30.12.10

Pidä kii, nyt mennään lujempaa kuin meinattiin.

Haa! Patjakoomailu kesti kolme päivää. Sisältäen aaton hautausmaareissun. Joo, ihan nappiin meni. Lähtiessä isoista olohuoneen ikkunoista näkyi absurdi farssi. Toinen (Aa) heitti Beetä jäätyneellä vesipullolla päähän, jonka jälkeen Bee ajatti Aata jääkiekkomailan kanssa hakkausaikeissa. Hetken mietin, että napsautan oven lukkoon ja sytytän ne hautakynttilät ihan leivinuunin välittömään läheisyyteen. Pukkiteknisistä syistä joutuen marssijärjestys olikin aattona poikkeuksellinen; hautuumaa, pukki, ruoka, sauna. Ja tämä otettakoon käyttöön tulevinakin Jouluina. Kerrankin saimme syödä rauhassa! Lapset rapisteli pakettipapereissa ja me Ukon kanssa vedettiin kinkkua kaksin käsin.

Itkin Joulun aikaan ainakin seitsemän kertaa, siksi vain, että jotenkin sitä vaan tuntee itsensä ihan spesiaaliksi ja kaikki hyvä ja kaunis avaa kyynelkanavat. Mulla vaan on niiiiiiin ihana piiri ympärillä, ettei ole tosikaan!

Lahjoja saatiin paljon, mutta kaikki oli tarpeellista ja huolella ajateltua, Kiitos kaikesta kaikille osallisille:)

Isot pojat onnistui lyömään ällikällä kekseliäisyydellään. Minä sain korvakorut, Cee sen pehmoketun (ei mainittavia traumoja näistä useista ketuista) ja Dee sai oman NOKKAMUKIN!

Lauantaina tulikin minun perhe todelliselle YLLÄTYSVIERAILULLE ja mehän täällä hengailtiin pyjamissa vielä puolilta päivin. Päivä meni aivan liian äkkiä ja sunnuntai hulahti ihan huomaamatta. Sitä samaa patjailua ja öllöttelyä harrastaen. Iltasella tuli lapsenvahti tälle viikolle. Maanantaina työt alkoi molemmilla(!!!) ja lapsenvahti kysyi tokkuraisena peiton alta: Mitähän sille Deelle saa syöttää? Vastasin jalka jo ulko-oven raossa, että ihan mitä vaan saat siihen uppoamaan...

Iltaa kohden kahdella pojalla nousikin sitten kuume. Eli ruokahaluttomuudelle löytyi syy:/ Pöh! Tämä viikko on mennyt melkein tunti tunnilta räpiköiden ja pakkasta on pidellyt sen -30 astetta. Koska Ukon työmatka ja työaika on pidemmät kuin allekirjoittaneen, olen ollut kävelynaisena ja kyllä on muuten raivostuttanut. Se, että juuri tällä viikolla on ollut niin helvetillisen kylmä, että kun köpötät töihin ja saat varpaat ja sormet lämpiämään työaikana, niin sitten samat sävelet toisin päin. Potut kuorit kuumassa vedessä, että kädet lämpiäisi ja keität seuraavan päivän hutut- kaadut sänkyyn nukkumaan 5-6 tuntia tunnin siivuina, heräten säännöllisesti ihan karseaan kipu/raivoitkuun ja melskaukseen. Milloin tupsutukka juoksee ympäri makuuhuonetta, milloin liikesuunta kulkee horisontaalisesti yli äidin, iskän, velipojan, omaan sänkyyn ja taas takaisin. Kello viiden herätyksen aikaan sitä vilkaisee kelloa ja toteaa melkosittain turhaksi unen odottelun ja nousee ylös. Päivä päivältä tarvitsee enemmän peitevoidetta silmien alle ja enemmän rajauksia silmien ympärille.

Bed and breakfast- you make both, pitää paikkansa meillä- yövieraita on tullut ja mennyt- luojan kiitos kaikki on ymmärtäneet, että jos minun pää kalahtaa pöytään kesken lauseen, niin syy ei ole puhujan tylsissä jutuissa.

Tämä aamu kruunasi viikon. Herätys niiden suikaleunien jälkeen 5:30, ylös, suihkuun, Ukon töihin vienti, kotiin, kikarat puolinukuksissa ylös, vaatteisiin, autoon, hoitoon tutustumaan, kaavakkeiden täyttöä (vittuenmämuistaukonpuhelinnumeroatailastensotua) ja sitten kikarat kotiovesta sisään ja juosten kuppi kahvia. Töihin ennättäessä (klo. 10.) onnittelin iteäni peilin edessä kädestä pitäen. Hyvä ämmä! Ihan oikeassa paikassa oikeaan aikaan!

Ja samaan aikaan takaraivo yrittää selvittää *pientä* ongelmaa. Pankkikortti vanhentunut, onko mulle lähetetty uusi? Mihin se on lähetetty?! Onko mulle tullut kirje, että se kortti on pankissa? Onko pankit huomenna auki?! Onko kellään samaa pankkia, sillä jos en saa huomenna uutta korttia niin- we have very happy new year. Ja missä on on tinakauha? Missä ON TINAKAUHA?

Ja niin, Hoo on suurin piirtein asustanut meillä viikon ja se on kyllä mukava tyttö- tykkään ihan hirrrrveesti:)

***
Ja sitten huomenna tuleekin vieraita, kivaa!

***
Ja kun oikeasti käy kierroksilla joka suuntaan, niin tänään avasin töissä jännityksellä itse pakkaamani eväsrasian. Pottumuusia perunasalaatilla. Jestas, että olikin erikoinen yhdistelmä.

Anteeksi sekava kirjoitus, mutta eipä tämä viikko oikein muutakaan tarjoillut. Fiilistä kuvaa todellakin parhaiten otsikko.

