31.8.10

Tiistai-iltapäivä.

Been lompakko löytyi:). Hyvä juttu!
***
Tein ruoaksi lihakasteketta, riisiä ja kasviksia. Bee kurkkasi pataan ja totesi Keith Armstrongin äänellä: Pystyt parempaan! (Keneen sekin on tullut noissa kuitailun lahjoissa?! Tästä hyvästä riisiä ja lihakasteketta tarjoillaan ainakin viikko!)
***
Ukko lähtee mökille Ceen kanssa. JEEEEEEE! Tulee ihanan rauhallinen ilta, kun puhekone pajattaa jossain 30 kilometrin päässä.
***
Olenkohan jotenkin henkisesti valmistautunut muuttoon? Kysyy nimim. tosi ihania tapetteja ja maali-ideoita löytyy netistä :P

***
Nyt valmistautumaan rauhalliseen koti-iltaan!  :)
Kamalaa edes sanoa näin, mutta tuo Cee vaan imee niin tehokkaasti kaiken energian ympäriltään, että tuntuu sen poissa ollessa siltä, kuin ei olisi lapsia ollenkaan:O


S.A.

Tiistaiaamu.

Argh! Hankalaa, kun noista talojutuista ei voi mitään puhua täällä kotona ääneen. Pojathan tohottaisi niin, että viimeistään sitten me aikuiset pimahdettaisiin. (Haha, pata kattilaa jne. "pojat tohottaisi"- sanoo äiti, joka itse kirjoittaa ensimmäisenä nettiin kaiken :P)
Vaan taas on aamu alkanut puhelinrallilla. Bee (huom. tällä kertaa todellakin BEE) hukkasi lompakkonsa eilen. Siinä meni uimakortti, kirjastokortti, poonuskortti ja 1 €. Soitin koululle, kun poika oli siellä illalla käynyt ja sitten soitin poliisilaitokselle. Kirjastokortin laitoin "jäähylle" eilen illalla jo. Aika kätevää on se, että kirjastokortin tietoihin lisätään "henkilöllisyys tarkistettava"-täppi ja jos ei pysty todistamaan henkilöllisyyttään, niin sitten ei saa lainata. Jos kirjastokortti löytyy, niin ottaa mukaan Kela-kortin seuraavalla lainauskerralla ja sitten täpin saa pois. Jos korttia ei löydy, niin 2,10 € maksaa uusi kortti. Ei paha ollenkaan.

Eilen pääsin lempipuuhaani, eli hämmentämään jonkun toisen kotiin. Kaksissa naisin purettiin yksi iso (hajonnut) vaatekaappi osiin ja kannettiin kaatiskuormaan ja järjesteltiin huonekaluja uusiin paikkoihin. Hyvä siitä tulee ja toivottavasti talon isäntä ei saa hepulia :O. Alkuperäinen ongelma siis oli: Mihin laitetaan koulupöytä? Ja ratkaisu tähän "hieman" laajeni. "Toi vaatekaappi pois, sen tilalle toi sohva tosta, sohvan sisältä kamat "jonnekin" (lue: tyhjennetään toi yks kaappi niille kamoille), tyhjään sohvaan ne liinavaatteet ja pyyhkeet ja sit toi senkki tonne ja sit sen pöydän voi laittaa tohon."

Vaan pitemmittä puheitta pötkähdän hetkeksi sohvalle lukemaan. Isot koulussa, Cee kerhossa ja Dee nukkuu vaunuissa pihalla. Taivaallinen hiljaisuus! Shhhh...

S.A.

30.8.10

Lisää outoja juttuja.

Onko se niin, että huonoja asioita tapahtuu putkeen tietty määrä ja vastaavasti sitten hyviä asioita tapahtuu samaan syssyyn läjä? Nimittäin. Tämä meidän talo, joka ostettiin aikoinaan summalla Y, on tontin sijainnin ja kaavan takia rakentajia kiinnostava. Talo itsessään on hapero, vaatisi remonttia (lue: kasan dynamiittiä alleen) ja rahaa remontointiin menisi aika tolkuttomasta (lue: samalla rahalla rakentaisi kokonaan uuden talon).

Tässä talossa on yksinkertaisesti liian vähän tilaa (meille).

Ja nyt meille on tarjottu 2 x Y määrä rahaa tästä tontista.

o_O

Minulle tällä paikalla on tunnearvoa ja hassua, että minulla sitä tunnearvoa tuntuu olevan enemmän kuin Ukolla (jonka mummola tämä on). Mutta 2 x alkuperäinen sijoitettu rahamäärä himmentää tunnearvoa hieman. Kiinteistövälittäjältä kysyttiin, että mikä tämän paikan arvo voisi olla. Välittäjä sanoi hinnaksi aika paljon matalampaa hintaa, kuin tuo tarjottu.

Saatetaan siis kohta olla kodittomia. (Hetkellisesti, olen toki jo pikkuisen katsellut tarjontaa:P)

Siis Y lainamäärällä, meillä olisi mahdollisuus hankkia 2 x Y:n arvoinen koti (lisää tilaa!!!). 13-10-4-1-vuotiaat on vain hyvin hankala sijoittaa samaan huoneeseen. Joku aina häiritsee jotain ja pienet silppuaa isojen tärkeitä juttuja jne.

Jos tämä homma menee putkeen, niin lupaan postittaa onnettaren taikaviitan seuraavalle tarvitsijalle. Olen nimittäin siinä vaiheessa saanut jo lähes liikaa hyviä osumia.

Huih.

S.A.

Ps. Tämmöisistä vaiheessa olevista jutuista on tyhmää kirjoittaa, mutta kun se vääjäämättä nyt pyörii ajatuksissa, niin oli vaan pakko avautua.

29.8.10

Osta kympillä oma paita.

Olipas sitten serkkutyttösiä kaksin kappalein viikonloppukylässä. Perjantaina juteltiin yöhön (siis aamuun) saakka kaikesta mahdollisesta ja mahdottomasta. Nukkumaan maltettiin laittaa aamulla viideltä. Lauantaina sitten juuri 18 täyttänyttä huvitti kovasti nähdä muitakin kuin meitä vanhuksia tai sitten näitä meidän alaikäisiä ja päädyimme loppujen lopuksi yökerhoon (!!!). Ihan kivaa vaihtelua itsellenikin, en edes siis muista koska olisin viimeksi ollut yökerhossa.
Sitä perinteistähän se meno on, tanssilattiaan liimautuu kengät kiinni, saa olla kärppänä väistelemässä huojuvia ihmisiä huojuvat tuopit käsissään. Tanssiminen oli silti oikein kivaa, pitkästä aikaa. Enkä saanut kuin sivuosumia kaatuilevista drinkeistä.

Otsikon juttu vaan oli ihan tyhmä- tai sitten maailma on todellakin muuttunut paljon sinä aikana, kun en ole yökerhoissa luurannut. Serkkulikka kadotti narikkalappunsa ja osasimme kyllä kuvailla ihan tismalleen neulepaidan joka sen kadonneen narikkalapun takana oli. MUTTA. Siitä olisi pitänyt maksaa 10 €. Sen lisäksi, että maksaa 5 € sisäänpääsymaksua+ 2 € narikkaan, niin tämmöisen hukkaantumisen myötä pitäisi maksaa vielä omasta neulepaidasta 10 € lisää. Eikö se ole aika paljon?! Ja aika kohtuutonta?

Hetken mietittyämme tulimme siihen tulokseen, että esim. h&m myy uusia neuletakkeja 14,90 €:lla, joten antaa olla, pitäkää se valkoinen neuletakki, jossa on vasemmassa hihassa pieni tahra ja yksi nappi on vaihdettu erilaiseen.

No, jos pidän vaikkapa 3 vuotta taukoa ennen kuin taas tutustun uudelleen yökerhoelämään, niin omista vaatteistaan saa varmaan maksaa 50 €, jos ne haluaa narikasta pois :O.

Mutta viikonloppu oli ihana, meni aivan kauhean nopeasti ja nyt vieraiden lähdettyä on tietysti taas se ällöttävä haikeus.

(Onneksi nähdään ensi viikonloppuna uudestaan:))

S.A.

27.8.10

Kunnia menee, mutta maine kasvaa.


Cee oli piirtänyt seurakunnan kerhossa kuvan. Kun menimme ilmoitustaululta hakemaan taideteosta, olin kerta kaikkiaan ratketa liitoksistani. XD. Luojan kiitos näppärät tädit olivat kirjoittaneet mitä kuva esittää. Auto.

S.A.
Posted by Picasa

Jaksaa, jaksaa, jaksaa...

Oi joi. Täällä on taas tilanne päällä. Aivan tautinen mökä-huuto-mekastus. Ei tällä kertaa tappelua, vaan sitä perjantaitohkeilua ja sinkoilua ja 
ÄITI, ÄITI, ÄITI!

Serkkulikka lähetti kuvan, jonka otti joskus viime talvena.
"No niin pojat! Hymyilkääpä nyt nätisti!"


Miksihän minulla ei tule kuin yksi sana mieleen?
-GREMLINS!

Poistin kaksi isointa sinkoilijaa vastuuntuntoisella ja määrätietoisella kasvatusotteella. "Tos on vitska, haluutteko lähtee ostaan karkkia?"

***
Vieraita tulossa:) Kiva, kivaa!

S.A.

Pastasalaatti, naminami.

Hih, kun eiliseen avautumiseen sinappipullonkorkista saatiin ällistyttävän nopeasti erittäin miellyttävä vastaus, niin lupasin laittaa herkkuohjeen, johon kuuluu nimenomaan Meiran sinappi, muut ei vaan käy (kokeiltu on!).

Ja muuten, tiedotin heti välittömästi kyselyyn osallistuneita kahta henkilöä tästä korkki-ilouutisesta ;D (Ilmeisesti asia on pänninyt myös jotakuta muuta, kun korkki on jo laitettu vaihtoon?!)

Siihen ohjeeseen siis! Määrät on noin ja näin ja raaka-aineissakin voi soveltaa melkolailla mielensä mukaan.

