30.4.11

Vappuisaa:)

Jottei vallan blogin taso laskisi niin mainittakoon heti alkuun, että bloginpitäjä kärsii korvatulehduksesta ja nauttii lääkitystä vähän joka rööristä mitä nyt ihmisestä löytyy. Hiivaan, jonka antibiootit aina tuo tullessaan ja sitten niitä antibiootteja ja allergialääkkeitä ja nenäsumutetta (pahimpaan vitutukseen;D). Kävin eilen lääkärissä ja etelänaapurin murretta puhuva Kiril kysyi: Ahistaako? Minä siihen (suurin piirtein pöytää jyrsien), että: "Kyllä ahdistaa, tämä kokoaikainen sairastelu ihan oikeasti ahdistaa!" Kiril tuijotti hetken ja totesi: "Öh, se sana taisikin olla "aivastuttaako"?"

Loistavaa. Hakkaat päätä pöytään uupumuksesta ja melkein itku kurkussa, ja kun joku tiedustelee jaksamista kippaat koko väsyn sille niskaan, niin oikeasti tiedusteltiinkin vain aivastelua. Repesin pahasti lääkärin huoneen ulkopuolella. Todella. XD

Terrrrapia kuulumisia sitten: Viime viikolla oli fysioterapia. Cee teki aivan kaiken ja enemmänkin. Fysioterapeutti oli oikein reipas nuori likka joka valloitti Ceen heti ja loppu sujuikin kuin tanssi. Ehkä se on siitä henkilökemiasta kiinni? Erityismaininta siitä, että pojalla on kyky suorittaa annettua tehtävää (pujotella helmiä nauhaan) ja keskustella fyssarin kanssa ja samanaikaisesti havainnoida mitä käytävässä, suljetun oven takana tapahtuu...

Puheterapiassa oltiin taas se "enmätiedämitätollepitästehdä!!!!-tapaus". Kun kaiken ymmärtää, joo, r on hukassa ja vähän s-kirjainkin. Ei selitä kuvia niinkuin kuuluisi tai ei osaa valita oikeaa kuvaa kertomuksen perusteella, mutta ehtii selittää tarinan kaikille kuville ja tehdä aikas monenmontaa juttua siinä samalla. No sovittiin kadonneiden kirjainten metsästystä 5-10-15 krt ja samalla harjoitellaan kuvien selittämistä. (Voisivat tehdä parempia kuvia, jos kuvassa ei näy kuvan ulkopuolella tapahtuvia asioita, jotka Cee kuitenkin osaa hienosti asetella selvittäen paikoilleen, niin silloinhan kuva on puutteellinen;D)

Mutta nyt yleisö vaatii munkkia! Pakko mennä! Mukavaa Vappua!

S.A.

26.4.11

Paljonko kakkaa ja yrkkää mahtuu kahdeksaan henkeen?

Kun koko ajan tapahtuu niin paljon, niin on vaikeuksia pysyä oikein missään raameissa...

Näpätäänpä nyt muuan rivi kuulumisia kuitenkin. Ja SUURI kiitos privaattisähköposteille ja kommenteille, vastailen kyllä ja kaikki olen lukenut <3

Keskiviikkona Aa ja Bee valittelivat huonoa oloa ja tein näppäränäidin suklaapatukkatestin. Jos lapsi valittaa pahaa oloa, niin tarjotaan suklaapatukkaa. Jos lapsi syö sen, niin paha olo ei ole kovinkaan paha, mutta jos lapsi yökkii, niin se tod. näk. on sairas. Patukkatesti näytti "oikeesti kipeenä", mutta molemmat halusivat lähteä yrittämään koulupäivää. Ja menivät. Toinen oli tullut tunnin päästä kotiin ja toinen oli soittanut privaattitaksi-iskän hakemaan koululta. Urpo ja Turpo olivat pähkäileet, että kuuma sauna ja piiiiiitkä kuuma suihku voisi kohentaa oloa. Kai se kohensikin, mutta sillä seurauksella, että lämmin vesi loppui ja kuten myöhemmissä tutkimuksissa huomasimme, varaaja tehtailee lämmintä vettä ainoastaan öiseen aikaan.

