26.9.11

Rakas perhe!

Kirjoitan tämän kirjeen, jotta ymmärtäisitte miten vaikeaa minun on elää teidän kanssanne. Kun minä herään, minua ei-yksinkertaisesti-väsytä. Mielestäni on täysin kohtuullista vaatia jotakuta seurakseni. Yleensä teen sen äänekkäästi, ette ehkä pidä siitä, mutta ette pitäneet siitäkään, kun työnsin sormeni syvälle äidin sieraimeen. Olkoon kello 4 tai 6 aamulla tai 13 iltapäivällä, minulla on mielestäni oikeus saada seuraa.

Kun minun tulee nälkä, ilmoitan siitä kyllä. Heittäydyn maahan mahalleni ja huudan. Teidän täytyy ymmärtää, että minusta tuntuu siltä, että minä kuolen siihen paikkaan. Nälkäisenä 39 sekuntia (leivän kaivamiseen pussista ja voiteluun menee tämä aika) tuntuu ainakin kolmelta tunnilta. Huutakaapa itse kolme tuntia lattialla pää punaisena - alkaako hermoa kiristää, häh?!
Toinen vaihtoehtohan on se, että teen itse itselleni välipalan, jännä juttu vaan, että sekään ei teille kelpaa. Kun olen omatoimisesti hakenut litran purkin jogurttia ja kaatanut sen kahden desin mukiin, joku tulee kiljumaan siihen ja huiskimaan luutulla. Fuck you! MINÄ SENTÄÄN YRITIN! Ja murot! Jos nyt vähän kaatuu lattialle siinä tehdessä, niin kannattaako siitä nyt hikeentyä? Koira korjaa hudit. Paitsi niin, joojooojooo, se on allerginen ja sen korvat tulee kipeeksi, jos se syö muroja, daadaadaa, ketä kiinnostaa? Mulla tulee pää kipeäksi teistä ja saatan kuolla nälkään!

Jos minä tänään haluan voileipäni juustolla, se ei tarkoita, että haluan samanlaisen leivän huomenna. Huomenna saatan olla hurjin lihansyöjä mitä maa päällään kantaa ja linttaan juuston jollekin otsaan. Tarjotkaa aina kaikkia vaihtoehtoja; juustoa, kurkkua, makkaraa, tomaattia, mitä nyt löydätte kaapista. Saatan yllättää teidät haluamalla leivälleni vain omenahilloa. Kiirettä pitää, yrittäkää kiristää tahtia, 39 sekuntia kuluu tosi nopeasti ja minulla ON NÄLKÄ!

Vaatteet. Oih ja voih! Jos minä tuon kengät, minä haluan kengät. EN tahdo sukkahousuja, aluspaitaa, pitkähihaista, pitkiä housuja, välipukua, ulkopukua, kypärälakkia, villasukkia, hanskoja ja kurahousuja. MINÄ HALUSIN NE KENGÄT ja VAIN NE KENGÄT! Tajusitteko pointin? Vain kengät. En pakkopukemista, laulamista, loruleikkejä, asiallista selvitystä vilustumisesta- minä halusin vain ne kengät!

Ja toinen (tai 500.) teidän älyttömyys! Missä sääntökirjassa lukee, että saunan jälkeen pitää mennä suihkuun? Näyttäkää, todistakaa! Olette itse keksineet tämän kökkösäännön. Olen lähes sataprosenttisen varma, että kenenkään muun perheessä ei ole pakko mennä suihkuun saunan jälkeen. Miten raivostuttavaa! Inhoan suihkua ja pidän saunomisesta. Antakaa mun olla! Hiki haisee hyvältä!

Vaippa. Vaippa. Vaippa. Haluan juosta kilkkarat paljaana. Osaan kyllä sanoa, kun pissa on tullut ja kyllä sen sanomattakin joku löytää- ja kun löytää, sen kyllä kuulee. Kakan kanssa sama juttu. Älkää vainotko sen vaipan kanssa minua. Tunkekaa se omiin housuihinne.

Pidän ulkoilusta, suorastaan rakastan sitä! Miksi minä en saa olla 14 tuntia päivässä ulkona? Tehkää työvuorolista. Vuorotelkaa, jos minua kerran pitää valvoa! MINÄ TAHDON OLLA ULKONA! EN SISÄLLÄ!

Kommunikointia helpottaisi kovin, jos viitsisitte opetella kieltäni. Jään odottelemaan.

Ymmärrätte varmaan tämän luettuanne, että Teidän kanssa ei ole kivaa, eikä helppoa. Yhtä pään hakkaamista seinään. Olen kuitenkin yrittänyt olla pitkämielinen teitä kohtaan. Tässä nyt viimeiset vinkkini teille, ehkä tämä vielä voitaisiin saada toimimaan. Teidän vain yksinkertaisesti täytyy ryhtyä tottelemaan sääntöjäni ja palvella minua parhaiten.

Ystävällisin yhteistyöterveisin 2 vuotias poikanne Dee (el dictator)

24.9.11

Ei se oo kuulkaa helppoa kellään!