*Pastaa reilu puoli pussia ---> keitetään ja jäähdytetään (semmoiset kierre- ja "kuppi"malliset on parhaita tähän).
*2 omenaa (tai 1)
*Paprikaa  (1 tai ei yhtään)
*Kinkkua n. 200 g (ei kannata panostaa kalliiseen, ei sitä sieltä salaatista huomaa, vaikka se on pörssiystävällisempääkin mallia)
*Punasipulia (1 tai puoli)
*Polar-juustoa puolipakettia (Se on tosi kevyttä, kun siinä on niin paljon isoja reikiä)
*Maustekurkkua (10-15 siivua tai sitten 1-1,5 pötkylää)

Pilputaan kaikki suurinpiirtein 1x1x1cm kuutioiksi ja sekoitetaan keitetyn pastan sekaan.

Valmistetaan soosi:
* 1 prk kermaviiliä
* Majoneesia 3-4 kukkuraruokalusikallista
* 3-4 reilua töräystä Meiran sinappia

Kaikki sekoitetaan sekaisin ja pyöräytetään salaatin sekaan.
(Kuulemma näiden kannattaisi antaa tekeytyä jääkaapissa yön yli- maut tasaantuisi jne., mutta meillä ei ole vielä moista ihmettä tapahtunut. Tuosta tulee rapiat 3 litraa ja yön yli ei ole vielä kertaakaan säästynyt mitään:O)

Olen myös joskus käyttänyt herne-maissi-paprika(ilman hiiriä)-sekoitusta ja tähän käy kyllä melkein kaikki aineet mitä kotoa löytyy. Tuo yllä oleva on vaan se mitä yleisimmin tulee tehtyä.


Siitä vaan sitten kokkaileen hipihipi!

S.A.

26.8.10

MEIRA VASTAA!!!

Posted by Picasa

Meiran sinappipullossa muuttui korkki. Uutta mainostetaan sanoilla "uusi kätevä korkki".
Onpa muuten tosi kätevä! Jotenkin siihen on rakenneltu mekanismi, jolla pulloon saadaan alipaine. No, se ensinnäkin näyttää tältä (eli rumalta), ei pysy pystyssä pöydällä ja muutenkin se on ruokapöydässä tarpeeton, KOSKA SIITÄ EI SAA MITÄÄN ULOS! Eli jos käytettävyyden "parantamisella" oli tarkoitus lisätä myyntiä, niin metsään meni, että pölähdys kävi. Nythän se ei lopu ikänään, kun sinappi pysyy purkissa kuin täi tervassa.
Jos jaksais nii panis palautetta Meiralle, mut ko ei jaksa, niin bloggailee vaan ja vaihtaa sinappimerkkiä.
Ostaa Meiraa sit taas, ku pullossa lukee, että vanha kätevääkin kätevämpi korkki tuli takaisin.
(Ja ne tuubiputkilotkin on muuten hanurista, kun ne aina ratkeaa jostain keskiväliltä ja sinappi tursuaa puristettaessa rinnuksille ja syliin.)

On se nyt kumma, että kohta Ruotsista pääsee avaruuteen, mutta sinappia ei s****na saa purkista ulos.

Empiirisen tutkimuksen mukaan samainen asia ärsyttää ainakin kahta haastateltua lähipiiriin kuuluvaa henkilöä. Haastateltavia oli yhteensä kaiken kaikkiaan kaksi.

S.A.

Jos jollain on virtaa, niin voi laittaa tekstin kuvineen päivineen Meiralle menemään.

3x7 asiaa minusta.

Hehkuvainen, Paula- rakkauden talossa ja Niinu antoivat tunnustuksen:) Kiitos, kiitos ja kiitos!

Uusia lukijoitakin on tullut taas monta (Tervetuloa!!!), joten kertoilen itsestäni asioita, mitä nyt mieleen juolahtaa. Voi olla, että olen kertonut monia juttuja jo aiemmin, mutta suonette sen anteeksi:)

1. Pottuvarpaan viereinen varvas (Mikä sen nimi muuten on? Etuvarvas?) on minulla kaikkein pisin.
2. Aloitin aamuni korjaamalla läppärin näppäimistön. Lämpimät kiitokset lähtee perheen pienimmälle.
3. Automaattikahvi maistuu yleensä tosi kuralle.
4. Ilahduin suunnattomasti siitä, että koulun luokkakuvat saa ottaa tänä vuonna paikallinen yritys(!!!). Ensimmäistä kertaa meidän koululaisten aikaan. Hieno juttu, että tuetaan paikallisia yrityksiä!
5. Näyttää pahasti siltä, etten saa kampaaja-aikaa ennen töiden alkua. Äsh.
6. Pitää (saan, jihuuuuuu) ostaa työkengät. El naturalista, here I come!
7. Minulla on kuumetta. Nyt.
8. Inhoan housujen ostoa. Kun levein kohta minussa on reisien yläosassa, niin jos housut on hyvät siitä leveimmästä kohdasta, niin vyötäröllä on liian väljää ja jos vyötärö on sopiva, niin reisistä ratkeaa. Äsh.
9. Pidän paljon hameita.
10. Minea Blomqvist-mallistossa oli yllättävän hyvin istuvia housuja. Liekö eturivin naisgolffarillakin ratsastushousumallinen persuus? (Jos jollain on muuten tiedossa muitakin housumalleja, joissa on huomioitu tämä reisipersevyys, niin vinkkejä, kiits:))
11. Olen kahden kuukauden aikana polttanut hihani kunnolla 3 kertaa. Yleensä en yllä tähän lukuun edes vuodessa ja se mikä tekee asiasta mainittavan arvoisen on se, että syyllinen ei ole kertaakaan ollut kukaan lapsista tai Ukko.
12. Lepyn hetkessä (ehkä).
13. Minulla on hyvä kasvomuisti ja melko hyvä nimimuisti, MUTTA aivan luokattoman huono tilannemuisti. Siis kun näen ihmisen, tunnistan, tervehdin, muistan hetken päästä nimenkin, mutta sen mistä minä tunnen ko. henkilön- siitä minulla ei ole aavistustakaan.
14. Elelen isän neuvon mukaan: Pidä aina iloinen mieli ja avoin asenne, niitä sulta ei kukaan voi koskaan viedä. Kaiken muun voit huonolla tuurilla menettää, mutta iloisella mielellä ja avoimella asenteella se ei vituta niin paljon eikä kauaa.
15. Hiirimyyrä saldo on tällä hetkellä 7. Oi, onneksi tämä taistelu aloitettiin NYT, eikä sitten vasta, kun pakkasia pukkaa (ja sitä myöten hiirimyyriä pirttiin.)
16. Joskus hirvittää, kun olen niin virtaviivainen. Yhtenä iltana oli joku maailmanloppukeskustelu lasten kanssa ja totesin, että elellään nyt ihan rauhassa siihen asti, kun se maailmanloppu tulee. Sitten kun se ehkä joskus tulee, niin se todennäköisesti tulee semmoisella rytinällä, ettei edes ehditä huomata.
17. Minulla ei ole puhelimessa asennettuna nettiä.
18. Pitäisi keksiä päivän ruoka. Nyt.
19. Ilahduin isosti, kun kaksi lukijaa laittoi vastikään suoraa s-postia:) Vastailen ihan pian!
20. Minulla ei ole mitään hyväskää tällä hetkellä kotona. Apeuttaa nuhaista mieltä:( Suklaalla olisin varmasti jo kuumeeton.
21. Mitä?! Joko tämä tuli tehtyä? Lähden pikkuisille päiväunille. Nyt. Pienetkin on, niin saa kai tämä isokin:)

Piti laittaa merkki/haaste jakoon seuraaville seitsemälle, mutta hitsiläinen! Valinnan vaikeus! Ottakaa kaikki ystävät merkki/haaste mukaan! Jookos?! Siihen alkuperäiseen siis kuului seitsemän(7) asian kertominen. Minä vaan laitoin vähän lapinlisää.

S.A.

25.8.10

Sähköauto.

Syksy 2010 "Meidän Suomi"-lehdessä oli pikkujuttu Arnold Schwarzeneggeristä testaamassa Mitsubishin i-MiEV täyssähköautoa. Suomen markkinoille ensimmäiset saapunee maalis-huhtikuussa 2011.

No se mikä nyt sitten pisti silmään, oli se, että autolla pääsee yhdellä tankkauksella tai siis latauksella 130 km:ä. Jostapa mietin, että ei se kyllä semmoisenaan vielä taitaisi olla meille ollenkaan hyvä vaihtoehto. Jos vaikka lähdettäisiin mummolaan, niin eihän me päästäisi sinne ihan nurkillekaan, vaan jäätäisiin auttamattomasti tien päälle. Koska asutustakaan ei niin hirvittävän tiuhaan sillä välillä ole, niin jatkoroikkaa nyt ainakin pitäisi olla muutama kilometri varoiksi mukana. Vai voiko siihen auton "tankkiin" laittaa paristoja?!

Parikilometriä jatkoroikkaa on aikamoinen sykerö, joten matkatavaroille ei kyllä kauheasti jäisi tilaa.

Minkälaisia on tulevaisuuden huoltoasemat? Seinällinen pistorasioita? Jos haluaa tankata autonsa tuulivoimalla tuotetulla sähköllä, niin onko sen töpselin kohdalla joku propelli merkkinä? Ja kauanko täyteen tankkaaminen kestää?! Jos pitää hillua parikin tuntia jossain huoltoasemalla penskojen kanssa, niin totisesti toivon, että sieltä löytyy pallomeri.

Tämmöisiä mietin tänään aamupissalla (Meidän Suomi on vessalehti), mutta nyt valmistaudun päällystämään kaverin koulukirjat. SIKSI kun se on kivaa!
(Ja tiedän, että ainakin Hehkuvainen tykkää myös koulukirjojen päällystämisestä, enooainoohullu!)

24.8.10

Lapsen ensimmäinen vuosi...

...on täynnä huikeita harppauksia kehityksessä. Opitaan kierähtämään, ryömimään, konttaamaan, nousemaan tukea vasten, ensiaskeleet ja daa-daa-daa.
Arvatkaapa olenko ihan mielettömän onnellinen, että saan tälle päivälle kirjata opituiksi taidoiksi 1. kaapin avaamisen 2. roskapussista suodatinpussin kaivamisen kuvan osoittamin seurauksin.