No hätähän ei olisi ollut ollenkaan paha, jos myös Dee ei olisi alkanut oksentamaan. Piti lämpimän veden puutteessa keksiä "jotain" ja se "joku" oli 10 pyyhettä.

Minä ja yrjöävä Dee nukuttiin parisängyssä 10 pyyhkeen kanssa ja pyörittelin sekä itseäni, että poikaa pitkin pyyhkeitä ja käärin aina pahimmat laatat johonkin pyyhkeen mutkaan ja taas nukuttiin tovi, jonka jälkeen taas käärittiin laattaa rullalle. Eipä ollut klo. 6:00 virkeä eikä levännyt olo. Nakkikastike tukassa mietin, että aika helmee, jos tule vieläkään lämmintä vettä.

Onneksi tuli. Deelle syötin aamupalan ja hyvin pysyi mahassa. Aa vaikutti virkulta, joten kouluun. Bee tahtoi vielä lepäillä, joten jäi kotiin. Ukko töihin, Cee-sairastumaton ja Dee hoitoon, minä töihin. Ajattelin, että jumavit, vähällä päästiin! Yhden yön tauti.

Ei päästy niin vähällä. Perjantai oli sanan varsinaisessa merkityksessä piiitkä -siis allekirjoittaneella. Oksensin ja tyhjensin kroppaa sillä toisellakin tavalla. Isot tuli pihalta jonkun kaplakan saattelemina ja jaksoin hoitaa erotuomarin virkaa niinkin pontevasti, että itkin pää ämpärissä, että ihan sama kenen vika, ei KIINNOSTA!!! Ukko lähti käymään *kerrankin* kaverinsa kanssa jossain ajelulla, enkä suurin surminkaan olisi tahtonut soittaa, että tule nyt helvetin äkkiä takaisin pitämään tätä torppaa pystyssä. Pakko oli taipua ja soittaa. Tulihan se.

Sain makuuhuoneen yöksi käyttööni ja Ukko ja lapset linnoittautuivat sohvalle ja patjalle. Yökin ja juoksin vessaan ja yökin ja join pakolla vettä, että olisi jotain mitä yrjötä.

Lauantaina oli ihan pakkopakkopakko mennä töihin. Haamuilin paikalle kymmeneksi ja olin tavallaan töissä neljään. Tavallaan, koska mitään mainittavaa en kyllä saanut aikaan. Söin työkaverin Imodiumit ja kun kuume alkoi nousta niin Buranatkin.

Lauantai-iltana tuli vieraita, olin kyllä informoinut tautitilanteesta, mutta uskalsivat tulla. Hullut.

Lauantain Ukko yrjösi. Dee ripuloi. Vieraspatjassa oli kakkaa. Pesin sen. Arvatkaapa miten kävi?
Huonosti.

Nyt meillä on pihalla rautalankasyltty, superlonin suikaleita ja puhdas ja kuivausrummutettu ihan helkkarin liian pieni joustinpatjanpäällinen.

Jos jossain on vetoketju, niin eikö se tarkoita sitä, että sen voi irrottaa pesuun?!
Ei vissiin XO
(Eipä Ukko ole kuittaillut pahasti, että "mähän sanoin, että toi ei kyllä nyt näytä hyvältä..." /kun siis revin hampaat irvessä sitä päällistä irti...)

Jäljelle jäi divaanisohva kahdelle aikuiselle jaettavaksi. Toinen sai toisen sakaran, noin 1,2 m ja toinen toisen sakaran noin, 1,4 m. Eihän pääsiäisenä ole mikään vieraspatjakauppa auki. No ei ole. Ei. Aika sitkeitä vieraita kyllä. Siinä ne könötti yön.

