31.7.09

Kopotikop-ajatus laukkaa.

No nyt jäi levy junnaamaan paikoilleen ja on pakko vielä kirjoittaa tuohon aiempaan postaukseen jatkoa tai siis jatkaa ajatuksenjuoksua mikä alkoi, kun luin noita kommentteja (kiitos:)).


Oli helmikuu 2006 ja menimme katsomaan pieneen hoitokotiin meidän vanhaa mummoa. Sekin itseasiassa on hurjan hienoa, että pienessä kylässä on pieni (15 paikkainen) hoitokoti, jossa on ihan pitkäaikaisasukkaita, mutta myös mahdollisuus lyhempiin hoitopätkiin ja kuten meidän mummolla intervallijaksoihin (kotona 2 viikkoa+hoitokodissa 2 viikkoa). Pienen hoitokodin asukkaat on lähikylien asukkaita, jolloin tuttuja saman ikäluokan ihmisiä on siellä samassa hoitokodissa ja yhdessä voivat muistella kylien elämää ja ihmisten touhuja vuosikymmenten varrelta.


No siis tarinaan: Cee oli silloin parin kuukauden ikäinen. Pieni ja punainen tissivauva, jonka itkukin oli vielä sitä vauvaitkua. Olimme mummon huoneessa kaikki neljä sukupolvea (mummo, äitini, minä ja Cee). Vanha mummo piti Ceetä sylissä. Sitten Ceelle tuli nälkä ja siitä ilmoittaakseen tietysti vänisi ja itki vähän. Oli lähes taianomainen hetki, kun tuntui, että koko hoitokoti pysähtyi hetkeksi. Levottomimmatkin vanhukset hiljenivät kuuntelemaan ja alkoi kuulua toteamuksia: "Täällä on jossain vauva!" No, minä syötin vauvan ja menimme sitten oleskeluhuoneeseen. Hetkessä huonojalkaisimmatkin mummot ja papat kertyivät siihen ympärille ihmettelemään vauvaa. Hauraat, vapisevat kädet silittivät Ceen poskea, kättä ja jalkaa. Cee katseli hiljaisena ympärilleen. Minä katselin sitä tilannetta kuin ulkopuolisena. Jotenkin sykähdyttävää oli se, miten pienessä hetkessä vanhukset valpastuivat ihan silmin nähden. Jokaisella oli halu tulla vauvan lähelle ja vain koskettaa vauvaa vähän. "Saako siihen koskea?" "Onko sillä vielä nimeä?" "Voi miten pieni..." "Onkohan sillä vielä nälkä?" "Se katsoi minua ja hymyili!" Jotenkin jokaisen vanhuksen olemuksesta näki, että nyt ollaan jännän äärellä. Ja se, että vauvan itku sai maailman pysähtymään pieneksi hetkeksi. (vetää mietteliääksi) Kun sitähän sanotaan, että vauvan katseessa on koko maailman viisaus. Vanhukset ovat viisaita elämänkokemuksensa puolesta, niin voiko siinä pienessä hetkessä kahden viisaan ymmärrys kohdata? Se ymmärrys mikä meiltä väli-ikäisiltä on hetkellisesti kadonnut.


No, se siis oli yksi irrallinen tilanne ja hetki. Mutta voisiko tosiaan pienten lasten läsnäolo rauhoittaa ja lohduttaakin vanhuksia? Tuleehan siinä väistämättä tietoiseksi elämän jatkumisesta. Kun joskus olemme olleet ihan mummolassa ja vaikka dementia on vienyt mummolta muistia, niin joku pieni asia saattaa yhtäkkiä nykäistä vanhuksen ihan tähän päivään. "Eihän se poika tipahda siitä tuolilta?" "Haluaisko se jätskiä?"


Välillä mummo on ollut huonommassa kunnossa ja sairaalassa vuodeosastolla. Olemme käyneet siellä vieraillulla koko porukka. Vieläkin Bee muistaa lähes sanasta sanaan yhden papan kertomuksen amputoidusta jalastaan. Eikä se ollut mikään kauhukertomus, vaan asiallisesti selitetty tapahtumasarja, joka johti siihen, että jalkaa ei enää saatu kuntoon. Ei raflaavia yksityiskohtia, eikä liian tarkkaa selontekoa joka suonenpätkästä. Kertomusta jalasta ja jalattomana elämisestä. Tarinaa elävästä, oikeasta elämästä. Ja uskallan sanoa, ettei varmaan mikään minun kertomani tarina ole jäänyt pojan päähän sanasta sanaan muistiin, saatika teeveessä nähty ohjelma.

Kyllä siinä olisi niin monta hyvää puolta, että sukupolvet voisivat vieläkin kasvaa limittäin toistensa seurassa, toisiltaan oppien.

No, mutta nyt en saa loppuja ajatuksia kasattua vielä ymmärrettävään muotoon, joten palaan mahdollisesti aiheeseen tuonnempana. (Hih, niinkuin näillä nyt ihmeempää merkitystä edes olisi, kuhan fundeeraan;))

Vaan nyt vielä perjantain viimeiset työtunnit ja sitten viikonlopun viettoon. Vieraita on ja yhdet syntymäpäivät olisi huomenissa, mökkitunnelmissa! Katellaanpa mihin sitä taas nokka näyttää ja jalat kerkiää!

S.A.

30.7.09

Pöllittyjä omenoita ja muita tarinoita.

Joku ihanahan se sitten lähetti sen Nukkumatin minun sängynlaidalle viime yöksi istuskelemaan. Sorry vaan, jos joku muu on nyt valvonut viime yön, mutta mie en! Join varmaan 2 litraa vettä illalla, enkä edes herännyt yöllä vessaan, eli olisikohan se eilinen tahmeus ollut ainakin osittain nestehukkaa? En käynyt saunassa, vaan pelkästään viileässä suihkussa ja se iskias ei ainakaan nyt tunnu niin ärhäkältä (että kiits vinkistä vilukissi=)). Elämä voittaa, hope so.

Illalla kävin Hehkulandiassa ja luin sieltä ihanan jutun mieliteosta laulaa mummoille. Jäin sitten sitä ajatusta pyörittelemään päässäni, tai siis ylipäätään ikääntyviä ihmisiä ja kohtaamisia heidän kanssaan. Ihan kesän alussa töihin pyörähti yksi mummo työasioissa ja sitten, kun ei kiirusta ollut, niin juteltiin niitä näitä kirveenpäitä lähes kaksi tuntia. Juhannuksen alla samainen mummo pyörähti töihin ja tuli halaamaan ja toivottamaan hyvää juhannusta. Ukko kysyi jälkeen päin, kuka hän oli ja enpä minä siihen oikein osannut vastata muuta kuin, että yksi mummo, jonka lapset asuvat kaukana Susikairasta ja hän asuu toisessa kerroksessa tuossa viereisessä kerrostalossa ja että ne asunnot on tosi omituisia, kun keittiöstä pääsee suoraan saunaan. Ukko pyöritteli tapansa mukaan silmiä päässään ja hymyili vähän vinosti.

Pienenä koululaisena kuljin koulumatkat jalkaisin. Tutustuin jossain välissä vanhaan sotaveteraaniin. Hän tuli minua usein vastaan lähelle koulua ja sitten me kuljettiin yhtä matkaa sotavammasairaalan kulmille ja minä jatkoin siitä vielä eteenpäin, kotiin. Sillä Papalla oli usein kaksi omenaa matkassa ja niin me istuskeltiin rupattelemassa maailmanmenosta, minä katukivetyksellä istuen ja pappa pyörätuolissa ja söimme kirpeät omenat välipalana. Niin, että jos joskus vuonna -84-85 on erään sotavammasairaalan omenankulutuksessa ollut piikki, niin syyllinen istuu täällä:) Jotenkin liikuttaa vieläkin ajatus siitä, että se pappa "pölli" omenat ja rullaili kilometrin vastaan tuntematonta koululaista, jonka juttujen taso ei varmaan silloinkaan ollut kovin kummoinen. Niinä päivinä, kun sitä pappaa ei näkynyt, matka tuntui moninverroin pidemmältä ja tylsemmältä.

Tietysti siitä papasta äidillekin kerroin, joka -yllätys-yllätys- kauhistui aika tavalla. Ottaa nyt omenaa vieraalta vanhalta mieheltä! (Tänä päivänä ymmärrän hyvin äitini kauhistumisen!)

Vaikka sota-ajat tuntuvat itselle olevan hirvittävän kaukaisia, niin eihän niistä kuitenkaan ole pitkää aikaa. Vasta juteltiin yhden miehen kanssa, joka oli ollut evakossa jossain pohjanmaalla. Vuosia, siis tarkalleen 40 vuotta myöhemmin, tämä mies oli lähtenyt katselemaan niitä samoja seutuja ja löytänyt jopa sen silloin aikoinaan 18-vuotiaan tytön, joka oli hoitanut sekä talon omia lapsia, että näitä evakkolapsia. Tyttö, siis nyttemmin nainen, oli vain vilkaissut tätä silloin tapaamishetkellä 43-vuotiasta miestä ja todennut, että: "Kuhan ei vain olis ite Pentti!" (Miettikääpä miten syvän vaikutuksen se 3-vuotias on tehnyt siihen lapsenvahtiin, jos vielä neljänkymmenen vuoden päästä tunnistaa noin vain!)

Kotiterassilla istuskellessa mietin usein, kun Ukon mummo ja pappa aikoinaan palasivat poltetun talonsa raunioille kahden alle 3-vuotiaan lapsen kanssa ja asuivat siinä meidän terassin kohdalla maakuopassa talven yli, kun samalla rakensivat uutta taloa (sitä missä me nyt asumme). Ja ne samat neliöt, jotka välillä tuntuvat ahtaalta meille, riittivät 6 oman ja yhden ottolapsen ja vanhempien käyttöön. Miten liikuttavaa on kuunnella niitä muistoja, kun kapalla pottuja vaihdettiin naapurin Saaralta päälärillinen maitoa.

Minkähänlaisia muistoja omille lapsille jää heidän lapsuudestaan? Toivon mukaan sellaisia, joissa läheisistä välittäminen ja vaikka sitten "vain" omena olisi semmoinen suuri juttu.

Mutta nyt takaisin tähän päivään, tähän aikaan! Mukavaa torstaita kaikille:)

S.A.

29.7.09

Plop.

Voiko aivosolut vaan hävitä päästä? Ihan jälkiä jättämättä? Esimerkiksi valua korvasta ulos vaan, että plop.plop.plop. Kaikki, siis aivan kaikki asiat ovat vaatineet sietokyvyn rajoilla kulkevaa ymmärrystä tänään. Niin kuin nyt esimerkiksi mustekynän käyttö ja muu sellainen hankalampi homma. Piti tehdä yksi simppeli exceltaulukko ja ihan kokonaista tunnin nyhräsin sen kanssa ja kun katsoin lopputulosta en tajunnut yhtään, että miten helvetissä olin saanut siitä niin sekavan. Asian ydinhän siitä ei selvinnyt ollenkaan tai ehkä joku ydinfyysikko olisi saattanut päästä jyvälle, mutta kun käyttötarkoitus oli ihan arkipäiväinen, niin onhan se fiksua, että siitä ei saa itsekään mitään tolkkua.

Onkohan käyttöohjeiden laatijoilla tämmöisiä hävinneiden aivosolujen päiviä?

Varmaan pitää kaivaa keittokirja esille ja tarkistaa miten keitetään perunat. Just nyt ei tunnu siltä, että osaisin sitäkään. Loput ruokapöydäntuolit tuli sitten tänään ja -hahhaahaa- pitäisi koota ne. Toki saan niistäkin jalat ruuvattua jotenkin väärinpäin. (Tästä muuten tuli noin vain mieleen, kun yritin kurkkia Been kurkkuun-kun oli se angiinaepäily-niin en löytänyt taskulamppua mistään ja meidän porakoneessa on lamppu vakiovarusteena, niin oli Ukon mielestä kuulemma vähän hurjan näköistä tohtorointia... Porakone vaan suuhun ja sano nyt sitten kunnolla AAAA!)

Että silirimpsistä vaan. Jos seuraava kirjoitus alkaa jollain sössötyksellä, niin arvaattekin varmaan, että loputkin on plop.plop.plop. hävinneet.

S.A.

28.7.09

Nopeasti kohokohtia.

Ai samperi. Iskias juilii ihan pärkkeleesti. Niin miten sitä sitten yrittäisi tämän rantapallolisävarusteen kanssa pyöristää selkää? Olisikohan jollain hierojalla semmoinen hierontapöytä, jossa olisi kaksi reikää? Toinen naamalle ja toinen mahalle.

Tein rahkapiirakkaa ja unohdin sen sitten uuniin. Tulipa musta. Vaan mitäpä ei saa tuunattua syömäkuntoon litralla tuoreita mansikoita ja purkilla kermaa? Syötiin se. Pojatkin kehui (kun eivät nähneet sitä mustaa pintaa sen kerman alta).

Viiden kilon mansikkalaatikosta saatiin pakkaseen asti semmoinen kilon verran. Laaduntarkkailua täytyy harjoittaa:) Jos tästä tulee närästystä, niin sanonpa vaan sen, että oli kyllä sen arvoista! Kestän sen kuin mies.

Kosteus% sisätiloissa on 54. Jokseenkin nahkea olo.

Sitten vielä kaikella hellyydellä tämän päiväinen työpuhelu:
"Tää ei toimi, ei mee nettiin!"
"No mitä siinä nyt lukee?"
"Ootas minä katson... tässä lukee, että: g-o-o-g-l-e."
"..."

S.A.

Veljekset kuin ilvekset.

(Lisäsin vanhan kuvan. Ehkä niitä ainoita otoksia, joissa kaikki on suurinpiirtein kuvassa, kenelläkään ei roiku räkää nenästä tai ole mitään naarmuja naamassa, kukaan ei katso pahemmin kieroon, eikä kukaan tee pupunkorvia kenellekään...)

Yleistä:

Aa ei ole koskaan ollut kiinnostunut pyssyleikeistä. Hän on aina pitänyt pikkuautoista. Nyt isompana tykkää pelata, mutta lähinnä autopelejä, ei edelleenkään mitään taistelujuttuja. (sinänsä jännää, että poika on kuitenkin aivan menestyksekkäästi harrastanut karatea viisi vuotta ja pitää lajista)

Bee taas, kuten aiemmin olen kertonut, pitää leikeistä, joissa saa pukeutua. Hän saattaa lymyillä pusikoissa kuvaamassa ohikulkijoita (JOHON OLEN PUUTTUNUT). Lisäksi pyssyleikit ja painiminen on Been lempipuuhaa. Hän on agentti, hän on James Bond, hän on Vesa-Matti Loiri, hän on... Vain taivas on rajana mitä hän milloinkin on.