Bee soitti eilen aamulla koulusta:
Bee: Ni se vanhempainilta on joskus ensviikolla. Kuinka monta aikuista meiltä osallistuu?
Minä: No yksi varmaan, minähän päivänä ja moneltako se on?
Bee: 29 ja vissiin viideltä.
Minä: Ok.
***
Illalla.
Minä: Miten sä et oo muistanut tuoda sitä lappua?
Bee (tuohtuneena): Kuule, kyllä munkin elämässä on niin hirveesti muistetttavia asioita! Aattelepa nyt, kun mä aamulla lähden kouluun, mun pitää pyöräillessä keikuttaa pyllyä; että mä tunnen kuinka reppu heiluu- siitä mä tiedän, että reppu on mukana. Sitten mä nyökyttelen päätä, että tunnen kypärän. Katson kädet, että onhan mulla hanskat ja vielä pitää muistaa tarkistaa, että oonhan mä muistanut laittaa kengät jalkaan! Onko ihme, että joku lappu saattaa unohtua!?
Minä: ...hmf... (sisäinen tirsktirsk) Siis tuntuuko susta useinkin siltä, että sulla saattaa unohtua kengät...?! Ei se sitten ole ihmekään, että joku lappu unohtuu.

Ja painelin eri huoneeseen pureskelemaan poskiläskejä, etten räjähdä hohotukseen.

S.A.

22.9.11

Ja mikä tänään nauratti...

Kuuntelin tänään töissä jotain lapin radion uutisia. Normaalit -ne siis todella tavanomaiset- taistelua siellä, hallan vaaraa täällä, Katainen sitä ja Kreikka tätä osastot soljui korvasta sisään ja toisesta ulos ja sitten uutislähetyksen lopuksi joskus, kun on tapahtunut jotain todella hurjaa/outoa/vaarallista/kummaa/mainitsemisen arvoista uutistenlukija sanoo sillä jännittyneellä äänellä: "Juuri saamamme tiedon mukaan---". Minähän höristin nuhatukkoiset korvani törrölleen, että nyt tulee joku jytky--- niin se juuri saapunut tieto oli: "Inarinjärvessä on havaittu ilmaston lämpenemistä!"
Aha. Okei. Minun käsittääkseni asia (ilmaston lämpeneminen) on viime aikoina pyörinyt tapetilla enemmänkin (jo joitain vuosia) ja se ei tietenkään naurata yhtään, vaan se mielikuva jostain radioapulaisesta, joka tohkeissaan ponnari kireällä kiikuttaa sitä "juuri saapunutta" tärkeää faksia uutistenlukijalle.

Sinänsähän uutinen meni perille kyllä, jopa minäkin havahduin ajatusmatkoiltani tähän päivään ja harva uutinen pysyy päässä vaikkapa saman päivän iltaan asti eli eipä hullumpi veto ollenkaan ;)

Juuri saamani tiedon mukaan hammastahnanpursottajan paikka on avoinna vessassa ja täytyy pikimiten täyttää tämä avoin toimi.

S.A.

21.9.11

Bisnekset sujuu hyvin ja kuntokin on vallan mainio.

Joo, hiljaisuus tässä blogissa ei meinaa sitä, että "no news is good news" vaan aivan päinvastaista. Viikossa on taas ehtinyt tapahtua pari isompaa juttua ja sitten sata vähän pienempää. Isot rytinät vaatii muutaman päivän jälkiselvittelyn ja pienempiin riittää pienemmät kuviot. Aa-rakas poikaseni järjesti viime keskiviikkona yllätyksen ja sieltä ei-toivotuimmasta päästä. Pojan piti mennä harjoituksiin liikuntahallin sisälle, mutta olikin päätynyt pyörimään liikuntahallin taakse, jossa kokonaisvaltainen pöljyys pesii. Axe+sytytin+ kaverin helvetin kallis laskettelutakki= minun sydänpysähdys+ hermoromahdus+ helvetin iso lasku. MUTTA tietysti olen ikionnellinen, että kenellekään muulle kuin takille ei käynyt pahasti (ainekset kyllä oli suurempaankin, tiedättehän keinokuidun...) ja kiitollinen olen siitä, että sen toisen pojan äiti oli hyvin järkevä ja asiallinen kolmen pojan äiti ja tajusi, että kyseessä oli vahinko (hirvittävän harmillinen sellainen, mutta kuitenkin vahinko!) ja kun pojat on keskenään liikkeellä, niin sattuu ja tapahtuu ja se järki tulee jossain kolmen metrin päässä takana.

***
No, tunnemyrsky oli raivoisa, *kirjaan tämän kaiken siksi, että jos saan näistä neljästä kunnon miehiä kasvatettua, niin palaan 30 vuoden päästä lukemaan tämän*. Huutamisen ja itkemisen sekaan sattui soittamaan äiti, juurikin siinä kohdassa, kun olin varma, että aamulla soitan lastensuojeluun, että ottakaa nämä pois, en minä saa näitä kasvatettua mitenkään. Äidille huutaminen ja itkeminen katkaisi raivolta terävimmän kärjen ja seuraavaksi soitti Ystävä, joka sai saman ryöpytyksen viattomaan niskaansa. Sitten oli jo hyvin paljon seesteisempi olo. Iskä laittoi maailman kannustavimmat viestit; ET ole yksin, tästä(kin) selvitään yhdessä ja "mitäpä, jos ottaisit sen pojan yöksi kainaloon ja näyttäisit sille kuinka paljon sitä kuitenkin rakastetaan ja näyttäisit kuinka paha mieli sulla on oikeasti."

Ja niin minä petasin patjat Aan huoneen lattialle. Siinäpä itki äiti ja poika käsikädessä ja kun itku loppui, juteltiin yli puolen yön. Heräsin puoli viideltä miettimään syntyjä syviä ja katselemaan isoapientä poikaa, joka kuitenkin nukkui rauhallisesti, siinä vieressä, lähellä ja kyyneleetkin jo kuivuneina.