Maanantaina sitten olikin vieraat "The taudissa". Mikäpä se siinä, kyllä mein pyykkikone pyörittää puhtaaksi ihan kaikkien kalsarit ;)

Jee, nyt on tiistai ja kukaan ei oksenna, ei ripuloi, ei röyhtäile happamasti. Mukava odotella seuraavaa tautia, vähänkö jännittää! 8D

Ostoslistalle on kuitenkin nyt pikimiten lisättävä vierassänky. Onko niistä kokoontaitettavista rautasängyistä mihinkään? Ehdotuksia otetaan vastaan, ilmapatja ei käy ja sellainen pestävä malli olisi ihan jees.
Ideoita?

Mukavaa viikkoa, Vappua ilmassa!

S.A.

Ps. Vastaus otsikon kysymykseen: Aivan helvetisti! 

16.4.11

Rauha maassa, ihmisillä hyvä tahto ja laskuvarjojääkärit.

Huhheijaa:) No ensinnäkin olen lukenut kommentit ainakin 20 kertaa läpi ja tutkiskellut sanoja syvällä sydämessäni, ihan niinku neitsyt Maria;) Kyllä, usko on vahva, että tästäkin selvitään. Itse asiassa, tuo töppäillyt nuori juurikin tarjosi teinikömpelöä suurta halausta minulle: "Kyllä me äiti tästäkin selvitään!" Jotenkin suloisen absurdia. Pöllöpää lohduttaa tolvanaa.

Ja helpottavaa oli jutella äidin kanssa. Sehän eli minun kanssani oman tämän ajan. Ei, aika ei kultaa muistoja. Kyllä minä muistan. Siksi en voi tuomita omaanikaan aivan toivottomaksi, tulihan minustakin jotain. Ainakin keskinkertainen äiti. Tai epäkelpo. Tai jotain.

No, iloisempiin uutisiin sitten. Jotten olisi vallan perse, niin ensinnäkin eilen kävin juttusilla Aan luokkakaverin äidin ja isän luona. Kaveri ei tosin ollut mukana tässä viimeisimmässä casessa, mutta muuten kyllä joka taholla vipinää riittää. Todettiin yksissä tuumin, että silmiä saa ja pitää pitää auki, niin omien kuin toistenkin mukuloiden kohdalla. Sovittiin yhteisiä "pelisääntöjä", esim. kotiintuloajat, kuukausirahat ymsymsyms. Ihan siksi, että eivät naperot voi vedota siihen, että kaikki muutkin saa, tai kellään muullakaan ei oo... You name it. Voi sanoa takaisin, että kyllä silläkin on tai ei sekään saa... you name it.

Muutenkin tuntui tosi hyvältä jutella toisen perheen kanssa, jotka elää tätä samaa ja juuri nyt.

Sovittiin, että otetaan naperot myös mukaan seuraavaan keskusteluun, ei mitään negatiivista vaan ihan se tosiasia pöytään, että kyllä me vanhemmatkin pidetään yhtä. :)

Tänään käytiin uuden hienon kiipeilyseinän avajaisissa. Jotta nyt ei leimauduttaisi ihan paskavanhemmiksi niin sovittiin, että lähdetään ihan koko perheen kanssa, Aakin sillä ehdolla, että pysyy remmissä mukana. Ja se todettakoon pojan hyväksi, että rangaistusten kärsiminen, kotiintuloaikojen noudattaminen yms. ei tuota ongelmia (vielä).

Aa ja Bee niittivät kiitosta ja kunniaa. Vartalonhallinta erinomaista ja ihan kuin olisivat harrastaneet kiipeilyä aina. Meiltä jopa tivattiin useaan otteeseen, että missä kiipeilyseurassa nämä ovat ennen olleet. No ihan siinä kotikoivunoksassa, toisiksi ylimmäinen alajaosto. Kahdella katkenneella kädellä.

Tästä todennäköisesti sukeutuu se yhteinen harrastus:) Vähänkö halutti itselläkin mennä kokeilemaan, mutta pöljä laittoi farkut jalkaan, niin ei ollut ihan taipuisin olo. No, täytyy mennä verkkareissa kokeilemaan:)

Eilen illalla juteltiin Ukon kanssa pitkä tovi. Lapsista, niiden ihanuudesta, erilaisuudesta ja siitä, että miten kutakin pitää kohdella ihan yksilönä. Kun erilaisiahan ne ovat. Päädyimme vertailemaan niitä laskuvarjojääkäreinä.