***
Työkaveria melkein suukotin poskeen. Huominen extravapaa tuli parhaaseen mahdolliseen saumaan ja se työkaveri, joka tekee minun vuoron on KULTAA!

S.A.

23.12.10

*edit* ainiin, joku otsikkokin piti olla: Hyvää Joulua!

Aamulla Ukko olikin jo vetänyt toppahousut jalkaan ennen heräämistäni- ja oli siis asianmukaisesti pukeutunut (ja asennoitunut) kuusen hakuun. Jo ennen yhdeksää oltiin kuusta hakemassa, kaunein (ja suurin) löytyi ja se köytettiin katolle hienosti kuormaliinoilla auton sisäpuolelta. Siis kuusi katolle ja liinat ikkunoista sisään ja hurhur, matkaan. Hyvin pysyi kyydissä. Joku suksiboksi on siis täysin hyödytön kampe. Ihan hyvin ne rojut pysyy matkassa pelkillä kuormaliinoillakin.

Ostin männä viikolla Matkahuollosta kokonaisedulliseen 10 sentin kappalehintaan kasan suklaakultarahoja. Olen niitä sitten viikon aikaan antanut aina kaikille kivoille. Työkavereille, postintätille, kaupankassalle ja ihan muuten vaan vastaantuleville- hymykin riittää. Varmaan olen saanut sen viimeisenkin hullun leiman otsaan, mutta who cares?! ;D Ne ilmeet joita saajien kasvoilta on tullut vastaan hymyilyttää vielä pitkälle ensi vuottakin:) Hassua, että 90 % kysyy: "Ai miksi MULLE?" "No siks, ku sä oot ollu kilttinä:)"

Työpaikan kahvihuoneeseen levitin sydänmarmeladirasian ja kirjoitin paremman paperin puutteessa kertakäyttökäsipyyhkeeseen, että: "On kiva olla Just teidän työkaveri!" Nimettömiä "Niin sunki" vastauksia piirtyi paperiin pitkin viikkoa. Ja sittten... Työkavereiden kanssa sovittiin, että ei sitten mitään lahjajuttuja, ONKO SELVÄ?" "Ok, selvä juttu!" Ja mitä perkelettä?!??!!! Eiköhän pukukaapissa napottanut lahjapussi, jossa rakastamaani After Eightiä ja supersuloinen sydäntuikkulyhty ja toinen lahjapussi, jossa oli kuivattuja hedelmiä ja glögiä!!! Yhyyyyy! Itkettää, kun oli niin ihanat lahjat ja ottaa pannuun, kun en sitten sopimuksen mukaan ollut varautunut ollenkaan XO!
No onpa mulla kevät aikaa kostaa mokomille!

Työnantajan pehmeä ja hölskyvä paketti vaivaa ihan sikana... Ehkä ihan pakko kurkata sinne ennen huomista... tai ehkä maltan tai... ehkä... tai jos vaan pikkuisen raottaisi...

***

Päivän hervottomimmat naurut saatiin isojen poikien kanssa äsken, kun supiteltiin lahjasalaisuuksia. Pojat olivat keksineet huikean lahjaidean Ceelle. Pehmokettu! Pojalle, joka pelkää kettuja yli kaiken! Siedätyshoitoa! Ja (nyt sitä maagista rummunpärinää) arvatkaapa mitä minä ostin Ceelle? Tattaadadaadaa! Pehmoketun!

Tyrskittiin sitten naurusta kippurassa, että se varmaan saa traumoja loppuelämäkseen. Mikä karmea joulu! Pehmokettuja kaikissa paketeissa!!!

***

Ja mitäs muuta? No paketointia, siivousta ja ruokavalmisteluitahan sitä pitäis vissiin alkaa hommailemaan. Vaan hätäkö tässä? Jos nyt pahimpia romuja potkisi pois tieltä. Jätkien mielestä viimevuotinen Joulupatja on tämänkin vuoden hittijuttu; eli huomenna käydään haudalla, ruokaa, saunaa, pukki ja sitten patjat lattialle ja pötkötellään kolme päivää konvehtirasioiden ja filmien ja kirjojen seassa. Se taitaa olla meidän Joulu sitten siinä! Tykkään:)

Mitä ihaninta Joulua teille kaikille sinne missä ikinä olettekin! Voikaa hyvin ja syökää paljon, tehkää juuri sitä mitä haluatte ja olkaa onnellisia!

S.A.

Laittaisin jonkun Jouluisen kuvan, mutta... en tiedä missä kamera on (ja kaikki näyttävät nyt tosi yllättyneiltä8O).

22.12.10

Mitkä ihmeen ruuhkavuodet?

Minulla on joskus hyvin irrallinen olo, siis semmoinen, että en minä elä tätä elämää, istun vaan perseelläni ja katselen ö-luokan filmiä sivusilmällä. Tai oikeastaan paria eri ö-luokan filmiä ja niinku napsuttelen kanavalta toiselle ja yritän muka pysyä juonessa mukana.

Kirjoitettavaa olisi varmaan taas sadan postauksen verran, tilanteita siellä, täällä ja tuolla. Akkaa pinkoilemassa siellä, täällä ja tuolla. Olen ostanut 2 "kunnollista" joululahjaa, joista molemmat olen käynyt vaihtamassa. Ensimmäisen siksi, etten uskaltanut työntää laturia paikoilleen, joojoojoo, naurakaa vaan. Ja toisen siksi, että enhän minä voi tietää, että "kaikki meidän pojat pelaa rightilta". Ja minä onneton vaan luotin myyjään, joka sanoi, että yleensä oikeakätiset pelaa leftiltä. Sitä ennen olin ylittänyt itseni vertailemalla nohevana komposiitti- (vittu ihan sama miten se kirjotetaan), puu- lasikuitumailojen kestävyyttä. hahhahhhaa. Paraskin pistettiin taas asialle.