Cee on maajussi. Cee voi kävellä nokialaisissaan tuntitolkulla pitkin poikin pihaa kädet taskussa. Tekemättä mitään. Kunhan tiluksia mittailee. Cee on vähän arka. Hän saattaa pyytää lupaa, että saako käydä hakemassa kävyn parkkipaikalta. Kun lupa on saatu, pieni silmäilee varovaisesti ympärilleen ja kipittää hurjaa vauhtia hakemaan kävyn ja juoksee takaisin "turvaan". Eikä siinä parkipaikalla ole mitään, eikä ketään. Vain oma auto ihan normaalisti parkissa.


Nukkumisesta:

Aa on nukkunut lähes aina omassa sängyssään. Joskus pyytää saako tulla viereen nukkumaan, mutta pääsääntöisesti nukkuu omassa vuoteessaan. Hän menee yleensä ensimmäisenä nukkumaan ja herää myös aikaisin.

Bee nukkuu lähes poikkeuksetta meidän sängyssä. Hän valvoo pitkään. Ja nukkuu aamulla pisimpään. Vaikka kaikki mentäisiin yhdeksältä sänkyyn, ei ole ollenkaan tavatonta, että Bee valvoo vielä puolilta öin. Lukematta, katsomatta telkkaria, tekemättä mitään- kun uni ei vaan tule!

Cee nukkuu "ikkän vielettä" (iskän vieressä). Yhtenä iltana nauratti niin mahdottomasti, kun Ukko tuli viimeisenä sänkyyn ja Cee teki tilaa viereensä ja huokasi: "Ihanaa ikkä! Otetaan tama peitto!" (Ihanaa iskä! Otetaan sama peitto!)

Suukottelusta:

Aa ei enää niin välitä suukotella. Aa pitää hartioiden hieromisesta ja vierekkäin olemisesta, mutta taitaa vähän jo kiusaantua suukottelusta. (paitsi Ceen kanssa- mutta shhh- ei saa kertoa kenellekään!)

Beellä iskee hellyyskohtauksia, jolloin hän suukottelee niin maan perusteellisesti kaikki Remusta lähtien. Pienenä, kun Bee vietiin hoitoon piti suukottaa molemmat posket, otsa, nenä ja leuka. Aina ensin suukoteltiin minä ja Bee, sitten vasta Iskä ja Bee. Iskän pusu piti jäädä "voimaan".

Ceen suukottelut tulee aina yhtä yllättäin. Yhtenä hetkenä hän panttaa suukkoja ja toisena hetkenä niitä satelee, niin että naama kastuu. Tänä aamuna Cee halusi antaa "työumpit"(työsumpit) ja juoksi ovelle huutaen: "MUVVE KAIKKI!" (mulle kaikki!) Ja silloinhan ketään muuta ei saa enää sumppailla...

Syömisestä:

Aa on syönyt aina ja kaikkea ja on aina valmis maistamaan kaikkea uutta.

Bee suhtautuu hieman epäluuloisesti, mutta nykyään on kuitenkin aika valmis maistamaan uusia makuja. Luulenpa, että kun on noin yleisesti ihasteltu Aan reippautta ruokia kohtaan, Bee on ajatellut, ettei passaa jäädä huonommaksi.

Cee ei suurin surminkaan laita mitään hänen mielestään epäilyttävää suuhunsa. Lempiruoan kanssa hän istuu ja nautiskelee. Kuten yksi hoitaja sanoi: "Kyllä Cee syö, mutta aikaa siihen menee..." Tärkeää on, että ruokailuvälineenä on "haakula" (haarukka), lautanen on samanlainen kuin muillakin. Salaatti ei olla sotkettuna ruoan sekaan ja leipä pitää olla tehtynä (jos kerran muillakin on!).

Vaikka sanotaan usein, että sisarusparven keskimmäinen jäisi helposti vähemmälle huomiolle, niin meillä kyllä Bee on aina omalla olemuksellaan ottanut kyllä sen tilan ja huomion mitä on tarvinnut. Joskus tuntuu, että hän on jopa pelottavan määrätietoinen ja suorasanainen. Lisäksi Bee on aina seissyt vankkumattomattomasti tekojensa ja sanojensa takana. Vaikka olisi jäänyt kiinni millaisesta hölmöilystä, on poika tapittanut suoraan silmiin ja sanonut: "Minä se olin! Tein tyhmästi ja tiedän sen, mutta kyllä se olin minä!"

Aalla taas on koottujen selitysten reppu pullollaan erilaisia syitä päättömään käytökseen. Lopuksi saattaa olla, että selityksiä on tullut niin kirjava joukko, että nämä keskivertoa pöllömmät vanhemmat ei enää todellakaan osaa sanoa mitä ehkä on tapahtunut, saatika kenen syy se voisi olla.

Cee ei koskaan, ikinä, missään tapauksessa myönnä mitään. Vaikka minä seisoisin vieressä ja katsoisin, kun poika piirtää sohvaan niin jotenkin Cee yrittää selittää syyllisen olevan joko Ikkä (joka on istunut eilen siinä sohvalla), Aa (joka juuri kulki ohi tapahtumapaikasta), Bee (jonka värikynää hän käyttää) ja loppujen lopuksi suukotellaan äitiä ja haetaan luutu: "Tiivotaan yhettä äiti! Kato näin!"

On se vain hurjaa miten erilaisia ne on! Millainenhan Deestä tulee?! :D

S.A.

27.7.09

Tajunnanvirtaa.

Minä olen sosiaalinen. Olen ulospäinsuuntautunut ja usein melko puheliaskin. Minulla on todella paljon tuttavia, paljon kavereita, hyvin monta ystävää ja erittäin läheisiä sukulaisia läjä. Silti minun on hyvin hankalaa tuoda itsestäni mitään esille tai kertoa omista murheistani. Asetun niin helposti toisen asemaan ja myötäelän toisen murheita. Uskoakseni minulle on helppo kertoa asioita. Ainakin tiedän läheisistäni todella paljon. Vaikka ystävä kysyisikin minulta: "Mitä sinulle kuuluu?" Niin ohitan sen äärettömän helposti hymyllä ja kuittauksella "hyvää" vaikka tosipuheessa kuuluisi ihan p**kaa. Siksi blogin kirjoittaminen varmaan sopii minulle hyvin. Tämän arjen raportoinnin lisäksi kirjoitettavaa löytyy aiheesta: minä, minä ja minun jutut! Kun ei ole tarkoitus juoruilla muiden asioista, eikä varsinaisesti pähkäillä maailmanlaajuisia asioita, niin oikeastaan ainoa mitä jäljelle jää on minä ja minun tekemiset. Ai, miten hyvältä tuntuu välillä olla kovasti itsekäs:)!
Erityisesti haluan painottaa sitä, että lähipiirini takuulla kuuntelisi kaikki juttuni ja olisi tukenani, mutta minä en saa itsestäni usein ulos mitään. Ajattelen helposti, että minun murheeni ovat kovin pieniä, enkä tahdo lisätä kenenkään taakkaa kumoamalla pikkuruisia asioitani toisen niskaan. Kun siihen totuttautuu ajan kanssa ja oppii järjestelemään asiat omassa päässään ja terapioimaan itse itsensä, niin kynnys avata itseään kasvaa vieläkin korkeammaksi. En ole joutunut pettymään ihmissuhteissa, ei minua ole petetty tai luottamustani ole käytetty väärin. Ei. Luulen, että olen aina ollut tämmöinen. Näennäisesti avoin simpukka.
Minulla on aina ollut tarve säilyttää osia itsestäni koskemattomana. Siis sellaisia, johon ei pääse käsiksi kukaan. Olen ajatellut, että ne ovat minun suojautumiskeino siltä varalta, jos jotain todella kamalaa tapahtuisi. Vaikka aivan kaikki muu katoaisi minulla olisi se tietty osa itsestäni, jota mikään ei pysty horjuttamaan tai kaatamaan. [Onkohan tässä tekstissä mitään järkeä?]
Sitten toisaalta mietin, että onko se hätävarjelun liioittelua varautua pahimpaan ja olla asettamatta itseään kokonaan "peliin"?

No se minusta tällä erää.
Se, mitä suuresti jaksan ihastella on se empatian ja välittämisen määrä, joka täällä blogimaailmasta huokuu. On se sitten onnea tai murhetta, niin niitä myötäeläviä kommentteja lukiessa liikuttuu aivan sydänjuuria myöten. Vaikka joskus omat sanat liimaantuvat näppäimistöön tulematta selkeänä ulos, niin jollain kuitenkin löytyy ne oikeat sanat, joihin on helppo yhtyä, vaikka sitten vain nyökkäilemällä päätään. Jotenkin sitä ajattelee, että täällä ollaan etuoikeutetussa asemassa, kun ollaan saatu näin hyviä tyyppejä ympärille:)

Ja sitten ihan pois netin ääreltä: Sunnuntaiaamuna luin kyyneleet silmissä ystävältä tulleen viestin, se oli niin liikuttava! Tänään kävin tapaamassa yhtä ihmistä, joka oli aivan äärettömän ihana ja ihminen isolla I:llä.

Enkä vaan millään voi tajuta, miten sitä voikin olla niin onnekas, että koko maailma tuntuu tällä hetkellä pullistelevan suuria Ihmisiä, rakkautta, välittämistä ja kaikkea kaunista!

[Ei tässä tekstissä tosiaan ole mitään järkeä, mutta ainahan tämmöinen tunteellinen luritus voidaan pistää raskauden piikkiin! Pitäkää peukkuja, että aakkoset on aiheuttaneet jotain hävökkiä siihen mennessä, kun pääsen töistä. Vaarana on muuten se, että kirjoitan näitä lässytyksiä enemmänkin 8O ja sniif-> luin äsken Sipulixin kommentin tuosta aiemmasta.]

Ja pakollinen loppukevennys: Kyseltiin siskon kanssa vähän huolissamme laktoosi-intolerantikko-äidiltämme syökö hän kalkkitabletteja ja onko käynyt mittauttamassa luustontiheyttä. Äiti vastasi, että ei syö, eikä ole käynyt, mutta on aika vasta tipahtanut keittiöjakkaralta ja selvinnyt siitä ilman murtumia, joten ei mitään hätää.

S.A.

Sana sieltä ja ajatus täältä.

Solis taas maanantai (tiedoksi vaan niille, joilta lomailu on vienyt ajantajun;D). Vieraat tuli lauantaina iltapäivällä ja lähtivät tänä aamuna. Miten minä aina sitten valunkin semmoiseen tyhjyyteen, kun jostain pitää luopua ja sanoa heipat? Ihan ontto ja vajaa olo iskee. Jos olisin vaikka joku majatalon emäntä, niin luultavasti sekoaisin nopeasti, kun niistä vieraista pitäisi aina luopua.

Lauantaina ostin uudet ruokapöydän tuolit. Se rahalöytö avitti mukavasti (noin yhden tuolin verran). Kaksi sain heti mukaan ja loput tulee ehkä huomenna tai keskiviikkona. Vanhat tuolit ehtivät palvella liki 10 vuotta ja imeä pehmoistuimiinsa litratolkulla maitoa ja kaikkea muuta. Tosin viime vuosina ammuin niittipistoolilla niihin uudet vahakankaat säännöllisin väliajoin. Vahakangas onkin kätevä tuolinpäällinen- kahdestakin syystä- 1. kaikki kaatuneet on helppo pyyhkäistä luutulla pois. 2. Tiedät istuneesi liian kauan pöydän äärellä, kun persuus alkaa hikoilla (painonhallintaa parhaimmillaan).


Olikin muuten aika hankalaa löytää budjettiin sopivia tuoleja ilman pöytää (niitä on etsitty ainakin vuoden verran). Pöydän on Ukko aikoinaan tehnyt tuttavan vanhasta keittiön apupöydästä, johon Ukko hitsasi jalat alle. Kestävämpää pöytämateriaalia saa hakea! Mitat siinä on erityisen omituiset, leveyttä on reilusti päälle metrin. Vaan silloin pystyy helposti kattamaan pannut ja padat siihen keskelle ilman, että tuntuu yhtään ahtaalta. Siksi olemme etsineet vain tuoleja ja yleensä kaikki tarjoukset on tyyliin pöytä+6 tuolia=XXX ja lisätuolit on hinnoiteltu erikseen tosi kalliiksi verrattuna koko settiin (siis setti vaikka 499 € ja lisätuoli 79 €). Ja kun nimenomaan olen halunnut pitää sen vanhan pöydän, niin en sitten ole ostanut koko settiä.

(sivuhuomautus: näköjään ihan sama mistä alan kirjoittaa, niin tekstiä vaan tulee ja tulee!)


Oli tarkoituksena kirjoittaa jotain syvällisempää pohdintaa ystävyydestä, blogeista ja kaikesta, mutta se ei nyt taida istua tähän ruokapöytäpajatuksen jatkeeksi, joten yritetään muotoilla se alkuperäinen ajatus tekstiksi sitten myöhemmin. Olette kuitenkin kaikki ystävät ja kylänmiehet ajatuksissani!

S.A.

25.7.09

Muutama kysymys.

*Miten käsi voi jäädä oven väliin saranapuolelle keskeltä kämmentä?!
*Miksi meillä on sulanutta asfalttia(!!!) lattiassa ja tv-tasolla?!
*Miten sulaneen asfaltin saa irti edellä mainituista paikoista, sekä veitsestä, jolla sitä mänkkiä irrottelin siihen asti, kun luulin taistelevani hopeatoffeen kanssa...
*Miten paljon viitseliäisyyttä voi käyttää roskien ja muun tarpeettoman sälän piilottamiseen sen sijaan, että ne veisi roskiin?
*Miksi jokaisen pyykkiin menevän taskullisen vaatteen taskussa on kiviä? Onko tämä nyt se kuuluisa "stonewash"?
*Miksi minulle kerrotaan vasta lauantaiaamuna, että meille on tulossa yövieraita illalla? (Kun jotkut ovat kuulemma tienneet siitä jo viikon.)
*Miksei lasten uima-altaita tehdä siitä samasta kumista, mistä tehdään kumiveneet? Kumiveneet kestää vaikka haulikolla ampumisen ja uima-altaaseen tulee reikä nurmikosta! Siis laitetaan vesi kumiveneeseen ja heitetään nurmikon puhkoma allas hiiteen.