Perheneuvolan soittoaika oli sopivasti aamulla ja märisin koko katastrofin sille työntekijälle, joka antoi 11 (hetkinen, mitkähän oli maksimipisteet? Jos 10, niin hyvin meni, jos 100 niin ei kehumista!!!) pistettä vieressä nukkumisesta ja sen näyttämisestä, että lapsi hyväksytään, vaikka tekoa ei. Sanoinkin sille työntekijälle, että: Silloin, kun se vähiten rakkautta ansaitsee, silloin se sitä eniten tarvitsee. Eikös se niin ole?


Nyt meillä on mennyt viikko hyvin. Meillä on ihana perhe, vaikka paljon sattuu ja tapahtuu, niin silti meillä on maailman paras perhe (just meille). En tiedä miten jaksaisin, jos ei olisi omaa turvaverkkoa ympärillä, niitä ihmisiä joille voi soittaa ja varauksetta kaataa kaiken paskan niskaan ja silti joku jaksaa nostaa minutkin ylös, go girl! Sinä osaat, pärjäät ja pystyt!

Tähän sopii niin hyvin Jari Sinkkosen teksti, jonka äiti joskus omina nuoruusvuosinani leikkasi talteen: "Epätoivon hetkellä lapsi -ja aikuinen- tarvitsee jotakuta, joka pitää häntä sylissään niin kauan, kunnes hätä ja paha olo sulavat itkuun."

***
Ja "iloisempiin" uutisiin. Cee sai potkut puheterapiasta. Poika totesi jo eilen illalla, että aikoo puhua ainoastaan englantia siellä tänään ja todentotta, kun menin hakemaan sankariani, terapeutti totesi, että nyt on varmaan hyvä pitää vähän taukoa, vaikka puoli vuotta...? Jotain siansaksaa se oli solkottanut, eikä juurikaan ollut perehtynyt tehtäviin. Mahtavaa! Saatiin potkut terapiasta. (Mietin kyllä, että siinä saattaa piillä suuri viisaus; jos ässät ja ärrät ei tule terävästi, on kenties syntynyt väärään kansalaisuuteen. Silloin onkin parempi vaihtaa kieleen, jossa pehmeys kuuluu asiaan...)

***
Toiselta pomolta irtosi silmästä mykiö. Käsitättekö, että niinkin voi käydä?! Se voi irrota, jos joku lyö silmään tai jos vaikka nostaa jotain raskasta. No ei ole lyöty, joten tuo raskaiden asioiden nostelu on sitten se syy. Arvatkaapa onko homma vahtia aikuista ihmistä, ettei vaan nostele mitään, ettei se repeä kokonaan irti. Tämä taas tarkoittaa noin suurinpiirtein sitä, että toisen työkaverin lomalla ollessa (tämän ja ensiviikon) jäljelle jääneet kaksi tekee noin 10 tunnin päiviä ja yksi nostokieltoinen "hengailee".
***
Iloisia uutisiakin toki mahtuu viikkoon. Minua pyydettiin kaasoksi :D MAHTAVAA! Yksi pieni poikavauva syntyi maailmaan. Työkaverin miehen mahassa ei ollutkaan syöpä ja Ceellä liikkuu hammas.

Olikohan muuta? Tässä vissiin pääpointsit.

Kapteeni S.A. kiittää, kuittaa ja kumartaa!


Ps. Jos ajatus tekstissä hyppii, niin tämän kirjoituksen aikana 20-21:45 olen kirjoittamisen lisäksi lämmittänyt 3 annosta ruokaa, tyhjentänyt  ja täyttänyt tiskikoneen, pelastanut 72 karannutta silmukkaa (kiitti Dee), pyöräillyt kaupasta paketin hiillosmakkaraa (koulun retki, ainiiiiin äiti mä unohdin sanoa aikaisemmin), ratkaissut yhden riidan, käynyt hämmästelemässä puhjennutta pyörän kumia, allekirjoittanut matematiikankokeen, ysipuol, nitkuttanut sitä ekaa heiluvaa hammasta, nukuttanut Deen ja puhdistanut koiran korvat.

Pps. Tämä taitaa olla virallisesti ensimmäinen kirjoitus, johon voisin laittaa kaikki tunnisteet. Paitsi Joulua ja Valokuvatorstai ja aamukaffeella.

13.9.11

Hohhohoo!

Vasta mietin, että kun ei näytä olevan aikaa blogin päivittämiselle, niin laittaisko lapun luukulle? Mutta nyt huomasin, että tästä kuusta näyttää tulevan tän vuoden teksteliäin! 8O Tämä on jo yhdestoista kirjoitus tälle kuulle ja nyt on vasta 13. päivä. OHO!

Kahvia ja pullaa!

S.A.

Myrskyä ja välillä poutaakin.

Huh. Hepaskasta on juurikin selvitty ja jonkin sortin rauha on astellut taloon. Johan tuota tulikin mellastettua. Onneksi sain taas tänään olla puoli päivää mielipuuhissa töissä :) kädet kyynärpäitä myöten savessa on kiva olla ja mieli seestyy ihan itsestään.
Illalla oli Ceen ja Deen vanhempainillat. Molemmat klo. 18-19:30 ja kahdessa eri osoitteessa. Hurjista harjoituksista huolimatta en tänäänkään onnistunut olemaan kahdessa paikassa yhtä aikaa, joten valitsin Deen päiväkodin, jota Cee surkeana suri; olivat leiponeet sämpylää ja kaikkea :(. Mutta näin nyt tällä kertaa.

