31.1.10

Sana sunnuntaiksi.

Tulipas illalla katseltua Euroviisut ja onneksi minun suosikki voitti. Tässä useampana päivänä on ollut milloin kenenkin kanssa puhetta sanoista ja murteista, kielestä ylipäätään. Se taisi alkaa siitä, kun ystävä sanoi Ceen juoksevan ilkimullikkana. Mikä ehdottoman hurmaava sana! No siitä sitten poiki pähkäilyä muistakin sanoista; viruttaa tarkoittaa minulle huuhtelua, jollekin toiselle se on venyttämistä. Koulukaveri oli aikoinaan mummolassaan Imatralla käymässä ja oli todennut tiskatessa, että pittää vielä viruttaa. Mummo oli tokaissut, että älä kovin paljon viruta, jotta mahtuvat vielä astiakaappiin.

Pilviharso käytti blogissaan sanaa: hanteloittaa. (Ehkä suomennettuna lähinnä tuntua työläältä, hivenen vastenmieliseltä, väsyttävältä.)

Itse käytin Pellon pientareella sanaa visto. (Adjektiivi: inhottava, puistattava)

Pahki- Juoksin puuta pahki. (Päin.)

Vetoketju- rissa, hurrooti (Ehdottomasti suloisen kuvaava sana tuo hurrooti, vetoketjuhan sanoo kiinni/auki mennessään hurhur.

Ja onhan noita sanoja- ei tietenkään nyt tule edes murto-osaa mieleen. Minzin, Vilukissin ja Tupakissin blogeja on niin mukavaa käydä lukemassa juuri kielen takia. Useinkaan en tajua, mitä niissä edes lukee, sitten luen ääneen ja juttu aukeaa:) Eli näitä blogeja meillä lukee tavallaan koko perhe. Minä luen ja muut kuuntelee.

Mutta siis, katsottiin Euroviisuja ja kyllä kieltämättä myötähäpeää tunsin muutaman enganniksi laulavan esiintyjän kohdalla. Serkkulikka totesi, ettei edes saa selvää sanoista. Serkkulikan kanssa jatkettiin jutustelua ja päädyimme McFlurryyn. Serkku totesi, että jos mainosta ei ole tiskillä, niin että voi näyttää sormella "Otan ton!", niin jää tilaamatta. Miten McFlurry lausutaan niin, ettei sylje toisen päälle? Tai Arizona-ateria? Quattro Stagioni? Massachusetts? Espresso cappucino? Kun omalla äidinkielellä löytyy hurmaavia, kuvaavia sanoja (tai ainakin pienellä vaivalla saa väännettyä uusia sanoja:) mm. Äiti-Puffan blogissa törmäsin Iteljooniin), niin miksi, oi miksi, pitää käyttää vierasperäisiä vaikeita sanoja? Ok, myönnetään. Pidän minäkin blogia (nettipäiväkirja on vaan niiin pitkä sana). Onkohan ravintoloitsijat ikinä miettineet, että joku ruoka saattaa jäädä tilaamatta vain sen takia, että sillä on niin mahdoton nimi? Yritetäänkö nyt vähän liikaa? Kuten tuo edellisen kirjoituksen spinning- olin oikeasti iloisesti yllättynyt, kun liikuntahallin esitteessä se oli "sisäpyöräilyn" nimellä.

Varmaan aika harvassa kielessä on niin paljon synonyymejä kuin meillä. Aan piti koululäksyihin kirjoittaa synonyymejä sanalle: Lapsi. Pentu, kakara, ipana, läppi, kläppi, natiainen, jälkikasvu...

Nytpä heitänkin kysymyksen teille! Mitä hauskoja, kuvaavia, erikoisia sanoja teillä on käytössä- sellaisia, joita ei välttämättä muut tiedä? Miettikää ihan tarkkaan, sillä sana, joka teillä on jokapäiväisessä käytössä, voi olla jollekin aivan uusi:)

S.A.

30.1.10

Minä poljen ja minä ohjaan- eikä mihinkään käy tie.

Spinning, Susikairalaisittain sisäpyöräily. Yksi kaveri sai houkuteltua mukaan ja oi ja voi. Nyt on takapää jokseenkin hellänä. Ja päässä tieto siitä, että olen rapakunnossa. Sitä paitsi se mikä on hellänä, ei niinku tavallaan oo takapää-vaan, ladies, tiedätte kyllä mikä! XO No tunti oli tosi kiva- näin ekakertalaisena olisin voinut tietysti paneutua pyörän säätöihin hieman tarkemmin. Alkulämmittelyn rytyytin joillain puolivälin vastuksella ja olin jo heti viiden minuutin jälkeen maitohapoilla:D Sitten vasta tajusin sen nupikan mekaniikan. Ylämäkiosuuksilla päätin suosiolla, että "talutan", ei liene ihan järkevää ruoskia itseään hengiltä heti alkuun. Vaikka ei siitä kauas jääty nytkään. Naama oli niin punainen, kainaloista valui vanat jonnekin polviin asti. Pyyhekin niin märkä, että meinasi jäätyä kotiin kävellessä.

Mutta on kiva olo! :) Varasin seuraavan tunnin keskiviikolle, jos *tiedätte kyllä mikä* kestää ajelua (PYÖRÄLLÄ). Samperi, että oli kova penkki!

Hah; Aa tuli touhuissaan aamulla kysymään: "Onko tänään kananmunien liputuspäivä?" "Täh, mikä!?" "Ai no, sitte se oli unta!" Voisi kai sitä jonkun turhan liputuspäivän toki kananmunien juhlimiselle pyhittää.

S.A.

29.1.10

Pälä-pälä-pälä.

Voi jee. Erityisesti nuo "aamukaffeella"-tunnisteella varustetut tekstit kannattaa lukea suurella hjyymörillä- näemmä. On selvästi oikea aivopierutehdas aina aamuisin käynnissä. Kiitos rakkaat, viisaat lukijat, kun ymmärrätte tekstini, joita en itsekään välttämättä aina jälkikäteen ihan ymmärrä. Tätä se on, kun kiireessä raapaisee löpinän kasaan ja painaa enteriä;D
***
Aan joukkue oli kokenut oikean rökäletappion (5-2) (10-0)(8-1), mutta hyvissä fiiliksissä tulivat reissusta:) Aa oli tehnyt yhden maalin vahingossa. (Eiköhän valmentaja ole muistanut mainita, että se olisi ikäänkuin pelin tarkoituskin;D) Parasta oli kuulemma paluumatka, kun sai riehua linja-autossa persuus penkissä. (Voin vain kuvitella minkälaisia mustekaloja siellä linja-autossa on ollut.)
***
Jahas, ja mitäs Bee on eilen ja tänään tehnyt? No ainakin esittänyt varmaan tuhat kertaa hervottoman hauskaa(?) vitsiä, joka naurattaa häntä itseään ja kukaan muu ei sitä tajuakaan. Se menee niin, että puristetaan omat posket länään, niin että huulet menee törrölleen ja sanotaan: "Isä sanoi, että minä näytän ihan oliivilta, mutta ei se haittaa,sillä minä pidän oliiveista!" (Tällä esityksellä voisi tietysti ilahduttaa/shokeerata jossain tärkeässä palaverissa;D)
***
Cee tuli tänään ja otti minua poskista kiinni ja totesi: "Äiti, meillä ei ole hevosta!"( No totta tosiaan, sehän tästä huvikummusta vielä puuttuu!)
***
Dee...(Nykyään muuten nimeltään H-ug-h H-ef-ner, Ukko puki sille kietaisubodyn ja napitti jotenkin ihan kummasti, niin että näkyi napakin ja tykkäähän se sitä paitsi tisseistäkin---HH kirjoitettu noin pöhlösti, muutenkin tulee sähköpostiin niitä sinispillerimainoksia yms. muuta jaskaa.)...juuh, niin H.H. on heittäynyt vallan hankalaksi:/ Illalla menee nukkumaan 21-22--->yösyönti siinä kolmen pintaan ja unta kuulaan aamuyhdeksään asti. Sitten jutellaan tärkeitä ja tehdään päiväruokaa yhdessä. Vaunupäikkäreille 12 aikaan-nukutaan semmoiset 4-5 tuntia(!!!)yhtä soittoa, välillä vaan vetaisen vaunut viileälle kuistille. Sitten herätään ja naureskellaan ja päristellään ja ollaan muuten vaan mukavia, kunnes pötkähdetään yöunille. Miten tuommoisen kanssa oikein pärjää?! Häh! Eikö olekin hankala lapsi?
***
Ja sitten kudoin-virkkasin itelle pipon. Muuten kudottu, paitsi pipon reunassa on vähän virkkausta. Menisi muuten naamiaissakin;)
S.A.
Ps. Tiistaina laitoin sen sähköpostin rillifirmaan klo 16.01- vastaus tuli 16.09 ja sangat torstaina postin matkassa klo. 12. Jumaleissön, että tulee nopiasti kirjeet Ruåtsista Susikairaan.
:O
Posted by Picasa

28.1.10

Äitiys.

