30.12.10

Pidä kii, nyt mennään lujempaa kuin meinattiin.

Haa! Patjakoomailu kesti kolme päivää. Sisältäen aaton hautausmaareissun. Joo, ihan nappiin meni. Lähtiessä isoista olohuoneen ikkunoista näkyi absurdi farssi. Toinen (Aa) heitti Beetä jäätyneellä vesipullolla päähän, jonka jälkeen Bee ajatti Aata jääkiekkomailan kanssa hakkausaikeissa. Hetken mietin, että napsautan oven lukkoon ja sytytän ne hautakynttilät ihan leivinuunin välittömään läheisyyteen. Pukkiteknisistä syistä joutuen marssijärjestys olikin aattona poikkeuksellinen; hautuumaa, pukki, ruoka, sauna. Ja tämä otettakoon käyttöön tulevinakin Jouluina. Kerrankin saimme syödä rauhassa! Lapset rapisteli pakettipapereissa ja me Ukon kanssa vedettiin kinkkua kaksin käsin.

Itkin Joulun aikaan ainakin seitsemän kertaa, siksi vain, että jotenkin sitä vaan tuntee itsensä ihan spesiaaliksi ja kaikki hyvä ja kaunis avaa kyynelkanavat. Mulla vaan on niiiiiiin ihana piiri ympärillä, ettei ole tosikaan!

Lahjoja saatiin paljon, mutta kaikki oli tarpeellista ja huolella ajateltua, Kiitos kaikesta kaikille osallisille:)

Isot pojat onnistui lyömään ällikällä kekseliäisyydellään. Minä sain korvakorut, Cee sen pehmoketun (ei mainittavia traumoja näistä useista ketuista) ja Dee sai oman NOKKAMUKIN!

Lauantaina tulikin minun perhe todelliselle YLLÄTYSVIERAILULLE ja mehän täällä hengailtiin pyjamissa vielä puolilta päivin. Päivä meni aivan liian äkkiä ja sunnuntai hulahti ihan huomaamatta. Sitä samaa patjailua ja öllöttelyä harrastaen. Iltasella tuli lapsenvahti tälle viikolle. Maanantaina työt alkoi molemmilla(!!!) ja lapsenvahti kysyi tokkuraisena peiton alta: Mitähän sille Deelle saa syöttää? Vastasin jalka jo ulko-oven raossa, että ihan mitä vaan saat siihen uppoamaan...

Iltaa kohden kahdella pojalla nousikin sitten kuume. Eli ruokahaluttomuudelle löytyi syy:/ Pöh! Tämä viikko on mennyt melkein tunti tunnilta räpiköiden ja pakkasta on pidellyt sen -30 astetta. Koska Ukon työmatka ja työaika on pidemmät kuin allekirjoittaneen, olen ollut kävelynaisena ja kyllä on muuten raivostuttanut. Se, että juuri tällä viikolla on ollut niin helvetillisen kylmä, että kun köpötät töihin ja saat varpaat ja sormet lämpiämään työaikana, niin sitten samat sävelet toisin päin. Potut kuorit kuumassa vedessä, että kädet lämpiäisi ja keität seuraavan päivän hutut- kaadut sänkyyn nukkumaan 5-6 tuntia tunnin siivuina, heräten säännöllisesti ihan karseaan kipu/raivoitkuun ja melskaukseen. Milloin tupsutukka juoksee ympäri makuuhuonetta, milloin liikesuunta kulkee horisontaalisesti yli äidin, iskän, velipojan, omaan sänkyyn ja taas takaisin. Kello viiden herätyksen aikaan sitä vilkaisee kelloa ja toteaa melkosittain turhaksi unen odottelun ja nousee ylös. Päivä päivältä tarvitsee enemmän peitevoidetta silmien alle ja enemmän rajauksia silmien ympärille.

Bed and breakfast- you make both, pitää paikkansa meillä- yövieraita on tullut ja mennyt- luojan kiitos kaikki on ymmärtäneet, että jos minun pää kalahtaa pöytään kesken lauseen, niin syy ei ole puhujan tylsissä jutuissa.

Tämä aamu kruunasi viikon. Herätys niiden suikaleunien jälkeen 5:30, ylös, suihkuun, Ukon töihin vienti, kotiin, kikarat puolinukuksissa ylös, vaatteisiin, autoon, hoitoon tutustumaan, kaavakkeiden täyttöä (vittuenmämuistaukonpuhelinnumeroatailastensotua) ja sitten kikarat kotiovesta sisään ja juosten kuppi kahvia. Töihin ennättäessä (klo. 10.) onnittelin iteäni peilin edessä kädestä pitäen. Hyvä ämmä! Ihan oikeassa paikassa oikeaan aikaan!

Ja samaan aikaan takaraivo yrittää selvittää *pientä* ongelmaa. Pankkikortti vanhentunut, onko mulle lähetetty uusi? Mihin se on lähetetty?! Onko mulle tullut kirje, että se kortti on pankissa? Onko pankit huomenna auki?! Onko kellään samaa pankkia, sillä jos en saa huomenna uutta korttia niin- we have very happy new year. Ja missä on on tinakauha? Missä ON TINAKAUHA?

Ja niin, Hoo on suurin piirtein asustanut meillä viikon ja se on kyllä mukava tyttö- tykkään ihan hirrrrveesti:)

***
Ja sitten huomenna tuleekin vieraita, kivaa!

***
Ja kun oikeasti käy kierroksilla joka suuntaan, niin tänään avasin töissä jännityksellä itse pakkaamani eväsrasian. Pottumuusia perunasalaatilla. Jestas, että olikin erikoinen yhdistelmä.

Anteeksi sekava kirjoitus, mutta eipä tämä viikko oikein muutakaan tarjoillut. Fiilistä kuvaa todellakin parhaiten otsikko.

***
Työkaveria melkein suukotin poskeen. Huominen extravapaa tuli parhaaseen mahdolliseen saumaan ja se työkaveri, joka tekee minun vuoron on KULTAA!

S.A.

23.12.10

*edit* ainiin, joku otsikkokin piti olla: Hyvää Joulua!

Aamulla Ukko olikin jo vetänyt toppahousut jalkaan ennen heräämistäni- ja oli siis asianmukaisesti pukeutunut (ja asennoitunut) kuusen hakuun. Jo ennen yhdeksää oltiin kuusta hakemassa, kaunein (ja suurin) löytyi ja se köytettiin katolle hienosti kuormaliinoilla auton sisäpuolelta. Siis kuusi katolle ja liinat ikkunoista sisään ja hurhur, matkaan. Hyvin pysyi kyydissä. Joku suksiboksi on siis täysin hyödytön kampe. Ihan hyvin ne rojut pysyy matkassa pelkillä kuormaliinoillakin.

Ostin männä viikolla Matkahuollosta kokonaisedulliseen 10 sentin kappalehintaan kasan suklaakultarahoja. Olen niitä sitten viikon aikaan antanut aina kaikille kivoille. Työkavereille, postintätille, kaupankassalle ja ihan muuten vaan vastaantuleville- hymykin riittää. Varmaan olen saanut sen viimeisenkin hullun leiman otsaan, mutta who cares?! ;D Ne ilmeet joita saajien kasvoilta on tullut vastaan hymyilyttää vielä pitkälle ensi vuottakin:) Hassua, että 90 % kysyy: "Ai miksi MULLE?" "No siks, ku sä oot ollu kilttinä:)"

Työpaikan kahvihuoneeseen levitin sydänmarmeladirasian ja kirjoitin paremman paperin puutteessa kertakäyttökäsipyyhkeeseen, että: "On kiva olla Just teidän työkaveri!" Nimettömiä "Niin sunki" vastauksia piirtyi paperiin pitkin viikkoa. Ja sittten... Työkavereiden kanssa sovittiin, että ei sitten mitään lahjajuttuja, ONKO SELVÄ?" "Ok, selvä juttu!" Ja mitä perkelettä?!??!!! Eiköhän pukukaapissa napottanut lahjapussi, jossa rakastamaani After Eightiä ja supersuloinen sydäntuikkulyhty ja toinen lahjapussi, jossa oli kuivattuja hedelmiä ja glögiä!!! Yhyyyyy! Itkettää, kun oli niin ihanat lahjat ja ottaa pannuun, kun en sitten sopimuksen mukaan ollut varautunut ollenkaan XO!
No onpa mulla kevät aikaa kostaa mokomille!

Työnantajan pehmeä ja hölskyvä paketti vaivaa ihan sikana... Ehkä ihan pakko kurkata sinne ennen huomista... tai ehkä maltan tai... ehkä... tai jos vaan pikkuisen raottaisi...

***

Päivän hervottomimmat naurut saatiin isojen poikien kanssa äsken, kun supiteltiin lahjasalaisuuksia. Pojat olivat keksineet huikean lahjaidean Ceelle. Pehmokettu! Pojalle, joka pelkää kettuja yli kaiken! Siedätyshoitoa! Ja (nyt sitä maagista rummunpärinää) arvatkaapa mitä minä ostin Ceelle? Tattaadadaadaa! Pehmoketun!

Tyrskittiin sitten naurusta kippurassa, että se varmaan saa traumoja loppuelämäkseen. Mikä karmea joulu! Pehmokettuja kaikissa paketeissa!!!

***

Ja mitäs muuta? No paketointia, siivousta ja ruokavalmisteluitahan sitä pitäis vissiin alkaa hommailemaan. Vaan hätäkö tässä? Jos nyt pahimpia romuja potkisi pois tieltä. Jätkien mielestä viimevuotinen Joulupatja on tämänkin vuoden hittijuttu; eli huomenna käydään haudalla, ruokaa, saunaa, pukki ja sitten patjat lattialle ja pötkötellään kolme päivää konvehtirasioiden ja filmien ja kirjojen seassa. Se taitaa olla meidän Joulu sitten siinä! Tykkään:)

Mitä ihaninta Joulua teille kaikille sinne missä ikinä olettekin! Voikaa hyvin ja syökää paljon, tehkää juuri sitä mitä haluatte ja olkaa onnellisia!

S.A.

Laittaisin jonkun Jouluisen kuvan, mutta... en tiedä missä kamera on (ja kaikki näyttävät nyt tosi yllättyneiltä8O).

22.12.10

Mitkä ihmeen ruuhkavuodet?

Minulla on joskus hyvin irrallinen olo, siis semmoinen, että en minä elä tätä elämää, istun vaan perseelläni ja katselen ö-luokan filmiä sivusilmällä. Tai oikeastaan paria eri ö-luokan filmiä ja niinku napsuttelen kanavalta toiselle ja yritän muka pysyä juonessa mukana.

Kirjoitettavaa olisi varmaan taas sadan postauksen verran, tilanteita siellä, täällä ja tuolla. Akkaa pinkoilemassa siellä, täällä ja tuolla. Olen ostanut 2 "kunnollista" joululahjaa, joista molemmat olen käynyt vaihtamassa. Ensimmäisen siksi, etten uskaltanut työntää laturia paikoilleen, joojoojoo, naurakaa vaan. Ja toisen siksi, että enhän minä voi tietää, että "kaikki meidän pojat pelaa rightilta". Ja minä onneton vaan luotin myyjään, joka sanoi, että yleensä oikeakätiset pelaa leftiltä. Sitä ennen olin ylittänyt itseni vertailemalla nohevana komposiitti- (vittu ihan sama miten se kirjotetaan), puu- lasikuitumailojen kestävyyttä. hahhahhhaa. Paraskin pistettiin taas asialle.

No mutta, pukinkonttijutut alkaa siis olla paketissa ja kaikki muu levällään kuin ne kuuluisat Jokisen eväät.

Joululohen ostin yhtenä päivänä ja siellä se pötkötti vakuumissa typerä ilme naamallaan jääkaapissa. Tänään tulin töistä ja kalakalanen oli asettautunut fileiksi pötkölleen ja vetaissut itselleen suola(+salaiset ainesosat) peitteen päälleen ja sain vielä jatko-ohjeet puhelimitse.
Uskotteko jo, että minulla on maailman ihanimpia ystäviä? Ja uskotteko, että meillä kenelläkään ei ole lapamatoja tai tönkkösuolausta kehossa joulun jäljiltä?! (näistä jompikumpi olisi toteutunut minun taidoilla)

Ja kun töissä ratkoo huikeita ongelmia päivän ja sitten hyppää tänne kotielämään, niin ei ole pelkoa, että maailmat sekoittuisivat. Yksinkertaisesti töissä ei voi tapahtua mitään niin kummaa, että se ylittäisi uutiskynnyksen täällä kotona. Eikä toisinpäinkään. Ei tulisi mieleenkään miettiä kotiasioita työaikana. Se otetaan lepona. Kyllä töissäkäynti aina kotiolot voittaa. 6-0.

