27.12.11

Anna hyvän kiertää tai jotain sinne päin.

Lähdin töistä tarpomaan kotia kohti. Lunta oli räpsähtänyt varmaan 30 senttiä ja kadut auraamatta. Lönköttelin puoleen pohkeeseen yltävässä hangessa ja oikeastaan lähinnä vitutti. Ajatus siitä, että kotipiha on ihan ummessa ja kolaan on tartuttava heti. Olin ajatellut sisäsiivousta (ah, sitä lapsetonta), mutta nyt vaikutti musertavasti ulkosiivouspuuhilta. Väsytti ja oikeasti otti pattiin. Kaukaa kotitieltä olin jo katsovinani, että ihan kuin meidän liittymä olisi puhdas, lumeton, voiko olla, varmaan kangastus, ei oo kuitenkaan, olisiko sittenkin?! Pihaan päästyäni totesin, että piha oli kuin olikin puhdas, lumeton! Oh! Naapurin Arjan töppösten kuvat vain juuri kolatun pihan koskemattomalla pinnalla. Miten hyvä mieli! :)

Soittelin mummolaan, että miten lapsilla on mennyt. Aa ja Bee olivat käyneet kävelyllä ja menneet katsomaan onko minun tädin luona ketään kotona. Ei ollut ollut, mutta olivatpa hoksineet, että tekevät lumityöt siellä valmiiksi.
8O Ihan itse ja oma-aloitteisesti, ilman palkkiota oli juolahtanut moinen mieleen. Meinasi pää levitä onnesta, ei ne ihan aivottomia ja sydämettömiä ole!

Ja mitä hyvää minä sitten olen tehnyt? No ne hyvät pojat :) ja siitä kiitoksena meidänkin piha on naapurin toimesta lumeton;)

S.A.

Ps. Ihan sairaan omituista olla Ukon kanssa kahdestaan. Tai onhan tuo koira täällä, mutta ei sekään juuri hässäkkää itsekseen aiheuta. Täällä me kävellään peräkanaa ja huokaillaan hämmästyneinä hiljaisuutta. Karmeaa!

Pps. Aalle oli noussut illalla korkeahko kuume (39,2) ja yritän olla ajattelematta vuoden takaisia, se on vaan tavallista flunssaa, ehkä maksimissaan angiinaa, ei mitään vakavaa, ei mitään vakavaa eimitäänvakavaa!

23.12.11

"Kaaos", toinen nimeni.

Ilmeisesti sen adhd-diagnoosin voisi tehdä näin äkkiseltään jollekin muullekin tässä perheessä. Sehän on periytyvää...hmm...olisiko lähempänä kuin arvata saattaisi? Aiheutan näköjään kaaosta mennen, tullen ja palatessa- vaikka ei takuulla ole tarkoitus!

Kinkkuhan on akan joulupöydän nro. 1. No, senhän siis varasin hyvissä ajoin ja sitten en osannut oikein sanoa hakuaikaa kuin "ennen aattoa, pitäisi varmaankin". Sähelsin akselilla torstai-perjantai eiku sittenkin perjantai-ilta eiku. No, kauppias oli oikein ymmärtäväinen ja lupasi tosiaan lämmitellä kinkun huoneenlämpöiseksi jne. Pääsinkin töistä eilen ihan ihmisten aikaan ja ehdin hakea kinkun. Sen antoi joku työntekijä, kun itse kauppiasta ei näkynyt.

Tänä aamuna hyvin varhain puhelin soi ja outo numero. Vastasin ja hyvin hämmentynyt kauppias aloitti: "Tuota, noh, öö, mitenhän tän nyt kysyis...öh, ootko sä hakenut sun kinkun...?" Ja minä siihen, että "JOO, siis hain sen eilen illalla, kun ehdinkin sitten, että kiitosta vaan!" "Soitin teille töihin ja sain tän sun numeron, mutta pääasia, että kinkku on tallessa! Oikein rauhallista ja hyvää joulua teidän perheelle!" "Kiitos samoin!"


