21.1.10

Aamuihmisiä ja epäaamuihmisiä.

Minä olen Aamuihminen. Jokainen uusi aamu on uusi alku ja täynnä mahdollisuuksia. Olen aamuisin hyväntuulinen, lauleskelen, viheltelen ja juttelen- jos kukaan ei vastaa, ei haittaa, juttelen sitten omikseni. Yleensä elän "älä anna auringon laskea vihasi ylle"-sanonnan mukaan eli jos on ollut riitaa, ne sovitaan ennen nukkumaanmenoa. Muutaman kerran olen ollut niin loukkaantunut ja kiukkuinen, että olen pötkinyt mökönä nukkumaan aikomuksenani jatkaa puhelakkoa ja mökötystä siihen asti, että minut lepytetään. Ja aina, ihan aina, olen aamuun mennessä unohtanut sen, että minä olen hyvin loukkaantunut ja vihainen ja puhelakossa. Jotenkin syö mököuskottavuutta, kun kilkattaa aamun iloisena ja sitten puolen päivän tietämillä muistuu mieleen, että samperi, tässähän oltiin vihaisia ja verisesti loukkaantuneita- miten siitä sitten luisutaan takaisin möyröttämään? No ei mitenkään.

Vastakohdat täydentää toisiaan ja Ukko onkin epäaamuihminen. Vaatii monta kuppia kahvia ja sanomalehden, että pääsee käyntiin. Ihan turha odottaa iloista aamurupattelua ja uutisten ruotimista, kun toinen tuijottaa lehden takaa kulmat kurtussa syvän hiljaisuuden vallitessa. Epäaamuihmisistä tulisi hyviä mököttäjiä, koska jäätävä hiljaisuus jatkuisi ihan luonnostaan aamusta.
Aa on myös aamuihminen ja varsin leikkisä heti silmät aukaistuaan. Eilen aamuna olin laittamassa kahvia hämärässä keittiössä ja kun olin saanut kahvinkeittimen ladattua käännähdin ympäri ja olin saada slaagin, kun Aa oli hiipinyt siihen taakse ja kajautti HYVÄÄ HUOMENTA! Voin kuvitella, että jos epäaamuihmiselle järjestäisi moisen yllätyksen, saisi varmaan seuraavaksi miettiä miten nenän saa takaraivosta takaisin etupuolelle.

Mitenhän nuo aamu- ja epäaamuihmiset oikein tulee? Hassua. No, hyvä, että on tämä blogi niin voi kilkattaa tänne rassaamatta kumppania ihan äärirajoille. Noin 30 jäätävää katsetta olisin jo saanut, jos olisin kaiken tämän pulputtanut sanomalehden taakse. Ja luultavasti ainakin yhden: PITÄÄKÖ MUN VASTATA JOTAIN?!- kysymyksen. :D

Kilkatipulputihöpöti! Huomentaa!

S.A.

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Huomenta vaan rakas aamuihmisystäväni :)

TMY

Anne kirjoitti...

Minä olen iltaihminen, mutta tosi hyvä huijari ja osaan taidokkaasti kilkattaa ja kalkattaa aamuisin muka hyväntuulisena.

Oli pakko oppia huijariksi, kun olen töikseni jaksanut hotelliaamiaista sun muuta.

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos nauruista- TAAS!
Olen itsekin aaumihminen. Näen mielessäni hyvinkin teidän aamut. Mieheni joutuu arjet heräämään ajallaan ja lähtemään töihin hyvin aikaisin. Annan hänen tehdä sen yksin ja pysyn sängyssä. Menisi vain sukset suotta ristiin kun minä aloitan heti täysillä-juotuani vesilasillisen ja ukkokulta ei ymmärrä/kuule/näe/muista mitään, joten menisi ihan harakoille kaikki.
Viikonloput ovatkin joskus kauheita jos koitan venyä ja löhötä pitkään ja sitten reippaana nousen että tästä se päivä alkaa, niin silloin vasta ukkokulta on siinä samassa jamassa kuin muulloinkin aamulla. Hän sitten viikonlopun kunniaksi keittää kahvin (itselleen kun minä en juo) ja syö aamupalaa hartaudella ja lukee lehteä tai kirjaa ja minä kihisen kun lapset on jo aivan seinähulluja ja en saanut tehtyä "mitään" kun viruin aamun laiskotellen. Sittenkään ei saa tehtyä mitään ja lopulta koko päivä on pilalla.
Mökötykselle käy kuten sinullakin :D

Ole tässä sitten vakavasti otettava!

Kyllä nämä on sisäsyntyisiä juttuja, sillä muistan aina olleeni aamuvirkku vaikka nuoruusvuosina tuli valvottua paljon silti nousin iloisesti kello 5 lukemaan tenttiin tms.

R&T

Eeva kirjoitti...

"miten nenän saa takaraivosta takaisin etupuolelle."

Ai mieletön!

Mä olen varmaan joku sekaaamuinen, en oikein ole kumpaakaan. Välillä toista ja välillä toista... hmm...

Jane kirjoitti...

Tähän on ihan pakko kommentoida :D
Ehdottomasti iltaihminen, aamulla ei saa puhua mitään, eikä muutenkaan pyöriä jaloissa. Näin on ollut aina ja tulee aina olemaan. Kyllä se ainakin minulla on rakennusvika.