Tänäänkin ehdin töiden jälkeen etsimään kuusenjalkaa vanhalta talolta. Ehdin käydä pikapikaa kaupassa, kassalla saimme Ukon kanssa puhelun lapsenvahti Beeltä:

"Voitteko tulla päästään mut täältä huoneesta, kun mulla meni ovi lukkoon ja sit mä irrotin kahvan, et olisin avannu sillä ikkunan, et olisin kiertäny ulkokautta ovesta sisään, mut en mä saanu sitte sitä ikkunaa auki, niin että voisitteko niinku tulla aika äkkiä kotiin? Nii, ja Cee ja Dee on tuolla toisella puolella..."


Ja sitten me vaan seisottiin kassalla 20 litraa maitoa kainalossa miettimässä Ukon kanssa, että ajetaanko maailman ääriin (tai niin pitkälle kuin löpö riittää... eli noin 20 kilometriä) ja sitten me ajettiin vaan kotiin.


Tai olisin voinut kirjoittaa semmoisestakin kummallisuudesta, että peräkärry voi luiskahtaa ojaan, kun vaan seisoskelee siinä vieressä...


Tai sitten olisin voinut kirjoittaa siitä, että meille tulee joko joulukuusi tai avioero. Arpa on heitetty! Joojoojoo. Alhaista uhkailla avioerolla, jos en saa joulukuusta, mutta eipä ole Ukollakaan puhtaat jauhot pussissa. Se maalaa kauhukuvaa kaatuneesta kuusesta, koirankusemasta kuusenjalasta, ympäriinsä levinneistä kuusenkoristeista ja neulasista ja....,,,
mutku. Minun joulu ei tunnu joululta ilman kuusta. Edes pikkuruista. Tai sisä- ja ulkokuusesta erikseen ja niistä tosi näteistä tai kauneimmista. Ja jos en saa niitä niin... sitten mulla on vakavaa asiaa sinne virastoon mihin ne laput jätetään, jos hakee eroa. 


Ja ennen kuin pääsin ytimeen mistä aiheesta kirjoittaisin, niin minun pitikin jo nousta perseeltäni ja lähteä paketoimaan jääkiekkomailaa. Hahhahhaa. Sitähän ei takuulla arvaa päällepäin mikä siinä on. Noeiei.


S.A.

20.12.10

Nuorta rakkautta.

Joo, ei siis edelleenkään olla lapsoseni (Aan) kanssa facebook-kavereita ja tämä alkaakin olla jo meidän keskinäinen vitsi. Jos nimittäin kirjoitan jotain, niin eipä mene kauankaan, kun joku yhteinen "ystävä" kysyy Aalta tarkennuksia tai toisinpäin. Tässä muutama viikko takaperin meinasin lentää perseelleni, kun Aan kummitäti soitti, että on sitten poika näköjään "parisuhteessa". No, sydämenvalittu Hoo on sittemmin käynyt meillä kylässä ja Hoolle ostettiin tosi ihana joululahja eilen. Kaunis rannekoru, jossa oli semmoinen sydänkoriste. Uihuihuih;)

Hauskaa oli, että "suhde" oli alkanut facebookin kautta(kotiarestin aikaan) tyyliin: Alakkonäämua? Joomääalansua!

Viime viikolla Aa tuli kotiin ilman takkia. Pakkasta karvan verran alle 30 astetta. Siinä sitten tenttaamaan, että miksi ei ole takki päällä? No, se oli vaan tossa pihalla... Täh? Että miten se sinne pihalle vaan joutui se takki? No jotenki vaan... Kuules poika, tulepa nyt kertomaan se takkijuttu, miten se nyt oikein meni? Öh, noku Hoolla paleli, niin mä annoin oman takin sille ympärille...
OOOOOHHHH...No mikset sitä heti sanonut? Eihän me nyt oltais siitä pultattu! 
Tosi vaikeeta tajuta teidän sääntöjä! Jos on 30 astetta pakkasta, niin pitää olla takki päällä, mutta jos sillä lämmittää tyttöystävää, niin sit se ei haittaa vaikka se ei oo päällä...?!
Joo, jotenkin noin se menee. Nää on vähän semmosia herrasmiesjuttuja ja me ollaan kyllä aika ylpeitä susta:)


Hahhahhaa, tästäpä sitten aasinsiltana sinne lahjaostoksille, ensin poika mietti paitaa lahjaksi ja minä kysyin tiedätkö oikean koon? No en. No mitähän se Hoo voisi tarvita? Pipon! Sillä ei oo paljon koskaan pipoa päässä! Öh, pipon ostaminen tyttöystävälle voi olla hieman riskaabelia, joten miten olis joku koru?
Viesti tulevien vuosien varrelle: ÄLÄ IKINÄ KOSKAAN MILLOINKAAN OSTA MITÄÄN HYÖDYLLISTÄ, JOS ET OLE VALINNASTASI AIVAN VARMA! KORU ON AINA VARMA VALINTA!

Mutta nyt on ostettu koru ja tosi nätti sellainen:) Tosin sanoin kyllä, että jos teille tulee bänät ennen aattoa, niin mä voin ottaa sen;D

S.A.

Ps. Kuinka pitkään sen pitää hengata mukana, että se on miniä????

16.12.10

Melkeen piparkakkutalo...

Juolahtipa tässä yhtenä iltana mieleen, että pitäisköhän askarrella piparitaikinasta jotain... Ensimmäisenä jostain häijystä syystä tuli mieleen olemassa oleva poromuotti ja kun minulla on poroihin vähän semmoinen nurja suhde, että poro on parasta pannulla tai pakastimessa, niin ajattelin sitten taiteilla pipariporokolarin. Siinäpä se;D

Tuolla hangessa on kuulkaa mustaa strösseliäkin poronpipanoita esittämässä. Jätin kuitenkin  sen villeimmän vision (punaisella karkkivärillä verta kentälle) toteuttamatta, luulen, että tässä on jo ihan tarpeeksi ylläriä  lapsukaisille. Oi, mie niiiiiiin odotan, että pääsen leipomaan johonkin koulun myyjäisiin tai muihin tärkeisiin tapahtumiin ;P

Tuli mulla kyllä sekin mieleen, että mitähän kaikkea saisin aikaan, jos vaan viitsisin tuhlata yhtään tästä energiasta johonkin "järkevään", mutta sitten kyllä ajattelin sitäkin, että kyllä pipariporokolarin järjestäminen on aivan tarpeeksi järkevää. Eiks ooki?!

Ja enpä muuten ole ikinä tehnyt mitään piparijuttua jossa pitää liimata ja auton "kaavat" tein itse (ja ei saa sanoa, että sen kyllä huomaa), mutta voisin pitää itseäni ihan kehityskelpoisena yksilönä, tälläkin saralla ;D

Ensi vuodeksi ajattelin tehdä Teurastamon. Possupiparit vaan persuuksista vaijeriin roikkumaan. Tulisko vähän siisti?!

S.A.

13.12.10

Miten tehdään ISO sotku?

Silleen, että töiden jälkeen (18--->) mennään kauppaan ja ostetaan lanttulaatikko-, pastasalaatti- ja vihersalaattiaineet. Pyydetään 3 kpl lapsia avuksi ja levitellään pöydälle leikkuulautoja ja kuorimaveitsiä ja puukkoja. Nostetaan 1 lapsi, jota ei pyydetty talkoisiin, pöydältä lattialle. Kuoritaan ja pilputaan, kukin taitonsa mukaan ja se kenen kädet on vapaana nostaa sitä yhtä lasta lattialle *jatkuvasti*. Kun yksi apulainen (ei se kutsumaton, ikävä kyllä) kyllästyy, kaadetaan penkki lattialle, ettei sen kutsumattoman olisi ihan niin helppoa päästä pöydälle istumaan ja sörkkimään kaikkea. Viedään kutsumaton lastenhuoneeseen ja sieltä se saapuukin ennen itseä takaisin pöydän ääreen apunaan pikkujakkara. Nostetaan yksi lapsi lattialle.

Keitetään pastaa vähän "ylialdenteksi", kun unohdetaan se levylle. Kaadetaan kuumat höyryt omille käsille. Prkle, kylmää vettä vessassa ja tiedetään jo valmiiksi, että se kutsumaton on todennäköisesti ehtinyt sekoittaa lantun kuoret sinne pastasalaattiin, todetaan hetken päästä juurikin näin käyneen. Kehutaan yhtä lasta, koska se osaa laulaa niin hienosti ja KOVAA Jumalan kämmenellä. *rukoillaan, että Jumalalla on homma hanskassa ja suojelusenkelit ehtii ottaa jossain välissä kutsumattomalta apurilta puukon kädestä*.

Todetaan, että tänäkään vuonna 6 litraa lanttuja ei mahdu 5 litran kattilaan. Pyydetään (huudetaan) Joulupukkia hätiin! Tuo minulle 10 litran kattila, lupaan, etten pety vaikka saisin kaksi 10 litran kattilaa.

Päätetään, että tänä  vuonna ei askarrella kortteja. Ei niitä taideta paljon lähetelläkään- muistaakseni ne pitäisi postittaa joskus lähipäivinä...?

***

Tähän kai sopii Aan napakka itsearvionti kotitaloustuntien kulusta ja oppimistaan asioista:

"Tehty kaikenlaista ja mukavaa on ollut. Kaikessa onnistuttu, jos ei hyvin niin jollain lailla sitten. Opettaja on mukava ja omasta mielestä osaan kotitaloutta todella hyvin!"

Puuh. Entä miten sitten soseutetaan 5,2 litraa lanttuja ja lisätään ne loput aineet sinne 5 litran kattilaan????????????? Voi vihne.

S.A.

Torppo ja Törmänen.

Lauantai-iltana täällä Susikairassa (taas) selviteltiin poikain touhuja. Että oliko ne ne, vai ei ja onko nyt aika (taas) tarkistella kotiarestiasioita ja niin edelleen.
Sillan alla oli nähty "kaksipa poikaa Kurikasta" (tupakalla), takin värit täsmäsi Aahan ja Aan kaveriin- ja toki tolloilun lajikin olisi passannut.

Kolmannen asteen kuulustelut pystyyn ja sitkeää hiillostusta (kyllä se tunnustus tulee, jos ovat syyllisiä). Se Aan kaveri sattui tupsahtamaan meille ja istutettiin poitsut pöytään ja faktat esiin. "Teidät on nähty...."
Vaikka aikamonenmoista esitystä on meidänkin pöydässä nähty, niin olisin taipuvainen uskomaan tällä kertaa jätkiä, etteivät olleet olleet siellä sillan alla. Järkytys oli uskottava. Ja myös aito vitutus, joka Aan kohdalla päättyi sanoihin: "Joo, me ei olla siellä oltu, mutta ilmeisesti te olette niin jo päättäneet, että mitä mun auttaa tähän enää sanoa?!" Raotin sitä toista vaihtoehto-ovea, kenellä suurinpiirtein teidän ikäisillä pojilla on nämä harrastukset ja samanlaiset takit? Bee istui myös miettimään (tämäkin puhuu Aan&kaverin syyttömyyden puolesta, sillä Bee on kyllä hanakka lyömään viimeisen naulan arkkuun).

Joo, eli siinä minulla sitten oli kolme poikaa, jotka järjestelmällisesti miettivät yläasteen poikia läpi; takin värit, suunnat missä asuu, "harrastukset" jne. Yksi ehdotti jotain ja toinen sanoi: "Eiiiii, sillä on keltanen pipo..." "Niin muuten onki... ei se se voinu olla..." Kunnes Bee keksii: "No Torppo ja Törmänen! Mähän näin ne, ku olin luistelemassa nii Torpolla oli haava huulessa ja se pyyhki verta semmoisella filtterillä, että kyllä ne on ollu Torppo ja Törmänen!" Aa ja kaveri miettii ja toteaa, että: "No niinpä! Torpolla on samanlainen takki ku mulla ja Törmäsen takki on sun takin värinen!"

***

Myöhemmin illalla havaitsin jonkun piirtäneen abstrakteja kuvioita tussilla sohvaan ja aloitin: "Kukahan TÄN on tehny.......?!?!" Ukko totesi toiselta sohvalta tyynen rauhallisesti, että: "Varmaan Torppo ja Törmänen..."

XD

S.A.

Ps. Vaikka meidän pojat saattaa kuulostaa näissä kirjoituksissa joskus ihan kivoilta ja hauskoilta, niin ne on...no, ihan tavallisia lapsia.

11.12.10

Huippuvalokuvaajia jo kahdessa polvessa.