Tuntuma päiväkodista on ollut hyvä, mutta entisestään fiilis parani tämän illan jälkeen. Ensinnäkin oltiin ihan hämärässä pelkkiä kynttilöitä valoina ja rauhallista musiikkia taustalla. Oh! Mikä ihana tunnelma. Kaiken hektisyyden ja kiireen keskellä. Oh! Oh! Oooh! Pajukorista nostettiin kuvia ja kun oman ipanan kuva tuli, sai mennä kertomaan lapsesta, perheestä ja hoitopaikkatunnelmista. Kaikki me vanhemmat arvostettiin sitä, että juuri sitä omaa kultsia tullaan sylittämään, kun aamulla mennään hoitoon. Aika iso pieni juttu. Se, että pieni jää (välillä toki kiljuvana) aikuisen syliin. Toinen tärkeä juttu oli kiireettömyys. Saa syödä niin kauan kuin siihen menee aikaa. Kaiken saa tehdä omaan tahtiin- ei hoputeta.

Askartelua hoitotädit kutsuivat PROJEKTEIKSI, koska siilin askarteluun saattaa mennä kuukausi. Kaksi viikkoa harjoitellaan saksien pitämistä kädessä, kolmannella leikataan ja neljännellä viikolla liimataan. Hyvä työilmapiiri välittyi humoristisesta asenteesta ja minulla on kyllä sellainen olo, että nyt ollaan tosi ihanassa paikassa:) Ja tietysti sen huomaa Deestä, joka jää mielellään aamuisin. Ainoa harmia aiheuttava juttu on se, että aamulla ei saa jäädä ulos! Kääk! Ryhmässä on myös yksi vaikeasti vammainen lapsi ja tädit kertoivat kuinka nämä 1-3 vuotiaat huolehtivat myös tämän tytön aina mukaan touhuihin ja jos tutti tippuu, niin kaverit jeesaa :) Tärkeää!

Retkissä painotettiin lähiretkeilyä. Jes! Kuten olen varmaan 500 kertaa todennut, että läheltä saattaa löytyä paljon suurempia elämyksiä kuin "isolla rahalla ja mittavilla järjestelyillä" kaukaa.

Siis oikein hyvillä mielin, kaikin puolin. Ruokapuolesta vastasi tänään luonnollisesti Ukko ja syksyn ensimmäiset takkamakkarat (siis kotona) on vetaistu naamaan. Namia oli, koskapa se makkara pahaa olisikaan?

S.A.

12.9.11

Hyvä raivari jatkukoon.

Koskahan tämä raivo laantuu? Ajattelin jo illalla, että pahin myrsky pyyhkäisi yli, mutta vielä jäi joku turbulenssi takomaan takaraivoa ja hampaat irvessä olen tämänkin päivän vääntänyt läpi. Aamulla normaalit hoitoon/puheterapiaan/eskariin kuljetukset ja sitten vein kengät suutarille, joka sanoi, että roskiin vaan. Ei kannata korjata. Jaa.
Yllättäin tälle päivälle tuli vapaa, ihan viime viikon viimeisenä työpäivänä valkeni tämä asia ja koska olin jo varannut hoitopäivät niin hyödynsin tämän päivän kotihommille (siis oikeasti nukuin raivo otsassa niin huonosti viime yön sohvalla, että rykäisin kolmen tunnin päiväunet). Ja kävin kirjastossa.

Siinä mielessä tilanne on kuitenkin edistynyt, että Ukkoon kohdistuneen raivon olen tänään jaotellut koskemaan koko perhettä. Vihaisena oleminen on väsyttävää! Mutta kun nyt olen vauhtiin päässyt, niin antaa mennä vaan.

Pientä hymyä oli havaittavissa, kun noin 20 tekstiviestin verran suunniteltiin kaverin kanssa riitelyn alkeet-kurssia. Tai oikeastaan kysyin siltä ensin, että voiko lähestymiskieltoa hakea, jos toinen on vaan vitun ärsyttävä? Arvio oli, että pitäisi olla jotain väkivallan uhkaa tms. mutta siis onhan se uhka ihan todellinen, jos tuo ei lakkaa olemasta noin ärsyttävä, niin se saa ihan kohta köniin. Ja siitä se ajatus sitten lähti: periaatteessa mistä hyvänsä lausahduksesta saa riidan aikaiseksi, vähän se vaatii kekseliäisyyttä ja pokkaa, mutta onnistuu.

- Se on sun syy, että meidän lapset on niin rumia.
- Onneksi ne on sentään perineet luonteen multa, ihan riittävä rangaistus, että ulkonäkö on sulta!
***
Mies: Ajattelin käydä oluella perjantaina.
Nainen: OHO!
Mies: Kuinka niin, enhän mä nyt useasti käy.
Nainen: Ei kun tuo ajattelu osio hätkähdytti.
***
Mies: Sä varmaan tiedät tästäkin kaiken...
Nainen: En tiedä, vaikka sinusta varmaan siltä tuntuukin.
***
Mies: Seksi ei ole enää samanlaista kuin silloin alussa.
Nainen: Sepä yllättävää, mitäpä jos ottaisit yhteyden urologiisi?
***

Okei, jätän rankimmat vielä jemmaan, parhaita aseita ei pidä paljastaa heti taistelun alussa ;D
No niin, siinäpä esimakua, kun Akka ei enää ole niiiiin kiva. Mitäs luulette, onko tänään kaikki lapset ja Ukko saatu tuijottamalla ja mulkoilemalla hampaidenpesulle ja nukkumaan? Khyllä. Miksihän ne ei halua alkaa sanalliseen taistoon minun kanssa?!