Oli tarkoitus pitää siivouspäivä tänään ja nyt tuntuu siltä, että SE TODELLAKIN ON TÄNÄÄN.
1 kpl 10 kk:n ikäisiä ensteks pihalle...

S.A.

No on se taitava, on,on! :)
Posted by Picasa

Hammashoitajalla.

Tänään oli siis Deen vuoro käydä näyttämässä purukalustonsa. "Potilas" otti tarkistuksen rennosti- NUKKUMALLA! Siis nukahti autoon matkalla h-hoitajalle ja kannoin nukkuvana sisään ja nukkuvana ulos. (Epäilisin kohta jo jotain narkolepsiaa, mutta kun ei sille sitä piikkiä ole annettu.)

Cee oli luonnollisesti mukana ja kuinkas sattuikaan. Sunnuntaina saatu (ja kadotettu) pizzerian kylkiäistikkari löytyi sopivasti juuri ennen h-hoitajalle menoa. Koska kadonnutta tikkari oli itketty pää punaisena jo sunnuntai, ei sitä vaan voinut napata pois onnesta sekaiselta lapselta. (Ja se joka sanoo, että "helppoa kuin ottais lapselta tikkarin suusta", ei takuulla ole yrittänyt ottaa lapselta tikkaria suusta...) No ei muuta kuin ilmoittautumaan ja vastaanottohenkilöllä vähän nyki naamaa ja hän totesi pojalle, että aika rohkeaa tulla tikkari suussa hammaslääkäriin. Hammashoitajalla nauratti ihan avoimesti, kun katsoi Ceetä, joka antaumuksella imeskeli toffeetikkaria. Minä tyydyin toteamaan, että on meillä karkkipäiväkin käytössä, mutta joskus nyt vaan käy näin ja tikkari syödään tiistaiaamuna yhdeksältä. Reíkiä pojilla on kuitenkin ollut vähän- tai ei ollenkaan, niin kai me jonkunlainen synninpäästö saatiin. (Tai sitten ne hieroo suuria karvaisia käsiään yhteen ja miettii, että kyllä tulee hyviä asiakkaita tuleville vuosille;))

Hammasharjaa ja tahnatuubia rikkaampina poistuimme paikalta ja vuoden kuluttua uudelleen- siis Deen kanssa!

Oli jotain muutakin kirjoitettavaa kyllä mielessä, mutta säppäänpä ruoan tulille tässä välissä ja jatkan myöhemmin, jahka muistan mikä se asia oli:)

Heippa!

S.A.

23.8.10

Sauna, mustilla lauteilla.

Ihan ite tehty, toDellakin!

Ruokottomia valumia lauteiden alla, mutta mitä ne siellä haittaa? Tulkoon se pois lauteiden alta, jolla ahdistaa:)
Jälkiviisaana voisi tietysti sanoa vaikka, että seinät olisi kannattanut käsitellä ennen lauteita jne., mutta jälkiviisastelu on tyhmää.

Saunaan tulee vielä musta takorautainen kynttilälyhty, mallia "jykevä" ja ne pellavaiset laudeliinat.

S.A.
Ps. Lupaan poistaa välittömästi kaikki epäimartelevat kommentit.

Posted by Picasa

Parisuhdetta.

Minä olen vähän semmoinen yltiöoptimisti. Erityisesti parisuhteiden suhteen. Silloinkin, kun "tilanne" on ns. selvä ja ero on ainoa vaihtoehto, minä liputan yrittämisen, jatkamisen, selvittämisen, anteeksiantamisen ja kaiken puolesta. Siksipä maailmani järkkyy pahasti, kun joku suhde päätyy eroon.

Väittäisin, että oma suhde on kyllä kokenut jokseenkin -kaikki- koetinkivet mitä nyt voi olla ja aikamoisista paskakasoista on noustu. Tänä päivänä olen aivan hirvittävän onnellinen siitä, että kaikki se on kahlattu läpi. Kannatti. Enkä missään tapauksessa kuvittele, että tässä nyt oltaisiin jotain väitöskirjaa vaille valmiita parisuhdetohtoreita, eikä mitään ongelmia jatkossa tulisi. Hahhahaa, se nyt on nähty niiiin monta kertaa, että elämällä on hassu tapa yllättää ja jotenkin se elämä onnistuu vetämään maton jalkojen alta, vaikka sen maton olisi naulannut lattiaan ja varmistanut kiinnityksen pikaliimalla.

Mutta, itseasiassa odottelen lähinnä jännityksellä, että mitä seuraavaksi ja olen valmiina taistoon. Siitäkin selvitään, kun on selvitty muistakin jutuista.

Yksi ystävä aiemmin kysyi, että pystynkö näkemään itseni vanhana ja jos, puolisoni olisi huonossa kunnossa, niin vaihtaisinko sen vaipat? Juu-u, kyllä. Kaukaiselta se vielä tuntuu, mutta kyllä. Kysyin Ukolta, että: "Vaihtaisitko sä mun vaipat, jos mä en enää pääsisi itse vessaan?" Joo-o, jos hän ei jaksaisi kantaa minua vessaan, niin kyllä hän vaihtaisi ne vaipatkin, tietysti.

(Eikö ole romanttista, hihihiihii;D)

Kun suhde on kestänyt aika kauan, niin eihän se rakkaus enää ole sitä räiskyvää ilotulitusta, vaan se on muuttanut muotoaan. Se on tasaista ja hyvää elämää. Ei suinkaan yllätyksetöntä, mutta jotenkin niihin yllätyksiin osaa jotenkin varautua ja "tiimi" on hitsautunut yhteen. Korvaamattomia on ne arkielämän tilanteet, joihin liittyy joku hupsu muisto.

Esimerkiksi kerran minulle tuli postipaketti ja annoin Ukolle tehtäväksi hakea sen. Täytin pakettikortin valtakirjaa ja vauhdilla ruksin kohdan: Onko vastaanottaja tunnettu? (X) KYLLÄ ja perustelin: No, tunnenhan mä sut! Ukko katsoi syvän hiljaisuuden vallitessa lähinnä järkyttyneenä minua ja purskahti lopulta nauramaan, että eihän se nyt sitä tarkoita tunnetko sinä minut, vaan että tunteeko ne postissa minut! Sanomattakin selvää, että aina kun tulee pakettikortti, niin Ukko kuittailee: Onko vastaanottaja tunnettu?!


Tai sitten, kun pääsiäinen lähestyy, niin *aina* pääsen kuittaamaan Ukolle, että: "Kappas vaan, pitkäperjantai sattuu tänä(kin) vuonna perjantaille!" ;D
Ukko nimittäin luuli, että pitkäperjantai kiertää kalenterissa samoin kuin joulukin. Sattuu mille päivälle hyvänsä. Hahhaahaa. Ihan pieniä juttuja, mutta tuommoista vaan tulee se yhteenkuuluvuus ja ne "meidän jutut".


Tietysti noita pieniä juttuja on paljon, mutta nuo nyt tuli ensimmäisenä mieleen.


Vaan nyt ei auta kuin alkaa uuden viikon askareisiin, mainiota maanantaita kaikille ja jos joku tarvitsee parisuhdekannustajaa, niin täällä olen! Löydän kyllä ihan varmasti aina sata syytä jatkaa, enkä yhtään syytä eroon!


S.A.

22.8.10

Murhaajat töissä.

Eläinten ystävien kannattaa skipata tämä kirjoitus. Lämmin kesä on ilmeisesti vahvistanut hiiri- ja myyräkantaa. Remu on viime aikoina välillä vauhkoontunut terassilla ja siitä päättelin, että siellä varmaan on jotain. Pyysin Ukkoa tuomaan Ratakia. Sitten taas tehtiin perinteiset sankoansat. Eli muoviämpärin pohjalle Ratak-hiiribaarin rouhetta, sanko maahan ja sitä vasten lauta. Hiiret kipittää lautaa pitkin ja tipahtavat sankoon ja syövät itsensä hengiltä. Ansat viritettiin perjantai-iltana ja nyt on jo neljä raatoa.

Muuten saisivat kipittää hiirulaiset ja myyryläiset ihan rauhassa, mutta kun ne mokomat yrittää päästä pirttiin ja siinä menee raja!

Sankoansa on siinä mielessä hyvä, että myrkky on hallitusti tietyssä paikassa ja toisekseen siitä on helppo havaita, että ongelma on todellinen, eikä pelkästään minun vouhotusta;)

Tänään kauhistuin aika tavalla, kun sankossa oli kaksi hiirtä (tai mitä ne nyt onkaan), niin se toinen oli jyrsinyt toiselta kaulan auki! YÖK!

Kissa olisi kiva, mutta Aan allergian takia mahdoton.

Ja mitäs muuta tänään on tehty? Maalattu viimein ne saunan seinät. Bee oli oikein hyvä apulainen, Cee oli aivan kauhistuttava apulainen ja Deen ilmestyessä apuloimaan törkkäsin pensselit purkkiin odottamaan yön pimeitä tunteja. Onneksi se aine on vesiliukoista, joten lattiat saatiin pelastettua. Cee "laamasi" tomerana ja sitten nojaili käsillään siihen mistä oli juuri "laamannut". Kysellen vähän väliä: Oonko laamannu hyvin? Oonko hyvä? Pikkuriikisen takakireällä äänellä vakuuttelin jäljen olevan oikein hienoa ja apulaisen erityisen tarpeellinen. On se nyt ainakin ihan itsetehdyn näköinen. Eli ihan hyvin sopii tänne ilotaloon:)

(Jatkossa aion yrittää toteuttaa näitä juttuja niinä yön pimeinä tunteita...ihan yleisen sovun ja myös sen takia, että yhdessä puuhastellessa näköjään sotkuakin tulee huomattavasti enemmän.)

Letkeää sunnuntai-iltaa kaikille, lähden nyt tarkistamaan ansat (hrrr, kylmiä väreitä).

S.A.