No paistopussiahan en tietenkään ollut ostanut, joten hain sen vielä ja kauppiaan rouva oli kassalla. Kaupassa oli aamulla ollut hivenen paniikkitunnelma; rouva kertoi kauppiaan juosseen ympäri varastoja ja rouva oli sanonut: "Et soita vielä minnekään, nyt etsitään se kinkku, tarkistetaan joka paikka!" No eihän se voinut löytyä, kun se jo pötkötteli meidän keittiössä. Kauppias oli sitten soittanut töihin ja...
...töihin päästessäni siellä oli ns. yleinen hälytystila päällä ja varovainen kysymys: "Onko sun kinkku löytynyt!?"

Nou hätä, kinkku tallessa, muutama rapistelutyö vielä yölle varattuna- muuten kaikki taitaa olla aika hyvin?

Näin siis toivotan kaikille teille oikein hyvää, rauhallista ja juuri sellaista joulua kuin haluatte! Halauksia, suukkosia, rakkautta ja kaikkea kaunista!

S.A.

Ps. Kuinka moni kauppias näkee vaivaa asiakkaan puolesta noin paljon!?

21.12.11

Postissa tuli pari joulukorttia ja avioero.

Voehan pöllölä sentään. Tänään käytiin tämmöinen keskustelu:

Aa: Mä tiedän...
Minä: Mitä?
Aa: Vakavaa!
Minä: Siis mitä vakavaa, mitä nyt on sattunut?!
Aa: Teille on tullut avioero!
Minä: Siis MITÄ???
Aa: No maistraattihan on se avioeropaikka, eikö ookin?
Minä: No joo, siis kai on- enpä ole avioeronnut, mitä tää nyt oikeen on?
Aa: No postissa oli semmonen maistraattikirje!
Minä: Ai. Jaa. No maistraatti hoitaa myös noita kuolemaan liittyviä asioita, että siinä kirjeessä oli varmaan papan kuolintodistus eikä avioeroa. Luulisin, että asiasta olisi keskusteltu vähän ennen kuin paperit tulee postissa...
***
Opettajalta tuli sähköpostia: Kannattaa varmaan istua penkille ja hengittää syvään huomenna ennen kuin katsot Aan todistusta. Tosin viimeiset kaksi viikkoa (korkeammalla lääkeannoksella) on mennyt hienosti, mutta koska todistukseen arvioidaan koko syksy, niin...mutta jos keväällä menee niin kuin nämä kaksi viimeisintä viikkoa, niin kevättodistus varmaan ilahduttaa enemmän. Aika näppärää ja hyvin huumorintajuista ohjeistaa vanhempi istualleen ja rauhalliseen fiilikseen :D
***
Aa kysyi tässä iltana muutamana: "Onko se vakavaa, jos röyhtäsee ja sit heti puutuu päänahka?" Hmm. Jaa-a, ei noin äkkiseltään tule mitään diagnoosia mieleen, johon tämä täsmäisi. Onko kellään muulla samaa vikaa?
***
Cee oli todennut eskaritädille (+40), että "meetkö sä tonne Kukkakedolle (päiväkoti ja samassa pihassa vanhusten asumisyksikkö) hoitoon?" "Ai miten hoitoon?" "No siellä on muitakin tosi vanhoja, että joko sulla on siellä oma huone?" "No ei... toivottavasti vielä 40 vuoteen..."
***
Viime vuonna tuli kunnon riita aiheesta: joulukuusi vai ei. Tänä vuonna kuusi tuli pihaan, ennen kuin asiasta edes keskusteltiin.
***
Lapsenvahti elää ihanaa "carpe diem"-elämää ja ensiviikon lapsenvahtiongelma oli hetken kauhistuttavan todellinen. Olen ilmoittanut hoitoon ja eskariin, ettei ole hoidontarvetta ja yhtäkkiä lapsenvahti onkin varannut ulkomaanmatkan. Oh shit! Mummo ja sisko lupasivat jelppiä ja ensiviikko taitaakin olla Ukon ja minun yhteinen "lomaviikko" (lapsista) ja huiiiii, se kyllä kuulostaa aikas hyvältä!:)

S.A.

18.12.11

Ei jouluressiä.