S.A.

11.9.11

Räyh!

Kaikkien viiden miespuolisen lukijan (2 irltuttua, Liskonaisen mies, Ninan mies ja ehkä LIAMK) kannattaa varmaan ohittaa tämä kirjoitus- nyt tulee rumaa tekstiä.

Ukko on aika usein ihan jees, mutta toisinaan niin helvetin ääliö, että tekisi mieli potkaista sitä päähän nilkkaan.
Tilannehan alkoi jo rakentua siitä, että se metsästyskaveri tuli tänne. Fine, oli sovittu, että Ukko lähtee metsälle (tekemään mitä? ei se metsästä mitään! ei ole ikinä metsästänyt!) ja ovat mökillä yötä. Ensimmäinen huutokohtaus siis perjantaille; Cee parkui, kun tulee niiiiin ikävä ja Dee parkui ihan vaan siitä syystä, kun Cee parkui. Bee tyytyi inkuttamaan; miks mä en voi lähtee mukaan? No, tilanne rauhoittui huomattavasti, kun älysivät lähteä viimein. Siis ne aikuiset miehet.

Niin kattoppa vaan, eiköhän ne olleet lauantaina 12 maissa takaisin täällä. Hakemassa skootteria ja pakettiautoa ja kaikkea muuta tuikitarpeellista (??????) metsästyskampetta. Joo-o, sama halvatun parkuna sillä seurauksella, että se vajakki sanoo, että "no tulkaa illalla saunomaan, jos äiti tulis teitä käyttämään". Hahhahhaa, onneksi mulla ei ole myöskään mitään aselupia, ei edes ritsaan. Arvaattekin, sitä inkutusta riitti ihan koko leppoisaksi iltapäiväksi 12:30-18:30. No pakkasin pennut, koiran ja saunakamppeet ja Ukko soittaa, että et viittis käydä kaupassa? (Syöksy seinään ja sementtiin!!!) Kaupan kautta matkaan. Saunominen meni ihan ok, makkarat paistettiin ja sitten se palikka toteaa: "Voittehan te jäädä yöksi, jos äitikin jää!" IDIOOTTI, PÄSSI! Ei ikinä noin! Siis minusta tehtiin yhdellä lauseella hankala ja v-mäinen ämmä, kun en suostu jäämään mökille yöksi. Ja miksi en jäänyt?

1. kaksikerroksinen mökki helkkarin jyrkillä portailla ilman suojaporttia.
2. kaksi narttukoiraa ja meidän uroskoira.
3. yksi vaippaikäinen ja rantasauna (lämmin vesi siellä, ei sähkövaloja).
4. saunaolusia nauttivia miehiä (lue: kukaan tervepäinen ei jaksa kuunnella niitä ohiammuttuja teeriä selvinpäin, ei ihan oikeasti jaksa).

Bee sai jäädä yöksi, koska jaksaa kävellä metsässä. Ceen ja Deen pakkasin huutavina ja väsyneinä autoon ja Aa halusikin kotiin.

Nyt tulee sitten sen pannupään huippuveto: "Iskä tulee sitten heti aamusta, saat nukkua isin paikalla ja iskä tulee sitten ihan pian, kun oot herännyt!" Lärsynlärsyn Ceelle.

Cee heräsi varttia vaille seitsemän ja Ukko tuli Been kanssa kotiin klo. 18. Tarvitseeko sanoa mitään? Luuletteko ehtikö Cee kysyä kertaakaan, joko se iskä kohta tulee? Klo. 18 aikaan täällä oli jokseenkin jäätävä vastaanotto- vitutti niin, ettei veri kiertänyt päässä eikä varpaissa. Cee oli (kuten lapset on, vaikka ei yhtään olisi syytä) sydämellinen ja suukotteli ja halaili ja iskä sanoi: "Lämmitetään sauna!" Karjaisin keittiöstä, että sinne saunaan ei meni kukaan, kun siellä on se piha-allas pestynä ja kuivumassa.

Savua nousee korvista. Pässinpää se on.

S.A.

Ps. Kiitti, nyt helpotti jo vähän:)

Pps. Näitä näin lahjakkaita ylilyöntejä ei sentään satu edes puolivuosittain. Jos sattuisi, niin saattaisin hankkia sen ritsankantoluvan.

Aan.


Aa valitsi itse verhot ja taulukankaan ja Ikeasta löytyi pussilakana, joka sopi hyvin väreihin ja mikä parasta, jos sängyn petaus "unohtuu", niin äiskä ei pulttaa ja vedä hertsejä ihan sillä sekuntilla;) Huomatkaa taidokas rajaus, siis meidän ipanan sängyn alla ei ole likaisia sukkia, astioita, vesilaseja tms. Ylipäätään sen huoneessa ei ole roskia eikä varsinkaan pyykkejä lattialla. Näettehän sen?!