Tässä aamuhämärissä jäin miettimään tuota Villiviinin kommenttia edelliseen kirjoitukseen. Miksi äidit hyökkää toisiaan vastaan ja on niin hanakoita tuomitsemaan toisiaan?

Äidit pelkäävät. Pelkäävät, kun tietävät, että vaikka tekisi aivan kaiken "oikein", ei ole mitään takeita, että kaikki menee hyvin. Vaikka geeniperimä olisi ehdotonta A-luokkaa, kasvatus menisi oppikirjan mukaan, niin silti ei ole mitään takeita, että lapsesta tulee "kunnon kansalainen", mieleltään tasapainoinen, hyväkuntoinen ja että, lapsi eläisi hyvän ja pitkän elämän. Pelko saa ihmisen puolustautumaan ja hyökkäämään. Minua pelottaa millainen tulevaisuus lapsellani on, minun on pönkittettävä luottamustani jollain tavalla ja helpoin tapa on etsiä virheitä muista ja muiden tekemisistä. En uskalla luottaa siihen, että elämä kantaa ja hyvin monin eritavoin kasvatetuista lapsista tulee ihan tolkun aikuisia. Pelko ja epävarmuus omasta riittävyydestä -olen hyvä vanhempi ja valintani ovat oikeita meidän perheelle- saa etsimään "virheitä" toisten tekemisistä. (Enkä nyt puhu siitä promillen vatipäämarginaaliryhmästä, joka ei tiettävästi halua mitään hyvää lapsilleen, vaan ihan meistä tavallisista vanhemmista!)

Tunnistan sen pelon tunteen itsessänikin. Kun ajattelen tulevaisuutta ja kaikkea mikä vaikuttaa lapsiini, pelkään välillä niin, että puntit tutisee. Kun en minä voi vaikuttaa kaikkeen; sattumalla, kohtalolla, Jumalalla (nimetkää itse) on sormensa pelissä. Omien valintojen kiillottaminen vertaamalla niitä toisten valintoihin ja tuomitsemalla purkkiruoat, imetykset, kertakäyttövaipat, pyykinhuuhteluaineet, *lista loputon*, yritän vain vakuuttaa itselleni, että kyllä kaikki menee hyvin. Missä takuutodistus?! Kuka pistää nimen alle, että hyvin menee? Niin, ei kukaan.

Miksi isät ei hyökkäile toistensa kimppuun? "Ootko kuule kuullu, että se naapurin Pate syöttää lapselleen PURKKIRUOKAA?" "Joo, ja meidän naapurin Masa ei liota etikassa kestovaippoja joka toinen päivä!?"

Onko isien itsetunto vanhempina niin paljon vahvempi kuin meidän äitien? Onko miehet hyväksyneet sen, että kaikkeen ei voi vaikuttaa. Parhaamme tehdään ja loppuaika pidetään peukkuja.

Kaiken kaikkiaan pitäisi olla armeliaampi itselleen. Viitata kinttaalla ulkoa tuleville paineille ja jumankauta ainakin olla luomatta niitä paineita lisää itselleen. Jos koti onkin huiskin haiskin, tänään syötiin Saarioisten savikiekkoja, pönötettiin pyjamassa sohvalla ja pelattiin korttia, niin mitä sitten!? Se oli meidän lököpäivä ja tärkeä juuri siksi ettei tehty mitään! Jos naapurin Kaisa kuskasi lapsensa muskariin-satujumppaan-pianotunnille-keitti välissä kalasopan-pesi matot hangessa-ja vaihtoi autonrenkaat- niin se on Kaisan perheen asia. Kaisalla oli touhukas päivä, mutta ei se tarkoita, että Mairella pitää pistää paremmaksi. Eikä minä, Kaisa tai Maire olla yhtään sen parempia tai huonompia äitejä kuin toinen. Vissiin. Ehkä. Toivottavasti.

S.A.

27.1.10

Kivoja juttuja.

Ärsyn, ärsyn, vali, vali-jupinaa on helppo kirjoittaa. Onko se joku synnynnäinen ominaisuus? Myötätuntoa irtoaa, kun rähisee. Nyt on pakko kuitenkin taas kirjoittaa HYVÄSTÄ PALVELUSTA. Siellä Deen hakureissulla onnistuin katkaisemaan sen toisen sangan rilleistä. Ihan eilen jo sain aikaiseksi lähestyä ko. yritystä sähköpostilla, jossa kerroin katkaisseeni sangan ja uuden tarvitsisin. Niin arvatkaapa mitä?! Ihan kokonaista 8 minuuttia kesti vastata sähköpostiini. 8 minuuttia! Jos en olisi istunut pyrstölläni, olisin takuulla lentänyt pyrstölleni. Ihan käsittämättömän pikainen vastaus:O Lupasivat lähettää uuden sangan. Hinnasta ei ollut mainintaa- hmm. Joko saan sangan ilmaiseksi tai sitten en. Katsotaan. En kuitenkaan edes yrittänyt uskotella, että kyseeessä olisi ollut valmistusvirhe, vaan luullakseni ns. käyttövirhe. Olen saattanut nukkua lasien päällä kerran, jos toisenkin.

Sitten toinen juttu. Tämä menee jo ihan noloksi. Muistatte kenties, kun olin saanut s-postia, jossa bloggaajalle(minulle) lupailtiin tuotetta "koeajolle". No sehän oli kökköä, kun olisi pitänyt asua pk-seudulla ja minä toivoin, että pk-seutu siirrähtäisi Susikairan naapuriin. Ihan niin ei käynyt, mutta osoittautui, että tuote ei tarvinnutkaan katkeamatonta kylmäketjua ja sain kuin sainkin tuotteita koeajolle. No niin, oli Joulua ja muuta perushässäkkää tiedossa, niin ajattelin, että testaillaan lasten kanssa tuotteet kaikessa rauhassa tässä tammikuun aikana. Eilen olin valmistautunut täysien kameran akkujen kanssa ja -rummunpärinää- ko. testituotteet oli poikien toimesta SYÖTY! Sorry, ei kuvia tästä tapahtumasarjasta. Ei noilla apinoilla oikein ollut selkeää kuvaa siitä milloin ne on syöty- mutta hyvin on tehneet kauppansa. Oma veikkaukseni on, että yksi on ottanut maistiaisen, todennut herkuksi ja sitten on vedetty 12 purkkia yhtä kyytiä. Mutta hei, onhan nyt ainakin todistettu, että HYVÄÄ OLI:)

Ja siis kyseessä oli HiPP-luomulastenruoka ja uutuudet "Fruit Break&Jogurtti". Makuina omena, banaani, persikka ja jogurtti sekä omena, päärynä ja jogurtti. Niilo ei nyt päässyt näihin maistajaisiin, koska ikä ei ihan vielä riittänyt ja isot pojat ehti ensin. Nopeat syö hitaampien eväät ja silleen.

Kiertelin kaupoissa tutkaillen tuotteita sillä silmällä ja ilokseni totesin, että hintaeroa luomu ja ei-luomutuotteilla ei juurikaan ollut. Pääsääntöisesti teen ruoat itse, kun joka tapauksessa ruoka on laitettava, niin samalla vaivalla pyöräyttää potut, porkkanat ja muut soseet pienimmällekin, mutta kunhan Niilo alkaa syömään "oikeaa" ruokaa ja meillä sattuu olemaan jotain semmoista isojen ruokaa, josta ei pysty Niilolle tekemään omaa variaatiota, niin ihan takuulla käytetään "purkkiruokaa" ja koska hintaeroa ei enää ole merkittävästi luomulla ja ei-luomulla, niin tarvitseeko edes kysyä mitä Akka valitsee? Pakkauskoko oli just muuten meille passeli:) Siinä oli neljä annospikaria pahvikääreessä, joten 1 pkt pojille (pikari per jannu) ja 1 pkt MINULLE (neljä pikaria per Akka). Minä nimittäin pidän soseista. Nam:)

Vaan täältä tänään tähän. Eväksiä ja repun pakkausta- se Aan ISO sählyturnaus on huomenna! Oi joi, jännää! Pitäkää peukkuja huomenna, että pojilla olisi kiva pelireissu! Viikonloppuna taas sitten askarrellaan pallokakkua. (Silloinkin voi pitää peukkuja.)

S.A.

Ps. Aftalle kuuluu hyvää(tai siis huonoa, kun on katomassa pois)! Kiitos hyvistä vinkeistä! Duudsonipojan suu paranee;D

26.1.10

Tyhmiä vai luovia?

Ei hitsi, en enää tiedä onko nuo lapset tyhmiä vai luovia.

*Mitä eroa on antiikinajan ja renessanssin taiteella?
- Toinen on vanhempi toista.

Menee muuten samaan sarjaan kuin se aiemmin kerrottu:
*Minä soitin sinulle.
-I instrument to you.

Laitan näiden väläysten kunniaksi uuden kategorian, johon kerään nämä leimaukset.

Kivaa olla mammalomalla, niin ehtii kahlata läksykirjoja huolella läpi, paraskaan vitsikirja ei ole vielä kirvoittanut yhtä hervottomia hihityksiä. (Hankalaa vaan, kun yrittää nauraa, niin ettei tehtäviään tehnyt lapsi näkisi. Nolaaminen ei suinkaan ole tarkoitus.)