Tuleehan se joulu ressaamattakin. On tullu joka vuosi. Valmistelut on hyvällä mallilla. Lantut annoin ystävälle ja elelen toiveissa, että ne tulee jalostuneemmassa muodossa takaisin. Kauppiaalle, joka hoitaa homman (piilomainos), on sälytetty kinkun tuunaus uunikuntoon. Siis kauppias sulattaa kinkun ja ottaa sen huoneenlämpöön ja mun ei tartte rakentaa halkovajaan mitään hiirenkestävää systeemiä, haen kinkun uuniinlaittokunnossa perjantai-iltana kaupasta ja laitan uuniin ja pistän ite nukkumaan. Kätevää. Joululahjat on mietitty ja pukkiin uskomattomia on informoitu, että lahjakorttia vaatekauppaan pukkaa. Kypsykää siihen ja alennusmyynneistä saatte enemmän irti sillä rahalla joka tapauksessa. Siivous ohitetaan ruuvaamalla kaikista valaisimista hehkut irti- saunan lauteiden alle riittää pesuaineputeli korkki auki (tuoksua, tuoksua) ja sitten vaan paljon kynttilöitä. Kalan laitan suolaan, jos muistan- jos en muista, niin sitten varmaan on joku lapamatokuuri alkuvuodesta paikallaan. Jouluverhot ja muut törsteet on ripoteltu paikoilleen jo viikkoja sitten, olisko jotain muuta? Niin, joo, korttiasioihin havahduin auttamattomasti liian myöhään, mutta ei ressaa sekään. Onhan tää kätevä ploki, feisbuukki ja kännykkäkin olemassa. Kun joulukuulle sattuu 5 vapaapäivää; itsenäisyys, 11.12. (Ceen synttärikemut, joo tosiaan vapaapäivä, hahhahhaa) ja 24.-26., niin kyllä siinä oppii antamaan pienet laiskottelut ja rimanalitukset itselleen anteeksi.

No okei, ehkä mä leivon pipareita jonain iltana. Ja glögiä juon kyllä. Eilen iski kauhea ahdistus, kun oli kaupan pipareita ja homejuustoa, mutta ei saatana vihreitä kuulia. Melkein tuli itku sohvan pohjalla, enkä kehdannut enää kauppaankaan lähteä. Laadin siinä sitten jouluruokamenun maatessani. Ja havaitsin sen tosiasian, että olen nyt siinä pisteessä, että osaan tehdä aika varmasti onnistuvat jutut vaikka silmät kiinni- ja siksipä pitäydynkin niissä tutuissa herkuissa, jotka onnistuu. Turha lähteä sompailemaan jotain tiramisuhässäkkää, jonka saa kaapia pönttöön. Vitutuksen saa aikaiseksi helpommallakin. Muutamia asioita tilasin valmiina konditoriasta, perjantaina töihin toimitettuna. Ja kun tekee aina ruokaa kuudelle, niin tietää, että alle kahden kilon pottupussilla on turha edes alkaa hommiin- osaan siis tehdä paljon ruokaa kerralla. Ja tämän siis tajusin murustellessani homejuustopiparkakkua sohvalle. Valaistumisen hetki!


S.A.

Ps. Oikeasti kyllä se joulu tulee sydämeen siitä, että ollaan mm. hengissä ja siitä, että huomisesta ei koskaan kukaan tiedä. Parempi nauttia näistä hetkistä, jotka meillä on toistemme seurassa, ollen vaan ja ilman typerää vouhottamista. Joulu on rakkautta, yhdessä oloa ja hyvää fiilistä! Nih.

Pps. Tuskinpa ipanatkaan muistelee isona, että voi hitto, kun meillä oli jouluna niin siistiä.

6.12.11

Adhd.

Edellisen kirjoituksen Minnan kommenttiin "vastaus". Tai siis miten meidän diagnoosiin päästiin. Varmaan perheneuvola on hyvä paikka aloittaa, koska adhd-lapsi tarvitsee aika paljon tukea ja niiden omien toimintamallien harjoittelua ja vankistusta itsetunnolle. Parheneuvolan työntekijä antoi meille vanhemmille sekä koululle kysymyskaavakkeet (180 kysymystä) ihan arkipäiväiväisistä tilanteista; hukkaako tavaroitaan? Usein, joskus, ei koskaan. Käyttäytyykö agressiivisesti? jne.jne. Sitten verrattiin meidän ja opettajan täyttämiä lappuja ja molemmissa oli ns. sama kaava. Eli selkeästi samat jutut toistui molemmissa lapuissa. Sitten oli labrat, joilla suljettiin pois elimelliset viat ja sairaudet. Vatsan ultra ja hain epikriisin synnytyssairaalasta, koska Aalla on ollut synnynnäinen sydänvika- joka joissain tapauksissa olisi este lääkekokeilulle.