Meillä ei täällä uudessa kodissa ole vielä oikein vakiintunutta kameran säilytyspaikkaa. Välillä se on pöydällä, välillä jollain lapsista ja välillä (useimmin) hukassa. Yhtenä iltana saunan jälkeen olin ottamassa komeron alahyllyltä alushousuja ja selän takaa kuuluu ihan yllättäin: "Äiti mä otan susta KUVAN!" *räps* Ja toden totta. Cee otti kuvan. Minun perseestä. Maitovalaan valkoinen (ja kokoinen) persuus tallentui kameran muistille. Juurikin niitä tilanteita, jolloin on sanoinkuvaamattoman onnellinen tekniikan kehityksestä- että voi vaan painaa deletenappia, eikä tarvitse mennä naama punajuurenpunaisena hakemaan kehitettyjä persekuvia valokuvaamosta.

Kun sitten välillä purkaa kuvia koneelle, on se huisin jännää. Sieltä voi löytyä mitä vaan. Tässä joulukuun huippuja- ja säästääkseni teidät järkytykseltä ja ruokahalun menetykseltä, ei persettä.


Cee ihan itte. Oma kuva.

Partiomarssi. 
Takaan ja alleviivaan, että Beetä ei tunnista kukaan. Osa täplistä on kynttilöitä partiolaisten käsissä ja osa lumihiutaleita.

"Hei Aa, voitko hoitaa Deetä sillä aikaa, kun äiskä ja iskä käy kaupassa?"
Kun tulimme takaisin, hoitaja ja hoidettava makasivat päällekäin umpiunessa.

Ceen näkemys Remusta. Siinähän se menee. Tai tosta se tuli ja tonne se meni.
***
Mutta kyllähän meillä riittää lahjakkaita valokuvaajia, eikö totta?!
Ja nöyrimmät pahoitteluni, jos jotakuta jäi nyt harmittamaan, ettei tullut persekuvaa ;P

S.A.

10.12.10

Tässä tarinassa on onnellinen loppu!

Joo, sehän meni silleen, että kun minä aloitin työt, Ukko jäi työttömäksi (siis ihanhan se pelkkää lorvintaa ja nenänkaivuuta täällä kotirintamalla on ollut, juu, on on). Mutta aktiivisesti se on hakemusta laitellut sinne, tänne ja tuonne. Vaan ei ole tärpännyt. Paskimmat paikat ei edes kiitä hakemuksesta, saatika ilmoita, että hakemus on tullut perille ja, että ei nyt juuri sinua valittu. Minusta se kertoo firmasta vaan huonoa, jos ei *jumankauta* vaivauduta ilmoittamaan mitään- ei mitään!


No, jos miehellä riittäisi motivaatiota työhön ja melkeimpä mihin työhön vaan, niin jossain kohtaa se alkaa syömään miestä, kun ei mihinkään "kelpaa". Työtähän kuitenkin aina haetaan persoonalla ja itsenä, niin jos sata kertaa pamahtaa ovi kirsun edestä kiinni, niin kyllä siinä vääjäämättä alkaa peiliin vilkuilemaan, että mikä se on, kun ei kelpaa?! No, sitten oli taas avoinna tosi mielenkiintoinen paikka ja eiku työhakemusta menemään. Sitten oli rekrytointifirman haastattelu vielä erikseen ja sitten... hiljaisuus. Kunnes, ko. firmasta (ei siis enää rekryfirmasta) soitettiin, että pääsisikö vielä uudelleen haastatteluun. WTF? Ai, vielä neljä hakijaa jäljellä... ok. Haastattelu2 oli viime perjantaina ja sieltä luvattiin ilmoittaa tiistaina. Tiistaina- hiljaisuus. Tulin töistä ja tunnelma oli apea, suorastaan hyytävän apea:( Yritin olla ihan normaali suurin piirtein, mutta perusvire talossa ja puutarhassa oli ihan ankeista ankein. Tiedättehän, kun haluaisi halata ja sanoa, että kyllä tää tästä ja vielä sulle löytyy töitä, mutta kun ei ne sanat mitään auta. Ei se auta, jos minä uskon, että toinen on hyvä.

Ja miten tässä ajassa enää pärjää matalasti koulutettu/kouluttamaton, kun virtaa täynnä olevia korkeasti koulutettuja (ja perheettömiä) on maailman sivu pullollaan ja työnhakijoina?! Onko kohta 40-vuotias ihan "roska"? Vaikka olisi minkälaista elämänkokemusta ja työkokemusta, niin onko kuitenkin jo auttamattomasti pihalla?

***

Keskiviikkona 16:15 puhelin soi. Koska voisit aloittaa? Miten nopeasti saisitte lastenhoidon järjestymään?

Kysyin Ukolta, että: "Mitä sä vastasit?!" "Sanoin melkeen, että haista vittu, tässä oon puoltoistapäivää miettiny, että vetäskö ittensä kiikkuun vai ampusko päähän... Mikä saatanan tiistai tää nyt ON???? Mutta sanoin vaan, että kahdessa viikossahan kunnalla pitää järjestää se hoitopaikka. Ja sit se kysy, että minkä kokoset vaatteet mulle käy."

***

Että näiltä osin ollaan uuden edessä (taas) ;D Ihan niinku tämä elo ehtisi missään vaiheessa asettumaan raiteilleen.

Loistojuttu. Ei oikein muuta kommentoitavaa, minä kerrankin sanaton.

S.A.

8.12.10

Huippuunsa viritetty rytmitajuttomuus.

Ei helkkaroidi, kuten ehkä muistatte aloitin jumpan alkusyksystä. Ihan olen pontevasti siellä muistanut käydä ja karvaasti olen saanut mummoilta muikkareita, jos en ole muistanut (2 lintsausta). Heti seuraavana päivänä on kolme mummelia tullut töihin tenttaamaan miksen ollut jumpassa. Yritä siinä sitten nohevana lässyttää, että ko oli muuttoa ja muutenki kiirettä... Hyvä vain, että hoputtavat laiskapersettä.

Mutta siihen alkuperäiseen aiheeseen. Olen muka tähän asti pitänyt itseäni suht rytmitajuisena ja jos nyt ei kunto olekaan kohonnut syksyn aikana, niin ainakin on käynyt harvinaisen selväksi, että rytmitajua ei ole. Ei pätkääkään. Olen juuri se, joka sekoilee aivan kaikissa askeleissa. Ei vi**u ole niin selkeää rytmiä ja askelsarjaa, ettei siinä voisi jotenkin seota. Jalat vielä menee jotenkuten (laahaa perässä nyt ainakin), mutta jo vain, kun pitää heilutella käsiä mukana, niin jo on jalatkin solmussa. Ihan tosi! Että yksi askel sivulle ja sitten heilautetaan käsiä ympäri ja huiskis jo on kintut vinossa ja kädet huitoo mihin sattuu. XO

Jumppaope on kiva ja antaa tämmöiselle pässille vapautusta; sanoo sievästi, että jos menee rytmi sekaisin, niin voi tehdä vaan jalkoja. Fine! Kiva juttu! Paitsi, että minä olen hionut tämän huippuun. Minun jalkojen rytmi menee sekaisin, jos katson jonkun toisen heiluvia käsiä! Samperi, pitäis olla semmoiset laput niinkuin ravihevosilla.

Tänään meinasi iskeä oikein järkyttävä masennus. Vittu, mie en osaa edes haaraperushyppyä ilman, että sotkeennun jalkoihini tai, että kädet heiluu ihan tahdottomana minne suuntaan sattuu. Että jalat levaälleen ja kädet levälleen ja sitten niinku paketti kasaan, niin eiköhän mulla ole kädet levällään ja jalat ristissä XO XO XO (silisilisili-myötätunto päänsilitystä taas)

S.A.

Ps. Kyllä minä urheasti kuitenkin kirjoitin "kyllä" jatkaako keväällä?- kyselyyn.
Pps. Ja heiiiiiii, tämä ei ole mikään hieno tsumpa, tai airopik. Ei kun tää on ihan kuntojumppa, joka ei sisällä vaikeita askelsarjoja. Mitä nyt haaraperushypyn.

6.12.10

Itsenäisyyspäivä.

Tänään olisi sitten ohjelmassa partiomarssia. Bee on harrastanut partiota tämän vuoden ja tänään olisi sitten se suuri päivä.
Partion tiimoilta onkin ollut kipakkaa tilannetta ihan täällä kotonakin. Sattuipa nimittäin taannoin niin, että Been partiossa ollessa Been luokkakaveri L soitti ja kysyi Beetä ulos ja minä siihen, että: "Bee on partiossa!" Bee tuli partiosta ja sanoin L:n soittaneen ja, että sanoin hänen olevan partiossa. Siitäkös se riemu repesi!
Bee: SANOIT MITÄ?!
Minä: Että olet partiossa.
Bee: Mä en voi uskoa tätä! Miten tyhmä sä oikeesti voit olla????
Minä: Täh? Häh? Mitäh?
Bee: ETTÄ SÄ MENIT SANOMAAN L:lle ETTÄ MÄ KÄYN PARTIOSSA! SÄ OOT NIIIIIIN TYHMÄ!
Minä: ...öh??? Anteeksi, en millään voinut tietää, että tää on joku valtionsalaisuus...
Bee: Joo, mä en mee enää ikinä kouluun! Kaikki tietää, että mä käyn partiossa ja se on sun syy! Sä oot aivan tyhmä! Sä oot pilannu mun elämän!
Minä: JAA! PITÄISIT SITTEN PUHELIMES PÄÄLLÄ ETTEI SUN KAVERIT SOITTELE MUN PUHELIMEEN JA JOS JOKU ASIA ON NIIN SALAINEN, NIIN KANNATTAIS EHKÄ MAINITA SIITÄ TÄÄLLÄ KOTONAKIN!
***
L ei ollut maininnut mitään koulussa ja rauha laskeutui (hetkeksi) Susikairaan... kunnes:
Bee: Meillä olis perjantaina se vertaissovittelijakoulutus. Mä en mee sinne.
Minä: Ja syystä että...?
Bee: Noku partion T on kans valittu vertaissovitteljaksi ja sit se kuitenki sanoo jotain partiosta ja sit kaikki kuulee ja sit kaikki kiusaa, ku partio on ihan nörttiharrastus... Joo, en mee!
Minä: Ensiksikin, partio ei oo nörttiharrastus ja mun mielestä sun pitäis olla ylpeä noin hyvästä ja kivasta harrastuksesta, jossa tykkäät käydä! Onko se T mukava poika?
Bee: No on tosi mukava.
Minä: Jospa sanoisit sille T:lle, että ei puhuta siellä koulutuksesta partiosta, jos se T on mukava ja fiksu niin kyllä se varmaan ymmärtää... eikö?
Bee: .... niin kai, ehkä....

***
Bee: Äiti, T tajus heti mitä mä tarkotin eikä se puhunut mitään partiosta siellä koulutuksessa ja sanoi vaan, että aika tyhmää on jos joku kiusaa partion takia.
Minä: No minustakin se on tosi tyhmää, voisit sanoa, jos joku kiusaa, että ei sinne partioon tommosia päänaukojia edes otettais...
***
Ja tähän päivään: Edellä kerrotut esimerkit luettuanne voitte kuvitella mikä määrä psyykkausta täällä on tarvittu; kulkuehan menee Susikairan keskustan läpi ja pahimmassa tapauksessa otetaan kuvia lehteen (!!!!!!!!!).
***
Beehän siis aloitti aikoinaan mäkihyppyharrastuksen, joka päättyi ensimmäisiin kisoihin. Samassa sarjassa oli 3 kilpailjaa, joista 2 oli harrastanut hyppyä jo pari vuotta ja tämä meidän täydellisyyteen pyrkivä ja erittäin voimakkaalla kilpailuvietillä varustettu sankari. Jäätyään kisassa kolmanneksi, sankari paiskoi sukset ja kypärät pitkin mäkimonttua ja kuulutti suureen ääneen: "MÄ EN AIO HYPÄTÄ ENÄÄ KOSKAAN!" Ja päätös on pitänyt.
Tästä pääteltiin Ukon kanssa, että noi yksilölajit ei taida olla tämän lapsen juttu ollenkaan... ja sitten löytyi partio, jossa ryhmä toimii ryhmänä ja yksilön ei tarvitse loistaa yksilönä. Sopii pojan luonteelle paremmin kuin hyvin ja Bee tykkää aivan hirmuisesti itse (kunhan kukaan ei vaan saa tietää...).
***
Aa yritti rohkaista Beetä: "Jos joku alkaa aukoon päätä sulle siitä partiosta, niin sanot vaan mulle..."
Bee sarkastisesti siihen: "Ai mitä sä aattelit sitten tehdä? Lyödä itseltäs toisenkin silmän mustaksi polkupyörällä vai?"