S.A.

Vertaistukiryhmä perheille.

Susikairan sanomissa oli juttua, että on täällä perusteilla vertaistukiryhmä perheille. No ei ole ainakaan turhan kapea-alainen rajaus. Irvileuka kun olen, niin en tietenkään voinut olla makustelematta aiheella ja maalasinkin mielikuvan ryhmästä:

Hei! Olen Reino 39 vee ja asutaan äitin kanssa kahdestaan.

Hei! Olen Maija 49 vee ja minun perheeseeni kuuluu lisäkseni kissa.

Hei! Olen Terho 42 vee ja meillä on Terhin kanssa uusioperhe. 9 lasta ja Lassie-Collie.

Hei! Olen Akka 32 vee ja meidän perheessä on 4 lasta ja koira ja Ukko.

Hei! Olen Saila 31 vee ja minun puolisoni on Raisa, meillä ei ole vielä lapsia.

Hei! Olen Armi 78 vee ja lapsenlapsenikin ovat jo täysi-ikäisiä.



Pahoin vaan pelkään, että noin kirjavaa kattausta erilaisista perheistä ei ryhmään saada. Vertaistukiryhmä perheille. Jo ihan ajatuksenakin riemastuttava. (Piti kyllä ensin miettiä onko aprillipäivä).

S.A.

25.1.10

Afta.

Huih, tulipa kylmänväreitä! Tiedättehän sen tunteen, kun tietää miltä kuulostaa liitutaulun raapiminen tai haarukan piikkien vinguttaminen lautasella? Selkäpiitä karmii. Tänään väristyksiä tarjoiltiin näin:
(Bee on jo lähes viikon valittanut kipeää aftaa suussa.)
Äiti: Vieläkö sun suuhun sattuu?
Bee: No sattuu!
Äiti: Ihmeen hitaasti se paranee.
Bee: Niinpä! Vaikka oon joka ilta harjannu sen haavan hammasharjalla!
Äiti: MITÄ? Ei niitä saa harjata.
Bee: Aa sano, että niitä pitää harjata harjalla ja mä oon harjannu.
Äiti: Eikö se oo sattunu kauheesti?
Bee: No joo, mutta ku aikansa harjaa niin lähtee tunto.

Auts, auts, auts! Oikeasti mulla kirveltää jo ajatuskin aftan harjaamisesta! Aa sanoi kuulleensa jostain em. ohjeen. Onko kukaan muu koskaan kuullut moista?!

Auts.

S.A.

Tintti töyhtöhyyppä.


Niilolla on aika voimakas pyörre tuossa keskellä päätä. Olen irvaillut Ukolle, jonka ohimoilta hiukset on jo aikaa sitten kadonneet, että pojasta polvi paranee. Niilo ei vaivaudu edes kasvattamaan etutukkaa. Töyhtö riittää:D
Posted by Picasa

24.1.10

Parasta elämässä...


...on hikiset ja karvaiset varpaat.

Mustavalkoiseen haasteeseen lisää vastauksia löydät täältä.


Posted by Picasa

Hölmöläiset touhuaa.


Lähdimme päiväkävelylle. Isot pojat alkoivat kärttää, josko sitä ulkoruokaa tänään haettaisiin. Ukkokin lämpeni jo ajatukselle- minä en. Ensinnäkin 30-40 euroa yhdestä pizza-/hampurilaissessiosta ja toisekseen olisi pitänyt loihtia temppuileva auto jälleen käyntiin ja sitä paitsi meillä oli ruokaa jääkaapissa. Ehdotin, että leikitään ravintolaa. Siitä onkin kulunut aikaa, kun viimeksi leikittiin.
Bee keksi ravintolalle nimen: Nami-Rent (nami, nami, nami, nami-rent, on raflojen ammattilainen;D) Aa oli apukokki/tarjoilija, Bee otti tiskillä tilaukset vastaan, Cee oli työharjoittelija ja Ukko oli kokki. Minulle jäi asiakkaan/apukokin/siivoojan rooli. Dee nukkui pihalla.

Bee ja Cee ottivat tiskillä meidät vastaan ja kaikki jättivät vuorotellen tilauksensa. Myös Bee ja Cee kiepahtivat välillä tiskin toiselle puolelle tilaamaan. (Kuvassa näkyy tilaukset:)) Hampurilainen, ranskalaiset, ketsuppi, majoneesi, kurkku jne. Minun tilaus oli ranskalaiset ja kanakastike (toissapäivän jämät) ja reilusti salaattia. Hampurilaiset kasattiin suodatinpussiin ja tarjoiltiin pöytiin. Jälkiruoaksi pirtelöä.

Kesken hampurilaisten paistamisen Ukko kääntyi ympäri ja sanoi: "Omituista, mutta tämä on ihan oikeasti hauskaa!"
Koskahan sitä on niin vanha, ettei enää jaksa innostua leikkimisestä ja koskahan nuo lapset huomaa, että niillä on aika pöljät vanhemmat?
S.A.
Posted by Picasa

23.1.10

Väriä elämään.

Aamu meni Ukon kanssa paritellessa. Hannilla ja Aimolla olen ainakin nähnyt samanlaisen kuvan, mutta kenelläkään muulla ei takuulla ole tämmöistä ;D.

Piti keksiä jätkille puuhaa, että ovat poissa jaloista. Bilispöytä esille. (Täällä on ollut taas ihan törkeä pakkanen, niin siksi piti keksiä sisäpuuhaa. Uimassa kyllä kävivät.)


Kun jätkät oli raivattu pois tieltä, laulatin taas ompelukonetta.

Kukahan niitä torkkupeittoja oikein suunnittelee? Ja kenelle?! Mikä idea on tehdä torkkupeittoja kokoa 130x190 cm:ä? Kääpiöillekö ne on? Jos on 15 minuuttia aikaa kiskaista unta palloon sohvalla ja siitä 9,5 minuuttia menee siihen, että kiskoo peiton ylälaitaa ja alalaitaa vuorotellen- aina palelee jotakin kohtaa kropasta- niin onhan siinä päivätorkkuriemua kerrakseen. Ajattelin tehdä sitten kunnon torkkupeiton. Ja teinkin. On muuten julmetun kokoinen. 250x250 cm:ä. Mahtuu varpaat ja naama ja mahtuu muuten viereisen sohvan pötköttelijäkin saman viltin alle. Suuruudenhulluko? Joo, joo, oon, oon. Noita neliöitä on muuten 144 kappaletta, tarkalleen.

Tuommoisen peiton tikkaaminen on muuten melkoisen itaraa puuhaa. Ompelukoneessa meinaa loppua se välikön korkeus, kun peitto on rullalla ja mytyssä ja ommellakin vielä pitäisi. Vaan tulipa tehtyä.
S.A.

22.1.10

Hanna ja Ossi.

Tämä on tarina Hanna-hamsterista ja Ossi-oravasta.

Hanna ja Ossi tapasivat ja löivät hynttyyt yhteen. Hynttyitä olikin jo alkuasetelmassa siis kahden yksiön verran. Jotain myytiin, jotain annettiin pois ja paljon säästettiin. Vuosien mittaan Hanna ja Ossi asustivat yhtäällä ja toisaalla. Hanna ja Ossi säästivät kaikenlaista "muka" tärkeää ja kuljettivat niitä vanhoista asunnoista uusiin. Tavaroita, joita voi tarvita, tavaroita joita voi käyttää, jos ne korjaa, tavaroita joihin liittyy muistoja ja tavaroita, joita ei voi tarvita, ei korjata eikä niihin liity muistoja. Mutta minkäs he luonteilleen voivat. Hamsteri on aina hamsteri ja orava on aina orava. Ossi ei vuosikausiin myöntänyt olevansa orava. Hanna kyllä myönsi kaikki vuodet olevansa hamsteri, mutta ei vain keksinyt keinoa muuksi muuttumiseen. Usein Hannalla kilahteli aika pahasti. Esim. siivouspäivinä Hanna raivosi suureen ääneen lähinnä itselleen, mutta sai Ossikin osansa.

Eräs tapaus on piirtynyt molempien mieleen. Hanna viskeli Ossin tavaroita ja Ossi yritti puolustautua sanoen jokaiselle hamsterille ja oravalle tutut sanat: "Sitä voi vielä tarvita!" Hannalla pullistui silmät päässä ja Hanna huusi takaisin, että: "Mihin v**tuun tarvii varretonta vasaraa?!" Ossi sanoi seuraavat jokaiselle hamsterille ja oravalle tutut sanat: "Sen voi korjata!" Hannan silmät pullistui lisää ja Hanna kirkui: "Minä EN ainakaan koskaan uskalla hakata naulaa sinun korjaamalla vasaralla!" Ossi loukkaantui ja Hanna edelleen kimpoili pitkin seiniä.

No Ossi jäi kuitenkin miettimään, että hän saattaa sittenkin olla orava. Yhtenä päivänä Ossi otti suuren askeleen ja tunnusti: "Minä olen Ossi ja olen orava. Olen lähes hamsterin veroinen."