21.8.10

Ärsynärsyn :D

Ai, että minua ärsyttää, kun isommat ja vähän pienemmät rikolliset esiintyy kuvissa joku halvatun huppari kurtattuna pään ympäri niin, ettei näy kuin nokkareiät. Tai sitten joku lippalakki vedettynä niin syvään, ettei alta näy kuin amisviikset ja pujoparta. Kaikenlaiseen perseilyyn kyllä pystytään, mutta sitten kun "vähän hävettää", niin maataan pöytää vasten oikeudessa kuin joku liiskattu makaroni. Nih. Jos on tullut pöljäiltyä, niin kyllä sitä voi pystypäin vastata tekosistaan. Niiih!

Siitäpä sitten rupesin miettimään muitakin ärsytyksiä tai asioita joista en pidä. Hups, menee nyt ihan materiapuolelle, mutta niistä on helppo aloittaa. Ei saa ottaa niin vakavasti, nämähän on vain minun mielipiteitä.

Kristallikruunut. En ole vielä nähnyt nättiä kristallikruunua. Ne vaan on jotenkin liikaa.

Antiikkihuonekalut. Semmoiset isot, tummat, joissa on veistettynä kaikkea piiperrystä. Tai sohvat, joissa on joku raidallinen satiinikangas tiukasti niitattuna pitkin kaarevia istuimia ja selkämyksiä.

Pöytähopeat. Meinasin saada sätkyn, kun saatiin häälahjaksi kakkulapion näköinen rasia, onneksi siinä oli pizzapyörä;D (tosin hopeinen, mutta voin yrittää sopeutua asiaan)

Kristalliastiat. Onhan ne ihan... lasia, mutta niissäkin on jotain liikaa. Ilmeisesti ne koristeet.

Kelohonka. Ja erityisesti kelohonkamökit. Vaikka olisi 250 neliötä tilaa, niin ahdistaa se pimeys. Harmaus, ankeus. Tästä voisin sanoa melkeinpä, että en huolis, vaikka ilman saisin.

Hmm. Olikohan niitä nyt muita mielessä?! No lisään heti, jos jotain huippuärsyttävää tulee mieleen. Ja heti tulikin, ärsyttää sanat: broisku, biksut, baltsut :O Heti nousee näppyjä naamaan noista.

Vastaavasti on kyllä lukemattomia juttuja, joita olen aiemmin inhonnut, mutta joista olen oppinut pitämään. Mm. hymiöiden käyttö:), teräs sisustusmateriaalina, murretut sävyt...

Kertokaahan kamut mitkä asiat teitä ärsyttää tai mistä ette pidä! Jos vaikka mentäisiin nyt ihan pintaliidolla, sodat, kaikenlainen julmuus ja muu vääryys tympii kyllä kaikkia, mutta mitä ihan diipadaapaa tulee mieleen?

S.A.

Yhtä juttua mä en vaan tajuu...

Aa: Paljon se Been hampaan repiminen maksoi?
Äiti: Ei mitään.
Aa: Ai niinkö?!
Äiti: Suomessa lasten hammashoito on ilmaista.
Aa ja Bee: Aika siistiä!
Äiti: Tällä viikolla on ollut juttua siitä, että Suomi on maailman paras maa.
Aa ja Bee: Eikä oo!
Äiti: No on, on. Ihan oikeesti. Erityisesti koulujärjestelmä sai kiitosta. Ei läheskään kaikkialla ole itsestään selvää, että kaikki lapset pääsee kouluun ja saa korkeatasoista ja monipuolista opetusta ja koko lysti kustannetaan verovaroin eli vanhempien varallisuudella ei ole väliä, vaan ihan kaikki tasapuolisesti saavat käydä koulua ja saavat oppikirjat ja muut tarvikkeet koulusta.
Aa ja Bee: Mitä muuta Suomessa on hyvää?
Äiti: Paljonkin. Suomessa on mm. vielä aika puhdas luonto ja paljon luonnonvaroja, metsää jne.
Bee: Niin. Eipä sitä jossain aavikkomaassa taida olla muuta kuin hiekkaa.
Äiti: Niinpä, ei ole juuri muuta kuin hiekkaa. Mutta lähdetäänpäs nyt nukkumaan, kipinkapin hampaiden pesulle.
***
Makasin sängyssä ja Bee hipsutti sängyn viereen ja kiskoi minua yöpaidan hihasta.
Bee: Äiti! Äiti!
Äiti: No mitä nyt vielä?
Bee: Yhtä juttua mä en vaan tajuu. Jos maailma on neliskanttiini, niin miten ne siellä etelämantereella pysyy kyydissä?
Äiti: !!!!!Kuule kulta, jutellaan tästä aamulla, mutta ollos huoleton, kyllä ne etelämanterelaisetkin ainakin ensiyön pysyy kyydissä. *syvä huokaus, todella syvä*

Ja minä makaan sängyssä silmät apposen auki ja mietin, että kyllä jossain toisaalla maailmassa asioiden täytyy olla tosi huonosti, kun maailman parhaan koulujärjestelmän kasvatti miettii näinkin jännittäviä asioita8O

S.A.

20.8.10

Pontikkaa ja puolukkamehua.

Voi siskot ja veljet ja kaikki muutkin. -Milli-n kysyessä drinkkiohjetta, josta jossain vaiheessa olin kirjoittanut (ja kun olin tehnyt kovasti ajatustyötä ja ihan etsimällä etsinyt ko. tekstin) tajusin, että tämä blogi on harvinaisen kökkö luettava/käytettävä. Tekstit tulee ryöpsähdyksinä ja samassa tekstissä voi olla Suuri Draama, joku ruokaohje ja ihan perusrutinaa lisäksi.

Voi olla, että lähipäivinä *yritän* jotenkin selkiyttää tätä, mutta en lupaa mitään. Urakka saattaa olla yllättävän suuri.

Onko kenelläkään mitään rakentavaa ehdotusta, miten näitä olisi helpompi lukea/selata vanhoja törinöitä?!

IRL jupisin ystävälle tästä asiasta ja hän lohdutti sanoen; no mutta semmoinenhan sä oot; yhtenä hetkenä kudot villasukkaa ja toisena vaahtoat siitä miten hyvää on pontikka ja puolukkamehu. :D Onko se sitten hyvä vai huono asia?!

Mutta siis, jos lähipäivinä täällä jotain "huoltotoimia" on käynnissä, niin mie itte täällä häärään. Ja älkääkä pettykö, jos huoltotoimia ei olekaan;D

S.A.
(Tätäkin olen miettinyt, että miksi ihmeessä laitan tuon S.A. tuohon, tuolla alapalkissahan lukee että tuumaili minä itte.)

Ps. Otsikointiin nyt ainakin pitäisi ilmeisesti panostaa;D, jos drinkkivinkki löytyy kohdasta "kaurapuuroa lapsille", niin saa olla aikamoinen Nikke Knatterton, että logiikka löytyy;D

Voi hävetyksen kauhistus!

Lisäys lopussa.

Beellä oli tänään hammaslääkäri (9:30). Sovittiin treffit klo. 9:20 koulun parkkipaikalle. Klo 9:26 pojasta ei näkynyt vielä vilaustakaan. Jokseenkin raivona pamahdin opettajienhuoneeseen, että kuuluttakaa nyt se kakara pihalle tästä talosta ja vähän äkäseen! No sieltähän se putkahti ja selitys oli seuraavanlainen: "No ku se koulun kello on pysähtyny yhteen..."

Joskus ennenkin ollaan oltu "vähän" tipalla liikenteessä, joten koreografia oli selvä. Äiti ajaa terveyskeskuksen ovelle, poika juoksee h-lääkäriin, äiti etsii parkkipaikan ja tulee pikkuveljien kanssa perässä. Onneksi Susikairassa ei tarvitse tyhjää liikennevaloissa seisoskella, vaan poika oli 9:29 hammaslääkärissä ja saattojoukot hieman myöhemmin.

Poika avasi suunsa ja kas, siellä oli joku märkäpahkura. H-lääkäri kysyi, onko se ollut kipeä? "Juu, on se kyllä ollut, sanoin kerran äitille ja kerran isälle ja sit aloin pureskeleen ruoan toisella puolella." *äiti valuu häpeästä penkkiä myöten maan alle, fiuh*

Yksi rautahammas vedettiin irti ja hammaslääkäri sanoi, että yleensä kyllä pyytää vanhemmat ja sisarukset poistumaan toimenpiteen ajaksi, mutta kun te nyt ootte silleen... (Ai mitä?! Vähän outoja? Meillä on korkea sietokynnys? Täh?!)

Kotihoitohjeeksi: jäätelöä! Paaaljooon jäätelöä! No sehän passaa! Poika oli ratketa riemusta, kun "lääkäri määräsi syömään paljon jätskiä"! Epäilemättä tätä noudatetaan säntillisesti.

Varasin samalla Deelle ajan hammashoitajalle ja siihen rytäkkään tuli tietysti viesti neuvolasta: "Oletko muistanut varata Deelle 10 kk neuvola-ajan?" No voihan hiisi, enpä tietystikään. Aika hyvää palvelua, että ystävällisesti muistutetaan, toisaalta kyllä tuli vähän semmoinen olo, että ollaan ihan holhottavia, kun ei mitään eikä ikinä muisteta hoitaa ;)

Kippasin pojan kouluun ja pyörähdin pienempien kanssa ruokakaupassa ja nyt on oikeasti semmoinen olo, kuin olisi jo yhden päivän työt tehty. Eikä kello ole vielä edes kahtatoista!

Huhhei:)

S.A.

*Lisäys! Paskat se mikään rautahammas ollut! Pitkävartinen maitohammas! En ole edes tajunnut, että maitohampaissakin on noin pitkät juuret:O Nyt olen vertaillut Aan ja Been hampaita ja Aakin sanoi, että 4. hammas tuli viimeisenä. Eli ei sitten niin mitään hämärää ole tekeillä. Minä vaan kouhotan;D

19.8.10

Höpötihöpöti.

