miettii. No, tästä sitten vissiin tuli joku sädekehä pään päälle ja lupauduin omenapiirakan tekoon lasten kanssa. VIRHE.
Ensin kauppaan hakemaan omenoita ja sitten kotiin. Yhden piirakan tekoon käytettiin 10 kättä, joista 8 oli liikaa. Omenoita piirakkaan eksyi aiotun viiden sijaan 1 ja puuttuvat omenat korvattiin leikkuulaudalla seilanneilla sormenpäillä. Piirakka leivinuuniin, kellosta aikaa. Siis 19:15 meni uuniin (aiottu aika 30 min). Aa totesi: "Olis muuten huomenna sählyä, että missähän mun maila on?" Jännä juttu, että Been maila on ihan nätisti siellä missä kuuluukin ja Aan maila voi ehkä olla vanhan talon pihalla (lumen alla), sisällä, autotallissa tai sitten jossakin muualla. No eipä muuta kuin auton rattiin Aan kanssa mailaa etsimään. Tarvinneeko täsmentää, että juurikin tuntia aiemmin ajettiin Aan kanssa kaksi kertaa vanhan talon ohi omenanostoreissulla. Eipä juolahtanut silloin mieleen mailat, ei.

Mailaa ei löytynyt ja enpä mennyt potkimaan nietoksia kaverina. Silmissä kimmelsi jo ihana omena-sormipiirakka.

Ja kello on nyt 20:30 ja se Vitun piirakka napottaa raakana tuolla samperin leivinuunissa. Ärsyttää muuten kohtuullisen napakasti XO.

Niin, että en sitten enää ikinä leivo YHTÄÄN MITÄÄN. Enkä muuten paista kinkkuakaan. Paistakoon se, jolla näyttää olevan välit kunnossa tuon uunin kanssa.

S.A.

Mutta mahtuihan päivään aivan loistojuttukin:) "Tuhlasin" eilen rahojani ja ostin pikkupoikien huoneeseen lelujen säilytysjärjestelmän. Tänään yhden puhelun jälkeen huomasinkin tuhlanneeni veljen rahat omien sijasta. Kiitti äiti, kun hoksasit järjestellä jutun näin!

26.11.10

Pappi, lukkari...

HahhahhhaaaXD Selasin pikapikaa sähköposteja läpi ja ihan helmi markkinointikirje löytyi roskakorista.

Hei Akka!
Myy tarpeeton tavarasi!

Hanki ilmaiseksi kiva aikuisten lelu!

Todellakin "tarpeeton tavara" myydään eniten tarjoavalle (tiettävästi onnistunut tuottamaan 4 kaistapäistä kakaraa)... Kyllä on hullulla halvat huvit ja mulla ilmaiset! (Kirje markkinoi siis huutonetin tapaista toripalvelua ja aikuistenlelu-teksti oli kaiketi mainos, en lukenut tarkemmin, koska ulvoin naurusta.)

***

No yön yli nukuttuani aamu näyttikin jo mukavammalta. Murkkiksen muisti on noin 12 tuntia, koska ihan pokkana kahden viikon kotiarestin langetuksen jälkeen ensimmäinen kysymys aamulla oli: Saanko lähteä kattoon kisoja? ÖÖ, no et!
***
Cee on talon virallinen saarnaaja. Vauhtia haetaan seurakunnankerhosta ja tulevaisuuden toiveammatti onkin "Marika-pappi". No, mikäpä se siinä. Jos kirkonrivit kaipaa tuuletusta, niin täältä pesee. Viikonloppuna mietittiin (saarnaa kuunnellessa) tuota lasten ajatusmaailmaa. Kun poika jutusteli Isä meidän"-rukousta tapaillen: meitä vastaan rikkoneet ja täsmensi sitten itse, että "ei se haittaa, jos on vaan pikkusen rikki". Vaikein noudatettava kohta meillä seurakuntalaisilla oli "älkää naurako" XD. Luonnollisesti Raamattu ja uusi testamentti kulkee näppärästi kainalossa ja virsikirjassa alkaa olla sivut hiuti ahkerasta selailusta.

Jotainhan tässä kasvatuksessa menee päin seiniä... Eikö niistä kukaan voi olla ihan PerttiPerusjätkä?!

Mutta täältäpä tähän taas tällä kertaa. Riemukasta perjantai-iltaa, kaverit!

S.A.

25.11.10

spruits.