Siinä elämän ja hamstrauksen sivussa Hanna ja Ossi olivat tulleet hankkineeksi liudan hamsteri-oravia, joille kaikille oli periytynyt (ikävä kyllä) se tarvii-säästää-korjaa-geeni. Hannan ja Ossin koti muistutti kaukaisesti kotia ja läheisesti kaatopaikkaa. Hanna edelleen säännöllisesti(noin kerran viikosssa) kiehui ja kihisi ja sätti milloin Ossia, milloin itseään tai pikkuhamsteri-oravia. Hannan takaraivossa takoi tieto siitä, että samassa pesäkolossa oli asunut Ossin isovanhemmat tuplamäärällä jälkikasvua. Tiettävästi kuitenkaan isovanhemmilla ei ollut jatkuvaa kaoottista epäjärjestystä, kuten Hannalla ja Ossilla. Hannalla vitutti.

Sitten Hanna ja ongelman myöntänyt Ossi löivät karvaiset korvansa yhteen ja miettivät asiaa. He päättivät, että käyvät komerot läpi ja vähänkään epäilyttävät "sitä voi tarvita, sen voi korjata ja tällä on tunnearvoa"-tavarat pakataan pussiin. Pussi viedään autotalliin hetkeksi (maksimissaan 2 viikkoa), jos sieltä ei etsitä mitään kahteen viikkoon se nostetaan roskikseen katsomatta sen sisältöä. Tällöin ei iske "tää on pakko säästää"-olo, eikä verkkokalvoille piirry se säästämisen arvoinen helvetin käyttökelpoinen varreton vasara.

Voin mahdollisesti myöhemmin kertoa lisää mitä Hannalle ja Ossille kuuluu ja onko systeemi toiminut ja mitä arvokasta Hanna ja Ossi tulevat heittäneeksi ikiajoiksi menemään. He yrittävät kuitenkin muistaa, että hamsteri-oravia on neljä kappaletta, etteivät vahingossa heitä niitä menemään.

S.A.

21.1.10

..mai äs.

Nyt te viimeistään tajuatte kuinka hyvä kampaaja minulla on! Että tähän kirveellä veistettyyn pärstään saa kivasti sopivan tukan! Että minä vihaan omakuvien ottoa. Hanni ja Sipulix, toivottavasti te osaatte arvostaa tätä urotekoa:) Vaihdoin kesken kuvausten jopa paitaakin!!! Kaikki kunnia vaan muoti- ja meikkibloggareille, kun jaksavat päivästä toiseen kuvata itseään. Enhän mie edes ehtisi kuvaan, jos laittaisin sen automaattiajastuksen päälle. Kas tässä! Päivän kantapää, päivän polvi ja päivän perse.

Joo. Tukka on ihan yön jäljiltä ja kertaalleen viisipiikkisillä läpi sukaistu. Ylävasemmalla hiukset on kiinni ja yläoikean kuvista pidän itse eniten.

Rakkauvella jöörs

S.A.

Ps. Etutukka on kiva, kun huomasin, että mulla on raskauden jäljiltä jääny liikaa nahkaa otsaan. Aiemmin otsanahka suoristui, nyt ei enää suoristu. Auttaiskohan semmoinen suoristusrauta?

Aamuihmisiä ja epäaamuihmisiä.

Minä olen Aamuihminen. Jokainen uusi aamu on uusi alku ja täynnä mahdollisuuksia. Olen aamuisin hyväntuulinen, lauleskelen, viheltelen ja juttelen- jos kukaan ei vastaa, ei haittaa, juttelen sitten omikseni. Yleensä elän "älä anna auringon laskea vihasi ylle"-sanonnan mukaan eli jos on ollut riitaa, ne sovitaan ennen nukkumaanmenoa. Muutaman kerran olen ollut niin loukkaantunut ja kiukkuinen, että olen pötkinyt mökönä nukkumaan aikomuksenani jatkaa puhelakkoa ja mökötystä siihen asti, että minut lepytetään. Ja aina, ihan aina, olen aamuun mennessä unohtanut sen, että minä olen hyvin loukkaantunut ja vihainen ja puhelakossa. Jotenkin syö mököuskottavuutta, kun kilkattaa aamun iloisena ja sitten puolen päivän tietämillä muistuu mieleen, että samperi, tässähän oltiin vihaisia ja verisesti loukkaantuneita- miten siitä sitten luisutaan takaisin möyröttämään? No ei mitenkään.

Vastakohdat täydentää toisiaan ja Ukko onkin epäaamuihminen. Vaatii monta kuppia kahvia ja sanomalehden, että pääsee käyntiin. Ihan turha odottaa iloista aamurupattelua ja uutisten ruotimista, kun toinen tuijottaa lehden takaa kulmat kurtussa syvän hiljaisuuden vallitessa. Epäaamuihmisistä tulisi hyviä mököttäjiä, koska jäätävä hiljaisuus jatkuisi ihan luonnostaan aamusta.
Aa on myös aamuihminen ja varsin leikkisä heti silmät aukaistuaan. Eilen aamuna olin laittamassa kahvia hämärässä keittiössä ja kun olin saanut kahvinkeittimen ladattua käännähdin ympäri ja olin saada slaagin, kun Aa oli hiipinyt siihen taakse ja kajautti HYVÄÄ HUOMENTA! Voin kuvitella, että jos epäaamuihmiselle järjestäisi moisen yllätyksen, saisi varmaan seuraavaksi miettiä miten nenän saa takaraivosta takaisin etupuolelle.

Mitenhän nuo aamu- ja epäaamuihmiset oikein tulee? Hassua. No, hyvä, että on tämä blogi niin voi kilkattaa tänne rassaamatta kumppania ihan äärirajoille. Noin 30 jäätävää katsetta olisin jo saanut, jos olisin kaiken tämän pulputtanut sanomalehden taakse. Ja luultavasti ainakin yhden: PITÄÄKÖ MUN VASTATA JOTAIN?!- kysymyksen. :D

Kilkatipulputihöpöti! Huomentaa!

S.A.

20.1.10

Tukkaa ja piikkiä.

Nyt on uusi hiano tukka- voi, että tykkään! Joo, olisi kivaa laittaa kuvakin, mutta uuden tukan lisäksi minulla on erityisen ärtynyt Dee. Äiti luuhaa kampaajalla pari tuntia, kipaisee Deen matkaan ja vie neuvolaan ja antaa pistää kahdella piikillä ja suuhunkin tungetaan vielä rotavirusrokote. Ymmärrän, että vähemmästäkin alkaa pientä v*tuttaa. Niin ja sitten pukkaa vielä naista, jos toistakin kylään ihmettelemään, niin onhan siinä koettelemusta raavaammallekin miehelle.

Huomenna jatkuu- oikeastaan tänään oli kevyt kenttäharjoitus. Ukolle jo lupasin, että jos tahtoo saa huomenna lähteä jonnekin kotoa. 5 naista+mie+serkkulikka+4 omaa poikaa+3 vierasta poikaa+ 1 tyttö=on luultavasti summa, jota Ukko ei halua nähdä, eikä KUUNNELLA.

Eikö ollutkin herttainen viesti em. naisporukalta? Se kuului näin: Sano "martalle" ettei tartte leipoo, me tuodaan ite kahvipullat! :D

Vielä sananen kampaaja J:sta. Olen kyllä aiemminkin hehkuttanut, mutta kerta kiellon päälle ja silleen. Menin tänäänkin, kuten aina, sanoen: Tee ihan mitä haluat!

J leikkasi lapaluiden alalaitaan yltävät hiukset tosi kerroksittain, että päällä on ihan 5-7 cm:n pituisia "tupsuja" ja niskassa on jonkun verran pituutta niin, että nippanappa yltää kiinni. Etutukkaa ei ollut aiemmin ja nyt on semmoinen sekainen nyrhitty. Kasvojen ympäriltä on veistetty kans risaiseksi linjaa. J itse sanoi, että täytyy ottaa myös huomioon se, ettei kotiäiti välttämättä joka aamu jaksa/kehtaa alkaa kohottelemaan ja kihartelemaan, joten mallin pitää toimia myös laittamattomana (tajuatteko?! taivaanlahja tuommoinen kampaaja!). Ja oikeasti huippua on se, että J neuvoo kädestä pitäen miten saan itse laitettua hiukset kivasti ja neuvoo aineet mitä kannattaa käyttää, mutta puhuu ihan yleisesti esim. kampausnesteestä eikä mistään heidän kampaamotuotteesta, jonka litrahinta on jotain nelinumeroista. Siis voin riemurinnoin käytellä ihan markettikamaa ja saan piperrettyä tukan kivasti. Siinä on nainen paikallaan. Mii laiks.

Vaan nyt hehkutus seis ja kertomaan Deelle, etten mie oo ihan läpimätä äiti, vaikka annoinkin rokotuttaa:/

S.A.

19.1.10

Asiointia puhelimessa ja vähän muuallakin.