Kysyy epätietoinen äiti.

Siivousrintamalla on koettu muutamien kysymyksiä herättävien juttujen lisäksi ilahtumisia. Löysin yhden joulukortin välistä 40 € ja yhden romulaatikon takaa Geishalevyn (parasta ennen 21.8.2009)! Nyt takaisin puuhiin! Tiedä mitä täältä vielä löytyy!

24.7.09

Mörkö ja pesänrakennusvimma.

Päivä päivältä alan näyttää enemmän joltain satukirjan möröltä (väsymys+väsymys+liian aktiivinen sosiaalinen elämä+väsymys=kitarisat vilkkuu haukotusten lomassa ja pesukarhukin olisi kateellinen näistä renkaista silmien ympärillä). Siis ihan pinnallisestikin. Sisäisen mörön olemassaolon olen tiennyt jo pidempään, mutta nyt se on alkanut irvistellä ulkopuolisillekin. Eilen kaupassa joku mukava mies sai syyttä suotta maistaa mörön myrkkynuolta. Ostin kesäkeittotarpeita ja pakkasin ostokset pussiin. Lähdin kävelemään ja mies tuli perässäni sanoen: "Teillä jäi tämä kurkku!" Niin, siihen olisi pitänyt vastata nätisti hymyillen, että: "Oi kiitos!" Vaan mitä tekee mörkö? Rypistää kulmiaan ja sanoo: "Se on kyllä kesäkurpitsa!" *äh noloutta* Toivottavasti sillä miehellä on joskus ollut raskaana oleva vaimo. Muuten olemme liehuneet ystävien luona siellä ja täällä ja uimassa on käyty vähän joka välissä. Jos kuljette Susikairassa päin, niin meidät tunnistaa kassillisesta pyyhkeitä, parista hiillosmakkarapaketista, kiljuvista kikaroista, uitetusta koirasta, Ukosta ja mörkömäisestä kurttukulmaisesta Akasta.

Eilen sain purettua vaatekaapit laatikoihin ja koreihin. Voin kertoa, että eniten pännii se, että komerotilaa on niin hemmetin vähän. Jokaiselle on kolme hyllyä, eli puoli kaappia, ei edes yläkaappeja lisänä. Se on liian vähän! Lisäksi on yksi kaappi (kapea) roikutettaville vaatteille. Sekin on liian vähän. Lakanat on lipastossa, jossa on liian vähän laatikoita. Talossa on liian vähän seiniä, joita vasten voisi laittaa komeroita. Yksi "kätevä" nurkkakaappi on, jossa säilytetään pyyhkeitä. Oletteko muuten koskaan yrittäneet viikata pyyhkeitä kolmion mallisiksi? Plääh. Sen minkä viime yönä nukuin, näin kosteita unia kokonaisesta seinällisestä vaatekomeroita. En kiusaa teitä kertomalla enempää irstaita yksityiskohtia, mutta...kuvitelkaapa: korkeita, tilavia, hyllyllisiä vaatekomeroita *uuh*. No, tämä hellittää, kun saan taas kaikki tungettua johonkin. Nyt vain olen niin kovin kärsimätön, kun pesänrakennusvimma on pahimmillaan. Aitassa olisi tilaa, mutta siellä saattaa hiiret tehdä tuhojaan, joten sinne päätyy lähinnä ne, minkä menettäminen ei enää harmittaisi ihan hirveästi.

Ceetä odottaessa sain yhtäkkiä sänkypaniikin. Jossain raskausviikolla 17. Hurjistuneena temmelsin pitkin poikin kämppää, vaadin Ukkoa suhtautumaan tilanteeseen toimeliaalla vakavuudella ja lopuksi raahasin yksin parisängyn olohuoneeseen ja siihen viereen kokosin pinnasängyn (jossa Cee ei nukkunut koskaan). Mutta niin taas tuli rauha Susikairaan, pesänrakennusvimma saatiin laantumaan ja sänkykin siirrettiin Ukon kanssa yhteistuumin takaisin makuualkoviin ennen Ceen syntymää. Se keskeneräisyyden tunne on vaan niin voimakas. Vaikka asiat voisi tehdä harkiten ja vähän myöhemmin, niin silloin, kun se vimma on päällä, niin siitä on leikki kaukana! Ja tuumaan on ruvettava vä-lit-tö-mäs-ti! (Isotkin huonekalut siirtyy leikiten, kun pistää niille villasukat jalkoihin, sitten vain pukkaamaan! Lisäys ihan siltä varalta, että joku huolestunut kansalainen luulee minun kanneksivan sänkyjä ja muuta irtaimistoa.)

Stanstan paketti tuli perille toissa päivänä ja koru on tälläkin hetkellä kädessä:) Mukana oli vielä itsetehty laukku! Ai, että tykkään! Ukkokin sanoi korusta, että tuo on kyllä tosi hieno! Ja, koska korua ei ole enää Kalevalakorun sivuilla, niin silloin se on vielä enemmän mieleeni=) Se on niin kuin harvinaisempi, vähän niin kuin minäkin;) *kuvaa tulossa*

Ja Millan luovutti minulle plakaatin! Kiitos!:) Tähänkin palaan uudelleen!

Nyt mie rupian töihin! Jos viikonloppuna näyttää siltä, ettei uusia päivityksiä tule, niin me ollaan jossain uimassa, tai syömässä makkaraa tai viikataan pyyhkeitä kolmion mallisiksi! Rutistuksia kaikille!

S.A.

Lisäys! Toivottavasti kukaan supersisustaja ei nyt laita kommenttia, että "meillä on vain yksi hylly per asukas ja huolellisella järjestämisellä niistäkin on puolet tyhjillään". Please, don't hit me!

23.7.09

Hippimamman harakiri.

Voihan röhönauru:D Googletin kantoliinajuttuja ja nyt en valitettavasti löydä enää sitä sivua, missä oli ohjeita tyyliin: Sidonta on liian löysä, jos lapsi meinaa tipahtaa tai lapsi roikkuu liian alhaalla. Vastaavasti sidonta on liian tiukka, jos kantaja ei pysty hengittämään.
Ohjeet oli kyllä varsin perusteelliset, ei siinä mitään, mutta silti *tyrsk*. Ehkäpä minä kuitenkin päädyn ihan siihen perinteiseen rintareppuun, olisihan se noloa, jos sitoisi itsensä hengiltä.

Sokerirasituskokeen läpäisin puhtain paperein. Hyvä minä! Hyvä minun elimistöni!

Tupu, Hupu ja Lupu uivat/räpivät/melskasivat järvessä eilen 5 tuntia (tästä syystä eiliselle aiottu siivous on edessä tänään)! Jos nyt vähän jätkiäkin väsyttää, niin väsyttää kyllä uimavalvojiakin*haukotus*! Jääkaappi aikoi yöllä vinkumaan häiriötä-ohjekirja-niin missä!? Hiljeni se aina puoleksi tunniksi, kun käytti ovea auki, mutta teki kyllä mieli vetää johdot seinästä! Täytyy tutkailla mitä se herjaa. Varmaan taas joku koirankarvasyltty siinä sulkuanturin tuntumassa.

Tämä oli tämmöinen pikainen aamuhöpötys. Nyt on pakko alkaa siivoamaan! Aa on jo ryhtynyt tuumasta toimeen, eikä äidin sovi näyttää huonoa esimerkkiä haukottelemalla tietokoneella! Illalla sitten jämerämpää postausta! Mitä aurinkoisinta ja toimeliainta torstaita!

S.A.

22.7.09

Aamumutinoita.

Pari aika suurta ja tympeää juttua pyörii nyt mielessä, vaan kun ne eivät minun miettimisellä paljoa kummene, niin kerrotaan sitten näitä maallisia murheita tältä aamulta:

Hirvee finni leuassa. Oikein mojova "eerikäinen" onkin. Ja ihan tismalleen keskellä leukaa. Niin kuin se olisi viivottimella mitannut, että tohon noin tälläydytään niin, että leuan omistaja näyttää ihan vimpan päälle noita-akalta. Ukko perskules oli napannut piilottamani suklaan, syönyt siitä puolet ja puolet laittanut toisaalle piiloon. Sanoi se kyllä eilen jotain patukan syönnistä, mutta en suhtautunut siihen sillä vakavuudella, jolla olisi pitänyt. Niinpä sitten aamulla tökin Ukon hereille kiukun säkenöidessä silmistä, että missäs on mun suklaa?! (Joku näppärä osaa vetää näistä kahdesta varsin traagisesta tapahtumasta yhteenvedon suklaa-finni/finni-suklaa).

Isot pojat kyselivät illalla saavatko nukkua sänkyjensä alla. Mikäpä se siinä. Jos se riittää seikkailuksi, niin ihan varmasti saavat:) Bee kävi vielä muistuttamassa, että: "Me sitten ollaan siellä sänkyjen alla, että et yöllä säikähdä mihin me ollaan kadottu!" (En millään viitsinyt romauttaa pojan mielikuvaa sängyn vierellä valvovasta äidistä. Lienenkö koskaan käynyt keskellä yötä tarkistamassa ovatko ne sängyissään!?) Kiittelin vain vuolaasti muistuttamisesta.

Tuosta tulikin mieleen, kun itse joskus penskana sairastuin silmätulehdukseen. Kauhusta kankeana könysin äidin sängyn vierelle. "Äiti, äiti, mie en saa silmiä auki!" "No, ei tarvi saadakaan. NYT ON YÖ!"

Hmm. Mistähän olenkaan perinyt tämän erityisen empaattisen ja huolehtivaisen luonteeni?

S.A.

Ps. Varmaan joudun karkaamaan kesken päivän töistä kotipostilaatikkoa kokemaan. Stanstan paketti voisi ehkä tänään olla täällä... Jännää!

21.7.09

Sokerihumalassa(ko)?

Ei ollut Beellä angiinaa, ei. Eikä muuten ole enää kuumettakaan. Minulla oli tänään sokerirasitus(koe/testi/mikä se nyt viralliselta nimeltään onkaan). Ihan heti seitsemältä olin tikkapirteänä labrassa käsivarret sojonaan. Nyt näytän käsivarsista päätellen suonensisäisten käyttäjältä ja eipä tämä muukaan ulkoinen habitus kauas siitä mielleyhtymästä heitä. No, se glukoosilitku oli sentään päivitetty tälle vuosituhannelle ja se maistui vain väljehtyneelle kokikselle, johon on lisätty sokeria reilusti. Ei hyvää, mutta se hunaja-arominen tapettiliisteri jota aiemmin olen "nauttinut", oli kyllä vielä moninverroin karseampaa.

Eniten kuitenkin hirvitti jo etukäteen se labran aulassa notkuminen. Kaksi tuntia haisevia ihmisiä, eikä oikein mahdollisuuksia lähteä länimään. Voi kuinka odotan sitä aikaa, että hajuaisti palaa normaaliksi, eikä kaikki hajut tunnu 100 kertaa vahvemmilta. Yrks. Pahimpia on edelleen ihan ihmisen hajut: iho, hiki, lika *kops* ja heti perässä tulee hajuvedet: myski ihan kärjessä. Kolmosena kaahaa hyttysmyrkky, siis se savu varsinkin. Kotivessaa tulee pestyä päivittäin, kun siellä haisee pissa. Minusta ainakin. Kukaan ei tietystikään tunnusta mitään reunaosumia, eikä siellä mainittavia lammikoitakaan ole, mutta...

Koko päivän on ollut jotenkin hutera olo, vaikka olen toki nyt sen testin jälkeen syönyt ja juonut ihan normaalisti. Pää tuntuu ihan höntiltä ja kädet voimattomilta. Kuten huomaatte sanatkin on ihan yhtä jankkia kuin ajatuksetkin. Huomenna sitten siitä testistä tulokset, olenko viitearvojen sisällä vai jossain muualla (heh, onneksi tässä testataan vain sitä elimistön kykyä säätää veren sokeripitoisuutta, sillä tämä saattaa olla ainoa asia, jossa mahdun viitearvojen ja standardien puitteisiin).

Ihan pientä hassua mielihyvää koin siitä, että minulla oli aika varattuna ja pyydettiin ihan nimellä sinne. Pääsin siis näennäisesti ohi kolmenkymmenen jonottajan. Ne elämän pienet ilot!!!:D

S.A.

20.7.09

Miehet (ja vähän naisetkin).

Pellon pientareella heitti tuonne kommenttilootaan hauskan pohdinnan: Kuinka saada mies innostumaan alkuhuuman jälkeenkin piha yms. omakotitalotöistä? Olen tässä makustellut herrrkullista aihetta ja kuten hyvin tiedätte, niin kaikki mitä nyt kirjoitan on synkällä vakavuudella ja sydänverellä rustattu. Piti oikein hartaasti miettiä, että onko ihan viisasta kirjoittaa tätä kaikkea tänne, Ukkokin nimittäin joskus tätä lueskelee. Mutta no, menköön!

Miehiin toimii ihan selvästi samat konstit kuin uhmaikäisiin. Annetaan näennäinen valinnanvapaus. Siis tähän tapaan: "Leikkaatko nurmikon vai trimmaatko kukkapenkkien reunat?" "Kuoritko perunat vai grillaatko lihan?" Eli miehelle jää voimakas tunne siitä, että hän on päättänyt itse tehdä jonkin asian, vaikka tosiasiassa hän on saanut päättää kahdesta työstä sen, joka miellyttää itseään enemmän.

Meillä tilanne on sinänsä vähän poikkeuksellinen, koska minä oikeasti pidän kaikesta remontoinnista ja ns. miesten töistä. Haastetta tässä tuo se, että miehen varpaille ei saa koskaan astua. Eli jos itsellä on varmaa tietoa siitä, miten jokin työ/korjaus tulisi suorittaa, niin sitä ei saa töksäyttää miehelle. Missään tapauksessa. Oikea toimintatapa on heittää jossain iltapalan lomassa (kun ei olla tekemässä ko. työtä) ajatus ilmaan. Siis: "Otatko paahtoleipää? Kuulin muuten, että pensaiden siirto on tosi näppärää tehdä sillä ja tällä tavoin. Keitänkö kaakaota?" Ja nyt on siis viehe heitetty. Odotellaan muutamia päiviä. Sitten yhtenä kauniina päivänä mies tulee posket innosta punaisina ja täpinöissään kertomaan kuinka hän on juuri keksinyt miten kannattaa siirtää se pensas! Ei pidä yllättyä siitä, että se konsti on juuri sama, jonka aiemmin olit kertonut. Tässä vaiheessa pidetään besserwisseröinnit visusti takataskussa ja otetaan ihastuneen hämmästynyt ilme kasvoille ja huudahdetaan: "Oi miten mainio idea! Tehdäänkin se nyt heti!!"