Työpäiviltä ylijäävät ajat menee... hmm... kävelyyn, syömiseen, tavaroiden siirtelyyn, pyykinpesuun, saunomiseen, *tämän järjettömän kakofonian sietämiseen (kello on taas 20:00 ja äidin sietokyvyn lakipistettä ollaan lähellä)*, harrastuskuskauksiin (pakkasta ollut rapiat 20 astetta), niin ja nukkumiseen. Sen lisäksi viikonloppu oli mitä parhain, täynnänsä ihania ihmisiä, pikkupikkupikkujoulua, mummon ja Iskän vierailua, hyvää ruokaa ja muuttopuuhia (juurikin sitä jäljellä olevaa v-maista pikkusälää, joka pitää käydä läpi ja miettiä, mitä niille tehdään), toki vieläkin on jotain silppua jäljellä -hohhoi, haetaan kun jaksetaan, jos jaksetaan-.

Ja tänään sitten thö sankari jäi sitten ihan rysän päältä takin taskusta tupakkaa näpistämästä. Pihkura ja pahalainen! Mietin päivän töissä ja Ukko kotona ja sitten kotona oli jälleen kes-kus-te-lu-a ja siihenhän se taas lopussa meni, että poika parkui kurkku suorana MULLA EI OO ENÄÄ YHTÄÄN KAVERIA, TE OOTTE NIIIIIIN TYHMIÄ, MIKS PITÄÄ SOITTAA KAIKKIEN VANHEMMILLE? Vasta-argumentteina: "No tota, jos aina samojen kavereiden kanssa toilailusta häkki heilahtaa, niin oottekohan ihan sopiva "jengi"?" "No se vähän niinku kuuluu vanhemmuuden toimenkuvaan olla niiin tyhmä..." "Siks pitää, että kyllä minä haluaisin, että minulle myös soitettaisiin, jos sinä tekisit jotain tai kaupittelisit sellaista, mitä sinulla ei pitäisi olla ensinkään. Mutta voit olla ihan varma, että mieluusti olisin soittelematta näissä merkeissä- joka tapauksessa sinä olet meidän lapsi ja tämä asia selvitetään! Ja on kyllä ihan mielenkiintoista pohtia miten tämä velka-asia hoidetaan? Jos olet velkaa yhden tupakan toiselle alaikäiselle, niin pitäähän meidän selvittää mikä on käypä hinta ko. tuotteesta markkinoilla tällä hetkellä..."

Tosi kivaa, että on neljä lasta ja nuorin vasta vaippaikäinen. Dee onkin muuten oppinut avaamaan jääkaapin oven (siis kolme alinta hyllyä on tyhjillään ja ainakin lenkkipaketti patterin takana), Dee osaa tiputtaa vessanpönttöön kaikenlaista (kertakäyttöhanskat on ihan jees pönttöongintaan), tiskikoneesta löytyi pesty lelupyssy, koira on vähän "vaiheessa" uuteen kotiin sopeutumisessa (lue pari kohtaa on toistuvan merkkailun kohteena) ...


Äsh. Pakko lopettaa, alkaa hengästyttää jo tämä kirjoittaminen ja yritän kovasti muistaa, että huonon päivän jälkeen tulee todennäköisesti vielä huonompi päivä.

Hah, niin tosiaan. Eilen selviteltiin tämmöstä älyttömyyttä: KOKO yläasteella on joku "spruittailu"-epidemia, ja mitäs se sitten on? NO VOI VITTU SYLJETÄÄN TOISTEN PÄÄLLE! Lähdenkin tästä spruittaileen noi kullannuput pötkölleen ja spruittaan koirankin samalla vaivalla.

S.A.

18.11.10

Ai kaikki vaan poikia...

Pakko aamun tunnelmien tasoitukseksi kertoa teille, että en minäkään ole täydellinen (vaikkakin pelottavan lähellä sitä...)
Just purkasin tuossa laatikoita, niin arvatkaapa mitä löytyi?

Kaikkea vanhaa ja tarpeetonta sitä tulee säilöttyäkin ;D 

S.A.
Ps. Otsikko tuli siitä, että nyt palattuani työelämään ja "ihmisten" pariin, niin olen ihan luvattoman monta kertaa törmännyt siihen kommenttiin, että sain/olen saanut "vain" poikia. EKSKJYYSMII??? Kenethän noista nyt sitten vaihtais pois?

OIJOIJOI.