Tauluun olen odotellut kahta 138 cm:n mittaista listan pätkää jo tovin. Toimitusajat on hämmästyttävän pitkät tässä firmassa ja niinpä sitten ihan omin kätösin sahasin ne listat ja ompelin kankaan reunat ja leveät taitteet ylös ja alas. Ylälistaan ruuvasin pienet renkaat päihin ja sitten Aa naulasi toisen naulan seinään ja minä toisen. Kyllä on heeeeeeeno! Ja ihan ite tehty:D

S.A.

9.9.11

Mitä sinä sanoa ja mitä sinä tarkoittaa?

Ukon kaveri oli tulossa tänään metsästyslomalle tänne ja huomasin sitten, että kun Aa on toivonut tiettyä puhelinta syntymäpäivälahjaksi ja sama puhelin maksaa täällä 149 € ja G-igantissa 95 € niin pyydänpä Ukon kaveria nappaamaan matkalta sellaisen mukaan.

Lähetin viestin: "Moi! Mitäs kautta aattelit ajella- ihan sillä vaan, että sattuiskohan siihen yhtään G-iganttia välille, kun meillä olisi yhden puhelimen tarve ja se maksaisi siellä 50 € vähemmän kuin täällä. T. Akka"

Vastaus tuli: "Malli ja väri?"

Ja vastasin mallin ja väritoiveen.

Ja kerroin Ukolle, että mitä olin viesteillyt, niin se pyöritteli silmiä päässään, että sattuuhan siihen ehkä kakskymmentä g-iganttia välille, mitä sä nyt tyhmiä kyselet! "Miksi sä et vaan laittanu viestiä, että tuo semmonen puhelin!"

Ja yritin selventää Ukolle (en kyllä tiedä tajusiko se)
"Siis mä laitoin sen viestin siksi noin, että jos sillä ei olis huvittanu lähteä yhtä puhelinta hakemaan, niin se olis voinu vastata, että ei tohon nyt satu yhtään liikettä matkan varrelle ja sitten mä olisin ollut, että no okei, ei sit mitään. Mulle ei olis tullut paha mieli, eikä mun olisi tarvinnut suutuspäissään laittaa kahta lusikallista pippuria sen makaronilaatikkoon. Ja jos mä olisin laittanu että "hae se puhelin" ja se olis joko hakenut sen pakosta tai sit vastannu, että en hae ja jos se olis hakenut pakosta, niin sillä olis kumminki ottanu päähän ajaa vartavasten johonkin mihin sillä ei ollu asiaa tai sit sitä olis harmittanu, että se ei mennyt hakemaan ja sitten se ihmettelis vaan miten huono kokki mä oon. Kun antaa semmoisen mahdollisuuden luistaa tehtävästä niin molemmat säilyttää kasvonsa eikä ketään vituta, oli lopputulos mikä hyvänsä."

Kai te ymmärsitte?! Eiks tää ole ihan normaalia kommunikointia?


S.A.

Ps. En ole kyllä muutenkaan huippukokki, että jos joskus syötte meillä jotain mikä maistuu oudolta, niin ei ekana kannata miettiä, että ootteko ehkä jotenkin suututtanu mut ;D

Pps. Heli Laaksonen on kirjoittanut kolumnin, jossa käsiteltiin varsinaissuomalaista tapaa: "Ei teil sattus olemaan mustaa makkaraa?" "Ei oo." "No niin mä vähän aattelinki." Molemmat osapuolet säilyttää kasvonsa;)
Minussa siis saattaa asua hitunen varsinaissuomalaisuutta.

Ppps. Ne puhelimet oli loppuneet- ainoastaan verkkokaupasta saatavilla. Mut ainakin se yritti:)

8.9.11

Mikä ikä sopiva yökyläilyyn?

Hih:), ei siis ollut edellisen kirjoituksen pääpointti- jos sitä pointtia näissä kirjoituksissa ikänään onkaan, mutta minkä ikäinen voi yövierailla vastakkaisen sukupuolen luona ja millä järjestelyillä?

Itse siis ajattelin, ettei yökyläily ole pahasta, tosin ajattelin sijoittaa vieraan Been huoneeseen, kuten vieraat meillä sijoitetaan- Bee tykkää vielä nukkua meidän vieressä, joten siellä Been huoneessa on sänky vapaana. Tyttöystävä M on siis usein meillä kylässä ja kuten nyt nelilapsisessa perheessä yleensä on, niin sitä "kahdenkeskistä" aikaa on riittävästi (huom. sarkasmi)... eli ei yhtään. Aina joku pienemmistä pyytää piirtämään/kirjoittamaan/laulamaan/tanssimaan/pelaamaan/you name it. Mutta mikä ikä sitten on "oikea"? Missä vastakkaista sukupuolta tulisi nukuttaa? Vieressä? Lukkojen takana?

(itseasiassa joskus hirvittää enemmän laittaa tyttö "yön selkään", joskus 22-23 aikaan kuin että pettaisi sille petipaikan meille)

Ja.

Miksi se vastakkainen sukupuoli sitten on se "mörkö"?! HÄH?

S.A.

Ps. Aa menee kirkkoon poikakaverin kanssa. Mä en nyt tiedä pitäiskö hihkua riemusta vai kaatua tajuttomana lattialle?! (ja edelleen saa käyttää niitä hjyymorisuotimia... olen vähän väsynyt ja tirskun kaikelle;))

Pps. Ja nimenomaan, miksi minäkin ajattelen heti, että tytöt ja pojat nukkuisi eri huoneissa? Mihin ytimeen moinen on juurtunut?

Hetkellinen "pingpong".