No mutta, pukinkonttijutut alkaa siis olla paketissa ja kaikki muu levällään kuin ne kuuluisat Jokisen eväät.

Joululohen ostin yhtenä päivänä ja siellä se pötkötti vakuumissa typerä ilme naamallaan jääkaapissa. Tänään tulin töistä ja kalakalanen oli asettautunut fileiksi pötkölleen ja vetaissut itselleen suola(+salaiset ainesosat) peitteen päälleen ja sain vielä jatko-ohjeet puhelimitse.
Uskotteko jo, että minulla on maailman ihanimpia ystäviä? Ja uskotteko, että meillä kenelläkään ei ole lapamatoja tai tönkkösuolausta kehossa joulun jäljiltä?! (näistä jompikumpi olisi toteutunut minun taidoilla)

Ja kun töissä ratkoo huikeita ongelmia päivän ja sitten hyppää tänne kotielämään, niin ei ole pelkoa, että maailmat sekoittuisivat. Yksinkertaisesti töissä ei voi tapahtua mitään niin kummaa, että se ylittäisi uutiskynnyksen täällä kotona. Eikä toisinpäinkään. Ei tulisi mieleenkään miettiä kotiasioita työaikana. Se otetaan lepona. Kyllä töissäkäynti aina kotiolot voittaa. 6-0.

Tänäänkin ehdin töiden jälkeen etsimään kuusenjalkaa vanhalta talolta. Ehdin käydä pikapikaa kaupassa, kassalla saimme Ukon kanssa puhelun lapsenvahti Beeltä:

"Voitteko tulla päästään mut täältä huoneesta, kun mulla meni ovi lukkoon ja sit mä irrotin kahvan, et olisin avannu sillä ikkunan, et olisin kiertäny ulkokautta ovesta sisään, mut en mä saanu sitte sitä ikkunaa auki, niin että voisitteko niinku tulla aika äkkiä kotiin? Nii, ja Cee ja Dee on tuolla toisella puolella..."


Ja sitten me vaan seisottiin kassalla 20 litraa maitoa kainalossa miettimässä Ukon kanssa, että ajetaanko maailman ääriin (tai niin pitkälle kuin löpö riittää... eli noin 20 kilometriä) ja sitten me ajettiin vaan kotiin.


Tai olisin voinut kirjoittaa semmoisestakin kummallisuudesta, että peräkärry voi luiskahtaa ojaan, kun vaan seisoskelee siinä vieressä...


Tai sitten olisin voinut kirjoittaa siitä, että meille tulee joko joulukuusi tai avioero. Arpa on heitetty! Joojoojoo. Alhaista uhkailla avioerolla, jos en saa joulukuusta, mutta eipä ole Ukollakaan puhtaat jauhot pussissa. Se maalaa kauhukuvaa kaatuneesta kuusesta, koirankusemasta kuusenjalasta, ympäriinsä levinneistä kuusenkoristeista ja neulasista ja....,,,
mutku. Minun joulu ei tunnu joululta ilman kuusta. Edes pikkuruista. Tai sisä- ja ulkokuusesta erikseen ja niistä tosi näteistä tai kauneimmista. Ja jos en saa niitä niin... sitten mulla on vakavaa asiaa sinne virastoon mihin ne laput jätetään, jos hakee eroa. 


Ja ennen kuin pääsin ytimeen mistä aiheesta kirjoittaisin, niin minun pitikin jo nousta perseeltäni ja lähteä paketoimaan jääkiekkomailaa. Hahhahhaa. Sitähän ei takuulla arvaa päällepäin mikä siinä on. Noeiei.


S.A.

20.12.10

Nuorta rakkautta.

Joo, ei siis edelleenkään olla lapsoseni (Aan) kanssa facebook-kavereita ja tämä alkaakin olla jo meidän keskinäinen vitsi. Jos nimittäin kirjoitan jotain, niin eipä mene kauankaan, kun joku yhteinen "ystävä" kysyy Aalta tarkennuksia tai toisinpäin. Tässä muutama viikko takaperin meinasin lentää perseelleni, kun Aan kummitäti soitti, että on sitten poika näköjään "parisuhteessa". No, sydämenvalittu Hoo on sittemmin käynyt meillä kylässä ja Hoolle ostettiin tosi ihana joululahja eilen. Kaunis rannekoru, jossa oli semmoinen sydänkoriste. Uihuihuih;)

Hauskaa oli, että "suhde" oli alkanut facebookin kautta(kotiarestin aikaan) tyyliin: Alakkonäämua? Joomääalansua!

Viime viikolla Aa tuli kotiin ilman takkia. Pakkasta karvan verran alle 30 astetta. Siinä sitten tenttaamaan, että miksi ei ole takki päällä? No, se oli vaan tossa pihalla... Täh? Että miten se sinne pihalle vaan joutui se takki? No jotenki vaan... Kuules poika, tulepa nyt kertomaan se takkijuttu, miten se nyt oikein meni? Öh, noku Hoolla paleli, niin mä annoin oman takin sille ympärille...
OOOOOHHHH...No mikset sitä heti sanonut? Eihän me nyt oltais siitä pultattu! 
Tosi vaikeeta tajuta teidän sääntöjä! Jos on 30 astetta pakkasta, niin pitää olla takki päällä, mutta jos sillä lämmittää tyttöystävää, niin sit se ei haittaa vaikka se ei oo päällä...?!
Joo, jotenkin noin se menee. Nää on vähän semmosia herrasmiesjuttuja ja me ollaan kyllä aika ylpeitä susta:)


Hahhahhaa, tästäpä sitten aasinsiltana sinne lahjaostoksille, ensin poika mietti paitaa lahjaksi ja minä kysyin tiedätkö oikean koon? No en. No mitähän se Hoo voisi tarvita? Pipon! Sillä ei oo paljon koskaan pipoa päässä! Öh, pipon ostaminen tyttöystävälle voi olla hieman riskaabelia, joten miten olis joku koru?
Viesti tulevien vuosien varrelle: ÄLÄ IKINÄ KOSKAAN MILLOINKAAN OSTA MITÄÄN HYÖDYLLISTÄ, JOS ET OLE VALINNASTASI AIVAN VARMA! KORU ON AINA VARMA VALINTA!