Olenkohan ikinä kertonut, että vihaan puhelimessa asiointia. En niinkään semmoista simppelia: Onko teillä sitä/tätä/tuota-kyselyä tai ystävien kanssa jutustelua, en todellakaan! Vaan esim. Kela (no hehehee, kuka ei vihaisi Kelan kanssa asioimista kaikilla mahdollisilla tavoilla), Verovirasto jne. Tässä vuodenvaihteen jälkeen yritin tiedustella Ceelle kerhopaikkaa. Soitin 15(!) kertaa kahden päivän aikana lapsityönohjaajalle, meni aina vastaajaan. Minä en jätä koskaan viestiä. En ymmärrä, mikä siinä on niin hankalaa. Sanavalmiina ja puheliaana ihmisenä sen pitäisi olla ihan helppo nakki, mutta ei. Varmaan saisin aikaiseksi jonkun viestin tähän tyyliin: "A-akka tä-tässä heiii. Niin, että semmosta aloin soittelemaan, että ku meillä on tommonen 4-vuotias poika ja sille sitten kyselisin, että mitä kerhoja teillä niinku olis ja koska ja missä? OLE NYT HILJAA, KUN ÄITI ON PUHELIMESSA! Anteeksi- niin, niin niistä kerhoista, mihinkäs mie jäinkään? Että olis tosiaan tuo 4-vuotias kerhopaikkaa vailla ja asutaan VOI YHDEN KERRAN, ÄITI ON NYT PUHELIMESSA! Niin anteeksi taas, Joo, siis asutaan tässä Susikairan keskustassa, mutta voidaan kyllä kulkea kauempanakin. ANNA VAUVALLE TUTTI! Niin, tuota voisitteko ottaa yhteyttä minuun?" Klik. Ja sitten huomaisin, etten edes luetellut puhelinnumeroani.

Kerhonohjaaja soitti aikanaan takaisin (luojan kiitos useissa paikoissa on tosiaan kännykät käytössä ja soitteluista jää jälkiä) ja kuulin, että hänellä hymyilytti: "Olit soitellut... muutamia kertoja..." No, Ceelle saatiin kerhopaikka tiistaille ja perjantaille aina 2 h kerrallaan.

Ja sitten lisää ällöttäviä puhelinasiointeja:

Ajanvaraus vaikka hammaslääkäriin: "Akka tässä terve. Pitäis varata aika... öö... lapselle, hetkinen... siis Aalle (ja luettelen sujuvasti Been sotun) eiku tää oliki toisen lapsen... hetkinen (äkkiä jääkaapin ovelle, siellä lukee kaikkien sotut) niin se on xxxxxx-xxxx. Ai kelle hammaslääkärille? No se on semmonen kiva, jolla on lyhyet hiukset. Saattaa olla, että se oli Kumpula tai Mäkelä? Ai ei oo sen nimisiä..." AARGH.
Virastoihin soittaessa onnistun yleensä aloittamaan ihan siitä, että: "Alussa Jumala loi..." Niin tosiaan tovosen kestää, että pääsen siihen oikeaan asiaan:)
Jos suinkin vaan on mahdollista, jalkaudun liikkeelle ja hoidan asiat ihan kasvoista kasvoihin. On jotenkin helpompi pysyä asiassa ja kun kuitenkin tulee jotain lisäkysymyksiä mieleen, niin voi esittää ne saman tien.

Sitten on vielä yksi tyhmä juttu. Ei kyllä liity puhelimeen, mutta juolahtipa vaan mieleen. Minulla menee maha sekaisin aina kirjastossa. Iskee aivan järkyttävä kakkahätä. Sellainen "hemmetti-hemmetti-hemmetti-missä-vessa?!
nyt-vähän-kiireesti-vessaan- tai-tulee-lusikallinen-housuun-hemmetti!" Puhelimessa asiointia enemmän ärsyttää yleisövessassa asiointi (nimenomaan synkällä asialla käyminen) ja lähdenkin sitten otsa hiestä kiiltäen paniikissa kirjastosta hirveällä hopulla ja kun pääsen ovesta ulos- tattadaa- ei mitään hätää. Olen kokeillut, että käyn ennen kirjastoon menoa kotona vessassa. Ei auta. Sama turkasen kakkahätä iskee päälle kuitenkin. Tämän täytyy olla psykologinen juttu. Mutta varaapa pokkana aikaa koppatohtorille, kun "aina kirjastoon mennessä heittää pakin ihan sekaisin...että tarttis varmaan purkaa tää ongelma."

Hahhaahaa. Kun pikaiseen luin tekstin, niin asiointi sana esiintyy monta kertaa ja kahdessa eri yhteydessä. Puhelimessa - ja yleisövessassa -. Vain minun sairas mielikuvitukseni lähtee hihityttävään lentoon, kun alan pohtia puhelimessa asiointia. Koppatohtorilla voisikin olla jännittävä matka pääni sisälle.

Että semmoista sitten tänä aamuna. Hyvää huomenta vaan kaikille:D

S.A.

17.1.10

Susikairan poikakalenteri vol.2.

Okei. Lapsikuvista ei varmaan innostu muut kuin allekirjoittanut, mutta kyllä tulen hyvälle tuulelle tuota katsoessa:D

Mister Dee- so... sweet?

S.A.
Posted by Picasa

Susikairan poikakalenteri.



Saanko esitellä? Mister Cee- so hot hot hot!
Posted by Picasa

16.1.10

Lisää kellosta.

Kirjoitanpas vielä kellosta ja lisäksi siitä koruliikkeestä. Kellossa on yksi lenkki semmoisella pikalukolla- yritin ottaa kuvaa, kun se "ylimääräinen" pala on kiinni, eli kello on silloin korumaisempi ja roikkuu vähän ketjun tapaan. Ja kun se pala ei ole paikoillaan, niin kello istuu ranteessa tosi napakasti.

Mutta sitten sananen HYVÄSTÄ palvelusta. Nimittäin tuosta liikkeestä sitä saa. Omistajat on jotain noin nelikymppisiä ja töissä siellä on myös ainakin yksi nuori sälli ja jomman kumman omistajan vanhemmat. Siis pieneksi liikkeeksi aika paljon henkilökuntaa, mutta kaiverrukset saa lähes aina heti, samoin esim. korvakorun napsautukset, paristojenvaihdot ja yms. "pikkuhommat". Nytkin, kun Ee kaiverrutti sormukset ja osti ketjun (valmista pitkää ketjua ei ollut, joten koruliikkeessä juotettiin kaksi 40+60 senttistä ketjua yhteen). Kaiverruksista eivät peri mitään, vaikkei tuote olisikaan heiltä ostettu:O
Niinpä niin. Koska sieltä on aina saanut hyvää, jopa ilmaista palvelua nopeasti, ei tule mieleenkään ostella koruja tai korulahjoja muualta. Lisäksi usein on tuommoisia kampanjajuttuja- kellot -60% jne. Heidän kaupantekotyyliin kuuluu myös kivat alennukset kassalla, jos vaikka ostaa 10+15+17 euron tuotteet, saattaa loppusumma olla esim. 32 euroa. Tai jopa 30. Ymmärrän kyllä, että ei se kauppa tappiolla myy eli katteissa varmaan on ilmaa, mutta ei siitä pääse mihinkään: hauskalta se tuntuu, kun itse laskee päässään loppusummaksi vajaa 40 euroa ja kassalla loppusumma onkin 30. Mii laiks. Nyt olisi tietenkin tosi kivaa laittaa tähän liikeen nimi, mutta sitten vähän kärsisi tämä tietty blogin anonyymius. Tätä samaa hyvää palvelua on tarjolla kaikille asiakkaille eli ei ole mikään pärstäkerroinjuttu.

Ystävä TMY:lle varasin kellon ja haen sen ensi viikolla ja Ruska, liike ei kuulu mihinkään ketjuun, mutta jos haluat, niin laita mulle sähköpostia:)


Sitten sananen HUONOSTA palvelusta. Tarvitsin yhden jutun, jota ei saa täältä kuin yhdestä kaupasta. Menin sisään liikkeeseen ja omistaja puhui puhelimessa henkilökohtaista puhelua. Siis tyyliin: "Ketä teille tulee jouluksi vai ootteko omalla porukalla?" Etsin itse liikkeestä tuotteen mitä tarvitsin, omistaja rahasti LOPETTAMATTA puhelua. EI NOIN! Vaikka tuote olisi pieni ja edullinen, niin kyllä jumalauta henkilökohtainen puhelu lopetetaan siksi aikaa, kun asiakas on liikkeessä tai ainakin edes rahastuksen ajaksi. Löysin netistä kaupan, jossa myydään samaa tuotetta kahden päivän toimitusajalla. Olkoonkin, että tulee muutama euro postikuluja päälle.

S.A.
Posted by Picasa

Havukka-ahon ajattelija.

Posted by Picasa

15.1.10

Pöljä ostoksilla.

Hälytysvalmius purettu: Aan oksentelu loppui illalla ja aamulla poika oli vaikutti terveeltä--->kouluun. Mietimme eilisiä syömisiä ja kävi ilmi, ettei poika ollut syönyt mitään kouluruokailun (klo.11) ja iltapalan välillä. Hyvin peukutitte, Tänks!


Tänään oli ruokakauppatreffit ystävä Een kanssa. Ukko jaksaa aina vaan hämmästellä miten ruokakaupassa voi mennä kolme tuntia. Helposti. Ensin mentiin koruliikkeeseen kaiverruttamaan Een sormus. Ostin rannekellon! Ihana! Ihana! Eikö olekin? Kahden vuoden takuu, täyttä terästä, Leijona-merkkinen ja maksoi vain 23,50 e. Norm. hinta oli 59 e. LÖYTÖ!