Meillä on tämmöisiä:

Joku sanoo, että hiiskatin hyvä idea hypätä seitsemännestä kerroksesta.

Meillä on tyyppi, joka hyppäsi jo, kun muut vasta etsii laskuvarjoja. (Aa)

Meillä on tyyppi, joka sanoi, että on hiiskatin hyvä idea hypätä seitsemännestä kerroksesta. Hei, hypätkääpä Te muut, minä hyppään viimeisenä. (Bee)

Meillä on tyyppi, joka haluaisi kovasti hypätä, mutta siinä vaiheessa, kun kaikki muut ovat jo hypänneet, tämä tyyppi miettii, että jos hyppään, niin mistä narusta pitää vetää, kun näitä laskuvarjoja tuli hätäpäissään kiinnitettyä 17 ympäri vartaloa. Taitaa sittenkin olla parempi kävellä rappusia alas... (Cee)

Ja sitten meillä on tyyppi, joka on arvoitus. Se voi toimia ideanikkarina, hypätä ensimmäisenä 17 varjoa kiinni vartalossaan ja sillä selvästikin tulee riittämään sekä äly, että rohkeus ihan mihin vaan (Dee).

Shit, shit, shit.


S.A.

Ps. Kootut Ceet: Kun lapsi näkee maailman vähän erilaisin silmin:
Dee tuli huutaen keittiöön ja verta valui sieraimista. Kysyin Ceeltä: Mitä tapahtui? Ja Cee vastaa: No, se vaan käveli ja yhtäkkiä sen nenä tipahti lattiaan ja pää meni perrrrässä! (How wonderful? Spitaali meiltä enää puuttuikin..) Voiko olla väärin selvittää asia näin? Joku muu sanoisi, että se kompastui ja löi naaman lattiaan. Mutta eihän se voi olla väärin, jos selvittää asian niin, että nenä vaan tipahti lattiaan...

Pps. Tulen jatkamaan tätä case- Aata paremmalla ajalla ja kerron sitten lisää. Tällä hetkellä kuitenkin kaikki on ihan Jees ja keskusteluyhteydessä ja -taajuuksilla ollaan. :)

Ppps. Sori kaikki kirjotusvihreet ja muu epäjohdonmukaisuus, saatte totutella siihen, ei riitä aika typojen korjailuun.

14.4.11

Pippurisumutetta? Etälamautin? Paukkupanoksia?

Niinpä niin, kuten Ruska ehdotti, blogin nimi täytynee vaihtaa pikimiten. Katastrofia pukkaa siihen malliin, että ei enää pysy huivi päässä vaikka kuinka pitäis kiinni. No, luvattu mikä luvattu, kirjaan kaiken tänne. Jos näistä kakkakikkareista joku saa vertaistukea, hyvä niin, jos joku lapseton hankkii sterilisaation, ymmärrän täysin, jos joku saa jotain jännitystä näistä, niin pysy kanavalla, tämä paskan lataaminen eetteriin tuskin loppuu lähimpään 20 vuoteen. Ja jos lapseni joskus ovat itse vanhempia samanikäisille lapsilleen, NIIN TÄSSÄPÄ TÄTÄ ARKIREALITYA!

Eilen oli Deen normineuvola ja pyysin tutkimaan olemattomat näppylät (jotka eivät TH:n mielestä näyttäneet vesirokkosellaisilta) ja pyysin vielä kurkkaamaan korviin, jotta näkyisi edes suuntaa. Yöt repaiset, syönti huonoa, lämpöä-kuumetta-ei lämpöä, yms.yms. No, siis minusta poika ei ollut oikein kunnossa, mutta ei mitään näkyvämpääkään vikaa. TH:n mielestä korvat punoittivat ja menin samalla varaamaan ajan TK:een, jonne päästiin illalla 18:30. Sinänsä hämmästyttävää, koska koko ATK-laitteisto oli pimennyt ja lääkäri kirjoitteli korvatulehdukseen 10 päivän antib. kuurin ihan käsipelillä, ihan niin kuin vanhaan hyvään aikaan. Se siinä vaan hämmästytti, että nykypäivänä, jos laitteisto jumii, niin yleensä kaikki muukin toiminta pysähtyy.