Mutta nyt on ostettu koru ja tosi nätti sellainen:) Tosin sanoin kyllä, että jos teille tulee bänät ennen aattoa, niin mä voin ottaa sen;D

S.A.

Ps. Kuinka pitkään sen pitää hengata mukana, että se on miniä????

16.12.10

Melkeen piparkakkutalo...

Juolahtipa tässä yhtenä iltana mieleen, että pitäisköhän askarrella piparitaikinasta jotain... Ensimmäisenä jostain häijystä syystä tuli mieleen olemassa oleva poromuotti ja kun minulla on poroihin vähän semmoinen nurja suhde, että poro on parasta pannulla tai pakastimessa, niin ajattelin sitten taiteilla pipariporokolarin. Siinäpä se;D

Tuolla hangessa on kuulkaa mustaa strösseliäkin poronpipanoita esittämässä. Jätin kuitenkin  sen villeimmän vision (punaisella karkkivärillä verta kentälle) toteuttamatta, luulen, että tässä on jo ihan tarpeeksi ylläriä  lapsukaisille. Oi, mie niiiiiiin odotan, että pääsen leipomaan johonkin koulun myyjäisiin tai muihin tärkeisiin tapahtumiin ;P

Tuli mulla kyllä sekin mieleen, että mitähän kaikkea saisin aikaan, jos vaan viitsisin tuhlata yhtään tästä energiasta johonkin "järkevään", mutta sitten kyllä ajattelin sitäkin, että kyllä pipariporokolarin järjestäminen on aivan tarpeeksi järkevää. Eiks ooki?!

Ja enpä muuten ole ikinä tehnyt mitään piparijuttua jossa pitää liimata ja auton "kaavat" tein itse (ja ei saa sanoa, että sen kyllä huomaa), mutta voisin pitää itseäni ihan kehityskelpoisena yksilönä, tälläkin saralla ;D

Ensi vuodeksi ajattelin tehdä Teurastamon. Possupiparit vaan persuuksista vaijeriin roikkumaan. Tulisko vähän siisti?!

S.A.

13.12.10

Miten tehdään ISO sotku?

Silleen, että töiden jälkeen (18--->) mennään kauppaan ja ostetaan lanttulaatikko-, pastasalaatti- ja vihersalaattiaineet. Pyydetään 3 kpl lapsia avuksi ja levitellään pöydälle leikkuulautoja ja kuorimaveitsiä ja puukkoja. Nostetaan 1 lapsi, jota ei pyydetty talkoisiin, pöydältä lattialle. Kuoritaan ja pilputaan, kukin taitonsa mukaan ja se kenen kädet on vapaana nostaa sitä yhtä lasta lattialle *jatkuvasti*. Kun yksi apulainen (ei se kutsumaton, ikävä kyllä) kyllästyy, kaadetaan penkki lattialle, ettei sen kutsumattoman olisi ihan niin helppoa päästä pöydälle istumaan ja sörkkimään kaikkea. Viedään kutsumaton lastenhuoneeseen ja sieltä se saapuukin ennen itseä takaisin pöydän ääreen apunaan pikkujakkara. Nostetaan yksi lapsi lattialle.

Keitetään pastaa vähän "ylialdenteksi", kun unohdetaan se levylle. Kaadetaan kuumat höyryt omille käsille. Prkle, kylmää vettä vessassa ja tiedetään jo valmiiksi, että se kutsumaton on todennäköisesti ehtinyt sekoittaa lantun kuoret sinne pastasalaattiin, todetaan hetken päästä juurikin näin käyneen. Kehutaan yhtä lasta, koska se osaa laulaa niin hienosti ja KOVAA Jumalan kämmenellä. *rukoillaan, että Jumalalla on homma hanskassa ja suojelusenkelit ehtii ottaa jossain välissä kutsumattomalta apurilta puukon kädestä*.

Todetaan, että tänäkään vuonna 6 litraa lanttuja ei mahdu 5 litran kattilaan. Pyydetään (huudetaan) Joulupukkia hätiin! Tuo minulle 10 litran kattila, lupaan, etten pety vaikka saisin kaksi 10 litran kattilaa.

Päätetään, että tänä  vuonna ei askarrella kortteja. Ei niitä taideta paljon lähetelläkään- muistaakseni ne pitäisi postittaa joskus lähipäivinä...?

***

Tähän kai sopii Aan napakka itsearvionti kotitaloustuntien kulusta ja oppimistaan asioista:

"Tehty kaikenlaista ja mukavaa on ollut. Kaikessa onnistuttu, jos ei hyvin niin jollain lailla sitten. Opettaja on mukava ja omasta mielestä osaan kotitaloutta todella hyvin!"

Puuh. Entä miten sitten soseutetaan 5,2 litraa lanttuja ja lisätään ne loput aineet sinne 5 litran kattilaan????????????? Voi vihne.

S.A.

Torppo ja Törmänen.

Lauantai-iltana täällä Susikairassa (taas) selviteltiin poikain touhuja. Että oliko ne ne, vai ei ja onko nyt aika (taas) tarkistella kotiarestiasioita ja niin edelleen.
Sillan alla oli nähty "kaksipa poikaa Kurikasta" (tupakalla), takin värit täsmäsi Aahan ja Aan kaveriin- ja toki tolloilun lajikin olisi passannut.