Ihan kauheeta! Kun pitäisi käydä töissä ja olla sielläkin jotenkin läsnä ja tehdä töitä ajatuksella, niin eiköhän perseessä purista kylmä rinki, että mitäköhän se Ukkokulta on keksinyt täällä kotirintamalla puuhata.
Pitäisi jotenkin pystyä jakautumaan kahdeksi, se toinen minä olisi töissä ja se toinen minä seisoisi seinän porakoneen välissä.
Sääntö nro. 1. Tauluja EI laiteta seiniin ennen kuin huonekalut on paikoillaan!
Sääntö nro. 2. Seiniin kiinnitettävien tuotteiden sijoittelusta keskustellaan ja jos niistä ei keskustella, niin ne laitetaan niihin paikkoihin, jotka Akka on ilmoittanut. (Veitsimagneetti: minusta sen paikka on leikkuulaudan vieressä, Ukko ehdottaa vastakkaista seinää. Joo tosi kätevää! Juosta sitten puukko kädessä pitkin keittiötä...näinkin tapaturma-altiissa perheessä sehän olisi ihan takuulla... äh, no tiedätte mitä tarkoitan.)
Sääntö nro. 3. Jos ei vielä ole päätetty vaatekaapin paikkaa, niin ei sinne nyt tarvitse koko vaatevarastoa tyhjentää. Eihän?
***
Onneksi töissä suhtauduttiin tähän minun ahdinkoon kaikella vakavuudella ja minulla onkin neljän päivän vapaa. Ehtiihän siinä ajassa vaikka mitä! Niinku esim. piilottaa porakoneet ja niellä naulat ja ruuvit.

Reiluna naisena olen kuitenkin antanut vastuullisia tehtäviä Ukolle;  leivinuunin lämmitys yms. niin onko se nyt ihan liikaa vaadittu, että antaisi tapettien olla?!! Ei yhtään reikää! Minnekään! (Tai minä kyllä keksin mihin niitä puukkoja voi laittaa pystyyn...)
***
Ja jos joku aikoo sanoa jotain kaunista, että "no se osallistuu kuitenkin", niin paketoin Ukon ja porakoneen onnelliselle uudelle omistajalle. Kaupanpäälle lähtee pari purkkia maalia ja saha.

*huohhuohhuoh*

S.A.

Ps. Rakstanhan mä sitä kuitenkin. Ilman porakonetta vähän enemmän kuin koneen kanssa.

16.11.10

Ruoka-aika.

Keittiön kello.

Jääkaapin päältä löytyy lääkelaatikko ja "housekeepers box" (siinä on älyttömän kätevä välipohja, onko hyvä piilo namuille, onko!?)

Oikeastaan koko talon katot on valkoista lautaa (paitsi sen meidän oman makuuhuoneen, joka on ruskea katosta, seinistä ja lattiasta- aika pahvilaatikko-olo tulee siellä, mutta sehän oli tarkoituskin maalata, kunhan ehtii...
Ja nyt nukkumaan, että jaksaa huomenna taas touhuta.
***
Hah, kuvat taas taattua kökkölaatua, mutku ei täällä vielä ole mitään muutakaan kuvattavaa:/ 

S.A.

14.11.10

Isänpäivää.

 Aan leipoma kakku. Hyvä. Aan itse tekemä kinuski pinnassa. Erittäin hyvä.
Kirjahyllyt.
Loistovinkkisivustolla oli vinkki kirjojen järjestämisestä sateenkaarenväreihin. Tulee "rauhallisempi" tunnelma. Tykkään kovasti:) Tässä siis vasta osa kirjoista, vielä pari hyllyä pitäisi värijärjestää. Uuden (tai siis käytetyn, mutta meille uuden) ruokapöydän pitäisi tulla vielä tänään, jihuu! Sitten pääsee kunnolla keittiön kimppuun!

Ja portaiden alla asuu ihan järjettömän lihava (ja KESY) HIIRIMYYRÄ! Ei noista pääse eroon milläääääään! XO

S.A.

Ps. Isänpäivän laulut meni ns. pyllylleen, kun poliisit ja ambulanssimiehet juoksenteli pitkin tuota meidän lähimetsää (olisikohan joku saanut sairaskohtauksen kuntopolulla tms.), niin sittenhän me tietysti nenät ikkunassa kiinni vahdattiin sinne metsikköön ja iskä esitti nukkuvaa sinnikkäästi:) Lahjaksi kortit ja kunnon talvikinttaat niskavillavuorella ja yksi musta pyykkipoika (Ceeltä).

13.11.10

Kuvia!!!