Koukkasin apteekin kautta ja kotiin palatessa olikin mahtava yllätys. Ihan kuulkaa maija pihalla. Saatana.

Eiköhän Aa ollut yrittänyt näpistää tupakka-askia kaupasta. Kaverit näyttäneet merkkiä, kun on "sopiva hetki". Hieno juttu, että jäivät kiinni. No, tietysti menee lastensuojeluun ilmoitus, niin pitääkin, ehdottomasti. Miltä suunnalta nyt sitten voi kysyä apua, neuvoa, mitä tahansa?! Kun tämä kierre on saatava katki HETI, NYT! Ennen kuin ollaan ihan helvetin syvällä suossa!

Ja nyt siihen "kevennykseen". Poika ei tullut kotiin puoli kahdeksalta, ei kahdeksalta, ei puoli yhdeksältä... Ei yhdeksältäkään. Siinä vaiheessa oltiin soitettu, laitettu 10 tekstiviestiä ja oltiin ns. paskat  housuissa, että missä se lapsi luuraa?! Vaikka kuinka väärin olisi tehnyt, niin kyllä kotiin pitää uskaltaa tulla! Soitettiin gangstakavereiden vanhemmille, että pyytäisivät gangstakavereita soittamaan Aalle, että missä onkaan, niin tullaan hakemaan.

Ja 21:10 lapsi löytyy nukkumasta komerosta. Meidän kotoa. Pikkuisen noloja puheluita gangstakavereiden vanhemmille, että kas vaan, me löydettiinkin se täältä kotoa. Hups. Sattuuhan sitä paremmissakin piireissä, että laps löytyy komerosta.

No, sitten tunteet oli niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin helkkarin pinnassa kaikilla, että totesin parhammaksi vääntyä peiton alle. Ukko ei onnistunut ihan niin hyvin ja vasaroi Aan puhelimen arviolta 50 palaseen. (Edeltä käsin sovittiin, että netti- puhelin- ja kotiaresti kesäloman alkuun saakka). No, puhelinaresti tosiaan näyttää pitävän :/

Tänään skarppasin kovasti ja kun poika tuli koulusta juteltiin pitkään. Ihan hyvä keskustelutuokio ja poika oli vastaanottavaisella tuulella. (Vittu, pitääkö saatana miettiä toisen taajuuksia, silloin kun raivo repii otsassa ja tekisi mieli kuristaa? Joo, pitää, jos vastassa on ehta murkku. Jos se ei ole taajuuksilla, niin puheet on sama kiljua vessanpönttöön, yhtä käheäksi sillä saa äänensä ja tulos on ihan sama).

Koska yhdessä tekeminen on kuitenkin pääosin hauskaa ja ehkä eheyttävää, niin päätin jo päivällä, että tänään tehdään lettuja. Aa saa olla vastaavataikinamestari ja apulaisiahan meillä piisaa (jos muistaa kaivaa kaikki komeroista esiin ;D) Taikina tehtiin yhdessä ja siihen pantiin hulppeat 4 munaa (arvaatkaapa halusiko ihan kaikki rikkoa itse yhden munan). Lettuja tuli paljon ja ne maistui letuilta ja munakkaalta ja onneksi yksi ystävä piipahti kylään. Sielunhoitoa äidillekin.

S.A.

Ps. Tänään Aa sanoi, että meinasi sanoa Iskälle, että vedä sitten turpiin, kun hän tietää tehneensä tosi väärin, mutta sitten hän huomasi sen vasaran, niin sitten hän ajatteli, että taitaa olla parempi olla hiljaa.

Pps. Eikä meillä lyötäisi koskaan. Vaikka kuinka mieli tekisi. Lasta. Eikä aikuistakaan.