Kolmannen asteen kuulustelut pystyyn ja sitkeää hiillostusta (kyllä se tunnustus tulee, jos ovat syyllisiä). Se Aan kaveri sattui tupsahtamaan meille ja istutettiin poitsut pöytään ja faktat esiin. "Teidät on nähty...."
Vaikka aikamonenmoista esitystä on meidänkin pöydässä nähty, niin olisin taipuvainen uskomaan tällä kertaa jätkiä, etteivät olleet olleet siellä sillan alla. Järkytys oli uskottava. Ja myös aito vitutus, joka Aan kohdalla päättyi sanoihin: "Joo, me ei olla siellä oltu, mutta ilmeisesti te olette niin jo päättäneet, että mitä mun auttaa tähän enää sanoa?!" Raotin sitä toista vaihtoehto-ovea, kenellä suurinpiirtein teidän ikäisillä pojilla on nämä harrastukset ja samanlaiset takit? Bee istui myös miettimään (tämäkin puhuu Aan&kaverin syyttömyyden puolesta, sillä Bee on kyllä hanakka lyömään viimeisen naulan arkkuun).

Joo, eli siinä minulla sitten oli kolme poikaa, jotka järjestelmällisesti miettivät yläasteen poikia läpi; takin värit, suunnat missä asuu, "harrastukset" jne. Yksi ehdotti jotain ja toinen sanoi: "Eiiiii, sillä on keltanen pipo..." "Niin muuten onki... ei se se voinu olla..." Kunnes Bee keksii: "No Torppo ja Törmänen! Mähän näin ne, ku olin luistelemassa nii Torpolla oli haava huulessa ja se pyyhki verta semmoisella filtterillä, että kyllä ne on ollu Torppo ja Törmänen!" Aa ja kaveri miettii ja toteaa, että: "No niinpä! Torpolla on samanlainen takki ku mulla ja Törmäsen takki on sun takin värinen!"

***

Myöhemmin illalla havaitsin jonkun piirtäneen abstrakteja kuvioita tussilla sohvaan ja aloitin: "Kukahan TÄN on tehny.......?!?!" Ukko totesi toiselta sohvalta tyynen rauhallisesti, että: "Varmaan Torppo ja Törmänen..."

XD

S.A.

Ps. Vaikka meidän pojat saattaa kuulostaa näissä kirjoituksissa joskus ihan kivoilta ja hauskoilta, niin ne on...no, ihan tavallisia lapsia.

11.12.10

Huippuvalokuvaajia jo kahdessa polvessa.

Meillä ei täällä uudessa kodissa ole vielä oikein vakiintunutta kameran säilytyspaikkaa. Välillä se on pöydällä, välillä jollain lapsista ja välillä (useimmin) hukassa. Yhtenä iltana saunan jälkeen olin ottamassa komeron alahyllyltä alushousuja ja selän takaa kuuluu ihan yllättäin: "Äiti mä otan susta KUVAN!" *räps* Ja toden totta. Cee otti kuvan. Minun perseestä. Maitovalaan valkoinen (ja kokoinen) persuus tallentui kameran muistille. Juurikin niitä tilanteita, jolloin on sanoinkuvaamattoman onnellinen tekniikan kehityksestä- että voi vaan painaa deletenappia, eikä tarvitse mennä naama punajuurenpunaisena hakemaan kehitettyjä persekuvia valokuvaamosta.

Kun sitten välillä purkaa kuvia koneelle, on se huisin jännää. Sieltä voi löytyä mitä vaan. Tässä joulukuun huippuja- ja säästääkseni teidät järkytykseltä ja ruokahalun menetykseltä, ei persettä.


Cee ihan itte. Oma kuva.

Partiomarssi. 
Takaan ja alleviivaan, että Beetä ei tunnista kukaan. Osa täplistä on kynttilöitä partiolaisten käsissä ja osa lumihiutaleita.

"Hei Aa, voitko hoitaa Deetä sillä aikaa, kun äiskä ja iskä käy kaupassa?"
Kun tulimme takaisin, hoitaja ja hoidettava makasivat päällekäin umpiunessa.

Ceen näkemys Remusta. Siinähän se menee. Tai tosta se tuli ja tonne se meni.
***
Mutta kyllähän meillä riittää lahjakkaita valokuvaajia, eikö totta?!
Ja nöyrimmät pahoitteluni, jos jotakuta jäi nyt harmittamaan, ettei tullut persekuvaa ;P

S.A.

10.12.10

Tässä tarinassa on onnellinen loppu!

Joo, sehän meni silleen, että kun minä aloitin työt, Ukko jäi työttömäksi (siis ihanhan se pelkkää lorvintaa ja nenänkaivuuta täällä kotirintamalla on ollut, juu, on on). Mutta aktiivisesti se on hakemusta laitellut sinne, tänne ja tuonne. Vaan ei ole tärpännyt. Paskimmat paikat ei edes kiitä hakemuksesta, saatika ilmoita, että hakemus on tullut perille ja, että ei nyt juuri sinua valittu. Minusta se kertoo firmasta vaan huonoa, jos ei *jumankauta* vaivauduta ilmoittamaan mitään- ei mitään!


No, jos miehellä riittäisi motivaatiota työhön ja melkeimpä mihin työhön vaan, niin jossain kohtaa se alkaa syömään miestä, kun ei mihinkään "kelpaa". Työtähän kuitenkin aina haetaan persoonalla ja itsenä, niin jos sata kertaa pamahtaa ovi kirsun edestä kiinni, niin kyllä siinä vääjäämättä alkaa peiliin vilkuilemaan, että mikä se on, kun ei kelpaa?! No, sitten oli taas avoinna tosi mielenkiintoinen paikka ja eiku työhakemusta menemään. Sitten oli rekrytointifirman haastattelu vielä erikseen ja sitten... hiljaisuus. Kunnes, ko. firmasta (ei siis enää rekryfirmasta) soitettiin, että pääsisikö vielä uudelleen haastatteluun. WTF? Ai, vielä neljä hakijaa jäljellä... ok. Haastattelu2 oli viime perjantaina ja sieltä luvattiin ilmoittaa tiistaina. Tiistaina- hiljaisuus. Tulin töistä ja tunnelma oli apea, suorastaan hyytävän apea:( Yritin olla ihan normaali suurin piirtein, mutta perusvire talossa ja puutarhassa oli ihan ankeista ankein. Tiedättehän, kun haluaisi halata ja sanoa, että kyllä tää tästä ja vielä sulle löytyy töitä, mutta kun ei ne sanat mitään auta. Ei se auta, jos minä uskon, että toinen on hyvä.