(Hahhahhhaaaa, ihan vaan kaksi näpäystä ja kummastakaan ei saa edes mitään kuvaa kokonaisuudesta...)
Pieni järjestetty nurkkaus ja viinimakupala, sillä koskaan ei ole niin kiire, ettei ehdi pysähtyä viinilasilliselle ystävien kanssa- ei koskaan. Tärkeysjärjestys ennen kaikkea:)

(toim. huom. noita verhoja on siis reunoilla mustat ja kolme valkeaa keskellä... tulee parempaa kuvaa jahka ehdin, nyt ystävät ja sukulaiset menee kaiken muun edelle:)) Ja paras oli kommentti yhdeltä ystävältä pienestä makupalakuvasta, että "voin vain kuvitella tunnelmaa a la Susis" :)

(aiemman postauksen happamat tunnelmat olkoon mennyttä ja ei muuta kuin leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä;D)

S.A.

12.11.10

Pässinpäät ry.

Ihan niinku nyt ei olisi tätä purkamista ja muuta puuhaa, niin eiköhän veljekset *saatanan* latvalahot järjestä ylimääräistä häslinkiä. No se case selvitettiin eilen illalla ja ihan RAUHALLISESTI SELVITETTIIN VILKKAALLA SANANVAIHDOLLA ja vittu viidellä puhelulla taas tätä soppaa *huoh*. No selvitettiin kuitenkin ja kun pulssin tasaannuttua kahdeltatoista kävin nukkumaan kuuden herätys repikin aamulla niitä viimeisiä hermonsäikeitä. (Äiti! Mikset sanonut, että murkkuikäiset on paskaa sakkia?! Ja niiden takia pitää valvoa yöt!?)
Aamulla kahvittelin kynttilänvalossa ja hankin sitä "hyvää flowta".
Työpäivän jälkeen kävelin (lue: raahustin) kotiin ja aika tyhmää oli ostaa 15 puuhenkaria, niitä on varsin tylsää kantaa pitkin metsiä isossa muovipussissa.

Pääsin kotiin ja sitten veljeksillä oli joku koululeikki menossa, joka päätyi siihen, että Bee juoksee karmaisevan huudon kanssa luokasta, koska Aa heitti Ceen Been nenään. Että niinku ei jumamithelftähvittumitäh? Eikö riitä töniminen, nipistely, sanallinen "hakkailu"? No ei näköjään.
Varokaa lentäviä lapsia!

Ukko kulta; be careful, tai mä heitän sua naapurilla?!

S.A.

Ps. Uudessa kodissa ihanaa on se, että saatoin liueta vastuuntuntoisena aikuisena paikalta ja lukkiutua purkamaan laatikoita yhteen huoneeseen. Shhhh. Tänne EI SAA TULLA!

10.11.10

Jo 3 yötä kotona:)

Päästiin siis muuttamaan JO viime sunnuntaina. Minun visioni oli jotain sen suuntaista, että siirretään tärkeimpiä (esim. patjat) ensin ja sitten pikku hiljaa päivien varrella loput. Nooh.
Meille on jostain ihmeen syystä siunaantunut monta mahtavaa ystävää. Yksi lainasi kuorma-autoa, toinen autteli oman ison auton kanssa, yksi kantoi ja pakkasi, yksi hoiti Deetä koko päivän, yksi ja yksi toinen autteli purkamisessa.
(Ja kenenkään on turha väittää, että me oltaisiin mukavia ja siksi meillä on mukavia kavereita, ei me niiiiiiin mukavia olla kuitenkaan, vaan ollaanpa oltu jonossa keulilla, kun hyviä ystäviä on jaettu:)) Tiiätte kyllä, RAKASTAN TEITÄ!

Isot pojatkin oli suurena apuna kantamassa ja arvioisin, että 85% tavaroista on muutettu. Terassikalusteita ja sen sellaisia juttuja on vielä vanhassa talossa, mutta nehän ei nyt talven kynnyksellä taida olla mikään hittijuttu muutenkaan ;D

Olin purkamassa täällä uudessa kodissa ja isännät pakkaili vanhasta paikasta tavaroita ...hmmm... tehokkaasti ja miehekkäästi;D Jätesäkeistä löytyi mm. roskia ja kenkiä ja vaatetta. Kaikki samasta säkistä. No oma moka, kun en ollut vienyt roskasäkkejä aikanaan roskiin. Purkaessa kaadoin säkin sängylle ja siinähän ne pizzasta irrotetut jalapenot tökötti tanssikengässä:)

Sunnuntai-iltana laitoin kellon soimaan ja Ukko kysyi, moneksiko? Vastasin, että kuudeksi. Miksi niin aikaisin? No, musta tuntuu, että saattaa olla aamulla kamppeita hukassa yhdellä jos toisellakin.