Yksi loistava tapa saada mies tekemään hommia on tehdä/yrittää tehdä itse. Kun mies on korjannut tarpeeksi monta sivutuotteena syntynyttä kaaosta, hän osaa suhtautua melko vakavasti ilmoitukseen: "Jos sinä et tee, niin minä teen sen sitten itse!" (repsottavan saranan korjaus pikaliimalla yms.)

Joku pikkuremontti tulee näppärästi hoidettua, kun mietiskelee ääneen, että: "Kukahan osaisi vaihtaa tuon suihkuhanan?" Sankarimies röyhistää rintaansa ja vastaa: "No se nyt ei ole hankalaa! Kyllä minä osaan!" Ja tähän ei taas töksäytetä mitään julmaa tyyliin: "No miksi et sitten ole s****na vaihtanut sitä?!" Ehei. Tähän vastataan taas silmät hämmästyksestä pyöreinä: "Ihanko totta!? Osaisitko? Minä ajattelin, että siinä pitää olla kyllä vähintään vesimiehentutkinto. Saakohan niitä hanoja ihan noin vain vaihdella?"

Ja tätä rataa:D Miehet on, siinä missä me naisetkin, kuitenkin aika turhamaisia otuksia. Vai miten on? Jos mies ylistää tekemääsi ruokaa maasta taivaaseen ja takaisin, mainostaa sitä jopa kavereille, niin ettekö muka ala pitää sitä ruokaa bravuurinumeronanne, jota tarjotaan kruunaamaan arkea ja toki sitten vieraillekin? Ja ihan vähän posket innosta punehtuneena...

S.A.

Huh! Ihana pikku pyrähdys pois työasioista, nyt jaksaa taas tarpoa tätä maanantain perinteistä
suota. Mene ja tiedä oliko tässäkään sitä punaista lankaa kuitenkaan! :D

19.7.09

24 h.

24 tunnissa on ehtinyt puuhata yhtä sun toista parin läänin alueella ja ajella autolla karvan verran vaille 600 km. Pääpointsi tietysti siinä, että Bee on nyt haettu kotiin. Kuumeessa poika on edelleen ja nieluviljely käytiin heittämässä terveyskeskukseen. Siitä vastaus sitten huomenna (jos muuten on angiina, niin pitääkö hammasraudat keittää?).

Muutamia irrallisia tilanteita ja käytyjä keskusteluja:

Cee: Mihin menet?
Mummo: Vessaan.
Cee: Miksi?
Mummo: Pissalle.
Cee: Minäkin tulen mukaan.
Mummo: Miksi? Pissattaako sinulla?
Cee: Ei minulla pissata, mutta voin pyyhkiä sinun pyllyn.

(Ei pitäisi mummolla huolettaa kyllä yhtään, kuka häntä hoitaa sitten vanhoilla päivillä;D)

3:30 Ring... ring...

Akka: Niin?
Sisko: Nii voisiks tulla hakeen xxx:n edestä?
Akka: ...missä se on?
(kelaa karttaa päässään)
Sisko: Voin kävellä tuohon yyy:n eteenkin.
Akka huomaa kaksi tiiviisti tuijoittavaa silmäparia (Bee ja Cee).
Sisko:
Haloo?
Akka:
Joo, oota soitan ku oon autossa. Kaikki herää.
Sisko:
Mitä? Ei kuulu!
Akka:
Soitan ihan kohta autosta. Oon tulossa! Kaikki herää!!!
Sisko:
Mitäää? EI KUULU MITÄÄN!


Pojat nukahtivat uudestaan ja pääsimme siskon kanssa yhteisymmärrykseen hakupaikasta.

Kotiinjäänyt Aa soittaa paniikkipuhelun:
- Äiti! Mulla tulee punasta kakkaa!
Äidin pikainen puhelindiagnoosi:
- Ei hätää. Söit puoli rasiaa punajuurisalaattia. Se värjää kakan. Älä ole huolissasi.

Aa jäi kotiin, koska halusi valmistella Beelle yllätyksen loppuun. Bee on kuulemma jo pitkään pyytänyt apua jonkun pelin kanssa ja Aa ei ole koskaan suostunut auttamaan. Nyt sitten halusi pelata velipojalle kenttiä eteenpäin, kun toinen on niin sairaana, ettei voi ulos lähteä. Aika ihanasti ajateltu:) Ja Bee oli tosi iloisesti yllättynyt!

Vaan nyt kyllä alkaa Akan kaasujalkaa uuvuttaa siinä määrin, että taidanpa heittää hetkeksi sohvalle pötkölleen. Villi veikkaus, että tästä herään sitten kolmen korvilla!

Jospa huomenna olisi sitten joku tolkumpi kirjoitus ja ihan punainen lankakin siinä sitten;)

S.A.

17.7.09

Mieletöntä! :D

Olin juuri tulossa kertomaan, että aikataulutin huomisen polttari/synttäri-tuplabuukkauksen ja sitten olin tänä iltana kesäteatterissa töissä kahvimuorina/yleisönä ja nyt sitten Aa on oksennus/ripulitaudissa/kuumeessa ja äitini soitti, että Beellä on kova kuume ja koti-ikävä ja noista sairastumisista johtuen jää sitten hieno aikataulutus hyödyttömäksi. Olisi siis tullut perinteinen "juputus", "ärsyn-ärsyn", "vali-vali"-postaus, mutta eipä tulekaan!

Olen nimittäin juuri riehunut sohvalla hyppien ja pörhältänyt kunniakierroksen pihalla, juonut suuren lasillisen limpparia voiton maljana: SILLÄ MINÄ VOITIN! STANSTAN ARVONNASSA SEN HURMAAVAN KALEVALA-KORUN! (Anteeksi tämä huutaminen näppiksellä, mutta säälikää silti tätä meidän miesväkeä vähän, nimittäin minä huudan myös täällä ja suureen ääneen!!!) Käsittämätöntä oikeasti on se, että Mimosa vasta hösysi Hannin arvonnassa ja leikkimielisesti ajattelin, josko hösyäminen parantaisi minunkin mahdollisuuksiani ja miten kävi! MINÄ VOITIN! Ou jee! Pari loikkaa vielä!

S.A.

Olisin saattanut siinä alkuperäisessä juputuskirjoituksessa juputtaa myös sanasen siitä, että Ukko kysyi juuri äsken, että mitähän sitä sille kaverille ostaisi lahjaksi? *Miehet*Huoh*
Niin, synttärit on huomenna ja kello on nyt kohta 22:30. Ja niistä synttäreistä on tiedetty viikkoja!
Varsinainen Jannu Huoleton! 8O

16.7.09

Ihana kamala karvakasa.

Timantti antoi aiheen ikään kuin inspiraatioksi kertoa niitä nurjia puolia koirasta. En tiedä auttaako nämä koirakuumeen torjumiseen, mutta kerronpa muutamia "helmiä" tästä meidän omasta Remusta ja vähän kavereidenkin koirista. Edelleen painotan, että varmasti suurin syy koiran ei toivottuun käytökseen löytyy sieltä hihnan toisesta päästä, niin meilläkin. Tosin minut ja Remu on lempattu koirakoulusta toivottomina tapauksina, joten meillä on mustaa valkoisella siitä, että tässä parivaljakossa vikaa on hihnan molemmissa päissä.

Suurinta riemuraivoa on aiheuttaneet pyykkikorista varastetut Akan likaiset pikkuhousut (juuri ne kusenpolttamat), joita on antaumuksella maisteltu. "Aarre" on lopuksi piilotettu sohvatyynyn taakse odottamaan pahaa aavistamatonta vierasta, joka sitten on saanut käsiinsä vähintäänkin epäilyttävän mytyn. Iyyyh! Myös olohuoneen matolle on joskus jätetty "aarre" levälleen, mutta siitä sen sentään olen ehtinyt korjata pois ennen kuin joku on nähnyt.

Revityt, raadellut, levitellyt, puoliksi syödyt roskapussit. No nämä on takuulla tuttuja kaikille koiranomistajille.

Karkaamiset. Remu johtaa kiistatta poliisikontaktitilastoja meidän perheessä. Toisaalta kuitenkin- Onneksi se on koira joka johtaa!

Eläinlääkärillä käynnit. 50 € menee vähintään joka kerralla (tosin tämäkin on takuulla kaikilla lemmikkien omistajilla sama juttu ja jos on isompia eläimiä esim. hevosia niin 50 €:lla tuskin tapahtuu mitään.)

Yhden ystävän koira, Saukki, oli tottunut saunomaan isäntänsä kanssa ja sitten kerran isännällä oli ollut tuore tyttöystävä ensimmäistä kertaa saunavieraana. Saukki oli jätetty olohuoneeseen odottelemaan saunojia ja siinä odotellessaan koira oli syönyt sohvaan suuren reiän. Siis itsensä läpi siitä sohvasta.

Toisella ystäväpariskunnalla on kaksi koiraa, vanhempi Lady ja nuorempi Touho. Ihmisten töissä ollessa kotona alkoi tapahtua kummia. Pöydänjalat, ikkunanpielet, jalkalistat, sohvatyynyt, kirjahyllynreunat, verhot- kaikki järsittiin järjestelmällisesti säleiksi ja silpuksi. Touho oli muutenkin vauhdikkaan käytöksensä puolesta epäilty nro. 1. Asia päätettiin tarkistaa webkameran avulla ja kuinka ollakaan! Tihutyöläiseksi paljastui Lady, joka ei koskaan aiemmin ollut tuhonnut mitään. Käyttäytyi täysin moitteettomasti ja kuuliaisesti aina ihmisten läsnä ollessa.

Remun ihaniin ja samalla ärsyttäviin tapoihin kuuluu tv:n katselu. Ehdotttomia hittejä on luonto-ohjelmat. Eläimille haukutaan ja television taakse rynnätään odottelemaan kuvasta poistuvia norsuja, gaselleja, mitä hyvänsä. Sitähän ei voi tietää, koska ne oikeasti sieltä pirttiin humpsahtaa. Kotimaisia koiraohjelmia ei voi katsoa ollenkaan. Sen verran suuriäänisesti Remu keskustelee ohjelmissa esiintyvien koirien kanssa.

Yksi suuri juttu on se, että koiraa ei voi ottaa kaikkialle mukaan. Allergiat. Lapsille ei vielä kukaan ole ilmoittanut olevansa niin allerginen, ettei niitä voisi viedä kylään.

Ehdottomasti pahinta tulee olemaan luopuminen lemmikistä sitten joskus. Siksi olen vahvasti sitä mieltä, että jos siitä selviän täyspäisenä, niin meille ei koskaan tule uutta koiraa. Karkureissuista olemme jo saaneet aavistuksen esimakua siitä joskus edessä olevasta luopumisesta.

Remu käräyttää itse itsensä, jos on tehnyt pahojaan. Se ei koskaan odota meitä ikkunassa, paitsi silloin, kun jotain hävökkiä on kylvetty. Suurilta tuhoilta olemme välttyneet; silmälasit ja lainattu koirienkoulutuskirja on syöty ja muutamat kengät tuunattu uuteen uskoon, mutta aika vähällä olemme selvinneet.

Remu on vähän semmoinen kaupunkijannu ja vesisateella se ei suostu ulos lähtemään. Ihan äkkiä kipaisee pissalla ja sitten äkkiä takaisin sisälle. Hyi, siellähän kastuu tassut! Samoin kovalla pakkasella Remu vain vilahtaa asioilleen ja sata lasissa takaisin tuvan lämpöön. Ehkä siinä on vähän kissaa:)

Karvaa lähtee-paljon! Se on vielä laadultaan semmoista pehmeää pumpulihöttöä, joka tarttuu kaikkialle. Mustia vaatteita meillä ei enää juuri ole.

Auttoikohan tämä yhtään koirakuumeen torjuntaan?! Tähän loppuun olisi kivaa laittaa joku näpsäkkä kuva, mutta muistitikku on -yllätys, yllätys- töissä! Huomenna sitten!



Tässäpä kuvalisäys. Remu pyytää ystävällisesti kiinnittämään huomiota vasempaan korvaansa. Siinäpä kauneudenhoitovinkki kaikille itsestään huolehtiville karvakavereille! :)

Homer Simpson ja kireä äiti.

Ring...ring...

- Akka, XXX.
- Ni äiti voinks mä mennä yöksi O:lle? Siis Aa täällä!
- Puhutaan siitä, kun tulen töistä.
- No mutku niille kävis, ni voinko?
- Puhutaan siitä sitten, kun tulen töistä.
-
Sano nyt voinko?!
- Tästä on puhuttu aiemminkin. Jos et ole kuoleman kielissä, niin asia voi odottaa. Oletko kuoleman kielissä?!
- Ai nii, sulla voi olla joku asiakaski siellä... Joo heippa.
- Heihei.

Kaksi tuntia myöhemmin kotiovella, siis en edes päässyt vielä kunnolla sisälle...

- Ni voinko mennä? Äitiii?
(Tarkistussoitto O:n äidille- kyllä heille käy.)
- No voit mennä.
- Saanko 8 euroa? Käytäis syömässä huoltoasemalla. Mä kuolen nälkään!


(Vilkaisen ympärilleni... Roskaa siellä ja astioita täällä. Välittömän nälkäkuoleman uhkaama on kuitenkin syönyt viimeisinä hetkinään hmm. muroja, jogurtin, kalakeittoa, muruista päätellen leipää ja juonut kolmesta eri mukista jotain. Aika retee viimeinen ateria.)

- Kuule. Jos kuolee nälkään jääkaapin viereen, niin se on kyllä sitten Voi Voi. (Pikkuisen alkaa narskututtaa hampaita.)

En millään malta olla lisäämättä, että nälkäkuolemalta pelastumiseen tarvittavat 8 euroa voisivat irrota jopa pienellä hymyllä höystettynä, jos ei makoilisi sohvalla käsi ojossa kuin Homer Simpson. Että ihan oma-aloitteisesti voisi tiskata, viedä roskat tms. ja viedä nyt jumankekka ainakin ne omat astiansa tiskiin. Nappaan kirjaston kirjat kainaloon ja lähden palauttamaan niitä. On juuri sellainen olo, että jos jään siihen, tilanne räjähtää kynsille ja kaikilla on paha mieli.