"Ping" kuvaa sitä tunnetta, kun jouhi kiristyy kolmessa sekunnissa katkeamispisteeseen ja "pong" sitä katkeamista. Kas vain, lapset ei tällä kertaa olleet ollenkaan syyllisiä tapahtuneeseen vaan työkuviot. Tai oikeammin sen karun tosiasian havaitseminen, että kahdessa paikassa ei voi olla yhtä aikaa. Eikä oikein kolmessakaan:/ Plääh. Työvuorolistojen mukaan olin buukannut kakkostyötä ykköstyön vapaapäiville, mutta yhtäkkiä olikin myös ykköstyölle nimettynä ko. päiville ja noniin, säätämistä ja veivaamista (ja se ärsyttävä tunne, että olen jokapaikkaan enemmän rasite kuin hyödyke... voi vihne!)
***
Aalla on huomenna 14-vuotissynttärit. Kauheeta miten vanha se on ja hurjaa miten nuori äiti sillä on 8D!!! Tyttöystävä olisi ilmeisesti tulossa ekaa kertaa yökylään...huuuuu! No katsotaan tuleeko tytön vanhemmilta lupa. Viime vuonna olin kuulemma luvannut, että saa olla kavereineen meillä ilman aikuisia viettämässä syntymäpäivää tai siis -iltaa, mutta tänä vuonna iski jännän päälle ja ajattelin kuitenkin pysyä kotona... toinen varteenotettava vaihtoehto illanvietolle olisi nuorten messu (18-23) ja siitä saisi riparimerkin, mutta ilme oli pojalla näkemisen arvoinen, kun ehdotin tuota;) "AI niinku synttäripäivänä olisin koko illan kirkossa??? Kun äiti mä en oikein pidä kirkon tunnelmasta, varsinkaan syntymäpäivänä..."
***
Eilen oli eskarilaisen yleisurheilukisat ja varmaan meni tosi hyvin. Pamautin aamulla vessan oven kiinni ja Ceen jalka oli välissä. Auh! Että onnea ja menestystä vaan kisoihin, äiti lisää vähän vaikeusastetta telomalla sun jalan. Etpä oo sit niin ylivoimainen... Huoh.
***
Huihai sentään, arki siis menee painollaan ja yritetään räpistellä mukana. Voi olla, että viikonloppuna ehtisin kirjoitella jotain järkevämpääkin, epätodennäköistä se silti on. Kiireisenä pitää, kun täytyy muistaa sotkea kalenteria ja litistellä jalkoja oven väleihin. (JOO! SAA ANTAA SYMPATIAA JA SILITTÄÄ PÄÄTÄ!)

S.A.

5.9.11

Asiasta ja sen vierestä.

Anonyymi Anonyymi sanoi...
Suuri kiitos kaikista enkeleistä ja rukouksista. Hyvin varovaisen arvion mukaan tällä hetkellä näyttää siltä, että enkelit ovat tehneet töitä ja rukoukset on jossain kuultu. Mutta vielä ei voida olla varmoja mistään, joten jos enkeleillä ei ole hirveä kiire, niin mielellämme pidämme ne vielä kotvan aikaa pienen tytön sängyn reunalla. Kiitos!
5. syyskuuta 2011 12.16
Yllä oleva teksti on kopioitu tuolta alemmasta kirjoituksesta- että jos nyt joku ei aktiivisesti kahlaa vanhoja kommentteja läpi, niin tämä teille rakkaille tiedoksi. Tiesinhän minä, laatuenkeleitä teiltä löytyy! :)
Olen analysoinut omia tunteita ja tullut siihen tulokseen, että oma pää palaa vieläkin lähes päivittäin niihin tammikuisiin tapahtumiin ja varmaan siksikin (jos nyt ei aiemminkaan empatiakyvyt ole olleet nollassa) elän kauhean vahvasti tuttavien/ystävien ja tuntemattomienkin murheet. Sydän ihan rytyssä; pelottaa, voin kuvitella, henki ei meinaa kulkea, itkettää ja kaikkea. Silti minä kyllä jaksan viimeiseen asti olla varma hyvistä uutisista ja luotan, että mitään pahaa ja peruuttamatonta ei voi/saa tapahtua!!! 
Eli kiitos ja kuten yllä lukeekin, niin lisätsempit ei ole ollenkaan pahitteeksi!
***
Retkipojat saapuivat eilen illalla ja tuomisina oli mitä maukkainta rieskaa. Ei olisi kannattanut yhtään tirskua, varsin symmetrisiä ja tosiaan herrrkullisia oli ne ja nyt ne on muisto vain. Nam nam. :P
Saunan pesusta saatiin kiitosta ja uusista verhoista: "Vaihda heti ne vanhat takaisin!"-kommentti. Juu, en ole vaihtamassa! Siis talon ainoa henkilö, joka jotain sisustuksesta (ehkä) ymmärtää, niin oman terveyden takia ei miesväellä kannata lähteä tuolle arvostelulinjalle yhtään!
Meinasin ostaa töistä sellaisen "mykkäkoulussa" hihanauhan. Sillä voisi viestittää ilman äänenkorotusta mitä mieltä mistäkin on milloinkin;D 
***
Tänään oli puheterapia. Cee edistyy hienosti, äsh- ja ärrrr on nyt löydetty ja saatu puheeseen ja nyt treenataan kaikenlaisia käsitteitä. Cee ei suinkaan kaikkea osaa, mutta ilmiömäisen muistin avulla osaa seuraavalla viikolla edellisen viikon tehtävät (jos viitsii yrittää).
***
Tämän viimeisen taisin jakaa facebookin puolella, mutta täällä en sitä tainnut vielä kirjoittaa. 
Cee: Kone meni sekaisin...
Isi: Mitä sä oot tehny sille?
Cee: En mitään, en ees koskenut!
Isi: Mutta tässähän lukee, että on luotu joku uusi juttu ja sen nimi on IVIL!
Cee: Jaa, no miten mun nimi sitten kirjotetaan?
Ja tuo kirjainyhdistelmä on siis kyllä Ceen nimi, joskin vähän eri järjestyksessä (vaikka kyllä tuo IVILkin pehmeästi lausuttuna joskus tuntuu sopivan tuolle äärimmäisen hyvin;))
S.A.