Itselleni en löytänyt talvikenkiä ja töihin painelin Crockseilla, olikin tullut sopivasti kunnon talvi yön aikana ja höttyrälunta sen 15 senttiä. Onneksi villasukat kuivuu aika nopsaan.

Anoppi tuli eilen, luojan kiitos. Toiveissa on saada ruoaksi jotain muutakin kuin mikronakkeja ja Saarioisten savikiekkoja.

Kaapin paikoista käydään vääntöä ja olen pa-has-sa alakynnessä, koska en ole päivisin täällä huseeraamassa. Illat on yhtä pitkää "the katsetta". Anoppi on viisaasti pysynyt puolueettomana toistaiseksi. Ehkäpä minä ensi sunnuntaina suoritan omat tanssikuviot huonekalujen kanssa?!

Hahhaa. Lopuksi vielä tämän iltainen "puhutaankohan me nyt ihan samasta asiasta"-tilanne:

Lähtökohta: Aa passitetaan ostamaan lähikaupasta (M-market) leivinpaperia. Annan 3 euroa. Alan silittää verhoja. Saan ensimmäisen silitettyä ja yritän varvistella sitä verhotankoon. Totean, että: "Ei riitä ämmällä sentit!" Johon Ukko: "NO MIKSI IHMEESSÄ SÄ ET ANTANUT SILLE TARPEEKSI RAHAA?" "Täh!?" "No pitääkö sitä pihdata niitä rahoja, jos laitat ostamaan leivinpaperia?????" "Siis...öö...mä en yllä laittaan näitä verhoja ilman tuolia, että mulla niinku loppuu kropasta sentit kesken...." "Hahhaahhhaa, mä luulin, että Aa soitti, ettei rahat riitä siellä ÄMMÄLLÄ!"

Olisipas kivaa laittaa kuvaa vaikka olohuoneen sisustuksesta, mutta kamera ja kameran laturi ja konejohto on jossain ja aivan satavarmasti eri laatikoissa ja eri huoneissa (jos ei jopa eri taloissa...)

Niin, ja joo! Minä rakastan jo tätä kotia. Tuntuu niin hyvältä ja leivinuunin lämpö on pehmeä:) Olen kovin onnellinen!

S.A.

5.11.10

Kodin sisustusta.

Hahhahhaaa;D
Kuitenkin odotitte jotain tätä tapettia sinne ja tätä tänne juttua.
No ei tuu!
Aloitan näistä ihanista pikkujutuista!
Saeman rintatipoista ja Saeman salaattimausteesta, tämä muuten tekee ihan tavallisesta vihersalaatista aivan tautisen hyvää! Rintatipat tuli hankittua ihan vaan siitä syystä, että tuo pullo on suorastaan 
*sanat loppuu* taivaallinen!
Mikä tahansa flunssa säikähtää takuulla tästä tropista!
Ja jos olen joskus tullut maininneeksi sairaanloisesta "vanhojen juttujen" ihannoinnista (alk. sotaveteraanit), niin tää on just sitä! :)

Mutta BAI TÖ WEI.
Sanoin töissä, että on tullut blogattua tässä tovonen ja lukijoitakin tuntuu olevan ((???) Hihhiihhhiiih, on toi lukijalaatikkokin pimennyt sitten viime näkemän, oonkohan ite sen sössinyt vai onko muillakin samaa ongelmaa???)Mutta siis elelen siinä uskossa, että joku täällä vielä jaksaa käydä?!
Niin kysyin töissä, että saanko sitten linkittää työjutskia, koska oon niistä ite niin täpinöissäni! Uudet sivut ja verkkokauppa aukeaa viimeistään ensi vuoden alussa, että sittenpä lisää kaikkea aaaaaiiiivaaaan ihanaaaaaaaa:)
Jos käsintehty ja kotimainen ja sisustus ja sen semmoinen "piiperrys" kiinnostaa, niin kannattaa pysyä linjoilla;)

Ja jos muuten vaan kiinnostaa, niin kannattaa pysyä linjoilla, koska
...sunnuntaina meidän uuden kodin vanhat omistajat saa uuden kotinsa avaimet ja koska ME (lue: minä) ollaan niiiiin hoppuhousuja, niin me mennään avuksi muuttamaan ne miedän kodista alta pois :P 
(koska sitä nopeemminhan me päästään uuteen kotiin!)