Hetkeä myöhemmin palaan ja Ukko on antanut pojalle ne 8 euroa. Poika on häipynyt. Rauha maassa. Totean Ukolle, että viikonlopun romuautoralli taitaa jäädä Aalla haaveeksi. Miten aiemmasta pihipeukusta onkin tullut tuommoinen superkuluttaja?! Aivan sama onko summa 5 vai 50 euroa, sen tuhlaamiseen menee aikaa noin 5 minuuttia.

Vasta käytiin keskustelua uudesta puhelimesta. Aa tarvitsisi mielestään uuden ja kysyin, että miksi? No, kun vanhassa ei kestä akku kuin kolme päivää. (Mitvit? Eihän se ole mikään syy hankkia uutta puhelinta, eihän!!!?)

Miten teillä muilla järjestellään nuo raha-asiat? Onko joku kiinteä viikkoraha? Kotitöistä extraa? Vai rahaa aina, kun tarvitsee? Ja Aa siis täyttää 12.

S.A.

15.7.09

Dogs and drugs.

Kun tosiaan nyt valvon öisin, niin Remu sentään on uskollinen kaveri. Se seuraa vessaan ja juo vettä ja istuskelee olohuoneessa melkein yhtä pitkään kuin minäkin. Ihan aavistuksen ennen minua se kuitenkin lähtee makuuhuoneeseen ja hyppää minun paikalleni parisänkyyn. Kun sitten tulen perässä, se esittää lähes uskottavasti nukkuvaa. Ainoastaan pieni väpinä hännänpäässä ja yritys silmien kiinnipitämisestä paljastaa sen olevan hereillä. Se on ikään kuin sulkenut silmänsä tiukasti, mutta silti ne räpsyy vähän, ihan niin kuin ihmiselläkin, joka vain esittää nukkuvaa.

Minä seison sängyn vierellä ja tuijotan muka nukkuvaa koiraa. Remu avaa toista silmää vähän, tarkistaa olenko siinä ja sitten samantien laittaa silmän tiukasti umpeen. Hetki menee ja sama toistuu. Taistelu sänkypaikasta käydään äänettömästi ja lähes eleettömästi. Lopulta Remu antaa periksi ja tuhahtaen nousee jaloilleen. Hyppää pois sängystä odottamaan, että minä asetun aloilleni ja sitten vasta hyppää jalkopäähän.

Vanha vauvakuva Remusta. Vieläkin se makoilee usein pitkulaisena.


Remulla oli vasta taas korvatulehdus. Hiivaa tällä kertaa. Niitähän on ollut sekä bakteeri-, että hiivaversioina. Nyt ollaan syöty noin kuukauden ajan pelkkää allergiaruokaa ja ainakaan silmin erottuvaa punaisuutta tai töhkäisyyttä ei enää ole. Mene ja tiedä oliko se sitten vehnä, maissi vai soija (vai kaikki), mutta nuo kolme on nyt raakattu pois ruokavaliosta ja hyvältä näyttää. Omituista oli, että allergiaruoka oli halvempaa kuin tavallinen mitä Remu söi aiemmin. Tavallinen ruoka oli 13,80 €/1,5 kg ja allergiaruoka 10 €/2 kg. Perin omituista.

Tilasin Geo-lehden 3 numeron tutustumispaketin. Kerrankin järkevä tutustumispaketti! 3 numeroa: 9,90 ja that's it. Ei mitään kestona jatkuvaa, vaan vain ja ainoastaan 3 tutustumisnumeroa. Nopealla silmäyksellä oli ainakin parempi kuin Elle-lehti, josta taannoin jupisin XD. Sieltäkin muuten vasta soitettiin ja tarjottiin uutta jaksoa. Oliko hirveän suuri yllätys, että en tarttunut täkyyn? Mutta kerronpa tuosta Geosta tarkemmin jossain välissä, kun olen ensin lueskellut sitä.

S.A.

Ou! Vielä tuli mieleen Aan eilinen tarina: Hänen kaverinsa vanhemmat rakentavat kuulemma uutta taloa, koska se vanha on huumetalo. Tällä äidillä ehti jo nousta niskavillat pystyyn, mutta ei se ollutkaan huume- vaan hometalo. Onkohan meidän pojat vähän pumpulissa kasvatettuja, kun nuokin käsitteet menee sekaisin?!

Ja siitäkin Aa mainitsi, että uutisissa oli sanottu ettei energiajuomia saisi antaa alle 15-vuotiaille. Nyt hän kuulemma hyväksyy tämän, eikä pidä enää äitiä tyhmänä niuhona. (Ja uskokaa vaan, tiedän kyllä ettei tätä kauaa kestä:D aina tulee uusia kyseenalaistettavia niuhottamisen aiheita. Täytyy vain toivoa, että media kulkee kanssani käsikynkkää!)

14.7.09

...(otsikko)...

Väsyttää. Ihan kunnolla. Öisin valvominen klo. 03-05 ei ainakaan helpota tilannetta. No, onpahan ainakin laatuaikaa kahden kesken Deen kanssa;D Jos vanhat merkit pitää paikkansa, niin Dee tulee heräämään samaan aikaan sitten, kun on tullut mahasta. Aiemmin omat raskaudenaikaiset yöheräilyt ovat rytmittäneet myös vauva-ajan.

Kun on ottanut tavaksi ottaa lapset mukaan kaikkiin arkiaskareisiin, niin yleensä se on hauskaa, mutta tänään olen ollut niin tahmealla tuulella, ettei edes Ceen suosiollinen avustus porkkanoiden kuorimisessa ilahduttanut pätkääkään. Lähinnä ärsytti siivota puolet keittiön seinistäkin, kun ne kuoren roippeet lenteli minne sattuu. Voi sitä huutoa, kun keräsin kuoria roskiin ja Ceen omatekemä "ruoka" (eli vettä, tiskiainetta ja perunoiden ja porkkanoiden kuoria) tuli julmasti hävitettyä. Hyvänä päivänä olisin antanut hämmentää altaassa niin kauan kuin poikaa olisi kiinnostanut.

Aa oli imuroinut aamulla koko talon, se oli iloinen yllätys:) Tavaroitahan hän ei juuri siirtele, eli jos lattialla on sukka, niin voi kyllä imuroida siitä sukan ympäriltä, mutta ei siirrä sukkaa tai vie sitä pyykkiin. Vaan mitäs pienistä, kun nyt rohkeasti kuitenkin tarttuu imuriin.

Viikonloppuna olisi tuplabuukkaus; polttarit ja ne miehen kaverin 50-vuotisjuhlat. Enkä totta puhuen jaksaisi lähteä kumpiinkaan. Täytyy yrittää motivoitua tai keksiä joku uskottava tekosyy tai lähteä pakosalle.

Ei maar. Koska ei ole mitään järkevää sanottavaa, eikä sanatkaan luista yhtään, niin taitaa olla parempi päättää raportti tähän ja alkaa heittelemään merkitseviä katseita kaikkiin elollisiin olentoihin, jotka uskaltavat tulla metriä lähemmäs minua.

S.A.

Kävin muuten ensimmäistä kertaa paikallisen leipomon myymässä. Ostin kaksi lihapasteijaa, hevosenkengän (paljon suklaata päällä), kaksi ruisleipää (100% ruista), suuren kinuskileivoksen, ison munkkirinkilän, 0,5 litran pepsin ja pari erilaista pikkuleipää. Maisteltiin vähän kaikki kaikkia ja todettiin oikein herkullisiksi. Eikä maksanut kuin 10 €. Ei paha ollenkaan. Sattuupa tuo myymälä olemaan Ceen varahoitopaikan lähellä ja aukeaa aamuisin jo kahdeksalta, joten voi olla, että joudun kurvailemaan aamuisin ennen töihin menoa herkkuostoksille:P Nams!

13.7.09

Dee & suuria linjoja ja pieniä yksityiskohtia.

No näihän se menee. Dee kasvaa, mahtavat napakat sykkeet 158 ja vauhtia riittää. Äidillä kaikki ok. Verenpaineet, pissat, painot ja hemoglobiini- ei mitään huomautettavaa. (Miksei raskausajan neuvolakorttiin kirjoiteta jotain tyyliin: "Suloinen hymyileväinen äiti, hyvin kasvaa käyrillä, siisti iho". Älkääkä vain kertoko minulle, jos teille on niin kirjoitettu, sillä silloin tulisin kovin surulliseksi.)

Esitin pyyntöni synnytyssairaalan suhteen ja tosiaan seuraavassa neuvolassa sitten täytellään ne maksusitoumuslaput. Kelan paperit sainkin jo nyt, ei muuta kuin täyttelemään niitä iltapuhteiksi. Napakipua valitin. Olen diagnosoinut itselleni alkavan napatyrän. Auuh. Siitä pitää jutella sitten lääkärin kanssa synnytystapa-arvioinnissa. Jospa se sitten synnytyksen jälkeen vaikka fiksattaisiin kuntoon.

Kun nyt ei ollut tämän ihmeempiä uutisia virtuaalikummeille <3 tarjota, niin kerronpa miten meillä mennään sitten, kun Dee on syntynyt...

Kestovaippoja olen ajatellut kokeilla Deen kanssa. Ihan siitä syystä, että jos kertakäyttövaipat loppuu, niin ne loppuu klo. 21.05. Aina. Tosin niitä kestovaippoja näyttää olevan aika hemmetin montaa mallia ja systeemiä. Pitänee lukea itsensä kestovaippatohtoriksi, että pärjää tuossa maailmassa ja oppii asiaankuuluvan slangin. (Nyt huomasin neuvolan seinällä mainoksen: 2 vko/ 5 €:n vuokralla vaippalainaamosta, jolloin voi kokeilla eri malleja ja saa opastusta kestovaippailuun. Kuulosti ihan hyvältä:))

Imetyksestä. Aata imetin 3-4 kk. Beetä ihan pari kertaa, muutaman viikon ajan. Iso, nälkäinen ja temperamenttinen poika, joka hotkaisi tissit tyhjäksi parissa sekunnissa ja jäi karjumaan nälkäisenä---> tuskastunut äiti, rinnat ruhjeilla ja Aa (2,5 v.) myöskin helmoissa syliä vailla. Siirryimme pulloruokintaan ja jäimme kaikki henkiin, itsepäisellä rintaruokinnan jatkamisella emme olisi ehkä jääneet.

Ceetä imetin reilun 4 kk täysin, sitten vähän kiinteää ruokaa mukaan ja kokonaan imetyksen lopetin, kun Cee oli vuoden ja vähän päälle. Eli aika kirjavalla skaalalla on edetty. Luulen tietäväni kyllä hyvin sen, että mikä sopii toiselle, ei välttämättä sovi toiselle ollenkaan.

Cee ei jatka päivähoidossa, kun vauva tulee. NÄILLÄ NÄKYMIN. Tähän asti kaikki isommat pojat ovat jääneet luontevasti kotiin siihen kaveriksi vauvaa hoitamaan, mutta aina voi tapahtua jotain, joka vie voimat ja jos siltä näyttäisi, että lapsen/lasten hyvinvointi olisi uhattuna oman väsymisen myötä, en epäröisi hakea kodinhoitoon apua/lapselle päivähoitopaikkaa/tai mitä hyvänsä apua, mikä voisi auttaa.

Dee tulee meidän makuualkoviin ja 99 %:n varmuudella meidän parisänkyyn. Tässä ei ole kyse mistään syvällisestä pohdinnasta perhepedin hyvyydestä tai tärkeydestä. Kyse on vain siitä, että tämä sopii meille parhaiten.

Rokotetaan rokotusohjelman mukaan. (X) kyllä ( ) ei ( ) en osaa sanoa

Hankintoja: Hiphej! Turvakaukalo on nyt hankittu! Anjan vinkki huutonetistä osoittautui loistavaksi. Juuri silloin siellä sattui olemaan sopivan hintainen ja myös siten, että myyjä suostui toimittamaan postitse. Aika monella myyjällä oli ehtona "nouto", joka tietysti rajoittaa täällä Susikairassa asuvaa. Loppujen lopuksi kuljetus järjestyi näppärästi tuttujen ja sukulaisten suosiollisella avustuksella eli ei siis tarvinnut edes lähetellä.

Muita hankintoja ei taida sitten edessä ollakaan (paitsi se lestabussi). Itkuhälytintä ei ole, eikä tule. Aan, Been ja Ceen aikaan oli, mutta se oli varsinainen turhake näillä leveyksillä ja omalla isolla takaterassilla. Lisäksi Remu päivysti vauvan (Ceen) läheisyydessä ja tiedotti heti, kun kähnäys vaunuissa alkoi. Vaikka se ei muuten ihan välkyin koira olekaan, niin on sillä kuitenkin hyvän isoveljen ominaisuudet:)

Mitähän muuta? Äitiyspakkaus otetaan (X) kyllä ( ) ei ( ) en osaa sanoa

Siinä on näppärästi kaikkea. Jos ottaisin sen 140 €:a rahana, varmaan hoksaisin ostaa jotain todella hyödyllistä. Esim. itkuhälyttimen.

D-vitamiinitipat tulen varmasti Deenkin kanssa unohtamaan silloin tällöin. Tietysti pyrin antamaan ne päivittäin, mutta... joskus ne vaan unohtuu.

Ja mitäs vielä? Imetys-kestovaippailu-päivähoito-rokotus-perhepeti-äitiyspakkaus... Kovasti polttavia puheenaiheita kaikenmaailman foorumeilla. Ällötykseen asti taistellaan tissit tanassa omien valintojen puolesta. Ei ole ihmekään, että odottajat ja tuoreet vanhemmat ovat pää pökkyrällä. Tähän soppaan vielä ihan valtakunnalliset suositukset painettuna sanana ja neuvolasta kerrottuna, unohtamatta tietystikään sukulaisia, ystäviä ja tuttavia. *huhhui ja hikeä pukkaa*

Luovi siinä sitten menemään ja yritä vielä luottaa itseesi ja omiin vaistoihisi.