XD

S.A.

4.12.10

Lauantai-illan huumaa?

Hittiläinen, että noi otsikot on niin rasittavia keksittäviä XO. Joo, 11 päivän työputki tuli ja meni. Eilen kävin tuossa naapurikunnassa ja sitten illalla olin ihan kuolemanväsynyt- mutta onneksi tänään sai nukkua seitsemään ja tänään ei ollut mitään ihmeempiä puuhia (tai olisi ollut, mutten tehnyt).

Pitäisi olla varovainen siitä, mitä kirjoittaa. Edellisessä postauksessa kirjoitin mustista silmistä ja niitähän onkin talossa oikein kaksin(!!!) kappalein. Aalla ja Deellä. Aa jostain käsittämättömästä syystä säilyttää pyöräänsä koulun pihalla jossain lumikinoksen korkeimmalla harjalla ja sitä alas ottaessaan oli liukastunut, kaatunut pyllylleen ja pyörän sarvi silmään. Komia on! Dee taas oli tullut keittiönpöydältä *huiskis* lattialle ja siitä sitten normaali violetti silmämeikki. Komia on!

***
Talokauppoihin tuhraantui 30 min (matkoihin 5+5 ja itse papereiden plaraamiseen ja allekirjoitukseen 20 min.) AI, että MIE OON TEHOKAS! Ukko oli yön aikana sisäistänyt ohjeistuksen ja siitä ei sitten aamulla enää keskusteltu. Hah, Bee teki jonkun bisnessuunnitelman, jossa meillä kaikilla oli omat vastuualueet. Yllätys, yllätys- minä olin järjestelyvastaava ja Ukko lopputarkastaja. Jos lapsikin tajuaa kuka hallitsee perheen logistiikan niin miksi säännöllisin väliajoin lopputarkastaja yrittää tunkea järjestelyvastaavan alueelle...?! Jokseenkin jäi kuitenkin vähän p***anmaku suuhun siitä kahnauksesta ja eilen sitten soitin työmatkan alusta kotiin. Ääni oli varmaan niin hyinen, että kutisti pallitkin. Joka saamarin auto välkytti valoja minulle, vaikka ei ollut pitkät päällä eikä mitään poroja tms. haittoja tiellä. Muistilokeroista kaivoin tiedon, että katsastuksen jälkeen Ukko sanoi, että valot pitää kohdistaa uudelleen. S**tana, V***u, P***ele, ihan totta?! Minä olen ainoa, joka meillä ajelee pitkiä matkoja ja sitten valot sojottaa "toinen Kittilään ja toinen kattilaan" tai "toinen kattoo vittuun ja toinen kattoo, että mihin vittuun se toinen kattoo"- ihan tosi, tosi, tosi lähellä oli, etten kurvaa parkkiin ja potki umpioita konehuoneen puolelle. Että nyt on niinku kohdistettu uudelleen!

Löysin sitten jonkun hätäapu hanikan, jolla sain vastaantulijoille vähän siedettävämmät olot (tai ainakin se räpsyttely lakkasi) ja tunteetkin ehti lauhtua päivän aikana.

Vaan jopas on ollut säpäkkä viikko ja nyt kohta lauantaisaunaan hyvillä mielin. Rauha laskeutuu Susikairaan ja ihmisillä (jopa Akallakin) on hyvä tahto.

Ja kootut pikkupoikain touhut: (Sorry, fabokaverit tulee toistoa, mutta kun jotenkin tuntuu, että nämä säilyy paremmin muistoissa täällä blogissa.)
Eilen saunan jälkeen Cee kampasi minun hiuksia ja pörrötti hiukset sekaisin uudelleen käsillään todeten: "Äiti, mä teen susta SEKOPÄÄN!" Ja hetken kuluttua Dee marssi vessasta vessaharja pyöritettynä tukkaansa kiinni... (ei muuta kuin uudelleen pesulle). Tämmöisten aikojen jälkeen sänkyyn kaatuessaan sitä jotenkin hengittää tooooosiiiii syyyyyväääään... ja herää seitsemältä taas virtaa täynnä kohti uusia jännittäviä tilanteita. Huihai!

Täältä tähän ja näihin hyviin tunnelmiin:)!

S.A.

2.12.10

Mitä ihmeen vääntöä?!

Jos nyt ei sitten muuten riittäisi puuhaa ja sähellystä, niin sovitaan vaan sitten vanhan talon myyntipäivä... öö...niinku vaikka huomiselle (tai siis eilisen huomiselle eli tälle päivälle). Seuraa taas tykitystä ja epäilijöille tiedoksi, että tämä menee taas siihen samaan vakuuttelukategoriaan- ei, meistä ei koskaan voisi tulla rakentajia.

Kysyin töissä muutama viikko sitten, että jos talokaupat pitääkin tehdä aiemmin
(syy: tontille rakentajien rakennuslupien haku yms. helpottuu, sen olisi voinut tehdä myös niin, että minä olisin valmiiksi hakenut rakennuslupia jne. mutta tuurini tuntien, sieltä vanhalta tontilta paljastuisi joku liito-oravien pesäkolo tai suojelutipilinnun lentoreitti- eikä niin ollen sinne saa mitään rivitaloa tehdä), niin että onnistuuko puikahtaa asioilla. Juu, onnistuu.

Eilen sitten. Katos vaan, joo eilen! Ukko laittoi tekstiviestiä (3kpl), että niinku 11 kaupanteko sitten toinen viesti, että 9:30 pankkiin- ja niin, jäin sitten siihen uskoon, että tuo 9:30 aika on se mikä pitää paikkansa ja vaihdoin työvuoron iltavuoroon, että ehdin hoitaa asian ennen töitä.
Vaan niitä olikin kaksi erillistä aikaa- ja molemmat pitää paikkansa. Ja tietysti töissä on juurikin samaan aikaan yksi kokous ja jätän työkaverin suoranaisesti kuseen siksi aikaa. Toivon mukaan kaupanvahvistajalla on kynä ojossa ja minulla menee korkeintaan 2 minuuttia aikaa siellä.
***
Illalla meni ihan kokonainen minuutti aikaa siihen, että päästiin karjuntatasolle kommunikoinnissa- EN MINÄ VOI TIETÄÄÄ... ENKÄ MINÄ
VOI TIETÄÄ ja voi sun perskeles. Ukko vielä ihmetteli ääneen, että mihinhän häntä siellä oikeasti tarvitaan? Kun vanha talo ja tontti on minun nimissä, mutta kuulemma laki velvoittaa, jos toinen osapuoli aikoo myydä perheen ainoan asunnon, niin toisenkin osapuolen pitää olla paikalla.
Selvensin, että kyllä mä tavallaan tajuan. Että jos niinku juolahtais mieleen myydä talo, käärästä rahat taskuun ja ostaa yksi menolippu Bahamalle, niin onhan se ihan kiva silläkin joka jää lasten kanssa kodittomana kotimaahan tietää, että näin on käynyt...
Ei sillä, että ikinä olis tullut itellä mieleen... mutta noin niinku periaatteessa ja kuvitellussa tilanteessa. (Hohoohooo;D) Seuraava postaus tuleekin sitten varmaan sieltä Bahamalta.

S.A.

Ps. Sählymailakin löytyi.
Pps. Se perimmäinen säätäminen nyt koski lähinnä sitä, että kuka hakee kenetkin autolla. Minun mielestä minä voin mennä hetkeksi töihin ja Ukko hakee minut 5 vaille 11 ja Ukon mielestä minun ei pitäisi edes käydä töissä siinä välissä vaan huristella pitkinpoikin Susikairaa ensin pankkiin ja sitten hakemaan Ukko ja lapset ja sitten tuoda ne takaisin kotiin ja mennä sitten töihin joskus... noin tunti-puolitoista myöhässä. Katotaanpa kenellä on musta silmä, ennen kuin päivä on ohi.
Ppps. Ja koska tämä on minun blogi, niin saa laittaa vaan päänsilittelykommentteja minulle, että voi Akka, olet jälleen kerran niiiiiiin oikeassa, sun suunnitelma on paljon järkevämpi. Nih!

30.11.10

Miten hyvän päivän saa päättymään melko syvään raivoon?

Töistä tullessa täällä kotona oli leivinuunissa tehtyä jauhelihaperunapaistosta ja kaffeet keitettynä. Olin kovin ilahtunut lautaselle asetellusta ruoasta ja pöytään tarjoillusta maidosta. Itseasiassa taidan olla aivan hyvä miehenkouluttaja, jos näin tarkemmin miettii. No, tästä sitten vissiin tuli joku sädekehä pään päälle ja lupauduin omenapiirakan tekoon lasten kanssa. VIRHE.
Ensin kauppaan hakemaan omenoita ja sitten kotiin. Yhden piirakan tekoon käytettiin 10 kättä, joista 8 oli liikaa. Omenoita piirakkaan eksyi aiotun viiden sijaan 1 ja puuttuvat omenat korvattiin leikkuulaudalla seilanneilla sormenpäillä. Piirakka leivinuuniin, kellosta aikaa. Siis 19:15 meni uuniin (aiottu aika 30 min). Aa totesi: "Olis muuten huomenna sählyä, että missähän mun maila on?" Jännä juttu, että Been maila on ihan nätisti siellä missä kuuluukin ja Aan maila voi ehkä olla vanhan talon pihalla (lumen alla), sisällä, autotallissa tai sitten jossakin muualla. No eipä muuta kuin auton rattiin Aan kanssa mailaa etsimään. Tarvinneeko täsmentää, että juurikin tuntia aiemmin ajettiin Aan kanssa kaksi kertaa vanhan talon ohi omenanostoreissulla. Eipä juolahtanut silloin mieleen mailat, ei.

Mailaa ei löytynyt ja enpä mennyt potkimaan nietoksia kaverina. Silmissä kimmelsi jo ihana omena-sormipiirakka.

Ja kello on nyt 20:30 ja se Vitun piirakka napottaa raakana tuolla samperin leivinuunissa. Ärsyttää muuten kohtuullisen napakasti XO.

Niin, että en sitten enää ikinä leivo YHTÄÄN MITÄÄN. Enkä muuten paista kinkkuakaan. Paistakoon se, jolla näyttää olevan välit kunnossa tuon uunin kanssa.

S.A.

Mutta mahtuihan päivään aivan loistojuttukin:) "Tuhlasin" eilen rahojani ja ostin pikkupoikien huoneeseen lelujen säilytysjärjestelmän. Tänään yhden puhelun jälkeen huomasinkin tuhlanneeni veljen rahat omien sijasta. Kiitti äiti, kun hoksasit järjestellä jutun näin!

26.11.10

Pappi, lukkari...

HahhahhhaaaXD Selasin pikapikaa sähköposteja läpi ja ihan helmi markkinointikirje löytyi roskakorista.

Hei Akka!
Myy tarpeeton tavarasi!

Hanki ilmaiseksi kiva aikuisten lelu!

Todellakin "tarpeeton tavara" myydään eniten tarjoavalle (tiettävästi onnistunut tuottamaan 4 kaistapäistä kakaraa)... Kyllä on hullulla halvat huvit ja mulla ilmaiset! (Kirje markkinoi siis huutonetin tapaista toripalvelua ja aikuistenlelu-teksti oli kaiketi mainos, en lukenut tarkemmin, koska ulvoin naurusta.)

***

No yön yli nukuttuani aamu näyttikin jo mukavammalta. Murkkiksen muisti on noin 12 tuntia, koska ihan pokkana kahden viikon kotiarestin langetuksen jälkeen ensimmäinen kysymys aamulla oli: Saanko lähteä kattoon kisoja? ÖÖ, no et!
***
Cee on talon virallinen saarnaaja. Vauhtia haetaan seurakunnankerhosta ja tulevaisuuden toiveammatti onkin "Marika-pappi". No, mikäpä se siinä. Jos kirkonrivit kaipaa tuuletusta, niin täältä pesee. Viikonloppuna mietittiin (saarnaa kuunnellessa) tuota lasten ajatusmaailmaa. Kun poika jutusteli Isä meidän"-rukousta tapaillen: meitä vastaan rikkoneet ja täsmensi sitten itse, että "ei se haittaa, jos on vaan pikkusen rikki". Vaikein noudatettava kohta meillä seurakuntalaisilla oli "älkää naurako" XD. Luonnollisesti Raamattu ja uusi testamentti kulkee näppärästi kainalossa ja virsikirjassa alkaa olla sivut hiuti ahkerasta selailusta.

Jotainhan tässä kasvatuksessa menee päin seiniä... Eikö niistä kukaan voi olla ihan PerttiPerusjätkä?!

Mutta täältäpä tähän taas tällä kertaa. Riemukasta perjantai-iltaa, kaverit!