Ja miten tässä ajassa enää pärjää matalasti koulutettu/kouluttamaton, kun virtaa täynnä olevia korkeasti koulutettuja (ja perheettömiä) on maailman sivu pullollaan ja työnhakijoina?! Onko kohta 40-vuotias ihan "roska"? Vaikka olisi minkälaista elämänkokemusta ja työkokemusta, niin onko kuitenkin jo auttamattomasti pihalla?

***

Keskiviikkona 16:15 puhelin soi. Koska voisit aloittaa? Miten nopeasti saisitte lastenhoidon järjestymään?

Kysyin Ukolta, että: "Mitä sä vastasit?!" "Sanoin melkeen, että haista vittu, tässä oon puoltoistapäivää miettiny, että vetäskö ittensä kiikkuun vai ampusko päähän... Mikä saatanan tiistai tää nyt ON???? Mutta sanoin vaan, että kahdessa viikossahan kunnalla pitää järjestää se hoitopaikka. Ja sit se kysy, että minkä kokoset vaatteet mulle käy."

***

Että näiltä osin ollaan uuden edessä (taas) ;D Ihan niinku tämä elo ehtisi missään vaiheessa asettumaan raiteilleen.

Loistojuttu. Ei oikein muuta kommentoitavaa, minä kerrankin sanaton.

S.A.

8.12.10

Huippuunsa viritetty rytmitajuttomuus.

Ei helkkaroidi, kuten ehkä muistatte aloitin jumpan alkusyksystä. Ihan olen pontevasti siellä muistanut käydä ja karvaasti olen saanut mummoilta muikkareita, jos en ole muistanut (2 lintsausta). Heti seuraavana päivänä on kolme mummelia tullut töihin tenttaamaan miksen ollut jumpassa. Yritä siinä sitten nohevana lässyttää, että ko oli muuttoa ja muutenki kiirettä... Hyvä vain, että hoputtavat laiskapersettä.

Mutta siihen alkuperäiseen aiheeseen. Olen muka tähän asti pitänyt itseäni suht rytmitajuisena ja jos nyt ei kunto olekaan kohonnut syksyn aikana, niin ainakin on käynyt harvinaisen selväksi, että rytmitajua ei ole. Ei pätkääkään. Olen juuri se, joka sekoilee aivan kaikissa askeleissa. Ei vi**u ole niin selkeää rytmiä ja askelsarjaa, ettei siinä voisi jotenkin seota. Jalat vielä menee jotenkuten (laahaa perässä nyt ainakin), mutta jo vain, kun pitää heilutella käsiä mukana, niin jo on jalatkin solmussa. Ihan tosi! Että yksi askel sivulle ja sitten heilautetaan käsiä ympäri ja huiskis jo on kintut vinossa ja kädet huitoo mihin sattuu. XO

Jumppaope on kiva ja antaa tämmöiselle pässille vapautusta; sanoo sievästi, että jos menee rytmi sekaisin, niin voi tehdä vaan jalkoja. Fine! Kiva juttu! Paitsi, että minä olen hionut tämän huippuun. Minun jalkojen rytmi menee sekaisin, jos katson jonkun toisen heiluvia käsiä! Samperi, pitäis olla semmoiset laput niinkuin ravihevosilla.

Tänään meinasi iskeä oikein järkyttävä masennus. Vittu, mie en osaa edes haaraperushyppyä ilman, että sotkeennun jalkoihini tai, että kädet heiluu ihan tahdottomana minne suuntaan sattuu. Että jalat levaälleen ja kädet levälleen ja sitten niinku paketti kasaan, niin eiköhän mulla ole kädet levällään ja jalat ristissä XO XO XO (silisilisili-myötätunto päänsilitystä taas)

S.A.

Ps. Kyllä minä urheasti kuitenkin kirjoitin "kyllä" jatkaako keväällä?- kyselyyn.
Pps. Ja heiiiiiii, tämä ei ole mikään hieno tsumpa, tai airopik. Ei kun tää on ihan kuntojumppa, joka ei sisällä vaikeita askelsarjoja. Mitä nyt haaraperushypyn.

6.12.10

Itsenäisyyspäivä.