Ppps. Siis kaikki joilla on lapsia voi vaan kuvitella tilanteen, kun tulee pää märkänä huutava ipana kainalossa ja apteekin kassi kainalossa suoraan poliisisetien syliin. Siinä sitä tuntee olevansa ihan heti eturivissä odottamassa sitä maailman-paras-äiti-palkintoa. Kiitospuhekin on valmiiksi rustattuna persetaskussa.

Pppps. Äiti, teki mieli soittaa, mut en viittiny pilata sun lomaviikkoa. Ja heiiii, täähän on vasta esikoinen, mä kerkeen soittaa ainakin 500 kertaa, ennen kuin nuo on täyttäneet 18 vuotta kaikki.

Oletteko törmänneet blogiin, jota pitää vanhempi ja murkulla riittää energiaa kaikenlaiseen törttöilyyn?! Vinkkejä! Olisi kauhistuttavan mukavaa lukea, että muillakin törttöillään ja oikein olan takaa. Ai, me ollaan ainoita:( No ei sit mitään...

12.4.11

Eikö voi mikään mennä käsikirjoituksen mukaan?

Häh?! Sunnuntaina käytiin TK:ssa näyttämässä näppyjä. Juu-u, on selvä vesirokko. Paitsi, että maanantaiaamuna pahamaineiset vesikellot olivat kuivuneet lähes olemattomiin ja tänään ne ovat muisto vain.

Eli ei se v***u mitään vesirokkoa ole. Hihat palaa! Se (rokko)riemu odottaa sitten jossain tulevaisuudessa. Huomenna on Deen neuvola, joten varmaan huomenna saan luvan viedä tuon hoitoon. Rasittavaa tämmöinen säätäminen. Todella.

Eikä edelleenkään mitään kivaa kirjoitettavaa, joten parempi lopettaa heti alkuunsa. GGGGGRRRRRR!

Paitsi yksi juttu. Cee katosi eilen kotipihalta ja kun poika viimein palasi takaisin kysyin, että missä ihmeessä hän oli? "Arrrrrrrin luona!" (huom. r-kirjainta harjoittelevan kurkkuärrä). "Arin?" "Arrrrrri on meidän naapurrrri ja mun parrrras kaverrrri." "Mähän oon sanonut, ettet saa mennä tielle!" "No enhän mä mennytkään. Siitä vaan suorrrraan aidan läpi!"

Arrrrri on n. 70 vuotta ja meidän pihojen välillä on oli pensasaita.

S.A.

10.4.11

Aurinkoiseen

sunnuntaihin on kiva herätä ja huomata vieruskaverin (Deen) sairastuneen vesirokkoon. Voi olla, että ehtii taas ens viikolla bloggaileen, kunhan tämä riemuraivo tästä vähän laantuu, jotta jotain painokelpoista tulisi julkaistavaksi.

Hohhoijaa ja kertokaa nyt ihmeessä onko joku hyppykuppa, jota meillä ei vielä tänä vuonna ole ollut?! Täh, eikö tule mitään mieleen?

S.A. irasta menoa!

Kahden viikon ituajalla Cee onkin sitten sopivasti Pääsiäisenä tässä taudissa.

8.4.11

Sähläreiden aatelia.

Helkkaroidi sentään mikä aamu. Ukko tyyräsi pikkujätkät hoitoon ja minä jäin moppaamaan. Klo. 9:45 olin mopannut, päivittänyt höpöhöpöjä FB:n puolelle ja sitten tarkistin joku piru olkapäällä, että mikäs vuoro se tänään olikaan. Niin, EI SAATANA. Minä itse omin pikkukätösin olin merkinnyt itselleni AAMUvuoron: 8:30. ENKÄ ILTAvuoroa: 10:30!!!! Olin vissiin katsonut edellisenä iltana työkaverin palkin kohdalta... Lähdin perse vaahdossa juoksemaan töihin, mutta kun ei ollut evästä, päätin lennosta kuolla mieluummin häpeään kuin nälkään ja rynnin kauppaan. Valitsin päätäitemitäsyöt-salaatin ja jogurtin ja kassalla huomasin, että ei ole lompakko mukana. No, luottamusta löytyy pienessä pitäjässä tämmöiselle tohelommallekin kulkijalle ja "ostokset" lähti mukaan lupauksella niiden maksusta jonain myöhempänä ajankohtana. Sairaan hyvää palvelua! :)

No joo, se ei poistanut sitä tuskaa, että tällä viikolla oli suoritettavana 1 oikea työpäivä (tänään) ja eiköhän tämä Vatipää ryssinyt tämänkin. Ei voi olla todellista. Olin niiiiiiin varma, että pukukaapissa pönöttää palkkakuitin sijaan irtisanomislappu.