S.A.

25.11.10

spruits.

Työpäiviltä ylijäävät ajat menee... hmm... kävelyyn, syömiseen, tavaroiden siirtelyyn, pyykinpesuun, saunomiseen, *tämän järjettömän kakofonian sietämiseen (kello on taas 20:00 ja äidin sietokyvyn lakipistettä ollaan lähellä)*, harrastuskuskauksiin (pakkasta ollut rapiat 20 astetta), niin ja nukkumiseen. Sen lisäksi viikonloppu oli mitä parhain, täynnänsä ihania ihmisiä, pikkupikkupikkujoulua, mummon ja Iskän vierailua, hyvää ruokaa ja muuttopuuhia (juurikin sitä jäljellä olevaa v-maista pikkusälää, joka pitää käydä läpi ja miettiä, mitä niille tehdään), toki vieläkin on jotain silppua jäljellä -hohhoi, haetaan kun jaksetaan, jos jaksetaan-.

Ja tänään sitten thö sankari jäi sitten ihan rysän päältä takin taskusta tupakkaa näpistämästä. Pihkura ja pahalainen! Mietin päivän töissä ja Ukko kotona ja sitten kotona oli jälleen kes-kus-te-lu-a ja siihenhän se taas lopussa meni, että poika parkui kurkku suorana MULLA EI OO ENÄÄ YHTÄÄN KAVERIA, TE OOTTE NIIIIIIN TYHMIÄ, MIKS PITÄÄ SOITTAA KAIKKIEN VANHEMMILLE? Vasta-argumentteina: "No tota, jos aina samojen kavereiden kanssa toilailusta häkki heilahtaa, niin oottekohan ihan sopiva "jengi"?" "No se vähän niinku kuuluu vanhemmuuden toimenkuvaan olla niiin tyhmä..." "Siks pitää, että kyllä minä haluaisin, että minulle myös soitettaisiin, jos sinä tekisit jotain tai kaupittelisit sellaista, mitä sinulla ei pitäisi olla ensinkään. Mutta voit olla ihan varma, että mieluusti olisin soittelematta näissä merkeissä- joka tapauksessa sinä olet meidän lapsi ja tämä asia selvitetään! Ja on kyllä ihan mielenkiintoista pohtia miten tämä velka-asia hoidetaan? Jos olet velkaa yhden tupakan toiselle alaikäiselle, niin pitäähän meidän selvittää mikä on käypä hinta ko. tuotteesta markkinoilla tällä hetkellä..."

Tosi kivaa, että on neljä lasta ja nuorin vasta vaippaikäinen. Dee onkin muuten oppinut avaamaan jääkaapin oven (siis kolme alinta hyllyä on tyhjillään ja ainakin lenkkipaketti patterin takana), Dee osaa tiputtaa vessanpönttöön kaikenlaista (kertakäyttöhanskat on ihan jees pönttöongintaan), tiskikoneesta löytyi pesty lelupyssy, koira on vähän "vaiheessa" uuteen kotiin sopeutumisessa (lue pari kohtaa on toistuvan merkkailun kohteena) ...


Äsh. Pakko lopettaa, alkaa hengästyttää jo tämä kirjoittaminen ja yritän kovasti muistaa, että huonon päivän jälkeen tulee todennäköisesti vielä huonompi päivä.

Hah, niin tosiaan. Eilen selviteltiin tämmöstä älyttömyyttä: KOKO yläasteella on joku "spruittailu"-epidemia, ja mitäs se sitten on? NO VOI VITTU SYLJETÄÄN TOISTEN PÄÄLLE! Lähdenkin tästä spruittaileen noi kullannuput pötkölleen ja spruittaan koirankin samalla vaivalla.

S.A.

18.11.10

Ai kaikki vaan poikia...

Pakko aamun tunnelmien tasoitukseksi kertoa teille, että en minäkään ole täydellinen (vaikkakin pelottavan lähellä sitä...)
Just purkasin tuossa laatikoita, niin arvatkaapa mitä löytyi?

Kaikkea vanhaa ja tarpeetonta sitä tulee säilöttyäkin ;D 

S.A.
Ps. Otsikko tuli siitä, että nyt palattuani työelämään ja "ihmisten" pariin, niin olen ihan luvattoman monta kertaa törmännyt siihen kommenttiin, että sain/olen saanut "vain" poikia. EKSKJYYSMII??? Kenethän noista nyt sitten vaihtais pois?

OIJOIJOI.

Ihan kauheeta! Kun pitäisi käydä töissä ja olla sielläkin jotenkin läsnä ja tehdä töitä ajatuksella, niin eiköhän perseessä purista kylmä rinki, että mitäköhän se Ukkokulta on keksinyt täällä kotirintamalla puuhata.
Pitäisi jotenkin pystyä jakautumaan kahdeksi, se toinen minä olisi töissä ja se toinen minä seisoisi seinän porakoneen välissä.
Sääntö nro. 1. Tauluja EI laiteta seiniin ennen kuin huonekalut on paikoillaan!
Sääntö nro. 2. Seiniin kiinnitettävien tuotteiden sijoittelusta keskustellaan ja jos niistä ei keskustella, niin ne laitetaan niihin paikkoihin, jotka Akka on ilmoittanut. (Veitsimagneetti: minusta sen paikka on leikkuulaudan vieressä, Ukko ehdottaa vastakkaista seinää. Joo tosi kätevää! Juosta sitten puukko kädessä pitkin keittiötä...näinkin tapaturma-altiissa perheessä sehän olisi ihan takuulla... äh, no tiedätte mitä tarkoitan.)
Sääntö nro. 3. Jos ei vielä ole päätetty vaatekaapin paikkaa, niin ei sinne nyt tarvitse koko vaatevarastoa tyhjentää. Eihän?
***
Onneksi töissä suhtauduttiin tähän minun ahdinkoon kaikella vakavuudella ja minulla onkin neljän päivän vapaa. Ehtiihän siinä ajassa vaikka mitä! Niinku esim. piilottaa porakoneet ja niellä naulat ja ruuvit.

Reiluna naisena olen kuitenkin antanut vastuullisia tehtäviä Ukolle;  leivinuunin lämmitys yms. niin onko se nyt ihan liikaa vaadittu, että antaisi tapettien olla?!! Ei yhtään reikää! Minnekään! (Tai minä kyllä keksin mihin niitä puukkoja voi laittaa pystyyn...)
***
Ja jos joku aikoo sanoa jotain kaunista, että "no se osallistuu kuitenkin", niin paketoin Ukon ja porakoneen onnelliselle uudelle omistajalle. Kaupanpäälle lähtee pari purkkia maalia ja saha.

*huohhuohhuoh*

S.A.

Ps. Rakstanhan mä sitä kuitenkin. Ilman porakonetta vähän enemmän kuin koneen kanssa.

16.11.10

Ruoka-aika.

Keittiön kello.

Jääkaapin päältä löytyy lääkelaatikko ja "housekeepers box" (siinä on älyttömän kätevä välipohja, onko hyvä piilo namuille, onko!?)

Oikeastaan koko talon katot on valkoista lautaa (paitsi sen meidän oman makuuhuoneen, joka on ruskea katosta, seinistä ja lattiasta- aika pahvilaatikko-olo tulee siellä, mutta sehän oli tarkoituskin maalata, kunhan ehtii...
Ja nyt nukkumaan, että jaksaa huomenna taas touhuta.
***
Hah, kuvat taas taattua kökkölaatua, mutku ei täällä vielä ole mitään muutakaan kuvattavaa:/ 

S.A.

14.11.10

Isänpäivää.

 Aan leipoma kakku. Hyvä. Aan itse tekemä kinuski pinnassa. Erittäin hyvä.
Kirjahyllyt.
Loistovinkkisivustolla oli vinkki kirjojen järjestämisestä sateenkaarenväreihin. Tulee "rauhallisempi" tunnelma. Tykkään kovasti:) Tässä siis vasta osa kirjoista, vielä pari hyllyä pitäisi värijärjestää. Uuden (tai siis käytetyn, mutta meille uuden) ruokapöydän pitäisi tulla vielä tänään, jihuu! Sitten pääsee kunnolla keittiön kimppuun!

Ja portaiden alla asuu ihan järjettömän lihava (ja KESY) HIIRIMYYRÄ! Ei noista pääse eroon milläääääään! XO

S.A.

Ps. Isänpäivän laulut meni ns. pyllylleen, kun poliisit ja ambulanssimiehet juoksenteli pitkin tuota meidän lähimetsää (olisikohan joku saanut sairaskohtauksen kuntopolulla tms.), niin sittenhän me tietysti nenät ikkunassa kiinni vahdattiin sinne metsikköön ja iskä esitti nukkuvaa sinnikkäästi:) Lahjaksi kortit ja kunnon talvikinttaat niskavillavuorella ja yksi musta pyykkipoika (Ceeltä).

13.11.10

Kuvia!!!


(Hahhahhhaaaa, ihan vaan kaksi näpäystä ja kummastakaan ei saa edes mitään kuvaa kokonaisuudesta...)
Pieni järjestetty nurkkaus ja viinimakupala, sillä koskaan ei ole niin kiire, ettei ehdi pysähtyä viinilasilliselle ystävien kanssa- ei koskaan. Tärkeysjärjestys ennen kaikkea:)

(toim. huom. noita verhoja on siis reunoilla mustat ja kolme valkeaa keskellä... tulee parempaa kuvaa jahka ehdin, nyt ystävät ja sukulaiset menee kaiken muun edelle:)) Ja paras oli kommentti yhdeltä ystävältä pienestä makupalakuvasta, että "voin vain kuvitella tunnelmaa a la Susis" :)

(aiemman postauksen happamat tunnelmat olkoon mennyttä ja ei muuta kuin leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä;D)

S.A.

12.11.10

Pässinpäät ry.

Ihan niinku nyt ei olisi tätä purkamista ja muuta puuhaa, niin eiköhän veljekset *saatanan* latvalahot järjestä ylimääräistä häslinkiä. No se case selvitettiin eilen illalla ja ihan RAUHALLISESTI SELVITETTIIN VILKKAALLA SANANVAIHDOLLA ja vittu viidellä puhelulla taas tätä soppaa *huoh*. No selvitettiin kuitenkin ja kun pulssin tasaannuttua kahdeltatoista kävin nukkumaan kuuden herätys repikin aamulla niitä viimeisiä hermonsäikeitä. (Äiti! Mikset sanonut, että murkkuikäiset on paskaa sakkia?! Ja niiden takia pitää valvoa yöt!?)
Aamulla kahvittelin kynttilänvalossa ja hankin sitä "hyvää flowta".
Työpäivän jälkeen kävelin (lue: raahustin) kotiin ja aika tyhmää oli ostaa 15 puuhenkaria, niitä on varsin tylsää kantaa pitkin metsiä isossa muovipussissa.

Pääsin kotiin ja sitten veljeksillä oli joku koululeikki menossa, joka päätyi siihen, että Bee juoksee karmaisevan huudon kanssa luokasta, koska Aa heitti Ceen Been nenään. Että niinku ei jumamithelftähvittumitäh? Eikö riitä töniminen, nipistely, sanallinen "hakkailu"? No ei näköjään.
Varokaa lentäviä lapsia!

Ukko kulta; be careful, tai mä heitän sua naapurilla?!

S.A.

Ps. Uudessa kodissa ihanaa on se, että saatoin liueta vastuuntuntoisena aikuisena paikalta ja lukkiutua purkamaan laatikoita yhteen huoneeseen. Shhhh. Tänne EI SAA TULLA!

10.11.10

Jo 3 yötä kotona:)

Päästiin siis muuttamaan JO viime sunnuntaina. Minun visioni oli jotain sen suuntaista, että siirretään tärkeimpiä (esim. patjat) ensin ja sitten pikku hiljaa päivien varrella loput. Nooh.
Meille on jostain ihmeen syystä siunaantunut monta mahtavaa ystävää. Yksi lainasi kuorma-autoa, toinen autteli oman ison auton kanssa, yksi kantoi ja pakkasi, yksi hoiti Deetä koko päivän, yksi ja yksi toinen autteli purkamisessa.
(Ja kenenkään on turha väittää, että me oltaisiin mukavia ja siksi meillä on mukavia kavereita, ei me niiiiiiin mukavia olla kuitenkaan, vaan ollaanpa oltu jonossa keulilla, kun hyviä ystäviä on jaettu:)) Tiiätte kyllä, RAKASTAN TEITÄ!