Ihanaisella lukijalla -Leea- lla, oli käyttämättömät vasurin sakset ja Leea laitteli sähköpostia asian tiimoilta. Nyt meillä on Maailman Onnellisin ja Taitavin leikkaaja talossa ja tänä aamuna lyhyen tiensä päähän tulikin päivän lehti. Vaikkei sitä kukaan ehtinyt vielä lukeakaan, niin ihasteluksihan homma meni, kun kokonainen sanomalehti oli säntillisesti sentin suikaleina. :) Tarvitsisiko joku esim. maton kuteiden leikkaajaa? Minulla olisi täällä yksi potentiaalinen henkilö tarjolla.  Kiitos -Leea- tosi paljon! :)

Sakset tulivat postissa "anna hyvän kiertää"-teemalla ja eilen postittelin sitten vuorostani Villikissalle pari kerää lankaa, kun meidän lähikaupasta sattui löytymään. Ole hyvä, Villikissa:)

Ja ihan älyttömästi kiitos noista "jippii"-kommenteista, jos oma mieli on ollutkin ihan älyttömän hyvä, niin nuo nostaa sitä vielä potenssiin sata!

Totutusti vielä ajatuspyrähdys ihan ohi minkään aiheen. Joskus vuosia sitten menin hammaslääkäriin ja piti täyttää semmoinen esitietolomake, jossa kyseltiin kaikkea ja vähän päälle. No, minulla oli sitten vissiin väsymystä tai muuten olin jotenkin "pihalla" ja vastailin niihin kysymyksiin tosi outoja.
Esim.
Raskaus? "3. PAITSI EI TÄLLÄ HETKELLÄ YHTÄÄN!"
Suuria leikkauksia? "Ei tietääkseni."

No sitten istuin hammaslääkärin penkissä ja hammaslääkäri lueskeli niitä esitietoja ja hörähti tuossa Raskaus-kohdassa. Selitin, etten yhtään ajatellut ja siksi korjasin siihen, etten ole tällä hetkellä yhtään raskaana.

Suuria leikkauksia?-kohdassa lääkäri ratkesi ihan täysin ja hohotuksen lomassa tyrski, että: "Ei sitte oo huomaamatta vaihdettu tekoniveltä lonkkaan tai muuta semmoista...hohohhihiihahhaa!"

Alkoi itsellänikin naurattaa niin, että melkein pissin pöksyihin. Minulta on joskus pienenä leikattu kitarisat ja sitä leikkausta viissiin siinä tähtihetkenä mietin, että onko se iso vai ei?

Samoin usein mietin, kun onnettomuuksia uutisoidaan, että mikä on vakava loukkaantuminen? Onko jalka poikki vakava vai ei? Tätä olen varmaan miettinyt täällä ennenkin. No en ole vieläkään viisaampi asian suhteen.

Tästä kirjoituksesta nyt ei taas voikaan sitten mitään muuta päätellä kuin, että oli aivan oikea ja perusteltu päätös hankkia tämä vaalea väri takaisin tukkaan. Eipähän tartte selitellä. ;D

S.A.

18.8.10

Hipheiiii! (peukku ylös)

Tietysti silloin, kun on -jotain- tärkeää edessä, iskee vuosisadan flunssa. Yö meni niistäessä sekä omaa, että Deen nenää ja kuunnellessa yskän paukutusta vähän jokaisesta huushollin loukosta. Aamulla olo oli tasan tarkkaan kaikkea muuta kuin valovoimainen ja itsevarma. Jos silmät on kuin sian v****u pikkupakkasella ja ääni murrosikäisen harakan, niin tekee mieli vetää pussi päähän ja sanoa, että hohhoi.

Mutta, se mitä en aiemmassa kirjoituksessa sanonut, oli se, että "paikka on sinun, jos tulet" ja tämän päiväinen tapaaminen koski palkkaa yms. En uskaltanut liputtaa täysillä, kun ei vielä ollut kuitenkaan nimiä paperissa.

Sanoin palkkatoiveeni ja työnantaja haki toisen työnantajan myös paikalle. Palkkatoive taisi olla korkeahko, kun lause "hän nyt tinkaa palkkaa korkeammalla..."- otettiin kehiin. Korjasin, että "enhän mä tinkaa, vaan sanoin hinnan ja sen jälkeen olen vain istunut hiljaa...:)" Pikkuisen annoin (10 senttiä) viimekädessä periksi, enhän minä nyt ihan neuvottelukyvytön ole, en.

Sopimus allekirjoittettiin ja aloitan 4.10. Ja paikka on todellakin vakituinen.
Jesss! 

Ukon työt loppuu (tavallaan valitettavasti) syyskuun lopussa, mutta sittenpä vaihdetaan lennosta kotihoitajan/työntekijän roolit. Ceen ja Deen ei tarvitse vielä lähteä hoitoon.

Kakkostyön jatkamismahdollisuutta tiedustelin ja tälle ei näyttänyt olevan estettä- joten katson sitten jaksanko tehdä silloin tällöin vakityön vapaapäivinä tuota kakkostyötä. Pakko ei ole ja jos napsut loppuu, niin sitten keskityn olemaan vapaapäivinä vapaalla. Olenko minä jotenkin ahne?!

Työpaikka sijaitsee kokonaista 500 metrin päässä kotoa, joten kahta autoa ei tarvita missään tapauksessa. (peukku ylös)

Työvoimatoimistossa kävin perumassa edellisen viikon maanantaina latelemani työllistymissuunnitelmani. (Olin jo periaatteessa lupautunut toisaalle ja tämä vakipaikka tuli kyllä ns. puskasta).

Työvoimatoimisto oli ihan samoilla kantimilla hämmästelyissäni sen suhteen, että soitetaan ja pyydetään:O

Näillä mennään:) Lokakuussa luovutan vetovastuun huushollista ja blogin salasanan Ukolle. (Ei vaitenkaan, jatkan kyllä tätä kirjoittelua ihan itse:))

Nyt elämä risaiseksi ja bileet pystyyn! Drinkkivinkkinä tällä kertaa Finrexin!

S.A.

Ps. Se, että neuvottelut päättyy halaukseen ja toteamukseen: "Ihanaa saada sut tänne töihin!"- saa tämmöisen vanhan kehäketun myhäilemään melkosittain tyytyväisenä.

16.8.10

Omituisesti alkaneilla päivillä on...

...tapana jatkua omituisesti.

Kävipä nimittäin semmoinen homma, että ns. työttömälle 4. lapsen äidille soitettiin ihan kotiin asti ja tarjottiin va-ki-tuis-ta koulutusta vastaavaa työtä.

:O :O :O

Eikäpä näillä kairoilla juurikaan va-ki-tui-si-a työpaikkoja ole.

Jatkan ihmettelyä ja menen käymään keskiviikkona työhaastattelussa.

Nipistäkää, jotta tiedän olenko nukuksissa?!

S.A.

Että tämmöstä päivää pukkaa...

Sanoin Ceelle, että pitää Deetä silmällä, ettei se tee hupsuja, kun äiti käy suihkussa.
Palatessani paikalle, Cee näytti tältä ja Dee oli sekoittanut koiran nappulat koiran vesikippoon ja hämmensi keitosta minun silmälaseilla.

***
Kyllä vain tästäkin päivästä saattaa tulla tosi jännä;D!
S.A.


Posted by Picasa

15.8.10

Hulluja tarjoilijoita.

Olen tässä vähän miettinyt... (hahhaa, tämä on se vaarallinen aloituslause, jonka jälkeen tulee mitä sattuu tykitystä ;D)

No, jos olisi vaikkapa tarjoilija, joka tykkäisi työstään ja asiakkaistaan ihan hurjan paljon, niin pidettäisiinkö sitä tarjoilijaa laiskana, mukavuudenhaluisena tai itsekkäänä, jos se haluaisi pitää vapaapäivän, vaikkapa kerran kuukaudessa? Ei pidettäisi. Työnarkomaanina ja vähän hulluna sitä pidettäisiin, jos se tahtoisi viettää työpaikalla 365 päivää vuodessa. Ja jos se rahallinen korvaus siitä 24/7 työskentelystä olisi esimerkiksi 314,28 €/kk, niin saisiko se tarjoilija pikaisesti "hullunpaperit" kouraan? Joo, saisi se.

No näitä hulluja "tarjoilijoita" on. Siis kotiäitejä ja -isiä.  Sitten kuulutetaan isoon ääneen, että parisuhdetta pitää hoitaa ja pitää löytyä kahdenkeskistä aikaa ja niin edelleen. Eipä ole mikään ihme, että tuoreet vanhemmat uupuu kaikkien paineiden ja uuden elämäntilanteen edessä.

Olisi ihanaa, jos jokaisella olisi sitä turvaverkkoa ympärillä. Olisi ystäviä ja sukulaisia auttamassa. Vaan, kun ei ole.

*Silloin, kun Cee oli vauva, yksi ystävä oli mammalomalla yhtä aikaa ja meillä oli torstaisin "ruokatreffit", toinen teki ruoan ja toinen jälkiruoan. Lapset sai leikkiä keskenään ja oli torstai jota odottaa.* Tämä oli vain välitöräys, tuli vaan mieleen.

Tänä päivänä muutetaan töiden takia paljon ja kauaskin niistä sukulaisista. Isovanhemmat on työelämässä vielä itsekin ja onhan niillä oma elämäkin elettävänä, ei voi edes olettaa, että kaikilla olisi voimia/halua alkaa uudestaan aktiiviseksi kasvattajaksi ja babysitteriksi.

Pitäisi jotenkin saada luotua joku uusi "kuvio" auttamaan perheitä. Sosiaalitoimen kautta järjestetty apu kuulostaa siltä, että ollaan jo ihan kusisimmassa suossa. Ja mikä määrä paperien pyöritystä ja kokouksia siinä vaiheessa tarvitaan? Ei. Kun sen ei tarvitse mennä niin pitkälle. Helpompaa on ennaltaehkäisy kuin totaalituhon jälkien korjaaminen. Vrt. pyöräilykypärän käyttö/ pään kasaan tikkaaminen.

Siihen ennaltaehkäisevään työhön pitäisi ehdottomasti ja kiireellisesti panostaa. Voisiko se olla perherinkien perustamista, voisiko siihen mahdollisesti saada vaikkapa silloin tällöin ulkopuolisen "työntekijän" käyttöön?

Ihan oikeasti en osaa tehdä tarkkoja laskelmia siitä, kuinka paljon rahaa menee yhden perheen auttamiseen, jos ollaan jo ihan uuvuksissa ja selkä seinää vasten. Väitän, että jo tieto siitä, että apua on tarvittaessa saatavilla, auttaa jaksamaan. Mutta jos se uupumus iskee ja näet edessä vain sitä samaa päivästä ja kuukaudesta toiseen ilman, että mitään muuta on odotettavissa, niin kyllä se iskee jämymmänkin polvilleen.

