30.12.10

Pidä kii, nyt mennään lujempaa kuin meinattiin.

Haa! Patjakoomailu kesti kolme päivää. Sisältäen aaton hautausmaareissun. Joo, ihan nappiin meni. Lähtiessä isoista olohuoneen ikkunoista näkyi absurdi farssi. Toinen (Aa) heitti Beetä jäätyneellä vesipullolla päähän, jonka jälkeen Bee ajatti Aata jääkiekkomailan kanssa hakkausaikeissa. Hetken mietin, että napsautan oven lukkoon ja sytytän ne hautakynttilät ihan leivinuunin välittömään läheisyyteen. Pukkiteknisistä syistä joutuen marssijärjestys olikin aattona poikkeuksellinen; hautuumaa, pukki, ruoka, sauna. Ja tämä otettakoon käyttöön tulevinakin Jouluina. Kerrankin saimme syödä rauhassa! Lapset rapisteli pakettipapereissa ja me Ukon kanssa vedettiin kinkkua kaksin käsin.

Itkin Joulun aikaan ainakin seitsemän kertaa, siksi vain, että jotenkin sitä vaan tuntee itsensä ihan spesiaaliksi ja kaikki hyvä ja kaunis avaa kyynelkanavat. Mulla vaan on niiiiiiin ihana piiri ympärillä, ettei ole tosikaan!

Lahjoja saatiin paljon, mutta kaikki oli tarpeellista ja huolella ajateltua, Kiitos kaikesta kaikille osallisille:)

Isot pojat onnistui lyömään ällikällä kekseliäisyydellään. Minä sain korvakorut, Cee sen pehmoketun (ei mainittavia traumoja näistä useista ketuista) ja Dee sai oman NOKKAMUKIN!

Lauantaina tulikin minun perhe todelliselle YLLÄTYSVIERAILULLE ja mehän täällä hengailtiin pyjamissa vielä puolilta päivin. Päivä meni aivan liian äkkiä ja sunnuntai hulahti ihan huomaamatta. Sitä samaa patjailua ja öllöttelyä harrastaen. Iltasella tuli lapsenvahti tälle viikolle. Maanantaina työt alkoi molemmilla(!!!) ja lapsenvahti kysyi tokkuraisena peiton alta: Mitähän sille Deelle saa syöttää? Vastasin jalka jo ulko-oven raossa, että ihan mitä vaan saat siihen uppoamaan...

Iltaa kohden kahdella pojalla nousikin sitten kuume. Eli ruokahaluttomuudelle löytyi syy:/ Pöh! Tämä viikko on mennyt melkein tunti tunnilta räpiköiden ja pakkasta on pidellyt sen -30 astetta. Koska Ukon työmatka ja työaika on pidemmät kuin allekirjoittaneen, olen ollut kävelynaisena ja kyllä on muuten raivostuttanut. Se, että juuri tällä viikolla on ollut niin helvetillisen kylmä, että kun köpötät töihin ja saat varpaat ja sormet lämpiämään työaikana, niin sitten samat sävelet toisin päin. Potut kuorit kuumassa vedessä, että kädet lämpiäisi ja keität seuraavan päivän hutut- kaadut sänkyyn nukkumaan 5-6 tuntia tunnin siivuina, heräten säännöllisesti ihan karseaan kipu/raivoitkuun ja melskaukseen. Milloin tupsutukka juoksee ympäri makuuhuonetta, milloin liikesuunta kulkee horisontaalisesti yli äidin, iskän, velipojan, omaan sänkyyn ja taas takaisin. Kello viiden herätyksen aikaan sitä vilkaisee kelloa ja toteaa melkosittain turhaksi unen odottelun ja nousee ylös. Päivä päivältä tarvitsee enemmän peitevoidetta silmien alle ja enemmän rajauksia silmien ympärille.

Bed and breakfast- you make both, pitää paikkansa meillä- yövieraita on tullut ja mennyt- luojan kiitos kaikki on ymmärtäneet, että jos minun pää kalahtaa pöytään kesken lauseen, niin syy ei ole puhujan tylsissä jutuissa.