Isot pojatkin oli suurena apuna kantamassa ja arvioisin, että 85% tavaroista on muutettu. Terassikalusteita ja sen sellaisia juttuja on vielä vanhassa talossa, mutta nehän ei nyt talven kynnyksellä taida olla mikään hittijuttu muutenkaan ;D

Olin purkamassa täällä uudessa kodissa ja isännät pakkaili vanhasta paikasta tavaroita ...hmmm... tehokkaasti ja miehekkäästi;D Jätesäkeistä löytyi mm. roskia ja kenkiä ja vaatetta. Kaikki samasta säkistä. No oma moka, kun en ollut vienyt roskasäkkejä aikanaan roskiin. Purkaessa kaadoin säkin sängylle ja siinähän ne pizzasta irrotetut jalapenot tökötti tanssikengässä:)

Sunnuntai-iltana laitoin kellon soimaan ja Ukko kysyi, moneksiko? Vastasin, että kuudeksi. Miksi niin aikaisin? No, musta tuntuu, että saattaa olla aamulla kamppeita hukassa yhdellä jos toisellakin.

Itselleni en löytänyt talvikenkiä ja töihin painelin Crockseilla, olikin tullut sopivasti kunnon talvi yön aikana ja höttyrälunta sen 15 senttiä. Onneksi villasukat kuivuu aika nopsaan.

Anoppi tuli eilen, luojan kiitos. Toiveissa on saada ruoaksi jotain muutakin kuin mikronakkeja ja Saarioisten savikiekkoja.

Kaapin paikoista käydään vääntöä ja olen pa-has-sa alakynnessä, koska en ole päivisin täällä huseeraamassa. Illat on yhtä pitkää "the katsetta". Anoppi on viisaasti pysynyt puolueettomana toistaiseksi. Ehkäpä minä ensi sunnuntaina suoritan omat tanssikuviot huonekalujen kanssa?!

Hahhaa. Lopuksi vielä tämän iltainen "puhutaankohan me nyt ihan samasta asiasta"-tilanne:

Lähtökohta: Aa passitetaan ostamaan lähikaupasta (M-market) leivinpaperia. Annan 3 euroa. Alan silittää verhoja. Saan ensimmäisen silitettyä ja yritän varvistella sitä verhotankoon. Totean, että: "Ei riitä ämmällä sentit!" Johon Ukko: "NO MIKSI IHMEESSÄ SÄ ET ANTANUT SILLE TARPEEKSI RAHAA?" "Täh!?" "No pitääkö sitä pihdata niitä rahoja, jos laitat ostamaan leivinpaperia?????" "Siis...öö...mä en yllä laittaan näitä verhoja ilman tuolia, että mulla niinku loppuu kropasta sentit kesken...." "Hahhaahhhaa, mä luulin, että Aa soitti, ettei rahat riitä siellä ÄMMÄLLÄ!"

Olisipas kivaa laittaa kuvaa vaikka olohuoneen sisustuksesta, mutta kamera ja kameran laturi ja konejohto on jossain ja aivan satavarmasti eri laatikoissa ja eri huoneissa (jos ei jopa eri taloissa...)

Niin, ja joo! Minä rakastan jo tätä kotia. Tuntuu niin hyvältä ja leivinuunin lämpö on pehmeä:) Olen kovin onnellinen!

S.A.

5.11.10

Kodin sisustusta.

Hahhahhaaa;D
Kuitenkin odotitte jotain tätä tapettia sinne ja tätä tänne juttua.
No ei tuu!
Aloitan näistä ihanista pikkujutuista!
Saeman rintatipoista ja Saeman salaattimausteesta, tämä muuten tekee ihan tavallisesta vihersalaatista aivan tautisen hyvää! Rintatipat tuli hankittua ihan vaan siitä syystä, että tuo pullo on suorastaan 
*sanat loppuu* taivaallinen!
Mikä tahansa flunssa säikähtää takuulla tästä tropista!
Ja jos olen joskus tullut maininneeksi sairaanloisesta "vanhojen juttujen" ihannoinnista (alk. sotaveteraanit), niin tää on just sitä! :)

Mutta BAI TÖ WEI.
Sanoin töissä, että on tullut blogattua tässä tovonen ja lukijoitakin tuntuu olevan ((???) Hihhiihhhiiih, on toi lukijalaatikkokin pimennyt sitten viime näkemän, oonkohan ite sen sössinyt vai onko muillakin samaa ongelmaa???)Mutta siis elelen siinä uskossa, että joku täällä vielä jaksaa käydä?!
Niin kysyin töissä, että saanko sitten linkittää työjutskia, koska oon niistä ite niin täpinöissäni! Uudet sivut ja verkkokauppa aukeaa viimeistään ensi vuoden alussa, että sittenpä lisää kaikkea aaaaaiiiivaaaan ihanaaaaaaaa:)
Jos käsintehty ja kotimainen ja sisustus ja sen semmoinen "piiperrys" kiinnostaa, niin kannattaa pysyä linjoilla;)

Ja jos muuten vaan kiinnostaa, niin kannattaa pysyä linjoilla, koska
...sunnuntaina meidän uuden kodin vanhat omistajat saa uuden kotinsa avaimet ja koska ME (lue: minä) ollaan niiiiin hoppuhousuja, niin me mennään avuksi muuttamaan ne miedän kodista alta pois :P 
(koska sitä nopeemminhan me päästään uuteen kotiin!)

Life is pretty good!

S.A. 

 Ps. Mullahan piti muuten ihan huvikseni kysyä, että kuinka montaa kiinnostaa lukea välillä näitä tuotejuttuja?! Painakaa vaikka hymyä, jos jaksattaa ja o-outa, jos ei jaksata :)

2.11.10

Jalat oven raossa ja muuta tiistaihöpötystä.

Jos X tahtoo muuttaa taloon Y ja Y-talon asukkaat tahtoo kovasti muuttaa taloon Z, niin voiko X mennä Z-talon ovelle riehumaan, että MUUTTAKAA NYT PERKELE! Z on luvannut, että talo on tyhjä 8.11. Mikä helftin 8.?! Mulla niiiiiiin repeää hermo täällä pahvilaatikkoromukasassa, mikään ei ole tallessa, eikä voi edes löytyä ja ensi viikonloppuna olisi kaksi vapaata ja seuraavat vapaat luoja nähköön missä tulevaisuudessa XO
Nih. Sympatiaa mulle ja kärsivällisyyttä!


Pieni omaisuus on jo mennyt sisustusjuttuihin, mutta onneksi (vain) mielikuvissa, siis suunnitteluasteella mennään ja haluan kaiken olemassa olevan paikoilleen, ennen kuin mietin mitä oikeasti tarvitaan. 


Mutta eniten minä haluan sinne KOTIIN!


Ja mitäs muuta? No Aa oli saanut kolme omituista "huono-olo" kohtausta; väri pakenee kasvoilta, pistelee rintaa, jalat menee alta. No, kummitäti (ambulanssihlö) oli käyttänyt poikaa asemalla; verensokerit (ok), verenpaineet (ok) ja thiihihhiii sydänfilmi (ok). Siis kummitäti oli vitsinä kysynyt otetaanko sydänfilmi ja poika tietenkin siihen, että "JOOOO!" Herkulliseksi homma menikin sitten arkena, kun patistin pojan vielä mittauttamaan hemoglobiinin (ok) kouluterveydenhoitajalle ja pienellä lapulla yritin selvittää miten siitä nyt on noita jotain kokeita otettu. Th soitteli sitten minulle päin, onneksi Aakin oli selvittänyt miten nuo sydänfilmit ja muut tuli otatettua. Meinaan, että ajatuksena "pikkuhuippaus" ja sitten terveydentilaa on kartoitettu heti reilummalla kädellä. 


Seurataan nyt tilannetta, jos vielä tulee yksi "kohtaus", niin sitten tarkempiin tutkimuksiin. Ja iso plussa TH:lle, joka sanoi: "Jos sinusta tuntuu, ettei TK-lääkäri ota asiaa tarpeeksi vakavasti, niin soita sitten minulle ja laitetaan toista kautta asia eteenpäin." 


Koululla oli ollut huonovointisuutta (ei yrkkäpaskattia aiheuttavaa) vatsatautia, joten oma villi veikkaus menee siihen lokeroon. Vaan onpahan ainakin tutkittu, jotain:)


Siinäpä ne kiihkeimmät sitten taas viissiin olikin. Ai niin, sänkymainostajat mainostaa, että kolmasosa elämästä menee sängyssä, joten kannattaa panostaa patjaan. Eikös kolmasosa elämästä mene työkavereiden kanssa? Kannattaa siis panostaa kivoihin työkavereihin. Minulla kävikin tuuri, sain huippuja. Aisaparin kanssa saadaan mulkkailla työvuoroja keskenään, ja homma pelaa puolin ja toisin ja jumppapäivätkin on erit, niin onnistuu tuo harrastaminen! Ja kaveripiirissä (ihan oikeasti kolmivuoro-ja yötyötä tekevien seurassa) on vähän herättänyt hilpeyttä nämä minun: "aikainen aamuvuoro" (alkaa 8:30->) ja "tosi myöhäinen ilta" (alkaa 10:30 ja loppuu->18:30).


Reissutuliaisiksi pomoilta saatiin saippuaa ja pyyhkeitä. Snuuks, haistaankohan me pahalta?!


S.A.


Ps. Voisihan se muutto olla oikeasti vasta maaliskuussa, että hätäkö tässä?! NO, ON KUITENKI!

30.10.10

Niin romanttista, hahhhaahhaa!

Isojen poikien piti kotiutua tänään. Olin töissä ja kun pääsin töistä puhelin oli lähes umpisolmussa pukukaapissa. Oli soitettu (6 kertaa), oli lähetetty tekstiviestejä (4 kappaletta), hyvä, ettei ollut multimediaviestinä tungettu rautalankaa tulemaan. Asia koski jatkoaikahakemusta ja viestit oli höystetty sanoilla "kiltti" "saisinko" halloween-kutsut" "jääkiekko-ottelu" "KILTTI" "pliiiiis". No, en olisi kieltänyt missään tapauksessa, koska Aa on kummitätinsä kanssa, hyvässä (turvallisessa) aikuisseurassa ja B oman kummitätinsä kanssa hyvässä (turvallisessa) aikuiseurassa. Olen ihan häpeämättömän iloinen, että pojat saavat välillä olla tähtinä ja paistatella huomion keskipisteenä; se nimittäin on harvinaista täällä kotona, kun usein nuo pienet kuitenkin sitä huomiota enemmän saavat.

Soitin Ukolle, että onko hänellä tietoa tästä suunnitelman muutoksesta ja onko pojat soitelleet/viesteilleet Ukolle (joka siis oli puhelimen päässä koko päivän)... Joo, homma oli hoidossa ja luvat myönnetty.

Pääsin kotiin ja hetken päästä Aa soittaa: "Voi äiti, mulla tuli ihan kauheen huono omatunto, kun mä en kysyny lupaa sulta!"
"Kuule muru, pidä hauskaa, iskähän antoi luvan, don't worry, olet rakas pusi-pusi!"

Hassu poika :) Ja ihana! Ihania kaikki! (toim. huom. kirjoittaja on varmaan vähän ikävissään, silloinhan huomaa vain ne hurmaavat puolet:))

Ostin tuoksutuikkuja (cappuccino ja sweet honey), että voidaan muka fiilistellä Ukon kanssa sitten, kun pienet nukkuu. Ukko haisteli ja kysyi: "No missäs ne karvanopat on, näähän haisee ihan Wunderbaumille?!"

Ole tuonkin kanssa sitten romanttinen! XO ;D

Lupasimme raivata vähän tätä tonttia ennen muuttoa ja Ukko olikin kaverinsa kanssa sahahommissa, kun tulin töistä. Terassilla oli vielä pikkuisen rikkoontunut aurinkovarjo (jonka kohtaloa mietin; ottaako mukaan vai jättääkö jälkeensä), no yksi 20 metrinen koivu kaatui siihen päälle, niin eipähän tarvitse enää mokomaa miettiä. Näyttää ihan siivilältä :)

Vaan nyt lauantai-iltaa viettämään, jos vaikka niitä karvanoppia koittais etsiä... Hahhhaahhhaaa!

S.A.

29.10.10

Ei oo omena kauas puusta jne.