Pomo oli pukuhuoneessa, kun ryömin häpestä kaksinkerroin paikalle. Iloinen päläpäläpälä ja minä seisoin haavi auki, että kukahan täällä nyt on sekoamassa?!  Aisapari (jonka kanssa saadaan heitellä aamut ja illat kuten halutaan) oli tullut aamuun ja seuraavaksi menin sönköttämään sille, että "Anteeksi että mä oon tämmönen, ja oon niin pahoillani, että sait mut työkaveriksi, kun mä oon tämmönen onneton, tyhmä, lukutaidoton ja kaikin puolin muutenkin huono ihminen ja epäluotettava työkaveri..."

Ja työkaveri oli, että "Häh?" "Nokumunpititullaaamuunja
nytsunkaikkielämämeneeihanvituiksi
kunmäenedesosaalukeamitäitekirjotanpaperiin..."

Työkaveri selvensi, että olivat töissä sopineet, että hän menee aamuun, kun Deen hammastilanne oli vielä "päällä" ja minun töihin pääsystä ei ollut vielä mitään varmuutta, joten kun muuta ei ollut kuulunut, niin hän meni aamuun.

Ja minä selvisin emämunauksesta kuin koira veräjästä.

Huomenna on pakko laittaa lotto vetämään.

S.A.

Ps. Inhoan myöhästeleviä ihmisiä, enkä ole myöhästynyt aikuisiällä koskaan töistä, joten siitä syystä tämä helvetillinen hepuli.

Pps. Sain myös yhdestä tehdystä jutusta suoraa selväsanaista palautetta: "Sä oot ihan sikahyvä piirtämään ja tekstaamaan!" :) Että edes sinä ainoa päivänä, kun pääsee suorittamaan normaalin työpäivän ja tekee viikon ainoan työjutun ja saa siitä vielä kiitosta niin kyllä nyt on  :D-mieli.

7.4.11

HEIIIII! Kamera, kaapeli ja laturi LÖYTYI!


Tässä vaan jogurttia syön.
Ei oo tullu paljon sotkua.
No ei ainakaan vaatteille oo menny yhtään...


Tai ehkä ihan vähän...

6.4.11

Hampaita, koko kalusto kerralla.

Voi, että. Te olette kyllä niiiiiiin ihanan uskollisia lukijoita ja uusiakin on ilmoittautunut remmiin:) Linkittää saa toki! Ja minä en sitten ehdi kirjoittaa tänne yhtään mitään, en ainakaan niin säännöllisesti kuin haluaisin. Paitsi tänään. Kun taas *vaihteeksi* vietellään sairaslomapäivää. Eilen Deelle nousi kuume, hampaita tulossa. Molemmat alaikenet on suurin piirtein minun etusormen vahvuiset ja kaikki sivuhampaat tulee näemmä kerralla. Yläosastoa en ole päässyt tutkimaan, nuo etuhampaat on niin terävät (ja katsekin kuin jäätä). Jos tähän ei olisi jo tottunut, niin saattaisi v***ttaa, mutta näköjään minun työpanos on jotain 1-2 päivää viikossa, ehkä, hyvällä tuurilla. En kyllä palkkaisi itseäni.