Niin ja tietysti synnytys! Keisarinleikkaus<->sektio. Ahhaahahhaa. Se terävin puukko. Voi jee. En taida kirjoittaa tästä sanaakaan. No sen verran, että jos mitään terveyttäni tai vauvan terveyttä uhkaavaa ei ole näkyvissä niin yritetään punnata alakautta. En itse kärsi synnytyspelosta, mutta voin hyvin kuvitella millaista olisi, jos siitä kärsisi. Luulen, että minua pelottaa kuitenkin enemmän leikkaus. Haluaisin epiduraalin, mutta suhtaudun hyvin skeptisesti siihen, ehditäänkö sitä antaa.

Vieläkö jotain?! Saapi ehdottaa kommenttilootaan, jos jokin polttava puheenaihe on jäänyt täysin käsittelemättä. ;D


Terkuin S.A. ja Dee (Nykyisin muuten kotona AIV:ksi puhuteltu! Joo-o. Ollaan kamalia vanhempia. Metsoloissa on se AIV ja Ceehän katsoo (siis Metsolat pyörii nauhoitukselta, mutta kukaan ei oikeasti katso) joka ilta muutaman "Mehtälän". Meidän sukunimi taas alkaa V-kirjaimella, niin että paljonko siinä nyt tarvitsee mielikuvitusta käyttää, että meillekin on tulossa AIV.)

Kauhistuttavia juhlia ja purevia vieraita.

Rippijuhlat on kyllä melkeinpä mukavimpia. Nuoruus ja se edessä olevan elämän nälkä on niin liikuttavaa:) Tykkään! Mutta sitten miesväkeen. Se on näemmä koodattu jonnekin selkäytimeen, että juhlat on kauheita ja sinne ei mennä. Cee sai kauhean hepulin eilen siinä vaiheessa, kun olisi pitänyt nousta autoon:

- Minä EN tahdo juhliin! Minä jään kotiin. Jäädään kaikki kotiin? Ei mennä juhliin, eihän? En ainakaan laita kenkiä!
- Ok. Ei sitten mennä juhliin. Mennään käymään XXX:lla kylässä, jookos?
- Joo! Mennään kylään, mutta eihän mennä juhliin?!
- Juu-u.. Äiti lupaa: ei juhlia, vain kyläilyä.

Samantapainen juttu kävi taannoin, kun sanoin, että meille tulee vieraita. Cee kauhistui ja kysyi varovasti:
- Pureeko ne minua?!

Oma perhepäivähoitaja jäi lomalle ja tänään oli sitten varahoitoon meno. Tosin ihan tuttu täti hänkin, mutta aina se uuteen paikkaan meno vähän vaatii suostuttelua. Cee napotti takapenkillä ja hoitopaikan pihassa totesi:
- Minä voinkin odottaa täällä autossa!

Mutta nyt taas puuhiin ja iltasella voisin sitten kirjoitellakin Deen kuulumisia. Ihan tavallinen neuvola on tänään. Siis toisin sanoen, ei välttämättä mitään ihmeellistä tiedotettavaa. Maha kasvaa ja silleen;D

S.A.

12.7.09

Taito keskittyä epäolennaiseen.

Tänään on ne rippijuhlat. Olisi pitänyt keittää aamupuuro. Olisi pitänyt silittää juhlareleet valmiiksi. Pampulat sentään kietaisin hiuksiin ja laitoin meikkivoiteen.
*jossain tässä kohtaa -simsalabim- tuli mieleen, että rakennetaan leija*
Etsitään rimoja. Ei löydy valmiita. Sahataan ylijäämälaminaatin reunasta soiroja. Etsitään teippiä. Etsitään narua. Googletetaan "leijan teko" ja "leijan naru". Tuloksena osumia esim. Steinerkoulun 17(!)sivuiseen laskelmaan ja ihan pelkkiä leijoja myyvään Leijakauppaan. Puhumattakaan niistä osumista, jotka viittasivat leijoihin siinä toisessa merkityksessä. Mietitään leijakangasta ja päädytään muovipussiin. Alkon pussi-ei käy. Marimekon pussi-liian kukkainen. Lidl, Valintatalo- äsh, ei mainosteta. Musta jätesäkki- vähän synkeä, mutta menköön! Saksien suhinaa, teipin rapinaa. Kalastajanlankaa. Sitten henkeä pidätellen ulos koelennolle! Cee pyjamassaan seuraa kannoilla, Remu säikkyy hieman kahisevaa hökötystä. Akka ja Ukko myöskin yöpuvuissaan (onneksi meillä ei tosiaan ole niitä naapureita!) ja jännityksestä täpinöissään.

Sitten se yksi pieni unohdettu yksityiskohta, jonka tarkistamiseen ei olisi tarvittu googlea. Se kiteytyy tähän vanhaan värssyyn:

Ei tuule nyt,
on tyyni nyt,
kun tuulikin on tyyntynyt.

Että josko nyt silittäisi sitten ne vaatteet? ;D

11.7.09

Lauantai-illan huumaa.

Hih:) Grillin luovuttaminen kävi helpommin kuin arvasimmekaan. Isäntä ei ollut mökillään, joten kasasimme grillin käyttövalmiiksi ja poistuimme vähin äänin paikalta.

Aan veimme kaverinsa mökille Aan antamilla ajo-ohjeilla: "16 kilometriä tuota tietä tai sitten se oli yhdeksän. Sitten piti kääntyä oikealle tai vasemmalle. Sitä tietä sitten ... olisko ollu kilometri? Se tie oli kuitenkin Kaisaniementie..." Kun lopulta löysimme Kaihlaniementielle, olimme ajaneet yhtä tietä 6 kilometriä, kääntyneet vasemmalle ja ajaneet 9 kilometriä ja kääntyneet vasemmalle ja ajaneet kaksi kilometriä. Tuli se mainos mieleen, vai mihin se oli?!

Mantsikoita perattiin laatikollinen ja tuli muutama maisteltua. Ehkä puoli laatikkoa? Huomenna sitten rippijuhliin ja voileipäkakun kimppuun, nams! Olen saanut jo esimaistaa savuporotäytettä, joka oli taivaallista!

Läheisellä jäähallilla on jotkut festivaalit ja luultavasti noin kahteen asti yöllä saan sängyssä lauleskella taustabändin kera. Sen verran hyvin kuuluu soitto tänne sisälle asti:) Vaan eipä mene rahaa sisäänpääsymaksuihin eikä tarvitse meikata, kun voi ihan kotona kuunnella illan esiintyjät!

S.A.

Antamisen ilo.

Ukko on kovin antelias. Jos meillä on jotain kaksin kappalein, niin johan alkaa polte... Kenelle sen voisi antaa? Kuka tarvitsisi? Kuka ilahtuisi? No nyt on kaksi kaasugrilliä. Toinen saatiin häälahjaksi ja onkin ollut kovassa käytössä ja toisen Ukko sai eilen yhden työjutun myötä. Eilisen Ukko käppäili eestaas, että mitäs sille toiselle grillille tehtäisiin? Päätti sitten antaa sen ystävälleen, joka täyttää 50 vuotta. Minä ehdotin, että pitäisikö kysyä synttärisankarin vaimolta tarvitsevatko grilliä? Meinaan, että grilli on aika iso ja jos heilläkin on grilli jo olemassa, niin saattavat olla ihmeissään mihin tuon toisen työntävät. Synttärisankari tuli eilen käymään meillä ja Ukko sitten vaivihkaa kyseli grillitilannetta ja se oli juuri niin kuin epäilinkin. Vasta olivat hankkineet kaasugrillin.

Aamupalalla Ukko istui silmät loistaen, että NYT hän on keksinyt kenelle se grilli annetaan. Tämä uusi ehdotus oli Ukon ystävän isä (P). Ja itseasiassa ehdotus oli kyllä ihan hyvä. Olemme saaneet mökkeillä P:n mökillä ja aina tavatessamme P pyytää mökille tai ehdottaa, että menkää sinne. Lisäksi P on tehnyt eräänkin sähkötyön meillä ja maksua ei ole ollut koskaan vailla (siis jyrkästi kieltäytynyt ottamasta maksua vastaan) ja on vielä vienyt pojat jäätelöostoksille.

No nyt olisi ohjelmassa grillin vienti sinne mökille. Tiedän, että Ukko vaan haluaa antaa pois mitä ei tarvitse, eikä ole vailla mitään vastapalvelukseksi. Silti jään miettimään, että eihän se tunnu kiusalliselta siitä saajasta? Kieltämättä grilli on aika iso vieminen, jos normaalisti vie pussillisen pullia mennessään... No tästä nyt ei enää voi keskustella, koska Ukko on niiin silminnähden tyytyväinen ideaansa. Eikä minusta ole enää tyrmäämään ideaa, joka on niin vilpittömän hyväntahtoinen. Voi, kun saajakin olisi kiusaantumatta iloisen tyytyväinen. Että: "Kiitos ja juotteko kahvit?"

Oikein aurinkoista ja lämmintä lauantaita kaikille! Susikairassakin on semmoinen trooppinen kuuman kostea keli. Tykkään!

S.A.

Ehkä minun pitäisi lopettaa liika ajatteleminen?!

10.7.09

Bileet! Serpentiiniä ja pelleneniä!

Liskonaisen blogi täytti eilen vuoden. Kävinpä aamusella tarkistamassa vanhan blogin ensimmäisen kirjoituksen päivämäärän ja hupsistakeikkaa! Minunkin "blogiura" on kestänyt vuoden. Tänään siis vuoden ja yhden päivän blogannut hämmästelee täällä miten aika on mennyt niiiin nopeasti ja mitä kaikkea matkan varrella on sattunut. Tekstejä on näpytetty yhteensä 341 (eli melkein yksi päivässä!!!) 258 niistä on täällä bloggerin Katastrofialueella, 14 vanhaa jupinaa Rähinälaatikossa ja 69 alkutaipaleen jutustelua Vuodatuksessa. Google analytics (asennettu tammikuun 30. päivä) on bongannut 1034 yksilöityä kävijää! Kävijäuskollisuus (yli 200 käyntiä) 25 % ja vain kerran piipahtaneita 21 %, loput 54 % ovat käyneet useammin kuin kerran ja mutta vähemmän kuin 200 kertaa. Keskimäärin sivustolla on kulunut aikaa vähän päälle 4 minuuttia.

Kaikenmoista mukavaa tämän bloggauksen myötä on sattunut. Esim. yksi Latvilainen tyttö kysyi minulta Fröbelin palikoiden Jumppalaulusta (oli päätynyt sivuilleni googlettamalla pää-olkapää-peppu-polvet-varpaat). Tämä tyttö halusi opettaa hassun suomalaisen laulun ystävilleen. Oli kuullut sen suomenkieliseltä opettajalta jollain luennolla. Näin sitten tönkköenglannilla ja youtuben avustuksella saatiin Fröbelit hauskuuttamaan opiskelijoiden illanistujaisia Latviaan.

Vaikka juuri ketään teistä en tunne oikeassa elämässä, niin silti tuntuu kuin tuntisin kuitenkin. Aamu ei ole mikään oikea aamu, jollei aamukaffella saa katsella Hiirosen emännän tiluksia ja eläinkatrasta. Joskus sitä ihan hämmentyy, kun Hiirosilla paistaa aurinko ja kun itse lähtee t-paidassa koiraa pissattamaan, niin täällä sataakin vettä kaatamalla.

En oikein osaa sanoa, miksi aloitin tämän blogin pitämisen? Ei kai siihen mitään erityistä syytä edes ollut. On vain hauskaa kirjoittaa jotain pätkiä näistä "ruuhkavuosista" ylös. Ja täältähän voi kysyä apua, jos jokin mieltä askarruttaa:)

Tämän kirjoituksen loppuun sopii kuin sormi nokkaan tämä Löökiköökistä ja Pellon pientareelta saatu tunnustus (kiitos:)):



The "Love Ya" Award states: These blogs are exceeding charming. These kind bloggers aim to find and be friends. They are not interested in self-aggrandizement. Our hope is that when the ribbons of these prizes are cut, even more friendships are propagated. Please give more attention to these writers. Deliver this award to eight bloggers who must choose eight more and include this cleverly-written text into the body of their award.

Sydämen saa mukaansa jokainen ja vaikkei sitä omalle tontille raahaisikaan, niin ottakoon sydämellisen ajatuksen matkaansa kuitenkin!

Terkuin:

S.A. ja kirjoituksiini aiheita auliisti antaneet Aa, Bee, Cee, Dee (ja jos apiloihin on uskominen niin Ee ja Äffä ja Gee *o-ou!*), Ukko ja Remu.

9.7.09

Seitsenapila.



Ei koskaan saa olla niin kiire, ettei ehdi kotipihan apilamättäitä tarkistaa. Siellä voi lymyillä päivän jännin juttu:) Neliapiloita löydän useinkin, mutta tämä oli ensimmäinen seitsenlehtinen!
Oli minulla jotain tärkeääkin kirjoitettavaa, mutta tämä veti kyllä nyt ihan pasmat sekaisin ja saatte jäädä odottelemaan sitä tärkeää asiaa, jonka luultavasti ehdin unohtaa, ennen kuin saan sen näpytettyä tänne. Mutta eikö ole mahtava apila!!! :D Voi jee! (Otin siitä noin monta kuvaa, että näette etten yritä huijata!) Olenko pähkinöinä, olenko!?

8.7.09

Markkinahumua ja joulutorttuja.

Aa oli järjestellyt myyntituotteita myyntiin aamusta ja iltapäivällä avustanut ongenkoukun puusta irrottamisessa. Markkinamiehen onki oli jäänyt puuhun kiinni ja Aa oli kiivennyt sitä irrottamaan. Kuten Jane sanoi aiemman kirjoituksen kommentissa: Markkinoilta voi saada mukavia kokemuksia:) Totta tosiaan. Aika kivaa markkinamiehillä, kun kesken päivän voi lähteä käymään ongella. Karkkia oli saatu palkaksi kaupan muovipussillinen ja jokunen hilu, joilla poika oli käynyt ostamassa Ceelle paidan kirpputorilta. Jotenkin liikutti mieltä. En anna sen häiritä yhtään, että paidan merkki oli "sisters point" ja koko M/L. Tiedättehän te, että niukat naisten mallit näyttävät juurikin sopivilta 3 vuotiaille. Ajatus oli kuitenkin hellyyttävä:)

Tänään ei syöty vanukkaita, mutta leivottiin *hihhii* vuodenaikaan hyvin sopivia joulutorttuja. Uskokaa tai älkää; jos Joulun ja Juhannuksen paikkoja saadaan vaihdettua, se saattaa olla juuri minun ansiotani!