Sitten ajauduin Een imussa Alkoon hengailemaan. Katselin, että onpa jännä pullo. Ja avasin korkin. Miten tyhmä ihminen voi olla? Että menee vääntelemään Alkoon pulloja auki?! Ostin sen tietysti, kun nolotti ja hävetti ihan pikkuisen. Puolustuksena: Tuo korkkihan huutaa, että väännä mua! Eikö huudakin? Näyttää muuten ihan hiuslakkapullolta, eikä punaviiniltä. Kassalla selvisi, että on tuon harmaan korkin alla ihan korkkikorkkikin. Eli ei se mennyt pilalle- mutta silti jaksan hämmästellä miten pöljä olen?!

Kynsistä otin muuten vaan kuvan, vähän niinkuin todisteeksi, etten mie täällä muuta tee kuin viilailen kynsiä ja hymyilen nätisti. (Tai sitten raskausaika+imetys sopii minun kynsille hyvin:))

S.A.
Posted by Picasa

14.1.10

Hätätila!

Käsidesiä! Tannoponia! Imodiumia! Punaista Jaffaa!
Oksettipaskattivaroitus!!!
Ihan just tätä ei nyt kaivattais, että pitäkäätte peukkuja, jotta tämä jää ihan vaan Aan iloksi.
***

Päläpäläpälä.

Olipas kivaa lukea paljon pitkiä kommentteja edelliseen kirjoitukseen:) En oikeastaan ole kyllä huolissani ja on se hyvä, että jollain mittarilla mitataan, jos nimittäin on pahasti jotain pielessä niin sekin selviäisi sitten. Aa ja Bee ovat olleet hoidossa neljävuotiaina ja osa tehtävistä on tehty hoidossa. Siinä mielessä "vain" kotihoidossa oleva lapsi on erilaisessa asemassa, kun pitäisi osata näyttää taitonsa uuden ihmisen edessä uudessa paikassa, kun muutenkin jännittää niin kovasti. Mutta siis, mennään nyt ainakin yhdesti käymään terapian tarpeenkartoituksessa ja mietitään sitten uudelleen jatketaanko vai leikataanko ympyröitä kotosalla;)

Tuli mieleen, että Aa tai Bee leikkasi sen ympyrän niin, että lähti leikkaamaan saksilla semmoista sentin suikaletta paperin reunasta edeten keskustaa kohti- tulihan se ympyrä lopulta vastaan, mutta aikaa siinä meni;D

Nyt taas Pfaffi pörisee. Eilen ompelin housut itselle ja niistä tuli kivat! Tänään olisi tunika ja paita vuorossa ja makkarin verhot. Ei tarvinne sanoa, että koti on lievässä(?) kaaoksessa: kankaita, tilkkuja, langanpätkiä yms. ajelehtii pöydillä ja lattioilla, olisikohan siivouspäivä vaikka huomenna sitten?

Ceellä tipahti pöydältä lautasteline, se missä oli niitä v-mäisiä astiakaapissa kaatuilevia syviä lautasia ja en vetänyt yhtään hepulia, kun ärsytti ne lautaset muutenkin (lähinnä olin ihan tyytyväinen!). Löysin toissapäivänä kirppikseltä euron kappalehintaan 8 syvää lautasta, jotka seisoo tiskikaapissa kuin sotilaat tukevasti tanassa. Vähänkö jees! Kaverin kanssa eilen juteltiin ja jos shoppailusta tuleekin hetkellinen hyvä mieli, niin jos sattuu löytämään tarvitsemansa kirppikseltä varsin edullisesti, niin nautintohan kaksinkertaistuu, vähintään. Kirppislautasiksi euro/kpl voi joku pitää kalliina, mutta olin katsovinani pohjasta, että valmistaja on ruotsalainen Rörstrand, että melkein kotimaista tuli ostettua:) Ruotsalaisten kotimaista ainakin. Niin ja sitten ostin villalankaa vyyhdin myös eurolla. Siihen ei ole lupaa koskea, ennen kuin ompelukset on valmiina. Muutenkin tuolla uudella kirppiksellä oli vaikka mitä ihanaa! Esim. kupariset palkeet (8 e) ja heinätuoli (39 e). Pitäisi ottaa tästä kotikaaoksesta kuvia lompakkoon, niin suuremmat kalustehankintainnot kaikkoaisivat heti vilkaisemalla lompakkoon, mutta... siinä heinätuolin päällä olisi kyllä niin kivaa laittaa kenkiä jalkaan eteisessä;D

Heinätuoli oli mulle uusi sanana- eli semmoinen pieni selkänojallinen jakkara, josta nousee istuinkansi ja alla on pieni säilytystila.

Miten ihmeessä näistä minun kirjoituksista tuleekin tämmöisiä sekametelisoppia? Ei päätä, ei häntää, ihan puhdasta tajunnanvirtaa vaan:) Vaan nyt ompelemaan, joten hurmaavat huomenet kaikille tasapuolisesti!

S.A.

Ps. Onko muilla ongelmia blogilistan kanssa?! Mulla on jopa niin paljon, että meinaa ihan ärsyttää. Eihän sinne pääse edes sitä vertaa, että laittais vali-vali-valitusta toimimattomuudesta.

12.1.10

Terapian tarpeessa.

Juups. Cee näytti neuvolassa parastaan(?!). 4-vuotisneuvolassa pitäisi jo osata yhtä ja toista ja vielä viitsiä tehdä niitä juttuja. Eipä se kukkokaan käskien laula ja ei Cee paljoa saanut aikaiseksi. Leikkiminen olisi vaan niin paljon hauskempaa (Eikö 4-vuotiaan työtä olekin nimenomaan se leikkiminen?). Seinällä näkyvät näöntutkimiskuvat, jotka sai siis itse nimetä (koti, ympyrä, tomaatti ja ikkuna), näki hyvin ja kuulo ok. Paino oli vähän alla käyrien ja pituus ok. Leikkauskohdassa (leikkaa paperista ympyrä), poika antoi sakset tädille takaisin, että leikkaa sinä. Piirrä ruksi, viiva ja pallo: poika piirsi pienen, keskisuuren ja suuren pallon. Tuo kaksi palikkaa- poika toi neljä. Värejä kysyttäessä kaikki oli punaista ja ruskeaa. Hyppimiset ja pallonheittelyt niinkin sujui. Maatilakuvasta kysyttäessä: Mahtuuko lehmä ämpäriin? Poika vastasi, että mahtuu. Kun sitä kysyttiin uudestaan, niin vastaus kuului, että: "Ei mahdu, mutta lehmänmaitopa mahtuu." (Tässä kohtaa minulla vähän nauratti:))

No joo, nyt sitten odotellaan terapia-aikaa. Kun pitäisi osata värit ja pitäisi osata numerot ja pitäisi osata piirtää ruksi ja pitäisi osata leikata ja pitäisi osata soveltaa näitä kaikkia käytäntöön. Hmm. Mennään sitten. Arvioikoon ammatti-ihmiset miten saadaan yksilö tungettua muottiin- kuuntelen mielelläni ja päätän sitten annanko tunkea muottiin vai ollaanko vielä vuosi villinä ja vapaana, leikkivänä, laulavana, kertoilevana, nauravana pienenä poikana. Itseasiassa minusta tuntuu, ettei pojan ymmärryksessä ole mitään vikaa. Me aikuiset ei vaan aina ymmärretä lasta ja lapsen ajatuksenkulkua. Toki, jos terapeutin mielestä on pahasti viivästymää, niin tehdään parhaamme terapeutin avustuksella, mutta jos kyse on ns. yksilöllisistä eroista niin... No, mietitään sitä sitten. Ja osaa se leikata. Ainakin lastenhuoneen verhot.

Ja myönnetään. Onhan me passattu ja avustettu, koska sehän on ollut 4 vuotta meidän pienin! Pientä autetaan ja pienen tarkoituksia yritetään arvata. Niin minä, kuin Ukko ja Aa ja Beekin. Ja tyhmähän ei ole se lapsi, joka antaa toisten passata ja touhuta, vaan odottelee rauhassa valmista;D

S.A.

Aamuhöpötys.