Cee on hauskuuttanut jälleen oikein urakalla. Naispuoliselle ystävälle totesi hänen kylään tullessaan, että: "Ota housut pois, aletaan jumppaamaan!" XD Moni peräkammarin vanhapoika voisi ottaa iskurepliikkejä tuolta Ceen ehtymättömästä varastosta. Viikonloppu meni mukavissa merkeissä. Ulkoilua, vesitornilla kahvittelua ja ystäviä kyläilemässä. Maanantaina hoidimme asioita, yllättäen VEROVIRASTOSSA (tästä ei sanaakaan, verenpaine nouseeeeeee!!!!!!!) ja kävellen, kun olimme liikkeellä, niin Cee ehti jutustella Tarjan, Merjan, Ailin, toisen Tarjan ja Tapion kanssa. Tapiolta Cee kysyi: "Mikä sun nimi on?" "Tapio." "No, niin äiti! Nyt voidaan mennä Tapion luo kylään, mä tunnen sen!" Ja Tapio seisoi hyvin hämmentyneen näköisenä. Jos olisin sinkkuäiti, niin minulla ei olisi huolenhäivää, mikäli haluaisin tutustua uusiin ihmisiin:)

Dee. Luonnetta alkaa olla, vaikka muille jakaisi(apua). Suurimmat harmistukset aiheuttaa ulkoa sisään tuleminen ja ulkovaatteiden riisuminen. Pukeminen on kivaa, koska pääsee ulos. Ulkovaatteiden riisuminen shittiä, koska joutuu sisälle. Sisävaatteiden riisuminen kivaa, koska pääsee saunaan, suihku shittiä, koska joutuu pois saunasta. Ja näin päin pois. Kiipeilyä harrastaa ja on etevä rakentelemaan reittejä halutun päämäärän saavuttamiseksi. Jos ei yllä pöydälle, osaa ottaa taikinakulhon ja kaksi pakasterasiaa, pinota niistä tornin ja sitten yltääkin pöydälle. *hohhoi*

Bee valaistui. Koska oli googlettanut sitä sairauttaan ja aika järkyttyneenä kysyi, että tiesinkö sen, että hän olisi voinut kuolla?! Ja jatkoi, että hyvä, että mentiin lääkäriin. (En kertonut, että ei se selviäminen niin varmaa ollut sittenkään, ehtii se sen kuulla myöhemminkin.) No, tästä sitten poika päätti, että elämässä on tehtävä asioita nyt. Kesätöihin haluaisi, mutta kun ei vielä voi hakea oikeita töitä, niin jotain "merkittävää" täytyy tehdä. Ja kesälomasuunnitelma kietoutuu pyöräilyyn. Poika aikoo pyöräillä mummolaan (200km). Olemme suunnitelleet, että kolmessa päivässä se voisi olla mahdollista ja trippimehusponsoreita onkin jo ilmoittautunut remmiin:) Pyörä on ihan romu, mutta ehkä sillä sen matkan taittaa:/ Yksityiskohdat on hieman auki, lähdenkö minä takatuuppariksi autolla ja kuminpaikkausvehkeillä vai lähteekö vaikkapa pappa mukaan. Sen olen kuitenkin päättänyt, että tuen kaikin mahdollisin tavoin hanketta. Se on suuri oivallus 10-vuotiaalta, että asioita on tehtävä NYT.

Aa, voi ihana/kamala murkku. Kukaan muu kuin murkku ei saa vanhemman tunteita yhtä pikaisesti kääntymään päälaelleen. Lause saattaa alkaa iloisesti ja loppua kiljuntaan. Tällä hetkellä puhelin on narikassa ja vuorokauden nettikielto. Ja miten helkkarissa nuo murkut näyttää siltä, kuin niiltä olisi kiskaistu selkäranka pois? JA MIKSI NIIDEN HOUSUJEN PITÄÄ ROIKKUA PUOLESSA PERSEESSÄ? No siksi varmaan, kun ei ole sitä tukirankaa. Ei kai keitetyn spagetin päälläkään vaatteet pysy, vaikka laittaisi pikaliimalla. Äsh.

On se kyllä luojan lykky, ettei minulla ole vielä vaihdevuodet. Murrosikäinen, uhmaikäinen ja vaihdevuotinen. Siinäpä olisi napakka yhdistelmä;D

Vaan ei kai se auta kuin alkaa kotitöihin. Ei ne tietysti tekemällä lopu, mutta vähenee kenties hetkeksi.

Kivaa päivää sinne missä olettekin! :)

S.A.