Luin tänään ilahduttavan kolumnin, joka käsitteli Raamattua. Siinä kerrottiin Suomen lasten Raamatusta. Pitänee käydä tutkimassa kirjakaupassa tätä teosta. Vai mitä olette mieltä tästä kuvauksesta: "Job syö sisupastilleja, Simson kuivaa tukkaansa sähkökihartimella ja Mooseksella on jaloissaan crocsit, kun hän vihoissaan särkee laintaulut. Kuningas Salomo pitelee korviaan, kun naiset huutavat kurkku suorana riidellessään lapsesta." (Tämä siis suora lainaus Susikairan sanomien tämän päivän kolumnista.) Mutta eikös vain kuulostakin hauskalta tuommoinen selkokielinen, huumorilla höystetty ja päivitetty malli?

Kesätöitä ja muuta höpötystä.

Aa jäi nukkumaan, kun lähdin Ceen kanssa hoitoon ja töihin. Häthätää olin ehtinyt kipata Ceen (joka tyytyi kohtaloonsa huutamatta tänään, jeijei!!) hoitoon, kun Aa soitti ja kertoi olevansa menossa kesätöihin. Olin aika lihavoituna kysymysmerkkinä (?). Että siis minne? Ensimmäisenä tuli mieleen, että kohta on Susikairan poliisilaitoksen varastot pullollaan löytötavaroita... jannut vievät sinne kaiken, mitä ei ole pultattu maahan tai seiniin kiinni. Ei olisi mitenkään tavatonta.

No kesätyö olikin apupoikana markkinoilla. Poika oli eilen käynyt alustavasti kysymässä ja markkinamies oli sanonut, että tänään voisi olla töitä tarjolla. En tiedä oliko markkinamies miettinyt ihan loppuun asti, kun oli sanonut, että: "Tule hyvissä ajoin." Ja Aa oli paikalla 8:30. Voin kuvitella, kun poika kolistelee kojuja ja mahdollisesti herättää kaikki markkinamiehet ja
-naiset. En tiedä pitäisikö olla hyvillään vai huolissaan? No onpahan todellakin oma-aloitteinen poika.

Sitten ihan muuta hömpänpömppää. Kuten ehkä olette huomanneet, niin Akka ei tarvi kovin kummoisia juttuja, joista huvittua. Huomasin tässä vasta, että Susikairan ruumisauton rekkarin kirjaimet on FBI. Kuulostaa aika hurjalta, jos FBI:n miehet tulee hakemaan...

Ja vielä toinen pöljyys. Kun nyt äidit ovat alkaneet ottaa toosastaan kuvia ja laitelleet niitä kaikkien pällisteltäviksi, niin jossain oli kirjoitettu, että voihan sitä vertaistukea pyytää gynekologiltaankin. Ai siten, että pyytää gyneä näyttämään ensin oman värkkinsä, ennen kuin näyttää itse omansa. (höhhöööhöö;D) En nyt ota sen kummemmin kantaa siihen, onko minusta viisasta laittaa alapäänsä kuvia nettiin vai ei.

Silirimpsis, jatketaanpa taas myöhemmin näitä elämää suurempien asioiden pohtimisia! Mainiota keskiviikkoa!:)

7.7.09

Löytötavaroita ja suklaavanukasta.

Ostetaan tarjouksesta 12 purkkia Kidius-suklaavanukkaita. Kotona Ukko huomaa päiväyksen menevän umpeen tänään. Tarjoillaan lapsille yhdet ja tuputetaan toiset. Uhraudutaan itse, ettei vain huonoksi menisi. Syödään 3 per lärvi Ukon kanssa... Akka katsoo päiväystä purkin pohjassa ja toteaa vanukkaan todella menevän vanhaksi, mutta vasta 7.8.2009!!! Säästetään yhdet lapsille aamupalaksi. *ööööörrrrggghhhh*

Aa oli löytänyt kavereidensa kanssa polkupyörän, jonka veivät poliisilaitokselle. Poliisit kiittelivät reippaita poikia. Sitten löysivät puhelimen, jonka numerovalikosta soittivat "äidille". Puhelimen omistaja tuli hakemaan puhelinta ja pojat saivat 10 €:n löytöpalkkion. Eikö tuommoinen kannustakin kunnon kansalaiseksi? :)

Yritän nyt saada suklaavanukkaan riehaannuttaman Deen aloilleen. Myllerrys onkin tänään niin valtaisaa, että ihan pahaa tekee. Kieltäydyn uskomasta, että kolmesta vanukkaasta voisi tulla huono olo:X

6.7.09

Tulevia meneviä lapsia ja pientä rähinää.

Tänään on lastenvaihtopäivät. Aa tulee kuukauden reissultaan kotiin ja Bee vuorostaan lähtee turneelle.

Bee sai postista "etsintäkuulutus"-kirjeen, jossa etsittiin reipasta, hauskaa, mukaansa tempaavia juttuja-omaavaa 8-10 vuotiasta poikaa. Kyseessä oli kesätyöpaikka ja työnantaja oli salaperäisesti jättänyt pelkän puhelinnumeronsa yhteystiedoksi:)

Bee soitti ja kirjeen lähettäjäksi paljastui hänen kummitätinsä. Nyt siis Bee lähtee linja-autolla reissuun ja palaa ehkä kahden viikon päästä?!

Aa soitti eilen ja ilmoitti tulevansa tänään. Minä toiveikkaana kysymään, että onko sinulla koti-ikävä? Ei kuulemma ole, vaan VP on tullut myös reissusta, joten kaveria pitäisi päästä näkemään. Niin ne pienet alkaa irtaantumaan meistä vanhemmista. Yhyy.

Oikeasti olen kyllä tosi iloinen siitä, että molemmat isot pojat pääsevät reissuun itsekseen ja saavat paistatella huomion keskipisteenä. Kotioloissa väistämättä huomiota vie eniten Cee tällä hetkellä, koska on pienin. Vaikka yrittää kohdella kaikkia tasapuolisesti, niin isommat joutuvat kuitenkin joustamaan usein ja antamaan pienimmälle tilaa, leluja, viimeisen vanukkaan tms. Tuntuu niin hyvältä, että isoja poikia hellitään ja lellitään, kun ovat reissussa. Saavat sitä ylimääräistä huomiota ja tehdä vain "isojen" juttuja. Toki kotonakin parhaamme mukaan tarjotaan isommillekin jotain "omaa", mutta silti.

Ceen persuus alkaa olla oikein hyvällä mallilla. Itseasiassa lauantain terveyskeskusreissulla saimme vapautuksen jatkokäynneiltä, kunhan se haava ei tulehdu. Oikein mallikkaasta on alkanut arpeutua ja eikös se ole hyvä merkki, jos lapsi sanoo, että sitä haavaa tekee mieli raapia? Voisin kuvitella, että uutta nahkaa pukkaa.

Ja mitäs muuta? Häät menivät oikein hyvin. Ainoa pieni harmi oli kolea keli (+5) ja latotanssit jäivät siitä syystä aika vähiin, mutta toisaalta taas pirtissäkin oli elävää musiikkia, joten vahinko ei ollut suuri. Ruoka oli hyvää, tuore pariskunta kaunis/komea ja vieraat iloisia ja loppuillasta varsin laitamyötäisiä. Eilinen meni nukkuessa, vaikka olimme Ukon kanssa kotona yhden jälkeen yöllä, niin tuntui koko eilisen päivän kuin olisi ollut "kaamea kankkunen". Väsymys taisi imaista mehut allekirjoittaneesta.

Ja pieni rähinälisäys vielä päälle: Aalta oli veloitettu matkasta nuorisohinta, vaikka ei ole vielä täyttänyt 12 vuotta. Yritin soittaa kuitissa olevalle liikennöitsijälle, niin "valitsemanne puhelinnumero ei ole käytössä". No enpä soittanut valtakunnalliseen palvelunumeroon 1,50 €/min, koska mielestäni minun ei tarvitse maksaa enää senttiäkään ylimääräistä. Tuhinarähinää aiheutti, kun poika kertoi näyttäneensä Kela-kortin kuljettajalle ja kuljettaja oli sanonut, että lyötyä summaa EI VOI PERUUTTAA. Semmoisen pisneksen mieki pistän pystyyn! Hupsis, löin 1000 euroa, vaikka summa oli 10, mutta maksapa nyt nätisti, kun summaa ei voi peruuttaa!!!
Vähän kiukuttaa, vaikka peritty summa ei ollut kuin 6,10 € liikaa, mutta silti. Tuhtuh, rähräh! Katsotaan, koska joku antaa vastineen kipakahkoon sätkypostiin.

S.A.

81.

Liskonaiselta kaapattu pikkuruinen haaste:

1.VALKKAA ARPI JA KERRO, MITEN SAIT SEN?
Vasemmassa ranteessa puolikuun muotoinen todiste siitä, että yläasteikäiset(kin) ovat varsin tyhjäpäistä väkeä. Luulenpa, että noin 40:llä samaa yläastetta käyneellä on samanlainen polttomerkki (kuumennetulla Colt-sytkärillä tehty) ranteessa. Onneksi arpi on haalistunut ja jää rannekellon alle.
2. MITÄ HUONEESI SEINILLÄ ON?
Valokuvia, ikkunoita, peilejä, hyllyjä, tauluja ja ryijy. Fengshuit on takuulla päin prinkkalaa.
3. MILLAINEN PUHELIN SINULLA ON?
Nokian perusmalli. Toimii.
4. MILLAISTA MUSIIKKIA KUUNTELET?
Aika usein radion setät ja tätit päättää millä mennään ja muutenkin olen musiikin suhteen aika kaikkiruokainen.
5. TAUSTAKUVASI PUHELIMESSA? Joku valmisvalikosta poimittu öinen kaupunkimaisema.
6. MITÄ JUURI NYT HALUAT ENEMMÄN KUIN MITÄÄN MUUTA?
Pikkuruista lottovoittoa. Vaikka 2 € kävisi. On niin surkea tuuri arvonnoissa, että kaipaisin jotain pientä, joka valaisi uskoa siihen, että minäkin voin voittaa;D
7. USKOTKO HOMOAVIOLIITTOON? No, onko vähän outo kysymys? Eipä taida minun uskolla tai uskomattomuudella olla mitään tekemistä tämän asian kanssa. Mutta ehdottomasti USKON, jos vastausta vaaditaan.
8. MIHIN AIKAAN OLET SYNTYNYT?
Outs. Öh. Kesäkuun 15. -77, olisiko kello ollut 5:34? Aikaisin aamulla kuitenkin.
9. OVATKO VANHEMPASI EDELLEEN YHDESSÄ? Kyllä, molemmat tahoillaan:D
10. MITÄ KUUNTELET? Näppiksen tikitystä ja välillä puhelinta, palveluksensa loppumetreillä olevan loisteputken siritystä.
11. PELKÄÄTKÖ PIMEÄÄ? No en niinkään pimeää, mutta riehakasta mielikuvitustani kyllä. Se mokoma järjestelee päässäni ties minkälaisia hullutuksia ja välillä pelottavuuksiakin.
12. MISTÄ HIUSTEN JA SILMIEN VÄRISTÄ TYKKÄÄT VASTAKKAISELLA SUKUPUOLELLA? Tykkään kaljuista miehistä ja silmien värillä ei niin väliä. Kunhan päähän sopivat.
13. TYKKÄÄTKÖ SÄRKYLÄÄKKEISTÄ? En missään tapauksessa. Käytän niitä äärimmäisen harvoin. Uskon unen ja veden parantavaan voimaan ja lämpimään maitoon.
14. KAHVI VAI ENERGIAJUOMAT? Kahvi. Energiajuomia en voi sietää. Haisevat ripulille ja maistuvat keinotekoiselle. YÖK.
15. SUOSIKKISI PITSATÄYTTEISTÄ? Kebab, pekoni, valkosipuli.
16. JOS SAISIT NYT SYÖDÄ MITÄ VAAN, MITÄ TAHTOISIT? Jonkun pihveröisen varmaan, punaviinikastikkeella ja kermaperunoilla.
17. PUHUTKO KIELIÄ? Yritän. Tässäkin into korvaa puuttuvat taidot. Englanti ja sananen ruåtsia. Suomea, vähän saamea ja viittomakieltä.
18. MITÄ SAIT VIIMEKSI LAHJAKSI? Hehkuvaisen taitohaastepaketin:)
19. TYKKÄÄTKÖ JOSTAKUSTA? Tykkään, mutta ei saa kertoa kellekään, hyshyshys...
20. SUOSIKKIYSTÄVÄSI? Ceen väläytystä lainaten; Joulupukki!
21. UNELMA-AUTOSI? Se olemassa oleva kesäkupla, mutta tahdon siihen bensamittarin!!!
22. USKOTKO KUOLEMANJÄLKEISEEN ELÄMÄÄN? Vaapun kahden vaiheilla... Haluaisin uskoa, mutta joskus usko horjuu ja olen varma, että tämä on tässä.
23. MITÄ AJATTELET AVIOLIITOSTA? Hyvä homma.
24. RAKASTUISITKO IHMISEEN, VAIKKA TIETÄISIT HÄNEN LÄHTEVÄN? En pidä rakastumista tahdonalaisena asiana, joten kyllä. Ja sittenhän se ihminen ei lähtisi sydämestä koskaan.
25. PARAS TAPA KERTOA TOISELLE, MITÄ HÄN MERKITSEE? Tapanani on sanoa/kirjoittaa suoraan asiat eli mieluiten naamasta naamaan, mutta jos se ei ole mahdollista, niin sitten kirjoittamalla.
26. VALITSE NUMERO VÄLILTÄ 1-100 Valitsen 55. (Nyt tämä haaste alkaa tuntumaan joltain armeijan palikkatestiltä.)
27. BLONDI VAI BRUNETTE? Plääh. Tyhmä kysymys. Blonette tai brundi.
28. KEHEN PIDÄT ENITEN YHTEYTTÄ PUHELIMELLA? Jos nyt viimeisimpiä tilastoja tarkastellaan, niin selkeästi yhteen vieraaseen mieheen;D, mutta pidemmällä aikavälillä tarkasteltuna Ukkoon ja äitiin.
29. MIKÄ ÄRSYTTÄÄ ENITEN? Eu-direktiivit (heh, tää oli facebookissa). Oikeasti en osaa päättää, kun ärsyynnyn pikaisesti monestakin asiasta.
30. HEIKKOUTESI? Ainoa heikkouteni on äärimmäinen nopeuteni;D
31. VIIMEKSI ANTAMASI LAHJA? Häälahja ystäväpariskunnalle (hääpäivän videointi ja videon editointi)
32. SUOSIKKIJUHLAPÄIVÄ? JOULUJOULUJOULU!!!
33. MITÄ TEIT ENNEN TÄTÄ? Söin.
34. MINKÄ KAUNEUSLEIKKAUKSEN TEETTÄISIT? No ehkä ne etuhampaat suoristaisin, jos jotain olisi pakko tehdä. Eniten ottaisi päähän, jos menisin turhamaisuuksissani jotain fiksaamaan ja sitten jotain menisi pieleen ja saisin elinikäiset kivut. Sitä en antaisi anteeksi itselleni. Eli en varmaan kuitenkaan leikkauttaisi yhtään mitään. Näillä mennään mitä on saatu.
35. MITÄ SINUSSA KEHUTAAN? Avoimmuutta ja helposti lähestyttävyyttä. Hymyä. Ja oih=) katso edellisen postauksen kommentteja!!!
36. MITÄ TEKISIT, JOS ALKOHOLISTA TULISI LAITONTA? No en varmaan tekisi mitään ihmeellistä. Ehkä joskus harrastaisin laittomuuksia.
37. MITÄ HALUAT SYNTTÄRILAHJAKSI? Kirjoja.
38. ONKO SINUT NIMETTY JONKUN MUKAAN? Yhdistelty kahdesta nimestä.
39. DO YOU WISH ON STARS? Niin hitaat hoksottimet, että harvoin kerkeän.
40. MILLAISET ALUSVAATTEET SINULLA ON? Mammapöksyt ja ruusukuviolliset tissimet.
41. TYKKÄÄTKÖ KÄSIALASTASI? Toisinaan paljon ja joskus en yhtään.
42. SUOSIKKIVIHANNES? Porkkana.
43. PAHOJA TAPOJA? Mitään en tunnusta!
44. NOLOIN CD-LEVYSI? Ei ole noloja levyjä, vain huolella valittuja aarteita. Niin ja yksi jonkun kulkukauppiaan omakustannelevy. Olen kuunnellut sen yhden kerran. En edes tiedä missä se levy nykyään on.
45. JOS OLISIT JOKU MUU, OLISITKO ITSESI YSTÄVÄ? Jos meidän tiet olisivat jossain kohdanneet, niin kyllä varmaankin.
46. OLETKO KOSKAAN PALJASTANUT SALAISUUTTA, VAIKKA VANNOIT, ETTET KERRO KENELLEKÄÄN? Olen.
47. ONKO ULKONÄÖLLÄ VÄLIÄ? Juu ei.
48. MITEN PURAT KIUKKUA? Huudan, heittelen esineitä, mökötän.
49. MISSÄ ON TOINEN KOTISI? Siinä koti missä kolme yötä. Koiramaisia vinkeitä:)
50. LUOTATKO MUIHIN HELPOSTI? Luotan. Ehkä liikaakin.
51. SUOSIKKILELUSI LAPSENA? Legot. Erityisesti minikokoinen legotelkkari oli tärkeä ja todella hieno! Piirtäminen.
52. PELKÄÄTKÖ KASVAMISTA? Hitusen ulkoista, sisäistä en missään tapauksessa.
53. HARRASTATKO SARKASMIA? No en todellakaan. En varmasti. Yhtään.
54. OLETKO USKONNOLLINEN? Kyllä minä kuitenkin taidan olla.
55. TULETKO TOIMEEN VANHEMPIESI KANSSA? Tulen oikein hyvin. Ja vanhemmat uskottelevat tulevansa toimeen minun kanssani.
56. AVAATKO KENGÄNNAUHAT ENNEN KENKIEN RIISUMISTA? En. Kuulun niihin nitkuttajiin ja ärsyttävästi naputan aakkosille siitä samasta nitkuttamisesta.
57. MITÄ LÄIKYTIT VIIMEKSI? Maitoa.
58. ONKO SINULLA LEMMIKKEJÄ? No Rieeeamu-koira ja pölypunkkilajitelma.
59. MITÄ KARVAISTA KOSKETIT VIIMEKSI? No sitä Rieeeeamua.
60. MITKÄ OVAT LEMPIVÄREJÄSI? Pinkki ja maanläheiset värit ja turkoosi ja lime ja ja ja. Varmaan melkein kaikki mahdolliset värit;)
61. VIIMEKSI LUKEMASI KIRJA? Kluun: Vaimo kävi lääkärissä.
62. TAHDOTKO KAIKKIEN VASTAAVAN NÄIHIN KYSYMYKSIIN? Ehdottomasti!
63. UNELMALOMASI? Auringossa, lämpimässä jossain vanhojen aarteiden keskellä. Kreikassa? Inkojen jalan jäljille? Egyptissä?
64. MITÄ SÖIT/JOIT VIIMEKSI? Join maitoa ja söin myslipatukan.
65. KENELLE PUHUIT VIIMEKSI PUHELIMESSA? Huoltomiehelle.
66. MINKÄ HUOMAAT EKANA VASTAKKAISESSA SUKUPUOLESSA? Riippuu mistä suunnasta lähestyn kohdetta. Silmät? Niskan? Varpaat?
67. USKOTKO RAKKAUTEEN ENSISILMÄYKSELLÄ? Ihastukseen kyllä, mutta rakkaus vaatii mielestäni vähän tuijotustakin.
68. LEMPIJUOMASI? Maito! Olen juuri se juntti, joka tilaa ravintolassa ison lasin maitoa ruokajuomaksi.
69. SUOSIKKIURHEILULAJI? Jaa-a. En oikein pidä urheilusta, etenkään kilpasellaisesta, mutta sanotaan nyt sitten vaikka jääkiekko. Viime kisoja katselin hurmioituneena ja ajattelin, että ovat kyllä tosi surkeita pelaamaan. Kolmannessa erässä huomasin tuijottaneeni likaläiskää television ruudulla luullen sitä kiekoksi XO. Muissa lajeissa keskityn täysillä epäolennaisuuksiin. Vanteiden väreillä voi saada rallissa/formuloissa minun kannatukseni.
70. HIUSTENVÄRISI? Punainen. Oma väri vaalea.
71. SILMIENVÄRISI? Vihreä. Oma väri vihreä.
72. PITKÄ VAI LYHYT? Mikä? Pitkä pätkä.
73. SISARUKSET? 2+6. 2 puolikasta ja 6 ei mitään sukua.
74. SUOSIKKIKUUKAUSI? Kesäkuu.
75. TYKKÄÄTKÖ SUSHISTA? Ihan ylimainostettua herkkua. Syön kyllä, mutta minusta se on mautonta.
76. MITÄ KATSOIT VIIMEKSI? Sähköpostia.
77. SUOSIKKIPÄIVÄSI VUODESSA? Jouluaatto.
78. OLETKO LIIAN UJO PYYTÄMÄÄN KETÄÄN ULOS? Takuulla en ole.
79. KESÄ VAI TALVI? Kesä, kesä kesä! Eikö joulun ja juhannuksen paikkoja voitaisi vaihtaa?
80. SUHTEET VAI YHDEN ILLAN JUTUT? Suhteet.
81. ONKO JOKU RAKASTUNUT SINUUN? Uskoisin, että joku saattaa olla.

Huhhui! Olipas siinä puuhaa!

S.A.

Läpäisinkö palikkatestin? Olenko normaalihullu?

3.7.09

Mekko.







No ni. Siinäpä se sitten on. Tiedän, että napa pönköttää. Se korjataan mammapöksyillä ja ihoteipillä huomiseksi. Tiedän, että joku on sitä mieltä, että kangas on pyjamakangasta. Pitäköön sen sitten ihan omana tietonaan, ei kannata jättää siitä mainintaa. Muuten kaikki ylistävät ja kehuvat kommentit, joko mekosta tai sitten mekon kantajasta otetaan riemulla vastaan;D
Joo, tiedän senkin, että "huivi" näyttää kaitaliinalta, joka se itseasiassa onkin, mutta sepä ei haittaa. Ompelin siitä kaitaliinasta vielä tuon meikkipussin, taskumattia en siihen nyt sattuneesta syystä laita. Hintaa tuli ilman tekopalkkaa ja kaitaliinan uusiokäyttöä hinnoittelematta 14,70 €.
Tällä mekolla suhaan kahdet häät ja yhdet rippijuhlat tälle kesälle eli asu yksiin juhliin maksaa 4,90 €. Ja kappas, kaikissa juhlissa on eri kokoonpanot (vieraat), joten ei ole vissiin paha tyylimoka viipottaa samassa pyjamassa.

S.A.

Ja tiiättekö vielä mitä! Mulla on tissit! Niukka B on nyt pullea C-D! Ai, että minä olen onnellinen!!! Kiitos Dee!!!

Otin sanavahvistuksen hetkeksi käyttöön, kiitos siitä noille viivamurteella kirjoittaville. Grr.

Välirähinät.

Perskeles! Jos siitä Ceen pepusta pitää raapia sitä höttöä pois, niin miksei sitä voi sanoa tämmöiselle keskivertoa pöljemmälle Akalle??? Kun ma ja ke käytiin siellä hoitajalla, joka laittoi rasvat ja laput ja sanoi koska ne pitää tulla vaihtamaan, niin tänään eri hoitaja sanoi, että sitä haavaa olisi pitänyt suihkuttaa ja raapia. Wooot? Ja kuulemma se rasva annetaan kotiin, jotta voi sitten suihkuttelun ja raapisen jälkeen rasvata sen. Voi faksi. Tästä seurauksena se, että huomenna pitää mennä sen tämän päiväisen hoitajan luo klo. 14 ja kaverin häät alkaa klo. 16 eli voin jo valmiiksi kertoa, että suattaapi tulla jonninmoinen kiirus. Niin ja edelleenkään ei sitä rasvaa taikka reseptiä kyllä kotiin saatu.

Repii persettä, ihan kirjaimellisesti XO

Kunhan saan illalla kameran taakse kuvaajan, niin esittelen sen mekon, jonka tein sinne häihin. Nyt kannattaa jo valmiiksi keksiä kaikkia ihkuja kehuja ja ylisanoja- olen tänään allerginen kaikelle negatiivissävytteiselle. Nih.

2.7.09

Minä kans!

Nappasin tämän haasteiden lyömättömältä kuningattarelta eli Hannilta:)


1. Pehmeintä maailmassa... Puhtaat bioluvil-lakanat ja untuvapeitto ja -tyyny. Pumpuli.

2. Liian makeaa… Ouh? Ei mikään, ei edes toffeekastikkeella kuorrutettu hattara:)

3. Mieluisin ääni… Hiljaisuus. Varmaan johtuu siitä, että hiljaisuudesta saa nauttia niin harvoin. Toinen mieluinen on herätyskello:) Saatan joskus laittaa vapaapäivänäkin herätyskellon soimaan esim. klo. 6. On vaan niin mukava singahtaa sängystä ylös, kun kokonainen uusi päivä odottaa täynnä seikkailuja.

4. Järkyttävin haju… kuollut kärpänen, siis oikeasti raudan haju. Lapsuudessa mummolassa oli semmoinen rautavartinen kärpäslätkä ja siitä jäi käsiin se raudan haju, jonka vieläkin yhdistän kuolleisiin kärpäsiin.

5. Himoittavan hyvää… Minttujäätelö. Tuore ananas. Mansikat. Grilliherkut. Pihvi. Lohi. Raikas salaatti. Keitot (esim. pinaatti). Pantterikarkit ja juustonaksut, siis yhdessä. Oikea suhde on 1 pantterikarkki+2 juustonaksua. Vain ne oikeat "vanhat" pantterikarkit käy.

6. Tuoksuu hyvälle... Puhdas. Viileä kesäyö. Työhiki, ei semmoinen likainen, elähtänyt hiki vaan rasituksesta johtuva "puhdas" hiki. (Oma hiki ei koskaan tuoksu hyvältä.)

7. Oudoin hajumieltymyksesi… Betonikellari. Voisin nuuskutella betonikellareita vaikka kuinka pitkään. Kaikki betonikellarit ei tuoksu hurmaavalle.

8. Lapsuusajan hajumuisto... Ystävän kielohajuvesi. Heinäpelto, heinälato. Tuore rieska.

9. Kutittaa... Kutittaminen? Erityisesti polviin koskeminen saa ihan hulluksi!

10. Riipii korvia... Haarukan piikit lautasta vasten. Vihloo hampaita!

11.Yrjöttävä maku... Myttiytynyt maito.

12. Pelottava ääni... Jarrujen kirskunta. Hälytysajoneuvojen vinkuna.


13. Kylmää vai kuumaa... KUUMAA!

14. Iljettää koskea... Aikuisen yrkkä. Semmoinen limalevy, joka vyöryy etureunasta vaan edemmäs, kun sitä yrittää siivota.

15. Tuntuu hyvältä kädessä... Haalea vesi. Silkki. Toinen käsi.

1.7.09

Ajantappoa sairastuvalla.


Ceellä on kuumetta 39 ja vauhti ei edes hiljene! Puhetta tulee ja uimaan haluttaisi jne. Haava ei ole tulehtunut, joten kuume on sitten flunssasta johtuvaa. Äidillä vain meinaa loppua konstit lapsen viihdyttämiseen ja aloillaan pitämiseen. Terveyskeskuksessa vuoroaan odotteli romanirouva ja Cee tietysti tapansa mukaan heittäytyi juttusille aloittaen: "No mutta, onpa mummolla mahtava hame! Saanko minä silittää sinua?" Tuo silittäminen onkin nyt in-juttu. Cee kysyy nätisti kaikilta vähänkään kiinnostusta herättäviltä ihmisiltä ja eläimiltä silityslupaa.
Hassua, ei isommat pojat ole olleet kovin aktiivisia silittelijöitä. No tapansa kullakin tehdä tuttavuutta:) Eipä se varmaan huonoin mahdollinen lähestymiskeino ole, aseistariisuvaa ainakin.

Eilen tuli kuvan "hevipottevi" pörräämään talon lähistölle, siinä roikkui semmoinen pitkä saha ja sähkölinjojen lähipuiden oksien karsinta kai siinä oli tarkoituksena. Aika hurjan näköistä, kun nippanappa puiden yläpuolella ajeli (lenteli) ja saha soi. Tässäpä ne Susikairan jännittävimmät kohokohdat taas olikin;D

Mutta nyt häätyy lähteä lueskelemaan kirjoja Ceelle, siltä kuulostaa...

S.A.