Tämä aamu kruunasi viikon. Herätys niiden suikaleunien jälkeen 5:30, ylös, suihkuun, Ukon töihin vienti, kotiin, kikarat puolinukuksissa ylös, vaatteisiin, autoon, hoitoon tutustumaan, kaavakkeiden täyttöä (vittuenmämuistaukonpuhelinnumeroatailastensotua) ja sitten kikarat kotiovesta sisään ja juosten kuppi kahvia. Töihin ennättäessä (klo. 10.) onnittelin iteäni peilin edessä kädestä pitäen. Hyvä ämmä! Ihan oikeassa paikassa oikeaan aikaan!

Ja samaan aikaan takaraivo yrittää selvittää *pientä* ongelmaa. Pankkikortti vanhentunut, onko mulle lähetetty uusi? Mihin se on lähetetty?! Onko mulle tullut kirje, että se kortti on pankissa? Onko pankit huomenna auki?! Onko kellään samaa pankkia, sillä jos en saa huomenna uutta korttia niin- we have very happy new year. Ja missä on on tinakauha? Missä ON TINAKAUHA?

Ja niin, Hoo on suurin piirtein asustanut meillä viikon ja se on kyllä mukava tyttö- tykkään ihan hirrrrveesti:)

***
Ja sitten huomenna tuleekin vieraita, kivaa!

***
Ja kun oikeasti käy kierroksilla joka suuntaan, niin tänään avasin töissä jännityksellä itse pakkaamani eväsrasian. Pottumuusia perunasalaatilla. Jestas, että olikin erikoinen yhdistelmä.

Anteeksi sekava kirjoitus, mutta eipä tämä viikko oikein muutakaan tarjoillut. Fiilistä kuvaa todellakin parhaiten otsikko.

***
Työkaveria melkein suukotin poskeen. Huominen extravapaa tuli parhaaseen mahdolliseen saumaan ja se työkaveri, joka tekee minun vuoron on KULTAA!

S.A.

27 kommenttia:

Villiviini kirjoitti...

Ja kaikki hengissä, hyvä! Voisiko toivoa rauhallista uutta vuotta?

Susikairan akka kirjoitti...

Villiviini, en mä tiedä onko kaikki hengissä... En oo ottanu päälukua enää pariin päivään. Kai ne joskus alkaa haisemaan, jos tänne joku on oinahtanut?
;)

jaana kirjoitti...

Sää oot ihana! Hyvää Uutta Vuotta!

(iso) Dee kirjoitti...

Onpa teillä ollut huisketta! Se on elämää se. Hyvää Uutta Vuotta Susikairaan isoille ja pienille!

Pilviharso kirjoitti...

Hyvän Uuden Vuoden toivotuksin

Sari kirjoitti...

Kuulostaa siltä, että perheenne hakee vielä rytmitystä tähän työt/lastenhoito -rumbaan. Kyllä se siitä!
Oikein hyvää uutta vuotta!

liskonainen kirjoitti...

noh, teillä ei taida olla perusuudenvuoden evästä: nakkeja ja perunasalattia?

minä niin rakastan sinua ja pesuettasi!

herran enkeli kulkekoon kanssanne myös ensi vuonna.

Rakkauden talon Paula kirjoitti...

Kiitos sinulle, olen viettänyt Susikairassa moniaita mukavia hetkiä kuluneen vuoden aikana.
Oikein ONNELLISTA UUTTA VUOTTA 2011 – bloggailu jatkukoon! :o)

Elisa kirjoitti...

Oikein ihanaa uutta vuotta Susikairaan ♥

Anitta kirjoitti...

Oiskohan missään tarjolla lastenvaihtoviikkoja. Saisit jostain vaihtokaupassa hiljaiset nynneröt, joista ei kuuluis pihaustakaan päiväkausiin. Olen muuten kerran nähnyt sellaiset lapset. Istuivat sohvalla puhumatta mitään, tekemättä mitään. Ainakin toisesta tuli kyllä ihan kelpo mies.
Mukavaa alkanutta vuotta!