Iltahihityksiä: Mummo soitteli, että isot pojat olivat jättäneet mummolasta lähtiessään pöydälle muutaman karkin ja lapun: "Tässä teille vähän hyväskää ja kiitos tosi mukavasta viikosta!"
Ja siis karkit oli tietysti alunperin ostanut mummo:) No kaunis ajatus kuitenkin:)
Kirjoitin ed. tekstin facebookiin ja lapsuuden ystävä virkisti muistiani: Muistatko, kun niitettiin meidän äidin kukat takapihalta ja myytiin niitä samaisia kukkia etuovelta äidille takaisin?" XD
Ukko totesi, että saattaa ne pojat siis olla tulleet myös äitiinsä. Olenko minä joskus sanonut, että ne on Ukkoon tulleet? Sopiva cocktail kaaosta, pähkähulluja ideoita ja rohkeutta toteutukseen ;)
***
Ja pieni työasia; huom. olen aina ystävällinen, enkä ikinä, koskaan nolaa asiakasta tai leukaile, mutta joskus on vaan niin herrrrkullisia tilanteita: Asiakas kysyi: "Kun noissa lapasissa lukee, että ne on lampaanvillaa ja näissä toisissa lukee vaan, että 100 %:ta villaa, niin onko nää nyt sitten lammasta?"
(Öh, ei... ne on tehty tooosi harvinaisesta kananvillasta...)
Oikeasti vastasin, että: "Kyllä, myös ne on tehty lampaanvillasta."
:)

Letkeää viikonlopun alkua!

S.A.

26.10.10

Linjavetoja!

Pahvilaatikko, täysi pahvilaatikko, puoliksi tyhjennetty pahvilaatikko, tyhjä pahvilaatikko... Jumankekkulat, alkaa palaa päreet täällä, MURRRRR!

Ja sitten, kun armas Ukkonen on niin helkkarin haka keksimään verukkeita, miksi jotain asiaa *ei voi, ei kannata, ei pysty* tekemään *tänään, huomenna, ylihuomenna, ensi viikolla, vittu, ensi VUONNA*...

Ja sitten, kun armas Akkanen on niin helkkarin haka olemaan joka paikassa suuna, päänä ja käsinä ja on aivan varma ja vakuuttunut, että susi siitä tulee, jos ei itse ole tekemässä (kokemuksen syyyyyvällä rintaäänellä; aika usein on tullutkin)...

Niin, että parista pikkujutusta ollaan otettu vähän matsia ja parista pikkujutusta olen suurinpiirtein repinyt silmiä kaikkien päästä, niin ja vielä muutama ystävä on kysynyt: Miksi ette rakenna itse taloa?

NO SIKSI, ETTÄ SE KANNATTAISI RAKENTAA SAMANTIEN HAUTAUSMAALLE!
(Joku siinä prosessissa pääsisi ennen finaalia hengestään.)

Eli siis, ollaan keskusteltu "rakentavaan" sävyyn makuuhuoneen maaleista, ruokapöydästä (ai saatana, jos nainen kysyy naiselta, että onko se 6 hengen ruokapöytä ja nainen vastaa; joo, niin miten. miten. MITEN miehen mielestä se pöytä saattaakin olla väärän kokoinen, jopa samankokoinen kuin nyt olemassa oleva 4 hengen pöytä?! Ei oo todellista, ei vaan oo!) JA mä asun tuon miehen kanssa ja ihan vapaasta tahdostani! :O XO

Että voisiko joku ottaa 4 lasta ja yhden miehen muutamaksi viikoksi pois jaloista, kyllä mä tän hoidan. Nih.

Onneksi mummo sentään otti syyslomaa viettävät koululaiset kylään, niin saadaan vetää näitä linjauksia Ukon kanssa... Joskus Ukko nimittäin sanoi, että hoida sä talon sisäpuoliset asiat, niin hän hoitaa talon ulkopuoliset. Taitaa vaatia vähän muistin virkistystä, nimittäin talon sisäpuoliset sisustusjutut nyt vaan on mun toiminta-aluetta. (piste) PISTE!

S.A.

Ps. Muuten menee ihan hyvin :D

20.10.10

1 vuotta!!!!

 Kuva tältä päivältä, puoli tuntia sitten (mikä hurmaava aika päiväunille, oh no!). Siinä se vetelee unosia ja on (kerrankin) paikoillaan.
Sanoja osaa kaksi: ätti ja iti. Niitä käytetään, kun ollaan pulassa. Jompaa kumpaa huudetaan sitten avuksi, kun ollaan esim. kiivetty liian korkealle. Ei sillä mitään ihottumaa ole naamassa, veikkaisin puuroa. Painoa ja pituutta 10 kg ja 295 g / 78,3 cm.


Sipulixin paketista viimein kuva! Iki-ihana oikea valkosipuliletti ja Jenkkiä;D Pikkuisenko repesin, kun avasin paketin! Kortissa kerrottiin, että sipulit on suurella rakkaudella ilman myrkkyjä kasvatettu ja uskokaapa vain, se rakkaus niissä maistuu erityisesti! :) Kiitos vielä!

10 tunnin työpäivän päätteeksi aion keittää nyt iltakahvit ja kaatua ehkä sänkyyn tai johonkin toiseen paikkaan. (Tänään oli jumppaope sairastunut ja Akka huusi: Hiphurraa! En sille sairastumiselle vaan sille, että ihan oikeasti en olisi *jaksanut* millään...)

Heippasta taasen!

S.A.

17.10.10

pölöpölöpöö.

Jaahas. Nii olihan mulla tää blogikin;D Ei vaitenkaan, oon kyllä potenut ihan huonoa omatuntoa, kun ei mitään ole tullut kirjoitettua. Eikä vissiin tuu lähiaikoinakaan, koska ekassa neljän viikon työvuorolistassa on 190 tuntia ja muuttokin aikaistuuuuuu..... (jeejeeejeee!!!).

Summasummarum. Yksi unohdettu vanhempainilta. Pino allekirjoitettavia kokeita, lippulappusia, lupalappusia jne. Hampaita tekevä ensiviikolla 1-vuotta täyttävä, pahvilaatikkokasoja siellä, täällä ja tuolla. Osittain jo purettuja laatikoita, jotka siis ei vielä ole uudessa osoitteessa... (missä on mun haarukka-veitsi-lusikka ja partiopuukko?)

Hahhaa, Bee kysyi torstaina, että koska voidaan pakata? Sanoin, että pleikkaripelit ja videot voi jo pakata. Bee tuhahti, että mitä hän pleikkaripeleillä tekee puolijoukkueteltassa?! (Poika keskusteli siis partioleiripakkaamisesta ja minä muutosta.)

Ja Ceen viimeisin suurta hilpeyttä aiheuttanut letkautus. Cee kysyi simpsakalta tyttökaveriltani, että leikitäänkö? Kaveri vastasi, että leikitään vaan, mitä me leikittäis? No, leikitään sellasta, että kaikki ukot tulis sun luo!
XD

Mutta täältä taas tähän... kyllä tää tästä. Anoppikin on jo tilattu "hätiin". Ja kaikki ystävät ja kylänmiehet on tietoisia, että jos mielii meillä yöpyä tai saunoa, on parasta varata omat pyyhkeet ja petikamppeet mukaan.

(Oi, mie niiiiin ootan, että tää sähellys on ohi ja pääsen sisustamaan ja olemaan vaan!)

S.A.

10.10.10

Noniin:)

Täällähän sitä ollaan! Onko ollut ikävä?! No niin minullakin! :)
Eka työviikko on mennyt hyvin. Tiistaina vaadin pikkujouluasiat kuntoon laitettaviksi, keskiviikkona pyysin tarkistamaan henkilökunnan alennukset kohdalleen. Tähän ikään mennessä olen ainakin oppinut sen, että "tyhjän saa pyytämättäkin", joten parasta tarttua asioihin, joihin haluaa jotain parannusta/ muutosta ;D

(Enkä ole vielä saanut potkujakaan, hihi!)

Mutta, joo. Tuntuu, että oikeassa paikassa olen. Saa tolskata kotimaisen käsityön parissa, saa käyttää luovuutta, saa olla ihmisten kanssa tekemisissä ja vihreät arvot on kohdallaan. Tuntuu hyvältä tietää mitä tekee ja jopa tuntea, että osaa. Asiakkaat on mukavia ja päivät menee nopsaan. Hyötyliikuntaa tulee kahden kerroksen rappusten pomppimisessa ja työmatkakävelyiden muodossa. Työmatka on vielä muuttoon asti hilpeät puoli kilometriä, mutta muuton jälkeen pikkuisen vaille 3 km ja aion kävelläkäpyttää sittenkin.

Keskiviikkoisin on jumppa ja näin kolmen kerran kokemuksella voin kertoa, että torstaisin ja perjantaisin ei paljon naurata. Lihakset, erityisesti vatsan alueen on aivan... no, aivan sikamaisen kipeät. Jumppaohjaaja lupasi, että joulukuussa sitten vaan syvävenytellään kynttilöiden valossa, niin että sitä odotellessa sitten ;D

Kotiväellä on mennyt melko hyvin. Mitä nyt spriiliukoisella tussilla väritetty pöytä mustaksi (ai harmi, onko nyt pakko saada uusi ruokapöytä? vähänkö harmittaa ;)) Ruoka by Ukko on mielenkiintoista ja mielikuvitusta on kyllä käytetty. Operaatio pakastimenpuhdistus on siis käynnissä. Peruna-sipulisekoituksen päällä pekoniin kääritty lenkkimakkara ja rasiallinen kirsikkatomaatteja uunin kautta pöytään. No peruna ja makkara kai toimii aina yhdessä;)

Töistä palatessa noin tunti menee siihen, että kaikki puhuu, kiljuu, selittää, hyppii, pomppii, piirtää ja laulaa asiansa. Sitten päästään illan viettoon, eli pesulle ja nukkumaan, noin suurin piirtein. Pakkaaminen ei ole edistynyt laatikkoakaan eteenpäin, mutta onneksi äiti lupasi tulla sitten yhdeksi viikonlopuksi auttamaan ja työvuorot sain sovittua muuton ajaksi väljemmäksi *huh*. Ei ole niin kauhea paniikki.

Sipulix lähetti aikaa takaperin ihanan hauskan paketin ja tähän kuuluu ehdottomasti kuva, mutta missä on kameran johto?! Troijalainen sentään saatiin kuriin toiselta koneelta.

Talojutuissakin oli vähän sykettä nostattavaa käännettä, mutta ei sitten kuitenkaan mitään ylitsepääsemätöntä (tähän kohtaan sopisi statukseksi Facebookista tuttu: "vaikea selittää" ). Eli siinä suunnitelmassa edetään, että reilun kuukauden päästä oltaisiin uudessa kotona.

Ei kai täällä sitten vissiin muuta ole tapahtunut? Lupsakkaa sunnuntaita kaikille! Me täällä jo vähän lumisadetta odotellaan:)

S.A.

Ps. Joo, sanoin Ukolle, että mustan saunan perään on tullut kyselyjä ja se pelottava "ideavalo" välähti sen päässä. Jos meidän uudet lauteet maalataan purppuraksi tai sammaleenvihreäksi, niin pahoin pelkään, että se on teidän vika!

1.10.10

Voi IHANUUTTA!

Tarkkasilmäiset saattavatkin huomata, että muuttoaamukammasta katkesi yhdessä yössä 106 piikkiä :D

Eli päästään muuttamaan jo marraskuun puolessa välissä (viimeistään!!!)!!!

Niin, että kun maanantaina alkaa työt ja sitten tätä muuttosähellystä pukkaa, niin bloggaustahti voi hetkellisesti olla vaisumpi. Odotelkaa rauhassa, älkää pitkästykö- kyllä täältä vielä kajahtaa ;D

Voih. Nyt on aivan pakko lähteä pötkölleen haaveilemaan, huomennakin on työpäivä ja 300 kilometriä aikaa ajatella sisustusasioita*jejjejjjeeee*

Yksi juttu on varma. Maalaan yhden huoneen vaaleanpunaiseksi ja oveen kiinnitän kyltin: "Pippelivapaa alue".

S.A.

Ps. Jos olette juhlatuulella, niin ottakaa yksi huikka meidänkin puolesta! :)
Puolukkamehukin käy vallan mainiosti!

30.9.10

Väliaika; kahvia ja bullaa.

Tilannetietoja Susikairalta. Hyvällä tuurilla päästäänkin muuttamaan jo kuukauden päästä!!! (Peukkuja vaan edelleen, nyt homma on kiinni siitä, meneekö meidän uuden kodin vanhojen omistajien tarjous heidän uudesta kodista läpi.) Yltiöoptimistiminä aloitti pakkaamisen -tattadaa- keittiötarvikkeista ;D Jos ei päästäkään muuttamaan, niin eipähän tarvitse leipoa Jouluksi!