Päälääkärin haastattelussa käytiin keskustellen läpi tilanteita, jotka ovat aiheuttaneet harmia ja huolta. Ja lääkäri kertoili muista tapauksista ja potilaistaan ja pyysi meitä miettimään lääkitystä- haluammeko vai emme?

Juteltiin ja luin aika paljon tietoa lääkityksestä ja tämmöisenä hölösuuna tietysti otin milloin missäkin kahvipöydässä ja tilanteessa asian esiin, yllättäin löytyi paljonkin vertaistukea ja adhd-lasten vanhempia. Kaikki, jotka olivat lääkitystä kokeilleet, olivat sitä mieltä, että apua on ollut. Aa käyttää lääkettä koulupäivisin ja viikonloput (jos ei tarvitse lukea kokeisiin) ja lomat on tauolla. No lääkettähän on siis käytetty kokonaista kolme päivää ja annostus ei varmaan ole vielä kohdallaan mutta ainakin maanantain biologian koe taisi mennä hurjan hyvin verrattuna aiempaan :) Ainakin opettaja oli silmämääräisesti arvioinut ysin pintaan 8O!!! No, vaikka olisi mikä tahansa numero vitosen yli, niin jeeejeeejeee! Kokeeseen harjoiteltiin niin, että luin ääneen pieniä pätkiä, keskusteltiin aiheesta ja mietittiin miksi jokin asia on niin ja mitä hyötyä tai haittaa mistäkin on. Eli tämä voisi olla ainakin joissakin aineissa hyvä tyyli. Muutamat opettajat ovat antaneet "keskustelu"tukiopetusta, joten siitä suuri kiitos. Mietin myös sanelunauhurin hankkimista, koska jos kuuntelemalla asia menee paremmin perille, niin hankalampia juttuja voisi kuunnella useampaan kertaan. Hmm. Jotenkin varovaisen toiveikas olo on.
Lääkityshän sinänsä vähän "hassu", koska se piristävää. Ja tuntuukin hieman päättömältä antaa ylivilkkaalle piristävää lääkettä. Mutta adhd-tapauksilla aivojen "herättäjä"keskus pyrkii nukahtamaan ja sitten adhd:t yrittää pitää sitä keskusta hereillä sinkoilemalla, häsläämällä ja käyttäytymällä kovin kummallisesti. Ja lääke sitten pitää tämän herättäjäkeskuksen hereillä, jolloin vaikutus onkin lapsen rauhoittuminen ja niihin impulsiivisiin päähän pistoihin saadaan idean ja toteutuksen väliin hieman aikaa (eli toivottavasti järki ehtii tässä kohdin mukaan). No, tämän olen siis tässä oppinut ja lisää opettelen:) Ihan peruskoulun kasiluokan oppiaineista lähtien, näemmä ;)
No, mitäpä sitä ei tekisi?

S.A.

Ps. Nyt täytyy käynnistää joulukorttitehdas, lauantaina on koulun joulumyyjäiset- leipomaan ei luvannut alkaa, mutta jos muutaman kortin nykertäisin ja pöytäliinan lupasin touhuta paikalle silitettynä.

Pps. Siis kannattaa olla aktiivinen itse, ei meille ainakaan kukaan koulun puolelta ollut yhteydessä, että kannattaisiko tutkia asiaa tai tarvitsisitteko lähetteen. Vaikka taaksepäin katsoen koko ala-asteen ajalta on tullut sitä häsläyspalautetta, mutta se jotenkin meni "levoton luokka" kategoriaan. Mutta tosiaan tuo perheneuvola on ainakin meille ollut tosi hyvä avun ja jaksamisen lähde. :)

4.12.11

Viikon parhaat tai pahimmat palat.