No niin, taas pitää katkaista paasaus ja tämän "tarjoilijan" pitää mennä katsomaan, että piruko noita asiakkaita riivaa.

Kirjoitelkaa ajatuksia, saa sanoa vastaan, jos oli ihan tyhmä kirjoitus.
Palaan illalla.

S.A.

14.8.10

Arka pihvi ja antenni kädessä.

Kummallisiin keskusteluihin sitä vaan saattaa päätyäkin.

Cee pohti surullisena sitä, kun hänestä ei voi tulla äiti.

Cee: Ei mulle voi tulla omaa vauvaa.
Minä: No vaikkei sinusta voi tulla äitiä, niin voi sinusta tulla isä.
Cee: Niinkö?!!! (hurjan ilahtuneena ja yllättyneenä)
Minä: Joo-o. Sitten isona poikana, kun löydät kivan vaimon, niin teille voi sitten tulla vauva, joka on sinun vauva.
Cee: Niinkö?!!! Voiko minulle tulla ihan oikea oma vauva?!!
Minä: Juu-u, kyllä voi.
Cee: Mitä sä äiti sitten sanot mulle, kun mä tuun vauvan kanssa käymään täällä?
Minä: ...Öh... No varmaan, että onpa sulla rakkaalla pojalla tosi söpö vauva? Mikäs sen nimi on?
Cee: NIIN! Mikä sen nimi on?
Minä: No teidän täytyy sitten sinun vaimon kanssa keksiä teidän vauvalle kiva nimi.
Cee: Niin. No mitä muuta sä sitten sanot mulle?
Minä: ...Ööö... Ehkäpä mä pyydän saanko pitää sitä sylissä?
Cee: Saat, mutta tosi varovasti! Etkä saa kävellä vauva sylissä, vaan istut ihan rauhassa sohvalla.

Ja tätä jatkui ja jatkui.

Jotkut sanat on vähän vielä hakusessa ja viime päivinä päänvaivaa ovat aiheuttaneet arka pihvi ja antenni kädessä.

Maustoin pihvejä ja Cee kysyi onko ne arkoja? Minä melko virtaviivaisesti siihen, että nämä nyt mitään arkoja enää ole, kuolleet ei ole arkoja. Cee katsoi silmät ymmyrkäisenä ja otti yhden pihvin käteen ja alkoi haukkaamaan. Minä siihen, että "Älä, se on vielä raaka!" Ja Cee: "No niin, on onhan se sitten arka."
Arka=raaka

Yhtenä päivänä poika oli piirtänyt käsivartensa täyteen kuvia ja sanoi niiden olevan antenneja. Ajattelin, että no ottakoon humanoidi yhteyksiä ulkoavaruuteen, mutta sanoin, että jatkossa ei sitten piirrellä mitään antenneja mihinkään. Poika mietti hetken ja luetteli koko joukon ihmisiä, joilla on antennit, joten miksi hän ei saa. Mietin tovin ja sitten hoksasin: antenni=tatuointi.

Nyt aamupuuhiin!

S.A.

Edellisen kirjoituksen kommenteista suurkiitos, on tulossa vielä jatkoa, kunhan saan napsuteltua.

12.8.10

Äiti, isä, nainen, mies.

Nyt tässä viime aikoina/vuosina erinäisissä Akkaporukoissa ja netissä on tullut vastaan semmoinen juttu, että... Äsh. No, kenenkään ei pidä tätä tulevaa vuodatusta lukea sillä mielellä, että miehet on perseestä ja kukaan niistä mitään mistään tajua tai, että kotona on niin rankkaa olla lasten kanssa, että päläpäläpälä.

No joo, mutta siis se, että äidiksi tullut nainen on nainen senkin jälkeen, kun on tullut äidiksi. Maha voi olla myttyisempi, mutta juuri silloin se myttymahainen nainen kaipaa kuulla olevansa Universumin Ykköstähti.

Mies! Suukota vaimoa, kun tulet töistä! Vaikka vauva olisi ihanista ihanin, suukota silti ensimmäisenä vaimoa- se kannattaa! I promise. Suukota sitten vauvaa- ehdottomasti! Se kannattaa.

Ole ihan vilpittömästi kiinnostunut siitä, miten päivä on mennyt kotona. Vaikka ne vaan on siellä kotona, eikä ihanista ihanin baby tietysti ikinä järjestä paskaraivareita vaimon iloksi ja etenkään niin, että äiti-vaimolla ei ole hajuakaan mistä moinen hepuli johtuu. Äiti-vaimo onnistui ehkä juuri 3 minuuttia ennen saapumistasi katkaisemaan mystisen huutokohtauksen, eikä äiti-vaimo liioittele sanoessaan, että se on huutanu kurkku suorana koko päivän.

Älä missään tapauksessa kauhistele kodin epäjärjestystä, lämpimän ruoan puutetta, pyykkien pesemättömyyttä tai muuta loppujen lopuksi hyvin merkityksetöntä asiaa. Sotkut ei karkaa, pyykit kyllä tulee pestyä (aikanaan) ja lähin nakkari tuskin on meren takana.

Äiti-vaimo. Vastaa suukkoon, vaikkei huvittaisi yhtään. Kysy miten päivä meni. Kuuntele suosiolla hetki valitusta hankalista tilanteista.

Jätä baby isä-miehelle.

Kerro: 1. Jos se itkee, anna sille ruokaa. 2. Jos se itkee vielä, vaihda sille vaippa. 3. Jos se itkee vielä, ota käyttöön "kiusukäsi"- kutittava, sylittävä, silittävä. Yleensä nätisti kutittelu saa hyvin pienenkin vauvan ilahtumaan. 4. Jos se itkee vieläkin, tarjoa hiukan lisää evästä ja laita se nukkumaan. 5. Jos se itkee vieläkin, ota se kainaloon ja väännä stereot isommalle.

Isien itsetunnon vahvistaminen näyttäisi näin pienen otannan mukaan olevan aika hemmetin tärkeä juttu. Miten sitä "ammatillista" itsetuntoa sitten saadaan? No tekemällä. Verukkeeksi tekemättömyydelle ei käy: "Vaihda sä se vaippa, ku sä oot niin hyvä", "tää itkee, enkä mä tiedä mikä sillä on" (no voi hyvänen aika, ota ne infrapunalasit siitä takan reunalta, niillä kun katsot babyn otsaan, niin siinähän se vikakoodi lukee...)

Omalla kohdallani aikoinaan päädyin vapaaehtoistyöhön silloin, kun Aa ja Bee olivat 3 ja 0,5 vuotta. Jokatoinen perjantai olin 19-02:30 välisen ajan vapaaehtoisena koplailemassa murkkuikäisten taskuja viinapulloja ja teräaseita silmällä pitäen (aika spookyn kuuloinen lause muuten). No jokatapauksessa- minä en olisi jaksanut ilman säännöllistä poistumista kotoa. Muutama tunti, jolloin lahkeessa ei roikkunut ainakaan kumpikaan omista kikaroista ja aina väliin pari sanaa ihan oikeiden aikuisten kanssa. Ei maanittelua, lepyttelyä eikä mitään suoria käskyjä- vaan ihan normaalia juttelua ilman, että kenenkään tarvitsi kohottaa ääntä falsettiin, jotta edes joku kuuntelisi. Huikea tunne:) Voi, että kuinka odotin niitä jokatoisia perjantaita.

Meillä on vasta nyt 4. lapsen jälkeen ja Ukon työttömyysjakson sattuessa tähän vauva-arkeen todella Ukolla silmät auenneet ja se ITSELUOTTAMUS on kasvanut ihan roimasti! Aika hauska tunne, kun Ukko sysää minut syrjään, koska on parempi vaihtamaan kakkavaipan kuin minä. (Ok, voin antaa periksi;P ja luovuttaa vuoroni.)

Ja ihan vilpittömästi nautin suunnattomasti siitä tunteesta, että  kun jätän kikaralauman Ukon vastuulle, se kyllä hoitaa homman. Omalla tavallaan, mutta hoitaa kuitenkin. Soittaa saa, jos jollain on pää halki, jos vain käsi on poikki, niin ei kannata tehdä turhaa puhelinlaskua.

No sitten nämä tutkimukset, että alle kouluikäisten vanhemmat eroaa eniten. Mmm-m. Jos ajetaan siihen pisteeseen, että toinen tuntee olevansa yksinhuoltaja, mutta silti pitäisi jaksaa huomioida toisen aikuisen tarpeet ilman vastakaikua, niin jo vain se ihan "pelkkä" yksinhuoltajuus alkaa kuulostaa pirun helpolta vaihtoehdolta.

On näissä parisuhteissa ja vanhemmuudessa vaan oma hommansa.

(Ja todellakaan teksti ei ole piruilua, eikä tarkoitus ole loukata ketään, vain näitä iltamietteitä ja ajatussolmujen purkuja.)

Täältä aivotuhnutehtaalta kirjeenvaihtaja S.A. päättää kirjoituksen tähän.

Entisen elämän koira.