3.9.11

Laatuaikaa.

Työpäivän jälkeen pyöräilin kaupassa mutkin, tein ruoan ja creme bruleen jälkiruoaksi. Helppoa oli touhuta, kun ei ollut kuin Dee kotona. Ukko lähti Been ja Ceen kanssa kaverin luo mökkeilemään. Laatuaikaa sielläkin tiedossa; iskät ja tyttö 7 vee, pojat 11, 5 ja 4 vee aikovat leipoa rieskaa. (tirsktirsk;))

Aan lupasin koululle jalkapallon peluuseen vannotuksen kera, että kuudelta on oltava kotona. Saunaa pesemässä. (hirviömama nro1.) Ja olihan se viittä vaille kuusi kalsareissa valmiina juuriharjasulkeisiin. Valmista tuli ja creme bruleet palkinnoksi. Nyt odotellaan, että sauna lämpiää ja sitten möllötetään sohvalla ilta- katsotaan joku elokuva ja naatitaan, naatitaan!

Elämä on varsin mieluisaa juuri nyt, onnellisena ihan kaikesta tästä ja nauttien älyttömän kivasta fiiliksestä:) Jos olisin vielä saanut piilokameran rinkkaan, niin olisin voinut tiirailla sitä rieskashowta (hohooohoo, miksi mua naurattaa ajatuskin niin kauheasti...)

Siksipä en juuri nyt ehdi viettää teidän kanssanne enempää aikaa- laatuheppu katselee vinosti tuolta, että "äitiiii, sun koneaika on loppu..."

Moi!

S.A.

Ps. Kysyin saunaa pestessä, että kysykö kaverit mitään, kun sun piti lähtee niin aikaisin, niin Aa sanoi, että "ei kysyny, kun sanoin, et lähden äitin kanssa pesemään saunaa!" Keep it simple. (ja toi 14!!! en mä nyt ihan epäonnistunu oo, enhän?!)

2.9.11

Pienten kylien suuria persoonia.

Olen joskus aiemminkin kirjoitellut näistä "kotikylän" suurista persoonista ja tänään juttelin serkkulikan kanssa puhelimessa ja nauroin katketakseni seuraavalle tarinalle. (Huom, ei heikkohermoisille.)

Talossa asui aiemmin kolme siskosta, nyttemmin yksi on siirtynyt ajasta ikuisuuteen, joten kaksi siskosta asuu siis nykyään. Näistä yli 90-vuotiaista toinen on vielä hyvinkin "kopillaan"(siis tässä päivässä/järjissään) ja autoileekin päivittäin. Kuten kunnon automimmin kuuluukin, niin hän pitää hyvää huolta menopelistään; pesee, puunaa, vahaa ja huoltaa. Silmäterä on se auto.

Kesän alussa talon pihaan oli leiriytynyt fasaanipariskunta. Kun mammafasaani lähti sitten pesimä- ja hautomapuuhiin, niin iskäfasaani jäi pihalle vartioon. Äläkä mittään, eiköhän siinä silmänräpäyksessä tullut kilpakosija näkökenttään. Aivan valtava tappelu aikaiseksi. Höyhenet pöllyten iskäfasaani antoi tungettelijalle köniin ja uudestaan ja uudestaan... Paitsi, ettei mitään kilpakosijaa ollut. Se parka tappeli oman peilikuvansa kanssa.
(mitä tästä opimme? ei kannata kiillottaa autonkylkeä ihan peilikirkkaaksi)
Auton kylki aivan naarmuja täynnä! No, mummeli sitten peitteli auton peitteellä, satoi tai paistoi, niin aina hopeapeite auton päälle. Auttoiko? No, eipä mainittavasti. Fasaani-iskällähän oli vainu siitä missä se pahalainen vastus luuraa. Ei muuta kuin hopeapeite riekaleiksi. Ja mummelin vastaisku: Paketoida auto kanaverkolla kauttaaltaan. Jokaikinen päivä ja jos oli useampi reissu päivässä, niin jokaisen reissun jälkeen. Ensin repaleinen hopeapeitto ja sitten kanaverkko. (olisinko hakenut ilmakiväärin lainaan naapurista tässä kohtaa...? juu-u.)
Mummeli oli kuitenkin päätynyt kokeilemaan myrkyttämistä. Oli tarjonnut rotanmyrkkyä ja nitroja. Ja arvatkaapa mitä?

No serkkulikka oli ajellut sen talon ohi tänään, niin siellä se fasaani oli rähissyt jo ihan maantiellä asti ja kaikille autoille. Kaikki sulat ärheänpörheänä riehuu yhden pienen kylän raitilla helkkarin raivoisa fasaani.

Teitä on varoitettu.
Be careful out there.

S.A.