Onhan taas ollut hulina viikko. Ceen eskarin "ryhmäpalaverissa" pidin kovasti puoliani siitä, että annetaan Ceen kasvaa omaan tahtiinsa. Joulukuun poikana on jonkin verran jäljessä muista, mutta minusta se, että tehostetusti "opetettaisiin" ei kuulosta hyvältä- joten pyysin, että mennään nyt tälleen ja katsotaan maaliskuussa uudelleen- jos edelleen ei kiinnosta kirjaimet ja numerot, niin sitten tuplataan eskari. Eli ei väkisin muotiin, vaan ihan Ceen tahdissa.
Seuraavana päivänä sanoinkin eskarissa, että se on muuten erinomaisen hieno juttu, ettei Cee osaakaan kirjoittaa nimeänsä tai osoitettaan tarkasti, koska edellisenä iltana Cee istui tietokoneella ja kirjoitteli noin 30 senttimetriä pitkän rimpsun siansaksaa. Painoi nappia ja näyttöön ilmestyi teksti: "Kiitos palautteestasi!" :D Siellä on saattaneet nettiautossa seuraavana päivänä väki ihmetellä, että mistähän se tämä asiakas on suivaantunut...
***
Mummo ja Pappa kävi pikaisen yhden yön reissun kylässä ja Cee tapansa mukaan oli taas niin kauhistuttavan ihana itsensä. Cee pyysi mummolta: "Näytä tissit!" Mummo siihen: "No enkä näytä!" Ja Cee: "Näytä nyt, mä lupaan etten naura!"
Onneksi mummoilla on hjyvä hjyymorintaju.
***
Aan kanssa, tässä nyt elellään vähän jänniä aikoja. Koulunkäynti on ollut aika onnetonta, olen sen ajan, jota en ole töissä, käyttänyt noin 90%:sesti Aan juttujen selvittelyyn. Jälki-istuntoja, levottomuutta, aivan täydellistä kaaosta ja oma jaksaminen on ollut melkosittain koetuksella. Kun se hyvä palaute kannustaisi lasta, mutta kun oikein mistään ei kuulu mitään hyvää :(
Onneksi -voi taivahan tähden- otin silloin keväällä yhteyttä sinne perheneuvolaan itse, nyt kun poika on siellä säännöllisesti käynyt, niin saatiin kuitenkin aika pian lääkäriaika ja pojalla todettiin ADHD. Kouluun on saatu esim. kokeissa mahdollisuus tehdä koe omassa tilassa ja kaikenlaista muutakin apua. Nyt kokeillaan vielä lääkitystä ja oliskohan mun paras joululahja, jos tämä nyt viimein tästä lähtisi oikenemaan? On ollut ihan pirun rankka ja pitkä syksy- mutta enköhän minä vielä ne viimeiset positiivisuusrippeet jostain kaiva...
Harmittaa tietysti, että tämä diagnoosi on näin viivästynyt. En varmaan vaan ole osannut ajatella minkälainen tietyn ikäisen pitäisi olla ja toisaalta, kotona käytös on kuitenkin aika hallinnassa, olen varmaan itse jotenkin aina pitänyt naruja käsissä ja itsekään en ole tiedostanut, miten "ohjaan" lasta ja pidän kaaosta kurissa. Siis esim. kaupassa käydessä olen jotenkin aina enemmän Aan "perässä" ja kun menee sähläykseksi, palautan takaisin ruotuun ja otan tilanteen hallintaan. Äsh, hankala selvittää- koska se on tosi huomaamatonta, kun en sitä ole itsekään tajunnut. Mutta esimerkiksi jossain tilanteissa Aa saattaa katsoa minulta tavallaan neuvoa, siis katsoo minua silmiin ja minä katson takaisin ja neuvon katseella ok/tai ei ok. Mutta kun ollaan tähän kasvettu, niin eipä sitä osaa sanoa millaista pitäisi olla. No, olen kyllä tehokkaasti ruoskinut itseäni ja ärjynyt peilille, että miks en ole tajunnut aikaisemmin! Pöh! Tyhmä minä!

Mutta toivotaan todella, että tästä nyt olisi apua ja saisi niitä hyviäkin palautteita, jotka olisi niiiiiiin tärkeitä! Ei se voi olla kovin hyvä itsetunnolle, jos kaikesta yrittämisestä palkinnoksi saa koenumeroksi jonkin vitosen ja muusta käytöksestä risuja joka suunnalta :(

Onneksi Aan tuntevat läheiset on jaksaneet tsempata ja sanoa, että kun ei se oo paha tai ilkee tai luonteeltaan vittumainen- mutta miksi se käyttäytyy noin? Ja kun Aata puhuttaa, niin tietää asiat; mikä on oikein ja mikä väärin ja missä kohdin tuli mokattua. Mutta impulsiivisuus on käsittämätöntä- ja keskittymiskyvyn puute.

S.A.