Ja Kela arvio minut 250 euron verran työttömäksi. Pitäisi varmaan kysyä semmoinen kysymys niiltä, että: "Jos teidän omilla sivuilla lukee, että on pitänyt toimia yrittäjänä 48 kk:n tarkastelujakson aikana vähintään 18 kk- niin miten perustelut hakemuksen hylkäämiselle voi kuulua näin: Olette toimineet yrittäjänä 18 kk/ 48 kk tarkastelujakson aikana, työttömyyspäivärahaan vaaditaan 24 kk:n yrittäjänä toiminen!!!" Joo, pieni juttu- mutta vittuillessani kyllä pyydän selvitystä. Jos minä, melkein normaali ihminen jyrsin ranteita auki kompastellessani näissä kiemuroissa, niin mitä tekee vanhukset (joilla ei ole välttämättä paperisotatovereita), mitä tekee oikeasti sairaat, väsyneet, masentuneet?!

Toisella koneella laukkaa Troijalainen, eli kuvia ei ole nyt saatavilla, ennen kuin Troijanhevosesta tehdään meetwurstia.

Jatkamaan pakkausta! I-HA-NAA!

Kauniita syyskelejä kaikille ja pitäkää huolta itsestänne ja toisistanne! :)

S.A.

28.9.10

Kela, kela, ke-la.

Hiihiihhih. On se kyllä aikamoinen laitos. Ei takuulla ole semmoista asiaa, johon ei tarvittaisi liitteitä (toimitettuna yksi kerrallaan, vaikka olisi nimenomaan pyytänyt täsmällisen tiedon siitä, mitä kaikkia liitteitä tarvitaan), lausuntoa sieltä ja toista täältä ja sitten tulee hylkäyspäätös ja sitten tarvitaan toinen hakemus ja siihen 31 kappaletta liitettä ja pari pikkulausuntoa ja sitten...

Äsh. Ilmoittauduin työvoimatoimistoon työttömäksi työnhakijaksi 8.8. 2010. Tässä sitä ollaan. TVT:n mielestä päivärahan maksamiselle ei ole estettä, Kelan mielestä on. Jänskää! :O

Kävinpä sitten aamutuimaan istumassa haavi auki Kelan luukulla. Eilen jo soitin sinne niiden A-A-auttavaan puhelimeen ja kuulemma tarvitaan Ukon palkkatodistus. Ymmärrettävää kyllä, voihan se olla, että normaalissa palkkatyössä oleva 4 lapsen isä tienaa niiiiiiin paljon, että äiti ei niinku tavallaan oo työtön(?!?) WHAT? No, kävin näyttämässä sen palkkatodistuksen ja nyt ne sitten pääsee laskemaan ollaanko tässä tarpeeksi työttömiä(???). Huom. Elokuun alussa sain viimeksi 300 euroa ja nyt ollaan... Öh. Joo, kalenterin mukaan kohta lokakuussa. Mmm. No joo, kysyin ihan rakentavaan sävyyn Kelan tädiltä, että meneekö kenties vielä pitkään vai kipitänkö suoraan taksitolpalle persettä myymään? Kelan täti totesi, että käsitteleekin ihan itse tämän tänään. Wohooo!

Että josko tässä kohta rikastuis ;D Sehän tässä vähän naurattaa, kun Ukko nyt sitten jää työttömäksi, niin samaa rumbaa on sitten jatkossakin saatavilla.

Jokatapauksessa päällimmäiseksi jäi kuitenkin ihan kiva olo siitä, että se Kelan täti aikoi ottaa minun paperit heti käsittelyyn.

Sitäkin mietin, että jos joskus tarvitsisin jotain oikeusapua tai asianajajaa, niin en kyllä mitään juristia yrittäisikään hankkia vaan Kelan tädin/sedän. Kyllä ne jonkun porsaanreiän jostain liitteen takaosan pikkuprintistä hakisi ja jos ei muuta, niin vaatimalla lisäselvityksiä ne uuvuttaisi vastapuolen heti alkumetreille. (peukku ylös)

S.A.

24.9.10

Idea?


Raapaisin tämmöisen. Meillä on huomenna semmoinen eronneen piristysilta. Tekstinä Olive Schreinerin:

Näin naisen nukkuvan. Hän näki unta, että Elämä seisoi hänen edessään ja piti kummassakin kädessä lahjaa, toisessa Rakkautta, toisessa Vapautta, ja sanoi naiselle: "Valitse." Nainen mietti kauan ja valitsi Vapauden. Ja Elämä sanoi: "Olet hyvin valinnut. Jos olisit sanonut Rakkaus, olisin antanut sen mitä pyysit enkä olisi enää palannut. Nyt olen palaava. Ja sinä päivänä minulla on molemmat lahjat samassa kädessä."

Lisäksi viiniä, suklaata, kirja, suolapalaa, hyvä elokuva, saunaa. Niin ja meitä naisystäviä.

(Huom. Ei kutsumatta sinne pelmahdeta vaan ko. henkilö on itse pyytänyt.)

Eihän kortti ole liian surku? Tarkoitus ei ole surettaa enempää.

S.A.
Posted by Picasa

Parhaat otokset.... Buahhhaahhaa!!!!

Posted by Picasa

Kiva juttu! Ajattelin todella ottaa hienoja kuvia uudesta tukasta, joka siis on upea ja tykkään valtavasti:)
(Bee kommentoi minut nähdessään, että: "Voi, sen sun kampaajan täytyy olla tosi taitava, kun se heti tiesi miten susta saadaan taas kaunis!")

Mutta eipä ole minua luotu kameran eteen. Tässä parhaat näpsyt. Voittekin ilmeistä päätellä, että pikkuisen paloi hihat. Miten peilin edessä ihan säpäkännäköisestä Akasta tulee valokuvissa joku hemmetin vinonenä, lurppasilmä, kuolaposki?!

S.A.

22.9.10

Miss Maailmanloppu liikenteessä.

Nyt on kuulkaa alkuaakkosilla ja Ukolla kovat ajat edessä. Olen muuttunut muutamassa yössä kivamukavasta äidistä ihan kaameaksi raivottareksi. Kaikki mitä nuo tekee tai jättää tekemättä ärsyttää suunnattomasti ja ikävä kyllä annan sen kaiken kuulua. Myönnetään kuitenkin, että omat törttöilyt ajaa ärsyttävyydessä kaikkien noiden ohi. Ja sehän se vasta vituttaakin, kun ei voi millään tapaa väittää olevansa täydellinen tai edes lähellä sitä.
(Heiii, tämä on tätä töihinmenoangstia; tee itsestäsi niin kurjaa seuraa kotona, että kukaan ei jää ikävöivään- sitä tämä on!!!)

Eilenkin aloitin jo seitsemältä räpättämään Ceelle, että pukee päällensä, kun on kerho. 20 vaille 9 poika edelleen pikkukalsareissa, minä vaatteissa (hiki päässä) ja Dee vaatteissa (hiki päässä). Matkaa kerholle ei ole kuin puoli kilometriä, mutta jos yhdellä ei ole mitään päällä eikä edes tietoa siitä, missä  ne vaatteet on, niin kyllä siinä vaan tulee kiire. 9:05 olimme viimein kerholla ja ajattelin sitten käydä vähän kävelyllä ja toimittelemassa asioita, ihan vaan Deen kanssa. Olin pukeutunut kerrankin ihan ihmismäiseen kuntoon ja laittanut tietysti kivat korkokantakengät jalkaan. Kipittelin vaunujen kanssa liki kolmen kilometrin päähän kotoa vain huomatakseni siellä, että yhdestä vaunun renkaasta puuttuu osia- ja voi juma, juuri niitä osia joilla se rengas pysyy paikoillaan!

Oletteko koskaan yrittäneet työntää vaunuja niin, että pidätte toisella jalalla yhtä rengasta paikoillaan? Oletteko koskaan kokeilleet sitä korkokengissä? Oletteko KOSKAAN kokeilleet tätä edellämainittua niin, että teillä on KIIRE (hakemaan yhtä lasta kerhosta)? Kyllä oli Miss Maailmanlopulla taas niin glamour-olo siinä klenkatessa. Tietysti hiki valui norona ja sitten tunsin, että vuosisadan rakot tulee ihan jokapuolelle jalkoja, mutta minkäs teet? Prkl, kävellä lekutat menemään ja pään yllä leijuu tummanpuhuva pilvi, vaikka muuten ilma on kauniin syksyinen.

Muutenkin koko päivä tuntui leviävän ihan kynsille. Koirakehveli oli kakannut pesuhuoneen lattialle, huomasin asian siinä vaiheessa, kun Dee seisoo jo siellä p***assa. Deen kakkaa pestessäni heitin vaipan huolimattomasti taakseni sillä seurauksella, että kävelin itse siihen. Dee riisui illalla itse oman vaippansa ja Ukon sitä ihastellessa (katos ku se onkin taitava!) Dee pissi Been peitolle. Voi, miten taitavaa. Suorastaan ihastuttavaa!

Illalla Ukko lähti auttamaan kaveria jonkun oven kanssa ja Bee ja Cee valitti koko ajan: Miks iskällä kestää niiiin kauan? Mä kyllä soitan sille! Koska se tulee? Mulla on ikävä iskää... (Just joo, ihan kaikki kolme tuntia iskä on ollut tuossa 300 metrin päässä ja te kimpoilette pitkin seiniä!)

Kun Ukko tuli kotiin kerroin, että kyllä täällä on sitten ikävöity aivan hirveästi ja tähän Bee totesi, että eikö sulla muka tulis ikävä, jos iskä lähtis kahdeksi vuodeksi Ruotsiin? (Täh? Mistä lähtien kolme tuntia 300 metrin päässä on verrannollinen kahteen vuoteen Ruotsissa?!?)

Ihan nuo lapsukaiset kyllä uutterasti kantaa kortensa kekoon, että minun töihin meno sujuu suitsaitsukkelaan ja ilman ikävöintiä:D Kuulkaas, se tuntuu aika juhlavalta ajatukselta, kun työkavereiden voi olettaa osaavan kertoa, koska tulevat kylläisiksi, eikä tarvitse sydän kurkussa odottaa, että joku sylkee puuron silmääsi tai heittää mukilla.

Kaivoin kolme roskapussia (yökyökyök) läpi, etsien niitä vaunun osia (siis minulla on vahva mielikuva siitä, että olen niitä pidellyt kädessä ja nakannut ne johonkin)- eipä löytynyt, mutta soitin vaunukauppaan ja uusi keskiö (tai mikä se nyt oikein on?) maksoi ainoastaan 8 euroa ja postitetaan kotiin. Hyvää palvelua! :)

Jahas, tämmöinen juputus irtosi tälle aamulle. Lisääkin on tulossa, mutta yritän nyt vähän skarpata ja luen Ceelle kirjaa.

S.A.

Oih, huomenna on se kampaaja! Voi ilon päivää!

17.9.10

Todisteet pöljäilystä.

Tuhojen laajuus kai näkyy tästä. Eli vasemmalla ylänurkassa se ensimmäinen veto. Muut kuvat on otettu, kun vedin päälle voimakkaan vaalennuksen. V***U. Miten tyhmä minä oikein olen?!
No kansalaisrohkeutta on sitten esitelleet niin kotiväki kuin vierailevat tähdetkin. Mummovitsiä on lentänyt niin, että enimmäkseen enää tekee mieli vetää turpiin kaikkia, jotka edes avaa suunsa.
***
8.01 soitin paniikkipuhelun kampaajalle ja selostin tilanteen. Että munattu on ja huolellisesti. Ihmeiden aika ei ole ohi, sain nimittäin ensi torstaiksi ajan ja lupasin käydä maanantaina näyttämässä söhläykseni, jotta kampaaja osaa asennoitua siihen mitä tälle tehdään *huoh*.
***
Kuvista ei ehkä välity se ihan oikea harmaus, mutta luonnossa tämä näyttää aivan järkyttävältä(!!!). Paljon kertoo sekin, että Ukko (joka ei ikinä arvostele pahalla minun ulkonäköä, pukeutumista tms.) sanoi, että: "Ensi viikolla on tilipäivä, kai sä nyt jostain voisit saada sen kampaaja-ajan, jos nyt et siltä omalta saisikaan."
***

Ehkä minä laitan huomenna töihin tämän afroperuukin;D Siitä tulee näin hyvälle tuulelle!

***
Ja nyt viimein, kun tietotekniset ja kameratekniset ongelmat ovat oienneet, niin viimeiseksi kuva tästä iki-ihanasta huivista, jonka Villikissa lähetti:) Kiitos, ja kuten sanoin kovassa käytössä on!
(Tässä isossa kuvassa näkyy kuvio ja pienemmässä väri, joka olikin huisin hankala kuvata:O)
Villikissa huhuili yhtä tiettyä lankaa jokin aika sitten ja täältä Susikairasta sitä sattui löytymään, niin siitä sain kiitokseksi tämän ihanuuden!
Itseasiassa kukaan ei takuulla huomaa tätä he***tin tukkaa, kun on kaunis huivi, eikö vaan?!

Täältä tähän nyt!
Kerholaista hakemaan!

S.A.