Tänään olisi sitten ohjelmassa partiomarssia. Bee on harrastanut partiota tämän vuoden ja tänään olisi sitten se suuri päivä.
Partion tiimoilta onkin ollut kipakkaa tilannetta ihan täällä kotonakin. Sattuipa nimittäin taannoin niin, että Been partiossa ollessa Been luokkakaveri L soitti ja kysyi Beetä ulos ja minä siihen, että: "Bee on partiossa!" Bee tuli partiosta ja sanoin L:n soittaneen ja, että sanoin hänen olevan partiossa. Siitäkös se riemu repesi!
Bee: SANOIT MITÄ?!
Minä: Että olet partiossa.
Bee: Mä en voi uskoa tätä! Miten tyhmä sä oikeesti voit olla????
Minä: Täh? Häh? Mitäh?
Bee: ETTÄ SÄ MENIT SANOMAAN L:lle ETTÄ MÄ KÄYN PARTIOSSA! SÄ OOT NIIIIIIN TYHMÄ!
Minä: ...öh??? Anteeksi, en millään voinut tietää, että tää on joku valtionsalaisuus...
Bee: Joo, mä en mee enää ikinä kouluun! Kaikki tietää, että mä käyn partiossa ja se on sun syy! Sä oot aivan tyhmä! Sä oot pilannu mun elämän!
Minä: JAA! PITÄISIT SITTEN PUHELIMES PÄÄLLÄ ETTEI SUN KAVERIT SOITTELE MUN PUHELIMEEN JA JOS JOKU ASIA ON NIIN SALAINEN, NIIN KANNATTAIS EHKÄ MAINITA SIITÄ TÄÄLLÄ KOTONAKIN!
***
L ei ollut maininnut mitään koulussa ja rauha laskeutui (hetkeksi) Susikairaan... kunnes:
Bee: Meillä olis perjantaina se vertaissovittelijakoulutus. Mä en mee sinne.
Minä: Ja syystä että...?
Bee: Noku partion T on kans valittu vertaissovitteljaksi ja sit se kuitenki sanoo jotain partiosta ja sit kaikki kuulee ja sit kaikki kiusaa, ku partio on ihan nörttiharrastus... Joo, en mee!
Minä: Ensiksikin, partio ei oo nörttiharrastus ja mun mielestä sun pitäis olla ylpeä noin hyvästä ja kivasta harrastuksesta, jossa tykkäät käydä! Onko se T mukava poika?
Bee: No on tosi mukava.
Minä: Jospa sanoisit sille T:lle, että ei puhuta siellä koulutuksesta partiosta, jos se T on mukava ja fiksu niin kyllä se varmaan ymmärtää... eikö?
Bee: .... niin kai, ehkä....

***
Bee: Äiti, T tajus heti mitä mä tarkotin eikä se puhunut mitään partiosta siellä koulutuksessa ja sanoi vaan, että aika tyhmää on jos joku kiusaa partion takia.
Minä: No minustakin se on tosi tyhmää, voisit sanoa, jos joku kiusaa, että ei sinne partioon tommosia päänaukojia edes otettais...
***
Ja tähän päivään: Edellä kerrotut esimerkit luettuanne voitte kuvitella mikä määrä psyykkausta täällä on tarvittu; kulkuehan menee Susikairan keskustan läpi ja pahimmassa tapauksessa otetaan kuvia lehteen (!!!!!!!!!).
***
Beehän siis aloitti aikoinaan mäkihyppyharrastuksen, joka päättyi ensimmäisiin kisoihin. Samassa sarjassa oli 3 kilpailjaa, joista 2 oli harrastanut hyppyä jo pari vuotta ja tämä meidän täydellisyyteen pyrkivä ja erittäin voimakkaalla kilpailuvietillä varustettu sankari. Jäätyään kisassa kolmanneksi, sankari paiskoi sukset ja kypärät pitkin mäkimonttua ja kuulutti suureen ääneen: "MÄ EN AIO HYPÄTÄ ENÄÄ KOSKAAN!" Ja päätös on pitänyt.
Tästä pääteltiin Ukon kanssa, että noi yksilölajit ei taida olla tämän lapsen juttu ollenkaan... ja sitten löytyi partio, jossa ryhmä toimii ryhmänä ja yksilön ei tarvitse loistaa yksilönä. Sopii pojan luonteelle paremmin kuin hyvin ja Bee tykkää aivan hirmuisesti itse (kunhan kukaan ei vaan saa tietää...).
***
Aa yritti rohkaista Beetä: "Jos joku alkaa aukoon päätä sulle siitä partiosta, niin sanot vaan mulle..."
Bee sarkastisesti siihen: "Ai mitä sä aattelit sitten tehdä? Lyödä itseltäs toisenkin silmän mustaksi polkupyörällä vai?"

XD

S.A.

4.12.10

Lauantai-illan huumaa?

Hittiläinen, että noi otsikot on niin rasittavia keksittäviä XO. Joo, 11 päivän työputki tuli ja meni. Eilen kävin tuossa naapurikunnassa ja sitten illalla olin ihan kuolemanväsynyt- mutta onneksi tänään sai nukkua seitsemään ja tänään ei ollut mitään ihmeempiä puuhia (tai olisi ollut, mutten tehnyt).

Pitäisi olla varovainen siitä, mitä kirjoittaa. Edellisessä postauksessa kirjoitin mustista silmistä ja niitähän onkin talossa oikein kaksin(!!!) kappalein. Aalla ja Deellä. Aa jostain käsittämättömästä syystä säilyttää pyöräänsä koulun pihalla jossain lumikinoksen korkeimmalla harjalla ja sitä alas ottaessaan oli liukastunut, kaatunut pyllylleen ja pyörän sarvi silmään. Komia on! Dee taas oli tullut keittiönpöydältä *huiskis* lattialle ja siitä sitten normaali violetti silmämeikki. Komia on!

***
Talokauppoihin tuhraantui 30 min (matkoihin 5+5 ja itse papereiden plaraamiseen ja allekirjoitukseen 20 min.) AI, että MIE OON TEHOKAS! Ukko oli yön aikana sisäistänyt ohjeistuksen ja siitä ei sitten aamulla enää keskusteltu. Hah, Bee teki jonkun bisnessuunnitelman, jossa meillä kaikilla oli omat vastuualueet. Yllätys, yllätys- minä olin järjestelyvastaava ja Ukko lopputarkastaja. Jos lapsikin tajuaa kuka hallitsee perheen logistiikan niin miksi säännöllisin väliajoin lopputarkastaja yrittää tunkea järjestelyvastaavan alueelle...?! Jokseenkin jäi kuitenkin vähän p***anmaku suuhun siitä kahnauksesta ja eilen sitten soitin työmatkan alusta kotiin. Ääni oli varmaan niin hyinen, että kutisti pallitkin. Joka saamarin auto välkytti valoja minulle, vaikka ei ollut pitkät päällä eikä mitään poroja tms. haittoja tiellä. Muistilokeroista kaivoin tiedon, että katsastuksen jälkeen Ukko sanoi, että valot pitää kohdistaa uudelleen. S**tana, V***u, P***ele, ihan totta?! Minä olen ainoa, joka meillä ajelee pitkiä matkoja ja sitten valot sojottaa "toinen Kittilään ja toinen kattilaan" tai "toinen kattoo vittuun ja toinen kattoo, että mihin vittuun se toinen kattoo"- ihan tosi, tosi, tosi lähellä oli, etten kurvaa parkkiin ja potki umpioita konehuoneen puolelle. Että nyt on niinku kohdistettu uudelleen!