En ole paljoa Nilssonista kirjoitellut, otetaanpa vahinko takaisin. Oikein hävettää edes kirjoittaa, kun taas kävi niin hyvä tuuri, että "tuli helppo vauva". Sitähän tuo nuorin nimittäin on. Syö, nukkuu, kakkii ja nauraa. Itku tulee, jos ruokaa ei kuulu säädyllisessä ajassa, jos vaipat ei vaihdu heti kohta kakan jälkeen ja jos hereillä ollessa joku ei ole seuraa pitämässä. Yöt menee kuin ovat menneet koko ajan. Illalla klo. 21 mennään unille, kolmen paikkeilla tankataan hetki (n. 10-15 min.) ja nukutaan aamuun asti (9-10). Pääsääntöisesti tissiruoalla mennään, mutta pullo ja Nankin käy. Ensi viikonloppuna olisi näillä näkymin aikuisteniltaa tiedossa ja serkkulikka lupautui katsomaan poikia. Totesi vain, että jos tuon kanssa ei pärjää, niin ei pärjää sitten minkään kanssa. Tutinkin Nilsson hyväksyy ja sillä voi helposti pelata lisää aikaa, jos tissillä on jotain tekemistä tai odotellaan pullon lämpiämistä. Iho on siisti, ei mitään ihottumia. Vatsassa välillä vähän kiertää (olen syönyt jotain tyhmää), mutta kierto poistuu luonnollista tietä muhevina paukkuina. Saunassa poika tykkää käydä (on käynyt 1 kk:n ikäisestä ja kyllä, tiedetään se sääntö ettei alle vuoden ikäistä viedä saunaan, mutta keskilauteella ja ilman kovia löylyjä ollaan saunotettu aiemmatkin (siksiköhän niistä on tuommoisia tullut?) ja näin myös Nilssonin kanssa.) Sitterissä tutkaillaan tämän meidän pienen maailman menoa silmät suurena ja huudellaan väliin tiukkoja kommentteja "höö" ja "gyyy". Näin vasta vanhaa työkaveria ja kerroin samoilla sanoilla Nilssonista. Työkaveri nauroi, että: "No, kohtahan teillä sitten on varmaan 5 lasta, kun taas on niin ihanan helppoa."

Yhden kaverin vauva on syntynyt heinäkuussa ja nukkuu edelleen vain 1-1,5 tunnin pätkiä (myös öisin), joten osaan tasan tarkkaan arvostaa tätä Nilssonin rytmiä. Sitä paitsi väsyneenä minusta tulee varsinainen piru, joten koko perheen kannalta on äärimmäisen hyvä, että minäkin nukun yöni hyvin. Ensi viikolla on neuvola Nilssonilla, tänään Ceellä (piikkiä tiedossa) ja hammaslääkäri (Beellä) ja ensi keskiviikkona kampaaja (MULLA!!!).

Käytin eilisen päivän netissä uuden tukan suunnitteluun. Nythän olen värjännyt tukan aika tummanruskeaksi ja päällä on tuo vaaleampi kalottialue. Vaan, kun haluaisin oman kokonaan vaalean värin takaisin... Ukko etsi yhden vanhan kuvan minusta ja sanoi, että hänen mielestään siinä minulla on kauniit hiukset. Kuten arvata saattaa, niin pikaisen kitkerän vilkaisun myötä lausunto muuttui muotoon: "Sulla on tosi kauniit hiukset nyt, mutta tuossa vanhassakin kuvassa näytät ihan kivalta." No joo, tästä nyt sitten tuli mieleen, kun joku viikko takaperin Ukko silmäili minua päästä varpaisiin ja sanoi: "Näytät kyllä hyvältä." Ja mitäpä siihen vastasin: "Mä on kuule muutaki ku tissit ja p***e." Ukko piti pokan hämmästyttävän hyvin ja sanoi: "No, niin oot. Rakas vaimo ja lasteni äiti, mutta ei se haittaa, että näytät sen lisäksi hyvältä." Miten se onkin niin vaikeaa ottaa kohteliaisuus vastaan? Kirjaan tänne, että muistaisin. (Koska kyllä se ihan kivalta tuntui ja onhan siinä ihan todistettavasti edistytty koulutuksessa, kun pelkkä vilkaisu tai kipakka tokaisu saa toisen pyörittelemään sanoja parempaan asentoon;D) Luultavasti kuitenkin minun kanssa on aika ärsyttävää elää. Kun ei tiedä yhtään, koska tulee tupenrapinat.

S.A.

11.1.10

Kuuma uni.

Kaikenlaisia unia sitä näkeekin. Viime yönä olin ihan itse asentanut keittiön roskiskaappiin vetovaunun. Meillä on kyllä nytkin vetovaunu, mutta siinä on vain yksi sanko ja sekin on semmoinen ns. pyöreän sankon puolikas. Olen tulkuttanut, että siinä ei ole mitään järkeä, kun ei niitä roskia saa silleen jämäkästi siihen puolipyöreään tungettua. Tarvittaisiin niitä suorakaiteen muotoisia roska-astioita. Kaksi ainakin.
Ja unessa, voih, siinä ihanassa unessa niitä suorakaiteita oli viisi (joo, joo, vähän liiottelua) peräkkäin ja kaappi oli niin hieno sisältä. Voi jee. Ja se päätähuimaava onnentunne, kun työnsin roskaa roskiin ja se ikään kuin solahti pussiin juuri hienosti ja vain vähän tilaa vieden. Pieniä ne on perheenäidin haaveet ja unelmat. Haaveilla nyt roskiksesta niin, että se tunkee uniinkin. Kaukana ovat kaukomatkat ja villit rakastajat. Suorakaiteen muotoinen roskis- grrrrrr;D

Unikirjaa en moisen takia taida edes kehdata avata. Josko sinne rautakauppaan yrittäisin suoriutua ja ottaa oman elämäni hallintaani, pröystäillä kunnolla kerrankin eläissäni ja ostaa
ROSKA-ASTIOITA. *Jos ei niin naurattaisi, niin saattaisin pitää itseäni jopa vähän reppanana;D*

S.A.

10.1.10

Hattarapää toisessa polvessa.

Nyt jo alkaa muuten naurattaa- voe viddu sentään! Sitä ikään kuin kerjää verta nenästään, kun kirjoittaa, että ei oo tilannetta päällä ja silleen. Johan se tilanne saatiin päälle tällekin päivälle: Pohjustus: Kävin viimein eilen lunastamassa ne joululahjahallikortit. Pojat kävikin eilen uimassa. Aa meni kaverilleen viime yöksi ja kävi vielä illalla R-kioskilta hyväskää iltaherkuiksi ennen kuin meni sinne kaverin luo. Tänään Aa pääsi kaverinsa kanssa kaverin isän kyydillä meille, olivat menossa uimaan. Kamppeet reppuun- ja voi ahhhaaahhhaa- lompakko on unohtunut kaverin luo. No, meidän auto ei ole ollut roikassa- joten töppöstä vaan toisen eteen ja suuntaansa 3 km:ä kävelyä. Jonkin ajan päästä puhelin soi ja soittaja on itkutuhruinen
Aa: "Ei se lompakko oo täällä..."
TYKYTITYK (Akan pulssi nousee)
"No mietitäänpä missä se lompakko on ihan varmasti ollut viimeksi?"
"R-kiskalla ja sitten laitoin sen täällä kaverilla säkkituoliin."
"Nostapa sitä säkkituolia..."
"Ollaan kyllä nostettu, ei se oo täällä... NIISK."
"No sitten se on hävinnyt. Johan sulla päivän oli se kortti." (RYTKYTIRYTK- tosi nopea pulssi)
*Huoh*
Soitin varmuuden vuoksi Ärrälle ja siellähän se lompakko oli. Miten voi muistaa laittaneensa lompakkonsa säkkituoliin, jos sitä ei edes siinä vaiheessa ole ollut mistä laittaa? No, 3 km+ 3 km+ 1 km Ärrälle + 0,5 km uimahallille + 1,5 h uintia + 0,5 km kotiin= Kunto kasvaa kohisten ja toivottavasti ehkä huolellisuuskin (IN MY DREAMS).
No, sukuvikahan tämä on, ei siitä pääse mihinkään. Minun serkkupoika lähti taannoin tankkaamaan autoa ja siskonsa antoi 5 euroa, että tuo samalla Casinoarpa. Serkkupoika tankkasi auton ja tapasi samalla kaverinsa, koplaili taskujaan, kah, 5 euroa, tarjoonpa kaverille munkkikahvit. (Miten kummassa voi 15 minuutissa unohtaa sen Casinoarvan ja kun löytää rahat taskustaan, niin siinäkään vaiheessa ei muista sitä Casinoarpaa? ;D)

On tää touhua. On. Joka tapauksessa olen ihan iloinen, että lompakko ja se kortti löytyi ja tuttu Ärräntäti pyysi piruuttaan 20 euron löytöpalkkiota;D Eihän pojalla toki rahaa enää ole, loputkin kopekat meni eilen siihen hyväskään.

S.A.

Miettii.

Täällä vaan puikot suihkii ja ompelukone laulaa ja saumuri surisee. Nyt ei kyllä ole mitään tilannetta päällä (poikain suunnalta), vaan on joku ihmeen luomisvimma päällä.