- Äiti, musta tuntuu, että Dee on ollu entisessä elämässä koira.
- Ai... Miten susta siltä tuntuu?
- No, sehän leikkii enimmäkseen Remun kanssa ja sit se yrittää aina syödä sen nappuloita ja puruluita. Se konttaa ja yrittää nostaa jalkaa ja Remu tykkää Deestä ihan oikeesti. Eli se on ENTISEN ELÄMÄN KOIRA.
- Niin se sitten varmaan on:)

Kuvassa suuri ja pelottava vartijakoira suorittaa vaativaa ja vaarallista tehtävää pitämällä pahoja unia loitolla.
***
Aan mielestä "yläasteella on ihan sikasiistii, ku koulu tuntuu niinku enemmän työltä ku koululta" (!?!?!).
Bee sai aamulla perushepulin, kun vihkossa luki, että koulu alkaa 9:00, mutta silti pojasta tuntui, että se saattoikin alkaa jo 8:00 ja siihen aikaan, kun poika alkoi miettiä alkamisajankohtaa kello oli 7:57 (siis olisi myöhästynyt muutaman minuutin), mutta tarkkana ja hel**tin jääräpäisenä totesi, että "EI TODELLAKAAN AIO MYÖHÄSTYÄ PARIA MINUUTTIA VAAN MENEE YHDEKSÄKSI; JOS MENEE KOULUUN OLLENKAAN". Case is closed. Tämä on nähty ennenkin. Kunnia-asia olla myöhästymättä ja jos se väistämättä tapahtuu, niin sitten se tehdään ns. "kunnolla". (No torstaisin on opettajien palaveri aina aamuisin 8-9, joten tiesin, ettei poika myöhästynyt, kunhan nyt vähän alkukankeutta pukkaa, uusi ope ja kaikkea jännittävää;))

***

Ja vielä Facebook hepuli. FB:n sivuilla on ikäraja 13 vuotta. En näe pienintäkään syytä ottaa kavereiksi omien kavereiden lapsia (ikää 10 vuotta tms.) ja jos omat lapset eivät siellä ole, niin miksi ottaisin kavereikseni lasteni kavereita?! Pidätän oikeuden kirjoittaa sinnekin, jos kikarat rassaa hermot sinkeiksi- ja en halua, että lasten kaverit lukee niitä avautumisia. Joo, ehkä sitten, kun Aa luo profiilinsa (sanoi tosin, ettei edes kiinnosta).  V***umaisen Akan rooli on huolella ja ylväydellä kannettava, loppuun asti.
(Joo, on siellä 15- vuotiaasta ylöspäin olevia kavereiden lapsia kavereina, mutta vain niitä, joiden kanssa olen oikeasti tekemisissä ja joiden huumorisuodattimen tiedän toimivan!)
Ja tästähän on käyty keskusteluja eräänkin kerran: "Miks mä en saa, vaik se ja se ja se saa..." "No siks ku sulla kävi äippäarvonnassa huono tuuri ja sait tämmösen nipon.."

Huh. Nyt helpotti;D

S.A.
Posted by Picasa

11.8.10

Tota noin.

No, niin. Olen nyt sitten tässä hämmästellyt keskustelua siitä, että miten saunomiskisojen kuolema ja vakava loukkaantuminen vaikuttaa Suomi-kuvaan tai mielikuviin saunasta.

Täh?

Siis, jos Saksassa järjestettäisiin bratwurstin nielemiskisat ja joku tukehtuisi bratwurstiin ja toinen melkein- niin ajattelisinko, että bratwurst on saatanasta ja saksalaiset muuten vaan hölmöjä?

No kerronpa, että ajattelisin, että "kyllä sitä pitää ihmisen olla tollo, että tukehtuu makkaransyöntikisassa" ja ihan samaa kyllä ajattelen itsensä hengiltä saunomisesta. Ei kai se nyt makkaran tai saksalaisten vika ole, jos joku ei osaa arvioida kurkkunsa tilavuutta. Tai saunan ja suomalaisten, jos joku älypää ei lähde löylyistä.

Hohhoi.

S.A.

Tässä ny mikää jännitä.

Kello 7:00

 Koululaisten puhelimet aloittaa tutun renkutuksen:
- Ai moi. Joo, tuu vaan meille, ni mennään sit yhtä matkaa.
- Moi, no tuu säki meille, Timppa, Tomppa, Viltsu ja Pertsaki tulee.


Kello 7:30


- No huomenta pojat! Jännittääkö yläasteelle meno?
- Mikä siinä ny jännittäis?
- Eiku aattelin vaan.


Kello: 8:10


- Me lähetään nyt kouluun. Heippa!
- Heippa ja hyvää koulupäivää kaikille!


(Koulu alkoi 8:55 ja matkaan menee muutama hassu minuutti.)


Mikä tässä ny jännittäis?! :)

Ceen kerho alkaa vasta viikolla 34 ja nyt minulla onkin täällä yksi "hyödyttömäksi" itsensä tunteva parkuiivari. Miks mä en saa mennä kerhoooooon?

Hei, en ehkä(?) ole vielä muistanut mainita, mutta Aan luokassa on vain 18 oppilasta (iso JEE!)= 10 tyttöä/ 8 poikaa. Miten teidän muiden koululaisten ryhmäkoot? Been luokallakin on 26 oppilasta.

Äsh, alan nyt pyykin pesuun ja muuhun toimintaan. Mulla ny mikää jännitä:P

Ihanaista päivää kaikille!


S.A.


Ps. Hyvä äiti-diplomi minulle: Todistukset oli edelleen samassa kaapissa johon ne kesäloman alussa laitoinkin:D! Tänä aamuna hukassa ei ollut kuin yksi suoralippainen, kotiavaimet ja hammasraudat (tosin näiden katoaminen huomattiin kyllä jo illalla, kun niitä olisi tarvittu..."no mä laitoin ne ehkä tohon sohvalle...")

10.8.10

Hetkellisesti rauhallisempaa.

Lastenhuoneessa oli:

2 puoliparvisänkyä (sis. sängyn, pöydän, kaapin ja laatikoston)
Lastensänky
Kirjahylly (3-osainen, sis. lasivitriinit yms.)
Tv-taso (iso, sis. cd-ritilät, pleikkari, stereot, tv, videot, digiboksi...)
Tietokonepöytä
Sohva
Rahi
Vaatekaappi
Lelulaatikoita

Lastenhuoneeseen jäi suursiivouksen jälkeen:

2 puoliparvisänkyä
Tietokonepöytä
Sohva
Vaatekaappi
Tv- ja pelinurkka, mutta taso vaihdettiin paaaljon pienempään

Huom. Huone on noin 30 neliön suuruinen.

Miten selkeä ja ihana huoneesta tulikaan! Olen niin tyytyväinen, että tuo räjäytys tuli tehtyä. Nyt siellä on tilaa leikkiä ja isoilla pojilla on pöydät ns. selät vastakkain, joten irvistely ja ärsyttäminen on asteen verran hankalampaa.

Pikkulegot löysivät paikkansa vanhasta kapiokirstusta, kansi on sen verran painava, ettei Dee saa sitä omikseen auki.

Lastensänky aseteltiin makuualkoviin parisängyn jatkeeksi ja todellakin sillä on ollut elämänlaatua parantava vaikutus. Aiemmin, kun yritti yöllä kääntää kylkeä, piti nousta ensin seisomaan sänkyyn ja sitten jalkopäästä alkaen luikerrella paikoilleen- mutta ah! Nyt voi vaan kääntää kylkeä! Ihan juhlaa! :)

Aahan jäi mummolaan jo silloin, kun kävimme sen huvipuistokeikan (Beekin jäi, mutta tuli kotiin viikon päästä) ja Aa tuli tosiaan meidän kyydissä vasta nyt sunnuntaina. Sunnuntai-iltana oli jotenkin liikuttava hetki, kun ne istuivat vierekkäisissä keinuissa hiljalleen keinuen ja juttelivat keskenään. Olin menossa kutsumaan iltapalalle, mutta ei sitä hetkeä vaan voinut rikkoa. Istuin kuistin penkille ja katselin, kun isot (mutta silti niin pienet) pojat jutteli ilmeisen vakavia ja tärkeitä asioita. Alle puolen metrin välillä toisistaan, eikä kumpikaan yrittänyt repiä silmiä toistensa päästä:O

Eilen pojat tuumasivat, että olivat ajatelleet ja puhuneet keskenään, etteivät aio enää tapella toistensa kanssa. Ukon kanssa nyökkäiltiin tyytyväisinä ja iskettiin salaa silmää. Eihän tätä kauaa toki kestä, mutta nautitaan nyt niin kauan kuin kestää. ;) Ja voihan se olla, kun Aa menee yläasteelle ja ovat päivisin enemmän erossa toisistaan (ala-asteella luokat olivat vastapäätä toisiaan), niin jonkinlainen sopu säilyisi (IN MY DREAMS).

Tänään on viimeinen kesälomapäivä. Pojat eivät ole harmissaan, kun koulut alkaa. Beekin sanoi, että oikeastaan kivaa, kun näkee kaikki kaverit ja päivät kuluu nopeampaa(!). Lupasin tehdä suklaapiirakkaa ja poikien itsensä päättämää ruokaa (todennäköisesti makaronilaatikkoa siis) viimeisen lomapäivän kunniaksi.



Rudolf Ripakinttu alias Maurizio Makkarajalka.

Eipä nyt kyllä kuva liittynyt tekstiin millään tavoin. Tykkään noista Deen silmistä ja jotenkin 
se näyttää minusta puutarhatontulta:)


9.8.10

Jottei totuus pääsisi unohtumaan...

Se, että perjantain shoppailupäivä meni ihan putkeen, sai minut luulemaan, että noiden kanssa on kivaa kulkea kaupoilla. Lauantaina palasin taas todellisuuteen. Ei se nyt niin kivaa ole.

Menimme aamusta isomummoa tapaamaan ja sitten kävimme edellisen postauksen partaäijän luona. Aa löntysteli kädet taskussa asenteella "ei mua nyt niin hirveesti olis tää napannut" ja Cee jännitti ja puhui, puhui ja puhui. Dee vain oli.

Kun olimme menossa Joulupukin kammariin, niin tonttu kysyi meiltä mistä olemme tulleet. Aa vastasi, että Helsingistä. Minä tuijotin suu auki Aata, että "Täh"? Tonttu katsoi meitä hivenen hämmästyneenä, kun kinasimme mistä olimme tulleet. Cee tuijotti minua ja Aata vuorotellen.

Dee katsoi kauhunsekaisen hämmennyksen vallassa pukkia ja Cee puhui, puhui ja puhui ja yritti kaikin mahdollisin keinoin saada selville kenelle kaikki joululahjapaketit olivat ja mitä niissä oli. Pukki ja tontut olivat jämerinä ja vinkkejä ei herunut.

Joulupukin jälkeen menimme jäätelölle. Lapset pöytään ja minä hakemaan tötteröitä. Aalle minttusuklaa, Ceelle mansikkaa, itselle appelsiini-kinuskia.

Pääsin pöytään tiputtamatta ainuttakaan palloa ja ojensin tötterön Ceelle. Cee katsoi jäätelöä ja ilman mitään varoitusta valahti kahvilan lattialle huutamaan, kiljumaan ja raivoamaan:

-Mä olisin halunnut ruokaa!!!