Löysin sitten jonkun hätäapu hanikan, jolla sain vastaantulijoille vähän siedettävämmät olot (tai ainakin se räpsyttely lakkasi) ja tunteetkin ehti lauhtua päivän aikana.

Vaan jopas on ollut säpäkkä viikko ja nyt kohta lauantaisaunaan hyvillä mielin. Rauha laskeutuu Susikairaan ja ihmisillä (jopa Akallakin) on hyvä tahto.

Ja kootut pikkupoikain touhut: (Sorry, fabokaverit tulee toistoa, mutta kun jotenkin tuntuu, että nämä säilyy paremmin muistoissa täällä blogissa.)
Eilen saunan jälkeen Cee kampasi minun hiuksia ja pörrötti hiukset sekaisin uudelleen käsillään todeten: "Äiti, mä teen susta SEKOPÄÄN!" Ja hetken kuluttua Dee marssi vessasta vessaharja pyöritettynä tukkaansa kiinni... (ei muuta kuin uudelleen pesulle). Tämmöisten aikojen jälkeen sänkyyn kaatuessaan sitä jotenkin hengittää tooooosiiiii syyyyyväääään... ja herää seitsemältä taas virtaa täynnä kohti uusia jännittäviä tilanteita. Huihai!

Täältä tähän ja näihin hyviin tunnelmiin:)!

S.A.

2.12.10

Mitä ihmeen vääntöä?!

Jos nyt ei sitten muuten riittäisi puuhaa ja sähellystä, niin sovitaan vaan sitten vanhan talon myyntipäivä... öö...niinku vaikka huomiselle (tai siis eilisen huomiselle eli tälle päivälle). Seuraa taas tykitystä ja epäilijöille tiedoksi, että tämä menee taas siihen samaan vakuuttelukategoriaan- ei, meistä ei koskaan voisi tulla rakentajia.

Kysyin töissä muutama viikko sitten, että jos talokaupat pitääkin tehdä aiemmin
(syy: tontille rakentajien rakennuslupien haku yms. helpottuu, sen olisi voinut tehdä myös niin, että minä olisin valmiiksi hakenut rakennuslupia jne. mutta tuurini tuntien, sieltä vanhalta tontilta paljastuisi joku liito-oravien pesäkolo tai suojelutipilinnun lentoreitti- eikä niin ollen sinne saa mitään rivitaloa tehdä), niin että onnistuuko puikahtaa asioilla. Juu, onnistuu.

Eilen sitten. Katos vaan, joo eilen! Ukko laittoi tekstiviestiä (3kpl), että niinku 11 kaupanteko sitten toinen viesti, että 9:30 pankkiin- ja niin, jäin sitten siihen uskoon, että tuo 9:30 aika on se mikä pitää paikkansa ja vaihdoin työvuoron iltavuoroon, että ehdin hoitaa asian ennen töitä.
Vaan niitä olikin kaksi erillistä aikaa- ja molemmat pitää paikkansa. Ja tietysti töissä on juurikin samaan aikaan yksi kokous ja jätän työkaverin suoranaisesti kuseen siksi aikaa. Toivon mukaan kaupanvahvistajalla on kynä ojossa ja minulla menee korkeintaan 2 minuuttia aikaa siellä.
***
Illalla meni ihan kokonainen minuutti aikaa siihen, että päästiin karjuntatasolle kommunikoinnissa- EN MINÄ VOI TIETÄÄÄ... ENKÄ MINÄ
VOI TIETÄÄ ja voi sun perskeles. Ukko vielä ihmetteli ääneen, että mihinhän häntä siellä oikeasti tarvitaan? Kun vanha talo ja tontti on minun nimissä, mutta kuulemma laki velvoittaa, jos toinen osapuoli aikoo myydä perheen ainoan asunnon, niin toisenkin osapuolen pitää olla paikalla.
Selvensin, että kyllä mä tavallaan tajuan. Että jos niinku juolahtais mieleen myydä talo, käärästä rahat taskuun ja ostaa yksi menolippu Bahamalle, niin onhan se ihan kiva silläkin joka jää lasten kanssa kodittomana kotimaahan tietää, että näin on käynyt...
Ei sillä, että ikinä olis tullut itellä mieleen... mutta noin niinku periaatteessa ja kuvitellussa tilanteessa. (Hohoohooo;D) Seuraava postaus tuleekin sitten varmaan sieltä Bahamalta.

S.A.

Ps. Sählymailakin löytyi.
Pps. Se perimmäinen säätäminen nyt koski lähinnä sitä, että kuka hakee kenetkin autolla. Minun mielestä minä voin mennä hetkeksi töihin ja Ukko hakee minut 5 vaille 11 ja Ukon mielestä minun ei pitäisi edes käydä töissä siinä välissä vaan huristella pitkinpoikin Susikairaa ensin pankkiin ja sitten hakemaan Ukko ja lapset ja sitten tuoda ne takaisin kotiin ja mennä sitten töihin joskus... noin tunti-puolitoista myöhässä. Katotaanpa kenellä on musta silmä, ennen kuin päivä on ohi.
Ppps. Ja koska tämä on minun blogi, niin saa laittaa vaan päänsilittelykommentteja minulle, että voi Akka, olet jälleen kerran niiiiiiin oikeassa, sun suunnitelma on paljon järkevämpi. Nih!