Tekstiä blogiin on tullut harvemmin- olen kyllä välillä käynyt lukemassa vanhoja postauksia vähän kriittisemmin. Miettinyt suuntaa, pitäisikö jotenkin osata kirjoittaa paremmin, fiksummista asioista ja hienommilla sanoilla? Kun yhtäkkiä olen tajunnut, että on aika paljon lukijoita, tuttuja ja tuntemattomia, niin pitäisikö suodattaa tekstinsä jollain suotimella, eikä päästellä vaan surutta ja fiiliksen mukaan. Vähän hävettääkin välillä, kun tulee suolattua niin Ukkoa, kuin lapsiakin ja itse vaan paistattelee omassa ylhäisyydessään lähes virheettömänä;D

Vaan mitäpä sitä muuttamaan, näillä mennään. Eihän tämä olisi meidän elämästä kertova, eikä Akan kirjoittama blogi, jos alkaisi siistimään ja kirjoittaisi vain hyvistä hetkistä ja sievillä sanoilla. Toivon kuitenkin, että kaikille välittyy se pilke silmäkulmassa rivien väleistä;) Tutut varmaan sen tietää (kun minut tuntee), mutta ihan tuntemattomillekin lukijoille varmuuden vuoksi sen kirjoitan. Kun olen kuitenkin semmoinen tunneihminen, niin välillä mennään korkealla ja kovaa ja seuraavassa hetkessä matalalla ja hitaasti, mutta suunta on kuitenkin aina vahvasti eteenpäin:)

Eipä tässä tänään sunnuntaina nyt muuta ollut mielen päällä, joten jatkan siis puikkojen heiluttamista- silirimpsis vaan ja mitä parhainta sunnuntaita kaikille! (-9 astetta, jippijei!)

S.A.

8.1.10

Pakkaspäivät on perseestä.

1. Ei voi mennä minnekään. Jalan ei tarkene ja autolla ei uskalla lähteä- jäätyy se jonnekin kuitenkin (maakuntamatka maalikyliin peruuntui- TYMPII).
2. Lapsukaiset ihanaiset hioo ärsyttämisen jalon taidon ihan uusiin sfääreihin. Kun ei voi tuhlata energiaa pihalla, niin sen saman energian tuhlaaminen sisätiloissa vaatii tönimistä, nipistelyä, tulkuttamista, yleistä ärsyttämistä, mulkoilua, irvistelyä, pyyhekumin piilotusta ja kaikkea muuta mahdollista sen normaalin leikkimisen, pelaamisen ja lukemisen lisäksi. (EIHÄN KENENKÄÄN MUUN LAPSET TURHAANNU SISÄLLÄ OLEMISEEN?)
3. Halkoja menee ja uunit tohottaa, silti öljypoltinkin tohisee taukoamatta.
4. Koira yrittää joka välissä tehdä tarpeensa pesuhuoneen lattialle... Toisaalta lähes ymmärrettävää, kun ulkona kusikin jäätyy kaarelle.

No okei...
Kun katsoo ulos, niin onhan siellä ihan älyttömän kaunista.
Kun katsoo lämpömittariin, niin onhan se ihan kivaa, että sisälämpötila on kuitenkin yli 50 astetta korkeampi kuin ulkolämpötila.
Kun kuuntelee lasten kahnaamista, tietää ettei ainakaan ole tullut kuuroksi (vaikka välillä toivookin sitä).
Kun suunnittelee pakkaspäivän iloksi taantuvansa lapsen tasolle ja vaanivansa nurkan takana kinttu sojossa valmiina kamppaamaan esim. Ukon.

En silti ole hirvittävän pahoillani siitä, että sunnuntaiksi on luvattu kai jotain -10 astetta. Luntahan se tietysti sitten satelee, mutta voipahan pistää jätkät lumitöihin.

S.A.

6.1.10

Rikas, rakas, köyhä, varas.

Kudoin tuommoisen. Niilon tissipiilo. Ylettyy vähän kyynärpään alapuolelle ja kas, miten näppärää on sujauttaa Niilo syömään katseilta piiloon. Myös julkisilla paikoilla. (Nih ei kukaan menetä ruokahaluaan julki-imettämisestä tms.)

Vanha punainen sohva. Kuten näkyy, elämä on jättänyt jälkensä sohvaan. Kävin huonekaluliikkeessä kysymässä uuden päällisen hintaa ja olin heittää voltin takaperin kahdella kierteellä hinnan kuullessani. 550 euroa!!! Onko ihme, että maapallo hukkuu p**kaan, kun UUDEN samanlaisen sohvan saa 795 eurolla?! Täh? Missä kohtuus? 550 euroa päällisistä-huhhuh! Tuo Ikean matto on ollut peittämässä suurimpia palkeenkieliä jne.

Toissapäivänä isot pojat kysyivät saisivatko ostaa pokeripelisalkun. Joo, saavat, omilla rahoilla puoliksi (hinta salkulla oli 10 euroa). Tattadaa- molempien poikien rahat olivat kadonneet! Toiselta(Aalta) 15 euroa ja toiselta(Beeltä) 35 euroa. Etsittiin yhdessä 5 tuntia niitä rahoja, koska ensimmäinen epäily oli, että Cee on napannut ne. Ukon kanssa alettiin vähän haistella palaneen käryä, kun Been lompakko löytyi Aan sängyn alta (tyhjänä). Alkoi todella vaikuttaa sisäpiirin rikokselta. Sanoin ainakin 4 kertaa, että jos jollakulla on tarjota pätevä selitys, niin on mahdollista päästä ilman seuraamuksia. Tunnustusta ei tullut. Aan patjan alta löytyi 50 euron (jumalauta 50 euron!!!) edestä Habboseteleitä (kaikki käytettyjä)... Siihenkin oli kyllä selitys: "Se ja se kaveri on antanut niitä, kun mä keräilen niitä erilaisia käytettyjä kortteja..." Syyllisyys leijui mustana möykkynä, mutta tunnustusta ei tullut. Lopulta vaadin Habboukkojen salasanat (edelleenkään en ketään syyttänyt) ja siinä vaiheessa, kun Ukko oli kirjautumassa Aan tunnuksilla Habboon, niin alkoi tulla itkunsekaista tunnustusta...
Seuraava tunti menikin hupaisasti. Jokainen lause, jota yritin muodostaa kiihtyi suoraksi huudoksi noin puolessa välissä lausetta, eikä Ukkokaan onnistunut yhtään paremmin puhumaan normaalilla äänensävyllä. Itketti, suututti ja vitutti- ihan kaikilla. Eikö evoluutio voi edetä yhtään nopeammin? Onko tuon jälkikasvun todella tehtävä kaikki samat virheet kuin vanhemmillaan?!!
Jossain kasvatusoppaassa sanottiin, että näpistykseen ei pitäisi suhtautua tunteella.
Hankala vaan feikata, että ei tunnu missään, kun aina kun suun avaa, niin tulee vaan kiljuntaa ja karjuntaa *huoh*. Päätin siis kohdistaa kaiken kiukun suoraan toimintaan. Pfaffi huusi hoosiannaa ja niittipistooli lauloi.
Eikös tullutkin ihan hieno sohva!? Tarvikkeisiin meni noin 60 euroa ja nuo vaaleat tyynynpäälliset voi pestä 60 asteessa. Voisin ottaa vielä parempia kuvia, kun tuo ruskea päälllinenkin onnistui kertaheitolla just hyvin. Eli aina jotain hyvää huonoissakin hetkissä. Luultavasti en olisi saanut tuota aikaiseksi, jos en olisi ollut niin helvetin raivoissani.

Habboukko menetettiin "valtiolle", eli meille vanhemmille. Tietokonearestia napsahti hiihtolomaan asti ja omista rahoistaan (niistä, jotka oli meillä vanhemmilla tallessa) maksoi Beelle takaisin.

Kun viimein pystyin juttelemaan rauhassa, istuttiin sohvalla Aan kanssa sylikkäin. Iso, mutta silti pieni poika itkien (ja äiti salaa kyyneleitä pyyhkien). Asiasta juteltiin monelta kantilta mm. siltä, että jossain välissä epäiltiin Ukon kanssa poikien serkkuja (jotka olivat uutena vuotena kylässä) ja Aa (ehkä) todella tajusi jotain. Tai sitten ei tajunnut. Se tuntui hyvältä, kun kysyin sitten parin tunnin jutustelun jälkeen, että haluaako Aa vielä jutella vai menenkö nukkumaan vai haluaako Aa, että olen vain siinä vieressä vielä. Halusi, että olen siinä vieressä vaan.

(No, ei se ainakaan ostanut kartonkia tupakkaa ja kossupulloa (vielä). Kai sekin päivä on joskus edessä... *apua, apua, apua!!! Ja noita jätkiä on 4!!!!! Paniikki! Hakekaa minut äkkiä pois täältä, en mie osaa olla äiti!!!*)

Joops. Uutena vuotena meinasi käydä niin, että Akka jysäytetään raketin matkassa taivaan tuuliin ja mummolla ja papallakin loppui löpö 25 kilometriä ennen Susikairaa- vaan ne tuntuu jo niin kaukaisilta tapahtumilta, että ei jaksa moisiin vanhoihin juttuihin enää palata;D Jokainen päivä näyttää tarjoilevan uusia jännittävyyksiä! Meille muutti serkkulikka viideksi viikoksi ja pojat iloitsi, että nythän meillä on niinku isosisko! Luulen, että "isosisko" on viiden viikon jälkeen todella onnellinen siitä, että on oman perheensä kuopus.

Näihin kuviin ja tunnelmiin päättää raportin täältä Susikairasta
kirjeenvaihtaja S.A.


Posted by Picasa

2.1.10

Palkintokaappi.

Tänne kerään kaikki saadut tunnustukset. Kiitos kaikista:)