Jotenkin vaan tuli (taas) aikamoisen idiootti-olo. Yritä siinä sitten maanitella, että söisit nyt ensin tän jätskin, katos tää menee huonoksi, jos sä et nyt syö tätä ja maistaisit nyt edes vähän.  Päläpäläpälä. (Jos et nyt ole hiljaa, tungen koko tötterön sulle suuhun poikittain!)

Jos poika koetteleekin hermoja oikein todella, niin on minulla välit kuitenkin "yläkertaan" kunnossa, koska pöydän alla maatessaan poika huomasi tämän (ja unohti jäätelö/ruoka kiljunnan):





Siinähän sitten riitti ihmettelemistä kaikille:)

Pukkikeikan jälkeen vielä kaupungille hakemaan Aalle kenkiä, jotka hän oli nähnyt H& M:lla. Pieni tarkennuskin pojalta tuli; siis näin sellaiset viime vuonna siellä. (Aivan, aivan. Tavaran kiertohan on ko. liikkeessä todellakin niin hidas, että toki, toki viimevuotisia kenkiä siellä hyllyssä on läjäpäin... ei tod.) 

Parin tunnin  kiertelyn (käytiin kyllä syömässä RUOKAA välillä) löysimme sopivat tennarit- ja pisteet Aalle, kun ymmärsi tennareiden ja Conversejen eron ja ilman erillistä kes-kus-te-lu-a valitsi tennarit. 65 €/20 €. 

Cee oli jo aivan poikki ja halusi jokaisesta kaupasta kaiken ja lopun aikaa marmatti, marisi ja vinkui. Dee kiehnasi vaunuissa hikipäissään ja Aa haahuili perässä, edessä, jaloissa kuin joku zombie. Onneksi sisko oli mukana, niin en suolannut ihan kokonaan jätkiä pystyyn. 

Vaikka ensin oli aikomus ajella kotiin illan päälle, niin päivä imi kyllä tehokkaasti mehut äidistäkin- joten jäimme siskon luo yöksi ja kulutimme illan kauhuelokuvia katsellen.
Ja näin aamutuimaan kaikkien poikien vielä nukkuessa, on hyvä näpräillä kollaaseja ja koittaa muistaa, että on ne joskus ihan... no, ihan ok.

S.A.

Ps. Olen tässä miettinyt, että (suur)perheen äidin/isän tärkein ominaisuus ei suinkaan ole pitkä pinna, lempeys, tai mikään muu ns.hyvä luonteenpiirre, vaan tärkeintä on kyky nollata tilanne. Jokainen uusi päivä on uusi päivä, joka tarjoilee uusia haasteita ja kiperiä tilanteita, mutta kyky unohtaa yön aikana edellisen päivän jutut ja aloittaa uusi päivä puhtaalta pöydältä- se taitaa olla tärkeintä.

8.8.10

WHO IS THIS?

Posted by Picasa

Mitään ei tunnustettu!

7.8.10

Vaatteet ja vähän ajatuksia.

Lähdin eilen poikien (lukuunottamatta Beetä, joka halusi jäädä kotiin) vaateostoksille. Koulu-, kerho-, yms. ihan perusvaatetta. Saaliit olivat hyvät, saimme kivoja perusvaatteita- ja täydennettyä sukkalaatikot(!). Koululaiset saivat farkut, hupparit, t-paidat ja olohousut. Cee hupparin, olohousut ja t-paidan. Dee sukkahousuja, oleskelupuvun ja sukkia (ja äiti kahdet housut ja paidan:)). !!!Ja tässä kohtaa huomaan kauhukseni, ettei Ukolle ole vielä mitään!!! No, jos annan sille ne kaksi täysleveää aluslakanaa?!

Sinänsä huvittavaa, ettei Bee halunnut lähteä mukaan. Poika, joka on kaikkein tarkin pukeutumisestaan. Ohjeistuksena oli vain, että "et tuo sit mitään tyhmii juttui, punanen käy, mutta ei oranssi." Myös Cee valitsi punaisen hupparin itselleen (no ei sentään HelloKittyä). No entäs sitten Aa? Ensin katsottiin periaatteessa ihan ok hupparia, mutta haloo! Kuinka kätevät on valkoiset resorit? Vitivalkoiset resorit. Hohhoi... Jos huppari on musta-harmaa-valkoinen, niin minkä ihmeen takia siinä on valkoiset resorit?! Sairasta.

Seuraavassa kaupassa poika katsoi violetti-pinkkiä hupparia (violetit resorit). Ajattelin, ettei se tosissaan, vaan lainatakseni lapseni ilmaisua "läpällä". Kolmannessa kaupassa katseltiin turkoosi-harmaata ja mustaa- mutta niin vain poika höpötti siitä violetti-pinkistä ja senhän me sitten haimme. Lopullinen tuomio tietysti tulee vasta, kun Bee on nähnyt omat vaatteensa, mutta...

En todellakaan olisi osannut valita niille tuommoisia väriyhdistelmiä ja kuoseja:O

Eipä silti, kivaltahan se näyttää, kun on värejä yllä ja tuntuukin, että tämän päivän katumuoti on sitä muodikkaampaa mitä enemmän tarvitsee käyttää lintukirjaa apuna tunnistuksessa. ;D

Ja vaikka takuulla tänä päivänäkin on vaatemerkkejä ylitse muiden- niin onneksi siitä oman nuoruuteni levis 501 ja ruutuflanellipaita-ajasta on menty eteenpäin. 20 eurolla saa ihan kelpo farkut ja vielä muodikkaatkin.
(Älkääkä kertoko, jos siellä jossain etelässä "oikeat" farkut maksaa 100 €- en tahdo tietää!)

Muutenkin katumuotia seuratessa tulee olo, että nykyään pukeutuminen on jotenkin vapaampaa ja rajoja rikkovampaa. Vaatetuksesta ei voi päätellä onko tosi muodikas ja pukeutunut viimeisen päälle vai onko ns. epämuodikas? Onko muilla semmoinen tunne? Onko tämän päivän nuoret suvaitsevaisempia kuin aiemmin?
Vai olenko minä vain tippunut jostain kärrystä?

Tänään olisi ohjelmassa isomummoa, ehkä vielä kipaisu kaupungilla- ja ehkä kotiutuminen? Tai sitten vuokrataan siskon kanssa lisää leffoja ja ostetaan mässysäkit namuja. Lauantai on karkkipäivä!

Mummolasta kirjoituksen päättää tähän Susis itte.

5.8.10

Tää on niin tätä...


Olisi kirjoitettavaa Slovakialaisista liftareista, siivotusta lastenhuoneesta (Ai, että olenkin ylpeä suorituksestani!!!), maalaamattomasta talosta (Hanni; edelleen ollaan Ukon kanssa keskusteluissa mulkoiluasteella, kun "the talonmaalaus" otetaan puheeksi... huom. olemme raaputtaneet ja maalanneet kaksi taloa aikoinaan ja ihan oikeasti en ole niin hullu, että alkaisin alle 1-veen ja 4-veen kanssa siihen puuhaan, en.en.EN.)

Mutta kirjoitankin siitä, kuinka huono äiti olen.

Kuvassa on muuten Cee, eikös sillä ollutkin upea tukka vauvana?

Joo, mutta siis asiaan. Ceellehän on tuottanut vaikeuksia kaikenlainen näprääminen, erityisesti leikkaaminen (paperin ja viivoja myöten! Päiväpeittojen ja kukkien saksiminen on niinkin onnistunut). Luin tässä tuoretta Pirkka-lehteä, jossa oli mainos Muumisaksista. Oikea- ja vasenkätisille.
Oikea- ja vasenkätisille!!!
Semmoinen  veret seisauttava ahaaelämys.
Vasenkätisille.

Aivan. Ceehän on vasenkätinen ja me kaikki muut oikeakätisiä. Luonnollisesti kaikki talon sakset on tietysti oikeakätisille. Oikeasti, melkein itketti- paitsi, että enemmän vitutti, kun olen niin pöljä. Miten tuota en ole tajunnut?! Häh?

Kokeilkaapa piruuttaan leikata vääränkätisillä saksilla ja väärällä kädellä ja pysytellä viivalla. Ei ole ihan kakunpala, ei. (Ja lisätkää vaikeusastetta ja pyytäkää joku vatipää naputtamaan viereen: että leikkaa nyt tarkasti viivaa pitkin, eiku sitä viivaa pitkin, no nyt taas katkesi tähdestä sakara, koitapa olla tarkkana...)

Niitä päiviä, kun tekisi mieli soittaa MLL:lle, ettei minusta ole tähän. Lähettäkää edes joku käsikirja, jossa on joku lohduttava fraasi näihin päiviin...

Käsikirjaa odotellessa laitetaan ajatelmia Lapset ovat lapsia-kirjasta:

Keitä nämä lapset ovat, ja miksi he kutsuvat minua äidiksi?!
***
Lapset siteeraavat sinua harvoin väärin.
Itse asiassa he toistavat usein sanasta sanaan sen, mitä sinun ei olisi pitänyt sanoa.
***
Näihin tunnelmiin tänään täältä Susikairalta.

S.A.

3.8.10

Hengissä, toistaiseksi.

No, jo on taas universumin ääliöimmät ideat osa 5839. Lastenhuoneen suursiivous kavereina yksi päätön koheltaja (lue: kiipeää joka paikkaan ja alas tulee yleensä vauhdilla ja pää edellä) ja yksi kaikesta hemmetin kiinnostunut puhekone (lue: mihin sä laitat sen, ai miks? miten niin on rikki? mikset korjaa?...miks mä en saa sitä...päläpäläpälä)

Jos olisi paaaljon rahaa, niin raapaisisin tulitikun ja istuisin raunioiden liepeille paistamaan makkaraa noiden reippaiden apulaisten kanssa. Huoh!

Ehkä huomenna saisin kierrätys- ja kaatiskuormat tehtyä. Hope so.

Älkää soittako poliisille, jos kaatiskuormasta pilkottaa jalat; ne on minun ja olen päättänyt paeta paikalta;)

S.A.