Life is pretty good!

S.A. 

 Ps. Mullahan piti muuten ihan huvikseni kysyä, että kuinka montaa kiinnostaa lukea välillä näitä tuotejuttuja?! Painakaa vaikka hymyä, jos jaksattaa ja o-outa, jos ei jaksata :)

2.11.10

Jalat oven raossa ja muuta tiistaihöpötystä.

Jos X tahtoo muuttaa taloon Y ja Y-talon asukkaat tahtoo kovasti muuttaa taloon Z, niin voiko X mennä Z-talon ovelle riehumaan, että MUUTTAKAA NYT PERKELE! Z on luvannut, että talo on tyhjä 8.11. Mikä helftin 8.?! Mulla niiiiiiin repeää hermo täällä pahvilaatikkoromukasassa, mikään ei ole tallessa, eikä voi edes löytyä ja ensi viikonloppuna olisi kaksi vapaata ja seuraavat vapaat luoja nähköön missä tulevaisuudessa XO
Nih. Sympatiaa mulle ja kärsivällisyyttä!


Pieni omaisuus on jo mennyt sisustusjuttuihin, mutta onneksi (vain) mielikuvissa, siis suunnitteluasteella mennään ja haluan kaiken olemassa olevan paikoilleen, ennen kuin mietin mitä oikeasti tarvitaan. 


Mutta eniten minä haluan sinne KOTIIN!


Ja mitäs muuta? No Aa oli saanut kolme omituista "huono-olo" kohtausta; väri pakenee kasvoilta, pistelee rintaa, jalat menee alta. No, kummitäti (ambulanssihlö) oli käyttänyt poikaa asemalla; verensokerit (ok), verenpaineet (ok) ja thiihihhiii sydänfilmi (ok). Siis kummitäti oli vitsinä kysynyt otetaanko sydänfilmi ja poika tietenkin siihen, että "JOOOO!" Herkulliseksi homma menikin sitten arkena, kun patistin pojan vielä mittauttamaan hemoglobiinin (ok) kouluterveydenhoitajalle ja pienellä lapulla yritin selvittää miten siitä nyt on noita jotain kokeita otettu. Th soitteli sitten minulle päin, onneksi Aakin oli selvittänyt miten nuo sydänfilmit ja muut tuli otatettua. Meinaan, että ajatuksena "pikkuhuippaus" ja sitten terveydentilaa on kartoitettu heti reilummalla kädellä. 


Seurataan nyt tilannetta, jos vielä tulee yksi "kohtaus", niin sitten tarkempiin tutkimuksiin. Ja iso plussa TH:lle, joka sanoi: "Jos sinusta tuntuu, ettei TK-lääkäri ota asiaa tarpeeksi vakavasti, niin soita sitten minulle ja laitetaan toista kautta asia eteenpäin." 


Koululla oli ollut huonovointisuutta (ei yrkkäpaskattia aiheuttavaa) vatsatautia, joten oma villi veikkaus menee siihen lokeroon. Vaan onpahan ainakin tutkittu, jotain:)


Siinäpä ne kiihkeimmät sitten taas viissiin olikin. Ai niin, sänkymainostajat mainostaa, että kolmasosa elämästä menee sängyssä, joten kannattaa panostaa patjaan. Eikös kolmasosa elämästä mene työkavereiden kanssa? Kannattaa siis panostaa kivoihin työkavereihin. Minulla kävikin tuuri, sain huippuja. Aisaparin kanssa saadaan mulkkailla työvuoroja keskenään, ja homma pelaa puolin ja toisin ja jumppapäivätkin on erit, niin onnistuu tuo harrastaminen! Ja kaveripiirissä (ihan oikeasti kolmivuoro-ja yötyötä tekevien seurassa) on vähän herättänyt hilpeyttä nämä minun: "aikainen aamuvuoro" (alkaa 8:30->) ja "tosi myöhäinen ilta" (alkaa 10:30 ja loppuu->18:30).


Reissutuliaisiksi pomoilta saatiin saippuaa ja pyyhkeitä. Snuuks, haistaankohan me pahalta?!


S.A.


Ps. Voisihan se muutto olla oikeasti vasta maaliskuussa, että hätäkö tässä?! NO, ON KUITENKI!