Stansta kirjoitti...

Oikein hyvää alkanutta uutta vuotta sinne Susikairaan!!! ♥
(toivottavasti pikkupotilaat tokenevat pian!)

Ofelia kirjoitti...

Hyvää uutta vuotta!!! Tahtoo nähdä kuvan ketuista! =D Mua naurattaa sekin että joku voi pelätä kettuja. =) Ehkä teilläpäin näkyy niitä usein?! Mä oon nähnyt yhden meidän pihassa.

liskonainen kirjoitti...

rakkaat akan ystävät,
pyynnöstä kerron vähän kuulumisia.

akka ja b ovat olleet toista viikkoa oys:ssa b:n vakavan sairastumisen vuoksi. tilanne on nyt hallinnassa ja poika paranee vauhdilla.

menee arvatenkin loppuviikkoon ennen kuin kotiutuminen on mahdollista.

akka lähettää terveisiä ja kertoo lopulta itse koko tarinan.

jos haluat osallistua rukoukseen, käy liskolandiassa.

Anonyymi kirjoitti...

Pikaista paranemista B:lle. Lämpimiä terveisiä koko perheelle!
T: kauan blogia seurannut, eka kertaa kommentoiva helkku

Anne kirjoitti...

Täältäkin lämpöiset toivotukset ja ajatukset Susikairaan.

jaana kirjoitti...

Olette ajatuksissani. Voimia ja paranemisia! Ja haleja runsain mitoin!

Birgitta kirjoitti...

Pikaista ja paranemista B:lle ja voimia isälle ja äidille! Sekä siunausta koko perheelle, jotta vuosi jatkuisi valoisammissa merkeissä. Kiitos, Akka, tästä blogista, se on antanut piristystä moneen harmaaseen päivään.

T. Birgitta

Eeva kirjoitti...

Lämpimiä halauksia Susikairaan.

(iso) Dee kirjoitti...

Paranemista B:lle ja voimia Akalle ja perheelle. Susikairan immeisiä on jo ehtinyt kaivata.

Leea kirjoitti...

Hei!
Kiitos Liskonaiselle kuulumisista.
Pieni pelko takalistossa jo täällä kuulumisia odottelin. Sen kyllä jotenkin aavistaa, että kaikki ei ole kohdallaan jos postauksen väli kasvaa ja venyy ja pitenee...
Pikaista toipumista.
Melkoinen vuoden aloitus siis ollut. Uuteen nousuun ja hyvää vuoden jatkoa!

Hehkuvainen kirjoitti...

O__o Pikaista paranemista!

Hanni kirjoitti...

Täältäkin tulee mahdottoman iso parantumisrutistua Hannilasta! Kyllä nuo susikairalaiset on erityisen sitkeää porukkaa, täytyy todella hattua nostaa sekä B:lle taistelusta pahoja pöpöjä vastaan, että lopulle perheelle, erityisesti Akalle selviämisestä. Varmaan ihana kohtapuoliin palata ihan normaaliin susikairan arkeen! Ajatuksissa edelleen mukana!

Anonyymi kirjoitti...

Huih, tulin katsomaan kommentteja kun ei pitkään aikaan ole tullut päivityksiä ja täältähän se syykin löytyi. Paranemista beelle ja voimia vanhemmille!

T. Nina

Anonyymi kirjoitti...

Pikaista paranemista pojalle ja tsemppiä vanhemmille! Mieleen palaa monen vuoden takainen oman lapsen vakava loukkaantuminen ja kaikki ne pelot,epätoivo ym. tunteet mitä siihen liittyi. Mutta OYS:ssä hoito oli erittäin asiantuntevaa ja hyvää. Uskon, että näin on myös teidän kohdalla.

Patonki kirjoitti...

Halauksia Akkaseni, halauksia.

Eeva kirjoitti...

Toivottavasti kaikki on kunnossa!! Voimahalauksia Siperiasta Susikairaan <3

Villiviini kirjoitti...

Halauksia ja voimia Susikairaan, enkeleitä olkaipäille, teille jokaiselle.